ANKKURINAPPI
Helsingin Laivastokilta ry jäsenlehti KEVÄT 2009
Hyvää kevättä. Helsingin Laivastokilta on sukupuoleen, ikään tai sotilasarvoon katsomatta jäsentensä merihenkinen ja toiminnallinen yhteisö. Killan arvot ovat: Maanpuolustustahto, sotiemme veteraanien perinteen kunnioittaminen ja vaaliminen, Laivaston ja Merivoimien perinteen ylläpito, yhteistyöhalu ja kyky, vastuuntunto ja kiltaveljeys. Toiminnan peruspilarit ovat: maanpuolustustahto Laivaston perinne ja Merivoimat
SISÄLLYSLUETTELO Puheenjohtajalta .................................2 Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati.....................3 Valatilaisuus........................................4 Suomen laivaston moottoritorpedoveneet, osa I .............5 Merivoimat ja Sininen reservi venemessuilla .....................................8 Merivoimien uusi komentaja . ............9 Merimiessolmut . ................................9 Killan syyskokous ............................10 Kutsu vuosikokoukseen ...................10 Arto Tarvonen on poissa................... 11 Turpo-seminaari................................12 Miinalaiva Uusimaa Loyal MAriner 2009 -harjoitukseen Välimerelle.......14 Kilstar -2009.....................................14 Merimiessolmut oikeat vastaukset....15 Kiltatuotteet.......................................16
Helsingin Laivas- halutaan? Näiden kysymysten äätokilta 30 vuotta rellä killan hallitus pohtii joka kokouksessa ratkaisuja. Eikä se ole Merkkivuosina tänä päivänä helppoa. Jäsenkunta tulee väkisinkin vanhenee ja vähenee. Arvomaailkatsottua aikaa ma ympärillä muuttuu. Tarjolla on taaksepäin. Mitä monenlaista muutakin toimintaa. on saatu tehtyä? Kuinka vastata haasteeseen? Missä ollaan oltu mukana? Omaa kiltaamme tarkastellessa voi vain tuntea tervettä yl- Juhlavuonna, jos koskaan me uspeyttä ja mielihyvää, siitä mitä me komme pystyvämme tarjoamaan olemme tehneet. Helsingin Laivas- killan jäsenille edellenkin hyvää ja tokilta on edelleen suurin kilta Me- laadukasta kiltatoimintaa. Meidän rivoimien laivastokilloista. Jäseni- arvomme ovat terveet ja meidän nämme on monipuolinen joukko toiminnan peruspilarit ; Maanpuomiehiä ja naisia, matruusista ami- lustustahto, Laivaston perinne ja raaliin, niin ympäri Suomea kuin Merivoimat ovat niin hyvä pohja, ulkomaille on jäsenkuntamme kas- että sille on hyvä rakentaa. Killan vanut. Olemme lähes 20 vuotta pi- hallitukset voivat muuttua, johtajat täneet yllä m/s Kilstar alusta. Hel- vaihtua. Toiminta voi olla joskus singin jokavuotisia silakkamarkki- rauhallisempaa, joskus vauhdiknoita tuskin voitaisi pitää ilman kil- kaampaa. Mutta kun on niin hyvät lan hernerokkatelttaa. Sitkeästi toiminnan arvot ja tavoitteet, pysyy olemme halunneet julkaista omaa killan toiminta aina luotettavana ja Ankkurinappi-lehteä ja varusmie- hyvänä hiä on palkittu tunnollisesti joka kotiutuserästä. Ja paljon muuta voi- Helsingin Laivastokilta ry perussi luetella tettiin 31.3.1979. Onnea ja menestystä Kriittinen pitää olla. Riittääkö toimintaa ja aktiviteettia jäsenille. toivoo Onko tällainen toiminta sitä mitä Lasse Eklund
PÄÄTOIMITTAJA Lars Eklund gsm 050-552 2756 larseklund@kolumbus.fi
AINEISTO Lehteen tuleva tekstiaineisto lähetetään sähköpostilla ositteeseen larseklund@kolumbus.fi
ULKOASU JA PAINATUS Julkaisuapu Oy, Vantaa 2009
Muu aineisto postiosoitteeseen: Ankkurinappi Lars Eklund Anianpellontie 10 B 17, 00700 Helsinki
KUSTANTAJA Helsingin Laivastokilta ry Kansikuva
ILMOITUKSET 1/1 sivu mustavalkoinen 150,00 EUR ½ sivu mustavalkoinen 100,00 EUR ¼ sivu mustavalkoinen 50,00 EUR Tuki-ilmoitus rivi-ilmoitus 15,00 EUR
2
OSOITE JA JÄSENMAKSUASIAT Maanpuolustuskiltojen Liitto ry Henry Siikander Döbelninkatu 2 00260 Helsinki puh. 09- 477 8960 Posti palauttaa lehden, jossa on väärä, vanhentunut tai muuten vaillinainen postiosoite. Muuttaessasi muista tehdä osoitteenmuutos postiin.
ITSENÄISYYSPÄIVÄN VALTAKUNNALLINEN PARAATI
© puolustusvoimat
Merivoimat järjesti Suomen puolustusvoiman 90-vuotisjuhlaparaatin itsenäisyyspäivänä, Turussa Aurajoen rannalla.
- Yleinen asevelvollisuus on itsenäisyytemme, kansallisen maanpuolustuksemme ja maanpuolustustahtomme kulmakivi, hän sanoi
Tilaisuus alkoi Turun merimuseon alueella jonne paraatijoukot olivat järjestäytyneet. Merivoimien aluksia oli paikalla miinalaiva Pohjanmaa, Hamina- ja Raumaluokan ohjusvenet sekä kaksi Fabian Wredeluokan koulutusalusta. Maavoimien joukot tulivat Porin Prikaatista, Tykistöprikaatista, Panssariprikaatista ja Kaartin Jääkärirykmentistä. Paraatijoukkoja komensi Merivoimien esikuntapäällikkö, lippueamiraali Veli-Jukka Pennala Merivoimien komentaja vara-amiraali Hans Holmström tarkasti paraatijoukot ja kenttä hartauden piti kenttärovasti Jukka Helin. Musiikista vastasivat Laivaston Soittokunta ja Satakunnan Sotilassoittokunt
- Tahtomme maamme puolustamiseen näkyy yhtä hyvin arkisissa asioissa kuin juhlapuheissa. Luja tahto ilmenee veteraanisukupolvien perinteen kunnioittamisena, korkeana maanpuolustustahtona ja vahvana sitoutumisena vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Veteraanisukupolvien tekemä työ ja meille jättämä isänmaan puolustamisen perinne elää entistä voimakkaampana. Ketju ei katkea, vakuutti amiraali. Lisäksi amiraali muistutti puheessaan puolustusvoimien kolmesta pää tehtävästä, Suomen sotilaallisesta puolustamisesta, muiden viranomaistahojen tukemisesta ja kansainvälisistä tehtävistä todeten, että näin koko yhteiskunta hyötyy myös rauhan oloissa maanpuolustukseen osoitetusta panostuksesta.
Puheessaan paraatijoukoille amiraali Holmström loi katsauksen puolustusvoimien vahvuuksiin mm sanoen, että puolustusvoimamme rakennetaan myös perinteitä kunnioittaen
- Tänä iltana sytytettävien kynttilöiden liekki muistuttaa meitä kaikkien sotiemme veteraanien ja veteraani3
sukupolven, naisten ja miesten, hyväksemme tekemästä työstä ja uhrauksista, muistutti amiraali lopuksi kuulijoita jatkaen - He asettivat etusialle isänmaamme turvallisuuden ja hyvinvoinnin elämänsä ja henkensä uhalla. Tästä me nuoremmat sukupolvet esitämme hartaan kiitoksemme. Veteraanien perinnölle on turvallista rakentaa Suomelle entistä parempaa tulevaisuutta. Kuten jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth, jonka kotikonnulla juuri nyt seisomme, tapasi sanoa: Suomi on hyvä maa. Suomi on puolustamisen arvoinen.
© puolustusvoimat
ja kaksi MD500- kevythelikopteria sekä ilmavoimien neljä Hornet-hävittäjää suorittivat ylilennon.
Puheen jälkeen kehotti amiraali paraatijoukkoja perinteeseen tapaan kohottamaan kolminkertainen eläköön- huuto itsenäiselle ja vapaalle isänmaallemme.
Myös Uudenmaan Prikaatin G-veneet osallistuivat ohimarssiin Aurajoessa. Turkulaisia oli kokoontunut runsain joukoin katsomaan kuinka hienosti puolustusvoimat esittäytyivät itsenäisyyspäivän valtakunnallisessa paraatissa.
Ohimarssi suoritettiin Itäisellä rantakadulla. Paraatin vastaanottivat itsenäisyyden aukiolla vara-amiraali Hans Holmström, maaherra Rauno Saari ja veteraanien edustajana maanviljelysneuvos Eeri Hyrkkö. Paraatiin osallistui lähes 1500 henkilöä ja 37 ajoneuvoa. maavoimien kaksi uutta NH-90-kuljetushelikopteria
Merivoimat hoitivat järjestelyt hienosti. Kiitos Merivoimien Esikunta.
SUOMENLAHDEN MERIPUOLUSTUSALUEEN VALATILAISUUS Talvinen Upinniemi sai taas vastaanottaa sankan yleisömäärän, kun omaiset saapuivat varuskuntaan helmikuun lopulla alokkaiden valatilaisuuteen. Vuosi vuodelta tulee valatilaisuudesta tärkeämpi ja näyttävämpi maanpuolustustilaisuus, johon kokoonnutaan perhekunnittain. Ja miksei, onhan kysymyksessä nuorelle sotilaalle merkittävä tilaisuus, johon lähiomaiset halutaan todistajiksi. Paikalle oli myös kutsuttu sotiemme veteraaneja sekä vapaaehtoisen maanpuolustuksen edustajia. Helsingin Laivastokillan lippu oli myös paikalla, muitten järjestölippujen rivistössä. Valajoukot ilmoitettiin merivoimien komentajalle vara-amiraali Hans Holmströmille, joka tarkasti joukot yhdessä Suomenlahden Meripuolustusalueen komentajan kommodori Timo Junttilan kanssa. Tuskin koskaan ovat joukot vastanneet amiraalin tervehdykseen yhtä terävästi ja kuuluvasti kuin
nyt, hyvää päivää herra amiraali kajahti ilmoille kuin yhdestä suusta. Tätä oli selvästi harjoiteltu, ja oppi oli mennyt perille. Mihin kaikkeen nämä joukko vielä pystyykään. Hartauden jälkeen seurasi sotilasvala ja valalaulu. Joka kerta tämä tilaisuuden osa koskettaa, niin katsojia kuin sotilaitakin. Paljain päin, kivääri olalla ja käsi kohotettuna sotilaat vannovat puolustaa isänmaatamme parhaan kykynsä ja voimiensa mukaan. Saman valan ovat antaneet isät ja isoisät ja siihen lupaukseen olemme vaikeinakin aikoina aina voineet luottaa.
Pieni lumisade ei haitannut marssia. Tuntui kun tällä kertaa olisi marssi ollut ryhdikkäänpää ja määrätietoisempaa kuin ennen. Tässä marssivat valan antaneet motivoituneet merisotilaat, mihin kaikkeen tämä joukko vielä pystyykään.
Suomenlahden Meripuolustusalueen komentajan kommodori Timo Junttilan kehotussanojen jälkeen nimitettiin alokkaat laivastojoukoissa matruuseiksi ja rannikkojoukoissa tykkimiehiksi. Ohimarssi suoritettiin sotilaskodin edessä, kaartin soittokunnan kunniakkaalla avustuksella. 4
© puolustusvoimat
SUOMEN LAIVASTON MOOTTORITORPEDOVENEET, OSA I Teksti: Eero Kalliovaara Lähteet Suomen Laivasto 1918-1968, osa I, Leijonalippu Merellä, Meririntama, merisotatoimet pohjoisen Itämeren alueella 1941-44, Suomen Laivasto sodassa 1939-45 sekä Ankkuri-lehdet nro 1/1983 ja 2/1996.
Kuva 1: Italiasta hankittu moottoritorpedovene (MAS). Kuva SA-kuva/merivoimat/killan kokoelmat.
ENSIMMÄISET MOOTTORITORPEDOVENEET ITALIASTA
Laivastossamme veneet saivat nimet: MTV 1, myöhemmin Sisu ja MTV 2, myöhemmin Hurja. Veneet olivat suunniteltu Välimeren Suomen laivasto sai ensimmäiset olosuhteisiin, ne eivät sopineet moottoritorpedoveneet vuonna Suomenlahden lyhyeen ja jyrkkään 1920, kun Italiasta ostettiin kaksi aallokkoon. Niiden rungon muoto MAS-venettä, MAS 220 ja MAS ja matala, terävä keula aiheuttivat 221 (Motoscafi Anti Sommergibi- sen, että lyhyt ja terävä aalto nousi li). Veneet oli rakennettu vuonna helposti veneen kannelle vähäises1916-17 Fratelli Orlandon veistä- säkin merenkäynnissä, kastellen möllä Livarnossa, Italiassa. Niiden miehistön. Venetyyppi saikin mieuppouma oli n. 13 tonnia, pituus histöiltään lempinimen ”suihku16,2 metriä, leveys 3 metriä ja sy- kaivo”. Nopeuskaan ei ollut paras väys 1,2 metriä. Koneistona oli mahdollinen, joten niitä käytettiin kaksi 250 hv:n Isotta-Fraschinin pääasiallisesti saaristossa. Torpebensiinimoottoria, joilla saavutet- dot olivat veneen molemmilla puotiin 25 solmun huippunopeus. Toi- lilla ripustimissa, lähtövalmiina olmintasäde oli 150 meripeninkul- lessaan ne riippuivat niin matalalla, maa. Aseistuksena oli yksi 7,6 että ne kastuivat. Kylmällä säällä mm:n konekivääri ja kaksi 45 cm:n ne jäätyivät ja niitä ei voitu ampua. torpedoa torpedoripustimissa veneen sivuilla. Torpedojen sijasta Veneet olivat käytössä kuitenkin niihin voitiin ottaa kaksi miinaa ja yli 20-vuotta osallistuen myös soneljä syvyyspommia. Miehistöä tatoimiinkin, tosin jo varsin heikniissä oli seitsemän miestä (yksi kokuntoisina. Eräs ruotsalainen soupseeri, kaksi aliupseeria ja neljä tahistorioitsija kirjoittikin mm; miehistöön kuuluvaa). “Toisen maailmansodan aikana ei 5
millään toisella valtiolla ole ollut niin toivottomasti vanhentuneita moottoritorpedoveneitä aktiivipalveluksessaan kuin Suomella”. Moottoritorpedovene Sisu upotti venäläisen raivaajan Suursaaren ankkuripaikalla lokakuussa 1941. Hurja sensijaan ei ehtinyt osallistua sotatoimiin. Talvisodassa se oli telakoitu ja poistettiin käytöstä alkukesällä 1941 koneiden ollessa loppuun ajettuja ja rungon kuntokin oli niin huono, ettei koneita enää kannattanut uusia. Hurja hylättiin vuonna 1950 ja myytiin 15.000:lla silloisella markalla. Sisu siirrettiin Laatokalle vuonna 1942 ja sen piti toimia siellä vartioveneenä. Vene oli jo niin huonokuntoinen, ettei sekään osallistunut enää sotatoimiin. Se poistettiin käytöstä loppuun ajettuna keväällä 1942 ja myytiin vuonna 1950 15.000:lla silloisella markalla.
SUOMALAINEN KOEVENE Moottoritorpedovene MTV 3, myöhemmin Isku rakennettiin kokeiluveneeksi vuonna 1926 Porvoon Veneveistämöllä. Runkorakenne oli samanlainen kuin englantilaisissa Thornycraft-veneissä. Uppouma oli 11 tonnia, pituus16,5 metriä, leveys 3,4 metriä ja syväys 1,1 metriä. Koneistona oli kaksi 325 hv:n Rolls-Royce- bensiinimoottoria nopeuden ollessä n. 31 solmua. Aseistuksena oli kaksi 45 cm:n torpedoa sivuheittimissä, kuten italialaisissa veneissä, yksi 7,6 mm:n konekivääri ja kaksi syvyyspomminpudotinta sekä sumutuslaitteet. Miehistönä oli seitsemän miestä (yksi upseeri, kaksi aliupseeria ja neljä miehistöön kuuluvaa). Isku osallistui Talvisotaan ja Jatkosodan ensimmäisiin sotatoimiin ilman menestystä. Sen viimeinen sotatoimi oli osallistuminen Suomen aluevesille pakkolaskun tehneen venäläisen Berijev MBR-2 lentoveneen pidätykseen Pellingin vesillä
24.6.1941. Vene poistettiin loppuun ajettuna keväällä 1942. Sitä säilytettiin joitakin vuosia Suomenlinnassa, ja se myytiin vuonna 1950 11.500:lla silloisella markalla. THORNYCROFT-MOOTTORITORPEDOVENEET Moottoritorpedoveneet olivat englantilaisia ns. Thornycroft-veneitä, josta kaksi ensimmäistä MTV 4 (Syöksy) ja MTV 5 (Nuoli) olivat rakennettu Englannissa John Thornycroft & Co. Ltd:n telakalla Wooltonissa vuonna 1928, jolloin ne ostettiin laivastollemme. Turun veneveistömöllä rakennettiin lisenssillä MTV 6 (Vinha) ja Porvoon Veneveistämöllä MTV 7 (Raju). Näihin veneisiin toimitti englantilaistelakka pääkoneet. Veneissä oli porraspohja. Rungon kaaret olivat ellipsin muotoiset, jonka rakenne oli kevyt ja kestävä. Uppouma oli 13 tonnia. Niiden pituus oli 16,8 metriä, leveys 3,4 metriä ja syväys 1,4 metriä. Koneistona oli kaksi 375 hv:n Thornycroft-bensiinimoottoria ja 60 hv:n kotimainen Olympia-risteilykone. Nopeus oli n. 40 solmua. Aseistuksena oli kaksi 45 cm:n torpedoa ja 7,6 mm:n konekivääri sekä kaksi syvyyspommin pudotinta. Torpedojen tilalle voitiin ottaa kolme miinaa. Rajuun ja Vinhaan asennettiin vuonna 1942 20 mm:n konetykit. Miehistöä oli seitsemän miestä (yksi upseeri, kaksi aliupseeria ja neljä mihistöön kuuluvaa). Torpedot oli sijoitettu veneiden perässä olevaan torpedokuiluun, missä ne olivat vierek-
Kuva 2: Italialainen MAS-moottoritorpedoveneen runko Suomenlinnassa syyskesällä 1958. Kuva: Antti-Veikko Koskelin kokoelmat. 6
käin. Torpedojen ammunta tapahtui niin, että ne sysättiin vanaveteen, mistä ne lähtivät seuraamaan venettä sen suuntaan. Laukaisun jälkeen veneen täytyi kulkea torpedoa nopeammin ja kääntyä pois jo liikkeellä olevan torpedon tieltä. Tämä menetelmä ei ollut hyvä ahtailla vesillämme, se soveltuikin parhaiten avoimilla vesillä. Veneet olivat palveluksessa 1930-luvulla torpedomiesten koulutusveneinä, kun sota syttyi syksyllä1939 ne olivat jo vanhentuneita. Veneet osallistuivat kuitenkin merisotatoimiin ja olivat palveluksessa aina vuoteen 1943 ja niiden menestystä merisotatoimissa voitiin pitää hyvänä. Talvisodan alussa veneet olivat Koiviston saarilla. Niitä käytettiin venäläisten aluksia vastaan, mutta talven tulo ja Syöksyn karille ajo estivät toiminnan. Veneet talvehtivat Helsingissä. Jatkosodan aikana oli veneiden ohjaamoon maalattu tunnuksina korttipakan ässä: Syöksy = ruutuässä, Nuoli = herttaässä, Vinha = ristiässä ja Raju = pataässä. Lisäksi Nuolen kelulaan, vesirajan yläpuolelle oli maalattu valkoisella hain kita ja vinot silmät. Jatkosodan aikana Nuoli upotti venäläisen raivaajan Suursaaren edustalla syyskuussa 1941. Se siirrettiin Laatokalle vartioveneeksi elokuussa 1943 ja aseistettiin 20 mm:n konetykillä ja kolmella miinalla. Nuoli poistettiin käytöstä ja tuotiin Suomenlinnaan ja se telakoitiin syksyllä 1944. Vene hylättiin 1946. Syöksyn menestys oli paras näistä neljästä moottoritorpedoveneistä. Hankoa lähestyi kolme vihollisen purjealusta etelästä 6.7.1941. Se ampui kovassa merenkäynnissä torpedot, jotka eivät osuneet. Syöksy lähti uuteen hyökkäykseen. Se ajoi etumaisen kuunarin keulan
ohitse ja pudotti syvyyspommin, joka räjähti ja upotti kuunarin, ennenkuin lähivarmistuksena olleet venäläiset vartioveneet ehtivät reagoida tapahtuneeseen. Heinäkuun alussa 1941 veneet laskivat 12 miinaa Suomenlahden etelärannalle. Yöllä 19/20.7.1941 kolme moottoritorpedovenettä oli vaanimassa vihollisen kuljetusaluksia Viron rannikolla. Aamun sarastaessa ilmestyi venäläinen hävittäjä näkyviin ja alkoi tulittamaan vetäytyviä moottoritorpedoveneitä. Vinha sai osumia, se menetti peräsimensä ja potkurin, ja jäi ajelehtimaan liikuntakyvyttömänä. Syöksy lähti torpedohyökkäykseen vetääkseen hävittäjän tulen pois pahoja vaurioita saaneesta Vinhasta. Torpedot eivät osuneet maaliinsa ja venäläisten huomio kiinnittyi torpedohyökkäyksen torjuntaan ja Vinha saatiin hinattua suojaan Söderkärin majakalle. Syöksy selvisi tästä vaurioitta. Aamuyöllä 1.9.1941 se upotti Koiviston salmessa venäläisen kuljetusaluksen s/s Meeron ja Suursaaren itärannalla 22.9.1941 se upotti venäläisen miinanetsijän T41:n.
kalla ja poistettiin käytöstä syksyllä 1944 ja tuotiin Suomenlinnaan, jossa se telakoitiin. Vene oli varattu Sotamuseolle, mutta se kuitenkin hylättiin ja romutettiin vuonna 1946.
mivan apukoneen voimin. Yhteysalus Pukkio hinasi veneen Kotkaan korjattavaksi. Veneen tie moottoritorpedoveneenä oli lopussa.
Raju siirrettiin yhdessä Vinhan kanssa keväällä 1943 miinoitustehMoottoritorpedovene Raju oli ko- täviin, koska niiden vanhat pääkovaonnisin näistä neljästä, se sai neet eivät enää kehittäneet torpedoenemmän kuin oman osansa kone- hyökkäyksissä tarvittavaa nopeutvioista ja torpedohäiriöistä, se ei ta. Raju törmäsi miinoitusmatkalla yhtään kertaa päässyt ampumaan ajelehtivaan venäläiseen puomiestorpedojaan vihollista kohti. teeseen Koiviston lähistöllä 16.5.1943 ja upposi. Vene nostettiin Syyskuussa 1942 se lähti Tammi- myöhemmin, mutta se todettiin osta Kotkaan korjauttamaan toi- korjauskelvottamaksi ja romutetseen pääkoneeseen tullutta vikaa. tiin samana vuonna. Vinha siirretMatkalla syttyi kaasuttajasta tuli- tiin vartiomoottoriveneeksi Laatopalo, joka oli tuhota koko veneen. kalle Syöksyn pariksi 31.5.1944 ja Torpedot ja syvyyspommit joudut- poistettiin käytöstä vuonna 1945 ja tiin pudottamaan varmistettuina myytiin 5.300:lla silloisella marmereen, etteivät ne räjähtäisi. Yksi kalla. mieskin jo määrätiiin hyppäämään käskyn käyden mereen, etteivät kaikki kuolisi polttoainesäiliöiden räjähtäessä. Lopulta miesten onnistui kuitenkin samuttaa tulipalo konehuoneessa vaatteillaan tilkiten konehuone ilmatiiviiksi, jotta tuli tukehtuisi. Lähes alastomina ja kurjassa kunnossa miehet pääsivät takaisin Tammiooon heikosti toi-
Viimeinen ja menestyksellinen hyökkäys tapahtui Lavansaaren satamaan 18.11.1942. Syöksy osallistui johtoveneenä venäläisen panssaritykkivene Krasnoje Znamjan upotukseen. Hyökkäykseen osallistuivat myös suomalaiset moottoritorpedoveneet Vinha ja sotasaalisvene Vihuri sekä saksalainen miinavene KM-27. Operaation johtajana toimi kapteeniluutnantti Jouko Pirhonen. Hyökkäys tapahtui yöllä 18.11.1942. Päivää jälkeen Lavansaaren hyökkäystä Syöksylle tuli konevaurio ja se oli pakko poistaa käytöstä. Se otettiin uudelleen käyttöön vartiomoottoriveneenä 30.5.1944 Laato-
Kuva 3: Moottoritorpedovene Nuoli lähdössä partiomatkalle Suursaaren vesille lokakuussa 1941. Kuva SA-kuva/killan kokoelmat. 7
MERIVOIMAT JA SININEN RESERVI VENEMESSUILLA
kuva1 Merivoimien messuesittelijät kersantti Aarnio, luutnantti Saku Heinonen ja Ulpu Honkasalo, Saaristomeren Meripuolustusalueelta. Taisit luulla, että siellä on vain veneitä, oli hyvä mainoslause venemessuille. Merivoimatkin olivat perinteisesti paikalla kertomassa merellisestä maanpuolustuksesta ja Merivoimista työpaikkana. Mukaan oli otettu vapaehtoinen meripuolustuksen kenttä, Sinisen reservin jäsenjärjestöjen kautta. Myös Helsingin Laivastokillan edustajat olivat osastolla, kertoen messuväelle vapaaehtoisesta meripuolustuksesta ja laivaston kiltatoiminnasta osana Merivoimia. Messut kokosivat taas kymmeniätuhansia meri- ja veneilyhenkisiä
kävijöitä katsomaan mitä tänä vuonna on tarjolla. Ja kun venemessuilla oltiin oli moni kävijöistä myös tavalla tai toisella merivoimissa ja laivastossa palvelleita tai sinne haluavia . Siksi heitä kiinnosti Merivoimien tämän hetkinen tilanne ja osasto, jossa oli esillä mm. taistelusukeltaja varustuksineen. Samassa yhteydessä oli mukava kertoa Laivastomuistoja ja päivittää tiedot eri killoista joissa voi olla mukana tekemässä vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Kyllä nämä messut ovat se paikka jossa Merivoimat näkyvät hyvin, muiden merellisten toimioitten kanssa . 8
kuva 2 Syöksyvene simulaattori oli todellinen osaston vetonaula. Kaikki halusivat pelastaa sukeltajat merestä.
KONTRA-AMIRAALI JUHA RANNIKKO MERIVOIMIEN KOMENTAJAKSI Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö, kontra-amiraali Juha Sakari Rannikko (s.1955) on määrätty Merivoimien komentajaksi 1.7.2009 lukien ja amiraalin virkaan 1.8.2009 lukien viiden vuoden määräajaksi. Rannikko seuraa tehtävässä vara-amiraali Hans Holmströmiä, joka siirtyy reserviin. Puolustusvoimien sotatalouspäällikkönä Rannikko on palvellut vuodesta 2007. Aikaisemmin Rannikko on toiminut puolustusvoimien huoltopäällikkönä ja apulaishuoltopäällikkönä Pääesikunnassa, materiaaliosaston päällikkönä, apulaisosastopäällikkönä, osastopäällikön sijaisena, osastoesiupseerina, oh-
justoimiston päällikkönä, toimistopäällikön sijaisena ja toimistoupseerina Merivoimien Esikunnassa, vanhempana osastoesiupseerina puolustusministeriössä, laivueupseerina Saaristomeren Laivastossa ja Rannikkolaivastossa. Yleisesikuntaupseerin tutkinnon hän suoritti vuonna 1987. Lisäksi hän on suorittanut opintoja Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Kontra-amiraaliksi Rannikko ylennettiin vuonna 2006.
Merimiessolmut, montako avaat? Oikeat vastaukset ovat sivulla 15 1. Mikä tulivuori tunnetaan lempinimellä ”Välimeren majakka”? 2. Minkä nimisellä saarella Pietrin edustalla sijaitsee Kronstadt’in linnoitus? 3. Mitä aluksia olivat laivastossamme palvelleet; Lieska, Loimu, Miina, Paukku ja Pommi? 4. Montako Nuoli- luokan moottoritykkivenettä oli merivoimilla 1960 - 80 -luvuilla ja missä ne oli rakennettu? 5. Mikä merenselkä on Turun saariston ja Ahvenanmaan välissä? 6. Koska ja missä käytiin Riilahden taistelu? 7. Kuka määritteli ensimmäisenä magneettisen pohjoisnavan paikan? 8. Minkä niminen ”nyky”eestiläinen sotalaiva suoritti ensimmäisen vierailun Suomeen ja mihin? 9. Kuka toimi merivoimiemme komentajana vuosina 1964-66? 10. Kuinka korkea on Utön majakan torni merenpinnasta?
9
KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN
KILLAN SYYSKOKOUS Killan syyskokous pidettiin John Nurmisen säätiön tiloissa Pasilassa. Säätiön asiamies Erik Båsk kertoi kokouksen aluksi säätiön tehtävistä ja toiminnasta Esityksen lopuksi saimme tutustua säätiön upeaan meriaiheiseen taidekokoelmaan ja ainutlaatuisiin vanhojen karttojen näyttelyyn. Elämyksenä antoisa oli myös käynti, alkuperäisenä säilytettyyn s/s Inkeri Nurmisen salonkiin, jossa todella saattoi aistia miltä entisajan laivan päällystön salonki näytti kaiken sen tumman mahongin ja kiiltävän messingin avulla. Myös upeat, arvostetut säätiön julkaisemat meriaiheiset kirjat olivat kiinnostuksen kohteena. Näin upea paikka sai kiltaveljet liikkeelle joukolla ja saimme pitää antoisan kokouksen, siitä kiitos John Nurmisen säätiölle.
HELSINGIN LAIVASTOKILLAN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN KEVÄTKOKOUS Maaliskuu 30 päivä 2009 klo 18.oo Maanpuolustusyhdistysten auditoria Döbelnink 2 Helsinki
Kokouksessa hyväksyttiin killan toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2009. Toimintasuunnitelmassa painotettiin killan 30v. juhlavuotta. Tehdään ehkä kevyt historiikki, Ankkurinapin erikoisnumero ja syksyn vuosikokous joka olisi juhlavampi kokoontuminen. Näistä ilmoitetaan tarkemmin.
Kokouksen aluksi kertoo kiltaveli kommodori evp Seppo Hirvonen kuinka ohjusveneitä hankittiin Merivoimille Riikasta 70-luvun alussa silloisesta Neuvostoliitosta.
Lisäksi hyväksyttiin sääntömuutos esitys, joka poisti tarkan määrityksen mihin maanpuolustusjärjestöihin kilta kuuluu, eli uuden säännön mukaan kilta voi kuulu erilaisiin maanpuolustusjärjestöihin. Kokous valitsi myös uuden varapuheenjohtajan, kiltaveli Nyyrikki Kurkivuori on seuraavat kaksi vuotta tässä tehtävässä. Hallitus sai myös uuden jäsenen Muranen Sami joka lupautui sihteeriin vaativaan tehtävään. Muut hallituksen jäsenet ovat ; Eklund Lars pj, Karuvaara Janne, Karuvaara Vesa ja Arto Snäll.
Tilaisuudessa on mahdollisuus myös tutustua suojeluskuntanäyttelyyn. kahvitarjoilu Tervetuloa
Uusi hallitus poseraa vasemmalta pj Lars Eklund, varapuheenjohtaja Nyyrikki Kurkivuori,Vesa Karuvaara, Artro Snäll ja sihteeri Sami Muranen. Janne karuvaara puuttuu kuvasta. 10
KILTAVELI ARTO TARVONEN ON POISSA Viimevuoden lopussa tapaninpäivänä 26.12.2008 sai kiltamme vastaanottaa suruviestin; kiltaveli, komentaja evp Arto Tarvonen oli kuollut Helsingissä, vaikeaan lyhytaikaiseen sairauteen. Arto Tarvonen oli kymeenlaakson poikia. Hän syntyi Haminassa 1937 ja vietti kouluaikansa siellä. Merenrannalla ja upseeriperheessä syntyi luonteva valinta merisotilasuralle. Merisotakoulusta 1962 valmistuva luutnantti siirtyi laivapalvelukseen Nuoli-luokan tykkiveneelle ja koululaiva Matti Kurjelle. Venäjänkielen taitoisena Arto komennettiin Merivoimien idänkauppaan, hankintatoimen ja koulutusryhmän mukana tulkkina, mm hankittaessa saattajia Tallinnasta 1963 ja Tuima –luokan ohjusveneitä Riikasta 1974. Arto Tarvonen palveli pitkään Merivoimien Kemiön varikon päällikkönä ja toimistopäällikkönä Merivoimien esikunnassa. Eläkkeelle hän jäi 1988. Komentajaksi hänet ylennettiin vuonna 1994. Arton maanpuolustusura jatkui reservissäkin aktiivisena. Eräs merkittävimmistä tehtävistä oli hänen panoksensa sotavainajien muistonvaalimistyöhön. Hän oli vaivojaan säästämättä mukana ryhmässä, joka etsi sankarivainajia luovutetulla Karjalan kannaksella ja saattoi heitä kotimaan kamaralle.
Arto Tarvonen palkittiin ansioistaan kiltatoiminnassa Helsingin Laivastokillan ansioristillä ja Maanpuolustuskiltojenliiton hopeisella kiltaristillä. Arton panos kiltatoiminnassa oli merkittävä. Killan ristiriitaisina ja hankalina aikoina Arton ihmisten käsittelytaito, hyväntahtoinen päättävyys ei jättänyt ketään kylmäksi. Asiat tuli hoidettua. Arto hoiti tehtävänsä tunnollisesti, häneen saattoi aina luottaa. Tehtäviä killassa hän jakoi ihmisen kyvyn mukaan, ei natsojen mukaan. Arto oli hyvä ystävä ja kiltaveli parhaasta päästä. Meillä on Artoa ikävä.
Helsingin Laivastokillan puheenjohtajan hän toimi 2002-2003. Puheenjohtajuuden jälkeen hän edelleen jaksoi ja halusi olla hallituksen jäsen usean vuoden ajan. Laivaston Killan puheenjohtajaksi hänet valittiin Vaasassa, jota tehtävää hän hoiti kaksi vuotta, johdattaen mm. killan Pohjoismaisille kiltapäiville Ruotsiin. Arto oli myös killan edustaja Sinisen reservin hallituksessa. Laivaston Killan tilintarkastajana hän toimi monia vuosia.
Helsingin Laivastokilta ja kiltaveljet tekevät kunniaa entisen puheenjohtajansa Arto Tarvosen muistolle.
11
TURPO - SEMINAARI KIINNOSTI Maavoimat- Ilmavoimat- Merivoimat, puolustusvoimat 2009-2020. Aihe sai liikkeelle täyden salin maanpuolustusväkeä Santahamina Kadettikoululle tammikuun lopussa. Avatessaan seminaarin Maanpuolustuskiltojen liiton puheenjohtaja teollisuusneuvos Erkko Kajander totesi aiheen olevan kovin mielenkiintoinen, olihan puolustuspoliittinen selonteko juuri ajankohtainen. Nyt oli oikea ajankohta kuulla eri puolustushaarojen näkemystä siitä mihin ollaan menossa. Puolustusvoiman suunnittelupäällikkö, kenraalimajuri Mika Peltonen kertoi ensi kuinka merkittävä rakennemuutos vietiin läpi, perustettiin kolme puolustushaaraa maa, ilma ja merivoimat. Pääesikunnasta tuli puolustusvoimien komentajan johto esikunta. Varuskuntia ja Lippueamiraali Veli-Pekka Pennala Merivoimien esikuntapäällikkö piti hyvän esityksen merivoimista mm Merivoimien kansainvälisestä toiminnasta. Lisäksi hän oli ilahtunut nähdessään merkittävän joukon vapaaehtoisen meripuolustuksen väkeä paikalla.
12
joukko-osastoja jouduttiin lopettamaan tai siirtämään, kuten esim. Merivoimien esikukunta Turkuun. Mutta kaikella toiminnalla on pyritty toiminnan tehostamiseen. Maavoimien terveiset toi esikuntapäällikkö kenraalimajuri Arto Räty. Mikkeliin perustettu maavoimien esikunta on päässyt hyvin käyntiin. Perinteinen päämajakaupunki Mikkeli on ottanut vastaan puolustusvoimat terve tulleena. Koska maavoimat ovat puolustusvoimien runko, tullaan suorituskykyyn panostamaan. Kehitetään ei yksittäisiä aselajia tai järjestelmiä vaan kehitetään joukkojen suorituskykyä. Tulevina vuosina keskitytään alueellisten joukkojen kehittämiseen.
Merivoimien esityksen piti esikuntapäällikkö lippueamiraali VeliJukka Pennala. Hän toi terveisiä Turusta, johon esikunta oli siirtynyt viime vuonna osana rakennemuutosta. Motivoitunut henkilöstö ja nykyaikainen tekniikka muodostavat merivoiminen tehokkaan suorituskyvyn, selvitti lippueamiraali Pennala. Näin pystytään ylläpitämään ja kehittämään merivoimien operatiivista tehtävää: valtakunnan merialueen valvontaa, alueellisen koskemattomuuden turvaamista ja elintärkeitten meriyhteyksien varmistamista. Merivoimat ovat erikoistuneet toimimaan rannikon ja saariston olosuhteissa. Ja Ahvenanmaan valvonta kuuluu merivoimien erikoistehtäviin. Lisäksi amiraali selvitti merivoimien tämänhetkisen joukko-osasto, kalusto- ja alus tilanteen ja valotti myös valmisteilla olevan miina-aluksen kykyä toimia aivan uudenlaisena huippumodernina työvälineenä merivoimissa.
Mutta haasteita on tulossa ja vastauksia niihin pitäisi löytää. toistaiseksi on yleinen asevelvollisuus, mutta onko ikäluokkien koko riittävä? Löytyykö maanpuolustustahtoa ja miten yleiset asenteet vaikuttavat? Palkka-armeijako? Liittoudutaanko? Mistä rahat? Kaikista pidetyistä esityksistä jäi kuitenkin vahva usko, että puolustusvoimamme ovat tukevan ammattitaitoisesti kehittämässä toimintojaan. Alati teknistyvä ja elektronisoituva armeja vaatii hyviä osaajia, ja niitä meillä toistaiseksi vielä riittää. Me kiltaväki voimme olla huoletta, turvallisuutemme ja maanpuolustus on tulevaisuudessakin hyvissä käsissä.
Ilmavoimien esikuntapäällikkö prikaatinkenraali Lauri Puranen vakuutti kuulioille ilmavoimien tehtävänä olevan kuten aina, valvoa ja turvata maamme ilmatilan koskemattomuus. Kriisin aikana ilmapuolustus perustuu hävittäjien ja ilmatorjunnan yhteistoimintaan. Ilmavoimathan ovat joukot joka pystyy tarvittaessa nopeasti keskittämään torjuntavoimaa sinne missä sitä tarvitaan. Kenraali selvitti myös nykyisen kalustotilanteen ja uudishankinnat. Merkittävää oli Hornet hävittäjien aseistuksen modernisointi ja uudistaminen. Näiden mielenkiintoisten esitysten täydellinen kirjoittaminen olisi kokonaan oma juttunsa. Kaikkien luennoitsijoiden mielestä puolustusvoimien perustehtävät ovat edelleen; Suomen sotilaallinen puolustaminen, muiden viranomaisten tukeminen ja osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan.
m/s Kilstarin vakiomiehistöstä kiltaveli Tauno Kumlader sanoi olevansa toista kertaa mukana. Täällä on hyviä ja tärkeitä juttuja ja nämähän kuuluvat vähän kun yleissivistykseen, meille maanpuolustuksesta kiinnostuneille.
v v Olen ollut lähes aina mukana näissä tilaisuuksissa, kertoi kiltaveli Ilkka Ignatius. Tässä pysyy ajan tasalla ja onhan luennoitsijat aina alansa huippua. 13
MIINALAIVA UUSIMAA LOYAL MARINER 2009 -HARJOITUKSEEN VÄLIMERELLE Merivoimien miinalaiva Uusimaa irrotti köytensä Pansiosta maanantaina 9.2. ja suuntaa kohti Välimerta osallistuakseen Loyal Mariner 2009 -harjoitukseen Sardinian vesillä. Aluksen päällikkönä toimii komentajakapteeni Mikko Villikari. Matkalle lähtee 28 varusmiestä. Harjoitusvaiheessa Uusimaan kokonaisvahvuus on 79 henkilöä. Loyal Mariner on monipuolinen Nato-johtoinen kansainvälinen laivastoharjoitus, johon osallistuu aluksia ja joukkoja useista eri maista, mm. Tanskasta, Saksasta, Englannista, USA:sta, Espanjasta ja Italiasta. Harjoituksen tavoitteena on kehittää merellistä krii-
sinhallintakykyä. Harjoitus koostuu useista eri osaharjoituksista, joissa harjoitellaan muun muassa yleistä merimiestaitoa, meripelastusta, pinta-, ilma- ja vedenalaista valvontaa, laivatykistöammuntoja, viestintää, alustarkastusta ja meriliikenteen suojausta. Koko matkan pituus on seitsemän viikkoa. Uusimaa palaa Pansioon27.3 Satamissa ei järjestetä virallisia tai valtiollisia tapahtumia. Vierailut ovat rutiinivierailuja
KILSTAR -2009 Viime purjehduskausi sujui yli odostusten.
Purjehdukset jatkuvat ensi kesänä vanhan kaavan mukaisesti tavoitteena ainakin yksi pitkä purjehdus sekä osallistuminen Kotkassa pidettävään MV vuosipäivään. Viikottaiset kokoontumiset lähikoulutukseen ovat tiistaisin 1700 Katajanokan laiturissa.
Aluksen kuntoon nähden suurin kiitos kuluu ahkerille puurtajille, jotka saivat aluksen pysymään kulkukannalla koko purjehduskauden. Vuoden 2008 saldo; kulkuaika 60,5 h ja matka 485 mpk -enemmän kuin monena vuonna aikaisemmin.
Kysymyksiä ja ilmoittautumisia voi soittaa
Lähtöjä oli viikottain. Turvallisuussyistä kuitenkin pysyteltiin lähivesillä. Pitkäpurjehdus länteen suoritettiin suunnitellusti ja alus osallistui merivoimien vuosipäivään. Alus oli mukana eskaaderipurjehduksella ja juhlaliputettuna paraatikentän laidassa vuosipäivänä Aurajoessa.
Arto Snäll
0400 708857
Kurt Österman
0400 430439
Christian Nyman 050 5575501 HUOM. Kulkuluvista johtuen ilmoittautumiset kevätkunnostukseen toivon saavani 23.3.09 mennessä (eli heti kun olet tämän lehden saanut)
Vuoden 2009 purjehduskautta valmistellaan. Killerin kunnostus vaatii enemmän kuin aikaisemmin.
Laivatoimikunta
Talkoohenkisiä mahtuu joukoon. Toimenpiteitä ja tehtäviä riittää kaikille. Alus on vanha mutta sielultaan nuori ja odottaa hellää kosketustasi!
Arto Snäll
14
a t s Mui
s u o kok
t ä v ke
Hyvät Miinanraivaajakillan jäsenet
NYT NE OVAT TULLEET! KAIKKIEN LAIVASTON MIESTEN KILTASOLMIO
Kokoontuminen joka kuukauden toinen tiistai, Ravintola White Lady Mannerheimintie 93, Helsinki
Tunnusta väriä, hanki itsellesi Killan oma solmio
Aloitamme klo 13.00 Pyydämme ilmoitautumaan allaolevaan numeroon.
väri Laivaston sininen keskellä kultainen ankkuri
Terveisin Helsingin Miinanraivaajakilta ry Erik Ewes, puheenjohtaja 0400-503 099, 09 477 2202 erwes@erwes.com
HINTA 25 Euroa tilauksia vastaanottaa Timo Vartiainen puh. 050-5455927
Merimiessolmut, oikeat vastaukset 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.
Stromboli, aktiivisen tulivuoren muodostama saari Tyrhenanmerellä, Sisilian (Välimerellä) pohjoispuolella. Retu-saarella, eli Kotlinilla Suomenlahdella n. 30 km Pietarista Nevan suistolla. Venäläisten vuonna 1918 maahamme jättämiä pieniä maayhdysmiinakenttien (maista laukaistava) merimiinojen laskualuksia. 13 kpl ja ne rakennettiin vuosina 1961-66 Oy Laivateollisuus Ab:n telakalla Turun Pansiossa. Kihdin (Kihti) selkäTurun saariston ja Ahvenanmaan välissä oleva avomerta muistuttava vesialue. 26.7.1714 Hankoniemen pohjoispuolella sijaitsevassa Riilahdessa Ruotsin ja Venäjän laivastojen välillä. Sen määritteli ensimmäisenä vuonna 1831 skottilainen tutkimusmatkailija James C. Ross etsiessään luoteisväylää Kanadan pohjoisessa saaristossa. ENS Ristna (entinen Suomen merivoimien vartiovene Rihtniemi) Kotkan meripäiville 24.7.2003. Kontra-amirali Oiva Lennes. 39,6 metriä.
Montako solmua avasit? 15
Helsingin Laivastokilta ry Jäsenrekisteri Henry Siikander Döbelninkatu 2 00260 HELSINKI