Page 26

24 SOSIOLOGISIA TULKINTOJA KULTTUURIN YLEISÖISTÄ

Taidemuseoiden edustajat ja taiteen harrastajat eivät ole ainoita, jotka ovat suhtautuneet torjuvasti bourdieulaiseen luokkateoriaan kulttuurisista eliiteistä. Koko teoria näyttäytyy tasa-arvoideologiaan nojaavan pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan vastaisena. Pertti Alasuutari (2009, 81) muistuttaa, että eliiteistä puhuminen on suomalaisille arka asia, eikä se kuulu kansakunnan vaatimattomuuden hyveeseen. Suomalaiset sosiologit ovat esittäneet Bourdieu’n teorioihin runsaasti vastaväitteitä siitäkin huolimatta, että teoria piilevistä eliiteistä sinänsä sopii sosiaalitieteilijöille ominaiseen vasemmistohenkiseen yhteiskuntakritiikkiin. Pohjoismaista tasa-arvoa on puolustettu sillä väitteellä, että Bourdieu’n malli sopii ehkä ranskalaiseen yhteiskuntaan mutta sitä ei voi suoraan soveltaa skandinaaviseen hyvinvointivaltioon (Alasuutari 2009, 82). Suomi on kielellisesti ja kulttuurisesti yhtenäisempi ja vähemmän hierarkkinen kuin ranskalainen yhteiskunta ja vasta hiljattain urbanisoitunut (Karisto 1988, 48; Gronow ym. 2009). Museoissa Suomessa ja Ruotsissa on väitetty olevan erityisen laaja, työväestöäkin sisältävä vakiokävijäkunta (Heinonen & Lahti 2001, 200). Jukka Gronow ym. (2009, 39) sitä paitsi huomauttaa, että ranskalainenkaan yhteiskunta ei ole enää yhtä hierarkkinen kuin se oli 1970-luvulla. Kulttuurin yleisön ja yhteiskuntaluokan epäsuorakin yhdistäminen vaikuttaa olevan suomalaisille kova pala purtavaksi: esimerkiksi Kalle Haatanen (2009) paheksuu sitä, että köyhien kulttuurin kulutus nähdään yhä useammin ennaltaehkäisevänä sosiaali- ja mielenterveystyönä. Monista varauksista huolimatta Bourdieu’n johtopäätöksiä ei pitkään aikaan asetettu kyseenalaiseksi empiirisissä tutkimuksissa ja monet sosiologit ovat olleet niistä varsin innostuneita. Vuonna 2004 Keijo Rahkonen ja Semi Purhonen (2004) kuitenkin esittivät, että kulttuuripääoma on Suomessa vahvasti sukupuolittunut. Heidän mukaansa korkeimmin koulutettujen miesten kulttuuripääoma on samalla tasolla vähemmän koulutettujen naisten kanssa. Sukupuoli on Rahkosen ja Purhosen (emt., 178) mielestä niin ratkaiseva tekijä, että bourdieulaisen kulttuuripääoman sukupuolittuneisuus on pakko ottaa huomioon, jos käsitettä aiotaan käyttää suomalaisessa kontekstissa. Yksioikoinen olettamus, että kulttuuripääoma johtuisi vain koulutuksesta, on heidän mukaansa väärä.

Yleisötutkimus kulttuurialan opinnäytetyönä  

Perusoppikirja kulttuurin yleisöjen tutkimiseen. (2011)