Page 8

6

Arto Lindholm & Jyrki Simovaara & Timo Cantell

JOHDANTO Omien asiakkaiden tunteminen on tärkeää mille tahansa yritykselle tai kulttuurilaitokselle. Markkinointiviestintää ei voi kohdentaa oikein asiakaskuntaa tuntematta ja palveluiden kehittäminen asianosaisia kuulematta olisi sokeaa. Mikä tahansa investointipäätös on järkevämpää perustaa tutkittuun tietoon kuin pelkkään näppituntumaan. Asiakastutkimukset ovat yleistyneet pohjimmiltaan siksi, että asiakkaita on alettu arvostaa. Asiakkaiden näkeminen palveluiden passiivisena vastaanottajana on vanhanaikainen lähestymistapa (Lotti 2001, 64–65). Tulevaisuudessa asiakkaat ja kuluttajat sidotaan vielä nykyistäkin tiiviimmin tuotteiden ja palveluiden kehitystyöhön (Ojasalo ym. 2009, 77). Myös kulttuurituotannon yksi kulmakivi on tuntea kulttuuria kuluttava yleisö. Lisäksi on osattava sanoa ainakin jotakin siitä suuresta kansanosasta, joka syystä tai toisesta ei löydä tietään kulttuuritarjonnan pariin. Kyse on alan kannalta erittäin tärkeästä kysymyksestä eikä tässä ole mitään uutta. Yhdysvaltalaisen kulttuurituotannon tutkijan William J. Byrnesin (2003) mukaan yksi keskeinen tavoite kulttuurituotannon parissa ainakin viimeisen 2000 vuoden aikana on ollut saattaa taide ja yleisö yhteen. Jossain vaiheessa taloudellista tukea ja mahdollisuuksia on tarjonnut kirkko, toisessa kuninkaallinen hovi, myöhemmin yritykset, valtio ja kunnat ja kaikkina aikoina erilaiset mesenaatit. Näiden avulla kulttuurituotanto on ollut mahdollista. Ilman yleisöä kulttuurituotanto hiipuu, minkä vuoksi suhde yleisöön on mitä tärkein. Tästä teemasta kirjoittavat John Pick ja Malcolm Anderton (1995) alan oppikirjassa hyvinkin maalailevin sävyin. Heidän mielestään kulttuurituotannossa ja taidehallinnossa näiden kenttien ydin on ”luoda esteettinen sopimus taiteilijan ja yleisön välille niin, että mahdollisimman laaja ihmisryhmä saa taiteesta maksimaalista nautintoa ja hyö-

Yleisötutkimus kulttuurialan opinnäytetyönä  

Perusoppikirja kulttuurin yleisöjen tutkimiseen. (2011)