Page 27

SOSIOLOGISIA TULKINTOJA KULTTUURIN YLEISÖISTÄ 25

Pertti Alasuutari (2009) kuvaa artikkelissaan ”Snobismista kaikkiruokaisuuteen: musiikkimaku ja koulutustaso” sitä, miten näkemys kulttuurin ja taiteen yleisöstä Suomessa on muuttunut. Hänen mielestään (emt., 83) Suomessa tapahtui 1990-luvun puoliväliin jälkeen perustavanlaatuinen muutos, jonka seurauksena yhteys korkeakulttuurisen maun ja koulutustason sekä korkean yhteiskunnallisen aseman välillä ei enää ole selvä eikä lineaarinen. Alasuutari perustelee näkemystään vertaamalla 1990-luvulla tekemänsä tutkimuksen tuloksia Tilastokeskuksen vuoden 2002 vapaa-aikatutkimuksen tuloksiin. Tämän vertailun mukaan suomalaisten kulttuuripääomalla oli vielä 1990-luvulla selvä yhteys yksilön koulutustasoon, mutta vuonna 2002 korkeakulttuurinen orientaatio oli koulutustason lisäksi vahvasti riippuvainen myös sukupuolesta ja iästä. Alasuutari (emt., 84) arvelee esimerkiksi, että ylioppilastutkinnosta on tullut niin suurten massojen koulutustausta, että se ei enää valmenna korkeakulttuurin ymmärtäjäksi eikä sinänsä luo painetta edustaa korkeakulttuurista makua. Monimutkaisessa nyky-yhteiskunnassa hyvällä maulla erottautuminen saa yhä hienovaraisempia muotoja. Vain erittäin kultivoitunut ihminen osaa sanoa, mikä on todella arvokasta ja mikä osoittaa huonoa makua. Esimerkiksi citymaasturin omistaminen on nähdäksemme muuttunut nopeasti eronteon välineestä mauttomuuden osoitukseksi. Alasuutarin (2009) johtopäätös on, että yhteiskunnan ylimpiin kerroksiin kuuluvat eivät välttämättä edes sano olevansa taiteen rakastajia, vaan heidän makunsa on muuttunut kaikkiruokaiseksi. Pelkästään korkeakulttuurista kiinnostuminen tulkitaan snobismiksi, kun taas hyvää makua on kyetä keskustelemaan myös tv-sarjoista, viihteestä ja monenlaisesta musiikista. Yrittäessään jäljitellä hyvää makua eli noudattaessaan hyvää kulttuuritahtoa keskiluokka sortuu helposti snobismiin. Nykymaailmassa yksi menestymisen edellytys saavutetaan osoittamalla ymmärrystä ja toleranssia erilaisuutta kohtaan. Vanhakantaisella snobistisella erottelulla ei välttämättä enää pärjää monikulttuurisessa ja globaalistuneessa yhteiskunnassa. Jukka Gronow työtovereineen (2009) havaitsi, että suomalaisten musiikki- ja kirjallisuusmaut ovat toisiinsa linkittyneet. Korkeakulttuurisen musiikin (klassinen musiikki, moderni jazz tms.) ystävät lukevat nk. vaka-

Yleisötutkimus kulttuurialan opinnäytetyönä  

Perusoppikirja kulttuurin yleisöjen tutkimiseen. (2011)