Page 1

1


Päätoimittajan terveiset Holkki on tragedia. Historian opiskelijain liiton seminaarin ohessa julkaistun Holkki-lehden toimittaminen oli yksi helvetillinen tragedia. Keskikokoinen katastrofi. Kaikki oli pielessä. Informaation kulkemisessa on aina kehitettävää, kuten viisas nimeltä mainitsematon Patinan nykyinen puheenjohtaja aikanaan (lue: jokaisessa Patinan hallituksen kokouksessa) on todennut. Tällä kertaa informaatio liikkui tasolla ”ei informaation kulkua.” Koska olen Patinan alla julkaistun Historia Lehden eli Hileen päätoimittaja, jouduin minä ja minun lusikkani mukaan myös tähän sekamelskaan. Siitä huolimatta, että Holkki oli vastuullani, unohtivat rakkaat Hol-työryhmässä majailevat kanssapatinistit pyytää minut työryhmän kokouksiin. Hups. Harjaantuneista Hile-tekstien karhuamistaidoista ei kertakaikkisesti ollut mitään hyötyä, sillä ensimmäiset vastaukset Holkkia koskeviin kysymyksiin - siis ensimmäiset vastaukset keneltäkään koskien mitään holkkiin liittyvää - sain noin viikko ennen kummituksen lailla huhuilevia deadlinejä. Olo oli kuin jollain saatanan Amazing Race- kilpailijalla, kun viikossa pitää taikoa jostain kolmekymmentä sivullista jotain ihme poliittisten broilerien pönötystä. Kuten lehden pituudesta ja sisällöstä huomaa, tässä epäonnistuttiin täydellisesti. Ketä tästä nyt voi syyttää? Vuoden 1918 hengessä en tietenkään ala syyttävällä sormella omiani tökkiä.

1

Vastaan siis, että en tiedä itsekään. Jos sinä tiedät, kerro. Tiedän, ketä sen sijaan voi kiittää: tämän lehden sisällön tuottajia, kiitos teille kaikille. Tästä Holkista ei tullut sellainen tavallinen Holkki. Hile on aina ollut PUNK. Tästä Holkista tuli myös aika PUNK. Tehtiin sillä materiaalilla mitä oli, semmoinen lehti kun osattiin. Parhainkaan merikapteeni ei pysty semmoista uppoavaa laivaa pelastamaan, jonka rakentamiseen saatiin vain yksi lauta ja ankkuri. Silti, oikean ja kunniallisen merikapteenin elkein uppoan tietysti ankkurini mukana pohjaan. Lauta jääköön teille luettavaksi.

Päätoimittaja on historian opiskelija, joka haluaa vaihtaa filosofian opiskelijaksi.


Puheenjohtajalta 3 Patinan terveiset 4 Hypnoottis-magneettisen katseen hypnoottinen magneettisuus 5 MAL syntyi ajamaan uuden museosukupolven asiaa 9 Sisällissodan myyteistä 12 Runo - Rakentaminen 13 Polhon syyskuulumiset 14 Pää täynnä historiaa eli stadipallot Seminaarinmäellä 15 Yhteiset tapahtumat yhdistää 16 Neuvostojen palatsi - yksi toteutumaton vallankumouksen lapsi 17 Kaislikossa holisee 20 Puuhaa HOListeille 21 Vastaava toimittaja: Henri Tuohimaa Taitto: Santtu Yli-Tokko Paino: Kopioniini, Tampere Yhteydenotot patinary@gmail.com

2


Puheenjohtajalta Syksy on taas hujahtanut salamannopeasti, ja tätä kirjoittaessa marraskuu häämöttää jo. Pimenevät illat ja kylmenevät päivät masentavat opiskelijan omaan pieneen asuntoonsa odottamaan kevättä. Hätä ei kuitenkaan ole tänäkään syksynä tämän näköinen! Joka syksyinen piristys, Historian Opiskelijain Liiton seminaari on täällä taas! Vaikka seminaarin aihe, Suomen sisällissota, ei ole piristävä saatikka onnellinen aihe, on seminaarissa paljon aihetta iloon. Tämä Suomen kansaa kahtia jakanut aihe saattaa historian opiskelijat ympäri Suomea yhteen. Sisällissota, synkkä vaihe historiassamme, käydään läpi yhdessä. Seminaarin osallistuu yli sata opiskelija, ja mikä tapahtuma vetäisikään meitä paremmin yhteen kuin Historian Opiskelijain Liiton seminaarit? On etuoikeus, että meillä on seminaari, joka kerää kaksi kertaa vuodessa yhteen historian opiskelijoita. On ollut hienoa nähdä viimeisten vuosien aikana, että seminaarit kiinnostavat historian opiskelijoita joka vuosi yhtä paljon. Omista seminaarikerroista on aina jäänyt hienoja muistoja, eikä minulla ole epäilyksiä siitä, etteikö tämä seminaari olisi myös ikimuistoinen. Päivän luentokattauksen jälkeen seminaariin osallistujat vaihtavat vapaalle. Monelle seminaarin iltaohjelma onkin koko seminaarin kohokohta. Tällä kertaa sitseillä koemme vallankumouksen toisensa jälkeen. Vaikka nämä tapahtumat eivät ole aikalaisia naurattaneet, on silloin opiskelijan aika heittää korkkarit kattoon. Nyt on aika nähdä, miten Patina sitsaa. Kanssasitsaajia muistutankin lähtemään sitseille avoimin mielin – oman ainejärjestön sitseillä ehtii kyllä sitsata omin säännöin ja aikatauluin, tänään saat ainutkertaisen tilaisuuden sitsata kuten patinisti! Älä siis jämähdä omiin tuttuihin kuvioihisi, vaan avarra maailmankuvaasi sitsien suhteen. Ehkä voit jopa viedä uusia laulunpätkiä, tanssikuvioita tai sitsitapoja mukaan oman ainejärjestösi sitseille tuliaisiksi… 3

Mahtavaa seminaaria kaikille osallistujille, nähdään Tampereella! T. Tanja, Historian Opiskelijain Liiton puheenjohtaja


Patinan terveiset Omasta ensimmäisestä Historian opiskelijain liiton seminaaristani on kulunut melkein kaksi vuotta. Tämä seminaari järjestettiin Oulussa, ja se oli minulle fuksisyksyn jännittävin hyppy tuntemattomaan sitten opiskelujen aloituksen. Ainakin silloin tapana oli, että tuntemattomalta vastaantulijalta kysyttiin: ”Hei, kuka oot, mistä tuut ja missä opiskelet? ”Oma vastaukseni oli: ”Hei, olen Lauri, tulen Lapualta ja opiskelen Tampereella.” Tämän lauseen toistaminen opetti jotain. Yleensä, kun kerron olevani Lapualta, kysymys kuuluu: ”Missä se on?” HOL-seminaarissa se kuitenkin poiki vinon pinon vaivaannuttavia vitsejä liittyen Lapuan liikkeeseen. Puujalkavitsit olivat pääosin aika huonoja, ja valtaosa ilmeisesti kuvitteli, että en lapualaisena olisi koskaan aiemmin niitä kuullut. Tämä kertoi kuitenkin jännittävästi siitä, miten historian opiskelu yhdistää meitä tietämiemme asioiden kautta, ja miten erilaisia vastauksia näin tavanomaiseen kysymykseen voi olla. Usein oman järjestön ja alan sisällä tulee elettyä eräänlaisessa kuplassa. Tietyt ajatukset ja toimintatavat saattavat yleistyä, koska kaikki kuulevat sen tietyn luennon tai ovat tottuneet järjestöön, joka toimii näin, koska ainahan näin on toimittu. HOL-seminaari on tapahtumana uniikki siinä mielessä, että ikään kuin rikkoo kuplan, mutta samaan aikaan olet silti historian opiskelijoiden keskellä. Olet keskellä ihmisryhmää, joka ymmärtää sinua uniikilla tavalla, koska teillä kaikilla on se yksi erittäin tärkeä yhdistävä tekijä – opiskelette kaikki historiaa. Seminaari tarjoaakin kosketuksen siihen, millaisia historianopiskelijoita ja painotuksia eri puolilta Suomea löytyy. Järjestöasioista innostuneelle keskusteleminen tarjosi myös uusia näkökulmia siihen,

miten ainejärjestöt toimivat, ja millaisia hyviä tapoja ja hauskoja perinteitä eri puolilta Suomea löytyy. Tampereen perinteiden osalta pääsitte toivottavasti jo perjantaina paikalle tutustumaan vanhimpaan perinteeseemme Tommyihin eli Tommy Tabermann -runonlausuntakilpailuun. Palataan kuitenkin vielä Historian opiskelijoiden liittoon. Asia, jota itse toivon seminaarissa käydyiltä keskusteluilta olisi, että ihmisiin tutustumisen lisäksi voitaisiin käydä keskusteluja siitä, mitä HOL meille merkitsee; mitä se meille tarjoaa ja mitä me sen tulisi meille tarjota. Seminaariviikonloput ovat mahtavia elämyksiä, ja toivon niiden myös jatkuvan tulevaisuudessa. Koen kuitenkin, että HOL voisi tehdä paljon enemmän ja uskon monien tuntevan samoin. Siinä, että HOL tekisi enemmän ei ole mielestäni kyse pelkästään siitä, että nimetty hallitus tekisi enemmän, vaan siitä, että me järjestöinä tekisimme enemmän yhdessä. Voimme tuntea toisemme paremmin, jakaa hyviä käytäntöjä ja tukea toisiamme. Olemme monin tavoin paras vertaistukiverkosto toisillemme, ja mielestäni voisimme käyttää tätä verkostoa nykyistä paremmin ja enemmän. Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut kuulemani mukaan jo paljon hyvää kehitystä. Ilokseni olen saanut huomata HOL:in nettisivujen päivittyneen ja viestinnän liikkuneen parempaan suuntaan. Tästä kehityksestä on hyvä jatkaa eteenpäin. Haluankin toivottaa kaikille antoisaa ja keskusteluntäyteistä viikonloppua.

Lauri Ikola Patina ry, puheenjohtaja 4


Hypnoottis-magneettisen katseen hypnoottinen magneettisuus Näkökulmia hypnoottiseen sodankäyntiin ja miesten väliseen ystävyyteen Musiikkiehdotus: Sleepy Sleepers – Kaapataan lentokone Moskovaan

Sodankäynti, jossa ei synny ihmisuhreja on ollut jo iät ja ajat ihmiskunnan oppineiden huulilla, onhan ihminen aina hyödyllisempi huhkimassa pelloilla tai tehtaassa kuin seivästettynä portin pielessä. Varsinaisia ratkaisuja ei tällaiseen elämänhukkaan kuitenkaan ole löydetty. Jopa ’Lady in black’ -kappaleessa läheisin kertojan antama ratkaisu oli juosta hevosilla vihollisiensa yli estääkseen ihmisuhrien lisääntyminen. Ei siis kovin humaania sanon minä. Ja uskokaa pois, minä tiedän mikä on humaania. Olenhan humanisti. Humaaneja sodankäyntitapoja on kuitenkin koto-Suomessamme kehitelty jos minkämoisessa sakissa. Oulun lentokonekaappaus 1986 Pekka Siitoin oli Suomen Turussa ja Naantalissa vaikuttanut okkultisti ja uusnatsi. Hän nousi julkisuuteen 1970-luvulla valokuvausliikkeensä pimennoista Adolf Hitleriä avoimesti ihailevaksi uusnatsiksi. Vieläkään ei Pekasta tarkkaan tiedetä, oliko hän tosissaan vai oliko kyseessä vain 4D-shakkiottelu tai taideperformanssi. Siitoimen myöhempää elämää rasittivat vankeustuomio, perhetragediat ja alkoholin liikakäyttö. Pekka Siitoimen joukoissa vaikuttanut Kai M. Aalto tuli aikanaan historiankirjoihin ja lehtien otsikoihin vuonna 1986 epäonnistuneen lentokonekaappauksensa myötä. Tapausta käsitteli muun muassa Ali5

bi-lehti, jonka jutuista tulee esille se tragikoomisuus, joka tähän tapaukseen liittyi. Alibissa summattiin tämän oman aikansa marttyyriteon taustat: ” Kun Markku Järvenpää (20) ja Kai Aalto (20) suunnittelivat Oulunsuun sairaalan suljetulla osastolla lentokonekaappausta, heidän alkuperäinen tarkoituksensa oli vaatia rahaa Aallon perustamalle puolueelle. Kokeillakseen starttipistoolin tehoa pelottajana he päättivät ryöstää muuan ohikulkijan. Se epäonnistui. Paremman aseen hankintayrityskin päättyi surkeasti: Aalto joutui poliisilaitokselle, joten Järvenpään oli kaapattava kone yksin. ‘ – Arvasinhan minä, ettei starttipistooliin kukaan usko’, sanoi Aalto, kun kuuli, miten hänen kaverilleen oli käynyt.” Voi tosin olla, että juttua käsiteltäisiin nykyvalossa toisin, jos Aalto olisi itsekin päätynyt konekaappaukseen mukaan. Hän oli omien sanojensa mukaan harjoitellut Pekka Siitoimen lanseeraamaa hypnoottis-magneettista katsetta, jonka avulla hänen oli tarkoitus saada lentohenkilökunta ja matkustajat helposti ja humaanisti käsittelyynsä varsinaista vahingollista voimaa välttäen. Alibi ei tosin kerro, pyrkikö Kai M. Aalto käyttämään katsettaan jo aseenhankintavaiheessa. Tuskin, sillä muutoinhan aseenhankinta olisi onnistunut täydellisesti, eikö? Silti käsittämättömimpänä piirteenä voimme pitää


hypnoottis-magneettista katsetta josta syyttäisin ennen kaikkea liiallista määrää Monty Python -sketsejä. Sillä eihän tuollaista voi kukaan itsekseen keksiä? Spekulaatio hypnoottis-magneettisen katseen alkuperästä Teorioita voidaan kehittää hypnoottis-magneettisen katseen synnystä. Niin Neuvostoliitto kuin Yhdysvallatkin olivat kylmän sodan aikana tehneet erilaisia parapsykologisia kokeita ja tätä ennen parapsykologia, okkultismi ja astrologia vahvasti esillä toisen maailmansodan aikana Natsi-Saksassa ja sen ulkopuolellakin. Todennäköisesti silti Kai M. Aalto on saanut taitonsa ja oppinsa paljon lähempää kuin kaukaisista suurvalloista. Kun katsotaan Pekka Siitoimen kuvia Turun hengentieteen seuran 70-luvun julkaisuista voidaan hypnoottis-magneettinen katse löytää ja salaisuus katseen alkulähteistä valottuu.(Kuva 2) Kuva on Siitoimen kirjasta Ufot, uskonto ja paholainen(Turun hengentieteen seura, 1974). Kirjoittajan nimeksi on asetettu Siitoimen salanimi ”Jonathan Shedd”. Kuvatekstin mukaan Pekka Siitoin on Turun hengentieteen seuran kaukoparannusryhmän johtaja, joka teki kaukoparannuspalveluita rahaa vasteen. Tässä Siitoin oli maassamme edelläkävijä, sillä kuulemani mukaan nykyisin tämänkaltaiset palvelut ovat sangen yleisiä tietynlaisissa piireissä. Erilaiset Siitoin-asiantuntijat uskovat hänen tutustuneen katseeseen ollessaan Turun teatterikoulussa avustajana. Hypnoottis-magneettisen katseen alkuperänä voidaan siis pitää Turkua tai teatteripiirejä ja olen varma, että kummissakin yhteyksissä alkaa kaikenmoiset parapsykologiat kiinnostaa. Älkööt tämä silti luettako Turulle vahingoksi. Yhteisien ”isänmaallisien” tarkoitusperiensä ja natsisympatioidensa vuoksi on enemmän kuin mahdollista ja oletettavaa että Kai M. Aalto olisi saanut oppinsa juuri Siitoimelta.

Tässä Kai M. Aallon tyylinäyte hypnoottis-magneettisesta katseesta, jonka hän antoi Alibin kuvaajalle.

Niin Aallolla kuin Siitoimellakin oli elämissään henkisyys vahvasti läsnä. Siitoimen omien sanojen mukaan hänen äitinsä halusi hänestä nuorena teologin, mutta hän päätyikin rivologiksi. Siitoin oli vahva Luciferin esitaistelija ja Saatanan arkkispiispa, kun taas Aalto oli vahva kristitty ja lienee sitä vielä nykyäänkin. Haastattelussa Aalto onkin itseään kuvaillut kristillissosialistiksi ja on tuonut esille, että kristinuskolla on vahva osa myös hänen politiikassaan. Heitä siis erotti hyvän ja pahan taistelu, mutta yhdisti se, että he olivat täysiverisiä viihdyttäjiä ja hypnoottis-magneettisen katseen miehiä, joilla he pyrkivät oikeaksi näkemiinsä päämääriin. Hypnoottis-magneettinen katse Kai M. Aallon mukaan Mikä oli tämä paljon puhuttu hypnoottis-magneettinen katse? Kai M. Aalto valotti asiaa haastattelussa vuonna 2011. Haastattelussa Aalto kertoi lainanneensa termin ”huumorimielessä” Siitoimelta ja Turun hengentieteen seuralta. Hänen mukaansa itse 6


katse edustaa koko maailmankaikkeuden kaunista, jaloa, puhdasta ja dynaamista voimaa joka juontaa juurensa nuoren ihmisen kiihkeyteen, elinvoimaan, suojeluvaistoon ja rakkauteen. Se on Aallon mukaan täynnä nuoruuden voimaa ja aitoja tunteita ja näin ollen vai ihminen jolla on aidot tunteet ja joka pystyy katsomaan kaiken läpi tulevaisuuteen aina sinne asti missä maailmankaikkeuden korkein totuus, suurin kirkkaus, ylin valta ja äärettömin rakkaus vastaa katseeseemme.

tarkoitus luoda rauhaa ja rakkautta panttivankien joukossa ja saada lentohenkilökunta käyttämään piileviä resurssejaan, esimerkiksi lentokonetta, Aallon ja hänen kumppaninsa tahtomiin päämääriin.

Aallon ja Siitoimen yhteys Haastatteluissa Kai M. Aalto käsittelee myös hänen ja Siitoimen välistä ystävyyttä. Hän kuvailee Siitointa seuraavasti: ”Pekka oli hieno mies ja täynnä kansallissankarille jo luonnostaan lankeavaa säkenöivää Hänen mukaansa koko glamouria. Vastoin kuin katseessa on kyse henkilön julkisuuden mustamaalaajat auttamisesta, äärettömään tahtoivat kansan keskuuteen rakkauteen perustuvasta oplevittää disinfoaan, Pekka oli ettamisesta ja jalostamisesta hyvässä fyysisessa ja ennen kaiken totuuden, rakkauden kaikkea psyykkisessä kunnossa, ja oikeudenmukaisuuden hän käyttäytyi sekä upseerin lakien mukaisesti. Samalla että herrasmiehen tavoin, hän se on pyrkimistä saada kattaisi valtavan hyvin “small sottava henkilö käyttämään talkin” ja oli erittäin huumoromia piileviä resurssejaan. intajuinen. Hän oli herkkä ja Hänen mukaansa kyse ei hänellä oli voimakkaat tunteet ole missään nimessä toisen niin kuin muillakin herkillä Tässä Pekka Siitoimen tyylinäyte. vahingoittamisesta, valeihmisillä, joten tässäkään htelemisesta tai mistään muusta valossa median levittämät väitteet vääryydestä toista ihmistä kohtaan. Vastoin yleisiä ja mielikuvat minkäänlaisesta tunnevammaisuudeskuvitelmia se ei myöskään ole ”ajatusten siirtoa tai ta tai jopa despotismista eivät missään tapauksessa parapsykologista hömppää”. pitäneet paikkaansa. Pekka osasi kuitenkin älykkäästi Mietitkin varmasti jo kuinka itse voisit aloittaa hyphillitä tunteensa, eikä hän rautaisten hermojensa noottis-magneettisen katseen harjoittamisen. Joudun ansiosta todellisuudessa repinyt koskaan pelihuovalitettavasti toteamaan, että tämä ei ole mahdollissujaan vaikeidenkaan tilanteiden edessä. Hän kyllä ta. Kuten kaverini ja ”Holkki”-nimen keksijä, Otto osasi olla teatraalinen, sekä esiintyä ja käyttäytyä Wallin usein toteaa ”Ne piirtää, keil on liituu”. Myös demonstratiivisesti ja tuoda tunteita voimakkaasti hypnoottis-magneettinen katse on ihmiselle annettu esille, mutta tässä yhteydessä kannattaa aina muistaa lahja, jota ei voida harjoitella. Sen matkiminenkin Pekan luontaiset näyttelijänlahjat. Julkisuuden luoma kuulemma johtaa vain naurettaviin tuloksiin. kuva juoposta kylähullusta ei siis missään tapauksessa vastannut todellisuutta; tämän vannon kädet Hypnoottis-magneettinen katse oli siis Aallolle Raamatun päällä.” jonkinlainen jumalaisen voiman kumpuaminen, jolla oli tarkoitus auttaa ja opastaa ihmisiä. Kenties Aalto osallistui Siitoimen poliittiseen toimintalentokonekaappauksen yhteydessä tällä katseella oli an muun muassa KDP:n jäsenenä ja aktiivisena 7


toimijana. Kai M. Aalto oli ensimmäisen kerran yhteydessä Siitoimeen vuonna 1983. Hän kertoo aktiviitoimijuutensa aikana vierailleensa Pekka Siitoimen valtakunnankansliassa Naantalissa, Krappula-nimisessä kiinteistössä, joka oli Siitoimen omistuksessa. Kiinteistö sijaitsi lähellä toista merkittävää paikkaa, Muumimaata. Aalto pääsi kuulemma myös maistamaan Pekan kuuluisaa kiljua, joka tehtiin hyvällä reseptillä hiivan, sokerin, fariinisokerin ja hedelmien sekoituksena. Aineen vahvan päähänmenevyyden takia Aalto tosin epäili Siitoimen moneen otteeseen sekoittaneen sekaan pirtua. Siitoimen ja Aallon välillä oli Aallon mukaan myös hengellisiä näkemyseroja. Aallon tultua julkisesti uskoon oli pitkän uran satanistina ja ”Luciferin kirkon arkkipiispana” Suomessa tehnyt Siitoin kuulemma järkyttynyt ja suuttunut mutta ystävyyden hengessä lopulta kristityn ja satanistinkin välit leppyivät. Aallon mukaan Siitoin harrasti hengentieteitä ja okkultismia läpi elämänsä ja kaikki jotka olivat mukana hänen poliittisessa toiminnassaan, olivat myös tavalla tai toisella kiinnostuneita okkultismista. Kaikki eivät kuitenkaan Aallon mukaan tätä harjoittaneet. Aalto itse ei omien sanojensa mukaan osallistunut todistamaan Siitoimen rituaaleja eikä tämän vuoksi osaa niistä mitään kertoa.

Pekka Siitoin oli Kai M. Aallon mukaan hänelle kuin oma isä, jonka kanssa hän oli yhteyksissä aina Siitoimen kuolemaan asti. Hän haluaa korostaa, ettei ”isän ja pojan” yhteys kaadu minkäänlaisiin sivuseikkoihin, jollaiseksi hän esimerkiksi hengelliset eroavaisuudet kuvaa. Siitoin itse uskoi jälleensyntymiseen ja mahdollisuuteen muuttua kuoltuaan vampyyriksi. Haastattelussa Aalto tuo esille itse uskovansa Siitoimen yhä vaikuttavan jälleensyntyneenä vampyyrina Naantalissa. Nykyisin Kai M. Aalto ei enää toimi aktiivisesti politiikassa vaan on omistanut elämänsä kokopäiväisesti hengelliseen vapaaehtoistyöhön Oulussa.

Kirjoittaja on nimettömänä pysyvä Patinan Hol-vastaava. Haastattelu on Mesikämmen-blogin suorittama ja tapahtuman taustat valottuvat myös tarkemmin kyseisessä blogissa. Disclaimer: Teksti on huumoria ja kirjoittaja ei aidosti usko parapsykologiaan

Aallon ja Siitoimen ystävyyttä kuvastaa se, että Siitoin määräsi Aallosta oman seuraajansa valtakunnanjohtajaksi. Kuitenkin Siitoimen kuollessa, otti Aalto vakanssin vastaan vain komentajan arvolla, sillä halusi omien sanojensa mukaan kunnioittaa Siitoimen elämäntyön perintöä.

tai siihen että suuret ja pelottavat suurvallat olisivat kehitelleet parapsykologisia aseita. Kirjoittaja ei vihaa Turkua tai teatteripiirejä, eikä pyri lietsomaan Turku-vihaa missään tilanteissa. Kirjoittaja rakastaa demokratiaa, yksilönvapauksia ja ihmisoikeuksia ja tuomitsee kansanryhmiä vastaan kiihottamisen ja kaikenlaisen ihmisarvoa loukkaavan toiminnan.

8


Museoalan ammattiliitto syntyi ajamaan uuden museosukupolven asiaa Museoalan ammattiliitto MAL ry perustettiin vuonna 1969. Liiton perustamiseen johtaneet syyt kietoutuivat museoalan kasvavan henkilöstön ja sen koulutuksen sekä työmarkkinoiden kehittymisen ympärille. Nämä tarpeet ovat edelleen ajankohtaisia museoalalla. Mutta minkälainen prosessi oli itse ammattiyhdistyksen syntyminen? Tästä meille kertoo MAL ry:n historiaa kirjoittava Uula Neitola. Nuori Knut Drake pyyhki räntäsateesta kastunutta kaulustaan Amos Andersonin taidemuseon aulassa lokakuisena iltapäivänä. Alkamaisillaan oli kokous, joka vaikuttaisi pitkään museoalan henkilöstön tulevaisuuteen. Hyvinvoinnin lisäännyttyä julkisen sektorin työvoima oli kasvanut 1960-luvulta alkaen ja korkeakoulutettuja oli työmarkkinoilla yhä enemmän. Tämä tarkoitti museoalan osalta ennennäkemätöntä kasvua henkilöstössä, joka koostui uusin aattein varustetusta museoväestä. Ilmoilla oli suuria kysymyksiä. Omaksuisiko museoala solidaarisuuden ja järjestäytymisen periaatteet? Miten saisi yhdistettyä generoituvan museoalan ja sen usean sukupolven ammattilaiset? Olisiko tuleva yhdistys kannattava ja mikä sen nimeksi tulisi? Jännitystä lisäsi se, että museoalan koulutusta oli alettu kehittää 1960-luvulla: museologiasta oli saatu yliopistossa opetettava oppiaine ja konservaattorien koulutus oli alkanut. Toisaalta yhä useampi myös tempaistiin yliopiston penkiltä suoraan museotyöhön heti alemman korkeakoulututkinnon valmistuttua. 9

Kaikki tekijät tuli ottaa huomioon. Tiedossa oli, että museoalan henkilöstöyhdistys toimisi vapaaehtoispohjalta. Ei kokouspalkkioita, ei ylimääräistä liikkumavaraa. Vaikka yhdistyksen tulevaisuus oli avoin, usko siihen oli vahva. Niinpä Yrjönkadun puolella sijaitseva ovi kävi tiuhaan. Museoalan ammattiliiton perustava kokous pidettiin 25.10.1969. Lämpimään kokoushuoneeseen ahtautui 58 museoalan edustajaa ympäri maata sekä joitain opiskelijoita. Joukossa kuiskuteltiin. Jo alusta alkaen haluttiin pitää huolta siitä, että kaikki museoalan työntekijät tulevat kuulluiksi, joten läsnä oli edustajia kaikista työntekijäryhmistä. Yhteenkuuluvuuden tunne oli suuri. Kokous totesi alkuun, että museoala tarvitsi itselleen ammatillista edunvalvontaa ja että yhdistyksellä oli sekä sosiaalinen että ammatillinen tilaus. Yhdistys perustettiin yksimielisesti ajamaan museoalan kasvavan henkilöstön asiaa. Knut Drake huokaisi helpotuksesta.


Yhdistyksen tarve kartoitetaan Perustamiskokousta enteilevä puoli vuotta oli ollut täynnä valmisteluja. Jo maaliskuussa 1969 muinaistieteellisen toimikunnan virkailijat olivat tehneet aloitteen museoalalla työskentelevien ammatillisen yhdistyksen perustamisesta. Ehdotuksesta oli kiinnostuttu silmiinpistävästi, mikä oli pian johtanut valmistelevan toimikunnan perustamiseen. Innokkaimpia puuhamiehiä olivat filosofian tohtoriDrake ja intendentti Jouko Voionmaa, jotka kutsuivat koolle työryhmän havainnollistamaan ja suunnittelemaan tulevaa yhdistystä. Maaliskuun lopussa työryhmä kokoontui Kansallismuseossa muodostaakseen valmistelutoimikunnan, jonka jäseniksi valikoituivat Draken lisäksi Aarni Erä-Esko, Riitta Heinonen, Pirjo Varola, Lasse Laaksonen ja Veikko Kiljunen. Toimikunta laati heti kyselylomakkeen, jossa selvitettiin Kansallismuseon ja Helsingin kaupunginmuseon henkilökunnan jäsenten virka-asemat ja koulutuspohja. Lisäksi kysyttiin vastaajien mielipiteitä perustettavan yhdistyksen toimialasta ja jäsenkannasta sekä yhdistyksen tarpeellisuudesta – ja tietenkin vastaajien halukkuudesta liittyä yhdistykseen. Tulokset olivat lupaavia. Kevään tulo löi lisää vettä kiukaalle. Suomen museoliiton vuosikokouksen yhteydessä Riihimäellä 19.4.1969 valmistelutoimikunta sai virallisen mandaatin. Onnistumisen tunteen herätti se, että mukaan saatiin myös maakunnallisten museoiden ja Suomen museoliiton edustajat. Draken ja Voionmaan lisäksi toimikuntaan valikoituivat Bengt von Bonsdorff, C.J. Gardberg ja Martti Helin. Sihteeriksi kutsuttiin Rainer Knapas.

Loppukesästä toimikunta laati alustavan sääntöehdotuksen, joka lähetettiin lausuntoa varten maan kaikkiin museoihin. Saatujen vastausten ja ehdotusten perusteella laadittiin korjattu sääntöehdotus, joka edelleen syyskuun lopulla lähetettiin maan kaikille museotyöntekijöille. Samalla lähetettiin myös kutsu saapua yhdistyksen perustavaan kokoukseen. Lyhyessä ajassa oli saatu aikaan paljon yhdistyksen tulevaisuutta varten. Edustavasta nimestä yhteiseksi järjestöksi Amos Andersonin museossa tunnelma tiivistyi. Neljä vuotta auki ollut museo puolen vuosisadan ikäisessä rakennuksessa täyttyi keskustelusta. Odotetusti Drake valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Ja kuten usein käy, ensin valitaan tekijät, vasta sitten nimi. Yhdistyksen nimestä oli käyty debattia jo valmistelevan työryhmän keskuudessa. Pitkän ja vakaan harkinnan tuloksena oli päädytty siihen, että museoalan heterogeenistä joukkoa edustavan yhdistyksen potentiaalinen nimi voisi olla ”Museomiesten yhdistys”. Ehdotus oli saanut kannatusta, mutta valmisteleva toimikunta oli päättänyt jättää nimikysymyksen perustavaa kokousta varten. Ilmassa aavisteli jo tulevaisuuden kysymys keskusmarkkinajärjestökysymyksestä, kun Jouko Heinonen ehdotti yhdistykselle perinteikästä ay-nimeä ”Suomen museotyöläiset”. Toini-Inkeri Kaunonen puolestaan ehdotti, että yhdistys profiloituisi TVK:laiseen henkeen nimellä ”Museovirkailijoiden yhdistys”.

10


Vilkkaan keskustelun jälkeen hyväksyttiin nimeksi lopulta ”Museoalan ammattiyhdistys – Museifackföreningen”. Säännöt vahvistettiin ja hyväksyttiin pääasiallisesti komitean ehdotuksen mukaisesti. Museoalan työntekijöiden edunvalvonta sai alkunsa.

Tästä kaikesta hyötyi etenkin museoalan uusi sukupolvi, jota Drake on myöhemmin kuvannut museoalan kolmanneksi sukupolveksi. Tämä museoväki otti vastuun museotoimesta 1960-luvulla ja jatkoi työtään 1990-luvulle, joten kyse oli todellakin kokonaista sukupolvea koskettaneesta asiasta.

Uula Neitola Kirjoittaja on historioitsija ja museoalan monipelaaja. Työn alla oleva Museoalan ammattiliiton 50-vuotishistoriateos julkaistaan juhlavuonna 2019. Kirjoitus on aiemmin julkaistu Suomen Museoliiton P.S.-blogissa 26.4.2018.

Kuva: Petri Virtanen

11


Sisällissodan myyteistä Vuoden 1918 tapahtumat ovat yksi suomalaisen historiankirjoituksen kiistellyimmistä ja kiinnostavimmista aiheista. Vain muutamia kuukausia kestäneeseen verisen sisällissodan syitä, tapahtumia ja seurauksia on arvioitu, puitu ja spekuloitu heti sodan päättymisestä lähtien. Valkoisen Suomen totuus ja punaisten muistelut ovat historian saatossa kilpailleet ja edelleenkin kiistellään siitä, kuka teki ja mitä. Ihmiselle tyypillisesti etsitään syyllisiä ja sankareita, ja narratiivin rakentaminen aloitettiin jo sodan aikana. Sisällissotiin johtanut kehitys tunnetaan hyvin. Valtalaki, Leninin painostus punaisille aloittaa vallankumous ja Suomen itsenäisyysjulistus sekä jännitys bolsevikkihallinnon itsenäisyyden tunnustukselle tunnetaan hyvin, samoin punainen julistus ja senaatin pakomatka Vaasaan. Hyvin tunnetaan myös Saksasta palanneiden jääkärien rooli ja toiminta valkoisella puolella. Jääkärit palasivat Suomeen helmikuussa 1918 ja vahvistivat koulutettuina päällystön ja aliupseeriston jäseninä talonpoikaisarmeijaa ratkaisevasti. Nyt vuonna 2018 on kuitenkin nostettu uudelleen käsittelyyn monia meille aikaisemmin vähäiseksi katsottuja asioita. Tampereen taistelua pidetään yhtenä sisällissodan merkittävimmistä taisteluista. Mannerheimin johtaneet valkoiset saartoivat Suomen suurimman sisämaakaupungin ja taisteluissa menehtyi xxxx ihmistä. Taistelun lopuksi valkoiset vangitsivat punaisia ja pitivät voitonparaatin. Jotkut väittävät, että Tampereen taistelu ratkaisi sisällissodan: se oli valkoisten ylivoiman osoitus ja punaisille katastrofi, josta nämä eivät enää toipuneet. Joidenkin tulkintojen mukaan Tampereen taistelu ratkaisi koko sodan. Taistelun lopputulos ei kuitenkaan ollut ratkaiseva. Punaiset pääsivät murtautumaan ulos piirityksestä ja valtaosa punakaartilaisista siirtyi etelä-Suomeen jatkamaan taistelua. Valkoiset miehittivät kaupungin, mutta taistelun strateginen merkitys jäi pieneksi.

Tampere oli suuri kaupunki, ja punaisten tukialueita, mutta sotilaallisesti sillä oli vain vähän merkitystä. Todellinen voimasuhteiden muutos tapahtui, kun Saksan itämeren divisioona nousi maihin Hangossa, ja valtasi Helsingin vain muutamien päivien taistelun jälkeen. Punaisten tappiot olivat musertavat. Tämän jälkeen saksalaiset etenivät kohti Lahtea, ja katkaisivat itään pakenevien punaisten tien. Saksalaisten yli kymmenentuhannen sotilaan joukko laivasto- ja tykistöosineen käänsi kolikon lopullisesti ympäri, sillä venäläisillä ei ollut tarjota punaisille vastaavanlaista tukea. Silti saksalaisista puhutaan kovin vähän. Ratkaisuna pidetään Tampereen taistelua, ei Helsingin valtausta. Valtauksen jälkeen Mannerheim kiirehti pitämään voitonparaatin Helsingissä osoittaakseen, että sodan voittivat valkoiset joukot, eivät kaupungin valloittaneet saksalaiset. Saksalaisten motiivit auttaa suomalaisia, ensin jääkärien kouluttamisen muodossa ja sitten suorassa interventiossa, eivät olleet samoja kuin apua ja tukea pyytäneillä suomalaisilla. Ensimmäinen maailmansota päättyi saksalaisten tappioon, ja saksalaiset joukot vetäytyivät Suomesta. Kuninkaaksi kaavailtu Karl Friedrich luopui kruunusta, ja Suomesta tuli tasavalta. Jälkikäteen saksalaisten osuutta itsenäisyystaistelussa ja vuoden 1918 sodassa on vähätelty. Myyttiin on kuulunut itsenäisen valkoisen talonpoikaisarmeijan vapaussota vieraan vallan ikeestä, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa, että historiakäsityksessämme on edelleen myyttejä. Kirjoittaja Max Liikka tekee graduaan Suomen roolista Saksan ulkopolitiikassa ensimmäisen maailman sodan loppupuolella.

12


RAKENTAMINEN taite, kohta päättäväisyyden suuren käy suolasta: ei valtaa mieltä turtumus!

Kerran, jos kohta toisen kivi kiveä vasten hirsi hirttä vasten iskevät kädet vantterat.

Vain lujuus ihmismielen aikaansaa ja eespäin usko käy taasen sillä elämää kun näin rakentaa tärkeintä on toki alku aina uuden.

Tilanteessa ajassa päivässä suunta olkoon tuo ylöspäin. Toivo huomisen taas elää uutterasti, käsissä tekijäin. Sillä se, jolla tahto on, sitä pontena kait käyttäköön!

Kerran jos kohta toisen kivi kiveä vasten hirsi hirttä vasten iskevät kädet rakentajain.

Vanhassa vara, toivo uudesta: Murroskohtain ankara epävarmuus,

Teksti: Tapio Aropaltio

Hissan opiskelija! Liity alasi ammattijärjestöön. Meiltä saat apua työnhakuun ja urasuunnitteluun sekä tietoa humanistien sijoittumisesta työelämään.

specia.fi

13


Polhon syyskuulumiset Polhon hallitus on palannut lomilta sorvin ääreen.

Toinen tärkeä painopiste Polhon toiminnassa on

Syksy on ollut ainejärjestön näkökulmasta vauhdikas,

edunvalvonta. Asia on erityisen tärkeä, koska iso osa

mutta erilainen verrattuna edellisiin vuosiin. Vii-

opiskelijoista opiskelee edelleen vanhojen tutkintor-

mevuotinen koulutusuudistus on pistänyt myös

akenteiden mukaisesti. Ainejärjestön näkökulmasta

Polhon miettimään omaa rooliaan uudelleen. Aikai-

edunvalvonnassa tärkeintä on turvata mahdolli-

sempina syksyinä Polhon toiminta on pitkälti keskit-

suus opiskella edelleen poliittista historiaa – myös

tynyt fuksitoiminnan ympärille, mutta nyt suurempi

uudessa Yhteiskunnallisen muutoksen koulutu-

vastuu fuksitoiminnasta on siirtynyt uudelle opiske-

sohjelmassa. Haluamme edistää poliittisen historian

lijajärjestölle Kumoukselle. Polhon hallitus on

opiskelijoiden intressejä, viedä niitä eteenpäin hen-

kuitenkin ollut auttavana työmyyränä tapahtumissa

kilökunnalle ja näin vaikuttaa opiskeluympäristöön.

levittäen poliittisen historian ilosanomaa. Ainejärjestötoiminnan ytimessä on poliittisen Vaikka muutokset puhaltavat, Polho ei perinteitään

historian liekin ylläpitäminen. Tahdomme esitellä

hylkää. Lokakuussa vierailtiin rakkaan P-klubin luona

ja tukea poliittisen historian tieteenalaa ja järjestää

Turussa, ja syysmatka vei polholaiset ja polhon-

toimintaa sen ympärillä. Haluamme myös pitää

mieliset historialliseen Vilnaan. Alumnien kanssa

yhteyttä niihin tahoihin, jotka toimivat tieteenalan

sitsataan vielä tämän vuoden puolella, ja vuoden

parissa, eli toisin sanoen opiskelijoihin, tutkijoihin

suurin spektaakkeli, Itsenäisyyspäivän sillis, koittaa

kuin myös alumneihin. Polho pyrkii olemaan väylä,

joulukuun kuudentena päivänä.

jonka kautta voi identifioitua poliittisen historian opiskelijaksi. Sillä jos ei ole poliittisen historian

Perinteiden lisäksi Polho on pyrkinyt uudistamaan

opiskelijoita, ei ole poliittisen historian tieteenalaa.

toimintaansa, ja esimerkiksi työelämän roolia toiminnassa on kasvatettu. Polholla on tänä vuonna

Anni Matero, Polho ry:n varapuheenjohtaja 2018

kaksi työelämävastaavaa, ja ekskuja on järjestetty

Kara Martikainen, Polho ry:n toinen opintovastaava

aiempaa tiheämmin. Toivottavasti tämä on heijas-

ja urheiluvastaava 2018

tunut myös jäsenistölle, ja toivottavasti työelämään siirtyminen näyttää valoisammalta.

14


Pää täynnä historiaa eli stadipallot Seminaarinmäellä

Teksti: Jutta Riepula

Vitunmoisia mäkiä joka paikassa, ja helsinkiläisiä vihataan, kuuluu vastaus kysymykseen ”mitä mieltä Jyväskylästä kaupunkina?” Kalevauva.fi:n kyseistä kaupunkia käsittelevässä laulussa. Kronos ry:n onneksi molemmat väitteet osoittautuivat vääriksi vieraillessamme maaliskuussa Jyväskylässä järjestetyssä Historian opiskelijain liiton kevätseminaarissa Pää täynnä historiaa, jonka teemana oli alkoholi ja sen historia. Saavuimme perjantaina kohteeseemme, missä varsinainen ohjelma alkoi Seminaarinmäen kampuksella vapaamuotoisen illanvieton merkeissä. Siellä yleisen seurustelun lisäksi järjestettiin seminaarin teemaan ja kaupungin historiaan liittyvä tietovisa, jossa yllättäen veimme voiton kotiin. Voitonhuuman villitseminä kävimme tarkistamassa jo etukäteen seuraavan illan jatkopaikan, jonka eduksi laskettakoon keskeinen sijainti, hyvä musiikki sekä opiskelijaystävälliset hinnat. Tosin tanssilattialla sijaitsevien tankojen olemassaolon suurin osa tahtoisi todennäköisesti unohtaa. Pian koitti lauantai eli niin sanottu pääpäivä. Kampuksella järjestettiin aamukahvittelujen myötä itse seminaariosuus, missä oli kolme eri puhujaa, joiden aiheet sivusivat alkoholinkäyttöä historiallisen aspektin kautta. Näistä erityisesti mieleen jäi Kustaa H. J. Vilkunan luento aiheesta kirkkokänni. Tilaisuudessa julkistettiin myös Historiallisen yhdistyksen ja Historian opiskelijain liiton myöntämä gradupalkinto, joka myönnettiin Ilkka Hemmilälle Turun yliopistosta hänen gradustaan Valkohangilta valkokankaille. Talvisodan kulun ja osapuolten kuvaaminen suomalaisissa uutisfilmeissä 1939–1940.

15

Asiaosuuden jälkeen palasimme majapaikkaamme, missä laitoimme helmet ja hatut ojennukseen, taskumatit povariin ja lähdimme sitsaamaan kieltolain hengessä. Erilaiset käytännöt jyväskyläläisessä sitsikulttuurissa herättivät paikoittain hämmennystä, ja erityisesti paljon pelätyt rangaistukset olivat huolestuttaneet monia jo etukäteen. Niistäkin kuitenkin selvittiin suurinpiirtein ehjin nahoin. Suurimpia eroja omiin pöytäjuhliimme olikin tiukempien sääntöjen lisäksi tietty ohjelmallisuus rangaistusten toimiessa yhdenlaisina ohjelmanumeroina. Plaseeraus oli mielivaltainen ja eri ainejärjestö oli ripoteltu ympäri salia. Tämä oli äärimmäisen hyvä, sillä istumajärjestys velvoitti sitsaajat tutustumaan ennalta tuntemattomaan pöytäseurueeseen. Ruokatarjoilu hoidettiin erillisen väliajan aikana, ja ainakin helsinkiläisille oli harvinaista herkkua nauttia sitsiruoka lämpimänä. Suuri järkytys kuitenkin oli, ettei tapahtuman lauluvihkosta löytynyt laulun Jos eukkosi kieltää sua juomasta saksankielistä osiota, joka on ainakin allekirjoittaneen mielestä parasta koko kappaleessa. Korjasimme vääryyden opettamalla sen ystävällisesti muillekin – siitäkin huolimatta ettei kukaan meistä osannut kyseisiä sanoja tai ylipäänsä edes puhua saksaa. Sunnuntain paluumatkalla kohti etelää oli monella jyväskyläläislegenda Matti Nykästä lainaten aika mentaalinen olo, mutta kuten sanotaan; loppu hyvin, kaikki hyvin. Jyväskylän Hol-seminaarin kautta tarjoutui meille kaikille mainio tilaisuus tutustua muiden kaupunkien historianopiskelijoihin sekä verrattain vieraaseen kaupunkiin. Kaiken kaikkiaan reissu oli todella hauska ja onnistunut eivätkä ainakaan erikseen kieltäneet tulemasta, joten Tampereen syysseminaarissa tavataan uudestaan!


Yhteiset tapahtumat yhdistää Syksy on taas tuonut mukanansa Hol-seminaarin ja

Vaikka monen ainejärjestön toiminta keskittyy

mahdollisuuden tavata vanhoja sekä uusia tuttuja

lähinnä omiin kaupunkeihin, yhteistyö muiden

ympäri Suomea. Seminaarit ovat kaikista merkittävin

historian ainejärjestöjen kanssa on hyvä keino

yhteisen toiminnan muoto historian ainejärjestöjen

estää täydellistä tupautumista tutulle ja turvalliselle

välillä. Ne keräävät yhteen sankoin joukoin historian

alueelle. Tällaisia poikkikaupungillisia tapahtumis-

opiskelijoita ympäri Suomea. Tänä vuonna järjestet-

sa on mahdollista tutustua eri järjestöjen tapoihin

tiin ensimmäistä kertaa myös Hol-risteily.

hoitaa asioita. Se voi tarkoittaa esimerkiksi uusiin sitsikäytäntöihin tutustumista. Lisäksi mikä olisikaan

Historian opiskelijoille semmat ovat ehdotto-

parempaa, kuin kaupungin näkeminen paikallisten

masti konkreettisin esimerkki ainejärjestöjen

opiskelijoiden ohjauksessa.

yhteystyöstä. Ne mahdollistavat tutustumisen ja

Historian opiskelijoiden yhteinen toiminta on parina

verkostoitumisen sellaisten ihmisten kanssa, joihin

viime vuonna lisääntynyt huomattavasti, ja siitä on

ei välttämättä muissa tilanteissa törmäisi. Muille

saatu paljon hyvää palautetta. Perinteikkäiden tap-

näkymättömämpää on Holin hallituksen toiminta.

ahtumien rinnalle on kuitenkin aina hyvät mahdolli-

Kokouksissa vaihdetaan ainejärjestöjen kuulumisia,

suudet lanseerata uusia perinteitä sekä yhteistyön

ja pohditaan, miten historian opiskelijoiden asemaa

muotoja. Kannattaa rohkeasti laittaa viestiä, vaikka

voitaisiin parhaiten edistää. Yhteistyötä tehdään siis

naapurikaupungin tapahtumavastaavaan ja lähteä

paljon myös kulisseissa.

katsomaan miten muualla toimitaan.

Yhteisen toiminnan ei välttämättä kuitenkaan tarvitse olla pelkästään Holin kautta järjestettävää,

Hanna Juhola

valtakunnallista toimintaa. Naapurikaupungin

Varapuheenjohtaja, Hol

ainejärjestö voi esitellä kotikaupungista aivan uusia

Tosine ry

puolia matalan kynnyksen opintomatkalla, ja poikkikaupungilliset sitsit mahdollistavat saman kuin semmatkin. Pienemmässä kaavassa tosin.

16


Neuvostojen palatsi – Yksi

toteutumaton vallankumouksen lapsi? Kaikkien vallankumouksien lapsien ei tarvitse olla ihmisten kaltaisesti lihaa ja verta. Monet niistä ovat muulla tavalla aineellisia asioita tai aineettomia ajatuksia, mitkä jäävät pysyväksi osaksi seuraavien sukupolvien elämää tai ainakin hetkeksi heidän opiskelijavuosiensa T-paitoja symboleina koristamaan. Ollakseen kuitenkin olemassa fyysisesti tai

Viisivuotissuunnitelman myötä 1920-luvun alun vanhat ajatusmallit maaseudun ja pikku kaupunkien idyllisyydestä kaikkosivat. Tilalle tulivat suunnitelmassa esitetyt tavoitteet Neuvostoliiton nopeasta maatalouden kollektivisoinnista ja suunnitelmallisesta teollistamisesta. Näiden päämäärien seurauksena syntyikin Neuvostoliitossa tarve luoda moderneja

henkisesti vallankumousten lapset pitää tietoisesti tai vahingossa luoda. Joskus kuitenkin ”lapsen tekovaiheessa” puhti loppuu kesken kiireiden tai muiden häiriötekijöiden, minkä johdosta vallankumouksen perintö jää lopulta syntymättä. Näin on käynyt monille vallankumouksen lapsille läpi historian. Tällä saamattomuuden rintamalla ansioitui etenkin edesmennyt Neuvostoliitto monella ihmiselämän kategorialla. Rajatun sivumäärään vuoksi en kuitenkaan lähde luettelemaan, vaan tässä artikkelissa kerron ainoastaan vallankumouksen kauneimman lapsen eli Neuvostojen palatsin toteuttamatta jättämisestä.

suurkaupunkeja, jotka toimisivat viisivuotissuunnitelman maalaamien ihanteiden mukaisesti ja toimisivat esikuvina muille maailman valtiolle neuvostoliittolaisen yhteiskunnan ylivertaisuudesta. Näiden ihanteiden ajamana neuvostojohto lähtikin toteuttamaan 1930-luvun alussa kunnianhimoista projektia, jossa tarkoituksena oli luoda Neuvostojen palatsina tunnettu rakennuskompleksi keskelle Moskovan keskustaan. Rakennuksen käyttötarkoitukset vaihtelivat alustavissa suunnitelmissa eri vaiheissa aina kansainvälisen kommunistiseen liikkeen järjestön eli Komiternin päämajasta kulttuurikeskukseen. Kuitenkin alusta alkaen oli selvää, että Neuvostojen palatsi niin käyttötarkoituksiltaan kuin ulkoiselta olemukseltaan tulisi palvella neuvostojohdon poliittisia päämääriä. Tämän takia Stalin olikin lopulta se henkilö, joka valitsi voittajan yli 160 suunnitelmasta, jotka lähetettiin Neuvosto palatsista vuosien 1931-1932 aikana järjestettyyn kansainväliseen suunnittelukilpailuun.

Neuvostojen palatsin rakennusprojektina kytkeytyi vuoden 1917 lokakuun vallankumoukseen symbolisesti, koska jo 1922 Neuvostoliiton kongressissa ehdotettiin palatsin rakentamista vallankumouksen muistolle. Kuitenkin varsinaisen projektin taustalla vaikutti enemmän vasta Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalinin (1878-1953) hallinnon 1920-luvun lopulla laatimien ensimmäisen viisivuotissuunnitelman synnyttämä ”kulttuurinen vallankumous”, joka muutti neuvostoyhteiskuntaa monella tapaa. 17

Suunnittelukilpailun voittajaksi Stalin valitsi lopulta neuvostoliittolaisen arkkitehti Boris Iofan (18911976) neoklassistinen pilvenpiirtäjä suunnitelman.


saatujen vaikutteiden lisäksi ohjasivat myös Stalinin Iofan alkuperäiseen suunnitelmaan tekemät ulkoasuun liittyvät muutokset, joilla lisättiin rakennuksen vaikuttavuutta katsojan silmässä ja samalla kytköstä osana neuvostojohdon suurempaa politiista linjaa.

Rehellisesti Iofan ei kuitenkaan kilpailua voittanut, sillä hänet oli neuvostojohdon toimesta jo nimetty ennen lopullista elokuussa 1932 tehtyä valintaa rakennusprojektin pääarkkitehdiksi. Lisäksi Iofan lopullisessa suunnitelmassa Neuvostojen palatsista tuli arkkitehtuurinen yhdistelmä muiden kilpailuun osallistuneiden suunnitelmien parhaimmista piirteistä, mikä herätti paljon kansainvälistä kritiikkiä projektia kohtaan. Iofania suunnitelman uudelleen laatimisessa auttoivat neuvostoliittolaiset arkkitehdit Vladimir Shchukon (1878-1939) ja Vladimir Gelfreykh (18851967). Muutostyötä pitkälti muista suunnitelmista

Millaisesta vaikuttavasta rakennuksesta olisi sitten ollut kysymys? Neuvostokirjailija Aleksei Tolstoi (1883-1945) kirjoitti Neuvostojen palatsista, että valmistuessaan se olisi ollut maailman kahdeksas ihme. Tolstoi ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kirjoittaja, joka käyttää vastaavanlaista ilmaisua kuvatessaan aikakautensa suurinta rakennusprojektia. Kuitenkin hänen lausuntonsa kohdalla on todettava, että siinä saattoi piillä sen propagandistisesta sävystä huolimatta pieni totuuden siemen. Valmistuessaan 1930-luvun maailmaan Neuvostojen palatsi olisi ollut sekä maailman suurin että korkein rakennus. Palatsin keskeltä Moskavan kattojen päälle kohoavan yli 500 metriin korkean tornin päältä olisi seissyt yli sata metriä korkea Vladimir Lenin patsas ja suoraan sen alapuolella maan tasolla olisi löytynyt 18


rakennuksen keskeltä ”Suuri Sali”, jonka katto olisi noussut yli sataan metriin. Lisäksi sen vierestä olisi löytynyt myös 5775-paikkainen teatterisali, joka huolimatta nimestään ”Pieni sali” olisi ollut aikakauden Euroopan suurin. Monella tapaa siis Neuvosten palatsi oli rakennus, joka heijasteli suunnittelultaan kommunistisen järjestelmän ja tieteen yli vertaisuutta. Edellä kuvattua massiivista Neuvostojen palatsia varten Moskovan keskustasta Moskvajoen varrelta raivattiin vuodesta 1931 alkaen suuri maa-alue rakennusprojektia varten. Palatsin tieltä sai väistyä monet Moskovan vanhat arvo rakennus, joihin lukeutui esimerkiksi 1800-luvulla rakennettu Kristus Vapahtajan Katedraali. Purkutöiden jälkeen alueelle lähdettiin kaivamaan monttua palatsin perustuksia varten. Projektia kuitenkin viivästyi heti alkuunsa havaintoihin tontin maaperän pehmeydestä. Lopullisesti projektin pysäytti toinen maailmansota, joka tapahtumana ohjasi Neuvostoliiton resurssit sotimiseen ja konfliktin jälkeen maan jälleen rakentamiseen. Viimein naula projektin arkkuun oli Stalinin kuolema vuonna 1953, jonka jälkeen maan uusi ajan hengessä niin tässä kuin monessa muussakin asiassa halusi tehdä pesäeron edelliseen johtajaan. Vuonna 1958 palatsia varten kaivettuun monttuun rakennettiin suuri uima-allas ja Neuvostoliiton hajottua 1990luvun lopulla paikalle rakennettiin kansalaiskeräyksen turvin uudelleen Kristus Vapahtajan Katedraali merkiksi uudesta ajasta.

19

Neuvostojen palatsi oli siis monella tapaa vallankumouksen lapsi, joka ei koskaan syntynyt konkreettisesti maailmaan. Projekti kuitenkin elää maailman historiassa yhtenä sen suurimmista toteutumattomista rakennushankkeista. Samanaikaisesti kuitenkin Neuvostoliiton historiassa Neuvostojen palatsi elää vuorostaan symbolisena 1930-luvun utopistisena hankkeena, joka kertoo sen suunnitelmapiirrustusten kautta ajasta, jolloin vallankumousten pohjalta lähdettiin kunnianhimoisesti luomaan uuttaa kommunistista tulevaisuuden yhteiskuntaa ja tätä kautta se antaakin meille paljon tärkeää historiallista tietoa. Oli näkökanta kumpi tahansa, niin voidaankin nähdä, että vallankumouksen toteutumaton lapsi nimeltä Neuvostojen palatsi elää kuitenkin kohtalostaan huolimatta eikä sen elon tielle näy vielä loppua. Lähteet: Anderson, Richard 2015: Russia: modern architectures in history. Reaction books 2015. Vihavainen, Timo 2008: Vallankumouksesta toiseen sotaan (s.372-418). Teoksessa Venäjän historia Toim. Kirkkinen, Heikki. Otavan kirjapaino oy. Keuruu 2006. Kirjoittaja: Juho Kankare, Suomen historian pääaineopiskelija. Turun yliopisto.


Kaislikossa holisee Me järjestimme lähes valtakunnallisen ja hyvin tieteellisen kyselytutkimuksen HOL:in merkityksestä Patinan jäsenille 1.11.2018 kahvitunnilla, ja tässä on tuloksemme: Kyselyn teki Patinan entinen ympäristövastaava ja nykyinen HOL-skeptikko Max Hurri.

Minun mielestä HOLin ajatus on hyvä, mutta HOLin pitäisi harjoittaa tiukempaa talouskuria. HOLilla oli ennen pesämuna, nyt pitäisi kerätä uudelleen pesämuna. -Taktinen ydinpingviini.

Ai HOL? Pasi Viheraho on ainakin Hollolasta? -Tupettaja

HOL on ihan tyhmä, tuleeko HOL-risteily taas? Haluaisin HOL-risteilylle. -Seilori

Mikä HOL? -Chernobill

Aivan sama, länsimainen sivilisaatio menee kohti tuhoa. Tämän huomaa esimerkiksi HOLista. -herpes

Mitä mieltä olet HOL:ista? Juon sitä -Jussukka

Minua ei kiinnosta jästien asiat. -Dumbledore

Vittuako minä tiedän. -Kiintiöfilosofi

Ei ole mielipidettä. -Jorma

Ei kiinnosta,koska länsimainen yhteiskunta kulkee kohti tuhoaan. -Taistelujaska

Eikös Apulanta ollut sieltä Hollolasta? Eikun ne olikin Heinolasta. -Punk on in

Minun suhteestani HOLiin kertoo se, että en keksi mitään hauskaa sutkautusta HOLista. Olemme erillisissä universumeissa. -Epätietoinen historianopiskelija

Mielipidettäni ette saa. -Heinrich Gildemeister

20


Puuhaa HOListeille

21


Puuhanurkkaus by Juho Aarikka 22


Seminaariaikataulu Perjantai

Lauantai

18:00 Tommyt

09:30 10:00 10:15 11:15 12:15 13:00 14:00 14:30 16:00

Sunnuntai

18:30 Sitsit ja iltaohjelma Aamupala Avajaissanat Luento 1 Luento 2 Lounas Luento 3 Kahvittelu Paneelikeskustelu Seminaarin päätös

Holkki Nr. 5  

Holkki on Historian Opiskelijain Liitto ry:n jäsenlehti, joka julkaistaan kaksi kertaa vuodessa kevät- ja syyseminaarien yhteydessä. Holkk...

Holkki Nr. 5  

Holkki on Historian Opiskelijain Liitto ry:n jäsenlehti, joka julkaistaan kaksi kertaa vuodessa kevät- ja syyseminaarien yhteydessä. Holkk...

Advertisement