Page 1

Pikseli

Kuusamo-opiston valokuvauslinjan julkaisu lokakuu 2015

Kuusamoj채rvi - kiitorata villiin luontoon

Hyppy

tuntemattomaan

Voimakas vaikuttaja 1


s. 20

s. 30

s. 38

s. 10

Sisällysluettelo Voimakas vaikuttaja ------------------------------ 4 Hyppy tuntemattomaan -------------------------- 6 Muka itsestään selvyyksiä -------------------- 10 Kuusamo-opiston oravat ---------------------- 12 Kuusamojärvi - kiitorata villiin luontoon ---- 14 Luovuus luontokuvassa ------------------------ 16 Kiehtova makro ---------------------------------- 18 Laajan dynamiikan houkutus ----------------- 20 Elämää kaarteessa ----------------------------- 24 Kamerasi herkkä puoli ------------------------- 30 Nalleteatterissa ----------------------------------- 34 Valoa pimeyteen --------------------------------- 38 Tämän lehden tekijät --------------------------- 42


PÄÄKIRJOITUS

V

alokuvaaja muuttaa vähäpätöisinä pidettyjä asioita merkityksellisiksi. Ihmiset elävät kiireessä. Moni kulkee voimiensa äärirajoilla selvitäkseen arkipäivistä. Valokuvaajan visuaalinen ruokahalu on kyltymätön. He välittävät jotakin oleellista ihmisten hektiseen arkeen, jotakin, joka auttaa jaksamaan. Valokuvan tehtävä on välittää tunteita, näyttää katsojalle hetkeksi pysähtymisen syy. Me Kuuusamo-opiston valokuvauslinjalla lukuvuonna 2015-2016 opiskelevat parannamme peruskuvaamistamme, teemme rutkasti töitä kehittyäksemme tekniikan hallinnassa, ja ennen kaikkea, ymmärtääksemme valoa. Moni meistä on jo suuntautunut luontokuvaukseen. Mikä onkaan aloittelevalle kuvaajalle parempi paikka kuin Kuusamo. Näin mahtava, monipuolinen luonto on pohjaton aarrearkku. Jos täällä kuvaajalta loppuu kuvattava, niin syytä pitää hakea kameran etsimen takaa. Vaikka meitä kiehtovat erilaiset asiat, erilaiset kuvaustyylit, olemme kaikki uteliaita ja haluamme tallentaa ohikiitäviä hetkiä, jotka eivät sellaisinaan palaa enää koskaan. Kuvakuulumisiin!

3


Voimakas vaikuttaja TEKSTI JA KUVAT: ANNA-MAIJA AHOKAS

T

ässä ajassa, syksyllä 2015, valokuvat ovat merkittävä väline erilaisuuden hyväksymisessä ja tasa-arvon luomisessa. Kuvilla on voimaa muokata ajattelua, käsityksiä ja asenteita, ja siksi valokuvaajan on tunnistettava vastuunsa ja nähtävä nenäänsä pidemmälle. Vaarana saattaa olla, että yksi hyvä kuva valehtelee enemmän kuin tuhat huonoa. Ne miljoonat ihmiset, jotka eivät osaa lukea, jotka eivät matkustele ja joilla ei ole Internetiä, perustavat käsityksensä maailmasta muun muassa valokuvien sanomaan. Näkeekö kuvaaja jotakin, mikä muidenkin pitäisi nähdä? Onko näky sellainen, että se kiinnostaa katsojaa, vaikka kuvaajan näkemä ja kuvan tallentama hetki meni jo?
Kuvan ei suinkaan pidä tarjota valmista vastausta, vaan antaa katsojalle myös pohdittavaa. Se voi kertoa mistä tahansa, ja valokuvaaja voi kriittisyydellä ja todenperäisyydellä kyseenalaistaa, tai vahvistaa, asioita ja ilmiöitä. Jos valokuvat ovat vain kauniita, todellisuus pois rajattuna, kuvat välittävät valheellista ja vääristynyttä tietoa, harhaa. Turisti kysyi newfoundlandilaiselta valokuvaaja William DeKayltä: ”Are you taking a picture, or do you see something?” Ajatus sopii jokaisen valokuvaajan huoneentauluksi.

4


Yhdess채 hyv채 tulee, ajatellen aivan kaunista.

Ikiaikainen, karismaattinen koivu muhkuroineen kuvaa ylv채채sti vanhuuden kauneutta. 5


Hyppy tuntemattomaan

6


TEKSTI JA KUVAT: MARJUT PAJARI

M

oni pitää ihan pimeenä, jos muuttaa Kouvolasta Kuusamoon. Siitä voi olla montaa mieltä. Monelle uusi alku vieraassa kaupungissa on ainoa vaihtoehto. Kenelläkään ei ole minkäänlaisia ennakkokäsityksiä koko ihmisestä. Tällöin käsitykset uudesta ihmisestä on tehtävä täysin puhtaalta pöydältä. Kouvolalaistytön muutto Kuusamoon oli helppo päätös. Lähtö pohjoisempaan Suomeen oli muhinut jo pitkään nuoren naisen päässä. Heti kun siihen tuli hyvä syy, ei lopullista päätöstä tarvinnut miettiä kovinkaan kauan. Kuusamo-opiston valokuvauslinja loi suuret odotukset Kuusamon kauniine kuvausmaisemineen, lenkkipolkuineen ja jo sillä, ettei Kuusamo ole kaupunkina iso Kouvolan seitsemän kunnan kuntaliitokseen verrattuna. Kuusamosta löytyvät kaikki palvelut

Revontulet Jäkälämutkassa.

kävelymatkan päässä koululta ja suurempiin lähikaupunkeihin bussiyhteys löytyy tarvittaessa viikon jokaisena päivänä. Etelästä muuttaminen ei ole suinkaan mikään helppo juttu. Jo pelkkä 700 kilometrin välimatka tuo tullessan omanlaisensa haasteen. Lisäksi perheen vastustus askeleen ottamiseen oman unelman eteen tuo tietynlaisen pelon siitä, uskaltaako olla erimieltä, uskaltaako olla erilainen nuori ja tehdä ratkaisun, joka tuntuu omasta mielestä hyvältä. Se, miten nopeasti kotiutuu vieraaseen kaupunkiin, on jokaisesta itsestään lähtöisin. Etenkin jos omat sukulaiset ja lähimmät ystävät ovat useiden satojen kilometrien päässä, voi kotiutuminen tuntua haasteelliselta. Kotiutumista on helpottanut koulutovereiden lisäksi työskentely kaupan alalla muutamia tunteja viikossa. Kotikonnuilla vastaavaksi tulleista työtavoista ja rutiineista

”Ei taida tyttö olla ihan täältä päin.”

sai jatkoa. Pakonomainen tarve sopeutua uuteen työporukkaan tuo oman tietynlaisen rutiininsa viikkoon ja pakottaa ottamaan kaupan kassalla kontakteja paikallisiin ihmisiin. Keskustelua on myös syntynyt siitä että “ei taida tyttö olla ihan täältä päin”. Kuusamolaiset ovat antaneet hyvän kuvan itsestää leppoisina “höpöttäjinä”. Toki joukkoon mahtuu heitäkin, jotka ovat tiettyä mieltä kaupunkiin muuttavista nuorista. “Ulkopaikkakuntalaisia katsotaan kuin pakolaisia” on kuulunut kommentti. Tottakai monella voi olla mielessä, että ulkopuolelta tulevat ihmiset vievät paikkakuntalaiste työt.

7


Mutta pitäne muistaa myös, että muuttoa tapahtuu myös toiseen suuntaan, Kuusamosta Etelä-Suomeen muun muassa opiskelujen perässä. Tällöin muuttoliikenne toiseen suuntaan myös luulisi katsottavan hyvänä.

8

Vaikka kommentti tuntui vasta muuttaneesta neitosesta pahalta, kannatti laittaa kommentti toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta sisään sillä se oli vain yhden ihmisen mielipide. Vuosi näyttää sen, saako Kuusa-

mo pitemmäksi aikaa yhden asukkaan yhdestä Kouvolan tytöstä. Mielenkiintoa kyseistä asiaa kohtaan on havaittavissa ilmassa. Se, mitä tapahtuu tulevien kuukausien kuluessa, on toistaiseksi asia erikseen.


9


Muka itsestäänselvyyksiä Peruskuusamolaisen näkemys luontokaupungista muuttui valokuvausopintojen myötä

yhtiöille. Onneksi meiltä on löytynyt sinuusamon kaupunki tun- nikkäitä koskien puolustajia, siitä netaan luontokaupunkina, suurin kiitos Reino Rinteelle, kosmeillä on puhdas luonto ket virtaavat vapaina ja luontokin puhtaat vedet ja vapaana virtaavat on vielä toistaiseksi puhdasta. Mutta miten “peruskuusamolaikosket. Matkailun kannalta nämä asiat nen”, joka on syntynyt ja asunut ovat meille elintärkeitä, jos me koko ikänsä Kuusamossa, kokee luontokaupunkina? aiomme pärjätä ja menestyä maail- Kuusamon man markkinoilla. Kokemus on toisenlainen kuin esiMarkkinavoimat ja talous ohjaa- merkiksi satunnaisella matkailijalla, vat pitkälle miten me pystymme joka tulee kiertämään Karhunkierpuolustamaan Kuusamon puhdasta roksen ja ihailee hienoja nähtävyykluontoa ja saadaanko torjuttua ul- siä. koapäin tulevia uhkakuvia. Useilla meistä on vielä hyvin muis- Nähdäkseen tämän kaiken hän hatissa 50-luvun “koskisodat, ” jossa keutuu opiskelemaan valokuvausta raha näytteli suurta osaa, kun isännät Kuusamo-opiston valokuvauslinmöivät koskiosuuksiaan vesivoima- jalle. Opiskelu valokuvauslinjalla on TEKSTI JA KUVAT: AIMO OLLILA

K

10

sinällään hänelle menestystarina, ei yksistään siksi, että hän on päässyt oppimaan valokuvausta vaan siksi, että kuusamolaiset luontonähtävyydet avautuvat kameran linssin takaa aivan uudella tavalla. Lisärikkautta opiskelulle antaa se, että opiskelijoita on saapunut ympäri Suomea Helsingistä Utsjoelle, muutama jopa muuttanut asumaan Kuusamoon. Kuusamo on kiinnostava kaupunki nimenomaan puhtaasta luonnosta ja nähtävyyksistä. Tämä tekee hyvää peruskuusamolaiselle, jolle kaikki tätä ennen Kuusamon luonnosta ja nähtävyyksistä nähty ja koettu on ollut “muka” itsestään selvää.


TOP 3 kuvauskohteet 1. Näränkävaaran historiallista pihapiiriä kuvaamassa Kuusamolainen valokuvausta opiskeleva Jorma Satta.

2. Pyhävaaran maisemissa peukuttaa Kemijärveltä Kuusamoon muuttanut Olli Ruotsala.

3. Näränkävaaran näköalamaisemia kuvaamassa Risto Vähämäki Turusta. 11


Kuusamo-opiston

oravat

Välillä oravat jäivät katsomaan ja ihmettelemään minua ja kameraa. 12


hun. Hetken kuvattuani oravaa paikalle saapui toinenkin orava. lin lähdössä Kuusamo- Oravat eivät pysyneet kauaa paijärvelle kuvaamaan. Pi- kallaan, joten oli vaikeaa saada hatietä pitkin kävellessäni hyviä kuvia. Kameran muistikorthuomasin linnun istuvan oksalla ja ti alkoikin olla täynnä, enkä ehtiotin kameran esiin. Seurasin het- nyt pihaa pidemmälle. ken lintua, kunnes kuulin puusta raksutusta. Aluksi en nähnyt mi- Seuraavana päivänä olin myös tään, mutta sitten pieni orava ka- matkalla Kuusamojärvelle, mutta pusi alas ja suuntasi toiseen puu- en taaskaan ehtinyt pihaa pidem-

TEKSTI JA KUVAT: KRISTA KULMALA

O

mälle. Innostuin oravien kuvaamisesta niin, että halusin kokeilla kuvata niitä uudelleen. Tällä kertaa paikalle ilmestyi neljä oravaa. Välillä oravat kävivät muualla ja palasivat takaisin. Oravien lisäksi Kuusamo-opiston pihapiirissä pyörii kaksi pupua Risto ja Kari. Puput on nimetty opettajamme Risto Raunion ja rehtorimme Kari Kantolan mukaan.

13


Kuusamojärvi kiitorata villiin luontoon

TEKSTI JA KUVAT: JORMA SATTA

V

iiden minuutin kävelymatkan päässä Kuusamo-opistolta avautuu uskomattoman hieno luontokohde, Kuusamojärven Kirkkolahti. Sen matalat rannat vetävät syysmuuttoon valmistautuvia laulujoutsenia ruokailemaan ja levähtämään ennen lähtöä etelään. Lintutornissa, keskellä kaupunkia, tuntee olevansa keskellä villiä luontoa. Lahdella voi olla yhtä aikaa näkyvillä useita satoja yksilöitä.

14

Parhaimmillaan vain muutama myös Pohjois-Amerikasta. Parmetri erottaa kuvaajan näistä upeis- haimmillaan sitä on metsästetty satojatuhansia yksilöitä vuodessa. ta kansallislinnuista. 1990-luvulla kanta romahti tunteKaupungin keskustan vesialueilla, mattomasta syystä ja piisami lähes Kirkkolahdella ja Torankijärvellä hävisi eteläisemmästä Suomesta. Nykyään Kuusamo on piisamin asustelee myös suuri piisami-populaatio. Piisami on suurikokoinen, vahvinta esiintymisaluetta, etkä pääasiassa vedessä elävä myyräla- voi välttyä siihen törmäämiseltä ji, jonka alkuperäinen elinalue on liikkuessasi paikallisten vesistöjen Pohjois-Amerikassa. 1900-luvun rannoilla. Piisami rakentaa talvi-ja alussa sitä istutettiin Eurooppaan ruokailupesäksi jopa metriä korturkiseläimeksi. Suomeen ensim- kean keon. Näitä pesiä näkyy muun mäiset piisamit siirrettiin 1920-lu- muassa Torankijärven pohjukassa vulla Euroopasta ja myöhemmin lukematon määrä.


Piisami Kirkkolahdella. Kuva: Jani HoffrĂŠn 15


Luovuus luontokuvassa TEKSTI JA KUVAT: EMILIA MILONOFF

Digitaalinen kameratekniikka antaa valtavat mahdollisuudet hyödyntää omaa välineistöään monin eri tavoin. Perinteisen luontokuvauksen ja luovan ilmaisun yhdistäminen onnistuu kameran omia toimintoja apuna käyttäen. Opiskelujemme alkuun sattuneessa Kuusamo Nature Photo -tapahtumassa sai monilta eri luennoitsijoilta inspiraatiota ja vinkkejä, kuinka laajentaa omaa näkemystä perinteisen luontokuvauksen ulkopuolelle. Päällekkäisvalotus oli yksi näistä tekniikoista, joista puhuivat espanjalainen luontokuvaaja Diego Lopez sekä Ari-Matti Nikula ja Irma Varrio.

16


P

äällekkäisvalotus saadaan aikaan yhdistämällä kaksi tai useampia ruutuja päällekkäin. Tämän voi tehdä kameran toimintoja apuna käyttäen joko suoraan kuvatessa tai jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla. Tekniikka vaatii perehtymistä ja alussa myös tuuria, varsinkin kuvatessa päällekkäisvalotuksia suoraan

tunnetta siitä, että kamerastaan saa enemmän irti. Oman laitteiston tunteminen on avainasemassa niin erikoistekniikoissa kuin perinteisessäkin valokuvauksessa. Oivalluksen ja innostumisen tunteet valtaavat mielen, kun onnistuu hyödyntämään uusia ominaisuukErikoistekniikat tuovat omaan ku- sia ja rikkomaan omia totuttuja vaamiseen aina uutta kulmaa ja kaavojaan. kuvaushetkellä. Kaiken ydin on loputon testailu ja kokeilu. Perehtyminen kannattaa, sillä päällekkäisvalotuksella on ainutlaatuinen mahdollisuus yhdistää esimerkiksi muoto- ja luontokuvausta hyvin tunnelmallisilla tavoilla.

17


Kiehtova makro

Muurainhopeatäplä Utsjoen tuntureilta.

Makro eli lähikuvaus tuo esiin uudenlaisen maailman, johon harva kiinnitää huomiota kulkiessaan luonnossa tai muuten vain jokapäiväisessä elämässä. Kynnys makrokuvauksen aloittamiseen on nykypäivänä aika pieni, sillä monista pokkarikameroista löytyy makrokuvaustila, joka antaa kuvata lähimmillään jopa kaksi senttimetrin päästä. TEKSTI JA KUVAT: JANI HOFFRÉN

K

un lähikuvauksessa pääsee syvemmälle, järjestelmäkameran hankkiminen on välttämättömyys. On olemassa neljä tapaa, joilla saadaan pienet yksityiskohdat näkyviin: loittorenkaat, lähilinssi, kääntörengas tai erillinen makrolinssi. Lähilinssi laitetaan suodattimien tapaan objektiiviin eteen suodinkierteeseen. Toimintaperiaate on sama, kuin lukulaseilla eli pystytään tarkentamaan lähemmäksi kuin mitä objektiivissa mainittu lähin tarkennusetäisyys.

18

Kääntörengas on toinen edullinen tapa päästä alkuun. Objektiivi käännetään ympäri ja kiinnitetään suodinkierteestään kääntörenkaan avulla runkoon kiinni. Kääntörenkaan haittapuolena on se, että ainoastaan pienellä suodinkierteellä varustetut normaali ja laajakulmaobjektiivit ovat käyttökelpoisia. Loitot eli loittorenkaat ovat onttoja putkia, joissa ei ole linssielementtejä ja niitä myydään yleensä useamman renkaan sarjoina. Loittorengas tulee objektiivin ja rungon väliin. Tarkennusetäisyys määräytyy loittorenkaiden ja objektiivin polttovälin mukaan, esi-

merkiksi loittorenkaan polttoväli on 65 mm ja objektiiviin sama 65 mm, jolloin kuvasuhde on 1:1. Mitä enemmän objektiiviin polttoväli vastaa loittoa, sitä lyhyempi tarkennusetäisyys, mutta jos objektiiviin polttoväli on pienempi, kuin loiton tarkennusetäisyys saatta siirtyä optiikan sisälle. Omasta mielestä 65 mm loitolla 70-200 -millinen toimii parhaiten. Makro- objektiivit ovat laadullisesti parempi laatuisia kuin muut edellä mainitut mutta selvästi kalliimpi vaihtoehto. Lähikuvausta aloittaessa tulee muistaa, että syväterävyys on hy-


vin pieni, jolloin joudutaan käyttä”Mitä enemmän objektiiviin mään pientä aukkoa. Tästä johtuen polttoväli vastaa loittoa, valoa saadaan kennolle vähemmän jolloin joudutaan nostamaan ISOsitä lyhyempi tarkennusetäisyys” arvoa tai käyttä mään salamalaitetta tai muuta voimakasta valonlähdettä. Monesti joudutaan käyttämään myös manuaalitarkenusta, jolloin jalustan käyttäminen on suositeltavaa. Salamaa käytettäessä on huomioitava, että salaman välähdys pysäyttää liikkeen, kuten viereisessä pisarakuvassa. Tästä syystä valotusaikaa voidaan pidentää huomattavasti, jolloin kuvaan saadaan liikeen tuntua, mutta itse pisara on pysähtyneenä ilmassa, vaikka valotusaika on 1/5 s. Heijastamalla salamavalo taustalla olevasta kankaasta veteen saadaan mielenkiintoisia efektejä. Tässä tapauksessa kirjava pöytäliina, mutta melkein mikä tahansa kelpaa taustaksi, kunhan heijastuspinta ei ole metallia. 110 mm + 65 mm loittorengas f16 ISO 100 1/5s.

34 mm + 12 mm loittorengas 19


Laajan dynamiikan houkutus

20


21


Manhattan, New York.

Kauneus, dramatiikka, seesteisyys. Maisemavalokuvausta harrastaneena haluan tuoda yksityiskohtia esiin tavalla, jolla näemme maiseman, vangita kaiken siihen sisältyvän tunteen sillä hetkellä kun visualisoin sitä. Kuvaa katsoessani haluan päästä matkalle kuvaan. Toivon, että kuva herättää ajatuksia omista mielenmaisemista.

TEKSTI JA KUVAT: RISTO VÄHÄMÄKI

K

un näin laajan dynamiikan kuvia ensimmäistä kertaa, ajattelin, että tässä on jotain erityisen kiehtovaa. Kuusamon luonto maisemineen on tarjonnut minulle tien seikkailuun, jossa tunnemaailma on pääroolissa. HDR-tekniikka, jota olen käyttänyt tulee sanoista High Dynamic Range -laaja dynamiikka. Sen etu piilee siinä, että kuva-alassa näkyvät kaikki kuvassa olevat elementit

22

valo- ja varjoalueineen luonnollisella tavalla. Perus-HDR-kuva koostuu kolmesta eri kuvasta tai valotuksesta, joista yksi on alivalottunut, yksi normaalisti valottunut ja yksi ylivalottunut. Aukko ja ISO-arvo täytyy pitää kaikissa kuvissa samana. Kolme kuvaa yhdistetään lopulta HDR-ohjelmalla, joka löytyy nykyään Lightroomistakin. Olen kuvannut tällä tekniikalla auringonlaskuja, suurkaupungin sykettä, hylättyjä pimeitä taloja,

ihmisiä ja luonnon pieniä yksityiskohtia. Suurimman edun tekniikan käytöstä saa, jos kohde, esimerkiksi maisema, pitää sisällään laajoja valo- ja varjoalueita. Kaikissa kuvissa on tärkeää säilyttää luonnollinen ja aito kosketus valokuvaan ja tunnemaailmaan. Valokuvaus pitää sisällään monia kiehtovia ja erilaisia tekniikoita ja haluan pitää mieleni avoimena ja vastaanottavaisena kaikille muillekin osaalueille.


Päähkänäkallio.

Parainen.

FAKTAT

I

hmissilmän dynaaminen alue on huomattavasti laajempi kuin digitaalisen kuvakennon. HDR:n etu valokuvaajan kannalta onkin se, että myös  suurikontrastisen näkymän huippuvalojen ja varjojen edellyttämät hyvin erilaiset valotukset voidaan tallentaa samaan kuvaan.  Yleensä suuri ero huippuvalojen ja varjoalueiden välillä tarkoittaa, että kuva valottuu jomman kum-

man mukaan. Kuvan valottuessa huippuvalojen mukaan varjoalueiden yksityiskohdat katoavat ja varjoalueiden mukaan valoalueiden yksityiskohdat katoavat.   Kun HDR-kuvaan yhdistetään useita eri tavoin valotettuja  kuvia, lopullisessa kuvassa on kaikki tiedot  sekä valo- että varjoalueilta. Tuloksena on kuva, jonka dynaaminen alue on huomattavasti normaalia laajempi. Yhdistettäviä kuvia voi olla useampiakin riippuen valaistusolo-

suhteista. Auringonlaskua kuvatessa voi käyttää jopa viiden kuvan yhdistelmää. Jalustaa on hyvä käyttää aina, jotta sommittelu ja rajaus pysyvät muuttumattomina ja tärähtämisen riski minimoidaan. Paras tapa on ottaa kuvia manuaalisesti valottamalla ja yhdistämällä ne Lightroomissa tai muussa vastaavassa ohjelmassa. Yksi parhaista ja luonnollisimman vaikutuksen tekijöistä on Photomatix Pro, jota olen käyttänyt. 23


24


Elämää kaarteessa Vasat, vaatimet ja hirvaat juoksevat ja ääntelevät voimakkaasti ympäri kaarretta. On taas se aika vuodesta, kun kokoonnutaan erottamaan eloporot teurasporoista ja kesällä merkitsemättä jääneet vasat merkataan omistajansa merkkiin. 25


myös naapuripaliskunnan edustajia. He katsovat, onko ruoho ollut aikalla on koko perhe, vau- vihreämpää aidan toisella puolella vat vaunuissa ja kouluikäiset ja heidän poronsa kenties eksyneet ovat poissa koulusta ja keik- väärälle puolelle. kuvat aidalla, haluten mukaan kirPorojen ja poroja kiinniottavien poromiesten ja -naisten keskellä nuun. Kaikki tietotaito kulkee perintei- häärii kovalla kiireellä myös paisesti isältä pojalle ja äidiltä tyttärel- kalle kutsuttu eläinlääkäri. Hän rokottaa loislääkkeellä kaikle; onhan poronhoito myös Kuusamon alueella edelleen merkittävä ki eloporot, tarkistaa teuraaksi meelinkeino ja erittäin suuresti muka- nevät ja kirjoittaa teurasporoille kuljetuspaperit teurastamolle. na myös matkailussa. Erotusta on tullut seuraamaan Roukuminen kuuluu kaarteesta

TEKSTI JA KUVAT: SALLA LAINE

P

26

kauas. Porot juoksevat ympyrää aivan kuin aavistaen, että kohta tapahtuu. Vielä tässä vaiheessa voidaan touko-kesäkuussa merkkaamatta jääneet vasat merkata omistajan merkkiin. Kun vasat on merkattu, alkaa porojen jahtaaminen kirnuun, eli pienempään aitaan, missä omistajat erottavat käsin - sarvista kuljettamalla - eloporot ja teurasporot. Eloporoille vedetään puukolla kylkikarvoihin lukuviivat, ettei po-


Teurasporoilta sahattuja sarvia käytetään muun muassa käsitöissä.

Teurasporoista hyötykäytetään lihan, sisäelimien, veren ja suolien lisäksi myös talja.

”Porot juoksevat ympyrää aivan kuin aavistaen, että kohta tapahtuu”.

roa lueta uudelleen. Teurasporoille laitetaan piltta korvaan, mistä teurastamolla osataan lukea kenen poro on kyseessä. Teurasporoilta myös sahataan sarvet pois. Ympärillä olevissa kodissa syttyy tuli toisensa jälkeen, osa lapsista nukkuu porontaljojen suojassa, osa vielä jaksaa odottaa eläinkuljetusauton saapumista; nyt se tulee! Kaarre hiljenee. Nykyisin porot kootaan mönkijöillä ja moottorikelkoilla. 27


28


POROSANASTOA Vaadin = naarasporo Hirvas = kuohitsematon urosporo Kaarre = isompi aita missä voi olla tuhansia poroja, tästä porot ajetaan pienempään aitaan. Kirnu = pienempi aita, omistajat päättävät mikä poro jää eloon ja mikä menee teuraaksi. Piltta = muovinen merkki, mikä laitetaan poron korvaan. Vimpa = puisen varren päässä oleva silmukka,millä haluttu poro otetaan kiinni. Suopunki = kiinniotossa apuna käytettävä 10-20 metriä pitkä naru. Kota = siirrettävä asumus. Roukuminen = poron ääntelyä. Rykimä = kiima-aika. 29


Kuvassa on käytetty pitkää suljinaikaa ja kameraa samalla heilautettu pystysuunnassa, alhaalta ylös.

Kamerasi herkkä puoli Luovien ja taiteellisten kuvien tuottamiseen riittää valokuvaajan innostus. Kameralla pystyy vangitsemaan uudenlaisia mielikuvia maailmasta, kuten kuvataiteilija voi maalata ympäröivän todellisuuden omalla tavallaan. 30

Kuvasta on saatu epätarkka säätämällä objektiivia manuaalisesti.


TEKSTI JA KUVAT: SUSANNA KAAPU

V

alokuvauksessa on haastavaa onnistua luomaan toimiva maalauksellisuus, tarvitaan paljon erehtymisiä ja kokeilua erilaisilla asetuksilla. Yksinkertaisuudessaan; epäterävöittämällä manuaalisesti tai suljinaikaa muuttamalla tai kameraa liikuttamalla voi saada aikaan impressionistista maalauksellisuutta tai viitteellisiä, unenomaisia tunnelmia. Joskus voi käydä niin, että

luonto itsessään luo maalauksellisen maiseman, eikä kameran luovaa käyttöä tarvita. Joskus kameran perussäätöjen muokkaaminen riittää ja se, että uskaltaa astua mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ei siis välttämättä tarvita erillisiä lisätarvikkeita. Unenomaisen tunnelman voi mahdollistaa myös free lensing -tekniikalla. Tässä tekniikassa objektiivi irroitetaan rungosta ja kuva otetaan kääntelemällä objektiivia eri suuntiin riippuen halutusta

tarkennuspisteestä. Kameran kennolle saattaa päästä roskia, mutta mitäpä valokuvaaja ei tekisi jahdatessaan hyvää kuvaa. Valokuvaajan on tärkeää osata ottaa peruskuvia, jotka sisältävät oikein toteutetun valotuksen, tarkennuksen ja sommittelun. Luovalla valokuvauksella pääsee askeleen lähemmäksi mielenkiintoisempia kuvia, joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia niin kuvaajaan kuin katsojaankin.

Kuvan ottamiseen on käytetty free lensing -tekniikkaa. 31


Veden liike ja kuohut muodostuivat abstraktiksi pinnaksi pident채m채ll채 suljinaikaa.

Kameraa on hieman heilautettu sivuttaissuunnassa. Pitk채 suljinaika.

32


Free lensing -tekniikkaa.

J채채tynyt lammenpinta koivunrunkoineen oli itsess채채n maalauksellinen. 33


Nalleteatteri

34


issa

Kuusamo-opiston valokuvauslinjan opiskelijat kävivät syyskuussa tutustumassa karhujen elämään Karhukuvaus Kuusamon kojussa Kuntivaarassa. Reissu tuotti toivottua tulosta: kamerat lauloivat, ja kojusta poistui hämärän tullen ilmeistä päätellen tyytyväistä sakkia. 35


Veikko Tynin, vievän karhuille ruokaa. Tänään tarjolla on kalanperkeitä ja koirannappuloita. Pekka sanoo mesikämmenten tietävän ruoka-ajan saapuneen moottorikelkan myötä ja niiden olevan metsässä ympärillämme, vaikkemme niitä näekään. Hetken kuluttua lähdemme käTeleobjektiivi on olennainen kojukuvauksessa.

velemään putket tanassa muutaman sadan metrin matkan kojuille. Saapuessamme perille emokarhu pentuineen odottaa jo meitä näköetäisyydellä. Liian monen tuijottavan katseen jälkeen se päättää kuitenkin viedä jälkikasvunsa turvallisemman matkan päähän. Jakaudumme kahteen vierekkäi-

TEKSTI JA KUVAT: KIA OLIN

T

ämänvuotinen Kuusamoopiston valokuvauslinja on alkanut viikkoa aiemmin, kun yhden opiskelijan suosituksesta lähes koko kurssi päättää tehdä karhukuvausretken lähelle itärajaa, Kuusamon Kuntivaaraan. Siellä sijaitsevat Karhukuvaus Kuusamon valokuvauskojut. Kolmen henkilöauton letka saapuu oppaan johdolla metsäautotien päähän. Pian alkaa kuulua moottorikelkan ääni. Oppaamme Pekka Toivonen kertoo paikan omistajan, Eraus pälyilee varuillaan metsästyskauden alettua.

36


seen kojuun. Mikä tahansa koju ei ole kysymyksessä vaan entinen rajavartioston parakki, jossa on kaikki tarvittavat mukavuudet: linja-auton penkit kuvaamista ja katselua varten, kerrossänky ja jopa sisävessa.

”Emokarhu pentuineen odottaa jo meitä näköetäisyydellä.”

Emilia Milonoff (vas.), Vappu Jaakkola ja Susanna Kaapu ovat ensimmäistä kertaa kuvaamassa kojulla. Pekka Toivonen (oik.) neuvoo.

Montaa minuuttia ei tarvitse odottaa, kun ensimmäinen kuvauskohde, iso uroskarhu, löntystää näyttämölle. Se jää harmiksemme viereisen kojun eteen. Pian saamme kuitenkin hillitä innostustamme kolmen erauksen saapuessa takavasemmalta kojumme viereen. Huomaamattamme vierähtää kolme tuntia, joiden aikana nalleteatterin lavalla käy esiintymässä oppaamme mukaan 13 eri karhua. Itse menen laskuissa sekaisin moneen kertaan. Tarjonta on niin runsasta, että aikaa jää katselullekin ilman pakottavaa tarvetta kohdistaa kameran tötteröä jokaista puskan heilahdusta kohti. Merikotkat odottavat ruokailuvuoroaan suonlaidan männyissä.

”Nalleteatterin lavalla käy esiintymässä 13 eri karhua.”

Illan hämärtyessä ja valon määrän vähentyessä kuvaukseen riittämättömäksi jätämme otsot murkinoimaan rauhassa ja palaamme autoille. Olemme yhtä upeaa elämystä rikkaampia. Karhut valmistautuvat talviunille runsaan ravinnon turvin. 37


38


Valoa pimeyteen TEKSTI JA KUVAT: VAPPU JAAKKOLA

Tähtisädetikut sytytetään yhtäaikaa, ja kuvaaja painaa kameran laukaisinta. Nelikosta yksi piirtää tähtisädetikulla ilmaan peilikuvana kakkosta, toinen nollaa, kolmas ykköstä ja viimeinen viitosta. On uudenvuoden yö, ja kuvaan syntyy valonumeroin uusi vuosiluku. Vaikka valolla piirretty vuosiluku on jo melkoinen klisee, voi samalla tekniikalla luoda paljon muutakin. Valolla voi maalata kuin pensselillä, kirjoittaa sanoja, korostaa ihmisten tai esineiden ääriviivoja, luoda kolmiulotteisen näköisiä valohahmoja ja kappaleita tai tuoda tavallisiin muotokuviin uutta särmää. Kun illan pimetessä muu kuvaaminen vaikeutuu, valomaalaukselle pimeät syys- ja talvi-illat luovat otolliset olosuhteet. Valomaalaus on luovaa kuvaamista, eikä kahta samanlaista kuvaa voi saada aikaan.

39


Valomaalaustekniikkaa

V

alomaalauksen ydin on yksinkertainen: pitkän suljinajan aikana ilmaan piirretään liikutettavalla valonlähteellä, esimerkiksi taskulampulla. Kuvan onnistumiseksi kameran asetukset täytyy kuitenkin ensin säätää manuaalisesti. Pokkarikamerallakin valomaalaus voi onnistua, mutta järjestelmäkamerassa säätömahdollisuudet ovat laajemmat. Kamera laitetaan aluksi M-kuvatilaan ja asetetaan jalustalle. Pitkillä suljinajoilla kuvatessa tarvitaan aina jalustaa, mutta kameran voi koettaa tukea myös vaikkapa hernepussien päälle. Seuraavaksi suljinaika säädetään

niin pitkäksi, että valokuvion ehtii piirtää. Pimeässä suljinaika voi olla jopa 30 sekuntia. Bulb -toiminnolla ja kaukolaukaisimella suljinta voi pitää auki niin kauan kuin on tarpeen. Lyhyemmänkin suljinajan valomaalauskuvan ottaminen on helpointa kaukolaukaisimen avulla, mutta myös kameran ajastimen voi kytkeä päälle ennen kameran eteen siirtymistä. Valonlähteenä voi käyttää melkein mitä tahansa, esimerkiksi kännykän näyttöä, erilaisia led-valoja, kameran omaa salamaa tai lisäsalamaa. Valoa voi myös muokata värikalvoilla.

ta etäisyydeltä, kuin mistä aikoo kuvata. Kokeilemisen voi aloittaa aukolla f8. Aukolla kuvaa saa myös tummemmaksi, jos kuvasta tulee liian valoisa pitkän suljinajan takia. ISO-arvokin pudotetaan ylivalottumisen estämiseksi mahdollisimman pieneksi. Harmaasuotimien avulla valomaalauksia voi tehdä valoisassakin.

T

arkennus pimeässä on aina haastavaa. Valomaalauksessa tarkaksi saatavaa kohdetta, valokuviota, ei edes periaatteessa ole olemassa ennen kuvan ottamista. Jalustalla valmiina olevan kameran tarkennus asetetaan automaatille. alomaalauksessa sopivaa auk- Sitten valaistaan kohta, johon valokoa voi etsiä valoisassa samal- maalaus aiotaan tehdä, tai avustaja voi osoittaa taskulampulla kameraa kohti. Suljin painetaan puoliväliin ja varmistetaan, että kamera tarkentaa valoon. Sulkimen ollessa puolivälissä automaattitarkennus muutetaan manuaaliseksi (MF), eikä tarkennusrenkaaseen enää kosketa tämän jälkeen. Kuvanvakaimenkin voi ottaa pois päältä, koska sekin voi tehdä kuvasta suttuisen.

V

Valonlähteenä voi käyttää lähes mitä tahansa: myös palavalla tupakalla voi saada aikaan taideteoksen. 40


Valopensselin vedot K

un tekniikka on hallussa, voi valolla maalaamisen vihdoin aloittaa. Ilmaan piirtäminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta - kokeileminen kannattaa aloittaa yksinkertaisista kuvioista. Taskulamppu tai muu valonlähde kannattaa laittaa päälle vasta kameran edessä, ei ennen sinne siirtymistä. Suljinaika määrää, kuinka nopeasti ilmaan täytyy maalata. Valomaalauksessa kärsivällisyys on valttia, koska pitkät suljinajat vievät aikaa, ja ilmaan piirtäessä mittasuhteita täytyy harjoitella muuta-

mat kerrat ennen onnistumista. Valolla kirjoittaessa pitää periaatteessa kirjoittaa peilikuvana, koska kirjoitus syntyy kamerasta katsottuna väärinpäin. Onneksi kuvan voi peilata myös jälkeenpäin kuvankäsittelyohjelmalla. Ellei piirtäjä halua omaa hahmoaan kuvaan, hänen kannattaa käyttää taustan värisiä vaatteita. Liikkeessä täytyy pysyä koko ajan. Jos kuvaan taas haluaa pysähtyneen kohteen, saa sen tallennettua salamaa väläyttämällä. Salamalla voi myös maalata esimerkiksi rakennuksia.

Liikutettavaa valoa ja pitkää suljinaikaa pimeässä käyttämällä kuvan kohdetta voi valaista pehmeämmällä valolla, kun suljinajan aikana valonlähdettä siirtelee ja kohdetta valaisee eri puolilta. Jos taustasta ei halua täysin mustaa, kannattaa miljöö huomioida ja käyttää hyödyksi: valohahmon voi piirtää vaikka istuskelemaan puistonpenkille tai heijastumaan märästä asfaltista. Erityisen mielenkiintoisia valomaalauksia saa, kun taustalla on jotain muutakin valoa: esimerkiksi kaupungin valot, tähdet tai revontulet.

41


42

Pikseli 1_2015  
Pikseli 1_2015  

Kuusamo-opiston valokuvauslinjan 2015-16 opiskelijoiden julkaisu lokakuussa 2015.

Advertisement