__MAIN_TEXT__

Page 1

@Pannuhuone

Humu sanoma

#4

Humu

1


KYSYMYS

VASTAUS

Asiantuntijat vastaavat Humu sanoman edellisessä numerossa esitettyihin kysymyksiin.

Koira katsoo autoa eikä voi koskaan ymmärtää auton toimintaperiaatteita saati rakentaa omaa autoa. Koiralla on kuitenkin tietoisuus, se on kaikille koiran kanssa peuhanneille selvä. Ihmisellä on myös tietoisuus ja se tarkastelee sillä maailmankaikkeuden ja tietoisuuden olemusta yrittäen ratkaista niiden salaisuuksia. Tuleeko ihmisellä kuitenkin samalla lailla seinä vastaan kuin koiralla? Vai onko ihmisen tietoisuus niin luova ja omia rajojaan rikkova systeemi että se voisi ymmärtää vaikka vuosimiljoonien kuluttua ”kaiken”?

O

len itse asiassa kirjoittanut juuri tuosta parissakin kirjassani, ”Kosmoksen siruja” -kirjassa kokonaisessa artikkelissa ”Sotakoira Musti ja kosminen koe-eläintarha” ja ”Kaiken käsikirjassa”, jälkimmäisessä oleellinen kohta seuraavasti: ”Olemme vastasyntyneitä lapsia maailmankaikkeuden mittakaavassa, kenties miljardeja vuosia jäljessä kosmoksen toisten älyllisten olentojen kehitystasosta. Koiran, tai omenakempin, tajunnasta meidän tajuntaamme on pienempi hyppäys kuin meidän tajunnastamme korkeammalle kehittyneen kosmisen elämän tajuntaan ja ymmärrykseen. Voiko kukaan 2

Humu

vakavissaan uskoa, että ymmärrämme vielä paljoakaan todellisuudesta ja totuudesta - mitenkään väheksymättä tieteemme kaikkia hämmästyttäviä saavutuksia? Eikö ole paljon todennäköisempää, että näkemyksemme ja kokemuksemme maailmasta on yhtä kapea ja rajoittunut kuin omenakempin? Ja eikö ole myös mahdollista, että samoin kuin koira tuntuu joskus aavistavan oman käsityskykynsä tuolla puolen olevia asioita, esimerkiksi isäntänsä surua, mekin joskus kuulemme kuiskauksia jostain paljon meitä suuremmasta? Tunnemme sulautuvamme yhteen luonnon kanssa, kosmista tajunnan laajenemista, selittämättömän pyhyyden läsnäoloa, yli ymmärryksen käyvää rakastetuksi tulemisen tunnetta tai jotain muuta, mitä uskontotieteilijä Rudolf Otto kutsui numeeniseksi kokemukseksi. Olemme hetkellisesti kosketuksissa jonkin aivan toisen kanssa. Pystymättä ymmärtämään sitä toista kehitämme vähäisillä kyvyillämme erilaisia oppirakennelmia, uskontoja, saadaksemme edes jonkinlaisen selityksen tapahtuneelle. Emme pysty todistamaan tuonpuoleisen olemassaoloa, koska kaikkien muiden eliöiden

tavoin olemme omien aivojemme, oman kognitiomme rajoittamia. Sorsauros ei erota puista atrappia naaraasta, koiralle ei voi opettaa suhteellisuusteoriaa eikä ihmiselle todellisuutta; emme pysty edes esittämään oikeita kysymyksiä, vastausten ymmärtämisestä puhumattakaan. Mutta aivomme kehittyvät. Miljardi vuotta maailmanloppuun: jaksaako joku uskoa, että kulutamme sen vain mittaillen seuraavia desimaaleja alkuräjähdyksen parametrien arvoissa, että olemme jo niin lähellä todellisuuden perimmäistä luonnetta? On mahdotonta vedota tietämättömyyteen minkään todistelemiseksi, mutta eikö koko maailmankaikkeuden tarina, sellaisena kuin se alkaa meille paljastua, pane epäilemään, että kuvauksestamme puuttuu jotain ratkaisevaa? Maailmankaikkeuden synty elämälle


äärimmilleen hienoviritettynä, kaikki vähän liian uskomattomat sattumat ja käänteet tähtien synnystä aina ihmisen kehittymiseen – ei ”älykästä suunnittelua”, mutta jotain aivan toista sinällään paikkansa pitävien selitystemme takana; sitä, mitä maineikas teologi Paul Tillich kutsui olemisen perustaksi? Ja lopuksi, voimmeko todella olla ottamatta huomioon lukemattomien ihmisten tunnetta ja kokemusta, kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa, että tässä ei ole kaikki?” Eli tiivistettynä: Veikkaukseni on, että meilläkin, tarkkaan ottaen siis meidän nykyisillä aivoillamme, on omat kognition rajansa ihan kuin koirallakin. On aivan mahdollista, että nykyihminen ei pysty ymmärtämään ”lopullisia vastauksia”, ei edes kysymään oikeita kysymyksiä. Toisaalta esimerkiksi kamuni Kari Enqvist vastaisi kenties tähän, että rajat eivät tule vastaan ja aikanaan ymmärrämme kaiken... ESKO VALTAOJA Tähtiteteen professori

vainajan toteaa tämän jälkeen kuolleeksi lääkäri. Lääkäri aloittaa kuolemansyyn selvitysmenettelyn ja o nyt jos on päässyt niin huonosti käymään, informoi alustavasti omaisia esimerkiksi siitä, voidaanko että tuonelan porttien kuolintodistus laatia vai tarvitakana olevat vihreämmät niitaanko mahdollisesti ruumiintyt ovat kohdalle tulleet, niin avaus. Siitä matka jatkuu vainakotiolosuhteissa aivan ensimjan kylmäsäilytystiloihin. Siellä mäisenä ruumiin tai näin pehvainaja köllöttelee sitten siihen meämmin sanottuna vainajan tapaa ensin hoitohenkilökunta asti, kun on selvitelty tuleeko vainajalle ruumiinavaustutki/poliisi. musta vai tuleeko lupalappu Tämän jälkeen vainajan hahautaamiseen ilmankin. kee hautaustoimiston erittäin Kehottaisin kaikkia kohdalammattitaitoinen henkilökunta. laan kuitenkin miettimään mitä Antavat siinä samalla myös tapahtuu ennen kuolemaa, mahdollisille omaisille hieman kuin sitä mitä sen jälkeen taapua surutyöhön. Hautaustoimisto kuljettaa vainajan päivys- pahtuu. WALTER SUNDMAN tykseen (ei jonoon). Oletetun Preparaattori Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

N

Mihin kysymykseen haluaisit vastauksen?

JELENA MEINILÄ: Miksi tyhmiäkin painostetaan äänestämään?

Vastaukset kysymyksiin seuraavassa Humu sanoman numerossa.

EERIKA JALASAHO: Missä ihmisen aivoissa sijaitsee käsitys erillisyydestä ja mitä se tarkoittaa? Humu

3


JUTTU

Hannibal & Hot Heros on Hanniibal Stark (vokaalit), Sami Sippola (saksofoni), Ville Rauhala (kontrabasso) ja Janne Tuomi rummut).

RApin ja free jazzin fuusio

jazzin superkokoonpano Hot Herosin kanssa. ”Yhteistyö sai alkunsa muutama vuosi sitten kun Black Motor kutsui minut vierailevaksi solistiksi. Jatkoimme keikkailua Hannibal & Musta Kotimaisen rapin sanansaattaja moottori nimellä Hannibal jazzaa Humu-Klubilla. sillä muutoksella, että rumpuihin tuli esimerkiksi Circlestä ja Rakka-yhtyeestä tuttu Janne Tuomi”, TEKSTI JAAKKO RYYNÄNEN Hannibal kertoo. KUVA HANNU KOIRANEN ”Fonisti Sami Sippolan jätettyä äskettäin Black Motorin, oli aksituhattaluvun alusta luonnollista vaihtaa nimi Hot suomiräpin eturivissä Herosiin, joka on samojen seissyt Hannibal tunnesoittajien jazz-trio.” taan niin soolourastaan kuin Yhtyettään Hannibal hehHannibal ja Soppa -duosta kuttaa auliisti: sekä rollofunkin suomeen lan”Hot Herosissa on sellaista seeranneesta Tulenkantajista. räyhäkkyyttä, jota esimerkiksi Kuopioon mies saapuu free Black Motorissa oli alkuaikoi-

K 4

Humu

na. Meillä jokainen instrumentti on solistin asemassa ja kaikilla soittajilla riittää siihen rahkeet.” Myös free jazzin vahva improvisaatio ja vapaus tahtilajeista sekä rakenteista miellyttää räppäriä. ”Tämä mahdollistaa itsellenikin viedä kappaleita moneen suuntaan hetken fiiliksen mukaan. Usein sanotaan, että bändin jokainen keikka on erilainen, mutta tällä kokoonpanolla se todella tarkoittaa sitä.” Yhtye soittaa pääasiassa kokoonpanon omia tuotoksia. Keikkarepertuaariin mahtuu myös muutama Hannibalin vanhempi kappale sekä covereita 500kg lihaa -lainasta aina työväenlauluihin. Perjantaina 8. toukokuuta Pannuhuoneelle saapuvan kokoonpanon loihtimaan musiikilliseen sekoitukseen ei aivan joka päivä törmää. ”En tiedä onko maailmassa yhtyettä, joka sotkee räppiä free jazziin näin vahvasti”, Hannibal pohtii.•


KOLUMNI

Jäänsärkijä

L

aulan muistojen bulevardista, menneistä askeleista lehmuskujilla, vanhoista unelmista. Sairaalasängyssä makaa vanha nainen, hän kuuntelee lauluani silmät kiinni. Silmänurkasta pujahtaa esiin kyynel, se matkaa posken kautta kaulalle, siitä pielukselle ja häviää. Olen naisen muistojen joella, pakkasen puremassa unohduksen laaksossa. Joki on ohuessa jäässä. Kitarani on kanootti, lauluni on mela, olen jäänsärkijä, jää ritisee ja rusahtelee rikki, kun muistot tulvahtavat jään pinnalle. Minulla ei ole muuta kuin kanoottini ja melani, kitarani ja lauluni ja hento toive siitä, että ne riittävät kantamaan meidät molemmat tällä matkalla. Omalla joellani minua odottaa vene, sen moottori pärähtää käyntiin ja polkaisee esiin tummaa mutaa rantavedestä. Vene on täynnä hurjaa

joukkoa, he odottavat minua. Moottori mylvii, hyppään kyytiin ja vene ottaa vauhtia. Pidän kiinni rystyset valkoisina mikrofonista ja tamburiinista, pääkallo kasvoilleen maalattuna ystäväni hymyilee kauheaa hymyä, hymyilen takaisin ja annan veneen viedä. Sisälleni solahtaa hurja virta, se laulaa minun suullani, tanssittaa jalkani irti maasta, jalassani on punaiset kengät, nousen lentoon enkä halua laskeutua. Perille päästyämme katson myllättyä jokeani. Muta on noussut pintaan, kaikki on esillä, olen paljas, väsynyt ja onnellinen. Ehkä joskus makaan itse unohduksen laaksossa. Tuleeko silloin luokseni nuori ihminen, joka laulaa minulle Funnel of loven ja kannattelee minua, kun kyynelvirtani murtuvat? Miltä se tuntuisi, nololta vai ihanalta? Muistaisinko yhtäk-

kiä, miltä maistuu veri, hiki ja sähkö? Miltä tuntui laulaa, kun musiikki kannatteli ja samalla paiskoi pitkin lavaa? Olisiko siinä liikaa muistamista sille, joka elää jo hiljaisuudessa? Jos makaisin siellä unohduksen laaksossa, toivoisin ehkä kuitenkin, että mielessäni kuulisin sen, mikä on minulle tälläkin hetkellä korkeinta musiikkia. Se on askelten ääni metsäpolulla, tuulen humina kuusen oksilla, jään helinä kaislikossa, pienten lintujen laulu ja korpin huuto, laineiden loiske. Toivoisin, että luokseni tulisi jäänsärkijä, joka rikkoisi muistojeni riitteen ja veisi minut metsään kuuntelemaan musiikkia.• MARI HALONEN Kirjoittaja on yhteisötaiteilija, joka tekee muistelutyötä vanhusten kanssa, sekä on Humu-klubin Halloween special-bändin laulaja

Humu

5


Orgioiden jälkeen

Tundramatiks jättää jäähyväisiä.

Bileet on hyvä keskeyttää silloin kun ne ovat parhaimmillaan. TEKSTI JA KUVA SARI HAKALA

I

stun kaverin kanssa baarissa lukemassa harlekiinikirjallisuutta. Tundramatiksin jäähyväiskeikka on tänään ja miehet ovat luvanneet tuoda seksin savoon. Ennen varsinaista suoritusta on hyvä lämmitellä itseään, ettei tapahdu turhia loukkaantumisia. Lääkäriromaanin sivulta sata irtoaa vaisuhko orkku ja viisi minuuttia siitä, tiiviiksi pakkautuneen yleisön läpi etsiytyy Tundramatiks lavalle. Tun-

6

Humu

keutuu ja työntyy. Spontaani, samanaikaisen itkun ja naurun aiheuttamaa kirkaisu pääsee pulpahtamaan omasta kehosta. Hikoiluttaa, vaikka istun kiemurtelematta paikallani. Voitteko tulla vähän lähemmäksi ja tanssiakin saa, myhäilee Janne Masalin hymyillen mikkiin ja yleisö kihertää. Lähemmäs ei pääse ja eturivin tytöt keinuvat jo lupaavasti, peilaillen Masalinin hillittyjä liikkeitä. Pieni Pannuhuone on sopivasti täynnä, lämmin ja valmis hikoilemaan. Ajo on alkamassa ja se on viimeinen. Haikeus leijuu ilmassa, mutta sen yli puskee ilo musiikin ihmeellisestä voimasta. Vaikka tämä onkin viimeinen voitelu tältä kokoonpanolta, ei surumieli lamaannuta. Se kokoaa koko baarin jättämään jäähyväisiä. Sanoisin että kiviseinätkin tihkuvat hikeä. Musiikkilukion reunion, jonka jäsenistö jäi Tundramatiksin syksyisen terassikeikan ulkopuolelle, ottaa nyt kaiken takaisin ja tuplana. Laulus-

”Mitä jos l

kaikkialla

mutta ja

Kuopi

— RUMPALI IL

temmat tulevat tottuneesti ja pilkulleen oikein. Tätä on selkeästi harjoiteltu. Tuikkivasilmäiset ja hartaat taustaenkelit ovat verta ja lihaa. Hetken aikaa kaipaan takaisin lukioon, jossa opetetaan laulamaan


lopetettais

a muualla,

atkettais

iossa.”

LKKA TOLONEN

Tundramatiksin stemmat ja jossa ei ole matikantunteja. Lopulta Masalinkin leijuu tyttöjen sormenpäitten varassa, näppäilee haitariaan ja laulaa. Selällään. Pieni Pannuhuone on kuumeinen ja harras.

Kiviseinätkin tihkuvat hikeä. Masalin tarvitsee pyyhkeitä. Naiset riisuvat vaatteitaan ja viskovat niitä lavalle. Omakin paitani hipaisee ainakin Ilkka Tolosen mikkistandia. Mietin monta päivää keikan jälkeen, ryhdynkö säilömään sitä pyhäinjäänteenä vai palautanko sille käyttövaatteen arvon. Elämä on parasta käytettynä. Puen paidan uudelleen päälleni. Jäähyväiset ovat niin raskaita. Niihin puristuu niin paljon surua, menettämistä ja epätietoisuutta. Huokailen ystäväni kanssa kaiken perään. Nainen sanoo, että laulajan silmissä on surua, melkein itkuisuutta. Onkohan se laulajan silmissä vai hänen omissaan? Kysyn tätä myöhemmin Masalinilta itseltään. Hänen mukaansa lopettamispäätös on lisännyt ennestään keikkojen tunnelatausta ja skaalaa, mutta väsymystä tai itkuisuutta hän ei allekirjoita. Seisomme peilin edessä silmät tuhrussa ja latautuneina

jäähyväiskeikan nostattamista omista tunteistamme. Tähän päivään ja yöhön sekoittuvat roskaromaanit, huono ruoka ja viileän kevään sekopäisyys ja pöly. Rakkaus ja sen sulava päämäärättömyys, hiki ja vaivihkainen melankolia. Ja tietenkin musiikki. Hyräilen Ruusutarhassa-biisiä loputtomiin. Se soi päässä jo ennen keikkaa ja kaksi viikkoa keikan jälkeen. Jokainen askel tuntuu olevan juoksu läpi metsän, silmät ummessa. Tuliko tästä nyt tämän kevään vereslihalla määkivä yksityinen mantrani? Ehkä joo. Antaa tulla. Ilkka Tolonenkin antaa myöhemmin sydäntä lämmittävän lausunnon, että mitä jos lopetettais kaikkialla muualla, mutta jatkettais Kuopiossa. Tolosen mukaan jäähyväiset sujuu vitun hyvissä fiiliksissä ja keikat on ollu helvetin kovia. Kuopiossa oli ihanaa. Vaikka kasvisruokavaihtoehtokin on lohta.•

*KEIKALLA on pysyvästi ulkomusiikillinen tapa olla läsnä.

Humu

7


JUTTU

”Tämä on kovin juttu mitä olen tähän mennessä tehnyt”

Niko Nova & Valona on (vasemmalta) Roope Pelkonen (koskettimet), Niko Nova (rapit/laulut), Antti Alvasto (rummut), Tommi Halonen (saksofoni) ja Aquila Ferreira (kontrabasso/basso).

Niko Nova & Valona debytoi Kuopion rap-skenen kasvot ja puuhamies Niko ”Rölli” Nova esittelee uuden yhtyeensä. TEKSTI JAAKKO RYYNÄNEN KUVA ANTTI PAHKAMÄKI

R

äppäri ja beatboxaaja Niko Nova yhdisti voimansa kuopiolaisten, satakunta keikkaan yhdessä soittaneiden jazz-muusikoiden kanssa. Toistensa löytämisestä artistit saavat kiittää tuntemattomaksi jäänyttä henkilöä. ”Olin katsomassa poikien keikkaa kun joku taputti olkapäälle ja sanoi että siinähän on sinulle bändi”, Niko Nova 8

Humu

muistelee. ”Idea tehdä musiikkia bändin kanssa oli ollut pitkään mielessä ja loppukeikan hauduttelin ajatusta yhteistyöstä. Heti keikan jälkeen en rohjennut ajatustani yhtyeelle esittää, mutta onneksi törmäsimme yön lopputunneilla seuraavassa ravintolassa.” Yhdessä kokoonpano on treenannut syksystä saakka.

”Kappaleet syntyivät pitkälti jammailun pohjalta”, yhtyeen rumpali Antti Alvasto kertoo. ”Musiikillisesti tämä on jazzilla maustettua funkia, jossa on tilaa improvisaatiolle. Ainakaan itse en ole ihan vastaaviin kokoonpanoihin törmännyt.” Tuottajien tekemiin tiukkoihin biitteihin aiemmin räpännyt Nova näkee bändin kanssa tekemisessä selviä eroja. ”Visioinnille on enemmän tilaa ja vapauksia voi ottaa. Bändi kykenee reagoimaan muuttuviin tilanteisiin nopeasti.” Uransa aikana monessa mukana ollut Niko Nova paaluttaa debyyttikeikkafiilikset napakasti: ”Tämä on kovin juttu mitä olen tähän mennessä tehnyt.”•


JUTTU

Aistia suuri syli

P

imeät sotakoneet risteilevät transponderit suljettuina Itämerellä. On yö, sinä sykit. Kuusi miljardia keskiötä ympärilläni, ilmaisevat tavoillaan olemassaoloaan. Maailma avautuu jokaisesta, on omansa jokaisessa, me muut olemme kuvia ja ääniä siinä. Minä tanssin hänen verkkokalvoillaan, hän huutaa minun maailmaani kohti, ja sanat kimpoilevat maailmani kuoresta. Osa lävistää jälkiä jättämättä, osa liukuu pintaa pitkin vetelänä, osa sähisee iholla, osa uppoaa huomaamatta myöhempien aikojen aarteeksi. Sitten vihdoin – joku löytää kohteensa, penetraatio. Osuma. Transponderi helähtää. Sytytys, siemen, verso, puu, ja jo samassa savuna suusta. Minä olen hänelle, hän on minulle. Maailmamme tunnistavat toisensa. On yö, kolmannessa maailmassa sielut lentokoneessa ovat sykkivä neliö näytöllä. Labyrintin seinät ovat kaupungissa lähellä, puistossa aukeaa vähän, kohisee nouseva ruoho maatumisvaiheessa olevasta elämästä. Orgaanisesta massasta nousee kevätmuistin usva, jotakin tiivistyy, jotakin laskeutuu ydintä kohden maapallon jokaisesta pisteestä ja päinvastoin. Suunnat ovat toisiaan vasten liukuvia eläimiä kuin maailmat Kauppakadulla. Kun sulkee silmänsä, maapalloa voi halata samalla liikkeellä, jolla Rovaniemen kirkon kellojen ääniaalto lähtee kevätsunnuntaisin matkalleen yli maastojen kohti

raahautumisen jäljet. Huudon voi korvata liikkeellä. Aisti herää sammuttamalla hetkeksi tunteen moraalin. Aistimaailma tulee ulkoa kohti, ja sisältä kohti. Itse luodussa hiljaisuudessa äänet, eiliset, tapahtuvat ja huomiset ärsykkeet vain ovat. Sisälläni oleva hiljainen kuu ei ole symboli. Se on minuuteni äänetön kappale. Jää raahaa kiveä rannalle. Haukkuva koira. Huutava juoppo. Kiihdyttävä auto. Pellin pärinä. Sydämeni. Verisuonten tunne. Ajattelen kuvia, tuoksuja, muistoja, tulevia, meneviä, menehtyviä, syntyviä, syttyviä ja sammuvia. Rannan ja jään On yö, välissä on jo vettä. Jos ihmikolmannessa maailmassa nen on eläin ja osa luontoa, niin vastarannalla savuava sielut lentokoneessa ovat tehdas on osa luontoa. sykkivä neliö näytöllä. Mihinkään ei tartu, mitään ei estä. Ihmisluonnon melu ei häiritse. Vastustavat ja myötäilevät sanat muuttuvat liikkeeksi. Niiaava koivu vastaa vihapuhetta, nouseva myrsky kuvaa kipeän TEKSTI JARKKO KUMPULAINEN muiston, kerälle hiipuva kuoleva lapsi keskustelee lintujen kanssa, vaalitulos on nenänpään silmät kiinni löytävä etusormeni, ja pimeät sotakoneet risteilevät transponderit suljettuina Itämerellä. Tämä on tässä. Maailma ei ole, se tapahtuu, jälleen äänen ajatukseen, uskoa minuuden tavoin. kaaosteoriaan, ja kietoa maapallo Tämän tunteen moraalittohellään syliin. Silloin on kiva leikkiä man hetken olen samaa mieltä myös valintaa: puristaako pienen ainoastaan lintujen kanssa, ainoa pallon lyttyyn kostoksi, vai hyräillä mahdollinen yhteiskunnan tai sosihellästi, kuin itseään ja kerran hau- aalisten konstruktioiden teoria on raasti kohisevaa vertaan tyynnyttä- thermodynamiikan lainalaisuudet. en. Elämän syleily tai tuhoaminen Levon hetki. Avaan silmät, alan on yksityinen ja herkkä teko. Sen taas ajatella, tartun maailmasta, tekee jokainen, yksin. Silloin on labyrintti hajoaa, taloista pääsee usein yö ja sanaton elämä yhteistä. taas läpi. Maailman jokainen onJuosta silmät kiinni pimeään. gelma on virhe viestissä. Valaiden Pakko, kevään jäämassat liikuttavat sanojen varassa kaikki. Kieli, kaurannoilla lohkareita. Helisevä ääni, nis, mutta vammainen lapsi.• jäämerta. Voi mennä mukana. Jäämerelle tullessa aaltoa ei enää ihmiskorva kuule, mutta ajatus kantaa vaikka koko kierrokseen. Ja tällä samalla liikkeellä, maapallon ytimeen voi kietoutua sikiöksi. Kiehua kivimassana kuorta kohden, lämmittää siementä, ja leikkiä kevättä - nousta pintaan, tarttua

Humu

9


ARVIOT Toimituskunnan pika-arviot. Melkein kaikesta. SKUNKADELICATESS Kuopiolainen boogiejuna Cosmo Jones Beat Machine kaivoi veturin varikolta ja päätti kahdeksan vuoden levytystauon Skunkadelicatess -albumin myötä. Jarruja ei ole tarvinnut testailla, sillä levy jyskyttää alusta loppuun täyden hiilipesän voimalla. Vaikka Skukadelicatess ei hengähdystaukoja sisällä, löytää levyltä soittotaidon ja sävellyksistä vaihtelua ja mielenkiintoa. Svengin ja grooven määrä yltää omille lukemilleen eikä moneen suuntaan kulkevan rytmitulituksen keskellä ennätä tylsistyä. Cosmo Jones Machinen funkaava tundrablues ruuvaa myös laulaja-kitaristi Pirttikankaan vokaalit vielä kierroksen tai kaksi Faarao-projekteja korkeammalle tasolle. Soundeiltaan aiempaa rosoisempi ja raaempi uutukainen tuoksuu ja maistuu liveltä. Alkuvuosi on hemmotellut juurimusiikin ystäviä. Pekko Käpin ja White Knuckles trion levyt ovat silkkaa timanttia, kuten myös Jo Buddy meets Funky Kingstonin ehkäpä paras koskaan Suomessa julkaistu Jamaika-musiikkiin pohjaava albumi. Tähän kategoriaan yltää myös Cosmo Jones Beat Machinen Skukadelicatess, joka on helppo julistaa jo nyt yhdeksi vuoden parhaista albumeista. JAAKKO RYYNÄNEN

NEØV DOMINIQUE NEØVin uusin Dominique on virheetön. Se saa mut kellumaan ja leijumaan. Itkukaan ei oo kaukana. En nimittäin noin yleisesti ottaen kestä indie-ininää kovin isoina annoksina. Tämä on isoin ja kaunein

10

Humu

annos mitä pieni pääni kuulokkeiden varassa ja välissä kykenee hajoamatta kantamaan. Tämä on avaruusuintia. Makaan kaksi vuorokautta olohuoneen matolla. Nukunkin siinä ja Dominique toistuu looppina, pesii aivoihin, kuplii ja virtaa, kelluuttaa selittämättömän äärelle. Se on samalla hyvin tuttua. Sieraimissa tuoksuu pihka, järvenselkä ja villa. Alitajunta ostattaa oranssin

alkaakin hillittömän rokkaava ja mukaansatempaava kokemus. Kaksikko osaa yllättää improvisoimalla keikan aikana saumattoman sujuvasti ja hetkeen sopivasti. Samalla tulee vakuuttuneeksi siitä, että rockyhtye syntyy todellakin kahdesta henkilöstä ja riittävästä määrästä ääntä. Kun tähän yhdistelmään lisätään vielä oikeat miehet, asenne ja lavakarisma, lopputuloksesta syntyy vääjäämättä TOOT TOOT. PIIA JULKUNEN

villapaidan. Woolen Pumpkin Shirt tulee iholle. Eikä se edes ole levyn paras biisi. Kaikki ne ovat, vuorollaan. SARI HAKALA

TOOT TOOT 2.4. Henry’s Pub Kuopio Vuonna 2010 perustettua TOOT TOOT yhtyettä on kehuttu yhdeksi maan parhaimmista, eikä suotta. Bändin kiirastorstaisen keikan voi jo tässä vaiheessa huoletta nimetä vuoden paras -tittelillä, vaikka elettiinkin vasta huhtikuun alkua. Kitaristi, laulaja Timo Kämäräinen ja rumpali Olli Krogerus muodostavat bändin, jossa riittää karismaa, energiaa ja hyväntuulisuutta lavan täydeltä. Mieleen muistuu useampikin bändi, joka voisi käydä opettelemassa heiltä esiintymistaitoja ja yleisön viihdyttämistä. Jo Kämäräisen hipsuttelu lavalle yleisön läpi hurmaavasti hymyillen lupailee jotakin hyvää. Tästä

HARLEKIINI-KIRJASARJA Jokainenhan meistä tietää Harlekiinit ja useampi on niitä lukenut kuin myöntää. Pokkareiden valikoimista löytyy erilaisia sarjoja kuten viettelys, historiallinen, romantiikka ja lääkäriromaanit. Kirjojen pääasiallisena kohderyhmänä ovat naiset. Tarinoiden päähenkilöt ovat yleensä kauniita, rohkeita ja erityislaatuisia, mutta moninaisista syistä myös yksinäisiä, rikkinäisiä tai rakkauden kaipuisia. Juoni alkaa kehittyä päähenkilöiden kitkallisesta tapaamisesta ensisuudelmaan, peiton heilahdukseen ja suhteen vakiintumiseen pienten vastoinkäymisten rytmittämänä. Lukijan mielenkiintoa ylläpitävät mahdolliset useammat yhdynnät sekä niihin liittyvät kuvaukset ja yksityiskohdat. Kirjojen miinuksena mainittakoon melko lailla pinnalliset henkilöhahmot, ennalta arvattavat käänteet ja toistuva tapahtumien analysointi. Kirjasarjan suosio kertoo kuitenkin omaa karua totuutta maailmanlaajuisesta romantiikan kaipuusta ja tarpeesta. Torontolainen Harlequin kirjakustantamo on perustettu vuonna 1949. Se ilmoittaa julkaisevansa yli 110 kirjaa kuukaudessa, 110 maassa ja 34 eri kielellä. Maailma tarvitsee Harlekiininsa. PIIA JULKUNEN


MATIN MAAILMA Marc Eliotin tuore elämänkerta Jack Nicholson (Like) on pulleahko toimintakertomus kahdellakin tapaa: todellisena tekojen rahtauslavana näyttäytyvät sekä ikonisen Hollywood-näyttelijän taival että kirjoittajan uuras research, läpi ne lehtijutut kaikki ja haastattelut. Voi, tätä juoruilevata Amerikkaa, jossa vasta paljoista puheista elämä ihmiselle on syntyvä! Sen sijaan Eliotin esitystyylin omaperäisyyttä on vilautella Nicholsonin yksityistä tapaa nimetä asiat. Jo kahtakymmentään Jack kävi, kun julkaistiin beat generationin peruskirjat, Allen Ginsbdergin The Howl ja Jack Kerouacin On The

KUN NICHOLSON JALAT SUUSTA SILTÄ KEROUACILTA VEI

Road. Jotenka aivan omin päin, kotona New Jerseyssä, Jack oli keksinyt vastustaa ja muutella kielen vakiomerkitykset. Eliot haluaakin paljastaa kirjassaan, että jos Jack-talkin tarkoitusperät eivät aina olleet sitä, miltä ne kuulostivat, ei Jackin elämä-

kään lopulta ollut aivan sitä, miltä näyttänyt oli. Vaan kaikkein vikkelimmin ne jalat kaverin suusta taisi viedä Suomen elokuvaviranomainen, juuri juhannustanssien alla v. -69. Kerouacin eläessä viimeisiä kuukausiaan, Nicholsonin läpimurto Easy Rider sai meillä jatko-otsikon Matkalla. Ja kummittelemaan jäi Kerouacin sielu, Hollywoodin taivaanrantaan ja LA:n kuppilannurkkiin. Eliotin kirjasta Jack Nicholson olet sinäkin saava tietää, mikä Nicholson-leffa 70-luvulla yhä vain siihen On The Roadiin yhdistettiin.• MATTI RIIKONEN

Humu

11


K

uudestoista Elämä on Punk muistelee edesmennyttä KKlubia 23. toukokuuta Pekan Pubissa. Tapahtumassa esiintyy kuopiolaisia punkbändejä, jotka ovat eläneet, syntyneet ja kehittyneet K-klubilla. Yhdeksänkymmentäluvun lopussa perustettu K-Klubi muodostui nopeasti vaihtoehtomusiikin kotipesäksi. Olohuonemaisen ravintolan nurkkaukseen keikkakamansa pystytti vuosien aikana lukuisa bändi, aloittelevista kokoonpanoista omien genrejensä huippunimiin. Paikan historiaan vahvasti liittyviä kuopiolaisia bändejä

Punk. TEKSTI JAAKKO RYYNÄNEN

ovat esimerkiksi Cosmo Jones Beat Machine, The Micragirls ja Astro Can Caravan. K-Klubi tarjosi sylinsä myös Kuopion punk-skenelle, joka lähti ravintolan kautta vahvistumaan vuoden 2007 tienoilla.

PRINTTIÄ PUKKAA?

JUTTU

K-Klubi in memoriam Toukokuisessa tapahtumassa esiintyy Hasta la Vista Social Club, Amputaatio, The Erectum, The Loose, Märkä Läikkä sekä Ultra Brewtality. Yhtyeistä kolme kasataan uudelleen iltaa varten. K-Klubia ansiokkaasti 12 vuotta pyörittäneet Heli Sulola ja Jukka Kinnunen luopuivat baarista vuonna 2011. Vaikka Pannuhuone ja Inkilänmäen Pekan pub, ovat omalta osaltaan tasoittaneet K-Klubin jättämää tyhjiötä, huutaa keskusta edelleen niin aloitteleville kuin kovaäänisemmille yhtyeille soveltuvaa keikkapaikkaa.•

K

Humu-sanoma 4/30.4.2015 Toimituskunta

soita

010 271 8330

kirjoita

myynti@arsmat.fi

käVÄISE

Liipasintie 5, 70460 Kuopio

ME TOTEUTAMME!

Sari Hakala Jarkko Kumpulainen Jaakko Ryynänen Sivussa Mari Halonen Piia Julkunen Matti Riikonen Walter Sundman Esko Valtaoja Julkaisija Humusanomatalo

Humu sanoma on sitoutunut.

www.arsmat.fi 12

Humu

www.humu-klubi.com

Profile for Humu

Humu sanoma 4  

Humu sanoma 4

Humu sanoma 4  

Humu sanoma 4

Profile for humuklubi
Advertisement