Page 1

HOLKKI

No2

Historian opiskelijain liiton lehti

Julkaistaan lauantaina 18. maaliskuuta seminaarissa

2017

Tervetuloa Joensuuhun

Seminaarin teemana Suomi sodassa

Ainejärjestöjen kuulumisia

Seminaarin aikataulu Laaja katsaus työelämään

1/2017 1


Pääkirjoitus Pitelet käsissäsi nyt uutta ja uljasta Historian Opiskelijain Liiton lehteä Holkkia. Holkki on samalla sanaleikki sekä viittaus historiaan; holkki-nimitystä käytettiin vielä 1600-luvulla yleisesti suuresta purjealuksesta. Ensimmäinen Holkki-nimellä seilaava lehtemme on sekoitus historiaa, työelämää ja ainejärjestöjemme kuulumisia. Erityisesti tämä numeromme on osoitettu kohta satavuotiaalle Suomelle. Juhlimme tänä vuonna Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta. Satavuotias Suomi herättää paljon tunteita suomalaisten keskuudessa; joillekin se on kruunujalokivi, jota pitää varjella vierailta, joillekin se on sauna, järvet, metsät ja omintakeisuus ja joillakin taas ei ole mielipidettä asiasta. Yhteistä kaikille on se, että tämä maa on kotimme ja haluamme viihtyä täällä. Suomalaisuus ja ylpeys suomalaisuudesta näkyy parhaiten suuren urheiluhumun keskellä. Suomalaisten urheilijoiden menestystä seurataan silmä tarkkana, siniliput liehuvat ja torilla tavataan. Suomalainen urheilu ei kuitenkaan aina ole ollut näin yhdistävää ja kunniallista. Suomalaisen urheilun satavuotiseen historiaan mahtuu eripuraa ja kahtiajakautumista (s.6–7). Suomesta ja itsenäisyydestä tulee monelle varmasti assosiaatio itsenäisyyspäivän Tuntematon sotilas tv-maratoniin. Sota on vahva osa itsenäisyyttämme. Itsenäistymisen jälkeen vuoden 1918 sota jakoi kansan kahtia, kun taas vieraan vallan uhan edessä Suomi yhdistyi ja kärsi yhdessä talvi- ja jatkosodassa sekä Lapin sodassa. Kunnioitus sotiemme veteraaneja kohtaan on edelleen korkea, samoin kuin kunnioitus sotahistoriaa kohtaan. Myös me historian opiskelijat olemme tuoneet kortemme kekoon satavuotiaan Suomen kunniaksi Joensuussa järjestetyn Suomi sodassa –seminaarin myötä (s.12–17). Suomi on myös korkean koulutustason ja ammattiliitojen luvattu maa. PISA-tutkimusten kärjessä ei keikuta suotta, onhan meidän ilmainen ja kaikille mahdollinen koulutus ylpeyden aihe. Ylpeyttä tosin varjostaa aina säännöllisin väliajoin hallituksemme leikkuri, joka tuntuu ahdistavan varsinkin humanistiset alat nurkkaan. Leikkaukset ovat näkyneet myös yliopistoillamme, joista Oulussa eripuraa on nostattanut tiedekuntien muutto ja ahtaminen pienempiin tiloihin (s.9). Helsingin yliopisto on taas ison rakenteellisen muutoksen alla tutkinto-ohjelmien muuttuessa, mutta aina muutos ei ole pahasta (s.18). Historian opiskelijoiden tulevaisuus voi näyttää joskus ankealta, mutta onneksi tulevaisuuden näkymää ovat kirkastamassa monenkirjavat ammattiliitot, joista lisää voit lukea lehtemme sivuilta. Loppuun haluan esittää toiveen kohta satavuotiaalle Suomelle; ole avoin, rakasta ja näe arvoa siellä, missä osa sitä ei näe. Tee historiaa, opi siitä jotakin ja ennen kaikkea kunnioita sitä. Ole hyvä paikka meille kaikille.

Susanna Koivistoinen Varnitsa ry Holkin päätoimittaja

2


Sisällys Pääkirjoitus Sisällys Puheenjohtajalta Kolumni

2

100 vuotta suomalaista urheilua

6-7

Tosine ry:n uusi valintamenettely

8

Tiedekuntien muutosta Oulun yliopistossa

9

Kauden 2017 hallitus

10

HOL-syysseminaari Oulussa

11

3 4 5

Joensuun kartta

Seminaarin aikataulu

14

Karjalasta kajahtaa jälleen!

15

seminaari

12-13

Avustusta ja yhdessäoloa

16-17

Yhä laaja-alaisempaa ymmärrystä historiasta ja nykypäivästä

18

Hollitupa

19

Museot eivät ole jäämässä historiaan

20-21

Humanisti 2020

22-23

Työelämä

Pyydä rohkeasti palkkaa!

24-25

Gradusta dokumentiksi

26-27

Ammattiyhdistys – Käpyjen toimintaa?

28

YKA:n esittely

29

Rötöksiä ja muita tihutöitä

30-31

Haluatko kirjoittaa seuraavaan lehteen tai onko sinulla joku mahtava juttuidea mielessä? Ota yhteyttä Holin tiedottajaan:

tiedottaja@hol.fi

3

Vastaava toimittaja: Susanna Koivistoinen Painopaikka: Lasermedia Oy Joensuu Painos: 150 kpl

ISSN 2489-3382 Toimituskunta: Juho Aarikka Heikki Aarva Jarno Aho Tapio Aropaltio Arttu Huoviala Saana Koivisto Susanna Koivistoinen Roosa Mantila Minna Marjaniemi Taneli Puputti Katri Pyy Marjaana Tuominen Kirjoittajat: Aino-Kaisa Ahponen Susanna Koivistoinen Arttu Huoviala Roosa Mantila Jarno Aho Atte Vallinen Tuomas Timonen Kimmo Mäkelä Pyry Saloranta Aleksis Honkanen Anni Matero Max Hurri Elina Kangosjärvi (MAL) Netta Metsäaho (Specia) Johanna Tasanti (TAAY) Aleksi Kauppila Taitto: Aino-Kaisa Ahponen Yhteystiedot: tiedottaja@hol.fi Postiosoite Historiatieteen laitos Kanslerinrinne 1 33014 Tampereen yliopisto Etu- ja takakannen kuva: Aulis Heinosen perikunta


Puheenjohtajalta ”Jäät järkkyvät, paisuvat maat sekä Helmikuussa järjestetyt Humanisti 2020 -taveet, nyt kansojen käy kevätmyrsky”, pahtumat olivat hyviä, mutta lisää tarvitaan.

Mikäli mielessäsi on esimerkiksi aloja, joista haaveilet ja joiden käytännön työtehtävistä haluaisit kuulla lisää, ota ihmeessä yhteyttä oman ainejärjestösi työelämä- tai Hol-vastaavaan. Suoraan Holin hallitukseenkin voi olla yhteydessä, sillä usein muissa ainejärjestöissä painitaan samojen asioiden kanssa ja yhdessä tekemällä voidaan saavuttaa paras lopputulos, eikä pyörää kannata keksiä uudestaan. Myös seminaarissa koitetaan tuoda hieman työelämäasioita näkyvämmäksi opiskelijoille.

aloittaa muuan suomalainen runoilija runonsa ja nuo sanat kuvaavat hyvin Joensuun kevättä 2017, kun Hol-sirkus saapuu kaupunkiin seminaarin muodossa puolentoista vuoden tauon jälkeen! Luvassa on aivan mahtava seminaari, jonka teemana on satavuotiasta itsenäisyyttä kunnioittava ja yllättävän ajankohtaiseksi noussut toinen maailmansota ja Suomen rooli siinä mittelössä. Suomi 100 -teema tulee muutenkin näkymään Historian Opiskelijain Liiton toiminnassa tänä vuonna, joten kannattaa pysyä kuulolla!

Hallituskausi 2017 on lähtenyt hienosti ja aktiivisesti liikkeelle. Hol on aktivoitunut Facebookin ja verkkosivujen lisäksi myös Instagramissa ja Twitterissä, joissa jälkimmäisessä pyritään osallistumaan historian opiskelijoiden edunvalvonnan kannalta tärkeisiin keskusteluihin ja poimia hyviä twiittejä aiheeseen liittyen. Joensuun kevätseminaari taas vaikuttaa tätä kirjoittaessa onnistuvan ja syksyllä on Turun vuoro.

Tänä vuonna Holin hallitus on ottanut historian opiskelijoiden työllisyysnäkymät sydänasiakseen, kaikki kun eivät valmistu suoraan opettajaksi. Yhteistyökumppanimme Specia ja YKA pystyvät tässä auttamaan, mutta aloitteen pitää aina tulla opiskelijoista itsestään, minkä takia hallitus opiskelijoista muodostuvien ainejärjestöjen edustajana pyrkii vastaamaan opiskelijoiden tarpeisiin tältä osin.

Tiimi on kova ja luottamus myös siihen, että kaikki sujuu hyvin vuoden loppuun saakka ja siitä hieman ylikin, sillä vuoden 2018 alussa olisi tarkoitus lähteä risteilemään! Aika, lähtöpaikka ja risteilyn kohde ovat auki vielä, mutta varmaa on se, että hauskaa tulee olemaan. Risteilystä ja syysseminaarista tiedotetaan lähempänä asioiden varmistuessa, pysy kuulolla. Nyt on kuitenkin aika heittää tulevaisuus hetkeksi nurkkaan ja keskittyä kevätseminaariin, jonka jatkoilla allekirjoittaneen luottamuksesta äänestetään ensimmäistä kertaa. Nauttikaa seminaarista ja kunnon kestäessä kannattaa myös saapua paikalle vuosikokoukseen seminaarisunnuntaina!

Arttu Huoviala

Patina ry Historian Opiskelijain Liiton puheenjohtaja

4


Kolumni

Historiallisesti rakentunut yhteiskunta

Y

outube-videoita selatessani törmäsin erääseen Anthony Giddensin luentoon, joka oli pakko katsoa. Giddens aloitti väittämällä, että yhteiskunta on historiallisesti vaatinut rakentuakseen kolme asiaa: aikaa, tilaa ja valtaa.

Y

hteiskunta on käsitteenä moniulotteinen ja vaikea. Vuosien saatossa sitä ovat yrittäneet selittää kattavasti maailman arvostetuimmat ja tunnetuimmat tutkijat. Kuitenkin tuntuu siltä, ettei yhteiskuntaa kykene täysin tyydyttävästi selittämään kukaan. Mikä se oikeasti on? Valtarakennelma? Aikaan sidottu kokonaisuus? En voinut siis historian opiskelijana sivuuttaa tätä Giddensin kolmen rakenneaineen koplaa, erityisesti sitä mitä hän määrittelee ajaksi. Aika on Giddensin mukaan jotain muuta kuin nykyhetkeä. Itse asiassa Giddensin mielestä nykyhetkeä ei ole.

moniulotteinen yksikkö, joka ei omaa staattista olomuotoa. Tavallaan voisi siis ajatella, että historian opiskelijoina olemme ajan tutkijoita. Jos yhteiskunnan rakentumiseen tarvitsemme aikaa, ja aika on Giddensin mukaan historiaa, on välttämätöntä ymmärtää historiaa, jotta ymmärtäisimme yhteiskuntaa.

N

ykyhetken olemattomuus. On vain mennyttä ja tulevaa. Kuulen päässäni yläkoulun historian opettajani kliseisen lausahduksen, jonka varmaan kaikki peruskoulun käyneet ovat kuulleet: ”Jotta voisi ymmärtää tulevaa, täytyy ymmärtää menneisyyttä.” Tai jotakin vastaavaa. Lausahdus on yhtä tuttu kuin Ranskan vallankumous historiaa opiskeleville ja yhtä kulunut kuin väittely vuoden 1809 tapahtumista Porvoossa. Hokema sisältää silti erittäin relevantin pointin, nimittäin menneen ajan rakenteet. Ne heijastuvat yhteiskuntaan tahtomattamme. hminen elää jatkuvassa Kun katsomme esimerkiksi vuorovaikutuksessa ympä- uuden presidentin valintaa rillä olevansa kanssa. Yksilö, ja siihen liittyviä diskursseja, joka on vuorovaikutuksessa ovat ne vain heijastumaa ja ympäristönsä kanssa, luo mo- jatkumoa menneestä maailniulotteisia verkostoja, jotka masta. Yhteiskunnan käsittäovat keskenään eriarvoisia ja minen vaatii siis historiallista -suuruisia. Ne kulkevat muka- ymmärrystä, eli käsitteellisen na läpi elämän - tai ovat läsnä ajan tulkitsemista. Tällä sapienen hetken ajan. Täten yh- ralla meillä historian opiskeliteiskunta on ajallinen ja tilal- joilla on suunnaton vastuu ja linen, riippuvuussuhteiltaan velvollisuus tuottaa ja tulkita

I

5

informaatiota, jonka avulla pystytään kehittämään yhteiskuntaa siihen suuntaan, jossa jokaisella sen kattavalla yksilöllä on hyvä elää. Virheistä kun on mahdollista oppia, vaikka se vaikeaa onkin.

P

alaten vielä lopuksi Giddensiin: historia on kuin kirja, jonka luetut sivut ovat menneisyyttä ja kääntämättömät sivut tulevaisuutta. Mitä lähempänä tarinamme luettu sivu on lukematonta sivua, sitä vaikeammin pystymme tarinan etenemistä ennustamaan. Mitä enemmän luettuja sivuja on, sitä helpommin pystytään ennustamaan tarinan tulevia tapahtumia. Tarinassa ei kuitenkaan voi pysähtyä nykyisyyteen, sillä jo silmien alla lepuuttava sivu on mennyttä, historiaa.

Roosa Mantila Polho ry


100-vuotta suomalaista urheilua Suomalaista urheilua on läpi Suomen itsenäisyyden kuvannut kahtiajako, joka on Suomen sisällissodan perua. 1900-luvun alusta itsenäistymiseen saakka urheilijat olivat yllättävän yhtenäinen joukko ihmisiä, jotka toimivat, taustastaan huolimatta, aktiivisina suomalaisuuden edistäjinä, ja etenkin kansainvälisissä kisoissa tekivät suomalaiset tunnetuiksi. Kuten Tukholman olympialaisissa vuonna 1912, jolloin suomalaiset urheilijat marssivat avajaisissa omana joukkueena. Mielenosoituksellisesti Suomi saavutti kisoissa 26 mitalia kun Venäjän keisarikunta onnistui saamaan vain viisi mitalia. Itsenäisyyden jälkeen tilanne muuttui kuitenkin radikaalisti. Itsenäistyminen aloitti Suomessa sisäisen nahistelun useilla elämänaloilla, kuten myös urheilussa. Vuonna 1917 urheilun politisoituminen alkoi. Syntyi jaottelu työläis-, porvari- ja ruotsinkieliseen urheiluun. SVUL:n (Suomen Valtakunnan Urheilu-

liitto) urheilukonsulentti Lauri Pihkala kävi puhumassa suojeluskunnissa ympäri Suomea. Tämä oli hyvin merkittävä toimi suojeluskuntien ja valkoisen armeijan rungon luomisessa. Punaisella puolella toiminta oli samanlaista, etenkin kun sodan todennäköisyys ja täten tarve raavaille miehille kasvoivat. Harvalla elämänalalla syntyi yhtä pitkää ja merkittävää poliittista railoa kuin urheilussa, joka jatkui 1990-luvulle asti, jolloin perustettiin SLU (Suomen Liikunta ja Urheilu). Hyvinä esimerkkeinä Suomen urheilukentän kahtia jakautumisesta ovat Tukholman olympialaisten keihäänheiton kultamitalisti Julius Saaristo, joka hakeutui jääkärikoulutukseen Saksaan ja odotti tehtävää valkoisten puolella, kun taas toinen Tukholman kultamitalisti painija Kaarlo Koskelo siirtyi punakaartin iskuryhmää. Sodan jälkeinen ”virallinen” urheilu-Suomi halusi erottaa ”sairaan” osan urheilun ”terveestä” osasta. ”Parempi on pitää liitossa

vaikkapa vain 2 000 kelpo urheilijaa, kuin 20 000 joista ei kukaan tiedä mistä puuhista heidät tapaa…”. Näin puhui Kustaa Emil Levälahti vuonna 1918 SVUL:n vuosikokouksessa. Hän vaati punaisten erottamista SVUL:stä. Tämä periaate hääti ensin työläiset ja sen jälkeen ruotsinkieliset pois SVUL:stä. Urheilusta tehtiin lopulta hyvin merkittävä osa sotilaskasvatusta, jopa niin läheistä, että urheilu valtionhallinnossa melkein siirrettiin opetusministeriön alaisuudesta puolustusministeriön alaisuuteen. Urheilun tehtävä oli 1920luvulla sotilaallisen koulutuksen lisäksi myös Suomi-tietoisuuden levittäminen. Suomessa myös haluttiin keskittyä mitalipotentiaaliltaan kustannustehokkaampiin lajeihin kuten yleisurheiluun. Jossitella voi päätöksen vaikutuksesta Suomen jalkapallon kehityksen. SVUL:n ja TUL:n (Työväen Urheilu Liitto) eroamisella oli myös yllättäviä vaikutuksia. SVUL:stä lähti paljon työväentaustaisia urheilijoita, jotka eivät olleet osallistuneet sisällissotaan ja SVUL:n jäsenmäärä puolittui sisällissodan jälkeen. Ensimmäiset olympialaiset, joihin itsenäinen Suomi osallistui, oli vuoden 1920 olympialaiset Antwerpenissa. Suomen osallistuminen ei ollut kuitenkaan täysin varmaa, koska Saksalta ja kaikilta sen liittolaisilta kiellettiin osallistuminen. Tämän seurauksena SVUL:n johto jopa harkitsi boikottia. Kisoissa tapahtui paljon: Hannes Kolehmaisen kultamitali sekä Paavo Nurmen kultamitaliputki alkoi Antwerpenissa. Itsenäisen

Suomen joukkue Tukholman olympialaisissa 1912 (Yle)

6


Suomen ensimmäisen kultamitalin toivat pariluistelijat (taitoluistelu oli kesäolympialaistenlaji vuoteen 1924 asti) Walter ja Ludowika Jakobsson. Myös ihmetystä aiheutti uimahyppääjä Kalle Kainuvaaran mukaansa ottama elävä karhu, joka oli tarkoitus myydä keskieurooppalaiselle. Avajaisissa suurta kummastusta aiheutti Suomen lipunkantaja, joka oli Emil Hagelberg, kivenkova suojeluskuntamies ja saksalaismielinen viisiottelija. Tämä oli eräänlainen SVUL:n näpäytys olympialaisten järjestäjille. Suomi olikin varmasti saksalaismielisin joukkue Antwerpenin olympialaisessa, olihan Suomen joukkueessa myös Saksan sotajoukoissa taistelleita urheilijoita. Tiettyä ironiaa on myös se, että joukkueen suurimmat tähdet Nurmi ja Kolehmainen olivat hyvinkin työläistaustaisia mutta heidät kuvattiin valkoisen Suomen sankareina. Liennytystä tapahtui kuitenkin punaisen ja valkoisen urheilupiirin välissä. Talvi- ja jatkosota sekä olympiahanke lähensivät kahtiajakautuneen urheilukansan. Sodan jälkeen urheilurintama oli yhtenäisin Suomen siihenastisessa historiassa. Sisällisosta repi urheilun hajalle, talvi- ja jatkosota yhdistivät. Vuosi 1952 oli Suomelle yhtä suurta juhlaa: sotakorvaukset saatiin maksettua, mikä helpotti säätelyä, Armi Kuusela valittiin Miss Universumiksi, Olympialaiset olivat onnistuneet ja yhteiskunta tempautui sotien jälkeisestä ahdistuksesta uuteen nousukauteen. Mutta samalla kun olympiatuli Helsingissä sammui, loppui urheilun yhtenäisyys. Kentällä urheilijat olivat hyvinkin yhtenäinen joukko, mutta kulisseissa taisteltiin jatkuvasti.

1950-luvulla syntyi urheiluliittojen ulkopuolista toimintaa, kuten Eläintarhan ajot ja ammattinyrkkeily, ja myös joukkueurheilun suosio alkoi kasvaa. 1920-luvun ajatus siitä, että Suomi-kuvaan kiillottamiseen paras keino oli urheilumenestys, kaikkosi pois. Sotilaskuntoa ylläpitävä urheilupolitiikka vaihtui ryhmässä toimimiseen, ja esiin nousi urheilun viihde-aspekti. Jääkiekko ja muut joukkuelajit ovat olleet suurimpia voittajia tässä suomalaisen urheilun muutoksessa.

Olympiatuli vuodelta 1952

”Urheilu alkaa meillä olla ainoa elämän ala, johon nykyaikainen yhteiskunnallinen kehitys ja uudistus eivät ole päässeet syvemmälti vaikuttamaan […] Sporttijohtajamme ja määräävässä asemassa olevat urheilujärjestömme suhtautat yleensä kielteisesti siihen, että yhteiskunnan vaikutus urheilun päämääreien asettaminen ja urheilutoiminnan käytännölliseen ohjaamiseen lisääntyisi […] Ainoa poikkeus, joka sallitaan, ja jota äänekkäästi vaaditaan, on valtiovallan antama taloudellinen tuki, kunhan saatujen avustusten käyttämisen valvonta ei loukkaa vapaan järjestötoiminnan itsenäisyyttä.” Olympialaisten jälkeistä aikaa kuvaa hyvin, edellä oleva, Urho Kekkosen Sporttipuhe vuodelta 1971. Urheilujohtaminen tärveli urheilun ja muun yhteiskunnan yhteyden.

7

Urheilun asema on muuttunut paljon 100 vuodessa. Vuonna 1993 SVUL:n ja TUL:n sotakirves lopulta haudattiin, kun SLU perustettiin. Liittotason taistelut ovat varmasti tehneet kaiken mahdollisen haitan suomalaiselle urheilulle, ja on muistettava, että suurimmat urheilutähdet Nurmesta ja Kolehmaisesta, Selänteeseen ja Laineeseen, on selitettävissä vain heidän omalla halulla kehittyä ja tulla paremmiksi eikä liitoilla ole ollut suurta hyötyä heidän kehitykseensä.

Jarno Aho P-Klubi


Tosine ry:n uusi valintamenettely

Tarpeet, hyödyt ja haitat eri tavoissa suorittaa hallituksen valinta Jyväskylän yliopiston historianopiskelijoiden ainejärjestössä Tosine ry:ssä mietittiin syksyllä 2015, että on aika uudistaa hallituksen valintamenettelyä. Tosineessa hallitus on valittu syyskokouksessa, ja se on aloittanut kautensa seuraavan vuoden alusta. Kokouksessa valittiin tuohon aikaan puheenjohtaja, sihteeri sekä rahastonhoitaja omissa kohdissaan ja muu hallitus omassaan. Hallituksen koko on säännöissä määritelty maksimissaan 15 hengeksi, mutta muita rajoitteita ei säännöistä löytynyt. Tässä valintatavassa oli monta ongelmaa. Ensinnäkin, kun ilmoittautui ehdokkaaksi hallitukseen, pestiinsä ei voinut vaikuttaa. Henkilö saattoi lyhyesti esitellä itsensä ja omat kiinnostusalueensa hallituksen toiminnassa, mutta yhdistyksen kokous ei tehnyt muuta kuin hyväksynyt lopullisen ehdotuksen henkilöistä hallitukseen. Tämä saattoi johtaa tilanteeseen, jossa hallitukseen hakijoista osa ei päässytkään haluamaansa pestiin (esimerkiksi tapahtumavastaava), vaan joutui hyväksymään sen mitä hallitus kunkin kohdalla myöhemmin sopi. Ilmassa oli demokratiavajetta, kun yhdistyksen sijaan hallituslaiset päättivät keskenään sen, mitä kukin tekee. Usein oli joku, joka kärsi motivaation puutteesta joutuessaan hommaan jota ei halunnut. Ihmisiä saattoi päätyä hallitukseen myös sosiaalisen paineen takia: ystävät ehdottavat hallitukseen eikä aremmalla ihmisellä ole pokkaa kieltäytyä. Hallitus myös paisui, joskus tarpeettomasti, koska ihmisiä lähti hallitukseen maksimimäärä ja hallitus keskenään kehitteli ”jämäpestejä” jotta kaikilla olisi jokin homma jota tehdä hallituksessa. Tässä mallissa oli

monta epävarmuutta lietsovaa tekijää, ja hallitukseen lähtemisen kynnys oli matala. Kynnyksen mataluus on hieno asia yhdistyksessä, mutta joskus liika helppous haittasi harkintaa, jota tarvitaan pitkän ajan sitoutumiseksi. Tosineen uusi valintamenettely, joka otettiin ensin kokeilujaksoon syksyllä 2015 ja lopulta pysyvästi käyttöön vuoden 2016 syyskokouksessa, eroaa tästä monella tavalla. Ideana oli rajoittaa hallituksen kokoa toimivammaksi, eriyttää hallituspestit selkeästi motivoituneita hakijoita silmällä pitäen ja perustaa toimihenkilöjärjestelmä. Uudessa mallissa (jota kehitettiin vuonna 2016) tietty aika ennen kokousta sai ilmoittautua vastuuhenkilölle (esimerkiksi puheenjohtaja) johonkin tiettyyn pestiin, jos oli motivoitunut hakemaan sitä. Ilmoittautuminen ei vaikuttanut hakuprosessiin muuten kuin että ennakkoilmoittautujat saivat tietää muut kiinnostuneet yksityisellä sähköpostilla, ja kokouksen puheenjohtaja ilmoitti kokouksessa kiinnostuneet ennen kuin keskustelu muista ehdokkaista avataan. Kokouksessa yhden kohdan sijaan määritellyille pesteille (10 pestiä) oli oma kohtansa, ja jokaisessa kohdassa ehdokkaat saivat ilmoittautumisensa jälkeen kootusti kertoa itsestään ja kertoa miksi juuri he olisivat sopivia. Tämän jälkeen äänestettiin, jos ehdokkaita oli enemmän kuin yksi. Yli kahden ehdokkaan tapauksessa käytettiin suhteellista vaalitapaa. Tämä tapa valita hallitus nostaa kynnystä lähteä hallitukseen monella tasolla: ilmoittautuminen, kiinnostavien pestien miettiminen etukäteen ja mahdollinen puhe kokouksessa saa ihmiset miettimään kahdesti hallitukseen lähtöä. Toi-

8

saalta ajatuksena oli hallituksen profiilin kohotus ja motivoituneiden toimijoiden esiin nostaminen. Monet pelkäsivät, että halukkuus hallitukseen lähtemiseen romahtaisi: tähän mennessä kaikki hallituspaikat ollaan saatu täytettyä menneiden vuosien malliin. Uudessa mallissa tulee esille myös paljon hyviä puolia: ”huumoriehdottelu” on vähentynyt, ja hallitukseen on suhtauduttu aiempaa vakavammin. Toimihenkilöiden käyttö (kolmihenkinen tapahtumatiimi ja päätoimittaja) on säilyttänyt osaltaan matalaa kynnystä Tosineen vastuunkantajaksi lähtemiseen. Paljon on vielä parannettavaa, mutta se että asioita uskalletaan kehittää ja kokeilla kertoo hyvää yhdistyksestä.

Atte Vallinen

Tosine ry:n puheenjohtaja 2016


Tiedekuntien muutosta Oulun yliopistossa Muutto tulee. Se on varmaa. Näin sanottiin syksyllä 2016. Opiskelijoiden mielipiteellä ei ollut tuolloin mitään väliä. Oli säästettävä jostain ja tällä kertaa säästön kohteena ovat seinät. Kaikkien piti tiivistää. Muuton tarkoituksena oli, ettei henkilökuntaa tarvitsisi vähentää ja uudet tilat olisivat vähintään yhtä hyvät kuin vanhat, elleivät paremmat. Toisin kuitenkin kävi. Kun päätös muutosta oltiin tehty yksimielisesti, luotiin työryhmiä järjestelemään muuttoa ja toisaalla mietittiin henkilökunnan vähentämistä. Opiskelijoita ei näihinkään työryhmiin kutsuttu, vaikka yksinkertaisemmallekin lienee selvää, että yksi yliopiston pääfunktioista on koulutus ja opetus. Tietenkin tutkimus on vähintään yhtä tärkeä. Yllättävää kuitenkin oli, ettei Oulun yliopiston päättävä taho automaattisesti pyytänyt opiskelijaedustusta vaan tästä piti vääntää kättä. Opiskelijoiden onneksi niin Humanistinen kilta kuin OYY – Oulun yliopiston ylioppilaskunta, saivat tarvitun opiskelijaedustuksen hankittua. Tämän jälkeen työryhmissä ja muissa workshopeissa opiskelijoita on suoraan sanottuna nimitelty. Epäilemättä kyseessä on ollut turhautuneiden yksilöiden lausahduksia, jotka eivät mitenkään edusta yliopiston tai tiedekunnan virallista kantaa. On silti surullista huomata kuinka negatiivisesti jotkut suhtautuvat

yliopiston suurimpaan ryhmään, opiskelijoihin. Lopulta Humanistisen tiedekunnan uusi sijainti muovautui yliopiston vanhalle puolelle ja eri oppiaineet löysivät yhteisymmärrystä huoneiden jaosta ja joustivat monissa asioissa yliopiston pakottamissa päätöksissä. Kukaan ei ollut tyytyväinen, mutta kaikista vähiten opiskelijat, joilta tuolloin saatujen tietojen valossa tultaisiin viemään kaikki kiltatilat. Nykyisellään näitä tiloja on laskutavasta riippuen 7 tai 8. Neliöitä näissä tiloissa on arviolta 150m2. Syynä tähän oli se, ettei Humanistisella tiedekunnalla ollut varaa maksaa vuokraa kiltatiloista.

heenjohtajien piirissä pääsi spontaaneja riemunhuudahduksia ja voitonriemu. Oltiinhan opiskelijaedustuksen kautta taisteltu itsellemme nyt tilat. Vaikka huoneiden koko vähän pienenisi ja sijainti huononisi, olisi jokaiselle silti tilat, jonne opiskelijat ja ainejärjestöjen hallitukset voisivat kokoontua. Riemu oli kuitenkin ennen aikaista. Uuden tiedon mukaan lupauksen antanut taho oli ilmeisesti ylittänyt valtuutensa. Ainakin allekirjoittaneen valtasi tässä vaiheessa tunne, ettei kukaan tiedä kuka asiasta oikeasti päättää ja jos tietääkin, niin nyt hallintorakennuksessa vaan pallotellaan vastuulla. Mitä jos tämä tapahtuu Sinun yliopistossasi? Mitä voit tästä oppia? Ensinnäkin: jokaisen ainejärjestön on hyvä perustaa tila-/muuttovastaavan pesti. Jokaisen kattokillan on tehtävä sama. Ääntä on pidettävä, sillä henkilökunta harvoin tulee kysymään oma-aloitteisesti opiskelijan mielipidettä. Tilanne on kuitenkin vielä auki ja Oulun humanistien ja tiimalaisten voi vielä käydä mitenkä vain. Älä kuitenkaan hätkähdä, jos joku synkkä ja pimeä yö ovellasi onkin kotia etsivä tiimalainen. Helpoimmin selviät tilanteesta tarjoamalla oluen ja lähettämällä hänet lähimmän räkälän suuntaan.

Tuomas Timonen Sitten tapahtuikin kummia! Yliopiston puolesta luvattiin, että kaikki saavat omat kiltatilansa, sillä yliopisto maksaa muidenkin kiltojen tiloja. Humanistipu-

9

Tiima ry:n muutosta ahdistunut ja häiriintynyt puheenjohtaja


Kauden 2017 hallitus

Puheenjohtaja: Arttu Huoviala, Patina ry, pj@hol.fi

Tiedottaja: Taneli Puputti, Tosine ry, tiedottaja@hol.fi

Sihteeri: Juho Aarikka, Patina ry, aarikka.juho.p@student.uta.fi

Päätoimittaja: Susanna Koivistoinen, Varnitsa ry, susakoi@student.uef.fi

Minna Marjaniemi, Taso ry, minna.majaniemi@helsinki.fi

Katri Pyy, Tiima ry, pyy.katri@gmail.com

Roosa Mantila, Polho ry, roosa.mantila@helsinki.fi

Heikki Aarva, Kronos ry, heikki.aarva@helsinki.fi

Seuraa meitä somessa: historianopiskelijainliitto

Taloudenhoitaja: Tapio Aropaltio, Patina ry, aropaltio.tapio.a@student.uta.fi

Työelämävastaava: Saana Koivisto, Patina ry, koivisto.saana.m@student.uta.fi

Historian Opiskelijain Liitto

Hol_ry

Sekä nettisivuillamme: hol.fi

Varapuheenjohtaja: Marjaana Tuominen, Kritiikki ry, martuoy@utu.fi

Varainhankintavastaava: Jarno Aho, P-Klubi ry, jaalah@utu.fi

10


Hol-syysseminaari Oulussa 25.-27.11.2016 Aasian historia -teeman tiimoilla Oulun yliopiston historian opiskelijoiden ainejärjestö Tiima ry järjesti Hol- seminaarin syksyllä 2016 aiheella Aasian historia. Vuosi 2016 oli merkittävä vuosi sekä Tiimalle että Historian Opiskelijain liitolle, koska molemmat järjestöt täyttivät 50 vuotta. Viikonlopun aikana julkaistiin Historian Opiskelijain lehti monen vuoden tauon jälkeen juuri 50-vuotisteemalla. Olimme Hol:n hallituksessa tehneet koko vuoden työtä lehden toteuttamiseksi. Halusimme järjestää tapahtuman kaksipäiväisenä, jotta historian opiskelijat ympäri Suomen voisivat tutustua toisiinsa kunnolla. Perjantaina oli ohjelmassa saunomista, yhdessä oleskelua ja kaupunkisuunnistusta. Itse seminaari pidettiin yliopistolla lauantaina ja ensimmäistä kertaa se lähetettiin suorana streamina Tiima ry:n Facebooksivuilla, missä se on edelleen kokonaisuudessaan nähtävissä. Oulun yliopiston historian laitokselta löytyi Aasia-aiheeseenkin paljon asiantuntemusta, joten saimme omasta takaa hyviä puhujia esiintymään. Haluan vielä kiittää meidän mahtavia luennoitsijoitamme emeritusprofessori Olavi Fältiä, tohtoriopiskelija Joni Partasta, dosentti ja yliopistonlehtoria Ritva Kylliä ja yliopistonlehtori Erkki Urpilaista.

Fältin esitelmä käsitteli, kuinka Yokohaman kaupunki on ollut Japanin ja länsimaisen kulttuurin kohtaamispisteenä 1860- ja 1870-luvuilla. Kuulimme muun muassa, että Yokohamassa vierailleilla länsimaalaisilla oli voimassa oman maan lait. Partasen esitys käsitteli Hiroshiman ja Nagasakin atomipommeista syntynyttä säteilytutkimusta vuosina 1945–2015. Esitys keskittyi kahteen Japanissa syntyneeseen järjestöön ABCC (Atomic Bomb Casualty Commission), josta tuli myöhemmin RERF (Radiation Effects Research Foundation). Partanen käsitteli myös Yhdysvaltojen ja Japanin suhteita sodan jälkeen painottuen näihin järjestöihin. Kyllin esitelmä tarkasteli Aasiasta Pohjois-Eurooppaan 1700-luvulla tuotuja elintarvikkeita, joista mm. soija oli eräs tuontituote Suomeen. Hän lisäksi kertoi, mikä on ruokatutkimuksen merkitys historian tutkimukselle. Urpilainen kertoi meille Juche-aatteesta. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla, mikä on Pohjois-Korean yhteis-

11

kuntaideologian taustalla. Hän kertoi, millaisia vaikutteitta Pohjois-Korean Juche on saanut muilta kommunistisilta ajattelijoilta, kuten Marksilta ja Leniniltä. Illan juhlapaikkana toimi Tilaa Kulttuurille ry:n hallinnoima tukikohta. Yhdistys vuokraa tiloja yleishyödyllisesti erilaisiin tapahtumiin, mm. monet bändit treenaavat tiloissa ja pitävät niissä konsertteja. Olimme varanneet paikasta ison salin sitsaajille ja pienen salin oheistoiminnalle. Sitsien jälkeen molemmat tilat olivat käytössä aina yömyöhään asti. Sitsien teemana oli Aasian monimuotoisuus, ja ihmiset olivat panostanut hienoihin ja monipuolisiin asuihinsa. Oululainen sitsikulttuuri tuli kaikille vieraille illan aikana tutuksi.

Kimmo Mäkelä Tiima ry


3 1 12 11

910

2

8

13

16 15

7 4

14

6

5

1. Agora

Tässä kampuksen rakennuksessa seminaari ja panelikeskustelu järjestetään.

2. Carelia

9. Laila

Tunnelmallinen karaokebaari. Eli jos tuntuu, ettet sitseillä päässyt laulamaan tarpeeksi, suuntaa ihmeessä tänne.

Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen päärakennus, jossa sijaitsee myös samanniminen opiskelijaruokala.

10. Fever

3. Educa

Tämä rakennus oli aikoinaan Joensuun yliopiston päärakennus. Suuret suomalaiset -sitsit pidetään Educan vanhsassa juhlasalissa.

Toinen Joensuun keskustan urheilubaareista. Tämä on huomattavasti Bar Playtä pienempi, mutta se ei haittaa, sillä tunnelma on sitäkin parempi.

4. Suvas

12. Roihu

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) omistama saunatila, jossa järjestetään perjantain alumnipaneeli.

Mukavan viihtyisä perus baari.

11. Jet Set

Kaupungin paras pitseria. Pitsoihin käytettävät raaka-aineet ovat todella laadukkaita.

13. S-market/Alko/Sokos

5. Citymarket

14. Rautatieasema

6. Hotel Greenstar

15. Laituri

7. 60’s Palaver

Tunnelmallinen baari aivan torin kulmassa. Tarjolla hyvä valikoima erikoisoluita.

8. Bar Play

Sporttibaari, joka sekin sijaitsee torin laidalla. Baarista saa myös ruoka-annoksia, varsinkin burgerit ovat hyviä. 12

Kulttuurikahvila, jossa järjestetään kulttuuritapahtumia laidasta laitaan. Sitsien jatkot järjestetään täällä, kuten myös ohjelmaa heille, joita ei sitsaaminen innosta.

16. Linja-autoasema


Laila - karaokebaari, opiskelijaystävälliset hinnat.

Aukioloajat: ma-la 15-02 su 18-02 Opiskelijaystävälliset hinnat, tervetuloa!

Niskakatu 10.

Tuntuvat opiskelijahinnat, huurteista hanasta, burgerit, salaatit, pastat ja snäksit aamusta aina pikkutunneille saakka! Oletko mukana pelissä – Bar Play Avoinna: ma-su 11.00-22.00 Tarjous: Voimassa olevaa opiskelijakorttia näyttämällä - 1€ / pizza. Tarjous on henkilökohtainen ja voimassa kaikkina aukioloaikoina

Jet Set - sporttibaari, opiskelijaystävälliset hinnat. Kauppakatu 35

13


Seminaariviikonlopun aikataulu Perjantai 17.3. Klo 18:30 alkaen alumnipaneeli, jossa jo valmistuneet historianopiskelijat kertovat työelämästä. Paneelin jälkeen ilta jatkuu Hol-seminaarin etkoilla. Tilaisuus järjestetään Suvaksella osoitteessa Suvantokatu 6.

Lauantai 18.3. Klo 10:00 Ovet aukeavat + kahvitarjoilu Klo 11:00 Alkusanat + Pasi Tuunainen: Maaston ja olosuhteiden hyväksikäyttö talvisodassa Klo 12:00 Matti Kosonen: Agenttikoulun naiset Klo 13:00 RUOKATAUKO Klo 14:00 Hol ry:n hallituksen terveiset + gradupalkinnon jako Klo 14:30 Sodan sukupolvi -paneeli: Sodan kokeneiden kertomuksia Klo 16:00 Seminaari päättyy

Seminaari järjestetään Itä-Suomen yliopistolla Agora rakennuksen salissa AT100. Osoite Yliopistonkatu 2. Iltaohjelma: Klo 19:00 Suuret suomalaiset sitsit Educalla, osoitteessa Tulliportinkatu 1. Klo 19:00 Oheistoiminta Laiturilla, osoitteessa Itäranta 10. Jatkot Laiturilla aina aamuyöhön asti

Sunnuntai 19.3. Klo 12 alkaen Historian Opiskelijain Liiton hallituksen kokous Amarillossa, osoitteessa Torikatu 20.

Kuva: Aulis Heinosen perikunta

14


Seminaari

Karjalasta kajahtaa jälleen! On taas se aika keväästä, kun me tulevat historioitsijat ympäri suloisen Suomen kokoonnumme yhteen viikonlopun ajaksi. Tällä kertaa kokoontumisajojen kohtauspisteenä toimii Pohjois-Karjalan pääkaupunki Joensuu. Oulussa pidetyn edellisen Holseminaarin tiimoilta odotukset tulevan viikonlopun suhteen lienevät korkealla. Rima on asetettu miltei ennätyskorkeuteen. Mutta ei hätää. Jos rima ei meinaa ylittyä, mie floppaan. Eiköhän se sitten ylity. Tämänkertaisen seminaarin teema on ytimekäs ”Suomi sodassa”. Seminaarin perinteisempi osuus koostuu kahdesta luennosta. Luvassa on tietoiskut maaston ja olosuhteiden hyödyntämisestä talvisodassa, sekä vakoojakoulun naisista jatkosodassa. Historia on kuitenkin paitsi teoriaa, myös mitä suurimmassa määrin käytäntöä. Tältä pohjalta olemme ideoineet seminaarin huipentavaksi ohjelmanumeroksi Sodan sukupolvi-paneelikeskustelun. Sotiemme historia herää eloon, kun ääneen pääsevät sotavuodet itse kokeneet henkilöt. Näkökulmia on tarjolla useita: miltä sota tuntui sotilaan tai lotan, entä evakon tai sotaorvon kokemana? Toivottavasti myös seuraavissa seminaareissa nähdään uusia, ennakkoluulottomia kokeiluja perinteisten ja sinällään toki varsin antoisien luentojen lisäksi. Mutta mitä olisikaan seminaari ilman rattoisaa iltaohjelmaa? Eipä juuri mitään, ja sen vuoksi tämänkin kertainen seminaariviikonloppumme sisältää sitsit railakkaine jatkoineen. Sitsien teemana on ”Suuret suomalaiset”. Kyseessä on sangen laaja ja monitulkintainen aihe, rooleja riittää aina Mannerheimistä Myllyrinteeseen. Ja vaikket olisikaan Turusta, mikään ei toki estä pukeutumasta mämmiksi. Tule siis mukaan juhlistamaan maamme 100-vuotista taivalta mitä moninaisimpien merkkihenkilöiden seurassa! Seminaarin järjestäminen on jälleen vaatinut runsaasti aikaa ja vaivaa, eikä vastoinkäymisiltäkään ole vältytty. Onneksi tämä ei sentään ole mitään rakettitiedettä. Silti rohkenen lainata avaruusalan uranuurtajia, Saukkia ja pikkuoravia. Seminaarin järjestämiseen pätee nimittäin mielestäni kutakuinkin sama, kuin avaruusraketin rakentamiseen: ”sepä taitoa vaatii ja tekniikkaa, jota meillä on ennestään”. Hyvä tästä tulee. Koko Varnitsa ry:n puolesta toivotan kaikki lämpimästi tervetulleeksi Joensuuhun!

Pyry Saloranta

Varnitsa ry:n puheenjohtaja

15


Seminaari

Avustusta ja yhdessäoloa

Veteraaniyhdistysten ja Lottaperinneyhdistysten toiminta

Paavo Saviaro, Ulla Mikkola ja Jorma Mikkonen Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiirin toimistolla.

”Hyvää henkeä on ke- teraanit ja lotat ovat ja moni puoliso -ja leskijäsenistä sekä Puohuttava”, toteaa Jorma Mik- on varmasti nähnyt myös ve- kannattajajäsenistä. teraanikeräyksiä kaduilla. Näiden kunniakansalaisten ympärille rakennettua varsin aktiivisesta yhdistystoimintaa harva sen sijaan tuntee tarkemmin. Sotiemme veteraanien yhdistystoiminta koostuu paikallisyhdistyksistä ja maakunnallisista piireistä, jotka vastaavasti kuuluvat omiin valtakunnallisiin liittoihinsa. Nämä kolme sotiemme veteraanien liittoa ovat Suomen Sotaveteraaniliitto, Sotainvalidien Veljesliitto ja Rintamaveteraanien liitto. Lottaperinneyhdistykset puolestaan muodostavat Suomen Lottaperinneliiton. Paikalliset yhdistykset ja piirit toimivat kuitenkin itsenäisesti. Kaikki historian opiskelijat Yhdistysten jäsenistö koostietävät keitä sotiemme ve- tuu sotiemme veteraaneista, konen Joensuun Sotaveteraaniyhdistyksen toiminnassa vallitsevasta yhteishengestä. Mikkonen toimii PohjoisKarjalan Sotaveteraanipiirin puheenjohtajana. Vieressä istuvat Joensuun Sotaveteraaniyhdistyksen pitkäaikainen entinen puheenjohtaja Paavo Saviaro ja Pohjois-Karjalan Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Ulla Mikkola komppaavat Mikkosta. Mukavaa heillä näyttää keskenään kieltämättä olevan ja myös vierailijan näkökulmasta Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiirin toimistolla vallitsee hyvin lämminhenkinen keskusteluilmapiiri.

16

lustusvoimien palveluksessa sotatoimialueella toimineiden henkilöiden tunnuksena toimii tammenlehvätunnus, joita pystyi hakemaan vuoteen 1994 saakka. Sotiemme veteraaneja on elossa noin 17 000. Rintamapalveluksessa olleiden lisäksi yhdistyksiin kuuluu myös muita kannattajajäseniä, kuten esimerkiksi sotien aikana lapsena varttunut Jorma Mikkonen. ”Uusia kannattajajäseniä kuitenkin kaivattaisiin kipeästi”, Mikkonen kertoo. Veteraanien ja lottien järjestötoiminta on varsin monipuolista. Mukaan mahtuu paljon erilaista virkistystoimintaa ja yhdessäoloa esimerkiksi retkien ja luentojen parissa.


Seminaari

Lottaperinneyhdistys järjestää jäsenilleen kerran kuussa kahvitilaisuuden Joensuun seurakuntakeskuksessa. Veteraaniyhdistysten jäsenet puolestaan taas kokoontuvat kuukausittain esitelmä -ja keskustelutilaisuuksiin. ”Kaikkein tärkein osa toimintaamme on kuitenkin huonoon taloudelliseen asemaan joutuneiden veteraanien avustaminen heidän viimeisinä elinvuosinaan”, Paavo Saviaro painottaa. Yhdistykset pyrkivät täten valvomaan että kuntien ja valtion veteraaneille kohdistetut varat tulee käytettyä. Kaikki sotaveteraanit haluvavat asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan, ja yhdistysten keskeisenä tavoitteena onkin laadukkaiden kotipalveluiden turvaaminen jokaiselle veteraanille. Avustuksen ja tapahtumien järjestämisen lisäksi yhdistykset käyvät saattamassa veteraaneja viimeiselle levolle seppeleen laskun muodossa. Veteraaniyhdistysten rahoitus koostuu mm. valtion ja RAY:n maksamista avustuksista sekä jäsenmaksuista. Tämän lisäksi liitto huolehtii sotaveteraanipiirien kautta Sotiemme Veteraanit -varainhankinnasta saatujen tulojen jaosta veteraaneille. Keräystuloja ei käytetä liittojen tai yhdistysten toimintaan, vaan niillä tuetaan sotiemme veteraanien kotona asumista. Nämä keräykset näkyvät myös laajasti katukuvassa lippaiden kanssa kulkevien varusmiesten muodossa.

Tammenlehvätunnus toimii sotatoimialueella puolustusvoimien palveluksessa olleiden veteraanien ja lottien tunnuksena.

Jorma Mikkonen kuitenkin kertoo, että varuskuntien lakkautukset viime vuosina ovat vähentäneet keräysten määrää useilla alueilla, mukaan lukien myös Pohjois-Karjalassa. Monien yhdistysten erittäin tärkeitä tukijoita ovat myös yksittäiset lahjoittajat ja säätiöt. ”Lottaperinneyhdistys rahoittaa toimintansa jäsenmaksuilla ja tilaisuuksiin osallistuvilta kerättävillä maksuilla. Tämän lisäksi Salomaa-säätiö on tukenut lottien ja pikkulottien kuntouttavaa toimintaa. Lotat ja pikkulotat voivat hakea kuntoutustukea myös Lotta Svärd –säätiöltä”, Ulla Mikkola kertoo.

Sotaveteraaniliitto viettää tänä vuonna 60-vuotisjuhlavuottaan ja tämän kunniaksi liitto pyrkii innostamaan koululaisia vierailemaan sankarihaudoilla 29.9. Jokaista yksittäistä sotaveteraania on tarkoitus myös muistaa vierailemalla heidän kotonaan. Tämän lisäksi Lahdessa järjestetään 27.4 Kansallisen veteraanipäivän juhla. Kysymykseen siitä, mitä annettavaa sotiemme veteraanien ja lottien yhdistyksillä voisi muulle kansalle olla, kolmikko vastaa yhtenevästi. Yhdistykset välittävät oikeaa tietoa sotaveteraanien ja lottien ponnisteluista ja kokemuksista jälkipolville. Jorma Mikkonen myös korostaa, että yhdistykset ovat rauhanjärjestöjä, eivät sotajärjestöjä. ”Toiminnassamme keskeisessä osassa on toive siitä, ettei Suomi joutuisi enää koskaan samaan tilaan kuin silloin”, Mikkonen tiivistää järjestöjen suhtautumisesta sotavuosiin.

Aika ajoin keskusteluun nouAleksis Honkanen sevat puheet sotiemme vete- Varnitsa ry raanien eri liittojen liian suurista omaisuuksista kolmikko tyrmää yksiselitteisesti. ”Jos esimerkiksi Suomen Sotaveteraaniliiton rahat jaettaisiin nyt tasan kaikille veteraaneille, kukin heistä saisi noin 50 euroa, ja sitten olisikin kassa tyhjä”, Jorma Mikkonen kiteyttää. Niin sotiemme veteraanien yhdistyksillä kuin Lottaperinneyhdistyksilläkin on Suomen satavuotisjuhlavuonna aktiivista toimintaa. Suomen 17


Yhä laaja-alaisempaa ymmärrystä historiasta ja nykypäivästä

P

oliittisen historian ja talousja sosiaalihistorian opiskelu muuttuu ensi syksynä merkittävästi, kun Helsingin yliopiston Iso Pyörä nimellä kulkeva opintouudistusprojekti saavuttaa maaliviivansa, ja uudet koulutusohjelmat aloittavat toimintansa. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa aloittaa kolme uutta koulutusohjelmaa, joista yksi on Yhteiskunnallisen muutoksen – ohjelma. Poliittisen historian sekä talous- ja sosiaalihistorian kanssa tähän ohjelmaan liittyvät myös kehitysmaatutkimus ja sosiaali- ja kulttuuriantropologia.

K

oko Helsingin yliopistoa koskeva Iso pyörä –projekti on osa isompaa kehityskulkua. Sen juuret voidaan ulottaa jo 1990-luvun lopulla käynnistyneeseen Bolognan prosessiin, jonka tavoitteena on eriyttää alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa omiksi kokonaisuuksikseen, ja siten lisätä opiskelijoiden liikkuvuutta, kansainvälisyyttä ja yhtenäistää eurooppalaista korkeakoulututkintojärjestelmää. Helsingin yliopiston Iso pyörä –projekti sai alkunsa vuonna 2014 ja sen tavoitteena on kehittää yliopiston rakenteita ja tutkintoja. Samalla se vastaa myös kansallisiin koulutuspoliittisiin kysymyksiin korkeakoulujen profiloinnista, opintoaikojen lyhentämisestä ja työelämäläheisyydestä.

V

altiotieteellisen tiedekunnan uusissa koulutusohjelmissa nykyiset oppiaineet muuttuvat tieteenaloiksi, eikä nykyisiin oppiaineisiin voi hakea enää erikseen vaan jokainen koulutusohjelma on yksi oma hakukohteensa. Kandidaattioh-

Ajankohtaista:

jelmista halutaan tehdä entistä laaja-alaisempia, ja ensimmäiset kaksi vuotta ohjelmalla onkin yhteisiä opintoja, ja oma tieteenala valitaan vasta toisen vuoden lopulla. Maisteriohjelmissakin yhteisiä opintoja on jokin verran, mutta siellä erikoistuminen omaan tieteenalaan on jopa entistä syvempää ja temaattisempaa.

M

uutoksen myötä poliittisen historian ja talous- ja sosiaalihistorian opiskelijat eivät siis suinkaan katoa Helsingin yliopistosta, mutta näkökulma yhteiskunnan muutoksen ymmärtämiseen laajaalaistuu. Olemmehan tähänkin asti olleet kiinnostuneita juuri nyky-yhteiskunnan ymmärtämisestä historiaan peilaten. Poliittinen historia ja talous-ja sosiaalihistoria tuovat ohjelmaan historiallisen näkökulman, mutta saamme varmasti myös ohjelman muilta tieteenaloilta eli kehitysmaatutkimukselta ja sosiaali-ja kulttuuriantropologialta paljon. Nykyinen globaali maailma kriiseineen pohjaa vahvasti menneisyyden jännitteille, mutta ymmärtääksemme nykypäivää meidän on tarkasteltava maailmaa yhä laajemmasta perspektiivistä. Näenkin, että Yhteiskunnallisen muutoksen –ohjelma auttaa hahmottamaan historiallisia taustatekijöitä, ja antaa eväät ymmärtää nykypäivää ja sen ongelmia yhä laajaalaisemmin ja globaalimmasta näkökulmasta. Tämä, jos mikä, on tänään ja tulevaisuudessa tärkeää.

Anni Matero

Polho ry:n opintovastaava

Seuraava Hol-seminaari järjestetään syksyllä Turussa Tämän vuoden puheenjohtajakaupunkina toimii Tampere Historian Opiskelijain Liiton ja Historiallisen yhdistyksen yhdessä jaettavan gradupalkinnon saajaehdokkaita lukuvuodelta 2015-2016 olivat: -FM Ville Suovaniemi, Helsingin yliopisto / yleinen historia: 500 vuotta sortoa vai keksityllä identiteetillä keinottelua? Nicaraguan etnisen politisoitumisen historiapolitiikkaa 2000luvulla -FM Henri Hannula, Helsingin yliopisto / Suomen ja Pohjoismaiden historia: Pakotettua vapaakauppaa? Hollantilaisten harjoittaman Itämeren kaupan sisä- ja ulkopoliittiset ulottuvuudet Skoonen sodan aikana ja rauhanteon jälkeen 1675-1685 -FM Petri Eskola, Itä-Suomen yliopisto / historia- ja maantieteiden laitos: Vajaa mieli, vajaa kansalaisuus. Kehitysvammaisten lakisääteinen kansalaisasema Suomessa 1927-1970. -Gradupalkinnon jakaa kevätseminaarissa Suomen historian professori Kimmo Katajala Itä-Suomen yliopistolta Hol on kehittelemässä Hol-risteilyä vuoden 2018 alkupuolelle, pysy kuulolla! Holin neuvottelemat museoedut saat käyttöösi vilauttamalla Holin tarraa opiskelijakortissasi! Museoetuja päivietään parhaillaan, joten jos huomaat virheen sivuillamme, ota yhteyttä osoitteeseen tiedottaja@hol. fi. Hol.tarran opiskelijakorttiisi saat omalta Hol-vastaavaltasi. Holille tai koko jäsenistölle tarkoitettuja tiedotuksia, kysymyksiä ja kutsuja voi lähettää osoitteeseen tiedottaja@hol.fi tai koko hallitukselle osoitteeseen hallitus@hol.fi. Puheenjohtajan saa kiinni osoitteella pj@hol. fi. Seuraava Holkki ilmestyy syksyllä Turun seminaarin yhteydessä. Tule ideoimaan seuraavaa lehteä ottamalla yhteyttä lehden päätoimittajaan tai omaan Hol-vastaavaasi!

18


Hollitupa: Ainejärjestön kuulumisia Patina on Tampereen historianopiskelijoiden ainejärjestö, jos ette satu tietämään. Sain nakin terveisten kirjoittamiseksi ihanille muille historian opiskelijoille (harmillisesti kehotus terveisten kirjoittamiseen tuli noin klo 01:16, jonka jälkeen tekstiä aloin kirjoittaa, pahoittelut siitä), joten sen myös kirjoitan. Patina sai vuoden alussa uuden hallituksen, jonka myötä vanhat hallituslaiset korvattiin uusilla ihanilla jäsenillä (kyllä, näin usein tapahtuu, kun uusi hallitus valitaan). Uuden hallituksen toiminta on kaiketi lähtenyt ihan hyvin liikkeelle, hommat sujuvat jne. Positiivisinta toiminnan lisäksi on varmaan uuden hallituksen rakenne, johon hyvin epätyypillisesti Patinalle on onnistuttu saamaan melko tasainen sukupuolijakauma, sekä myös jäseniä useista vuosikursseista. Rahatilanteemme on yhtä epävakaalla pohjalla kuin aina, mutta luojan kiitos rahastonhoitajamme Tapio Aropaltio onnistuu jollain tavoin pitämään meidän muiden rahan käsitettä ymmärtämättömien toiminnan kurissa. Uusi tapahtumasektorimme upeiden fuksiemme toimesta on myös pyrkinyt parantamaan Patinan ulkosuhteita muihin yliopiston ainejärjestöihin sekä teknillisen yliopiston barbaareihin, ja tähän mennessä onnistunut siinä kiitettävästi. Yleisesti historian opiskelu herättää itsessäni yhtä paljon ankeutta ja epätoivoa kuin aina. Tulevaisuuden todennäköinen työttömyys, alkoholismi ja masennus eivät anna kovin positiivisia odotuksia tulevalle. Kuitenkin valtakuntamme paras historian laitos ja suorastaan ylivoimainen opetuksemme taso lohduttaa itseäni suuresti pohtiessani omaa tilannettani verrattuna muihin historiaa opiskeleviin (vitsi vitsinä). Myös kollektiivisuutemme patinistien keskuudessa on löytämässä jopa pohjoiskorealaiseen veljelliseen rakkauteen verrannollisen tilan. Elämme siis suuren rakkauden ja yhteisymmärryksen tilassa, ja toivonkin, että muissa ainejärjestöissä on myös onnistuttu löytämään samankaltainen yhteishenki. Osasyynä tähän saattaa olla laaja alkoholin konsumptio ja yleinen epäkorrektius, joiden molempien uskon esiintyvän myös esiintyvän muissa historian opiskelijoissa hyvinkin laajasti. Kristitty, huolestunut kansalainen ja Patinan ympäristövastaava, Max Hurri

19


Työelämä

Museot eivät ole jäämässä historiaan

Kirjoittaja Elina Kangosjärvi on Museoalan ammattiliiton hallituksen opiskelijajäsen. Hän työskentelee tällä hetkellä Tekniikan museossa työpajaohjaaja-oppaana ja on opiskellut Turun yliopistossa pääaineenaan folkloristiikka. Museo-termi on kidnapattu arkipuheeseen merkitsemään jotain vanhanaikaista ja pölyttynyttä, mikä on hyvin kaukana museoiden todellisuudesta. On totta, että museoiden rahoitus on joutunut leikkausten alle, mutta samaan aikaan kävijämäärät ovat kasvaneet. Museot ovat myös alkaneet kiinnostaa ihmisiä uusien innovaatioiden, kuten museokortin ansiosta. Museot ovat onnistuneet vahvistamaan paikkansa yhteiskunnassa reagoimalla nopeisiin ympäristön muutoksiin omassa palvelutarjonnassaan. Moni museo lähti esimerkiksi mukaan kotouttamaan Suomeen saapuneita pakolaisia, kun nähtiin tarvetta yhteiselle toiminnalle ja Suomen kulttuurin esittämiselle uudesta näkökulmasta. Myös viime

vuoden uusitussa opetussuunnitelmassa esitelty ilmiöoppiminen on tehnyt museoista keskeisen oppimisalustan, jota monet opettajat hyödyntävät työssään. Näyttelyitä ja palveluita tehdään ihmisille ja ihmisten kanssa, ei erillään muusta yhteiskunnasta. Kulttuuriperinnön ja historian arvo tiedostetaan ja sitä halutaan käyttää ja tuoda esille esimerkiksi matkailualalla. Toisaalta, kiinnostus kulttuuriperintöä kohtaan luo myös uhkan museoille. Aikana, jolloin väitteiden ja tiedon todellisuuspohjalla tuntuu olevan hyvin vähän merkitystä, on keskeistä, että alalle löytyy työntekijöitä, jotka ymmärtävät kriittisen lähteentulkinnan arvon ja osaavat jakaa tuota tietoa myös muille. Lyhyesti sanottuna: museot tar-

20

vitsevat historian ja kulttuurin tutkijoita.

Museoala työpaikkana Suomessa museoita on yhteensä yli 1000 kappaletta, joista vuoden 2015 Museotilaston mukaan 150 oli ammatillisesti hoidettuja. Tuohon tuhanteen mahtuu monta erilaista työnkuvaa ja työyhteisöä. Pienemmissä museoissa sama henkilö voi hoitaa lähes yksin koko museota siinä missä suuremmissa on helpompi erikoistua yhteen museoalan työnkuvaan. Kaikkien museossa työtätekevien ei tarvitse olla asiakaspalvelijoita, vaikka se onkin museoiden toiminnassa näkyvä ja tärkeä työnkuva. Museoiden ydin löytyy kokoelma- ja sisältötyöstä. Museot tarvitse-


Työelämä

vat henkilöstöä, joka osaa tehdä konservointia, luettelointia ja tutkimusta sekä koostaa kaiken tämän tiedon ajankohtaiseksi näyttelymateriaaliksi. Myös näyttelyiden suunnittelu ja rakentaminen tarjoavat paljon mielenkiintoisia työmahdollisuuksia. Yleisötyössä taas pääsee pohtimaan esimerkiksi pedagogisia kysymyksiä ja sitä, kuinka näyttelyä pystyisi markkinoimaan erilaisille kävijäryhmille. Hallinnon työnkuvat palvelevat museon henkilöstöä ja sisältötyötä varmistamalla, että museo toimii kokonaisuutena. Työelämä on murroksessa museoissa, kuten myös muillakin aloilla. Määräaikaiset työsuhteet ja projektiluontoinen työ lisääntyvät myös museoissa. Samaan aikaan museoissa kuitenkin aukeaa täysin uusia työmahdollisuuksia tekniikan ja tutkimuksen kehittyessä.

Tiedäthän sinä mitä tietoja työ- tai harjoittelusopimuksesta pitäisi löytyä ennen kuin allekirjoitat sen? Museoalan ammattiliitto MAL ry, tarjoaa tukea ja turvaa koko työelämänkaaren ajaksi. Jäsenillemme tarjotaan myös koulutuksia ja tapahtumia, joissa pääsee kehittämään omaa osaamistaan ja verkostoitumaan alalla työskentelevien ihmisten kanssa. Suosittuja ovat olleet esimerkiksi kollegatapaamiset, joissa museot yhteistyössä liiton kanssa kutsuvat museoammattilaisia vieraakseen tutustumaan ja keskustelemaan ajankohtaisten näyttelyiden äärelle. Muita jäsenten palveluja ovat lakimiehet, jotka tarjoavat apua sopimusten

kanssa, matka- ja oikeusturvavakuutukset, sekä CV-tuki, jossa autetaan tuomaan oma kokemus esille tuleville työnantajille. Opiskeluaikana voi myös alkaa kerryttää ansiosidonnaista työttömyysturvaa, joka takaa Kelaa paremman tuen mahdollisen työttömyyden aikana. Olemme Akavan Erityisalojen (AE) alajärjestö, joten myös kaikki AE:n edut ovat jäsentemme käytössä. Ammattijärjestöjen suurin etu on kuitenkin yhteinen päämäärä reilujen pelisääntöjen noudattamiselle työelämässä. Joukossa on voimaa, mikset sinäkin liittyisi mukaan?

Hallituksen senrekry

opiskelijajä-

Jos sinua kiinnostaa päästä seuraamaan läheltä ammattiliiton toimintaa, kannattaa olla kuulolla, sillä tämän vuoden aikana rekrytoimme uuden hallituksen opiskelijajäsenen! Itse lähdin mukaan, koska koin liiton toiminnan tärkeäksi. Hallitustoiminnassa olen päässyt tuomaan esille opiskelijoiden mielipiteen keskeisiin kysymyksiin ja näkemään, kuinka päätöksiä tehdään kulttuurialalla aina eduskunnassa asti. Hallituksen opiskelijajäsenyyden aikana olen myös tutustunut useisiin museoissa työskenteleviin henkilöihin ja saanut heidän kauttaan uutta näkökulmaa museoihin ja omaan urapolkuuni. Edustustehtävistä maksetaan palkkio ja matkat hallituksen kokouksiin korvataan, joten hallituksen opiskelijajäsenyys ei ole pois opiskeluajan palkasta. Sen sijaan pääset rakentamaan omaa CV: täsi keskeiselle paikalle työelämää. Opiskelijajäsenen kausi

21

kestää kaksi vuotta ja se alkaa tammikuussa. Haun aikana etsitään myös varaopiskelijajäsentä, jonka kanssa voi jakaa omia tehtäviään. Opiskelijajäsen ja hänen varajäsenensä valitaan hallituksen kokouksessa joulukuussa 2017, mutta voit lähettää hakemuksesi jo nyt. Liitä mukaan CV:si ja kerro, miksi olisit kiinnostunut hallituksen opiskelijajäsenen paikasta. Hakemukset: toiminnanjohtaja Katariina Mäkelälle sähköpostitse katariina.makela@museoalanammattiliitto.fi. Puh. 7747 620. MAL:n hallituksen joulukuun kokous on 8.12.2017.


Työelämä

Humanisti 2020 –työelämätapahtuma Humanistin identiteettiä vahvistamassa ”Humanistina valmistut työkkäriin.” ”Humanistit ovat yksi iso vitsi.” ”Mihin kukaan tarvitsee humanisteja?” Humanistina et voi olla törmäämättä näihin kuluneisiin fraaseihin. Yleensä miellämme ne ulkopuolelta tulleeksi panetteluksi, mutta voisiko lähempänä totuutta olla se, että humanistina hoemme itse itsellemme tuota mantraa? Humanisti 2020 –työelämätapahtumassa 16.2. Helsingissä pureuduttiin juuri tähän aiheeseen; humanistien tulevaisuuteen, identiteettiin ja työuraan. ja rohkeus astua ulos humanistikuplasta avaavat enemHumanisti 2020 –työelämäta- män ovia. Aarikka painotti, pahtuma oli kuuden eri Aka- että omassa osaamisessa on van Erityisalojen jäsenyhdis- huomioitava muutakin kuin tysten toteuttama tapahtuma. työkokemus. On osattava tarHumanistien työurasta ja jota esimerkiksi harrastusten alaidentiteetistä paikan pääl- ja järjestötoiminnan kautta lä oli puhumassa järjestö- ja työnantajalle sitä mitä työnkorkeakoulusektorillakin vai- antajaa kaipaa tai parhaimkuttanut Lotta Aarikka, kun massa tapauksessa todistaa taas erilaisia uramahdolli- osaamisensa kautta, että sisuuksia yrittäjyyden näkö- nulla on jotain, mitä työnankulmasta esitteli filosofiasta taja ei edes ymmärrä kaipaaaudiovisuaaliseen tuotantoon vansa”. Tärkeintä on päästä hypännyt Karri Liikkanen. irti ”mihin meitä humanisteja Tilaisuudessa saatiin myös tarvitaan” vellonnasta ja mietvinkkejä videotyöhakemuk- tiä, mitä meillä on tarjota. sen, tuon tulevaisuuden hakemusmuodon, tekemiseen Ter- Työmarkkinoilla humanisti hi Meriläisen toimesta. voi kokea pienoista ahdistusta, ”Tunne vahvuutesi ja seikkaile!” Näillä sanoilla Lotta Aarikka aloitti puheensa. Naiiviudesta huolimatta lause piti sisällään tärkeän pointin. Oman osaamisensa Kuva Henrik Laaksonen.jäsentely

sillä harvoin koulutus tarjoaa mitään selkeää työnkuvaa. Aarikka heitti puheessaan ilmoille ajatuksen, että me ihmiset emme astu työmarkkinoille, vaan me muodostamme ne. Tähän liittyen Karri 22

Liikkasen esitelmä humanistista yrittäjyysmaailmassa oli hyvin inspiroiva. Vaikkakin humanistin yrittäjyysaikomuset ovat vähäiset, on humanisteillakin potentiaalia tuoda yrittäjyysmaailmaan jotain uutta esimerkiksi omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan myymällä, niin kuin Liikkanen on tehnyt. Työnantaja voi olla myös jotain muutakin kuin humanistisen alan työnantajia. Asiantuntijatyö on moninaista, ja humanistille voi löytyä kysyntää mitä erilaisimmasta työpaikoista. Karri Liikkasen puheessa nousi esille se, että teknologiakeskeisillä aloilla tarvitaan yleensä myös humanistien laaja-alaista näkemystä. Teekkarin ja humanistin yhteistyö ei ole mahdottomuus, jos on valmis päästämään irti kapeakatseisuudesta. Ja kuten Lotta


Työelämä ilmaisi ”Eniten osaamista kehittävät työympäristöt, jotka haastavat.” Tärkeä osa humanistin työllistymistä on myös verkostoituminen. Monelle verkostoituminen näyttäytyy kuitenkin ahdistavana mörkönä, johon kuuluu pelkkä hyödyn tavoittelu. Aarikka painotti, että verkostoituminen tulisi enemminkin nähdä aitona kiinnostuksena ihmisiä kohtaan. Suhteiden luomista ei pitäisi nähdä vain pinnallisena toimintana, vaan takana tulisi olla oikeasti halu tutustua ihmisiin ja oppia muilta jotain uutta. Siinä missä Aarikka painotti intohimon seuraamista ja unelmien tavoittelua, antoi Liikkasen vastapainoksi vinkin harjoitella myös tehokkaasti osaamistaan. ”Kehitä taitoja, joista on hyötyä, älä seuraa pelkkää intohimoa”, julisti Liikkanen esitelmänsä aikana useaan otteeseen. ”Career capitalin mukaan tulisi olla niin hyvä, että sinua ei voi jättää huomioimatta.” Ja näinhän se on; itsensä kehittäminen ja vaivan näkeminen voivat viedä pitkälle. Mutta ilman intohimoa motivoituminen on hankalaa. Humanisti 2020 –työelämätapahtuman voisi kiteyttää seuraavaan lauseeseen: Seuraa intohimoa, tee sen eteen kaikkesi ja ennen kaikkea ole ennakkoluuloton.

Terhi Meriläisen vinkit videotyöhakemuksen tekoon: Pituus noin pari minuuttia; mitä lyhyempi sen parempi! Aloituksessa tärkeää ensivaikutelma Valitse yksi asia aiheeksi; esim. oma osaaminen Anna työnantajalle jotain mihin samaistua Tehokeinojen käyttö; Visuaalisuus, tarinallisuus, huumori, efektit yms. Käsikirjoita valmiiksi ja harjoittele! Muista mainita yhteystiedot ja linkit somekanaviin! Videotyöhakemuksella erotut joukosta ja saat tuotua persoonasi paremmin esille!

Susanna Koivistoinen Varnitsa ry

23


Työelämä

PYYDÄ ROHKEASTI PALKKAA Palkkatoiveen esittäminen ensimmäiseen oman alan työpaikkahakemukseen voi tuntua hankalalta. Miten arvottaa oma työpanos rahassa ja määrittää palkkatoive? Hyvä palkkatoive on perusteltu ja sen määrittämiseen saa tukea esimerkiksi omalta ammattijärjestöltä. Palkan muodostuminen pohjautuu ammattiliittojen ja työnantajien edustajien neuvottelemiin työehtosopimuksiin sekä vähimmäispalkkasuosituksiin. Näiden lisäksi palkkaan vaikuttavat työn vaativuus, työtehtävien vastuullisuus sekä työntekijän osaaminen ja koulutus. Palkkatasoon vaikuttaa näiden lisäksi työkokemuksen määrä, organisaation koko ja palkanmaksukyky.

Humanistin keskipalkka Historian oppiaineesta valmistuneen keskipalkka asiantuntijatehtävissä asettuu Specian jäsenkyselyn perusteella 3000– 3500 euron paikkeille. Palkkatutkimuksen pohjalta Specia on tehnyt historian FM-tutkinnon suorittaneille vähimmäispalkkasuositus. Suositus perustuu työn vaativuuten, jonka perusteella työtehtävän on ryhmitelty asiantuntijatehtäviin, vaativiin asiantuntijatehtäviin sekä johtotason tehtäviin. Pääkaupunkiseudulla humanistien vähimmäispalkkasuositukset ovat asiantuntijatehtävissä 2783–3250 euroa, vaativissa asiantuntijatehtävissä 3268–4100 euroa ja johtotason tehtävissä 3783–4560 euroa. Palkkaus perustuu kuukausipalkkaan ja 37,5 tunnin viikkotyöaikaan. Humanististen tie-

teiden kandidaateilla palkka on vähintään 90 prosenttia maistereiden vähimmäispalkoista.

Palkkatoive Työnhakutilanteissa on tyypillistä, että hakijalta kysytään palkkatoivetta. Realistinen palkkatoive osoittaa, että hakija tuntee toimialan sekä hakemansa tehtävän työnkuvan. Palkkatoive esitetään ainoastaan pyydettäessä. Palkkatoive esitetään yleisimmin 100 euron tarkkuudella ja se kannattaa arvioida ennemmin hieman yli kuin ali, sillä työnantaja tarttuu usein heille edullisempaan tarjoukseen. Konkreettisena esimerkkinä voit kirjoittaa työhakemukseen “Alustava palkkatoiveeni on 2 900 euroa kuukaudessa. Olen valmis neuvottelemaan organisaation palkkausjärjestelmään ja tasoon soveltuvasta palkasta.”

Palkkatoive harjoitteluun Harjoittelupaikkaa haettaessa on monesti mahdollista esittää palkkatoive. Specian opiskelijajäsenten keskipalkka korkeakouluharjoittelussa on 1300–1500 euroa kuukaudessa. Vähintään korkeakouluharjoittelusta tulee maksaa työssäoloehdon täyttävää palkkaa, joka vuonna 2017 kokoaikatyöstä on 1187 euroa/ kk. Palkallinen työharjoittelu on verrattavissa ansiotyöhön. Tämä tarkoittaa, että harjoittelun työsuhteen ehdot määräytyvät työlainsäädännön, työehtosopimuksen ja harjoittelua varten solmitun henkilökohtaisen työsopimuksen perusteella. Palkallinen harjoittelu niin ikään

24

kerryttää opiskelijalle arvokasta työssäoloehtoa. Työssäoloehto tulee olla kerrytetty, jotta mahdollisella työttömyysajalla voi nostaa ansiosidonnaista päivärahaa.

Oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen palkka on kaikkien voitto Työstä tulee saada sen vaatimustason mukaista palkkaa. Oikeudenmukainen palkkataso motivoi työntekijää ja ilmaisee työn arvostusta. Oikeudenmukaiseksi koettu palkkataso edistää työtyytyväisyyttä, joka puolestaan lisää organisaatioon sitoutumista ja kehittymismyönteistä ilmapiiriä. Oikeudenmukaiseen palkkaan liittyy keskeisesti myös naisten ja miesten välinen palkkatasa-arvo. Naisten kokonaisansiot ovat tällä hetkellä noin 82 prosenttia miesten kokonaisansioista. Läpinäkyvät palkkaperusteet ovat yksi keino kohti oikeudenmukaisempaa palkkatasoa. *** Tukea tehtäväkohtaisen palkkatoiveen määrittämiseen saa Specian palkkaportfioliosta, Akavan Erityisalojen Palkkapuntarista. Specian jäsenenä voit myös milloin tahansa olla yhteydessä toimisto@specia.fi ja pyytää palkkaneuvontaa. Teksti: Netta Metsäaho / Ammattijärjestö Specia ry


25


Gradusta dokumentiksi Noora Kytöharjun haastattelu

Itä-Suomen yliopistosta valmistuneen Noora Kytöharjun dokumentti Kahtia jaettu kansa – Jämsänjokilaakson tarina sai ensi-iltansa 9.12.2016. Dokumenttielokuvassa kuvataan sitä, miten sisällissodan perintö vaikuttaa ihmisiin yhä tänäkin päivänä.

Kuka olet, mistä tulet ja mitä kaikkea opiskelit? Olen Noora Kytöharju ja alun perin olen Jämsänkoskelta. Aloitin historianopintoni silloisessa Joensuun yliopistossa vuonna 2006. Aluksi suuntauduin yleiseen historiaan, mutta aloittaessani dokumenttikirjoittamisen sivuainekokonaisuuden vaihtui suuntautumiseni Suomen historiaan. Lisäksi opiskelin sivuaineina journalistiikkaa ja kulttuuriantropologiaa sekä suoritin Aasiaopintojen kokonaisuuden. Ennen kuin aloitin opintoni Joensuussa, opiskelin kehitysmaatutkimusta Helsingin avoimessa yliopistossa.

Mistä keksit tämän aiheen ja miten se jalostui? Mietin kerran ystäväni kanssa Jämsänkosken ja Jämsän välistä kireää suhdetta ja mistä se voisi johtua. Pohdimme, että voisiko se johtua sisällissodan aikaisista tapahtumista ja päätin ryhtyä tutkimaan asiaa tarkemmin. Dokumenttikirjoittamisen opinnoissa aihe sitten jalostui synopsikseksi.

minulle oli suurta hyötyä siitä, että olin paikkakunnalta kotoisin. Valmistuin siis alkuvuodesta 2014 ja samana keväänä osallistuin dokumentti-ideallani Keski-Pohjolan elokuvakilpailuun. Selvisin suomalaisten dokumentti-ideoiden joukosta kolmen parhaan joukkoon ja pääsin elokuvakilpailun finaaliin, joka pidettiin Trondheimissa Norjassa. En kuitenkaan menestynyt siellä, mutta muuten reissu oli todella hyödyllinen, sillä löysin sitä kautta dokumentilleni kuvaajan ja paikallislehden tehtyä jutun aiheesta sain myös lisää haastateltavia. Ensimmäiset kuvaukset olivat toukokuussa 2014. Suurin osa materiaalista kuvattiin keväällä 2015 ja viimeiset kuvaukset olivat tuon vuoden syyskuussa. Haastattelumateriaalia oli todella paljon, yhteensä yli viisi tuntia. Vastasin itse äänten leikkauksesta. Dokumentti editoitiin syksyllä 2016 ja ensi-iltansahan se sai sitten joulukuussa. Projekti oli pitkä, koska kaikki tekivät sitä oman työn ohessa ja se oli pienen tuotannon prokkis.

Miten dokumentintekoprosessi sitten eteni?

Miten tämän dokumentin teko on sitten rahoitettu ja onko sillä tuottajaa?

Se oli pitkä prosessi ja kesti yhteensä viisi vuotta, sillä siinä välissä oli gradun teko ja valmistuminen. Kun synopsis oli valmis, lähdin tekemään haastatteluja ja ensimmäiset haastateltavat sain äitini tädin kautta. Siitä sana lähti sitten kiertämään eikä mennyt kauaa ennen kuin sain yhteydenottoja ihmisiltä, joilla oli kerrottavaa liittyen aiheeseen. Haastateltavien etsimisessä

Sain dokumentin tekoon apurahoja Kansan Sivistysrahastosta sekä Keski-Suomen Kulttuurirahastosta. Tätä projektia varten järjestettiin myös joukkorahoituskampanja, joka onnistui hyvin, mutta se vaati paljon tiedottamista. Täytin runsaasti eri rahoitushakemuksia, mutta uutena tekijänä rahoituksen saaminen on vaikeaa. Sain moneen otteeseen perustella tämän hankkeen tärke-

26

yttä eri tahoille. Rahoituksen saaminen ei kuitenkaan ole mahdotonta, se vaatii vain paljon töitä. Jos on halua ja jaksaa tehdä hakemukset hyvin, niin se kyllä palkitaan. Dokumentilla ei ole tuottajaa vaan se on ihan oma tuotanto. Aluksi etsin tuotantoyhtiötä tälle projektille, mutta kun kiinnostusta ei tuntunut olevan tarpeeksi, päätin tuottaa dokumentin itse ja keskittää energiani tuotantoyhtiön etsimisestä dokumentin tekoon ja tuottamiseen.

Miksi halusit tehdä juuri dokumentin? Onko se ollut pitkäaikainen haaveesi? Jo nuorempana ajattelin mahdollisesti tykkääväni dokumenttien teosta. Tykkään myös kirjoittamisesta, joten ajattelin dokumentin olevan eräänlainen luontainen jatkumo sille. Tunnen olevani kotona dokumentin teossa ja ajatuksen kuvallistaminen on todella hieno tunne. Kun olin tehnyt haastattelut, koin ettei niitä voi jättää vain pöytälaatikkoon vaan niiden tarinoiden on tultava kerrotuiksi.

Miten vertaisit gradun tekoa dokumentin tekoon? Onko niillä jotain yhteistä? Gradu tuki ja auttoi paljon dokumentin tekemisessä. Gradu taustoittaa dokumenttia, joka on ikään kuin tapaustutkimus. Tutkimuskirjallisuuteen perehtyminen loi vahvan pohjan ja mahdollisti onnistumisen dokumentissa. Gradu tarjosi minulle hyvän tieteellisen pohjan dokumentin tekoa varten,


Työelämä sillä keskityin siinä muistitietoon ja siihen, miten erilaiset historiakäsityksen muodostuvat haastateltavien kautta. Keskityin gradussa tutkimaan virallista historiankirjoitusta ja sen vaikutusta kansanomaiseen historiaan ja historiakuvien syntymiseen. Gradussa on kaksi osaa: tieteellinen osa ja käsikirjoitus. Ne tukevat toisiaan. Käsikirjoittaminen on mielestäni myös tutkimusta. Historia oppiaineena ja käsikirjoittaminen sopivat hyvin yhteen. Historia tuo käsikirjoitukseen syvemmän aspektin.

Miten Jämsänjokilaaksossa suhtauduttiin dokumentin tekoon? Pääasiassa projektiin suhtauduttiin positiivisesti ja se koettiin tärkeäksi. Koin itse myös, että ihmiset halusivat puhua asiasta. Toki kaikki eivät lähteneet projektiin mukaan, mikä on ihan ymmärrettävää. Myös paikallislehtien keskustelupalstoilla käytiin vilkasta keskustelua tästä projektista. Asioista keskustelu on mielestäni tärkeää, ja koen räänlaisena velvollisuutena sen, että luon tilan mahdollisuuden tällaiselle keskustelulle, sillä oman historian tunteminen on tärkeää.

Noora pitämässä luentoa dokumentistaan.

Mitä teet nykyään ja millaisia suunnitelmia/ haaveita sinulla on tulevaisuuden varalle? Asun tällä hetkellä Tampereella ja työskentelen freelancetoimittajana. Haluaisin tulevaisuudessa tehdä dokumentteja leipätyökseni. Tämä valmis dokumentti poikii jatkossa toivottavasti uusia projekteja. Tälle dokumentille on tulossa sisarosa, sillä tässä dokumentissa ei ole yhtään valkoisen sukutaustan omaavaa haastateltavaa. Ensi-illan jälkeen sain kuitenkin yhteydenottoja sellaisilta henkilöiltä, jotka haluaisivat tarjota valkoisen näkökulman tapahtumiin ja joita voisimme tästä näkökulmasta haastatella.

Haluatko sanoa jotain vielä tähän haastattelun lopuksi? Tämän dokumentin teossa on ollut mukana aivan mahtava tiimi, joka on tehnyt ison työn ja kaikkien kädenjälki näkyy valmiissa dokumentissa. Erityisesti haluan kiittää niitä haastateltavia, jotka antoivat kasvot tarinalle. Dokumentti ei synny yksin. Haastattelija: Aino-Kaisa Ahponen, Varnitsa ry Kuvat: Noora Kytöharju

27


Työelämä

AMMATTIYHDISTYS - KÄPYJEN-TOIMINTAA? Tiedon- ja arkistohallinnan ammattiyhdistys (TAAY ry) on akateemisten

arkistotyöntekijöiden kasvava noin 500 jäsenen ammattiyhdistys, joka kuuluu Akavan Erityisaloihin. Yhdistys on perustettu vuonna 1920. Tiedon- ja arkistohallinnan ammattiyhdistys päivitti vuoden vaihteessa nimensä kuvastamaan paremmin tiedonhallinnallista osaa asiakirjahallinnan kentällä. Yhdistyksen aiempi nimi Arkistoalan ammattiyhdistys oli käytössä aina 1970-luvulta asti.

Mitä opiskelija hyötyy ammattiyhdistystoiminnasta? Ensinnäkin ilman ammattiyhdistyksiä meillä ei olisi sellaisia työelämään kuuluvia etuja, kuten viisipäiväinen työviikko tai lomarahojen kertyminen. Tällaisten etujen saavuttaminen vaatii joukkovoimaa ja asiaan vihkiytyneitä ihmisiä. Ammattiyhdistys ei ole vain käpyjä varten, sillä tarvitsemme myös kontaktin yliopistoihin ja opiskelijoihin.

miin koulutuksiin ja tapahtumiin. Liityttyäsi TAAY:n saat kaikki jäsenedut jo opiskelijana käyttöösi aina työsopimusten neuvonnasta mahdollisuuteen kerryttää ansiosidonnaistapäivärahaa. Itse osallistuin opiskeluaikana Akavan Erityisalojen järjestämiin koulutustilaisuuksiin. Niissä pääsi mukavasti oppimaan uutta ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Verkostoituminen auttaa työelämään siirryttäessä. Tiesitkö, että Tiedon- ja arkistonhallinnan ammattiyhdistys myöntää hakemuksesta rahallista tukea historia- ja informaatiotieteiden opiskelijoiden ainejärjestöjen ekskursio- tai tapahtumatoiminnalle, jotka liittyvät arkistoihin tai asiakirjahallintaan?

Mitä minun kuuluu antaa ammattiyhdistykselle? Ammattiyhdistykselle maksetaan jäsenmaksua palkoista ja ansiopäivärahasta. Ammattiyhdistystoimintaan ovat kaikki kiinnostuneet erittäin

Yhdistyksen vuosittaisia tapahtumia ovat maalishuhtikuussa järjestettävä vuosikokous ja 1-2 muuta jäsentapahtumaa. Tämän lisäksi TAAY:n jäsenten on mahdollista osallistua myös Akavan Erityisalojen järjestä28

tervetulleita. TAAY:n sääntömääräisessä vuosikokouksessa valitaan yhdistyksen hallitus aina seuraavalle vuodelle.

Miten päästä tiedon- ja arkistonhallinnan ammattikuntaan? Jo opiskellessa kannattaa miettiä, että millä elättäisin itseni akateemisen loppututkinnon saatuani. Jos suoritat jo yliopistotutkintoosi liittyen tiedonhallintaan liittyviä opintoja, niin sitten sinulla on asiat jo todella pitkälle mietittynä. Lisätietoa/yhteystietoja Jos jokin asia jää mietityttämään, lähetä ihmeessä sähköpostia sihteeri@taay.fi käy myös kurkkaamassa verkkosivumme: www.taay.fi ja facebook-sivuillamme https:// www.facebook.com/taayry/ Tervetuloa mukaan yhteiselle matkalle! Teksti / Kuva: Johanna Asanti (Kirjoittaja on TAAY:n viestintävastaava, joka liittyi ammattiyhdistykseen jo opiskeluaikana.)


ä s s ö y t s i e t n i Yh r a a n i m e s l o H ! a s s kan

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut toimii yhteiskunnallisella alalla työskentelevien, korkeakoulututkinnon suorittaneiden tai sitä opiskelevien ammatillisena etujärjestönä. Kasvavassa liitossamme on jo yli 12 000 jäsentä. Jäsenistömme työskentelee laajasti eri sektoreilla asiantuntija- ja esimiestehtävissä. Yleisimmät tutkintonimikkeet ovat VTM, HTM ja YTM. Liitto valvoo jäsentensä ammatillisia, taloudellisia ja sosiaalisia etuja työmarkkinoilla ja toimii jäsentensä kumppanina työelämässä aina opintojen alusta eläkkeen päättymiseen! Liiton tavoitteena on myös vahvistaa jäsenkuntansa ammattien arvostusta ja ammatillista identiteettiä sekä tuoda yhteen yhteiskuntaosaajia ympäri Suomen.

29


Rötöksia ja muita tihutöitä

Suomen poliittinen väkivalta

Suomen poliittinen väkivalta kuulostaa varsin vieraalta käsitteeltä, etenkin jos verrataan 1900-luvun jälkipuolen Eurooppaan, jossa IRA ja muut senkaltaiset järjestöt tekivät terroritekoja toisensa perään. Suomen poliittisesta väkivallasta keskusteltaessa nousee monien mieleen varmasti Nikolai Bobrikovin murha 17. kesäkuuta 1904. Tällöin Eugen Schauman ampui ensiksi Bobrikovia, joka kuoli saamiinsa vammoihin, jonka jälkeen SchauErkki Ritavuori man ampui itsensä. Schauman nousi jopa eräänlaisen saalta pelättiin vasemmistolais”kansallissankarin” rooliin. ten uutta kapinaa ja toisaalta Sisäministerin surma Bobrikovin murha ei suinkaan ole ainoa Suomen poliittinen murha. Helsingissä 14. helmikuuta vuonna 1922, silloinen sisäministeri Heikki Ritavuori ammuttiin kotiovelleen. Ritavuoren murha on jäänyt rikoshistoriassa tällä hetkellä viimeisimmäksi poliittiseksi murhaksi Suomessa. Ritavuori kuului opiskeluaikoinaan nuorsuomalaiseen puolueeseen, joka kannatti Suomen itsenäisyyttä. Hän kuitenkin asennoitui puolueessa vasemmistosiipeen. Sisällissodassa Ritavuori asettui kuitenkin valkoisten puolelle, vaikka hän ymmärsikin punaisia ja koki etenkin, että sisällissota on soviteltavissa. Itsenäisen Suomen alkuvuodet olivat epävarmuuden aikaa. Toi-

suhtauduttiin epäilevästi suojeluskuntiin. Tilannetta ei suinkaan helpottanut suomalaisen median senhetkinen tilanne; jokaisella puolueella ja alueella oli oma äänenkannattajansa. Ernst Tandefelt, Ritavuoren murhaaja, kertoi kuulusteluissa saaneensa vaikutteita lehdistä. Tandefelt kuului ruotsalaiseen aatelissukuun, ja häntä pidettiin sukunsa mustana lampaana. Tandefelt oli nationalisti ja oikeusaktivisti, ja hän koki Ritavuoren ”jopa kommunistejakin suurempana uhkana”. Tandefeltia voidaan pitää mieleltään vähintäänkin epävakaana; Ritavuoren murhasta käydyn oikeustaistelun aikana Korkein oikeus alensikin hänen tuomionsa elinkautisesta 12 vuodeksi, koska Tandefeltin ei koettu olevan psyykkisesti tasapainoinen.

30

Viimevuosien pahimmat ministereihin kohdistuvat väkivallanteot ovatkin lähinnä Coca-Colalasillisten heittelyä. Joskin jokin aika sitten entinen valtiovarainministeri Alexander Stubb toi julki, kuinka hän joutui veitsimiehen yllättämäksi Helsingissä vuonna 2008. Tilanteesta kuitenkin selvittiin vammoitta, eikä syytteitä nostettu.

Äärioikeisto, Pekka Siitoin ja pelon ilmapiiri Suomessa on tosin esiintynyt lievempääkin, huomattavasti vähemmälle huomiolle jäänyttä poliittista väkivaltaa. 1970-luvulla Suomessa oli äärioikeistolaista väkivaltaa, joka ei tosin ollut erityisen hyvin organisoitua. Äärioikeiston harjoittaman väkivallan keulakuvaksi nousi, kukas muukaan kuin Pekka Siitoin, ja hänen ”puoleensa” isänmaallinen kansanrintama, eli IKR. Samoihin aikoihin toimi kuitenkin aktiivisesti myös ruotsalainen nordiska Rikspartiet, NRP ja suomalainen paikallisosasto, joten IKR ei suinkaan ollut ainut äärioikeistolainen ryhmä. Äärioikeistoryhmät eivät kuitenkaan käyttäneet pääasiallisena keinona suoranaista väkivaltaa, vaan he harjoittivat enemmän mm. uhkailua, häiriköintiä ja ilkivaltaa. He pyrkivät luomaan pelon ilmapiiriä uhkailuillaan. Uhkailua harjoitettiin erityisesti puhelimen välityksellä ja kirjeitse. Pelon ilmapiiriä luotiin myös vastamielenosoituksilla ja häiritsemällä poliittisia tapahtumia, joissa kansallissosialistista rekvisiittaa eikä iskulauseita säästelty.


dettiin 1980-luvulla mukaan tulleita epävakaita ja mahdollisesti mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöitä.

Armenialaistapaus Vaikka Suomessa ei juuri suurempaa poliittista väkivaltaa ollakaan nähty, ovat Suomen viranomaiset kuitenkin edesauttaneet sen tapahtumista itänaapurissamme 1930-luvulla. Palatkaamme siis takaisin vuoteen 1930, tarkemmin ottaen kyseisen vuoden heinäkuun 18. päivään.

Pekka Siitoin

Siitoin ja hänen isänmaallisen kansanrinrintamansa aiheutti myös ihan todellistakin uhkaa. He tekivät sekä tuhopolttoja että pommilähetyksiä kirjeitse. Ihmishenkien menetyksiltä kuitenkin säästyttiin. Kenties merkittävin IKR:n isku lienee kommunistisen kirjapainon Kursiivin tuhopoltto vuonna 1977. IKR:n johtaja Pekka Siitoin tuomittiinkin vankeuteen vuonna 1977 osallisuudesta Kursiivin tuhopolttoon sekä IKR:n jäsenen Tapani Pohjolan lähettämästä kirjepommista Suomen demokraattisen nuorisoliiton Vaasan piirijärjestön toimistoon. Äärioikeistolaista poliittista väkivaltaa ei kuitenkaan 1970-luvun Suomessa pidetty uhkana. Tuolloin suurempana uhkakuvana pidettiin äärivasemmistolaista väkivaltaa. Kursiivin tuhopoltonkaan jälkeen suojelupoliisi ei pitänyt äärioikeistolaisten toimia varteenotettavina, vaan totesi, että ”uhkauksia ei kuitenkaan ole tarkoitus toteuttaa”. Äärioikeistolaiset järjestöt olivatkin todella epäorganisoituja, ja suurimpina uhkakuvina pi-

Kuusihenkinen ryhmä oli ylittänyt Suomen ja Neuvostoliiton rajan. Heidän oletettiin olevan neuvostoliittolaisia pakolaisia. Kuulusteluissa kuitenkin selvisi yhden pakolaisen olevan Anušavan Saribekinpoika Zatikjan. Zatikjan kuului vastavallankumoukselliseen armenialaiseen järjestöön ja oli ilmeisesti läheisissä väleissä Pariisissa majailevan armenialaisvaikuttajan Semjon Vratsjan kanssa. Vratsja oli taas Dašnakatsutjun puolueen ulkomaisen komitean sihteeri. Puolue taisteli Neuvostoliitossa bolševikkeja vastaan ja sillä oli yhteyksiä muihinkin terroristijärjestöihin alueella. Tietenkin Etsivä keskuspoliisi kiinnostui näistä tiedoista ja jutun tutkinta siirtyikin Kemin alajaostolta Helsinkiin pääosaston tutkittavaksi. Zatikjanin annettiin asustella Helsingissä, ja hänen tahdottiin olevan yhteydessä Pariisin muihin armenialaisemigrantteihin ja järjestöihin. Zatikjaninille ja hänen kahdelle seuralaiselleen järjestettiin Helsingistä työpaikka, mutta ei aikaakaan, kun tilanne muuttui oudoksi. Armenialaiset katosivat. Tilanne oli Etsivälle keskuspoliisille kiusallinen, he uskoivat armenialaisten ka-

31

donneen oma-aloitteisesti. Kävi heillä mielessä myös, että armenialaiset saattoivat olla Neuvostoliiton tiedustelun provokaattoreita. Mahdollisuutena pidettiin myös sitä, että he olisivat jääneet kiinni Neuvostoliiton salaiselle poliisille. Armenialaisia ei löydetty. Etsivän keskuspoliisin silloinen päällikkö Esko Riekki sai kuitenkin kirjeen, jossa häntä kiiteltiin hyväntahtoisesta vastaanotosta. Kirjeessä myös kerrottiin Zatikjanin matkanneen Ranskaan erään kauppalaivan kyydissä. Myöhemmissä tutkimuksissa kävi kuitenkin ilmi, että Zatikjan oli lähetetty Suomen yleisesikunnan tiedusteluosaston avustuksella Neuvostoliittoon toimimaan vastavallankumouksellisessa työssä ja hankkimaan Suomen tiedustelulle tietoja. Kovinkaan merkittävää tietoa Zatikjan ei kuitenkaan onnistunut kalastelemaan. Hän sai tietoonsa Neuvostoliiton uusimman kaasunaamarin mallin. Kumouksellisen toiminnan järjestämisessä hän oli kuitenkin onnistunut varsin hyvin ja hän olikin hankkiutunut yhteyksiin erään venäläisemigranttien salajärjestön kanssa. Myöhemmin Etsivässä keskuspoliisissa kuitenkin huolestuttiin siitä, voisiko Neuvostoliiton salainen poliisi yhdistää Suomen avustuksen Zatikjanin toimintaan. Etsivä keskuspoliisi ottikin etäisyyttä juttuun, jotta heitä ei voisi yhdistää tapaukseen. Osattiin sitä siis näköjään ennenkin, nimittäin pimittää tietoja toisilta viranomaistahoilta, sekä katsella rikollisten tekoja läpi sormien.

Aleksi Kauppila Kritiikki ry


Kevättä odotellessa 32

Holkki  

Historian opiskelijain liiton lehti.

Holkki  

Historian opiskelijain liiton lehti.

Advertisement