Page 1

MERKITTÄVÄ OPPIMISKOKEMUS

3. marraskuuta 2008

JOENSUUN YLIOPISTO Savonlinnan opettajankoulutuslaitos

OPETUKSEN JA OPPIMISYMPÄRISTÖJEN suunnittelu ja arviointi LUKO 2

1


MERKITTÄVÄ OPPIMISKOKEMUS

MERKITTÄVÄ Merkittävä oppimiskokemus joka ensimmäisenä tulee mieleen on kanootilla tehty eskimokäännös. Olimme Taivalkosken melontakeskuksessa melonnan opintoja suorittamassa. Vettä ja etenkin virtaavaa ja kylmää vettä kohtaan olen aina tuntenut kunnioistusta ja pelkoakin. Entä jos kajakki katuu mitä teen ja miten pääsen sieltä pois. Aluksi tuntui kamalalta jo kataa kajakki ja olla veden alla pää alaspäin. Pikku hiljaa siihen alkoi tottua ja pystyi olemaan siellä hetken. Kun eskimokäännöksen oppi sitten tekemään, poisti se sen pelon, jota tunsin tätä kylmää ja virtaavaa vettä kohtaan. Huomasi sen että vaikka kajakki kaatuu siitä voi päästä pois tai jopa sen avulla voi päästä pois veden alta tekemällä eskimokäännöksen. Merkittävän tästä kokemuksesta teki myös opiskelija tovereiden kannustua ja rohkaiseminen, jota jokainen sai vuorollaan osakseen opetellessa tätä taitoa. Taidon oppiminen vaati myös kärsivällisyyttä, koska se ei tapahtunut hetkessä vaan eteni pienistä palasista ja itsensä voittamisesta.

En jostain syystä pitänyt ala-asteella pahemmin historian tunneista, enkä muistakaan tunneista juuri mitään. Eräs historian tunti jäi kuitenkin elävästi mieleeni. Aiheenamme oli arkeologia ja opettaja oli kerrankin päättänyt opettaa asian oikein toiminnallisesti ja lapsia kiinnostavalla tavalla.   Meidän oppilaiden innostus oli melkoinen, kun opettaja kertoi, että seuraava oppitunti vietetään koulun pihalla arkeologeja leikkien. Rajasimme keppien nokkaan kiinnitetyillä nauhoilla hiekkapihalle noin neliömetrin kokoisia alueita, joita pääsimme varovasti kaivelemaan arkeologin työvälineitä käyttäen. Kun huomasimme jonkin esineen, vaihdoimme lapion toiseen työvälineeseen,

2

OPPIMISKOKEMUS

jotta emme vahingoittaisi vuosituhansia vanhoja löydöksiämme. Todellisuudessa löysimme lähinnä kiviä, tupakantumppeja, kaljapullonkorkkeja ja epämääräisiä muovi- ja metallipalasia, mutta mielikuvituksessamme löydökset muuttuivat mitä mielenkiintoisimmiksi esineen jäännöksiksi. Varsinkin monet pojista innostuivat tehtävästä, ja me kaikki jatkoimme sormet kohmeessa kaivauksia myös välitunneilla. Osa leikki edelleen arkelogeja, osa vaihtoi roolia rikospaikkatutkijoiksi.

Merkittävistä oppimiskokemuksista tulee ensimmäisenä mieleen lukemaan oppiminen. Se tuntui alussa takkuiselta ja lähes mahdottomalta. Paineita loi myös se, että koko ajan löytyi joku uusi oppilas, joka oli kyseisen taidon jo oppinut. Ensimmäisen luokan opettajallamme oli kuitenkin erilaisia kannustusmenetelmiä uusien taitojen oppimiseen. Heti, kun oppi lukemaan, sai kirjoitusalustan, joka oli koristeltu Aapisesta tutuin kuvin. Se aiheutti luokassamme valtavan innostuksen lukemisen harjoitteluun. Kaikki totta kai havittelivat kirjoitusalustaa, koska pulpetti näytti alustan kanssa kiistatta huimasti hienommalta. Opettelu ei kuitenkaan aiheuttanut varsinaista kilpailua vaan edellä olevat oppilaat auttoivat toisia. Kirjain kirjaimelta tankattiin yhdessä Aapisen tekstejä ja jossain vaiheessa huomasi riemukseen tajuavansa, mitä siinä sanotaan. Tuntui kuin olisi selvittänyt salaisen merkkikielen koodin. Itseäni kannusti opettelemaan myös se, että halusin itse päästä lukemaan kirjoja enkä jaksanut odottaa, että joku kotona ehtisi lukea ääneen. Samalla hävisi myös pelko, että saattaisin olla ensimmäinen lapsi, joka ei koskaan oppisi lukemaan.


Mielekäs oppimiskokemus oli kun opin noin reilu vuosi sitten uimaan rintauintia. Olin osannut uida lapsesta asti, mutta uintitekniikkani ei ollut kohdallaan. Luokkakaverini Laura opetti minulle tekniikkaa. Hän neuvoi, kuinka minun tulee hengittää. Paras neuvo, jonka hän antoi oli että veden alla tulee liukua mahdollisimman pitkään. Hän käski ylikorostaa veden alla liukumista. Oppimiskokemus oli merkittävä sillä sen seurauksena aloitin säännöllisen uintiharrastuksen. Oikeilla neuvoilla uimisesta tuli mielekästä.

Yksi hyvin merkittävä oppimiskokemus liittyy viime vuoden orientoivaan harjoitteluun, jossa opetin ensimmäistä kertaa. Pidin kuvataidetta kolmosluokkalaisille. En ollut sitä aiemmin juuri ollut tekemisissä opetustyön kanssa, mutta kuvis on minulle varsin tuttu alue. Kuvistuntien pitäminen oli uusi, mukava kokemus ja opetti minulle monenlaisia asioita tämän oppiaineen opettamisesta.  

Parhaita oppimiskokemuksia, joita minulla on ollut, ovat varmasti kokemukset ollessani kouluavustajana. Matematiikan osalta opin, kuinka paljon havainnollistaminen voi auttaa lasta asian ymmärtämisessä. Erityisesti apukuvioiden piirtäminen auttoi sekä lapsia että minua ymmärtämään opittavan asian paremmin. Kuvien avulla pysyin myös paremmin perässä, mitä lapset ajattelivat laskun eri vaiheissa. Parhaiten mieleni on jäänyt tilanne, jossa piirsimme kertolaskuista apukuvioita. Piti olla tarkkana, kuinka monta porkkananippua piirretään ja kuinka monta porkkanaa yhteen nippuun tulee. Itsekin opin siinä samalla pienien oppilaiden tasolla havainnollistamista.

Olin kouluavustajana ja sijaisena yhden lukuvuoden ajan 2005-2006. Tämän lukuvuoden aikana koin monia uusia oppimiskokemuksia. Yksi merkittävimmistä kokemuksista oli havaita kuinka pystyn hoitamaan opetustilanteen kunnialla.

3

Eräänä tiistaiaamuna tullessani koululle kuulin yllättäen että minun oli pidettävä äidinkielen tunti 2. luokan oppilaille. Heidän opettajansa oli lähtenyt kiireellisesti viemään lastansa sairaalaan. Oppilaat olivat minulle onneksi tuttuja entuudestaan, mutta aiheesta olin hieman 'ulkona'. En tiennyt mitä he olivat käsitelleet viimeksi. Oppilaat kertoivat ystävällisesti mitä he olivat tehneet viime tunnilla ja mitä oli ollut läksynä. Löysin lisäksi luokasta opettajanoppaan, josta sain hieman ideoita seuraavaksi käsiteltäviin aiheisiin. Tunnin lopulla pelasimme lisäksi aiheeseen liittyvää, nopeasti keksimääni peliä, josta oppilaat tykkäsivät. Sain kun sainkin pidettyä eheän tunnin! Nyt myöhemmin sijaisuuksia tehdessä on sama tilanne tullut usein vastaan. Aiheista joita tulisi opettaa ei ole mitään tietoa ennen kuin pääsee luokkaan ja kyselee oppilailta. Tästä kokeneena pyrin itse tulevana opettajana laittamaan edes jonkinlaista viestiä esim. kansliaan siitä mitä ja mahdollisesti miten sijaisen tulisi opettaa ja käydä oppilaiden kanssa läpi.

Ensimmäinen mieleeni tuleva itselleni merkittävä oppimiskokemus on tapahtunut lukion viimeisellä luokalla. En ollut peruskoulun seitsemännen luokan jälkeen opiskellut lainkaan kuvataidetta, mutta lukion ainoalla pakollisella kurssilla innostuin oppiaineesta uudestaan. Pakollisesta kurssista saadun hyvän arvosanan motivoimana päätin osallistua toisellekin kuvataiteen kurssille, ja lukion loppuun mennessä olin käynyt kaikki koulussani järjestettävät kuvataiteen kurssit. Kuvataiteen opiskeluni lukiossa huipentui kuvataiteen diplomityön tekemiseen. Luokaltani diplomityötä ryhtyi toteuttamaan vain yksi oppilas minun lisäkseni, ja hänkin oli koko ikänsä harrastanut kuvataidetta. Luokkatoverini hallitsi tekniikat ja tunsi materiaalit, minun tekniikkani oli vain kokeilla kaikkea, mitä käteen sattui. Kun sitten pitkän uurastuksen jälkeen saimme vihdoin diplomit käteemme, oli aikamoinen hämmästys, kun sain paremman arvosanan kuin taiteilijakaverini.


MERKITTÄVÄ OPPIMISKOKEMUS

Diplomityön tekeminen opetti minulle sen, kuinka tärkeä itse työskentelyprosessi on hyvän oppimistuloksen saavuttamiseksi, minun kohdallani onnistuneen työn. Luokkatoverini takertui liikaa oikea-oppisten tekniikoiden käyttämiseen, kun taas minun lähtökohtani oli omien ajatusten esiin saattaminen oikeista tekniikoista viis. Ei tarvitse olla mestari onnistuakseen. Mieleen jäänyt oppimuskokemukseni tapahtui ollessani 5-vuotias. En osannut sanoa r-kirjainta kunnolla, joten äitini passitti minut puheopetukseen. "Tunneilla" opettelimme r-äännettä erilaisten runojen ja lorujen avulla, joita sain myös kotona harjoiteltaviksi. Eräänä iltana kun harjoittelin "kotitehtäviäni" Tattisen auto-runon avulla opin kerrasta sanomaan kunnon rrrrrrräänteen. Enää ei tarvinnut puheopetuksessa käyrä. Viimeaikoina tapahtunut merkittävin oppimiskokemukseni liittyy autooni. Huomasin muutama viikko sitten ajaessani ettei auto käytä selvästikkään moottorin kaikkia tehoja. Varsinkin kiihdytyksissä auto tuntui laiskalta, joten tiesin ettei kaikki ollut kunnossa. Pysäytin auton ja rupesin tutkimaan moottoria. Hetken päästä huomasin, että jokin osa oli selvästi irti ja roikkui mukana vain jonkun johdon kanssa. Minulla ei ollut oikeastaan aluksi mitään tajua mikä osa oli kyseessä, mutta kun moottorille antoi kierroksia osa puhalsi   ilma tms.   tiivisteen välistä.   Kun tutkin samanlaisten autojen moottorien kuvia netistä löysin viimein ventiilin nimen ja sen käyttötarkoituksen. Syvensin oppimis-tani koko pakosarjan toimintaan ja kuinka kyseessä ollut EGR-venttiili vaikutti moottorin toimintaan. Lopulta opin EGR-venttiilin kierrättävän osan pakokaasusta pakosarjan kautta takaisin moottorin palotilaan lisäten näin auton

4

tehoja. Tässä minun merkittävä oppimiskokemukseni.

Yksi merkittävimpiä oppimiskokemuksia on kun viime kesänä opin luokkatoverini Ainon avustuksella puhaltamaan juolavehnään niin että siitä kuuluu "vislaava" ääni. Olin aivan vakuuttunu etten tätä taitoa koskaa opi, mutta niin vaan vahingos sain äänen kuulumaan. Hauskan tilanteesta teki se että säikähdin ääntä ja Aino sai hyvät naurut.

Viimeaikoina merkittävät oppimiskokemukseni ovat liittyneet uusien kodinkoneiden käyttöön ottamiseen. Erilaiset kodinkoneet ovat vaatineet perehtymisen ohjeisiin ja palaamisen niihin yhä uudelleen. Viimeisin kodinkone, jonka käytön opettelin oli kuivausrumpu. Kuivausrummun käyttöönottoa hidasti pelko siitä, että sitä olisi vaikea käyttää. Kuinka väärässä voi ollakaan. Ohjeet olivat selkeät ja kun niitä noudatti, pyykin kuivaaminen onnistui. Toki kuivausrummun ohjelmointi sisältää todennäköisesti aivan liian monta valinnanmahdollisuutta, mutta kun hallitsen pari pääohjelmaa ja niiden käytön selviän pitkälle. Pienen pojan äitinä täytyy sanoa, että kuivaurummusta on erittäin paljon hyötyä arkipäivää pyöritettäessä. En antaisi sitä pois mistään hinnasta, kuin en muutakaan kodinkonetta!

Opin viime keväänä tekemään takaperin kuperkeikan. Aikaisemmin liikuntatunnilla harjoiteltiin kuperkeikkaa osissa. Liikuntasalin lattialla patjan päällä keinuttiin istumis-asennosta taaksepäin ja takaisin. Tässä osiossa oivalsin kuinka selkä pyöristetään kuperkeikan ajaksi. Opettaja ja luokkakaverit kannustivat vieressä. Takaperinkuperkeikkaa harjoiteltiin myös patjalta, jotta jalat olisi helpompi


saada maahan. Itse kuperkeikan oivalsin kotona, kun venyttelin jalkoja niskan yli ja pyörähdin vahingossa ympäri. Olin oppinut pyöristämään niskaa ja selkää tarpeeksi, ja siksi pyörähdin ympäri.

“Muistojeni oppimiskokemuksekseni voisin nimetä lukemaan oppimisen, joka tapahtui ollessani kolmevuotias”

Olimme Maarian kanssa viime toukokuussa eräässä viidennessä luokassa havainnoimassa luokan toimintaa. Pikkuhiljaa opimme näkemään luokan sosiaalisia suhteita. Ketkä ovat kavereita keskenään? Keiden välillä on ristiriitoja? Ketä syrjitään, jne. Kiinnitimme huomiota myös opettajan toimintaan, siihen kuinka hän hallitsee luokkaa ja kuinka hyvin hän osaa lukea oppilaitaan ja ottaa heidät huomioon tunnin kulussa.

Muistojeni oppimiskokemuksekseni voisin nimetä lukemaan oppimisen, joka tapahtui ollessani kolme-vuotias. Istuskelin aamumurojen äärellä keittiössä ja tavailin maitotölkistä siihen kirjailtuja merkkejä. Yhtäkkiä äitini pyysi kertomaan uudestaan mitä oikein tein. Kohta hän totesi, että osaan lukea. Taustalla asiaan vaikutti varmaan se että olin tavaillut aakkosia veljeni vanhasta aapisesta.

Kun olin 6-vuotiaana tarhassa ja meillä oli esiopetusta, mieleeni on jäänyt tilanne,

jossa pöydällä oli kaksi astiaa. Toisessa astiassa   oli puoleen väliin vettä. Astiat olivat erimuotoiset, toinen oli kapea ja toinen leveä. Opettaja kaatoi veden astiasta toiseen ja kysyi meiltä, onko tässä astiassa nyt enemmän, vähemmän vai saman verran vettä kuin äskeisessä. Koska astia oli paljon kapeampi kuin edellinen, veden pinta oli paljon korkeammalla ja moni lapsi vastasi, että enemmän. Minä mietin, miten ihmeessä se vesi on voinut muka lisääntyä, tottakai siinä on yhtä paljon vettä kuin äskenkin. Tämä kokemus on jostain syystä jäänyt todella vahvasti mieleeni ja se voi johtua siitä, että olen aina pitänyt päättelystä ja arvoituksista.

Viime talvena ajelin autolla, joka oli melko hajoamispisteessä. Eräänä sunnuntaina lähtiessäni ajelemaan Savonlinnaan päin, huomasin, että auton akku oli loppu. Muiden ystävällisellä avustuksella sain autoon virtaa ja ajattelimme, ettei akku olisi nyt täynnä ensi kertaa varten. Toisin kuitenkin kävi. Auton akku oli jo niin loppuun kulunut, että se piti ladata joka kerta, kun sillä halusi ajaa. Opettelin siis mäkilähdön ja piuhojen avulla virran annon, jotta autolla ajo onnistuisi. Ajelin näin autoa pari viikkoa, ennen kuin sain autoon uuden akun.

5


MERKITTÄVÄ OPPIMISKOKEMUS

Minulle merkittävä oppimiskokemus oli se, kun opin sekoittamaan välivärit. En muista millä luokalla tämä tapahtui, mutta oli jännä huomata kuinka punainen väri purkissa muuttuikin yllättäen violetiksi kun siihen lisäsi sinistä. Siinä oli jotain jännää. Tämän jälkeen kiinnostuin kokeilemaan miten muuten värejä pystyikään sekoittamaan. Väripalettini ei tästä hetkestä lähtien koostunut ainoastaan kuudesta väristä (kaksi keltaista, punaista ja sinistä nappia) vaan minulla oli käytössäni monipuolinen väriskaala.    Alakoulussa meillä oli liikunnassa telinevoimistelua. Tunnin aikana piti harjoitella mm. köysissä kiipeilyä, kuperkeikkoja ja pukkihyppelyä. Ennen kuin opin hyppäämään pukin yli, minua pelotti se hirveästi ja tuskin uskalsin ponnistaa trampoliinilta istumaan pukin päälle. Opettajamme oli todella hyvä, hän ymmärsi jos jotakin pelotti tai ei ollut muuten hyvä telinevoimistelussa. Hän kannusti ja rohkaisi kuitenkin yrittämään. Opettaja ohjasi meitä etenemään pienin askelin, niin että lopuksi tuli hypätä pukin yli. Jossain vaiheessa sitten onnistuin melkein vahingossa ja voitin pelkoni. Tunnista jäi hyvä mieli ja sen jälkeen osasin hyppiä sujuvasti.

Merkittävin oppimiskokemukseni oli, kun poikaystäväni opetti minut lumilautailemaan noin 5-vuotta sitten. Aluksi halusin oppia asian itse ja omasta mielestänihän osasin homman enkä tarvinnut neuvoja, vaikka todellisuudessa oma   toimintani oli aluksi kaukana lumilautailusta. Mutta itsepäisenä en halunnut mitään neuvoja toisilta. Mutta kun annoin Mikon opettaa itseäni omaksuin asian todella nopeasti. Ja huomasin, että kannattaa myöntää oma osaamattomuutensa ja antaa asian osaa opettaa/ antaa neuvoja. 

6

Pelaamme molemmat koripalloa samassa joukkueessa ja olemme kokeneet monia oppimiskokemuksia yhdessä, tässä yksi niistä. Harjoituksissa oli harjoiteltu pitkään monimutkaista päätyrajan avaamiskuviota. Kuvio ei onnistunut harjoituksissa montaakaan kertaa täydellisesti joukkueemme jäsenten unohdellessa omia tehtäviä kentällä. Kaikkein vaikeinta oli löytää oma aloituspaikka kuviossa, koska paikat eivät seurailleet koripallon normaaleja pelipaikkoja. Ennen peliä valmentajamme oli kuitenkin kehittänyt joukkuellemme muistisäännön, jonka hän kertoi meille pelipalaverissa ennen peliä. Hän piirsi flappitauluun geometrisen kuvion, jonka mukaan jokaisen tulisi sijoitua kentällä pelikuvion toteuttamiseksi.  Kun pelitilanteessa tuli aika toteuttaa kyseinen kuvio, jokainen pelaaja muisti valmentajan kertoman muistivihjeen ja jokainen löysi ylllättäen paikkansa kuviossa. Kuvio onnistui ja lisäksi teimme onnistuneen pelitilannekorin. Uskomme, että tämä oli koko joukkueellemme positiivinen oppimiskokemus ja ymmärsimme muistivihjeiden merkityksen koripallossa. Tämän jälkeen kuviomme eivät oleet enää nimeltään "kuvio 1" tai "kuvio 2" vaan keksimme niille aina jonkin havainnoillistavamman nimen, esimerkiksi "salmiakki". 

Mieleenpainunut oppimiskokemus tapahtui ala-asteella. En muista tarkasti luokka-astetta, mutta muistaakseni olimme vielä peruskorjaamattomassa 50-luvun kivikolhoosissa. Oppimisympäristö ei ollut kovin avoin. Seinät olivat harmaanvihreät ja opettajan pöytä tietysti korokkeella taulun edessä. Luokassamme oli n. 25 oppilasta, joten luokassa ei ollut liikaa ylimääräistä tilaa.


Varsinainen kokemus liittyy matematiikan tuntiin. Väittelimme ensin opettajan kanssa siitä, tarvitseeko laskuihin merkitä välivaiheita. Kimpaantuneena siitä, etten sellaisia suostunut tekemään, opettaja väitti, että en osaa tehdä lainkaan välivaiheita. Tämä väite oli täysin paikkaansa pitämätön ja vastaväitteeni jälkeen opettaja päätti testata minut. Hän kirjoitti taululle lausekkeen, joka sisälsi sellaisia laskutoimituksia, joita emme olleet ennen laskeneet. Laskin esimerkin taululle. Kun olin valmis opettaja tarkasti tehtävän laskukoneella. Tulos oli oikea. Koska opettaja ei voinut nöyrtyä olemaansa väärässä, hän mietti hetken ja totesi "tuo on matemaattisesti väärin". Tilanteen jälkeen luokan muut oppilaat siirtyivät selkeästi puolelleni. Jälleen kerran opettajaamme vastaan. Luokassa ei normaalisti vallinnut kovinkaan avoin ilmapiiri. Yleensä tunnelma muodostui jännityksestä, häpeästä ja vihreen tekemisen pelosta. Tämä on muuttunut vasta jälkeenpäin merkittäväksi oppimiskokemukseksi. Älä koskaan julkisesti yritä arvioimalla nöyryyttää ketään, jos et pysty itse kestämään häviötä.

Musiikin tunnilla soitimme kitaraa. Antti piti ensimmäistä kertaa elämässään kitaraa tosissaan kädessään. Aleksi on vanha konkari kitaransoitossa. Antti pelkäsi tuntia hieman etukäteen, koska oli aina pitänyt kitaransoittoa mahdottomana tehtävänä. Antti kuitenkin oppi soittamaan kitaraa välttävästi näiden tuntien aikana. Soinnut alkoivat pikku hiljaa löytyä vanhan konkarin Aleksin avustuksella. Aleksi, tuo vanha konna, ei soittanut kitaraa ollenkaan tunnin aikana vaan keskittyi Antin opastamiseen. Vanha kunnon Aleksi sai merkittävän oppimiskokemuksen kitaransoiton opettamisesta ja Antti, tuo tulevaisuuden kitaravirtuoosi sai merkittävän oppimiskokemuksen kitaransoitosta ja tätä nykyä rämpyttää d-duuria vaikka silmät kiinni.

Itselleni ensimmäisenä mieleen nouseva mieluisa oppimiskokemus oli, kun okl:n pianotunneilla opin kuinka kappaleissa voi soittaa yhtäaikaa bassoäänen, soinnun sekä melodian. Tämän, kuitenkin pianonsoitossa melko peruskauraa ole-

7

van asian oppiminen nosti oman pianointini aivan uudelle tasolle. Tästä oppimiskokemuksesta sai myös hurjan määrän lisää motivaatiota soittaa pianoa.

Anskulle tuli mieleen, kun ala-asteella oli tarve yrittää laskea koulunpihalla olevan kiipeilytelineen palomiesputki väärinpäin eli pää edellä. Ei tullut sillä hetkellä mieleen ajatella, että miten siinä pysähdytään tai, että siinä voisi sattua. Se sattui, enkä sen jälkeen ole kokeillut uudestaan. Ehkä tämä kokemus opetti harkitsemaan päähänpistoja kaksi kertaa.

“Käsityksemme muuttui siis täysin matematiikan opetuksesta ja oppimisesta!” Merkittävä oppimiskokemuksemme tapahtui viime keväänä, kun meillä oli matematiikan kurssi. Ajattelimme, että matikka on kamalan teoreettista ja sitä on vaikea konkretisoida. Käsityksemme kuitenkin muuttui täysin ja opimme, miten monella eri tavalla matematiikkaa voi opettaa ja havainnollistaa.Esim. Yhteen- ja vähennyslaskuja voi opetella esim. eri taulujen ja pelejen avulla. Lisäksi opetettavan asian voi kytkeä hyvin oppilaan omaan arkeen, jolloin se ei jää irralliseksi, vaan siitä tulee merkityksellinen... Käsityksemme muuttui siis täysin matematiikan opetuksesta ja oppimisesta!

Mandin merkittävin oppimiskokemus on ollut kertotaulujen oppiminen kolmannella luokalla. Minulle kertolaskujen opiskelu oli aluksi tuskaa ja luulinkin, etten tule koskaan niistä selviämään, mutta kun oivalsin, mistä kertolaskuissa oli kyse, oppimiskokemuksesta tuli hyvin merkittävä. Meidän opettaja testasi osaamistamme niin, että jokaisen piti jossain vaiheessa kevään matematiikan tunneilla nousta ylös ja kertoa vastaukset opettajan esittämiin viiteen kertolaskuun mahdollisimman nopeasti. Jos et tässä onnistunut, jäit luokallesi. Minä onneksi pääsin luokaltani...


MERKITTÄVÄ OPPIMISKOKEMUS

Niinan merkittävä oppimiskokemus oli, kun ala-asteen neljännellä luokalla tyttöjen liikunnan tunnilla oli tanssia. Opettaja tiesi, että harrastin kansantanssia ja että olin todella innostunut siitä. Jossain vaiheessa tuntia opettaja kysyi voisinko opettaa muille jonkin pienen laululeikin ja innostuin asiasta valtavasti. Muistan vieläkin, että opetin "Yks', kaks, kolme"-tanssin ja se meni hyvin. Sain todella paljon puhtia opettamiseen (myöhemmin vedin myös "oikeata" ryhmää muutaman vuoden ajan) ja myös sen jälkeiseen liikunnan opiskeluun.

Olin telinevoimistelukerhossa n. 10vuotiaana. Muut tytöt olivat vanhempia kuin minä ja minut oli hyväksytty mukaan ylimääräisenä. Oli suuri tarve näyttää opettajalle ja muille tytöille, että pärjään porukassa. Suoritimme eri asteisia merkkejä. Olin suorittanut pronssi- ja hopeamerkin. Kultamerkkiin kuului jo melko vaativia liikkeitä eri telineillä. Onnistuin tekemään kaikki muut paitsi kiepin. Kieppi piti tehdä renkailla molempiin suuntiin. En ymmärtänyt tekniikkaa ja voimaakin tuntui olevan liian vähän. Bettyopettaja kannusti uskoi, että pystyn suorittamaan tehtävän. Hän antoi kotiläksyjäkin. Niinpä punnersin   ja tein vatsalihasliikkeitä joka ilta kotona. Lopulta noin kuukauden   harjoittelun   myötä   kieppi onnistui! Sain kultamerkin! Huomasin, että oikealla tekniikalla kieppi onnistuu ja   voimaharjoitukset tulivat ikäänkuin kaupan päälle. Kannustavan opettajan muistaa koko ikänsä.

Demotunnin koneiden vähyyden vuoksi valitsimme oppimiskokemuk-sen, jonka molemmat ovat kokeneet merkittävänä uuden asian oppimisessa. Siksi se sijoittuu lähiaikoina koettuun tapahtumaan luokanopettajankoulutuksessa.

8

Musiikin tunnilla otimme ensimmäistä kertaa kitarat käteemme ja tutustuimme kieliin sekä kokeilimme, miten sormet taipuivat helpoimmille soinnuille. Harjoittelimme soittamista opettajan säestäessä pianolla. Aluksi sointujen löytäminen oli hankalaa ja työlästä, ja aikaa sointujen vaihtamiseen kului aikaa niin, että piti taas odottaa sopivaa kohtaa päästäkseen mukaan kappaleeseen. Välillä tuntui, ettei soittamisesta tule yhtään mitään ja kärsivällisyys ja usko oppimisesta joutuivat koetukselle. Parista oli kuitenkin paljon apua. Hän antoi ohjeita ja muistutti mikä sointu oli tulossa ja miten se muodostetaan. Kun soittaminen alkoi vihdoin sujua ja koko kappaleen soittaminen sujui ongelmitta, oli tunne todella mahtava. Oli kiva oppia jotain sellaista, mitä ei ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Ja oli myös mielenkiintoista huomata, että jo muutaman soinnun omaksuttuaan, helpoimpien kappaleiden soittaminen ja säestyksessä mukana pysyminen on mahdollista. Onnistuminen toi tullessan rutkasti intoa harjoitella ja oppia lisää kitaran soittoa.

Lähimenneisyyden tärkeänä oppimiskokemuksena nousee teorian ja käytännön ymmärtäminen käytännössä opettajan työssä. Lastentarhanopettajakoulutuksessa painotettiin kovasti teorian ja käytännön yhteispeliä, mutta se ei konkretisoitunut ensimmäisissä harjoitteluissa. Ratkaisut opetustuokioilla ja päiväkodin arjessa pysyivät jossain määrin hyvin pinnallisina. Päättöharjoittelussa pitämäni roolileikkituokion jälkeen pidetyssä palautekeskusteluissa teoria alkoi konretisoitua käytännön opettamiseen, tai ainakin itse aloin ymmärtää sen merkityksen. Omia ratkaisujaan pystyi perustelemaan perusteellisemmin. Oman toiminnan taustalla


alkoi ymmärtää tavoitteellisuuden uudella tavalla ja jollain tapaa tähän tuli varmaan kasvettua opiskeluvuosien aikana, mutta sen todellinen ymmärtäminen käytännön työssä avasi silmät uudella tavalla opettajan työhön.

Merkittävimmät oppimiskokemukset minulla liittyvät oikeastaan oman kouluaikani jälkeiseen aikaan, jolloin olen ottanut kaiken uuden oppimisesta vastuun täysin itse. Koulussa en välttämättä tullut ajatelleeksi, kuinka paljon on myös   itsestä kiinni, että jotain voi sanoa oppineensa, ja sitä kautta osaavansa. Kouluajalta oppimisesta minulle tulee valitettavasti   mieleen ulkoaluku, joka auttoi oppimaan asioita lyhyeksi aikaa mutta pitkäkestoisen muistin kannnaltahan pintapuolinen lähetysmistapa ei edistä välttämättä   pysyvää oppimista. Merkittävin oppimiskokemus on ehkä ollut, että olen itse jossakin vaiheessa   ymmärtänyt, että yleensä   oppimiseen liittyvät läheisesti aina   aika, motivaatio ja harjoittelu.   Erityisesti juuri   harjoittelun merkitys oppimiselle on suuri.

Valmistin kuudennella luokalla käsityön tunnilla teddy-nallen. Nallella oli nivelet, joten sen jalkoja ja päätä pystyi liikuttamaan. Lisäksi nalle tehtiin käsin, ja turkiskankaan ompeleminen ei ollut helpoimmasta päästä. Ajattelin aluksi, että nallen valmistus oli minulle liian vaikeaa vaikka opettaja kannusti minua kokeilemaan sitä.  Olin tehnyt paljon erilaisia käsitöitä ja opettaja halusi siksi minun ja toisen oppilaan tekevän jotain  uutta. Onneksi lähdin kokeilemaan nallen valmistusta, ja se onnistuikin hyvin. En olisi tehnyt sitä ilman opettajan kannustusta ja apua. Jos kyseessä olisi ollut toisenlainen opettaja en olisi ryhtynyt uuteen ja hankalaan projektiin. Onnistuminen ja itsensä ylittäminen teki siitä merkittävän.

Selkeä yksittäinen oppimistapahtuma tulee mieleen varhaislapsuudesta, kun viisivuotiaana opin lukemaan seuraamalla isosiskon lukuharjoituksia. Kokemus jäi syvästi mieleen. Isosisko teki läksyjä olohuoneen pöydän ääressä. Tarkem-

9

min tilannetta en enää muista, mutta tunnen oppineeni silloin lukemaan.

Eräs merkittävä oppimiskokemus elämäni varrella oli oppia solmimaan rusetti. En muista siitä enää paljoa muuta kuin mahtavan tunnelatauksen onnistumisen johdosta. Olin harjoitellut pitkään äitini opastuksella tuloksetta. Kerran kuitenkin yksin harjoitellessani nauhat pysyivätkin kasassa! Huusin innokkaana äitiäni katsomaan lopputulosta. Olen ollut tapahtumahetkellä alle kouluikäinen, mahdollisesti 4 - 6vuotias.

Itselleni merkittävä oppimiskokemus liittyy rahaan. Olin ensimmäisellä luokalla alakoulussa, kun eräänä päivänä kotona ollessani   ymmärsin jotain mielestäni todella ihmeellistä. Ymmärsin, että yhdessä markassa on sata penniä, ja kymmenpennisiä tarvitaan yhteen markkaan kymmenen jne. Tämän ymmärrettyäni halusin lähteä heti kauppaan ostamaan karkkia vain sen takia, että saisin antaa myyjälle rahaa halutun summan.

“Nokkahuilu lensi seinään, mutta tahdonvoimalla epämusikaalisinkin vaan yhden biisin oppii.”

Opin kolmannella luokalla soittamaan nokkahuilua pitkällisen hammastenkiristyksen kautta. Nokkahuilu lensi seinään, mutta tahdonvoimalla epämusikaalisinkin vaan yhden biisin oppii. Biisin nimi oli Iltakellot ja osaan soittaa sen nokkahuilulla vieläkin, vaikka en ole nokkahuilua soittanut moneen vuoteen. Nokkahuilun soiton opettelu oli synnytystuskien takana, mutta lopputulos oli helpotus ja tietynlaista kapinaa opettajaa kohtaan, joka mielestäni vaati kohtuuttomia oppilailtaan. Taidosta ei ole koskaan ollut mitään hyötyä, mutta voimakas kokemus antoi itseluottamusta ja todistin itselleni pystyväni mahdottomiin.


MERKITTÄVÄ OPPIMISKOKEMUS

Opin käyttämään ukkini pientä 4 hevosvoimaista veneen perämoottoria ollessani noin 10-vuotias. Ukki neuvoi minua miten moottoria käytetään veneen keulasta. Toimin ja käytin moottoria ukin neuvojen mukaisesti. Opin itse tekemällä ja ukkia kuuntelemalla. Ukki testasi moottorinkäsittelytaitojani opetustilanteen jälkeen. Hän pyysi minua näyttämään ja kertomaan miten moottoria käytetään opitulla tavalla. Oppiessani käyttämään moottoria sain omatoimisesti ajella veneellä järvellä.

kerrat juhlasalissa ensimmäisen opiskeluviikon aikana olivat epäselviä, eivätkä opettajat osanneet itsekään käyttää niitä. Myös opiskelijatuutoreilla oli ongelmia kyseisen ohjelman käytön kanssa. Aikani taisteltuani ymmärsin WebOodin tarkoituksen ja opin ilmoittautumaan kursseille ja sain tehtyä OodiHopsin. Tällä hetkellä WebOodi on tärkein työkalu opiskelujen suunnittelussa, koska kursseille ilmoittautuminen yms. tehdään kyseisen ohjelman avulla. Tänä syksynä toimiessani tuutorina osasin neuvoa uusia ykkösiä WebOodin käytössä.

Itselleni merkittävimmät oppimiskokemukset ovat tapahtuneet terveydenhoitaja- ja sairaanhoitajakoulutuksen harjoitteluympäristöissä. Näistä kaikista mekittävimmät kokemukset ovat varmaankin tapahtuneet vanhusten parissa työskenneltäessä.   Vanhusten kanssa työskentely on aina haastavaa, ja erityisesti vuodepotilaita hoitaessa hoitajalta vaaditaan suurta sydäntä. Hoidon kohteena oleva henkilö ei välttämättä pysty millään tavoin ilmaisemaan omaa tahtoaan, onko hänellä hyvä vai paha olla, tai mitä hän haluaa. Hoitajan on osattava lukea potilaan käytöstä ja elekieltä, vaikka toisinaan tämä onkin lähes mahdotonta. Ainakin itse olen pohtinut asiaa siltä kannalta, miltä itsestäni voisi tuntua samassa tilanteessa,   olla täysin toisen ihmisen "armoilla". Kosketus, lämmin sana, hyväksyvä ilmapiiri, niitä meistä jokainen varmasti toivoisi tuossa tilanteessa kokevansa. Jokainen noista vanhuksistakin on ollut   aikoinaan nuori, heillä on elettyä elämää ja kokemuksia mukanaan, ja niitä meidän tulee arvostaa.  

Merkittäviä oppimiskokemuksia on ollut varmaan paljon vuosien varrella, mutta kovin moni ei ole jäänyt selvänä mieleen. Oppimistapahtuma ensimmäisen luokan keväältä on kuitenkin jäänyt mieleen. Olin isoveljeni kanssa katsomassa ulkomaista elokuvaa, jossa oli tekstitys. Veljeni kyllästyi lukemaan tekstitystä minulle, joten minun oli pakko opetella lukemaan tekstityksiä. Yllättävän nopeasti lukeminen alkoi onnistumaan ja elokuvan loputtua pystyin jo lukemaan lähes kaiken.

WebOodin käyttö kuulosti viime syksynä opiskelun alussa todella vaikealta ja suorastaan vastenmieliseltä. Ensimmäiset WebOodin käytön opetus-

10

“Opin käyttämään ukkini pientä 4 hevosvoimaista veneen perämoottoria ollessani noin 10vuotias”

¨¨


Ensimmäisenä tulee merkittävistä oppimiskokemuksista mieleen autokoulu ja autoilla ajon opettelu. En ollut koskaan ennen edes kokeillut ajamista ja ensimmäisellä ajotunnilla olin pihalla, kuin lumiukko. Pikkuhiljaa autoilu kuitenkin alkoi sujua opettajien neuvojen avustuksella. Oli todella mukavaa huomata oppivansa, vaikka alussa tuntui todella vaikealta.

Ensimmäisenä mieleeni tullut merkittävä oppimiskokemus tapahtui viime keväänä. Tämä kokemus oli matematiikan kurssi. Kurssi oli minulle merkittävä, koska ennen kurssia suhtautumiseni matematiikkaan oli hyvin negatiivista, mutta kurssilla sain paljon uusia näkökulmia ja ajatuksia matematiikan oppimiseen ja opettamiseen liittyen. Kurssi muutti koko ajatteluni matematiikasta.

Opin viime keväänä tekemään takaperin kuperkeikan. Aikaisemmin liikuntatunnilla harjoiteltiin kuperkeikkaa osissa. Liikuntasalin lattialla patjan päällä keinuttiin istumisasennosta taaksepäin ja takaisin. Tässä osiossa oivalsin kuinka selkä pyöristetään kuperkeikan ajaksi. Opettaja ja luokkakaverit kannustivat vieressä. Takaperinkuperkeikkaa harjoiteltiin myös patjalta, jotta jalat olisi helpompi saada maahan. Itse kuperkeikan oivalsin kotona, kun venyttelin jalkoja niskan yli ja pyörähdin vahingossa ympäri. Olin oppinut pyöristämään niskaa ja selkää tarpeeksi, ja siksi pyörähdin ympäri.

Merkittävä oppimiskokemus oli virkamiesruotsin suorittaminen. Suoritin sen Joutsenon opistossa. Kurssille lähdin työkaverini mukana, koska se olisi ollut edessä kuitenkin yliopistossa. Peruskoulun pohjatiedoilla suorittaminen oli jopa kurssin vetäjän mielestä erittäin hankalaa. Käytännössä luin 4 kuukautta ruotsia päivittäin. Yläasteen oppimäärän kokonaan tehtävineen lisäksi kurssiin liittyvät tehtävät jotta pääsisin tentistä läpi. Aluksi tuntui lähes mahdottomalle, koska luennot ja harjoitukset olivat kaikki ruotsiksi toki sai kysyä jos ei ymmärtänyt mistä on kyse. Ensimäisellä kerralla en päässsyt aineen kirjoittamisesta läpi, koska verbien aikamuodot piti olla kaikki oikein. Toisella kerralla aineen

11

kirjoitus oli jo lähes virheetön ja meni läpi. tieteellisen tekstin ymmärtäminen oli hankalaa, mutta helpompaa kuin aineen kirjoittaminen. Merkittävää oli huomata, että tarpeeksi, kun tekee töitä voi suoriutua lähes mahdottomasta tehtävästä.

Merkittävä oppimiskokemukseni liittyy lukemaanoppimiseen. Kuusivuotiaana istuin isäni kanssa "lukemassa "kirjaa. Kirja oli veljeni vanha aapinen, josta isä luki minulle jotain tarinaa. Seurailin vain sivusta tekstin etenemistä, vaikka en osannut lukea itse. Yhtäkkiä kirjaimista alkoi muodostua sanoja ja ymmärsin kirjoitusta. Sanoin isälle, että osaan itsekin lukea. Minulle merkittävä oppimiskokemus on ollut sen huomaaminen, että tieto on subjektiivista ja on olemassa monia yhtä hyviä ratkaisuja. Erilaisten ratkaisujen keskinäisen "paremmuuden" arviointi ei myöskään ole oleellista, sillä myös tavoitteita voidaan arvioida monelta kannalta. Esimerkiksi jonkin yliopisto-opintoihin kuuluvan koulutehtävän suorittaminen usean opiskelijan yhteistyönä (ryhmätyö tms) voidaan nähdä monen erilaisen tavoitteen kannalta, joista annetun tehtävän ratkaisun saavuttaminen on vain yksi, eikä mitenkään muita oleellisempi. Muita tavoitteita voivat olla esim "reaalielämän" asettamat tavoitteet (oli se tehtävän varsinainen tavoite tai ei, on tekijöille oleellista se, mitä ryhmätyöskentelyn aikana tapahtuu), tehtävän suorittamisen eettiset/ekologiset vaikutukset jne.

Merkittäviä oppimiskokemuksia on ollut luonnollisesti runsaasti. Yksi tärkeistä on ollut nuotion tekemisen ja sen sytyttämisen oppiminen. Oppimiskokemuksesta ei ole jäänyt yksittäistä voimakasta kokemusta tai muistoa, mutta tästä taidosta on voinut nauttia elämän varrella useaan otteeseen. Melko usein nuotiota tehdessä tulee mieleen, miten mukavaa on hallita ko. taito. Samalla jokaisen uuden nuotion tekeminen on täydennystä jo opittuun taitoon ja näin oppimiskokemus jatkuu edelleen ja toistuu erilaisissa muodoissaan jatkuvasti.


Rakennustelineitä oppimiskokemuksen käsitteellistämiseen KOKEMUS - Mielellinen (ajatteluun liittyvä)

OPPIMISEN KOHDE - Tieto (faktuaalinen tieto)

- Kehollinen (esim. tiettyyn taitoon tai fyysiseen suoritukseen liittyvä) - Sosiaalinen (yhteisöön liittyvä)

- Taito (esim. tehtävästä suoriutuminen) - Vaativa ongelmanratkaisu (vaativasta monimutkaisesta haasteesta suoriutuminen)

KONTEKSTI - Formaali (koulu) - Nonformaali (koulun seinien ulkopuolella) - Informaali (arkipäivän tapahtuma)

12

Merkittävät oppimiskokemukset  

UNIVERSITY OF JOENSUU Faculty of Education Savonlinna Department of Teacher Education