Issuu on Google+

• 1 •


SISÄLTÖ HAILUODON KARTTA

4

POHJOLA KILTA

6

1. MILLAISIA HAILUOTOLAISET OVAT?

NÄIN HAILUOTOLAINEN ON ANSAINNUT ELANTONSA

11

TAITEILIJOIDEN SAARI

16

KUINKA LUOTOLAINEN OLET?

18

2. MITEN LIIKUTAAN?

”MENNÄÄN JOS PÄÄSTÄÄN”

20

KUN LIIKENNE ON ELÄMYS

21

3. MITÄ LAITETAAN LAUTASELLE?

SYÖTÄVÄÄ MAALTA JA MERELTÄ

24

4. MIHIN VOIT TÖRMÄTÄ?

VOIT BONGATA VAIKKA MITÄ

26

HAILUOTO ON MYÖS TARINOIDEN SAARI.

27

5. MITÄ VOIT NÄHDÄ JA TEHDÄ?

PERÄMEREN HELMI

30

MARJANIEMI – LOISTOPAIKKA

32

MARKKINOILLE JA TEATTERIIN

34

LUOVON LUONNON LUMOISSA

35

Suunnittelu ja toteutus: WWW.SEVEN-1.COM

• 2 •


• 3 •


KESKINIEMI HYYPÄNMÄKI

MARJANIEMI

HAILUOTO KALASTAJAKYLÄ

KIRKKOSALMI

ILLONPERÄ

ETÄISYYDET

Oulu 38 km Kokkola 232 km Kairo 3916 km • 4 • Narvik 494 km Kuala Lumpur 9935 km


LAUTTA

LUODONSELKÄ

• 5 •


RAIDERS OF THE LOST SAMPO

IHMISKUNTA SAA SILLOIN TÄLLÖIN päänvaivakseen kihelmöivän salaisuuden, kuten Atlantiksen. Yhtä mehevä arvoitusleikki on sampo, rikkauksia jauhava mylly Kalevalassa.

Kalevalan tapahtumat pyörivät kahden kansan, Kalevalan ja Pohjolan, keskinäisten kärhämien ja naimakauppojen ympärillä. Pohjola sijaitsi jossain Pohjanlahden seudulla. Kalevalaisille se oli maailman pimeä puoli – kylmä ja vaarallinen. Sampo oli Pohjolan kansan hallussa. Mikä sampo todellisuudessa oli? Onko se yhä Pohjolassa? Pohjola Kilta lähtee tutkimusmatkalle! Ehkä löydämme sammon, Pohjolan aarteen.Tutustumme tapoihin jotka ovat muille outoja. Kohtaamme ilmiöitä joista muut eivät ole kuulleet. Syömme ruokia joita muut eivät ole maistaneet.

Tule mukaan!

• 6 •


• 7 •


1. MILLAISIA HAILUOTOLAISET OVAT?

LUOTOLAISIA ~ ­

Hailuotolaiset ovat eläneet kohta tuhat vuotta erillään muusta Suomesta. He asuvat ”Luovossaan”, muut ”Euroopan puolella” eli mantereella. Olet aina lämpimästi tervetullut hailuotolaisten Luotoon, mutta luotolaista sinusta ei tule. Oikea luotolainen on syntynyt Luovossa, kuten hänen vanhempansa ja isovanhempansakin. Hailuodossa asuu vajaat tuhat ihmistä, kesäisin lisäksi noin 1200 mökkeilijää. KUN HAILUOTO alkoi nousta merestä maankohoamisen tuloksena

vuoden 300 tienoilla, siitä tuli kalastajien ja hylkeenpyytäjien tukikohta. Ensimmäiset vakituiset asukkaat asettuivat saarelle luultavasti 1100-luvulla. Hailuotolaisen sukupuun juuret ovat etenkin Karjalassa. Ruotsalaiset antoivatkin saarelle nimeksi Karlö eli Karelö, karjalaisten saari. Hailuoto taas on yksinkertaistettu muoto Haililuodosta. Karjalaiset kutsuivat tuoretta silakkaa hailiksi, ja Hai-/Haili-alkuisia nimiä löytyy myös Karjalan Kannaksen rannikolta ja itäiseltä Suomenlahdelta. Karjalan laulumaiden perintöä löytyy siis luotolaisista – löytyykö heidän hallustaan sampokin?

• 8 •


HAILUOTOLAISEN OTTAISIT MUKAASI AUTIOLLE SAARELLE ˜˜LUOTETTAVUUS JA SYDÄMELLISYYS Karuissa oloissa elämästä selvittiin yhteispelillä. Luottamuksen saattoi menettää vain kerran. Ihanneluotolainen on rehellinen, sydämellinen ihminen, joka suhtautuu toiseen arvostavasti ja hyväntahtoisesti. ”Ei siihen oo uskominen, sillähän on syvän ku hylykeennahkanen tupakkapussi” sanottiin Hailuodossa. Heidän silmissään sydämetön ihminen oli siis mitättömän harmaa. Jos maailmassa olisi hetken vain sinä ja yksi toinen ihminen, olisi mukavaa, jos se toinen olisi hailuotolainen.

˜˜METSÄSTYSTAITO Lähes joka toinen hailuotolainen on metsästysseuran jäsen. Neljän vuodenajan lisäksi elämään vaikuttavat suuresti hirvestys- ja vesilintukaudet. Varsinkin hirvijahti on luotolaisille merkittävä tapahtuma. Joten ei hätää, lihapata porisisi. Lue tarina Urho Kekkosen metsästysreissusta Hailuotoon: www.pohjolakilta.fi

˜˜AHKERUUS Eristyneen Perämeren saaren asukkaille elanto ei tullut sormia napsauttamalla. Mutta ”joka kovan kokkee, se pehemijän löytää”, kannustaa hailuotolainen sananparsi. Hailuotolaiset ovat kautta aikain olleet uutteran maineessa. Amerikan-siirtolaisuuden aikoina esimerkiksi Michiganin Chassellissa oli paljon Hailuodosta kotoisin olevia. Heidät otettiin mielellään töihin sikäläisille kaivoksille ja metsäsavotoille. Hailuotolaiset myös raivasivat viljeltäväkseen maat, joita muut eivät huolineet. Sinun ja luotolaisen perunamaa kukoistaisi vähän karummallakin saarella.

• 9 •


˜˜VISUUS Hailuotolaiset ovat olleet säästeliäitä, hailuodoksi visuja. Talonpito on ollut tarkkaa ja halkopinot suoria. Esimerkiksi Kniivilän talon väkeä ihailtiin työteliäästä elämäntavastaan. Kniivilän talo on nykyään museona. Jos haaksirikkoutuisit autiolle saarelle hailuotolaisen kanssa, polttopuut ja muu tarpeisto riittäisivät pelastajien tuloon saakka.

˜˜SEURALLISUUS Ankarat olot eivät ole nujertaneet luotolaisten elämäniloa. Hailuotolaiseen illanistuntaan ovat 1800-luvulta aina 1960-luvun lopulle saakka kuuluneet ns. kahvipirtit, jotka olivat kahvilan ja sekatavarakaupan risteytymiä. Kahvipirteille kokoonnuttiin viettämään iltaa kaljan, tupakan, korppujen, pullan ja meriveteen keitetyn kahvin ääreen. Joku oli saattanut tuoda gramofoninkin, ja päästiin tanssimaan. Hailuotolaisen suusta saattaa kuulla myös nasevia sutkautuksia. Tämä taito oli tarpeen entisaikoina, kun luotolaiset kävivät kauppaa Oulun torilla. Siellä ”mantereen miehet” irvailivat luotolaisille, joita arvelivat eristyneiksi junteiksi. Vaan luotolaisetpa antoivat sanan säilästä. Tylsää ei siis hailuotolaisen seurassa olisi autiolla saarellakaan.

• 10 •


NÄIN HAILUOTOLAINEN ON ANSAINNUT ELANTONSA ˜˜KALASTUS Meri on ollut hailuotolaisen talonpojan toinen pelto. Siitä lähtien, kun ensimmäiset hailuotolaiset ottivat saaren kodikseen 1100-luvulla, meri on tuonut heille ruoan pöytään. Kalastuksella oli tärkeä asema arjessa vielä 1940-luvulla. Suolasilakka oli luotolaisten tärkein kauppatavara ja olennainen osa ruokakulttuuria. Parhaina kesinä Hailuodosta lähti yli 200 000 kiloa silakkaa Ouluun myyntiin. Silakan lisäksi pyydettiin maivaa eli merimuikkua, lohta ja siikaa. Hailuotolaiset kävivät parinkin kuukauden pyyntimatkoilla Malurin ulkoluodolla Perämeren pohjukassa saakka. Kalastajat asuivat siellä itse tehdyissä mökeissä. Mukana oli usein vuohi, josta sai maitoa. Kalastus on jättänyt saarelle leimansa. Kaikkialla Hailuodon rannikoilla näet kalasaunoja, kalamajoja ja ranta-aittoja, joista osa palvelee nykyään kesämökkeinä. Lue Hailuodon nuottamiesten elämästä: www.pohjolakilta.fi

• 11 •


• 12 •


˜˜LAMMASTALOUS Lammas oli hailuotolaisille tärkeä kotieläin aina 1950-luvulle saakka. 1800-luvulla talossa saattoi olla satakin lammasta, yhteensä lampaita oli saarella yli 4 000. Hailuotolaiset möivät lampaanruhoja runsain mitoin, ja hailuotolaiset villatuotteet olivat kysyttyjä kaikkialla Pohjanmaalla. Lampaat saivat laiduntaa kesän vapaasti ympäri saarta. Lampaiden kokoaminen kesälaitumilta Mikkelin päivänä 29.9. oli nähtävyys, jota tultiin mantereeltakin katsomaan. Saaren valtasi markkinameininki kaupustelijoineen ja temppuilijoineen. Pidettiin Luovon markkinat eli saparoiden jako. Asukkaat nousivat aamuvarhain. He levittäytyivät ympäri saarta muodostaakseen ketjuja, jotka ajoivat eteen osuneet lampaat eteläiseen ja pohjoiseen yhteisaitaukseen. Seuraavana aamuna lampaiden omistajat erottivat omat eläimensä laumasta ja veivät ne kärryillä kotiinsa. Lampaat tunnistettiin korvamerkistä. Ilman hakijaa jääneet lampaat ajettiin saaren yli kohti vastakkaista yhteisaitausta. Ajaminen oli nuorten poikien miehuuskoe. Matkalla pysähdyttiin muutaman kerran, jotta alueen asukkaat voivat ottaa laumasta omansa. Jakoperät eli tunnistamatta jääneet lampaat sai myöhemmin lunastaa ruokarahaa vastaan. Lue lisää Hailuotolaisesta maalaiselämästä: www.pohjolakilta.fi

• 13 •


˜˜LUOTSAUS Hailuotolaiset luotsasivat laivoja ensi alkuun huhtikuusta marras- tai joulukuulle asti, 1970-luvulla luotsaus muuttui ympärivuotiseksi. Marjaniemessä luotsaustoimintaa harjoitetaan nykyään Perämeren luotsiaseman Marjaniemen tukiasemalla. Ennen vanhaan luotsit kohtasivat usein monenlaisia vaaroja rientäessään pelastamaan merihätään joutuneita.

˜˜JÄKÄLÄNKERÄYS Hailuodossa näet komeita jäkäläkasvustoja. Jäkälän kerääminen myyntiin alkoi 1920-luvun lopulla ja jatkuu nykyäänkin. Hailuotolainen jäkälä oli arvostettu brändi, ”Luovon kulta” ja ”Hailuodon hopia”. Pöyheä latvus ja puhtaus erotti hailuotolaisen jäkälän kilpailijoistaan. Ennen vanhaan jäkälää voi poimia vain syksyn sadeilmoilla. Työ ei ollut mukavaa, mutta sillä tienasi mukavasti. 1960-luvulla aloitettiin jäkäläalueiden keinokastelu, ja keräyksestä tuli ympärivuotista. 1970-luvulla kolmasosa Hailuodon kunnan verotuloista kertyi jäkälänpoiminnasta. Huippuvuotena 1972 Hailuodosta lähti keskieurooppalaisten hautausmaiden koristeeksi yli 500 000 kartonkia jäkälää. Jäkälänpoimijoita oli satoja, monet heistä koululaisia.


˜˜PAJUNKUORINTA Jotkut hailuotolaiset saivat lisätuloja toimittamalla pajuparkkiaineksia oululaiseen nahkurinliikkeeseen. Parkkimetsälle lähdettiin kesäkuun alussa, ja työpäivään valmistauduttiin voitelemalla iho pikiöljyllä hyttysten torjumiseksi. Parkit kuivattiin ja sidottiin kerpuiksi.

˜˜KÖYSIEN VALMISTUS Hailuotolaiset olivat taitavia juuri-, paju-, jouhi-, hamppu- ja verkkoköysien valmistajia 1800-luvulla. Juuriköysi valmistettiin männyn juurista. Suikaloituja juuria keitettiin ja liotettiin vedessä. Tämä vaihe kesti useita päiviä. Värttinän ja seinään kiinnitetyn ison kelan avulla kelattiin ja kierrettiin 3–4-säikeinen pitkä köysi. Juuriköyttä vietiin myytäväksi Ouluun ja Raaheen, joskus Ruotsiinkin. Köysiä käytettiin mm. verkkojen pauloina. Hevosen ja lehmän jouhista valmistettu jouhiköysi soveltui silakkaverkon ja nuotan pauloiksi. Esimerkiksi talvella rekiköytenä käytetty verkkoköysi valmistettiin vanhoista, kaistaleiksi leikellyistä kalaverkoista. Kniivilän kotiseutumuseossa on nähtävänä köydenpunontakone.

˜˜AMERIKAN-SIIRTOLAISUUS ”Se ei saa kirkosa mennä miesten puolelle istumaankaan, joka ei oo Ameriikasa käyny”, tokaisivat luotolaiset. Hailuotolaiset lähtivät sankoin joukoin siirtolaiseksi Amerikkaan, erityisesti vuosina 1870–1914. Hailuotoon palanneet olivat arvostettuja ja aktiivisia yhteisön jäseniä. Heillä oli mukanaan rahaa ja uutisia maailmalta – sekä uusia taitoja ja ideoita esimerkiksi talonrakennukseen. Hailuoto tunnetaan ”Ameriikan malliin” korotetuista taloistaan. Lue lisää luotolaisten siirtolaisuudesta: www.pohjolakilta.fi

• 15 •


TAITEILIJOIDEN SAARI HAILUODON LUONTO ja eksoottinen saarielämä ovat kautta aikain

innoittaneet luovan työn tekijöitä. Luonto, maisemat ja eristyneisyys ovat tuoneet henkistä rikkautta niin luotolaisille kuin muillekin. ˜˜LUOVASTI LUOVOSSA Kuvataiteilijat, muotoilijat, äänitaiteilijat, valokuvaajat, kirjailijat, käsityöläiset, tutkijat… kaikille heille Hailuoto on ollut paikka, josta on löytynyt aiheita ja työrauha. Vierailevien taiteilijoiden ohella Luoto on aina inspiroinut omaakin väkeä. Hailuotolaisissa on poikkeuksellisen paljon kirjailijoita asukaslukuun suhteutettuna.

˜˜NYKY-SUOMEN ELÄVIN TAITEILIJASIIRTOKUNTA Hailuoto nousi nykykulttuuriväen siirtokuntailmiöksi vuonna 1963. Silloin ilmestyi oululaissyntyinen kirjailijan Matti Hällin (1913–1988) Ruottinojan aurinko, Hailuoto-trilogian keskimmäinen osa. Omaperäiselle saarelle alkoi virrata taiteilijoita muualta maasta. 1970-luvulla Hailuodossa pidettiin taideleirejä, joiden vetäjinä toimivat mm. kuvanveistäjä Tapio Junno ja taidemaalari Marjatta Hanhijoki. Siirtokunta kukoistaa Hailuodossa edelleen, ja uudet taiteilijapolvet tekevät siellä monipuolista taidetta. Nykypäivän hailuotolaisia taiteilijoita ovat mm. Anni Rapinoja sekä Lauri Rankka.

• 16 •


• 17 •


KUINKA LUOTOLAINEN OLET? SINUSTAKIN VOI TULLA LUOTOLAINEN. VIETÄ AINAKIN KESÄT LUOVOSSA, JOTTA LUOTOLAISUUTESI PÄÄSEE VAHVISTUMAAN.

VIETÄ ENEMMÄN AIKAA LUOVOSSA, NIIN SAATAT ALKAA USKOA MYÖS FRUU FAARASTIINAAN, JA LUOTOLAISUUTESI KASVU VOI ALKAA.

KYLLÄ

Uskotko Fruu Faarastiinaan?

KYLLÄ

EI

Oletko nähnyt Helmifröökynän?

LUOTOLAISUUS ON SINUSSA, KUNHAN ET VAIN PÄÄSTÄ ASIAA UNOHTUMAAN.

EI

Onko sinulla kirjallisia harrastuksia?

Pysytkö viilipyttynä, kun lomalento on sumun takia kolme tuntia myöhässä?

KYLLÄ

Ahdistaako sinua olla eristyksissä?

KYLLÄ

LUOTOLAISTA SINUSTA EI VOI TULLA, MUTTA HYVÄ LUOVOSSA KÄVIJÄ KUMMINKIN.

KYLLÄ

EI

OLET KOKENUT JOTAIN LUOTOLAISEEN ELÄMÄÄN KUULUVAA, MUTTA SE EI VIELÄ MERKITSE MITÄÄN.

EI

JOTAIN LUOTOLAISTA SINUSSA ON, MUTTA MELKO VÄHÄN.

Onko suvussasi vähintään yksi kalastaja?

EI

KYLLÄ

OLET ILMISELVÄ LUOTOLAISTEN SIELUNKUMPPANI.

VAIKKA ET OLEKAAN LUOTOLAINEN, VIIHTYISIT KYLLÄ LUOVOSSA.

• 18 •

EI

LUOTOLAINEN ET OLE, MUTTA YHTEISTÄ PUHUTTAVAA LÖYTÄISIT KYLLÄ LUOTOLAISTEN KANSSA.


Oletko syntynyt Hailuodossa?

OLET LUOTOLAINEN. JOS ET ASU LUOVOSSA, OLISI MUKAVA JOS HARKITSISIT PALUUMUUTTOA...

KYLLÄ

EI

Ovatko vanhempasi tai isovanhempasi syntyneet Hailuodossa?

Oletko kulkenut jäätiellä?

EI

KYLLÄ

EI

KYLLÄ

KYLLÄ

EI

Tuoksuuko kuivattu norssi sinusta hyvälle?

Oletko innoissasi metsästyskauden alkamisesta?

KYLLÄ

JOKU KAUKAINEN ESI-ISÄSI SAATTAA OLLA LUOTOLAINEN!

Osaatko välttää karikot?

KYLLÄ

Onko joku esi-isäsi lähtenyt siirtolaiseksi Amerikkaan?

ET EHKÄ OLE LUOTOLAINEN, MUTTA LUOTOLAISTEN ARVOSTAMA KYLLÄ!

EI

EI

Kun teet halkopinon, tuleeko siitä suora?

KYLLÄ

EI

Tunnetko arvokkaimmat jäkälälajit?

KYLLÄ

SINUSSA ON JOKIN MÄÄRITTELEMÄTÖN LUOTOLAINEN SÄVÄYS.

EI

KYLLÄ

LUOTOLAISUUTTA SINUSTA EI KYLLÄ LÖYDY. MUTTA TULE TOKI KÄYMÄÄN.

VIELÄ VÄHÄN HARJOITTELEMALLA SINÄKIN VOIT OLLA KUTEN LUOTOLAISET.

• 19 •

EI

LAHJASI OVAT JOSSAIN MUUALLA KUIN LUOTOLAISUUDESSA.


2. MITEN LIIKUTAAN?

”MENNÄÄN JOS PÄÄSTÄÄN” ~

Hailuoto on Perämeren ainoa pysyvästi asuttu saari, jonne ei ole kiinteää tieyhteyttä. Ennen vanhaan ”Euroopan puolelle” kuljettiin kesäisin romanttisesti purjeveneillä ja talvisin hevosilla jäätä pitkin. Höyrylaivaliikenne alkoi vuonna 1902 jatkuen vuoteen 1968, jolloin nykyisinkin toimiva lauttayhteys otettiin käyttöön. Hailuotoon pääsee ympäri vuoden Merisilta- ja Meriluoto-lautoilla Oulunsalon Riutunkarista. Talvisin saaren ja mantereen välillä kulkee myös jäätie – silloin kun ei ole kelirikkoa. 1940-LUVUN LOPULLE saakka Hailuoto oli kelirikkoaikaan alku-

talvesta ja pääsiäisen tienoilla täysin motissa. ”Kelirikko on riesaa ilikiämpi, mutta ei auta rospuuttoa kirota. Se pitää hyväksyä ja kestää”, Hailuodossa on sanottu. Luotolaiset varautuivat rospuuttoon hankkimalla varastoon sokeria, suolaa, jauhoja, hiivaa ja Hota-pulveria. Joka päivä he tarkkailivat jään väriä: joko se kantaisi potkukelkan; joko aukeaa ensimmäinen railo veneelle. Rospuuttoon toivat helpotusta kelirikkolennot, joita järjestettiin 1940-luvulta 60-luvulle. Hailuodon läpi kulkee 30 km mittainen asfaltoitu maantie, jonka varrelta löydät palveluja matkailijalle. Melkein Maltan valtion pääsaaren kokoisessa Hailuodossa on pitkät etäisyydet ja harva asutus tänäänkin – tilaa elää, olla ja nauttia saaren rauhasta.

• 20 •


KUN LIIKENNE ON ELÄMYS ˜˜KELIRIKKOLENTO Säännölliset kelirikkolennot Hailuodon ja mantereen välillä alkoivat vuonna 1948, ja niitä jatkettiin parinkymmenen vuoden ajan. Hailuodossa kentäksi vakiintui Pöllä saaren eteläosassa, Oulun päässä Oritkarin nurmikenttä jos se oli sula. Jos ei ollut, matkustajat joutuivat tulemaan koneelle esim. Nallikarin edustalta suksilla jäätä myöten. Kentän laidalle oli syytä pukeutua lämpimästi. Sää saattoi yhtäkkiä muuttua, ja lähtö venyi. Koneeseen mahtui vain muutama matkustaja, mutta sopu sijaa antoi. Matkustajat sopivat vuorot keskenään, ja lentoja tehtiin niin monta kuin tarvittiin. Luotolaisten lisäksi lentokoneella matkustivat lääkäri ja kiertävä pappi. Rahtina koneessa olivat mm. posti, kalalaatikot ja kermatonkat, jotka olivat matkalla meijeriin. Lento oli edullinen ja matka kesti 15 minuuttia. Joskus luotolaiset tekivät tikusta asiaa, että pääsivät lentämään. Lue lentäjä Raimo Sallangon kokemuksista: www.pohjolakilta.fi

• 21 •


˜˜JÄÄTIE Suomen ja Euroopankin pisin jäätie – 10 km – kulkee merellä Oulunsalon kärjestä Hailuotoon. Jäätie, hailuodoksi tikkatie, tehtiin autoilijoiden käyttöön ensimmäisen kerran sotien jälkeen. Reitille voi nousta keväisin vettä, mutta rospuuttoon karaistuneita luotolaisia ei hirvitä karauttaa halki aavan valkoisen meren kotisaarelleen tai sieltä Euroopan puolelle.

˜˜HAILUOTO-LAIVA Vuonna 1920 Hailuodon ja mantereen yhteys alkoi toimia höyrylaivan voimin, kun Hailuoto-laiva aloitti liikennöinnin. Se puksutti Oulun Kauppatorin rantaan kahdessa ja puolessa tunnissa. Laivareissu oli juhlahetki arjessa, ja matkalle pukeuduttiin vähän fiinimmin. Lastiruumassa oli Ouluun myyntiin menevää kermaa, kalaa, marjoja ja jopa vasikanruhoja. Tämäkin kulkupelin aikataulu oli luonnon ja säiden armoilla. ”Mennään jos päästään, se on saarelaisen aikataulu”, sanottiin.

18.6.1949 Hailuoto-laiva upposi. Reimari oli siirtynyt paikaltaan, ja Hailuoto törmäsi kiveen niin lujaa, että osa matkustajista kaatui. Laivan keula repesi. Kahdella pelastusveneellä lähdettiin soutamaan apua eräältä hinaajalta, joka oli ankkurissa noin kuuden kilometrin päässä. Myrsky oli kova, ja soutajat pääsivät perille vasta kahden tunnin kuluttua. Matkustajat odottivat pelastajia tuntikausia, siirtyen lopulta laivan katolle yhä syvemmälle vajoavassa laivassa. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta lasti menetettiin merelle: 3000 kiloa silakkaa ja 9000 kiloa kivihiiltä. Hailuoto palasi liikennöimään vielä 20 vuodeksi. Vuonna 1968 sen korvasi Merituuli-lautta. Nykyään Hailuoto-laiva viettää eläkepäiviä museo- ja kahvilalaivana Lumijoen Varjakassa. Lue millaista oli matkustaa Hailuoto-laivalla: www.pohjolakilta.fi

• 22 •


˜˜JÄHTI Perämeren rannikolla seilattiin jähdeillä, jotka olivat pieniä kaksimastoisia ja leveäpohjaisia purjelaivoja. Vastaavanlaisia aluksia kutsuttiin etelämpänä kaljaaseiksi. Jähdit olivat talonpoikien kauppa-aluksia. Hailuotolaiset rahtasivat niillä puutavaraa Perämeren rannikkokaupunkeihin sekä tervaa Haaparantaan ja Tornioon. Paluulastina oli suolaa. Jähtien kulta-aikaa oli 1800-luku, kun uusi elinkeinoasetus helpotti tavallisen kansalaisen alkamista kauppiaaksi. Jähtiliikenne hiipui 1900-luvun alussa, kun saatiin paremmat tiet ja rautatiet.

˜˜SNOWKITING ELI LEIJAHIIHTO Snowkiting (leijahiihto, leijalumilautailu) on erityisesti nuorison suosima talvilaji. Leijalumilautailijat ovat tavallinen näky Hailuodon Marjaniemessä ja Lauttarannassa tuulisina päivinä.

• 23 •


3. MITÄ LAITETAAN LAUTASELLE?

SYÖTÄVÄÄ MAALTA JA MERELTÄ ~

Luotolainen ruokapöytä notkuu parhaita herkkuja syksyllä. Maa antaa tuoreet vihannekset ja meri kalat, metsä lakat, mesimarjat ja karpalot. Perunan rinnalla luotolainen nauttii lisukkeeksi porkkanaa, lanttua, selleriä ja naurista. OMAVARAISTALOUDEN AIKAKAUDELLA ruoanhankintaan kuu-

lui syksyisin lampaiden ja vasikoiden teurastus. Lihat kuivattiin, verestä tehtiin vaikkapa verilättyjä. Kalalla oli luonnollisesti tärkeä asema kalastajakansalle jokapäiväisenä ravintona. Kala syötiin arkena tavallisesti suolakalana lähes joka aterialla. Tavallinen pyhäaamun ruoka koostui viilistä, voista, rieskasta – ja isosta suolatusta kalasta.

KALAA JA LAMMASTA ˜˜SILAKKA Hailuotolaisten silakkaosaaminen on jalostunut vuosisatojen ajan. Kaikki silakan herkulliset muodot tunnetaan. Ruisjauhoissa pyöräytetty ja kokonaisena voissa paistettu. Keitetty silakka, silakkarulla, etikkasilakka, savusilakka ja halstrattu silakka.

• 24 •


˜˜SIIKA Myös siikaa laitetaan Hailuodossa monella tavalla: halstraamalla, savustamalla ja keitoksi.

˜˜KAPAKALA Kapakalaksi kuivattiin norssia, kiiskeä, merimuikkua eli maivaa, ahventa ja haukea. Isot kalat halkaistiin kahdeksi puolikkaaksi ja liotettiin suolavedessä. Sitten puolikkaat kiinnitettiin seinälle naulaan. Pienet kalat puhkaistiin ja sisälmykset poistettiin. Tämän jälkeen kalat laitettiin leuasta pieniin varpuihin, jotka pantiin seinälle auringon puolelle. Kuivatus viimeisteltiin uunissa, jossa kalat mureutuivat sopivasti.

˜˜HYLJEKEITTO Oululaisilla on rössypottunsa, savolaisilla mykyrokkansa. Hailuotolaisilla on hyljekeitto. Hyljekeiton tuoksu ja ulkonäkö erottelee perinneruokien tosimaistajat jänishousuista. Maku on yllättäen ok.

˜˜HAPANKALA ELI HAPPAKALA Luotolaiset hapattivat kiiskiä, säynettä, pikkumuikkuja ja ahvenia. Kaloihin pantiin vain vähän suolaa, jotta ne happanivat eli kesäytyivät. Jotkut luotolaiset säilöivät osan kalasaaliistaan hapattamalla vielä 1960-luvun alussa.

˜˜LAMPAANVIULU Lampaiden pito oli ennen vanhaan tärkeä elinkeino luotolaisille. Saarella oli 1800-luvulla 4000 lammasta. Liharuuista lampaanviulu onkin perinteinen luotolainen ruokalaji. Paistettaessa lampaanviuluun lisätään vähän kermakahvia. Myös valkosipulia voi laittaa. Paistoliemestä tehdään vehnäjauhoilla suurustettu kastike.

˜˜RANTAKALAKEITTO Rantakalakeitto valmistuu nimensä mukaisesti itse juuri pyydetyistä kaloista heti rannalla. Aineksina ovat tuore muikku (n. 2 kg), voi (n. 500 g), sipuli, tilli, suola sekä tarvittaessa tilkka vettä. Poista muikuilta pää ja sisälmykset. Sulata voi valurautapannussa ja lisää sipulisilppu. Kun voi on sulanut, lisää muikut. Keitä hyvin miedolla lämmöllä noin 2 tuntia. Keitto on valmista kun ruodotkin ovat syötävän pehmeitä. Lisää lopuksi suola ja tilli. Nauti täysjyväruisleivän kanssa.

˜˜MÄHMÄPOTTU Eilisen, jo kiinteytyneen kalakeiton uudesti syntyminen. Keitto muussataan ja höystetään voilla.

• 25 •


4. MIHIN VOIT TÖRMÄTÄ?

VOIT BONGATA VAIKKA MITÄ ~

Hiekka, tuuli, meri ja ihmiset ovat muotoilleet Hailuodon. Saari alkoi syntyä jääkauden jälkeisen maankohoamisen tuloksena ja kasvaa edelleen 9 mm vuodessa. Hailuodossa voit nähdä paljon erilaisia merenranta- ja rantaniittykasveja sekä harvinaisia lintuja. RIKKAAN LINNUSTONSA ansiosta Hailuodon siivekkäistä on kerätty tietoja 1800-luvulta asti. Monet lintulajit ovat aikoinaan aloittaneet Suomeen leviämisen Hailuodosta. Toisaalta harakat alkoivat pesiä saarella vasta olympiavuonna 1952.

• 26 •


HAILUOTO ON MYÖS TARINOIDEN SAARI. NÄYTTÄYTYYKÖHÄN FRUU FAARASTIINA SINULLE?

KAPTEENSKAN HAAMU JA MUITA HARVINAISUUKSIA

˜˜FRUU FAARASTIINA Kalastajien hyvä haltijatar ja hailuotolaisen ihmisen, luonnon ja kulttuurin suojelija. Tarun mukaan hurja syysmyrsky paiskasi ison purjelaivan lähelle Hailuodon Vaskea joskus kauan sitten. Kaikki laivassa olleet hukkuivat. Aallot kantoivat kapteenin vaimon ruumiin rantaan, ja hänen henkensä otti asuinsijakseen rantahaavikon. Siitä pitäen kapteenska, Fruu Faarastiina, on ilmestynyt aika-ajoin kalastajille. Jos kalastaja näki Fruu Faarastiinan vaaleahiuksisena, se tiesi hyvää kalansaalista. Harmaat hiukset ennustivat onnettomuutta.

• 27 •


˜˜HELMIFRÖÖKYNÄ Ojankylästä Pottiin kulkevan metsätien varrella on vuosisatojen ajan näyttäytynyt helmipukuinen Helmifröökynä. Neiti istuu kivellä ja sukii hajallaan olevaa tukkaansa. Vartiossakohan se fröökynä siinä istuu?

˜˜LINNUT Hailuodossa on tavattu yli 300 lintulajia, joukossa useita harvinaisuuksia. Pesiviä harvinaisuuksia ovat risti- ja harmaasorsat sekä kaulushaikara. Syksyn kohokohta on joutsenten muutto. Rannoilla lepäilee silloin parituhatta kansallislintua.

˜˜DYYNIT Vuoteen 1954 asti karja ja lampaat laidunsivat saarella vapaasti. Elikot kalusivat puhtaaksi varsinkin rannat, joissa kasvoi lampaille soveltuvaa ruokaa, rantavehnää. Tuuli pääsi hienoon hiekkaan käsiksi ja kuljetti sen metsänreunaan dyyneiksi. Kun vapaa laidunnus loppui, dyynienkin vaellus loppui ja kasvit pääsivät juurtumaan niihin. Nyt dyynialueilla kuljetaan pitkospuilla, jotta kasvit varjeltuvat.

˜˜MERIPIMIÄ Meri ja sen aiheuttamat sääilmiöt ovat vuosisatojen ajan sanelleet luotolaisten menemiset ja tulemiset. Meripimiä tarkoittaa sumua merellä, eteenpäin hapuillaan meripimiäsä.

• 28 •


˜˜UPOSSARPIO (ALISMA WAHLENBERGII) Upossarpio on harvinainen, rauhoitettu vesikasvi, jonka suurimmat esiintymät ovat Perämeren rannikolla. Suomessa kasvaa 80 % koko maailman upossarpioista. Hailuodossa sijaitsee maailman suurimpiin kuuluva esiintymä. 10–30 cm korkea upossarpio kasvaa koko elämänsä upoksissa veden alla. Maankohoaminen tuhoaa ja samaan aikaan luo sille uusia kasvupaikkoja.

˜˜PERÄMERENSILMÄRUOHO (EUPHRASIA BOTTNICA) Silmäruohojen suvussa on paljon lajeja. Pienikukkainen perämerensilmäruoho on niistä erityisin, sillä se kasvaa koko maailmassa ainoastaan Perämeren ja Merenkurkun rannoilla. Tämä pieni kaunotar elää osittain loisimalla. Se imee ruohojen ja heinien juuristosta vettä ja ravinteita. Vanha kansa kutsuikin silmäruohoja mm. laidunvarkaaksi ja nälkäkukaksi. Silmäruohoja on käytetty rohtona kansanparannuksessa, sillä niiden kukka muistuttaa silmää.

˜˜MERINÄTKELMÄ (LATHYRUS JAPONICUS) Hernekasveihin kuuluva merinätkelmä on rantojen kaunistus. Sillä on siniharmaat lehdet ja suuret violetit kukat, jotka kasvavat terttuina. Varsi voi kasvaa 80-senttiseksi. Todennäköisesti tapaat merinätkelmän hiekkaiselta ja soraiselta rannalta, jossa se kasvaa niin lähellä vesirajaa kuin mahdollista. Merinätkelmä on myrkyllinen.

• 29 •


5. MITÄ VOIT NÄHDÄ JA TEHDÄ?

PERÄMEREN HELMI ~

Hailuoto sijaitsee Oulun edustalla noin 50 km päässä merellä, 25 minuutin lauttamatkan päässä. Hailuoto tuo mieleen upeat hiekkarannat ja aurinkoiset kesäpäivät. Saari onkin huippupaikka veneillä, retkeillä, kalastaa ja mökkeillä. HAILUODON KULTTUURIMAISEMA koostuu maanviljelystä, kar-

jataloudesta ja kalastuksesta. Siinä näkyy ainutlaatuisella tavalla luonnon ja kulttuurin suhde. Hailuoto onkin nimetty yhdeksi Suomen kansallismaisemista, ainoana kokonaisena kuntana. Hailuoto on Perämeren suurin saari, pinta-alaltaan noin 200 neliökilometriä. Hailuoto laajenee koko ajan maankohoamisen myötä. 1800-luvulle saakka Hailuoto muodostui kolmesta erillisestä saaresta (Santonen, Hanhinen ja Luoto). Maankohoaminen liitti saaret yhteen, ja aikanaan Hailuoto kasvaa kiinni manner-Suomeen. Tule siis vielä kun voit.

• 30 •


WANHAA HAILUOTOA

HAILUOTO TUNNETAAN idyllisistään ja luonnonrauhastaan. Kau-

niisiin merimaisemiin yhdistyvät hyvin säilyneet talonpoikaisrakennukset, kuten olkikattoiset riihet ja ladot. ˜˜PÄÄKAUPPA, KESKIKYLÄN PÄÄTOIMIPAIKKA 1943 rakennettu Hailuodon Osuuskaupan myymälärakennus, joka toimi kauppana vuoteen 1990 saakka. Pääkaupalla oli kaksi sivutoimipistettä, jotka sijaitsivat Ojakylässä ja Kirkonkylällä, ja siitä Keskikylän kauppa sai nimensä, pääkauppa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta kaupasta sai ostaa kaikkea ruokatavaroista vaatteisiin ja kirjoihin. Kauppa on ollut myös luotolaisten tapaamispaikka, monien työpaikka ja melkein kaikkien nuorten kesätyöpaikka. Nyt Pääkauppa toimii kokoontumistilana sekä taiteilijoiden ja käsityöläisten näyttely- ja myyntitilana.

˜˜KOTISEUTUMUSEO KNIIVILÄ 20 erilaisesta rakennuksesta koostuvalla Kniivilän tilalla voit tutustua perinteisiin hailuotolaisiin elinkeinoihin. Esillä on maa- ja karjatalousvälineitä, kalastustarpeita sekä työkaluja, käsitöitä ja maatalouskoneita. Kniivilän museossa on yli 3000 esinettä, huomattava osa niistä on tilan alkuperäisiä tavaroita. Lisäksi pihapiiriin on siirretty pientilallisen elämää esittelemään suutarin torppa, navetta ja savusauna.

˜˜PÖLLÄN "KULTTUURIKESKUS" Kalastuspainotteinen talonpoikaismuseo, jossa on nähtävänä 2000 esitettä, 500 valokuvaa ja lehtileikettä. Museoympäristönä toimii Santasalon tila, jonka hirsinen päärakennus on vuodelta 1921. Hailuotolaisen rakennustavan mukaan päärakennuksen toista päätä hallitsee pirtti isoine leivinuuneineen.

˜˜KESTIN SOTAMÄNTY Pikkuvihan aikainen mänty, jonka seutuvilla Tapani Löfvingin johtamat sissit kahakoivat voitokkaasti venäläistä sotilasosastoa vastaan vuonna 1743. Taistelusta kerrottiin pitkään tarinoita Hailuodossa ja ne perustuivat Löfvingin päiväkirjoihin. Hänen mm. kerrottiin käyttäneen lyijyä kestävän venäläismajurin surmaamiseen takista kiskaistua hopeanappia. Kestin sotamänty kuoli vuonna 1963, kun myrsky katkaisi siltä latvan. Nyt männystä on jäljellä kelo.

• 31 •


˜˜KESKINIEMEN POOKI Valkoiseksi maalattu, puinen pooki eli tunnusmajakka vuodelta 1858 on Hailuodon vanhin säilynyt merimerkki. Se varoitti merenkulkijoita Keskiniemestä pohjoiseen levittäytyvistä hiekkasärkistä. Keskiniemessä on ollut merimerkki jo vuonna 1785 silloisen merikartan mukaan.

˜˜HAILUODON KIRKKO Irma ja Matti Aaltosen suunnittelema, vuonna 1972 valmistunut betoninen kirkko edustaa sotienjälkeistä modernia kirkkorakentamista. Alttaritauluna toimii koko seinän laajuinen ikkuna, josta avautuu hailuotolainen metsämaisema vanhoine mäntyineen. Hailuodon vanha kirkko oli tuhoutunut tulipalossa vuonna 1968. Vuonna 1620 rakennettu kirkko oli Suomen vanhin käytössä oleva puukirkko. Sieltä saatiin pelastettua mm. kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen maalaama saarnastuoli joka on peräisin 1700-luvulta sekä keskiaikaiset 1500-luvulta peräsin olevat apostolien patsaat, jotka ovat nyt esillä uudessa kirkossa. Noin puolen kilometrin päässä kirkosta sijaitsee Hailuodon vanha pappila. Se on rakennettu vuonna 1903 pari vuotta aiemmin tulipalossa tuhoutuneen pappilan tilalle. Nykyinen kirkkoherra on ostanut pappilan kodikseen. Lue lisää vanhasta kirkosta ja sen palosta: www.pohjolakilta.fi

MARJANIEMI – LOISTOPAIKKA MARJANIEMI ON opastanut merenkulkijoita pitkään. Kuuluisan ma-

jakan valot syttyivät ensi kerran vuonna 1872, ja luotsit ovat palvelleet 1700-luvulta saakka. 1960-luvun luotsiaseman tunnelmaan pääset majoittumalla Luotsihotellissa. Marjaniemen vierasvenesatama on luonnonkauniilla paikalla palveluiden äärellä. Marjaniemi onkin loistava paikka tutustua Hailuodon luontoon. ˜˜MARJANIEMEN MAJAKKA 25-metrinen, valkoinen majakka kuuluu Hailuodon suosituimpiin nähtävyyksiin. Rakennushistoriallisesti arvokkaan majakan on suunnitellut A. H. Dahlström. Pylväsosa on tehty piipunmuuraustekniikalla kauniisti ylöspäin suippenevaksi. Pylvään sisällä kiertää 110-askelmainen porras. 1872 valmistuneen majakan näkyvyys oli jopa 11 meripeninkulman (noin 20 km) päähän. Lyhdyn polttimo sai energiansa naurisöljystä, jota kului 250 litraa vuodessa. Vasta vuonna 1950 majakka automatisoitiin kaasulla toimivaksi. Vuonna 1962 se sähköistettiin.

• 32 •


• 33 •


˜˜LUOTOKESKUS JA LUOTOTALO Luotokeskuksesta löytyy majoitus- ja ravintolapalveluja sekä Metsähallituksen meriluontokeskus Luototalo. Näyttely kertoo maankohoamisrannikon erityispiirteistä, merellisestä luonnosta ja elämäntavasta. Luontonäyttelyyn liittyy majakan läheisyydestä lähtevä 800 m pitkä Rannan Reitti -luontopolku. Marjaniemestä lähtee myös suosittu reilut kymmenen kilometriä pitkä vaellusreitti Sunijärvelle.

MARKKINOILLE JA TEATTERIIN HAILUODOSSA KULTTUURI ja luonto kulkevat käsi kädessä.Tämä

näkyy myös tapahtumissa. ˜˜SIIKAMARKKINAT Perämeren vesillä tavataan kahta siikalajia: vaellussiikaa eli isosiikaa ja pikkusiikaa eli karisiikaa. Kala kutee aina samoilla paikoilla, kun veden lämpötila laskee alle kuuden asteen. Hailuodon vesillä tämä tapahtuu tavallisesti lokakuun puolivälin tienoilla, joten silloin kannattaa lähteä siianpyyntiin. Lokakuun toisena viikonloppuna onkin hyvä aika pistää pystyyn Hailuodon siikamarkkinat. Markkinoilla on monenlaista ohjelmaa, nähtävää ja koettavaa. Tarjolla kalaa syötäväksi ja kotiin vietäväksi, leipomotuotteita, lankoja, villasukkia ja pipoja. Myyjiä on saarelta ja mantereelta yli 40, kävijöitä 4 000.

• 34 •


˜˜HAILUOTO TEATTERIFESTIVAALI Heinä-elokuun vaihteessa järjestettävä pienimuotoinen, ekologinen festivaali sopii Hailuodon luontoon ja elämänmenoon. Oheisohjelmana voi olla esim. taidenäyttely, seminaari ja musiikkiesityksiä.

LUOVON LUONNON LUMOISSA HAILUODOSSA KIERTELEE yli 30 km merkittyjä vaellusreittejä.

Niillä patikointi onkin mukavin tapa tutustua saaren luontoon. Hailuoto on myös lintubongaajan onnela. ˜˜KIRKKOSALMI Arvokas kosteikko, joka vilisee harvinaisia lintulajeja. Kirkkosalmessa on lintutorni, josta voi keväisin nähdä runsaasti hanhia, joutsenia, nokikanoja, sorsia ja sotkia. Myös maa- ja merikotkien, hiirihaukkojen, piekanoiden ja muuttohaukkojen muuttoreitti kulkee tästä. Kirkkosalmella pesiviä harvinaisuuksia ovat risti- ja harmaasorsat sekä kaulushaikara. Kirkkosalmella tutustut hyvin myös Perämeren ja maankohoamisen erityispiirteisiin.

˜˜HYYPÄNMÄKI ELI HYYPPÄ Harjun päälle muodostunut dyyni ja samalla Hailuodon korkein kohta, 32 m merenpinnan yläpuolella. Jäätiköt ja sulamisvedet ovat myllänneet harjun vaihtelevat muodot, joiden vuoksi alue on hyvä retkeily- ja hiihtokohde. Hyypänmäellä sijaitsee merimerkki, joka Keskiniemen pookin kanssa ohjaa laivat pohjoispuolitse kulkevalle väylälle. Merimerkin paikkeilla sijaitsee yksi vuoden 1841 Struven ketjun mittauspisteistä. Perimätiedon mukaan Hyypänmäellä, Pakopirtin rotkossa, on ollut isonvihan aikaan piilopirtti.

• 35 •


POHJOLA KILTA POHTII

HAILUODON SAMPO EHKÄPÄ HAILUOTOLAISTEN sampo on Hailuoto. Eristynyt sijainti ja vaativat luonnonolot ovat istuttaneet luotolaisiin kekseliäisyyden, ahkeruuden ja taidon tulla toimeen toisten kanssa. Siihen kun lisätään kauniit maisemat, syntyy luonnon ja kulttuurin aarre, joka kelpaa muillekin.

TARINA JATKUU:

www.pohjolakilta.fi

• 36 •


Pohjola Kilta - Kulttuuriseikkailijan Hailuoto