Page 1

Humu sanoma

#6

Humu

1


KYSYMYS

VASTAUS

?

Asiantuntijat vastaavat Humu sanoman edellisessä numerossa esitettyihin kysymyksiin.

”Miksi juuri Cheekistä tuli niin suosittu?”

C

heek on nykyään lähes koko kansan tuntema räppäri, julkkis. Hänen suosioonsa tuskin on yhtä, yksittäistä syytä, vaan lukuisat, yhteenkietoutuvat syyt vaikuttavat taustalla. Suomalaiset sekä rakastavat että vihaavat Cheekiä: sekä hänen persoonansa että musiikkinsa herättää ihmisissä sekä negatiivisia että positiivisia tunteita ja mielipiteitä. Cheekin lyriikat korostavat usein suomalaiselle kontekstille epätyypillisiä aiheita, kuten itsensä kehuminen, omien saavutusten ja (taloudellisen) menestyksen korostaminen; ryysyistä rikkauksiin -tarinat ovat pikemminkin stereotyyppisiä amerikkalaisia ja hiphopkulttuuriin liittyviä teemoja, eivät niinkään suomalaiselle vaatimattomuuden kulttuurille ominaisia. Cheek on kuitenkin onnistunut liittämään tämän itsekorostuksen osaksi omaa paikallista artistikuvaansa. Itse asiassa hän on yksi harvoista 2

Humu

suomiräppäreistä, joka on tehnyt sitä niin näkyvästi, selkeästi ja johdonmukaisesti läpi koko uransa. Ja ilmeisen menestyksekkäästikin. Cheek on tehnyt menestyksensä eteen töitä, jo lähes 15 vuoden ajan. Suomiräpin ”lamavuosina” (2005–2007) hän oli yksi niistä harvoista artisteista, joka jaksoi kiertää keikkapaikkoja ja julkaista levyjä, vaikka ne eivät myynetkään paljon. Cheek korostaakin lyriikoissaan usein työnteon, yrittäjyyden, ahkeruuden ja periksiantamattomuuden eetosta. Positiivista sanomaa ’itkemisen’ sijaan. Tämänkinkaltainen sanoma jakaa yleisön: toiset arvostavat, toiset tuhahtelevat. Cheekin taustalla on myös tarkoin harkittua liiketoimintaa, brändäystä ja tuotteistamista. Jokainen liike mietitään varmasti huolellisesti; osallistuminen Vain elämää -ohjelmaan oli yksi tällainen valinta. Sen kautta Cheek tuli tunnetuksi suurelle yleisölle, vauvasta mummoon. Tämä suosio mahdollisti myös loppuunmyydyt keikat Olympiastadionilla ja

?

tulevan jäähallikiertueen. Nähtäväksi jää, mitä seuraavaksi tapahtuu. ELINA WESTINEN Tutkija, FT, Jyväskylän yliopisto

”Onko olemassa kulttuureita, joissa ei olisi olemassa vahvaa hyvä/paha -dikotomiaa? ”

V

aikka olenkin lukenut kulttuuriantropoligiaa, en tietenkään osaa tähän vastata. Veikkaisin näin, että suurimmassa osassa (ainakin alkuperäiskansojen) kulttuureita on hyvä ja paha, mary douglasilaisittain puhtaus ja vaara, mutta käsitykset siitä mikä on hyvää ja mikä on pahaa (tai oikeaa ja väärää moraalikäsityksinä) vaihtelee. Eli on olemassa rituaalit ja rajanvedot, joilla jäsennetään maailmaa ihan kaikissa kulttuureissa.

REETTA KARJALAINEN Tutkija, FT


Humu sanoma 6 TOIMITUSKUNTA Sari Hakala Jarkko Kumpulainen Jaakko Ryyn채nen

Mihin kysymykseen haluaisit vastauksen?

Vastaukset kysymyksiin seuraavassa Humu sanoman numerossa.

SIVUSSA Mari Halonen Mirjami Holopainen (kansikuva) Reetta Karjalainen Matti Riikonen Elina Westinen JULKAISIJA Humusanomatalo

Humu sanoma on sitoutunut.

ROOPE HAKKARAINEN: Mik채 on nerouden ja hulluuden ero?

JUSSI JUVONEN: Mik채 on ihmisen parasta aikaa?

Humu

3


RAJAT TEKSTI MARI HALONEN

4

Humu


ylitetty. Vaatimukset, halut, kipu ja pelko kolistelevat, nuuskivat, koskettelevat ja kommentoivat rajani sisäpuolella. Paniikissa yritän suodattaa rajaa näkyviin, mutta se on turhaa, sillä epämiellyttävät tyypit ovat jo sisällä, ne eivät välitä siitä mitä minä haluan. Vetäydyn pimeään, ympärilläni käy kuhina, kun vaatimukset, halut, kipu ja pelko yrittävät päästä mukavimmalle paikalle, lähelle sydäntäni. Rajani on sulkenut meidät sisäänsä, vedän peiton kaikkien päälle ja koetan

nukkua, nukun koko yön samassa asennossa. Aamulla käsi on puutunut ja vaatimukset, halut, kipu ja pelko ovat virkeitä. Marras puree ja puhun koiralle. Kävelen ja puhun vaatimuksista, haluista, pelosta ja kivusta. Yritän hävittää niitä, eksyttää, jätän yhden koirankakkaroskikseen, toisen hautaan kompostiin. Tipauttelen loput rinnaltani silloin kun ne eivät osaa sitä odottaa ja juoksen piiloon metsän hämärään. Ne huutelevat perääni, minä rynnin syvemmälle metsään puskat ryskyen. Tummanvihreässä metsässä olen kuin suojavärinsä liian aikaisin vaihtanut jänis, olen huutomerkki maisemassa, vauhko ja vapaata riistaa. Olen auki tuulen viesteille, maan hiljaiselle nukkumaanmenolle, taivaan harmaudelle, lumelle puiden oksilla. Kuulen kun vaatimukset, halut, kipu ja pelko haukkua räyskyttävät metsän rajalla, mutta metsän raja on vahva. Olen rajaton ja turvassa.Metsän suojassa hengittelen rajaani näkyviin, ilma kevenee, pakastuu ja kirkastuu. Suojavärini sulautuu kohmettuvaan maahan, pakkanen vaimentaa huudot metsän laidalla. Koira nostaa koipeaan ja piirtelee omat rajansa, kuinka helppoa se sille onkaan. Kävelen kotiin, suljen portin, suljen oven. Nukun yön yli. Herään pimeään.•

Kirjoittaja on yhteisötaiteilija, joka tekee muistelutyötä vanhusten kanssa, sekä on Humu-klubin Halloween special-bändin laulaja.

Humu

5

KOLUMNI

M

arras puree minua, mutta haluan avautua. Haluan avautua tuulen viesteille, maan hiljaiselle nukkumaanmenolle, taivaan harmaudelle, lumelle puiden oksilla. Haluan antautua kaamoksen rytmille illan pimeydessä. Vetäydyn pimeään, nukun yön yli, herään pimeässä, olen nukkunut koko yön samassa asennossa. Käsi on aamulla puutunut, näinkö unta, painajaista? Tunnen kuinka rajani häipyvät pimeyteen. Kadun välittömästi avautumistani. Tiedän missä rajani kulkee, yritän puhua sitä näkyville, maanittelen, puhallan sieluni sinistä liekkiä piirtämään rajaa näkyviin, mutta pimeys on ankara, kaikenpeittävä. Pimeys pehmentää ääriviivat, himmentää ihmisten muodot. Autojen valot välkähtelevät märästä asfaltista ja sokaistuneet vastaantulijat muovailevat kasvoni mielensä mukaan. Kaikki tuntuu. Ojennukset, hipaisut, näkymättömän rajani ylitykset. Ulvon ja itken, huudan rajaani näkyviin, mutta raja hukkuu pimeän sisään. Yritän väistellä ja epäonnistun surkeasti, kun minua kohti kurkottavat vaatimukset, halut, kipu ja pelko. Tarkasti vartioitu rajani on


JUTTU

”Kävelyillä koirien kans

Mirjami Holopainen

Utunen juhlii tuoretta albumiaan Kuopion Pannuhuoneella 12. joulukuuta. Haastattelussa yhtyeen laulaja ja sanoittaja Mirjami Holopainen. Utusen debyyttilevy julkaistiin 27. marraskuuta. Mitkä ovat päällimmäiset fiilikset? Suurin tunne on helpotus siitä että ollaan saatu puserrettua levy valmiiksi. Sitten on jännää se, että kun jotakin kiteyttää maailmaan, oli se sitten laulu, taulu, runo tai mitä tahansa, ei ole enää omissa käsissä se minkä tulkinnan vastaanottaja tekee siitä. Ne alkaa elää omaa elämäänsä ideoiden, ajatusten 6

Humu

ja tunteiden verkostossa, josta ne on muodostettukin. Miten yhtye sai alkunsa? Muutettiin kolmisen vuotta sitten Teron (yhtyeen kitaristi Tero Holopainen. toim. huom.) kanssa Kuopiosta Helsinkiin. Silloin me kai alettiin pikkuhiljaa biisejä vääntää. Mun ajatus oli, että tehtäisiin ne pienesti vaikka kaksistaan, mutta Tero on vanha jäkispelaaja ja sillä on muutenkin aina vähän isommat visiot, niin se kokosi siihen sitten isomman lössin mukaan soittamaan. Ensin se nappasi mukaan Samuli Lepolan toiseen kitaraan ja tehtiin pari pientä keikkaa kolmestaan. Sitten se olikin

jo koonnut sellaisen bändin joka ei yhteen henkilöautoon mahdukaan. Kappaleen sanoitukset ovat sinun käsialaa ja sävellysvastuun jaatte Teron kanssa. Miten Utusen biisit syntyvät? Levyn sanoitukset on minun kirjoittamiani lukuun ottamatta Valon kaupunkia, joka on Teron käsialaa. Minulta lähtöisin olevat biisiaihiot on syntyneet lähinnä kävelyillä koirien kanssa tai mopatessa aamuvuorossa duunipaikan lattiaa. Joku lause alkaa toistua mielessä ja nappaan siitä kiinni ja alan lauleskella kävellessä. Ne voi vaivata kuukausia ja etsiä muotoaan. Sitten äänit-


ssa ja mopatessa lattiaa”

Utunen TEKSTI JAAKKO RYYNÄNEN KUVA SARI HAKALA

telen niitä kännykällä ja soitan niitä myöhemmin Terolle joka sanoo ”Taas näitä virsiä”. Tero on kutonut mun ajatuspätkät kokonaisuuksiksi. Lopulta ne on sovitettu bändin kanssa musiikiksi, joka on paljon hienompaa kuin olisin osannut kuvitella lenkillä lallatellessani. Jotkut biiseistä ovat syntyneet myös sävel edellä. Muistaakseni Usva syntyi niin, että Terolla oli sävellys valmiina ja kirjoitin siihen sanat vähän yhdessä ideoiden. Olit mukana Vitun kova ääni -yhtyeessä ja esiinnyt myös Kumpulaisen & Vapaaherrojen kanssa. Millaiset taustat sinulla on muusikkona?

Pienenä kävin pianotunneilla ja sitten kotona potkin pianoa kun piti harjoitella. Soitin orkesterissa puhaltimia ja lauloin kuoroissa.

tiiviimpi kuin Kuopio. Asiat menee lomittain ja päällekkäin ja törmää jos ei väistä. Kaipaan Kuopiosta metsää, järviä ja neljän ruuhkia joissa on 5 autoa jonossa.•

Meillä oli vähän isompina bändi nimeltä Soundsleep, jossa oli jo Utusen ihmisistä Olli Puolakka ja levyllä perkussioita soittava Lassi Ylönen.

Humu-Klubi #30 – Utunen, Zorse, Lauantaina 12. joulukuuta klo 22.00 Pannuhuoneella.

VKÄ:hän harhauduin messiin kun ne olivat äänittämässä levyä Kuopiossa ja kysyivät tulisinko laulamaan yhden biisin kertsiin. Menin, ja olin silloin tällöin keikoilla mukana laulamassa ja soittamassa perkkuja. Ikosen ja Laiskan miljoonien sanojen tiputtelua kuunnellessani mietin, että jos noilla on noin paljon niitä, niin mullakin on pakko olla jokunen, ja aloin kaivella oisko. Kumpulaiseen taas törmäsin meidän Kuopion kodin pihalla jossain juhannusjuhlissa ja siellä muistaakseni yhteismusisoitiin ja sitten se pyysi mukaan musahommeleihinsa, joissa välillä oon ollut laulamassa ja helistelemässä. Muutitte Helsinkiin muutama vuosi sitten. Miten olet viihtyneet? Helsinki on ajatuksellisesti avarampi, mutta fyysisesti

HUMULLE OMA LEVYMERKKI •Humu-Klubin oma levymerkki Humu Records lanseerattiin alkusyksystä. •ensimmäinen julkaisu Kumpulainen & Vapaaherrat – Tekstitetyt unet ilmestyi 16. lokakuuta. •Levymerkin toinen julkaisu oli 27. marraskuuta julkaistu Utunen -yhtyeen nimialbumi. Seuraava Humu Recordsin levy ilmestyy helmikuussa 2016. •Humu Records on luonnollinen jatke itse klubin pyrkimyksille parantaa kaupunkikulttuuria sekä alueellisesti että laajemmin. •Humut ovat sitoutuneet tukemaan tekijöitä ja pitämään yllä kulttuurin monimuotoisuutta. www.humurecords.com

Humu

7


JUTTU

Zorse esiintyy Humu-Klubin illassa Pannuhuoneella 12. joulukuuta

PsykedeelistÄ Krautrockia Abstrakteja juttuja ja alitajunnalla leikkimistä.

J

yväskyläläisen Zorse tunnetaan junnaavasta ja syvissä vesissä uivasta garagekraut-jytästään. Tähän mennessä EP:n ja seiskatuumaisen julkaissut yhtye viimeistelee parhaillaan keväällä julkaistavaa pitkäsoittoaan. ”Tulevalla levyllä Zorse kääntyy diipimmäksi. Olemme panostaneet erityisesti jänniin soundeihin ja tuotantoon; odotettavissa on tunteellista, mystistä ja yllättävää krautpoppia!”, yhtyeen laulaja-urkuri Sanna Klemetti hehkuttaa. ”Kaikki on äänitetty ja nyt olemme tuotantovaiheessa. Olemme innoissamme!” 8

Humu

sesta. Aika abstrakteja juttuja ja alitajunnalla leikkimistä. Tykkään räiskiä ja kiihottaa ajatuksia. En usko teksteihin, jotka pitää jotenkin ymmärtää, vaan pidän sanoista ja mielikuvista, TEKSTI JAAKKO RYYNÄNEN jotka liikuttaa.” Zorse tarkoittaa Seepran ja Hevosen risteytystä. Mitä nimi yhtyeelle Yhtyeen kappaleet sanoittamerkitsee? va ja säveltävä Klemetti kertoo ”Nimessä on leikkisyyttä ja laulujen olevan hänen omia iskevyyttä. Se on myös hybridi, kokemuksia maailmasta. kuten mekin. Musiikkiamme ”Esimerkiksi tulevan levyn on vaikeaa sovittaa genrenimikkokappale, Dark Green, rajoihin”, Klemetti kertoo.• kertoo oudosta vuodenajasta, joka imaisee sisäänsä ja johon katoaa. Dimensionissa lauletaan pelkäämisestä ja mystiselle kokemukselle antautumi-


ARVIOT

Toimituskunnan pika-arviot. Melkein kaikesta. TEPPO VAPAUS 20.11.PANNUHUONE

Teppo Vapaus aloitti soolokeikkansa kertomalla tulevan setin olevan tylsä ja keskinkertainen. Pari ensimmäistä biisiä olivat kuitenkin varsin toimivia tarinoita, jotka mies esitti hyvällä lauluäänellä ja varovaisella kitaransoitolla. Artistikuvauksessa miehen musiikissa kerrotaan olevan Juicen ja Göstan lyyristä lennokkuutta ja reilusti Peitsamon rentoa ränttä-tänttää. Juicelle ja Göstalle ominaista sanataituruutta ja -nokkeluutta en illan annoksesta löytänyt, jos kohta siellä täällä settiä sanoituksissa oli hyviäkin hetkiä. Myös Peitsamo vertaus oli ainakin sooloesiintymisiä vertaillen kovin kaukaa haettua. Omalla kohdalla artistin lupaama tylsistyminen tapahtui muutaman kappaleen jälkeen. JAAKKO RYYNÄNEN

JOUNI TOSSAVAINEN SININEN TORNI ”Kirjoitan yhä koska te ette ole kuollut ja minä siinä iässä/ että tahtoisin olla, herätä ja nousta vasta keväällä lintujen riemuun.”

Runous on sanan ja sanattomuuden sisäänpäin lämpiävä liitto ja rytmikäs tanssi. Sen sekaan on vaikea maallikkona astua ja aistia liike. Uusimmassa, keväällä 2015 ilmestyneessä runoteoksessaan Sininen torni, Jouni Tossavainen sekoittaa esimerkillisellä tavalla August Strindbergin elämää omaansa.

Vanha ja sairas Strindberg kuljeskelee mustaa ja syksyistä Tukholmaa. Strindbergin kannoilla seuraa runoilija Tossavainen, tutkimusmatkailija ja tulkitsija. Miesten välinen matka tuntuu lyhyeltä, vaikka todellisuudessa se on sata vuotta. Tossavainen välittää lukijalle kuvan kyllästyneestä vanhasta siasta, ajatuksiinsa vaipuneesta melankolisesta miehestä, jonka ainoa valonlähde ja hellyyden kohde on nuorimmainen lapsi Anne-Marie. Strindeberg vaalii kohdettaan lähes insestisen hellästi.

oleva ympäristönsä, sitaatit Strindbergiltä ja runoilijan erehtymätön taito sepittää, maalailla ja vakuuttaa. Taustatyönsä Tossavainen tekee aina tarkasti. Historiallinen totuus taittuu runoksi niin sulavasti ja kevyesti, ettei taitekohtaa edes huomaa.

Tossavainen on ennenkin sekoittanut faktaa ja fiktiota uudeksi fiktioksi, joka varomattomalle lukijalle näyttäytyy silkkana faktana. Sinisen tornin runoudella on todennettavissa

SARI HAKALA

”Ovatko mansikat jo kypsiä?/ mahdoton kysymys aikamiehen suusta./ Nolompaa paljautta ei ole kuin vanhuksen rakastuminen./Niin lasten nuorten kuin vanhempien silmissä.”

Humu

9


KEIKALLA*

Hulluuden ehdoilla

TEKSTI SARI HAKALA

I

K

aksi päivää peräkkäin. Tupla Humu. Melkein kuin festivaali, mutta pienempi paha. Posliinivessat ja lasituopit. Ei pitäisi olla vaikeaa. Olla. Nauttia. Kauneimmat naiseni, vinoimmat mieheni. Rakkaat ja merkitykselliset laulut, ne joiden syntymän on melkein saattanut aavistaa. Ensimmäinen päivä. Samanna menee mutkattomasti alas kurkusta ja leijuu jazzahdellen korvien välissä. Hymyilyttää. Drinkkiliput eivät lopu koskaan, eikä humala, joka kiipeää reittäni pitkin ja itkee olkapäätä vasten. Tämä kaikki 10

Humu

ja vielä me. Vieläkin. Lihaisat ja lämpimät palat. Ilman ei osaa olla. Kumpulainen. Rakkaani ja muusani. Valoni valossa ja pimeäni pimeässä. Kohta neljä vuotta sitten näen Kumpulaisen ensimmäistä kertaa keikalla. Haavistosta pitäisi leipoa presidentti ja minä nuolen sätkää Henkan edesmenneessä tupakkakopissa. Ajat ovat erilaisia aikoja kuin tämänpäiväiset. Vielä ei ole Pariisia, ei lapsenmurhaa naapurissa. Odotuksen, avoimuuden ja ilon aikoja. Jotakin on vialla mielessäni, kuten aina, mutta se pitelee minua silti aisoissa. Kumpulainen aloittaa. Puhumme ja nau-

ramme ystäväni kanssa. Minä haluan tuollaisen kotiini laulamaan! Muistan ne kengät jotka Kumpulaisella oli jalassa. Laulu houkutti itkuun. Haavistosta ei tule presidenttiä, mutta Kumpulaisesta tulee osa elämääni. Se tulee kotiini laulamaan. Ohikiitävät sanat ja toiveet pitäisi joskus kuristaa kohtuunsa tai viimeistään kehtoon. Eikä pitäisi. Elämä on spontaania kauhua, eikä sitä saa pilata värjöttelemällä turvallaan pumpulissa. Kaunista. Huokaan ja humallun. Yö vie minut pois ja karkaa omille teilleen, vokottelemaan aamua joka seuraa sitä kaikkialle. Aamu tulee häntä koipien välissä kotiin ja keittää maitokahvia. Jostakin ajatuksen ja ihmislihan tirinän seasta nousee myrkkykaasuja. Häkää jota ei voi haistaa. Olen valmis toiseen päivään. Aivoissani on tomua ja ajatuksesta pinkeäksi venynyt jänne. Istun elämän reunalla ja minulla on punaiset varpaankynnet. Pyhäinpäivän kalvon alta hohtaa marras. Kaikki uusi kuollut ja elävä. II Toinen päivä on hullu. Se on ensin vain vähän vinksallaan, mutta lopulta se on umpihullu, vaarallinen itselleen ja universumille. Se pitäisi sitoa pakkopaitaan, ennen kuin se ehtii murhata ja organisoida hirttäjäiset. Se on ovela paskiainen, joka soittaa silmät ja suun täyteen Pelkkää Pirttistä ja Country Dark Big Bandia. Ulkomusiikillisista syistä johtuen, sillä ei tänään ole mitään väliä. Pelkkä Pirttinen laulaa kuolemasta ja susista, jopa kiltteydestä, kuin vain suoma-


The Country Dark Big Band lainen mustan bluesin edustaja parhaimmillaan voi. Räkä ja räime kimpoavat tiiliseinän kautta aivoihin pyörimään. Tämä duo ei pelkää bluesin syvintä olemusta. Bäkkäriltä loppuu juoma hyvissä ajoin ennen keikkaa, enkä kykene auttamaan halloween-naamojen meikkauksessa, sillä sekoan ahtauteen ja kellarin lemuun. Country Dark on ilman vierailijoitakin hyvällä tavalla kipeähkö kokemus. Kun perussettiin uutetaan Micratytöistä tutut Mari Halonen ja Katariina Haapalainen, alkaa lavalla olla tungosta. Sekaan mahtuu vielä sarvipäinen Faarao Pirttikangas ja Tomi Kosonen saksofoneineen. Myös lavan edessä on tungosta. Sekoitus on vaikuttava. Baarin kokoinen ihmiskunta

hullaantuu bakkanaaleihin, imee verta ja syö lihaa. Se kiroilee, raakkuu, naukuu ja nai, eikä sitä pysäytä elävä tai kuollut liha. Se raivostuu, heittää vettä, tarjoaa juomia sinne tänne, ulvoo ja haukkuu. Ystävyys ja rakkaus haihtuvat ja märkivät silmieni edessä ja oksennus tursuaa läpi ihon. Hulluus varastaa hapen, istuttaa naiset ulos hupun suojaan itkemään. Raajat tottelevat ulko-ovelle asti ja ilma seisoo. Juhla jatkuu. Kumpulainen pysäyttää minut ovella. Se katsoo suoraan silmiin ja kysyy. Vastaan. Se kysyy uudestaan. Se korjaa minut ulos ja autoon ja helvettiin täältä. Helvetti on taivas täältä katsottuna. Valon kajastus pimeydessä. Kun saan kotioven kiinni, sytytän kynttilät ja va-

joan väsyneeseen valveeseen. En enää koskaan kuuntele elävää musiikkia. III Kolmen viikon kuluttua Kumpulainen hakee minut kotiovelta ja nakkaa hierojalle. Puhumme nopesti sen mitä kuuluu. Seuraavaksi istun baarissa ja kuuntelen elävää musiikkia.•

*KEIKALLA on pysyvästi ulkomusiikillinen tapa olla läsnä.

Humu

11


... JAHTASI TUOMIOROVASTIA HIILIHANGOLLA

V

eijari nimeltänsä Sorolaisen Eerikki, kas, piispa itse, se Suomen Turuus, aikoina Ruotsin vallan. Pakko varustautuu historian tiedoin, sillä menossa Kuopion Museon näyttelyyn ”Verj’nuarmu 1808”. Bändi luonut roolihahmoistaan ”extras”, kohtausavustajat, Savon Prikaatiin, siinä kauhiassa Suomen sodassa, kun vihulainen tosiaan keskuudessamme, maamme laajuisesti, ja pelko oli suurta Kokkolassakin. Verj’nuarmun tuoretta teemalevyä ”1808” kuvittaa kuvataiteilija Timo Kokon näytteillepano, muun muassa sutjakka savolaisvene,

sinne Tuonela-terminaaliin. Turusen Pyssy, Haminan Kaupunki ja Suurosen Surmanajo – näitä on mun pää Verj’nuarmun jäljiltä. Karkaan halki Snellun puiston, rauhoittumaan VB-valokuvakeskuksella. Vaan eipä heti onnistu! Juha Mustosen näyttelyssä ”Yksi”, kuvakavalkaadin naiset, ah, liian kaunihia, sekä liiaksi, ahistus niillä, kun tuskissansa vartalot, ja kasvoilla kolkkous, tyly. Tunne täysi ne naiset riepottelee maisemassa, suomalaismehtää, kelttiläisnummee sekä norjanvuonoo. Koski, purot, merenlahtikin, meluamisensa jaksavat, mutta naisilta, huudot va-

MATIN MAAILMA jonneet, äänettömiksi. Toki laskeudun rauhaisiini. Vielä on pysähtyminen, jonkin äärelle. Virolaisen Ott Kadarikin valokuvat Japanista vetävät katsojaa hieman etäämmäksi, turvaan. Rokkarinelikko röökillä, matonpesua laiturien haarukassa, ja sähkövaijerit risteämään korttelipihan yllä. Lopulta kaikkinainen, esineitten yksinäisyys. Hylätty sininen jakkara, kadunvartta ja reppu. Tai samurai-tikari, ostajan arviokämmenellä. Ja mä oon myöhästymässä deittikahveilta!• MATTI RIIKONEN

PRINTTIÄ PUKKAA? soita

010 271 8330

kirjoita

myynti@arsmat.fi

käVÄISE

Utunen

Liipasintie 5, 70460 Kuopio

zorse

ME TOTEUTAMME!

www.arsmat.fi 12

Humu

PANNUHUONE

12/12

KLO/22

6/€

Humu sanoma #6  
Humu sanoma #6  
Advertisement