Page 19

JOHDANTO 17

jista, yritysten sijoittumisesta ja turisteista. Ollakseen vetovoimainen kaupunki tarvitsee houkuttelevan kulttuuritarjonnan: esimerkiksi Helsingin tavoite on olla ”kaupunkilaisille ja matkailijoille elämyksiä tarjoava olohuone” (Helsingin kaupunki 2007). Kulttuurin tunnistaminen tärkeäksi osaksi vetovoimaisen kaupunkibrändin rakentamista on paljolti yhdysvaltalaisen maantieteilijän Richard Floridan (mm. 2005) ansiota. Floridan perusteesi on, että kaupunkien menestyminen edellyttää suvaitsevaista ilmapiiriä, mikä puolestaan ruokkii monipuolista kulttuuritarjontaa ja tämä lisää kaupungin vetovoimaisuutta. Vaikka Floridan tutkimusmenetelmiä on ehkä aiheellisestikin kritisoitu, on niillä ollut erittäin suuri merkitys kulttuurituotannon alan kannalta. Runsaasti siteerattuina Floridan tutkimukset ovat juurruttaneet ajatuksen, että kulttuuri on keskeisessä asemassa kaupunkien ja alueiden välisissä kilpailukykymittelöissä. Kulttuuritapahtumien yleisöjen paikkakunnalle jättämän rahan määrä kiinnostaa tapahtumien järjestäjiä. Tapahtumien taloudellinen hyöty paikkakunnalle on yksi tärkeimmistä perusteluista sille, miksi tapahtumaa kannattaa tukea julkisin varoin. Yleisötutkimuksen avulla on mahdollista laskea, paljonko kunta hyötyy tapahtuman järjestämisestä, vaikkakaan kokonaiskulutuksen mittaaminen ei ole aivan helppoa. Yleisöltä voidaan Timo Cantellin (1998, 41–47) tapaan erikseen kysyä, paljonko he arvelevat kuluttavansa tapahtuman lippuihin ja oheispalveluihin, matkoihin, majoitukseen, ravintoloihin ja muihin palveluihin. Tämän menetelmän ongelma on se, että ihmiset yleensä esittävät huomattavasti todellista alhaisempia lukemia kuin mitä heidän todellinen kulutuksensa on (emt., 42). Kulutuksen etukäteisarviointia luotettavampaa tietoa saadaan, jos tutkimusaineisto kerätään puhelimitse tai sähköpostitse tapahtuman jälkeen. Toisena vaihtoehtona voisi tutkia myös sitä, paljonko ihmiset arvioivat kulutustaan alakanttiin. Tämä voisi onnistua vertaamalla riittävän monen ihmisen arvioitua kulutusta todelliseen kulutukseen ja tekemällä sitten arvioihin korjaus. Kokonaiskulutuksen selvittäminen edellyttää myös tietoa osallistujamääristä. Maksullisissa tapahtumissa kävijämäärä yleensä tiedetään – ilmaistapahtumissa yleisömäärän mittaaminen on vaikeampaa. Kulttuuritapahtumien kävijät jättävät paikkakunnalle rahaa hyvin eri määriä riippuen tapahtuman suosiosta, kestosta ja luonteesta. Timo Cantel-

Yleisötutkimus kulttuurialan opinnäytetyönä  

Perusoppikirja kulttuurin yleisöjen tutkimiseen. (2011)