Page 37

KULTTUURIN KULUTUS SUOMESSA 35

Murroksen taustalla oli hiljaa kytenyt poliittinen liberalisoituminen, yhtenäiskulttuurin vaatimuksen höllentyminen ja väestön sinkkuuntuminen eli yksinasuvien määrän lisääntyminen. Ihmiset olivat kokeneet elämyksellisiä tapahtumia lomamatkoillaan ulkomailla ja alkoivat esittää vaatimuksia vapaamman kulttuurielämän puolesta kotimaassa. Vaikka 1980-luvun loppupuoli usein muistetaan törsäilevänä ja pinnallisena juppiaikana, ei sen merkitystä varsinaisen kaupunkikulttuurin käynnistäjänä voi väheksyä. (Isokangas ym. 2000.) 1990-luvulla juppiajan ilmiöt valtavirtaistuivat ja kypsyivät osaksi suomalaista kulttuuria. Myös hallinto alkoi nähdä kulttuuri-ilmapiirin vapauttamisen taloudellisen merkityksen ja Helsinki päättikin muun muassa hakea vuoden 2000 kulttuuripääkaupungin titteliä. 1980-lukua on sanottu myös taidebuumin ajaksi, jolloin galleriatoiminta, taiteeseen sijoittaminen ja taidekeskukset alkoivat kukoistaa. Museoita muutettiin ajan hengen mukaisesti elämyksellisemmiksi näytelmineen, esityksineen ja erilaisine työpajoineen. Vuoden 2002 valtakunnallisen museoiden kävijätutkimuksen mukaan paikallismuseoiden ja taidemuseoiden kävijät asettivatkin elämyksellisyyden jopa tärkeämmäksi kuin tiedonsaannin tai opetuksen. (Taivassalo 2003, 47–48). Nykytaiteen museon Kiasman avaaminen ja Helsingin kaupungin taidemuseon uudet tilat peruskorjatussa Tennispalatsissa lisäsivät museoiden kävijämääriä Helsingissä 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla (ks. kuvio 1). Helsingin festivaalien määrä kolminkertaistui vuosina 1995–2006 ja kaupungin tuki tapahtumille kasvoi suurin piirtein saman verran. Vuonna 2006 Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunta tuki 73 festivaalia, joissa ilmoitettiin käyneen yhteensä yli 600 000 henkilöä. (Silvanto 2007, 12; Kuusi 2007, 20–25.) Festivaalikävijöiden todellinen määrä tosin on viime aikoina kyseenalaistettu, koska festivaaleille aluelipun ostanut saatetaan laskea jopa kolmeksi kävijäksi, jos hän näkee päivän aikana useita esityksiä tai konsertteja. Esimerkiksi Ruisrock ilmoitti vuonna 2011 kävijämääräkseen 67 000, vaikka festivaalilla kävi todellisuudessa noin 30 000 henkilöä. (HS 2011b.) Kävijämäärien laskutapaan pitäisi saada pikaisesti vakiintunut käytäntö, koska sponsorit ja ehkä myös tapahtumia rahoittavat tahot tekevät päätöksensä ilmoitettuihin lukuihin nojaten. Yk-

Yleisötutkimus kulttuurialan opinnäytetyönä  

Perusoppikirja kulttuurin yleisöjen tutkimiseen. (2011)

Yleisötutkimus kulttuurialan opinnäytetyönä  

Perusoppikirja kulttuurin yleisöjen tutkimiseen. (2011)