Ankkuri syksy 2009 by Helsingin laivastokilta

ANKKURINAPPI Helsingin Laivastokilta ry j채senlehti SYKSY 2009

30 30

HelsinginLaivastokilta Laivastokilta ry ry Helsingin

Hyvää syksyä

Helsingin Laivastokilta on sukupuoleen, ikään tai sotilasarvoon katsomatta jäsentensä merihenkinen ja toiminnallinen yhteisö. Killan arvot ovat: Maanpuolustustahto, sotiemme veteraanien perinteen kunnioittaminen ja vaali minen, Laivaston ja Merivoimien perinteen ylläpito, yhteistyöhalu ja kyky, vastuuntunto ja kiltaveljeys Toiminnan peruspilarit ovat: maanpuolustustahto Laivaston perinne ja Merivoimat.

SISÄLLYSLUETTELO Puheenjohtajalta...................................2 Helsingin Laivastokilta 30 v. ......... 3-9 Laivatoimikunnan kiitokset.................9 Pienoismalleja Forum Marinumille...10 Merimiesolmut...................................11 Merisotakoulun 35. reserviupseerikurssin 50-vuotistapaaminen.............11 Tapahtumia vuosien varrelta........ 12-13 Moottoritorpedoveneet, osa II...... 14-16 Kutsu 30-vuotisjuhlakokous..............17 Upea valapäivä...................................17 Laivastotukikohta Upinniemeen........18 Porkkalan varuskunta 50 vuotta.........19 Merivoimien vuosipäivä Kotkassa.....19 Hyvän hengen tuulta purjeissa...........20 Pohjoismaiset maanpuolustuskiltapäivät Karlskronassa 2009............................21 Kesäpurjehdus Killerillä -09........ 22-23 Merimiessolmujen vastaukset............23 Kiltatuotteet........................................24

PÄÄTOIMITTAJA Lars Eklund gsm 050-552 2756 larseklund@kolumbus.fi ULKOASU JA PAINATUS Julkaisuapu Oy, Vantaa 2009 KUSTANTAJA Helsingin Laivastokilta ry Kansikuva Kilta monessa mukana

Kiitos kiltataveli ja -sisar Erityisesti näin killan juhlavuonna haluan kiittää Sinua kiltalainen siitä, että olet uskollisesti ollut jäsenenä Helsingin Laivastokillassa ja mukana toiminnassa mahdollisuuksiesi ja voimiesi mukaan. 30 toiminnan vuotta on pitänyt sisällään monia erilaisia aikoja. On ollut hyvin aktiivisia vuosia ja sitten taas myös rauhallisempia aikoja. Joskus on jopa lähdetty toiminnasta ovet paukkuen, mutta mukaan on tullut myös monia merivoimien veteraaneja jotka haluavat olla viemässä Laivaston perinnettä eteenpäin. Välillä on jännitetty löytyykö rahaa aluksen kunnostamiseen ja purjehtimiseen, saadanko silakkamarkkinoiden soppa keitettyä, julkaistaanko omaa ankkurinappia ja mistä väkeä saadaan toimintaan mukaan. Haasteita on, ja pitääkin olla. Muuten toiminta hyytyy. Monet muutokset ovat myös vaikuttaneet Killan toimintaan. Alussa osastojen erityminen sitten myöhemmin Merivoimien rakennemuutos, Sinisen Reservin perustaminen ja koulutuksen järjestäytyminen eivät voineet olla vaikuttamatta. Kuitenkin koen, että kilta on selvinnyt muutoksista ilman suuria vaurioita. Vuonna 1966 palvelin Helsingin Laivastoasemalla kuljetusviirikössä upean kesäpurjehdusajan. Mukaani sieltä tarttui maanpuolustus- ja Laivastohenki ja mikä tärkeää: sain monia hyviä aseveljiä, inttikavereita. Tänäpäivänä on hienoa nähdä monet tutut kasvot killan jäsenenä. Aseveljeys on elinikäinen ja sen hyvä jatke on kiltatoiminta sekä kiltaveljeys. On hieoa että sinä olet myös mukana tässä kiltaveljien joukossa. Historiaa on mielenkiintoista lukea, niinkuin tässä lehdessäkin nyt on. Sen vangiksi ei saa jäädä vaan ottaa siitä opiksi ja tähdätä tulevaisuuteen. Rakennetaan yhdessä tulevaisuuden Helsingin laivastokiltatoimintaa. Kootan joukkoomme laivastohenkisia maanpuolustajia. Pidetään kiltaveljeyttä yllä. Sinun toimintasi ratkaisee. toivotan sinulle onnea 30-vuotiaan killan jäsenenä Lasse Eklund puheenjohtaja

AINEISTO Lehteen tuleva tekstiaineisto lähetetään sähköpostilla ositteeseen larseklund@kolumbus.fi Muu aineisto postiosoitteeseen: Ankkurinappi Lars Eklund Anianpellontie 10 B 17, 00700 Helsinki ILMOITUKSET 1/1 sivu mustavalkoinen 150,00 EUR ½ sivu mustavalkoinen 100,00 EUR ¼ sivu mustavalkoinen 50,00 EUR Tuki-ilmoitus rivi-ilmoitus 15,00 EUR 2

OSOITE- JA JÄSENMAKSUASIAT Maanpuolustuskiltojen Liitto ry Henry Siikander Däbelinkatu 2 00260 Helsinki puh. 09- 491 492 Posti palauttaa lehden, jossa on väärä, vanhentunut tai muuten vaillinainen postiosoite. Muuttaessasi muista tehdä osoitteenmuutos postiin.

Helsingin laivastokilta 30 vuotta 1979-2009

Lähdeaineisto: Helsingin Laivastokilta ry 20-vuotta julkaisu , Killan arkistot, kiltaveljien haastattelut

KILTATOIMINTA Aselajipohjalta toimivien perinneyhdistysten ja kiltojen toiminta Suomessa alkoi osittain ennen talvi- ja jatkosotaa edeltäneinä vuosina. Vanhin edelleen toimiva yhdistys, Hakkapeliittayhdistys, perustettiin vuonna 1926. Sen toiminta- ajatus sisälsi jo tuolloin nykyiselle kiltatoiminnalle ominaisia piirteitä. Kiltojen lisäksi meillä on ollut ja on edelleen monia vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekeviä yhdistyksiä. Ennen toista maailmansotaa huomattavin vapaaehtoisjärjestö maanpuolustuksen alalla oli Suojeluskuntajärjestelmä. Toimintaan saattoivat ottaa osaa kaikki halukkaat, joskin tiettyjä poliittisia rajoitteita oli. Talvisodan jälkeen syntyi Aseveljien Liitto, jonka toiminta painottui jäsenien huoltotyön tekemiseen. Sotien jälkeen rauhansopimusehtojen mukaisesti molemmat järjestöt lakkautettiin. Erilaiset aseveliyhdistykset vaikuttivat varsin voimakkaasti kilta-aatteen leviämiseen. Kun kiltaliikettä oltiin perustamassa 1960-luvun alussa, oli mukana suojeluskunnissa ja aseveliyhdistyksissä aktiivisesti toimineita veteraaneja. Vuonna 1960 oli toiminnassa jo kahdeksan kiltatyyppistä yhdistystä. Samana vuonna asetettiin puolustusvoiminen silloisen komentajan, kenraali Sakari Simeliuksen aloitteesta toimikunta kiltatoiminnan kehittämiseksi. Vuoden 1962 lopussa oli jo toiminnassa 20 kiltaa, joiden joukossa mm. vuonna 1960 perustettu Laivaston Veteraanit-niminen yhdistys, vuodesta 1962 Laivaston Kilta ry. MAANPUOLUSTUSKILTOJEN LIITO ry Vuonna 1963 perustettiin Joukko-osastojen neuvottelukunta, vuodesta 1966 Joukko-osasto Killat ry. Neuvottelukunta otti tehtäväkseen toiminnan laajentamisen siten, että jokaisen joukko-osaston yhteyteen saataisi perustettua oma kilta. Toiminta aktivoitiin varusmiehiin ja nuoriin jäseniin. Neuvottelukunnan luomalle pohjalle muodostettiin vuonna 1970 Maanpuolustuskiltojen liitto ry. Liitto on

100 killan muodostama valtakunnallinen keskusjärjestö, jonka jäsenyhdistyksistä kolme on valtakunnallisia aselajiliittoja. Killat jakaantuvat joukko-osastokiltoihin, aselajikiltoihin, perinnekiltoihin, alueellisiin maanpuolustuskiltoihin sekä turvakurssikiltoihin. Jäsenkilloilla on 130 paikalliskiltaa tai osastoa ja liitolla on 15 koko maan kattavaa, sotilasläänien kanssa yhteistyötä tekevää kiltapiiriä. Liiton henkilöjäsenmäärä on 23000. Helsingin Laivastokilta on liiton jäsen. LAIVASTON KILTA ry Helsingissä, katajanokan kasinolla 24.4.1960 pidetyssä kokouksessa perustettiin Laivaston Veteraanit-niminen yhdistys. Yhdistyksen perustivat laivastossamme sota-aikana palvelleet upseerit ja aliupseerit. Vuonna 1961 muutettiin sääntöjä niin, että miehistöön kuuluvat voitiin ottaa myös jäseniksi. Yhdistyksen nimi muutettiin 15.4.1962 Laivaston Killaksi. Oikeusministeriö hyväksyi killan rekisteriinsä 9.10.1963. Nyt kiltaan pääsivät jäseniksi merivoimissa palvelleet ja palvelevat. Myös Merivoimissa palvelleet varusmiehet pääsivät killan jäseniksi. Toiminta laajeni niin, että Turkuun (Turun Laivastokilta) ja Kotkan-Haminan seudulle (Kymen Laivastokilta) perustettiin alaosasto, kuten niitä tuolloin sanottiin vuonna 1964. Helsinkiin perustettiin paikallisosasto (Helsingin Laivastokilta) vuonna 1979 ja Vaasaan (Pohjanlahden Laivastokilta) 1982. Laivaston Kilta on neljän paikalliskillan, Helsingin Laivastokilta ry, Turun Laivastokilta ry, Pohjanlahden Laivastokilta ja Kymen Laivastokilta ry yhteistyöelin jonka jäsenjärjestöissä on yhteensä 1000 laivastohenkistä jäsentä. killalla on kolme pohjoismaista veljesjärjestöä: Norjassa Norges Orlogforbundet (NOF ), Ruotsissa Riksförening Flottans man (FM) ja Tanskassa Marineforening (MF). Pohjoismaisia laivastokiltapäiviä on pyritty järjestämään joka toinen vuosi, Suomessa ne on järjestetty 1986 Suomenlinnassa ja 1994 Pansiossa. Myös kotimaisia valtakunnallisia Laivastokiltapäiviä on järjestetty vuodesta 2004, isäntinä olleet 3

paikalliskillat Helsingin Laivastokilta oli vuonna 2007. SININEN RESERVI Pääkaupunkiseudulla toimivat Helsingin Laivastokilta, Helsingin Merireserviläiset ja Helsingin Merireserviupseerit päättivät jo 1993 kokouksessaan tiivistää ja kehittää yhteistyötä, merellisten vapaaehtoisjärjestöjen välillä. Merivoimien komentajan, amiraali Sakari Visan linjattua Merivoimien kannan hankkeeseen vuonna 1995 aloitettiin neuvottelut yhdistysten kanssa tavoitteena yhteinen yhteistoimintajärjestö. Sininen Reservi ry perustettiin 17.5.1997. Perustajina olivat Helsingin Laivastokilta, Helsingin Reservimeriupseerit ry, Helsingin Merireserviläiset ry, Kymen Laivastokilta ry, Rannikkosotilaskotiyhdistys ry, Turun Laivastokilta ry, Turun Rannikkotykistökilta ry ja Turun Reservimeriupseerit ry. Kun puolustusvoimien organisaatiomuutos yhdisti Laivasto ja Rannikkojoukot nykyisiksi Merivoimiksi, lisääntyi myös vapaaehtoispuolella jäsenjärjestöjen määrä. Sininen reservi on Meripuolustuksen vapaaehtoisen toiminnan kattojärjestö. Sillä on 28 jäsenyhdistystä joissa jäseniä n 7000. HELSINGIN LAIVASTOKILTA ry PERUSTAMINEN Helsingin seudulla ei ollut Laivaston Killalla omaa paikallisosastoa. Toiminnasta huolehtivat Laivaston Killan hallituksen helsinkiläiset jäsenet. Vuoden 1978 aikana eräiden helsinkiläisten jäsenten keskuudessa keskusteltiin oman paikallisosaston perustamisesta Helsinkiin. Killan perustamista valmisteleva kokous pidettiin Rannikkosotilaskotiyhdistyksen toimitiloissa Katajanokalla 27.1.1979. Kokous valitsi kolmijäsenisen toimikunnan, kiltaveljet Kalervo Lahtinen, Hannes Lae ja Sulo Ora valmistelemaan osaston perustavaa kokousta. Perustava kokous pidettiin Finlandia-talon ravintola Finlandiassa 31.3.1979. Kokouksessa puhetta johti kiltaveli Kalervo Lahtinen ja sihteerinä toimi kiltaveli Leo Kuosmanen. Johtokuntaan valittiin

VARAPUHEENJOHTAJAT Sulo Ora 1979-80 Vilho Hanttu 1981-89 Jarmo Riikonen 1987-89 Leo Hakanpää 1990-92 Rainer J Öhman 1993-1994 Kari Mälkki 1995-98 Juha Vire 1999-02 Arto Tarvonen 2000 Antti Ääri 2004-2008 Nyyrikki Kurkivuori 2009SIHTEERIT Killan perustamista valmisteleva kokous pidettiin Rannikkosotilaskotiyhdistyksen toimitiloissa Katajanokalla 27.1.1979. Kalervo Lehtonen (puheenjohtaja), Sulo Ora(varapuheenjohtaja), Oiva Joutsenniemi, Leo Kuosmanen ja varajäseniksi Mikko Pimiä ja Aarre Vuorensaari. Johtokunta asetti tehtäväkseen laatia osastolle säännöt. Omaa toimintaa ei vielä tässä vaiheessa katsottu voitavan järjestää vaan siitä huolehtivat toistaiseksi Laivaston Killan hallituksen helsinkiläiset jäsenet. TOIMINTA KÄYNNISTYY Johtokunta päätti kokouksessaan 1.10.1980 käynnistää osaston toiminnan seuraavan vuoden keväällä. Upinniemen toimiupseerikerholla 23.3.1981 Laivaston Killan kokouksen yhteydessä valittiin osaston johtokuntaan kiltaveljet Ari Ora (puheenjohtaja), Vilho Hanttu (varapuheenjohtaja), Oiva Joutsenniemi, Eero Kalliovaara(sihteeri), Leo Kuosmanen (jäsenrekisterinhoitaja), Yrjö Pesonen (rahastonhoitaja), Reino Rahkonen, Sakari Salmi, Olavi Tammi(messimestari) ja Yrjö Wahlström. varajäseniksi valittiin kiltaveljet Elis Etelävuori, Arvo Hämäläinen, Pauli Purhonen ja Pentti Silander. Vuoden 1981 toimintasuunnitelma sisälsi mm seuraavaa: johtokunta tulee järjestämään kuluvana vuonna Helsingin alueella tilaisuuksia, jotka ovat avoinna kaikille jäsenille perheineen ja ystävineen. Ohjelmasta ja muista asioista tullaan informoimaan jäsenistöä Ankkuri-lehdessä ja tarvittaessa jäsentiedotteilla. Osaston toiminta irtaantui Laivaston Killan keskushallinnosta. JOHTOKUNTA / HALLITUS Johtokuntaan kuului aluksi puheenjohtaja, varapuheenjohtaja kuusi varsinaistaja kaksi varajäsentä.. Vuosina 1981-1988

oli johtokuntaan tarjolla paljon jäseniä siksi johtokuntaan kuului puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä kahdeksan varsinaista ja neljä varajäsentä. Tämän jälkeen vakiintui pitkäksi aikaan hallituksen kokoonpanoksi puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, kuusi varsinaista ja neljä varajäsentä. Kunnes vuonna 2007 astuivat voimaan uudet säännöt, jotka määrittivät hallituksen kokoonpanon seuraavaksi: Hallitukseen kuuluu puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä vähintään neljä ja enintään kuusi varsinaista jäsentä. Syyskokouksessa vuosittain päätetään hallituksen jäsenten lukumäärä tulevalle toimikaudelle. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valitaan kahdeksi toimintavuodeksi kerrallaan. hallituksen jäsenet valitaan kahdeksi toimintavuodeksi siten, että heistä puolet on erovuorossa vuosittain ensimmäisenä vuonna arpomalla. Erovuoroinen jäsen voidaan valita uudelleen. Hallitus voi valita keskuudestaan tai sen ulkopuolelta sihteerin ja taloudenhoitajan sekä muut tarvittavat toimihenkilöt. Toimikunta on perustettu tarpeen mukaan kuten esim. laivatoimikunta, kiltapäivätoimikunta, ammuntatoimikunta, palkitsemistoimikunta. Hallitus voi kutsua jäseniä asiantuntijoiksi toimikuntiin tai suorittamaan eritystehtäviä. PUHEENJOHTAJAT Kalervo Lehtonen 1979-80 Ari Ora 1981-84 Timo Vartiainen 1985-95 Robert Gentz 1995-97 Jukka Tarjanne 1998-99 Arto Tarvonen 1999-2003 Lars Eklund 20044

Leo Kuosmanen 1979-80 Eero Kalliovaara 1981-94 Juha Vire 1995-2003 Timo Vartiainen 2004-06 Janne Karuvaara 2007-08 Sami Muranen 2009TALOUDENHOITAJAT Reino Rahkonen 1979-80 Yrjö Pesonen 1981-84 Adell Hattab 1958-86 Teuvo Hasu 1987 Jukka Palm 1988-05 Henry Siikander 2006HALLITUKSEN JÄSENET Aarniaho Pekka 2007-08 Eiho Seppo 2004-2006 Etelävuori Elis 1982 Gentz Robert 1996-97 Hakanpää Leo 1987-92 Hanttu Vilho 1981-86 Hasu Teuvo 1982-87 Hattab Adell 1985-86 Honkanen Jari 2006-08 Häyrinen Raimo 1993 Joutsenniemi Oiva 1979-83 Jussila Veikko 1985-86 Kajanne Hannu 1987 Kalliovaara Eero 1981-94 Kantola Ilkka 2004-2007 Kiuru (nyk, Siikander) Henry 1988-93 Kokko Harry 2004 Karttunen Kari 1995-96 Karuvaara Janne 2007Karuvaara Vesa 2007Kurkivuori Nyyrikki 2007Kuosmanen Leo 1979-82 Lehtonen Kalervo 1979-80 Löytönen Martti 1988-94 Muranen Sami 2009Mälkki Kar 1994-03 Nyström Petteri 1996-

Puheenjohtajat

Kalervo Lehtonen

Ari Ora

Timo Vartiainen

Ora Ari 1981-84 Ora Sulo 1979-80 Ovaskainen Pekka 1979-80 Pajala Kalervo 1988-89 94-03 Palm Jukka 1988-2006 Palokuja Tero -03 Pesonen Yrjö 1981-86 Purhonen Pauli 1984-89 Purola Aimo 1998-2006 Rahkonen Reino 1979-81 Riikonen Jarmo 1983-94 Salmi Sakari 1981 Savo Jukka 1995 Snäll Arto 2004Stenberg Sami 2004-06 Tammi Olavi 1981-87 Tarjanne Jukka 1998 Tarvonen Arto 1997-1999 2004-06 Uusimäki Kari 1987 Vartiainen Timo 1983-95 ja 2003-06 Vartiainen Mikko 2004Vire Juha 1995-03 Wahlström Yrjö 1981-84 Ääri Antti 2004-2007 Öhman Rainer 1987-97 HALLITUKSEN VARAJÄSENET Airaksinen Heikki 1984 Eklund Lars 2002-04 Etelävuori Eelis 1981 Hasu Teuvo 1988-89 Hämäläinen Arvo 1981-86 Häyrinen Raimo 1988-92 Joutsenniemi Oiva 1984-87 Kajanne Hannu 1988-92 Kalliovaara Eero 1995-02 Koivisto Aarno 1992-83 Koivusalo Pertti 1993-96 Konttinen Ari 1995-96 Kuismin Heimo 1987 Kuosmanen Leo 1983 Kuutti Mika 2004-2005 Martti Löytönen 1987 ja 1996 Mälkki Kari 1993 Pajala Kalervo 1990-93 Pimiä Mikko 1979-80 Purhonen Pauli 1981-83 ja 1990-91 Purola Aimo 1997 Sarkkinen Pekka 1994-95

Robert Gentz

Jukka Tarjanne

Sammalvuori Erkki 1982 Savo Jukka 1994 Sihvonen Ensio 1985-96 Siikander Henry 2004-2007 Silander Pentti 1981-86 Uusimäki Kari 1988-89 Vire Juha 1994- 2002 Vuorensaari Aarre 1979-80 Weckström Mika 1997 Öhman Rainer 1998 HALLITUKSEN KOKOUKSET Hallitus kokoontuu puheenjohtajan kutsusta tai hänen ollessa estyneenä varapuheenjohtajan kutsusta ja on päätösvaltainen kun vähintään kaksi jäsentä on läsnä (säännöt 2007). Tähän käytäntöön mentiin kun huomattiin, että oli vaikea saada kokoon päätösvaltaista hallitusta. Hallitus kokoontui vuodesta 1981 alkaen joka kuukauden ensimmäinen maanantai, lukuun ottamatta kesäkuukausia. Useasti myös varajäsenet ovat olleet mukana kokouksissa. Kokoukset pidettiin aina vuoden 1990-luvun loppuun Katajanokalla Laivaston Killan messissä, tila joka oli jatkuvasti killan käytössä. Kun tilasta jouduttiin luopumaan, siirrettiin kokoukset Suomenlinnaan päällystökerholle, jonne saimme sisustaa takkahuoneeseen killan perinne esineitä. Killalla oli myös käytössä arkistointi ja varastotilaa kerholla. Päällystökerhon peruskorjaus hääti killan Suomenlinnasta. Arkistolle saatiin varastotila Vuosaareen ja kokouksia pidettiin Maanpuolustuskiltojenliiton tiloissa Töölössä. Samalla luovuttiin maanantaisin pidetyistä kokouksista. Käytäntöhän oli, että kokoonnuttiin automaattisesti joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Nykyisin hallitus kokoontuu tarvittaessa tai pitää ns. puhelinpalavereja tarvit taessa. EDUSTUKSET Kilta on ollut edustettuna Laivaston killan neuvottelukunnassa, joka lakkautettiin vuonna 1993, Laivaston Killassa ja Sinisessä Reservissä. Maanpuolustuskiltojen 5

Arto Tarvonen

Lars Eklund

liiton hallituksessa ja Helsingin kiltapiirin hallituksessa on killan edustajat toimineet aktiivisesti Edustajamme ovat osallistuneet lukuisiin maanpuolustusseminaareihin, kokouksiin, pohjoismaisiin kiltapäiviin, onnittelu-, vuosipäivä-, merkkipäivä tilaisuuksiin Lisäksi kilta on edustettuna varusmiesten valatilaisuuksissa ja kotiuttamistilaisuuksissa Upinniemessä ja Merisotakoulussa, joissa palkitaan merisotilaita hyvin suoritetusta varusmiespalveluksesta.Tämä toiminta koetaan killassa hyvin tärkeäksi.

LIPPU Killan lippu syntyi kiltaveli Yrjö Pesosen jäsenaloitteesta syksyllä 1985. Vuosikokouksessa 20.2.1986 hyväksyttiin esitys lipusta. Perustettiin lipputoimikunta johon kuuluivat: kiltaveli Teuvo Hasu, Ilkka Ignatius ja Jarmo Riikonen. Toimikunta jätti esityksen johtokunnalle, joka hyväksyi 5.5.1986 kiltaveli Teuvo Hasun tekemän lippuluonnoksen. Luonnokseen saatiin heraldikko Olof Erikssonilta lausunto ja tehtiin hänen ehdottamat muutokset. Lippu rahoitettiin lahjoitus- ja keräysvaroin. Helsingin kaupungilta saatiin lupa käyttää kaupungin vaakunaa lipussa. Lippu tilattiin Helsingin Lipputehdas oy: ltä 7.9.1987. Lippu on kantolippu ja sen koko on 120x140. Lippu on tummansininen ja keskellä on Laivaston Killan embleemi (logo). Tangon vasemmanpuoleisessa

yläkulmassa on Helsingin kaupungin vaakuna. Lipun alareunassa on keltainen 10 cm leveä raita. Sininen väri pohjautuu Saaristolaivaston lippuun ja alareunan keltaisella värillä kunnioitamme ensimmäisen laivastomme luojaan amiraali Augustin Ehrensvärdiä. Helsingin vaakuna kertoo killan kotipaikasta. Lipun naulaus ja vihkiminen tapahtui 21.11.1987 Merisotakoulun perinneaulassa kiltaveli Ari Oran johdolla, kiltalaisten Anne Oran ja Jarmo Riikosen avustuksella arvovaltaisen kutsuvierasjoukon ja kiltalaisten läsnä ollessa. Lipun naulasivat kiltaveli Teuvo Hasu (lipun suunnittelija), kontra-amiraali Juha Tikka (merivoimien komentaja), eversti Olli Rekola) Helsingin varuskunnan päällikkö), kommodori, kiltaveli Aarno O Koivisto( Merisotakoulun johtaja), kommodori Heimo Iivonen (Suomenlahden Merivartioston komentaja), komentaja, kiltaveli Pekka Tuomisalo (Helsingin Laivastoaseman esikuntapäällikkö), matruusi Roy Eriksson ( Helsingin Laivastoaseman varusmiehet) , varapuheenjohtaja Ilmari Ojala ( Maanpuolustuskiltojen liitto ry), taloudenhoitaja Veli Hynninen (Uudenmaan kiltapiiri ry), puheenjohtaja Bruno Ryynänen (Laivaston Kilta ry), puheenjohtaja Eila Wallden (Rannikkosotilaskotiyhdistys ry), puheenjohtaja Irene Liemola (Laivaston Killan Seireenit), kiltaveli Uno Backman (veteraanit), johtaja, kiltaveli Ensio Sihvonen (Rengas-Set Oy/ lahjoittajat), luutnantti, kiltaveli Seppo Eiho (yhteysupseeri Merisotakoululla), kiltaveli Timo Knuutila (jäsenet), sihteeri Eero kalliovaara, kiltaveli Ari Ora(entinen puheenjohtaja) ja puheenjohtaja Timo Vartiainen(Helsingin Laivastokilta ry). Lipun vihki kenttäpiispa Jorma Laulaja ja juhlapuheen piti Merivoimien komentaja kontra-amiraali Juha Tikka. Tilaisuudessa esiintyi Helsingin Varuskuntasoittokunta musiikkimajuri Esko Juuren Johdolla. Lopuksi oli kahvi- ja kuohuviinitarjoilu. TIEDOTUSTOIMINTA. Tiedotusta hoidettiin alkuvuosina toimintavuodenalussa jäsenmaksulomakkeen yhteydessä lähetetyllä jäsentiedotteella. Ankkuri-lehti ilmestyi neljä kertaa vuodessa. Lisäksi Maanpuolustaja-lehti kaksi kertaa vuodessa ja pika-Ankkuri ( Suomenlahden meripuolustaja) neljä kertaa vuodessa. Killan tiedotteita oli myös vuosien varrella Suomen Sotilas lehdessä, Helsingin Reservin Sanomissa, Uusi

Suomi/tapahtumat palstalla ja Helsingin Laivastoaseman Alokastiedotteessa. Ankkuri lehti ilmestyi ensimmäisen kerran 1979 vaatimattomana monisteena, jossa ei ollut lainkaan kuvia. Vuosien saatossa lehti parani kooltaan ja ulkoasultaan, kuvia ja väriä tuli mukaan. Kun Merivoimat ja Sininen Reservi tulivat kustantajaksi Laivaston Killan rinnalle oli lehti jo tyylikäs Laivaston Killan, Merivoimien ja Sinisen Reservin yhteinen julkaisu. Lehden päätoimittajina olivat vuosina 1979-1999 Kai Säteri; Eero Kalliovaara, Leo Hakanpää ja Jarmo Riikonen. Taloudellisten syiden johdosta ja Merivoimien muutospaineessa loppui yli 20-vuotias Ankkuri lehti. Laivaston Kilta julkaisi vuonna 2002 ankkuri-vuosikirjan, josta piti tulla jatkaja lehdelle, mutta muutos oli jo tapahtunut ja ankkuri kuihtui pois. Killan jäsenistö ei millään halunnut luopua omasta lehdestä, ja käytiin koviakin puheenvuoroja vuosikokouksessa 2003, jossa kuitenkin päätettiin vuoden jahkailun jälkeen hyväksyä Rannikon Puolustaja killan jäsenetulehdeksi. Jo senkin takia että yhtyneet Merivoimat ottivat lehden tiedotuskanavakseen. Asia oli joillekin ns.” kapinakokoukseen” osallistuneille kiltalaisille niin vaikea hyväksyä, että he erosivat välittömästi. Killan oman lehden perustaminen tapahtui vuonna 2002 jolloin ilmestyi ensimmäinen Ankkurinappi lehti. Silloinen hallitus teki merkittävän ratkaisun ja päätti jäsenistöä kuultuaan julkaista oman lehden. Taloudellisesti ratkaisu oli raskas, koska seuraavana vuonna kilta antoi jäsenetuna Ankkurinappi ja Rannikon Puolustaja -lehdet . Päätoimittajaksi lupautui Henrik Ruso. Palattiin takaisin A4 kokoon ja lehti ilmestyi neljä kertaa vuodessa. Lehti koettiin tärkeäksi ja selkeästi omaksi laivastonlehdeksi. Talouden tiukka tilanne pakotti muuttamaan lehden ilmestymiskertoja ja vuodesta 2004 on lehti ilmestynyt kaksi kertaa vuodessa. Samana vuonna päätoimittajaksi tuli Lars Eklund. Ulkoasu muutettiin A4 kokoon ja väriäkin pyrittiin saamaa mukaan. Lehti tehdään edelleen täysin talkoovoimin, aina postitusta myöten. Jokaisessa killan vuosikokouksessa kysytään kiltalaisten halua omaan lehteen, toistaiseksi se on aina haluttu. Tänä päivänä killan tiedotus hoidetaan ensisijaisesti Ankkurinappi ja Rannikon Puolustaja lehdessä. Myös muita maanpuolustuslehtiä käytetään mahdollisuuk6

sien mukaan. Sähköposti on myös tullut mukaan nykyaikaisena tiedotuskanavana TALOUS Toiminnan käynnistyessä 1981 ei omaa jäsenmaksua ollut. Laivaston Killan hallitus avusti osastoa. Jäsenet maksoivat Laivaston Killan vuosikokouksessa päättämän jäsenmaksun, josta palautettiin osastoille osan jäsenmäärän mukaan. Myöhemmin siirryttiin jäseniltä perittävään jäsenmaksuun josta kilta tilittää Laivaston Killalle osan. Vuosina 1976-92 toiminut naisosasto Seireenit on tukenut kiltaa huomattavilla summilla. Nykyinen jäsenmaksu 30 euroa (vuonna 2009) on ainoa säännöllinen tulo, jolla killan hallitus pitää toimintaa yllä. Toiminnan aiheuttamia kuluja ovat mm. hallinto, kokoukset, matkat, muistamiset, huomionosoitukset ja tiedotustoiminta. Lippulaivamme m /s Kilstar toimii omana tulosyksikkönä jonka talous hoidetaan erikseen. Viime vuosina on ollut käytössä jäsenille ns. vapaaehtoinen tukimaksu, joka on tuonut lisätuloa mm. koulutusaluksemme Kilstarin ylläpitoon. Tästä tuesta kilta kiittää jäseniään. JÄSENISTÖ Killan jäseniksi pääsee sääntöjen mukaan jokainen Suomen kansalainen, joka on palvellut tai palvelee Merivoimissa tai Merivartiojoukoissa, ikään sukupuoleen tai sotilasarvoon katsomatta. killanjäseneksi voi päästä myös muu kuin yllä mainittu henkilö. Jäseneksi hyväksymisestä päättää aina killan hallitus. Aluksi osastoon, myöhemmin kiltaan kuuluivat pääkaupunkiseutulaisten lisäksi ne Laivaston Killan jäsenet, jotka asuinpaikastaan johtuen eivät voineet luontevasti kuulua mihinkään muuhun Laivaston Killan paikallisosastoon. Nykyisin killanjäsenistö koostuu pääkaupunkiseudun ja Etelä-Suomen- seudulta. Joskin jäseniä on myös ympäri Suomea sekä ulkomailla asuvia suomalaisia. Alkuvuosina oli jäsenien ikärakenne vanha, koska jäsenistössä oli paljon mm sotiemme veteraaneja. Vuosien saatossa se on muuttunut, ja nyt on mukana myös nuoria joskin keski-ikäiset muodostavat enemmistön. Helsingin Laivastokillassa oli alkuaikoina myös varusmies jäseniä, mutta tänä päivänä ei juuri ollenkaan.

Jäsenmäärä 1982 659 jäsentä 1998 783 jäsentä 1985 708 jäsentä 2005 451 jäsentä 1990 774 jäsentä 2008 393 jäsentä 1995 710 jäsentä Kiltaan liittyy vuosittain noin 7-10 jäsentä ja luonnollisesti poistuu noin 3-5 jäsentä. Kilta on joutunut myös karsimaan jäsenmaksun maksamattomia pois isolla kädellä, kuten vuonna 2005 tehtiin. Vapaamatkustajiin ei ole varaa. Killalla on kaksi kunnia jäsentä: amiraali Hans Holmström ja kiltaveli Eero Kalliovaara

PALKITSEMISET Palkitsemisen tarkoituksena on antaa saa jalle tunnustusta ansiokkaasta työstä ja harrastustoiminnasta Helsingin Laivastokillan ja vapaaehtoisen maanpuolustustyön hyväksi. Palkitseminen on myös huomionosoitus toiminnasta Merivoimien ja Rajavartiolaitoksen hyväksi, unohtamatta yhteisöjen perinteen vaalimista. Palkitsemisella huomioidaan aktiivisia killan jäseniä, yhteistoimintaosapuolia, merivoimien ja rajavartiolaitoksen henkilökuntaa, eri liikeyritysten ja yhteisöjen piirissä. Alkuvaiheessa ei killalla ollut mitään omaa varsinaista palkitsemismenettelyä, muistolautasta lukuun ottamatta jota jaettiin v. 1983-92. Muuhun palkitsemiseen käytettiin Laivaston Killan levykkeitä (pronssinen, hopeinen ja kultainen levyke). Jaettiin myös jäsenmerkkiä (varusmiehille) ja viiriä. Kilta esitti myös jäsenilleen muiden yhteisöjen huomionosoituksia, kuten Maanpuolustuskiltojen liiton kiltaristejä (hopeinen ja pronssinen). Myös valtiollisia kunniamerkkejä esitettiin. Näiden kaikkien kiintiöt olivat kuitenkin rajoitetut, joten harkittiin omaa järjestelmää. Hallitus päätti kokouksessaan 5.3.1990 perustaa kaksi kannettavaa kunniamerkkiä. Kiltaveli Jarmo Riikosen suunnittelemat Helsingin Laivastokillan ansioristi ja muistoristi otettiin käyttöön. Killan ansio- ja muistoristi pohjautuu merivoimien joukko-osastoristiin.

Ansioristi Risti on laivastonsininen ja sitä kiertää pronssinen reuna. Ristin päällä on selvittämätön pronssinen ankkuri. Nauhan reunassa on kolme valkoista raitaa jotka kuvaavat amiraali Horatio Nelsonin kolmea merivoittoa. Ansioristi jakautui aluksi kolmeen luokkaan , kultainen numeroitu, hopeinen ja pronssinen. Luokka ilmeni nauhaan kiinnitettävällä tornikuviolla. Killan hallituksen päätöksellä 8.2.1998 luokkajaosta luovuttiin. Nauhassa ei ole enää luokkaa osoittavaa tornikuviota. Ansioristille on myönnetty virkapuvussa kanto-oikeus 3.6.1991.Ansioristiin kuuluu kunniakirja. Muistoristi Helsingin Laivastokillan muistoristi on periaatteessa samanlainen kuin ansioristi. Nauha on sama, mutta merkin reuna on hopean värinen ja ristin päällä oleva ankkuri on hopeanvärinen. Muistoristi on Helsingin laivastokillan yhteinen tunnus. Sen voi lunastaa itselleen jokainen kaksi vuotta jäsenenä ollut kiltalainen. Lunastushinnan määrittelee hallitus vuosittain. Muistoristiin kuuluu omistuskirja. Kilta on vuodesta 1991 palkinnut merivoimissa asevelvollisuuttaan suorittaneita varusmiehiä rikkeettömästä ja hyvin suoritetusta palveluksesta joka kotiutuserästä Suomenlahden Meripuolustusalueella sekä Merisotakoulussa. Muistoristiä on myös ilman nauhaa oleva versio, joka on kiinnitetty puualustalle. Tätä muistoristiä on luovutettu vuodesta 1993. Aluksi vain yhteisöille tai yrityksille jotka tarjosivat vieraanvaraisuuttaan killan tilaisuuksien pitämiseksi. Vuodesta 2006 on muistoristiä puualustalla myönnetty myös henkilöille kiitoksena hyvästä yhteistyöstä tai teosta. Helsingin Laivastokillan pienoislippu Helsingin laivastokillan pienoislipun esikuvana on killan lippu, jonka on suunnitellut kiltaveli Teuvo Hasu. Pienoislippu omistuslaatalla voidaan myöntää ansioituneelle killan jäsenelle tai henkilölle tai 7

yhteisölle joka on merkittävällä tavalla tukenut killan toimintaa joko taloudellisesti tai killan tarkoitusperiä edistäen. Pienoislippu on merkittävin huomionosoitus killalta, siksi sitä myönnettäessä pyritään liittämään se yhteisöjen tai henkilöiden merkkipäiviin (50-,60- jne) tai joukko-osastojen, yritysten sekä järjestöjen vuosipäiviin. Pienoislippu on myönnetty vuoden 2009 syksyyn mennessä 71 kpl. Killan palkitsemisesitykset päättää killan hallitus, palkitsemistoimikunnan esitysten pohjalta. Killan hallituksen puheenjohtaja saa palkita ansioituneita, ilman toimikunnan esitystä. Poikkeuksen tekee asevelvollisten palkitseminen muistoristillä. Siitä esityksen tekee aina joukko-osasto kirjallisena ilmoituksena. Palkitsemistoimikunta ja hallitus pitävät luetteloa myönnetyistä huomionosoituksista. SEIREENIT Naisosasto Seireenit toimi parisenkymmentä vuotta Helsingin osaston yhteydessä. Laivaston Killan kutsumana naisosasto perustettiin 11.11.1976 silloisessa ”messissä” Liemolan Vihannestalossa. Kaikille merihenkiselle tutun, mutta niin kohtalokkaan viettelevän nimen lausahti kiltasisar Aira Lennes ehdotuksenaan naisosaston nimeksi. Se hyväksyttiin osoituksena huumorin pilkkeestä, jota oli esitetty toiminnan ehdoksi haudanvakavuuden sijaan. Seireeneillä oli omat säännöt, joiden mukaan tarkoituksemme oli toimia killan aineelliseksi, henkiseksi ja taloudelliseksi tukemiseksi. kokouksia pidimme säännöllisesti kerran kuussa, kesälomat maltoimme sentään pitää. Kokousten teemat vaihtelivat tilanteen mukaan: nuolimme postimerkkejä jäsenkirjeisiin, teimme käsitöitä myyjäisiin, kuuntelimme vierailijan esitelmää jne. Parhaimmillaan toimintamme oli iloista ja innostavaa Osallistuimme useisiin yhteisiin tilaisuuksiin kiltaveljien kanssa ja järjestimme yhteisiä pikkujoulujuhlia. Ja ”laivaston tanssiaiset” olivat vuoden huipputapaus. Kiltasisar, taitelija Kaija Helenius suunnitteli seireenien oman merkin. Viimeisempänä, mutta ei ”vähäisempänä”, kauppatorin silakkamarkkinat. Hernerokkaralli, ruokaa city-ihmisille suoraan kenttäkeittiöstä. Erikoisuus joka sai turistitkin kiinnostumaan. Tämä perinne- kiltasisar Irene Liemolan ideoimana elää yhä.

1990-alussa alkoi seireenien toiminta hiipua. Uutta verta erilaisista vetoomuksista huolimatta ei saatu mukaan. Aktiiviset ihmiset olivat jo niin monessa mukana ja toisaalta moni nykynainen vierastaa Seireenien toimintaperiaatteita. Toiminnan päättävä kokous pidettiin ja varat ohjattiin 20-vuotis juhlajulkaisun tukemiseen.

Silakkamarkkinoilla1.10.1989 hernerokan myynti on alkanut.

Ja näin tänään.

KILLAN LIPPULAIVA m/s KILSTAR

Koko kesä tehtiin kunnostustöitä. Aluksen merikelpoisuutta ja peruskuntoa parannettiin. Ahterin säilytystila varustettiin majoitustiloiksi ja tilaan asennettiin killan kustannuksella ikkunaventtiilit. Hankinta ja kunnostuskustannuksista vastasivat kilta ja sen monet jäsenet vapaaehtoisella tukimaksulla. Viimein 29.10.1991 laskettiin vesille toisella yrityksellä, koska havaittiin merivesikaivon vuotavan, killan oma alus. Se sai nimikilpailulla upean nimen Kilstar (Killan Tähti) Helsingin Katajanokalle, Merivartioston suosiolla lupamaan laituritilaan alus saapui 10.11.1991.

Killan hallituksessa aloitettiin keskustelu oman aluksen hankkimista 90 luvun alussa. kaikki silloisen hallituksen jäsenet eivät olleen niinkään vakuuttuneita aluksen tarpeellisuudesta lihan toimittu toistakymmentä vuotta omana kiltana ja toiminta oli aktiivista ja merihenkistä vaikka ei ollutkaan omaa alusta. Kaikki ymmärsivät kuitenkin , että alus vaatii aktiivisen laivatoimikunnan ja vahvan taloudellisen tuen. Helsingin Laivastoasemalla (HelLas) Upinniemen telakalla oli jo pitkään kuivilla ollut , käytöstä poistettu H-luokan (H-6) kuljetusalus. Siitä oli riisuttu lähes kaikki, jopa ruorikin puuttui. Alus oli toiminut viimeksi sukeltajien tukialuksena. Tässä oli alus josta kilta kiinnostui. Asiaa lähdettiin viemään eteenpäin. Tärkeää taustatyötä teki eteenkin varapuheenjohtaja Leo Hakanpää Tehtiin selvityksiä ja tutkimuksia sekä neuvoteltiin ja lopuksi killan silloinen puheenjohtaja Timo Vartiainen ja varapuheenjohtaja Leo Hakanpää tekivät aloitteen aluksen hankkimiseksi killalle. Keväällä 1991 allekirjoitettiin kauppakirja. Myyntisopimus nro 1/91 Merivoimien esikunta myyjänä ja ostajana Helsingin Laivastokilta. Muiden yleisten ehtojen lisäksi oli kauppakirjassa maininta ”ostaja sitoutuu antamaan killan sääntöjen mukaista koulutusta merenkulku-, viesti- ja konealalta”. Ja näin tehdään edelleen.

Alkuvuodet talvehti Kilstar laiturissa Katajanokalla. Laivatoimikunta järjesti vahtivuorot miehistölle, varmistettiin että alus talvehti turvallisesti. Ja talvehtihan se, jopa niin hyvin että keskuslämmityksen mennessä päälle automaattisesti, pysyi jää sulana aluksen reunalla. Purjehduskaudesta 1992 alkaen on alus ollut killan jäsenten käytössä Suomenlahden alueella. Sitä on käytetty Sinisen Reservin koulutusajossa ja kuljetusaluksena Merivoimien ja Rannikkotykistön kertausharjoituksissa. Se oli lähes aina mukana kun järjestettiin Merivalmiuskursseja. Tutuksi on tulleet Merivoimien vuosipäiväjuhlat, alustoimi mm. vuonna

ms Kilstar lähdössä Suomenlinnasta koulutusajoon 1.10.1993 8

1993 Merivoimien vuosipäiväparaatissa Helsingin edustalla reserviläislaivueen johtoaluksena. Kotkan meripäivät kuten Hangon ja Lappohjan satama ja ankkuripaikat ovat tulleet tutuiksi. Kun Virolaiset Suomenpojat tekivät elokuvaa sodan aikaisesta joukkojen perustamispaikoista toimi Kilstar kuljetusaluksena mm. Pirttisaaren. On käyty myös Tallinnan Piritassa ja aina Saarenmaalla asti. Syyskuussa 1996 Ilmavoimien kilta sukelsi Junkers Ju 88:n hylyllä Lappohjassa Kilstarin avulla. Reissulta tuotiin museoitavaksi mm. sukellettuja radiolaitteita. Aluksella annetaan jatkuvasti ja säännöllisesti merenkulku-, kone- ja kansipuolen koulutusta jäsenistölle sekä MKP kursseille. Myös erilaisia risteilyjä on tehty. Killan 20-vuotisjuhlakokous pidettiin, kuten tuleva 30-vuotisjuhlakin Merisotakoululla Suomenlinnassa. Juhlakokouksessa maaliskuussa 1999 Merisotakoululla piti esitelmän koulun johtaja kommodori Risto Rasku käsitellen tulevan 2000- luvun suunnitelmia ja näkymiä. Paljon on tapahtunut ja toimintaympäristö Helsingin Laivastokillalla on muuttunut. On jouduttu elämään muuttuneen Merivoimien kanssa ja jatkuvassa muutoksessa kamppailevan vapaaehtoisen maapuolustuskoulutuksen kanssa. Eikä vähiten haittaa pienenevä jäsenmäärä. Kun killan arvot ovat: maanpuolustustahto, sotiemme veteraanien perinteen kunnioittaminen. Laivaston ja Merivoimien perinteen ylläpito, yhteistyöhalu ja kyky, vastuuntunto ja kiltaveljeys on varmaa että Helsingin Laivastokilta tulee jatkamaan luottavaisin mielin toimintaa, uskoen että vapaaehtoinen maanpuolustustyö on arvokasta.

m/s Kilstar Valmistettu 1960 uudenkaupungin telakalla Teräsrunkoinen entinen merivoimien H-luokan kuljetusalus pituus 18 m leveys 4,14 syväys 1,3 m uppouma 27,5 tn nopeus 10 solmua kone Valmet 815D.dieselmoottori 180 hv navigointi-, tutka-, ja viestivarustus makuutilat 10 hengelle keittiö ja sosiaaliset tilat

LAIVATOIMIKUNNAN KIITOKSET Kuluneen purjehduskauden aikana on laivan tukitille tullut poikkeuksellisen monia talkoomaksuja .Osittain niihin tukeutuen kyettiin aluksen tekniset vaikeudet ainakin toistaiseksi ratkaisemaan,niin,että vanha Rouva on veteen päästyään viihtynyt, eikä ole esittänyt ainuttakaan pahan elämän merkkiä koko kesänä. Työ jatkuu...Tätä kirjoitettaessa on ajettu yli 400 MPK ja meripäiviä on kertynyt 22. LAIVATOIMIKUNTA ESITTÄÄ LÄMPIMÄT KIITOKSET TUKIJOILLEEN

Pienoismalleja Forum Marinumille Teksti: Eero Kalliovaara

Kuvateksti: Antti-Veikko Koskeli esittelee rakentamiaan pienoismalleja, edessä tykkivene Karjala ja oikealla raivaaja Tammenpää. Taustalla Forum Marinum-säätiön työvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Lehmusto ja komentaja Antti Niskanen ja Komentajakapteeni Antti J. Näsi. Kuva TS/Jori Liimatainen. Merikeskus Forum Marinum sai 13.2. vastaanottaa arvokkaan pienoismallikokoelman, kun Sulkavalainen eläkkeellä oleva rehtori (reservin yliluutnantti, Merisotakoulun reserviupseerikurssi nro 34 vuonna 1958), kiltaveli Antti-Veikko Koskeli lahjoitti 12 kpl rakentamiensa suomalaisten sotalaivojen pienoismallikokoelman museolle. Koskeli on pienoismallirakentajien piirissä erittäin tunnettu. Hän on voittanut malleillaan useita palkintoja ja kunniamainintoja. Osa malleista on on ollut uivia ja radio-ohjattavia, joilla Koskeli on osallistunut useisiin kilpailuihin niin kotimaassa, kuin ulkomailla. Mallit ovat varusteltu erittäin yksityiskohtaisesti ja niin lähelle esikuviaan, kuin on mahdollista. Useissa malleissa on ollut sähkömoottorit, mutta hän on käyttänyt joissakin malleissa pieniä polttomoottoreita. Mai-

nittakoon, että moottoritykkivene Vasama malli kulki jopa 23 solmua. Koskeli on rakentanut mm. mallin raivaaja Tammenpäästä, jossa hän itse palveli 1958. Museolle lahjoitetut laivamallit ovat: vartiomoottorivene VMV 11, vartiovene Kuikka, miinalaiva Louhi (ex M1), panssarilaiva Ilmarinen, raivaaja Ruissalo, raivaaja Tammenpää, raivausvene A-vene, moottoritorpedovene/moottoritykkivene Hurja 3, moottoritykkivene Vasama 2, Cyklon tyyppinen torpedovene C4, tykkivene Karjala (vanha Karjala) ja vartioristeilijä/tykkivene Klas Horn. Koskelin malleja on sekä Merisotakoulun (panssarilaiva Ilmarinen, tykkivene Uusimaa (vanha), miinalaiva Ruotsinsalmi), että Hangon rintamamuseon (englantilainen fregatti II maailmansodan ajalta ja saksalainen miinanraivaaja M 426 II maailmansodan ajalta) kokoelmissa. 10

Lahjoitetuitsa malleista ovat esillä tällä hetkellä museon perusnäyttelyssä vartioristeilijä Klas Horn ja torpedovene C4 sekä Suomen Joutsenen näyttelyssä Miinalaiva Louhi ja moottoritykkivene Hurja 3.

Merimiessolmut, syksy 2009, montako solmua avaat? Oikeat vastaukset sivulla 23. 1. Minkä valtion aluetta on Etelämanner? 2. Kun aluksella on suuri juhlaliputus, niin mitkä viestiliput eivät ole käytössä? 3. Kuka suunnitteli Upinniemessä olevan Merikappelin ja koska se valmistui? 4. Missä Suomen kaupungissa ovat Amiraalinkatu, Laivastokatu ja Matruusinkatu? 5. Minkä niminen merivoimien alus on Vaasan kaupungin kummialus ja koska siitä tuli kummialus? 6. Minä vuonna USA luovutti

Panaman kanavan Panamalle? 7. Mitä tapahtui Kotkan satamassa 16.7.1944? 8. Mikä on Suomen toiseksi suuri järvi? 9. Mitä aluksia olivat merivoimissa palvelleet Vasama 1 ja Vasama 2? 10. Kuka toimi merivoimien komentajana vuosina 1974 - 77?

Merisotakoulun 35. reserviupseerikurssin 50-vuotistapaaminen 20.5.2009 Merisotakoulun 35. reservinupseerikurssin laivastolinjat viettivät 50-vuotisjuhlaansa Suomenlinnassa 20.5.2009. - Tutustuttiin opinahjon korjattuihin tiloihin, kuultiin tietoa nykyisistä Merivoimista, kylvettiin siinä maailman suurimmassa saunassa ja vietettiin päivän huipennus Suomen vanhimman upseerikerhon uljaissa tiloissa päivällisen ryydittämänä. - Kurssin 35 aloitti 70 laivastoupseerin arvoon mielivää. Juhlivasta joukosta puuttuivat mm. Ikuiselle purhehdukselle kutsutut; heitä kunnioitettiin hiljaisella hetkellä. Puuhamiehet Oppilaskunnan puheenjohtaja Kai Hietarinta sekä Raimo Tiilikainen ja Hannu Juntunen olivat saaneet kokoon 32 Erikseen voitiin iloita, että

linjanjohtajistamme Pentti Niemelä oli päässyt mukaan tervehtimään oppilaitaan. - Sovittiin uudesta tapaamisesta viiden vuoden kuluttua, silloin saman kurssin rannikkotykistö-veljien seurassa - ja tietysti Suomenlinnassa. Yhteystiedot: Hannu Juntunen Jokiniementie 5 K 00650 Helsinki p. 0400-421195 e-mail: hanski-komitea@luukku.com

Tapahtumia vuosien varrelta

Moottoritorpedoveneet, osa II Teksti: Eero Kalliovaara Lähteet: Suomen Laivasto I ja II, Leijonalippu Merellä, Suomen Laivasto sodassa 1939-45, Meririntama, Merisotatoimet pohjoisen Itämeren alueella 1941-44, Ankkuri-lehti nro 2/1983 ja nro 2/1993 sekä Rannikon Puolustaja-lehdet nro 4/2005 ja nro 4/2007. Johdanto Suomen laivastolla oli jo ennen talvisotaa tarve korvata 1920-luvulla hankitut vanhat moottoritorpedoveneet uusilla. Keväällä 1940 laivastolle tuli mahdolliseksi ostaa veneitä ulkomailta. Englannista saatiin ostettua kolme Tornycroft-tyyppistä venettä. Italian kanssa oli tehty sopimus viiden Baglietto-tyyppisen veneen rakantamisesta kolmessa kuukaudessa. Ranska tarjosi 10 venettä ja USA:sta ostettiin viisi venettä. Suomen ajauduttua teoreettiseen sotaan Englannin kanssa, jäi laivastomme ilman em. moottoritorpedoveneitä. Tilaukset jäivät toimittamatta tai ne viivästyivät. Englanti takavarikoi Suomeen jo matkalla olleet Tornycroft-veneet. Bagliettoveneet saatiin Suomeen vasta keväällä 1943. Tilanne Ranskassa aiheutti kaupan peruuntumiseen ja USA luovutti Suomen ostamat moottoritorpedoveneet Englannille. Hurja-luokan moottoritorpedoveneet Suomi tilasi viisi moottoritorpedovenettä Italiasta vuonna 1940. Veneet rakensi Genovassa Cantieri Baglietto:n telakka. Materiaalien puute hidasti veneiden rakentamista. Ne valmistuivat vuonna 1941, mutta ne saatiin maahamme vasta keväällä 1943.

13.4.1943 Genovassa starttasi 20 autoa käsittävä saksalaisten ja italialaisten miehittämä autokolonna 1500 kilometrin taipaleelle. Moottoritorpedoveneet kuljetettiin maitse Alppien yli, läpi pommitetun Saksan La Speziasta Stettiniin, josta ne tuotiin laivalla Turkuun. Veneiden runko oli ristiinlaminoitua mahonkia (Honduras-mahonki). Niissä oli porraspohja (kaksi porrasta), edestä v-muotoinen. Uppouma oli 20 tonnia, pituus 16,5 metriä, leveys 4,3 metriä ja syväys 1,5 metriä. Koneistona piti olla alunperin kaksi Italialaista Isotta-Fraschini merimoottoria, mutta ne jouduttiin varustamaan alitehoisilla korvikemoottoreilla, kahdella Hispano-Suiza 800 hv: n lentokenemoottorilla, nopeus oli n. 36 solmua. Apukoneina oli kaksi Olympian 70 hv:n moottoria. Veneissä oli 11 hengen miehistö (yksi upseeri, neljä aliupseeria ja kuusi miehistöön kuuluvaa). Aseistuksena oli: kaksi 45 cm:n torpedoa sivuheittimissä, yksi 20 mm:n Madsen-konetykki, kaksi syvyyspommin pudotinta sekä sumutuslaite. Torpedojen sijasta ne pystyivät ottamaan kaksi miinaa sekä kaksineljä raivausestettä. Turussa ne laskettiin vesille 25.4.1943 ja ne kastettiin Hurja-luokaksi; H 1 (Hyöky), H 2 (Hirmu), H 3 (Hurja), H 4 (Hyrsky) ja H 5 (Häijy). Purjehduskauden

Moottoritykkivene Taisto 4 vauhdissa 1950-luvulla. Kuva: SA-kuva/killan kokoelmat.

1943 alussa osoittautuivat niiden lentokonemoottorit epäluotettaviksi, koneteho oli laskenut, joten niitä ei voitu käyttää moottoritorpedoveneinä. Veneet muutettiin nopeiksi miinanlaskijoiksi. Niillä suoritettiin useita miinoitusmatkoja sodan aikana. Miinoja laskettiin lähes 100 ja raivausesteitä saman verran. Moottoritykkiveneiksi Raivauskauden aikana sotien jälkeen, ne olivat riisuttuina ja telakoituna maissa. Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 kielsi Suomelta mm. moottoritorpedoveneet. Suomenlahden raivaaminen miinoista ja raivausesteistä vaati laivastoltamme lähes kaikki voimat vuosina 1945-49. Raivauskauden päätyttyä veneet muutettiin vuonna 1949 moottoritykkiveneiksi (Hurja 1, Hurja 2 jne.) ja otettiin uudelleen käyttöön. Veneiden pääkoneet vaihdettiin Isotta-Fraschini lentokonemoottoreiksi (1150 hv/moottori). Niiden aseistus oli: kaksi 20 mm:n Madsen-konetykkiä, kaksi 12,7 mm:n Breda-konekivääriä ja kaksi syvyyspomminpudotinta sekä sumutuslaite. Moottoritykkiveneiä Hurjat palvelivat vuoteen 1962, jolloin ne poistettiin käytöstä ja hylättiin sekä myytiin huutokaupalla vuoden 1963 alkupuolella. Hurja 1:n poistettiin 12.3.1963 ja myytiin ilman moottoreita (veneen vaiheista sen jälkeen ole tietoa kirjoittajalla). Hurja 2:n poistettiin 15.1.1963 ja myytiin (veneen vaiheista ole sen jälkeen tietoa kirjoittajalla). Hurja 3:n poistettiin 12.3.1963 ja myytiin. Vene oli maissa Loimaalla vuoden 2001 keväällä. Veneestä piti tehdä ravintolalaiva. Siitäoli koneistot poistettu ja kansirakennelmat muutettu alkuperäisestä. Se hävisi ilmeisesti Turun seudulle (veneen vaiheista ei sen jälkeen ole tietoa kirjoittajalla). Hurja 4:n poistettiin 12.3.1963 ja myytiin. Se oli kulussa vielä kesän 2009 aikana Helsingin vesillä m/y Odysseus-nimisenä huviveneenä. Veneeseen oli rakennettu uusi korkeampi ohjaamo. Koneistona on

kaksi Deutz-merkkistä diesel-moottoria 200 hv/moottori, nopeus kahdeksan solmua. Hurja 5:n poistettiin 12.3.1963 ja myytiin. Vene purjehti aluksi huvialuksena Helsingin vesillä ja myöhemmin kunnostettuna 1990-luvulla huvialuksena Päijänteellä ja nykyisin sen kotipaikka on Tampereella, Mustanlahden satama, ja se purjehti ainakin kesän 2008-2009 aikana Näsijärvellä. Jymy-luokan moottoritorpedoveneet Laatokalla toimi toisen maailmansodan aikana 25.6.-22.10.1942 Italian laivaston moottoritorpedoveneosasto (12. Mas-eskaaderi, johon kuuluivat moottoritorpedoveneet: MAS 526, MAS 527, MAS 528 ja MAS 529). Veneet tuotiin kesäkuun alussa Italiasta maitse autokuljetuksina yli alppien Stettiniin, josta laivalla Helsinkiin ja edelleen Viipuriin ja Saimaan kanavan ja järvien kautta Punkasalmelle. Täällä ne lastattiin junaan ja kuljettiin Lahdenpohjaan. Matkaa kertyi kaikkiaan n. 3105 km. MAS-veneitä oli suunniteltu käytettäväksi venäläisten yhteyksiä vastaan Leningradin alueella. 29. ja 30 lokakuuta veneet siirrettiin Käkisalmeen, josta ne tuotiin junakuljetuksena Helsinkiin, Helsingistä laivalla Tallinnaan talvehtimaan. Suomi osti moottoritorpedoveneet 5.5.1943 ja tuotiin yli lahden Helsinkiin. MAS-veneet liitettiin keväällä 1943 muodostettuun Moottoritorpedoveneosastoon osallistuen merisotatoimiin Suomenlahdella. Ne nimettiin Jymy-luokaksi. Ne saivat nimet; Jylhä (J 1), Jyry (J 2), Jyske (J 3) ja Jymy (J 4). Veneet oli rakennettu Italian Genovassa Cantieri Baglietton telakalla vuonna 1939. Runko oli mahonkia ja niissä oli porraspohja, kuten Hurja-luokan veneissä. Niiden uppouma oli 22 tonnia, pituus 18,7 metriä, leveys 4,7 metriä ja syväys 1,5 metriä. Koneistona oli kaksi 1150 hv: n Isotta-Fraschini-merimoottoria. Nopeus oli 42 solmua. Miehistöä oli 12 miestä (yksi upseeri, neljä aliupseeria ja seitsemän miehistöön kuuluvaaa). Aseistuksena oli kaksi 45 cm:n torpedoa sivuheittimissä, yksi 20 mm:n konetykki ja yksi 12,7 mm:n Breda-konekivääri sekä neljä syvyyspommin pudotinta. Moottoritykkiveneiksi Sotien jälkeen, raivauskauden aikana

Moottoritorpedovene Tuima (T 4) kesälä 1943. Kuva: SA-kuva/killan kokoelmat. veneet olivat riisuttuina ja telakoituna maissa. Ne muutettiin moottoritykkiveneiksi ja otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1950. Moottoritykkiveneinä niiden aseistus oli; yksi 40 mm:n Boforskonetykki peräkannella ja yksi 12,7 mm: n Breda-konekivääri keulassa sekä neljä syvyyspommin pudotinta. Niistä käytettiin nimiä; Jymy 1, Jymy 2, Jymy 3 ja Jy- my 4). Veneet olivat käytössä vuoteen 1960. Ne poistettiin käytöstä ja hylättiin 8.3.1961. Jymy 1:n hävitettiin kokeiluissa 23.-25.5.1961 ja muut myytiin huutokaupalla. Niiden kohtalaoista ei kirjoittajalla ole tietoa paittsi, että yksi Jymy-luokan moottoritorpedo/-tykkiveneistä oli tiettävästi Helsingin Lauttasaaressa lyhennettynä noin 16-metriseksi. Taisto-luokan moottoritorpedoveneet Moottoritorpedovenet tilattiin (kahdeksan) maaliskuussa 1941 Turun Veneveistämö Oy:n Telakalta Turussa. Niiden pääsuunnittelija oli diplomi-insinööri Jarl Lindblom. Ne rakennettiin Italialaisen Baglietton lisenssillä mahongista ja niissä on porraspohja, kuten muisakin Baglietto-veneissä. Pohjakonstruktiota uusimalla saatiin niiden nopeus nousemaan italialisia veneitä suuremmaksi. Veneen ulommainen kerros oli rakennettu tasasaumaisesti ja sisäpuolinen kerros on diagonaalilaudoitettu. Välissä on vaneri ja kangas. Paikoitellen kangas on molemmin puolin vaneria. kansi on rakennettu kahdesta rimakerroksesta, joiden välissä on kangas. Näidenkin moottoritorpedoveneiden valmistus myöhästyi mate15

riaalivaikeuksien takia niin. että vasta heinäkuussa 1943 laivastomme sai niistä kuusi venettä. Veneiden uppouma oli 22 tonnia, pituus 17,8 metriä, levys 4,6 metriä ja syväys 1,5 metriä. Koneistona oli kaksi 1150 hv: n Italialaista Isotta-Fraschini ASM 183 AD lentokonemoottoria ja kaksi 65 hv:n Olympia risteilymoottoria (myöhemmin Ford Flathead V 8 risteilykone. Nopeus oli peräti 48 solmua. Aseistuksena oli kaksi 45 cm:n torpedoa sivuheittimissä, yksi 20 mm:n Madsen-konetykki ja neljä syvyyspommin pudotinta sekä sumutuslaite. Niissä oli myös miinanpudottimet. Miehistöä niissä oli 12 miestä (yksi upseeri, neljä aliupseeria ja seitsemän miehistöön kuuluvaa). Veneet ristittiin Taisto-luokaksi ja ne niiden nimet olivat; Tarmo (T 1), Taisto (T 2), Tyrsky (T 3), Tuima (T 4), Tuisku (T 5) ja Tuuli (T6). Niiden nimet eivät oikein juurtuneet vakituiseen kielenkäyttöön. Sota-aikan niistä puhuttiin käyttäen niiden numerointia Taisto 1 tai T 1 jne. Taisto-luokan moottoritorpedoveneet osoittautuivat onnistuneiksi ja niitä pidettiinkin sota-aikana hankituista moottoritorpedoveneistä parhaimpina. Tarinat kertovat, että koeajoissa saavutetun lähes 60 solmun nopeuksia. Veneet osallistuivat sotatoimiin Moottoritorpedoveneosaston 1. Moottoritorpedovenelaivueeseen kuuluvina Suomenlahdella. Sotatoimissa menetettiin yksi vene

Viipurinladella, Taisto 1:n 21.6.1944. Vihollisen lentohyökkäyksessä se sai kymmenkunta konetykin osumaa, jotka rikkoivat veneen ohjaamon. Yksi lentopommi putosi konehuoneeseen, jolloin kansi repeytyi irti, torpedot heittimineen lensivät mereen, toinen koneista putosi pohjan läpi mereen ja polttoaine syttyi tuleen. Konemestari kaatui ja kolme matruusia haavoittui, joista yksi vakavasti. Kun veneen sammutus oli toivotonta Taisto 6:n (ammottava aukko kyljessä ja sirpalevauriota sekä kaksi haavoittunutta) sai miehistön pelastettua. Pian tämän jälkeen Taisto 1:n räjähti ja katosi näkyvistä. Rauhan tultua veneet riisuttiin ja telakoitiin maihin. Vuonna 1946 Turun Veneveistämö Oy luovutti laivastolle vielä kaksi Taistoa, Taisto 7 ja Taisto. Nämä kaksi venettä oli rakennettu sodan jälkeisen heikon puutavaratilanteen johdosta männystä.

Taisto 5 hylättiin 1.2.1964 ja myytiin huutokaupalla (veneen vaiheista ei ole kirjoittajalla tietoa). Taisto 6 oli kesällä 1954 mukana kotimaisessa olekuvassa ”Laivaston monnit maissa”. Se oli ”säilytyksessä” merivoimilla, kunnes se koki uudelleen ”syntymisen” vuonna 1977, kun siitä tehtiin kokeiluvene uusien Nuoli-luokan moottoritykkiveneiden seuraajiksi suunniteltujen nopeiden vartioveneiden suunnittelussa. Veneeseen asennettiin vesisuihkumoottori ja sen rungon muotoa muutettiin vesipropulsiojärjestelmään sopivaksi. Vene hylättiin 17.10.1979 ja myytiin Helsinkiin (sen vaiheista ei ole kirjoittajalla tietoa). Taisto 7 hylättiin 27.1.1965 ja myytiin huutokaupalla samana vuonna. Sillä on

ollut useita omistajia ja nykyisin se on Saimaalla, Lappeenranta kotisatamanaan Seiska-nimisenä erään yksityisen henkilön omistuksessa. Taisto 8 hylättiin 27.1.1965 ja myytiin huutokaupalla ja se päätyi loppukesästä eräälle helsinkiläiselle Viivi-nimisenä. Vene piti entisöidä Haminassa M. A. Seppälän veneveistämöllä. Entisöintiprojekti on pahasti kesken. Taisto 8 on Haminan satamassa omassa hallissa ja lähes purettuna. Kaikki pohjan laudoitukset ovat poissa, vain kaaret ja pelkät jäykistäjät sekä kanssiparrut ovat paikoillaan. Kaikki malliksi irroitetut osat ovat kadonneet. Omistaja ei ole vaihtunut näinä vuosina. Entisöintityö tuntuu sille, että valmistuukohan se koskaan?

Moottoritykkiveneksi Taisto-luokan moottoritorpedoveneet otettiin uudelleen palveluskäyttöön vuonna 1949 moottoritykikiveneiksi muutettuina. Niiden aseistus oli; yksi 40 mm:n Bofors-konetykki, yksi 20mm:n Madsenkonetykki ja neljä-kuusi syvyyspommin pudotinta sekä sumutuslaite. Taisto 2 hylättiin 13.12.1962 ja myytiin huutokaupalla vuonna 1963 (sen vaiheista ei ole kirjoittajalla tietoa). Taisto 3 päätettiin säilyttää merivoimilla museointia varten. Sitä säilytettiin Turun Pansiossa maissa nk. Taisto-hallissa. Se siirettiin kunnostettuna vuoden 1944 asussa Forum Marinumin kokoelmiin Turussa kesällä 2008. Moottoritorpedoveneen omistaa Sotamuseo. Taisto 4 hylättiin 1.2.1964 ja myytiin saman vuoden elokuussa Turkulaiselle partiolippukunta Turun Sinikotkat ry: lle, jossa se ”seilasi” Neptunus-nimisenä vuoteen 1980, jolloin se kohtasi matkan päänsä Juhannuksena Houtskarin vesillä ja upposi. Erään tarinan mukaan se nostettiin ja vakuutusyhtö myi sen jollekin kunnostusta yrittävälle. Runko makasi jonkun vuoden Turussa Raunistulan ja joen välimaastossa ja se päätyi lopulta Topinojan kaatopaikalle.

KUTSU perinteiseen Helsingin Laivastokillan Joulusaunaan 17.12.2009 klo 18.00-20.00 Merisotakoulun saunaan Suomenlinnaan pyyhe mukaan, kilta tarjoaa juoman. ilmoitus: sami.muranen puh. 050-4440126 sami.muranen@dnainternet.net

Upea valapäivä Porkkalan varuskunnan juhliessa iltapäivällä oli aurinkoinen aamupäivä todistamassa jälleen kerran, kuinka nuoret merisotilaat vannoivat valan. Myös heillä ja heidän runsaalla kutsuvierasjoukolla oli juhlapäivä. Paraatijoukkojen lisäksi oli paikalla ryhmittyneet myös vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen ja sotaveteraanien lippulinna . Valan vannomisen jälkeen Suomenlahden Meripuolustusalueen komentaja kommodori Timo Junttila puheessaan muistutti valasta ja sen velvoituksesta. Lopuksi ylennettiin alokkaat rannikkojoukoissa tykkimiehiksi ja merijoukoissa matruuseiksi. Ryhdikästä ohimarssia seuratessa saattoi vain astia, että nämä merisotilaat tietävät tarkkaan mitä ovat vannoneet.

Kommodori Timo Junttila seuraa tyytyväisenä kun joukot siirtyvät valmistautumaan ohimarssiin. Tapasimme tuoreen tykkimiehen Mikko Revon vanhempineen juhlalounaalla muonituskeskuksessa. - Ei tämä nyt niin kamalaa ole. Hyvin on selvitty alokasajasta, muutamia kavereita on kyllä joutunut lopettamaan tai keskeyttämään varusmiespalveluksensa, kertoo tykkimies Repo. Partiossa olosta on ollut hyötyä, teltassa yöpyminen sujuu. Opiskelupaikka on jo varmistunut, joten voi huoletta hoitaa tämän velvollisuuden alta pois. Edessä on AUK ja sitten Lahden Hennalaan lääkintäkouluun. Näin määrätietoisesti jatkaa tykkimies Mikko Repo sujuvasti alkanutta varusmiesuraansa. Toivotimme ylpeille vanhemmille hyvää alkavaa syksyä ja paljon onnistumisia tykkimies Mikko Revolle.

Tykkimies Mikko Repo vanhempineen juhlalounaalla.

KUTSU Helsingin Laivastokilta ry hallituksella on kunnia kutsua

30-vuotisjuhlakokoukseen ja veljesiltaan 17.10.2009 klo 16.00 Merisotakoulun perinnetilaan Suomenlinna, Helsinki

Ohjelma klo 15.00-16.00 vastaanotto ja tervehdykset klo 16.00 huomionosoitukset Huomionosoitusten jälkeen Merivoimien esikuntapäällikön lippueamiraali Veli-Jukka Pennalan juhlaesitelmä. Esitelmän jälkeen esityslistan mukainen syyskokous. klo 18.00-21.00 Veljesilta Päällystökerholla tarjolla pikku purtavaa ja virvokkeita Musiikista huolehtii Kaartin Soittokunnan varusmiesorkesteri Tervetuloa V.p 12.10.2009 mennessä Sami Muranen p. 050-444 0126 sami.muranen@dnainternet.net Lautta Helsinki Kauppatorilta klo 15,00 15,20S, 15,40 S= m/s Suomenlinna Suomenlinna Kauppatori klo 20,20 20,40S 21,00 21,20S 21,40 matka aika noin 15 min

palveluspuku/arkipuku/kilta-asu

Laivastotukikohta upinniemeen Porkkalan varuskunta 50 vuotta Lähdeaineisto: Eero Auvinen Öbbnäs-Upinniemi Laivastotukikohdan 40-vuotisjulkaisu. Helsingin Laivastoasema Katajannokalla oli jo 5.1.1950 valtioneuvoston päätöksellä päätetty siirtää sille parempaan ja väljempään paikkaan ahtaalta katajanokalta. Hanke etene kovin hitaasti , erilaisia paikkoja oli tarjolla mm Santahamina, johon oli jo keretty rakentamaan joitakin kiinteistöjä sekä laituri. Mutta Neuvostoliiton luovuttua tukikohdastaan Porkkalassa 1956, muuttuivat suunnitelmat. Pääesikunnassa oli laadittu alku vuodesta muistio jossa oli selkeä kannanotto että ainakin Helsingin laivastoasema sijoitetaan Obbnäsin alueelle. Ja niin Pääesikunta ilmoittikin puolustusministerille että kiireisempänä Obbnäsiin siirtyvänä joukkona olisi Helsingin Laivastoaseman ( HelLAs) lähes 700 merisotilasta. Niin muutto tapahtui loppukesästä 1959 Henkilökunta olisi sijoitettu nykyisen Upinniemen keskustan alueelle venäläisten rakentamiin asuntoihin. varusmiehet olisivat majoittuneet nykyiselle peruskorjatuille puukasarmialueelle, kantahenkilökunta Hakokylän ja sen eteläpuolella olleisiin, jo purettuihin rakennuksiin. Siviilitoimenhaltia majoitettaisi rakentajantie varrella oleviin pieniin rakennuksiin. Posti, myymälä ja koulu olivat myös suunnitelmissa. Myös Laivaston Koulu päätettiin siirtää Obbnäsiin Pansiosta, mutta se sai odottaa siirtoa aina 70 luvulle. Vakinaisena tukikohtanaan olivat ensimmäisinä pitäneet Upinniemeä 2.lippueen eli vuosina 1957- 1961 HeLAs: lle alistetun Helsingin Lippueen alukset Moottoritykkiveneet Vasama 1 ja Vasama 2. MottyvLv siirtyi vuonna 1968 Pansioon. Tykkilaiturissa oli heti alkuvuosina Lappohjasta hinattu Suomen Joutsen joka toimi vartio-osaston huolto-, johto-,ja majoitusemälaivana. Alus siirtyi 1960luvulle tultaessa merimiesammattikouluksi Turkuun.

Se oli luminen talvi 1.4.1960 kun tulimme perheen kanssa Upiniemeen, muistelee kiltaveli kapteeniluutnantti evp Veikko Vanhamäki asettumistaan uuteen työpaikkaansa Helsingin Laivastoasemalle. Kirkkonummi oli kovin pieni kirkonkylä, kivinen tykkitie johti sieltä todelliseen korpivaruskuntaan Upinniemeen. Sain vuokratuksi pienen mökin perheelle näin asetuttiin aloille. Asuimme myös alkuvuosina venäläisten rakentamissa , peruskorjatuissa puutalossa nro 12. Poikani aloitti koulunsa Harjukylän puukoulussa, kunne saimme uuden koulurakennuksen 1967. Muistan hyvin kuinka ensimmäisenä työnä keväällä jouduin skrapaamaan Vasaman pohjaa sotasatamassa. Vielä 1960 syksyllä ei meillä ollut uutta esikuntaa, ei sotilaskotia mutta vuonna 61-62 muistan kun kerättiin rahaa merikappelin rakentamiseen. Alue oli jo tyhjennetty neuvostoliittolaisten tavaroista, mutta heistä muistutti vielä joidenkin vanhojen varastorakennusten seinää kirjoitetut venäjänkieliset teksti. Alueella oli kovin paljon rakennus siirtoväkeä, koska rakennettiin paljon uutta ja 60-luvun lopulla alkoi varuskunta jo näyttää valmiilta. Keväällä 1962 hankittiin Suomeen englannista koululaiva fregatti Matti Kurki. Se tukeutui Upinniemen sotasatamaan vaikka toimi Merisotakouluun kuuluvana itsenäisenä joukkoyksikkönä aina

vuoteen 1969. Laivastoaseman huoltovastuulle tuli myös 1966 vesillelaskettu kaapelialus Putsaari. Laivastolippueen vartiolaivue perustettiin 1969. Siihen kuuluivat tykkiveneet Turunmaa, Karjala sekä vartioveneet Raisio ja Röyttä. Myöhemmin 80 luvulla liittyi laivueeseen vartioveneet Ruissalo, Rymättylä ja Rihtniemi. Vartiolaivueeseen perustettiin vuonna 1992 ohjusveneviirikkö sen aluksina olivat ohjusveneet Rauma, Raahe, Porvoo, ja Naantali. 1993 uusi organisaatio määräsi alukset kuulumaan Suomenlahden Laivaston Vartiolaivueeseen ohjusveneviirikkönä. Miinalaivue kuului Rannikkolaivastoon ja sillä oli kaksi miinalaivaa ja raivaajaviirikkö tunnes sen toiminta loppui 1992. Suomenlahden laivaston perustamisen yhteydessä ml Pohjanmaa liitettiin yksikköön. Miinaviirikköön kuuluivat miinalautta Porkkala sekä miinaveneet Tuuli ja Tuima sekä myöhemmin sisaralukset Tyrsky ja Tuisku. Helsingin Laivastoaseman (HelLAs) ja Rannikkolaivaston (RL) koosta kertoo hyvin vuonna 1988 luettelo jossa luetellaan alukset , proomut ja veneet. Siellä vilahtavat meille niin tutut nimet: Kalat, Kavet, Lohi, Pikkala, Haukipää, K, YM ja Y, H-luokka, Vinhat, Ahvenet, Uiskot, Hylje, Haili, Putsaari, R-luokka. Luetteloon ei kuulu Rannikotykstön veneet ja alukset. Porkkalan varuskunnassa oli muitakin joukkoja. Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentin II patteristo sekä Rannikkojääkaripataljoona (RannJP). Vuonna 1998 uudistettiin Merivoimien organisaatio ja syntyi Suomenlahden Meripuolustusalue.

Helsingin tukikohdan ja –laivastoaseman sekä Suomenlahden laivaston ja meripuolutusalueen komentajat 1958-99 Kom G. Fabritius Kom P. Juntunen Komdri E. Siivonen Komdri T. Heltimoinen Komdri L. Pauhakari Komdri S. Hirvonen

18.4.1958-25.2.1961 26.2.1961-21.2.1962 22.2.1962-31.12.1972 1.1.1973-17.1.1974 18.1.1974-10.11.1977 10.11.1977-15.8.1980

Kom U. Suhonen Komdri S. Reinivuo Kom S. Visa Komdri S. Lintula Komdri J. Martikainen Komdri B. Österlund 18

16.8.1980-31.1.1983 1.2.1983-31.1.1984 1.2.1984-31.7.1986 1.8.1986-14.12.1988 15.12.1988-31.5.1966 1.6.1996-31.12.1999

Sade huuhteli vuosipäivän viettäjät Lähde: www.mil.fi/merivoimat/artikkelit Merivoimien vuosipäivää vietettiin tänä vuonna Kotkassa. Sade huuhteli juhlapäivän viettäjät märiksi aamun paraatikatselmuksessa. Merivoimien vuosipäivää vietetään voittoisan Ruotsinsalmen taistelun muistoksi. Taistelu käytiin juuri Kotkan edustalla 9. heinäkuuta 1790. Ruotsi-Suomen Saaristolaivasto saavutti voiton Venäjää vastaan, perimätiedon mukaan yhtä myrskyisissä olosuhteissa kuin päivä oli myös tänä vuonna. Merivoimien tuore komentaja, varaamiraali Juha Rannikko muistutti juhlapuheessaan, että Saaristolaivastolla oli vastassaan kaksinkertainen ylivoima. Amiraali sanoi lopuksi juhlapuheessaan: - Saaristolaivaston tykistöllinen ja merimiestaidollinen osaaminen vastustajaan verrattuna sekä saariston toimintaympäristön ja olosuhteiden taitava käyttö takasivat menestyksen taistelussa. Laatuun, osaamiseen ja toimintaympäristön tuntemukseen perustuu nykypäivän merivoimienkin suorituskyky, Rannikko vertasi.

Merivoimien suorituskyky kaikkiin tehtäviinsä on hyvä. Kiitos sitä kuuluu niin varusmiehille, reserviläisille kuin palkatulle henkilöstöllekin. Yhteiskunnan ja merellisten vapaaehtoisjärjestöjen tuki merivoimien tehtävien toteuttamisessa

on keskeinen. Lämmin kiitos siitä kaikille työtämme tukeneille tahoille ja tällä kertaa aivan erityisesti Kotkan kaupungille, joka jälleen on avosylin toivottanut merisotilaat tervetulleiksi. Voimme kaikki olla ylpeitä merivoimien kunniakkaista perinteistä ja nykypäivän suorituskyvystä sekä katsoa luottavaisin mielin tulevaisuuteen, on etuoikeus saada palvella merivoimissa. Merisotilaat, Kohottakaamme kolminkertainen eläköön-huuto merivoimille.

Paraatikatselmus vesisateessa. (Kuva: Juha Valkeajoki)

ltapäiväksi sade taukosi. Miinalaiva Uusimaa kiinnosti yleisöä. (Kuva Kirsi-Marja Slotte)

Upinniemen varuskunta juhli 50 vuotta suomalaisia sotilaita Porkkalassa Varuskunta juhli näyttävästi aurinkoisena elokuun päivä 50-vuotis tavaltaan. Iltapäivällä pidettyyn päiväjuhlaa on saapunut runsas ja arvovaltainen kutsuvierasten joukko mm. sotiemme veteraaneja, ministerejä, amiraaleja. Suomenlahden meripuolustusalueen komentaja kommodori Timo Junttila avasi juhlan toivottaen kutsuvieraat tervetulleeksi. Samassa yhteydessä hän loi katsauksen historiaan, unohtamatta kuitenkaan nykypäivää. Juhlapuheen piti Puolustusvoiman entinen komentaja amiraali Jan Klenberg, muistellen mm. ensi käyntejään varuskunnassa. Lopuksi hän luovutti Venäläiseltä amiraalilta lahjaksi saamansa lipun muistoksi Suomenlahden Meripuolustusalueen komentajalle kommodori Timo Junttilalle, joka kiittäessään vakuutti, ettei lippu tule koskaan liehumaan tässä varuskunnassa. Valtiovallan tervehdyksen kokoukseen toi puolustusministeri Jyrki Häkämies. Hallituksen tervehdyksien ja onnen toivotusten lisäksi hän puhui määrärahoista,

jotka tuntuvat taas kerran olevan vähissä. Eikä hän ollut vielä kovin innokas lähettämään m/l Pohjanmaata Somaliaan merirosvojahtiin. Vara –amiraali Juha Rannikko Merivoimien uusi komentaja toi Merivoimien terveiset . Terveisensä toi myös Kirkkonummen kunnanjohtaja Tarmo Aarnio, jolle puolustusvoimat ja varuskunta on suuri ja merkittävä yhteisö.

Tilaisuudessa puhui vielä professori Martti Turtola joka kertoi Porkkala- kirjan 2. painoksen julkaisemista. Musiikista vastasi maineikas Laivasto Soittokunta, jonka ankkuri ylös lopetti juhlaosuuden ja siirryttiin Varuskunta 50vuotta vastaanotolle sotilaskotiin. Kiittäessään yhteistyöstä ja tuesta Helsingin Laivastokilta luovutti vastaanotolla varuskunnalle pienoislipun nro 71.

Kommodori Timo Junttila ja juhlapuheen pitänyt amiraali Jan Klenberg.

Hyvän hengen tuulta purjeissa Lähde: www.mil.fi/merivoimat/artikkelit - Ei uusi vahti ensimmäiseksi lähde purjeita säätämään, varsinkin kun edellinenvahti on ne hyvin trimmannut, tuumaa Merivoimien uusi komentaja, vara-amiraali Juha Rannikko. Heinäkuun alusta merivoimia luotsannut komentaja kiertää alkusyksyn aikana tutustumassa kaikkiin joukko-osastoihinsa. - Näin näkee käytännön toiminnan tason, tapaa henkilöstöä ja kuulee kokemuksia suoraan kentältä; varsinkin työntekijöiden tapaaminen on mielestäni erityisen tärkeää. Saan paljon tietoa ja havaintoja, joita ei pelkästään papereita lukemalla tulisi.

mutta muuten toki on päivitettävää merivoimien toiminnassa. Voimakkaimmin on menty eteenpäin kansainvälistymisessä, esimerkiksi kansainvälisten harjoitusten määrä on noussut valtavasti - tosin ainahan merivoimat on tietyllä tavalla ollut hyvin kansainvälinen puolustushaara, miettii Rannikko ja muistelee, kuinka hän itse sai viitisentoista vuotta sitten osallistua Ruotsin kanssa käynnisteltyihin sukellusveneentorjuntaharjoituksiin. Vierailunsa aikana komentaja Rannikko sai kuunnella niin joukkoyksiköiden uutisia, vahvuuksia kuin toiveiden tynny-

reistä kaivettuja esityksiä esimerkiksi lisähenkilöstöstä. - Aivan kuin muuallakin puolustusvoimissa, on merivoimillakin haasteena supistamis- ja tehostamisvelvoitteet. Henkilöstörakenne muuttuu ja esimerkiksi aliupseeristosta kehittyy henkilöstöryhmistä suurin. Uusiutuva aluskalusto muokkaa myös henkilöstötarpeita, visioi Rannikko. - Kaiken kaikkiaan voi kyllä todeta, että pieni puolustushaara merivoimat katsoo tulevaisuuteen positiivisesti, asiat ovat hyvällä mallilla. Ja henki täällä meillä on mahdottoman hyvä.

Vieras ei merivoimien maailma Rannikolle ole, sillä puolustushaarauraa on takana neljännesvuosisata. Rannikko aloitti laivastolippueessa aselajiupseerina ja eteni Merivoimien Esikunnan materiaaliosaston päälliköksi ennen kuin siirtyi ensin puolustusministeriöön ja sitten pääesikuntaan, missä hän työskenteli muun muassa puolustusvoimien huoltopäällikkönä ja sotatalouspäällikkönä. Reilun kuuden vuoden jälkeen alkoi siis taas ”marinoituminen”. - Meri on aina merkinnyt minulle paljon; lapsuudenkotini oli Upinniemessä ja kuuluin jo nuorena meripartiolaisiin. Varusmiespalveluksen kävin kuitenkin Hämeenlinnassa kranaatinheitinkomppaniassa, kun halusin palvelukseen jonnekin muualle kuin kotinurkille, hymyilee uusi komentaja.

Saaristomeren Meripuolustusalueen komentaja, kommodori Tapio Maijala ja merivoimien komentaja, vara-amiraali Juha Rannikko suuntaavat merelle kuljetusaluksella.

Lippu salkoon ennen merelle lähtöä.

NYT NE OVAT TULLEET! KAIKKIEN LAIVASTON MIESTEN KILTASOLMIO

Kansainvälistyminen voimakasta Vierailulla Saaristomeren Meripuolustusalueella Turun Pansiossa komentaja Rannikko sai kattavan selvityksen alueen eri toimijoista ja kierteli katsomassa tilat aina soittokunnan harjoitussaleista korjaamon Jurmo-halleihin. Päivän mittaan siirryttiin merelle tarkastamaan aluksia ja seuraamaan ilmamaaliammuntoja. Vierailun isännät saivat vastattavakseen asiantuntevia ja yksityiskohtaisiakin kysymyksiä esimerkiksi alusten teknisistä ominaisuuksista. - Materiaalipuolen asiat ovat edellisten tehtävien myötä tulleet varsin tutuiksi,

Tunnusta väriä, hanki itsellesi Killan oma solmio väri Laivaston sininen keskellä kultainen ankkuri HINTA 25 Euroa tilauksia vastaanottaa Timo Vartiainen puh. 050-5455927

Pohjoismaiset maanpuolustuskiltapäivät Karlskronassa 2009 rastoon oli katettu maistuva juhlaillallinen. Siellä arvokkaiden palkitsemisien ja juhlapuheiden jälkeen toverillisessa hengessä vaihdettiin ajatuksia ja tultiin tutuiksi. Tehtiin yhteispohjoismaista kiltpäivähistoriaa. Seuraavan kerran tavataan Norjassa.

Pohjoismaiset liput kaupungintalon edessä juhlistivat tapaamista.

Kesäkuun 11-14 päivä järjestettiin 32:net pohjoismaiset kiltapäivät Ruotsin Karlskronassa Liki 60 henkeä käsittävään ryhmään Suomesta oli muodostunut kattava joukko eri kiltojen edustajia. Sää suosi järjestelijöitä ja varuskunta ja kaupunki sekä järjestävä veljesliitto oli pannut parastaan, jotta me viihtyisimme. Ohjelmaa oli yllin kyllin ja ennen kaikkea meitä laivaston kiltalaisia kiinnosti iso näyttävä laivastotukikohta. Merkittäväksi nämä kiltapäivät teki se, että 40 vuotta sitten samassa paikassa pidettiin pohjoismaiset kiltapäivät. Silloin oli ensimmäinen kunnon ryhmä suomesta mukana ja nyt oli mukanamme jo silloin ryhmään kuulunut kaartin killasta, sotilasmestari evp Arto Pekkola. Helsingin Laivastokilta oli myös edustettuna kiltapäivillä. Erityinen syy olla mukana oli kiltaveljillä Ralf Sjöström ja Martti Leino jotka olivat jo 60 luvulla koululaiva Matti Kurjen kanssa Karlskronan laivastotukikohdassa. Runsas ja monipuolinen ohjelma takasi, ettei aika tullut pitkäksi. Oli paraati, kaupungin vastaanotto, merimuseo, varuskunnan päällikön vastaanotto, merimatka Kungsholmenin linnoitussaareen ja tietenkin kerhoilta. Musiikkia saimme kuulla Kuninkaalliselta Laivaston Soittokunnalta jonka esittämä muistoja pohjolasta siivitti erityisesti marssiessamme kaupungin läpi. Juhlaillallinen päätti virallisen osuuden. Vanhaan satoja metrejä pitkää köysiva-

Ruotsin Merivoimien sukellusvene oli myös tutustumiskohde.

Kungsholmenin linnoitus teki vaikutuksen.

Kesäpurjehdus Killerillä-09 Ruorimiehen omakohtainen päiväkirja kesän koulutuspurjehduksesta

Aamianen Hangossa. Manninen, Jari, Pekka ja Krisse. Kesäkuun 23. päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Kokoontuminen Skattan kaijalle oli sovittu kello yhdeksäksi ja irroitus kello kymmenen. Minä saavuin vaimon kyydissä paikalle vähä vaille yheksän. Aluksella oli jo konemestari Matti ja kansimies Jari, Manninenkin saapui pian, Jaggellaan. Krisse oli tullut jo aiemmin mutta oli lähtenyt jonnekin asioille. Pekka tuli ja Krisseki palasi. Kello oli aika paljo kymmenen ku irrotettiin ja lähettiin kohti Hankoa. Ekaks mentiin Båkaskäriin jossa käytiin tutustumassa uuteen meripelastuskeskukseen. Tai kävi ketkä kävi. Ylös keskukseen johtava betonipolku oli mulle, huonojalkaiselle, liian jyrkkä joten paikka jäi multa katsastamatta mutta muut. Kaijalla oli lauma joitain meripartiolaisia tai muuta merihenkistä nuorisoa jotka suoritti solmukokeita. Sitten jatkettiin matkaa. Lähtiessä raapastiin vähä rantakalliota paapuurin puolelta “ku se kallio jatku niin pitkään” mutta sitä ei jääty suremaan. Aurinko paisto ja meri oli lähes pläkä. Minä olin kartalla ja Pekka ruorissa. Krisse pyöri siellä täällä mutta laittoi siinä ohessa meille lounaan joka syötiin puolikannella, vauhdissa. Paistettu lohi maistui, uusien pottujen ja tuhdin salaattikastikkeen kanssa. Yleensä tuulinen ja kuoppanen Porkkalan selkä oli nyt kovin rauhallinen ja ilman sen kummempia seikkailuja saavuttiin viimein Hankoon.

Kello oli jo melko paljon. Loppuilta vietettiin keskustellen siitä mennäänkö seuraana päivänä Bengtskäriin kuten alunperin oli aikomus, vai ei. Päätettiin jättää ratkaisu aamuun. Aamulla kippari Krisse sitten päätti, että jätetään Bengtskär väliin ja ajetaan Vänöön kautta Nauvoon yöksi. Aurinko paisto edelleen täydeltä terältä ja kaikki oli, eilisen jälkeen, kuka enemmä

kuka vähemmän punasia. Pekalla oli laastarilappu nokan päällä estämässä enempiä palovammoja. Vänöössä käytiin rantakahvilassa kahvilla ja ihmeteltiin rannalla makaavia veneen raatoja. Myös laiturissa oleva rapistunut kalastusalus herätti keskustelua. Ennen lähtöä syötiin tukevasti spagettia ja kermalla höystettyä lihakastiketta à la Krisse. Varsinaista terveysruokaa. Sitten lähettiin kohti Nauvoa. Muutaman merimailin päästä Vänööstä loppui voimassaoleva merikartta ja siitä eteenpäin ajettiin Krissen ja Pekan muistin ja erittäin isomittakaavaisen ja vanhan kartan avulla etiepäin. Kartta oli muuten kait ihan hyvä mutta siihen ei oltu merkitty ollenkaan väyliä eikä merimerkkejä. Muutaman epävarman paikamäärityksen jälkeen löydettiin ison ja pienen Nauvon välistä kulkevalle väylälle ja ennenpitkää kiinnitettiin köydet Nauvon vierasvenesatamaan parin ökyisän Svenskiveneen viereen. Satama oli melko täynnä ja paikka joka meille osoitettiin oli sen verran ahdas, että siihen ajettaessa me tönästiin keulapartaalla nurin laiturilla oleva sähkötolppa. Ei siinä muuta sattunu ku, että sen tolpan kiinnityspultit napsahti poikki. No, nehän me mehän korjattiin alta teemun. Sataman lähellä oli kylä josta löytyi muun muassa kauppa ja pankkiautomaatti. Käytiin hoitelemassa lisää

Inkoossa. Pekka laiturilla ja Jari keulakannella.

provianttia ja muita henkilökohtaisempia touhuja. Myöhemmin illalla istuttiin peräkannella ja kuunneltiin rantakahvilan terassilla joikaavaa “nukkakorvaa” ja hänen sähkökitaraa. Krisse yritti soittaa rantakahvilaan ja valittaa melusta, mutta ei saanut yhteyttä. Poliisitkin kävi rannalla kääntymässä. Pitkätukka lopetti mölyämisensä vasta yhdeltätoista. Ruvettiin koisiin siinä puolenyön maissa. Kyllä uni maitto. Torstaina aamuna ajettiin ensin vieressä olevalle kuuluisalle Seilin saarelle. Minä jäin kansivahdiksi kerta olin käynyt saarella aiemmin, inttiaikana. Sain samassa laiturissa olevalta yliopiston merentutkimusaluksen miehistöltä saaristomeren pienoismerikorttisarjan, kun kerroin meidän huonosta karttatilanteesta. Sarjasta puuttu tietystikin juuri se sivu mitä me oltais tarvittu. Joku oli sen kait repiny joskus irti ja unohtanut palauttaa. No ei se mitään, Krisse oli seilannu omalla veneellään täällä ennenkin ja tunsi paikat. Parin tunnin päästä päästiin taas voimassa olevalle kartalle. Hienossa auringonpaisteessa ja heikossa tuulessa ajettiin Kasnäsiin. Siellä ensin käytiin paikallisessa ravintolassa syömässä maankuulu seisova- pöytäateria ja sitten huilattiin tunnin verta. Aurinko paisto edelleen pilvettömältä taivaalta kun me ajaa törötettiin Hankoon. Kiinnitettiin samalle paikalle missä oltiin oltu toissayönä. Illemmalla sitten naurettiin Pekan juttuja peräkannella jonka jälkeen painuttiin pehkuihin kohtuullisen ajoissa. Päivä merellä on aika väsyttävä. Perjantai aamuna lähettiin kohti itää ja ajettiin läpi Barösundin, Inkoon venesatamaan jossa mun ja Pekan oli tarkoitus jäädä ahteriin. Isommille veneille varattuun laituriin oli parkkeerattu joku tuppervaari ja me jouduttiin yrittään rantautumista paikkaan joka oli, Killerin kokoselle alukselle, sekä ahdas, että matala. Muta vaan pärsky ku Krisse koitti kääntää Killeriä laituriin melko napakkaassa itätuulessa. Sen verran se onnistu, että minä ja Pekka, ja mun fillari, päästiin hyppäämään laiturille. Myöhemmin kuultiin sitten, että toiset oli viettäny seuraavan yön ankkurissa, jonku Krissen työkaverin mökin rannassa. Olivat käyneet saunomassakin. Ja sitten, ilman suurempia kommelluksia, seuraavana päivänä Skattalle.

Merimiessolmut, oikeat vastaukset 1. Etelämanner ei ole minkään valtion aluetta. 2. Viestiliput T ja X sekä vastausviiri eivät ole mukana. 3. Merikappelin suunnitteli arkkitehti Mikko Heliövaara ja se valmistui vuonna 1965. 4. Helsingissä, Katajanokalla. 5. Miinalaiva Pohjanmaa, sen vieraillessa Vaasassa syyspurjehduksen yhteydessa vuonna 1979. 6. USA luovutti kanavan Panamalle vuonna 1999. 7. Venäläiset upottivat lentohyökkäyksessä (131 lentokonetta) saksalaisen uivan it-patteriston Nieben (ent. hollantilainen risteilijä Gelderland). Alus kallistui ja vajosi pohjaan. Venäläiset luulivat aluksi upottaneensa panssarilaiva Väinämöisen. Niebe makasi vuosia satamassa, kunnes se nostettiin vuonna 1953 ja paloiteltiin romuksi. 8. Suomen toiseksi suurin järvi on Päijänne, n. 120 km pitkä, suurin leveys n. 30 km, vettä n. 1111 neliö- km, suurun syvyys 104 m (Ristiselkä) ja 78 m merenpinnan yläpuolella. 9. Englannista vuonna 1957 ostettuja Dark-luokan moottoritykki veneitä. Niistä saatiin hyviä kokemuksia suunnitellessa uusia Nuoli-luokan moottoritykkiveneitä. 10. Konta-amiraali Stig Wikberg.

Montako solmua avasit?

Hyvät Miinanraivaajakillan jäsenet Kokoontuminen joka kuukauden toinen tiistai, Ravintola White Lady Mannerheimintie 93, Helsinki Aloitamme klo 13.00 Pyydämme ilmoitautumaan allaolevaan numeroon. Terveisin Helsingin Miinanraivaajakilta ry Erik Ewes, puheenjohtaja 0400-503 099, 09 477 2202 erwes@erwes.com

Helsingin Laivastokilta ry Jäsenrekisteri Henry Siikander Döbelninkatu 2 00260 HELSINKI

Helsingin laivastokilta

kiltatuotteet

1. VENEVIIRI 17,00 EUR - kestävää materiaalia. 2. MUISTORISTI 40,00 EUR - Heraldisesti oikeaoppinen, myönnetään kaksi vuotta jäsenenä olleille. 3. KILTASOLMIO 25,00 EUR - tyylikäs tummansininen solmio, jossa hillitty keltainen ankkuritunnus. 4. ZIPPO -SYTYTIN 30,00 EUR - perinteinen bensasytytin, palaa tuulessakin, varustettu merivoimien logolla.

5. KLUBITAKKIMERKKI 8,00 EUR - kangasmerkki klubi- tai muun takin rintaan. 6. LAKKIMERKKI 10,00 EUR - kangasmerkki lakkiin tai muihin asusteisiin. 8. JÄSENMERKKI 10,00 EUR - pieni hopeinen kullattu ankkuri, ”pinssikiinnitys”, kork. 10 mm. 9. NAHKAVYÖ 23,00 EUR - kääntövyö, musta/viininpunainen.

Tilaukset: Helsingin Laivastokilta ry Timo Vartiainen

Vedenottamontie 9 F 113 00980 Helsinki Puhelin 050 5455 927

Muistoristin voi lunastaa 2 vuotta Killan jäsenenä ollut.

12 24