ANKKURINAPPI Helsingin Laivastokilta ry
J채senlehti syksy 2013
Tall Ships Races Muistokivi valmis Muista syyskokous 12.11.2013
Meripuolustuspäivä ja Sininen Reservi Helsingin Laivastokilta on sukupuoleen, ikään tai sotilasarvoon katsomatta jäsentensä merihenkinen ja toiminnallinen yhteisö. Killan arvot ovat: Maanpuolustustahto, sotiemme veteraanien perinteen kunnioittaminen ja vaaliminen, Laivaston ja Merivoimien perinteen ylläpito, yhteistyöhalu ja -kyky, vastuuntunto ja kiltaveljeys.
Toiminnan peruspilarit ovat:
Maanpuolustustahto Laivaston perinne Merivoimat SISÄLLYSLUETTELO
Puheenjohtajalta ................................ 2 Valapäivä Suomenlahden meripuolustusalueella ................... 3 Muistolaatan paljastus....................... 4 Merimiessolmut................................. 6 Veljeskansan sankarivainajat ........... 7 Kutsu, Itsenäisyyspäivän kansalaisjuhla ............................... 7 Suuret purjelaivat saapuivat Helsinkiin...................................... 8 In Memoriam, Antti Ääri ............... 10 Syyskokous.......................................11 Uusi puheenjohtaja Siniselle Reserville.......................11 Merimiessolmut: vastaukset.............11 Muistoja laivastoajoilta . .................12 Merivoimien alushankintoja 1960-luvulla, osa 1.......................14
Perinteistä Sinisen Reservin ja Merivoimien toteuttamaa meripuolustuspäivää pidettiin Turussa lokakuun lopulla. Meripuolustuspäivä kokoaa yhteen avainhenkilöitä meripuolustuksen reservin ja Merivoimien ja järjestöjen puolesta. Tänä vuonna perinteisen merivoimien katsauksen lisäksi kuultiin ajankohtaista ja valaisevaa tietoa Itämeren merkityksestä, niin kauppamerenkulun kun valtioitten meriturvallisuuden ja -puolustuksen kannalta. Esitysten anti oli erittäin mielenkiintoista, kuulimme mm. eri valtioiden näkemyksiä alueen meripuolustuksen näkökannalta. Tilaisuus oli hyvin toteutettu ja ajankohtainen. Sinisen Reservin uuden johdon valmistama aihe toimi hyvin. Asiaan oli todella paneuduttu ja kutsuvierasjoukko sai sitä mitä se halusikin kuulla.
Sininen Reservi hakee myös uusia tapoja toimia ja toteuttaa niitä. Uuden puheenjohtajan myötä on aloitettu toiminnan ja tavoitteiden arviointi. Mitä voitaisiin tehdä tulevaisuudessa, jotta yhteistyö jäsenkiltojen ja merivoimien kanssa parhaiten toimisi. Mitä tehdään, missä tehdään ja millä välineillä? Monta kysymystä, josta pitäisi rakentaa aina vain paremmin toimiva järjestö. Sininen Reservi on päättänyt seurata aikaa ja toimia ajan hengessä, toiminnassa on pitkästä aikaa eteenpäin menon tuntu. Siihen toimintaa myös Helsingin Laivastokilta antaa tukensa ja on valmis laivaston hengessä olemaan mukana tässä kehityksessä, kuitenkaan unohtamatta omia arvojaan.
Sininen Reservi ja sen toimijat olivat näyttävästi myös mukana Hel- Syksyisin tervesin singissä järjestetyssä Tall Ships Races tapahtumassa. Yhteisupsee- Lasse Eklund
PÄÄTOIMITTAJA Lars Eklund gsm 0440-955 558 larseklund@kolumbus.fi
AINEISTO Lehteen tuleva tekstiaineisto lähetetään sähköpostilla osoitteeseen larseklund@kolumbus.fi
TAITTO JA PAINATUS Julkaisuapu Oy, Helsinki 2013
Muu aineisto postiosoitteeseen: Ankkurinappi Lars Eklund Markkinatie 6 E 56 00700 Helsinki
KUSTANTAJA Helsingin Laivastokilta ry
ritoiminta sekä järjestöveneiden apu merivoimille sekä koko tilaisuudelle oli melkoinen suoritus. Se oli hyvin toteutettua yhteistyötä Merivoimien ja Sinisen Reservin kanssa. Se oli yksi osa yhteistyötä jota vapaaehtoiset meripuolustajat haluavat ja pystyvät antamaan Merivoimille.
Kansikuvassa Kilstar mukana Tall Ships Races tapahtumassa
2
OSOITE JA JÄSENMAKSUASIAT Helsingin Laivastokilta ry Torsti Koskinen Kullervonkatu 30 A 15 00610 Helsinki gsm 0400-609164 torsti.v.koskinen@welho.com Posti palauttaa lehden, jossa on väärä, vanhentunut tai muuten vaillinainen postiosoite. Muuttaessasi muista tehdä osoitteenmuutos postiin.
Valapäivä Suomenlahden Meripuolustusalueella
Meidän poikamme merivoimissa
Xxxxxxx
On hienoa olla täällä Upinniemessa katsomassa tätä valatilaisuutta ja paraatia ja samalla tutustua varuskuntaan jossa poika palvelee, totesi Tuula Roivas joka oli tyttärensä Kiian kanssa tullut katsomaan kun poikansa Miika Roivas antoi sotilasvalan, varuskunnan paraatikentällä. Toisessa koulutuskomppa niassa alokaskoulutuksensa saanut tykkimies Miika Roivas oli myös tyytyväinen, olihan yksi tiukka osaa varusmiespalvelusta ohi ja saattoi miettiä jo tulevaa, jonka hän näkisi mielellään huoltopuolella, koska se tuntui hänestä sopivalta. Vielä valapäivänä ei jatko ollut ihan selvää.
Tykkimies Miika Roivas, äitinsä Tuulan ja siskonsa Kian kanssa.
Tämä Upiniemen varuskunta on tuttu, kertoi kiltaveli teknikkokapteeniluutnantti evp Pentti Sipola joka oli tullut poikansa valatilaisuuteen vaimonsa Tiinan ja tyttärensä Hannan kanssa. Sipola suoritti varusmiespalveluksensa laivastossa Turun laivastoasemalla ja aluksilla 60-luvulla. Tykkimies Ville Sipola esitteli varuskunta-aluetta perheelleen ohimarssin jälkeen ja lopuksi tuli ruokalakin tutuksi kun perhe oli kutsuttu valalounaalle kommodorin vieraaksi. Vanhana partiolaisena tykkimies Sipola selvisi rutiinilla alokasajan jotoksista, eikä alokasajasta jäänyt mitään huonoja muistoja. Kun aliupseerikouluun pääsy meni ohi pistelaskuhässäkän vuoksi, kiinnostaisi sotapoliisin tehtävät, miettii Tykkimies Sipola. Upinniemen valatilaisuuteen elokuun 16. päivänä oli kokoontunut jälleen tuhat määrin omaisia ja ystäviä todistamaan kuinka merisotilaat vannoivat sotilasvalan. Samalla he saivat tutustua varuskuntaan ja seurata ohimarssia. Myös vieraiden kenttäruokailu oli järjestetty. Kiertoajelulle lähteneille tar3
joutui mahdollisuus myös nähdä sotasatama ja merikappeli. Näyttävän ohimarssin vastaanottivat valan esilukija, Kirkkonummen kunnanhallituksen puheenjohtaja Raija Vahasalo sekä Suomenlahden Meripuolustusalueen komentaja, kommodori Markus Aarnio. Musiikista huolehti Kaartin jääkärirykmentin soittokunta. Taas kerran oli Suomenlahden Meripuolustusalue järjestänyt hienon maanpuolustusjuhlan ja valatilaisuuden, joka sotilaille on sukupolvien perinne, mutta monelle omaiselle ainutkertainen mahdollisuus nähdä ja kokea maanpuolustushenki.
Kiltaveli Pentti Sipola, vaimonsa Tiina ja juuri valan vannonut tykkimies Ville Sipola.
Muistolaatan paljastus
Suomen merivoimissa sodanaikana kaatuneiden Virolaisten vapaaehtoisten merisotilaiden muistopaasi sai puuttuneet nimet. Nyt ovat kaikki 16 sankarivainajan nime채 muistona meille heid채n uhrauksesta jonka he antoivat Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta. 4
Suomenlinnan kirkon juurella muistopaadessa oli 12 nimeä, muistomerkki paljastettiin vuonna 1996. Myöhemmät tutkimukset toivat lisää tietoa että sankarivainajia olikin 16. Helsingin laivastokilta otti asiakseen saattaa pronssinen muistotaulu ajan tasalle. Kilta teetätti lisäkilven, jossa on puuttuvat nimet. Laatta asetettiin alkuperäisen pronssikilven jatkoksi, pyrkien säilyttämään mahdollisimman hyvin muistopaaden alkuperäinen ulkoasu.
puvartio sekä Helsingin laivastokillan lippu juhlistivat tilaisuutta. Laatan paljastivat Helsingin Laivastokillan puheenjohtaja Lars Eklund sekä Suomen-poikien perinneyhdistyksen puheenjohtaja Nyyrikki Kurkivuori. Tervehdyksen toivat Viron sotilasasiamies everstiluutnatti Kaupo Kiis ja Killan terveiset lausuivat kunniapuheenjohtaja Timo Vartiainen ja varapuheenjohtaja Torsti Koskinen.
Juhlapuheen piti Nyyrikki Kurkivuori, Suomen-poikien perinneyhSyyskuun 10. päivä paljastettiin distyksen puheenjohtaja. Hän kerajantasalle saatettu muistolaat- toi historian lisäksi kuinka yli kolta. Arvovaltainen kutsuvierasväki me tuhatta virolaisvapaaehtoista sekä Merisotakoulun vartio ja lip- palveli suomen armeijassa, suurin
osa JR 200 riveissä Karjalan kannaksella. Tästä vapaaehtoisten joukosta 411 kantoi sinistä asepukua eli olivat merivoimien taistelijoita. Mutta keitä olivat nämä merivoimien vapaaehtoiset? ”Merivoimiimme hakeutuneet tai niihin muutoin komennetut virolaisvapaaehtoiset olivat Viron laivastossa koulutuksensa saaneita, kauppalaivaston miehiä, selvitti puheessaan Kurkivuori, tai rannikolta kotoisin olevia nuorukaisia kuten laivureita, kalastajia ja sellaisia merellisesti ajattelevia, jotka muuten tunsivat palvelun merivoimissa sopivan itselleen parhaiten. Suurin osa edellämainituista oli varsin kokeneita merenkävijöitä, mutta oli joukossa aloittelijoitkin ilman minkäänlaista kosketusta merellisiin asioihin. Yhtäkaikki he joutuivat ensin Turkuun peruskoulutukseen Heikkilän kasarmille. Peruskoulutuksen jälkeen merivoimien Suomen-pojat sijoitettiin sekä aluksille että rannikkoasemille”. Puheensa lopuksi Nyyrikki Kurkivuori vielä kiteytti miksi olemme täällä. ”Seistessämme tänään täällä Suomenlinnassa ajantasalle saatetun merivoimiemme riveissä kaatuneiden virolaisvapaaehtoisten muistomerkillä me haluamme kunnioittaa niiden 16 sankarivainajan muistoa, jotka antoivat kaikkensa pohjoisen veljesmaansa vapauden puolesta. Niin ikään heidän lipussaan olevat sanat Eesti auks tuleviku pandiks - Viron kunniaksi tulevaisuuden pantiksi ovat kirjamellisesti käyneet toteen”.
Kiltaveli Petteri Nystöm kantoi killan lippua ja vieressä Merisotakoulun ryhdikäs lippuvartio.
5
Muistopaadelta siirryttiin yhteiseen kahvitilaisuuteen päällystökerholle. Kiittäessään juhlavieraita läsnäolosta killan puheenjohtaja kertoi laatan ja muistomerkin valmistusvaiheista. Kuinka vaikeaa oli löytää muistomerkin haltija, saada lupa tehdä korjaus ja etsiä lopuksi laatan tekijä. Vaikka taloudellista tukea ei mistään saatu, nähtiin kuitenkin tärkeäksi saat-
taa muistomerkki kuntoon, senkin uhalla että killan rahakirstu tyhjeni. Kun paikalle ei voinut saapua virolaisia veteraaneja korkean iän ja terveydellisistä syistä, päätettiin toimittaa killan valmistama pieni muistolaatta heille mahdollisimman pian. Näin oli saatettu päätökseen Killan pitkäikainen ja taloudellisesti kallis projekti. Sotiemme veteraanien ja sankarivainajien muiston kunnioittaminen ja perinteen vaaliminen on yksi Killan toiminnan peruspilareista. Siksi tämän muistomerkin ajantasalle saattaminen oli tärkeä.
Isäntiä ja vieraita vas. Lars Eklund, kommodori Markus Aarnio, Nyyrikki Kurkivuori,
Me emme heitä unohda, me teem- komentaja Jukka Mustola, Viron sotilasasiamies eversti Kaupo Kiisk, Timo Vartiainen, Torsti Koskinen, komentaja evp Risto Haimila, Robin Elfving ja Timo Knuutila me heille kunniaa.
Vas. Sinisen Reservin pj. Robin Elfving, Suomen-poikien perinneyhdistyksen pj. Nyyrikki Kurkivuori, Suomenlahden Meripuolustusalueen komentaja, kommodori Markus Aarnio
Killan valikoimaan tullut Merimiessolmut, syksy 2013 Montako solmua avaat?
OMA KLUBITAKKIMERKKI
1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9.
Mikä vesialue tunnetaan ”Unkarin merenä”? Kuka toimi merivoimien komentajana vv. 1997 – 2001? Koska ja missä ohjuslautta Isku on rakennettu? Missä sijaitsee Keihässalmi? Kuinka korkea on Haapasaaren majakan torni? Mihin maahan jäänmurtaja Hanse myytiin? Mitä ovat: a) barometri, b) barkassi ja c) barbetti? Mitkä neljä tunnussanaa on Laivaston muistoristissä? Montako Virolaista vapaaehtoista palveli maamme merivoimissa (laivastossa ja rannikkotykistössä) jatkosodan aikana? 10. Kuka on kirjoittanut kirjan: Meririntama – merisotatoimet pohjoisella Itämerellä 1941 – 1944? vastaukset sivulla 11
6
Erotu muista, näytä olevasi Helsingin Laivastokillan jäsen Hinta 8.00 EUR Muista myös muut kiltatarvikkeet
Tilauksia vastaanottaa timo vartiainen puh. 050-545 5927
VELJESKANSAN SANKARIVAINAJAT Helsingin suurpommituksessa
Helsingin suurpommitukset 1944 tulivat kolmessa aallossa, viimeisin 26-27 helmikuuta illalla. Lähes 900 pommikonetta moukaroivat Helsinkiä lähes 11 tuntia. Vaikka tehokas ilmapuolustuksemme pystyi käännyttämään suurimman osan pommittajista pois, kylvi vihollinen tuhoaan kaupunkiin. Tämä pommitushyökkäys koitui myös kahden virolaisen vapaaehtoisen merisotilaan kohtaloksi.
venelaivueeseen (SuvLv). Vuoden 44 alussa hän oli sotasairaalassa palaten vielä Laivastoasemalle ensimmäiseen pataljoonaan, josta hänelle myönnettiin ero 24.2.44. Hänellä oli myös lupa matkustaa Viroon, joka jäi toteutumatta kun hän menehtyi pari päivää myöhemmin Helsingin pommituksessa. Nikolai Soots palkittiin VM 2:lla. Kuinka nämä virolaiset merisotilaat olivat kohdannet loppunsa? Olivatko he pommitus iltana 26.2 Helsingin laivastoasemalla Katajanokalla, johon osui useita pommeja vai olivatko nämä merisotilaat menneet yhdessä siviilien kanssa Katajanokalla, Kruunuvuoren kadun pommisuojaan, johon täysosuma teki tuhoaan polttaen ja surmaten 21 ihmistä. Ehkä olivat menossa juhlimaan Nikolain kotiin lähtöä?
Johanne Aas oli 34-vuotias kalastaja, merimies Harjunmaalta. Hän oli tullut Suomeen jo huhtikuussa 43 palvellen aluksi JR 47. Hän haavoittui Helsingissä ja oli sotilassairaalassa palaten takaisin JR 47 marraskuun lopussa 43. Saman vuoden joulukuussa hän siirtyi Turun laivastoasemalle kevyeeseen laivasto-osastoon (KevLOs) ja sieltä tammikuussa 44 toiseen vartovenelaivueeseen (2.VmvLv) joka jäi hänen viimeiseksi joukko-osastoksi.
Kaikkea ei tarina kerro, eikä tilastot todista. Mukanaolleiden joukko harvenee, lopullinen tieto katoaa. Mutta heidän muistonsa ei. Heidän, kuten 14 muun Suomen sodissa kaatuneiden Virolaisen vapaaehtoisen merisotilaan nimet ovat luettavissa muistopaadesta Suomenlinnan kirkon pihassa.
Viljandista kotoisin oleva 44-vuotias merimies Nikolai Soots toimi jo merillä ollessa aluksella joka kuljetti vuonna 40 aseita Suomeen. Elokuussa 41 hän jäi Suomeen ja palveli aluksi JR 47 josta siirtyi Turun laivastoasemalle ja koulutuksen jälkeen sukellus-
KUTSU Itsenäisyyspäivän kansalaisjuhla 6. 12. 2013 klo 13.00 Sibeliusakatemian konserttisali, Pohjoinen Rautatiekatu 9 Päämajan soittokunta, johtaa Heino Koistinen Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin piirin puheenjohtaja Seppo Kanerva Päämajan soittokunta + lapsikuoro, johtaa Heino Koistinen Juhlapuhe Päämajan soittokunta Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Naislaulajat (KYN), johtaa Kaija Viitasalo Maamme: kuoro ja yleisö
Tervetuloa 7
Suuret purjelaivat saapuivat Helsinkiin – Kilstar mukana Talls Ships’ Races –tapahtumassa 17.-20.7.2013 Teksti: Olli-Pekka Lammi, Kuvat: Olli-Pekka Lammi ja Kurt Österman Purjehduskilpailulla pitkät perinteet Suuret purjelaivat saapuivat Tall Ships’ Races -tapahtumaan Helsinkiin heinäkuussa. Tall Ships’ Races on purjehduskilpailu, jonka tarkoituksena on kouluttaa pääasiassa nuorista purjehdusoppilaista koostuvia purjelaivamiehistöjä merenkulku- ja purjehdustaidoissa. Kilpailu on järjestetty vuosittain 1956 alkaen eri puolilla maailmaa. Itämerellä alukset kilpailevat muutaman vuoden välein ja edellisen kerran alukset vierailivat Suomessa 2009, jolloin yksi kilpailun etappisatamista oli Turku. Tällä kertaa kilpailun vierailusatamina olivat Aarhus, Helsinki, Riika sekä Szczecin. Kilpailuun osallistui yli sata erikokoista purjealusta, joista suurin, upea meksikolainen kolmimastoparkki Cuahtemoc, toi mukanaan Helsinkiin 276 miehistön jäsentä. Kiltalaisia osallistui tapahtumaan Helsingin laivastokillan koulutusalus m/s Kilstar osallistui tapahtumaan vahvalla panoksella. Kolme Kilstarin miehistön jäsentä OlliPekka Lammi, Ilkka Reinne ja Joo-
Aurinkoinen sää helli myös Kilstarin miehistöä purjelaivatapahtumassa. Kuvassa vasemmalta Ilkka Reinne, Olli-Pekka Lammi ja Joonas Wikström.
nas Wikström oli kutsuttu vapaaehtoiseen kertausharjoitukseen Tall Ships’ Races -tapahtuman ajaksi. Harjoituksen alkaessa luulimme toimivamme kilpailualusten yhteysupseereina - yllätys olikin suuri, mutta mieluisa, kun kävi ilmi että meille suunniteltu tehtävä oli kilta-aluksen miehistönä toimiminen. Enää tarvittiin vain vahvistus siitä että Kilstar oli käytettävissä ja alukselle kippari! Kaikeksi onneksi Kurt Österman sai pikavaroituksella raivattua kalenteriinsa tilaa koko viikoksi ja alus saatiin heti tiistaiaamuna liikkeelle. Kilstar oli tapahtumassa osa sotilasorganisaatiota ja määrätty venekuljetuksista ja satamasulusta vastaavan venejohtajan alaisuuteen. Osana alusosastoa tehtäviä toteutti Kilstarin lisäksi kaksi Merivoimien Jurmoa, kaksi Merivoimien pientä moottorivenettä sekä Suomenlinnan rannikkotykistökillan Ahven 5, joka yhdessä Kilstarin kanssa antoi vahvan panoksen tapahtuman onnistuneessa toteuttamisessa. Alusten tunnistamista aurinkoisessa säässä Suurin osa purjealuksista saapui Helsinkiin tiistain ja keskiviikon
aikana. Vaikka satamajohdolla olikin ennakkotieto alusten saapumisaikatauluista, haluttiin saapuvista aluksista visuaalinen tunnistus niiden ollessa lähestymässä Helsinkiä. Kilta-alukset Kilstar ja Ahven 5 käskettiin saapuvien alusten tunnistustehtäviin tiistain ja keskiviikon ajaksi ja alukset vuorottelivat partiossa Harmajan merialueella ilmoittaen satamakeskukseen lähestyvien alusten tunnistetietoja. Tehtävä oli paitsi hyödyllinen satamakeskukselle myös mieluinen Kilstarin miehistölle: upeiden purjealusten katseleminen merellä hienossa säässä oli sittenkin paljon parempi vaihtoehto kuin yhteysupseerina toimiminen! Kilstarin vahtivuoroilla aluksen laivapäiväkirjaan tallentui merkinnät noin 25 tunnistetusta purjealuksesta. Alusten tunnistustehtävä tarkoitti käytännössä sitä että Kilstar partioi Harmajan edustalla ja alueelle saapuvista aluksista käytiin tunnistamassa näiden nimi ja tämän jälkeen tieto ilmoitettiin viranomaisradion välityksellä satamakeskukselle. Tehtävän suorittaminen onnistui varsin hyvin, eikä tunnistustehtäviin liittynyt suuria hankaluuksia. Ainoat tehtävän toteuttamisen haasteet liittyivät joi-
Harmajan edusta tuli alustunnistustehtävissä tutuksi. Karttaplotterin näytöllä Kilstarin liikkeet kahden ensimmäisen harjoituspäivän aikana.
Kilstar Länsisataman suulla. Aluksemme ohjailtavuus- ja käsittelyominaisuudet tulivat miehistölle tutuksi ahtaassa satamaaltaassa.
8
denkin alusten pieniin ja vaikeasti luettaviin nimikyltteihin, joidenkin venäläisalusten kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettuihin nimiin sekä oman aluksen asemoimiseen aurinkoon nähden muun liikenteen lomassa niin että tunnistaminen oli mahdollista. Pitkiä päiviä satamansulkutehtävissä ja kuninkaallisia vieraita Lähes kaikkien alusten saavuttua Helsinkiin Kilstarin soveltuvuutta tapahtuma-alueen satamansulkutehtäviin kokeiltiin kahden tunnin päivystysvuoron aikana keskiviikkona. Saimme myös alusmiehistöömme täydennystä Juhani Honkasen liityttyä miehistöön keskiviikkoillan ajaksi. Ennakkohuolemme Kilstarin ohjailtavuuden riittämisestä ahtaassa satamaaltaassa operoimiseen osoittautui aiheettomaksi ja totesimme Kilstarin soveltuvan varsin hyvin toteuttamaan satamasulkua Länsisataman suulla. Torstaina ja perjantaina alusmiehistön päivärytmi noudatti seuraavaa kaavaa: alukselle klo 06:45, jonka jälkeen siirtyminen toiminta-alueelle Länsisatamaan, satamansulkutehtäviä klo 8-12, neljän tunnin lepo- ja huoltotauko klo 12-16, jonka aikana siirtyminen laituriin Katajanokalle, lounas tapahtuma-alueen muonituskeskuksessa Hietalahdessa sekä siirtyminen takaisin Länsisatamaan, satamansulkutehtäviä jälleen klo 16-18, jonka jälkeen kiinnittyminen Katajanokalle noin klo 18:45. Satamansulkutehtävässä Kilstar osoittautui erittäin hyödylliseksi vahvistukseksi satama-alueen järjestyksenpidossa. Jotta vaaratilanteilta ahtaassa satamassa olisi vältytty, satama-alue oli tapahtuman ajan suljettu muilta kuin viranomaisliikenteeltä. Tästä huolimatta upeat purjealukset tietysti houkuttelivat useita uteliaita merellä liikkujia pyrkimään satama-alueelle meriteitse. Kilstar vuorotteli sul-
kutehtävissä Ahven 5:n sekä Merivoimien moottoriveneiden ja Jurmojen kanssa estäen siviilialusten pääsyn satama-altaaseen. Satamansulkutehtävien aikana Kilstarin tilille kertyi noin kolmisenkymmentä estettyä alueelle pyrkimistä, joukossa erikokoisia aluksia kuunari Lindenistä pieniin moottoriveneisiin. Olipa yrittäjien joukossa myös pari kanootilla liikkunutta melojaa sekä yksi soutuvene. Sulkutehtävät pystyttiin hoitamaan ystävällisessä asiakaspalveluhengessä, vaikka jotkut veneilijät yrittivätkin päästä alueelle melko aggressiivisesti eivätkä olleet uskoa kehotuksia poistua suljetulta alueelta. Perjantaina satamapäällikkö antoi ohjeet päästää satamaan Norjan lipun alla purjehtiva alus. Aamulla kymmenen maissa satamaan lipuikin upea valkoinen 80-metrinen moottorijahti. Myöhemmin kävi ilmi että kyseessä oli Norjan kuninkaan Harald V:n omistama 1937 rakennettu huvijahti Norge. Onneksi saimme aluksen saapumisesta ennakkotiedon. Olisi siinä voinut olla kuningas ihmeissään, jos olisimme estäneet aluksen pääsyn satamaan.
Kiikarit, megafoni ja pysäytyslätkä olivat korjaamattomia työvälineitä satamansulkutehtävissä.
Meriliikenteen seuraaminen vaati tarkkaavaisuutta purjeiden paraatin aikana. Kuvassa etualalla Ilkka Reinne ja OlliPekka Lammi, taustalla Joonas Wikström.
Kilstar sai satamansulkutehtävistä erittäin paljon kiitosta tapahtuman alusosastoa komentaneelta upseerilta Patrik Holmilta, satamakeskuksesta sekä muilta viranomaisilta. Kiitokset tietysti lämmittivät mieltä, koska tiesimme tunnustusta saadessamme paitsi suoriutuneemme tehtävistämme hyvin myös tehneemme erinomaista PR-työtä Helsingin laivastokillan, Sinisen reservin sekä yleisesti reserviläistoiminnan hyväksi! Purjeiden paraati huipensi tapahtuman Tapahtuman päätöspäivänä lauantaina purjealukset poistuivat Helsingistä purjeiden paraatissa, ajaen paraatia johtaneen miinalaiva Pohjanmaan perässä ulos Hietalahdesta Kaivopuiston editse kohti Suomen9
Raakapurjeilla purjehtiminen vaatii miehistöltä huimapäisyyttä. Kuvassa meksikolaisen Cuahtemocin miehistö raaoilla.
linnaa ja edelleen Harmajan kautta ulkomerelle. Merivoimien nimenomaisesta toivomuksesta Kilstarille oli varattu alusparaatin rinnalle kunniapaikka heti paraatin ensimmäisen purjealuksen tuntumaan. Tehtävänämme oli auttaa pitämään paraatia omilla veneillään seuraavat katsojat pois väyläalueelta. Aurinkoisessa säässä rannoille kerääntyneet kymmenet tuhannet katsojat sekä merellä liikkuneet sadat veneilijät näkivät upean alusparaatin purjealusten avatessa purjeensa ja lipuessa pois Helsingistä kohti kilpailun seuraavaan etappia Riikaa.
tutustumiseen. Lisäksi tapahtuma antoi paljon hyvää harjoitusta viestintävälineiden käyttöön sekä sotilasorganisaatiossa toimimiseen ja viranomaisyhteistyöhön. Kilstarin miehistö hioutui viikon aikana hyvin yhteen ja kehittyi selvästi tehtävien hoitamisessa niin merenku-
lun kuin harjoituksen operatiivisten tehtävien osalta. Aluksemme osoittautui toimivaksi ja tärkeäksi osaksi suurta tapahtumakokonaisuutta, mikä voi jatkossa poikia alukselle lisää vastaavia tehtäviä. Kaiken kaikkiaan tapahtuma jätti hyvän maun suuhun ja hymyn huulille.
Juuri paremmin ei olisi voinut mennä Tall Ships’ Races -tapahtuma oli Kilstarin kannalta onnistunut. Kilstar oli viikon aikana merellä tiistaina kuusi tuntia ja keskiviikosta lauantaihin yhdeksän tuntia päivässä. Viikko antoi Kilstarin miehistölle oivan mahdollisuuden merenkulun harjoitteluun sekä aluksen ohjailuo- Näyttävä purjeiden paraati huipensi purjelaivojen vierailun sekä houkutteli paljon minaisuuksiin ja -käyttäytymiseen katsojia rannoille ja merelle.
IN MEMORIAM
(HelLas) toimistopäällikkönä vuodesta 1962 vuoteen 1992. Tästä ajasta hän oli vuodet 86-92 Merisotakoulun teknillisen toimiston päällikkö. Tässä tehtävässä hän myös vastasi Merisotakoulun koulutusalusten ns. H-luokan peruskorjauksista.
Kiltaveli Insinöörikomentaja Ylikonemestari ANTTI ÄÄRI
Kun kilta aloitti alushankinnan, oli Antti Ääri hyvin voimakkaasti mukana antamalla killan alustoimikunnalle teknillistä apua ja tietämystä. Hän jos kuka tunsi H-veneet. Suurella lämmöllä kilta muistaa kuinka hän antoi tukea hankalissa teknillisissä ongelmissa aluksella ja kuinka hän myöhemmin jopa taloudellisesti tuki aluksen toimintaa.
Helsingin laivastokillan varapuheenjohtajana vuonna 2004-2008 toiminut kiltaveli syntyi Joensuussa 11.6.1932 ja kuoli Espoossa 21.8.2013. Hän valmistui Tekniska Läröverkenistä vuonna 1959 kone- ja laivainsinööriksi. Kauppalaivoilla hän seilasi myös 50-luvulla, josta saimme lukea hänen mukavan kertomuksensa amerikan-auton hankinnasta. Hän työskenteli myös Valmet rautpohjan tehtaalla ja Valmet Helsingin telakalla ollen myös loide brasileiro takuumestari.
Toimiessaan varapuheenjohtajana saimme myös useasti nauttia Antin vieraanvaraisuudesta. Monet kerrat kiinnittyi m/s Kilstar Villingin saaren laituriin, Antin kesäpaikkaan. Killan hallituksessa Antin kokemuksen ja iän tuomat mielipiteet otettiin aina huomioon.
Hän suoritti varusmiespalveluksensa Ilmatorjunnassa ja valmistui RUK kurssilta 27 vuonna 1953.Hän palveli merivoimissa Helsingin laivastoasemalla
Helsingin laivastokilta ja kiltaveljet ottavat osaa omaisten suruun ja tekevät kunniaa kiltaveli Antti Äären muistolle.
10
UUSI PUHEENJOHTAJA SINISELLE RESERVILLE Ekonomi, komentajakapteeni res, Robin Elfving valittiin keväällä Sinisen Reservi puheenjohtajaksi. Hän suoritti varusmiepalveluksensa Turun laivastoasemalla vuonna 1975 ja RU-kurssin 73 toimien kokelaana ohjusvenelaivueessa. Reservissä Suomenlahden Meripuolustusalueella erilaisia tehtäviä karttui, esikuntaupseerin tehtävissä mm. tiedustelu-upseerina. Hänellä on myös laaja kokemus yhteisupseerina toimimisesta pohjoismaisissa harjoituksissa. Veteraanilaivueen virailussa 2012 ja Tall Ships Race tapahtumassa oli hänellä vastuullisia tehtäviä. Hän on suorittanut Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin sekä Sinisen Reservin Valmiuskurssin. Kiltaveli Robin Elfving on myös pitkäaikanen jäsen Helsingin Laivastokillassa.
KUTSU Helsingin Laivastokillan
SYYSKOKOUKSEEN aika: tiistai 12.11.2013 klo 17.00 paikka: MPK/ Meripuolustuspiiri, Santahamina Helsinki Tilaisuudessa Meripuolustuspiirin päällikkö Henrik Nysten kertoo meripuolustuspiirin koulutuksesta ja samalla saamme tutustua väyläajosimulaattoriin. Kulkulupien vuoksi pyydämme ilmoittautumaan killan sihteerille: petteri.nystrom@gmail.com tai puh. 040-724 0437 Tervetuloa
Sotiemme veteraani Ants Vaadre vastaanotti tallinnassa Helsingin Laivastokillan muistolaatan killan puheenjohtajalta. Laattaan on kirjoitettu merivoimissa sotienaikana kaatuneitten virolaisten vapaahtoisten merisotilaitten nimet. Laatan ankkurinappi on samanlainen kun Suomenlinnan kirkon vierellä olevassa muistopaadessa, missä nuo kaikki nimet ovat luettavissa.
Kilta toivottaa onnea uudessa tehtävässä.
Merimiessolmut, vastaukset 1. Balaton - järvi Unkarissa. 2. Vara-amiraali Esko Illi s. 19.10.1944. 3. Isku rakennettiin Porissa, Reposaren Konepaja Oy:n telakalla vuonna 1970. 4. Pyhtään kunnassa, Munapirtin saaren ja mantereen välisessä salmessa, Kaunissaareen kulkevan väylän Itäpuolella. Ruotsinsalmesta n. 10 mpk länteen. 5. Haapasaaren majakan torni on 38,5 metriä merenpinnasta. 6. Hanse myytiin keväällä 1998 Kreikkaan. Se sai nimekseen Asklipios. Siitä piti tehdä liikkuva terveysasema Kreikan saaristoon. Alus tuhoutui tulipalossa 25.5.1998 ja se makaa hylkynä Tunisian annikolla. 7. a) barometri on ilmapuntari, b) barkassi on isovene ja c) barbetti on tykkitornin alusta. 8. Laivaston muistoristissä ovat sanat: Kunnia – Urhoollisuus – Urheus. 9. Virolaisia vapaaehtoisia oli yhteensä 411 miestä, kaatuneita oli 16. 10. Kirjan kirjoitti diplomiekonomi, luutnantti res Per Olof Ekman s. 12.10.1920 Turku k. 8.12.2012 Helsinki. Montako solmua avasit?
11
Olinhan siellä minäkin MUISTOJA LAIVASTOAJALTA res. kers Mats Nyström
Aloitin oman armeija-aikani Suomenlahden Meripuolustusalueella, Upinniemen Merikoulutuskeskuksessa Kirkkonummella saapumiserässä 1/11. Palvelukseni ensimmäisenä päivänä, minut, keltanokkainen alokas määrättiin, Kolmannen komppanian listoille. Tuohon aikaan Upinniemen komppanioiden joukkueet jaoteltiin fyysisen kunnon mukaan. Minut sijoitettiin kolmanteen joukkueeseen, viidestä joukkueesta keskimmäiseen. Olin sijoitukseeni aivan tyytyväinen, sillä en ollut missään parhaassa fyysisessä kunnossa, vaikkei huonosta kunnostakaan voida puhua. Alokas-aika meni nopeasti ja mukavasti Kolmannessa komppaniassa, perinteisistä alkuvaikeuksista huolimatta. Myös normaaliin tapaan, sain ystäviä uusista armeijakavereista.
mielestäni miehelle on myös tärkeää saada kokea ns. ”runtua”, sekä kovia kokemuksia. Sen perusteella mitä olen kuullut muiden saapumiserien ja toisten varuskuntien AUK:ista, ajattelen Upinniemen AUK-1 olleen todellakin kova oman saapumiseräni kohdalla. Koulutus oli kovaa sekä fyysisesti, että henkisesti. AUK-1:n tarkoitus kuitenkin toteutui, ja niin minä, kuten muutkin oppilaat, opimme paljon tärkeitä sotilaan taitoja ja kuria. AUK-2 koostui jokaisen erillisen koulutusalan omasta opetuksesta, ja minut oli valittu laivaradio-alan koulutukseen. AUK-2:sta minulla on vain hyvää sanottavaa. Joukkueenjohtajamme ja kouluttajamme oli erittäin hyvä ja asiansa osaava. Kymmenen hengen radisti-ryhmämme oli myös toimiva kokoonpano. AUK-2:n aikana opimme tärkeän radisti-työmme olennaisimmat asiat, kasarmilla ja leireille ollessamme. AUK-2:n vietin kokonaisuudessaan maakrapuna.
jat, sillä kokelasta ei Hangolla saapumiserässäni otettu. Kaiken kaikkiaan laivasto-aikani oli erittäin mieleenpainuvaa ja antoisaa aikaa. Erityisesti suurena ilona oli palvella Seitsemännessä Ohjuslaivueessa ja ohjusvene Hangolla. Aluksen 82 viesti-aliupseerina tärkeimmät tehtäväni eli meripäivä-tehtäväni olivat aluksen viestitehtävien hoitaminen kahdes-
Kahdeksan viikon P-kauden jälkeen, siirryin Aliupseerikouluun ja voin humorisesti sanoa, että siinä tuli P-kautta ikävä. Upinniemessä AUK-1 – kausi suoritetaan kaikilla aliupseerioppilailla jalkaväkikoulutuksena. Elämässä ei tulisi aina Seuraavaksi oli vuorossa tuo kaik- UC 57 muistomerkki elää omalla mukavuusalueella ja kien (minun) mielestä paras osa Hamnskärissä. palvelusaikaa. Laivastoaika! Pääsin vihdoin vaihtamaan sinisiin. Minut oli valittu Seitsemänteen Ohjuslaivueeseen, ohjusvene Hankoon (82) jonne menin kesällä tuoreena alikersanttina. Laivaston tapoihin ja kulttuuriinkin meni oma aikansa tottua. Saapumiseräni matruusien ilmeet olivat näkemisen arvoisia, kun heti ensimmäisenä laivasto-aamunani olin ensimmäisenä jalkeilla huutamassa ”YLÖS, YLÖS!”, ”KAIKKI HETI YLÖS SÄNGYSTÄ!”. Noh, tuskinpa se heille loppupeleissä pahaa teki. Olin yhdessä toisen Hangon varusmiesjohtajan kanssa aluksen varusmiesten ainoat varusmiesjohta- Kessuna. Iltalomilla Turussa. 12
tiyhdistyksen palkinnon ja uskon että toimintani harjoituksessa matruusien lähimpänä esimiehenä (toinen laivan varusmiesjohtajista oli sairaana) ja viestialiupseerina vaikuttivat kessun nappuloideni saantiin. Kokonaisuudessaan laivasto-aikani ja koko armeija-aika oli miellyttävä ja opettava kokemus, jota en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Sain laivastosta jopa elinikäisiä ystäviä. Suosittelen armeijaa ja laivastoa kaikille! Laivaston ylpeys: Ohjusvene Hanko. sa vuorossa yhdessä viesti-upseerin kanssa. Hoidimme kahdestaan kaikki ajossa tarvittavat viestitehtävät, mikä oli liioittelematta aluksella oikeasti tärkeä tehtävä. Toimimme työssämme lähinnä aluksen taistelukeskuksesta käsin. Lähimmät esimieheni; viestiupseeri ja keskusupseeri olivat asiallisia ja hyviä työssään. Kun emme olleet merellä, tehtäväni oli matruuseille pidettävien erilaisten koulutusten pitäminen ja yleinen matruusien johtaminen ja ohjeistaminen yhdessä muiden laivueen varusmiesjohtajien kanssa. Kuuteen laivastossa viettämääni kuukauteen mahtui runsaasti erilaisia kiinnostavia paikkoja ja tapahtumia, jonne laivallamme seilasimme. Joukkoon kuului mm. kuuluisa Bengtskär-saari majakoineen, Turun Au-
-Res.kers Mats Nyström rajoki jossa vietimme merivoimien vuosipäivää ja kansainvälinen Northern Coasts 2011-meripuolustusharjoitus jonka aikana pääsimme iltalomille Tanskaan. Nocossa (Northern Coasts) opin myös Käyttämään Naton viestintämenetelmää. Erittäin iloinen kokemus oli, kun palvelusaikani kolmannen viimeisen kuukauden alkaessa saimme laivalle uuden saapumiserän matruusit! Heidän minua ja toista laivan varusmiesjohtajaa kohtaan osoittama kunnioitus ja tottelevaisuus tuntuivat epätodellisen hyvältä. Minun osaltani loppusotana toimi Lohtajan ilmapuolustus-harjoitus, jonne matkasimme harjoittelemaan laivan ilmantorjuntaa. Sain harjoituksesta Kokkolan sotilasko-
M/S KILSTAR LAIVATOIMIKUNNAN KIITOKSET ALUSTOIMINNAN TUKEMISESTA Purjehduskauden 2013 lähestyessä loppua on aika kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita ja tukijoitamme. Saamamme tuki reservialuksen ylläpitoon on mahdollistanut koko purjehduskauden jatkuneet koulutusajot. Erityiskiitos Suomenlahden Meripuolustus alueelle, Suomenlahden Merivartiostolle, Sinisen reservin säätiölle, MPK. ry:lle, Sammutinhuolto. E. Havantolalle, Toyota Tsusho Nordicille (Toyota Kaivoksela ja Toyota Espoo), Toyota Finland, Tallink Siljalinelle, sekä kaikille muille tukijoillemme. Tämän lehden ilmestyessä on M/S Kilstar jo telakoituna ja talvenajan korjaus ja huoltotoimenpiteet alkaneet. Kiitokset tuesta ja hyvää loppuvuotta toivottaen M/S Kilstar alustoimikunnan puolesta. Vastuupäällikkö Arto Snäll
Aikani ohjuslaituri. 13
Merivoimien alushankintoja 1960-luvulla, osa 1 Teksti: Eero Kalliovaara Koululaiva Koululaivakysymystä oli pohdittu merivoimissa pitkään. Suomen Joutsen siirtyi kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen kauppalaivaston merimiesten ammattikouluksi Turkuun 1959/60. Suunnitelmissa oli hankkia kotimaasta noin 1 000 tonnin koululaiva. Hankinta ei kuitenkaan toteutunut. Merivoimille oli suositeltu halvempana ratkaisuna ostaa ulkomailta käytetty sotalaiva koululaivaksi, koska koululaiva ei lisäisi puolustusvalmiutta. Englannista ostettiin vuonna 1962 hyväkuntoinen 1946 Bristolissa, Charles Hill & Sons Ltd:n telakalla valmistunut fregatti Borlock Bay (F-650), ex. Loch Seaforth, ex. Loch Muick. Alus oli Plymouth’issa valmiusvarastoituna (ns. “koipussisäilytyksessä”). Tämä ratkakaisu oli väliaikainen, myöhemmin alusta voitaisiin käyttää emälaivana. Aluksen uppouma oli 1 580 tonnia, pituus 94, leveys 11,6 ja syväys 3,9 metriä. Koneistona oli kaksi 2 750 hv:n mäxntähöyrykonetta, nopeus koeajoissa oli 19,5 solmua, käytännössä noin 16 solmua. Polttoainesäiliö 724 tonnia. Aseistus: 2 x 2-102 mm Vickers, 2 x 2-40 mm Bofors, 2 x 40 mm Bofors ja 2 x 20 mm Madsen. Syvyysammusheitin ”Siili”, neljä syvyyspomminpudotinta ja kaksi syvyyspomminheitintä. 102 mm:n keulajaos oli varustettu valaisurakettien lähtökiskoilla. Merenkulkuvarustukseen kuului merenkulkututkan lisäksi valvontatutka ja tulenjohtotutka. Tykistökeskus oli sähkömekaaninen. Miehistöä oli 140 miestä. Alus luovutettiin merivoimillemme 19.4.1962 Devonportissa. Luo-
Saattajat Uusimaa ja Hämeenmaa Riilahdessa 27.7.1964. SA-kuva/merivoimat./Eero Kalliovaaran kokoelmat.
vutus-, kaste- ja lipunvaihtotilaisuudessa se nimen Matti Kurki. Suomeen (Pansioon) alus saapui 24.5.1962.
mua. Erikoisuutena siinä oli sähkövalaistus. Myöhemmin höyrykone vaihdettiin 400 hevosvoimaiseen.
Sen alkuperäinen nimi oli Frederik Wilhelm ja se oli Porilaisen Rosenlewin omistuksessa. Suomen Merivoimille ostettiin 1962 Rede- Höyrylaiva Oy:n omistukseen alus ri Ab Wasa-Umeå:lta Korsholm II siirtyi 1920 Viola nimisenä. So-niminen vanha matkustajalaiva, tien aikana se oli mm. laivastossa josta tehtiin emälaiva Laivastolip- kuljetusaluksena. Rederi Ab WasaUmeå:n omistukseen alus siirtyi pueen käyttöön. 1955 Korsholm II nimisenä. Alus oli rakennettu Porissa 1893 Björneborgs Mekaniska Wärkstad Aseistukseen kuului kaksi 20 W. Rosenlew & Co. J:n telakal- mm:n Madsen konetykkiä. Se oli la. Uppouma oli 333 tonnia, Pituus mukana Laivastolippueen harjoi40,5, leveys 7 ja syväys 2,7 metriä. tuksissa aina vuoteen 1967, jonka Koneistona oli alkujaan 142 hv:n jälkeen se hylättiin heikon kuntonhöyrykone. Nopeus oli n. 10 sol- sa vuoksi. 14 Esikunta- ja emälaiva
Saattajat Suomi osti Neuvostoliitosta 1964 ns. tavaraluottosopimuksen vuoden 1962 varojen puitteissa mm. kaksi käytettyä, fregattia. Lännessä alustyyppi tunnettiin Riga-luokan fregattina. Neuvostoliitossa ne kulkivat tyyppinimellä Projet 50 (P-50). Alukset olivat valmistuneet joulukuussa 1951 ja toukokuussa 1957 Kalingradissa telakalta, jonka nimi suomennettuna kuului: “Itämeren laivanrakennustehdas Meripihka” (Pribaltiskij sudostroitelnyj zavod “Jantar”). Kauppasopimus sisälsi alusten perusteellisen kunnostamisen, tärkeimmät varaosat ja kantahenkilökunnan täydellisen koulutuksen Neuvostoliitossa. Ne peruskorjattiin NeuvostoLatviassa, Riiassa.
tettiin Vasamista saatuja kokemuksia.
Kirjallisuus:
Meriupseeriyhdistys ry: Suomen Ensin tilattiin yhdeksän veneen Laivasto 1918-1968, osa 2. sarja ja ne ristittiin Nuoli-luokaksi Helsinki 1968. (Nuoli 1 - 9). Nämä veneet valmis- Auvinen Visa (toim): Leijonalippu tuivat 1961-1963. Myöhemmin Merella. Lieto 1980. sarjaa jatkettiin tilamalla neljä venettä lisää (Nuoli 10 - 13). Nämä Ries Thomas: Luja Tahto. veneet olivat hieman kookkaam- Helsinki 1989. pia, kansirakenne oli matalampi Tuurnala Alpo: Harmaat ja perän muoto vähän pystympi. laivat - kuusikymmenluvulta Ne valmistuivat 1964 ja Nuoli 13 vuosituhannen vaihteeseen. vuonna 1966. Helsinki 2004.
Niiden uppouma oli 47 ja 53 tonnia. Pituus 22 , leveys 6,6 ja syväys 1,5 metriä. Koneistona oli kolme 900 hv:n Neuvostolliittolaista M50 F8-L dieselmoottoria, suurin nopeus 40 solmua. Niiden puurunko oli suojattu lasikuitumuovilla. Aseistus: 1 x 40 mm Bofors-koneAlusten uppouma oli 1 260 ton- tykki, 1 x 20 mm:n Madsen-konenia. Pituus 90, leveys 10 ja syvä- tykki, syvyyspomminpudottimet ys 2,7 metriä. Koneistona oli kaksi sekä 2 x 57 mm:n valaisuraketin12 500 hv:n höyryturbiinikonetta, heittimet ja sumutuslaite. Nuoli suurin nopeus 28 solmua. Aseis- 13:sta voitiin sijoittaa joko kaksi tus: 3 x 100 mm:n (100/56 LT), 30 mm:n tai 40 mm:n tykkiä. Mie4 x 37 mm:n (37/68 LT) ja 4 x 25 histöä oli 15 miestä. Nuoli 8 on mm:n ilmatorjuntatykkiä - molem- museoituna Merikeskus Formum mat viimeksi mainitut kaksoistor- Marinumissa, Turussa. neissa. Torpedot: 3 x 53 cm torpedoputkiryhmä, syvyysammusheitin ”Siili”, 4 syvyyspomminheitintä ja -pudottimet. Lisäksi miinoja voitiin kuljettaa yli 50 kpl. Miehistöä oli 150 miestä.
Auvinen Visa (toim) Meriupseeriyhdistys ry: Suomi Merellä 1988-1989. Turku 1989. Riimala Erkki: Suomalaisia sotalaivoja, poikien laivakirja 2. Tapiola 1971.9/60 Lehdet: Ankkuri 2/1992 Ankkurinappi syksy 2008 ja kevät 2012 Rannikon Puolustaja 3/2001 Laiva 2/2002 ja 1/2007
Ensimmäisen aluksen luovutus ja lipunvaihto tapahtui Tallinnassa 28.4.1964 se tuli Suomeen Öbnäsiin 30.4.1964. Se oli aluksista nuorempi ja se sai nimen Uusimaa. Toinen aluksista kastettiin Hämeenmaaksi ja se tuli Suomeen 14.5.1964. Moottoritykkiveneet Kotimaasta hankittiin 13 moottoritykkivenettä 1961-66. Ne rakennettiin Oy Laivateollisuus Ab:n telakalla Turun Pansiossa kahdessa erässä. Niiden suunnitelussa käy- Moottoritykkivene Nuoli 9 vauhdissa Obnäsin edustalla syksyllä 1964. 15
Helsingin Laivastokilta ry Ankkurinappi Lars Eklund Markkinatie 6 E 56 00700 Helsinki