__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

SALLILAN JA FORSSAN SÄHKÖYHTIÖIDEN ASIAKASLEHTI

2/2019

lkyileäksesä Leipäjuustoa

ja lähiruokaa Hoida joulukukat oikein

Jenni Levävaara:

okläeytnkyot ?

Luonto merkitsee paljon

Menninkäis-, olkivai savusauna?


SISÄLLYS

POTINKARA POHTII

Ilo tuoda valoa pimeään s.3

Potinkara pohtii

2

Lähikuvassa: Jenni Levävaara

3

Lyhyesti

5

Lieke kylässä Forssalainen pienmeijeri 6 Lähiruokaa Punkalaitumelta 7 Vinkit turvalliseen sähkönkäyttöön

8

Kyläyhdistykset – elinvoimaa ja yhteisöllisyyttä 10 Oletko käynyt? Kulttuurikävely hautausmaalla Saunaelämyksiä

12 14

Joulun ajan roskat

16

Fingrid-voimajohtohanke

17

Joulukukat

18

Ristikko

19

Kuva: Virve Niemi

s.10

Ensi vuonna Forssassa juhlitaan pyöreitä: Forssan Energia ja Forssan Verkkopalvelut täyttävät 100 vuotta. Sallilalla tuli menneenä syksynä täyteen 105 vuotta. Yhteensä näillä yhtiöillä on siis yli kolmesataa vuotta kokemusta sähkön toimittamisesta Loimijoen varren asukkaille! Sadassa vuodessa maailma on muuttunut, myös sähkön käytön osalta. On keksitty ja tuotu kuluttajien saataville koko joukko arkea ja työskentelyä helpottavia sähkölaitteita. Sähköiset viihdykkeet ovat keskeinen osa ihmisten vapaa-aikaa. Sähköstä on meille paljon hyötyä ja huvia, kunhan muistamme käyttää sitä turvallisesti. Tästä lehdestä voit lukea vinkit turvalliseen sähkönkäyttöön. Mikä sadassa vuodessa on pysynyt samana? Se, että ForE, FVP ja Sallila ovat edelleen paikallisia sähköyhtiöitä. Ne työllistävät paikallisia ihmisiä, toimivat yhteistyössä muiden paikallisten yritysten kanssa, ostavat palveluja omalta seudulta ja jättävät veroeuronsa näille meidän omille nurkillemme. Esittelemme Lieke-lehdessä usein paikallisia osaajia ja tuotteita, niin tässäkin numerossa. Kun laatu löytyy lähellä tuotetuista tavaroista ja palveluista, ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Näin me ajattelemme, olipa kyse sitten joulukinkusta, leipäjuustosta tai energiapalveluista. Tähän vuodenaikaan sähkö on erityisen näkyvää. Ajaessaan pimeiden maisemien halki aamuvarhaisella voi nähdä, miten valot syttyvät kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Katuvalot tekevät liikkumisesta turvallista pimeälläkin. Illalla valoa tarvitaan harrastamiseen. Lamput syttyvät liikuntahalleissa, kirjastoissa, luistelukentillä, hiihtoladuilla. Mitä lähemmäs joulua mennään, sitä useammassa ikkunassa ja pihakuusessa loistavat valosarjat, kyntteliköt ja lyhdyt. Näinä aikoina on erityisen mukavaa olla sähköyhtiössä töissä. On ilo tuoda valoa pimeään. Voitte luottaa siihen, että satavuotiaatkin voivat olla notkeita ja tiukasti ajan hermolla. Me kehitämme toimintaamme jatkuvasti. Tarjoamme teille yhä parempaa toimintavarmuutta ja yhä enemmän vaihtoehtoja kotienne ja yritystenne energiankäyttöön. Parhaiten onnistumme siinä yhdessä teidän kanssanne. Kertokaa siis, missä voimme olla vielä parempia. Antakaa meille kehitysehdotuksia. Kuuntelemme niitä herkällä korvalla. Valoisaa joulunodotusta!

Lieke

SALLILAN JA FORSSAN SÄHKÖYHTIÖIDEN ASIAKASLEHTI

Julkaisija Sallila Yhtiöt Päätoimittaja Mika Potinkara Toimitus ja kuvat Terhi Raumonen Toimitussihteeri Pirjo Haapanen Toimitusneuvosto Marika Kivistö, Minna Mandelin, Katja Mäkinen Ulkoasu ja taitto Mainostoimisto Huima Paino ForssaPrint, Forssa ISSN 2342-1932 (painettu) Kannen kuva Tara Lamio

Sallilan Sähkölaitoksen perustava yhtiökokous pidettiin 22.9.1914. Syyskuussa tuli siis täyteen komeat 105 vuotta paikallisten energiapalveluiden tarjoajana. Juhlan kunniaksi asetuttiin ryhmäkuvaan.

4041 0428

Lieke on painettu ympäristöä vähemmän kuormittavalle UPM Fine-paperille, jonka hiilijalanjälki on 289 CO2 kg tuhatta paperitonnia kohden.

2

LIEKE 2/2019

Loimijoentie 65, 32440 Alastaro puh. 02 76 431 www.sallila.fi

Paulinkatu 9, 30420 Forssa puh. 029 70200 111 www.forssanenergia.fi

Paulinkatu 9, 30420 Forssa Puh. 03 412 61 www.fvp.fi


TERHI RAUMONEN

Jenni Levävaara uskoo:

Luonnosta kumpuava hyvinvointi on nouseva trendi ja Suomen matkailuvaltti Jenni Levävaara teki Huiliksesta Rahgamo Resortin. Oma kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittyvä kokous- ja valmennuskeskus oli pitkäaikainen unelma, joka toteutui, kun Huittisten taika tainnutti epäilevän puolisonkin.

M

etsän sylissä kiemurtelevan kapean tien päässä aukeaa lumoavan kaunis pihapiiri hirsirakennuksineen ja lampineen. On hirsikartano, kota ja saunoja. Pitkospuut vievät suolle. Ollaan Korvenkylässä, vain reilun kymmenen kilometrin päässä Huittisten keskustasta, mutta Rahgamo vaikuttaa silti todelliselta rauhan tyyssijalta erämaaluonnon keskellä. Television painonpudotusohjelmista tuttu hyvinvointivalmentaja Jenni Levävaara pulppuilee innostunutta puhetta. Pertti Vuorisen rakennuttama, Huiliksena tunnettu paikka siirtyi Jennin ja hänen puolisonsa omistukseen keväällä. — Haave omasta hyvinvointikeskuksesta on ollut tosi kauan, lähes 20 vuotta. Liikeidea on ollut pitkään mielessäni ja on ollut ihan selkeää, minkälaisen konseptin haluan. Rakastan keloa ja rakastan metsää, ja onhan tämä aivan ainutlaatuinen paikka, Jenni hehkuttaa. Huilikseen hän tutustui ensimmäisen kerran jo yli kolme vuotta sitten. — Kollegani ja kouluttajani Rajalan Ilkka soitti ja sanoi, että hän lähtee katsomaan yhtä paikkaa. Hän laittoi linkin, katsoin sitä ja siltä istumalta päätin lähteä mukaan! Paikan päällä Huittisissa innostus kasvoi. Jo Huilikseen vievä metsätie ihastutti. — Kartoitin jo silloin, mitkä olisivat mahdollisuudet ostaa tämä paikka, mutta oli pakko nostaa kädet pystyyn ja todeta, ettei ole vielä mahdollista. Ajattelin, että jos se on tarkoitettu, niin sitten se tulee jonain päivänä, Jenni muistelee. Se päivä koitti tämän vuoden alussa, kun Jennin puoliso Tero löysi oman unelmiensa paikan, tontin meren ääreltä Kirkkonummelta. — Hän kysyi, että kumman ottaisin, sen vaiko Huittisten paikan. Sanoin, että hänen pitää lähteä Huittisiin katsomaan. Mies ei ollut ensin yhtään innostunut. Kun kiinteistöä hankkii, niin on kolme tärkeää asiaa: sijainti, sijainti ja sijainti, hän opetti Jenniä. Ja Huittisten sijainti oli väärä. — Sain hänet kuitenkin ylipuhuttua käymään täällä. Hän totesi, että paikka on tosi hieno, mutta väärä sijainti. Meni joitakin päiviä, ja hän sanoi, että joku taika siinä paikassa on: käynnin jälkeen hän on huomannut paikan olevan ajatuksissa päivittäin. Asiat lähtivät etenemään. Puoliso teki tarkat laskelmat, ja yhdessä laadittiin liiketoimintasuunnitelmat. Pankki näytti suunnitelmalle vihreää valoa. Jennin unelmasta tuli virallisesti totta maaliskuussa, kun kaupat lyötiin lukkoon. — Yksin tämä ei olisi ollut mahdollista. Tässä on oltava molempien mukana, Jenni sanoo.

MIKÄÄN EI PIDÄTELLYT Jenniä naurattaa, kun ihmiset ihmettelevät, miten helsinki-

JENNI LEVÄVAARA, 42 Kilpaillut fitnessissä ja bikinifitnessissä, saavuttanut SM-kultaa, EM-kultaa ja MM-hopeaa Painonnoston masters-sarjan SM-kakkonen Rakas, sinusta on tullut pullukka -ohjelman juontaja ja parien valmentaja vuosina 2012, 2014 ja 2015 Suomen Suurin pudottaja -ohjelman valmentaja 2013 Palkittiin Urheilugaalassa Vuoden esikuvana 2015 PERHE: Puoliso Tero ja 1-vuotias poika Aaron

läinen personal trainer viihtyy keskellä metsää Huittisissa. Hyvin tietysti, onhan hän alunperin maatalon tyttö Vihdin Vanjärveltä. Myös yrittäjyys on verissä. Vanhemmat pyörittävät Vihdissä Heinojan kestitupaa. — Heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen toki lähdin ensimmäisen tilaisuuden tullen Helsinkiin. Mutta kun olin riittävän kauan ollut isossa maailmassa, halusin taas hakeutua maaseudulle. Minkälainen ammatillinen polku johdatti tähän pisteeseen? Kun kysytään syytä ammatinvalintaan, on Jennin vastaus lyhyt ja ytimekäs: intohimo. — Sain aikoinaan joululahjaksi Jari Sarasvuon Sisäinen sankari -kirjan. Kirjassa on kohta, että jos teet työksesi sitä, mihin sinulla on intohimo ja mistä olet kiinnostunut, niin todennäköisesti olet siinä myös hyvä. Silloin aloin miettiä sitä, mikä itseäni eniten kiinnostaa, mikä on intohimoni. Vastaus oli terveys, liikunta ja hyvinvointi. Sen jälkeen mietin, missä pystyn toteuttamaan intohimoani, Jenni kertoo. Luontaislääketieteen opintojen jälkeen fitness ja liikunta veivät mennessään, ja sen myötä Jennistä tuli liikunnanohjaaja. — 90-luvun puolella olin kolme kuukautta USA:ssa, ja kun palasin, ilmoitin vanhemmille, että musta tulee personal traiLIEKE 2/2019

3


Laszlo silloiselta Metronomelta soitti ja pyysi koekuvauksiin. Olin nähnyt Pullukasta yhden mainospätkän ja ajattelin, että kuka hullu lähtee mukaan ohjelmaan — jos on yksi ohje, niin se on, että älä ikinä valmenna puolisoasi. Ajattelin kuitenkin, että osaamiseni on niin laaja, että pystyn hyvin kokonaisvaltaisesti olemaan avuksi. Mietin, jos yksikin katsoja muuttaa elintapojaan ohjelman ansiosta, niin se on kannattanut tehdä — ja on todellakin kannattanut, Jenni sanoo. Nyt hän on purkittanut uutta ohjelmaa, joka tulee keväällä ulos. Ohjelman nimi ja konsepti ovat vielä salaisuuksia, mutta sen verran voi kertoa, että se on ensimmäinen laatuaan Suomessa. — Äärimmäisen mielenkiintoinen ohjelma on tulossa. Uskon, että tämä tulee olemaan sellainen, josta miehetkin tykkäävät, Jenni sanoo. Kaikki tähänastiset tv-projektit ovat olleet mieluisia, mutta ihan mihin tahansa hän ei lähde mukaan. — Haluan mukaan vain sellaisiin tv-projekteihin, jotka ovat omien arvojen kanssa linjassa. Kun mennään ammatillinen puoli edellä, niin se sopii hyvin meikäläiselle. ner. Äiti aina sanoo, etteivät he edes tienneet, mitä sellainen tarkoittaa. Ammatti oli tuolloin Suomessa vielä uusi ja tuntematon. — He yrittivät sanoa, että menisit nyt kunnon töihin ja opiskelisit oikean ammatin. Useat sanoivat, ettei kukaan sellaisesta maksa, mutta itselläni oli vahva usko omaan juttuuni. Mikään ei pidätellyt. Jennistä tuli liikunnanohjaajan lisäksi personal trainer eli henkilökohtainen kunto-ohjaaja. Työn ohessa hän kilpaili fitnessissä. — Voitin Euroopan mestaruuden ja melkein maailmanmestaruuden, vain piste jäi puuttumaan. Kun valmistauduin seuraaviin MM-kisoihin, fiilis muuttui ja tajusin, että merkitystä ei ole pelkästään treenillä ja ruokavaliolla, vaan sillä mitä tapahtuu mielessä, korvien välissä. Se vaikuttaa kaikkeen. Kisat jäivät väliin, ja Jenni alkoi opiskella ihmismieltä: hän opiskeli NLP traineriksi, henkiseksi valmentajaksi ja urheilijoitten mentaalivalmentajaksi. Nyt työkalupakissa on monenlaista hyvinvoinnin osaamista. — Oma hyvinvointikeskus oli suurin haave juuri siksi, että pystyn yhdistämään sen kaiken mitä osaan, teen ja mihin uskon. Uskon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, ja nimenomaan kokonaisvaltaisuus on täällä se juttu, Jenni sanoo.

KUKA HULLU LÄHTEE PULLUKKAOHJELMAAN? Seitsemän vuoden tauon jälkeen Jenni palasi kisalavoille bikinifitnessissä. — Kilpailin siinä välissä painonnostossa ja tulin masterseissa SM-kakkoseksi. Ehdotettiin, että menisin bikinifitnessiin. Sanoin etten missään nimessä mene, olen liian vanha. Sain itseni kiinni sanomasta jotain sellaista, mihin tartun asiakkaiden puheissa — he sanovat, että ovat liian vanhoja, liian lyhyitä, liian lihavia ja liian mitä tahansa tekemään jotain. Sitten sanoin itse samat selitykset! Pakko oli lähteä katsomaan, mihin rahkeet riittävät. Heitin ikään kuin haasteen itselleni. Kynnys ei ollut henkisesti helppo: bikinifitnessissä ihannoidaan nuoruutta, ja mukana oli lähes nelikymppistä Jenniä puolet nuorempia kisaajia. Tuloksena oli kuitenkin SM-hopeaa ja seuraavana vuonna kultaa. Mastersien MM-kisoista tuli myös hopeaa. — Maailmanmestaruus on alkujaan ollut tavoitteeni, kun olen lähtenyt kisoihin. Kakkoseksi kuitenkin jäin, ellen nyt vielä intoudu tässä vähän vanhempana. Mies kovin yllyttää, että Jenni kyllä sun vielä pitäisi, mutta katsotaan nyt. Tässä on pari muutakin juttua työn alla, Jenni nauraa. Niin, juttuja tosiaan on, tv-töitäkin. Jenni on nähty ruudussa Rakas, sinusta on tullut pullukka ja Suurin pudottaja -ohjelmissa valmentajana. Hän päätyi ohjelmiin asiakkaidensa kautta. — En ole koskaan hakenut yhteenkään ohjelmaan, mutta useampi asiakas on suositellut minua tuotantoyhtiölle. Alex 4

LIEKE 2/2019

”TERVAA ITSE MÖKKISI!” Metsän keskellä Huittisissa tv:stä tuttu kasvo saa olla mukavasti rauhassa julkisuudeltakin. Metsän rauhaa ja luonnon tuottamaa hyvinvointia Jenni haluaa tarjota asiakkaillekin. Hän uskoo luonnon ja luonnonmukaisuuden olevan seuraava trendi. — 90-luvun lopussa opiskelin Elävän ravinnon instituutissa. Silloin tutuiksi tulivat smoothiet, raakakakut ja idätys. Nyt ne ovat kaikille tuttuja. Kun ryhdyin personal traineriksi, siihen ei silloin Suomessa uskottu. Mentaalivalmennuksestakin jengi oli ensin sitä mieltä, että se on ihan huuhaata, mutta nyt sekin alkaa olla itsestäänselvyys, että totta kai on henkistä valmennusta, Jenni kertaa. — Uskon, että luonto tulee olemaan se seuraava juttu ja Suomen matkailuvaltti. Suomen luonto ja rauha uppoaa ulkomaalaisiin. Ulkomaalaiset vieraat ovat olleet haltioissaan Rahgamon luonnosta. Syksy oli Rahgamossa vilkas ilman mitään markkinointia. Yritykset, jotka ovat pääkohderyhmä, pitävät kokouksia ja työhyvinvointipäiviä. Vakioasiakkaat tuovat säännöllisesti paikalle ulkomaalaisia vieraitaan. Yksityiset järjestävät Rahgamossa juhlia. — Uskon tähän juttuun ihan täysin. Toki tässä on työsarkaa. Mieheni mustalla huumorilla vitsailee, että tuossa Tervetuloakyltissä pitäisi lukea ”Työ tekee vapaaksi”. Onhan tämä vähän tämmöinen työleiri, mutta jos tykkää siitä mitä tekee, ja se on intohimo, niin eihän siinä tunteja lasketa. Rahgamo Resortin asiakkaat voivat valita, käyttävätkö pelkkiä puitteita, vai haluavatko myös sisältöä. Kuten todettua, riittää Jennillä monenlaista tarjontaa hyvinvointiin liittyen. — Olen valmentanut yrityksiä ja yksityisiä parikymmentä vuotta hyvinvointiin, työssäjaksamiseen, ravintoon, uneen, liikuntaan, kommunikointiin, kauneuteen ja karismaan liittyen, Jenni luettelee. Kun kalenterissa on vapaita viikonloppuja, Rahgamossa järjestetään kaikille avoimia hyvinvointipäiviä. — Ravitseva ruoka, luonto, erilaiset valmennukset, saunat, hoidot ja lähdelampi. Tämä miljöö itsessään jo rentouttaa sekä lisää hyvinvointia, ja kaikki tukee toinen toistaan, Jenni uskoo. Ulkomaalaisille vieraille halutaan jatkossa profiloitua premium-tason palveluiden tuottajana. — Menee vähän aikaa vielä, että saadaan kaikki rempattua. Kuluneen kesän projekti oli pitkospuiden uusiminen. Seuraava isompi juttu on monitoimihallin remontointi, siihen on tulossa joogasali ja kokoustilat. Yhden hoitomökin haluaisin vielä, mutta mies oli sitä mieltä, että yhtäkään rakennusta enempää ei tule. Hänen kommenttinsa oli, että tervaa itse mökkisi. Useita päiviä hän tervasi ja kunnosti täällä kaikkea, mutta katsotaan: vaimoilla on kummasti kyky saada tahtonsa läpi!


KUN ON INTOHIMO, PYSTYY JA JAKSAA Jenni Levävaaran auto kulkee nyt taajaan kahden paikkakunnan väliä Helsingistä Huittisiin, ja mukana matkassa on vähän yli vuoden ikäinen Aaron. — Perheen kasvaminen on muuttanut kaiken, ei sen enempää, Jenni naurahtaa. — Ehkä haastavin ajankohta aloittaa uutta bisnestä, kun perheessä on puolen vuoden ikäinen beibe. Toki osittain on varmaan kiittäminen äitiyttä ja äitiyslomaa koko jutusta. Olen tehnyt koko ikäni tosi paljon töitä. Kun jäin äitiyslomalle, olikin yhtäkkiä paljon aikaa miettiä sitä, mitä haluaisi tehdä. Kun tuli mahdollisuus hankkia tämä paikka, niin ei se universumi kysynyt, onko nyt paras hetki tähän. Joko tartut tilaisuuteen tai et. Näillä korteilla mennään ja tehdään ihan parhaamme. Pienten lasten vanhemmille niin tutusta unenpuutteesta on tullut hyvinvointivalmentajankin seuralainen. — Univaikeudet alkoivat jo raskaana ollessa, joten tässä on sellaiset reilun 1,5 vuoden univelat. Olen toki oppinut tulemaan tosi vähällä unella toimeen — en ehkä ole aina ihan täysissä järjissäni, mutta kuitenkin toimintakykyinen. Se ei välttämättä ole linjassa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kanssa, mutta ainakin pystyn puhumaan omakohtaisesta kokemuksesta, Jenni myöntää nauraen. Vaikka välillä väsyttää kovasti, hän epäilee, ettei osaisi olla tekemättä töitä.

— En ole sen tyyppinen, että osaisin vain olla kotona. Sitä pystyy ja jaksaa kun on intohimo, halu ja tahto. Sitten vain suunnitellaan asiat niin hyvin, että homma toimii. Ja kummasti tämä vain on saatu toimimaan. Puoliso on muualla päivätöissä. Jenni vitsailee, että Rahgamo on tämän yötyö. — Kun on ollut tosi kiireisiä viikkoja, hän on Helsingistä ajanut tänne yöksi nukuttamaan pojan ja ajanut aamulla takaisin töihin. Kiireisimpinä aikoina leivon täällä yöllä kahden aikaan seuraavan aamun aamiaiselle leipää. Juuri nyt työnteolta ja perhe-elämältä ei juuri jää aikaa rentoutumiselle. Kun sellainen hetki tulee, Jenni makoilee piikkimatolla tai lukee. — Kovia treenejä on ikävä. Mutta eiköhän siihenkin mahdollisuus vielä tule, poika kasvaa hirmuista vauhtia. Kun äitini ehtii omilta töiltään, hän on Aaronin kanssa, niin saan vähän työrauhaa. Onneksi olemme saaneet apua myös naapureilta. Treenin lisäksi Jenni kaipaa omaa aikaa luonnossa ja metsässä. — Luonto merkitsee paljon: terveyttä, hyvinvointia, omaa aikaa, rentoutumista. Suomalaiset eivät ehkä osaa arvostaa luontoa ja metsää niin paljon kuin kuuluisi. Moni näkee sen ikään kuin välineenä eikä niin, että se olisi kokonaisvaltainen mahdollistaja. Itse näen, että olisi hyvä saada siihen erilaisia näkökulmia. Metsä on paljon muutakin kuin puuta ja selluloosaa. Luontomatkailulla on mahdollisuuksia vaikka mihin!

LYHYESTI

Sallila Energia ja Forssan Energia järjestää 3–12-vuotiaille suunnatun

Epun Talvidiscon Valtakunnallista Energiansäästöviikkoa vietettiin tuttuun tapaan lokakuussa. Sallila Energia, Forssan Energia ja Forssan Verkkopalvelut olivat mukana tukemassa tokaluokkalaisten Energiansäästöviikkoa lahjoittamalla Hei, kaikki toimii -opetuspaketteja alueensa kouluille. Alastaron Kirkonkylän koulun tokaluokkalaiset vierailivat Sallilassa lokakuun lopulla. Energiavisan ratkaiseminen vaati pientä pohdiskelua, mutta sujui kaikilta hienosti.

Heimolinnassa lauantaina 25.1.2020 kello 12.30-14.30 ja Vesihelmessä sunnuntaina 26.1.2020 kello 13.30-15.30 Luvassa tanssia, musiikkia, hauskaa ohjelmaa ja tietenkin herkkubuffa!

Verkkosivut uudistuivat Sallilan ja Forssan Energian verkkosivut ovat uudistuneet. Raikkaan, nykyaikaisen ilmeen lisäksi sivut ovat saaneet paljon uutta sisältöä. Olemme pyrkineet selkeään kokonaisuuteen ja entistä parempaan käytettävyyteen. Monien uusien sähköisten lomakkeiden avulla haluamme tarjota mahdollisuuden helppoon ja joustavaan asiointiin verkkosivujen kautta.

muista!

Muistathan lumitöitä tehdessä jättää vapaan pääsyn jakokaapeille.

Kuhanpoikasten istutusta Alastarolla Ilolakodin rannassa laskettiin Loimijokeen runsaat 9000 kuhanpoikasta. Sallila kustansi kalojen istutuksen SE-LoimiEko-sähkönmyyntituotteen hintaan sisältyvän ympäristöosuuden tuotolla. Jokaisesta myydystä LoimiEko-kilowattitunnista käytetään osuus lähialueidemme luonnon ja ympäristön hyvinvoinnin edistämiseen. Kalojen istutuksesta huolehti Länsi-Suomen Kalatalouskeskus.

mauukuiotlookisssiaa! Forssan Energia ja Sallila Energia ovat suljettuna jouluviikon 23. - 27.12.

LIEKE 2/2019

5


TERHI RAUMONEN

Forssalainen pienmeijeri tekee herkkuja perinteitä kunnioittaen

lkylieäskse ä

Leipäjuustoa Hildamummon jalanjäljissä Juha Lundström seurasi pikkupoikana, miten mummolassa tehtiin ternimaidosta juustoa, ja innostui itsekin. Nyt Arctic Milk valmistaa läheltä kerätystä maidosta palkittuja juustoja, luonnonjogurtteja ja vanhan ajan viilejä. Vielä sata vuotta sitten Suomessa nökötti meijeri jokaisessa niemennotkossa. Sittemmin maidonjalostus keskittyi voimakkaasti, ja vanhat meijerirakennukset saivat kasvaa sammalta — jos eivät päätyneet kierrätyskeskuksiksi tai skeittihalleiksi. Kokonaan pienten meijerien perinne ei kuitenkaan onneksi ole sammunut. Yksi sen edustaja on vuonna 2010 Ypäjällä perustettu Arctic Milk. — Pienmeijerin pyörittämisessä on haasteensa, mutta onneksi kuluttajat arvostavat meidän tuotteitamme, sanoo yrityksen perustaja, juustomestari Juha Lundström.

Aluksi maidonjalostus tapahtui Kiuruvedellä, sillä sieltä löytyivät sopivat tilat ja laitteet. Vuonna 2017 Arctic Milk siirtyi Forssaan, jossa tuotteet valmistuvat 18 työntekijän voimin. — Me ostamme maidon Valiolta, ja se tuodaan meille suoraan keräilyreitiltä eli se tulee näiltä oman alueen maitotiloilta Forssasta, Tammelasta, Ypäjältä ja Jokioisilta. Forssassa maidosta jalostetaan erilaisia juustoja: leipäjuustoa, muna-, maito- ja piimäjuustoa sekä kovaa, maustettua kermajuustoa ja cheddaria. Lisäksi tehdään homogenoimattomasta täysmaidosta luon6

LIEKE 2/2019

nonjogurttia ja vanhanajan viiliä. Vuohenmaitotuotteet — jogurtti, leipäjuusto ja manchego-tyyppinen Pinja-juusto — tulevat Kiuruvedeltä. — Paikallinen vuohitila on vuokrannut meiltä koneet, ja he tekevät tuotteet siellä ja toimittavat meille tänne Forssaan pakattavaksi. Ne ovat hyviä tuotteita, mutta markkinat ovat pienet. Vuohia on Suomessa pidetty lähinnä rannikolla, ja pohjoinen, itäinen ja keskinen Suomi eivät vuohenmaitotuotteita tunne, Juha Lundström pahoittelee.

Kuvat: Arctic Milk

niitä tilaa ja kuka ei, jos asiakkaat eivät hoksaa niitä itse toivoa hyllyyn. — Kun me aloitimme vajaa 10 vuotta sitten, niin silloin oli vielä kivijalkakauppoja, kauppahallien myymälöitä ja Stockmannin palvelutiskit, jotka ottivat uudet tuotteet innolla vastaan. Jos tänä päivänä pitäisi lähteä liikkeelle, niin en tiedä, pystyisikö siihen, Juha Lundström pohtii. — Paine hinnan tasapäistämiseen ja laskemiseen on kova. Kaupat ihmettelevät, miksi meidän tuote on kalliimpi kuin jonkun toisen tuote, joka on tehty automaattilinjalla. Meidän vahvuutemme on kuitenkin nimenomaan käsityövaltaisuus ja perinteiset menetelmät sekä oma reseptiikka, joka on hioutunut pitkän ajan kuluessa. Meidän juuret ovat syvällä maassa.

JUURET SYVÄLLÄ MAASSA

MAISTA ROHKEASTI!

Juustomestari on kotoisin Nivalasta, mutta hän on asunut Ypäjällä ja Forssan alueella jo pitkään. Kipinä meijerialalle syntyi jo lapsuudessa. Isänpuoleinen mummo Lempi oli töissä Nivalassa Karvoskylän Osuusmeijerissä. Isoäiti Hilda ja vaari Simo olivat maanviljelijöitä. — Maaseutu oli kulmakivi ammatinvalintaan. Olin paljon mummolassa, ja olin kiinnostunut maataloudesta ja kotieläimistä. Kun mummo teki leipäjuustoa ternimaidosta, innostuin itsekin kokeilemaan, ja tavallaan se työ on sitten jatkunut meijeriolosuhteissa, Juha Lundström kertoo. Leipäjuusto onkin edelleen Arctic Milkin myydyin tuote, joka on myös palkittu Suomen Juustonvalmistajain yhdistyksen laatukilpailussa. Meijerillä ei ole omaa vähittäismyymälää, vaan tuotteita saa sekä K- että S-ryhmän kaupoista. Tuotteiden saaminen jakeluun on vaikeutunut, Lundström pahoittelee. Kaikkiin kauppoihin pystyy Arctic Milkin tuotteita tilaamaan, mutta on vähän arpapeliä, kuka

— Meidän suomalaisten pitää olla ylpeitä siitä, että meillä on kotimaista ruuantuotantoa, myös pienjuustoloita. Meillä on hyvä maito, josta saa tehtyä hyviä tuotteita. Suomalainen maatilan työhän on ihan huippuluokkaa, Juha Lundström kehuu. Vaikka Arctic Milkin markkina-alueena on koko Suomi, se korostaa mielellään olevansa paikallinen, kantahämäläinen yritys. Meijeriin tulee maito läheltä, se työllistää paikallisia ihmisiä ja maksaa tänne veronsa. Forssan meijeri on nykyaikainen, ympäristöystävällinen tuotantolaitos, jolla on energiantuotantoon oma nestekaasulla toimiva höyrylaitos. Tuotannossa syntyvä juustonvalmistuksen hera käytetään paikallisessa sikalassa rehuksi Forssan Matkussa. Meijeri on parhaillaan mukana kiertotaloushankkeessa, jossa tutkitaan, löytyisikö heralle vielä jatkokäyttöä meijerin sisälläkin. Juha Lundström toivoo, että kaupan juustohyllyllä ihmiset kokeilisivat rohkeasti, miltä paikallinen juusto maistuu. Ehkä sieltä löytyisi uusi suosikki, vaikka joulupöytään sopiva. — Meidän varsinainen joulutuote on perinteinen munajuusto, joka on maustettu jouluisesti. Joulupöytään sopivat myös leipäjuusto ja rosepippurijuusto, juustomestari vinkkaa. Itse hän ei vielä tiedä, mitä aikoo syödä jouluna. Kun Suomi joulunpyhiksi hiljenee, on kiireisen sesongin jälkeen sopiva aika yrittäjän lähteä matkalle. — Yleensä olen jouluna reissussa. Ja muutenkin olen kyllä aina inhonnut joulua, Juha Lundström tunnustaa hiukan nolona. Niinhän se on, että kaikki eivät voi olla jouluihmisiä!


TERHI RAUMONEN

lieke kylässä

Laadukasta lähiruokaa Punkalaitumelta

”Kuluttajan kuuluu tietää, mitä hän syö” Metsärannan Lihasta haetaan joulupöytään kinkkua, lihahyytelöä, perinteistä joulumakkaraa ja peuranpalvia. Arvo Marttila jalostaa oman tilan possua ja lähimetsien riistaa pienellä hiilijalanjäljellä. Vaikka ollaan keskellä päivää ja viikkoa, Metsärannan Lihan myymälän ovi käy tasaiseen tahtiin. Tutut ostajat tervehtivät ohi mennessään Arvo Marttilaa ja lähtevät kahmittuaan laareista kassillisen suosikkituotteitaan. Yksi hamstraa makkaroita, toinen säilykkeitä. — Meidän suosituin tuote on Lihapätkä, joka on ihan sellainen perusmakkara, ja kakkosena tulee Ryynäri, Arvo Marttila kertoo. Metsärannan Lihan tilateurastamo on toiminut jo vuodesta 1995. Vuonna 2001 Arvo Marttila otti ohjat isältään, ja jalostustoiminta on vuosien mittaan laajentunut. Kymmenkunta ihmistä työllistävällä tilalla tehdään tuotteita itse kasvatetuista possuista ja lähiseudulta metsästetyistä peuroista. — Noin 1500 possua kasvatetaan ja teurastetaan vuodessa. Peuroja ostetaan ja jalostetaan tuhatkunta. Niistä tehdään palveja, säilykkeitä ja lihahyytelöä. Erilaisia makkaroita valmistetaan reilusti toistakymmentä lajia. Syksyllä Punkalaitumelle saapui iloinen tieto Akateemiselta Kiuas-Seuralta. Seura on jo liki 30 vuoden ajan maistellut makkaroita ja valinnut joka kategoriasta vuoden parhaat makkarat. Tämän vuoden parhaaksi grillimakkaraksi he valitsivat Metsärannan jalopenolla ja cheddarjuustolla maustetun Jalopätkän, joka sai myös kaikista arvioiduista makkaroista korkeimmat pisteet. ”Makua tuntuu paljon, jälkipolttoa reilusti, oikein valloittava makkara!”, kuului seuran puheenjohtaja Jyri Jämsän yhteenveto. Arvo Marttilaa tunnustus lämmittää kovasti. — Pienelle firmalle tällainen menestys on hienoa. Tulee sellainen olo, että nyt on jotain tehty oikein, hän sanoo. Koska Kiuas-Seura pisteyttää makkarat vasta kauden päätteeksi, vaikutus näkyy menekissä vasta ensi kesänä. Silloin Jalopätkä luultavasti tirisee monissa grilleissä ympäri Suomen.

LIHAA TUOTETAAN MONELLA TAVALLA Lihansyönnin vähentäminen on ollut otsikoissa harva se päivä. Sitä perustellaan terveys- ja ympäristösyillä. — Melkein huonoa omaatuntoa tässä saa potea, kun tällaista lihayritystä pyörittää, Arvo Marttila naurahtaa. Viime kesänä Metsärannan tilalla vieraili Yleisradion kuvausryhmä, ja syyskuun lo-

pussa julkaistiin lihansyöntiä käsittelevä Perjantaidokkari. Muutaman minuutin mittaisessa dokumentissa kerrotaan possujen kasvatuksesta tilalla ja päädytään Ypäjälle porsasjuhliin. Arvo Marttila hiukan pettyi dokumentin ja sen ympärillä käydyn keskustelun sisältöön. — Keskusteltiin vain, että voiko sitä lihaa syödä vai ei. Tällaisesta lihasta, mitä täällä tuotetaan, ei puhuttu mitään. Hänen mielestään pitäisi tuoda enemmän esille sitä, että lihaa tuotetaan hyvin eri tavalla. Suomessa tuotantoa säädellään ja valvotaan tarkasti. Kun Metsärannan tilalla teurastetaan ja jalostetaan tuotteiksi siellä kasvanut possu, pystytään minimoimaan eläimille stressaavat ja ympäristöä saastuttavat kuljetukset. Metsissä vapaana kirmannutta peuraa monet pitävät parempana kuin luomulihaa. — Tuottajapiireissä puhutaan paljon siitä, miten tarkkaan Suomessa valvotaan, ja sitten kuitenkin tänne tuodaan lihaa maista, joissa valvonta on ihan nimellistä, on korruptiota ja minkä tahansa paperin saa ostettua rahalla, Arvo Marttila harmittelee. — Siellä voidaan pitää eläimiä ahtaasti ja huonosti, ja sitten se ulkolainen liha on kaupassa samassa tiskissä kilpailemassa hinnalla. Suomalaisille tuottajille valitetaan, että liha on kallista, mutta ei ajatella sitä, mistä se hinta tulee. Marttila iloitsee tänä vuonna voimaan tulleesta asetuksesta, jonka mukaan ravintolan

on ilmoitettava kirjallisesti tarjoilemansa lihan alkuperämaa. — On tosi tärkeää, että asiakas saa valita, haluaako syödä ulkomaisen vai kotimaisen pihvin. Lihalle tehdään ulkomailla kaikenlaista, kuten säteilytetään, että saadaan bakteerit kuolemaan. Kuluttajien kuuluu saada tietää.

JOULUNA SYÖDÄÄN NAKKEJAKIN — Kyllä minä ajattelen niin, että vaikka eettisyys ja ympäristöystävällisyys olisi itselle tärkeää, niin ei tarvitse kasvissyöjäksi ruveta. Täytyy vain miettiä siellä kaupassa, mitä valitsee, eikä mennä vain sen halvimman hintalapun mukaan, Arvo Marttila summaa. Metsärannan Lihan tuotteita on myynnissä kaupoissa pääasiassa eteläisessä Suomessa, mutta myös esimerkiksi Tuurin kyläkaupassa. Kaikki K- ja S-kaupat pystyvät tilaamaan niitä tukusta myymäläänsä, joten niitä kannattaa toivoa omaan lähikauppaansa, jos hyllystä ei vielä löydy. Lähiseudun asukkaat voivat asioida myös tilamyymälässä. — Joulun alla meiltä myydään paljon possun puolikkaita ja takaneljänneksiä, joista saa leikattua kinkun. Ja saahan meiltä tilattua vielä ihan kypsänkin joulukinkun, kun on nopeasti liikkeellä, Arvo Marttila muistuttaa. Tällä seudulla moneen joulupöytään kuuluu myös perinteinen joulumakkara, joka ennen vanhaan tehtiin syysteurastuksen jälkeen. — Se on meidän ainut varsinainen joulutuote: possunmakkara, jossa on ohraryynejä, eikä lainkaan lisäaineita. Lihahyytelö, maksapatee ja peuranpalvi ovat myös suosittuja. Ja osahan syö jouluna nakkejakin. Mitä Marttilan omassa joulupöydässä on? — Siellä on ne vakiokinkut ja joulumakkarat. Täytyy kyllä myöntää, että itselle se kinkunsyönti ei ole mikään vuoden kohokohta, kun sitä on tullut syötyä pitkin vuotta, Arvo Marttila nauraa. LIEKE 2/2019

7


Sähkö on suomalaiskodeissa arkinen asia, jota tulee harvoin miettineeksi turvallisuuden kannalta. Verkkojohtajat Jyrki Tulander ja Hannu Halminen antavat vinkit turvalliseen sähkönkäyttöön kotona ja pihalla.

TERHI RAUMONEN

Kun laite kuumenee liikaa, pöly syttyy palamaan — Sähkö on siitä ilkeää tavaraa, että se ei tunnu, ennen kuin se sattuu ja lujaa. Sitä ei pysty haistamaan, eikä sitä näe. Täytyy vain uskoa, että jossain on sähköä, ja toimia sen mukaisesti, sanoo Sallilan verkkojohtaja Hannu Halminen. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) tilastoi sähköön liittyvät onnettomuudet Suomessa. Sähkötapaturmilla tarkoitetaan sähköiskuja sekä niitä valokaarionnettomuuksia, joissa valokaari on aiheuttanut loukkaantumisen. Viime vuonna sähkötapaturmia kirjattiin 122 kappaletta, ja niissä kuoli kaksi henkilöä: viallisesta työmaalampusta sähköiskun saanut maalari ja junan katolle kiivennyt nuori. Sähköpaloksi luokitellaan palo, jossa palon syttymisen aiheuttanut energialähde on ollut sähkö. Sähköpaloja aiheuttavat sähkölaitteiden viat, niiden väärät asennukset, huolimaton käyttö tai kunnossapidon puutteet. Sähköpaloja syttyi vuonna 2018 Suomessa yli 500 kappaletta, ja niissä kuoli 11 henkilöä. Sähköä käytetään suomalaisessa kodissa koko ajan enemmän, ja siksi myös sähköturvallisuuteen on syytä kiinnittää huomiota.

KUORMA POIS, KUN VAIHDAT SULAKKEEN

Monissa kodeissa ovat käytössä automaattisulakkeet, jotka irrottavat kuorman eli katkaisevat sähkön, kun sallittu virta ylitetään. Sähkö kytketään päälle kääntämällä katkaisin takaisin. Paljon on kodeissa edelleen myös perinteisiä sulaketauluja. Tulppasulakkeen vaihto onkin tavallisimpia pieniä sähkötöitä, jotka voi hoitaa itse. Ennen uuden sulakkeen ruuvaamista tauluun on muis8

LIEKE 2/2019

tettava yksi asia: kuorma pois. Esimerkiksi sähköhellasta pitää vääntää kaikki nupit nollaan. — Jos on oikosulkutilanne päällä ja pistorasiasta lähtenyt sähkö pois, ja vaihdat sulakkeen niin, että rasiassa on viallinen sähkölaite kiinni, niin silloin kopsahtaa. Välttämättä ei satu mitään pahempaa, mutta tavallinen 16-ampeerinen tulppasulakekin pitää siinä kohtaa niin kovan äänen, että siinä saattaa pelästyä pahastikin. Aina kuorma pois ennen sulakkeen vaihtoa. Pääkytkin kannattaa ottaa auki, Hannu Halminen neuvoo. Yksityinen ihminen saa myös vaihtaa lamppuihin uudet polttimot ja kiinnittää valaisimet kattoon. Näihin töihin pätevät samat neuvot kuormasta: jos vaihtaa uutta polttimoa tai loisteputkea tai kiinnittää valaisinta, huoneesta pitää ottaa valot pois. Joskus hehkulamppu tai loisteputki rikkoutuu lamppupesään. — Jos lamppu on mennyt kierteistään rikki, niin silloin on syytä ottaa ammattilainen paikalle. Lampunpesää ei pidä itse lähteä millään haarukalla tai vastaavalla sörkkimään. Jos sähkö on silloin päällä, niin siitä saa kyllä sähköiskun välittömästi, Forssan Verkkopalvelujen verkkojohtaja Jyrki Tulander varoittelee.

EI JATKOJOHTOJA KETJUUN Sähköisten vempainten määrä kotitalouksissa on jo pitkään kasvanut, ja pistorasiapaikat ovat usein kortilla. Monissa laitteissa on myös hyvin lyhyet virtajohdot. Pelastukseksi tulevat jatkojohdot, joissa voi olla pitkä rivi pistokepaikkoja. Ne on kuitenkin tarkoitettu pääasiassa tilapäiseen käyttöön. Jyrki Tulander ja Hannu Halminen suosittelevat käyttämään kiin-

teitä pistorasioita aina kun mahdollista. — Jatkojohtoihin voi laittaa vain kevyttä kuormaa. Tyypillisesti niihin kytketäänkin kodin viihdekeskus, kuten televisio ja stereot. Jatkojohtoja ei pitäisi liittää toisiin jatkojohtoihin. Niitä ketjuttamalla tulee huomaamattaan kuormittaneeksi johtoja ja pistorasioita liikaa. — Omakotitalon pistorasiaan on yleensä merkattu 16 A. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että hetkellisesti rasia kestää 16 ampeerin kuorman. Tyypillisesti sulakkeet ovat 10-ampeerisia, ja normaalia kodin pistorasiaa ei saisi oikeastaan kuormittaa yli kahdeksalla ampeerilla missään olosuhteissa. Kun laitteita latoo kiinni jatkojohtoon, helposti unohtuu, että ne kuormittavat sitten yhtä ja samaa pistorasiaa. Pistorasioiden pistotulppapaikatkin kestävät kuormitusta eri tavoin. — Jos on tavallinen pistorasia, jossa on kolme rinnakkaista pistotulppapaikkaa, niin keskimmäinen on tyypillisesti rakenteeltaan sellainen, että se ei kestä niin paljon kuormaa kuin päädyssä olevat. Rasian sisällä olevat liuskat eivät paina niitä tul-


pan tappeja lainkaan niin isolla voimalla kuin päädyissä. Jos tämmöinen kosketuspinta on löysä, niin se lähtee kuumenemaan ja seurauksena voi olla sulamista, pahimmassa tapauksessa tulipalo. Hannu Halmisella on itsellä kokemusta asiasta. — Kotona oli kolme pistorasiaa kohdakkain, ja keskimmäiseen oma poika pisti teholtaan kahden kilowatin lämmittimen päälle. Onneksi vaimo sattui menemään pojan huoneeseen ja huomasi, että siellä rasia kärysi. Seuraavaksi se olisi palanut. Jos pistorasioissa ei ole lapsisuojia, ne keräävät pölyä. Kuormittuessaan rasia kuumenee, ja pöly syttyy palamaan. Näin syntyvät sähköpalot. Siis: älä ylikuormita rasioita.

— On tosi vaarallista ottaa ulos sähköä sisältä nollaluokan rasiasta, missä ei ole maadoitusliuskoja. Ulkona on kosteaa ja jalkojen alla maakosketus, ja sähkölaite saattaakin olla jännitteinen. Kuolemantapauksia on sattunut, kun esimerkiksi painepesuriin on otettu sähkö väärästä paikasta. Ulkona ei ole turvallista käyttää jatkojohtona kaksijohtimista kumikaapelia. — Pitää olla kolmijohtiminen kaapeli, jossa on suojamaa mukana. Itse ei kannata lähteä tekemään jatkojohtoja, vaikka osia niihin saa kaupasta. Täytyy olla aivan varma siitä mitä tekee, koska jos suojamaajohdon kytkeekin väärin, jatkojohdossa käytettävästä laitteesta tulee hengenvaarallinen.

TURVALLISESTI ULKONA

TESTAA VIKAVIRTASUOJAUS

Myrskytuhojen myötä voi ulkona tulla sähköisiä vaaratilanteita. Jos puu nojaa linjaan tai langat ovat maassa, älä mene kohteen lähelle, vaan tee ilmoitus sähköyhtiölle. Turvallinen etäisyys tarkoittaa yli kymmentä metriä.

Vuoden 1997 heinäkuun jälkeen rakennetuissa omakotitaloissa vikavirtasuojakytkin on pakollinen varuste. Jos sähkölaite vikaantuu, kytkin laukaisee sen jännitteettömäksi. Näin suojataan sähkönkäyttäjiä sähköiskuilta ja tulipaloilta. Kuulostaa turvalliselta — ja onkin, kunhan kytkin toimii. — Vikavirtakytkimen toiminta pitäisi muistaa testata säännöllisesti. Sellainen suositus oli aikanaan, että testinappia pitäisi painaa kerran kuukaudessa, mutta jos edes puolivuosittain muistaisi testata, olisi se jo paljon. Sähkökeskusten ohjeissakin se lukee, että vikavirta pitäisi testata valmistajan ohjeen mukaan. Testausnappi löytyy siis sähkökaapista. Monesti se on merkitty esimerkiksi ”test regularly” eli ”testaa säännöllisesti” -tekstillä. Sekä Hannu Halmisella että Jyrki Tulanderilla on sellainen mielikuva, että ihmiset eivät nappia paina. Mars siis painamaan! Jos vikavirtasuojaus toimii, niin sähköt menevät testausnapin painalluksen myötä poikki. Alas painuneen vikavirtasuojakytkimen voi sen jälkeen nostaa takaisin yläasentoon, ja sähköt tulevat takaisin. Jos testausnapin painamista ei seuraakaan sähköjen katkeaminen, ei vikavirtasuojaus toimi. Silloin tarvitaan paikalle ammattilainen vaihtamaan uusi kytkin.

Vahinkoja tapahtuu joskus myös metsätai pihahommissa. — Jos puuta kaataessa käykin niin, että se kaatuukin linjaa päin, niin ei saa ottaa pitkää askelta tai koskettaa kädellä maahan, koska silloin tulee niin sanottu askeljännite. Paikalta täytyy poistua tasajalkaa hyppimällä riittävän kauas eli ainakin 10 metrin päähän, Hannu Halminen neuvoo. Sähköverkon vaurioituessa esimerkiksi myrskyn vuoksi taloon saattaa tulla niin sanottu nollavika. — Jos valot käyttäytyvät omituisesti eli jossain huoneessa on kauhean kirkkaat valot ja toisessa himmeät, niin kyseessä on nollavika. Niin nopeasti kuin mahdollista talon pääkytkin auki ja soitto sähkölaitokselle. Muuten hajoavat kutakuinkin kaikki sähkölaitteet. Pihatöissä käytetään usein sähköisiä työkaluja, kuten pensasleikkuria tai painepesuria. — Vanhemmissa omakotitaloissa, joissa ei ole vikavirtasuojausta, täytyy ehdottomasti käytössä olla ns. kolmijohtiminen eli maadoitettu jatkojohto, Jyrki Tulander muistuttaa. Pihalla käytettäviin laitteisiin ei pitäisi ottaa sähköä sisältä, vaan ammattilaisen asentamista ulkopistorasioista.

TÖPSELI IRTI! Käsi sydämelle: jääkö pyykkikone tai astianpesukone joskus päälle, kun lähdet pois kotoa? Niinhän ei pitäisi tehdä. Sähkölaitteita ei suositella käytettäväksi ilman valvontaa. — Vikaantuneet kodinkoneet aiheuttavat tulipaloriskin. Tyypillisesti ne ovat keränneet pölyä, joka sitten vikatilanteessa tapahtuvan kuumenemisen myötä syttyy tuleen. Jopa pakastimia on palanut, Hannu Halminen muistuttaa. — Forssan seudulla on lähivuosina syttynyt kaksi tulipaloa akkuporakoneen akuista, jotka on jätetty latureihin valvomatta pitkäksi aikaa, Jyrki Tulander kertoo. Yleinen pikku sähkösynti on pitää äly-

laitteiden kuten kännyköiden ja tablettien latureita koko ajan kiinni pistorasiassa. Laitteita pitää ladata niin usein, että tuntuu turhalta kiskoa töpseleitä irti joka käytön jälkeen. Se kannattaisi kuitenkin tehdä, monestakin syystä: Laturi kuluttaa sähköä tyhjänäkin. Yhden laturin kulutus on pientä, mutta maailmanlaajuisesti ajatellen niin sanottua tyhjäkäyntisähköä kuluu paljon. Harva tulee ajatelleeksi sitäkään, että rasiaan työnnetty pistoke aiheuttaa mekaanista rasitusta ja kulumista. — Kun pistotulppa on koko ajan paikallaan pistorasiassa, niin rasian sisällä olevat liittimet, jotka puristavat pistotulpan tappeihin kiinni, menettävät jousivoimaansa. Taas tulee vastaan kuormituksen kestävyys, eli pistorasia saattaa ruveta kuumenemaan. Hannu Halmisen mielestä on selvää, ettei mitään laitetta kannattaisi pitää turhaan kytkettynä. — Jos laite on päällä koko ajan, ei se kestä kuormitusta valmistajan ilmoituksen mukaisesti.

muista!

Ulkomaisten verkkokauppojen halvat hinnat houkuttelevat ostamaan sähkölaitteitakin, mutta niiden turvallisuus ei aina ole kohdallaan. Kaikki EU:n ulkopuoliset verkkokauppaostokset ovat kuluttajan omalla vastuulla. Et siis voi vaatia mistään korvausta, jos viallinen laite aiheuttaa vahinkoa. Jos käytät EU:n ulkopuolelta ostettua sähkölaitetta, varmista että 1. Laitteessa on oikea jännite (230 V). 2. Siinä on oikeanlainen pistotulppa. 3. Siinä on CE-merkintä sekä valmistajan tai maahantuojan nimi ja yhteystiedot. Jutussa on käytetty lähteinä Tukesin tilastoja sähkötapaturmista ja -paloista. Opas kodin sähkölaitteiston kunnossapitoon: tukes.fi/koti-ja-vapaa-aika/ kodin-tekniikka-ja-sahko/kodin-sahkolaitteiston-kunnossapito Lisätietoa EU:n ulkopuolisista verkkokauppaostoksista: tukes.fi/omallavastuulla

LIEKE 2/2019

9


TERHI RAUMONEN

Kyläyhdistykset ovat kylien elinvoiman ja yhteisöllisyyden asialla

Punkkia, bingoa ja possujuhlia Kylät tarjoavat kaunista luontoa ja lämminhenkisiä tapahtumia. Ypäjänkylän, Karhiniemen ja Kojonkulman kyläaktiivit muistuttavat, että kylälle kannattaa lähteä käymään — ja sinne voi jopa muuttaa.

I

dyllinen Ypäjänkylä tunnetaan seudulla aktiivisena kylänä, vaikka kyläyhdistyksen puheenjohtaja Veli-Tapio Kangasluoma hiukan epäileekin, että edes Ypäjän keskustassa kaikki eivät tiedä tällaista paikkaa olevan olemassakaan. Ainakin yhdistyksen ylläpitämä Seuraintalo on hänen harmikseen monille tuntematon paikka. Ypäjänkylän perinteiset juhannusjuhlat vetävät kuitenkin yli 500 hengen yleisön, josta suuri osa tulee muualta. Väkeä riittää kokon ympärillä myös Pääsiäisvalkeissa, ja loppukesän possujuhliin osataan tulla kauempaakin. Kaiken toiminnan keskuksena on vuonna 1952 valmistunut Seuraintalo. — Maamiesseura luovutti Seuraintalon yhdistykselle hyvin edullisella hinnalla vuonna 1990, mutta sen ylläpito ja korjaaminen vaativat isoja panostuksia, Veli-Tapio Kangasluoma sanoo. — Peruskorjauksessa oli tarkoitus uusia talon lämmitysjärjestelmä, mutta se ei onnistunut. Käytössä on edelleen puulämmitys, ja sehän tarkoittaa, että taloa pitää talvisin lämmittää puoli päivää. Se sitoo kovasti talkootyövoimaa. Seuraintaloa sekä kyläyhdistyksen kalusteita ja astioita vuokrataan perhejuhliin. Tästä vuokraustoiminnasta ja tapahtumien pääsylippu- ja puffettituloista saatavilla rahoilla maksellaan peruskorjauslainaa vielä monta vuotta, puheenjohtaja huokaa. Toisena huolena on väen väheneminen kylällä. Talouksia on tällä hetkellä noin kaksi sataa, ja taloja on tyhjillään. Pari vuotta sitten lähti sivukirjasto, keväällä lakkautettiin koulu. Kirvestä ei kuitenkaan ole heitetty kaivoon. — Yhteistyössä kunnan kanssa yritetään saada tänne uusia asukkaita. Työpaikkojahan täällä ei oikein ole, joten töihin ja kouluun on lähdettävä ainakin 10 kilometrin päähän. Yrittäjiä kylällä on paljon, ja heidän palveluistaan on seuraintalolle tulossa palvelukarttataulu. Myös matkailijoita on tarkoitus houkutella Ypäjänkylälle nauttimaan luonnosta esimerkiksi patikkaretkille ja luontopoluille. — Ajatuksena on tehdä matkaparkki asuntovaunuille ja -autoille. Seuraintalolla voisi tarjota ruokailua matkailijaryhmille. Pitkäaikaisena haaveena on ollut raivata Ypäjoen rantaan kä-

velyteitä. Seuraintalon kohdalla oleva uimapaikka, lähteestä vetensä saava uimakulju, on jo kunnostettu syksyllä. — Kylän elinvoiman säilyttäminen ja ihmisten osallistaminen, eri toimintojen yhdistäminen, Veli-Tapio Kangasluoma kuvailee kyläyhdistyksen tehtävää. Kaikille kyläläisille jaetaan paperinen kylätiedote tapahtumista, mutta muille niiden markkinoiminen on hankalampaa. Puheenjohtaja toivoo, että yhä useammat huomaisivat Seuraintalon runsaan tarjonnan, jota löytyy vappulounaista myyjäisiin ja konsertteihin. Kerran viikossa kansalaisopisto järjestää jumppaa. Ypäjänkylälle voi lähteä myös saunomaan, sillä Seuraintalolla on kerran viikossa yleinen saunavuoro. Kaikilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta viettää jouluaattoa sukulaisten kanssa. Seuraintalolla järjestetään kello 15 kaikille avoin yksinäisten joulu heitä varten. — Tarjolla on ainakin saunomista ja perusjouluruokaa sopuhintaan. Lisätietoa on kylätiedotteessa ja nettisivuilla, VeliTapio Kangasluoma lupaa. Kuva: Karhinemen Kyläseura

PUOLI VUOSISATAA BINGOILUA Huittisten Karhiniemelläkin ison kiinteistön ylläpito nielee rahaa. Kyläseuran varainhankinnassa on jo pitkään ollut vähän harvinaisempi metodi: Karhiniemellä pelataan joka keskiviikkoilta bingoa. — Pelaajia on yleensä sadan paikkeilla. Vakituisia kävijöitä on paikallisten lisäksi isommalta alueelta: Kankaanpäästä, Nokialta, Eurasta, Punkalaitumelta saakka tulee väkeä, kyläseuran puheenjohtaja Teuvo Musakka luettelee. Hän ja Pekka Kurvinen toimivat bingoisäntinä. Karhiniemellä on bingoiltu jo noin 50 vuotta, eikä loppua näy. — Välimaan Junno aloitti 1960-luvun lopussa pyörittelemään Huittisissa bingoa kolmessa eri paikassa, ja Karhiniemi 10

LIEKE 2/2019

Kuva: Ypäjänkylän kyläyhdistys


Kuva: Virve Niemi

KOJONKULMALLA SOI PUNK

Kuva: Lauri Siljander

oli yksi näistä. Kun Junno lopetti, oli vuosi välissä, ja sitten Latu ja polku piti bingoa meidän tiloissamme noin viisi vuotta. 1995 kyläseura alkoi pitää bingoa itse. Pekka ja minä vedämme, ja mukana on vaihtuvia apulaisia, Teuvo Musakka kertoo. Suurin bingovoitto on ollut 2500 euroa, ja se on jaettu useamman kerran. Sen lisäksi, että rahaa kilisee pelaajien taskuun, sitä tulee myös Kyläkartanon ylläpitoon. Kyläseura osti komean talon 1990-luvun alussa kaupungilta. Rakennus on entinen Mattilan tilan päärakennus, joka siirrettiin Karhiniemeen Sammusta. Vuonna 1913 siinä aloitti kansakoulu. Nyt talossa on monenlaista toimintaa kansalaisopiston voimistelupiiristä erilaisiin illanviettoihin. Sitä myös vuokrataan juhlapaikaksi. — Remonttia on tehty valtavat määrät, ja se on rahoitettu bingon tuotoilla. Kyläkartanon siivoaminen tehdään talkoilla, ja se työllistää paljon. Ringissä on noin 20 henkilöä, jotka vuorollaan siivoavat, Teuvo Musakka sanoo ja toistaa monien yhdistysten ongelman: talkooväki on pysynyt yhdistyksen perustamisesta saakka pitkälti samana, ja uusia ihmisiä on vaikea löytää toimintaan mukaan. 1987 perustetulla Karhiniemen kyläseuralla riittää toistaiseksi puuhaihmisiä, sillä heitä on toiminnassa mukana nyt nelisenkymmentä. Pelkkää siivoamista ja remonttihommia ei ole tarjolla, vaan seura tekee joka vuosi useampia retkiä esimerkiksi teattereihin ja konsertteihin. — Edelliskesänä oli spesiaalihomma, kun kylän oma poika ja kyläseuran johtokunnan jäsen Petri Kiiski oli Tangomarkkinoiden laulukilpailun finaalissa, ja käytiin häntä kannustamassa siellä. Retkien lisäksi runsaan osanoton keräävät kylän yhteiset pikkujoulujuhlat ja Karhipartyn nimellä kulkeva syksyinen illanvietto. Karhiniemen historiaa esitellään seuran nettisivuilla tarinoin ja vanhoin valokuvin, ja Kyläkartanossa on järjestetty historiailtoja. — Muutama henkilö on panostanut hyvin paljon kylän historian keräämiseen, kuten Irja-Liisa Marku, Teuvo Musakka kiittelee. Historian lisäksi katsotaan tulevaisuuteen, sillä Karhiniemelle rakennetaan parhaillaan valokuituyhteyksiä, ja projektin laittoi alulle kyläseura.

Loimaan Kojonkulman kyläyhdistyksen puheenjohtaja Lauri Siljander vaihtoi perheensä kanssa Tampereen keskustan maaseudun rauhaan viitisen vuotta sitten. — Se avasi silmiä monella tavalla. Mielestäni olemme pystyneet elämään täällä paljon merkityksellisempää elämää kuin kaupungissa. Itselleni melkein joka päivä on kohokohta tulla jostain kaupungin vilinästä tänne ja katsella kauemmas horisonttiin kuin kaupungissa ehkä koskaan näkee. Ympäristön kokee täällä ihan eri lailla kodikseen, hän kuvailee. IT-alalla työskentelevä Siljander reissaa joka viikko Tampereelle, Turkuun tai Helsinkiin ja kehuu Loimaan liikenneyhteyksiä hyviksi. — Kun ihmiset miettivät muuttoa tai talon rakentamista, niin haluaisin kannustaa heitä katsomaan myös kortin harvaan rakennetuista alueista. Se, että asuu maalla, ei tarkoita että maalla tarvitsee olla koko ajan. Sieltä voi liikkua pois välillä, ja jos asuu kaupungissa niin maallekin voi välillä liikkua. Se ehdottomasti kannattaa. Monien muiden kyläyhdistysten tapaan Kojonkulman kyläyhdistys sai aikanaan alkunsa EU:hun liittymisen myötä, kun maaseudulle kohdistetut rahoitusmallit syntyivät. Yhdistyksen kymmenkunta vuotta sitten melkein kokonaan talkoilla tehty liikuntatila Ahjo on ahkerassa käytössä. — Meillä pyörii siellä ympäri vuoden liikuntaryhmiä kuten sählyä, lentopalloa ja kahvakuulaa. Se on kyläläisille tärkeä ja hyväksi koettu palvelu. Kohta on tulossa kylän yhteinen joulujuhla, joka järjestetään yhdessä koulun ja Marttojen kanssa. Yhdessä kylän muiden yhdistysten kanssa järjestettävä Elotori on vuoden suurin tapahtuma. Kolmena vuonna sen aattona kyläyhdistys on järjestänyt Lauri Siljanderin ideoiman State of Punk -musiikkitapahtuman, joka on kerännyt satakunta ihmistä nauttimaan musiikista ulkoilmassa. — Olen itse bändiaktiivi, ja parhaiten soittokeikkoja saa kun niitä itseltään tilaa. Viime tapahtuma saavutti jo tietynlaista underground-suosiota, siitä kohistiin punk-foorumeilla, ja meille tuli tosi hyvää yleisöpalautetta. Vuosi kerrallaan katsotaan, ja ainakin ensi kesänä järjestetään taas, tällä kertaa kesäkuussa avointen kylien päivänä. Tarkoituksena on tuoda maaseudulle vähän erilaista musiikkia ja toisaalta näyttää muualla asuville — sekä muusikoille että yleisön puolella istuville — että millaista täällä maalla voi hauskimmillaan olla. Kylien tulevaisuudesta puhuttaessa sävy on usein synkkä. Lauri Siljander ei synkistele. — Itse ajattelen, että niin kauan kuin kylillä on ihmisiä ja ne ihmiset verkostoituvat keskenään, niin kylillä ei ole mitään hätää. Maailma tulee tuomaan maaseudullekin sellaisia palveluita, että läheskään kaikkien ei tarvitse asua isoissa kasvukeskuksissa, teki sitten minkä tyyppisiä töitä tahansa, Lauri Siljander sanoo ja viittaa kaupungin syksyllä avaamaan Hubi Loimaa -tilaan, joka on tarkoitettu etäopiskelua ja -työntekoa varten. — Ihan mahdollista on, että tuollaisia paikkoja nousee harvaan asutuille alueille yhä enemmän. Ihmiset pystyvät niissä tekemään töitä, opiskelemaan ja harrastamaankin, Siljander visioi. — Silloin kyläyhteisö syntyy siitä, että ihmiset kokoontuvat tietyissä paikoissa, ja vaikka eivät teekään samoja asioita samojen tavoitteiden eteen, niin kuitenkin he kokoontuvat joka päivä ja kommunikoivat keskenään. Kuva: Karhinemen Kyläseura

LIEKE 2/2019

11


oletko käynyt?

TERHI RAUMONEN

Nobelisti, melkein maisteri ja Mannerheimin puuronkeittäjä Hautakivien taakse kätkeytyy kiehtovia ja kauheitakin ihmiskohtaloita, joihin pääsee tutustumaan hautausmaille järjestettävillä kulttuurikävelyillä.

T

arja Eklöf vetää Huittisissa hautausmaakierroksia monilla eri teemoilla. — Ensi kesänä tulee kansalaisopiston ohjelmaan sellainen kierros, jossa osallistujilla on halutessaan mahdollisuus valita muistomerkki, jonka äärelle he haluavat pysähdyttää muut ja kertoa siitä omat muistonsa, hän kertoo. Viime kesänä Tarja Eklöf veti kiinnostaviin naiskohtaloihin keskittynyttä kierrosta. Niitäkin Huittisten hautausmaalla riittää. Esimerkiksi Iida Vemmelpuun (1868-1924) hautaristissä lukee vain ”opettajatar”, mutta kyseessä oli myös politiikan uranuurtaja. Vemmelpuu oli Suomalaisen puolueen kansanedustaja Suomen ensimmäisessä eduskunnassa 1907-1909. Siellä Vemmelpuu muun muassa ajoi turvakotien perustamista aviottomille äideille ja heidän lapsilleen. Huittisissa Vemmelpuu toimi kansakoulunopettajana ja

12

LIEKE 2/2019

Länsi-Suomen kansanopiston johtajana. Toinen merkittävä huittislainen naisvaikuttaja oli Mandi Hannula (1880-1952). Vaatimattomista oloista ponnistanut Hannula oli lahjakas ja opinjanoinen, ja vaikka koulu piti välillä jättää kesken nuorempien sisarusten hoitamisen vuoksi, tuli hänestä opettaja ja kunnallisneuvos. Hannula toimi edistyspuolueen kansanedustajana 1919-1930 ja 1936-1945. Häntä kiinnostivat Suomen kotien asiat, aviopuolisoiden oikeussuhteet, verotus ja terveydenhuolto. Tarja Eklöf on nostanut kierroksilla esiin myös muita kuin merkittäviin yhteiskunnallisiin asemiin päätyneitä ihmisiä. Yksi heistä on lotta Amalia. — Kirkon lähettyvillä on aivan pieni laatta, jossa on lottamerkki. Amalia Helevaara oli pyykkäri, mutta reumatismi alkoi vaivata hänen käsiään, kun herrasväen pyykkiä pestiin kylmässä vedessä ympäri vuoden. Amaliasta tuli pitokokki, joka pääsi keittämään ohrankryynipuuroa Mannerheimillekin tämän vieraillessa Huittisissa. Myöhemmin Päämajassa toisen maailmansodan aikana Mannerheim haikaili, että saisipa sitä puuroa. Hänelle sitä tehtiin, mutta ei se samanlaista ollut kuin lotta Amalian keittämä. Momman Siina (Mäntysaaren perhehaudassa nimellä Eufrosyne Rinne, 18591940) puolestaan oli mahtavan taitava kutoja. — Hän teki valtavat määrät erilaisia kudonnaisia, ja lisäksi puhdetyönä öisin hän teki omista hiuksistaan kuvioalushameen. Hameen valmistaminen kesti 16 vuotta, ja se on nykyisin Kansallismuseossa, niin kuin myös Siinan tekemä kuviotäkki. Siina tunnettiin suurena persoonana ja ”kurillisena velmuilijana”, joka kirjoitti kudonnaisiinsa runoja ja myös esitti niitä lauluina. Tarja Eklöfin kierroksiin kuuluu usein myös Hakasten perhehauta, johon on lisäksi haudattu heidän naapurinsa Anna Mäkinen. Viisi Hakasen perheen jäsentä ja naapurin rouvan surmasi Karhiniemen kylässä vuonna 1943 Huittisten varavankilasta karannut Toivo Koljonen. — Ihmiset olivat täällä kauhun vallassa, ennen kuin Kirves-Koljonen saatiin kiinni. Ennen oli riittänyt, että oven takana oli luuta, kun ei oltu kotona, mutta silloin pidettiin ovet visusti lukossa, vaikka oltiin kotonakin. Koljonen on viimeinen siviilioikeuden kuolemaan tuomitsema ja teloitettu henkilö Suomessa. Kylmiä väreitä monet saavat myös kir-

kon lähellä sijaitsevan Alma Kartanon (1885-1953) ja Tilda Reunasen (1894-1965) haudan äärellä. Kartano oli kartanolaisuuden nimellä kulkeneen uskonlahkon johtaja, unissasaarnaajana esiintynyt Reunanen hänen oikea kätensä. Maailmanloppua odottanut lahko tuli tunnetuksi lapsisaarnaajistaan, ja sen päävaikutusalueita olivat Huittinen ja Vampula. Kauppaneuvos Leevi K. Laitisen muistelmissa (Lapsuus lahkon vankina) kerrotaan lahkon väkivaltaisista kurinpitokeinoista, joihin liittyi seksuaalista alistamista.

VARELIUS KEKSI MAAPALLON JA HUUTOMERKIN

Kanta-Loimaan hautausmaan tarinat tuntee eläkkeellä oleva kirkkoherra, rovasti Yrjö Jaatinen. Hänen vetämillään hautausmaakävelyillä on tutustuttu muun muassa Loimaalla 1800-luvulla vaikuttaneeseen lukkari Erik Lindstedtiin, joka oli taitava haavojen hoitaja. — Lindstedt oli taitava haavojen ja loukkaantumisten hoitaja sekä teki työtään antaumuksella. Tästä syystä pitäjänkokous antoi vuonna 1856 korkeille viranomaisille hänestä todistuksen, jonka mukaan useat henkilöt ovat hänen ansiostaan pelastuneet kuolemasta tai raajarikkoisuudesta. Siksi hän sai Pyhän Annan tähdistön nauhassa kannettavan hopeamitalin, mikä on merkitty hautakiveenkin, Yrjö Jaatinen kertoo. Hyväntekijän maine on myös monta kymmentä vuotta kirkkoväärtinä eli seurakunnan omaisuuden hoitajana toimineella Tobias Kuttisella (1817-1892). Kuttinen opetteli luottamustointaan varten kirjoittamaan. — Nälkävuonna 1868 Kuttinen joutui puheenjohtajaksi kirkonkokouksessa, jossa päätettiin ottaa seurakunnan yhteisellä vastuulla laina viljan hankkimiseksi hädänalaisille. Kuttinen lähti pöytäkirja taskussaan hankkimaan viljaa. Kolmen vuorokauden kuluttua hän palasi mukanaan kolme kuormaa jauhoja, jota sitten jaettiin puntarilla hädänalaisille. Se on ollut merkittävä teko. Kauppias Selinin sukuhaudassa lepää yksi Suomen ilmavoimien varhaisista lentäjistä, kauppiaan veljenpoika Arvo Ikola (1897-1926), joka toimi Santahaminassa ilmailukoulun tähystäjäosaston opettajana, mutta kuoli siellä lento-onnettomuudessa. Monien loimaalaiskotien seinältä löytyy taiteilija Uuno Soldanin (1883-1954) maalaamia maisemia ja kirkon kuvia. Vii-


Huittisten hautausmaa.

purissa syntynyt Soldan opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja muutti Loimaalle jo nuorena. — Ja onhan meille tänne haudattu myös nobelisti, Yrjö Jaatinen yllättää. Kyseessä on seurakunnan nimikkolähetti Pirkko Lundgrenin (os. Notkon) puoliso, Ruotsissa syntynyt Mats Lundgren (1944-2008), joka työskenteli YK:n leivissä Afrikassa. Vuonna 1981 YK:n pakolaisasiain valtuutetun toimisto (UNHCR) sai Nobelin rauhanpalkinnon, ja sillä hetkellä eri puolilla maailmaa toimiston johtotehtävissä olleet henkilöt luetaan rauhanpalkinnon saajiksi. Yksi heistä oli Lundgren. — Hän oli 1979 -1981 Pakolaisavun edustaja Ugandassa ja ehtipä tavata ja kätellä Idi Aminiakin ennen tämän pakenemista maasta huhtikuussa 1979. Turvallisuussyistä Mats Lundgren joutui osan ajasta hoitamaan UNHCR:n edustajan tehtävää Keniasta käsin. Se oli rankka ja vaarallinen työrupeama, Yrjö Jaatinen kuvailee. Kirkon viereltä suurten kuusten keskeltä löytyy kirkkoherra Antero Vareliuksen (1821-1904) hauta. Kivi kertoo, että kyseessä oli rovasti ja maisteri, mutta Varelius oli myös suomalaisuusmies, valtiopäivämies ja suomen kielen kehittäjä. — Hän osallistui Lönnrotin suuren sanakirjan toimittamiseen ja valmisti siihen 410 sivua. Hän teki kesällä 1847 kolmen kuukauden kansatieteellisen tutkimusmatkan, jonka päätarkoitus oli Suomen murrealueiden rajojen määrittäminen. Tämmöisiä seikkoja eivät loimaalaisetkaan tiedä. Sen he tietävät, että Varelius oli Lönnrotin ystävä, ja Lönnrot kävi lomailemassa Loimaan pappilassa, Yrjö Jaatinen sanoo. Vareliuksen suomen kieleen sepittämiä tuttuja sanoja ovat muun muassa ravintola, maapallo, käsiala, taistelu, kokoelma ja huutomerkki.

MINISTEREITÄ JA KULKUREITA Toisin kuin Huittisten ja Loimaan hautausmaat, Forssan hautausmaa ei sijaitse Forssan kirkon kupeessa, vaan Tampereentien varressa. Se perustettiin vuonna 1909. Siihen saakka forssalaiset haudattiin Tammelaan, jonka osa Forssa oli vuoteen

Forssan hautausmaa.

1923 saakka. Kirkon sijaan hautausmaata vartioivat siunauskappelit: uudempi punatiilinen vuodelta 1973 sekä kunnallisneuvos Meyerin rakennuttama kaunis vanha kappeli, joka vihittiin käyttöön vuonna 1910. — Jouluaattona vanhan kappelin ovet ovat auki, kynttilät palavat ja joulumusiikki soi, kertoo Raimo Honkala, joka tuntee alueen kuin omat taskunsa — ehtihän hän olla siellä puutarhurina 35 vuoden ajan ennen eläkkeelle pääsyä. Raimo Honkala on vetänyt entisellä työmaallaan kulttuurikierroksia, eikä hänen tarvitse miettiä hetkeäkään, mistä löytyvät ministereiden tai jääkäreiden haudat. Tänne on haudattu Paasion ja Koiviston hallitusten valtiovarainministeri, SDP:n kansanedustaja Eino Raunio (1909-1979), joka kuoli traagisesti auto-onnettomuudessa vaimoineen, sekä Sorsan IV hallituksen työvoimaministeri, SMP:n kansanedustaja Urpo Leppänen (1944-2010), joka sittemmin oli perustamassa Perussuomalaisia ja Timo Soinin mukaan keksi puolueen nimenkin. Kulttuurikierroksilla poiketaan myös Mannerheim-ristin ritari Valter Sipiläisen (1923-1995) haudalla. Sipiläinen oli vain 21-vuotias saadessaan tuon tunnustuksen. Perusteluissa hänen mainittiin kunnostautuneen ”kylmäverisenä ja päättäväisenä partiomiehenä”. Tuossa lepää takavuosien forssalainen vaikuttaja, satavuotiaaksi elänyt apteekkari John Hjelt. Kaikille ravimaailmaa tunteville on tuttu Allan Korpi (1928-2001). Seuraavaksi Raimo Honkala esittelee hiukan erikoisemman paikallisen kuuluisuuden haudan: Eero Nylundia (1946-1994) kutsuttiin maisteriksi, ja ainakin viittä vaille maisteri hän taisi ollakin. — Hän oli todella älykäs kaveri ja tiesi hirveän paljon luonnosta. Kaikki vanhemmat forssalaiset tunsivat hänet. Hän kulki paljon Wahrenin puistossa. Varhaisessa aikuisuudessa Nylund oli tiettävästi viettänyt niin sanottua normaalin ihmisen elämää, perustanut perheenkin, mutta sitten jokin vei hänet sivuraiteille. Sanavalmis maisteri jututti ihmisiä ja pummasi rahaa Forssan torilla

Antero Vareliuksen hauta

ja linja-autoasemalla, mutta kulki myös muualla Suomessa. — Lapin-reissullaan hän harhautti poliisiakin, että osaa saamen kieltä. Maisterin tekemisistä on jäänyt elämään tarina poikineen, eikä kaikki ole ehkä aivan tottakaan. Se kuitenkin pitää paikkansa, että hän on kartuttanut Forssan Luontomuseon ainutlaatuista hyönteiskokoelmaa. Tosin kerrotaan sellaistakin, että hän joi spriin purkeista, joihin museossa oli säilötty käärmeitä. Kulkurielämää vietti myös itseoppinut taiteilija Kalle Aaltonen (1900-1983), jonka hautajaisissa oli paikalla kolme henkilöä: pappi, kanttori ja Raimo Honkala. — Kalle kierteli lähiseudulla myymässä taulujaan, joita kutsui rääpityiksi töhryiksi. Töhryistä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan Aaltonen osasi ikuistaa kauniisti kotiseutunsa maisemia ja rakennuksia, ja jälkipolvet ovat osanneet antaa arvoa hänen tauluilleen. Vuonna 1976 väsynyt ja sairas Kalle hakeutui vanhainkotiin. Siellä herkkätunteinen taiteilija koki tulleensa loukatuksi ja palasi kiertolaiselämäänsä. Samana talvena hänet löydettiin pahoin paleltuneena, ja hän vietti loppuelämänsä sairaalassa, mutta jatkoi maalaamista sielläkin. LIEKE 2/2019

13


o l e t k o Anna pyhän koskettaa, käynyt? mutta älä tule löylynlyömäksi TERHI RAUMONEN

Suomalainenhan saunoo aina, mutta hitaalle nautiskelulle perustuvat saunaelämykset ovat nyt erityisen trendikkäitä. Kiinnostaisiko sinua menninkäissauna, olkisavusauna tai suloisenpehmeät löylyt ikivanhassa savusaunassa?

SAUNAELÄMYKSIÄ MENNEISYYDESTÄ Forssassa aivan Tampereentien varressa on pihapiiri, jolle astuessaan voi helposti kuvitella siirtyneensä 150 vuoden takaiseen menneisyyteen. Hevossillan museotila on Raija Sundblom-Meron ja Veikko Meron yhteinen luomus. Tila on Veikon lapsuudenkoti, ja se liittyy Forssan puuvillatehtaiden historiaan. — Kun tehtailija Wahren vuonna 1847 rakensi puuvillatehtaat, niin hänellä oli semmoinen elämänfilosofia, että teollisuuden ja maatalouden täytyy kulkea käsi kädessä. Siksi hän hankki tehtaalle myös oman kartanon, josta aikaa myöten tuli valtavan suuri. Maaseudulla Wahrenilla oli sivutiloja, joista yksi oli tämä Hevossil-

Hevossilta, Forssa

14

LIEKE 2/2019

ta, Raija Sundblom-Mero kertoo. Forssan kartanon vuonna 1895 rakennettu sairaseläinnavetta on nyt Hevossillan tilausravintola, jonka sisätilat on vuorattu kauttaaltaan kauniilla, vanhoilla esineillä. — Tästä paikasta tuli museotila, koska emäntä jäi koukkuun noihin romuihin, Raija Sundblom-Mero tunnustaa. — Keräilin talonpoikaisantiikkia, vanhoja käsitöitä, vanhoja astioita ja kaikkea, mikä liittyy vanhaan maatalouskulttuuriin. Pyysin Veikkoa siirtämään tänne jonkun rakennuksen, mihin saisin kokoelmani. Lopputulos on se, että tänne on siirretty 20 museorakennusta. Tilan vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvun aittoja. Talokokoelman helmenä voidaan pitää Flinkin torppaa vuodelta 1805. — Se on Forssan historiassa ainutlaatuinen, koska se on ainoa kokonaisena säilynyt asuinrakennus ajalta ennen tehtailija Wahrenin tuloa, Raija Sundblom-Mero kertoo. Tähän miljööseen olisi mahdotonta kuvitella uudenkarheita saunoja, eikä niitä toki olekaan. — Meillä on täällä parvisavusauna, joka on tyypillinen lounaissuomalainen savusauna. Se on vuodelta 1864. Riihisavusauna on alkuperäisiä forssalaisia rakennuksia 1870-luvulta. Lisäksi meillä on maasavusauna, joka on rakennettu täällä tilalla vanhoista kelopuista, Veikko Mero esittelee saunoja, jotka on varustettu entisajan rauniokiukailla. — Näissä on niin isot pesät, että metrin mittaiset leppähalot mahtuvat. Savusaunaa lämmitetään koko päivä, ja siitä riittää sitten niin paljon löylyjä, että jokainen saunoja varmasti kypsyy, ennen kuin ne loppuvat, hän lupaa. Hevossillan miljööstä ja ajan patinoi-

Hevossilta, Forssa

Kuva: Aino Suominen

J

oulukuussa 2020 selviää, pääseekö suomalainen saunakulttuuri Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Viime heinäkuussa Yleisradio järjesti Saunapäivän, johon osallistui yli 200 000 saunojaa ympäri Suomen yli tuhannessa saunassa. Viime vuonna Tampere julistautui Suomen saunapääkaupungiksi, koska kaupungissa on yleisiä saunoja 24 kappaletta, eniten Suomessa. Saunominen kiinnostaa, ja siinä ollaan palaamassa suomalaisen saunakulttuurin juurille. Saunominen ei ole nopea pyrähdys pesulle, vaan löylyistä nautitaan pitkän kaavan mukaan esimerkiksi patinoituneissa savusaunoissa, joita on lämmitetty tuntikaupalla. Entisajan suomalaisille sauna oli pyhä paikka, ja yhä saunaan liitetään rauhan kokemus. ”Edelleen ihminen kaipaa hetkiä, joissa tavoittaa kosketus pyhään — pyhään, joka ei välttämättä liity uskonnolliseen kokemukseen mutta mahdollistaa rituaalisen irtioton, pysähtymisen, puhdistautumisen, rentoutumisen”, Satu Laatikainen kirjoittaa Saunan kansa -kirjassa.

Kannisto, Alastaro

mista saunoista nauttivat erilaiset retkiryhmät, perhejuhlien viettäjät ja kokousväki. Turistejakin käy yli 20 maasta.

KOSTEAT LÖYLYT OLKISAVUSAUNASSA

Kanniston kotieläintila Alastarolla tunnetaan vähän erikoisemmistakin kotieläimistään, mutta pihapiirissä oleva sauna on suorastaan uniikki. Kanniston savusaunan seinät on nimittäin rakennettu suurista olkipaaleista. 20 vuotta sitten rakennettu olkisavusauna oli tilan isännän Tauno Suomisen oma innovaatio. — Muita vastaavanlaisia rakennuksia ei ole Suomessa tai maailmassa, Aino Suominen kertoo. — Saunan rakenteen muodostavat erittäin tiiviiksi paalatut olkipaalit, jotka on ladottu rakennuksen muotoon kuin tiilet. ”Eikö se pala” — tätä ihmettelyä Kannistossa on totuttu kuulemaan saunojilta. Ei ole palanut. — Eihän se pala sen helpommin kuin hirsirakenteisetkaan savusaunat. Olkisavusaunan kosteus on suurempi kuin hirsirakenteisessa, niin palovaara on todennäköisesti jopa pienempi. Rakennus on myös hengittävä, jolloin se pysyy sisäilmaltaan terveellisenä, Aino Suominen sanoo. Olkisavusaunaan mahtuu kerralla parikymmentä saunojaa. Se kuuluu olennaisena osana joulunviettoon Kannistossa. Myös monet leirikoululaiset ja rippileiriläiset ovat vuosien saatossa nauttineet

Koitto, Huittinen


Kuvat: Paijan Maatilamajoitus

Paija, Ypäjä

Paija, Ypäjä

sen löylyistä ja saunan yhteydessä olevasta lämpimästä ulkokylpyaltaasta. — Asiakaspalautteen ja omien kokemuksiemme perusteella sauna on eksoottinen ja rentouttava. Olkisavusaunan kiuas on iso sisäänlämpiävä savu-uuni, jonka lämmittämiseen menee kuution verran kuivaa sekapuuta ja savusaunojen tapaan tuntikaupalla aikaa. Lämmittäminen aloitetaan jo aamusta, ja sauna pysyy kuumana vaikka läpi yön. — Lyhyellä varoitusajalla sen lämmittäminen ei siis onnistu. Joskus joku yritti puhelimessa varata matkan varrelta, että tulisimme nyt teille olkisavusaunaan, Aino Suominen nauraa.

Kuva: Rekikosken matkailu- ja vapaa-ajankeskus

YPÄJÄLLÄ ON MENNINKÄISSAUNA

Ypäjäläisen maatilamajoituksen sauna saa hymyn huulille. Mitä ihmettä, ovatko hobitit rakentaneet tuon pyöreämuotoisen, puoliksi maan alla olevan saunan, jonka katolla viheriöi nurmi ja kukat kukkivat? — Menninkäisen savusauna rakennettiin vuonna 2006. Ajatuksena oli tarjota isompaa saunakompleksia isommillekin ryhmille ja hieman erikoisuutta ja eksotiikkaa, kertoo Päivi Paija, Paijan Maatilamajoituksen ja Juhla-Areenan emäntä. — Olimme kuulleet erikoisesta holviratkaisusta, joka mielletään kuuluvaksi kellareihin. Kipaistiin Euraan sitä katsomaan, ja päätös oli valmis! Heillä oli toimistona kolmiholvinen betonirakennelma, ja sellainen tuli nyt Menninkäiselle takkatuvaksi. Itse sauna on yhdellä holvikaarella. Minkälaiset löylyt osittain maan alla oleva holvisauna tarjoaa? — Ne ovat pyöreän pehmeät, mutta kipakkuutta hipovat. Kun kuution kiukaalle lasketaan kuupallinen vettä, se kiertää holvin ansiosta kolme kertaa ja tuntuu heti alusta alkaen miellyttävän kostealta. Löylyihin menijä saattaa hieman hämmentyä, kun mittari seinässä näyttää niukin naukin 50 astetta, mutta yllätys on aikamoinen ensimmäisen löylyn ”heiton”

Rahgamo, Huittinen

jälkeen. Niin, savusaunan kiukaalle ei heitetä vettä, vaan sulavasti lasketaan suunnilleen yhteen paikkaan, jolloin vältytään noen lentelyltä kivistä, Päivi Paija neuvoo. Saunan ulkopuolella pääsee pulikoimaan kuumavesikuutioon ja varta vasten kaivettuun lampeen. Saunaelämyksistä saapuvat nauttimaan monenlaiset porukat synttärivieraista kokoustajiin ja polttariporukoihin. Paijan tilalla on viisi saunaa. Menninkäissaunan lisäksi eksoottisempi tuttavuus on kärrysauna, joka oli aikoinaan Suomen ensimmäinen liikkuva sauna. — Kärrysaunan rakensi Vesa Pura Tammelasta vuonna 2004. Sauna liittyy olennaisena osana Saunalenkki-yhdistykseen, joka räjäytti suomalaisen liikkuvien saunojen saunakulttuurin. Vuoden 2005 Matkamessuille me saunalenkkiläiset saunoimme koko matkan Tammelasta Helsinkiin traktorin vetämässä saunassa. Saunoimme myös koko messujen ajan messuhallissa, Päivi Paija kertoo. Nyt kärrysauna viettää eläkepäiviä — tosin se palvelee edelleen saunojia, kun tarvitaan lisäkapasiteettia isoille porukoille.

KOITTO, MONIEN MUISTOJEN KOKOUSPAIKKA

Mitä voi tehdä liki satavuotiaalle ränsistymään päässeelle talolle, joka on vaarassa kaatua jokeen? Arto Rekikoski kuljetti sen pois ja teki saunan. Kyseinen vuonna 1920 rakennettu talo sijaitsi Huittisten Rekikoskella, josta Arto Rekikoski on kotoisin. — Se oli meidän naapurissamme. Kävin lapsena kylässä siinä talossa, sillä luokkakaverini perhe asui siinä silloin, hän muistelee. Talon viimeisen asukkaan kuoltua se jäi tyhjilleen. Perikunta myi maatilan, mutta huonoon kuntoon päässeelle asuinrakennukselle ei ollut ottajia. Edes palokunta ei luvannut polttaa sitä. — Siskon mies sanoi, että mennäänpäs katsomaan sitä taloa, että saisiko siitä kuitenkin jotain. Mentiin ja vedettiin vähän vuorilautoja irti, niin nähtiin, että siellä oli ihan hyvä hirsirunko. Hirsi kerrallaan talo purettiin ja hirret merkattiin, ja sitten koottiin tänne meille vuonna 2001. Jo tuhoon tuomittu talo sai uuden elämän Rekikosken matkailu-ja vapaa-ajankeskuksessa. Siitä tuli kokous- ja saunatila, joka sai nimekseen Koitto. Yhteen kamariin tehtiin iso kymmenen hengen sauna. Remontoinnissa haluttiin säilyttää entisajan henki. — Vanha hirsipinta on joka paikassa näkyvissä, ja tuvassa vanha lankkukatto,

Artikkelissa on lähteenä käytetty Satu Laatikaisen kirjaa Saunan kansa (SKS 2019).

Rahgamo, Huittinen

joka on tehty ilman naulaamista. Lamppuja myöten tunnelma on pidetty vanhana, Arto Rekikoski kuvailee. Koiton suuren pöydän ympärille sopii 15 henkeä pitämään palaveria, mutta kliinisen kokoushuoneen tuntu on kaukana. Ison puu-uunin lasista näkyy tupaan kodikas tulenloimu. Bisnesideoita voi haudutella vaikka keinutuolissa tai sivustavedettävässä puusängyssä, jossa Arto Rekikoski on pikkupoikana lapsuudenkodissaan nukkunut. Tarinansa on myös hyllyllä, sillä se on tehty vaimon lapsuudenkodissa käytetystä leivinlaudasta. Koitto on ahkerassa kokouskäytössä. Kesäaikaan sen saunasta voi pulahtaa pihalla olevaan lampeen. — Meillä on myös kaksi pienempää ulkosaunaa, ja yhden saunan yhteydessä palju. Se muoti kuitenkin jo meni vähän ohi, ihmiset ovat paljuilun jo kokeneet. Rekikosken matkailu- ja vapaa-ajankeskuksessa käy paljon turisteja ulkomailta. — Heille suomalainen sauna on eksoottinen juttu, joka pitää kokea, Arto Rekikoski sanoo.

SAUNAMAAHINEN HYÖKKÄÄ! Toisaalla tässä lehdessä kerrotaan Jenni Levävaarasta, joka puolisoineen osti Huittisista Huiliksen ja teki siitä hyvinvointivalmennuskeskus Rahgamo Resortin. Myös Rahgamossa on lähdelammen rannalla oma kolmen saunan saunamaailma. Sieltä löytyvät kelosavusauna Autere ja pienempi perinnesauna Aurelius. Kymmenien tuntien jälkilöylyjä tarjoava uunisauna Auramo on holvattuine kattoineen sukua Ypäjän Menninkäissaunalle. Rahgamossa halutaan nostaa esiin saunakulttuuria ja saunomisen historiaa. — Toiveissa on järjestää saunatapahtumia, joissa tehdään tutuksi muun muassa entisaikojen luomis- ja irtipäästämislöylyjä, Jenni Levävaara kertoo. Sehän kuulostaa jännittävältä, jäädään odottamaan! Suomalainen kansanperinne tosiaan kuhisee saunaan liittyviä tapoja ja uskomuksia. Ennen on muun muassa ajateltu, että alasti saunoessaan ihmiset olivat myös paljaina ja vaarassa tulla pahan koskettamiksi. Sen varalta saunaan astujalla oli tapana siunata itsensä. Vanhoissa suomalaisissa kansanrunoissa hyvä löyly on lääkitsevää, kun taas huono löyly saattaa päästää saunamaahisen kylpijään, ja seuraukset ovat kamalat: saunojasta tulee löylynlyömä. LIEKE 2/2019

15


TERHI RAUMONEN

Osaatko lajitella joulunajan roskat oikein?

Lahjapaperi ei kuulu paperinkeräysastiaan Roskikset eivät pursuile pyhien jälkeen, kun kierrätät joulukukka-astiat ja lahjakassit, suosit aineettomia lahjoja etkä riehaannu ruokakaupassa. — Lahjapaperi on maailman turhin keksintö, joka varmaan kielletään vielä kokonaan, toivoo tiedottaja Tiina Metsäpuro LoimiHämeen Jätehuollosta. Häntä harmittaa, että vuodesta toiseen lahjapaperit lajitellaan väärin. Ne kuuluvat sekajäteastiaan, eivät paperinkeräykseen. Lisäksi kyseessä on kertakäyttötuote, sillä harvoin pakettia tulee avattua niin siististi, että kääreen voisi käyttää uudelleen. Tiina Metsäpuro kehottaakin suosimaan lahjakasseja. — Ne voi käyttää uudelleen niin monta kertaa, kuin ne vain kestävät. Itse käytän lahjojen paketoimiseen myös tapetinpaloja, kukkapakettien käärepapereita ja kangaspusseja. LHJ kerää ja käsittelee roskat 16 kunnan alueella, myös koko Liekkeen levikkialueella Huittisista Forssaan. Nykyisin ei ole enää olemassa kaatopaikkoja, vaan sekajätteet kuljetetaan jätekeskuksiin käsiteltäviksi. Suurissa halleissa kahmari kauhoo jätteet rekkoihin, jotka tiivistetään aivan täyteen jätettä. — Jätteet kuljetetaan polttolaitoksiin Riihimäelle tai Vaasaan. Polttaminen on tällä hetkellä ympäristöystävällisin tapa hävittää sekajäte, Tiina Metsäpuro kertoo. Polttolaitokset paitsi hävittävät roskat, myös tuottavat kaukolämpöä ja sähköä. — Yhden roskapussin polttamisella saa esimerkiksi lämmintä vettä seitsemän minuutin suihkuun tai sähköä 60 minuutin pullanpaistoon. Jätteiden oikea lajittelu olisi kuitenkin tärkeää, sillä pahvi ja paperi pystytään kierrättämään, ja sekajätteen joukossa oleva märkä biojäte alentaa sen lämpöarvoa. Kaikki jäte ei sitä paitsi pala ollenkaan. — Ihmiset tuppaavat valitettavasti laittamaan sekajätteeseen mitä tahansa. Polttolaitoksen pohjakuonasta on löytynyt kaikenlaista, kuten naisten painonnoston SM-mitali. LHJ:n tytäryhtiö Erityisjäte

Oy yrittääkin kehittää innovatiivisia tapoja pohjakuonan hyötykäyttöön.

KUUSI MALJAKKOON?

Vaikka sekajäte siis voidaan polttaa, kuonaa jää aina jäljelle. Järkevintä on siis toimia siten, että jätettä tulisi mahdollisimman vähän. Mitä se tarkoittaa esimerkiksi juuri joulunvietossa? — Jouluruuan hamstraus on usein älytöntä, ja roskiin menee hirveästi ruokaa, Tiina Metsäpuro sanoo. — Pitäisi ottaa huomioon, että pyhinä käydään usein sukulaisissakin syömässä. Kaupat ovat auki joka päivä, joten jos jotain puuttuu, sen pystyy hakemaan. On parempi lähteä hakemaan kaupasta yksi leipä lisää, kuin heittää joulun jälkeen viisi homeista leipää roskiin. Järkevä jääkaapin täyttäminen on jouluna erityisen tärkeää. Ruokahävikkiä minimoidaan tietysti myös tähteitä hyödyntämällä. Kohtuus kannattaa muistaa myös lahjaostoksilla. Tiina Metsäpuro varoittaa viime hetken hepulista, jolloin helposti rynnätään kauppaan hakemaan kassillinen muovikrääsää. Hän suosittelee aineettomia lahjoja. — Hyviä lahjoja ovat leffaliput, konserttiliput ja erilaisten palvelujen lahjakortit. Niitä voi antaa lapsillekin. Opettajakin ottaa lasten vanhemmilta varmaan mieluummin hyödyllisen lahjakortin kuin kymmenen tuikkulyhtyä. Ja kirpputoriltakin voi aivan hyvin ostaa lahjoja. Lähes kaikkien kotona on jouluna kuusi. Tiina Metsäpuro kehottaa miettimään, voisiko kuusi olla totuttua pienempi. Miltä näyttäisi, jos pieniä kuusia olisi vaikkapa joka huoneessa maljakoissa? — Olisipa hienoa, jos joku metsänomistaja harventaisi metsää joulun alla ja myisi ihmisille niitä pieniä kuusia, jotka joka tapauksessa kaadetaan sieltä pois.

Jouluroskien muistilista Lahjapaperi ja -naru —> Sekajäte Joulukukat —> Biojäte. Säilytä korit ja tee niihin uusia asetelmia. Joulukuusi —> Otetaan ilmaiseksi vastaan LHJ:n jäteasemilla. Rangan voi myös pilkkoa polttopuiksi ja havut laittaa oksasilppuriin. Rikkinäiset koristepallot ja -köynnökset —> Sekajäte Kynttilänpätkät —> Sekajäte Tuikkukynttilöiden kuoret, ulkotulien foliot ja hautakynttilöiden hatut —> Metalli Joululaatikoiden folioastiat —> Metalli (jos eivät puhdistu riittävästi kylmällä vedellä, lajittele sekajätteeksi) Rikkinäiset valosarjat —> SER (sähkö- ja elektroniikka)-jäte, otetaan ilmaiseksi vastaan jäteasemilla Kinkun rasva —> Kompostoriin tai kaada esim. tyhjään maitotölkkiin, anna jäähtyä ja vie biojäteastiaan tai sekajätteeseen. Kinkun luu —> Sekajäte (pienemmät luunpalaset kompostoriin tai biojäteastiaan)

16

LIEKE 2/2019


Luontoarvot otetaan huomioon linjan suunnittelussa TERHI RAUMONEN

KUVA: Johanna Seppä

Kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj suunnittelee uutta voimajohtoa Huittisten ja Forssan välille. Meneillään on hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely. Uuteen linjaan liittyvä sähköasema tuo lisää toimintavarmuutta Sallilan verkkoon. Fingrid suunnittelee valtakunnalliseen sähkönsiirron kantaverkkoon uutta 400+110 kilovoltin voimajohtoa Huittisten ja Forssan välille. Uuden voimajohdon pituus on noin 69 kilometriä, ja se sijoittuu Huittisiin, Loimaalle, Humppilaan, Jokioisille ja Forssaan. — Hanke liittyy ilmastotavoitteiden saavuttamiseen ja siihen, miten sähköntuotanto ja -kulutus sijoittuvat Suomessa, eli puhdasta sähköä tuotetaan PohjoisSuomessa ja sitä on tarpeen siirtää tänne etelään, missä kulutusta on. Fingridin vastuulla ovat myös maiden väliset sähkönsiirtoyhteydet eli yhteydet muun muassa Ruotsiin ja Viroon. Sitä kautta on myös tarve siirtää sähköä länsi- ja etelärannikon välillä, kertoo yritysvastuun kehityspäällikkö Satu Vuorikoski Fingridistä. Hankealueella on jo nyt kantaverkon voimajohtoja, ja uuden voimajohdon suunnittelussa lähtökohta on hyödyntää niiden maastokäytäviä. Uutta 400+110 kilovoltin voimajohtoa suunnitellaan pääsääntöisesti nykyisten voimajohtojen pohjoispuolelle, josta puretaan pois vanha 110 kilovoltin voimajohto Kolsi-Forssa. — Joka kohdassa ei ole mahdollista tai järkevää hyödyntää nykyisten voimajohtojen maastokäytäviä. Johtoreitillä on osuuksia, joissa vanha purettava 110 kilovoltin voimajohto on omassa erillisessä maastokäytävässään, ja nyt näitä tilanteita on suunniteltu uudella tavalla ympäristövaikutusten lieventämiseksi. Kun tämäkin voimajohto siirtyy muiden voimajohtojen yhteyteen, koko johtoalue levenee jonkin verran. Tällaisten osuuksien määrä on reilu 10 kilometriä. Johtoalueiden tilan tarvetta vähentää yhteispylväsrakenne: pylvään yläorressa on uusi 400 kilovoltin voimajohto ja väliorressa uusittava 110 kilovoltin voimajohto.

osa eli arvioinnin suunnittelu tehtiin syksyn aikana. Arviointiohjelma on ollut nähtävillä, ja sitä esiteltiin yleisötilaisuuksissa Huittisissa ja Jokioisilla. — Mukana olivat hankkeen kolme tahoa: toteuttaja Fingrid, yhteysviranomainen Varsinais-Suomen ELY-keskus ja arviointityön tekevä ulkopuolinen taho, YVA-konsultti. Tilaisuuksilla oli hyvä suosio, sillä yleisöä oli Huittisissa noin 60 ja Jokioisilla noin 40 henkeä. Vaikuttaa siltä, että tieto hankkeesta on tavoittanut paikallisia mukavasti, Satu Vuorikoski sanoo. Ihmisiä kiinnostivat luonnollisesti johtoalueiden leveneminen ja reunametsien hakkuu. — Haitattominta reittiä linjalle haetaan. Pylväiden paikkojakin kysyttiin, mutta ne suunnitellaan vasta myöhemmin. Ihmisiä kiinnostaa, miten voimajohtoaluetta voi hyödyntää, ja mielellään me sitä tietoa jaamme. Voimajohdon alla ei voi asua eikä siellä voi olla rakennuksia, mutta muutoin voimajohtoaluetta voi käyttää monin tavoin ihmisten ja luonnon hyväksi. YVA-ohjelman liitteenä olevista kartoista selviää, että alueella on monenlaisia luontoarvoja. Arvokkaisiin Natura-alueisiin hankkeella ei Satu Vuorikosken mukaan pitäisi olla haitallisia vaikutuksia. — Lisäksi on löytynyt maakunnallisesti tai paikallisesti arvokkaita luontokohteita ja mm. liito-oravan elinpiirejä. Niiden osalta on tärkeä arvioida vaikutukset huolellisesti ja katsoa sitten, tarvitaanko jotain lieventämiskeinoja, hän sanoo. ELY-keskus kerää kaikki viranomaisilta, yksityishenkilöiltä, yhdistyksiltä ja muilta tahoilta tulevat lausunnot ja antaa niiden perusteella oman lausuntonsa, joka ohjaa työtä eteenpäin. Varsinaisen arviointityön on tarkoitus valmistua ensi keväänä.

HAUSSA HAITATTOMIN REITTI

Johtohankkeen alueelta on tarvittu myös Museoviraston lausunto, sillä siellä sijaitsee arkeologisia kohteita. Loimaan Pirtti-

Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on kaksiosainen menettely. Ensimmäinen

VIKAHAITTA PIENENEE PUOLEEN

kalliolla nähtiin sen vuoksi lokakuun lopussa arkeologeja töissä. — Pirttikalliolla oli tehtävänä selvittää kivikautisen asuinpaikan laajuutta, koska se on tunnettu vain pellon kynnöksestä löytyneiden esineiden takia. Kaivinkoneella kaivettiin pellon kyntökerrokseen koeojia. Siten nähtiin onko siellä alla vielä jotain asuinpaikasta jäljellä. Kyntökerroksenkin multa katsottiin läpi, ja siitä löytyi kymmeniä kvartsi-iskoksia ja -työkaluja. Kovin paljon ei kuitenkaan enää varsinaista asuinpaikkakerrostumaa ollut jäljellä. Niinpä muinaisjäännösrajausta varmaankin voi ehdottaa pienennettäväksi, kertoo Johanna Seppä Museoviraston Arkeologisista kenttäpalveluista. Tavalliselle sähkönkäyttäjälle Sallilan alueella Fingridin johtohanke tarkoittaa toimintavarmuuden paranemista, sanoo Sallilan verkkojohtaja Hannu Halminen. — Hankkeessa rakennetaan linjalle uusi kevytsähköasema, joka tulee joko Metsämaalle tai Seikunmaalle. Tällä hetkellä tilanne on se, että jos Fingridin 110 kv:n linjaan tai siitä Punkalaitumelle, Alastarolle tai Loimaan suuntaan irtoavaan johtohaaraan tulee vika, niin koko Sallilan verkko putoaa jännitteettömäksi. Matkalle tuleva sähköasema puolittaa alueen, johon vika vaikuttaa. — Jos se asema on Metsämaalla, ja Huittisten alueella tulisi vika linjaan, niin siinä tapauksessa Loimaa-Ypäjä-Hirvikoski -alueelle jää sähköt päälle. Vastaavasti jos Ypäjällä tulee vika, niin Punkalaitumelle, Alastarolle ja Huittisiin jää sähkö päälle. Vikahaitta saadaan siis pienenemään puoleen. Tämä on meille se iso asia hankkeessa, Hannu Halminen sanoo. Aiemmin vastaava yhteys on rakennettu Forssan ja Liedon välille. — Tämä hanke vahvistaa Forssaa yhtenä kantaverkon solmukohtana. Se myös osaltaan varmistaa forssalaisten sähkönsaantia vikatilanteissa, sanoo Forssan Verkkopalveluiden verkkojohtaja Jyrki Tulander. Voimajohtohanke on suunnitteluineen, luvituksineen ja rakentamisineen pitkä projekti. Rakentaminen tapahtuu arviolta vuosina 2023-2025.

LIEKE 2/2019

17


TERHI RAUMONEN

Joulutähti ei tykkää kylmästä Kohta on taas se aika, kun koteja koristavat kirkkaanväriset joulutähdet ja tuoksuvat hyasintit. Joulukukista on iloa pitkään, kun pidät mielessä pari nyrkkisääntöä.

J

oulutähti pitää edelleen pintansa kaikkein suosituimpana joulukukkana, kertoo puutarhuri ja floristi Jutta Ellä Ellän kukka ja taimi ky:stä, johon kuuluu myös Huittisten puutarha. Alunperin joulutähti on kotoisin Väli-Amerikasta. Luonnonvaraisena se voi kasvaa kolmekin metriä korkeaksi pensaaksi tai pieneksi puuksi. Kanariansaarilla matkaillut on voinut nähdä joulutähtiä siellä koristepensaina. Pieneksi ruukkukukaksi joulutähti, jota myös tähtilatvaksi kutsutaan, jalostettiin 1950-luvulla. Pelkästään suomalaiset eivät ole tykästyneet joulutähteen. Euroopassa joulutähtiä viljellään noin 100 miljoonaa kappaletta joka vuosi. Yhdysvalloissa joulutähdellä on jopa oma nimikkopäivä kalenterissa, 12.12. vietettävä Poinsettia Day. Nykyisin joulutähtiä on myynnissä kaikenkokoisia ja lukemattomissa eri väreissä. — On yksilatvaista ja monilatvaista, on punaisen ja valkoisen lisäksi esimerkiksi vaaleanpunaisia, pilkullisia, limenvärisiä ja kanelinvärisiä. Niistä on kiva tehdä jouluisia asetelmia, Jutta Ellä sanoo. Juuri erikoismuodot kiinnostavat monia asiakkaita, sillä niitä ei aivan joka paikasta saa. Kaikkein eniten kuitenkin myydään perinteistä punaista joulutähteä. — Valkoinen oli välillä nousussa, mutta ei koskaan mennyt punaisen ohi. Kukissa näkyvät trendit samalla tavalla kuin vaatteissa, ne menevät muodin mukana. Viherkasvit ja kukat ovat osa sisustusta. On sellaisia vaaleita ihmisiä, jotka haluavat kaikki kukatkin valkoisina. Lahjakukkaa miettiessään voikin ottaa huomioon saajan kodin sisustuksen. Joulutähti säilyy kauniina pitkälle joulun yli, kun muistaa pari asiaa. Kukka on ehdottomasti kuljetettava kotiin kunnolla suojattuna, sillä se on hyvin kylmänherkkä. Paleltunut joulutähti tiputtaa lehtensä. — Kotona joulutähti vaatii valoa ja lämpöä. Se tarvitsee vedottoman paikan, joten ikkunan tai ulko-oven lähelle sitä ei kannata laittaa. Kastelun pitää olla tasaista, Jutta Ellä neuvoo.

18

LIEKE 2/2019

Takavuosina puhuttiin paljon joulutähden myrkyllisyydestä, mutta nyttemmin luulo on kumottu. — Lehtiä pitäisi syödä monta kiloa, jotta se olisi oikeasti vaarallista. Ne ovat niin pahanmakuisiakin, etteivät maistu lapsille tai lemmikeille. En ole koskaan kuullut kenestäkään, joka olisi saanut joulutähdestä myrkytysoireita.

ÄLÄ KASTELE HYASINTTIA Ellän puutarhalla joulukukkien kasvatus on alkanut jo juhannusviikolla. Silloin saapuivat monilatvaisten joulutähtien pistokkaat Hollannista. Ne kasvoivat aluksi Uudessakaupungissa, mistä siirtyivät myöhemmin Huittisiin suurempaan kasvihuoneeseen. Ellän puutarha kasvattaa kukkia sekä tukkuun muille kukkakaupoille, että omiin vähittäismyymälöihinsä Huittisissa ja Uudessakaupungissa. Joulutähtien ohella kasvatetaan muitakin klassisia joulukukkia: amarylliksia ja hyasintteja. — Jossain vaiheessa hyasintin suosio hiukan hiipui, mutta nyt se on taas noussut. Monelle hyasintin tuoksu on se oikea joulun tuoksu, Jutta Ellä sanoo. Värivalikoima myös hyasinteissa on kasvanut perinteisestä vaaleansinisestä ja -punaisesta. — Tarjolla on kuutta eri lajia, on esimerkiksi pinkkiä ja aniliininpunaista. Hyasintille parasta hoitoa kotona on se, että sen jättää hoitamatta. — Sipulikukkia, kuten hyasintti ja amaryllis, ei oikeastaan saisi juuri kastella. Voima tulee kukkaan siitä sipulista. Jos kastelee paljon, niin kasvi vain kasvaa pituutta ja lehteä, Jutta Ellä varoittelee. Myös leikkotulppaanien kausi alkaa joulusta. Punaiset ja valkoiset tulppaanit ovat monen valinta joulukukiksi. Joillekin joulun kukka on punainen atsalea. Jutta Ellän oma suosikki on amaryllis. — Se muuttuu silmissä, kun isot kukat nousevat ja aukeavat. Se on semmoinen ihme. Vaikka kukkien kanssa on tekemisissä paljon, niin omaankin kotiin tulee aina joulukukkia. Ne ovat tärkeä osa tunnelmaa, niitä täytyy olla.


RISTIKKO

A L L A

N U O T I M O O N O R Ä E Ä R M E A S A S T Ä

B N O A T T A I S N O L E U T T A S I T E V J Ä

A K N E T U L I N E N

S S I P O M O A O S A T M I S T A A A A A S I T E R S S A I T A U T I A E V I R A O R A N K I T S U A T I T A S O N I E T I L K U T U T U I S A U A D B S P E S U I H A E I L K K A T E L I A S H A A V I N O S T A A

klo 19

ihovoidemerkki hienoja tilaisuuksia

lo De

ALUKSISTA SAANALLA

poroista

Connery Lapin nimi emoja

vaihe

Teemu Risto

Saisio

24.12. klo 19

” Saitko lahjoja?

gAliieh ri

hiiltä x2

koiraskalalta

-

n

pelikin SUOJIA

LIEKE 1/2019 RISTIKON RATKAISU

A -TARH

MEIJERI ? l ra Dah +

Sto

eääntä käs

-tunturi

-kaste

NYTKIN

Edellisen ristikon 1/19 voittaja on Riitta Rassi Ypäjältä

lumenkin ääntä

x2

V A U H D K I E T N K E Ä R Ä A M S A T A P E T

T U L O T A S O

1. -1 0. 12 .

A K K U

A S A N A E T T U T A A L I A K A E S R A O N T A U S M A E N I

Jorma Kemppainen 2019

N O V A

faarao

toisaalta

taideteos

1

Lisää lahjoja!

Kaarina

Kaskinen -levy

elegantti

metallipäällyste

jenkkikolikko

Ristikon oikein täyttäneiden kesken arvotaan palkinto. Nimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin

Täytä ristikko ja lähetä se 31.1.2020 mennessä: Sallila Yhtiöt, Loimijoentie 65, 32440 Alastaro. Voit vastata myös nettilomakkeella osoitteessa www.sallila.fi/ristikko tai www.forssanenergia.fi/ristikko. LIEKE 2/2019

19


Turvaa kylmän keskelle SE-Talviturva on tuote, jossa sähkön hinta on kiinteä talviaikana. Muina kuukausina hinta määräytyy Nord Pool Spot -sähköpörssin tuntihinnan mukaan.

SE-Talviturva Ominaisuuksiensa puolesta tuote soveltuu hyvin niille kuluttaja- ja yritysasiakkaille, jotka haluavat ostaa markkinahintaista sähköä, mutta toisaalta varmistaa talviaikaisen sähkönsä kiinteän hinnan.

a u l u o J ä Hyvä a t s i l l e ja onn ! a tt o u Uutta V puh. 029 70200 111, www.forssanenergia.fi

Puh. 03 412 61, www.fvp.fi

puh. 02 76 431, www.sallila.fi

Profile for Huima

Lieke 2/2019  

Sallilan ja Forssan sähköytiöiden asiakaslehti.

Lieke 2/2019  

Sallilan ja Forssan sähköytiöiden asiakaslehti.

Profile for huima

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded