Lieke 1/2019 by Huima

SALLILAN JA FORSSAN SÄHKÖYHTIÖIDEN ASIAKASLEHTI

1/2019

Muuttuneet ehdot keskiaukeamalla

Joko on aika vaihtaa sähkö- tai kaasuautoon?

OTA LIITE TALTEEN!

Maailma on muuttunut

okläeytnkyot ? Monta kiinnostavaa

muistuttaa Alpo Suhonen

museota lähiseudulla

POTINKARA POHTII

Pidä perhesopu - osta sähköt meiltä jännityskertomus pariskunnasta, joka kilpailutti Mirjalla oli kädessään sähkölasku. – Mikä tämmöinen ”Zuperzäästö-sopimus” on? hän tiukkasi. – Minä vaihdoin meidän sähkönmyyjän, Seppo selitti. – Luitko sinä pienen tekstin? Tässähän lukee, että sähkö on halpaa meille vain arkisin keskellä päivää. Ei meillä ole ketään kotona siihen aikaan, Mirja kiukutteli. Seppo haki lukulasit ja totesi, että vaimo oli oikeassa. – Tässä on virhe. Minä soitan sinne, hän lupasi. Hän soitti Kiva Sähkömyynnin asiakaspalveluun. ”Kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja. Odotathan. Jonotus on maksullinen”, kuului luurista. Seppo jonotti. Aika kauan. Sitten kuului rasahdus ja ”helou”. Seppo häkeltyi. Englantiako siellä puhuttiinkin? – Helou… Seppo, Finlandia, Seppo esittäytyi ja hikoili miettiessään, miten osaisi selittää asiansa. Kun hän tilasi ruokaa ulkomaanreissuilla, sekin tuppasi menemään sönkötykseksi, ja eteen kannettiin ties mitä. – Mitä sinä oikein sekoilet? Mirja tuli taivastelemaan. – Shh! Seppo hyssytti. – Täällä ei puhuta suomea. – Helou! Kulla puhu suomi, puhelimesta kuului iloinen miesääni. – Kuinka voin autta? Seppo selitti. Sitten hän selitti uudestaan, sillä iloinen mies ei oikein ymmärtänyt. Kun hän oli selittänyt kolmannen kerran, sanoi iloinen mies, että hän oli soittanut väärään numeroon. Tänk juu ja *kliks*. – Et kai sinä antanut sotuasi jonnekin ulkomaille? Nyt sinun identiteettisi voidaan varastaa, Mirja motkotti. – Se sanoi, että väärä numero. Miten se on mahdollista? Seppo ihmetteli ja katsoi taas laskua. Nyt hän huomasi, että siinä oli kolme eri puhelinnumeroa. Mirja oli hakenut taskulaskimen. – Minä laskin, että tuo puhelu maksoi seitsemän euroa. ”Zuperzäästöt” sulavat hirmuista vauhtia, vaimo pilkkasi. Seppo käänsi hänelle selkänsä ja soitti toiseen numeroon. Ja jonotti. Viimein sähinän ja rätinän seasta kuului selvää suomea. –…voin auttaa? – Toivottavasti, Seppo puuskahti helpottuneena. – Sähköasioista soittelen. – Sioista? Nyt taisi lipsahtaa väärä numero, tämä ei ole mikään maatalousasioiden neuvontapuhelin, hehe, nuori mies hekotteli. – SÄHKÖSTÄ! Seppo ärjäisi. – Aa. Hetkinen. Juu, on meillä tässä listalla Kiva Sähkömyynti. – Mikä ihmeen lista sinulla on? – Tämä on monen firman yhteinen helpcenter. Mitäs laitetaan tulemaan? – Sähköä tulee jo, mutta sopimus on vääränlainen, Seppo selitti. – Aa. Minä en pysty muuttamaan sopimuksia. Mutta hei, yhdistän toiselle asiakaspalvelijal-

Loimijoentie 65, 32440 Alastaro puh. 02 76 431, www.sallila.fi

LIEKE 1/2019

le. Moi! Seppo jonotti taas. Lopulta pirteä naisääni vastasi. – Kiva Sähkömyynti, Ansku. Voinko auttaa? – Olisi kyllä syytä, Seppo sanoi tiukasti. – Minä olen jo soittanut ties minne maailman ääriin. Ansku alkoi nauraa. – En minäkään Suomessa ole, vaan Aurinkorannikolla. Täällä drinksut on halpoi ja muutenkin rentoo. – Täh, Seppo ähkäisi yllättyneenä. – Kuulostaa kivalta, juu. Hän selitti taas asiansa. – Minä laitan palvelunmuutospyynnön vireille, Ansku lupasi. – En nyt ihan uskalla luvata, koska se menee eteenpäin, mutta Sepi, hei, sulle tulee kyllä sitten postia jossain vaiheessa. – Jaha. Seppo lopetti puhelun, eikä ollut ihan varma, tuliko asia hoidettua. Mirja oli sillä välin tullut siihen tulokseen, ettei aviomies saa mitään aikaiseksi. Hän oli soittanut kolmanteen numeroon. Sieltä oli vastattu erikoisella äänellä. Hän oli yrittänyt selittää asiaa, mutta vastaukseksi oli tullut ”Virhetilanne” ja outoa surinaa. – Se taisi olla robotti, Mirja arveli vaisuna. – Se on ehkä ihan hyvä, sillä tuli vähän kiroiltua. Ei ihmiselle sillä tavalla kehtaisi. Seuraavana aamuna Lahtisilla keitettiin kahvia kalliilla sähköllä ja mökötettiin. Mirja oli sitä mieltä, että Seppo oli lirkutellut jonkun nuoren naisen kanssa puhelimessa. Seppo epäili, että Mirja oli antanut sotunsa robotille, joka varastaisi tämän identiteetin. – Minä olen kohta naimisissa robotin kanssa, Seppo jupisi. – Tai sitten et ole naimisissa enää ollenkaan, Mirja uhkaili. Tarinan opetus: Älä tee niin kuin Seppo ja Mirja, vaan anna paikallisen sähköyhtiösi palvella sinua hyvin.

Paulinkatu 9, 30420 Forssa puh. 029 70200 111, www.forssanenergia.fi

Paulinkatu 9, 30420 Forssa Puh. 03 412 61, www.fvp.fi

LYHYESTI

a v u k i s a m a a p p a n oennksoi vsuinoudnen kalenterissa?

Kalenterikilpailu 2020

SISÄLLYS

Etsimme kuvia kalenteriin, jonka teetämme vuodelle 2020. Kuvan aihe on vapaa, mutta sen pitää olla jakeluverkkoalueeltamme. Jos kuvassa esiintyy henkilöitä, kysythän heiltä luvan mahdolliseen julkaisuun. Kisaan saapuneita kuvia julkaistaan myös Facebookissa ja verkkosivuillamme. Arvomme kuvia lähettäneiden kesken joka kuukausi pikku palkinnon, ja kisan päätteeksi lokakuussa palkitsemme kalenteriin valitut kuvat vielä erikseen pienellä tuotepalkinnolla. Lähetä kuvasi yhteystietoineen sähköpostitse asiakaspalvelu@sallila.fi. Osallistumalla kisaan annat meille samalla käyttöoikeuden kuvaan ja sen julkaisuun. Muistathan ilmoittaa, mikäli et halua nimeäsi julkaistavan kuvan yhteydessä.

mtuieudtooiskssaia?

Uutiskirjeen tilaajana pääset lukemaan mielenkiintoisia artikkeleja ja saat ajankohtaista tietoa palveluistamme ja tuotteistamme sekä tulevista tapahtumista. Jos et vielä ole uutiskirjeemme lukija, voit tilata kirjeen kätevästi sähköpostiisi verkkosivuilta sallila.fi tai forssanenergia.fi.

Potinkara pohtii

Lyhyesti

Lähikuvassa: Alpo Suhonen

Tavoitteena nolla tapaturmaa

Sähkö- ja kaasuautot

Sallilassa kierrätetään

Muuttuneet ehdot

Oletko käynyt? Huhtalan maatalous- ja kotiseutumuseo 15

Muistathan ilmoittaa meille, jos yhteystiedoissasi tapahtuu muutoksia. Ajan tasalla olevat tiedot takaavat toimivan palvelun kaikissa tilanteissa.

Tilaa uutiskirje sähköpostiisi

s.15

Sallila Energia Oy:n ja Forssan Energia Oy:n Eppu-kerhon talvipäivää vietettiin hiihtolomaviikoilla 21.2. Huittisten ratsastuskeskuksessa ja 27.2. Forssan toimipisteessämme. Ohjelmassa oli mm. talutusratsastusta, keppihevosrata, lumikeilarata ja pallonheittoa. Tapahtuma oli ilmainen kaikille, ja tarjolla oli makkaraa ja lämmintä mehua. Yleisöä tapahtumat keräsivät paikalle yli 200 henkeä. Epun jengi on 3-12-vuotiaille suunnattu lastenkerho. Kerhoon liittyminen edellyttää voimassa olevaa myyntisopimusta Sallila Energia Oy:n tai Forssan Energia Oy:n kanssa. Liittyminen tapahtuu nettilomakkeella, joka löytyy Sallila Energian ja Forssan Energian sivuilta.

Saimme Matti Jutilta julkaistavaksi valokuvan noin vuodelta 1963. Punkalaitumen Osuuskaupan myymäläauto on pysähtynyt Reininmaan muuntopiirin muuntamon kohdalle. Kuvassa myyjät Sirpa Häihälä (vas.) ja Liisa Reunanen (myöh. Juti) sekä asiakas Pekka YliParri. Kuvan on ottanut myymäläautonkuljettaja Markku Ojainmaa. Reininmaan puukoppimuuntamo korvattiin vuonna 1972 pylväsmuuntamolla.

Forssan Luontomuseo

Hevosurheilumuseo

Aurinkopaneelit osamaksulla

Lieke kylässä Vampulan biokaasulaitos

Forssan varavoimalaitos 21 Grillausvinkit kesään

Ristikko

Lieke

s.21

SALLILAN JA FORSSAN SÄHKÖYHTIÖIDEN ASIAKASLEHTI Julkaisija Sallila Yhtiöt Päätoimittaja Mika Potinkara Toimitus ja kuvat Terhi Raumonen Toimitussihteeri Pirjo Haapanen Toimitusneuvosto Marika Kivistö, Minna Mandelin, Katja Mäkinen Ulkoasu ja taitto Mainostoimisto Huima Paino ForssaPrint, Forssa ISSN 2342-1932 (painettu) Kannen kuva Terhi Raumonen

LIEKE 1/2019

TERHI RAUMONEN

Kuva: Juha Tamminen

Alpo Suhonen on maailmalla vietettyjen vuosien jälkeen asettunut Forssaan pieteetillä remontoimaansa historialliseen taloon. Hänen mielestään hiihtomitalien perään ei kannata itkeä, eikä ulkomaalaisia pelätä – sellainen kuuluu perinnemaailmaan, josta täytyy osata päästää irti.

Maailma on muuttunut, muistuttaa Alpo Suhonen

”Ei nuoriso enää mene yhdessä työntämään kuulaa”

aastattelu on Alpo Suhosen ehdotuksesta sovittu Käsityöläiskadulle tunnelmalliseen puutaloon, jossa on toiminut leipomo yli sadan vuoden ajan. Nopeasti käy selväksi, että tyhjäksi siemaistun espressokupin ääressä Antin konditoriassa istuu mutkaton, kohtelias ja sivistynyt mies. Lisäksi hän on suorapuheinen. Suhonen sanoa täräyttää ja nauraa päälle – kuin arvaten, että kyllä tuostakin joku taas suuttuu. – Olen kaikki lapsuuden kesät ja lomat viettänyt mummolassa Forssassa. Mä olen asunut ympäri maailmaa ja 4

LIEKE 1/2019

Suomessakin monessa kaupungissa, mutta jos mä olen jostain kotoisin, niin olen Forssasta. Asuin viimeiset viisi vuotta Wienissä, ja nyt toista vuotta täällä, Alpo Suhonen kertoo. Hänellä on Forssasta paljon hyvää sanottavaa. – Tämä on erittäin hyvä asuinpaikka. On lyhyt matka joka paikkaan, hyvät palvelut, paljon ystäviä, rauhallista. Forssa on mainettaan parempi. Jostain syystä Forssaa morkataan, Suhonen harmittelee. Jotain Forssalta kuitenkin hänen mielestään puuttuu: identiteetti. Sen perään Forssan Lehteen kirjoittava Suhonen on viime viikkoina kolumneissaan kysellyt.

– Forssan pitäisi suuntautua Loimaalle ja Turkuun, verkostoitua siihen suuntaan eikä suinkaan haikailla Tampereelle tai Hämeenlinnaan. Forssa ei ole sinänsä mitään Hämettä. Tammela on, se on maaseutua. Tämä on vanha teollisuuskaupunki, jonka identiteetti on tällä hetkellä kyseenalainen. Forssan tulevaisuus on ehdottomasti Turun suunnassa, Alpo Suhonen näkee. Hänen mielestään suurten kasvukeskusten väliin jäävien pienten kaupunkien kuten Forssan ja Loimaan pitäisi liittoutua. – Mä luulen, että siinä olisi aika hyvä projekti. Tämmöinen, että on monta pientä kylää, ei toimi. Koko maakunta-ajattelu on ihan mennyttä maailmaa. Ei maaseutu muuten pärjää, kuin että sinne syntyy pieniä keskuksia. Mihin me tarvitaan maakuntia, kun pitäisi perustaa kaupunkikeskuksia, joiden ympärillä on maaseutua? Erikokoisia kaupunkikeskuksia tarvitaan, suurempia ja pienempiä, hän luennoi.

SUOMESTA ON TULLUT JOUKKUEURHEILUMAA

Alpo Suhosen yhteydessä muistetaan aina mainita, että hän on ollut Turun kaupunginteatterin johtaja ja Pori Jazzin toiminnanjohtaja. Pääosan työurastaan mies on kuitenkin tehnyt jääkiekon parissa, ensin pelaajana, sitten valmentajana. Puhutaan siis jääkiekosta. Naisjääkiekkoilijoiden palkkaus on ollut parin viime vuoden aikana paljon esillä. Eikö ole väärin, että naisten jääkiekkomaajoukkueen pelaajat ja valmentaja saavat vain murusia verrattuna miesleijoniin? – Olen feministi paljon mieluummin kuin sovinisti, se on selvä asia, Alpo Suhonen aloittaa. – Mutta ei se niin yksinkertainen asia ole, että annetaan vain rahaa. Naisten jääkiekon taloudelliset edellytykset eivät ole kauhean hyvät, kun ei ole katsojia eikä sponsoreita. Varmasti asiassa voi olla paljon parantamista, ja mielestäni Jääkiekkoliitto on jo satsannutkin siihen. – Olen aikoinani itse pelannut jääkiekkoa, eikä silloinkaan mitään rahaa saatu. Miestenkin jääkiekossa alettiin maksaa palkkaa kunnolla vasta 80-luvulla, Suhonen muistuttaa. Hänen mielestään Suomen urheilussa on ongelma, mutta se ei ole sukupuolten välisessä tasa-arvossa. – Ongelmahan on se, että tämä on vanha yksilöurheilumaa, josta on tullut joukkueurheilumaa. Sitä taas eivät kaikki oikein halua hyväksyä, Suhonen sanoo ja alkaa luetella lukuja: Suomessa on esimerkiksi vain muutamia kymmeniä lisenssillä hyppääviä mäkihyppääjiä, kun taas jalkapallon ja jääkiekon harrastajat lasketaan sadoissatuhansissa ja monen muun palloilulajin kymmenissä tuhansissa. – Paini, nyrkkeily, hiihto – kutsun niitä perinnelajeiksi. Ne ovat vanhan yhteiskuntamuodon ja -maailman lajeja, vanhan olympia-ajattelun lajeja, Suhonen lataa. – Kaupungistuminen on muuttanut urheilua. Kun nuoriso juttelee pihalla, niin ei ne sano toisilleen, että mentäiskö työntämään kuulaa. Yksilölajeilla on Alpo Suhosen mielestä liian suuri valta urheilun päättävissä elimissä. – Rahalla yritetään epätoivoisesti pelastaa, kun menestystä ei tule. Se ei tule koskaan onnistumaan, koska jos ei ole harrastajia, ei ole myöskään lahjakkuuksia eikä valmentajia. Urheilun organisointi ei vastaa tämän hetken maailmankuvaa.

NUORET TARVITSEVAT TUKEA JA TURVAA

Alpo Suhonen on tehnyt melkein koko uransa ajan töitä nuorten miesten kanssa. Mitä hän ajattelee nuorten syrjäytymisestä, josta puhutaan nykyisin paljon?

Yhteiskunnan pitää tässä tilanteessa pystyä takaamaan nuorille, lapsille ja vanhuksille turvaa ja tukea. Ei voida elää pelkästään bisnesvetoisessa maailmassa. – Nyt pitää tarkka olla tämän asian kanssa, koska meillähän on sellaista poliittista liikehdintää olemassa, että syytetään nuoria laiskoiksi ja tyhmiksi, ja se ei pidä paikkaansa, Suhonen sanoo tiukasti. – On totta kai olemassa ongelmaisia nuoria, on huumeita ja alkoholia. Mutta menossa on koko yhteiskunnan voimakas rakennemuutos, ja pitkät ammattiurat ovat poistumassa. Teknologian kehittyminen ja digitalisaatio poistavat työpaikkoja, ammatteja tulee ja menee, työskennellään pätkissä ja projekteissa. Elämästä on tullut yksilöille epävarmempaa, Suhonen sanoo. – Yhteiskunnan pitää tässä tilanteessa pystyä takaamaan nuorille, lapsille ja vanhuksille turvaa ja tukea. Ei voida elää pelkästään bisnesvetoisessa maailmassa. Monta vuotta tässä seurattiin bisnespääministeriä. Kun kaikki myydään ja kaikesta tehdään bisnestä, siitähän kärsivät kaikkein eniten nuoret. Koulutuksesta leikattiin hirvittävät määrät rahaa, ja kun vaalit lähestyivät, käänsivät hallituspuolueidenkin edustajat takkinsa ja olivat sitä mieltä, että leikattiin liikaa. Hirveetä skeidaa! Suhonen puhkuu. Tulevaisuuden Suomi riippuu hänen mielestään täysin siitä, miten nyt suhtaudutaan nuorisoon. – Kyllä te meidät vanhat äijät ja ämmätkin saatte jotenkin hoitaa, mutta tärkeintä olisi, että hoidetaan lapset ja nuoret kunnolla, koska se on se tulevaisuus.

MAAHANMUUTTAJIA TARVITAAN

Tässä vaiheessa keskustelua Alpo Suhosen ajatukset ovat palanneet yhteistyön ja verkostoitumisen tärkeyteen. – Suomi on vaikea paikka, tällainen pohjoinen periferia, johon pätee ihan sama asia kuin Forssaan. Jos Forssa ei verkostoidu näihin isoihin kaupunkikeskuksiin, jos ei Suomi verkostoidu Eurooppaan ja maailmaan, niin se on sama asia. Eihän meillä ole mitään tulevaisuutta ilman yhteistyötä EU:n ja muun maailman kanssa, hän pohtii. Mitä Suhosen kaltainen kosmopoliitti ajattelee muukalaisvihamielisyydestä, joka on viime vuosina nostanut päätään? – Se kertoo tästä samasta perinnemaailmasta. Että täällä on joku ihmeellinen kansallisromanttinen kossu, sauna ja vissy -maailma, joka muka pitäisi säilyttää, Suhonen tuhahtelee ja toivoo, että juttuun kirjoitetaan, paljonko maahanmuuttajia hänen yksi entinen kotimaansa Kanada ottaa vuosittain vastaan: lähes 300 000. – Ja Suomessa tapellaan ja osoitetaan mieltä, kun tänne pyrkii joku pieni porukka! Pitäisi muistaa, että Suomikin on syntynyt pakolaisten kautta. Idästä, lännestä ja etelästä tänne tultiin ja ajettiin saamelaiset Lappiin. Sellainen ajatus, että ulkomaalaisten tulo Suomeen voitaisiin tai se pitäisi estää, on Suhosen mielestä mahdoton. – Asiassa on humanitäärinen lähestymiskulma ja sitten se, että tänne tarvitaan ihmisiä, että tämä maa kehittyy. Tänne on varmasti tulossa lahjakkaita ihmisiä, kun vain tehdään asiat oikein, hän uskoo. Pahin maahanmuuttovastaisuuden aalto alkaa maailmalla ehkä olla ohi, vaikka Unkarissa ja Puolassa sitä LIEKE 1/2019

vielä onkin, Suhonen arvioi. Lisäksi on tietysti Trump, jota hän nimittää reippaasti idiootiksi. – Pakolaiskriisiä Suomi ei voi tietenkään ratkaista yksinään. Mutta miksi pakolaisuutta on? Sotien takia. Kuka niihin on syypää? Samat maat, jotka ovat myyneet sinne aseita, joilla ne tappavat toisiaan, estävät ihmisiä tulemasta pois sieltä sodan alta. Outo dilemma, hän huokaa.

SAKSAA KANNATTAA OPISKELLA

Haastattelun alussa Alpo Suhonen väittää olleensa Forssaan paluunsa jälkeen vähän vapaallakin, mutta on ennättänyt luennoida ympäri maailmaa. Hän on käynyt Kiinassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa, palannut juuri viikon reissulta Sveitsistä. Käynyt Ruotsissa ja kohta taas menossa. Matka maailmankansalaiseksi alkoi jo 1960-luvulla, kun nuori Suhonen liftasi pitkin Eurooppaa. – Mulla oli pienestä saakka hirveä hinku päästä maailmalle. Varmaan johtui kirjallisuudesta ja elokuvaharrastuksesta. 70-luvulla menin ensimmäisen kerran töihin ulkomaille. Muistan hyvin, miten vaikeaa se oli pari kuukautta. Olin italiankielisessä kantonissa Sveitsissä. Siellä oli hirveä meininki päällä – syötiin ja juotiin viiniä ja ihmiset puhuivat taukoamatta, ihan toinen emotionaalinen maailma. Mä olin niin poikki! Sen jälkeen Suhonen on asunut ja työskennellyt monissa erilaisissa kulttuureissa, erilaisten arvojen, tapojen, uskontojen, poliittisten järjestelmien keskellä. Elämän tempo on ollut erilainen kuin Suomessa, mutta aina hän on sopeutunut. – Ei se riitä kansainvälistymiseen, että osaa englantia. Kansainvälistyminen on ihan jotain muuta kuin kielitaitoa. Se on sosiaaliseen elämään mukautumista ja sosiaalisen kulttuurin ymmärrystä. Suhonen on monen ikätoverinsa tavoin lukenut koulussa pitkän saksan ja suosittelee nykynuorillekin saksan opintoja. Saksa on Euroopan unionin puhutuin kieli. – Eihän Euroopassa puhuta kuin Lontoossa huonoa englantia. Se kannattaisi ottaa Suomessa huomioon. Mä olen saksan kielellä valmentanut suurimman osan työurastani. Kun puhun Sveitsissä ja Itävallassa seminaareissa saksaa, ihmiset tykkäävät aivan mielettömästi ja kunnioittavat sitä. Suomalaiset liikemiehet puhuvat siellä englantia, Suhonen paheksuu.

MUSIIKKIA JA PUUTARHANHOITOA

Puhe on polveillut maaliskuiseen kansainväliseen naistenpäivään. – Kaikki kunnia naisille! Maailmassahan ei ole kuin kolme hienoa asiaa: nainen, urheilu ja kulttuuri. Tässä järjestyksessä, Alpo Suhonen runoilee. Koska hän ei välitä puhua yksityiselämästään, puhutaan kahdesta jälkimmäisestä. Suhonen on se valmentaja, joka ehdotti, että jääkiekkoilijat jättäisivät joskus treenit väliin ja lähtisivät sen sijaan teatteriin.

Rajat esimerkiksi urheilun ja kulttuurin välillä eivät ole kadonneet, mutta ne ovat sulautuneet, hän sanoo. – Kulttuuri ja urheilu ovat lähentyneet toisiaan kaikkein eniten. Nehän kuuluvat samaan esiintymisgenreen, viihdebisnekseen. Urheilijoista ja urheilusta tehdään paljon kirjoja, elokuvia ja teatteriesityksiä. – Ihmiset varmaan yllättyisivät, jos tietäisivät, kuinka moni jääkiekkoilija käy teatterissa, kuuntelee musiikkia ja lukee kirjoja. Jääkiekkomaailmassakin kulttuuriharrastukset ja valtavirrasta poikkeava seksuaalinen suuntautuminen alkavat olla jo ihan olemassa olevia asioita, vaikka asiat eivät vielä ole niin auki kuin voisivat olla, Suhonen pohtii. Hän on tullut tunnetuksi kirjallisuuden, teatterin, musiikin ja kuvataiteen ystävänä. Oma taidekokoelma on VillaForssissa, 116-vuotiaassa Forssa-yhtiön (myöhemmän Finlaysonin) puuhuvilassa, jota Suhonen saneerasi kodikseen 18 vuoden ajan. Nyt urakka on valmis. – Se oli ollut tyhjillään 10 vuotta kun ostin sen. Kaikki rahat on mennyt ja terveys, Suhonen voivottelee pilke silmäkulmassa. Hän tietää tehneensä kulttuuriteon pelastettuaan yhden tehtaanpuiston arvorakennuksista. – Olen ollut siinä mielessä onnekas, että mulla on ollut sellainen ammatti, että olen aikoinaan ansainnut kohtuullisen hyvin rahaa, joten mulla oli varaa laittaa se talo kuntoon. Kallis harrastus, mutta eihän sitä rahaa mukaansakaan saa, kun täältä pois lähtee. Talon ympärillä pyörii kohta alkava kesäkin. Kesäkuun lopulla järjestetään neljännen kerran Suhosen johtama Musica Kalevi Aho -festivaali, ja konserttipaikkana on VillaForss. Nimensä mukaisesti keskipisteessä ovat forssalaissyntyisen Kalevi Ahon sävellykset. Festivaalilla esiintyvät mm. Iiro Rantala ja Kamus-kvartetti. Yhden kirjaprojektinkin Alpo Suhonen yrittää saada kesän aikana valmiiksi. Maailmallakin pitäisi vähän käydä. – Ja hoitaa puutarhaa! Puutarhanhoito on ihanaa, hän hehkuttaa. Lisäksi on tärkeää päästä Tammelan Pyhäjärvelle saunomaan ja uimaan. – Siellä on todella hieno kansalaisopiston yleinen sauna, suosittelen sitä kaikille.

Missä Eppu piilottelee? Eppu on piilotettu kolmelle tämän lehden sivulle. Etsi sivut, jossa Eppu on piilossa ja ilmoita sivunumerot meille nettilomakkeella (www.sallila.fi/eppu tai forssanenergia.fi/eppu). Lähetä vastauksesi 14.6.2019 mennessä. Kaikkien oikein vastanneiden kesken arvomme palkinnon. 6

LIEKE 1/2019

TERHI RAUMONEN

Tavoitteena nolla tapaturmaa

Töistä terveenä kotiin joka päivä Sähkön kanssa työskennellessä yksikin virhe voi olla kohtalokas. Sallila Sähköasennus ja Forssan Verkkopalvelut ovat sitoutuneet Elenian turvallisuusmanifestiin. – Manifestilla viestimme yhtenä rintamana jokapäiväisen työn turvallisuuden jatkuvaa vahvistamista. Haluamme, että jokainen työntekijä tiedostaa vastuunsa siitä, että hän ja työkaverit pääsevät terveenä kotiin joka päivä, sanoo Elenian kumppanivastaava Tiina Salmi. – Itse ajattelen niin, että jos tällä manifestilla saadaan tekijöille viestittyä, että yritysjohtoa ja tilaajaa aidosti kiinnostaa tekijöiden hyvinvointi ja turvallinen työskentely, saamme kehitettyä koko alamme turvallisuuskulttuuria pala palalta niin, että turvallisuus on jokaisen mielessä ensimmäisenä ja viimeisenä. Vaikka kehitystä on jo tapahtunut huimasti viime vuosina, vielä törmätään ennakkoasenteisiin, joiden mukaan ”raha ratkaisee” tai ”kyllä tämä aikataulu on vaan niin tiukka, että näissä asioissa on pakko oikoa”. Suurin työsarka onkin juuri asennepuolella. Ei ole yksilön vastuulla riskeerata henkeään tai terveyttään töissä, Tiina Salmi muistuttaa. Vakavia työtapaturmia tapahtuu alalla onneksi vähän. – Sähköala mielletään jo lähtökohtaisesti riskialttiiksi, koska työskenneltäessä sähkön kanssa on ammattitaidon ja asiantuntemuksen oltava kohdallaan. On tärkeää saada estettävissä olevat vahingot ja läheltä piti -tilanteet karsittua pois havainnoimalla ja oppimalla havainnoistamme, Tiina Salmi sanoo.

KIIPEILY VAIHTUI KUOPPIIN

TEKO – terveenä kotiin -hankkeeseen osallistuvat kaikki Elenian sähköverkon rakentamiseen ja kunnossapitoon osallistuvat pääurakoitsijat. Aliurakoitsijat mukaan laskien hankkeen vaikutus ulottuu jopa tuhanteen työntekijään. Mukana ovat myös Sallila Sähköasennus ja Forssan Verkkopalvelut. Asenteet turvallisuusasioita kohtaan ovat muuttuneet parempaan suuntaan, molemmista yhtiöistä kerrotaan. – Vielä 15 vuotta sitten kypärän nä-

keminen työmaalla oli harvinaista. Nykyään kaikilla on kypärät päässä, turvakengät jalassa ja näkyvät vaatteet. Töissä käytetään pelkkiä viiltosuojahanskoja ja kuulosuojaimia tarpeen mukaan, sanoo Sallila Sähköasennuksen projektipäällikkö Petri Soppa. Alalla työskentely on viime vuosina muuttunut, kun pylvästyöskentely on jäänyt vähemmälle. – Maakaapeloinnissa on omanlaisensa riskit. Työmailla on kaivantoja ja työkoneita. Aliurakoitsijoita kuten kaivinkoneenkuljettajia on valvottava, että he noudattavat samoja periaatteita kuin oma väki.

HILJENNÄ TYÖMAAN KOHDALLA

Forssan Verkkopalveluissa työturvallisuus ja työhyvinvointi on kytketty yhteen. – Teemme vuosittain projekteina asioita, joissa turvallisuus on aina mukana. Jatkuvaan pelkästä turvallisuudesta puhumiseen kyllästyy. On tärkeää puhua asioista monipuolisemmin, sanoo toimitusjohtaja Ilkka Tolonen. Projektit ovat liittyneet sekä fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin. Äskettäin päättyi painonhallintaprojekti. – Ajatukset pitää välillä saada pois arkisesta tekemisestä, se tuo vireyttä. Odotusarvoisesti voi sanoa, että onnettomuuksia sattuu vähemmän, kun ihminen on virkeimmillään. Forssan Verkkopalveluissa ei ole sattunut yhtään työtapaturmaa neljään vuoteen. Viimeisin vakavampi turma on vuodelta 2011, kun työntekijä putosi huonolta rakennustelineeltä, ja hänen olkapäätään jouduttiin operoimaan. Ilkka Tolosen mielestä on tärkeää, että turvallisuuteen vaikuttaminen on helppoa. – Otimme käyttöön järjestelmän, jonne voi tehdä älypuhelimella turvallisuushavaintoja tai ilmoituksia läheltä piti -tilanteista. Helppokäyttöisyys on tärkeää. Silloin ei turvallisuusasioita koeta han-

Toni Vaahteran työvaatteet ovat palosuojattuja, sillä valokaaren lämpötila voi olla yli 3000 astetta. Sallila ja FVP ovat mukana myös Nolla tapaturmaa -foorumissa.

kaliksi ja vastenmielisiksi. Vaarallisimpia paikkoja työntekijöille on nykyisin liikenteen seassa oleminen, sanovat sekä Ilkka Tolonen että Petri Soppa. – Kun tehdään töitä katuvalojen tai liikennevalojen parissa, tai ollaan kaapelitöissä, niin autoilijat ovat se suurin riski. Vaikka on työmaamerkinnät ja nopeusrajoitukset, niin autoilijat eivät tahdo pudottaa nopeutta, Ilkka Tolonen harmittelee. Petri Soppa kertoo, että työntekijöiden turvallisuuden vuoksi on usein käytettävä liikenneseinää. – Mieluummin suljetaan toinen kaistakin kokonaan kuin päästetään autoja ajamaan pienestä välistä, koska siitä sitten lasketaan niin vauhdilla läpi. Kovasti toivotaan, että autoilijat malttaisivat työmaa-alueella hidastaa.

LIEKE 1/2019

Volkswagen e-Golf / Volkswagen AG. K Auto Oy.

Sähköautot ovat olleet otsikoissa jo pitkään, ja kaasuautoilu on yhä näkyvämmin esillä. Ovatko ne kuitenkaan vielä todellisia vaihtoehtoja tavalliselle yksityisautoilijalle?

TERHI RAUMONEN

Joko on aika vaihtaa sähkö- tai kaasuautoon? L

iikenne tuottaa viidenneksen ilmastonmuutosta kiihdyttävistä kasvihuonekaasupäästöistä Suomessa. Kotimaan liikenteen päästöistä 90 % tulee tieliikenteestä. Suomen tavoite on poistaa liikenteen ilmastopäästöt vuoteen 2045 mennessä. Se edellyttäisi siirtymistä nolla- ja vähäpäästöisiin autoihin. – Vahvasti siltä näyttää, että tällainen teknologinen murros tulee todella tapahtumaan. Käyttövoimat tulevat myös henkilöautoliikenteessä muuttumaan, sanoo johtava asiantuntija Outi Ampuja Traficomista. Traficomilla on lähiaikoina käynnistymässä vuoteen 2021 jatkuva Aja Vaihtoehtoa -kampanja, jossa jaetaan kuluttajille käytännön tietoa sähköautoista, kaasuautoista ja ladattavista hybridiautoista. Sähköautojen mielekkyydestä käydään kiivastakin keskustelua. – Uuteen teknologiaan liittyy aina epävarmuutta. Ennakkoluulot ovat täysin ymmärrettäviä, Outi Ampuja sanoo. Eniten kritiikkiä saavat osakseen sähköautojen akkujen kesto ja autojen hinta. – Täyssähköautojen hankintahinnan arvellaan olevan vuonna 2023-25 sama kuin vastaavilla polttomoottoriautoilla. Hinnat laskevat ja toimintasäteet kasvavat. Nyt näyttää myös siltä, että akkujen kestävyys on paljon parempi kuin aikai8

LIEKE 1/2019

semmin pelättiin, Outi Ampuja sanoo ja viittaa tuoreeseen Valtioneuvoston kanslian julkaisemaan GASELLI (Sähkö- ja kaasuautojen kustannustehokkaat edistämiskeinot) -loppuraporttiin. Sen mukaan useissa tapauksissa akusto voi kestää hyvin auton koko eliniän ajan. Tällä hetkellä useimmat autovalmistajat antavat sähköautojensa akustoille 8 vuoden ja vähintään 160 000 kilometrin takuun. Äskettäin Fortum julkisti aloittavansa sähköautojen akkujen laajamittaisen kierrätyksen. Uuden ratkaisun myötä jopa 80 % sähköauton akusta pystytään kierrättämään. – Hyvä puoli on sekin, ettei sähkö- tai kaasuautoa tarvitse huoltaa niin paljon kuin bensiini- tai dieselautoa. Käyttövoimamuutos avaa uusia mahdollisuuksia myös sille, ettei tieliikenne enää olisi riippuvaista tuontienergiasta. Autot voisi ladata ja tankata kotimaisella biokaasulla tai aurinkosähköllä, Outi Ampuja visioi.

HALVEMMAT MALLIT OVAT TULOSSA

Sähköautojen tuotekehittely käy kuumana. VW-konserni on asettanut tavoitteekseen sähköautojen markkinajohtajuuden vuoteen 2025 mennessä. Se on ilmoittanut tuovansa muutamassa vuodessa markkinoille peräti 85 uutta sähköautomallia. Volkswagenin tuote- ja markkinoin-

tipäällikkö Jon Höckerstedt myöntää, ettei täyssähköauto tule olemaan läheskään kaikille suomalaisille optimaalisin vaihtoehto vielä lähitulevaisuudessa. – Sähköautoilu kyllä lyö läpi Suomessa lähivuosina, ja myyntimäärät nousevat sadoista autoista tuhansiin autoihin. Hidasteena tällä hetkellä on kapeahko mallitarjonta, mutta myös julkisten latausasemien vähyys jarruttaa yleistymistä olennaisesti, hän sanoo. – Toisaalta paljon on myös asenteista ja tottumuksista kiinni, miten autoilemme nyt ja olemmeko valmiita muuttamaan näitä tapoja. Volkswagenin uuden täyssähkömallin ennakkovaraukset alkavat toukokuussa, ja sen luvataan olevan hinnaltaan huokeampi ”kansantäyssähköauto”. Tällä hetkellä täyssähköautoja on tarjolla yli 100 000 euroa maksavasta Teslasta alle 14 000 euron hintaiseen pikkuriikkiseen kaksipaikkaiseen Renault Twizyyn. Suomalaisten suosimassa kokoluokassa ovat esimerkiksi Nissan Leaf ja Volkswagen E-Golf. Niiden hinta on 40 000 euron tietämissä. Ladattava hybridi kulkee sähköllä muutamia kymmeniä kilometrejä. Esimerkiksi Kia ja Hyundai maksavat reilut 30 000 euroa. Viime vuoden lopussa liikennekäytössä oli Suomessa noin 2400 täyssähköautoa ja runsaat 13 000 ladattavaa hybridihenkilöautoa.

Valtion tuet Hankintatuki: 2000 euroa uuden täyssähköauton hankintaan (kun auton hinta on max 50 000 euroa). Muuntotuki: bensiini- tai dieselkäyttöisen henkilöauton konvertoimiseen kaasukäyttöiseksi (tuki 1000 euroa) tai etanolikäyttöiseksi (tuki 200 euroa). Auto on muutoskatsastettava. Kaasukonversion hinta on noin 20004000 euroa autosta riippuen. Mitä vanhempi ja tekniikaltaan yksinkertaisempi auto on, sitä halvempaa konversio on. Muusikko Remu Aaltonen on esitellyt julkisuudessa kaasuautoksi konvertoitua Ford Lincolniaan.

KAASULLA KAASUTTELEMAAN?

Täyssähköautot ovat vielä vähän liian kalliita, sanoo Forssan Volkswagen Centerin myyntipäällikkö Jouni Lounas. – Sähköautoista puhutaan paljon, mutta hintapuoli ei tällä hetkellä suosi sitä. Suomalaisten autojen keski-ikä on 12 vuotta ja Autoliiton laskelman mukaan keskimääräiseltä arvoltaan 3600 euroa. Kun sellaista autoa tullaan vaihtamaan 40 000 euron sähköautoon, tarvitaan paljon välirahaa, hän sanoo. Autokauppaan astelevista asiakkaista nykyisin noin joka kymmenes on kiinnostunut vaihtoehtoisista käyttövoimista. Varsinkin forssalaiselle autonostajalle Lounas suosittelee mielellään kaasuautoa, koska Forssassa on paikallinen biokaasutehdas ja tankkauspiste. – Ennen kaasuautoissa oli täysikokoinen bensatankki. Nyt se on muutettu päinvastoin: kaasutankki on suuri ja bensatankki pieni. Kaasuautolla pystyy nyt ajamaan tankkaamatta mallista riippuen 400-650 kilometriä, eli etelässä, jossa asemia on enemmän, pärjää ihan varmasti, Jouni Lounas lupaa. Kaasuautoon voi tankata joko maakaasua tai kotimaista biokaasua asemilta,

Mitä ajaminen maksaa? Sekä kaasulla että sähköllä autoilu on selvästi bensaa halvempaa. Huhtikuun alussa maakaasu maksoi asemalla 0,827 euroa litralta, biokaasu 0,936 e/l. Sähköautolla ajettaessa kustannukset ovat noin 2 euroa/100 km. Kaasuautosta pitää maksaa käyttövoimavero, joka on keskikokoisesta autosta noin 200 e/vuosi.

Jouni Lounas

joita on Suomessa tällä hetkellä 41 kappaletta. – Kaasuauton tankkauksessa menee hieman kauemmin kuin bensa-auton tankkaamisessa, mutta se on vain muutaman minuutin homma. Ollaan käyty asemalla asiakkaiden kanssa harjoittelemassa, eikä kenenkään tarvitse sitä pelätä, Jouni Lounas sanoo. Hän tarjoaa kaasuautoksi esimerkiksi Seatia, jonka huokein malli lähtee alle 16 000 euron. – Käytettyjä kaasuautoja kysellään jopa viikoittain, mutta niitä, niin kuin käytettyjä sähköautojakin, on vielä niukasti tarjolla.

TIMO EI OLE JÄÄNYT TIEN PÄÄLLE

Ruotsi on ollut yksi biokaasun edelläkävijöistä. Sen teillä ajaa yli 50 000 kaasuautoa. Euroopan johtava maa kaasuautoilussa on kuitenkin Italia: siellä liikenteessä on yli miljoona kaasuajoneuvoa. Suomen teillä on tällä hetkellä vaatimattomat 5500 kaasuautoa. Yhden puikoissa on kahden kotinsa eli Alastaron ja Hämeenlinnan väliä suhaava Timo Kaunisto.

VUONNA 2030

– Meillä on ollut käytetty biokaasuauto käytössä viime marraskuusta. Aluksi oli pientä sähköongelmaa – oli väärät tulpat, pitää olla iridium-tulpat. Sen jälkeen on ollut täysin ongelmatonta, myös kovilla pakkasilla. Bensaa on tankattu viimeksi joulukuussa eli auto käyttää sitä lähinnä lyhyesti käynnistykseen ja lämpimäksi ajoon, kesällä ei sitäkään, hän kertoo. Käyttövoimavero Kaunistojen autosta on noin 240 euroa vuodessa. Volkswagen Passatin mittariin on kertynyt noin 10 000 ajokilometriä. Sitä tankataan Hämeenlinnan Gasumilla ja Forssan Envorilla. – Tankkauspisteitä toki tarvitaan lisää, ja Envorilla on ollut joskus kaasun saatavuuden kanssa pientä sanomista. Hinta on noin puolet bensan hinnasta. Tankillisella kaasua ajaa 500 – 550 kilometriä eli ihan kohtuullisen määrän. Pientä suunnittelua toki vaatii, Kaunisto summaa. Lisätietoa sähkö- ja kaasuautoilusta: traficom.fi/fi/muutosvoima gasum.com

VUONNA 2045

130 000

6 000

250 000

22 000

670 000

7 000

2 000 000

42 000

Liikenne- ja viestintäministeriön johtama liikenteen ilmastopolitiikan asiantuntijaryhmä on koonnut ehdotuksen toimenpideohjelmaksi. Toimenpideohjelman mukaan vuonna 2030 Suomessa on noin 670 000 sähköautoa ja noin 130 000 kaasuautoa ja vuonna 2045 noin 2 miljoonaa sähköautoa ja noin 250 000 kaasuautoa. Raskaassa kalustossa vastaavat tavoitteet ovat vuonna 2030 noin 7 000 sähköautoa ja noin 6000 kaasuautoa ja vuonna 2045 noin 42 000 sähköautoa ja 22 000 kaasuautoa.

LIEKE 1/2019

Puretut ilmajohdot, kyllästetyt sähköpylväät, rikkinäiset muuntajat ja mittarit – Sallilassa kierrätetään kaikki syntyvä jäte tehokkaasti.

Romuäijien ja kaatopaikkojen aika on ohi – Kierrätys on kehittynyt huimasti. Kun tulin tänne jälkeen kapinan töihin, niin silloin käytettiin vanhaa tavaraa uudelleen paljon itse, mutta paljon meni kaatopaikallekin. Kamaa pantiin yhteen kasaan, ja sitä tuli hakemaan joku romuäijä, varastonhoitaja Helge Sauranen Sallila Sähköasennuksesta muistelee. – 70-luvulla joku haki käytettyjä öljyjäkin ja teki niin sanottua köyhän miehen asfalttia, jota veti santatielle. Nyt moinen meininki olisi laitonta, ja kaikelle materiaalille on oma kierrätysjärjestelmänsä. Paljon jätettä syntyy esimerkiksi silloin, kun vanhoja sähkölinjoja puretaan pois. – Linjan purkujätteessä on alumiinikaapelia, terästä ja alumiinia sisältävää feralkaapelia, eristimiä sekä erilaisia rakenteita kuten orsia, joihin kaapelit on pylväässä kiinnitetty. Kaikki purkujäte toimitetaan Fincumetille. Jos on suurempi työmaa, sinne tilataan heiltä lava, Helge Sauranen kertoo. Nykyisin Fortumiin kuuluva Fincumet ottaa jätteistä talteen metallit, jotka menevät uusiokäyttöön tai jatkojalostukseen. Joillekin materiaaleille Sallila löytää itse jatkokäyttöä.

LIEKE 1/2019

– Käytetyistä muuntajista hyväkuntoiset huolletaan ja laitetaan eteenpäin. Jos muuntaja menee niin sanotusti hylkyyn, niin siitä otetaan meillä öljyt pois sisältä, ennen kuin kierrätetään. Hyvälaatuista linjoista purettua pienjännitekaapelia varastoidaan meille jonkin verran niin sanottuun kriisivarastoon, jossa pitää olla tietyt määrät määrättyjä tuotteita.

KELAT OVAT PANTILLISIA KUIN LIMSAPULLOT

Suurille puisille kaapelikeloille ja sähköpylväille on omat kierrätyspolkunsa. – Kelat ovat pantillista tavaraa, ja niitä käsitellään asiallisesti, jotta pantin arvo säilyisi hyvin. Kun mukaan lasketaan ulkopuolisille tehtävät urakat, puhutaan vuosittain useista sadoista keloista, Helge Sauranen sanoo. Tyhjät kelat noudetaan ja käytetään uudelleen, kunnes ne ovat niin huonokuntoisia, että päätyvät Fincumetille. Kyllästetyt sähköpylväät ovat ongelmajätettä, ja niiden käsittelyyn on tarkat määräykset, kertoo Sallila Sähkönsiirron hankintapäällikkö Sami Haapalainen. – Pylväsjätteen määrä vaihtelee paljon vuosittain, riippuen ihan siitä, miten pal-

jon vanhoja linjoja kulloinkin puretaan. Esimerkiksi viime vuonna pylväsjätettä syntyi 32 tonnia, ja kaksi vuotta aiemmin 70 tonnia. Huonokuntoiset pylväät toimitetaan ongelmajätelaitokselle, mutta osalle parempikuntoisista löytyy jatkokäyttöä. – Niitä myydään maanrakennusurakoitsijoille, joilla on asiaankuuluvat luvat. Silloin täytetään kyllästettyjen pylväiden kuljetus- ja siirtoasiakirjat ja annetaan mukaan valtioneuvoston asetus siitä, miten ongelmajätepylväät kuuluu käsitellä. Määrät vaihtelevat, mutta noin 1000 kappaletta niitä myydään vuosittain, Haapalainen sanoo. Sähkömittarit vaihdettiin aikanaan etäluettaviin mittareihin, ja silloin syntyi paljon mittalaiteromua. Nykyisin vaihdetaan vain rikki menneet mittarit, jotka toimitetaan nekin Fincumetille purettaviksi. Kun työmailla syntyy pakkausjätteitä kuten pahvia, sekin lajitellaan asianmukaisesti. Samoin on loisteputkien ja kaiken SER-jätteen laita. – Mitään ei enää mene kaatopaikalle, vaan kaikelle on paikkansa, ja se on hyvä juttu, Helge Sauranen ja Sami Haapalainen summaavat.

Muutoksia verkkopalveluja liittymisehtoihin Sallila Sähkönsiirto Oy ja Forssan Verkkopalvelut Oy soveltavat verkkopalvelusopimuksiinsa kulloinkin voimassa olevia Energiateollisuuden suosittelemia yleisiä verkkopalveluehtoja. Yleisiin verkkopalveluehtoihin tulee muutoksia. Uudet ehdot ovat voimassa 17.5.2019 alkaen. Tässä liitteessä on kooste ehtomuutoksista. Mikäli sinulla on verkkopalvelusopimus Sallila Sähkönsiirto Oy:n tai Forssan Verkkopalvelut Oy:n kanssa, tässä liitteessä kerrotut muutokset verkkopalveluehtoihin koskevat sopimusta. Sallila Sähkönsiirto Oy ja Forssan Verkkopalvelut Oy soveltavat liittymissopimuksiinsa kulloinkin voimassa olevia Energiateollisuuden suosittelemia liittymisehtoja. Liittymisehtoihin tulee muutoksia. Uudet ehdot ovat voimassa 17.5.2019 alkaen. Tässä liitteessä on kooste ehtomuutoksista. Mikäli sinulla on liittymissopimus Sallila Sähkönsiirto Oy:n tai Forssan Verkkopalvelut Oy:n kanssa, tässä liitteessä kerrotut muutokset liittymisehtoihin koskevat sopimusta.

Mikäli sinulla ei ole voimassa olevaa verkkopalvelusopimusta tai liittymissopimusta, nämä muutokset eivät koske sinua kyseisen sopimuksen osalta. Verkkopalvelu- ja liittymisehtoihin tulevien muutosten perusteena on lainsäädännön muuttuminen, olosuhteiden olennainen muuttuminen, vanhentuneiden sopimus- tai hinnoittelujärjestelyjen uudistaminen sekä energian säästämiseksi tarpeellisten toimenpiteiden toteuttaminen. Lisäksi on tehty eräitä sellaisia vähäisiä sopimusehtomuutoksia, jotka eivät vaikuta sopimussuhteen keskeiseen sisältöön. Voimassa olevat verkkopalveluja liittymisehdot ovat kokonaan luettavissa nettisivuillamme www.sallila.fi ja www.fvp.fi. Pyydettäessä toimitamme ehdot asiakkaillemme maksutta. Ehtoja voi tilata asiakaspalvelustamme sähköpostitse asiakaspalvelu@sallila.fi tai verkkopalvelut@fvp.fi sekä puhelimitse 02 764 3201 tai 029 70200 100.

SALLILA SÄHKÖNSIIRTO OY

FORSSAN VERKKOPALVELUT OY

OTA TÄMÄ TALTEEN!

Kooste sopimusehtomuutoksista LE2019 ja VPE2019 Tähän koosteeseen on kerätty liittymisehtoihin ja verkkopalveluehtoihin tehdyt muutokset.

KOOSTE MUUTOKSISTA - LIITTYMISEHDOT LE2019 •

•

Ehdot on laajennettu koskemaan myös kaikkea jakeluverkkoon liitettyä sähköntuotantoa. Jatkossa myös sähköntuotannon liittämisessä sovelletaan näitä ehtoja. Samalla luovutaan erillisistä tuotannon liittymisehdoista TLE 14. Ehdoissa on erikseen kerrottu mitä ehtokohtia ei sovelleta sähköntuotantoon.

1. Liittymisehtojen soveltaminen •

ja että se täyttää yksilöllisissä sopimusehdoissa esitetyt tekniset vaatimukset sekä järjestelmävastaavan asettamat järjestelmätekniset vaatimukset. •

6.2 Tarkennettu, että liittyjä ja jakeluverkonhaltija sopivat sähkönjakelua varten tarvittavien jakeluverkonhaltijan käyttöön tulevien sähkölaitteistojen ja -johtojen sijoittamisen yhteydessä sähkölaitteistojen ja -johtojen omistuksesta ja käyttöoikeudesta, mittauskalustosta, pääsystä liittyjän tiloihin, mahdollisesta kauko-ohjauksesta, vastuurajoista, laitteistojen ja johtojen huollosta, suojauksesta, tarkastuksesta.

7. Liittymän kytkemisen viivästys •

7.4.1 ja 7.4.3 Tarkennettu, että vahingonkorvauksessa otetaan sitä vähentävänä tekijänä huomioon mahdollisesti maksettavat tai maksetut vakiokorvaukset.

•

7.4.5 Tarkennettu, että tilanteissa, joissa liittyjä ilmoittaa puolellaan olevasta viivästyksestä niin myöhään, että jakeluverkonhaltija on jo ehtinyt aloittaa liittämiseen liittyvät työt, liittyjän jakeluverkonhaltijalle maksama mahdollinen korvaus määräytyy verkonhaltijan julkaiseman ja Energiavirastolle ilmoittaman voimassa olevan hinnaston mukaisesti.

1.1 ja 1.2 Jatkossa näitä ehtoja sovelletaan nimellisjännitteeltään enintään 36 kV sähkönjakelussa. Verkonhaltija voi soveltaa ehtoja myös yli 36 kV jakeluverkossa tapahtuvassa verkkopalvelussa, mikäli tästä on sovittu liittymissopimuksessa.

2. Määritelmät

8. Liittymän toimintavarmuus, käyttö ja kunnossapito

•

8.1 Tarkennettu, että liittyjä vastaa kaikista liittymän sähköasennuksista ja sähkölaitteistoista, jotka sijaitsevat liittämiskohdan liittyjän puolella. Lisätty, että liittyjä on velvollinen noudattamaan lainsäädännön ja viranomaismääräysten sekä liittymissopimuksessa asetettujen vaatimusten ja ohjeiden lisäksi järjestelmävastaavan asettamia järjestelmäteknisiä vaatimuksia soveltuvin osin.

•

8.3 Lisätty, että liittyjän on ryhdyttävä viipymättä toimiin tilanteen korjaamiseksi, jos jakeluverkonhaltija on ilmoittanut liittyjälle havaitsemastaan viasta tai häiriöstä, joka kuuluu liittyjän korjausvelvollisuuden piiriin. Jollei jakeluverkonhaltijan ilmoittama vika tai häiriö kuulu liittyjän korjausvelvollisuuden piiriin, liittyjä ilmoittaa käsityksensä vastuutahosta.

•

2.16, 2.18 ja 2.19 Ehtoihin on lisätty seuraavat määritelmät: järjestelmävastaava, sähkölaite, sähkölaitteisto ja sähköntuotantolaitteisto 2.17 Jatkossa näiden ehtojen mukaiseksi kuluttajaksi katsotaan myös sellainen sähköntuottaja, joka on luonnollinen henkilö ja joka sähköntuotantolaitteistollaan tuottaa sähköä pää- asiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten.

3. Liittymissopimuksen tekeminen •

3.6 Tarkennettu, että liittyjä vastaa liittymään mahdollisesti kytkettyjen kolmansien osapuolten sähköntuotantolaitteistoista ja sähkölaitteistoista.

6. Liittäminen •

6.1 Jatkossa liittämisen edellytykseksi on kirjattu myös, että liittyjä on maksanut liittymismaksun tai sovitun osan siitä. Lisäksi liittämisen edellytyksenä on, että liittyjä ilmoittaa jakeluverkonhaltijalle, että liittymä voidaan kytkeä (yleensä sähköurakoitsijan tekemä kytkentä- pyyntö). Lisätty, että liittyjä vastaa siitä, että liittyjän sähkölaitteistot täyttävät jakeluverkonhaltijan julkaisemat liittämistä koskevat tekniset vaatimukset sekä järjestelmävastaavan mahdollisesti asettamat järjestelmätekniset vaatimukset. Sähköntuotantolaitteiston osalta liittyjän tulee esittää jakeluverkonhaltijalle selvitys siitä, että sähköntuotantolaitteisto on sellaisessa kunnossa, että yhteen kytkemisestä ei aiheudu vaaraa tai häiriötä

10. Sopimusehtojen muuttaminen •

10.1 Tarkennettu, ettei tämän luvun kohtien nojalla voida muuttaa liittymismaksun määrää liittyjän vahingoksi.

11. Sopimuksen päättyminen •

11.4. Lisätty jakeluverkonhaltijan oikeus kuittausta koskevien yleisten säännösten mukaisesti mahdollisella palautettavalla vakuudella tai muilla liittyjän saatavilla jakeluverkonhaltijalta kuitata liittyjältä olevat erääntyneet saatavansa. Näin ollen jakeluverkonhaltija voi vähentää muun muassa liittymisjohdon ja muiden sähkönkäytölle tarpeellisten sähkölaitteistojen purkamisesta ja liittyjän

verkosta erottamisesta aiheutuneet tai aiheutuvat kustannukset mahdollisesti palautettavan vakuuden määrästä tai muista liittyjän saatavista. 12. Riitojen ratkaiseminen •

12.1 Lisätty, että ennen ratkaisupyynnön tekemistä kuluttajariitalautakunnalle, kuluttajan tulee olla yhteydessä kuluttajaneuvontaan (www.kuluttajaneuvonta.fi).

KOOSTE MUUTOKSISTA - VERKKOPALVELUEHDOT VPE2019 •

•

Läpi ehtojen määritelmien muotoiluja ja terminologiaa on yhtenäistetty muiden ehtojen ja sähkömarkkinalain kanssa. Lisäksi lakipykäliä on päivitetty ja viittauksia lakipykäliin on korvattu yleisillä viittauksilla lainsäädäntöön. Tekstimuotoiluja on tarkennettu ja havaittuja kirjoitusvirheitä korjattu. Ehdot on laajennettu koskemaan myös kaikkea jakeluverkkoon liitettyä sähköntuotantoa. Jatkossa myös sähköntuotannon verkkopalvelussa sovelletaan näitä ehtoja. Samalla luovutaan erillisestä tuotannon verkkopalvelua koskevasta ehtojen liitteestä TVPE11. Ehdoissa on erikseen kerrottu mitä ehtokohtia ei sovelleta sähköntuotantoon. Sähköntuotantolaitteistojen tekniset erityisvaatimukset on koottu lukuun 5. Sähköntuotantolaitteistosta johtuvaa virhettä ja vahingonkorvauksia koskevat ehtokohdat on koottu lukuun 13. Nämä ehtokohdat ovat olleet aiemmin osa erillistä tuotannon verkkopalvelua koskevaa sopimusehtojen liitettä TVPE11.

1. Soveltamisala ja määritelmiä 1.1. ja 1.2. Jatkossa näitä ehtoja sovelletaan nimellisjännitteeltään enintään 36 kV sähkönjakelussa. Verkonhaltija voi soveltaa ehtoja myös yli 36 kV jakeluverkossa tapahtuvassa verkkopalvelussa, mikäli tästä on sovittu verkkosopimuksessa. 1.11., 1.15., 1.18., 1.21. ja 1.22. Ehtoihin on lisätty seuraavat määritelmät: tuottajan myynti- sopimus, sähköntuottaja, järjestelmävastaava, sähkölaite, sähkölaitteisto ja sähköntuotantolaitteisto 1.19. Jatkossa näiden ehtojen mukaiseksi kuluttajaksi katsotaan myös sellainen sähköntuottaja, joka on luonnollinen henkilö ja joka sähköntuotantolaitteistollaan tuottaa sähköä pää- asiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten. 2. Verkkosopimuksen tekeminen ja käyttäjän sähkön hankintaa tai tuotantoa koskevat muut sopimukset 2.5. Jatkossa mikäli sähköntuotantolaitteiston tuottamaa sähköä siirretään jakeluverkkoon, edellyttää verkkopalvelun aloittaminen ja jatkaminen verkkosopimuksen ja

liittymissopimuksen lisäksi yhden ja vain yhden avointa toimitusta koskevan tuottajan myyntisopimuksen voimassaoloa. 2.9. Käyttäjällä on oikeus vaihtaa verkkotuotetta (tariffia) verkonhaltijan tuotehinnastoissa eritetyin kohtuullisin rajoituksin. Vaihtamisrajoitus voi olla enintään 12 kuukautta. Jatkossa verkkotuotteen vaihdosta ei voi periä erillistä maksua. 4. Sähkölaitteet 4.2. Käyttäjä vastaa siitä, että käyttäjän laitteistot täyttävät jakeluverkonhaltijan julkaisemat sähkölaitteistojen liittämistä koskevat tekniset vaatimukset sekä järjestelmävastaavan mahdollisesti asettamat järjestelmätekniset vaatimukset. 4.4. Tarkennettu, ettei sähköä tuottavia laitteistoja ja laitteita saa kytkeä kiinteistön sähkö- verkkoon, kun kiinteistön sähköverkko on kytkettynä jakeluverkkoon, ennen kuin verkonhaltija on antanut kytkennälle luvan. 4.6. Tarkennettu käyttäjän ilmoitusvelvollisuutta verkonhaltijalle tietyistä erikseen mainituista sähkölaitteista. Ennen liittämistä tehtävä ennakkoselvitys vaaditaan seuraavista laitteista: • Generaattorit ja muut jännitettä, energiaa tai oikosulkutehoa syöttävät laitteet, kuten tuuli-, aurinko-, vesi- ja bioenergialaitokset • Maalämpöpumput • Loissähkön kompensointilaitteet • Hitsauslaitteet • Kompressorit • Suurehkot elektroniikkaohjatut laitteet • Suurehkot suuntaajat tai taajuusmuuttajat • Palvelinkeskukset • Erilaiset moottorikäytöt, kuten pumppaamot Verkonhaltija antaa pyynnöstä käyttäjälle tämän tarvitsemia verkon ominaisuuksiin liittyviä tietoja. 4.6.3. Tarkennettu, että usein käynnistyvät suuren käynnistysvirran tarvitsevat laitteet kuten pumput, kompressorit ja moottorit tulee varustaa sellaisella virran rajoituksella, ettei niiden käyttö ylitä verkkosopimuksessa tai liittymissopimuksessa määriteltyä sulakekoon mukaista maksimivirtaa tai sovittua maksimitehoa. Näiden ollessa eri kokoiset, pienempi määrittää ylärajan sähkönkäytölle. 5. Sähköntuotantolaitteistoa koskevat erityisvaatimukset Tuotu sähköntuotantoa koskevan verkkopalveluehtojen liitteen TVPE11 sisältö osaksi verkkopalveluehtoja. 5.4. Käyttäjän tulee esittää jakeluverkonhaltijalle selvitys siitä, että sähköntuotantolaitteisto on sellaisessa kunnossa, että yhteen kytkemisestä ei aiheudu vaaraa tai häiriötä ja että se täyttää yksilöllisissä sopimusehdoissa

esitetyt tekniset vaatimukset sekä järjestelmävastaavan asettamat järjestelmätekniset vaatimukset. 6. Sähkön mittaus ja mittauslaitteistot 6.1. Poistettu kirjaus, jonka mukaan käyttäjän tulee maksaa aiheuttamansa kohtuulliset mittauskustannukset. Verkkopalvelun laskutuksen perusteena käytetyn mittauksen osalta tämä kustannus sisältyy käyttäjän verkkopalvelumaksuun. Mahdollisten muiden kuin verkkopalvelun laskutuksen perusteena käytettävien mittausten järjestämisestä ja kustannuksista sovitaan erikseen. 6.2. Lisätty sähköntuotantoa koskeva kohta, jonka mukana sähköntuottajan on otettava erikseen huomioon sähköntuotantolaitteistolla tuotetun ja sähköntuotantolaitteiston sisältävässä sähkönkäyttöpaikassa käytetyn energian mittaukselle lainsäädännössä asetettavat erityisvaatimukset. 6.5. Lisätty kuvaus mittauslaitteistoja koskevista vastuista. Mittauslaitteistojen vioista vastaa se sopijapuoli, joka omistaa mittauslaitteet tai on tilannut mittauspalvelun muulta kuin verkkosopimuksen osapuolelta. Vastuu koskee myös vikojen selvittämistä, korjaamista ym. ja vioista mahdollisesti johtuneiden tai johtuvien laskutusvirheiden oikaisemiseksi tarpeellisten tietojen antamista sähkömarkkinoita koskevien säännöksien edellyttämille osapuolille sekä muille asianosaisille. 7. Mittarin luenta ja mittaustiedon siirto 7.1. Muokattu mittaustietojen käsittelyperusteet päivittyneen tietosuojalainsäädännön mukaiseksi. Käyttäjän tulee sallia pääsy mittarille, mittaustietojen lukeminen ja siirto mittaus- laitteistolta sekä mittaustietojen käyttö sähkötaseiden selvityksen ja mittauksen vaatimalla tavalla siten kuin asiasta on määrätty tai on tarpeellista sovellettaviin lakeihin sekä viranomaisten määräyksiin ja ohjeisiin tai asiakassuhteisiin liittyvien velvoitteiden noudattamiseksi. 8. Laskutus ja maksujen suoritus 8.1.1. Poistettu oikeus sopia harvemmasta laskutusrytmistä kuin neljä kertaa vuodessa. Vaatimus on nykyisen sähkömarkkinalain mukainen. 9. Verkkopalvelun keskeyttäminen 9.10. Lisätty, että verkonhaltijalla on oikeus keskeyttää sähköntuotantopaikkaa koskeva verkkopalvelu, jos sähköntuotantopaikan verkkopalvelua koskevan mittauksen takana olevan sähkönkäyttöpaikan sähkönjakelu keskeytetään.

11. Verkkopalvelun virhe 11.1. Tarkennettu, että verkonhaltijan palvelussa on virhe myös silloin, kun kuluttajan laskutus on virheellinen tai viivästynyt sähkömarkkinalain 97 §:n mukaisesti 11.2. Poistettu mahdollisuus sopia sähkön laatuvaatimuksia ja toimitustapaa koskevista poikkeuksista liittymissopimuksessa. 13. Sähköntuotantolaitteistosta johtuva virhe ja vahingonkorvaus Tuotu sähköntuotantoa koskevan verkkopalveluehtojen liitteen TVPE11 sisältö osaksi verkkopalveluehtoja. Sähköntuotannon virheestä johtuvien vahingonkorvausten määräytymisperusteita on muutettu välillisen vahingon käsittelyn osalta. Välillisen vahingon enimmäismäärän määräytyminen riippuu jatkossa tuotantolaitoksen nimellistehosta (enintään tai yli 100 kilovolttiampeeria). • 13.2.4.1. Välillisenä vahinkona pidetään lisäksi verkonhaltijan muille jakeluverkkoon liittyneille käyttäjille maksamia korvauksia, jotka aiheutuvat sähköntuotannon virheestä. • 13.2.4.2. Mikäli sähköntuotantolaitoksen nimellisteho on enintään 100 kilovolttiampeeria, on vahingonkorvauksen enimmäismäärä aiheutuneiden välillisten vahinkojen osalta enintään 8.500 euroa, jos muuta ei ole sopijapuolten välillä sovittu. • 13.2.4.3. Mikäli sähköntuotantolaitoksen nimellisteho on yli 100 kilovolttiampeeria, on vahingonkorvauksen enimmäismäärä aiheutuneiden välillisten vahinkojen osalta enintään 8.500 euroa jokaista jakeluverkkoon liittynyttä käyttäjää kohtaan, joita kohtaan jakeluverkonhaltija on korvausvelvollinen sähköntuotannon virheen vuoksi, jos muuta ei ole sopijapuolten välillä sovittu. Tämän kohdan mukaisen vahingonkorvauksen enimmäismäärä on kuitenkin aina enintään 150 000 euroa. • 13.2.4.4. Jos sähköntuottaja on syyllistynyt tahallisuuteen tai törkeään huolimattomuuteen, vahingonkorvauksen enimmäismäärän rajoitusta ei sovelleta. 15. Sopimusehtojen ja hintojen muuttaminen 15.2. Lisätty, että sähkönsiirron ja sähkönjakelun maksujen korottamisessa noudatetaan lisäksi mitä sähkömarkkinalain 26 a §:ssä on säädetty (hinnankorotuskatto). 19. Riitojen ratkaiseminen 19.1. Lisätty, että ennen ratkaisupyynnön tekemistä kuluttajariitalautakunnalle, kuluttajan tulee olla yhteydessä kuluttajaneuvontaan (www.kuluttajaneuvonta.fi).

Kuvat: Minna Kylälehtonen

Museo, jota isännöivät

Vanhoja masiinoita rakastavat miehet

okläeytnkyot ?

TERHI RAUMONEN

Huhtalan maatalous- ja kotiseutumuseo Huittisissa on Suomen suurimpia yksityisiä museoita. Vanhojen traktorien ja maamoottorien äärelle tullaan ihmettelemään mennyttä maailmaa ja muistelemaan nuoruutta.

aikki alkoi vanhoista valokuvista, joita veljekset Pertti ja Olli Huhtala alkoivat 1960-luvulla kerätä talteen Huittisten ympäristöstä. Keräily laajeni maatilojen ja kotitalouksien käyttötavaraan sekä kauppojen tuotepakkauksiin. – 20 vuotta sitten heräsi omakin mielenkiinto tähän hommaan. Silloin alettiin porukalla kokoamaan tavaraa, ja keräily laajeni traktoreihin, huoltoasematavaraan ja mainoskyltteihin, kertoo Pertin poika Antti Huhtala. Traktorikokoelmassa on tällä hetkellä 37 konetta, jotka eivät ikävuosistaan huolimatta ole mitään käyttökelvotonta romua. – Kaikki ovat entisöityjä ja käyttökuntoisia. Omaksi iloksi niitä käytellään ja ajellaankin niillä. Ja koululaisryhmät kun käyvät, niin ajelutetaan lapsia kärryillä. Kokoelman helmi on International Deering 10-20 vuodelta 1927. Traktorien lisäksi museossa on pitkät rivit muitakin maatalouskoneita, sekä käsikäyttöisiä että koneellisia. Sieltä löytyy myös maamoottoreita, joita käytettiin voimakoneina ennen sähkömoottorien aikaa.

Pertti ja Antti Huhtala

Jatkuu seuraavalla sivulla.

LIEKE 1/2019

TERHI RAUMONEN

Miltä karhunpennun turkki tuntuu? Kuinka paljon perhoslajeja Hämeestä löytyy? Pari vuotta sitten ilmeensä uusinut Forssan Luontomuseo tarjoaa elämyksiä kaiken ikäisille kävijöille.

Jatkuu edelliseltä sivulta.

SUUREKSI KASVANUT HARRASTUS

Useimmille kävijöille tulee yllätyksenä Huhtaloiden museon laajuus: 750 neliömetriä ja tuhansittain esineitä. Suurin osa on koottu Huittisista ja sen ympäristöstä. Huhtalat ovat pelastaneet muun muassa alueen ensimmäiset polttoainemittarit. Entisöityjä 1920-40-lukujen bensapumppuja on parikymmentä kappaletta. 350 emaloidun mainoskyltin kokoelmaa ihailivat myös Vintage-valtakunta -ohjelman Mike ja Tomppa, jotka vierailivat museossa kuvausryhmän kanssa. Kesällä museo on yleensä avoinna yhtenä päivänä yksittäisille kävijöille. Enimmäkseen kokoelmaa käyvät katsomassa ryhmät, jotka ovat yleensä yhteisöjä: päiväkotiryhmiä, koululaisia, alan harrastajia, yhdistyksiä. – On mukavaa opastaa ihmisiä, joilla on mielenkiintoa näihin asioihin, Antti Huhtala sanoo. Vanhemmassa väessä esineet herättävät muistoja. Lapset puolestaan tutustuvat niiden kautta maailmaan, jossa eivät ole koskaan eläneet. Mikään bisnes museon pito ei ole, sillä Huhtaloiden museo ei saa, eikä ole hakenutkaan mitään julkisia avustuksia. – Rakkaudesta lajiin tätä tehdään. Tämä on meille tällainen suurimuotoiseksi lähtenyt harrastus. Se vanhojen koneiden kunnostaminen on antanut iloa itsellekin, Antti Huhtala summaa.

Huhtalan maatalous- ja kotiseutumuseossa käydään Vintage-valtakunnan 1. tuotantokaudella jaksossa 6, joka on nähtävillä Yle Areenassa. Museo on ryhmille sovitusti avoinna ympäri vuoden. Kesän yleisöaukiolosta tiedotetaan museon Facebook-sivuilla.

LIEKE 1/2019

– Kävijämäärät ovat parin vuoden ajan kasvaneet huikeasti. Meillä on nykyisin vuosittain noin 16 000 vierailijaa, iloitsee Luontomuseon johtaja Annukka Partanen. Lounais-Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen ylläpitämä museo on ollut yleisölle avoinna jo vuodesta 1968. Perusnäyttely oli pysynyt lähes samanlaisena, kunnes se kaksi vuotta sitten uusittiin LounaPlussan ja EU:n maaseudun kehittämisen maatalousrahaston hankerahan avulla. Näyttely uusittiin ottaen huomioon asiakastyytyväisyyskyselyn tulokset. Kävijät olivat poteneet ähkyä runsaiden näytevitriinien äärellä. Uusiksi kulmakiviksi valittiin paikallisuus ja luonnonsuojelu. – Tämä on niin pieni museo, että meidän on turha yrittää tallentaa koko maailmaa. Päätettiin, että tänne tallennetaan enää vain alueen lajistoa. Ja koska tämä on Suomen ainut luonnonsuojeluteemainen museo, haluttiin, että se myös näkyy, Annukka Partanen kertoo. Alligaattorin poikaset ja muut eksoottiset näytteet annettiin museon kokoelmista pois. Uuden lajistonäyttelyn nimeksi tuli Hämeen luonto. Lisäksi museossa on Suojassa-näyttely, jossa voi tutustua luonnonsuojelun historiaan ja nykypäivään. Eläimet ovat museon vetonauloja: Lasten suosikki on pentuosaston pikkukarhu, jonka hampaita voi tunnustella ja turkkia silitellä. Aikuisia kiinnostavat linnut, joiden tunnistamista on helpompi opetella aidon yksilön avulla. Kuvista esimerkiksi koko ei hahmotu samalla tavalla.

okläeytnkyot ? Suden hurja irvistys ja kultakuoriaisen kiiltävä takki Monet Luontomuseon kävijät muistavat vielä, miten Hämeen susi kylvi pelkoa yli 40 vuotta sitten. Susi ammuttiin Tammelassa marraskuussa 1972, ja nyt se kököttää museon vitriinissä.

LÄHELLÄ ON LUONTOHELMIÄ

Luontomuseolla on komeat tilat historiallisella Kehräämöalueella. Alusta lähtien tärkeä kumppani on ollut Forssan kaupunki, joka on tarjonnut museolle tilat ja myöntää vuosittain toiminta-avustuksen. – Tämä on tällainen kahden kauppa. Museo on sekä matkailunähtävyys että oppimisympäristö, jossa opastetaan ilmaiseksi paikalliset koululais- ja päiväkotiryhmät. Ja koska tämä on maksuton, niin tämä toimii myös paikallisille asukkaille piipahduspaikkana varallisuustasoon katsomatta. Yhdistykselle se on tärkeä asia, koska ympäristökasvatus on kirjattu sen sääntömääräisiin tehtäviin. On hirveän tärkeää, että kaikki voivat käydä, eikä se jää pääsymaksusta kiinni, Annukka Partanen sanoo. Luontomuseota kehitetään jatkuvasti. Luonnonsuojeluyhdistyksen Luonto lähellä -hankkeessa luodaan lapsille ja nuorille innostavaa ympäristökasvatustoimintaa. Museolla järjestetään myös paljon tapahtumia, mm. eläinpäiviä, jolloin paikalla on eläviä eläimiä. Museon pyörittäminen tässä laajuudessa ei onnistuisi ilman vapaaehtoistyötä. Yksi tekijöistä on museomestari Heikki Järvinen, joka haastattelupäivänä kiertelee katsomassa, mistä aloittaisi näyttelyn huoltotyöt. – Me olisimme pulassa, jos tätä tehtäisiin vain palkkatyöntekijöiden voimin. Meillä on muutama kaikelle yleisölle avoin talkoopäivä ja muuten täällä korjataan, siivotaan ja laitetaan paikkoja kuntoon yhdistyksen aktiivien voimin, Annukka Partanen sanoo. Minne kannattaa lähteä retkelle luontoon? Liesjärven kansallispuisto ja Torronsuo ovat jo monelle tuttuja paikko-

ja. Annukka Partanen suosittelee Häntälän notkojen perinnemaisemaa Somerolla. Siellä voi bongata vaikkapa manner-Suomessa harvinaisen pikkuapolloperhosen. – Se on niin uniikki paikka. Maisema näyttää siltä, kuin oltaisiin jossakin Skotlannin nummilla, hän sanoo. Heikki Järvinen ehdottaa Salmistonmäkeä ja Loimalammin lintutornia. Paikalla on luontopolku opasteineen. – Vaikka se on niin lähellä, että melkein näkyy Prisman parkkipaikalta, eivät ihmiset sinne löydä, hän harmittelee.

Heikki Järvinen ja Annukka Partanen

LIEKE 1/2019

Christopher Wegeliuksen takki. Kuva: Juha Erola

okläeytnkyot ? Hevostaidetta, luontoaarteita ja arvorakennuksia Ypäjä on hevospitäjä, sen tietävät kaikki. Harvemmat ovat tietoisia siitä, että Hevosopiston historiaa henkivä alue sopii myös hauskaan ja ilmastoystävälliseen omatoimimatkailuun. – Me olemme aika ylpeitä tästä paikasta. Suomessa ei ole toista vastaavaa, Hevosopiston kulttuuriohjaaja Juha Erola sanoo ja ajeluttaa toimittajaa ympäri aluetta. Autolla lähdetään liikkeelle siksi, että kävellen samaan kierrokseen kuluisi liikaa aikaa. 360 hehtaarin alueella on kuusi hehtaaria katon alla olevaa lämmitettävää tilaa. On tallia tallin perään, on maneesia, asuntolarakennuksia ja laitumia, silmänkantamattomiin. Tämä on 400 oppilaan opiskelupaikka, 70 ihmisen työpaikka ja satojen hevosten koti. – Tämä on ollut aikoinaan Ypäjänkylän kartano, jonne päätettiin sijoittaa valtiolliset hevoslaitokset. Niiden historia alkaa vuodesta 1933, kun Ratsuväkiprikaatin Ratsukoulu muutti tänne, Juha Erola kertoo. Paikalla oli siis varuskunta, jossa kasvatettiin hevosia ratsuväen tarpeisiin. 1937 alueelle tuli valtion hevossiittola, jonka tehtävänä oli tuottaa myös siviilimaailman tarpeisiin hyviä työhevosia. Jatkosodan aikaan Neuvostoliitolta sotasaaliina saadut hienot saksalaistammat innostuttivat Puolustusvoimatkin perustamaan oman siittolan. – Nykyisin Ratsukoulun perinteitä jatkaa 1994 perustettu Hevosopisto Oy, joka

Kuva: Juha Erola

on Pohjoismaiden suurin hevosalan oppilaitos. Historia kurkistaa alueella vähintään joka toisen nurkan takaa. 30-luvulla rakennetut tallit on suojeltu, samoin ainutlaatuinen maneesi, joka on tehty Terijoelle rakennetun lentokonehangaarin piirustuksilla. Tuolla on kivikautinen asuinpaikka. Tuonne on haudattu Mannerheimin viimeinen ratsu, Käthy, joka osallistui suruloimessa Marskin hautajaisiin.

PYÖRÄRETKELLE TAI LINTUJA BONGAAMAAN

Osa alueen kulttuuritarjontaa on vanhassa makasiinirakennuksessa majaansa pitävä Hevosurheilumuseo, joka tallentaa hevosalan tietoa ja esineistöä. Pienet tilat eivät mahdollista esimerkiksi taidekokoelman esillä pitoa, joten hevosaiheista taidetta on esillä ravintolan saleissa ja ulkoalueilla julkiveistoksina. – Täällä on hienoja teoksia hyvin tunnetuiltakin tekijöiltä kuten Hugo Backmansson, Alexander Paischeff, Susanna Nykyri, Emil Cedercreutz, Michael Tigerstedt, Jyrki Sailo ja Miina Äkkijyrkkä, Juha Erola luettelee. Kulttuurin lisäksi alue tarjoaa luon-

Kuva: Juha Erola

LIEKE 1/2019 Kuva: Juha Erola

Aurinkopaneelit katolle osamaksulla Kiinnostaako aurinkosähkö kotiin tai mökille, mutta järjestelmän hinta tuntuu suurelta kerralla maksettavaksi? Sallilan nettisivuille on tullut työkalu, jolla voit laskea ja hakea OP-rahoitukselta tarpeisiisi sopivan lainan.

toelämyksiä kuten Natura-alueina suojellut laajat hakamaat ja niitä ympäröivän lehtoluonnon. Niissä viihtyy valtaisa kasvi- ja eläinlajien kirjo. – Olen kuvannut laitumilta 40 päiväperhoslajia ja 110 opaskasvilajia. Muun muassa harvinainen nummimatara kukkii laitumilla. Laidunten reunusalueet ovat kuin luonnonpuistoja, niissä on valtava lintuja hyönteislajisto, esimerkiksi lukemattomia kuoriaislajeja. Laitumilta voi bongata hevosjulkkiksiakin: vaikka presidentti Tarja Halosen suomenhevosen Ypäjä Tarjan tai Sauli Niinistön Ypäjä Juulian. Kilpailualueella järjestetään kesän mittaan suuria yleisötapahtumia, jolloin alueella voi yhtenä viikonloppuna olla 15 000 ihmistä. Ypäjällä järjestetään SM- ja PM-tason kilpailuja kaikissa olympialajeissa. Jos massatapahtumat eivät kiinnosta, voi alueelle tulla myös viettämään rauhallista aikaa, Juha Erola ehdottaa. – Tänne voi tulla vaikka pyöräretkeilemään ja laitumien reunamille evästelemään. Täällä on paljon nähtävää luonto-, hevos- ja rakennuskulttuurimatkailijalle sekä historiallinen ravintola, joka on palvellut vuodesta 1933 alkaen. Hotelli- ja hostellitason majoitusta riittää ympäri vuoden.

– Laskurilla pystyt haarukoimaan itsellesi sopivaa lainan kuukausierää ja takaisinmaksuaikaa. Kyseessä on aurinkosähköjärjestelmää varten myönnettävä vakuudeton luotto, suuruudeltaan 1000– 50 000 euroa. Pisin mahdollinen maksuaika on seitsemän vuotta, kertoo Jukka Huhtala Sallila Sähköasennuksesta. Asiakas tekee aurinkopaneeleista sopimuksen Sallilan kanssa, mutta lasku tulee OPrahoitukselta. Maksaa voi laskussa mainitun minimierän tai niin halutessaan suuremman summan ilman ylimääräisiä kuluja. – Lainan korko on OP-prime + 6,95 %. Lisäksi maksetaan laskutuspalkkiota 7 e/kk. Olemme neuvotelleet niin, että lainasta ei tule perustamismaksua. Asiakkaalla on sopimuksen alussa kuukausi korotonta ja kulutonta maksuaikaa. Rahoitusta aurinkosähköjärjestelmään voivat saada kaikki 18 vuotta täyttäneet henkilöt, joilla on vakituinen työsuhde tai jotka saavat eläkettä.

TYÖN OSUUDESTA KOTITALOUSVÄHENNYS

Sallila Sähköasennuksen aurinkosähköjärjestelmien tarjontaan kuuluu pieniä 1,5–8 kWp:n valmiita pakettiratkaisuja omakotitalojen energiantuotantoon. Isompiin kohteisiin toimitukset räätälöidään. – Omakotiasiakkaista suurin osa on kiinnostuneita 3–6 kilowatin järjestelmistä. Maatiloille menee keskimäärin 30 kilowatin järjestelmiä. Esimerkiksi paljon myydyn 3,3 kilowatin järjestelmän hinta on 6200 euroa. Työn osuus tästä on 1300 euroa, ja siitä saa kotitalousvähennystä 550 euroa, Jukka Huhtala muistuttaa. Sallilan asentajat toimittavat järjestelmän "avaimet käteen" -periaatteella ja antavat asiakkaalle käyttö- ja huoltokoulutuksen. Järjestelmän koosta riippuen asennus hoituu 1–5 päivässä. Paneelit voidaan asentaa katolle tai maatelineisiin. Sallilan myymät kotimaiset aurinkopaneeliratkaisut kasvattavat jatkuvasti suosiotaan. – Joka vuosi järjestelmiä ollaan myyty puolet aiempaa enemmän, ja tänä vuonna ylittyy varmasti sekin, Jukka Huhtala ennustaa. Paneeleista kiinnostuneiden kannattaa perehtyä asiaan Sallilan nettisivuilla tai ottaa suoraan yhteyttä Jukka Huhtalaan tai Matti Lehtorantaan, jotka palvelevat asiakkaita aurinkosähköön liittyvissä asioissa.

Sallila Sähköasennuksen aurinkosähköjärjestelmien tarjontaan kuuluu pieniä 1,5–8 kWp:n valmiita pakettiratkaisuja omakotitalojen energiantuotantoon. LIEKE 1/2019

likylässä eke

TERHI RAUMONEN

Vampulassa jätteistä tulee vihreää kaasua Vampulan biokaasulaitos tekee jätteistä biokaasua ja kierrätysravinteita. Nyt biokaasu käytetään paikallisesti, mutta kohta sitä aletaan myös kuljettaa liikenneasemille kaasuautojen tankattavaksi. Kuvat: Gasum

uonna 2010 toimintansa aloittanut Huittisten Vampulassa sijaitseva biokaasulaitos opittiin tuntemaan VamBiona, mutta nykyisin sitä kutsutaan Huittisten biokaasulaitokseksi. Suomen valtion kaasuyhtiö Gasum, joka omistaa maakaasun siirtoverkoston Suomessa, osti laitoksen Taaleritehtaalta vuonna 2016. – Vampulassa otetaan vastaan erilaisia biohajoavia jakeita ja tehdään niistä biokaasua ja kierrätysravinteita. Se koetetaan tehdä myös kannattavasti. Biohajoavien jakeiden käsittelystä otetaan käsittelymaksua, ja biokaasukin pyritään myymään eteenpäin, kertoo Gasumin myyntijohtaja Jussi Rinttilä. Huittisten biokaasulaitos käsittelee useamman kunnan ja kaupungin puhdistamolietteitä, paikallisten sikaloiden lietteitä sekä elintarviketeollisuuden lietemäisiä sivuvirtoja. – Biokaasulaitoksessa mädätetään hallitusti ne jakeet, joita sinne otetaan sisään. Ne otetaan vastaan vastaanottoaltaaseen ja soosataan ja sekoitetaan siellä sopivaksi pumpattavaksi litkuksi. Sieltä ne pumpataan hydrolyysisäiliöiden kautta mädätysreaktoriin. Siellä niistä sitten tulee biokaasua ja mädätysjäännöstä eli kierrätysravinnetta, jota tulee

Suomessa on 41 kaasutankkausasemaa, joista 28 on Gasumin asemia.

sieltä liki pitäen yhtä paljon ulos kuin on syötetty jätteenä sisään, Rinttilä selostaa prosessia kansantajuisesti.

KAASUBUSSI ON PUHTAIN JOUKKOLIIKENNEVÄLINE

Vampulan laitoksen lopputuotteet ovat siis kierrätysravinne, joka menee maatalouden käyttöön, sekä biokaasu. – Tällä hetkellä kaasu menee paikalliseen käyttöön naapuriyrityksille, mutta jatkossa tulemme jalostamaan sen poiskuljetettavaan muotoon. Vampulan laitokselle on tulossa tämän vuoden aikana sitä varten biokaasun jalostuslaitteisto. Kaasun käyttäjiä tulevat olemaan huittislainen lihajalostamo ja Gasumin liikennepolttoaineasemat, Jussi Rinttilä sanoo. Kaasu kuljetetaan Vampulasta kaasukonteissa. Konttien avulla kaasua on mahdollista käyttää myös paikoissa, jotka ovat varsinaisen kaasuputkiverkoston ulkopuolella. Monet Gasumin liikenneasemistakin ovat kaasukonttiasemia.

Yrityksille Gasum tarjoaa kiertotalousratkaisuja. – Tehtaiden omista jätteistä voidaan tuottaa biokaasua, jota tehdas taas voi prosessissaan käyttää. Näin toimitaan esimerkiksi Froneri Finlandin jäätelötehtaassa Turengissa, Jussi Rinttilä kertoo. Biokaasulle olisi enemmän kysyntää kuin on tuotantoa. Kaasuautojen rekisteröintimäärät ovat lähteneet kasvuun. Gasumissa potentiaalia nähdään erityisesti raskaassa liikenteessä, joka tuottaa 40 % Suomen liikenteen päästöistä. – Kaasubussi on kaikkein puhtain joukkoliikenneväline. Biokaasulla kulkevia busseja on jo käytössä Helsingissä, Vaasassa ja Lappeenrannassa. Dieselbusseihin verrattuna päästövähenemä on 85-90 %. Gasumin biokaasu on ainut polttoaine, jolle on myönnetty sekä Joutsenmerkki että Avainlippu-tunnus. Usko biokaasun tulevaisuuteen on vahva. Gasumin mukaan biokaasulaitoksissa tuotettavan biokaasun potentiaaliseksi määräksi on arvioitu noin 10 TWh vuodessa. Se riittäisi noin miljoonan kaasuauton tarpeisiin. Tällä hetkellä biokaasun tuotantopotentiaalista on hyödynnetty Suomessa vain noin 4 %. Suurin potentiaali olisi lannassa. Vampulan laitoksen jätteenkäsittelykapasiteetti on 60 000 tonnia vuodessa, ja sen kaasuntuottokapasiteetti 30 GWh/vuosi.

LIEKE 1/2019

lieke kylässä

Forssan voimala päivystää pahan päivän varalta TERHI RAUMONEN

Vaikka Suomen sähköverkkoon tulisi isokin häiriö, maa ei pimene. Sitä varten Fingridillä on varavoimaa, jota eturintamassa tuottaa Forssan huippumoderni varavoimalaitos.

etken aikaa tunnelma on kuin scifielokuvan kulisseissa. Valtavankokoisella otuksella on yllään harmaa tikkitakki, ja sillä on jykevät jalat kuin norsulla. On pakko tähyillä korkealle katonrajaan – onko sillä naamakin? Eipä ole, sillä nyt ei olla Marsissa eikä edes Hollywoodissa, vaan Forssassa. Varavoimalaitoksen turbiinihuuva on joka tapauksessa vaikuttava näky. Kantaverkkoyhtiö Fingridin kaasuturbiinivoimala otettiin käyttöön vuonna 2012. Se on Fingridin 10 varavoimalasta uusin ja suurin. Hiljattain laitoksen tehoa on nostettu 338 megawattiin. – Kun paikkaa etsittiin, oli esillä useita vaihtoehtoja. Näistä valikoitui Forssa, koska sieltä löytyi hyvä tontti sellaiselta paikalta, jossa laitos oli hyvä liittää kantaverkkoon, kertoo voimalaitospäällikkö Sampsa Holmberg. Mitä laitoksen sisällä sitten tapahtuu? Siellä on kaksi italialaisen Ansaldo Energian toimittamaa kaasuturbiinia, joiden toimintaperiaate on samantyyppinen kuin lentokoneen moottorissa. – Kompressoriosa pakkaa ilmaa, ja

noin kymmenen baarin paineessa poltetaan polttoainetta eli kevyttä polttoöljyä. Kulkiessaan turbiiniosan läpi savukaasut laajenevat ja tuottavat energiaa kompressorille sekä pyörittävät generaattoria, joka tekee sähköä, Holmberg selostaa.

NAPPIA PAINETAAN HELSINGISSÄ

Forssan voimalaitos tarvittiin Olkiluodon ydinvoimalan uuden yksikön vuoksi. – OL3 yksikkö on niin iso, että sen häiriötilanteissa vanha kapasiteetti ei olisi yksin riittänyt korvaamaan sähköjärjestelmästä puuttuvaa sähkötehoa, Sampsa Holmberg sanoo. Kaikki Fingridin varavoimalaitokset ovat etäkäytettäviä, eli ne käynnistyvät napin painalluksella kantaverkkokeskuksesta Helsingin Metsälästä. Kun näin tapahtuu, saavat työntekijät hälytyksen ja saapuvat ajamaan voimalaa, oli vuorokaudenaika mikä hyvänsä. – Kaikkien varavoimalaitosten pääasiallinen tehtävä on toimia nopeana häiriöreservinä. Eli jos joku iso voimalaitosyksikkö esimerkiksi tippuu verkosta, niin se saadaan nopeasti korvattua.

Forssan voimalaitoksen käyttöiäksi on laskettu 60 vuotta.

Laitosvastuuhenkilö Pekka Anttila polttoainepumppaamossa.

Varavoimalaitokset käynnistyvät 15 minuutissa. Kuuden viikon välein niille tehdään koekäynnistys, jolla varmistetaan, että ne tarpeen tullen varmasti lähtevät käyntiin. Lisäksi on tositilanteita, eli niin sanottuja tarveajoja, kun sähköntuotanto ei kata kulutusta. – Tarveajojen määrä vaihtelee paljon. Saattaa olla, että jonain vuonna on vain yksi tarveajo, ja toisena vuonna voi olla vaikka kymmenkunta. Forssa on lähtenyt luotettavasti käyntiin ja siinä on iso säätöalue, joten valvomosta painetaan mielellään juuri se käyntiin, kun tarvetta on. Voimalaitoksessa on aina polttoainetta 36 tunnin ajoon. Toistaiseksi niin pitkiä ajotarpeita ei ole tullut. – Tähän asti tarve on ollut tunnista muutamaan. Jos tulee jokin isompi hässäkkä, niin sitten toki ajetaan pidempään, ennen kuin aletaan katkoa ihmisiltä sähköjä. Se on kuitenkin meidän pääasiallinen tehtävämme: pitää valot päällä valtakunnassa. Forssa on aika merkittävä laitos siihen meidän lakisääteiseen tehtäväämme, Sampsa Holmberg sanoo.

LIEKE 1/2019

"vaigrinltailauksessa vas on rajana" Mehevää pihviä, rapeita wingsejä, kukkakaalia, raparperia – grilliin voi mätkäyttää tirisemään melkein mitä tahansa. Kesäiset grilliherkut onnistuvat, kun pitää mielessään pari yksinkertaista sääntöä.

Chefdo-nimellä kulkevaa Kokki kotiin -palvelua pyörittävä Kristian Sularanta valitsee mieluiten grillattavaksi lihaa ja kasviksia. – Itse grillailen hiilillä. Se antaa hyvää savun makua lihaan. Se kuitenkin vaatii oman aikansa, joten kiireisen grillaajan kannattaa valita kaasu, hän sanoo. Tosin grillaamisessa ei kokin mielestä saisi koskaan olla kiire. – Oli kyse sitten lihan, makkaran tai kasvisten grillaamisesta, niin ei kannata hoppuilla. Älä laita tuotteita liian kuumaan grilliin, Kristian varoittelee. Muita sääntöjä ei juuri olekaan, sillä grilliin voi sujauttaa oikeastaan melkein mitä vain. Kana ja possu pitää muistaa paistaa läpikypsäksi. Kaiken muun voi kypsentää omien mieltymysten mukaan. – Grillauksessa vain taivas on rajana. Yllätä itsesi, äläkä aina mene perinteisellä kaavalla. Valitse esimerkiksi normaalin pihvin sijasta kokonainen lihanpala ja tee itse pihvit ja marinointi, Kristian ehdottaa. – Myös kalaa kannattaa kokeilla. Muista valita rasvaisempi kala, kuten lohi, ja grillaa se folion päällä. Tärkeintä grillaamisessa, kuten kaikessa ruoanlaitossa, on hyvä fiilis, Kristian muistuttaa. – Älä mene orjallisesti reseptin mukaan vaan sovella. Jos ei ole jotain tiettyä maustetta, korvaa se jollakin muulla! Lisää grillausvinkkejä ja reseptejä: k-ruoka.fi/artikkelit/grillaus valio.fi/grillaus grillimestari.fi/ohjeet-vinkit/grillaaminen

LIEKE 1/2019

kristianin resepti

Yrttimarinoitua possun sisäfileetä Grillattua tankoparsaa ja bataattia osipulia, suolaa, Tee marinadi possulle: öljyä, valk ja tuoretta amia timj ia, ariin rosm ia, ppur mustapi tuntia. i kaks noin chiliä. Anna fileen maustua atit noin bata loi viipa ja i grill a aika Valmistele sillä oparsa ja tank le Voite kahden senttimetrin viipaleiksi. illa. ppur tapi mus ja alla suol sta bataatit öljyllä, mau un marinadia poss män enem an hiem ä tehd s Voit myö ja hyödyntää sitä kasviksiinkin. noin 30 min Grillaa lihaa miedolla lämmöllä on kypsää. Grillaa käännellen tasaisesti, kunnes se li. Anna lihan /puo uttia minu bataatteja noin viisi sat nopeasti, opar tank a aika sillä aa grill ja vetäytyä aan. pint värin niin että ne saavat kauniin viipaleiksi ripottele Vinkki: Leikattuasi possunfileen aa – ja nauti! suol an hiem leikkauspintaan vielä

RISTIKKO

R I S O V A A A R T E T U U N R A L I T

N U R K K K A O T A O P A T I I T O T A N I S I A N N O M A

T T U E E N O P K I S T E O S E L K I L I M U A T A L K U R U U T A S M A I U H E K A A R O S I A A I L L A P I E K A I V A L T S E T Ä Ä R I O T A S R E I S T A R P U N I M I S

H E L A

T A L T T L A U N A N I I V O L T I N A T I U H E K E A T R O A N

S A T A A S I T O A O N T T O L A T A

LIEKE 2/2018 RISTIKON RATKAISU

militaristinen

”

Hyvältä tuoksuu!

laskee Pohjanmereen

köyhällä alhainen

” Hitler

A S U A

O L U T

Jorma Kemppainen 2019

T A N K K E R I

T A K J A L O T U T M E R I N O U T K A T K K A O T I N K A A A F V I T E L A R O I N E N E A N I

”Ideapark”

Anna almu!

Ihaa

Ståhlberg

Engren jättikäärmeitä ?

simsalabim

voi metsää

oma itsensä

ex-virasto

tauti .

. .

. .. . .. . .

.. . . .. . . . . .

.. . . .

’kuntaryhmä’

Roger

Lennox

PORO-

kuorta lentisseura

sumea

kunta

KORPIA

-karhu poikimaton

RÄTTI

uhkaa ympäristöä

UUDEN KERRAN

kavaltaja

laulun tantta

”

kielletty

-1. veres

NÄTTI

Edellisen ristikon 2/18 voittaja on Mirja Liekari Säkylästä

RATSIA

APINA

. . . .

Thamesin varrella

pärskimistä

”

itäautoja

avokätinen pTsem! piä

Ristikon oikein täyttäneiden kesken arvotaan palkinto. Nimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin

Täytä ristikko ja lähetä se 14.6.2019 mennessä: Sallila Yhtiöt, Loimijoentie 65, 32440 Alastaro. Voit vastata myös nettilomakkeella osoitteessa www.sallila.fi/ristikko tai www.forssanenergia.fi/ristikko. LIEKE 1/2019

Energiapäivä

a l l o r a t Alas

a s s a s Fors TIISTAINA

KESKIVIIKKONA

14.5.

15.5.

klo 08.30 - 13.00

klo 10.00 - 15.00

Forssan Energia ja Forssan Verkkopalvelut kutsuvat

Tervetuloa Energiapäivään pääkonttorille Alastarolle

än

Lasten Energiapäivä

• Grillimakkaraa ja pullakahvit • Aurinkopaneelit sinunkin kiinteistöösi? - tule tutustumaan paneelijärjestelmiin ja rahoitusvaihtoehtoihin

(käynti Koskuenkadun puolelta)

• Tarjolla mehua ja herkkuja! • Mahdollisuus tutustua työkoneisiin

• Drone-ilmakuvausnäytöksiä - miltä maisemat näyttävät yläilmoista

• Lapsille Onnenpyörän pyöritystä ja kaikkea muuta hauskaa puuhaa

• Sähkönmyynnin asiakaspalvelupiste

Energiapäivä järjestetään yhdessä Vapon ja Forssan kaupungin kanssa.

! a o l u t e Terv

puh. 029 70200 111, www.forssanenergia.fi

Puh. 03 412 61, www.fvp.fi

• Esillä Sallila Sähköasennuksen kalustoa • Lapsille Onnenpyörän pyöritystä

puh. 02 76 431, www.sallila.fi