Sallila Energia - Lieke 1/2017 by Huima

Lieke

SALLILAN JA FORSSAN SÄHKÖYHTIÖIDEN ASIAKASLEHTI

1/2017

Timo Ritakallio tahtoo suomalaiset liikkeelle uutta!

Sallilasta kotimaisia aurinkopaneeleja

LENTOPALLOA HUITTISISSA JA KORIPALLOA FORSSASSA

Likylässä eke

SISÄLLYS

PÄÄKIRJOITUS

Pääkirjoitus

Lyhyet

Olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakallio

Aurinkovoimala omalle katolle

Sähköverkoilla ei Suomessa rahasteta

Lieke

Verkkosivuilta löytyy vastaus moniin kysymyksiin

Rajakivillä uskottiin olevan taikavoimia

Lieke kylässä

Pihakaapelointi on vaivaton juttu

Ekosähköä, kiitos!

Me palvelemme

Ristikko

SALLILAN JA FORSSAN SÄHKÖYHTIÖIDEN ASIAKASLEHTI

Julkaisija Sallila Yhtiöt, Päätoimittaja Mika Potinkara, Toimitus ja kuvat Terhi Raumonen, Toimitussihteeri Pirjo Haapanen, Toimitusneuvosto Taija Lähteenmäki, Noora Karinen, Katja Mäkinen, Ulkoasu ja taitto Mainostoimisto Huima, Paino ForssaPrint, Forssa, ISSN 2342-1932 (painettu), Kannen kuva Ilmarinen, Mikko Käkelä.

Loimijoentie 65, 32440 Alastaro puh. 02 76 431, www.sallila.fi

LIEKE 1/2017

Satakoon rankasti –yhteiseen laariin Tänä vuonna juhlitaan itsenäisen Suomen satavuotispäivää. Sadassa vuodessa moni asia meillä on muuttunut. Yksi niistä on sähkönkulutus. Kukaan ei enää puuhaile kotonaan palavan päreen valaistuksessa. Pyykkilaudoista on tullut museokamaa ja pannukahveista osa metsäretkien eksotiikkaa. Sata vuotta sitten lapset kulkivat kourassaan hyrrä tai jojo, nyt heille on juurtunut käteen älypuhelin. Riippuvaisuus sähköstä on suuri ja kasvaa edelleen, oli kyse sitten hyödystä tai huvista. Monet asiat ovat vuosien saatossa pysyneet ennallaankin. Suomessa on aina osattu toimia yhteisen hyvän eteen. Talkoilla on rakennettu joka niemeen ja notkoon seurantaloja. Kun yks tarttuu maalisutiin, toinen sahaan ja kolmas vasaraan, tulee vauhdilla valmista. Näin toimitaan edelleen. Tulipalossa omaisuutensa menettäneille ja vakavasti sairastuneille kerätään apua Facebookryhmien kautta. Kansalaiskeräyksellä saatiin kokoon käsittämättömät 36 miljoonaa euroa lastensairaalalle. Kun asia on tärkeä, suomalaiset puhaltavat yhteen hiileen. Jo parin vuoden ajan käynnissä ovat olleet talkoot suomalaisen työn puolesta. Ihmiset ovat havahtuneet siihen, että valitsemalla Brasiliasta tuodun lihan ja Intiassa ommellun paidan sijasta Suomessa valmistetut tuotteet pidetään naapurin Jorma ja muut maanmiehet poissa työttömyyskortistosta. Entä sähkö – sehän tulee kotiin töpselistä, mutta mistä se sinne tulee? Sekin on iloksemme alkanut kiinnostaa kuluttajia. Yhä useammat asiakkaamme valitsevat kotimaisen sähkötuotteen, joita meillä on tarjolla useita. Loimaan Aurinkopuiston kotimaisuusaste on yli 90 %, paneelit on tehty Suomessa ja myös rakennustyö on kotimaista laatutyötä. Myymme kuluttajille Salossa valmistettuja aurinkopaneeleita. SE-LoimiEko tuotetaan kotimaisella uusiutuvalla energialla. ForE Kotimainen kantaa Avainlippu-merkkiä takeena korkeasta kotimaisuusasteesta. Näitä tuotteita käyttävät asiakkaamme turvaavat omalta osaltaan suomalaisten työpaikat. Satavuotiasta isänmaatamme juhlitaan tulevana kesänä monenlaisilla tapahtumilla ja tempauksilla. Miten itse aiot juhlia? Minä ehdotan kotimaisten tuotteiden ja palveluiden suosimista. Se on sitä parasta laatua olevaa isänmaallisuutta, joka sataa yhteiseen laariin. MIKA POTINKARA

Myyntijohtaja

Paulinkatu 9, 30420 Forssa puh. 029 70200 111, www.fore24.fi

Paulinkatu 9, 30420 Forssa Puh. 03 412 61, www.fvp.fi

LYHYESTI

Toimipisteemme ovat suljettuna helatorstaina 25.5. sekä perjantaina 26.5.

Kesän helteet nostavat helposti

huonelämpötilat epämukavan korkeiksi. Ennen kuin turvaudut koneelliseen jäähdytykseen, muista ekologisen ja energiatehokkaan viilennyksen vinkit:

• • • •

edä verhot ja kaihtimet ikkunoiden eteen. V Tuuleta yön ja aamun viileinä tunteina. Hyödynnä läpiveto. Sammuta tarpeettomat sähkölaitteet, vältä uunin ja saunan turhaa lämmitystä.

Lähde: Motiva

Vuoden 2016 aikana Sallilasta sähköliittymän ottaneille tehtiin jälleen kysely, jolla mitataan liittymän toimituksen sujuvuutta ja palvelun laatua. Vastaukset olivat pääosin kiittäviä, eniten kaivattiin parannusta yhteystietoihin ja tavoitettavuuteen. Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin kolme aurinkopaneelia Loimaan Aurinkopuistosta vuodeksi vuokralle. Voittaja on Timo Rantala. Onnittelut voittajalle ja kiitos kaikille kyselyyn vastanneille!

kkäätytevtäää!

SE-24/7 Helppoa lämmönohjausta

Kesällä ei kodin lämmitys ole päällimmäisenä mielessä, mutta tulevaa syksyä ja talvea kannattaa jo nyt ajatella ja hoitaa asiat kuntoon. SE-24/7 on kodin kokonaisvaltainen energianhallintajärjestelmä, josta on iloa myös kesällä. Sillä ohjaat lämmitystä ja lämminvesivaraajan toimintaa joko etukäteen ohjelmoiden tai vaikkapa tien päältä mobiilisti. Asuntoa ja vettä lämmitetään tarpeen mukaan ja hyödyntäen vuorokauden edullisimpia tunteja, unohtamatta sään vaikutusta lämmitystarpeeseen. SE-24/7 ja SPOT-hintainen sähkö yhdessä tuovat asumismukavuutta kotiin ja mökille sekä kukkaroon energiansäästöä. Lue lisää www.sallila.fi

Tiesitkö, että Sallila Sähkönsiirrolla on 20 kV runkoverkkoa 1500 km ja 0,4 kV pienjänniteverkkoa 2900 km. Forssan Verkkopalveluilla vastaavat luvut ovat 225 km ja 620 km.

OMA TALOUS HALLINTAAN Loimaalaisen Puistokadun koulun ysiluokkalaiset viettivät maaliskuussa viikon opiskellen monipuolisesti oman elämän talouden hallintaa. Sallilan ja Forssan Energian asiakaspalvelupäällikkö Katja Mäkinen kävi kertomassa oppilaille sähkön käytöstä ja siihen liittyvistä valinnoista. LIEKE 1/2017

TERHI RAUMONEN

Olympiakomitean puheenjohtaja

Timo Ritakallio

tahtoo suomalaiset liikkeelle, huippu-urheilulle arvostusta

TIMO RITAKALLIO, 54 Syntyisin Vampulasta, asuu Helsingissä Oikeustieteen maisteri, Master of Business Administration, tekniikan tohtori Toiminut johtotehtävissä OP-ryhmässä yli 20 vuotta Ilmarisen toimitusjohtaja 2015 Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja 2017-2020

Ilmarinen palkitsee syksyllä tekoja, joita yritykset ovat tehneet paremman työelämän puolesta.

LIEKE 1/2017

PERHE: vaimo Maarit, aikuiset lapset Nina ja Niko HARRASTUKSET: suunnistus, tennis, painonnosto

Suomen urheilun uusi keulakuva on hymyilevä ja kovakuntoinen mies Huittisten Vampulasta. Päätyönään Timo Ritakallio huolehtii suomalaisten eläkevaroista. – Lapsuudesta on vain hyviä muistoja, sanoo Vampulan keskustassa varttunut Timo Ritakallio, jonka urheilu vei mennessään jo varhain ja laajalla rintamalla. Kilpatasolla hän harrasti suunnistusta, juoksua, hiihtoa ja ampumahiihtoa. – Urheilukenttä oli tärkeä paikka Vampulassa, sieltä on paljon muistoja. Samoin harjun maisemista. Treenasin siellä missä nykyisin on Alastaron moottorirata. Hiihdinkin, mutta erityisesti juoksin lenkkejä siellä maastossa. Ylioppilaaksi tulon jälkeen maailma kutsui, ensin Turkuun opiskelemaan oikeustieteitä. Alanvalinta oli tapahtunut poikkeuksellisen varhain Vampulan Osuuspankin johtajana työskennelleen isän kirjahyllyllä. – Siellä oli muun muassa lakikirja, josta 10-vuotiaana innostuin ja luin sen läpi. Silloin päätin, että pyrin oikeustieteelliseen, ja se oli siitä asti koko ajan selvää, Timo Ritakallio muistelee. Vastavalmistunut juristi valittiin OP:n esimiesvalmennukseen, ja siitä urkeni ura pankissa. Työt veivät ensin Turenkiin, jossa perheeseen syntyi tytär. Tampereella perhe kasvoi pojalla. Ennen Helsinkiin asettumista kului pari vuotta vielä Uudessakaupungissa, jossa Ritakallio toimi paikallisen Osuuspankin toimitusjohtajana. Siteet Vampulaan ovat kuitenkin aina olleet vahvat: äiti asuu edelleen lapsuudenkodissa, ja vaimokin löytyi Vampulan Hornankylästä.

mitä ne pitkällä aikavälillä tuottavat. Rahoituspohja on tältä osin kunnossa, mutta työllisyyskehitys kyllä huolestuttaa eläkevakuuttajiakin. – Työllisyysaste on nyt 68 %, ja sen tarvitsisi olla mieluummin jonkin matkaa yli 70 %. Eläkkeitähän hoidetaan sillä tavalla, että kun tänä vuonna maksetaan eläkkeitä, niin siihen käytetään noin ¾ niistä eläkemaksuista mitä palkansaajilta peritään, ja loppu laitetaan rahastoon. Ilmarisessa on tulevia eläkkeitä varten rahastoja 37 miljardia, koko Suomessa 190 miljardia. Rahan tarpeen arvioita korjataan koko ajan eliniän ennusteilla. – Kun nyt joku ihminen on kuusikymppinen, hänellä on 50 %:n todennäköisyys elää 90-vuotiaaksi. Kaksikymppisellä on 50 %:n todennäköisyys elää 105-vuotiaaksi. Näillä laskelmilla tätä manageerataan, Timo Ritakallio selvittää ja jatkaa eläkevakuuttajan mustalla huumorilla: – Juuri kysyin meidän matemaatikoilta, että mitä se on kun kuolevuus taas aleni – paraniko vai heikkenikö se silloin?

“ Huippu-urheilu luo myös tervettä ajattelua siitä, että elämässä pitää olla tavoitteita ja niiden eteen pitää olla valmis tekemään sinnikkäästi töitä ja ottaa se riski, että ei välttämättä onnistukaan.”

ELÄKKEET ON TURVATTU

Pankkimaailman kautta Timo Ritakallion ura on kulkenut eläkevakuuttamisen huipulle. Ilmarinen vastaa yli 900 000 suomalaisen eläketurvasta. Eläkkeistä puhutaan nykyisin paljon, ja sävy on huolestunut. Ilmarisen toimitusjohtaja vakuuttaa, että eläkevarat ovat turvassa. – Suomalainen eläkejärjestelmä on neljäntenä kansainvälisessä vertailussa. Erityisen hyvää meidän järjestelmässämme on se, että rahastoidut eläkevarat ovat irti poliittisesta päätöksenteosta. Varoja ei voi käyttää mihinkään muuhun kuin eläkkeiden maksamiseen. Eläkemaksut on myös mitoitettu niin, että jokainen tulee saamaan eläkkeen loppuun asti. – Eläketurvakeskuksen pitkän aikavälin laskelmat ulottuvat tällä hetkellä vuoteen 2085. Ilmarisessa on nyt 20 vuotta voitu sijoittaa näitä varoja ympäri maailmaa, ja on lähdetty siitä, että niiden pitäisi inflaation jälkeen tuottaa 3,5 % vuodessa. Tuotto on ollut keskimäärin 4,2 %. Välillä on ollut nousuja ja välillä laskuja, mutta vain sillä on väliä,

ESIKUVIA TARVITAAN

Tämän vuoden alusta Timo Ritakallio on toiminut Suomen Olympiakomitean puheenjohtajana. Kun sekä vaimo että työnantaja näyttivät vihreää valoa, hän uskalsi ottaa vastaan luottamustoimen, jonka parissa vapaa-aika kuluu varsin tiiviisti. Olympiakomiteaan on yhdistynyt valtakunnallinen urheilujärjestö Valo, joten saman sateenvarjon alla kulkevat nyt sekä harrastusliikunta että huippu-urheilu. Ritakallion mielestä se sopii hyvin. – Tämä varmistaa sen, että urheilun ja liikunnan kenttä kuuluu yhtenäisenä äänenä yhteiskunnassa. Kokonaisuutena se on helposti miljoonan ihmisen kansanliike. Yhtenä Olympiakomitean missiona on saada suomalaiset liikkumaan enemmän. Lisää liikettä halutaan niin päiväkotiin, iltapäiväkerhoihin kuin aikuisväestöllekin. Entä huippu-urheilijat, mihin me muut heitä tarvitsemme? Esikuviksi, sanoo Timo Ritakallio. – Tänäänkin jäällä luistelee monia pieniä patriklaineita. Vielä isompi vaikutus on niillä elämyksillä ja yhteisöllisyydellä, joka syntyy, kun suomalaiset seuraavat vaikka jääkiekon olympiafinaalia, jossa Suomi pelaa. – Huippu-urheilu luo myös tervettä ajattelua siitä, että elämässä pitää olla tavoitteita ja niiden eteen pitää olla valmis tekemään sinnikkäästi töitä ja ottaa se riski, että ei välttämättä onnistukaan. Huippu-urheilun mainetta ovat kolhineet doping- ja korruptioskandaalit. Arvostuksen palauttamisen eteen on tehtävä paljon töitä, Ritakallio sanoo. LIEKE 1/2017

– Pidän tärkeänä, että vastuullisuuden vaatimus urheilussakin lisääntyy. Tekemisen pitää olla läpinäkyvää, ja sillä pitää olla terve arvopohja. 2000-luvun alun erityisesti hiihtoon liittyvien dopingskandaalien vuoksi huippu-urheilua on vieroksuttu monissa yhteiskunnan päättäjien pöydissä. Tähän Ritakallio hakee muutosta. – Meillä elinkeinoelämä tukee huippu-urheilua selvästi vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Jotain on siis tehty väärin. Pitää näyttää tekojen kautta, että asiassa on uusi ote. Koen, että Olympiakomitean puheenjohtajan roolissa tämä on tosi tärkeä juttu: palauttaa suomalaisen huippuurheilun arvostus oikealle tasolle.

OLYMPIALAISIA EI NÄKÖPIIRISSÄ

Ilmarisella on oma Suomi 100 -juhlavuoden hanke. Se on haastanut suomalaiset työpaikat tekemään sata tekoa paremman työelämän puolesta. Ja kuinka ollakaan – Ilmarisen oma teko oli päätoimisen liikuttajan palkkaaminen organisaatioon. Toimitusjohtaja hehkuu intoa kuvaillessaan, miten liikunnanohjaaja kiertää ympäri toimitaloa pitämässä 10 minuutin jumppia ja antaa halukkaille kunto- ja ravintoneuvontaa. – Organisaation energiataso on noussut ja ennen kaikkea niska-hartiaseudun ongelmat ovat vähentyneet. Ideana on se, että aamulla tullaan virkeinä töihin ja kun illalla lähdetään, ollaan yhtä virkeitä ja jaksetaan olla kotona lasten kanssa tai mennä harrastuksiin, Timo Ritakallio kuvailee. Toimitusjohtajalle itselleen liikunta on rentoutumiskeino ja vapaa-ajan viettotapa numero yksi. Urheiluharrastus on ollut koko perheen juttu: Maarit-vaimo kilpailee Timon tavoin oman ikäluokkansa suunnistuksen SM- ja MM-kisoissa. Aikuisista lapsista tytär on ollut SMtason kestävyysjuoksija ja suunnistanut kilpaa, kilpaillut bikini fitness -kisoissa ja nykyisin nostaa painoja. Golfia pelaava poika tähtää ammattilaisuraan. Liikkuminen rytmittää Timo Ritakallion viikonloppuja, mutta myös arkea. Aamu alkaa lähes aina urheilulla.

Eppu

LIEKE 1/2017

– Herään 5:30 ja olen ennen seitsemää tenniskentällä valmentajan kanssa, painonnostotreenissä, kuntopyörää ajamassa tai juoksulenkillä. Urheilusta saadulla energialla jaksaa tiukkaa työrytmiä, Ritakallio sanoo, mutta korostaa myös levon merkitystä. – Yöunista ei kannata nipistää. Eikä kaikkien tarvitse alkaa triathlonistiksi tai tähdätä maratonille. Jos joka päivä vaikka kävelee 10 minuuttia portaita, niin se on kaikki kotiin päin, hän muistuttaa. Kauniiksi lopuksi toiveikas kysymys: koska Suomi hakee olympialaisia? Se ei nyt tällä hetkellä ole todennäköistä, Timo Ritakallio pahoittelee. Kaikille lajeille ei ole suorituspaikkoja. Talviolympialaisia varten Suomi tarvitsisi kumppaniksi esimerkiksi Ruotsin. – Olen käynyt ruotsalaisten kanssa keskustelua aiheesta alkuvuodesta. He ilmoittivat, että haluavat hakea 2026 talviolympialaisia yksin, ja me ollaan ilmoitettu, että tuetaan heidän hakemustaan. Olisihan se suomalaisille kivaa, että olympialaiset olisivat edes Ruotsissa, kun seuraavaksi ne ovat Etelä-Koreassa, Ritakallio lohduttaa.

Kuva: Areva Solar Oy

Sallilalta avaimet käteen:

Aurinkovoimala omalle katolle TERHI RAUMONEN

Sallilan palveluvalikoima uudistui aurinkopaneelien osalta. Myynnissä on kotimaisia aurinkopaneeleja, jotka sopivat kaikenlaisiin kohteisiin: kesämökkiin, kotiin, maatilalle, tehdashalliin. Olennaista on järjestelmän oikea mitoitus.

nergiapäällikkö Raimo Prusin puhelin on kevään mittaan pirissyt taajaan: Sallilan asiakkaat haluavat tietää lisää aurinkosähköjärjestelmistä. Saasteettoman energian tuottaminen omiin tarpeisiin kiinnostaa yhä useampia. Viime kesän lopulla valmistui Sallilan oma aurinkopuisto Loimaalle Hulmin alueelle. Tämän projektin myötä löytyi hyvä yhteistyökumppani, Areva Solar Oy. Yrityksen tehdas SaloSolar valmistaa Salossa aurinkopaneeleita. – Asennamme näitä laadukkaita, kotimaisia aurinkopaneeleja asiakkaiden kohteisiin avaimet käteen -periaatteella, Raimo Prusi kertoo. Aurinkosähköjärjestelmä voidaan asentaa omakotitaloihin, maatiloille, yritysten toimisto- ja tuotantorakennuksiin – oikeastaan minne vain. Paneelit sijoitetaan yleensä joko rakennusten katoille tai maatelineisiin. Myös seinä voi tulla kysymykseen. Katolta ei vaadita mitään erityisiä ominaisuuksia, normaali kattorakenne riittää. – Jos puhutaan isosta määrästä paneeleja esimerkiksi suuren hallin katolle, pitää varmistaa rakenteiden kestävyys.

dään jokaiselle. Olennaista on oikea mitoitus: kun asiakas käyttää itse mahdollisimman suuren osan tuottamastaan sähköstä, siitä saa parhaan hyödyn eli laitteiston takaisinmaksuaika on silloin lyhin, Raimo Prusi sanoo. Asiakkaan sähkönmyyjä ostaa ylijäämäsähkön. Sillä ei valitettavasti kuitenkaan pääse rikastumaan. – Sähköstä maksetaan asiakkaalle markkinahinta, joka tällä hetkellä on huono. Lisäksi sähköstä hyvitetään ainoastaan tuotetun energian hinta, eli hyvitystä ei saa siirtohinnasta eikä sähköveroista, Prusi muistuttaa. Sallila Sähköasennuksen asentajat antavat järjestelmälle käyttö- ja huoltokoulutuksen. Periaatteessa paneelit ovat huoltovapaita. – Siihen pyritään valitsemalla asennuspaikka huolellisesti. Esimerkiksi puiden lehdet ja siitepölyt tai eläinsuojista ilmastoinnin mukana kulkeutuva pöly voivat liata paneeleja. Omilla aurinkopaneeleilla voi tuottaa

Kuva: Areva Solar Oy

karkeasti arvioiden noin 10-20 % vuotuisesta sähkönkulutuksesta omakotitalossa. Marraskuusta helmikuun alkuun tuotto on käytännössä nolla, keväällä ja kesällä sen sijaan saadaan hyviä tuotantolukuja. – Aurinkopaneelit ovat kestäviä, ja niille saa pitkän takuun: valmistaja takaa, että 25 käyttövuoden jälkeen paneelit tuottavat edelleen vähintään 80 % niiden nimellisestä tehosta, Raimo Prusi lupaa.

TARJOUS RÄÄTÄLÖIDÄÄN AINA Aurinkopaneeleista kiinnostunut asiakas pyytää Sallilalta tarjouksen pientuotantojärjestelmästä. – Tarjous tehdään asiakkaan oman sähkönkäytön pohjalta, eli se räätälöiLIEKE 1/2017

TERHI RAUMONEN

Energiateollisuuden Kenneth Hänninen:

Sähköverkoilla Mikä sähkönsiirrossa maksaa, mihin asiakkailta laskutetut rahat menevät ja rikastuuko siinä ohessa joku? Energiateollisuus ry:n Energiaverkot-yksikön johtaja Kenneth Hänninen vastaa.

elmikuun lopulla pamahti lehtiin isoja otsikoita: monet verkkoyhtiöt olivat laskuttaneet asiakkailtaan sähkönsiirrosta liikaa. Tämä selvisi sähkönsiirron hinnoittelua valvovan viranomaisen eli Energiaviraston julkaisemista valvontatuloksista. Virasto tekee valvontaa neljän vuoden jaksoissa. Vuosina 2012-2015 verkkoyhtiöt olivat keränneet asiakkailtaan 115 miljoonaa euroa ylimääräistä. Mitä tässä oikein tapahtui, Kenneth Hänninen? – Ennen valvontajaksoa Energiavirasto määrittää jokaiselle yhtiölle sen toiminnan taloudellisen laajuuden. Se määrää, paljonko toiminnasta saa kerätä tuottoa sijoitetulle pääomalle. Sääntelyn tarkoituksena on simuloida kilpailua ja pitää hinnat kuluttajille kohtuullisina, koska verkkoyhtiötä ei pysty valitsemaan. – Toisin kuin sähkön myynti, verkkoliiketoiminta on monopolitoimintaa. Sitä ei ole voitu vapauttaa, koska palvelun laadun turvaamisesta Suomen joka kolkkaan olisi tullut vaikeaa: harvaan asuttujen seutujen verkot jäisivät helposti oman onnensa nojaan, koska ne ovat kalliita ylläpitää. Toiminnan tuotolle on siis määrätty tarkka raja, mutta tuoton ennustaminen ei ole verkkoyhtiöille helppoa. Osa yhtiöistä laskutti liikaa, osa liian vähän. Tasaus tapahtuu seuraavalla valvontajak-

solla, joka alkoi viime vuonna. – Vaikka yhtiöillä oli raportissa ylituottoa, hinnat voivat siitä huolimatta nousta. Investointitarve on niin suuri. Vaikka yhtiöt jossain vaiheessa näkivät, että jakso oli menossa ylituoton puolelle, ne eivät laskeneet hintojaan, koska olisivat seuraavalla jaksolla joutuneet sitten nostamaan niitä enemmän. Vakaampi hintataso on parempi, Hänninen sanoo. – Jotkut voivat ajatella, että tämä on todella väärin: yhtiöt ottavat asiakkailtaan ikään kuin korotonta lainaa, mutta ei se ole korotonta. Laissa sanotaan, että ylituotosta pitää maksaa asiakkaalle korko. Hinnoittelu tulee tasata niin, että aikaisemman jakson ylitys otetaan huomioon tulevan jakson hinnoittelussa. Ylituotto siis palautuu asiakkaalle korkoineen.

INVESTOINNIT ISO PIRISTYSRUISKE Miksi verkkoyhtiöt sitten investoivat niin voimakkaasti? Jäljet johtavat uuteen sähkömarkkinalakiin vuodelta 2013, joka laadittiin pahoja myrskyjä seuranneiden pitkien sähkökatkojen jälkimainingeissa. Sähkön toimitusvarmuudelle määriteltiin uudet raamit. Kaapelointia ei edellytetä, mutta lain vaatimuksien täyttäminen tarkoittaa käytännössä ilmajohtojen vaihtamista maakaapeliin.

“Se, mitä asiakkaalta otetaan, laitetaan verkkoihin. Kyse on todella isosta rahasta.“

LIEKE 1/2017

– Se, mitä asiakkaalta otetaan, laitetaan verkkoihin. Kyse on todella isosta rahasta: koko verkkoliiketoiminnan vuotuinen liikevaihto on noin 1,5 miljardia euroa, ja 2015 investoinnit olivat yli 800 miljoonaa euroa, Kenneth Hänninen sanoo. – Minusta verkkoyhtiöiden investoinnit ovat suurin yksittäinen piristysruiske Suomen taloudelle juuri nyt. Kaapelointi työllistää paljon kaivinkoneenkuljettajia ja muita pienyrittäjiä eri puolilla Suomea, myös niillä alueilla, joilla työllisyystilanne on vaikea. Kaikki myös jää tänne: kaapelit ovat maassa ja palvelevat suomalaisia kansalaisia. Voiko jokainen sähkönkäyttäjä siis tuntea itsensä kansantalouden piristäjäksi? – Näin minä sen ilman muuta näen, eli me ikään kuin osallistutaan kaikki tällaisiin yhteisiin talkoisiin. Kaapelointia tehdään nyt ympäri Suomea. Yhtiöiden lähtökohdat urakkaan ovat hyvin erilaisia: kaupunkiverkoista suuri osa oli jo valmiiksi kaapeloituja tilankäytön syistä, ja kaapelointimatkat ovat lyhyitä. Maaseutuverkkojen kaapelointi taas on hidasta puuhaa. Tämän vuoksi eri verkkoyhtiöiden kaapelointiaste vaihtelee voimakkaasti. – Sitäkin on harmiteltu, että nyt ikään kuin maksetaan sähköverkot toiseen kertaan. Verkot ovat tosiaan jo olemassa, eikä sähkön siirtyminen sinänsä maksa mitään: elektronin liike johdossa ei sitä kuluta. Verkkoa kuluttavat ilmasto, sateet, pakkanen, puut, lumikuormat. Sähkönsiirrossa maksetaan siitä, että verkot pysyvät kunnossa ja että niitä korjataan, kun tulee vikoja.

ei Suomessa rahasteta Nyt menossa oleva kaapelointi on suuri perusparannus, jota on myös kyseenalaistettu: ovatko toimitusvarmuustavoitteet ylimitoitettuja maaseutuyhtiöille? – Siirtymäaika on vuoteen 2029 eli silloin pitäisi olla hommat tehty. Tätä aikataulua on kyseenalaistettu. Jos urakka on yhtiölle taloudellisesti kovin raskas, lisäaikaa voi hakea, ja jotkut yhtiöt ovat näin tehneetkin.

VERKKOYHTIÖ ON VERONKERÄÄJÄ Sähkönsiirron laskulla veloitetaan myös sähkövero. Veronkerääjän rooli ei ole verkkoyhtiölle mieluinen. Asiakas katsoo siirtolaskun loppusummaa ja harmistuu huomatessaan sen suurentuneen. Automaattisesti hän ajattelee verkkoyhtiön nostaneen hintojaan, vaikka kyse olisikin siitä, että eduskunta on nostanut sähköveron määrää. Esimerkiksi vuodenvaihteessa 2011 tehtiin suuri korotus: vero nousi kahdesta sentistä kolmeen kilowattituntia kohti. – Tähän asiaan toivoisin sähkönkäyttäjiltä ymmärrystä: sähkövero ei ole verkkoyhtiön rahaa, vaan verkkoyhtiö on vain veronkerääjä ja tilittää rahat eteenpäin valtiolle. Jos sähkövero nousee, se ei ole verkkoyhtiön vika, Kenneth Hänninen muistuttaa. – Energia on liikenteen ohella mahdottoman helppo verotettava siinä mielessä, että Suomen sähkönkäyttö on varsin helposti ennustettavaa. Silloin voidaan myös ennustaa verotulot. Monia veroja perustellaan ympäristösyistä. Tästä näkökulmasta sähkön verottaminen on Hännisen mielestä hieman kyseenalaista. – Sähköntuotantohan on ympäristön kannalta puhdas tapa tuottaa hyvinvointia. Kaikki, mikä vaikeuttaa sähkönkäyttöä tai heikentää sähkön asemaa verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin, on aina harmillista. Toisaalta on ymmärrettävä

myös valtion tarve saada verotuloja. Oman siivunsa jokaisesta siirtolaskusta ottaa verottajan lisäksi kantaverkkoyhtiö Fingrid, joka vastaa suurvoimansiirrosta ja siirtoyhteyksistä Pohjoismaihin, Viroon ja Venäjälle.

OMA SÄHKÖVARASTO?

Entä sen jälkeen, kun kaapelointi on tehty? – Sillä kokemuksella kuin meillä tähän asti on, niin kaapeliverkko on aika huoleton. Verkko ei ole enää altis ilmastotekijöille eikä kaatuville puille. Suurimmat viat aiheuttaa kaivuu eli kaivurit osuvat kaapeleihin. Näin ajatellen investointitarve ja kunnossapitotarve vähenevät, ja verkon kustannusrasitteen pitää pienentyä, Kenneth Hänninen summaa. Tällä hetkellä jo 2/3 suomalaisista on luotettavan sähkönjakelun piirissä. Kun tämän vuosikymmenen lopulla saadaan kaikki taajamat sinne, on Hännisen mielestä aika pohtia uusia vaihtoehtoja lo-

puille asiakkaille. – Sen sijaan, että parannetaan koko verkon toimitusvarmuutta yksioikoisesti, pitäisi miettiä, voidaanko sitä parantaa paikallisesti vaikka omalla tuotannolla, varavoimalla, aurinkopaneelein, akuin. Se voi tulla paljon edullisemmaksi kuin se, että rakennetaan kaapelia jonnekin kilometrien taakse. Kaapeloinnin myötä runkoverkko on luotettava ja varma, ja se mahdollistaa myös uudet käyttötavat kuten pientuotannon. Aurinkopaneelien määrä on kovassa kasvussa, samoin sähköautojen. – Toimitusvarmuutta voidaan tulevaisuudessa parantaa omalla sähkövarastolla: jos sinulla on kotona sähköauto, niin nykyisilläkin pienillä akuilla siihen voi varastoida 20 kilowattituntia sähköä. Sillä pystyy pitämään valot päällä, laittamaan ruokaa ja katsomaan telkkaria koko viikonlopun. Eli silloin ei sähkönjakelun tarvitsisi olla perille asti luotettavaa, vaan sähkökatkot voisi hoitaa varastolla, Kenneth Hänninen visioi.

ALITUOTTO KORVAA YLITUOTON Sallila Sähkönsiirrossa valvontajakso 2012-2015 oli ylituotolla noin 1,2 miljoonaa euroa. Edellinen valvontajakso 2008-2011 oli puolestaan ollut alituotolla 6,7 miljoonaa. – Näin ollen tuoreimman valvontajakson ylituotto voitiin kompensoida edellisen jakson alituotolla, kertoo toimitusjohtaja Olli Eskola. Kahden valvontajakson aikana oltiin siis huomattavalla alituotolla. – Voi sanoa niin, että olisimme voineet kuluneiden kahdeksan vuoden ajalla laskuttaa asiakkailta yli viisi miljoonaa euroa enemmän kuin laskutimme. Forssan Verkkopalveluissa 2008-2011 valvontajakso oli alituotolla 0,8 miljoonaa. Jakson 2012-2015 jälkeen jäätiin puolestaan miljoona ylituotolle, mikä tulee kompensoitumaan 2016-2019 aikana. – Kuluva jakso on menossa alituotolle noin 1,5 miljoonaa. Tänä ja ensi vuonna investoimme 3,5 miljoonaa verkkoihin, kun yleensä investointi on ollut vuosittain noin miljoonan verran, sanoo toimitusjohtaja Ilkka Tolonen. Forssassa kokonaiskaapelointiaste on jo 78 %. – Hinnoittelu on silti ollut meillä yleisesti ottaen alhaisempaa kuin ympäröivillä verkkoyhtiöillä.

Kuva: Fingrid Oyj

LIEKE 1/2017

Verkkosivuilta löytyy vastaus moniin kysymyksiin

Mistä niitä vanhoja sähkölaskuja pääsikään katsomaan? Onko tarjolla ekologista sähkönmyyntituotetta? Mitä kaikkea pitää huomioida rakennusprojektia aloitettaessa? Sallilan ja Forssan Energian jokin aika sitten uudistuneilta verkkosivuilta saa apua moniin energiankäyttäjän arkipäivän tilanteisiin. Sallila Energian sivuilla on kerrottu yrityksen monipuolisista palveluista sähkönmyynnistä aurinkopaneeleihin ja asennuspalveluihin. Sähköisen asioinnin palvelut tarjoavat mahdollisuuden hoitaa energia-asioita silloin, kun itsellä siihen parhaiten aikaa on. Sallila Sähkönsiirron omille sivuille pääsee kätevästi linkin kautta. Sieltä löytyy tietoa jakeluverkkoyhtiön toimialaan kuuluvista asioista, kuten sähköliittymistä, pienvoimatuotannosta ja jakelukeskeytyksistä. Forssan Energian sivuilla voi muun muassa tutustua tarjolla oleviin sähkönmyyntituotteisiin ja asioida sähköisesti.

shäehlkpöolsatsikut katsottavissa

LIEKE 1/2017

Laskuarkisto avautuu heti kirjautumisen yhteydessä ja etusivulla näkyvät kaikki avoimena olevat laskut. Pienestä sinisestä paperista klikkaamalla saa laskunkuvan avautumaan pdf-formaatissa. Mikäli näin ei käy, on selain estänyt ikkunan avautumisen ja käyttäjän on hyväksyttävä online-palvelu luotettavaksi lähteeksi.

SÄHKÖISIÄ PALVELUJA KELLON YMPÄRI Viime syksynä Sallilan asiakkaille ja tänä keväänä Forssan asiakkaille uudistui Online-palvelu, jossa asiakkaat voivat mm. seurata omaa sähkökulutusta, tarkastella laskuja ja hallinnoida omia tietojaan. Kaikki toimii mukavasti myös mobiilisti. Suosituimmat palvelut Online-palvelussa ovat olleet juuri oman energiankäytön seuranta ja laskuarkisto, joka kertyy sitä mukaa kun laskuja tulee.

a a r u e s i s ä ö t t y ä k n a i g r ene Energiankäytön seuranta tarjoaa monipuolisia vaihtoehtoja. Kulutusta voi tarkastella päivä-, viikko-, kuukausi- tai vuositasolla. Myös vapaa aikamääritys on mahdollinen. Kulutuspalkkeja klikkaamalla pääsee porautumaan tarkemmin kulutuksiin. Mikäli käytössä on kaksiaikamittaus, nämä saa halutessaan eroteltua. Yhtälailla vuosivertailu saadaan vain yhdellä valinnalla. Kulutusta voi seurata joko graafisessa muodossa tai lukuina taulukossa. Tiedot on helppo viedä myös csv-tiedostoon, jota voi käsitellä Excelillä

Sallila uudistaa tietoliikenneverkkoaan

tkaursktaasntneuklesia

Energiankulutusta voi tarkastella myös kustannuksina, mikäli kyseiselle ajalle kohdistuu laskuja. Kustannukset ovat kulutuksen tapaan nähtävillä joko lukuina tai graafina. Kustannuksissa näkyy hyvin, mikä on itse sähkön osuus ja mikä on siirron kustannus. Myös sähkövero ja alv näkyvät eroteltuna. Laskulla kuluttajaasiakkailla on alv hinnoissa mukana.

Sallilassa on aloitettu vanhan, pitkälti puhelinkaapeleihin pohjautuneen tietoliikenneverkon uudistaminen. Asia on tullut ajankohtaiseksi, kun vanha sähköasemat ja toimitilat kattava tietoverkko ei enää täytä nykypäivän vaatimuksia. Vanha tekniikka korvataan valokuitutekniikkaan perustuvalla tietoliikenneverkolla. Yhteistyökumppanina on Lounea, joka tämän kevään ja kesän aikana rakentaa Sallila Sähkönsiirto Oy:n verkkoalueella uutta valokuituverkkoa. Jos asia on sinullekin ajankohtainen, voit tiedustella Lounea Valokaistan saatavuutta omakotitaloihin Sami Hakalalta (puh. 029 7070 332) tai Lounean asiakaspalvelusta (puh. 0800 30300).

Mitä tehdä vanhalle sähkölaitteelle? Sähkö- ja elektroniikkalaiteromuja (SER) ei pidä hävittää sekajätteen mukana, vaan ne täytyy viedä viralliseen SER-keräyspisteeseen, josta laitteet kuljetetaan kierrätykseen.

VANHA SÄHKÖ- TAI ELEKTRONIIKKALAITE TULEE AINA PALAUTTAA KERÄYKSEEN: • ilman tuotepakkauksia, ohjekirjoja tai muuta mediaa (esim. dvd- tai cd-manuaali) • pölynimurit ilman pölypusseja • mikroaaltouunit tai kahvinkeittimet ilman lasipannuja, lasilautasia tai lasikupuja • tulostimet ilman muste- tai värikasetteja • kylmälaitteet ilman elintarvikkeita. Kuluttaja voi palauttaa sähköja elektroniikkalaiteromut valtakunnallisen SER-keräyspisteverkoston vastaanottopisteisiin maksutta. Kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkaromua voi palauttaa myös sähkö- ja elektroniikkalaitteita myyviin kauppoihin. Tarkempaa tietoa kauppoihin palauttamisesta löytyy verkosta osoitteesta serkierratys.fi. Lähimmän sähkö- ja elektroniikkaromun kuten muunkin kierrätettävän materiaalin vastaanottopisteen löydät osoitteesta kierratys.info. Lähde: serkierratys.fi

LIEKE 1/2017

okläeytnkyot ?

Ei mitä tahansa murikoita

Rajakivillä uskottiin olevan taikavoimia TERHI RAUMONEN

Älä suotta säikähdä, jos näet rajakivellä istumassa isohattuisen ukonkäppänän – se on vain rajaäijä. Ikivanhan rajamerkin – ja ehkä jopa tuollaisen rajanhaltijan – voi bongata yhtä hyvin metsän siimeksessä kuin valtatien laidassa.

ajamerkkejä on tarvittu ammoisista ajoista saakka: valtakuntien, maakuntien, pitäjien ja kylien rajoille. Merkki tehtiin kohtaan, jossa raja kääntyi tai jossa useampi rajalinja kohtasi. Rajoina käytettiin 1500-luvun alkupuolelle asti lähinnä luonnonpaikkoja tai rakennelmia kuten vesistöjä, siltoja, myllyjä, mäkiä ja saaria sekä isoja kiviä ja suuria yksinäisiä puita, rajahonkia, joihin oli veistetty risti tai pelotustarkoituksessa ihmiskasvot. Tarkkuusvaatimusten kasvaessa ja rajojen pysyvyyden varmistamiseksi siirryttiin varta vasten pystytettyihin kivisiin rajamerkkeihin. Kivien määrä kertoi, millaisesta rajasta oli kyse. Yleinen rajamerkkityyppi oli neliömäinen kiviladelma, jonka keskellä on pystyssä rajan suuntaa osoittava ”viisarikivi”, johon voi olla hakattuna järjestysnumero. Rajamerkissä voi olla myös vuosiluku tai rajan suuntaa osoittavia hakkauksia. Ruotsin keskiaikaisissa maanlaeissa määrättiin, että kylän tai ulkopalstan rajamerkissä piti olla yksi pystykivi kes-

Punkalaidun, Halkivaha

LIEKE 1/2017

Punkalaidun, Korpiniemi

kellä ja neljä kiveä sen ympärillä. Peltojen rajamerkkeinä tuli olla kaksi kiveä tai paalu, kivi ja kiven alla luu, ilmeisesti taikaesineenä. Rajamerkkien asettamiseen liittyi pitkään erilaisia loitsuja ja ruokauhreja, ja rajakivillä uskottiin olevan maagisia, maanhaltijan niille antamia voimia. Rajahongat eivät ole säilyneet meidän päiviimme, mutta ikivanhoja kivisiä rajamerkkejä voi löytää maastosta pitkin poikin, oltiinpa sitten Huittisissa, Forssassa tai jossain niiden välillä.

HUUTAA KUIN RAJAÄIJÄ

Punkalaidun, Korpiniemi. Maasturi on jätetty metsäautotien laitaan, ja oppaaksi lupautunut Taavi Lehtelä näyttää tietä ylös kallioille. Ollaan koskemattomassa korvessa, mutta samalla Lehtelän lapsuusmaisemissa – tämän metsän hän tuntee kuin omat taskunsa. Tätä rinnettä ovat varmaan nousseet aikoinaan Ruotsin kuninkaan lähettämät maanmittaritkin, joita alettiin kouluttaa 1600-luvulla. Työkomennus valtakunnan takamaille Suomeen ei ollut heille lainkaan mieluinen. Silloiset maanmittarit kulkivat paikallisten oppaiden avulla korvissa ja piirustivat koristeellisia karttoja kimröökistä eli hiilimustasta itse valmistamallaan tussilla. He huutaa kailottivat rajakiveltä kovalla äänellä. Seuraavalla rajamerkillä odotti toinen ja kuulosteli, mistä suunnasta ääni tuli. Kallion laelta löytyy kolme vanhaa rajamerkkiä. – Nyt ollaan kolmen maakunnan rajalla: tässä on Pirkanmaa, tuosta alkaa Varsinais-Suomi, tuosta Kanta-Häme, Taavi Lehtelä osoittelee. Nämä pyykit ovat markkeeranneet aikanaan myös peräti kuuden kunnan rajaa: Punkalaitumen, Urjalan, Humppilan ja Loimaan lisäksi Metsämaan ja Alastaron. Rajakalliolle kiivenneen retkeilijän palkitsee Natura-alu-

Kuva: Mikroliitti Oy / Timo Jussila

RAJAKIVIIN TUTUSTUESSASI OTA HUOMIOON:

• Ikivanhat kylien, pitäjien ja maakuntien rajamerkit sekä vanhojen valtakunnan rajojen pyykit ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä, vaikka ne olisivat edelleen voimassa olevalla rajalinjalla ja siinä mielessä edelleen ”käytössä”. • Muinaisjäännöksillä voi kulkea vapaasti jokamiesoikeuden perusteella. Jokamiesoikeuteen ei kuulu esim. sammalien repiminen ilman maanomistajan lupaa. • Muinaismuistolaki kieltää kaikenlaisen muinaisjäännökseen kajoamisen ilman Museoviraston lupaa.

Forssa, Kiimassuo

Huittinen, Halkivaha

Lähteinä käytetty: Mikko Huhtamies: Maan mitta. Maan mittaamisen historia Suomessa 1633-2008. Kaarle Krohn, Suomalaisten runojen uskonto. Artikkeliin on lisäksi haastateltu Museoviraston intendentti Olli Soinista.

eena suojellulle Telkunsuolle avautuva komea näkymä. Tähän luonnonrauhaan ja kevätauringossa kylpeville rajakiville on helppo kuvitella rajaäijän päivystyspaikka. Länsisuomalaisen kansanuskomuksen mukaan rajamerkeillä nimittäin piti majaansa rajamieheksi, rajaäijäksi tai rajapiruksi kutsuttu haltija, joka kummitteli ja huuteli varsinkin vääryydellä siirretyllä rajalla. Huutaa kuin rajaäijä, kuuluu vanha suomalainen sanonta. Rajaäijän kerrotaan olevan pieni ukkeli, jolla on leveälierinen hattu ja sauva kädessä. Huutelullaan se saattoi eksyttää ihmisiä, mutta myös ohjasi eksyneitä oikeaan suuntaan.

KAKSI HALKIVAHAA

Rajoja käytiin myös savun avulla: Rajamerkkinä toimineen ison kiven päälle sytytettiin nuotio, jotta rajankävijät osaisivat suunnistaa rajamerkille savun mukaan. Kun kiveä kerta toisensa jälkeen kuumennettiin, se ajan myötä halkesi. Näin syntyivät Halkivaha-nimiset paikannimet. Huittislaisille tutuin Halkivaha on suuri siirtolohkare, joka nököttää aivan Raumalle johtavan tien varressa. Tämä Huittisten, Kokemäen ja Köyliön yhteinen rajakivi on mainittu ensi kerran asiakirjoissa jo vuonna 1486. Kiven kylkeen on kiinnitetty sen historiasta kertova pronssilaatta. Kivi tunnetaan myös Köyliön Halkivahana. Kokonainen Halkivaha-niminen kylä löytyy Punkalaitumen perukoilta – tai pikemminkin osa siitä. Halkivahan kylästä on nimittäin osa Urjalan, osa Punkalaitumen puolella. Ennen kuin Vesilahti liitettiin Urjalaan, asui halkivahalaisia kolmen kunnan alueella. Halkivahan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Veijo Heinonen pysäyttää autonsa Vesilahdentien laitaan ja viittoilee loikkaamaan ojan yli. Pellon puolelta löytyy kylän nimikkokivi.

– Iso kivi eli vaha, ja halki se on, Veijo Heinonen esittelee. Kyläyhdistyksen nettisivuilla kerrotaan, että kiven tiedetään toimineen historiallisten Hämeen ja Satakunnan maakuntien rajana ainakin 1300-luvulta lähtien. Sittemmin kiveen päätyivät Punkalaitumen, Urjalan ja Vesilahden rajat. 1930-luvulla halkivahalaiset haaveilivat omasta kunnasta, mutta valtiovalta torppasi hankkeen. Nyt asutaan kahden kunnan alueella, mutta toimitaan samassa kyläyhdistyksessä. – Kuntaraja näkyy lähinnä sellaisissa asioissa, että naapureille jakaa postin eri auto, Veijo Heinonen naurahtaa. Rajat, ne ovat ihmisten tekemiä – ja joskus niissä ei oikein tunnu olevan järkeä.

SEUTUJEN RAJAKIVIÄ KOORDINAATTEINEEN Varekivi 61°6.450’N 22°34.719’E Huittisten vanhojen kylien Maurialan, Loiman ja Salmenojan yhteinen rajapiste. Pienellä kalliokumpareella sijaitsee viisi kiviröykkiötä. Isovaha 60°52.925’N 23°16.569’E Ypäjän, Humppilan ja Jokioisten rajojen leikkauskohdassa ja Talaskivi 60°51.581’N 23°19.580’E Ypäjän ja Jokioisten rajalla ovat suuria maakiviä, joita on käytetty rajakivinä luultavasti jo keskiajalla. Molemmat on merkitty vuodelta 1741 olevaan Loimaan pitäjänkarttaan. Päkämäki 60°59.141’N 22°58.175’E Rajamerkkiryhmä Loimaan Inkilän kylän ja Euran rajalla. Kalliopohjalla on kaksi teräväsärmäistä kivistä kasattua röykkiötä sekä kivirivejä. Pirttiniemennokka 60°46.456’N 23°9.276’E Eksyssuon laidalla sijaitseva rajakivi, joka on ollut kolmen historiallisen maakunnan, Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajapaikka, edelleen Kosken, Someron, Ypäjän ja Loimaan raja. Kiimassuo 60°47.004’N 23°35.732’E Forssan ja Tammelan vanha pitäjänrajamerkki Kiimassuon kaatopaikan reunalla. Halkivaha, Huittinen 61°10.239’N 22°28.822’E Halkivaha, Punkalaidun 61°10.960’N 23°15.447’E

LIEKE 1/2017

Likylässä eke

TERHI RAUMONEN

Kuva yllä: Antti Kaskinen

Huittisissa pelataan huipulla

Ämpäriryhmä tsemppaa, kun LP Vampula ottaa mittaa Suomen parhaista naislentopalloilijoista. Mestaruusliigapaikka on kova juttu ja tuo mukanaan monenlaisia mahdollisuuksia, mutta seura haluaa myös tarjota katsojille elämyksiä ja lahjakkaille nuorille mahdollisuuden kehittyä lajin terävimmälle huipulle. Kauden 2013-2014 päätteeksi Huittisissa juhlittiin: Vampulan Urheilijoiden naislentopalloilijat voittivat ykkössarjan mestaruuden ja nousivat mestaruusliigaan. Liigapaikan myötä perustettiin tytärseura, LP Vampula Huittinen. Runkosarjassa tuli tänä vuonna seitsemäs sija, ja puolivälierissä tie nousi pystyyn – vastustajana oli hallitseva Suomen mestari HPK. – Viidenteenkin sijaan runkosarjassa oli hyvät mahdollisuudet, mutta siihen ei ihan ylletty, manageri Timo Talvitie sanoo, muttei harmitellen, sillä seura ei hae menestystä verenmaku suussa. – Meidän tarkoituksemme on mennä eteenpäin pienin askelin ja kasvaa pitkäjänteisellä suunnittelulla. Makeita hetkiä on mahtunut myös mestaruusliigavuosiin: Kaudella 2015-2016 edettiin Suomen Cupissa neljän sakkiin, ja seitsenkertaisen SM-voittajan LP Viestin 27 ottelun voittoputki katkaistiin Huittisissa 3-1. LP Vampula on keskittynyt naisten ja 14

LIEKE 1/2017

tyttöjen joukkueisiin. Edustusjoukkueen lisäksi sillä on ykkössarjassa joukkue, joka toimii liigaseuran farmijoukkueena, sekä Vampulan Urheilijoiden juniorijoukkueet lähes kaikissa ikäluokissa. – Vammalassa on VaLePa ja Loimaalla Hurrikaani sekä Jankko, joilla on poikaja miespuoli pitkällä. Tähän väliin mahtuu oikein hyvin toisen sukupuolen edustajien alueellinen, yhteistyötä tekevä seura.

KOHTI KÄRKIKAHINOITA

– Mestaruusliiga ei ole meille kaiken tarkoitus, vaan se mahdollistaa toiminnan laajuuden ja motivoi nuoria tämän harrastuksen pariin, Timo Talvitie sanoo. Seura haluaa tarjota pelaajille polun, jolla on mahdollista kehittyä nuoresta juniorista Suomen huipulle ja maajoukkueeseen saakka, kuka ties ulkomaille ammattilaiseksi. Ennen kaikkea tuo mahdollisuus halutaan luoda oman seudun nuorille. – Tulevalla kaudella edustusjoukkueen

ja ykkösen pelaajista yli puolella on juuret näillä nurkilla. Talvitien mukaan alueellinen yhteistyö on jatkossa maaseutualueiden elinehto. Tunnelman peleissä luo yleisö ja erityisesti ryhmä, joka mätkii letkuilla tahtia ämpäreistä. – Pelaajat kiittelevät kovasti, että saavat yleisöltä paljon tukea peleissä. Katsojille pelit puolestaan tarjoavat elämyksiä ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Vielä ensi kaudella LP Vampula joutuu pelaamaan kotiotteluita Huittisten Ammatti- ja yrittäjäopistolla. Uuden hallin rakentaminen alkaa kesällä. – Kun siellä pelataan, niin meidän pitäisi olla jo lähempänä kärkikahinoita, Timo Talvitie visioi. – Mutta siihen pyritään satsaamalla valmennukseen ja oman kehityksen kautta, eikä sillä, että ostetaan seitsemän ulkomaista pelaajaa.

TERHI RAUMONEN

Korisharrastus antaa paljon

Likylässä eke

Kuva: Jyrki Tulander

Yhteishenkeä ja onnistumisen elämyksiä Lasten valmentaminen on mielettömän antoisaa, sanoo Forssan Alun korisjunnuja valmentava Sirpa Mattila. Peleissä taistellaan aina voitosta, mutta tärkeintä on nauttia hienosta harrastuksesta, josta saa myös tärkeitä elämäntaitoja. Forssa on jo pitkään tunnettu koripallokaupunkina. Salibandy ja jääkiekkokin ovat nykyisin suosittuja lajeja, mutta innokkaita junnuja riittää edelleen myös koriksen pariin, kertoo Forssan Alun Junioribasketin puheenjohtaja Sirpa Mattila. – Meillä on 11 juniorijoukkuetta, joissa jokaisessa on keskimäärin 15 harrastajaa. Pienimmät korisharrastajat ovat 2-vuotiaita, jotka tulevat lapsi-vanhempi-ryhmään tekemään ikätasolleen sopivia harjoitteita. Vanhimmat juniorit ovat vuonna -98 syntyneitä. 104-vuotias Alku on Forssan urheiluseuroista perinteikkäin. Kaupungista löytyy myös Forssan Koripojat, jolla on junioriryhmiä. – Tietyllä tavalla me kilpaillaan forssalaisista korisjunnuista, korisaktiiveista ja valmentajista. Yhteistyössä on voimaa, sitä pitäisi tehdä enemmän, Sirpa Mattila toivoo. Lasten harrastusten kovista hinnoista on viime aikoina puhuttu paljon. Koris on paitsi kiva, myös edullinen harrastus, Sirpa sanoo. – Korisharrastukseen tarvitaan vain sisäpelikengät ja juomapullo. Seuralle maksetaan kausimaksu, jolla katetaan sarjamaksut, tuomarikulut ja salivuokrat. Meillä kausimaksut

ovat alhaiset. Nuorimmat juniorit maksavat kaudesta 100 euroa, ja maksun suuruus nousee iän mukana. Koripalloliiton lisenssimaksu maksetaan mikroikäisistä lähtien. Lisenssillä saa pelata liiton alaisia sarjapelejä. Forssan Alun junnuvalmentajat tekevät valmennusta vapaaehtoistyönä eli eivät saa rahallista korvausta panoksestaan juniorityön hyväksi.

MIELEKÄS HARRASTUS EHKÄISEE SYRJÄYTYMISTÄ – Korisharrastuksen aloittajan ei tarvitse olla hirveän urheilullinen, pelkkä kiinnostus riittää, Sirpa sanoo. Forssassa junnupelaajilla on hyvä väylä SM-tasolle. Se polku ei kuitenkaan ole kaikkia varten. – Kilpaileminen ja harrastaminen ovat yhtä arvokkaita urheilun muotoja. Peleihin lähdetään tietysti aina taistelemaan voitosta. Se on homman suola. Jokaisella on kuitenkin oltava mahdollisuus harrastaa myös vain omaksi ilokseen, hän korostaa. Sirpa on toiminut juniorivalmentajana teinitytöstä lähtien, yli 20 vuotta. – Lasten valmentaminen on mielettömän antoisaa. Se on sillä tavalla haasteellista, että mitä isompi ryhmä on ja mitä pienemmistä lapsista on kyse, sitä selkeämpiä sääntöjen on oltava. On palkitsevaa nähdä, miten vaikkapa pelaajat, jotka ovat koulussa ylivilkkaita lapsia, saavat onnistumisia urheilun parissa. Valmentajan hommassa saa seurata aitiopaikalta lasten kasvua ja kehitystä. – Kaikkein parasta on nähdä, miten lapsi nauttii pelaamisesta, ja hänelle aukeaa sen kautta uusi maailma. Joukkuelajissa oppii tärkeitä elämäntaitoja. Siinä oppii toimimaan yhdessä, odottamaan omaa vuoroaan ja jakamaan asioita. Urheilulla on Sirpan mielestä tärkeä rooli myös paljon puhutussa syrjäytymisen ehkäisyssä. – Näen, että mitä pidempään pystytään tarjoamaan lapselle mielekäs harrastus, sitä paremmin pystytään ehkäisemään mielenterveys- ja päihdeongelmia. Kun energian saa purettua kivan harrastuksen parissa, ei mielihyvän korviketta tarvitse etsiä muualta. Joukkue on oma porukka, jonka säännöt ja yhteishenki luovat turvallisuuden tunnetta nuorelle, hän sanoo. Sirpa Mattila aloitti aikanaan koripallon pelaamisen melko myöhään, 12-vuotiaana. – Tykästyin ja innostuin, vaikken ollut kovin urheilullinen. Joukkueessani oli mukana maajoukkueringissä pelaavia tyttöjä, ja totuin lämmittämään vaihtopenkkiä peleissä. Siltä ajalta on peräisin yksi osa hänen valmennusfilosofiaansa: – Penkillä istuminen ei opeta ketään, peli opettaa. Moppausryhmä. Meri Yli-Kahrakuusi, Ronja Turtiainen, Venla Salo ja Olivia Latva ovat olleet nuorempina Sirpa Mattilan valmennuksessa.

Kuva: Jyrki Tulander

LIEKE 1/2017

Sähköjohdot maan alle turvaan

Pihakaapelointi on vaivaton juttu TERHI RAUMONEN

Kun Sallila saneeraa omaa verkkoaan, voidaan asiakkaan pihapiirin ilmajohdot kaapeloida kätevästi samaan syssyyn. Pihakaapeloinnin jälkeen maisema on kauniimpi, eikä myrskyn tullen tarvitse murehtia.

allila kaivaa kiihtyvään tahtiin sähköjohtojaan maan alle. Kun maakaapelointi tehdään oman talon nurkalle, on aika päättää, mitä tehdään mahdollisille oman tontin ilmajohdoille. – Kun Sallila poistaa oman vanhan ilmajohtonsa pylväästä, ja siihen jää asiakkaan johtoja, vastuu pylväästä siirtyy Sallilalta asiakkaalle, Sallila Sähköasennuksen työnjohtaja Mikko Vihanto muistuttaa. Sallilan vastuu sähköverkosta päättyy sähkömittariin asiakkaan omistamaan mittauskeskukseen, joka on talon seinässä tai pylväässä. Monessa tapauksessa pihapiirissä on ilmajohtoja autotalliin tai muihin rakennuksiin. Ne kannattaa kaapeloida samalla, kun Sallila kaivaa oman johtonsa maahan, Vihanto sanoo. – Monesti asiakkaan kaapeli saadaan ainakin osittain samaan ojaan Sallilan kaapeleiden kanssa. Kun se oja kuitenkin kaivetaan auki, sitä kannattaa samalla kertaa hyödyntää. Maastossa olevat pylväät alkavat olla aika huonokuntoisia, Vihanto varoittelee. – Jos myrsky kaataa puun ilmajohdon päälle tai pylväs lahoaa ja kaatuu, korjaukset maksaa Sallilan saneerauksen jälkeen asiakas. Näitä murheita ei tule, kun johdot laitetaan maan alle.

KAAPELINPAIKAT MUISTIIN

Viimeistään siinä vaiheessa, kun Salli-

LIEKE 1/2017

la ilmoittaa oman verkostonsa saneeraamisesta, on aika miettiä omia tarpeitaan. Jo etukäteen on hyvä pohtia, onko esimerkiksi aikeissa tehdä tontilleen lähivuosina uusia rakennuksia, joihin tarvitaan sähköä, tai aikooko ehkä purkaa pois vanhoja rakennuksia. – Kun asiakas tietää, minne kaikkialle tarvitsee sähköä ja kuinka paljon, voidaan helposti kartoittaa, mihin kaikkialle kannattaa maakaapeli laittaa ja minkä kokoinen kaapeli tarvitaan, Mikko Vihanto sanoo. Ennen kaivutöitä täytyy myös selvittää, mitä maan alla on tällä hetkellä: onko siellä vesijohtoa, viemäriä, puhelinjohtoa tai muita esteitä, jotka voivat hankaloittaa työtä. Mitä lysti sitten maksaa? Osa asiakkaista haluaa kiinteän urakkahinnan, osalle tehdään kustannusarvio ja laskutetaan toteuman mukaan tunnit ja tarvikkeet, Mikko Vihanto kertoo. – Kaapelointihommassa laskutus painottuu kaivutyöhön ja tarvikkeisiin. Sähkötöiden osuus on aika pieni. Osa asiakkaista haluaa hoitaa kaivutyön itse, jos heillä on kaivuri omasta takaa tai heillä on joku tuttu, joka kaivaa. Kaapeloinnin edut ovat kiistattomat. Roska-autojen tai korkeiden kuljetuksien ei enää tarvitse varoa alhaalla roikkuvia ilmajohtoja. Maisemakin kaunistuu, kun vanhat pylväät ja ilmajohdot poistuvat näkyviltä. Yhden huonon puolen Mikko Vihanto keksii.

– Kun sähköjohdot eivät ole silmissä, ne unohtuvat helposti. Maakaapelien paikat täytyy pistää itselleen muistiin, ettei myöhemmin maanrakennustöitä tehdessään kaiva niitä poikki.

”Ympäristöasiat ovat tärkeimpiä”

Ekosähköä, kiitos! TERHI RAUMONEN

Forssalainen Jari Järvi tietää, että biokaasun voimalla voi vaikka katsoa elokuvia tai pelata retropelejä.

un Jari Järvi teki Forssan Energian kanssa sähkönmyyntisopimuksen pari vuotta sitten, oli hänellä mielessä vain yksi kriteeri. – Halusin ekologisen sähkösopparin eli sellaisen, jonka hiilijalanjälki olisi mahdollisimman pieni. Sellainen onneksi löytyikin: forssalaisessa biokaasulaitoksessa tuotettava ForEko Envor -sähkö. Ympäristöasiat eivät ole Jarin arjessa pelkästään tärkeitä: ne ovat tärkeimpiä, kun pitää tehdä valintoja. – Kuljen mieluiten polkupyörällä. En ole suostunut hankkimaan omaa autoa, vaan meillä on avopuolison vanhempien kanssa auto yhteiskäytössä. Elintarvikeostoissa ja muissa hankinnoissa pyrin aina ekologisiin ratkaisuihin. Jari työskentelee Pub Hukassa baarimikkona. Siellä hän kerää metallikorkit talteen tarkasti ja kierrättää. Jari sanoo seuraavansa energia-asioita vain vähän. Huolta hän kantaa niistä paitsi ympäristön, myös ihmisten vuoksi. – Näillä leveysasteilla energian tuotantoa tarvitaan pakosti, kun talot täytyy pitää lämpiminä. Tuntuu kauhean oudolta, että siitä tehdään bisnestä, millä riistetään ihmisiä, hän arvostelee.

Tulevaisuudessa ei pitäisi tuottaa enempää energiaa, vaan käyttää sitä vähemmän, Jari Järvi ajattelee. – Pitäisi kehittää kaikennäköistä kulutusta minimoivaa teknologiaa. Jos pystyttäisiin pärjäämään pienemmällä energiamäärällä, niin sen luominen olisi helpompaa. Aurinkoenergia tuntuisi kaikkein järkevimmältä, jos vain olisi sellaista akkuteknologiaa, että sitä pystyttäisiin varastoimaan paremmin, hän pohtii.

HAUSKAA PIKSELIMÖSSÖÄ RUUDULLA Jari arvelee itse käyttävänsä eniten sähköä viihde-elektroniikkaan. – Kaikki nykyaikaiset jutut, telkkarit sun muut, ovat aina stand by -tilassa ja kuluttavat sähköä, vaikkei niitä käyttäisi. Meillä on asunnossa myös sähkösauna. Olen minä omaa sähkönkulutusta vähän koettanut seuratakin, mutta elämässä on niin paljon muitakin asioita. Hyvän sähkönsäästövinkin hän on saanut valveutuneelta ystävältään, joka on neuvonut kytkemään sähkölaitteet jatkojohtoon, jossa on virtakytkin. Kun vielä pois kotoa lähtiessä muistaa napsauttaa kytkimen off-asentoon, eivät

laitteet syö lepovirtaa. Jari epäilee, että pärjäisi erittäin huonosti ilman sähköä. – Meillä on kyllä tulentekovälineet sun muut valmiina, että selvittäisiin tarvittaessa, jos tulisi sähkökatko. Ei olisi ongelmaa esimerkiksi valmistaa ruokaa. Harrastustoiminta kuitenkin kärsisi, sillä Jari keräilee ja pelaa retropelejä. Eräänlaista kierrätystä sekin, joten sopiva harrastus ekoihmiselle, hän naurahtaa. Vanhoja pelejä tulee tilattua ulkomaita myöten. – Olin nuorena Commodore64-harrastaja. Segan ja Nintendon pelitkin kyllä kiinnostivat, mutta kaikkea ei silloin pystynyt kokeilemaan. Nyt olen päässyt niidenkin pariin pienellä viiveellä. Nostalgian lisäksi vanhoissa peleissä viehättää niiden estetiikka. – Sellainen pikselimössö on ihan hauskaa. Nykyiset pelit ovat tulleet niin massiivisiksi ja fotorealistisiksi, että se on jo häiritsevää. Ja sitten on tietysti sekin, että uudet pelit vaativat aina enemmän tehoja – vanhat pyörivät pienemmällä. Ekologista ajattelua siis siinäkin.

FOREKO ENVOR -SÄHKÖTUOTE • Energia on tuotettu 100 % biokaasulla Envor Biotech Oy:n biokaasulaitoksessa. • Forssan Kiimassuon Envitech-alueella toimiva biokaasulaitos ottaa vastaan erilliskerättyä ja teollisuuden biojätettä sekä puhdistamolietteitä. • Laitoksen biokaasureaktorissa jätteistä syntyy metaania, joka pyörittää kaasumoottorigeneraattoria sähköntuotannossa. • Tuotteella on Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergiamerkki.

LIEKE 1/2017

me palvelemme

TERHI RAUMONEN

Loimaalainen sähköasentaja Ville Hätönen ja forssalainen suunnittelija Mika Sulonen ovat molemmat paluumuuttajia.

Kun keväällä 2010 telakalta loppuivat laivatilaukset ja sitä myötä työt, vaihtoi sähköasentaja Ville Hätönen Turun maisemat tuttuihin nurkkiin. – Tulin Sallila Sähköasennukseen vuorotteluvapaan sijaiseksi, ja sillä tiellä ollaan. Olen kotoisin Loimaalta ja suorittanut täällä peruskoulun sekä ammattikoulussa sähköalan perustutkinnon. Loimaalla rivitalossa asuva Ville harrastaa höntsäkiekkoa, kalastusta, matkustelua ja urheilun seuraamista. Sähköasentajan tavallinen työpäivä koostuu verkon uudisrakentamisesta tai viankorjauksista. – Työssäni tykkään eniten siitä, että saa olla ulkotöissä ja työpiste vaihtuu useasti paikasta toiseen. Myös työkaverit ovat mahtavia, Ville kiittelee. Kesä kurkkii nurkan takana, mitä suunnitelmia? Ville Hätönen, – Ajattelin käydä jossain festareilla. Ulkomaan matkaakin Sallila Sähköasennus Oy olen miettinyt tai kalastusreissua Lappiin Tenojoelle. En ole suunnitellut vielä sen enempää, koska yksin asuvana minun on helppo lähteä, eikä tarvitse paljon etukäteen suunnitella.

MONIPUOLISUUS ON TYÖN SUOLA

Forssan Verkkopalveluissa suunnittelijana työskentelevä Mika Sulonen on myös palannut juurilleen. – Olen syntyperäinen forssalainen. Välillä kävin opiskelemassa Helsingissä sähkövoimatekniikan insinööriksi, ja siinä sivussa tuli siellä muutama vuosi asuttua. Nyt olen taas forssalainen, Mika kertoo. Mitä verkkoyhtiön suunnittelija tekee? – Suunnittelijan titteli kertoo vain osan siitä, mitä teen. Pienessä yhtiössä joutuu tai saa tehdä hyvin moninaisia töitä. Minulla ei oikeastaan ole tavanomaista työpäivää, vaan ne soljuvat suunnittelutehtävistä asiakaspalveluun, Mika Sulonen, tarjouslaskentaan, työmaiden hoitoon ja dokumentointiin. Forssan Verkkopalvelut Oy Parasta omassa työssä onkin juuri monipuolisuus, Mika sanoo. – Se on varmaan se suola, vaikka suunnittelutyöt lienevät muuten mielenkiintoisimpia. Suunnittelijan kesä on vielä toistaiseksi suunnittelematta. – Mitään erityisiä kesäsuunnitelmia ei ole. Toivottavasti on lämmintä ja aurinkoista!

LIEKE 1/2017

RISTIKKO

LIEKE 2/2016 RISTIKON RATKAISU

Edellisen ristikon voittaja on Salme Aarrelinna Forssasta.

Ristikon oikein täyttäneiden kesken arvotaan palkinto. Nimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin

Täytä ristikko ja lähetä se 30.6.2017 mennessä: Sallila Yhtiöt, Loimijoentie 65, 32440 Alastaro LIEKE 1/2017

a i g r e ä n v i E ä p Sallilassa

Forssassa

Sallila Energian pääkonttorilla Alastarolla (Loimijoentie 65)

Forssan kaupungin varikko (Koskuenkatu) Talsoilankatu (autoparkki)

Tarjolla grillimakkaraa ja pullakahvit

ESITTELYSSÄ • SE-24/7 - vaivatonta lämmönohjausta • Online-palvelu - seuraa sähkönkulutustasi • aurinkopaneelit vuokralle tai omaan kiinteistöön • sähkönmyyntituotteet - sopiva tuote joka kohteeseen

PAIKALLA Loimaan kaupungin edustajia keskustelemassa ajankohtaisista ympäristö- ja tonttiasioista

PAIKALLA Vapon ja Forssan kaupungin edustajia

LAPSILLE Aarteenetsintää - pikku palkinto kaikille etsijöille

ARVONTAA - palkintona lippupalvelun lahjakortti

tiistaina 16.5. klo 14–18

torstaina 18.5. klo 14–18

LAPSILLE puuhanurkka

! a o l u t e v Ter

ARVONTAA - palkintona lippupalvelun lahjakortti

Puh. 02 76 431 www.sallila.fi Puh. 029 70200 100 www.fore24.fi

Puh. 03 412 61 www.fvp.fi