__MAIN_TEXT__

Page 1

No3

HOLKKI Historian Opiskelijain Liiton lehti

2017

2/2017


2


Sisällys

Seminaariohjelma Sisällys

2

Päärkirjoitus Puheenjohtajalta Tunteiden vuoristorataa - Hol-seminaarin järjestäminen

4

Davor Sukkerii

7

Yhteiskunnallisen muutoksen tuoma historiallinen hetki

8

Kultturihistoria Turun erikoisuutena

10

Suomi sodassa-seminaarissa hiljennyttiin sotajuttun äärelle

11

Turun kartta

12

3

5 6

Tutkijahaastattelussa Hannu Salmi EEC-sopimus

14

8+1 neuvoa gradun kirjoittamiseen

18

21

HYOL ry tuo opettajat yhteen ja kehittää opetusta

22

Turvaa selustasi, opiskelija! (MAL ry)

24

Sosiaalinen media työnhaussa (Specia ry) Poliittisen väkivallan perintö

26

Muistiinpanoja

30

Kulttuurihistorian seura

17

28

Haluatko kirjoittaa seuraavaan lehteen tai onko sinulla joku mahtava juttuidea mielessä? Ota yhteyttä Holin tiedottajaan: tiedottaja@hol.fi 3

Vastaava toimittaja: Aleksi Kauppila Painopaikka: Winbase Oy Turku Painos: 150 kpl

ISSN 2489-3382 Toimituskunta: Aleksi Kauppila Marjaana Tuominen Hanne Helminen Emmi järvi Juho Malka Kirjoittajat: Aleksi Kauppila Roope Kinisjärvi Marjaana Tuominen Jenni Lumme Tanja Laimi Arttu Huoviala Verna Ruokonen Eveliina Junikka Susanna Koivistoinen Jarno Aho Ida Ijäs Veera Semi Osmo Laaksoharju Kirsi Ruhanen (HYOL ry) Kulttuurihistorian seura Uula Neitola (MAL) Netta Metsäaho (Specia) Taitto: Aleksi Kauppila Grafiikka Hanne Helminen Yhteystiedot: tiedottaja@hol.fi Postiosoite Historiatieteen laitos Kanslerinrinne 1 33014 Tampereen yliopisto Etu- ja takakannen kuva: Hanne Helminen & Specia ry


Pääkirjoitus

H

istorianopiskelijat kokoontuvat tällä kertaa Turussa. Marraskuisessa synkässä Turussa. Seminaarin aiheena on tällä kertaa tunteiden historia. Tunteet ovatkin läsnä kaikessa kanssakäymisessä ja tekemisessä. Aamulla, kun puurokulho tippuu kädestä ja huomaat, kuinka juuri laittamasi jäiset mustikat olivat kerenneet sopivasti sulaa ja täten niiden tippuessa sotkea vastapestyn mattosi. Päivällä, kun luennolla ollessasi keksit taas uuden aiheen, josta olisi mielenkiintoista kirjoittaa kurssityötä. Yöllä kömpiessäsi vastavaihdettuihin lakanoihin nukkumaan. Kaikki tämänkaltaiset arkipäiväiset tapahtumat ja teot herättävät runsaasti tunteita. Tunteiden merkitystä ei voida vähätellä esimerkiksi historiantutkimusta tehdessäänkään. Tutkijan tunteet vaikuttavat väistämättä omalla tavallaan tutkittavaan työhön. Oli se sitten aiheen valintaan, työskentelymuotoon tai tutkimustuloksiin liittyvää vaikutusta. Seminaarissa saammekin kuulla kyseisestä aiheesta lisää Maarit Leskelä-Kärjen luennolla.

Seminaarin, ja myöskin tämän lehden, järjestelyt ovat myös herättäneet suuria tunteita. Näistä saammekin lukea lisää lehdessä otsikolla ”Tunteiden vuoristorataa – Hol-seminaarin järjestäminen”. Seminaarin järjestelyissä on ollut omat ongelmansa, mutta niistä on selvitty. Tunteiden vuoristorata on allekirjoittaneen mielestä oiva termi tämän kuvaamiseen. Lehden teossa saadut ensimmäiset harmaat hiukset ovat lehden valmistuessa vaihtuneet tuuheaan leijonanharjaan. Urheilu herättää tunnetusti suuria tunteita ihmisissä. Lehdessä pureudutaan tarkemmin suomalaiseen jääkiekkoon Hannu Salmen tutkijahaastattelussa, jossa hän kertoo suomalaisen jääkiekon historiasta ja siihen liittyvistä teemoista. Samaisessa haastattelussa Salmi saattaa paljastaa myös oman suosikkijoukkueensa sekä mieleenpainuvimman jääkiekkomuistonsa. Allekirjoittanut ei juurikaan ole joukkuelajeja harrastanut, mutta voi silti samaistua urheilun tuomiin tunteisiin. Monen kuukauden panostus kilpailuihin, josta tippuu ensimmäisessä ottelussa ei tunnu kovinkaan mielekkäältä. Toisaalta taas monen kuukauden panostuksella koko kilpailun voitto herättää täysin päinvastaisia tunteita. Pureudutaan lehdessä myös hieman työelämäänkin ja sen eri teemoihin. Lehteen ovat kirjoittaneet Specia ry:n, Museoalan ammattiliiton ja Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton jäsenet. He tarjoavat kirjoituksissaan ajankohtaista työelämätietoutta, joka varmasti kiinnostaa monia historianopiskelijoita. Jokaisella meistä on kuitenkin tarkoituksena opiskeluiden jälkeen siirtyä työelämään yhteis4

kunnan eri sektoreille. En malta olla kirjoittamatta tässä yhteydessä Suomen satavuosijuhlasta. Se jos jokin herättää tunteita, luultavasti meissä kaikissa, vaikka kaikki eivät sitä myönnäkään. Joissain se herättää lähinnä ärsytystä, mutta joissain taas esimerkiksi suurta ylpeydentunnetta. En ala tässä sen enempää omista tuntemuksista kirjoittamaan, en nimittäin halua herättää sen suurempia tunteita lukijakunnassa. On kuitenkin sanottava, että jonkinlaista iloa, tai muuta vaikeasti määriteltävää positiivista tunnetta, herättää Suomen juhlavuosi. On vaikeaa pukea sanoiksi niitä tunteita, jota se itselläni nostaa pintaan. Haluankin kaikkien lukijoiden pohtivan hieman omaa suhtautumistaan Suomeen ja Suomen satavuotisjuhlaan. Aleksi Kauppila Kritiikki ry Holkin päätoimittaja


Puheenjohtajalta

N

yt sen uskaltaa sanoa: historian opiskelijat lähtevät risteilemään! Kauan ja hartaasti odotettu sekä hieman jo mystisesti hehkutettukin Holristeily tulee alkuvuodesta 2018. Tämän lehden lähtiessä jo painoon, Facebook-tapahtumaa tai ilmoittautumislomakkeita ei vielä ole tehty, mutta toivottavasti seminaarin aikaan lehteä lukiessasi voit käydä tapahtumatiedot bongaamassa netin puolelta. JOS tapahtuma ei ole ulkona seminaariin mennessä, oletan puheenjohtajan vastuulla saavani melko paljon kuittailua osakseni. Päivämääristä sen verran, että helmikuun 1. päivä kannattaa lyödä lukkoon illan osalta ja seuraava päivä varmaankin kokonaisuudessaan. Myöskään helmikuun kolmannelle ei kannata asettaa liikaa paineita, jos risteilyn jälkipuinti venähtääkin viikonlopuksi Helsingissä. Lukiossa elämä kulki vuoden mittaisissa sykleissä alkaen joka vuoden elokuusta. Koulujen alkaminen kesän jälkeen oli paljon suurempi muutos kuin uuden vuoden vaihtuminen joulu-tammikuun taitteessa. Kalenterivuoden

vaihtuminen ei tarkoittanut mitään, edes jakso (yliopistokielellä periodi) ei vaihtunut, vaan samat kurssit jatkuivat samoilla opettajilla tammi-helmikuun taitteeseen asti. Nyt syksyn kurssit päättyvät vuoden loppua kohti ja uudet alkavat tammikuussa. Samoin käy luottamustoimille, kun uudet hallitukset aloittavat toimintansa alkuvuodesta. Myös Holin hallitus vaihtuu, sillä viime vuosina sääntöjä on muutettu vastaamaan yleistä käytäntöä. Aiemmin uusi hallitus valittiin vasta kevätkokouksessa, seminaarin yhteydessä. Holin vuoden 2017 hallitus saattaa kuitenkin loppuun ensi vuodelle ulottuvan risteilyprojektin, ettei seuraajalleni napsahda liian pahaa nakkia heti kättelyssä. Toki, tuleva hallitus saa (ja kannattaakin) kokoustaa risteilyn yhteydessä, mikäli tarpeeksi hallituslaisia paikalle saapuu. Holin vuoden 2018 puheenjohtajakaupunki on se yksi ja ainoa, Suomen Turku. Turusta löytyy peräti kolme Holin jäsenjärjestöä: Kritiikki, P-Klubi ja Kleio, joista jälkimmäisestä ei tosin ollut edustusta tämän vuoden hallituksessa. Jännityksellä seuraamme, miten luottamustoimet tulevassa hallituksessa jaetaan. Puheenjohtajakaupunki saa puheenjohtajuuden lisäksi sihteerin ja taloudenhoitajan paikat sekä tietysti hallitukseen jäsenen ainejärjestönsä puolesta. Varapuheenjohtaja tulee perinteisesti seuraavan vuoden puheenjohtajakaupungista eli Jyväskylän Tosineesta vuodelle 2018. Mikäli Holin hallituspesti kiinnostaa, lisätietoa voi kysellä oman ainejärjestön Hol-vastaavalta tai oikeastaan keneltä tahansa entiseltä tai nykyiseltä aktiivilta. Useilla ainejärjestöillä on ollut tapana, että sama hallituksen jäsen hoitaa sekä Hol-vastaavan että 5

Specia-vastaavan hommia. Tämä on ollut luonteva käytäntö, sillä Hol jäsenjärjestöineen tekee paljon yhteistyötä ammattijärjestö Specian kanssa ja työt menevät osittain päällekkäin. Specian koulutusten yhteydessä on myös voinut hoitaa Holin asioita, kun tapaamiskerrat muuten jäävät melko vähiin hallitusvuoden aikana. Osoitan seuraavan pyynnön kaikille tätä kirjoitusta lukeville ainejärjestöjen hallituslaisille: harkitkaa omassa ainejärjestössänne näiden pestien yhdistämistä, sillä se palvelisi sekä Holin että Specian etua ja sitä myöten myös omien ainejärjestöjenne etua. Pestien keskittäminen samalle henkilölle on tietenkin jokaisen ainejärjestön oma asia ja jokainen järjestö hoitaa kyseiset pestit parhaaksi näkemällään tavalla. Muitakin hyvin toimivia konsepteja voi toki jakaa muiden ainejärjestöjen edustajille, yhteistyö on voimaa tässäkin asiassa! Omasta puolestani toivotan kaikille hyvää ja antoisaa seminaaria sekä voimia ja jaksuhaleja loppuvuoden pikkujoulurumbaan. Lauantain TunnesGaala kuulostaa mielenkiintoiselta ja etenkin omaperäiseltä, kuten turkulaiset ideat yleensäkin. Saas nähä mitä käy! Huovialan I hallitus kiittää ja kuittaa. Tai voi olla, että kuitataan vasta ensi keväänä tilinpäätöksen jälkeen, sillä olemme todennäköisesti jakaneet ennätyssumman avustuksia tänä vuonna. Toivottavasti jää jotain viivan alle. Arttu Huoviala Puheenjohtaja Historian Opiskelijain Liitto


Tunteiden vuoristorataa

– Hol-seminaarin järjestäminen

T

unteiden historia! Siinä vasta aihe, varsinkin kun sitä tutkitaan paljon juuri Turussa. Oma erikoisuutemme, kulttuurihistoria, pääsisi myös hyvin esille aiheen kautta. Toimikunta kihisi innostuksesta, mutta emme arvanneet, että saisimme käydä läpi koko tunteiden kirjon, ennen kuin itse seminaari koittaa. Seminaarin järjestäminen oli suorastaan surkeiden sattumusten sarja, joka tuntui jatkuvan aivan liian pitkään. Alussa kaikki vaikutti sujuvan hienosti. Suunnittelu alkoi jo alkukeväällä, ja ideat olivat kunnianhimoisia. Työryhmiä! Workshop-työskentelyä! Oikeita tapauksia historiasta! Koko laitos, jatko-opiskelijat ja tutkijat mukaan seminaariin! Työryhmän innostus oli käsinkosketeltavaa. Innostuksen jälkeen tulimme alas pilvilinnoistamme. Luentosalit, joiden ovien ajattelimme avautuvan meille ilmaiseksi, pysyivät kiinni. Tilapalvelumestari, mikä sellainen on? Vuokrat pysyivät edelleen ilmaisina, mutta ovien avaukselle tulisi kallis hinta. Neuvottelimme tilapalveluiden kanssa sähköpostin välityksellä sinnikkäästi. Välillä saimme vihreää valoa, välillä taas vastaukset olivat tiukkoja. Taivuimme byrokratian alla ja masennuimme. Maksoimme ison laskun siitä, että joku avaa meille oven. Viimeisen naulan arkkuun löi oma oppiaineemme, joka varasti alkuperäisen luentosalimme väitöstilaisuudelle sinä aikana, kun neuvottelimme hinnoista. Leuka

Kirjoittaja ihmettelemässä Eremitaašin kauneutta

en järjestö taittaa lehtensä omalla tavallaan, mutta omaan tapaansa tottunut kritiikkiläinen taittaja ei ilahtunut taittomuutoksista. On vaikea tehdä lehteä, jolla pitäisi olla perinteitä, mutta jonka tekijät muuttuvat puolen vuoden välein täysin uusiin. Vastoinkäymisten jälkeen tulevaisuus alkaa näyttää jo onnellisemmalta. Mainosjulisteet näyttivät mahtavilta, nokkela sanaleikki ”Tunnesgaala” sai toimikuntalaiset nauramaan ja luennoitsijatkin ovat mahtavia. Hotellivaraukset ovat varmistuneet, luentosalista on tullut jo kolme varausvahvistusta saman viikon aikana (yksi olisi jo riittänyt!) ja pubivisan kysymykset edistyvät. Seminaariin on tätä kirjoittaessa vielä pari viikkoa jäljellä. Mitä vain voi edelleen sattua, ja todennäköisesti myös sattuu. Jos selviämme näillä kommelluksilla, olemme tyytyväisiä. Tänään viimeksi kuitenkin allekirjoittaneen töissä päätettiin pitää tärkeä palaveri 8:30 gaalan jälkeisenä aamuna. Ah, mitä onnea!

rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, mietimme, ja varasimme toisen luentosalin. Uusia pettymyksiä olikin jo tiedossa. Mahtipontiset suunnitelmamme työryhmistä kaatuivat vetäjien puutteeseen. Jostain syystä jatko-opiskelijat ja henkilökunta eivät innostuneet pitämään workshoppeja ilmaiseksi viikonloppuna, vain seminaarin kunniaksi. Taivuimme taas, ja perinteisten luennoitsijoiden ahdistelu jatkui. Toisaalla kuohahtelivat myös tunteet pilkunviilauksen tiimoilta. Historian opiskelijan liiton -lyhenne ja sen taivutusmuodot aiheuttivat erimielisyyksiä pilkunviilaajissa. Mikä on oikea tapa? Eri yhteyk- Tanja Laimi sissä Hol voidaan kirjoittaa HOL Kritiikki ry, tai Hol, se voidaan taivuttaa Holin, Hol-vastaava vuonna nakki HOL:n tai Hol:n. Jopa liiton omat nettisivut tarjoavat samalla alasivulla kahta erilaista tapaa... Miten ihmeessä mainostaa seminaaria, jos pelkkä liiton nimi oli epäselvä? Vaadimme Holilta tarkennusta asiaan! Epätoivoa tunsimme taas tämän lehden taittamisen osalta. Jokain6


Davor sukkerii ulkopaikkakuntalaiselle aukea. Jot- Jenni Lumme, ta sekä kritiikkiläisillä että muilla Kritiikki ry, historianopiskelijoilla olisi mah- puheenjohtaja dollisimman mukava viikonloppu, haluan Kritiikki ry:n väistyvänä puheenjohtajana toivottaa kaikki tervetulleeksi seminaariin suomiturku -sanastolla, jota voitte harjoitella viikonlopun aikana!

Turun murteen lyhyt oppimäärä Hauska tavata pitkästä aikaa= Viäläk sääki elät? Kuulumisien vaihto, jäähyväiset = Juu, ei mittä

T

ervetuloa Suomen Turkuun Historian Opiskelijain Liiton syysseminaariin! Täällä murre iskee päin naamaa ja yön pimeinä tunteina Lösönen saattaa tulla nurkan takaa vastaan. Itse muutin aikoinani Turkuun Hämeenlinnasta, jossa murre ei juuri kuulu. Siksi Suomen karvaisin koira eli Turun murre pisti heti silmään. Vaikka minulle Turkuun muutto oli kuin siirtyminen lämpimästä sylistä toiseen, ulkopaikkakuntalaiselle Turku muistuttaa lähinnä kiveä kengässä. Se hiertää ja tekee rakkoja, mutta aikaa myöten siihenkin tottuu. Lyhyesti sanottuna Turku on kaupunki, joka herättää suuria tunteita kaikissa suomalaisissa. Tuntemasi turkulainen historianopiskelija voi tavatessa täräyttää sanat ”vieläk sääki elät”. Seminaarissa vaihdetaan kohteliaisuuksia, ja saatat huomata kuulevasi myös seuraavan kommentin: Sää pysyt ai vaan kleininä! Voit kuulla muitakin sutkautuksia, jotka eivät aina

Hetkinen = Varrosvähä Hyvästi = Atjöö Maljanne! = Otetas sit taas Kuka? = Ketä? Miksi? Miten? En ymmärrä = Kui? Minulla on nälkä = Onk nakei? Miten hauskaa! = Nimpalhiano! Paljonko tämä maksaa? = Kuimpal? Saanko pullon virvoitusjuomaa? =Juatavapullo! Sallitteko, että poltan? = Onk tikui? Suokaa anteeksi = Opperhana Tarjoilija!/neiti! = Hei! Anteeksi, olen hämmennyksissäni = Mää olen Tampereelt Mihin oikein olet menossa, kun laittaudut niin hienoksi? = Mihe sää oikke meinat mennä, ku sää nii spöökkät itteäs? Ei saa puhua hävyttömiä. = Ei saap praakata ruakottomi. Sopiiko tämä pusero minulle ollenkaan?= Mallak tämä tröijy mul ollenkas? Sano sinä se ihan lyhyesti, sinä kun osaat puhua paremmin. = Sans sää se iha lyhkäselttäs, kun sul on parempi supliikki.

7


M

e olemme Verna Ruokonen ja Eveliina Junikka. Meillä on vähän eri lähtökohdat fuksivuoden aloitukseen; Verna on ollut kiinnostunut poliittisesta historiasta, Eve taas kehitysmaatutkimuksen opiskelusta. Molemmilla ajatus näistä aloista itselle sopivina virisi muutaman vietetyn välivuoden aikana. Yhteiskunnallisen muutoksen tuulet kuitenkin pyyhkäisivät läpi valtsikan. Nyt kyseisiä aloja ei enää ole sellaisenaan Helsingin yliopistossa, vaan uudessa koulutusohjelmassa opiskellaan talous- ja sosiaalihistoriaa, poliittista historiaa, kehitysmaatutkimusta ja kulttuuri- ja sosiaaliantropologiaa. Niinpä tapasimme Yhteiskunnallisen muutoksen (yhmun) fukseina elokuun loppupuolilla. Miltä alku on tähän mennessä näyttänyt? Ensimmäisen ryhmätapaamisemme vei meidät Snellmanian sisäpihalle, jossa ryhmäleikkien kautta pääsimme tutustumaan kanssafukseihin ja tutoreihimme. Virallisen osuuden jälkeen Kuppalakin tuli tutuksi, ja tuntui heti aivan omalta paikalta. Meidän Yhmuporukka on alusta asti ollut innokas osallistumaan tapahtumiin, niin futistreeneihin, fuksiseikkailuun kuin baarijatkoillekin on lähdetty isolla kokoonpanolla. Meitä on paljon verrattuna vanhempiin tieteenaloihin, yli 60 fuksia, mutta se ei ole estänyt yhteishengen ja yhteisen yhmu-identiteetin muotoutumista. Tämä korostui sitseillä, jossa tutorien rohkaisevan mallin jälkeen fuksit innostuvat pitämään puheita toinen toisensa jälkeen. ”Oi yhmu on niin ihanaaa” raikasi trooppisessa ilmastossa Alina-salissa. Tapahtumien ja luentojen välissä aktiivisena on kuhissut Whatsappin YHMU Talk Show, jossa on sovittu niin lounastreffejä kuin

Yhteiskunnallisen muutoksen tuoma historiallinen hetki -Yhmu – sekoitus vanhaa ja uutta jaettu dokumenttivinkkejäkin. Sitsien lisäksi perinteinen fuksimökki oli suhteellisen ryhmäyttävä kokemus. Fuksit näpäyttivät tuutoreita leikkimielisissä olympialaisissa, kossuviesti tuli tutuksi, 30 hengen sekasauna pysyi päällä aamukuuteen ja leirinuotiolla laulettiin yhdessä. Peli-ilta taas toimii sopivana rentoutuksena muiden railakkaampien tapahtumien joukossa. Kannunvalajien tapahtumat taas toivat mahdollisuuden tutustua valtsikalaisiin myös oman koulutusohjelman ulkopuolelta. Loppuhuipennuksena intensiiviselle kuukaudelle nähtiin Walking Dead-teemaiset fuksiaiset Tervasaaressa. Pääsimme roastaamaan tutoreita sekä vannomaan juhlallisen yhmu-valan. Emme olisi vielä toukokuun loppupuolella The Globalizationin perinpohjaisen pänttäämisen jälkitunnelmissa osanneet odottaa, millainen syksy muutaman kuukauden päässä tulisi odottamaan. Yhmun fuksitapahtumia vitsanneista sadesäistä, deadlineahdistumisista ja kuuluisasta pitkittyneestä fuksiflunssasta huolimatta ovat viime viikot olleet vähättelemättä huikeita – yksikään syyskuu ei ole vilahtanut ohi näin nopeasti! Into hakea valtsikaan opiskelemaan lähti Even kohdalla mielenkiinnosta kehitysmaatutkimuksen opiskeluun. Kuluneiden viikkojen parhaimpia juttuja on 8

kuitenkin ollut tutustua nimenomaan toisiin, vieraampiin aloihin; etenkin poliittinen historia on yllättänyt mielenkiintoisuudellaan. Verna taas oli ehtinyt opiskella poliittista historiaa jo kansalaisopistossa kokien alan omakseen, mutta yhmun uudet kurssit ovat silti vaikuttaneet yhtenäiseltä ja kiinnostavalta kokonaisuudelta. Alojen yhdistäminen on tuntunut tähän mennessä toimineen sujuvasti. Ryhmätyökursseilla on saatu aikaiseksi hedelmällisiä keskusteluja, kun jokaisella on omat erityiskiinnostuksen alueensa ja eri näkökulmia keskustelulle. Myös professorimme ovat johdantokurssilla onnistuneet tuomaan esille näiden neljän tieteenalan risteävyyttä, yhteisiä teemoja ja kysymyksiä. Laaja näkökulma yhteiskuntaan ja sen muutokseen ja jatkuvuuteen niin historiallisesta kuin kulttuurisesta perspektiivistä antaa hyvän pohjan kehittää omaa erikoisosaamistaan, sitten kun parin vuoden kuluttua on oman pääaineen valinnan aika. Tietenkään enempää ei voida vielä sanoa aivan uunituoreesta koulutusohjelmasta. Loistavan alustan kasvattaa yhmu-identiteettiämme ovat tarjonneet upeat tutorimme, jotka ovat osoittaneet valtsikayhteisöllisyyttä yli vanhojen ainejärjestörajojen heti ensikättelystä alkaen. Olemme päässeet kiinni valtsikan


ja eri ainejärjestöjen perinteisiin, mutta samalla on rakennettu myös jotain täysin uutta. Me olemme valtsikan yhmun ensimmäinen vuosikurssi, joten tämä on siinä mielessä historiallinen hetki. Paljon on siis edessä, mutta ensikosketus yhmuun on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Eve & Verna POLHO ry

“Kuluneiden viikkojen parhaimpia juttuja on kuitenkin ollut tutustua nimenomaan toisiin, vieraampiin aloihin”

Juttu on ilmestenyt alunperin Poleemissa 3/17

9

WWW.THY.FI


Kulttuurihistoria Turun erikoisuutena

T

urku on monella tapaa omaperäinen paikka Suomen maaperällä. Seitsemän kukkulan, aina yhtä luonnonkauniin ja kirkasvetisen Aurajoen, sekä käsittämättömän murteen lisäksi Turku tunnetaan akateemisen historian piirissä kulttuurihistorian oppiaineestaan. Turun yliopisto onkin Suomessa ainoa yliopisto, jossa kulttuurihistoriaa voi opiskella pääaineena. Kulttuurihistoriaa on opetettu Turun yliopistossa vuodesta 1972 lähtien. Kulttuurihistoria juontaa juurensa mm.sveitsiläisen Jacob Burkhardtin (1818 – 1897) työhön. Burkhardt korosti tutkimuksessaan taiteen ja kulttuurin merkitystä historian tuntemuksessa. Kulttuurihistoria on metodologisesti tarkasteltuna melko laaja ja poikkitieteellinen tieteenala, joka on omaksunut perinteisen historiatieteen kylkeen paljon kulttuurintutkimusaineiden tutkimusmenetelmiä. Siinä, missä perinteinen historia kiinnittää lähtökohtaisesti huomionsa esimerkiksi poliittisiin ja muihin konkreettisiin tekijöihin historian kulussa, kulttuurihistoria tarkastelee näiden ”alla” kulkevia laajempia kulttuurisia virtauksia. Näitä voidaan lähestyä esimerkiksi tarkastelemalla kuvataiteen sisältämiä merkityksiä ja sitä, miten minkäkin ajan taide heijastelee tarkasteltavan ajan ”henkeä”. Kulttuurihistoria ei kuitenkaan missään nimessä rajoitu pelkän taiteen tarkasteluun; monet nk. uuden historian osa-alueet,

esimerkiksi mentaliteettihistoria, ovat tavalla tai toisella ottaneet vaikutteita kulttuurihistoriasta tai ovat sen johdannaisia. Kulttuurihistorioitsijat tutkivat monesti hyvinkin laajoja kokonaisuuksia, jopa kokonaisia aikakausia. Esimerkiksi Burkhardt itse tutki elinaikanaan paljon Italian renessanssiaikaa. Toisaalta suosiota on myös saavuttanut mikrohistoria, jossa laajojen kehityskaarien ja suurien kysymysten sijaan keskitytään perkaamaan pienen yhteisön, esimerkiksi yksittäisen kylän, elämää, arkea ja tapahtumia. Kulttuurihistoria on siis hyvin laaja, monimuotoinen ja kasvava historiantutkimuksen osa-alue. Miksi itse päätin opiskella kulttuurihistoriaa? Oikeastaan aika lailla sattuman kautta. Hain alun perin yliopistoon opiskelemaan yleistä historiaa, ja pääsykoekevään jälkeen rantauduin uudesta pääkaupungista vanhaan pääkaupunkiin. Turussa historia-aineiden perusopinnoissa sekä yleisen että kulttuurihistorian kurssit vaikuttivat hyviltä, mutta lopulta kulttuurihistoria vei voiton alkavien aineopintojen kurssien myötä. Opiskelen nyt neljättä vuotta ja viimeistelen kandidaatintutkintoani, enkä ainakaan vielä ole joutunut päätöstäni katumaan. Itseäni kiinnostaa historiassa monesti eniten laajat kehityskulut sekä kulttuurissa ilmenevä ihmisyhteisöjen ”kollektiivinen mieli”, jota voidaan tarkastella esimerkiksi 10

uskonnon, taiteen, kirjallisuuden ja keskusteluissa käytetyn kielen avulla, ja kulttuurihistorian opetussisältö on yliopiston historiaaineista vastannut parhaiten näihin kysymyksiin. Kulttuurihistoria on opiskelijalle hyvin mielenkiintoinen historian osa-alue, ja voin lämpimästi suositella sitä pääaineeksi tai sivuaineeksi kaikille historiasta kiinnostuneille. Osmo Laaksoharju Kritiikki ry


Suomi sodassa –seminaarissa hiljennyttiin sotamuistojen äärellä

H

arvassa ovat ne hetket, kun tuntuu että koko maailma pysähtyy ympäriltä. On vain sinä ja se hetki. Ja se hetki pitää tiukasti otteessaan vielä pitkänkin aikaan. En varmasti valehtele, jos väitän, että moni Joensuussa Holin kevätseminaariin

osallistunut oli osa tätä pysäyttävää hetkeä, jossa koko seminaarisali oli hiiren hiljaa, kasvoillaan jähmettynyt ja ehkä hieman epäuskoinen ilme. Todistimme kuinka neljä lihaa ja verta olevaa ihmistä kertoivat kokemuksistaan sodasta ja sen kauheuksista. Sotaveteraani Paa-

vo Saviaron, rintamalotta Fanny Mönkkösen, sodan jaloista evakkoon lähteneen Hely Teittisen ja sodan aikana Joensuussa asuneen Jorma Mikkosen kertomukset olivat seminaariviikonlopun yksi arvokkaimmista kokemuksista. 15 000. Se on luku siitä, paljon sotiemme veteraaneja on jäljellä. Kymmenen vuotta sitten heitä oli vielä noin 85 000. Kymmenen vuoden päästä heitä voi olla jäljellä enää noin muutama sata, jos sitäkään - sotiemme veteraanien keski-ikä hiipii kohti 93 ikävuotta. Pian meillä ei enää ole ihmisiä kertomassa omia sotakokemuksiaan, joiden väittäisin olevan yksi tärkeä osa sotahistoriaa. Sota on paljon muutakin kuin sotastrategioita ja politikointia. Se on myös muistoja ja tuntemuksia. Voisin kirjoittaa tähän vielä pitkän pätkän seminaarivalmisteluista, niistä klassisista vastoinkäymisistä ja seminaarilauantai-illan juhlahumusta (joka on kyllä puolet seminaaritaikaa!), mutta ehkä lyhyestä virsi kaunis. Haluaisin kiittää vielä Varnitsan ja Holin puolesta luennoitsijoita Pasi Tuunaista ja Matti Kososta, järjestäjiä ja ennen kaikkea kunniavieraitamme. Haluan myös nostaa esille sen, että tämäkään seminaari ei olisi toteutunut ilman innovatiivisia menneisyyden taitajia ja tulevaisuuden osaajia, meitä historian opiskelijoita. Ja tätähän seminaarit ovat parhaimmillaan, pysäyttäviä hetkiä jaettuna muiden historian opiskelijoiden kanssa. Hienoja seminaarihetkiä ja vielä hienompia juhlahetkiä muiden hissalaisten kanssa! Susanna Koivistoinen Hol-vastaava Varnitsa ry

11


12


13

9. Ravintola Koulu Eerikinkatu 18, Pubivisa järjestetään perjantai iltana täällä. 10. Omena hotelli Turku Humalistonkatu 7

3. Linja-autoasema Aninkaistenkatu, Turun linja-autoasema

4. Dentalia, Arje Scheinin -sali Lemminkäisenkatu 2, Seminaaripaikka

6.Assarin ullakko Rehtoripellonkatu 4 A

5. Kritiikki ry:n toimisto Rehtoripellonkatu 4 B, Toimisto sijaitsee Yo-talo B:ssä

8. Turun kauppatori Eerikinkatu

2. Kupittaan rautatieasema Joukahaisenkatu 6

11. Yökerho Dynamo Linnankatu 7, Turun kenties legendaarisin menomesta

7. Turun tuomiokirkko Tuomiokirkonkatu 1, Aukioloajat: Päivittäin 9-18

1. Rautatieasema Ratapihankatu 37, Turun päärautatieasema

13. Q-talo Nummenpuistokatu 2, Tunnesgaala ja jatkot järjestetään täällä

12. Ylioppilaskylä


Tutkijahaastattelussa Hannu Salmi

“IHANAA LEIJONAT IHANAA!” L

umien sulaessa Suomen kansan valtaa kihelmöivä odotuksen tunne. Kevät tarkoittaa kilpailuiden alkamista, eikä minkä tahansa karkeloiden, vaan taistoa siitä suomalaiselle kaikista rakkaimmasta: jääkiekon maailmanmestaruudesta. Me suomalaiset emme suinkaan ole aina olleet kaukalokansaa, vaan aikaisempina vuosisatoina vastaava koko kansan kannustus ja urheilujuhlan tuntu on kuulunut esimerkiksi hiihtolatujen varsille ja kestävyysjuoksun loppusuoran katsomoon. Miksi jääkiekosta tuli suomalaisten ykköslaji, miten se on onnistunut pitämään asemansa, ja millaiset ovat sinivalkoisten leijonien fanikatsomot? Kysyimme asiaa jääkiekon kulttuurihistoriaa tutkineelta, ja itsekin jääkiekkofaniksi tunnustautuvalta Hannu Salmelta. Kentiltä kaukaloihin Urheilu on liittynyt Suomessa perinteisesti hyvin vahvasti kansallisen identiteetin rakentamiseen, ja myyttinen asema kansan mielissä on esimerkiksi kestävyysjuoksulla, mäkihypyllä ja murtomaahiihdolla. Jääkiekko taas on verrattain uusi laji suomalaisessa urheiluperinteessä, sillä sen asema on lopullisesti vakiintunut vasta 1990-luvulla. Jääkiekon suomalainen tarina alkoi Hannu Salmen mukaan herrasmiesten mittelöinnistä: “Jos katsoo vanhoja valokuvia, niin niillähän on kravatit ja kauluspaidat päällä siellä jäällä.” Jääkiekon todellinen menestystarina herrasmiesnuorukaisten pi-

hapelistä koko kansan lajiksi alkoikin käsikynkkää koko suomalaisen yhteiskunnan ison murroksen, kaupungistumisen, myötä. Isoissa kaupungeissa kehittyi paikallisia vastaparijoukkueita, kuten esimerkiksi Turussa työväenluokkainen TuTo ja porvaritaustainen TPS, jotka jakoivat kaupungin väen kaukalon laidalla. Kun suomalaiset virtasivat sankoin joukoin maaseudulta kaupunkeihin ja vaihtoivat verkkarihousut farkkuihin, samalla uusi urbaani nuoriso hylkäsi sukset ja veti hokkarit jalkoihin. Uudenlainen kaupunkiurheilu syntyi, kun elinympäristö ei enää vaatinut hiihtämään maantietä kouluun, vaan sen sijaan lähiöiden lapset alkoivat harrastaa yhteisiä joukkuelajeja. Jääkiekon nousukiidossa viimeinen ylämummo olivat 1990-luvun kiekkohistorialliset tapahtumat. Maistiaisia menestyksestä oli saatu jo vuonna 1988, kun Suomi voitti ensimmäisen olympiahopeansa kukistaen ylivoimaisena pidetyn Neuvostoliiton. Kasvava menestys toi alati lisääntyvää näkyvyyttä, ja sponsorirahaa, televisioaikaa ja katsojia, niin halleissa kuin ruudun äärellä, riitti. Mahdoton alkoi tuntua mahdolliselta, ja haaveet siitä kirkkaimmasta, eli maailmanmestaruudesta muuttuivat todellisiksi. Ruotsalaiset veivät kuitenkin mestaruuden leijonien nenän edestä. Pettymyksestä huolimatta luistin kulki ja lapa heilui toiveita nostattavasti koko 90-luvun alkupuolen, kunnes vuonna 1995 viimeinen sysäys kiekkohulluudelle laukaistiin samalla mailalla kuin voittomaali. 14

Suomi voitti Ruotsin Tukholman Globenissa lukemin 4-1, eikä riemulla ollut rajaa. Voiton hätkähdyttävä yllätyksellisyys sai suomalaiset sekaisin. ”Se oli monille aikalaisille käännekohta menestykseen ja sen mahdollisuuteen”, Salmi toteaa. ”Vuoden 1995 mestaruuden merkitystä on kuitenkin myös vaikea hahmottaa, koska sillä ei ollut vertailukohdetta lähimenneisyydessä. En muista mitään sellaista, joka olisi kerännyt 100 000 ihmistä yhteen. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että kun suomalaiset tulivat Pariisin olympialaisista vuonna 1924, Helsingin keskustassa oli myös paljon ihmisiä ottamassa urheilijoita vastaan”, Salmi kertoo. Televisiossa seurattiin, miten hävittäjälentokoneet saattoivat pelaajien lentoa Tukholmasta Suomeen, ja erilaiset asiantuntijat humanisteista lähtien arvioivat voiton merkitystä niin suomalaiseen talouteen kuin urheiluunkin. Menestystä vai markkinointia? Viime vuosikymmeninä jääkiekko on pitänyt asemansa maan ykköslajina. Puhdas urheilumenestys on tuonut positiivisia vaikutuksia lajin harrastustoimintaan ja – mahdollisuuksiin, mutta taustalla vaikuttavat myös ripaus onnea, tarkka suunnitelmallisuus, sekä puhdas raha. Jääkiekon menestyminen tuo lajille monia hyödykkeitä, kuten sponsoreita ja tukirahoja. Nämä varmistavat sen, että urheilijalla on


mahdollisuus keskittyä harjoitteluun, ja luoda lajista itselleen ammatti. Toisaalta huippu-urheilun kirkkain valokeila on Suomessa kapea, ja positiivinen sykli voi myös äkkiä vaihtua negatiiviseksi. Näin kävi esimerkiksi Lahden vuoden 2001 suuren dopingkohun jälkeen maastohiihdolle, kun mitalien ja maineen mukana lähtivät myös yleisöt ja sponsorit. Ampujahiihtäjä Mari Laukkanen on puhunut ampumahiihdon menetetystä ikäluokasta, joka ei koskaan saanut kehittyä täyteen maksimiinsa resurssien ja esikuvien uupuessa. Yksilölajit ovat haavoittuvaisempia suosion heilahduksille, sillä yleisön muisti ei ole kovin pitkä. ”Jos Bottas ja Räikkönen kurvailevat huonosti seuraavat kuusi kuukautta, niin kansa unohtaa heidät”, Salmi sanoo. Ovatko katsojat sitten armollisempia joukkuelajia pelaaville jääkiekkoilijoille? ”Voi olla, että laji on niin kansakunnan kaapin päällä, että sen epäkohtia katsotaan usein läpi sormien, jolloin epäonnistumisia ja törttöilyä ehkä sallitaan enemmän”, Salmi toteaa. Jääkiekko on mahdollisesti urheilijalleen sallivampi kuin moni muu laji. Se ei sisällä yhtä, tietynlaista formaattia, vaan antaa laajemman mahdollisuuden olla oma itsensä. Nämä esille tulevat persoonallisuudet tosin tekevät jääkiekosta hyvin roolitetun lajin, jossa pelaajille muodostuu julkisuuteen helposti omanlaisiaan tunnusmerkkejä, vaikkapa ilmaveivaajia tai nyrkkisankareita. Julkisuudessa onkin puhuttu paljon siitä, onko joidenkin jääkiekkoilijoiden käytös epäurheilijamaista. Kohuja on syntynyt niin väkivaltaisesta käyttäytymisestä, kuin liiallisesta alkoholinkäytöstäkin. Salmen mukaan lajin kohdalla onkin kysymyksiä

siitä, mikä lopulta on urheilijalle sallittua ja mikä ei. Nämä jääkiekon rakastetut ja kohutut persoonallisuudet ovat kuitenkin suuri osa lajin saamaa mediahuomiota. Salmen mukaan jääkiekko on onnistunut nostattamaan nykypäivänä suosiotaan myös näiden vahvojen henkilöhahmojen avulla. Suomalaisten kiekkosankarien, kuten Teemu Selänteen lisäksi osan urheilutapahtumaa muodostavat selostajat, joilla on suuri merkitys tunteiden nostattajina ja urheiluhengen luojina. Esimerkiksi Antero Mertaranta on noussut persoonallisilla selostuksillaan jääkiekkomaailman ikoniseksi hahmoksi, jonka selostuksia odotetaan etukäteen ja siteerataan jälkikäteen. Salmi toteaakin selostajan olevan myös tähti. Muiden suomalaisten urheilulajien ympäriltä on vaikea löytää niin suurta esillä olevien osaajien verkostoa, kuin jääkiekon. Esikuvat ja idolit ovat lajille tärkeitä, sillä ne luovat jääkiekolle laajaa harrastepohjaa. Ehdokkaita uudeksi tähtipelaajaksi on koko ikäluokallinen ja myös useammalla kuin muutamalla lajin huippuyksilöllä on mahdollisuus urheilla ammatikseen. Jääkiekon asema vaikuttaa vahvalta.

lainkaan perusteluja sille, miksei kotimainen jalkapallo ole läheskään niin suosittua Suomessa kuin Ruotsissa, tai miksei nimenomaan mediaurheiluna maailmassa pidetty jalkapallo lyö samalla tavalla läpi Suomessa kuin muualla. ”Mielestäni muilla lajeilla voisi olla opittavaa siitä, miten jääkiekon menestys on Suomessa rakennettu”, Salmi pohtii. Jääkiekon televisioinnin aloittaminen nosti aikoinaan lajin medianäkyvyyttä, vaikka aluksi pelättiin, että televisiointi vähentäisi paikan päälle saapuvien katsojien ja lipputulojen määrää. Toisin kuitenkin kävi. Televisioinnin myötä myös jäähalleihin alkoi virrata yhä enemmän ihmisiä. Kiekko on onnistunut aikojen saatossa rakentamaan lajinsa ympärille markkinointiverkoston, ja luomaan itsestään bisneslajin. Mainostus, lajin tuotteistaminen niin henkilöiden kuin oheistuotteidenkin kautta, sekä yleinen leijonanosan saaminen urheilu-uutisissa ovat mahdollistaneet sen, että jääkiekko ylittää pelkät urheilutapahtuman rajat. Tällaista tarkoituksellista esiinnostoa ja hehkutusta Salmi toivoisi myös muille lajeille.

Suomi- yhden lajin maa?

Millainen sitten on tämän kansallislajin tulevaisuus? Voidaanko olettaa Suomen pysyvän kiekkokansana hamaan loppuun saakka, vai onko takavasemmalta kenties nousemassa jokin uusi laji, jolla voisi olla potentiaalia saavuttaa samankaltainen asema Suomen urheilun kentällä? ”En haluaisi olla pessimisti, mutta en usko että muista lajeista on jääkiekon haastajiksi”, Salmi naurahtaa. Jääkiekosta on muodostunut vuosien saatossa maailmanlaajuinen konsepti, jossa maailma

Vaikka jääkiekon merkitys suomalaisille on kiistatta suuri, toivoisi Salmi kuitenkin, että Suomen urheilun kenttä olisi monenkeskeisempää. ”Suomessa julkisuus on usein kovin yksipuolista, esimerkiksi suomalaisista kirjailijoista kymmenen saa kaiken mediahuomion, ja muut jäävät taka-alalle. Samoin on urheilussa. Suomessa on erinomaisia urheilijoita jotka eivät saa tarpeeksi näkyvyyttä.” Salmen mielestä ei esimerkiksi ole 15

Kiekkokansa pitää pintansa


on jaettu NHL:n ja KHL:n välillä. Jääkiekko tunkeutuu niin voimakkaasti kaikkiin yhteiskunnan osiin, että sitä on lähes mahdotonta vältellä. Jokainen tietää pääpiirteittäin, miten Suomi ja suomalaiset jääkiekossa menestyvät, seurasi kiekkoa tai ei. ”Ja se ärsyttää niitä, jotka eivät seuraa”, Salmi hymähtää. Maailmanmestaruuskisat ovat jokakeväisenä tapahtumana osa vuoden kiertoa. Ne ovat televisiospektaakkeleita, jotka keräävät lähes poikkeuksetta paljon katsojia ruutujen ääreen. Suomalainen katsoja osallistuu aktiivisesti otteluihin paitsi niitä katsomalla, myös tunteita ilmaisemalla ja niitä jakamalla. Nykyajan sosiaalisen median nousu vahvistaa lajin asemaa entisestään, sillä se mahdollistaa yhä laajemman ajatuksienvaihdon erilaisten kanavien, kuten Twitterin kautta. Jääkiekon asema on vankka myös kansainvälisesti ja suomalaisetkin voivat seurata SM-liigan lisäksi NHL:ää, Ruotsin liigaa tai vaikkapa KHL:ää. ”Minäkin kuulun niihin, jotka katsovat aika televisiosta viime yön NHL-tulokset, ja naurettavaa kyllä, juurikin sitä miten suomalaiset ovat siellä pärjänneet”, Salmi paljastaa. Kaiken kaikkiaan jääkiekon tulevaisuus näyttää valoisalta. Ida Ijäs & Veera Semi Kritiikki ry Juttu julkaistu aiemmin Kritiikkilehdessä 2/2017

Hannu Salmi filosofian tohtori, pitkäaikainen kulttuurihistorian professori, nykyinen akatemiaprofessori Toimittanut yhdessä Benita Heiskasen kanssa suomalaista jääkiekon kulttuurihistoriaa käsittelevän kirjan Kiekkokansa (2015) Mieleenpainunein jääkiekkomuistosi? ”Jaaha, ei minulla taida mitään erityisen suuria muistoja olla. Lapsena olin isän kanssa katsomassa kotijoukkue TuTon jääkiekko-ottelua Kupittaan stadionilla. Se oli TuTo vastaan Tampereen KooVee, ja meidän perhe oli tietysti TuTon kannattaja. Olin niin pieni, varmaan viisi tai kuusivuotias, etten edes kunnolla nähnyt mitä siellä tapahtuu, mutta minulla jäi mieleen se, miten vierasjoukkueen maalivahdille huudettiin ”mee kotiin harjoittelemaan”. Se vaikutti minuun syvästi. Mietin, että miten hirveä, miten voidaan noin rumasti huutaa tuolle maalivahdille. Minusta tuntui oudolta, että yleisö voisi jotenkin olla kannustamatta kumpaakin joukkuetta.” ”Jääkiekon nousuvaiheesta 90-luvulla muistan myös sen, miten Onnelan Tapion kanssa käytiin Proffan kellarissa katsomassa MM-kisoja, ainakin vuosien -92 ja -94 kisat.” Lempijoukkueesi? ”Ei minulla oikastaan Suomessa ole lempijoukkuetta. Lapsena olen ollut TuTon kannattaja, ja toki olen nyt turkulaisena seurannut ilolla miten hyvin TPS on pärjännyt. Tällä hetkellä olen kuitenkin Viasatin tilaaja, ja seuraan paljon Minnesotan pelejä sitä kautta.”

16


EEC-vetoomus

– 1970-luvun vasemmisto kuohui EEC-vapakauppasopimuksesta

1

970-luvun alussa Länsi-Euroopan integraatio oli uudessa tilanteessa, kun integraatio syveni, kun suurin EFTA-maa (Euroopan vapaakauppajärjestö) Iso-Britannia liittyi toisen EFTAmaan Tanskan kanssa Euroopan talousyhteisöön (EEC). Tämä tilanne oli Suomelle hyvin haastava, koska Suomi oli Kylmän sodan näkökulmasta erikoisessa asemassa, toisaalta YYA-sopimus, joka loi Suomelle mahdollisuuden käydä kauppaa itäblokin maiden kanssa, joka muilta Länsi-Euroopan mailta oli lähes mahdotonta, toisaalta Suomi oli myös EFTA:n liitännäisjäsen omalla FINNEFTA-sopimuksellaan, joka oli vuonna 1961 solmittu. Britannian ja Tanskan siirtyminen toisen vapaakauppa-alueeseen loi Suomelle ongelman, koska Britannia oli merkittävä kauppakumppani Suomelle, erityisesti metsätaloustuotteissa. Suomelle olikin tärkeää päästä Länsi-Euroopan talousintegraatioon mukaan, koska Suomen suurin eurooppalainen kilpailija oli Ruotsi, joka pystyi neuvottelemaan vapaasti EEC:n kanssa. Ruotsin viennille metsäteollisuus ei ollut yhtä merkittävä kuin Suomen viennille, josta 70% Euroopan yhteisöön suuntautuneesta kaupasta oli metsäteollisuuden tuotteitta. Suomessa EEC-vapaakauppasopimus herätti yllättävän suuria tunteita erityisesti vasemmistopiireissä ja monet vasemmistopoliitikot välttelivät kantojaan, etenkin 1970-luvun alussa, jolloin SKDL oli vielä hallituksessa, joka ajoi Suomen länsi-integraation edistämistä, kuten SKDL:n kansanedustaja vaati, että ”olisi ehdot-

tomasti suoritettava tutkimus siitä, millaisin edellytyksin Suomen kaupalliset suhteet Euroopan Talousyhteisöön voidaan hoitaa pelkästään tavallisin kauppajärjestelyin.” SDP:n ryhmäpuheenvuoron esittänyt Anti-Veikko Perheentupa oli samoilla linjoilla SKDL:n edustajan kanssa, ja huomautti sopimukseen liittyvistä taloudellista ja sosiaalista vaaratekijöistä. Oikeisto puolueet sekä Elinkeinoelämä näkivät sopimuksen loistavana mahdollisuutena kehittää Suomen vientiä Länsi-Eurooppaan. SKDL:n erottua hallituksesta vuonna 1971, alkoi suurempi muotoinen EEC-sopimuksen vastustus. Suomen kommunistit ja SKDL:n johtamana syntyi melko suuri liike, joka vastusti Suomen EEC-sopimusta. Näiden puolueiden jäsenistö onnistui luomaan EEC-sopimuksen vastustajille joukkovoiman, jollaista harvoin Suomessa oli nähty. Erityisesti uusvasemmisto vastusti Suomen EEC-sopimusta, jota anti-EEC toimijat pitivät ”sosialismin toteuttamisen esteenä.” Sosiaalidemokraattisen Nuorison Keskusliiton periaateohjelma selvittää hyvin uusvasemmiston näkökulmaa EEC-sopimukseen: ”Kauppaliittojen ja vapaakauppaalueiden pystyttäminen ja muu taloudellinen yhdentyminen ovat seurausta kapitalismin imperialistisen vaiheen asettamana vaatimuksena. Yhdentymiskehitys merkitsee uhkaa myös Suomen työväenluokan, pienviljelijöiden ja muiden alistettujen ryhmien elintason kehitykselle. Tämän takia sosialististen voimien keskeisenä tavoitteena on 17

taistella kapitalistista yhdentymiskehitystä vastaan ja samalla osoittaa sosialistinen vaihtoehto tälle kehitykselle.” Tämä vasemmistolainen vastustusliike ei pohtinut vapaakauppasopimukselle vaihtoehtoa vaan, näki EEC osana kapitalistista maailmaa, jota vastaa oli taisteltava periaate syistä. Helsingin Sanomissa (19.9.1973) vastustusliike julkaisi EECvetoomuksen tasavalan presidentille, jossa 500 allekirjoittanutta vaativat vielä vajaata kuukautta ennen vapaakauppasopimuksen hylkäämistä. Vetoomuksessa vedottiin moniin syihin, miksi vapaakauppasopimus pitäisi hylätä. Syitä olivat muun muassa Suomen turvallisuuden takaaminen, EECsopimuksen ja YYA-sopimuksen ristiriitaisuudet, idän kaupan vaarantuminen, työllisyysvaikeuksien kasvu ja sekä kiihtyvän metsätalouden kasvun aiheuttama ympäristöhaitat. Vetoomusta seuranneena päivänä eri puolilla Suomea oli suuria mielenosoituksia EEC-sopimusta vastaan. Vetoomus toimitettiin presidentti Kekkoselle tuntia ennen kuin hän allekirjoitti Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen. Jarno Aho P-klubi


8+1 neuvoa gradun kirjoittamiseen

M

iksi valmistunut setä mansplainaa itsestäänselvyyksiä? Gradun laatiminen on melko suoraviivainen prosessi: valitse ja rajaa aineisto, käy se läpi ja ryhmittele sen sisältö, esittele erittelysi lukijalle, arvioi sen sisältöä kriittisesti ja vertaa havaintojasi aiheen aiempaan tutkimukseen. Jos tutkielmassasi on nämä elementit mukana, olet pitkällä ja todennäköisesti lähellä hyvää arvosanaa. Työn toteuttaminen kuitenkin syö kuukausia, todennäköisesti vuosia. Tänä aikana käytännönläheiset vinkit ovat tarpeen. Apu ei kuitenkaan aina ole saatavissa mielekkäässä muodossa, ja se voi tulla vastaan hajanaisesti pieni palanen kerrallaan. Gradun kirjoittamisesta on laadittu jopa kokonaisia kirjoja. Ison oppaan kahlaaminen gradua varten kuitenkin mielestäni mystifioi työtä liikaa, joten halusin kirjoittaa gradutyöskentelyn arjesta armolliseen mittaan eli muutamaan sivuun mahtuvan ohjeistuksen. Vinkit toivottavasti inspiroivat sujuvaan valmistumiseen – ja ehkä ilmentävät jotain akateemista ideaalia siitä, että vanhempien ja valmistuneiden opiskelijoiden tulisi tarjota nuoremmilleen opastusta jossain muussakin kuin sitsikulttuuriin perehtymisessä. Kaikki vinkit eivät kuitenkaan mahdu kahteen aukeamaan, joten huijaan hieman. Tämä on otsikossa

mainittu vinkki ”+1”: jos luet yhden graduoppaan, valitse Umberto Econ Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään (1977, suom. 1989, Vastapaino). Opas käy italialaisella lempeällä nokkeluudella läpi pro gradun teossa unohtuvia itsestäänselvyyksiä, ja opastaa sen kirjoittamiseen askel askeleelta, joten skippaan kyseiset osat vinkeistäni. 1. Pidä kandiaiheesi Gradun kirjoittaminen kannattaa aloittaa samalla, kun aloitat kandisi kirjoittamisen. Kun varmistat etukäteen, että kandin aineisto, aihe tai edes aikakausi kulkee mukana graduun, saat työhön ripeän alun. Mikäli kandisi aihe ei kuitenkaan laajene kätevästi graduksi tai päätät muuten vain erikoistua toisiin teemoihin, valmistaudu urakkaan. Uuden aiheen päättäminen ja siihen perehtyminen on nimittäin kovaa työtä, joka hyvälläkin motivaatiolla vie tuhottomasti aikaa. Käytännön esimerkkinä: älä ainakaan vaihda 1700-luvun sanomalehdistöä käsittelevästä kandista talvisodan aikaisia uutisfilmejä puivaan graduun. Siinä menee vaihtoon ihan kaikki, mukaan lukien valmistumisvuosi ja mielenterveys. 2. Tee se Tärkein neuvo on suoraviivaisin – ja kuulostaa lähinnä puhtaalta vittuilulta. Se on myös neuvo, jonka 18

useimmiten niin työn ohjaajat kuin aiemmin valmistuneet tutut jakoivat kirjoittaessani. Kun työn suunta tuntuu olevan täysin hukassa, tällaisesta tokaisusta ei juuri tunnu olevan apua. Kyseessä on kuitenkin hyvä muistutus siitä, että vaikka gradu tuntuisi isolta asialta, siihen ei kannata suhtautua liian vakavasti. Mikäli et hae tutkijaksi, kukaan ei koskaan kysele gradusi sisällön perään. Jos haet tutkijaksi, kukaan ei siltikään välttämättä kysele sen perään. Aloita siis kirjoittaminen. Lähde liikkeelle siitä, mikä tuntuu helpoimmalta. Kirjoittaminen on yksilöllistä. Kunhan pysyt tutkintovaatimuksissa määritellyn kielen rajoissa, et voi tehdä sitä väärin. Tekstin ei tarvitse edetä sisällysluettelon mukaisessa järjestyksessä tai olla ensimmäisessä vedoksessa lopullisessa julkaisukunnossa. Jotkut kirjoittajina pystyvät tähän, mutta työtä pitää silti hioa lopuksi, kun tarkistat, että kaikki luvut toimivat kokonaisuutena. Lisäksi johdanto pitää kirjoittaa uusiksi viimeisenä, sillä kirjoittaminen muuttanee aiheesi rajausta, ellei jopa tutkimuskysymyksiä. Tämän takia ei kannata liikaa stressata, onko johdanto eli ensimmäinen seminaaripalautus kerralla loppuasussaan. Se nimittäin ei ole. Kunhan saat aineiston, kysymykset, rajauksen ja metodin sekä niiden keskinäisen yhteispelin esiteltyä, olet hyvin liikkeellä, eikä seminaari-istuntoa tarvitse liikaa pelätä.


Graduseminaarista puheen ol- miten se yliopistolla sujuu. len... Moni seminaari-istunto jää jankkaamaan epäolennaisuuksien äärel3. Kunnioita seminaaria le, kun puolituntemattomat opponentit eivät kehtaa antaa rehellistä “Sori tää on vähän tällanen raaki- palautetta, aihe on käsittelijöille le, kun aika loppu kesken, mut saa vieras tai puolitoista tuntia osoitkommentoida kaikkee, kun mä en tautuu liian lyhyeksi ajaksi yhden oikeen tiiä, mitä mä teen seuraa- työn perinpohjaiseen käsittelyyn. vaks.” Käytännössä parasta palautetta Gradun tekijän paras kaveri on saa professorin vetämää seminaaria seminaari. Semma on toki jossain epämuodollisemmassa ympärismäärin puuduttava ja itseään tois- tössä, eli omien kavereiden kesken. tava tapahtuma, jossa moni lusii Nappaa pari tuttua kainaloon ja vain saadakseen pakolliset istunto- perustakaa yhdessä oma, mieluikerrat täyteen. ten viikoittain tai vuoroviikoin koTästä huolimatta se on vaivatto- koontuva gradupiiri. Siellä semimin paikka oppia, mitä gradulta naaritöistä voi puhua vapaammin odotetaan. Muiden töiden kom- kuin mitä seminaarissa uskallatte. mentointi harjaannuttaa pohti- Lisäksi oman työn etenemistä tulee maan oman työn toimivuutta ja pienessä vertaisryhmässä seurattua tarjoaa vertaistukea samassa tilan- ja kommentoitua intensiivisemmin teessa olevilta kanssaopiskelijoilta. kuin seminaarissa, joka sisältää Seminaarin onnistuminen riip- vain muutaman palautuksen pitpuu siitä, että kaikki sen osallistu- kän työprosessin aikana. jat tekevät duunia viikosta toiseen. Kiitän omasta puolestani AkseTämän vuoksi kunnioita seminaa- lia ja Jounia. Kerttulin Kievarissa rityöskentelyä. Tekstiraakileen kä- ”after seminaarissa” kuluttamamsittely ei tarjoa kirjoittajalle hyö- me ajan puitteissa olisi teoriassa dyllistä palautetta tai opponoijalle voinut kirjoittaa käsittelyluvun ja mielekästä tekemistä. Se, että yli- ehkä toisenkin, mutta ilman vinkopistolla pärjää välillä lepsulla suo- kejä ja vertaistukea ne eivät olisi rituksella, ei ole hyvä syy tuhlata käytännössä valmistuneet. monen ihmisen aikaa ja energiaa puolivillaisuuksiin. 5. Gradu on kokopäivätyö Jos työ vaatii vielä viimeistelyä ennen palautusta, älä jätä huonoa Opintojen loppuvaiheessa ylityötä käsiteltäväksi vaan pyydä li- opistolla luuhaaminen alkaa ehkä sää palautusaikaa. Semman vetäjä maistua puulta. Tällöin saattaa repinee pelihousunsa aikataulu- herätä halu leventää opintotukea muutosten vuoksi, mutta hyvä se- tai muuten vain lähestyä työeläminaaripalautus hyödyttää kaikkia mää. Kiusaus tai käytännön tarpeet seminaarilaisia. houkuttelevat hakemaan työ- ja harjoittelupaikkoja gradun laati4. Perusta oma seminaari misen lomaan. Älä teen niin. Vaikka gradun Ollaan rehellisiä: seminaarin toi- aikataulun saa päättää itse ja kirmivuus vaatii usean opiskelijan joituspäivät voivat olla siksi hyvin ryhmätyötä, ja me kaikki tietänem- vaihtelevia, kyseessä on aiheeseen me omien opintojemme pohjalta, uppoutumisen syvyydestä johtuen 19

kokopäivätyö. Jos ottaa harteilleen kaksi kokopäivätyötä, jompikumpi niistä – tai vaihtoehtoisesti mielekäs sosiaalinen elämä ja riittävä lepo – jää käytännössä tekemättä. Oman lukunsa muodostavat puoliammatilliset harrastukset, joita voi tehdä omaan tahtiin niin, että ne aivan varmasti kilpailevat gradun kanssa. Käytännön vinkkinä toteaisin, että älä ainakaan aloita omaa historia-aiheista mediaa. Sellaisen pyörittäminen vie yllättävän paljon aikaa. ( Jos tosin et ole vielä kuullut Historian nurkkapöydästä, mikset seuraavaksi naputtelisi sanaparia Googleen?) Toinen asia tosin on se, tarvitseeko gradua mihinkään, jos löytää oman alan töitä ilmankin sitä. Vastaan tähän kysymykseen, jahka joku alkaa myöntää eläkevirkoja korkeakoulusta ponnistaville humanistikandeille. 6. Hyödynnä g-pisteitä Koska nopein tapa muuttaa miellyttävä miljöö epämiellyttäväksi on siellä työskenteleminen, gradua ei kannata jämähtää kirjoittamaan kotiinsa. Onneksi yliopistojen kampuksilta on varsin helppo löytää vaihtoehtoisia gradutyöpisteitä, jotka muuan vääräleukainen tuttuni nimesi g-pisteiksi. Julkisissa tiloissa sijaitsevilla gradutyöpisteillä tapaat luontevasti tuttujasi, ja täten monipuolistat mahdollisuuksiasi saada mielekästä vaihtelua graduntekoon tai jopa uusia ajatuksia aiheesi työstämiseen. Oma graduni syntyi kodin lisäksi muun muassa yliopiston kirjaston tiloissa, oppiaineen käytävän opiskelijatyöpisteellä sekä muodon vuoksi tuopillisen verran kampusbaarissa. Tämän lisäksi muistiinpanovihko kulki mukanani auto- ja


junamatkoilla, ja täyttelin sitä niin vanhempien kotona, rantaradalla kuin neljän eri kaupungin kahvilassa. Inspiraatiolla on tapana iskeä silloin, kun sille ei olisi mitään tarvetta. Jos joudut kuljettamaan mukanasi kahta kassillista kirjallisuutta jokaisen rivin kirjoittamista varten, työmetodejasi kannattaa harkita uudelleen. Jos tämä on hankalaa, liikkuminen kannattaa pitää minimissään. Mitä g-pisteisiin tulee, niin myös seksi edesauttaa kirjoittamista. Sen harjoittaminen jatkuvasti kirjoitusprosessin lomassa on kuitenkin melko hankalaa monista syistä, joten stressihetkien ratkaisemiseen kannattaa kehittää muita helpotuksia, kuten... 7. Pelaa videopelejä Tämä voi olla kiinnostuksistasi riippuen kyseenalainen neuvo, mutta harrastukset pitävät pään kasassa minkä tahansa työn äärellä. Jos työsi käsittelee elokuvia ja harrastuksenasi tykkäät katsoa elokuvia, kannattaa elämään hankkia vaihtelua vaihtamalla harrastusta. Se on nimittäin vaivattomampaa kuin gradun aiheen vaihtaminen. Tekemistä saa esimerkiksi seu-

raavasti: osta Steamin kausialesta (neljä kertaa vuodessa) nippu 2dtasoloikkia, pulmapelejä tai muita mekaniikkavetoisia indie-helmiä, kytke peliohjain koneeseen ja kirjoittamisen kyrsiessä vaihda pelaamiseen. Mainitut genret ovat formaatiltaan tarpeeksi yksinkertaisia, jotta niissä eteneminen on nopeaa. Tällöin peli tarjoaa nopeasti saavutuksen tunteen mutta myös luontevan paikan lopettaa pelaaminen esimerkiksi puolen tunnin jälkeen. Graduun liittymätön aivotyö antaa ajattelulle ilmaa, ja inspiraation iskiessä tai pelitauon loppuessa pääset palaamaan nopeasti Wordtiedoston työstämiseen, koska istut valmiiksi tietokoneen äärellä. Vinkkiä ei kannata soveltaa kodin ulkopuolisissa gradutyöpisteissä, varsinkaan arkistoissa. Niissä pelaaminen herättänee pahennusta, mikä on aivan oikein. 8. Nauti Gradu on tuskastuttavan iso asia: monenkymmenen sivun mittainen ja aktiivityötä kuukausikaupalla vaativa rutistus, jonka harva lopulta lukee kokonaan – aina ei kirjoittaja itsekään. Kyseessä on kuitenkin erinomai-

nen tilaisuus oppia suurten tietomäärien keräämistä, hallintaa ja soveltamista. Gradu opettaa tunnistamaan omaa osaamistaan, kasvattamaan sitä ja perustelemaan sen tärkeyden. Gradu osoittaa, että jotkin asiat vain pitää osata aloittaa vaikka väkisin ja innostuessaankin lopettaa ajoissa. Omat rajansa oppii tunnistamaan entistä laajemmin ja yhteistyön voimaa arvostamaan jälleen kerran. Lisäksi tutkielman teko opettaa, että harvat asiat ovat yksinkertaisia, ja että oma osaaminen on kytköksissä moneen yhteiskunnallisesti relevanttiin ilmiöön. Sen vuoksi gradu on humanistin arvon konkreettinen osoittaja ja hetkittäin jopa huomattava mielihyvän tarjoaja. Kaikesta säätämisestä ja merkityksenannosta huolimatta pro gradu -tutkielma on ennen kaikkea opiskelijan viimeinen hengenveto yliopistolla. Ota siitä kaikki irti. Lyhyesti: Pidä huolta vertaistuesta, työympäristöstä ja vapaa-ajasta. Nauti gradusta – ja tee se. Ilkka Hemmilä kritiikkiläinen emeritus. Teksti julkaistu aikaisemmin Kritiikki lehdessä 3/2017

20


Työelämä

Kultuurihistorian seura

K

ulttuurihistorian seura perustettiin keväällä 2016, ja aktiivisen toimintansa se aloitti vuoden 2017 alussa. Seuran puheenjohtajana toimii akatemiaprofessori Hannu Salmi ja varapuheenjohtajana kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen. Seura edustaa Suomessa tieteenalansa kansainvälistä kattojärjestöä International Society for Cultural Historya (ISCH). Seuran tavoitteena on edistää kulttuurihistoriaa tieteenalana sekä tukea kulttuurihistorian opetusta ja yleistä tunnettuutta. Kulttuurihistorian seura järjestää muun muassa kokouksia, esitelmä- ja opetustilaisuuksia ja pyrkii edistämään oman alansa tiedotusja julkaisutoimintaa. Tarkoitus on järjestää ja tuottaa sisältöä, joka tavoittaa seuran jäsenet mutta myös laajemmin kulttuurihistoriasta kiinnostuneet henkilöt. Seuran alkuvaiheessa toiminta on keskittynyt Turkuun, mutta tulevaisuudessa seurasta tehdään valtakunnallinen, jolloin sen toiminta tavoittaa eri puolilla Suomessa asuvat, kulttuurihistoriasta kiinnostuneet ihmiset. ”Tavoitteena on, että seuran toiminta on mahdollisimman avointa ja saavutettavaa”, seuran puheenjohtaja Hannu Salmi painottaa. Tarkoituksena onkin, että seuran tapahtumat ja tilaisuudet toisivat tuoreen tutkimuksen kaikkien kiinnostuneiden ulottuville. Kulttuurihistorian seura ei siis ole vain akateemiselle yhteisölle tarkoitettu yhdistys vaan toiminta on suunnattu kaikille kiinnostuneille, taustasta riippumatta. Kuitenkin kulttuurihistoriallisen tutkimuksen

korostaminen on seuralle oleellista. ”Toivomme, että seuran kautta voisimme löytää väyliä kertoa kulttuurihistoriallisesta tutkimuksesta ja kehittää uudenlaisia tapoja tuoda historiaa arkipäivän kohtaamisiin”, Salmi kertoo. Tällä hetkellä seura on järjestänyt muun muassa kaikille avoimia tapahtumia, yleisöluentoja ja paneelikeskusteluja. Seura oli myös mukana tämän vuoden Turun Kirjamessuilla. Lisäksi seura aloitti oman kirjasarjan Capsa Historiaen. Sen julkaisut tulevat olemaan kult-

21

tuurihistoriallisia puheenvuoroja, jotka avaavat lukijoille menneisyyden ilmiöitä, tarjoavat uusia näkökulmia tai ottavat kantaa ajankohtaisiin teemoihin. Ensimmäinen julkaistu teos on Juha Isotalon Herodotoksen ja Thukydideen ideaalit ja historiankirjoitus. Myös kaikki historian opiskelijat ovat tervetulleita seuran jäseniksi ja mukaan seuran toimintaan! Lisätietoja seurasta yhdistyksen verkkosivuilla kulttuurihistoria.net.


HYOL ry tuo opettajat yhteen ja kehittää opetusta Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry

M

issä voi tavata kollegoita, keskustella opetukseen liittyvistä asioista, jakaa huoliaan ja ilojaan, saada apua ongelmiin, saada tietoa uusista opetusmenetelmistä, kuunnella kiinnostavia luentoja, matkustaa mielenkiintoisiin paikkoihin... Tätä kaikkea tarjoaa historian opettajille ja opiskelijoille HYOL ry. Jäsenilleen HYOL ry tarjoaa koulutusta, edunvalvontaa, apua käytännön työssä ja varsinkin mahdollisuutta tavata muita omien aineiden opettajia.

pyrkinyt painokkaasti siihen, että historian ja yhteiskuntaopin opettajien kohtuuttoman korkea opetusvelvollisuus saataisiin laskemaan ja siten vastaamaan paremmin historian ja yhteiskuntaopin opettajien kasvanutta työmäärää. HYOL toimii yhteistyössä kotimaassa ja kansainvälisesti

HYOL pyrkii kehittämään opetusta HYOL:n tavoitteena on tukea historian ja yhteiskuntaopin opettajia heidän työssään. Tähän tavoitteeseen pyritään monin eri keinoin. HYOL:n kaikkein keskeisin tehtävä on historian ja yhteiskuntaopin oppiaineiden sisällöllinen ja pedagoginen kehittäminen. HYOL ottaa aktiivisesti kantaa esimerkiksi uusien valtakunnallisten opetussuunnitelmien kehitystyöhön. HYOL seuraa opetuksen uusi didaktisia virtauksia ja välittää ne jäsenkentän tietoon. Liitto tukee historian ja yhteiskuntaopin opetusta koskevaa tutkimusta siten, että uudelle tutkimukselle tarjotaan julkaisumahdollisuuksia liiton Kuva Henrik Laaksonen. jäsenlehti Kleiossa.

Liitto vaikuttaa siihen, että peruskoulua ja keskiastetta uudistettaessa turvataan historian ja yhteiskuntaopin asema oppiaineena. HYOL pyrkii myös viemään opetuksen resurssien kehitystä myönteiseen suuntaan. Liitto huolehtii siitä, että historian ja yhteiskuntaopin opettajien näkemykset otetaan huomioon Opettajien Ammattijärjestö OAJ:n kannanotoissa muun muassa palkkausjärjestelmää, koulutuspolitiikkaa, koulutyön järjestelyä ja muita opettajien työskentelyoloja koskevissa asioissa. HYOL on 22

Toiminnassaan HYOL pitää aktiivisesti yhteyttä opetusalan päätöksen tekijöihin, yliopistoihin, opettajankoulutuslaitoksiin, tiedotusvälineisiin ja muihin yhteiskunnallisiin tahoihin. HYOL tekee jatkuvasti myös koulutus- ja koululaiskilpailuyhteistyötä sekä kaupallisten että viranomaistahojen kanssa. HYOL kuuluu Euroopan historian opettajien yhdistyksen EUROCLIOn perustajajäseniin ja toimii tässä yhteisössä edelleen aktiivisesti. Lisäksi liitolla on toimivia kansainvälisiä yhteyksiä alan järjestöihin erityisesti Pohjoismaissa ja Baltiassa. Jäsenet saavat käytännön apua opetukseen HYOL ry:llä on noin 1 400 jäsentä, jotka työskentelevät pääsääntöisesti yläkouluissa ja lukioissa. Opettajien lisäksi järjestöllä on opiskelijajäseniä. Jäseniään HYOL palvelee monin eri tavoin. Jäsenet saavat


kotiinsa kannettuna neljä kertaa vuodessa ilmestyvän pedagogisen aikakausjulkaisun Kleion. Lehden palstoilla käytävästä keskustelusta lukijalle välittyvät alan viimeisimmät virtaukset. Uutiskirjeissä on runsaasti informaatiota liiton toiminnasta, tulevista täydennyskoulutustilaisuuksista ja opintomatkoista sekä opetusta tukevasta materiaalista. Kunkin ainereaalikoepäivän iltana HYOL laatii jäsentensä käyttöön historian ja yhteiskuntaopin pisteytysehdotukset, jotta lukion opettajien olisi helpompi suorittaa ylioppilaskokeiden arviointi ja jotta kokelaat kautta valtakunnan tulisivat arvioiduiksi samoin kriteerein. HYOL tuottaa abiturienteille suunnattuja ainereaalikokeisiin valmistavia Reki-kirjoja niin historiaan kuin yhteiskuntaoppiin. Lisäksi liitto tuottaa sekä historiaan että yhteiskuntaoppiin sähköisiä preliminäärikokeita. Näitä julkaisuja voi tilata liiton verkkosivuilta. HYOL:n keskeinen tehtävä on tarjota jäsenilleen täydennyskoulutusta. Kesäkurssin lisäksi järjestetään vuosittain sääntömääräisten liittokokousten yhteydessä valta-

kunnalliset historian ja yhteiskuntaopin opettajien kevät- ja syyspäivät. Koulutusten aiheet pyritään valitsemaan niin, että ne palvelevat jäsenten tarpeita mahdollisimman hyvin. Lisäksi HYOL järjestää vuosittain yhdessä useiden yhteistyökumppanien kanssa Talous tutuksi -koulutuskiertuetta sekä Eurooppatiedotuksen ja Ulkopoliittisen instituutin kanssa suosittua EUkoulutusta. Lisäksi järjestämme yhdessä eri kulttuuri- ja tiedeinstituuttien kanssa edustamiemme aineiden opettajille täydennyskoulutuskursseja ulkomailla. HYOL:n tavoitteena on tehostaa taloudellista kasvatusta sekä perusopetuksessa että. Tätä pyrkimystä tukeakseen liitto järjestää yhteistyökumppaniensa tuella niin peruskoulun Taloustaitokilpailua kuin lukion Talousguru – kilpailua. HYOL toimii koko Suomessa ja också på svenska

liitolla on erityiset työryhmät lukion ja perusopetuksen asioiden edistämiseksi. Kleio-lehden toimittamisesta vastaa tiedotusryhmä ja preliminäärikokeiden laatimisesta kummankin oppiaineen omat preliryhmät. HYOL on valtakunnallinen järjestö, jolla on 25 alueellista paikallisyhdistystä. Lisäksi ruotsinkielisiä historian opettajien edustava Finlands svenska historielärare förbund r.f. lasketaan HYOL:n paikallisyhdistykseksi. HYOL työllistää täyspäiväisen toiminnanjohtajan, joka työskentelee liiton toimistossa Helsingin Töölössä. Toiminnanjohtajan puoleen voi kääntyä kaikissa historian ja yhteiskuntaopin opettajan työtä koskevissa kysymyksissä. HYOL:n jäseneksi liittyminen tapahtuu täyttämällä jäsenlomake liiton verkkosivuilla. Vuoden 2018 jäsenmaksu työssä olevalta jäseneltä on 60 euroa. Opiskelijoiden, eläkeläisten, työttömien ja vanhempainvapaalla olevien vuosijäsenmaksu on 30 euroa.

HYOL:n toimintaa johtaa peruskoulun ja lukion opettajista koostuva 12 henkinen hallitus. Lisäksi Kirsi Ruhanen Toiminnanjohtaja Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry hyol.fi

23


Turvaa selustasi, opiskelija!

H

istoria on yksi perinteisistä museoaineista. Historiasta valmistuneet sijoittuvat työmarkkinoilla hyvin monenlaisiin tehtäviin, esimerkiksi virkamiehiksi, tutkijoiksi, opettajiksi ja kulttuurialalle. Museoala tarvitsee historioitsijoita, koska alalla on vahva menneisyyden tutkimukseen suuntautuva pohjavire. Historian opiskelu antaa erinomaiset mahdollisuudet käyttää opiskeluissa opittua hyödyksi museoalan muuttuvissa ammateissa. Muista järjestäytyä yhdessä alasi ammattilaisten kanssa jo opiskeluaikana. Museoalan ammattiliitto on opiskelijaa varten, joka haluaa turvata selustansa. Museoalan turvana Museoala työllistää kaikkiaan noin 2 700 henkeä (v. 2014). Ammatillisesti hoidetuissa museoissa työskentelee noin 2 000 vakinaista

työntekijää. Museoissa työskennellään kuitenkin yhä enemmän määräaikaisissa työsuhteissa sekä osa-aikaisesti ja tuntityöntekijöinä. Museoalan ammattilaisista noin puolet työskentelee kuntien palveluksessa, valtio ja yksityiset museot työllistävät kumpikin noin neljänneksen. Vakinaisista työntekijöistä noin puolet on suorittanut alan korkeakoulututkinnon tai ammattitutkinnon. Korkeakoulutusta vaativissa vakinaisissa asiantuntijatehtävissä työskentelevät ovat esimerkiksi museonjohtajia, museoamanuensseja ja tutkijoita. Vakinaisen työsuhteen saaminen on haastavaa, koska uusia työpaikkoja perustetaan vain vähän ja vaihtuvuus alalla on vähäistä. Uusia työpaikkoja avautuu lähinnä muihin tehtäviin siirtymisten tai eläkkeelle jäämisten vuoksi. Vastavalmistuneet sijoittuvat usein aluksi määräaikaisiin työtehtäviin, ja vakituista virkaa saattaa joutua odottamaan useita vuosia. Museoalalla työskentelevien lukumäärän arvioidaan pysyvän lähitulevaisuudessa samalla tasolla. Museoiden toimintaedellytyksiin ja työllisyyteen vaikuttavat aina museoille myönnettävät valtionosuudet. Jäsenenä olet kanssamme vaikuttamassa museoalan arvostukseen ja yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun kulttuuriperinnön puolesta. Tarjoamme verkostoitumismahdollisuuksia ja ajankohtaisia koulutuksia ammattitaitosi ylläpitämiseksi. Museoalan ammattiliitto on mukana työelämän kehityksessä ja muutoksessa varmistamassa sinun oikeuksiasi. 24

Museoalan ammattiliittoon kuuluu noin 1700 jäsentä. MAL on järjestäytynyt kattojärjestö Akavan Erityisalat ry:n kautta Akava ry:hyn. Opiskelijajäsenenä monta mahdollisuutta Olen ollut Museoalan ammattiliiton hallituksen opiskelijaedustajana kahden kaksivuotiskauden ajan. Koen, että opiskelijajäsenenä minulla on ollut tärkeä linkki työmaailman ja opiskelun välillä. Lisäksi opiskelijajäsenenä opin liiton toimintatavat ja periaatteet, ja pääsin itsekin vaikuttamaan liiton päättävissä elimissä. Samalla opiskelijaedustajana välitän tietoa muille opiskelijoille ajankohtaisista asioista sekä ajan heidän etuaan. Museoalan ammattiliitossa on mahdollista verkostoitua oman alan ammattilaisten kanssa. Panos opiskelijana ja opiskelijoiden mielipiteiden ilmaisijana on tärkeä. Ajattelen toiminnasta olevan hyötyä myös työuralleni. Historian opiskelijana olen saanut paljon kontakteja ja silmäni ovat avautuneet. Koen, että jatkossa työtä hakiessani tai työssä toimiessani olen verkostoituneempi ja tietoisempi alani tilanteesta. Lisäksi olen saanut olla mukana keskustelemassa ajankohtaisista kysymyksistä ja asioista, jotka vaikuttavat olennaisesti myös minun työhöni, tai esimerkiksi toimeentulooni tulevaisuudessa. Museoalan ammattiliitto on myös vaikuttamisen paikka. Liitto etsii parhaillaan hallituksen opiskelijaedustajaa jatkamaan tärkeää edunvalvontatyötä opiskelijoiden pa-


rissa. Tämä on upea mahdollisuus päästä museoalan näköalapaikalle. (Ks. ilmoitus). Tervetuloa liiton toimintaan! Uula Neitola, opiskelijaedustaja, Museoalan ammattiliitto MAL ry. Kirjoittaja on historiasta valmistunut FM, joka kirjoittaa liiton 50-vuotishistoriateosta.

“Museoalan ammattiliitto on mukana työelämän kehityksessä ja muutoksessa varmistamassa sinun oikeuksiasi. “

“Jäsenenä olet kanssamme vaikuttamassa museoalan arvostukseen ja yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun kulttuuriperinnön puolesta.”

Opiskelija, kiinnostaako

sinua päästä seuraamaan läheltä ammattiliiton toimintaa?

- NYT rekrytoimme hallituksen uusia opiskelijajäseniä!

- Haluatko osallistua?

Miten kehittäisit MAL:n opiskelijatoimintaa? Olisitko sinä oikea valinta opiskelijajäseneksi? ”Hallitustoiminnassa olen päässyt tuomaan esille opiskelijoiden mielipiteen keskeisiin kysymyksiin ja näkemään, kuinka päätöksiä tehdään kulttuurialalla aina eduskunnassa asti. Hallituksen opiskelijajäsenyyden aikana olen myös tutustunut useisiin museoissa työskenteleviin henkilöihin ja saanut heidän kauttaan uutta näkökulmaa museoihin ja omaan urapolkuuni.” Elina Kangosjärvi 2016 - 2017 Opiskelijajäsenen kausi kestää kaksi vuotta. Rekrytoimme hallitukseen kaksi opiskelijaa, varsinaiseksi ja varajäseneksi. Edustustehtävistä (esim. osallistuminen ständille) maksetaan palkkio. Hallitus kokoontuu 8 kertaa vuodessa. Matkat hallituksen kokouksiin korvataan, joten hallituksen opiskelijajäsenyys ei ole pois opiskelijan kukkarosta. Kokouspalkkiota ei makseta, mutta pääset mukaan hallituksen vuosittaiselle ulkomaan opintomatkalle! Käy jättämässä hakemuksesi 30.11.2017 mennessä: https://link.webropolsurveys.com/S/AB3FDEE11D3DE421

VIDEO: https://youtu.be/IfUZRQQhRWE 25


Sosiaalinen media työnhaussa

S

osiaalisen median rooli työnhaussa on kasvava. Somessa jaetaan työpaikkailmoituksia, verkostoidutaan ja tuetaan toisiamme työnhaussa. Alustoja on paljon, mutta erityisesti LinkedIn on hyvä ottaa haltuun sometyönhaussa. Noin 80 % yrityksistä ja organisaatioista kertoo hyödyntävänsä sosiaalista mediaa rekrytoinneissa. Erityisesti somea käyttävät isoissa kaupungeissa toimivat modernien toimialojen isot yritykset. Työnhaussa yritykset hyödyntävät sosiaalisen median alustoista aktiivisimmin LinkedIniä (96 %), Facebookia (62 %) ja Twitteriä (39 %). Jonkin verran suosiota oli myös blogeilla (26 %), YouTubella (25 %) ja Instagramilla (11 %). LinkedInin ainoa käyttötarkoitus on ammatillinen toiminta siinä missä Facebook ja Twitter toimivat lähinnä alustana työpaikkailmoituksien jakamiseen. Panosta LinkedIniin! Työnhaku LinkedInissä perustuu profiilin löydettävyyteen eli siihen, miten hyvin profiilisi nousee rekrytoijien tekemissä hauissa. Löydettävyyttä parantavat huolellisesti tehty profiili, kattavat verkostot ja työnhakijan aktiivisuus. Profiilia luodessa ota rohkeasti mallia hyvistä profiileista! Laadi profiili vastaamaan ansioluetteloasi. Valtaosa hauista tehdään englanniksi, kirjoita siis mieluiten englanniksi. Panosta erityisesti summary-osioon, jossa kerrot osaamisestasi, persoonastasi ja ammatillisista tavoitteitasi. Tekstissä voit käyttää avainsanoja kuvaamaan vahvuuksiasi. Voit tehdä myös lis-

tan vahvuuksistasi “My strengths are in...”. Avainsanojen nostavat profiiliasi rekryhauissa, joten niitä voi toistella luovasti tekstissä. Jos etsit töitä, voit lisätä sen heti otsikkokenttään esim. “Looking for new opportunities”. Verkostoja on hyvä luoda opiskeluaikana, jotta ne ovat olemassa, kun oman alan työnhaku valmistumisen kynnyksellä koittaa. Aina tavatessasi uuden ihmisen, lähetä tälle kutsu ja lisää verkostoosi. LinkedIn perustuu vastavuoroisuuteen, joten ole aktiivinen tykkäämällä muiden julkaisuista, “endorssaa” toisten taitoja ja anna suosituksia, niin saat niitä myös itse. Työtä hakiessasi liity erilaisiin työnhakuryhmiin. Suurimmat Suomeen keskittyneet työnhakuryhmät ovat Talent Pool Finland, Uratärpit ja ejobs.fi. Ryhmien Jobsvälilehdeltä voi löytyä niin kutsuttua piilotyöpaikkoja. Avoimet työpaikkailmoitukset löydät LinkedInin etusivun Jobs-välilehdeltä. Voit hakea profiilillasi työtehtäviä tai tallentaa haun hakuvahtiin. Facebook ja Twitter työnhaussa Facebook ja Twitter toimivat ensisijaisesti avointen työpaikkojen ilmoituskanavina. Käy tykkäämässä ja seuraamassa kiinnostavien yritysten yleistilejä (esim. @FazerSuomi) sekä rekrytointitilejä (esim. @UraFazerilla). Facebookissa kannattaa tämän lisäksi liittyä erilaisiin työnhakuryhmiin ja ammatillisiin keskusteluryhmiin. Työnhakuryhmiä voi etsiä hakusanoilla kaupunki, josta haet töitä ja “työpaikat” (esim. Turku + työpaikat). Twitterissä avoimia työpaikkoja voi etsiä 26

aihetunnisteilla #jobs #rekry #rekrytointi ja #työpaikat. Lopuksi Sitran mukaan vain neljäsosa työnhakijoista on työllistynyt hakemalla avointa työpaikkaa. Henkilökohtaisilla verkostoilla ja työnhakijan aktiivisuudella on roolinsa työnhaussa. Verkostojen luominen ja sosiaalisen median hyödyntäminen työnhaussa parantavat löydettävyyttäsi työnhakijana ja kuulet kiinnostavista työmahdollisuuksista. Tsemppiä työnhakuun! Lähteet: Sitra 2016, Tom Laineen koulutus Sosiaalinen media työnhaussa 3.10.2017 (Akavan Erityisalat), Rekrytointitutkimus 2015, LinkedIn-megaopas (Tom Laine) Specian jäsenenä voit osallistua jäsentilaisuuksiin, järjestämme säännöllisesti mm. LinkedIn-koulutuksia. Liity jäseneksi vuoden loppuun mennessä ja saat liittymislahjana Finnkinon elokuvalipun! Liity alasi ammattijärjestöön: specia.fi


ä s s ö y t s i e t n i Yh r a a n i m e s l o H ! a s s kan

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut toimii yhteiskunnallisella alalla työskentelevien, korkeakoulututkinnon suorittaneiden tai sitä opiskelevien ammatillisena etujärjestönä. Kasvavassa liitossamme on jo yli 12 000 jäsentä. Jäsenistömme työskentelee laajasti eri sektoreilla asiantuntija- ja esimiestehtävissä. Yleisimmät tutkintonimikkeet ovat VTM, HTM ja YTM. Liitto valvoo jäsentensä ammatillisia, taloudellisia ja sosiaalisia etuja työmarkkinoilla ja toimii jäsentensä kumppanina työelämässä aina opintojen alusta eläkkeen päättymiseen! Liiton tavoitteena on myös vahvistaa jäsenkuntansa ammattien arvostusta ja ammatillista identiteettiä sekä tuoda yhteen yhteiskuntaosaajia ympäri Suomen.

27


Poliittisen väkivallan perintö Islamistiterroristit marssivat rajojemme yli, autot palavat kaupunkiemme lähiöissä, suomalainen kulttuuri tuhoutuu. Terrorismi rantautuu Suomeen, kadut eivät ole enää turvalliset, konserteista ja urheilutapahtumista puhumattakaan. Eiku hä?

H

istorioitsijat ilman rajoja ja Politiikasta-verkkolehti järjestivät Helsingissä paneelikeskustelun poliittisesta väkivallasta ja sen perinnöstä. Tilaisuudessa historiantutkija Oula Silvennoinen, terrorismintutkija Leena Malkki ja toimittaja Sara Rigatelli pohtivat poliittista väkivaltaa ilmiönä yleensä ja sen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta Suomessa. Leena Malkki otti kantaa terrorismin ja poliittisen väkivallan määritelmään. Oleellista yksittäisen teon määrittelyssä poliittiseksi tai joksikin muuksi väkivallaksi on se, kuka teon määrittelee. Usein itse väkivallantekijän ja muiden tulkinnat väkivallan motiiveista poikkeavat toisistaan. Jokelan tapaus osoittaa, että vaikka tekijä itse väittää toimivansa poliittisin motiivein, eivät ulkopuoliset välttämättä tulkitse tekoa poliittiseksi väkivallaksi. Poliittisen väkivalta on käsitteiden sekamelska, josta on vaikea saada mitään tolkkua. Pelkästään

eräästä poliittisen väkivallan alakategoriasta, terrorismista, on koottu The Routledge Handbook of Terrorism Research –teokseen 260 tieteellistä määritelmää. Terrorismin määritelmät vaihtelevat myös toimijakohtaisesti; jokaisella valtiolla on omat määritelmät lainsäädännössään, medialla omat käsityksensä ja YK:lla määritelmää ei ole lainkaan. Turun epäillyn terrori-iskun jälkeen useat mediat kutsuivat tapausta ensimmäiseksi terrori-iskuksi Suomessa. Tämä on linjassa Suomen sisäministeriön terrorismimääritelmän kanssa. Sisäministeriön helmikuussa 2017 julkaisema Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus käyttää terrorismin käsitettä ainoastaan käsitellessään islamismia. Äärivasemmistoa ja –oikeistoa käsiteltäessä katsauksessa viitataan yksinkertaisesti vain väkivaltaan. Marylandin yliopiston ylläpitämä Global Terrorism Databasen mukaan Suomessa on tapahtunut vuoteen 2016 mennessä 18 terroritekoa. Näiden joukossa oli muun muassa kesäkuussa 1986 Yleisradion pääjohtajalle Sakari Kiurulle lähetetty kirjepommi, maaliskuussa 1994 Kotkan oikeustaloa vahingoittanut pommi, marraskuussa 2007 tapahtuneet Jokelan koulusurmat ja maaliskuussa 2017 tapahtunut Ylivieskan kirkon poltto. GTD:n lista on puutteellinen, sillä se ei listaa Kauhajoen koulusurmia, Myyrmannin pommia tai Pekka Siitoimen suorittamaa vasemmistolaisen Kirjapaino Kursiivin tuhopolttoa, vaikka varsinkin jälkimmäisessä motiivi oli takuuvarmasti poliittinen. Merkille pantavaa on myös se, että Jokelan koulusur28

mat määritellään GTD:ssä uusfasistiseksi terrori-iskuksi, vaikka Suomessa Jokelan tapahtumia ei koskaan kutsuttu terrorismiksi. Kokoluokaltaan Jokelan ja Turun tapahtumat painivat samassa sarjassa, mutta vain toisesta puhutaan terrorismina tai poliittisena väkivaltana. Viime aikoina poliittinen väkivalta on lisääntynyt Suomessa. Polttopulloiskuilla vastaanottokeskuksiin, Asema-aukion pahoinpitelyllä ja viimeisimpänä Turun puukotuksilla on kaikilla ollut enemmän tai vähemmän poliittiset motiivit. Näiden tekojen saama julkisuus ovat piirtäneet kuvan väkivallan kasvusta Suomessa. Samoin muualla Länsi-Euroopassa tapahtuneet sekä islamistien että äärioikeiston väkivalta hallitsevat palstatilaa mediassa. Ihmisen historiallinen muisti on lyhyt ja valikoiva. Poliittisesti motivoituneen väkivallan historia Euroopassa on pitkä, monisyinen, ja vastoin yleistä käsitystä, katkeamaton. Poliittiseksi väkivallaksi, tai sen lähisukulaiseksi terrorismiksi, on mielletty vuodesta 2001 lähtien lähinnä islamistinen terrorismi. Islamistinen terrorismi on kuitenkin vain alaluku poliittisen väkivallan historiassa. 1900-luku oli vasemmistolaisten terrorijärjestöjen, kuten Punaisen armeijakunnan, ETA:n ja Punaisen prikaatin hallitsemaa. Poliittinen väkivalta on useimmiten valtaapitävän järjestelmän vastaista, ellei kyse ole valtion harjoittamasta väkivallasta, joten poliittisen väkivallan eurooppalaisessa historiassa ei ole oikeistoterrorismia samassa mittakaavassa kuin vasemmistoterrorismia. Vallankumouksen aamu


Länsi-Euroopassa taantuikin pohjoisen kaamokseksi. Suomikaan ei ole poliittiselta väkivallalta säästynyt. Itse asiassa Suomen suurruhtinaskunta oli 1900-luvun alussa todellinen poliittisen väkivallan suurvalta. Kenraalikuvernööri Bobrikovin, prokuraattori Soisalo-Soinisen, useiden venäläisten santarmien murhat ja lukuisat enemmän tai vähemmän epäonnistuneet pommi-iskut ovat jääneet historian kirjoihin aktiivisen vastarinnan huippuhetkiksi. Valtioneuvoston linnan rappukäytävässä on edelleen muistolaatta siinä kohdassa, jossa Eugen Schauman laukaisi aseensa. Schaumanilla on varmasti Suomen mahtipontisin virkamiehen hautamuistomerkki Porvoon Näsilinnassa. Kiivaimmillaan poliittinen väkivalta oli Suomessa keväällä 1918 punaisen ja valkoisen terrorin aikana. Verrattaessa 1900-luvun ja 2000luvun alkujen poliittista väkivaltaa Suomessa huomataan, että väkivalta ei olekaan aina yksiselitteisesti tuomittavaa. Sortovuosien väkivaltaa pidetään edelleen suurena oikeustaisteluna, eikä terrorismina, josta siinä oli todellisuudessa kyse. Keskeistä oikeustaistelu-tulkinnassa on se, miten historia lopulta kehittyi. Suomi lopulta itsenäistyi ja sortovuosien terroristit päätyivät lopulta historian voittajien puolelle. Poliittisessa väkivallassa on lopulta aina kyse kansakunnasta: väkivalta voi hajottaa tai jopa yhdistää kansakuntaa. Kummalle puolelle tulkinta kääntyy, riippuu lopputuloksesta. Väkivallan itsensä lopputuloksella tai vaikutuksilla ei nähtävästi ole juurikaan merkitystä. Bobrikovin tai Soisalo-Soinisen murhilla ei ollut lopulta mitään merkitystä Suomen itsenäistymisessä, joka tapahtui lähes 20 vuotta tekojen jälkeen. Silti Schauman on jäänyt historiaan aktiivisen vastarinnan suurena sankarina. Kuten Leena Malkki totesi, poliittisessa väkival-

lassa teko on toissijainen, viesti on tärkein. Sortovuosina viesti oli suomalaista kansakuntaa rakentava, enemmistö suomalaisista oli tämän viestin puolella. 2000-luvun poliittinen väkivalta sen sijaan on ollut kansakuntaa hajottavaa, yhteisön yhtenäisyyttä uhkaavaa, jolloin väkivallan tulkinta on ollut erilainen. Teot ovat olleet joko poliittisen tai etnisen vähemmistön suorittamia, jolloin teot on tuomittu, vaikka itse teot ovat olleet samankaltaisia kuin 100 vuotta aikaisemmin. Milloin sitten poliittisesta väkivallasta tulee terrorismia pelkän ekstremismin sijaan? Käsitteen käyttö lienee kulttuuri- ja aikasidonnaista. 2000-luvun Suomessa terrorismiksi nähtävästi määritellään vain etnisen tai uskonnollisen vähemmistön tekemä väkivalta. 1970-luvulla terrorismi oli vasemmistolaista, nykyään islamistista. Väkivallan ei välttämättä tarvitse olla edes poliittista, vain enemmistöön kohdistuvaa. Terrorismin käsite on rodullistettu, valkoinen ei ilmeisesti voi olla terroristi. Las Vegasin ampujaa, Jokelan ampujaa ja vastaanottokeskuksiin polttopulloja heitelleitä yhdistää se, että ketään heitä ei ole kutsuttu terroristiksi, vaikka heidän tekonsa muuten täyttävät terrorismin ja poliittisen väkivallan sekavan kriteeristön. Syynä on ilmeisesti heidän kuulumisensa etniseen enemmistöön. Poikkeuksena on toki mainittava Oslon ja Utøyan iskut, jotka oli kohdistettu suoraan hallintoa ja sosialidemokratiaa kohtaan. Voiko terrorismia ja poliittista väkivaltaa estää? Poliittisen väkivallan perintö –paneelin mukaan ei voi. Yksittäisiä iskuja on liki mahdoton ennakoida, sillä ne ovat usein yksittäisten tekijöiden suunnittelemia ja toteuttamia. Toisaalta toisinaan joidenkin terroristisolujen suunnitelmat paljastuvat etukäteen, tällöinkin taustalla on laajempi kuin yhden hengen or29

ganisaatio, jolloin kiinnijäämisen riski kasvaa. Helsingin yliopistoon suunniteltu isku paljastui, kun tekoa suunnitellut kaksikko pyysi mukaan osapuolta, joka ilmiantoi suunnittelijat. Väkivallan ennaltaehkäisyn pitää siis olla sellaista, jossa estetään radikalisoituminen yhteiskunnallisella tasolla. Tiedustelulakien tiukentaminen ja yksittäisten ihmisten valvominen ja profilointi tuskin ovat kovinkaan tehokkaita keinoja, eivät kustannuksien eivätkä väkivallan estämisen kannalta. Roope Kinisjärvi P-klubi teksti on julkaistu aikaisemmin Walpossa 3/2017


Muistiinpanoja

H I S TO R I A L L I N E N

A I K A K AU S K I R J A

30


2 / 2017

t

1 4 €

LL EURO 0 3 N I YT VA N ! I S A I I L SAL UORAAN KOT A T sti N S A n laaja ä T J ä l U l A e L it S Y T KESKUSTE a käs Y P ti, joss , h e l A e d A vä tie E L I J EN UUSIMM attu K mesty en valossa. S il I a s ja luod historiaa P s a s e E k d O ia u r T o e u E I tutkim y sota r taa v a esot a, ORIAT T imaist 018 ilmesty ar tikkeleit eljä ke imman S s s n I n u n ä H l u o – iä ia iä a 2 j s n r is a r i k ä y n e k od uon ksitt sym aus

A

m y y V k uassa n tiimoilta. julkaistaan n Aika nkohtaisia k m e n n i l u l e u a i ä d ja r m s o a o s t u u i e t v l 7. d st His rkaste yyden juhla Lisäksi leh uolise 4/201 a t ip n n o n r o o e . is t a ja m num itsenä eroiss umero päälle n 7 num merkitystä vät teeman rvioita. a 1 p . 0 u a 2 a n n e vat k 0 euro Vuode en historia töä käsittel oja ja kirja-a vain 3 ilaukset saa e l is r l in il l o r o a u e ij kans er tat iskel 918 p elupuheenv HW den 1 ouluop uudet vuosik k a e WLODXNV k  r ja vuo sia, keskust À o  t y k MD d a LU h k DXVN ssä te maksa katsau QDLNDN H iker ta 017 menne s LQ O o O u LD v 8 .2 KLVWRU n 201 31.12 : ZZZ a t Vuode ena kaikki il u ks kotisiv Tarjou ehden l y y t y e lö lomak Tilaus

TEEMANUMERO | Moderni länsimainen esoteria 31


32

Profile for Historian Opiskelijain Liitto

Holkki Nr 3  

Historian opiskelijain liiton jäsenlehden kolmas numero

Holkki Nr 3  

Historian opiskelijain liiton jäsenlehden kolmas numero

Advertisement