Tuottava Hereford 2020

HEREFORD Tuottava

2020

S I S Ä L LY S

Pääkirjoitus

Minä Hereford....................................................... 2 Pääkirjoitus............................................................. 3

Uudelle vuosikymmenelle

Suomen herefordyhdistys juhlisti 40-vuotista taivaltaan pitkin vuotta 2019...... 4 Kolme uutta kunniajäsentä................................ 6 Huutokauppakooste............................................ 7

Edeltänyttä vuotta on hallinnut ilmastokeskustelu ja siinä naudatkin ovat saaneet runsaasti julkisuutta. Keskustelua seuratessa ei voi olla ajattelematta, että elämme jonkinlaista totuuden kieltävää ja kiertävää aikaa. Monimutkaisia ja tutkimattomia ilmiöitä yksinkertaistetaan joko tarkoitushakuisesti tai ymmärtämättömyydestä. Toisaalta nurmenviljelyn edut alkavat pikkuhiljaa hahmottua ja käynnissä on useita tutkimuksia nurmien ja laiduntamisen ympäristöhyödyistä. Tutkimuksissa on mukana myös useita jäsentilojamme ja mielestäni juuri laidunnus onkin yksi hereford-tilan vahvuus ja keskeinen elementti, kun mietitään millaisesta tuotannosta kuluttuja jatkossa haluaa maksaa.

Hereford-vuosinäyttely 2019............................. 8 Ketjuvasikan kuulumiset..................................11 Laitumet kannattavimmiksi monimuotoisuudella ja kunnollisella suunnittelulla...............12 Hereford-emo Keko MTK:n lihakampanjan mannekiinina Helsinki-Vantaan lentokentällä.......................14

Minä Hereford

Lumolaidun-verkosto Pirkanmaalle...............16 Miten matalampaan emolehmätuotannon ympäristövaikutukseen?...................................18 Tanskan Hereford-yhdistys 50 vuotta!...........22 Karjaoppia Kanadasta.......................................24 Venähtänyt harjoitteluni Kanadassa..............26 Vuosi USAssa........................................................28 Tilaesittelyt: Emolehmätuotanto – oikea tie ja oma juttu.....................................34 Jokainen karjankasvattaja osallistuu jalostukseen.........................................................38 Pysäytä ”näkymätön vihollinen” – bioturvallisuus emolehmätilalla..................40 TUOTTAVA HEREFORD JULKAISIJA Suomen herefordyhdistys ry Inniläntie 113, 37500 Lempäälä Puh. 050 5911548 hereford@hereford.fi www.hereford.fi TOIMITUSKUNTA Päätoimittaja Taru Luomajärvi Kai Pastell, Iiris Herlin, Tiina Hilli, Marja Luomajärvi, Maiju Pajula, Jyri Tanner, Bart-Jan Koopmans TAITTO ideaalia Oy terhi.tuominen@ideaalia.fi, 040 706 0054 eija.lamminmaki@ideaalia.fi, 040 867 6093 Kansikuva: Johanna Jahkola Painopaikka: Hämeen Kirjapaino Oy SUOMEN HEREFORDYHDISTYS RY:N JOHTOKUNTA Puheenjohtaja Kai Pastell Varapuheenjohtaja Iiris Herlin Tuotevastaava Tiina Hilli Marja Luomajärvi Maiju Pajula Jyri Tanner Yhdistyksen sihteeri Taru Luomajärvi

Olen hereford-lehmä, olen väriltäni punaruskea ja minulla sekä lajitovereillani on tyypillisesti valkoinen pää, rinta ja mahanalusta.

Meitä on olemassa sekä sarvellisia että nupoja. Täysikasvuisena me lehmät painamme noin 600–800 kg, kun taas sulhasemme sonnit painavat noin 1000–1300 kg.

Vasikkamme syntyvät yleensä keväällä ja ne laiduntavat meidän emojen kanssa myöhäiseen syksyyn asti. Niiden kasvaessa laumassa ne saavat toteuttaa luontaisia tarpeitaan ja nauttia lajinmukaisesta käyttäytymisestä.

Olen erinomainen karkearehun ja luonnonlaitumien käyttäjä. Olen vaatimaton ja kestävä ja omaan erittäin hyvät emo-ominaisuudet.

Suvaitsevainen ja rauhallinen luonteeni mahdollistaa helpon käsiteltävyyden. Emo-ominaisuuksien lisäksi rotuni jalostuksessa on kautta historian kiinnitetty huomiota lihan laatuun.

Useissa tutkimuksissa rotuni liha on valittu ylivoimaiseksi voittajaksi. Lihamme mureus ja maukkaus piilee sen mehukkuudessa ja lihasten välisessä rasvassa, joka syntyy marmoroitumisessa.

Rotuni jalostettiin kaksi ja puoli vuosisataa sitten tarpeen sanelemana. Rohkeat ja aikaansa seuranneet maanviljelijät Herefordista, Herefordshiren kreivikunnasta Englannista alkoivat tuolloin jalostamaan päättäväisesti rotuani

Rahastonhoitaja Bart-Jan Koopmans Tuottava

HEREFORD

Emolehmätilalla on kaikki edellytykset olla ympäristön kannalta parhaita tuotantomuotoja.

Usein laskelmat eri ympäristövaikutuksista perustuvat tuotettuihin kiloihin, jolloin hyvin intensiivinen tuotanto saattaa tuotettua kiloa kohti vaikuttaa laskennallisesti vähäpäästöiseltä. Hehtaaria tai tilaa kohti laskettuna tilanne kääntyy päälaelleen, emolehmätilan kokonaispäästöt ovatkin matalat. Hereford-tiloilla tuotanto nojaa suuressa määrin ympärivuoden kasvipeitteisiin peltoihin, monilajisiin nurmiin. Ravinnevalumat tilalla voivat olla hyvin pienet ja samalla pystytään lisäämään peltomaahan orgaanista ainesta. Monilla tiloilla lehmät vasikoineen laiduntavat myös peltojen ulkopuolisilla alueilla, kuten vanhoilla niityillä. Laiduntavat eläimet lisäävät luonnon monimuotoisuutta niin kasvien, hyönteisten, lintujen kuin maaperäeliöidenkin muodossa.

Nurmituotanto on myös tehokkaimpia keinoja varautua sekä kuiviin kausiin että toisaalta

kasvaville ruokamarkkinoille. Maanviljelijät tiesivät, että rotuni tulisi pystyä tehokkaasti muuttamaan paikallista heikkoravinteista luonnonlaidunta lihaksi menestyäkseen markkinoilla. Tässä päämäärässä maanviljelijät onnistuivat ja jalostuksen tuloksena syntyi rotuni hereford, joka tyydytti markkinoiden tarpeet ja oli tarpeeksi vaatimaton rehujensa suhteen.

Rotuni eläinrekisteri eläinten tiedoista julkaistiin Iso-Britanniassa vuonna 1846. Tämä ensimmäinen julkaisu sisälsi tiedot 75 kasvattajan 551 sonnista. Alussa rekisteriä pidettiin yksityisesti, kunnes vuonna 1878 Hereford Herdbook Society -yhdistys perustettiin sen ylläpitämiseen. Tästä kahdeksan vuoden kuluttua, vuonna 1886, eläinrekisteri suljettiin käytettäväksi vain niille, joiden vanhemmat olivat jo aikaisemmassa rekisterissä. Siitä lähtien rekisteriä on pidetty yllä ja rotuni puhtaus perustuukin juuri tähän. Nykypäivänä maailmanlaajuisesti ainakin 25 maassa pidetään yllä omaa rekisteriä rodulleni.

Edellä mainitut asiat ovat emolehmäkasvattajalle itsestään selviä. Kuluttaja ja päättäjät sen sijaan saattavat olla hämmentyneitä. Edunvalvontaa, tiedotusta ja markkinointia tarvitaan.

Pihvikarjaliitto on vakiinnuttanut asemansa pihvirotujen edunvalvonnassa ja onkin erittäin tärkeää, että meillä emolehmätilallisilla on juuri meidän lähtökohdistamme toimiva vaikutuskanava. MTK tekee ansiokkaasti yleistä edunvalvontaa ja jäseniämme on aktiivisina toimijoina niin paikallisyhdistyksissä kuin muissakin tehtävissä. Hyvä niin. Yksittäisen tilan menestyminen on riippuvainen koko pihvisektorin menestyksestä. Yhteistyötä ja yhteistä näkemystä alalla tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan.

Hereford-yhdistys täytti viime vuonna 40 vuotta. Vuosien varrelle mahtuu mielettömän paljon toimintaa ja suuri joukko ihmisiä, jotka jakavat palavan kiinnostuksen herefordeihin ja kaikkeen niihin liittyvään. Yhdistyksen säännöt päivitettiin tarvittavin osin ajan tasalle viime vuonna, mutta toiminnan tarkoitus pysyy. Yhdistys toimii hereford-kasvattajien valtakunnallisena yhdyssiteenä ja työskentelee hereford-rodun jalostuksen ja emolehmätuotannon edistämiseksi. Jalostuksen saralla riittää aina kehitettävää. Mielenkiintoista nähdä miten genomiarvostelu tulee asettumaan eläinvalintojen tueksi. Numeroita on jo käytössä paljon ja niistä saa runsaasti tietoa.

Mutta onko numeroiden kertoma tieto kaikilta osin saatavilla niin havainnollisessa muodossa,

että kasvattaja pystyy hyödyntämään sitä etsiessään itselleen tuottavinta eläintä? Karjankasvattajallehan kaikkein hauskinta on tietysti päästä näkemään ja vertailemaan itse eläimiä, mihin yhdistyksen vuosinäyttelyt tarjoavat hyvän mahdollisuuden.

Rauhallinen luonne, kyky muuttaa nurmirehu tehokkaasti lihaksi, hyvät emo-ominaisuudet, kestävyys ja lihan maku ovat herefordin rotuominaisuuksia, jotka ovat säilyneet vaikka kasvukyky ja lihakkuus ovat parantuneet huimasti. Niitä on syytä vaalia jatkossakin.

Rakennearvostelun optimeista ja muista tavoiteltavista ominaisuuksista voidaan, ja on syytäkin, käydä jatkuvaa rakentavaa keskustelua. Emolehmien määrä on kasvussa ja moni kasvattaja on päätynyt herefordeihin, joko puhdasrotuisina tai risteytyksien kautta. Jokainen varmasti muistaa, että emoiksi myydään vain sellaisia eläimiä, joilla on emolehmältä vaadittavat ominaisuudet. Hereford-rodun maineen vuoksi olisi toivottavaa, että myös risteytyskäyttöön myytäisiin siemenannoksia vain sellaisista sonneista, jotka täyttävät tämän päivän vaatimukset.

Viimeistään 40-vuotisjuhlavuoden aikana itselleni on käynyt selväksi hereford-yhdistyksen korvaamaton rooli rodun menestyksen takana. Niin perustamishetkellä kuin tänäänkin.

Kiitos kaikille teille, jotka olette vuosien varrella osallistuneet hereford-yhdistyksen rakentamiseen. Toivon menestyksekästä 2020-lukua kaikille jäsenille.

Puheenjohtaja Kai Pastell

Jokaisen uuden rekisteröidyn vasikan – myös minun – esi-isä löytyy Iso-Britanniasta, alkuperäisestä karjarekisteristä.

Suomeen rotuni tuotiin vuonna 1961 Pohjan tilalle Harjavaltaan. Tänä päivänä meitä on Suomessa jo noin 20 000.

Kuva: Johanna Jahkola

Yritysesittely: Laidun Hereford........................32

runsaisiin sateisiin. Kun myös eläinten olosuhteet ovat kunnossa niin voidaan sanoa, että tuotanto on kestävällä pohjalla.

3

Suomen herefordyhdistys juhlisti 40-vuotista taivaltaan pitkin vuotta 2019 Kevätkokous Seinäjoella 1.2.

Vuoden ensimmäinen tapahtuma oli kevätkokous, joka järjestettiin Sarka-messujen yhteydessä Seinäjoella. Varsinainen kokous pidettiin Hilmolan tilalla, missä Juhana Hilmola esitteli karjaansa ja uutta parsipihattoa. Helmikuinen hyytävä lakeuksien tuuli ajoi kokousväen kuitenkin pian sisälle, minne tilan emäntä Päivi Valkeala oli kattanut runsaat tarjoilut. Itse kokouksessa käytiin läpi tavanomaiset sääntömääräiset asiat, minkä lisäksi yhdistyksen jäsenille esiteltiin tulevia juhlavuoden tapahtumia.

HK:n huutokauppa ja yhdistyksen perustamiskahvit 27.4.

Seuraavan kerran jäsenistö kutsuttiin koolle HK:n sonnihuutokaupan jälkeen lauantaina 27.4. Suomen Herefordkerho perustettiin juurikin samaisena päivänä 40 vuotta aiemmin, 27.4.1979, eli huutokauppapäivä sopi erinomaisesti kakkukahveille. Paikalle saatiin myös

yksi perustajista ja yhdistyksen konkareista, Juhani Numminen, joka kertoi juhlaväelle muistoja yhdistyksen ja lihakarja-alan alkuajoista. Katso huutokauppakooste sivulta 7.

Vuosinäyttely OKRA-messuilla 5.–6.7.

Hereford-vuosinäyttely järjestettiin tänäkin vuonna osana OKRA-maatalousnäyttelyä.

Löydät kuvia näyttelystä sekä tiedot luokkien voittajista sivulta 8–9.

Syyskokous ja juhlat Vuosijuhla huipentui syksyllä Jyväskylässä KoneAgrian yhteydessä järjestetyssä syyskokouksessa ja iltajuhlassa. Ennen kokousta osa jäsenistä osallistui Pihvikarjaliiton järjestämään #laidun-seminaariin (kooste s. 12–13) ja yhdistyksen edustajia oli läsnä myös Pihvikarjaliiton koolle kutsumassa rotuyhdistysten treffeillä.

Pihvikarjaliitto sekä muut rotuyhdistykset muistivat 40-vuotiasta yhdistystämme hienoilla lahjoilla pitkin päivää.

Varsinaisessa syyskokouksessa hoidettiin tavanomaiset sääntömääräiset asiat, kuten hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2020, ja valittiin yhdistykselle hallitus (hallitusesittely s. 6) sekä viimeisteltiin kevätkokouksessa aloitettu sääntöjen päivittäminen.

Kokouksen päätyttyä juhlaväki hajaantui valmistautumaan illan juhliin, jotka järjestettiin messukeskuksen läheisyydessä Lutakon Leidissä. Iltaan sisältyi erinomaista ruokaa – pääosassa Tammisen sponsoroimana hereford-ulkofile – maljoja ja puheita. Varsinaisen juhlapuheen piti hereford-kasvattaja ja Pihvikarjaliiton kunniapuheenjohtaja Antti Veräväinen (s. 5). Nuorelta polvelta tuli myöhemmin myös lennosta puhe (s. 6). Illan aikana julkistettiin myös yhdistyksen tuoreimmat kunniajäsenet, joiden esittelyt löydät sivulta 6.

Kiitos kaikille jäsenille ja sponsoreille juhlavuodesta!

Hereford-yhdistyksen 40 v.- juhlapuhe Arvoisa kunniajäsen, Hyvät hereford-ihmiset, kuulijat.

tahti sen kun kiihtyy ja siinä sivussa vuosikymmenet vain vaihtuvat.

Suomen herefordyhdistys täyttää 40 vuotta.

Siten on oikea aika kurkistaa hieman menneeseenkin aikaan. Herefordeja on Suomessa kasvatettu jo ainakin 50 vuotta, joten yhdistystä perustettaessa on kasvatuksessa oltu jo hyvässä vauhdissa.

Meille hereford-kasvattajille on ollut etuoikeus että yhdistyksen historiassa aktiivisesti vaikuttaneet naiset ja miehet ovat yhä läsnä, keskustelemassa ja antamassa ajatuksiaan julki.

Minulla, niin kuin varmaan monella muullakin, on tallessa Hereford-lehtiä aivan yhdistyksen alkuajoilta asti. Näitä lehtiä onkin mielenkiintoista selata. On helppoa huomata että aika suureltakin osin puhutaan samoista asioista kuin nyt.

Seuraavassa joitakin lainauksia; ”Suomeen tarvitaan lisää emolehmätuotantoa. Lypsylehmien tyhjiksi jättämät navetat ja laitumet pitäisi täyttää emolehmillä”, kuului tavoite. Naudanlihan tuotantosopimuspalkkiota maksettiin emolehmille ainakin -80-luvun alussa ja toisin kuin nyt; trendi oli nouseva; -80 600 mk, -81 750 mk ja -82 850 mk.

Karjantarkkailu punnituksineen on kuulunut hereford-yhdistyksen tavoitteisiin ja edistämiseen koko yhdistyksen olemassa olon ajan. Samoin keinosiemennykset ja sitä kautta karjan jalostaminen. Karjanäyttelyt ovat sitten ihan oma lukunsa. Niistäkin löytyy vanhoja valokuvia jo 40:n vuoden takaa. Kasvattajilla on ollut mahdollisuus esitellä parhaita eläimiään ja samalla oppia toisilta ja vertailla. Näyttelyissä esillä olo on tietysti ollut kautta aikain näyteikkuna emolehmätuotannon aloittamista harkitseville.

Suuri kiitos Teille, jotka näyttelyissä esittelette herefordejanne.

Miten me kuvailemme parhaiten herefordejamme niille, jotka eivät sitä tunne. Minulle tulee ensimmäisenä mieleen rauhallisuus. Se on erittäin tärkeä rotuominaisuus, jota ei voi kylliksi korostaa. Eläinten käsittelyssä se tulisi aina muistaa. Liika hosuminen kun ei johda mihinkään. Vaarana saattaa olla, että karjan käsittelijä menettää malttinsa ennen kuin eläin.

Hereford-yhdistyksessä tehty työ on käsitykseni mukaan ollut aina täysin talkootyötä. Yhdistyksen täytyy toimiakseen löytää niitä aktiiveja, jotka vuorollaan kantavat vetovastuuta. Näitä pitkän linjan hereford-kasvattajia on hämmästyttävän runsaasti ja mikä ehkä hienointa; kun oma tontti johtokunnassa jää, niin tekemisen

Hereford-yhdistys huomioi hienosti aktiivi-iässä olevien lisäksi niin juniorit, kuin seniorit. Nuorissa on tulevaisuus ja kun aikaisin aloitetaan, niin hyvä tulee.

Emolehmiin perustuva naudanlihan tuotanto on noussut Suomessa viimeistään 2000-luvulla herefordien johdolla erittäin merkittäväksi maatalouden perustuotantosuunnaksi. Monet ovat tunnistaneet mahdollisuuden. Toisaalta on nähty ja ymmärretty, sekä laajasti hyväksytty, mikä tuotanto Suomeen oikeasti soveltuu.

Moni tila elää emolehmistä. Kiitos Teille, jotka tämän olette aloittaneet.

Hereford on mahdollisuus, uhkakuvat tulevat ulkopuolelta. Hereford-yhdistyksen sisällä käydään luonnollisesti keskustelua ehkä enemmän omasta rodusta, lihan erinomaisesta mausta ja syöntilaadusta, sekä yhtälailla herefordin jalostustavoitteista ja sukulinjoista. Silti emme voi ummistaa silmiämme niiltä uhkakuvilta, joita hienon tuotantomuotomme ympärillä on.

Halusimme tai emme, niin maatalouden kannattavuuteen vaikuttavat olennaiselta osin tuet. Tuet hallitsevat jokaisen viljelijän kannattavaakin tuotantoa. Tulevaisuutemme kannalta on aivan keskeistä, että Suomessa kyetään jatkossa turvaamaan emolehmätuotannolle maksettava tuki. Tässä asiassa suomalaiset viljelijät ovat joutuneet kahteen leiriin. Etelä-Suomi on täysin EU:n maksaman alenevan tuen varassa.

Lisäksi kansallinen ja EU:n maksama tuki maksetaan eri ajankohtaan. Kuin pisteenä i:n päälle Etelä-Suomen maatalouden uhkana leijuu vielä EU:n maksamien suorien tukien katto.

En malta olla kommentoimatta seuraavaa asiaa juhlapuheessanikaan. Emolehmätuottajien on näissä kysymyksissä tehtävä yhteistyötä. Meidän on ponnekkaasti ajettava asiaamme. Kukaan tai mikään muu taho ei Suomessa aja emolehmien asiaa, kuin emolehmätuottajat itse. Yhteistuumin. Tämän asian voin sanoa oppineeni.

4

Maailma on muuttunut ja muuttuu yhä vain nopeammalla vauhdilla. Mielipiteet naudanlihasta, sen tuotantotavoista, ympäristönäkökulmista, eläinten hyvinvoinnista, lihan terveysvaikutuksista ja monista muista asioista jakaantuvat voimakkaastikin.

Me olemme vähintäänkin muutosten kourissa.

Tiivistän puheeni seuraaviin lauseisiin.

Hereford on pärjännyt aina ja tulee pärjäämään jatkossakin. Herefordin on erotuttava massasta. Meidän hereford-kasvattajien tehtäväksi jää osoittaa kuinka ensiluokkaista lihaa tuotamme laiduntamalla eläimiämme ja kuinka samalla huolehdimme eläintemme hyvinvoinnista. Hereford on tulevaisuuden rotu koska sen ruokinta perustuu karkearehuun.

Minulla on ollut tänä iltana kunnia pitää 40vuotista taivaltaan juhlivan hereford-yhdistyksen juhlapuhe. Hyvät kuulijat; tämä oli erittäin mieluisa tehtävä. Annan arvon sille että sain puhua juhlassamme ja sille että jaksoitte kuunnella.

Haluan kertoa Teille tämänkin, henkilökohtaisemman asian. Minä olen innostunut ja kiinnostunut hereford-kasvatuksesta jo aivan pikkupoikana. Valmistellessani tätä puhetta selasin vanhoja hereford-lehtiä. Huomasin että henkilöt jotka ovat tartuttaneet innostuksensa ja saaneet minut kiinnostumaan herefordeista toden teolla – Male von Limburg-Stirum ja Antti Herlin – ovat pitäneet juhlapuheita vastaavassa tilanteessa kun yhdistys on täyttänyt 20 ja 30 vuotta!

Meistä monella on joitakin asioita, harrastuksia tai mieltymyksiä, jotka kantavat läpi elämän ja jotka ovat merkittäviä asioita kaiken aikaa.

Uskon Teistä ainakin osan jakavan tämän käsityksen. Hereford-eläimet ovat olleet osa minun elämääni pikkupojasta lähtien lähes joka päivä.

Ja tulevat olemaan jatkossakin. Uskon nauttivani Herefordeista vielä ikämiehenäkin.

Toivotan hereford-yhdistykselle ja kaikille hereford-kasvattajille onnea ja menestystä tuleville vuosille.

Kiitos.

Antti Veräväinen

5 Tuottava

HEREFORD

Tuottava

HEREFORD

dien mielettömät ominaisuudet mahdollistavat.

Katsoessanne seuraavan kerran karjaanne, yrittäkää nähdä se uudessa valossa, ja käyttäkää hetki miettiäksenne uusia keinoja, joilla tuoda karjaamme esille.

Puhe hereford-yhdistyksen juhlissa (mukaelma)

la koko ajan uudistuen ja kehittyen. Rauhassa ja maltilla karjamme kohtaa ankaratkin sääolot pysymällä laumassa ja turvautuen toisiinsa.

Yhteisössämme on puhuttu paljon tulevaisuuden uhkakuvista ja siitä, kuinka yleisessä keskustelussa on negatiivinen sävy karjankasvatuksen suhteen. Ei käy kiistäminen, etteikö meillä olisi edessämme haasteita.

Kevään ja kesän tullen karjamme pääsee laitumelle. Olemme varmistaneet, että karja pysyy niille suunnitellulla alueella. Kuitenkin herefordit keksivät yllättää; ne löytävät tiensä ulos niille varatulta alueelta tavoilla, joita emme olisi ikinä keksineet, ja lähtevät innokkaina tutkimaan ympäristönsä suomia mahdollisuuksia.

Mahdollisuudet eivät lopu meiltä kesken, mutta niiden löytämiseksi meidän on syytä nähdä herefordien parhaat puolet uudessa valossa.

Voisimme ottaa mallia herefordeistamme ja kohdata uhkakuvat ja haasteet tyynen rauhallisina, ja keskittyä tekemään sen, missä olemme hyviä. Kevään koittaessa voisimme yllättää ja karata meille suunnitellulta alueelta lähteäksemme tutkimaan uusia mahdollisuuksia.

Toivotan kaikille hyvää uutta vuosikymmentä.

Tummien pilvien kasaantuessa toivon, että emme luovu etsimästä myrskypilvien hopeareunusta.

Katsokaamme kuitenkin tulevaisuuteen hyvillä mielin ja luottavaisesti. Haasteet laittavat meidät ajattelemaan asiaa uudelta kantilta ja luovat viitekehyksen uudelle kehitykselle.

Meillä on lukematon määrä mahdollisuuksia, ja meillä olisikin syytä ottaa mallia herefordeistamme.

Huutokauppakooste Raimo Murtoniemi meklaroi

HK:n huutokauppa Tammelassa oli järjestyksessään 17. ja Atrian huutokauppa Jalasjärvellä oli 15., tosin nyt ensimmäistä kertaa tällä tilalla.

Vielä kiitos yhdistyksemme toimijoille juhlien järjestämisestä ja yhdistyksen toiminnasta!

Tammelan huutokaupassa myytiin 46 sonnia tarjolla olleista 68:sta sonnista. Herefordeja oli tarjolla 33 kpl, joista myytiin 19 kpl, keskihinnan ollessa 3 915 €. Huutokaupan kalleimmaksi herefordiksi nousi VK Bonaza Zu hintaan 5 800 €. Sen ovat kasvattaneet Satu ja Paavo Huusko / Vattukorven Hereford Sotkamosta. Bonazan isä on Tlell 8N Red Zulu 1Z ja emänisä Axa Golden-Oak Xceed ET 704X. Myös kahden muun herefordin hinta nousi yli 5 000:een euroon. Nämä olivat KB Pepsi Cr (KB Mickey Cross ET) ja JJ Pow Pow TXC (Triara Xcelorator). Tilaisuudessa jaettiin myös Rotukarja-palkinto joka rodun parhaalle sonnille ja siinä painotettiin erityisesti ultralla mitattua suurinta selkälihasta.

Herefordeista palkinnon sai JJ Pipeline HTS (Haroldsons Title Shot).

Aapeli Piesala Karjamme on sopeutunut syksyn sateisiin, vuodenvaihteen viimaan ja talven pakkasiin, samal-

Päästäksemme käsiksi näihin uusiin mahdollisuuksiin voisimme pohtia, mitä kaikkea herefor-

Jalasjärvellä oli tarjolla yhteensä 75 sonnia, joista huutokauppapäivänä myytiin 46.

Herefordeja oli tarjolla vain 10 kpl, mutta ne kaikki myytiin huutokaupassa! Keskihinnaksi Herefordeille muodostui 3 680 €. Kalleimmaksi niistä nousi APH. Falkon, hintaan 4 300 €. Sonnin isä on APH. ZaikovskiET, emänisä Anttilan Q122 Onlinjoil ET ja kasvattajina Hannele ja Juha Moisander / Anttila Polled Hereford Orimattilasta.

Kolme uutta kunniajäsentä Hereford-yhdistyksen kunniajäseniksi kutsutuilla on aina ollut paitsi halu ja innostus ajaa suomalaisen emolehmätuotannon ja herefordkasvattajien asiaa, myös ylläpitää ja kehittää yhdistystoimintaa jäsentemme hyväksi.

Yhdistyksen 40-vuotisjuhlan merkeissä tunnustuksen sai kolme monella tavalla ansioitunutta hereford-kasvattajaa.

Antti Herlin valittiin 1979 yhdistyksen ensimmäiseksi sihteeriksi ja hän toimi siitä lähtien aktiivisesti hereford-yhdistyksen toiminnan ja hereford-jalostuksen kehittämisessä. Hänellä oli myös merkittävä rooli emolehmätuotannon yleisten edellytysten luomisessa Suomeen. Puheenjohtajana hän toimi 1990–1993 ja on myös sen jälkeen tuonut hereford-asiaa esille mitä moninaisimmissa yhteyksissä.

Oman karjan jalostamisessa Antilla on ollut kyky nähdä mitä menestyminen vaatii ja tehdä päätökset sen mukaan. Näyttelymenestys puhuu puolestaan ja harvassa taitavat olla ne suomalaiset hereford-karjat, joissa Thorsvikin eläimiä ei löydy sukutauluista.

Mikko Leikola aloitti sihteerinä 1996 ja toimi puheenjohtajana vuosina 1997–2004. Mikon

hyväntuulinen, näkyvä ja kuuluva olemus on tullut tutuksi niin karjankasvattajille kuin Millolan Pepper-sonnia hämmästelleille kaupunkilaisille. Mikko toi puheenjohtajana uudenlaista aktiivisuutta yhdistykseen. Vankkumaton herefordin puolestapuhuja!

Antti Toivonen on ollut tekemisissä herefordien kanssa koko yhdistyksen olemassaolon ajan.

Johdonmukainen, määrätietoinen ja yhteistyöhön panostava tyyli puheenjohtajana (2005–2010) oli juuri sitä millä asioita parhaiten viedään eteenpäin. Salmensuun herefordit hoitavat isoja laitumia Turun saariston kauniissa maisemissa, ja tuovat samalla rodulle hienoa näkyvyyttä.

Kaikki nyt palkitut olivat mukana järjestämässä vuoden 2008 hereford-maailmankonferenssia Suomessa, Antti Herlin toimi konferenssin puheenjohtajana. Omia karjojaan ja hyvin perusteltuja toimintatapojaan kaikki ovat aina esitelleet avoimesti. Lukuisat ovat ne tilaisuudet, joissa hereford-väki on saanut nauttia Thorsvikin, Millolan ja Salmensuun vieraanvaraisuudesta. Kuvaavaa on, että viime kesän vuosinäyttelyn walesilainen tuomarikin pääsi

Vuoden 2019 siitossonnihuutokaupat pidettiin 25.4. Jalasjärvellä Mikko Peuran tilalla ja 27.4. Tammelassa Ali-Lekkalan tilalla. Molempina päivinä sää suosi, tilaisuuksia vietettiin ja kauppoja tehtiin hienossa, aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Ja vaikka tässä kerrotaan vain huutokauppojen tuloksista, molemmissa kasvattamoissa sonnikauppa jatkui tietysti läpi astutuskauden.

Teksti: Marja Luomajärvi, kuvat: Atria

Siitossonnikasvattamot ja niiden jokakeväiset huutokaupat ovat muodostuneet merkittäväksi osaksi suomalaista jalostustoimintaa. Niinpä jäämmekin suurella mielenkiinnolla odottamaan ensi kevään huutokauppoja ja sonnitarjontaa!

äitinsä kanssa vierailemaan juuri Salmensuussa ja Thorsvikissa.

Kai Pastell

Johtokunnan tämänhetkinen kokoonpano: Kai Pastell • puheenjohtaja Iiris Herlin • varapuheenjohtaja Tiina Hilli • tuotevastaava Marja Luomajärvi Maiju Pajula Jyri Tanner Ulkopuoliset Taru Luomajärvi • sihteeri Bart-Jan Koopmans • rahastonhoitaja

6

7 Tuottava

HEREFORD

Tuottava

HEREFORD

Hereford-vuosinäyttelyä tukivat:

Herefordvuosinäyttely 2019

Tuomari: Non Thorne, Studdolph Herefords, Wales, UK Sonniluokan sijoitukset: 1. Thorsvik Pomo 2. APH. FirstStrike 3. Thorsvik Putte 4. APH. Frisco Nuorten hiehojen luokassa oli yksi osallistuja: 1. APH. File Vanhempien hiehojen luokan sijoitukset: 1. Innilän Pulmunen 2. Innilän Piparminttu 3. Tuorlan Pellava 4. Tuorlan Pilke 5. APH. FunkyLady 6. Pacific 7. Innilän Puntari 8. Porkkana

Laura Anttila luovutti ketjuvasikka SHJ Rapinan Aino-Mari Lahtiselle.

Hereford-Champion 2019 Innilän Pulmunen.

Lehmäluokassa oli ainokainen osallistuja 1. SHJ Oksaali & lehmävasikka SHJ Rapina Vuoden 2019 naaras Championiksi ja Hereford Championiksi valittiin Innilän Pulmunen (isä Ss MVP Lancelot, isänisä GH 8052 MVP 67Y, emä Innilän Kanada, emänisä Innilän Ice ET HYF).

Uros Championin tittelin lunasti Thorsvik Pomo (isä Thorsvik Nappi, isänisä Triara Xcelorator 594X, emä Thorsvik Integral, emänisä Thorsvik Aikapommi).

Junior Handler- ja Showmanshipluokkien tulokset: Juniorit 7–12 v: 1. Heidi Pastell 2. Aino-Mari Lahtinen 3. Aada Toivonen

Tuomari, sihteeri ja puheenjohtaja.

Nuoremmat juniorit palkintojenjaossa.

Juniorit 13–18 v: 1. Sara Kuuluvainen 2. Maisa Kinnunen 3. Aino Toivonen Showmanship: 1. Taru Luomajärvi 2. Vilja Uusitalo 3. Riikka Lehtinen 4. Laura Kuuluvainen Sonniluokan ja champion-kehät sponsoroi HKScan. Naarasluokkia tukemassa Semex.

Hereford-uros Champion 2019 Thorsvik Pomo.

Hieholuokan tunnelmaa.

8

9 Tuottava

HEREFORD

Tuottava

HEREFORD

Arvoisa pihvikarjan omistaja Semex Finland Oy on Semex Alliancen tuotteiden jälleenmyyjä Suomessa. Toimitamme pihvi- ja lypsykarjarotujen annoksia tilan omaan typpisäiliöön kotisivuiltamme www.semex.fi löytyvien jakoaikataulujen mukaisesti, ja myymme typpisäiliöitä sekä myös vuokraamme niitä siemennyskauden ajaksi.

20 pihvirotuannoksen toimituksen yhteydessä tehty typpitäyttö on ilmainen. Tarjous ei koske risteytyskäyttöön tarkoitettuja pihvirotuannoksia, joiden annoshinta on 6-8 euroa.

Tuomme Suomeen kaikkia EU-tuontikelpoisia pihviannoksia, joita löytyy Semex Alliancen varastosta Kanadasta. Tarjontaan voi tutustua osoitteessa www.semex.com/beef. Valitettavasti listoilla pidetään informaatiomielessä myös niitä sonneja, joiden annokset on loppuun myyty, joten saatavuus on jokaisessa tilauksessa tarkistettava erikseen. Suosituimpia sonneja tuomme valmiiksi Suomen varastoon. Tästä on merkintä oheisessa hintalistassa.

Tuomme pihvisonneja myös Sveitsistä, josta löytyy hyvä valikoima limousin-, angus- ja simmental-rotuja. Sveitsin tarjontaa voi katsoa sivuilta www.swissgenetics.com.

Kotisivuilta semex.fi/beef löydätte sonnien hinnat. Semex huolehtii uusien sonnien kantakirjauksesta, joten hinta on sama kaikille tilaajille. Tarjolla on pieniä määriä myös sekä X- että Y-lajiteltua siementä, joita myydään niin kauan kun varastoa Kanadassa riittää.

Kaikkiin hintoihin lisätään alv.

Tuomme annoksia Kanadasta kerran kuussa, ja voimme tuoda myös pieniä eriä kerrallaan.

Semexin palvelut pihvikarjatiloille pähkinänkuoressa: - Siemenannosten maahantuonti, myynti ja jakelu koko maahan - Typpisäiliöiden myynti ja vuokraus, typen jakelu - Karjanomistajien suoraan kasvattajilta ostamien alkioiden maahantuonti - Siemennyskurssit Hollannissa - Mahdollisuus myös henkilökohtaiseen siemennyksen opetukseen omalla tilalla.

- Siemennystarvikkeiden myynti ja jakelu

Kuva: Johanna Jahkola

Lisätietoja sonneistamme antaa pihvikarja-asiantuntijamme Heidi Savander heidi.savander@semex.fi, puh. 0500 860 637.

Tilaukset tilauslomakkeen kautta www.semex.fi/ sonnilomake (varastossa olevat sonnit), sähköpostitse tilaukset@semex.fi tai puhelimitse omalle alue-edustajalle.

Lisätiedot siemennyskursseista sari.alhainen@semex.fi

RAPINAN kuulumisia Aino-Mari Lahtinen ja Rapina

Rapina luovutettiin minulle kesällä Okra-maatalousnäyttelyssä.

Olin toivonut ketjuvasikkaa jo pitkään ja hain sitä kaksi kertaa.

Oli siis hienoa saada Rapina. Rapina tuli meille vieroituksen jälkeen lauantaina 26.10.2019. Nyt Rapina on ollut tosi kiltti ja kun ollaan harjoiteltu riimussa kävelyä, se on ollut tosi taitava.

Rapina tykkää, kun sitä harjataan. Rapina on tottunut hyvin uuteen kotiin ja uusiin hiehokavereihin, joita sillä on navetassa 7 saman ikäistä hiehoa ja yksi vähän vanhempi hieho.

Riimutreeneissä sillä on ollut kaverina 2–3 muuta saman ikäistä hiehoa.

Navetan ulkopuolella kävely meillä ensimmäistä kertaa oli Rapinalle uutta ja jännää ja siksi se sitten vähän villiintyikin, mutta päästiin kuitenkin takaisin navettaan.

Teksti: Aino-Mari Lahtinen, kuva: Anniina Lahtinen

Semex Finland Oy

Viikatetie 3, 91900 Liminka | puh. 040 550 7643 sari.alhainen@semex.fi

www.semex.fi

11 Tuottava

HEREFORD

Pihvikarjaliitto järjesti KoneAgriassa perjantaina 11.10.2019 #laidun-paneelikeskustelun.

Samana iltana juhlittiin hereford-yhdistyksen 40-vuotista taivalta, ja osana Pihvikarjaliiton lahjaa lähetettiin Pihvikarja-lehden vuoden 2019 viimeinen numero kaikille yhdistyksemme jäsenille. Tuossa lehdessä on monipuolisesti artikkeleita paneelin aiheista ja osallistujista, suosittelemme lukemista! Nyt kädessäsi on tiivistetty yhteenveto paneelista.

Laitumet kannattavimmiksi monimuotoisuudella ja kunnollisella suunnittelulla Tilaisuuden avasi Pihvikarjaliiton puheenjohtaja Tero Hosike, joka nimesi nurmen yhdeksi liiton tämän hetken tärkeimmistä teemoista.

Tavoitteena on muun muassa lisätä kuluttajien nurmitietoutta. Nautojen ravinnosta ei vaikutakaan olevan tällä hetkellä yleistietoa. Hosike viittasi Turkulainen-lehdessä 29.9.2019 julkaistuun artikkeliin, missä Hesburgerin perustaja Heikki Salmela ehdottaa, että ”lehmille voisi syöttää rehun sijasta nurmea ja säilörehua”...

Työnsarkaa siis on.

Pihvikarjaliitto onkin ollut yksi Kansallisen nurmiohjelman aloitteentekijöistä. Vuoden 2019 aikana liitto oli mukana Maa- ja metsätalousministeriön tilaamassa ja Pellervon taloustutkimuksen johtamassa selvitysryhmässä, joka selvitti kotimaisen nurmituotannon nykytilaa ja tavoitteita nurmiohjelman pohjatiedoksi.

Tutkimushankkeen tulokset sekä kansallinen nurmiohjelma julkaistaan alkuvuonna 2020, eli luultavasti olet jo päässyt tutustumaan niihin tämän lehden tultua painosta.

12

Laidun eri näkökulmista Hosiken avauksen jälkeen esiteltiin paneelin osallistujat: Helsingin yliopiston agroekologian professori Juha Helenius, Mantereen tilan isäntä ja holistic management -valmentaja Philipp Mayer, Atrian NurmiNauta-hankkeen hanketyöntekijä Essi Tahvola sekä Naturcomin toimitusjohtaja Timo Mäkinen. Keskustelua ohjasi Pihvikarjaliiton hallituksen jäsen Esko Rissanen (Hyvätuuli Highland). Esko Rissanen avasi keskustelun yksilöidyillä kysymyksillä kaikille panelisteille.

Timo Mäkistä pyydettiin avaamaan siemenkaupan tulevaisuuden kehitystä. Mäkisen mukaan tällä hetkellä nurmilaitumissa käytetään yleisesti vasta kuudesosaa kasvilajeja niistä, mitä on tarjolla. Monipuolistamiseen ja rehujen ominaisuuden kehittämisessä olisi siis paljon varaa.

Essi Tahvola sai kertoa laitumen kannattavuudesta. Tätä pitäisi Tahvolan mukaan arvioida

aina tilakohtaisesti suhteessa säilörehuun. Tällä hetkellä laidunten taloudellista tarkastelua tehdään kuitenkin vasta vähän, eikä siis kunnollista keskusteluakaan kannattavuudesta voi syntyä näiden hatarien arvioiden pohjalta.

Sadoissa on joka tapauksessa Suomessa paljon hyödyntämätöntä potentiaalia: keskitason sadot ovat 2500–3500 kuiva-ainekiloa, kun Suomen huippunurmentuottajat ovat saaneet jopa 10 000 kg ka satoja.

Philipp Mayerilta Rissanen kysyi, mitä kokonaisvaltainen tilanpito tarkoittaa etenkin laidunten näkökulmasta. Mayerin mukaan holistic managementissä tilalle tehdään kokonaisvaltainen suunnitelma tilan kaikkien resurssien – ei vain rahan, vaan myös esimerkiksi maaperän – kestävään hyödyntämiseen ja kehittämiseen. Tässä laidunnuksella on keskeinen osa.

Juha Helenius sai vastata siihen, mitä laidun merkitsee tai voisi merkitä suomalaiselle maataloudelle ja yhteiskunnalle. Helenius lähti liik-

keelle siitä, miten poikkeuksellisen edullisessa asemassa Suomi on muiden Pohjoismaiden kanssa vesivarojen kannalta globaalisti: vesiintensiivisen nautakarjatalouden tuotanto on meillä hyvinkin luonnonvaratehokasta. Toisaalta nurmitalous ja nimenomaan laidunnus tuottaa merkittävän osan siitä suomalaisen luonnon monimuotoisuudesta, joka on tällä hetkellä uhanalaisena. Kolmanneksi nurmenviljelyllä on tärkeä rooli osana viljelykiertoa viljavuuden ylläpitäjänä ja hiilen sitojana.

Sopivaa laidunpainetta etsimässä Esko Rissanen jatkoi keskustelua luonnon monimuotoisuudesta ja kysyi panelisteilta, ovatko tehokkaasti hyödynnetty laidun ja monimuotoinen luonnonlaidun toisensa poissulkevia ääripäitä. Kaikki olivat sitä mieltä, ettei tuottavuus sulje automaattisesti monimuotoisuutta pois. Tahvolan mukaan monilajisilla nurmiseoksilla voidaan tuottaa sekä parempaa satoa että monimuotoista lajikirjoa laitumelle. Mäkinen tuo esiin, että laitumelta saataisiin parempi tulos, kun heinä- ja palkokasvien lisäksi siellä viljeltäisiin myös ristikukkaisia kasveja. Ristikukkaiset ovat yleensä yksivuotisia, mutta niitä voidaan viljellä monivuotisillakin nurmilla täydennyskylvämällä. Helenius lisäsi, että nimenomaan laidunnurmilla lajien monimuotoisuus on helpompi pitää yllä kuin säilörehunurmilla, jotka ovat usein heinäkasvipainotteisia. Mayer korostaa, että kokonaisvaltaisessa laidunnuksessa intensiivisen laidunnuksen parina pidetään aina riittävää lepoa.

Keskustelua käytiinkin myös laidunpaineesta.

Sekä ylilaidunnus että alilaidunnus ovat tavallisia ongelmia, jotka molemmat johtuvat usein kunnollisen laidunkiertosuunnitelman puutteesta. Essi Tahvola kuvaili, miten laidunkauden ongelmat usein syntyvät: laidunkauden aloitus venähtää, kun samaan aikaan päälle painavat peltotyöt vievät huomion. Jossain vaiheessa kasvukautta laitumilla ylilaidunnetaan, ja nurmen jälkikasvun käynnistyminen viivästyy. Tästä syntyvä negatiivinen kierre hidastaa lohkokiertoa. Alilaiduntaessa taas hukataan jo tuotettua kasvimassaa peltoon.

Mayer jatkoi tästä ja kertoi, että heidän tilallaan tehdään jo tammikuussa laidunsuunnitelma, jossa huomioidaan myös kasvien tarvitsemat lepojaksot. Laidunkiertoa seurataan kasvustoa mittaamalla: suuntaa antava sopiva kasvuston pituus olisi noin 15 cm. Jos kasvit syödään tätä matalammalle, riskinä on, että maaperä lämpenee liikaa. Tämä luo huonot olosuhteet maaperän mikrobeille ja kasvien juurille, ja kasvu hidastuu. Yleisöstä tuotiin esille, miten nykyään monilla isoillakin tiloilla toimii hyvin nautojen päivittäinen siirtäminen laitumilla. Uudenlaisia aitoja voi helposti siirtää yksinkin. Mayer komppasi ja Mäkinen kommentoi, että monet vieraammat kasvilajit viihtyvätkin hyvin tällaisessa laidunkierrossa.

Seuraavaksi siirryttiin puhumaan laidunlohkojen koosta suhteutettuna tilan karjamäärään. Mayer kertoi, miten heillä arvioidaan jatkuvasti biomassan määrää ja suhteutetaan

laidunkierto tähän. Tahvola jatkoi siitä, että Atria on kehittänyt Luken kanssa laidunnussuunnitteluun työkalun, joka perustuu juuri eläinmäärän ja lohkojen välisen tasapainon löytämiseen. Suunnittelu lähtee liikkeelle nurmen kasvurytmistä. Suunnittelussa on tärkeää huomata, että kasvuston uusiutumisen rytmi hidastuu huomattavasti kasvukauden edetessä. Laidunsuunnitelma on myös aina sopeutettava käytännön kasvukauden olosuhteisiin.

Laitumen viljelykierto Lopuksi Esko kysyi, millainen pitäisi olla laitumen viljelykierto. Tahvola avasi kertomalla, että tutkimusaineistojen perusteella nurmien sadot lähtevät rajuun laskuun kolmannen satovuoden jälkeen, eli kolmen vuoden sykli olisi hyvä tavoite. Mayer jatkaa kertomalla, että laitumia voi uusia myös lopettamatta välissä: siemenet voivat uusiutua luonnollisesti, kunhan olosuhteet ovat sopivat. Helenius komppasi ja kehotti laidunten viljelyyn haettavan oppia maailmalta: maapallolla on kolmisen miljardia hehtaaria pysyviä laidunmaita, joita ei koskaan muokata. Suomi on poikkeuksellinen maa siinä mielessä, että meillä laidunnetaan pelloilla.

Keskustelua käytiin muun muassa myös tulevasta tukikaudesta ja siitä, miten laidunnus tulisi siinä ottaa huomioon. Voit katsoa koko #laidun-paneelikeskustelun Esko Rissasen Youtube-kanavalta.

Teksti: Iiris Herlin Kuva: Johanna Jahkola

13

Hereford-emo Keko MTK:n lihakampanjan mannekiinina Helsinki-Vantaan lentokentällä H. Keko Polveutuminen Isä Hf 3687 H. VATE FI000008486012-7 Isän isä HfN 2815 Moeskar Djemba 1028 DK006995701028-1 Emä Hakkarilan Ita FI000009578725-7 Emän isä Hf 2993 Uusitalon Tiira FI000008016762-0

”Saara Patama MTK:sta soitteli minulle 16.12. hieman kiireellisellä asialla. Heillä olisi alkamassa vajaan tunnin päästä kokous, jossa päätettäisiin kuva lentokentälle tulevaan kampanjaan. Kyseiseen kampanjaan oli jo valittu yksi herefordin kuva, mutta heidän mielestä lehmä näytti siinä hieman apealta. Saara on käynyt meillä ja tiesi myös, että päivittelen facebookkiin mielelläni lehmäkuviani, joten lupauduin jättämään sonnan kolauksen kesken navetalla ja syöksymään tietokoneelle kaivelemaan kuva-albumeja. Lähetin Saaralle kymmenisen erilaista herefordin kuvaa. Saara ilmoitti pian, että olivat saaneet jatkoaikaa kuvan valitsemiseen seuraavaan päivään saakka.

17.12. hän sitten soitti minulle kesken kauppareissun ja kertoi, että yksi kuvistani oli valikoitunut mainoskampanjaan. Voitte kuvitella,

että meinasi unohtua puolet ostoslistan ostoksista kauppaan, kun olin niin innoissani ;) Keko on syntynyt keväällä 2010 täällä Viitasaarella Hakkarilassa, josta se ostettiin meille hiehona kesällä 2011, jolloin perustimme oman emokarjan. Tämä kyseinen kuvakin on otettu siis jo silloin kesällä 2011. Keko on ollut luomueläin vuodesta 2012 asti ja on meillä edelleen emolehmänä ja onkin tällä hetkellä karjamme vanhin emo! Keko on poikinut 8. kertaa, joka kerta ilman apuja. Keko on sellainen karjan perusemo: hoitaa hommansa, on huomaamaton, vaivaton ja terve. Kekon jälkeläisiä on jätetty meille myös emoiksi, tällä hetkellä karjastamme löytyy peräti 4 sen tytärtä.”

Terveisin: Tiina Vihava

14 Tuottava

HEREFORD

Lihakampanja Helsinki-Vantaan lentokentällä Suomalaisen lihantuotannon positiivista imagoa alleviivaava viestintäkampanja käynnistyi Helsinki-Vantaan lentokentällä 9.1.2020. Alun perin puheenjohtaja Marttilan ideasta alkunsa saaneessa kampanjassa tuodaan kuvien ja tekstien avulla esiin muun muassa suomalaisen lihantuotannon kestävyyttä, vastuullisuutta, jäljitettävyyttä ja riittoisia vesivaroja tuotannon taustatekijänä. Kuvissa lihantuotantoa edustaa hereford-rotuinen nauta. Kampanja on Helsinki-Vantaan 2-terminaalin aulassa esillä kuuden kuukauden ajan. Kampanjalle on luotu oma infosivusto osoitteeseen mtk.fi/ pihvi (englanniksi mtk.fi/beef ), missä on lisäinformaatiota suomalaisesta tuotannosta kampanjamateriaalin lisäksi.

JJ HEREFORD J o ha nna J a hk o l a , +3 5 8 5 0 3 4 8 2 0 5 5 j o ha nna . j a hk o l a @gm a i l . c o m

Pa a v o J a hk o l a (S e ni o r H e rdsm a n), +3 5 8 4 0 7 0 2 5 82 9 K a nk a a npä ä nt i e 1 3 6 , 3 1 7 6 0 U rj a l a

Lumolaidun-verkosto Pirkanmaalle Luonnon monimuotoisuus hupenee, myös maatalousympäristössä. Erityisesti arvokkaat, mutta uhanalaiset luonnonlaitumet ovat vähenemässä. Millaisia arvoja luonnonlaitumet ylläpitävät luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta?

Lumolaidun-verkostohanke selvittää, miksi luonnonlaidunten hoito on tärkeää. Hankkeessa kartoitetaan luonnonlaidunten monimuotoisuutta kasvien, linnuston, sienten, hyönteisten ja maaperän monimuotoisuuden näkökulmista. Samalla kehitetään alueiden hoitoa tavoitteellisemmaksi.

Kartoituksia tehdään yhdeksällä tilalla, joista neljä on emolehmätiloja ja viisi lammastiloja.

Mukana on erilaisia luonnonlaitumia, niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Jotkut kohteista on luokiteltu valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaiksi perinnebiotoopeiksi. Osa

laitumista on ollut hoidossa pitkään, osa on ennallistettu ja hoito alkanut uudelleen vasta muutama vuosi sitten. Kartoituksia toteuttavat Luonnonvarakeskus, Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry ja Tmi Luonto-Lasse.

Hanke jatkuu vuoden 2021 loppuun asti.

Tavoitteena on, että hankkeen päätyttyä Pirkanmaalla toimii kuluttajia, karjanomistajia, opiskelijoita, tutkijoita ja muita luonnon monimuotoisuudesta kiinnostuneita tahoja palveleva lumolaitumien verkosto. Tämän verkoston avulla kehitetään myös toimintaa, jolla luonnonlaidunnuksesta saadaan lisäarvoa tiloille. Lisäksi tavoitteena on lisätä tietoa luonnonlaidunnuksen hyödyistä.

kohteen, Luodon saaren, läpi. Kehittämishanke saa rahoitusta Euroopan maaseuturahastosta ja Pirkanmaan ELY-keskuksesta.

Lisätietoa: https://etela-suomi.proagria.fi/ hankkeet/lumolaidun-verkosto-11856

Millola Hereford

Pidä huolta ympäristöstäsi – valitse hereford.

Luonnollisesti Millolasta.

MILLOLA HEREFORD • Millolankuja 25, 09430 Saukkola • Mikko 0440 472 250 • Anu 050 432 6301 www.millola.com

Riikka Söyrinki projektipäällikkö, maisema-asiantuntija MKN Maisemapalvelut ProAgria Etelä-Suomi ry p. 040 7447 231 riikka.soyrinki@maajakotitalousnaiset.fi Kuvat: Johanna Jahkola

Hanketta toteuttaa ProAgria Etelä-Suomi ry, MKN Maisemapalvelut. Hankkeen yhteistyökumppanina on Elenia Oy, jonka voimajohdot kulkevat yhden hankkeessa mukana olevan

16

17 Tuottava

HEREFORD

Tuottava

HEREFORD

Emojen elopaino Emolehmän syömä rehunmäärä on vahvasti yhteydessä emojen elopainoon, jos eläimillä on vapaasti rehua tarjolla. Elopainoltaan pienempien emojen rehujen kulutus muodostuu vuositasolla matalammaksi. Emolehmän syömä rehumäärä on ympäristövaikutuslaskennassa yksi suurimmista ympäristökuormittavista tekijöitä. Emolehmän aineenvaihdunnan tuottamien kasvihuonekaasujen määrä voi vaihdella 45–60 prosentin välillä kokonaiskasvihuonekaasujen määrästä. Lannan varastoinnista ja levityksestä muodostuu keskimäärin 6 % emolehmätuotannon kasvihuonekaasuista. Rehukustannusta vastaan emon olisi tuotettava vuosittain vasikka, joka painaa noin puolet emonsa elopainosta. Tällöin emon vuosituotos voidaan rinnastaa emon teuraspainoon. Jos tilan emot painavat keskimäärin 800 kg, vasikoiden vieroituspainotavoite tulisi olla 350–400 kg. Tavanomainen vieroitusikä on 6–7 kuukautta. Laskemalla emolehmien aikuiselopainoa 50 kg, tuotannon kasvihuonekaasujen määrä laskee vuodessa noin 6,5 %.

Naudanlihantuotannosta muodostuva ympäristöjalanjälki on tosiseikka.

Keskustelua voidaan käydä puoleen ja toiseen siitä, kuinka suuri naudanlihan ympäristövaikutus on.

Olennaisinta on tarttua toimenpiteisiin, joilla voidaan tuotannon ympäristövaikutusta pienentää.

Ruokinta vaikuttaa kasvihuonekaasujen määrään

Miten matalampaan emolehmätuotannon ympäristövaikutukseen?

Märehtijä pystyy tuottamaan ihmisravinnoksi kelpaamattomasta biomassasta lihaa ja maitoa. Tämän mahdollistavat pötsin mikrobit, jotka ovat kehittyneet hyödyntämään kasvisolujen seinämien rakenteita. Näitä mikrobeja ei yksimahaisen ruuansulatuselimistössä ole.

Kasvimateriaalin hajotuksen sivutuotteena muodostuu metaania (CH4). Metaani on ilmastoa lämmittävä kasvihuonekaasu. Tuotannon tulisi olla tavoitteellista ja tehokasta, jotta kasvihuonekaasujen määrä tuotettua elopainokilogrammaa kohden olisi mahdollisimman matala.

Nurmentuotanto Emolehmätuottaja on ennen kaikkea nurmentuottaja. Nurmentuotannossa tulisi aina pyrkiä

mahdollisimman pitkäikäiseen, hyvätuottoiseen nurmikasvustoon. Nurmikasvilajikkeet tulisi valita siten, että ne ominaisuuksiltaan soveltuvat optimaalisesti laitumeen ja toisaalta runsaan säilörehusadon tuottamiseen.

Erilaisia apiloita tulisi olla sekä laitumessa että säilörehunurmissa. Apilanurmien hiilensidonta voi olla keskimäärin 45 % korkeampi kuin pelkkiä heinäkasveja sisältävän nurmikasvuston. Korkeampi hiilensidontapotentiaali johtuu nurmipalkokasvien kyvystä sitoa typpeä maaperään typpinystyröiden avulla. Nurmiseoksien tulisi sisältää vähintään 6–7 eri kasvilajia. Laajalla kasvivalikoimalla varmistetaan sadontuotto erilaisissa, joskus jopa haasteellisissa, kasvuolosuhteissa.

18 Tuottava

HEREFORD

Emolehmä syö vuoden jokaisena päivänä.

Emolehmän ruokinnan tulisi säilyttää emojen

kuntoluokka ja hedelmällisyys. Emolehmän syönti perustuu pötsin tilavuuteen ja karkearehun täyttävyyteen. Keskimääräinen emojen vuositason syönti voidaan laskea olevan 2,0 % emon elopainosta. Jokaisesta emon syömästä kuiva-ainekilogrammasta vapautuu metaania keskimäärin 29 g (Moraes ym. 2017, Cottle & Eckard 2018). Sulavammasta rehusta metaania vapautuu hieman vähemmän ja heikosti sulavasta, runsaasti kuitua sisältävästä rehusta, enemmän. Pääasiallisesti vapautunut kasvihuonekaasu on metaania. Noin 70 % tästä metaanista vapautuu märehtijän ruuansulatuskaasuina, loput 30 % lannan varastoinnin yhteydessä.

Metaanin lisäksi kasvihuonekaasuja aiheuttaa ruokinnan sisältämä valkuaisen määrä.

Ylimääräinen valkuainen, jota eläin ei pysty hyödyntämään eritetään virtsaan ja sontaan typpenä. Tästä typestä muodostuu typpioksiduuleja (N2O). Typpioksiduulien ilmastoa lämmittävä vaikutus on lähes 300-kertainen verrattuna hiilidioksidiin. Tämä on yksi konkreettinen syy, miksi nautojen valkuaisruokintaa tulisi tarkastella joka kerta kriittisesti.

Ruokinnan täsmällisyys vähentää kasvihuonekaasuja Emojen elopainon ja kuntoluokan tietämi-

Nurmentuotannosta vapautuu kasvihuonekaasuja Emolehmätuotannossa rehuntuotannon aiheuttamien kasvihuonekaasujen osuus on 40–55 % kokonaiskasvihuonekaasujen määrästä. Kun satotasoa nostetaan, emolehmävasikkaparia kohden tarvitaan vähemmän rehuntuotantopinta-alaa. Tällöin laskee myös tuotettujen kasvihuonekaasupäästöt tuotettua ja syötyä rehun kuiva-ainekilogrammaa kohden. Siksi tuotettujen elopainokilogrammojen suhde käytettyyn pelto- ja laidun pinta-alaan tulisi aina pitää tuotannonohjauksellisena mittarina. Jos keskimääräistä emolehmävasikkaparia kohden tarvittavaa rehuntuotantoalaa saadaan laskettua 1,5 hehtaarista 1,0 hehtaariin, rehuntuotannon kasvihuonekaasujen määrä laskee lähes 24 %.

Tuottava

HEREFORD

nen mahdollistaa täsmällisemmän ruokinnan toteuttamisen. Täsmällisellä ruokinnalla vähennetään emojen yli- ja aliruokintaa. Emojen tuotantovaiheeseen nähden liian suuri ravintoaineiden saanti johtaa yliruokintaan, kuntoluokan liialliseen nousemiseen ja ravintoaineiden hukkaantumiseen. Mitä runsaammin emolehmiä ruokitaan, sitä suuremmaksi muodostuu kulutettujen rehukilogrammojen osuus, sitä enemmän muodostuu lantaa ja sitä korkeammaksi muodostuu ympäristövaikutus.

Aliruokittujen emojen maidontuotanto on alhainen, hedelmällisyys heikko ja poikimaväli pitkä. Pitkä poikimaväli itsessään lisää ympäristövaikutusta 0,55 %/päivä verrattuna tilanteeseen, jossa emot poikisivat 365 päivän poikimavälillä (Foley ym. 2011). Tämä johtuu yksinkertaisesti lisääntyneestä ruokinnan aiheuttamasta ympäristövaikutuksesta. Alhainen maidontuotanto voi aiheuttaa jo vasikoiden alkukasvussa taantumaa. Vasikkaryhmässä on iältään hyvin eri-ikäisiä vasikoita, joka lisää riskiä vasikka-ajan sairauksille. Eri-ikäisten vasikoiden vieroitusajankohtaa on haasteellinen määrittää. Kaikille ikäryhmille sopiva ruokinta toteutuu harvoin. Heikko tiinehtyminen voi lisätä poistettavien emojen määrää.

Hiehojen ensimmäisen poikimisen ikä Uudistushieho on tuottava vasta, kun se on poikinut ensimmäisen kerran menestyksekkäästi ja vieroittanut hyvin kasvaneen vasikan. Tuotantopanosten määrä ja kasvatuksen kesto ennen ensimmäisen vasikan saamista vaikuttavat tilan kannattavuuteen ja ympäristöjalanjäljen kokoon. Hiehon ensimmäisen poikimisen ikä tulisi olla 24 kuukautta. Jokainen kuukausi joka ylittää yli kahden vuoden iän lisää tuotannon hiilijalanjälkeä keskimäärin 7,0 % (Crosson & McGee 2012).

Uudistushiehoiksi tulisi valita ne eläimet, jotka voidaan kasvattaa tavoite-elopainoihin koh-

neksen toinen puoli on uudistushiehot ja toinen siitossonni. Uudistushiehoille käytettävän sonnin ominaisuuksissa poikimahelppousominaisuuksien vaaliminen on ensiarvoisen tärkeää.

Karjan elinvoimaisuus Erilaiset terveysongelmat, kuolleisuus ja ennenaikaiset poistot nostavat emolehmätuotannon hävikkiä. Hävikki lisää työtä, heikentää tuotannon taloudellista tulosta ja imagoarvoa sekä kasvattaa ympäristörasitusta. Hävikiksi lasketaan eläimet, jotka eivät päädy ruokaketjuun. Tuotannon hävikkiä on myös, jos eläimet joudutaan teurastamaan ns.

Lyhyt kasvatusaika, aikainen teurasikä

Laiduntaminen

Tasalaatuiselle, yli 300 kg painavalle vasikkaryhmälle on loppukasvatustilalla helpompi järjestää hyvä dieetti kuin elopainoltaan pienemmille vasikoille. Toisaalta isompi vasikka hyödyntää loppukasvatusdieetin tehokkaammin kuin pienempi vasikka. Tällöin esimerkiksi ruokinnallisten sairastumisten osuus jää pienemmäksi. Hyvän vieroituspainon omaava vasikka on nopeampi loppukasvatettava kuin matalammalla elopainolla loppukasvatustilalle siirtynyt eläin. Keskivieroituspainoa nostamalla 50 kg hiilijalanjälki laskee keskimäärin 16 %.

Korkeammista vieroituspainoista syntyy yleensä myös korkeampi vasikkatili (Takahashi 2019).

Laidunnusratkaisut ovat aina tilakohtaisia. Jokaisella laidunratkaisulla on vaikutus tuotannon tulokseen, ympäristöön, eläinten hyvinvointiin ja tuotannon imagoon. Onnistuneilla laidunnusjärjestelyillä voidaan vaikuttaa positiivisesti tuotannon kannattavuuteen ja ympäristöön.

Laidunnus ylläpitää ja lisää luonnon monimuotoisuutta enemmän kuin mikään muu ympäristöllinen toimenpide. Eläimen itsensä laitumelta keräämä rehu on yleensä koneellisesti korjattua rehua edullisempaa. Laiduntavien eläinten rehun korjuuseen ei tarvita fossiilisia polttoaineita. Fossiilisten polttoaineiden käyttö lisää emolehmätuotannossa vapautuvien kasvihuonekaasujen määrää.

Laiduntaminen on taloudellisesti kannattava vaihtoehto, jos tuotantotavoitteet saavutetaan laidunkauden kuluessa. Jos laidunalan mitoitus ja kasvukauden olosuhteet ovat suotuisat, emolehmät eivät tarvitse laidunkaudella muuta rehua laidunruohon lisäksi. Emolehmien tulisi parantaa kuntoluokkaansa laidunkauden kuluessa ja vasikoiden tulisi kasvaa tasaisesti koko laidunkausi. Kevätpoikivien emolehmien poikiminen olisi hyvä ajoittaa 6–8 viikon ajanjaksolle maalis-huhtikuulle. Tällöin emolehmän maidontuotannon huippu ajoittuu laitumen kiihkeimpään kasvuajankohtaan, ja laidunnurmen nopeasta kasvusta saadaan paras mahdollinen hyöty irti.

Tavoitteena kestävä emolehmätuotanto

tuullisin tuotantopanoksin. Poikimakauden alussa syntyneet lehmävasikat ovat yleensä vieroitusiässä elopainoltaan painavimpia.

Toisaalta lehmävasikat, jotka ovat syntyneet poikimakauden alussa ovat karjan hedelmällisimpien emojen jälkeläisiä. Karjan hedelmällisyysominaisuuksien eteenpäin vieminen uudistushiehojen valinnan kautta on taloudellisesti kannattavaa.

Tilan olosuhteisiin parhaimmalla mahdollisella tavalla soveltuvien uudistushiehojen valintaan kannattaa paneutua huolella. Karjan menestyksekäs toiminta perustuu valittuun ja tilalla sovellettuun eläinainekseen. Käytetyn eläinai-

ennen aikojaan, liian nuorena, liian alhaisessa kuntoluokassa, liian matalassa teuraspainossa jne. Emolehmäkarjasta poistetun emon tilalle joudutaan kasvattamaan uudistushieho. Uudistushiehon kasvatuksesta muodostuu aina kustannus ja ympäristöllinen kuorma. Kaikesta hävikistä aiheutuva ympäristörasitus on suuri.

Jos eläinten menettämisiä tuotantoketjusta eli kokonaishävikkiä saadaan vähennettyä 1 % vuodessa, emolehmäkarjan ympäristövaikutus alenee 6,5 % vuodessa (Pullar 2011, Delisle 2019).

20 Tuottava

HEREFORD

Tehokas kasvatus vähentää olennaisesti naudanlihantuotannon ympäristövaikutusta. Kohtuullisen lyhyt kasvatusaika vaatii vähemmän ruokintapäiviä ja rehupanoksia. Tällöin muodostuneiden kasvihuonekaasujen määrä jää matalammaksi ja muodostunut lantamäärä jää pienemmäksi. Koko kasvatusajan tavoitteena tulisi olla hyväkasvuiset eläimet. Jokaisella 5 % päiväkasvun parannuksella saadaan tuotetun ruhokilogramman hiilijalanjälkeä laskettua 1,2 % (Pullar 2011). Muunnettuna suomalaiseen tuotantoon ja ruokintaan päiväkasvun merkitys voi olla jopa suurempi ruokinnan kasvihuonekaasujen vähentämisessä. Parantamalla päiväkasvua 12 %, kasvihuonekaasujen määrä ruhokilogrammaa kohden laskee lähes 8 %.

Emolehmätuotannon ympäristövaikutusta voidaan alentaa tehokkaimmin vähentämällä tuotantopanoksia tuotettua elopainokilogrammaa kohden. Tilalla käytetyn eläinaineksen soveltuminen tilan olosuhteisiin on yksi olennaisimmista seikoista tavoiteltaessa tuotannollisesti ja ympäristöllisesti kestävää emolehmätuotantoa.

Emolehmätuotannon imagon kannalta vasikkaja emokuolleisuuden vähentäminen pitäisi olla jokaisen tilan prioriteettilistalla ykkösenä.

Rehuhävikki syömättömänä, polkeentuneena lantakäytävällä tai pilaantuneena rehuna sekä sopimattomina ruokintaratkaisuna tulisi pitää mahdollisimman vähäisenä. Tuotannon tyhjäkäynnin kohdat liian pitkinä poikimaväleinä ja turhan vanhoina ensikkoina tulisi laittaa erityisen tarkkailun alle. Eläinvalinnoissa tulisi suosia rotutyypillisiä ominaisuuksia ja ylläpitää rodun vahvuuksia. Ympäristöllisesti kestävä emolehmätuotanto hyödyntää tilalla olevat resurssit tehokkaasti, ilman hävikkiä.

Teksti: Maiju Pesonen Kuvat: Johanna Jahkola

Ympäristöllisesti kestävän emolehmätuotannon perusajatuksena on hyödyntää nurmi maksimaalisesti ensiluokkaiseksi, herkulliseksi naudanlihaksi.

1) Panosta nurmentuotantoon

• Pellon peruskunnostus kuntoon

• Hyödynnä apila sekä säilörehunurmissa että laitumessa

• Käytä monilajisia seoksia (6–7 lajia vähintään), jotka soveltuvat alan

käyttötarkoitukseen

• Huolehdi multavuudesta

• Tavoittele korkeaa kuiva-ainesatoa 2) Emolehmän elopaino

• Punnitse ja tiedä emojesi aikuiselopaino (emon ikä yli 5 vuotta)

• Tavoittele karjaasi emoja, jotka pystyvät tuottamaan puolen vuoden iässä vasikoita,

jotka painavat 50 % emon elopainosta

• Tavoittele ominaisuuksiltaan tasaista karjaa

• Seuraa aikuiselopainon kehittymistä 3) Ruokinta

• Suunnittele ja toteuta emojen sisäkauden ruokinta, ilman yli- tai aliruokintaa

• Jos mahdollista, hyödynnä emojen kuntoluokka.

Tavoitteena pitää kuntoluokka välillä 2,5–3,5

• Jos joudut nostamaan kuntoluokkaa, tee se hyvillä rehuilla

• Emojen maidontuotantovaiheeseen tulee käyttää D-arvoltaan korkeampia rehuja

kuin ylläpitokaudella

• Emojen ruokinnan tulisi perustua ainoastaan karkearehuun

• Analysoi käyttämäsi rehut 4) Uudistushiehot

• Valitse karjaasi uudistushiehoja, jotka soveltuvat tuotantoosi kuin hansikas käteen

• Valitse uudistushiehoiksi karjasi hedelmällisimpien emojen tyttäriä,

joiden aikuiselopainon tiedät

• Valitse uudistushiehojen isäksi sonneja, joilla on hyvät emo-ominaisuudet ja

hyvä maidontuotannon taso

• Uudistushiehojen tulee saavuttaa tavoitepainot valitulla rehustuksella tehokkaasti,

ilman haasteita

• Seuraa kasvuja punnitsemalla eläimet säännöllisesti 5) Karjan elinvoimaisuus ja tavoitteellisuus

• Minimoi tuotannon hävikki

• Vältä vasikka- ja emokuolleisuutta oikeilla eläinvalinnoilla, riittävällä valvonnalla,

osaamisella ja hyvällä karjanhoidolla

• Puutu mahdollisiin sairastumisiin ja terveysongelmiin ajoissa

• Tavoitteena tulisi olla, että jokainen kasvattamasi eläin päätyy sille tarkoitettuun

loppukäyttöön, niillä kriteereillä, jotka olet määrittänyt 6) Kasvu

• Hyvin kasvavilla eläimillä saavutetaan matalampi hiilijalanjälki ja

parempi kannattavuus

• Tavoittele eläimiä, jotka kasvavat hyvin tilasi olosuhteissa

• Valitse teuraskasvatukseen suuntautuvien eläinten isiksi siitossonneja,

joilla on hyvät kasvut ja teurasominaisuudet.

• Tavoittele, että eläimesi kasvavat hyvin myös jatkokasvatuksessa

• Vasikoiden vieroituselopaino puolen vuoden iässä tulisi olla yli 300 kg,

jos tilasi emojen elopaino on yli 750 kg

• Teuraskasvatuksessa hereford-sonneilla syntymästä teurastukseen tulisi tavoitella

yli 1300 g päiväkasvuja. Hereford-hiehoilla vastaavasti 1000 g päiväkasvuja.

7) Laiduntaminen

• Onnistuneilla laidunnusjärjestelyillä voidaan vaikuttaa positiivisesti tuotannon

kannattavuuteen ja ympäristöön

• Vältä ylilaidunnusta eli liian lyhyttä kasvustoa!

• Laiduntaminen on taloudellisesti kannattava vaihtoehto, jos tuotantotavoitteet

saavutetaan laidunkauden kuluessa = emot kuntoutuvat ja vasikat kasvavat hyvin

• Rotaatio- eli kiertolaidunnuksella saavutetaan pohjoisissa olosuhteissa paras

tuotannollinen tulos

• Eläimille tulee olla lehtevää kasvustoa laidunnettavaksi

• Jokaisen kierron jälkeen lohkolle on jäätävä riittävästi lehtevää kasvustoa

nurmen kasvupotentiaalin säilyttämiseksi Tuottava

HEREFORD

Tanskan Hereford-yhdistys 50 vuotta!

Tanskan Hereford-yhdistys täytti 50 vuotta vuonna 2019. Juhlavuoden näyttelyn tanskalaiset järjestivät heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Oman juhlanäyttelymme kanssa päällekkäisestä aikataulusta johtuen Suomesta ei varsinaista edustusta heidän juhlanäyttelyssään ollut.

Syyskuussa tanskalaiset juhlistivat vuosipäiväänsä varsinaisesti viikonlopun mittaisella juhlaohjelmalla, johon kutsuttiin myös kansainvälisiä edustajia. Loppujen lopuksi paikalla oli 18 kansainvälistä edustajaa kahdeksasta eri maasta. Suomesta matkaan lähdimme me, Taru ja Senja Luomajärvi.

Juhlaviikonlopun ohjelma alkoi tilavierailulla Haurum Herefords -tilalle, missä tutustuimme tilan pitkään historiaan sekä näyttävään eläinainekseen.

Tilavierailulta siirryimme Hotel Pejsegaardeniin, jossa varsinainen juhla pidettiin. Ennen juhlaa oli tarjolla paneelikeskustelu aiheesta Hereford in changing world. Paneelissa keskustelemassa olivat tanskalainen poliitikko Torsten Schack Pedersen, WHC:n yleissihteeri José Bonica Uruguaysta, Kanadan Hereford-yhdistyksen presidentti Albert Rimke, Britannian Hereford-yhdistyksen yleissihteeri David Deakin, Danish crown -lihatalon toimitus-

johtaja Claus Hein sekä Tanskan Herefordyhdistyksen puheenjohtaja Knud Erichsen.

Keskustelussa sivuttiin niin vegaanitrendiä kuin herefordin markkinoinnin parantamista. Välttämätöntä oli myös tarttua syksyn puhutuimpaan teemaan eli ilmastoon. Eri maiden suhtautuminen ympäristöystävällisyyteen ja fossiilipolttoaineista luopumiseen vaihteli, mutta kaikilla on suunta kohti yhä pienipäästöisempää yhteiskuntaa. Kaikki olivat erityisesti yhtä mieltä siitä, kuinka hieno ilmiö ja tuote hereford on, ja kuinka meidän tulisi löytää yhä parempia tapoja tuoda rotumme hyvät puolet esiin ja levittää siitä tietoisuutta kuluttajien keskuudessa.

Paneelikeskustelusta siirryttiin pikaisen valmistautumisen kautta juhlimaan. Ilta alkoi cocktailtilaisuudella, josta siirryimme pöytäjuhlaan.

Ilta oli selkeästi hyvin suunniteltu ja valmisteltu sillä se sisälsi jopa itse sanoitettuja lauluja herefordista. Kolmen ruokalajin illallisen edetessä pidettiin puheita ja ojennettiin lahjoja. Me vuorollamme pidimme pienen kiitospuheen ja luovutimme eläintaiteilija Päivi Latvalan uniikin taulun. Ilta eteni rennosti jälkiruuan kautta livebändin siivittämiin tansseihin ja tanskalaiseen tapaan katettuun smörgåsbord-yöpalaan.

Aamulla juhlaohjelma jatkui aamupalan jälkeen tilavierailulla Solbakkens Hereford -tilalle. Vierailulla sää ei varsinaisesti suosinut, mutta saimme tutustua upeaan tilaan ja nauttia herkulli-

SINCE 1986

Taru ja Senja Luomajärvi ojentamassa eläintaiteilija Päivi Latvalan taulua Tanskan Herefordyhdistyksen puheenjohtaja Knud Erichsenille.

Samuli Naaralainen puh. 040 558 8458 www.piittalahereford.fi

sista tarjoiluista. Tämän tilan erityisyyksiä olivat vasikoiden rehunkäyttökykyä seuraava tutkimus sekä isännän vanhojen traktorien, joita heillä jo nyt oli yli 20 kappaletta, keräilyharrastus. Tämä vierailu oli varsinaisen juhlaohjelman viimeinen yhteinen ohjelmanumero, mutta me järjestimme itsellemme vielä yksityisen tilavierailun sunnuntai-illaksi Markeslevgaard Hereford -tilalle.

Vielä kerran suuret kiitokset ja onnittelut Tanskan Hereford-yhdistykselle vuosipäivän johdosta!

Teksti ja kuvat: Taru ja Senja Luomajärvi

Kutsu karjanäyttelyyn!

FARMARI 2020 on valtakunnallinen karjanäyttely.

Hereford vuosinäyttely torstaina 2.7.

Juhlavieraat tutustumassa Haurum Herefords -tilan karjaan.

2.7. TORSTAI - Hereford vuosinäyttely, Hereford Junior Handler ja Showmanship - Suomenkarja - Junior Showmanship

Hereford näyttelyluokat: 1.

2.

3.

4.

5.

6.

22

Nuoremmat hiehot Vanhemmat hiehot Nuoret sonnit Vanhat sonnit Lehmä-vasikka luokka Champion-luokka

3.7. PERJANTAI - Holstein vuosinäyttely - Brown Swiss - Jersey 4.7. LAUANTAI - Ayrshire - Showmanship Farmari avoinna: to–pe 10–18, la 10–17 Pääsyliput ennakkoon ja helposti netistä:

ILMOITTAUTUMISET

OSALLISTUMISMAKSU

- Paikkavaraukset viimeistään perjantaina 24.4.2020 - Eläintiedot osallistuvista eläimistä viimeistään perjantaina 29.5.2020.

1. ja 2. näyttelypäivä 40 , 3. näyttelypäivä 20 + alv/ eläin/näyttelyvuorokausi

farmari.net/content/karjanäyttely

Näyttelyn järjestäjä pidättää oikeuden muokata kilpailujen luokkajakoa

Näyttelyeläinten terveysvaatimukset Mm. M. bovis A-status ja ei salmonellaa. Näyttelyeläinten terveysvaatimukset tarkemmin ETT:n sivuilta www.ett.fi/nauta/ohjeet/. Lisäksi Nasevan sähköinen todistus pitopaikan terveystilanteesta tai ETU-Nautakarjan terveystodistus www.ett.fi/nauta/lomakkeet/.

Lisätietoa: Sari Morri, sari.morri@proagria.fi, puh. 043 826 8643

www.farmari.net

Charolais-tilalla kuvausavustajana.

Karjaoppia Kanadasta Kesällä 2019 olin kolmen kuukauden ajan työharjoittelussa Kanadan Albertassa, Forestburgin kylässä sijaitsevalla Little Poplar Grove Herefords -tilalla. Sain harjoittelupaikan vanhojen tuttujeni kautta, jotka myös majoittivat minut koko kesäksi.

Nautoja harjoittelutilallani oli yhteensä reilut 500, joista hereford- ja black baldie -emoja oli noin 240. Emojen lisäksi tilalla kasvatettiin itse hiehot ja sonnit, joita myytiin jalostuskäyttöön huutokaupoissa. Näiden lisäksi tilalla oli aina kasvamassa parinkymmenen härän lauma teuraskäyttöön. Pääjalostussuuntana tilalla olivat sarvelliset herefordit, mutta tilan isäntä tykkäsi enemmän black baldieista, joiden jalostuksesta ja värien periytymisestä hän oli hyvin tarkka.

Minun työtehtäviini kuului päivittäin laidunten tarkistaminen. Se olikin lempityöni koko kesän – kantriradio soimaan ja vanhan GMC:n nokka kohti preeriaa, mikäs sen parempaa! Laidunkierroksilla tarkistin aina kaikkien eläinten jalat ja silmät foot rot- ja pink eye -tautien varalta ja kävin tarkistamassa, että vesipumppu toimii ja eläimet ovat käyneet juomassa. Kerran jos toisenkin sain laidunkierrosteni aikana myös ajaa karkulaisvasikoita takaisin laidunaitojen oikealle puolelle. Kerran päädyin itsekin ajettavaksi, tosin laidunaitojen ulkopuolelle, kun tilan vanha angus-sonni oli sitä mieltä, etten ollut jalkaisin hänen laumaansa tervetullut.

Laiduntarkastusten lisäksi tehtäviini kuului kaikenlaiset vaihtelevat tilan askareet, joita minulle määrättiin. Kesän aikana hyvinkin tutuksi ehti tulla minulle aivan liian suuri kumihaalari, painepesuri ja koneiden pesu kuten

myös siivoamattoman rehusiilon huumaava tuoksu, rautaharava ja talikkokin. Gopherien myrkyttäminenkin alkoi loppukesästä olla jo melko tuttua hommaa. Vanhan navetankin pääsin tyhjentämään kaikesta kuivikkeesta käsin lapiolla ja kottikärryllä, kun ei vanhoista oviaukoista millään koneella mahtunut sisään.

Erityistä lempparihommaani oli kuitenkin +38 °C helteessä vanhojen autonrenkaiden heittely auton lavalle ja sieltä pois. Pääsin myös paljon mukaan eläinten käsittelyyn, joka tapahtui aina käsittelyhäkeissä ja -kehässä.

Polttomerkit, korvatatuoinnit, hormoniimplantit sekä pallien ympärille laitettavat kuminauhat tulivat siinä hommassa tutuiksi.

Hereford-tilan lisäksi autoin muutamana päivänä kuukaudessa myös Springside Farms -charolais-tilan töissä. Charolais-rotuisten eläinten kanssa työskenteleminen oli mielen-

kiintoista vaihtelua ja sain paljon eläviä esimerkkejä siitä, että herefordit tosiaan ovat luonteeltaan keskimääräistä rauhallisempia.

Tämä tila oli muutenkin mielenkiintoinen, koska tilan isäntä omisti yksin reippaasti yli 300 emoa, mutta ei yhden yhtä maatalousrakennusta tai peltohehtaaria. Tilan isäntä vuokrasi useilta eri paikkakunnilta ja tiloilta rakennuksia, tarhoja ja laitumia eläimilleen. Hänen kanssaan työskenteleminen olikin yhtä suurta Etelä-Albertan roadtrippiä. Hänen kanssaan työskennellessäni opin, että kun vain tarpeeksi on halua ja innostusta jotakin asiaa kohtaan, voi saada paljon aikaan ihan yksinkin ja ilman yhteen paikkaan ankkuroitumista. Opin muun muassa myös sen, että parinsadan nautaeläimen lauma seuraa edellä menevää herkuilla lastattua avolavaa noin 30 % todennäköisyydellä. Samalla opin, että jäljelle jäävällä 70 % todennäköisyydellä lauman takana ajavalla mönkijäkuskilla tulee kiire pitää porukka kasassa. Aina kuitenkin saatiin hommat hoidettua ja eläimet oikeaan osoitteeseen.

Sekä hereford- että charolais-tilalla pääsin myös tutustumaan paikalliseen tapaan kouluttaa näyttelyeläimiä. Huomasin, että charolaisrotuisten hiehojen koulutukseen ei riitä kaksi viikkoa ja pari kertaa kiinni sitomista. Kun kymmenes kerta riimusta kiinni sidottuna oli lähellä, olivat eräät neidit vieläkin sitä mieltä, että he eivät hommasta piittaa. Yksi yritti kovasti tulla käsittelyhäkin katosta läpi ja puukko oli todella tarpeellinen väline siinä tilanteessa, kun yksi oli kujassa kaksinkerroin taittuneena päästään riimussa roikkumassa.

Muutaman riimun kustannuksella kaikista kuitenkin loppujen lopuksi tuli aivan mallikkaita myyntihiehoja ja narussa käveleminen ei tuottanut enää minkäänlaisia ongelmia.

Puolitoistavuotiaiden hereford-sonnien koulutus sujui hieman rauhallisemmissa merkeissä, mutta sonnien pitkät sarvet toivat siihenkin hommaan oman jännityksensä.

Päivittäisellä laidunkierroksella.

Hereford-tilalla vanhat sonnit ja hevoset toimivat pihan nurmikoiden siistinä pitäjinä sulassa sovussa.

Kesäni ranchandina Kanadassa oli kokonaisuudessaan todella opettavainen. Farmers tan -rusketuksen ja kantrimusiikin lisäksi reissusta tarttui mukaan karjahommiin ja kaikkeen muuhunkin ihan uutta näkökulmaa ja paljon uusia taitoja maatalouteen ja eläinten käsittelyyn. Olihan siellä niin kivaa ettei poissa malta pysyä, uusi reissu onkin jo suunnitteilla!

24

With Canadian regards, Senja Luomajärvi

25 Tuottava

HEREFORD

Tuottava

HEREFORD

Lähdin toukokuussa 2018 Kanadaan tekemään sadan päivän maatilaharjoittelua, joka kuuluu agrologin opintoihini Mustialassa. Alun perin kolmen kuukauden harjoitteluksi suunniteltu reissu venähtikin seitsemäksi kuukaudeksi, ja palasin kotiin vasta hieman ennen joulua.

Asuin- ja työpaikkanani koko tuon seitsemän kuukauden ajan oli Bar Pipe Hereford Ranch, joka sijaitsee Okotoksissa Calgaryn eteläpuolella Albertassa. Tilalla kasvatetaan puhdasrotuisia herefordeja jalostuskäyttöön.

Puolitoistavuotiaat sonnit ja valikoitu joukko saman ikäisiä astutettuja hiehoja myytiin tilan omassa huutokaupassa marraskuun lopulla.

Bar Pipen omistaa Crossin perhe, ja tilan managerina toimi Doug Finseth vaimonsa Judyn kanssa. Herefordien lisäksi tilalla oli lampaita koirien opettamista varten. Judy kasvattaa ja kouluttaa paimennuskäyttöön bordercollieita, jotka ovat päivittäin mukana tilan töissä.

Tavallinen päiväni alkoi nuorten sonnien ruokinnalla, jonka jälkeen lähdin katsomaan emot ja vasikat sekä siitossonnit. Samalla tarkistettiin aitojen kunto, juottojärjestelmät sekä kivennäis- ja suola-astiat täytettiin. Vankat aidat kiersivät suuria laidunlohkoja, jotka jaettiin kevyillä sähköaidoilla pienempiin alueisiin.

Yhdellä suurella lohkolla laidunsi yleensä vain yksi lauma. Laumoja siirrettiin yhdestä kahteen kertaan viikossa alueelta toiselle ruoan riittävyyden mukaan.

Viikot täyttyivät muustakin puuhasta. Saapuessani Kanadaan toukokuussa, lehmien poikimakausi oli lähes loppu, mutta lampaat vasta aloittelivat. Lampaat pääsivät laitumelle karitsoimaan toukokuun puolen välin tienoilla.

Lauma haettiin aina yöksi sisään latoon, sillä kojootit olivat uhka karitsoille ja välillä jopa aikuisille lampaille. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta lampaista ja erityisen mieleenpai-

nuva oli heti ensimmäisellä viikolla ollut kerintäpäivä, jonka aikana kerittiin lähes 200 lammasta, kun Bar Pipeen saapuivat keritsijät sekä muutama muu lampuri lampaidensa kanssa.

Alkukesästä tehtiin myös lehmien laumajaot, vasikat punnittiin ja rokotettiin sekä vuotiaat sonnit ja hiehot ultraäänimitattiin. Alkukesän urakka päättyi eläinten laitumelle laskuun hevosten ja koirien avustuksella. Samoihin aikoihin onnistuin murtamaan sormeni sonneja ruokkiessani. Onnettomuus siirsi minut hetkeksi toimiston puolelle paperitöihin, sekä koiran kanssa lampaita paimentamaan.

Kesän kohokohtiin kuului Calgary Stampede, jossa kävimme katsomassa ensin tavallisen kilpailupäivän sekä lopuksi finaalit. Heinäkuussa lensimme Quebeciin Kanadan hereford -nuorten pääkilpailuun Bonanzaan. Siellä nuoret karjankasvattajien alut kilpailivat omien eläin-

Pari sanaa alkionsiirrosta

tensä kanssa näyttelyissä, showmanshipissä, tuomaroinnissa sekä groomingissa. En itse osallistunut kuin tuomarointiin, sillä kipsattu käteni oli hieman haitaksi. Kipsin poistamisen jälkeen pääsin osallistumaan Lacombessa järjestettyyn Albertan nuorten vastaavaan kilpailuun.

Sain elokuun lopulla tilaisuuden tehdä 70 vrk:n asiantuntijaharjoittelun Alberta Hereford Association:lle, jonka puheenjohtaja Judy oli tuolloin. AHA:n harjoittelun aikana toimin some-vastaavana, olin mukana heidän kokouksissaan, rekisteröin Bar Pipen 2018 syntyneet vasikat sekä osallistuin huutokaupan järjestämiseen. Kiersimme syksyn aikana muutaman muunkin tilan huutokaupoissa. Pääsin myös osallistumaan Farmfair-näyttelyyn Edmontonissa Rutledge Herefords:n väen kanssa.

Vapaa-aikani kului pääasiassa koirien kanssa touhutessa. Paimennuskärpänen pääsikin puraisemaan harjoitteluni aikana pahemman kerran, ja innostuin treenaamaan iltaisin paimennuskilpailuita varten. Lokakuun alussa osallistuin yhden Judyn koiran kanssa alokasluokkaan pienissä kilpailuissa. Valtavaa menestystä emme saavuttaneet, mutta kokemusta senkin edestä.

Harjoitteluista jäi käteen paljon enemmän kuin osasin ikinä kuvitella. Tapasin mahtavia ihmisiä karjan parista sekä sen ulkopuolelta, opin joka päivä jotakin uutta lehmistä ja varmistuin uravalintani osuneen todellakin nappiin. Kirsikkana kakun päällä oli kielitaidon karttuminen.

Kotiinpaluun jälkeen kuulin paljon vitsailua aksentistani. Kanadalainen elämäntapa karjan kanssa sopi minulle kuin nenä päähän, ja vierailuita tulee tehtyä varmasti myös jatkossa!

Teksti ja kuvat: Riikka Lehtinen

Venähtänyt harjoitteluni Kanadassa 26

Vuosi USAssa Suoritin maatalousharjoittelun MAST Internationalin kautta Montanassa, Yhdysvalloissa alkaen keväästä 2018. Tila sijaitsi Whitewaterissa, Koillis-Montanassa. Harjoittelutilallani oli kuluvana kesänä vain noin 350 emoa, joka alueen mittapuulla on varsin vähän. Karjan vähyyttä kuitenkin kompensoi lähestulkoon 5 000 hehtaarinen viljelysala. Kesän viljelykasveja olivat rypsi, vehnä sekä linssi. Edeltävä talvi oli ollut raju, alkukesä oli erittäin kuiva ja loppukesä lähenteli sade-ennätyksiä, minkä takia harjoittelukesäni oli alueen viljelijöille erityisen vaikea.

Mikäli viljasato epäonnistui syystä tai toisesta, annettiin karjan laiduntaa kaikki korjaamaton kasvusto. Viljelijöiden mukaan kaikki tämä on täysin normaalia, sillä jäämiä ei kuulemma jää.

Harjoittelusta jäi parhaiten mieleen mielenkiintoiset ihmiset ympärilläni, suomalaisesta merkittävästi poikkeava viljelykulttuuri sekä kaiken suuruus. Amerikassa kaikki tosiaan on isompaa ja siihen voi huomaamattaan jäädä koukkuun! ”The girl who runs the sprayer”.

Olin tilan ensimmäinen harjoittelija eikä työtehtävilläni siksi ollut selkeää kaavaa. Autoin paljon karjan kanssa, mutta pääsin pellollekin muun muassa jyräämään, viljakärrykuskiksi sekä levittämään apulantaa. Erityisesti osaamisalakseni muodostui kuitenkin ruiskuttaminen, josta myös johtui koko kylän käyttämä lempinimi ”the girl who runs the sprayer”.

Kuukaudet osana montanalaista tilaa opettivat hurjasti ja maailmankuva laajeni kertarysäyksellä. Ensimmäinen oppimani asia, joka tuli itselle melko järkytyksenä, oli kuinka pihalla voikaan preeriakarjan kanssa olla, vaikka kuinka olisi hyvä eläintenkäsittelijä kotipuolessa. Asiaan saattoi toki vaikuttaa sekin, että alueella kaikki karja oli käytännössä aberdeen angusta. Syitä, miksi punavalkoinen rotumme ei ollut enää suosiossa, oli esimerkiksi silmäsyöpä ja ihon palaminen. Eläinten siirrot laitumelta toiselle ja päivittäin tekemäni laiduntarkastukset aiheuttivat alkuun hampaidenkiristyksiä. Paikalliseen karjanhoitoon kuului olennaisena osana vasikoiden polttomerkitseminen ja sonnien kuohiminen. Polttomerkitsemisen haju, ilman kivunlievitystä puukolla pallien poisto ja irti paleltuneet korvat olivat ilmiöitä, jotka ensikertalaista alkuun hieman puistattivat, mutta kaikkeen näemmä tottuu.

Toinen järkytys oli ruiskutukset, joita tosiaan myös itse suurimmiksi osin hoidin. Suurin osa kasvustoista ruiskutettiin useaan otteeseen, erittäin väkevillä liuoksilla ja pahimmillaan jopa karjan seassa tai nuolukivien yli.

Cowgirl toteuttamassa unelmaansa PohjoisDakotan uskomattomattomissa ratsastusmaastoissa.

Kahdeksan kuukautta kestäneen harjoittelun jälkeen koitti muutto Minneapolikseen, jossa kutsui kevätlukukausi University of Minnesota’ssa. Sain valita kolme kurssiani oman mielenkiinnon mukaan CFANS (College of Food, Agricultural and Natural Resources) tarjonnasta. Lempikurssini oli Livestock and carcass evaluation -kurssi, jossa pääsimme arvioimaan, mittailemaan ja jopa maistelemaan nautoja, lampaita ja sikoja niin teuras- kuin jalostusnäkökulmastakin. Helmikuun puolesta välistä aloin myös opintojeni ohessa työskentelemään kasvipatologian laitoksella tutkimusavustajana vehnän ja ohran sairauksia tutkivassa tutkimuksessa.

Helmikuun lopulla osallistuin ensimmäistä kertaa Hereford – Champion of the world -viikolle Texasissa. Alkuviikosta vietimme päivät Fort Worth stock show & rodeossa, jossa pääsin ensimmäistä kertaa ihmettelemään suuren maailman mallia näyttelytouhuissa. Toinen toistaan tasokkaampien hereford-näyttelyiden ja -huutokaupan seuraamisen jälkeen iltaisin osallistuttiin paikallisten herefordyhdistysten tapahtumiin ja tutustuttiin yöelämään historiallisen stock yardsin alueella.

Kansainvälistä porukkaa oli johdattamassa PJ Budlerin lisäksi stock yardsin omistaja Steve Murrin. Hän muun muassa kuljetti vieraita ympäri kaupunkia ja järjesti sisäänpääsyn omistamaansa iltarodeoon. Rodeoon pääsimme myös FWSSR rodeon avajaisiltana. Kolmen näyttelypäivän jälkeen koitti ensimmäinen reissupäivä, jolloin vierailimme Trans ova -alkionsiirtoasemalla Bryanissa sekä Texas A&M Universityn lihakarjatiloissa, jossa tutustuim-

me yliopiston lisäksi myös Double L Cattle -tilaan. Tämän päivän jälkeen ohjelma olisi jatkunut hereford-tilavierailuiden merkeissä Texasia kiertäen, mutta itse jouduin palaamaan takaisin opintojeni pariin. Matka oli erittäin inspiroiva, hyvin järjestetyissä puitteissa ja sisälsi runsaasti uusia kansainvälisiä tuttavuuksia!

Yhdysvallat on varsin monimutkainen, mutta kiehtova maa. Olen erittäin kiitollinen, että pääsin tutustumaan paikalliseen maatalouteen ja sen eri osa-alueisiin. Paljon on asioita, joista tykkäsin, mutta yhä enemmän matkan aikana oppi myös arvostamaan asioita, jotka ovat Suomessa paremmin.

Teksti ja kuvat: Taru Luomajärvi

28

29 Tuottava

HEREFORD

Tuottava

HEREFORD

ARO-TANNER -Rakenteen puolesta-

Verti-Mix 1251

Verti-Mix 1500 K Double

Verti-Mix 2401 Double

ͳͳͷ ͸Ͷ͹ʹͲ ¡ ¡

Ǥ ͲͶͲ ͷͻͳ ͵Ͳ͵͵

Ǥ ̷ Ǥ

Ǥ Ǥ

Strautmannseosrehuvaunut saatavilla NHK:lta

Verti-Mix 3101 Double

Huippulaadukkaita Strautmannin seosrehuvaunuja on kaikkiaan 50 eri kokoista mallia, jotka pystytään räätälöimään asiakkaiden tarpeiden mukaan.

Seosrehuvaunu mahdollistaa ruokintaratkaisut, joiden avulla eläimet pysyvät fyysisesti hyväkuntoisina ja ovat vähemmän alttiita sairastumaan.

Kysy myyjiltämme lisätietoja Strautmannin seosrehuvaunumallistosta. Yhteystiedot: www.nhk.fi INNODUR-sekoitusruuvi on askelruuvi, joka tehostaa ainesosasten sekoittumista.

Yritysesittely

Laidun Hereford Herefordlihaa myyvä Laidun Hereford on noussut monen tietoisuuteen muun muassa erottuvilla mainoslauseillaan. Yrityksellä on verkkokauppa, joka on toiminut vuodesta 2012 lähtien. Lihaa toimitetaan myös kotiintoimituksella sekä viimeisimpänä Minitorien kautta. Minitorit ovat sanalla sanottuna lihaautomaatteja. Kun yleensä on ehkä totuttu näkemään automaateissa juomia ja pientä purtavaa, Laidun Hereford on tuonut automaatteihin nyt myös lihan. Laidun Herefordin toinen omistaja, Jussi Harju, avasi minulle yrityksen toimintaa nykyisellään sekä valotti hieman myös tulevaisuuden näkymiä.

Laidun Hereford toimittaa lihaa tällä hetkellä verkkokaupan kautta Rovaniemi–Helsinki-akselilla. Kotijakelua toteutetaan pääkaupunkiseudulla, missä asiakaskuntaa on tiiviimmin.

Minitorit ovat sekä jääkaappi- että pakkasautomaatteja, ja niitä on tällä hetkellä toiminnassa Kauhajoella ja Seinäjoella yhteensä neljä. Toiveena olisi saada automaatteja lisää pääkaupunkiseudulle. Lisäksi yritys on aktiivisesti mukana eri tapahtumissa maistattamassa ja myymässä tuotteitaan.

Ensimmäinen sysäys omasta leikkaamosta lähti liikkeelle vuoden 2017 syksyllä. Sitä ennen oli jo pitkään pohdittu leikkaamon tarvetta ja sen mahdollista toteuttamista. Ratkaiseva hetki toteutukselle tuli, kun Laidun Herefordille tarjoutui mahdollisuus rakentaa leikkaamo Pirjon Pakarin laajentamiin tiloihin, joista löytyi neliöitä vuokrattavaksi asti. Kustannustehokas ratkaisu oli avain leikkaamon luvittamisen käynnistymiseen, joka kesti vuoden verran. Varsinaisiin rakennustöihin meni aikaa noin kahdeksan kuukautta. Vaikka leikkaamon luvitusprosessi onkin hieman kevyempi kuin turvetuotannon luvittaminen, mistä Jussi Harjulla myös on kokemusta, oli leikkaamon paperisodan eturintamassa tukena myös konsultti. ”Konsultti tietää, mihin kysymyksiin pitää löytää vastaukset. Hän tuntee luvitusprosessin eri vaiheet ja niiden etenemisjärjestyksen.”, kertoo Harju. Valmis leikkaamo otettiin käyttöön 1.9.2019.

Leikkaamon myötä myös Laidun Herefordin tuotevalikoima laajentui. Hankittuna on esimerkiksi dry aged -kaappi, johon menevät pihvit voidaan nyt huomioida leikkuussa erikseen. Erikseen leikataan ja pakataan myös au-

Laidun Herefordin toiminta on alati laajentuvaa. Tällä hetkellä toimitusalue on laajenemassa, verkkokauppa uudistetaan, kotiintoimitusalueet laajenevat uuden jakelijan myötä ja automaattikauppaa kehitetään. Viimeisin suuri investointi oli oman leikkaamon perustaminen Kauhajoelle. Verkkokauppa toimii nykyisellään parhaiten pääkaupunkiseudulla. Verkkokaupan alustaa ollaan nyt kehittämässä paremmin älylaitteille soveltuvaksi, sillä suuri osa ostoksista tehdään juuri tabletilla tai älypuhelimella.

tomaattimyyntiin menevät tuotteet. ”Tuottajat pyrkivät tekemään isoja pakkauksia omien kulujensa karsimiseksi, kuluttaja taas haluaisi pienempiä pakkauksia. Nyt voimme paremmin vastata siihen, mitä asiakas haluaa.”, toteaa Jussi Harju oman leikkaamon eduista.

Aiemmin Laidun Hereford toimi yhteistyössä lähialueiden toimijoiden kanssa muun muassa leikkuupalveluiden osalta. ”Eri tuotteiden valmistaminen eri puolilla oli aiemmin hankalaa.

Nyt oman leikkaamon valmistuttua lihojen ja puolivalmiiden tuotteiden kuljettaminen paikasta toiseen jäi pois, ja kaikki tuotteet saadaan valmistettua alusta loppuun omassa laitoksessa.”, Harju jatkaa. Hyvänä asiana Harju pitää myös sitä, että tuotteita ei tarvitse myöskään valmistaa varastoon suuria määriä vaan leikkuuta saadaan toteutettua varsinaisen tarpeen mukaisesti, mikä tuo joustavuutta toimintaan.

Leikkaamon vuosikapasiteetti on laskennallisesti 400 nautaa vuodessa. Tällä hetkellä toiminta on ollut käynnissä neljä kuukautta ja omia leikkuita tehdään joka toinen viikko.

Muuna aikana tehdään tuotteiden jalostusta sekä tuotekehittelyä. Leikkaamossa työskentelee tällä hetkellä yksi työntekijä, joka hoitaa edellisten lisäksi myös myyntiä ja markkinointia. Tulevaisuudessa on mahdollisesti tarvetta lisätä määrää parilla työntekijällä. Kiireaikoina käytetään tarpeen mukaan väliaikaista lisätyövoimaa. ”Kauhajoella on onneksi hyvä saatavuus ammattitaitoisissa lihanleikkaajissa.”, Harju mainitsee.

Leikkaamolla tehdään leikkuuta rahtipalveluna myös muille. Leikkuun, jalostuksen ja pakkaamisen lisäksi voi pakkauksiin saada myös valmiit etiketit vaikkapa omalla logolla varustettuna. ”Aiemmin etikettejä painatettiin ulkopuolella, mikä kävi pienten erien osalta kalliiksi. Nyt voimme tulostaa etiketit suoraan paikan päällä halutuilla tiedoilla.”, Harju kertoo.

Jussi Harju innostuu, kun tulee puhe automaateista. Hän myös maahantuo kyseisiä laitteita. Harju kertoo, että kun hän ensimmäisen kerran soitti ulkomaille automaatteja valmistavalle tehtaalle, langan toisessa päässä kysyttiin, mistä mies soittaa ja vastauksen saatua kysyttiin vielä maamme väkilukua. Harju kertoi tehtaan edustajalle Suomen väkiluvun olevan vähän viiden miljoonan päälle. ”Se on kyllä aika vähän!”, kuului vastapuolen reaktio. Kaikki on suhteellista, sanotaan, ja näin uskoo myös Jussi Harju.

Hän pitää automaattien ehdottomana etuna sitä, että sillä tavoitetaan kuluttaja suoraan. Ne ovat hiljaisia puurtajia, jotka tekevät myyntityötä koko ajan käynnissä ollessaan. Yksi automaateista on juuri avatussa Seinäjoen Ideaparkissa, jossa nelipäiväisten avajaisten aikaan kävi hieman alle 200 000 kävijää. Tuotteet ovat koko ajan ohikulkijoiden nähtävillä ja saatavilla. Kosketusnäytöltä valitaan haluttu tuote ja hihnakuljetin tuo tuotteen automaatista asiakkaan saataville. ”Automaatteihin saa rakennettua vaikkapa kokonaisen tarinan, sillä näytölle saa halutessaan näkymään kuvia ja videota.”, Harju kertoo. Yksi automaateista on asennettuna peräkärryyn, joka on helppo siirtää myös ulkoilmatapahtumiin myyntiä tekemään.

avainsanoja haaveen toteuttamiseksi. ”Nythän tilanne on se, että jokainen puuhailee omilla tahoillaan. Sopivalla yhteistyöllä saataisiin tarjolle isompaa volyymia ja varmempaa tarjontaa.”

Teksti: Tiina Hilli Kuvat: Jussi Harju

Automaatit eivät ole ainoastaan Laidun Herefordin omien tuotteiden myyntiä varten, sillä niistä on saatavissa myös muiden tilojen tuotteita. Minitoreista on saanut ostaa jopa kananmunia. ”Minusta automaatit palvelevat suoramyyjiä valtavan hyvin. Ylläpito on ainut huolehdittava asia, automaatti hoitaa muun eikä siten myyntityö ole tuottajalta pois varsinaisesta tuottamisesta.”, Harju toteaa. Hän jatkaa, että automaatit soveltuisivat erinomaisesti esimerkiksi usean suoramyyntitilan yhteiseksi panostukseksi. Automaatti ei myöskään syö mahdollisen oman markkinoinnin merkitystä. ”Meillä on esimerkiksi Ideaparkissa automaatin vieressä tarjolla valmiina paikka, jonne automaattituotteita toimittaneet voivat vapaasti mennä mainostamaan ja maistattamaan omia tuotteitaan, jotka ovat sitten ostettavissa automaatista.”, Harju lisää. Hän maalailee vielä tulevaisuuden visioita automaattien käytöstä lihan suoramyynnissä. ”Yksittäinen automaatti ei ole kustannuksiltaan kohtuuton, esimerkiksi usean tilan yhteishankinnalla.”, Harju toteaa. Haaveena olisi lisätä automaattien määrää pääkaupunkiseudulla, missä ostajakuntaa on paljon enemmän. ”Sinne pitää mennä, missä ihmiset ovat. Mutta pääkaupunkiseudulle tarvittaisiin paljon automaatteja, siinä kohtaa tarvitaan jo leveämmät hartiat.” Harju pohdiskelee, että mikäli kiinnostusta löytyisi, voisivat mahdollisesti tuottajien välinen yhteistyö ja joukkorahoitus olla

32

33 Tuottava

HEREFORD

Tuottava

HEREFORD

Tilaesittelyt

Emolehmätuotanto – oikea tie ja oma juttu

Emolehmätuotannossa on ollut viime vuosina nostetta. Tuottava Hereford 2018 esitteli teurastamoiden hankkeita emolehmäpaikkojen lisäämiseksi. Muun muassa näillä hankkeilla on edesautettu monia viimeaikaisia tilojen laajennuksia ja uusien tuottajien mukaantuloa. Tuotantoon lähdetään kuitenkin edelleen mukaan myös omatoimisesti ja rauhallisempaan tahtiin.

pi emo on viisaasti opastanut lantakäytävälle syntyneen vasikan parren puolelle makaamaan.”, Hilmola kertoo. Investoinnin myötä tilan eläinmäärä tuplaantui kertaheitolla. Sen jälkeen isännän työt tilan ulkopuolella ovat saaneet jäädä. ”Jos en olisi rakentanut, olisi toinen vaihtoehto ollut lopettaa emolehmien pito.” Sonnivasikat lähtevät välitykseen ja lehmävasikat kasvatetaan uudistukseen. Lisäksi hankitaan hereford-, angus- tai baldy-lehmävasikoita vieroitusikäisinä myytäväksi tiineenä eteenpäin. Hilmola on tehnyt myös yhteistyötä toisen luomuemolehmätilan kanssa hiehovasikoiden kasvattamisessa.

Kukkamon Hereford – Juhana Hilmola Juhana Hilmolan luomuemolehmätila sijaitsee Laihialla. Tilalla on 150 kevätpoikivaa emoa ja syyspoikivia 30 emon verran. Peltoalaa on viljelyssä ”parisataa hehtaaria”, kuten isäntä rennosti toteaa. Tilalla on yksi työntekijä, joka työllistyy tilan töissä suurimman osan vuodesta paria talvikuukautta lukuun ottamatta.

Tilan emolehmätuotanto lähti käyntiin niin sanotusti ”pystymetsästä” syksyllä vuonna 2006, kun Hilmola hankki ensimmäiset 12 emoa. Alkusysäyksenä emolehmätuotantoon oli ensisijaisesti saada kasvinviljelytilalle karjatilastatus. Eläimet ovat kuitenkin aina olleet mielenkiinnon kohteena ja erityisesti emolehmät ovat kiinnostaneet. Hilmola lähti rakentamaan itselleen vierasta tuotantomuotoa ilman ennakkoasenteita, mitä hän pitää hyvänä asiana. Toisaalta haasteita toi monen uuden asian opettelu, kuten eläinten käyttäytyminen ja vaikkapa poikimisten käytännön asioiden hoitaminen ja toteutuminen. Kysyessäni rotuvalinnasta isäntä kertoo pohjalaisella rehellisyydellä, ettei hänellä ollut aluksi käsitystä roduista. Herefordit olivat kuitenkin näkyvästi esillä ja rotu vakuutti emo-ominaisuuksillaan. Tilan emot ovat puhtaita herefordeja tai baldyja eli

Uusi navetta

Tilaesittelyt

Vasikat vallanneet omat parret. angus–hereford-risteytyksiä. Siitossonnien joukossa on mukana pääterodun sonneina simmental ja charolais, puhtaasti eurojen takia, sekä angus-poika, jolla tuotetaan baldyja.

Uusille tuottajille Hilmola suosittelee herefordia rotuna. ”Hereford on oikea emorotu, mutta nykymarkkinoiden valossa ei välttämättä oikea pääterotu.”

Tilan rakennuskantaa toimittaa vuonna 2008 rakennettu 80-paikkainen kestokuivikepihatto ja uusi vuonna 2018 rakennettu 120-paikkainen hiekkaparsipihatto. Isäntä on viimeisimpään rakennusinvestointiin tyytyväinen, sillä vaikka työtä parsien kolaamisessa on ehkä enemmän, ovat eläimet todella puhtaita. Hän kehuu uuden pihaton poikimiskarsinoita, vaikkakaan parret eivät ole aiheuttaneet ongelmia poikimistenkaan suhteen. ”Muutama vanhem-

Haastattelun aikana nousee useaan kertaan esiin laiduntaminen. Se on isännälle tärkeä aihe ja kehittämisen kohde tuleville vuosille.

Tavoitteena olisi saada laidunten kasvu riittämään niin, että mahdollista lisäruokintaa tarvittaisiin vasta syksyllä. Tilan laidunmaat sijaitsevat noin viiden kilometrin säteellä tilakeskuksesta, joten eläinten kuljettaminen on oleellinen osa laidunkauden toimia. Aiemmin käytössä ollut neljän eläimen kuljetusvaunu on nyt korvattu neljän tilan kesken hankitulla teuraskuljetusautolla, johon mahtuu 16 lehmää kerralla. Haastattelun päätteeksi Hilmola mainitsee huolenaiheen, minkä moni eläimiään laiduntava tila jakaa. ”Nautojen pysyminen aitojen sisäpuolella ei enää nykyään ole ongelma vaan ennemmin muiden pysyminen aitojen ulkopuolella”.

Haastatteli ja kirjoitti: Tiina Hilli Kuvat: Juhana Hilmola

Laidunkasvien kokeilua. Nurmi perustettu edellisenä kesänä vihantaviljaan, johon kylvettiin hiukan syysruista herneen ja kauran lisäksi. Kerättiin paaliin perustamisvuonna, nyt laidunnetaan ja kasvu yllätti.

Huokun tila – Mikael Palola Mikael Palola osti joitakin vuosia sitten vaimonsa kanssa Pohjois-Pohjanmaalta, Yivieskasta, aution tilan, josta on lähdetty kehittämään oman näköistä maatilaa. Tilaan kuuluva peltoala oli ollut vuokraviljelyssä ja kai viljelemättäkin osan aikaa. Ensi alkuun pidettiin harrastemielessä kanoja ja lampaita, joista jälkimmäisistä on sittemmin luovuttu.

Palola on koulutukseltaan agrologi ja on kotoisin lypsykarjatilalta, jota nuorin veli asuu tätä nykyä. Rakennusmiehenä maatilan pidon ohessa työskentelevä Palola on ollut töissä paljon erityisesti maatalousrakentamisen alalla ja ollut edesauttamassa monen lypsykarjanavetan nousua. Nautojen pito tuntuu kotoisalta Palolalle, joten ei ihme, että omalla tilalla käyskentelee oma emolehmäkarja. Mutta miksi juuri emolehmiä? ”Emolehmät ovat kiinnostaneet siitä alkaen kun tällaisen tuotantomuodon olemassaolosta ylipäänsä kuulin, tämä tuotantotapa tuntuu omalta jutulta.

Emolehmätuotanto oli aluksi itselle täysin vierasta. Lisää tietoa hankin muun muassa Kärjen Maaritin vetämissä pienryhmäkoulutuksissa.”, Palola kertoo. Tilan tämänhetkinen peltopinta-ala on vajaat 30 hehtaaria, emolehmiä on 10 ja hiehoja 4. Pellot ovat luomussa, ja tänä vuonna haetaan myös eläimet luomuvalvontaan.

Oman emolehmätuotannon aloittamisessa houkutteli se, että voi aloittaa pienin panoksin ja edetä vähitellen. Palola kierteli paljon tutustumassa erilaisiin tiloihin. Sen myötä vahvistui ajatus omien emojen hankkimisesta. Vuonna 2017 tilalle saapui ensimmäiset 5 hereford-emolehmää, joita pidettiin tilan pihapiirissä olevassa vanhassa navetassa. Navetta on ajan kuluessa rakennettu käytännössä uudestaan, minkä lisäksi rakennuskantaan on lisätty vastikään valmistunut makuuparsikatos.

Investoinnit pidetään pieninä ja rakennustyöt Palola on luonnollisesti tehnyt itse. ”Jos jotain vastoinkäymisiä tulisi, voi laittaa tarvittaessa pillit pussiin, näin ei putoa korkealta.”, Palola perustelee. ”Olisi se ehkä helpompaa aloittaa isommalla eläinmäärällä ja uusilla rakennuk-

silla, kun nyt eläinmäärä on pieni ja on paljon tekemistä, mutta tämä on ollut meille oikea tie.”, hän jatkaa. Tiloilla tutustuessaan Palola kartoitti myös tulevien emolehmiensä rotuvalintaa. ”Onhan se maailman yleisin pihvikarjarotu.”, hän toteaa. ”Lisäksi se on nätin näköinen, luonne on hyvä, eikä kenelläkään ole ollut siitä mitään huonoa sanottavaa.”

Emolehmätuotantoa suunnitteleville Palola suosittelee lämpimästi tutustumiskäyntejä erilaisille emolehmätiloille. ”Tiloilla on mahdollisuus oikeasti jutella tuottajien kanssa ja kuulla eri ihmisten näkemyksiä.”, hän mainitsee. Palola kannattaa myös osallistumista pienryhmiin, joita järjestävät eri tahot.

Oman tilan kehittämiskohteina tulevaisuudessa on peltoalan lisäys ja peltojen kunnostus, sillä siten määritetään myös pidettävien eläinten määrää. ”Emomäärää saisi nostettua laajennuksen kautta 40 emoon, sitten voisi alkaa miettiä myös loppukasvatusta.”, Palola kaavailee. Ajatuksia ja suunnitelmia isännällä on paljon, ja joulunpyhien aikaan öitä ei olekaan valvottanut tuore perheenlisäys vaan seuraavan mahdollisen rakennusprojektin suunnitelmat. ”Jouluyöt meni valvoessa ja makuuhallin suunnitelmia pyöritellessä”, hän naurahtaa.

Haastatteli ja kirjoitti: Tiina Hilli Kuvat: Mikael Palola

34

35 Tuottava

HEREFORD

Tuottava

HEREFORD

ALAN KATTAVIN JA TÄRKEIN A M M A T T I T A PA H T U M A .

5.–7.11.2020 MESSUKESKUS HELSINKI

KARJATALOUS

KASVINVILJELY

M A A T A LO U S KO N E M E S S U T. F I

MAATALOUSKONEET

M E R K I T S E PÄ I V Ä T K A L E N T E R I I S I !

METSÄTALOUS

Junttilasta sertifioidut viljan, nurmi- ja öljykasvien siemenet Kaurat

Herne

Apilat

Timoteit

Seokset

Härkäpapu

Muut nurmisiemenet

Lihakarjan laidunseos

Vehnät

Vihermassaherne

Vihermassahärkäpapu

Ohrat

ULKOALUEIDEN HOITO JA URAKOINTI

Soita ja kysy tarjous!

0400 777 192

info@junttilantila.fi Sastamala www.junttilantila.fi

Jokainen karjankasvattaja osallistuu jalostukseen Jalostuskarjoihin perinteisesti liittyy tiettyjä määreitä: on oltava tietynlainen eläinaines, pyritään laajemmin oman rodun jalostustavoitteisiin, käytetään keinosiemennystä ja alkioita, tautistatukset pitää olla kunnossa ja eläinkaupan kiemurat hallinnassa.

Jalostuskarjoilla on äärimmäisen tärkeä rooli liharotujemme kehittämisessä. Ja rooli muuttuu koko ajan tärkeämmäksi, kun tarvitsemme lihanautoja, jotka pystyvät muuttamaan ihmiselle kelpaamatonta rehua entistä tehokkaammin lihaksi. Koko ajan tärkeämpää on, että meillä ei ole nautoja vain eläinyksiköiden vuoksi, vaan oikeasti tekemässä työtä luonnon hyvinvoinnin ja monimuotoisuuden eteen ja lopulta ravinnoksi ihmisille.

Jalostuskarjoissamme tehdään pyyteetöntä työtä rotujen jalostamisen eteen: punnituk-

sia, rakennearvosteluja, tietojen tallennusta, valintaa, karsintaa, siemennystä, tautitestauksia, terveystarkastuksia, genominäytteitä jne.

Todella suuri määrä kaikkia karjoja hyödyttävää työtä. Olisikin erittäin suositeltavaa, että uusien ikäluokkien isäsonnit hankittaisiin aina jalostuskarjoista ja siitossonnikasvattamoista tai käytettäisiin keinosiemennystä, jolloin voidaan parhaiten jo sonnia valitessa ennustaa millaisia jälkeläisiä tullaan saamaan.

Yhtälailla tärkeää on myös tuotantokarjojen eläinaineksen kehittäminen. Yksinkertaisuudessaanhan jalostus on eläinvalintaa ja karsintaa. Olipa karja puhdasrotuinen tai risteytyskarja, niin jokainen karjankasvattaja tekee valintoja karjassaan eri tilanteissa. Valitsee sopivan sonnin astujaksi, valitsee itselle sopivat hiehot emoiksi, karsii heikosti menestyvät emot karjasta, poistaa huonoluontoiset eläi-

met, hankkii uusia eläimiä muilta kasvattajilta jne. Eläinvalinnat ja -karsinnat vievät omaa karjaa siihen suuntaan millaisia päätöksiä on tehty, eli karja jalostuu, toivottavasti aina paremmaksi.

Hyviä valintoja on sitä helpompi tehdä mitä enemmän käytettävissä on oikeaa, mitattua ja tallennettua tietoa omasta karjasta. Apuvälineitä työn tueksi on ja niitä kannattaa hyödyntää. Kun ottaa Minun Maatilani -ohjelmassa käyttöön lihantuotantomoduulin ja muokattavat raportit, voi tallentaa kaiken mahdollisen muistiin laitettavan tiedon omasta karjastaan.

Tiedoista saa sitten tehtyä helposti raportteja ja listoja omiin tarkoituksiin. Mitä enemmän keräät tietoa karjastasi – poikimisista, painoista, kasvuista, rakenteesta – sitä enemmän saat irti apuvälineistä. Tietokannassa tieto myös säilyy, eikä päädy vahingossa uunin pesään

tai pesukoneeseen. Ohjelmaa kehitetään jatkuvasti palvelemaan paremmin sekä jalostuskarjoja että tuotantokarjoja.

Emolehmätarkkailuun kuuluvissa karjoissa poikimistietojen tallennukset ja vasikoiden punnitukset ovat karjavuoden rutiineihin kuuluvia työvaiheita, jotka samalla mukavasti rytmittävät työvuoden. Tarkkailuun kuuluvat karjat saavat käyttöönsä jalostuksen parhaat työkalut, indeksit. Indeksit kertovat, millaista genetiikkaa karjan eläimet kantavat mukanaan ja siirtävät seuraaville sukupolville. Indeksit ikään kuin paljastavat sen piilotetun tiedon, mitä ei näe pelkästään eläintä itseään katsomalla.

Uusimpana indeksityökaluna ovat jo muutaman vuoden käytössä olleet teurasindeksit.

Teurasindekseihin kertyy tietoa teurastamoiden ruholuokituksista. Nämä ruhojen luokitukset sitten näkyvät teurastetun eläimen sukulaisten teuraspaino-, ruholuokka- ja rasvaluokkaindekseissä. Eli myös tarkkailuun kuulumattomien tuotantokarjojen eläinten teurastiedot palaavat isien kautta vaikuttamaan jalostuskarjojenkin eläinten indekseihin.

Tämän takia olisi äärimmäisen tärkeää, että kaikkien, myös teuraskasvatettavien vasikoiden, isätiedot on merkitty rekisteriin varmasti oikein. Pahimmillaan väärä isätieto johtaa siihen, että jalostuskarjassa lähdetään teurasindeksien perusteella jalostamaan eteenpäin väärää sukulinjaa, kun tuotantokarjassa on ilmoitettu syntyneille vasikoille väärä isä. Karjojen ja astutusryhmien kasvaessa suuremmiksi moni ehkä harkitsee kahden sonnin käyttöä samassa laumassa. Jos kahta sonnia käytetään,

niin jälkeläisten isätieto täytyy pystyä jotenkin varmistamaan esim. geenitestillä tai laittamalla astujille Moocall Heat -pannat seuraamaan astumisia. Yhä tärkeämmäksi oikean isätiedon tallentaminen tulee , kun lähitulevaisuudessa saadaan käyttöön myös risteytyseläimille laskettavat indeksit.

Teksti ja kuvat: Päivi Anttila, Faba Osk.

Emolehmätarkkailu on perusta karjasi kehittämisessä Kysy lisää jalostusasiantuntijoiltamme: Rantanen Eija p. 0400 614 044 eija.rantanen@faba.fi

Mustonen Tero p. 0400 614 078 tero.mustonen@faba.fi

Anttila Päivi p. 040 753 3544 paivi.anttila@faba.fi

Hjerpe Anna-Greta p. 040 311 5830 anna-greta.hjerpe@faba.fi

39

Pysäytä ”näkymätön vihollinen” – bioturvallisuus emolehmätilalla Tuotantorakenteen muuttuessa kohti yhä suurempia karjoja korostuu myös tartuntatautien vastustuksen merkitys. Tartuntatautien vastustus koostuu tautien tilalle tulon ehkäisystä (ulkoinen bioturvallisuus) ja tilalle jo tulleen taudin leviämisen rajoittamisesta tilan sisällä (sisäinen bioturvallisuus). Lisäksi vastuulliseen toimintaan kuuluu pyrkimys estää taudin leviäminen tilalta eteenpäin.

Tartuntatautien vastustuskäytännöt eivät välttämättä vaadi kovinkaan suuria taloudellisia investointeja vaan ovat lähinnä uusien – aluksi hiukan pitkästyttäviltä ja joskus lievästi hankaliltakin tuntuvien – rutiinien ja toimintatapojen luomista sekä asioiden miettimistä ennakkoon.

Vaikka alku tuntuisikin hankalalta, on varmaa että työ kannattaa: tilalle tulleen taudin aiheuttamat taloudelliset menetykset, lisääntynyt työmäärä ja tappiot sekä eläinten että hoitajien hyvinvoinnissa ovat aivan eri mittaluokkaa kuin vastustukseen tarvittavat voimavarat.

Tässä artikkelissa käydään läpi joitakin yleisiä asioita tartuntataudeista ja niiden tilalle tulon estämisestä sekä niiden leviämisen ehkäisemisestä tilalta toiselle. Tilan sisäinen bioturvallisuus on oma suuri kokonaisuutensa joka ei sisälly tähän artikkeliin.

Yleistä tartuntatautien aiheuttajista Suomessa yleisimpiä tartuntatauteja naudoilla aiheuttavat bakteerit (esim. Salmonella, Mycoplasma bovis, Campylobakterium, Fusobacterium), virukset (esim. rota, RS, corona, schmallenberg), sienet (esim. pälvisilsa) ja loiset (esim.

Cryptosporidium parvum-alkueläin, häntäkapi, täit, väiveet, maksamadot).

Taudinaiheuttajasta riippuen eläimillä näkyy oireina esim. ripuleita, hengitystietulehduksia, ihotauteja, sorkkasairauksia, luomisia, kuolemantapauksia ja tuotantotappioita kasvun heikentymisen seurauksena. Osa taudinaiheuttajista on zoonooseja eli voi tartuttaa myös ihmisen (esim. salmonella, campylobakteeri, pälvisilsa, Cryptosporidium), jolloin tautien vastustus on myös panostusta ihmisten terveyteen. Osa taudeista tarttuu myös muihin eläinlajeihin, joka täytyy vastustuksessa ottaa huomioon.

Eri taudit leviävät erilaisilla mekanismeilla. Parhaiten taudit leviävät eläinten välisissä suorissa kontakteissa. On tauteja, jotka vaativat ulosteen siirtymistä toisen eläimen suuhun useimmiten saastuneen rehun tai juomaveden mukana, osa taas leviää väli-isäntien kautta. Osa leijailee eläinten limakalvoille ilmavirtojen mukana pölyhiukkasiin sitoutuneena, osa siirtyy eläinten käsittelyssä käytettyjen tarvikkeiden ja osa hyönteisten välityksellä. Myös tartuntaan vaadittavien taudinaiheuttajien määrä vaihtelee suuresti – osa taudeista tarttuu jo muutamasta taudinaiheuttajasta toisten vaatiessa huomattavasti suurempia mikrobimääriä. Mitä suurempi on tartuntapaine, sitä herkemmin sairastuvat myös hyvän vastustuskyvyn omaavat eläimet.

Yleistä tautivastustuksesta Käytännössä tilalle suurimman riskin tartuntatautien leviämiselle aiheuttavat tilan ulkopuolelta tulevat eläimet.

Myös ihmiset (eläinkuljettajat, lomittajat, työntekijät, sorkkahoitajat, eläinlääkärit, siementäjät) sekä laitteet ja välineet (eläinkuljetusautot, yhteiskäytössä olevat lannanlevityslaitteistot, vuokravaakalaitteistot, sorkkahoitotelineet jne.), jotka ovat olleet kontaktissa muiden kuin tilan omien eläinten ja niiden eritteiden kanssa, aiheuttavat tartuntavaaran. Tilan tautisuojaus perustuu näiden riskien hallintaan. Lisäksi tautivastustuksen kulmakiviä ovat rehujen ja ruokintapöydän sekä juomapaikkojen hyvä hygienia sekä haittaeläinkontrolli.

Emolehmätuotannon erityispiirteinä tautivastustuksen näkökulmasta on kylmäkasvatus, avoimet tuotantorakennukset, pitkä laidunkausi, mahdollisesti luonnonveden käyttö juomavetenä sekä astutussonnin käyttö. Toisaalta tavallista on myös se, että tilan ulkopuolelta tulevia vierailijoita tai välitys- ja teurasautoja käy tyypillisesti tilalla harvemmin kuin esim. lypsykarjoissa. Lisäksi emolehmätuotannolle tyypillistä on selkeä vuosittainen tuotantokierto, jossa koko karja tai osa karjasta, poikimakausien määrästä riippuen, on samassa tuotantovaiheessa. Tämä vaikuttaa siihen minkä ikäisiä, mahdollisesti taudille herkkiä eläimiä kullakin hetkellä tilalta löytyy.

Vaikka erilaisten tartuntatautien määrä ja kirjo saattaa vaikuttaa uuvuttavan suurelta, kannattaa muistaa, että muutamilla perustavaa laatua olevilla käytännöillä voidaan vastustaa suurinta osaa taudeista. Erittäin tärkeää on myös muistaa, että terve, hyväkuntoinen, hyvissä olosuhteissa elävä eläin kykenee vastustamaan tauteja huomattavasti paremmin kuin heikkokuntoinen, stressaantunut eläin.

Eläinten tuonti karjaan Harkitessasi elävien eläinten tuonteja ulkomailta, ota ensimmäiseksi yhteys ETT ry:hyn.

Noudata tuonneissa ETT:n ohjeita. Harkitse myös olisiko uutta eläinainesta saatavilla esim. keinosiemennystä tai alkionsiirtoja käyttämällä.

Perehdy myös alkioiden ja sperman aiheuttamiin riskeihin.

Kotimaasta eläimiä ostaessasi vaadi aina 2 kuukautta tuoreempi todistus salmonellavapaudesta sekä lähtötilan pitopaikan eläinten terveystodistus. Suositeltavaa on ostaa eläimiä vain Mycoplasma-vastustusohjelman A-tason tiloilta, etenkin jos oma tilasi on Mycoplasmasta vapaa.

Huomioithan, että karjan terveystodistus ei ole takuu karjan terveydestä! Parempi nimitys terveystodistukselle voisi olla ”selvitys karjan terveydentilasta keskeisimpien tartuntatautien osalta”. Lisäksi kannattaa huomioida, että Nasevan ”Tilan terveystilannetodistus” on eri asia, eikä yhtä kattava kuin eläinlääkärin laatima ”Pitopaikan eläinten terveystodistus (liitteineen)”. Siksi onkin tärkeää, että saat terveystodistuksen luettavaksesi ennen eläinten tuloa.

Yleensä terveystodistukseen kannattaa perehtyä yhdessä tilan hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Jos suinkin mahdollista, pidä saapunut eläin karanteenissa 3–4 viikon ajan. Tulijalle kannattaa laittaa seuralaiseksi muutama karjan heikoimmista eläimistä ns. indikaattorieläimiksi – jos saapuneella eläimellä on ”tuliaisena” tarttuvaa tautia, on todennäköistä että juuri nämä heikoimmat eläimet sairastuvat helpoimmin ja tilanne havaitaan ja saadaan rajoitettua ennen kuin tauti on levinnyt koko karjaan. Mieti myös jo etukäteen mitä ostoeläimelle tehdään jos sen terveystilanne ei vastaa oletettua!

Eläinkuljetusautojen käynti tilalla Optimaalisinta tietenkin olisi, jos tilallesi tuleva eläinkuljetusauto tulisi ensimmäiseksi aamulla pestynä ja tyhjänä paikalle, mutta näin ei tietenkään aina voi olla, vaan usein kyydissä on jo muita eläimiä.

Mitä kauemmaksi tilalle jäävistä eläimistä auto jää, sen pienempi riski ilmavälitteisesti leviävien tautien osalta on. Riski jää pieneksi, jos esimerkiksi välitysvasikoiden lähtiessä muu karja on vielä laitumella.

Erittäin suositeltavaa olisi järjestää ns. lastausalue – vaikkapa irtoaidoista, tai erityisesti isommilla tiloilla kiinteistäkin rakenteista – erilleen tuotantorakennuksista, jonne lähtevät eläimet siirrettäisiin tilan oman väen toimesta ennen auton tuloa ja josta eläinkuljettajat voisivat siirtää eläimet edelleen autoon. Näin voidaan välttyä kaikelta risteävältä liikenteeltä ajoneuvojen, ihmisten ja eläinten osalta, mikä on tautivastustuksen näkökulmasta erittäin turvallinen ratkaisu. Eläinten ja auton lähdettyä irtoaidat on mahdollista pestä ja desinfioida ja alue on mahdollista kalkita tai alueella käytetty kuivike poistaa.

Jos kuljetusauto tulee suoraan navettarakennuksen ovelle, on ilmavälitteisesti leviävillä taudeilla hyvät mahdollisuudet levitä. Ulostevälitteisten tautien leviämistä voidaan rajoittaa huolehtimalla siitä, että kuljetusauton henkilökunta ei käy navetassa, etenkään ruokintapöydällä, vaan tilan oma väki ajaa eläimet auton ovelle ja eläinkuljettajat jatkavat siitä eteenpäin. Tosin jokainen karjaa ajanut ihminen tietää, etteivät eläimet aina etene autoon suoraviivaisesti, vaan saattavat kesken matkaa kääntyä takaisin päin, mikä romuttaa tehokkaasti hyvät aikeet! Perusperiaatteena siis pitäisikin vähintään olla se, että lähtevät eläimet ovat rakennuksen ulkopuolella tai vähintään eroteltuna osastoon joka on mahdollista puhdistaa ja desinfioida eläinten lähdön jälkeen. Lähtevien eläinten reitti takaisin navettaan/muiden eläinten joukkoon katkaistaan ennen kuin kuljetusauton ovet avataan.

Auton lähdettyä lastausalue puhdistetaan ja desinfioidaan. Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota, että karja-auton reitti ei risteäisi rehun-

jakoreittien kanssa. Jos näin kuitenkin käy, puhdista/kalkitse risteävät alueet auton lähdettyä.

Eläinten lastausjärjestelyt eivät ole aina helppoja järjestää täysin turvallisiksi tautien siirtymisen näkökulmasta. Tähän osaan tautivastustusta kannattaa kuitenkin käyttää aikaa ja asiaa kannattaa käsitellä myös terveydenhuoltokäynneillä eläinlääkärin kanssa.

Tilalla vierailevat henkilöt Tilalla vierailevista henkilöistä riskialttiimpia kävijöitä ovat ne, jotka joutuvat saman päivän aikana käymään useammalla eri tilalla tai joilla on karjaa omalla tilalla. Sellaiset henkilöt, jotka eivät ole nautojen kanssa yleensä tekemisissä (esim. koululaisvierailijat, toimittajat, upeata karjalaumaa laitumen vieressä ihailevat turistit…) eivät kovin suurta riskiä aiheuta, etenkin jos kengät suojataan ja pääsyä ruokintapöydälle ja suoraan eläinkontaktiin vältetään. Poikimakaudella rajoittaisin kaikki tilakäynnit vain välttämättömiin kävijöihin, myös eläinten siirtoja tilalle poikimakauden aikana olisi syytä välttää.

Kävijöille olisi hyvä osoittaa selkeä pysäköintipaikka autolle ja paikka suojavarusteiden vaihtamiseen eli ns. tautisulku, jossa kulkureittien risteäminen estetään – yksinkertaisimmillaan tautisuluksi riittää lattiaan maalattu viiva, jonka toiselle puolelle on mahdollista jättää tulijan päällysvaatteet ja jalkineet ja jonka toisella puolella odottavat tilan omat, puhtaat haalarit ja ehjät saappaat. Kävijät yleensä joutuvat kuljettamaan mukanaan työvälineitä, joille tulisi varata puhdas, esimerkiksi sanomalehdellä suojattu laskutaso. Lisäksi aina tarvitaan mahdollisuus käsien ja työvälineiden pesuun.

Muista 48 h sääntö jos tilallasi käy ulkomaisia vierailijoita tai työntekijöitä, jotka kotimaassaan käydessään ovat olleet nautojen kanssa tekemisissä tai jos itse olet käynyt eläinnäyttelyissä tai tilavierailulla ulkomailla!

Muista tautien tartuntavaara myös urakoinnissa ja naapurien käydessä avustamassa tilan töissä!

duntavia eläimiä, kannattaa laidunta aidatessa huomioida, että aitojen väliin jäisi sen verran etäisyyttä, että eläinten ei ole mahdollista koskettaa toisiaan eikä saada turpakontaktia.

Luonnonvesien juomavetenä käytön aiheuttama riski riippuu suuresti juomapaikan sijainnista suhteessa toisiin karjoihin tai esim. uimarantoihin, kaatopaikkoihin, jätevesien käsittelyalueisiin yms., sekä juomapaikan likaantumisesta. Nämä tilanteet on arvioitava tapauskohtaisesti. Juottolaitteistoja käytettäessä tilanne on helpompi hallita. Avoaltaista nauta juo mielellään, mutta laidunolosuhteissa isommat altaat voivat päätyä myös lintujen kylpyaltaiksi, jonne päätyy reunalla istuvien lintujen ulosteet.

Tilannetta hallitaan seurannalla ja ahkeralla puhdistuksella. Kuppi, jossa on hyvä veden virtaus, on varsin turvallinen valinta.

Tunne vastuusi Jos kaikista ennaltaehkäisytoimista huolimatta tartuntatauti tilallesi pääsee, ilmoita siitä mahdollisimman pian eläinlääkärillesi, jonka kanssa voitte suunnitella vastustus- ja hoitotoimet. Lisäksi ilmoitus teurastamolle sekä eläinvälitykseen on asiallista tehdä, jotta ajoreitit on mahdollista suunnitella siten että taudin leviämisriski eteenpäin olisi mahdollisimman pieni.

Ilmoita tilalle tulijoille etukäteen tilallasi olevasta taudista, jos vierailija on tekemisissä eläinten kanssa. Älä koskaan ilmoita sairasta eläintä välitykseen.

Yleisohjeena on, että eläimiä ei tulisi siirtää tilalta ennen kuin kuukausi oireiden katoamisesta on kulunut.

Tutustumisen arvoista lisätietoa sekä yksityiskohtaisia ohjeita tautisuojauksen toteuttamiseen löytyy Eläinten Terveys ry:n nettisivuilta (ett.fi/nauta/tilatason tautisuojaus). Tautisuojaukseen saat ohjeita myös omalta terveydenhuoltoeläinlääkäriltäsi.

Laidunkaudesta

Kiitokset: ELL Heidi Härtelille konsultaatioavusta sekä tärkeistä aiheeseen liittyvistä huomioista.

Emolehmätuotantoon kuuluu oleellisena osana pitkä laidunkausi. Jos myös naapureilla on lai-

Teksti: ELL Ulla Eerola, Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoidon erikoiseläinlääkäri

40

41 Tuottava

HEREFORD

Tuottava

HEREFORD

VILOMIXIN NUOLUKIVET  

KIVENNÄISKIVIEN TEHOKOLMIKKO



Tiedustele tuotteita alue-edustajaltasi vilomix.fi/edustajat

Pihvilaidunseos® makua ja mureutta

www.naturcom.fi

• Korkeat kivennäis- ja hivenaine- sekä vitamiinipitoisuudet • Sisältävät nyt reilusti myös orgaanista seleeniä vastustuskyvyn vahvistamiseen • Uusi valmistusmenetelmä -> entistäkin säänkestävämpi rakenne • Pieni käyttömäärä ja helppo annostelu -> kustannustehokas kivennäisruokinta 50 kg 20 kg

Nuolux Tunnutus*

50 kg 20 kg

Nuolux*

Seritec Oy 029 0011 400

Ahertajantie 2

info@seritec.fi

67800 KOKKOLA

www.seritec.fi

Kuva: Johanna Jahkola

*Soveltuvat myös luomutuotantoon.

WWW.VILOMIX.FI WWW.VILOMIX.FI Vilomix Finland Oy puh. 010 402 7700 www.vilomix.fi

20 kg

Nuolux Vitamin

Maan parhaista antimista, maan parhaille luomutiloille.

Maittaviksi melassoidut lihakarjan rehut Fosforipitoiset kivennäiset talveen

Premi-Tähti Seleeni Runsaasti mm. sinkkiä, mangaania, kuparia ja E-vitamiinia; lähes pölyämätön koostumus

Tähtitäyskivennäinen Kasvufosfori Vitamiini-, hivenaineja kivennäisseos lihakarjan seosruokintaan; lähes pölyämätön koostumus Viljan korvaajaksi: Ohra-Kaura-Melassi rakeistettu viljaseos Katso koko luomuvalikoimamme nettisivuiltamme.

Pellon tuotevalikoimasta löydät monipuoliset ja vaativaan käyttöön suunnitellut ratkaisut emolehmäja mullikasvattamoihin • Helppokäyttöiset ja turvalliset väliaitarakenteet • Ruokinta-aidat ja -kaukalot • Luonnollinen ilmanvaihto • Verhoseinä • Avattava valoharja

• Makuuparret • Juomalaitteet • Asiakaskohtainen toiminnallinen- ja kalustesuunnittelu • Käsittelyratkaisut

Kysy lisätietoja aluemyyjältäsi: www.pellon.fi/myynti Puh. 06-483 7555

08 514 4700 | www.kinnusentahtirehut.fi

www.pellon.fi

NAUTAKARJAN ERIKOISOSAAJALTA

Polyspring Arctic 180W juomakuppi termostaatilla - oikea valinta Suomen arktisiin oloihin.

Vankka ja kestävä

suunniteltu lehmän ehdoilla.

Cuddle box - ainutlaatuinen hoivaparsi työtä helpottamaan.

Spinder huippulaatua Hollannista!

T O K I N

Jourdain-kalusteet Tokilta asiantuntemuksella.

Runsaasti Jourdain-tuotteita heti varastosta.

Hi-Hog kanadalaiset käsittelyhäkit, kehät ja aidat.

Tornadopaalihäkit tulossa.

Saatavilla myös Hi-Hog käyttäjäkoulutus.

T U O T T E I L L A

M E N E S T Y T !

Mokintie 66, 82600 Tohmajärvi | p. 050 4640 555 | info@tokki.fi | www.tokki.fi

HEREFORDJALOSTUSTA VUODESTA 1975 Thorsvikissa jalostuksen tavoitteena ovat terveet, hyvärakenteiset eläimet: kestävä emo, joka poikii vuosittain elinvoimaisen vasikan, sekä pitkäikäinen sonni, joka tiineyttää lehmän ja periyttää hyvää kasvua.

Keväällä 2019 syntyneet nuorsonnit myynnissä keväällä 2020: seuraa tiedotustamme perinteisestä sonnihuutokaupasta!

Nuorsonneja Innilän Madelta ja Thorsvik Napilta sekä ks-sonneista Heart-Index, MfNoWastinTime ja S-DTortuga953T Tiineitä hiehoja myynnissä syksyllä 2020

Tilanhoitaja Paavo Kuuluvainen, 050 517 2189 Iiris Herlin, 0400 647 223 thorsvik@thorsvikhereford.fi 02390 Sarvvik www.thorsvikhereford.fi @thorsvikhereford

SINULLE TEHTY.

SUOMESSA VALMISTETTU.

SONNIHUUTOKAUPPA

> VALTRA MYYJÄSI AGCO SUOMI OY www.agcosuomi.fi

23.4.2020

U

P

HU

TO

PA

NN SO I-

KAU

PERINTEINEN SONNIHUUTOKAUPPA

25.04.2020 TAMMELASSA

A

MERKKAA TAPAHTUMA KALENTERIISI! Tätä karjan parantamismahdollisuutta et voi ohittaa!

NI

LA

HKScanin vuotuinen Sonnihuutokauppa kokoaa jälleen karjankasvattajat kevään tärkeimpään jalostustapahtumaan Mty Ali-Lekkalan tilalle. Kuukausiseurannassa on parisen sataa aberdeen angus, charolais, hereford, limousin ja simmental -sonnia, joista huutokauppaan valitaan n. 80 parasta yksilöä.

TUSON