ANKKURINAPPI Helsingin Laivastokilta ry
J채senlehti kev채t 2012
Koululaiva Matti Kurki Puolustusvoimien uudistus Miten Merivoimat jatkaa Laivaston Lotta Killan kev채tkokous 28.3.2012
Yhdistyykö vapaaehtoinen maanpuolustus Helsingin Laivastokilta on sukupuoleen, ikään tai sotilasarvoon katsomatta jäsentensä merihenkinen ja toiminnallinen yhteisö. Killan arvot ovat: Maanpuolustustahto, sotiemme veteraanien perinteen kunnioittaminen ja vaaliminen, Laivaston ja Merivoimien perinteen ylläpito, yhteistyöhalu ja -kyky, vastuuntunto ja kiltaveljeys.
Toiminnan peruspilarit ovat:
Maanpuolustustahto Laivaston perinne Merivoimat
SISÄLLYSLUETTELO Puheenjohtajalta ...................................2 Laivaston Lotta............................... 3-5 Koululaiva fregatti Matti Kurki..... 6-8 Merimiessolmut..................................8 Syyskokous Suomenlinnassa..............9 Kilstar Ahvenanmaalla................10-11 Huomenna reserviin ........................12 Kilta palkitsi.....................................13 Raivaajat Purunpää-luokka.........14-15 Nyt vasta tunnen olevani sotilas .....16 Puolustusvoimauudistukset miten merivoimat . ...........................18 Rauma-luokka uuteen iskuun . ........19
Puolustusvoimat antoi ratkaisumallia uudistukselle, joka on välttämätön, jotta voimme pitää yllä uskottavaa maanpuolustusta. Se tarkoittaa sopeutumista vähenevään rahaan ja kutistuviin ikäluokkiin. Se tarkoittaa joukko-osastojen lopettamista, yhdistämistä ja uudelleen organisointia sekä koko organisaation toiminnan tehostamista. Kuitenkin tärkein hoidetaan, maanpuolustaminen kaikissa olosuhteissa.
Olisiko nyt aika katsoa mallia Puolustusvoimista ja tutkia järjestötoiminnan kenttää? Voisiko jotain tehdä paremmin, tehokkaammin ja ennenkaikkea yhdessä. Puolustusvoimatkin on aika ajoin yrittänyt kannustaa yhteiseen järjestöön, mutta huonolla menestyksellä. Aina on ollut joku, jolla ei ole ollut tahtoa. Mutta nyt eletään uudessa maailmassa. Olisiko yhden valtakunnallisen maanpuolustusjärjestön aika? Voisimmeko tehdä yhdessä maanpuolustustyötä, joka on meille kaikille kuitenkin se tärkein asia.
Vapaaehtoinen maanpuolustus on jo vuosia ollut kovin saman näköinen. On kolme suurta järjestöä, jotka ovat koonneet kukin omanmallisen väen siipiensä suojaan. Lisäksi on lukematon määrä pienenpiä järjestöjä, jotka antavat mahdollisuuden niille jotka eivät löydä isoista järjestöistä mieluista. Uudempia toimijoita ovat mm. Maanpuolustuskoulutus MPK ja Naisten Valmiusliitto. Järjestöt ovat tietenkin profiloituneet ja luoneet oman toimintaympäristön, mutta toisaalta ne toimivat saman asian ympä- Kevättä kohti rillä. Maanpuolustus on kaikille Lars Eklund yhteinen, yhdistävä asia.
PÄÄTOIMITTAJA Lars Eklund gsm 0440-955 558 larseklund@kolumbus.fi
AINEISTO Lehteen tuleva tekstiaineisto lähetetään sähköpostilla osoitteeseen larseklund@kolumbus.fi
ULKOASU JA PAINATUS Julkaisuapu Oy, Helsinki 2012
Muu aineisto postiosoitteeseen: Ankkurinappi Lars Eklund Anianpellontie 10 B 17 00700 Helsinki
KUSTANTAJA Helsingin Laivastokilta ry
Maanpuolustuskiltojen liitto MPKL on aina ollut kaiken kansan maanpuolustusjärjestö. Sen aselaji-, joukko-osasto- ja perinnekillat ovat olleet kaikille avoimia. Reserviläisliitto RES oli ennen Reservin aliupseerienliitto joka nimen muutoksen myötä huolii jäseneksi muitakin kuin reservin aliupseereita. RUL Reserviupseeriliitto on selkeästi vain reservin upseerien liitto, sinne ei muilla ole asiaa. Kaikilla järjestöillä on kuitenkin yhteinen nimittäjä, vapaaehtoinen maanpuolustus ja puolustusvoimat.
Kansikuvassa Merisotakoulun koululaivat Suomenlinnan rannassa.
2
OSOITE JA JÄSENMAKSUASIAT Helsingin Laivastokilta ry Torsti Koskinen Kullervonkatu 30 A 15 00610 Helsinki gsm 0400-609164 torsti.v.koskinen@welho.com Posti palauttaa lehden, jossa on väärä, vanhentunut tai muuten vaillinainen postiosoite. Muuttaessasi muista tehdä osoitteenmuutos postiin.
Helsingin Laivastokillan ylpeys
LAIVASTON LOTTA Kiltasisar Anna-Liisa InhamaaHäkkinen on jo vuosia ollut odotettu ja näkyvä vieras erilaisissa maanpuolustustapahtumissa. Ikääntymisestä huolimatta hän jaksaa olla mukana kertomassa toiminnastaan Lotta-Svärd järjestössa ja ennen kaikkea siitä kuinka, 17-vuotias nuori tyttö antoi panoksensa vapaaehtoiseen maanpuolustukseen sotiemme raskaina vuosina. Helsingissä, Boijen sairaalassa joulukuussa 1922 syntynyt Anna-Liisa asuu vielä tänä päivänäkin isänsä rakennuttamassa talossa Karjalankadulla Helsingin Alppilassa. Käytyään kuusi luokkaa Helsingin keskuksenyhteiskoulua Töölössä ja päästyään ripille marraskuussa 1939, päätti hän mennä mukaan Lotta-Svärd toimintaan, kuten niin monet ystävät olivat tehneet. Talvisodan tapahtumat kasvattivat tarvetta tehdä jotain isänmaan hyväksi ja maanpuolustustahto oli nuorilla voimakas. Äidiltä luvan saatuaan liittyi AnnaLiisa lottiin vuonna 1940. Hesperiankadulla suojeluskuntatalolla hänet otettiin jäseneksi akateemiseen suojeluskuntaan osasto 10:een. Osastoa johti rva Malmberg, jonka opastuksella kuuden kuukauden kursseilla opeteltiin muonitusta sekä sairaanhoitoa ym. muita lotan tehtäviä. Laivaston lotta Anna-Liisa Inhamaa-Häkkinen. Ensimmäinen komennus tuli pian. Anna-Liisa komennettiin Helsingin Laivastoaseman sairaalaan Katajanokalle. Sairaala sijaitsi merikasarmin läntisessä siivessä ja osastolla oli käytössä yksi kerros. Sairaalassa toimi lääkärinä mm. tohtori Wallenius ja ylihoitajana
oli nti Lönnmark. Toisena lottana toimi Hilkka Pätynen. Lotat tekivät töitä kahdessa vuorossa, aamukuudesta iltaan kuuteen, erilaisissa avustavissa hoitotehtävissä. Myös raskaiden maitotonkkien kantaminen sisälle kuului lottien tehtäviin, mutta nätin laivastonlotan ei 3
tarvinnut kantaa niitä, aina löytyi jopa tungokseen asti innokkaita merisotilaita avuksi. Siihen aikaan oli kovasti keltatautia liikkeellä muodostaen suuren osan sairaalan potilaista. Myös sukupuolitauteja oli hoidettavana. Nuorta lottatyttöä ihmetytti, miksi sukupuolitautien
osastolla piti käyttää hengityssuojusta, niinkö ne taudit tarttuvat? Sota-ajasta huolimatta elämä jatkui kovassa työn touhussa laivastoaseman sairaalassa ja kotona mamman kanssa. Helsingin pommitukset vaikeuttivat normaalia elämää, hälytysten takia piti aina olla valmius lähteä pommisuojaan. Ja taas kerran, kun riennettiin pommisuojaan tuli väkijoukossa vastaan konstaapeli joka oli haavoittunut ja vuoti verta. ”Onko paikalla ketään joka voisi auttaa”, kyseltiin ja niin lotta Anna-Liisa tarjoutui avuksi, sitoen haavan. Niin oli hoiva ollut hyvää, että seuraavana päivänä tuli konstaapeli Karjalankadulle kiittämään hyväntekijäänsä. Ja sitten taas kerran tuli hälytys ja piti lähteä pommisuojaan kesken askareiden. Niin nopealla tempolla että paistettavat pullat jäivät uuniin. Lottapuvusta oli hyötyä, kun väestönsuojanvalvoja antoi Anna-Liisalle luvan lähteä ottamaan pullat uunista. ”No
kun olet lotta ja luotan sinuun voit yhdessä ja joskus jopa pitää pieniä hoitaa tehtävän”, hän totesi. Niin kotibileitä. Laivastonlotalla Annapullat pelastuivat. Liisalla ei ollut pulaa poikaystävistä, olihan valittavissa koko HelNuoria kun oltiin, ankeasta sota- singin laivastoaseman komeat meajasta huolimatta oli tarvetta olla risotilaat. Monena iltana oli Karja-
Kilstarin takana Merikasarmi, jossa toimi Merivoimat ja laivastoaseman sairaala.
4
lankadulla kyläilemässä Laivaston poikia. Tanssikiellosta huolimatta alakerran rva järjesti kivoja tanssiiltoja arjen harmauden keskellä. Ja jos osallistujista tuli pulaa, oli läheisellä Eläintarhan kansakoululla majoitettuna komennusta odottavia merisotilaita. Näistä ajoita jäi muisto, joka kantaa Anna-Liisaa koko loppu elämän. Se on muisto laivaston lottana olemisesta ja tunteesta kuulua merivoimiin ja laivastoon. Komennus laivastoasemalla loppui, mutta sota jatkui. Toinen komennus tuli vuonna 1941. Määränpäänä oli kaukainen Karjala ja kenttäsairaala 33 Karhumäellä Äänisen rannalla, entinen keuhkotautisairaala. Lähtö ei ollut kovin mieluinen, mutta niinkuin mamma sanoi ”kun on komennettu, se pitää ottaa vastaan”. Mamma oli saattamassa Helsingin rautatieasemalla lotta-tyttöään pitkälle matkalle, ja mamman pusu poskelle lämmitti tytön mieltä hänen noustessa vaunuun. Matka oli pitkä ja väsyttävä. Uupumus iski ja uni maistui lotalle turvallisesti jonkun upseerin olkapäätä vasten. Lotathan saivat matkustaa upseerien vaunuosastoissa.
Tehtävät kenttäsairaalassa olivat normaaleja lääkintä-lotan tehtäviä. Rintamalinjan läheisyys toi sairaalaan sodan lähemmäksi ja todellisemmaksi kuin laivastoaseman sairaalassa Helsingissä. Paljon oli haavoittuneita ja hoidettavia. Uuvuttavia päivystyksiä, hoivaamista, hoitoa ja monasti hyvinkin raskaita tehtäviä piti nuoren lääkintälotan, Anna-Liisan tehdä. Päivät seurasivat toisiaan ja vapaa-aikaa oli niukasti. Mutta vaikka vapaaaikaa oli vähän, muistelee AnnaLiisa mielellään kerran järjestettyja uimakilpailuja. ”Tuli uitua 9-asteisessa Äänisen aalloissa”. Mieleen on myös jäänyt eräs lääkäri, Usko Rinne, joka soittotaidollaan viihdytti sairaalan henkilökuntaa. Lomalla Anna-Liisa kävi vain kerran. Kahden päivän loma Viipurissa sedän luona tuntui mukavalta ja sen jälkeen oli taas palaaminen arkeen sekä palvelukseen sotilassairaalaan. Elokuussa 1942 komennus loppui ja Anna-Liisa matkusti kotiin.
sa Helsingissä. Entisenä lottana on maanpuolustus hänelle sydämen asia siksi hän on mukana monissa maanpuolustusjärjestöissä, kuten, Helsingin laivastokillassa, Rintamanaisissa, Vapaussodan perinneyhdistyksessä sekä JR 27. Anna-Liisan isä palveli laivastossa upseerina ja veli 30-luvulla tykkivene Ilmarisella matruusina. Hän oli nähnyt ympärillään ja perhepiirissä Laivaston miehiä. Siksi kai Anna-Liisa tuntee merivoimat ja laivaston omakseen. Hän on ylpeä siitä että on Laivaston Lotta. Haastattelun lopuksi hän pyysi sanoa ja kirjoittaa ylös tärkeimmän asian hänen elämässään; ”Laivasto on minulle kaikki kaikessa”.
Kotiin päästyään, Anna-Liisa pääsi töihin Posti- ja Lennätinlaitokseen jossa hän palveli 39 vuotta. Viimeksi Hakaniemen postis-
MATTI KURJEN SUOMEEN TULOSTA 50 VUOTTA
Veteraanien tapaaminen SLMepa Upiniemessä 24.4.2012 ilmoittautumiset ja ohjeet hannu.kajanne@luukku.com p.p.suominen@kolumbus.fi 040-533 5141 0400-795 914 Tervetuloa KL Matti Kurjen Purjehtijat pj Ilkka Ignatius 5
Koululaiva fregatti Matti Kurki Suomen Merivoimien koululaivahankinta Kun Suomi tarvitsi 1960-luvulla uuden koululaivan Suomen Joutsenen tultua siirretyksi Turkuun merimiesammattikouluksi, punnittiin eri vaihtoehtoja. Ensin päätettiin tilata kotimaiselta telakalta uuden sukupolven koululaiva, mutta asia pitkittyi ja mutkistui ja poliitisena päätöksenä päädyttiin ostamaan englantilainenn Bay-luokan fregatti HMS Porlock Bay joka sai suomessa nimen Matti Kurki. Alus valmistettiin 1946 Bristolissa Charles Hill and Sonsin telakalla sukellusveneiden torjuntaan. Alus ei ehtinyt toiseen maailmansotaan, mutta se varustettiin nimenomaan saattuepalvelua silmällä pitäen voimakkaalla ilma- ja sukellusveneentorjuntavarustuksella. Aluksen uppouma oli 1 580 tonnia ja koneteho 2 x 2 750 hevosvoimaa. Mäntähöyrykoneet kehittivät alukselle teoriassa 19,5 solmun huippunopeuden. Todellisuudessa huippunopeus jäi noin 16 solmuun, tästä huolimatta alus oli erittäin merikelpoinen, koska se oli suunniteltu Atlantin oloihin. Alus kuului alun perin Loch-luokkaan, ja sen alkuperäinen nimi oli Loch Seaworth. Sodan päättyminen muutti tilaajan vaatimuksia ja alusta modifioitiin, jolloin siirtyi Bay-luokkaan ja sai nimekseen HMS Porlock Bay ja runkonumeroksi F650. Alus palveli vuoteen 1949, jolloin se siirrettiin reserviin. Aluksen tykit olivat tyyppiä, jota Suomen merivoimilla ei ollut en-
nestään. Alus oli erittäin merikelponen, mutta saaristo-olosuhteissa kömpelö. Aluksessa oli pääaseina kaksi 102 mm:n kaksoistykkiä, ilmatorjuntaa varten kaksi 40 mm Bofors-kaksoistykkiä, kaksi 40 mm Boforsia ja syvyys ammusheitin ”Siili”, neljä syvyyspomminheitintä ja kaksi syvyyspomminpudotinta. Miehistöä aluksella oli normaalisti 140 henkeä. Raskaat tykit olivat englantilaisia Vickersejä ja vaativat omat ammuksensa, Suomessa jo olleet 102 mm vakioammukset eivät sopineet niihin. Aluksen mukana tosin luvattiin suuri ammusvarasto, ja lisäksi uusia ammuksia sitouduttiin toimittamaan niin kauan kuin suomalaiset tarvitsisivat. Ammuksia jäi lopulta ylikin: aluksen viimeisinä kahtena käyttövuotena päätykit olivat käyttökiellossa pääkannen heikkouden vuoksi. Komentaja Matts Wikbergin johtama suomalainen miehistö haki aluksen uuteen kotimaahan 19. huhtikuuta 1962. Lehdistö seurasi operaatiota tarkasti, Apu-lehti sai 6
jopa toimittajan ja kuvaajan mukaan tälle matkalle. Purjehdukset koululaivana Alus jatkoi edeltäjänsä perinnettä maailmanlaajuisilla koulutuspurjehduksillaan. Niitä ehti kertyä kaiken kaikkiaan kuusitoista. Matkat lyhenivät, sillä enää ei kierretty Kap Horniaeikä ajettu Panaman kanavasta, kuten Suomen Joutsen, vaan kaukaisimmat suuntautuivat Sevastopoliin vuonna 1963 ja Kanadan Halifaxiin vuonna 1967. Myöskään Joutsenen mukana useilla matkoilla ollutta suomalaista vientinäyttelyä ei enää otettu matkoille mukaan. Matti Kurki teki Suomen lipun alla yhteensä 16 pitkää ulkomaanmatkaa. Lokiin kertyi yhteensä 124 393,3 merimailia. Alus kävi kahdeksan kertaa Tanskassa, Neuvostoliitossa ja Englannissa neljä kertaa, Puolassa, Norjassa ja Ruotsissa kolme kertaa, Ranskassa kahdesti ja kerran Islannissa, Hollannissa, Maltalla, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Ita liassa ja Turkissa.
Palveluksessa koululaiva Matti Kurjella
ulkomailla, oli tyytyminen KotkaUpinniemi-Pansio välillä tapahtuviin ajoihin.
Aluksen päällikön messikallena toimiminen oli myös yksi tehtävä joka on jäänyt mieleen. Se oli tehtävä ja johti siihen, että kun komentaja Wikberg jäi eläkkeelle hoiteli alikersantti Koskinen yhtenä läksiäisjuhlan tarjoilua. Esimiehenään juhlassa oli kv komentaja ArtoTarvonen nuorena luutnanttina. Myös toimiminen ”kapteenin äänenä” jäi muistoihin. Kapteenin ääni oli megafoonin komentajan käskyjä toistava merisotilas, komentosillalla esim. kun alusta kinAliupseerioppilas Torsti Koskinen nitettiin laituriin. Ja kun taas kerMatti Kurjen kannella 1964. ran kuului komento ”Kiinni näin, niin” kapteenin ääni toisti; Kiinni Kiltaveli pursimies Torsti Koski- näin ja lisänä ”töija så här”. Tällä nen palveli alikersanttina Matti kertaa kippari ymmärsi alikersanKurjella vuonna 1964. Käytyään tin ”monikielisyyttä”todeten”, eialiupseerikoulun Turun Laivas- päs huudella omia. toasemalla hän oli jo saanut ensikokemuksen koululaivalla, koska Ja niikuin kuulua sanoo; ruoka koulun yksi opetusjakso tapahtui oli hyvää ja riittävää. Matti Kursiellä. Valmistuttuaan laivaston- jen henki oli ”rento” ollaksen sokoulusta merenkulku/su-to aliker- talaiva, varsinkin komentaja Wiksantiksi sai hän välittömasti ko- bergin aikana. Varusmiehiä ei höymennuksen takaisin ja niin alkoi kytetty liikaa ja tuntui, että upseepalvelus Suomen Laivaston koulu- rioppilaat ja kadetit saivat osakseen kovimman laivapalveluskohlaivalla, fregatti Matti Kurjella.
talon.Torsti Koskinen viihtyi Matti Kurjella ja hoiti tehtävänsä hyvin ja se huomattiin koska hänet ylennettiin kersantiksi joulukuussa 64. Kiltaveli Torsti Koskinen kutsuttiin kertausharjoituksiin useamman kerran mm. tykkivenelaivueeseen, R-luokan miinaraivaajiiin ja merivartiostoon. Hän toimimi mm aluksen päällikönä. Sotilasarvoltaan hän on pursimies. Kiinteäksi koulutustilaksi Vuoden 1974 jälkeen alus ei enää liikkunut omin konein, kun viimeinenkin sen kattiloista asetettiin lämmityskieltoon. Viimeiset kaksi vuotta alus oli liikkunut enää yhdellä kattilalla, kun loput menivät käyttökieltoon yksi kerrallaan. Alus määrättiin toimimaan toistaiseksi kiinteänä koulutustilana Merisotakoulun yhteydessä. Alkuperäiset suunnitelmat emälaivaksi muuttamisesta oli jo tässä vaiheessa hylätty, koska aluksen kattilat olisi pitänyt uusia kokonaan. Tähän ei ollut varaa, ja dieselöinti ei taas rakenteellisista syistä tullut kysymykseen. Samoin pääkansi
Arkipäivän koulutus oli aluksella asiallista ja kohtuullisen tiukkaa. Olihan aluksen päällikkönä sodan käynyt meriupseeri komentaja Mats Wikberg, joka tunnettiin reiluna päällikkönä. Kuulemma tahti muuttui tiukemmaksi kun seuraavaksi komentajaksi tuli kommodori Bo Klenberg. Laivapalvelukseen kuului aluksen kunnossapitoa, korjausta, maalausta, skrapaamista ja tietenkin merenkulku- ja taistelukoulutusta. Satamavahdit ja päivystykset olivat osa palvelusta, ja merellä ajettiin tietenkin 4/4 merivahtia. Valtion säästötoimet purivat jo silloin. Koululaiva ei käynyt Kiltaveli Torsti Koskinen, ”Matti Kurjen veteraaneja” Upinniemessä 2012. 7
Koululaiva fregatti Matti Kurki oli jo palvelusikänsä loppusuoralla, vaikka viimeinen runkokatsastus toukokuussa 1974 antoi vedenalaisten osien kohdalla jopa loistavan tuloksen. Romutus ja esineistön kohtalo Alus romutettiin 1976. Osa upseeri- ja aliupseerimessien sisustusta siirrettiin Merisotakoulun perinnetiloihin Suomenlinnaan. Pääaseistus 2 x 102 mm:n Vickers-tykit (2 kpl) myytiin romuksi 1976 laivan romutuksen yhteydessä. Yksi kaksoislavetti 2 x 40 mm Boforstykeistä on entisen Panssarivarikon alueella Parolassa, jossa on nykyisin Länsi-Suomen Huolto-
rykmentin Ajoneuvovarikko. Tykkilavetti on huonokuntoinen, koska sitä on vuosikymmenet säilytetty taivasalla. Syvyysammusheitin “Siili” on esillä merimuseo Forum Marinumissa Turussa. Tekniikan museossa on radiohytin kalustoa. Yksi aluksen potkureista sijoitettiin Upinniemen varuskuntakerhon eteen muistomerkiksi ja myös aluksen ankkurit ketjuineen ovat Upinniemen varuskunnassa, rantasaunan edessä.
ovat muodostaneet Laivastokillan alaisuuteen oman perinneosaston Matti Kurjen purjehtijat vaalimaan vanhan aluksensa muistoa ja perinteitä. HMS Porlock Bayn ja Matti Kurjen veteraanit ovat pitäneet yhteisiä kokouksiaan vuosina 2004-2007 neljä kertaa. Aluksesta on ilmestynyt Roger Smithin kirjoittama kirja Shipshape and Bristol Fashion (2007). Roger Smith on HMS Porlock Bay Associationin puheenjohtaja. (ISBN 978 1 906050 20 7)
Perinneyhdistys Aluksella palvelleet upseerit, aliupseerit, värvätyt ja asevelvolliset
KL MATTI KURKI
Merimiessolmut Oikeat vastukset sivulla 15. 1. Mikä alus oli laivastossa palvellut von Döbeln? 2. Mikä seuraavista on pohjoisin: a) Kirkkoniemi, b) Petsamo vai c) Muurmansk? 3. Milloin Assuanin pato (Egybtissä) valmistui? 4. Kuka toimi merivoimien komentajana vuosina 19801983? 5. Mitä erikoista tapahtui Ahvenanmerellä 5.11.1942? 6. Kuinka korkea on Porkkalan majakan torni? 7. Mitä tarkoittaa termi dispanssi? 8. Mikä on Finstashipin (ent. Merenkulkulaitos, Varusmoliikelaitos) vanhin alus? 9. Koska merimuseo Forum Marinum Turussa aloitti toimintansa? 10. Mihin merivoimiemme entiset ohjusveneet Kotka ja Oulu myytin talvella 2009?
8
Syyskokous Suomenlinnassa Syksyn vuosikokoukseen oli saapunut prikaatikenraali Asko Kilpinen kertomaan Merivoimien jääkäreistä. Ja vaikka tekniikka ei pelaa aina niinkuin kuvitellaan, saimme kulla ja nähdä mielenkiitoisen esityksen. Merivoimien Jääkäreistä ehkä parhaiten tunnetaan Merivoimien komentajanakin toiminut kenraali Väinö Valve, joka organisoi sodanajan merivoimat, kantoi huolta ahvenaanmaan puolustuksesta ja joutui lopuksi valvontakomissin hampaisiin. Hänestä ja monesta muusta kuulimme mielenkiitosia yksityiskohtia. Jääkäriliike jaksaa aina kinnostaa, myös meitä merivoimien kiltaveljiä.
amaan, Ankkurinappi-., Rannikon Puolustaja- ja Maanpuolustajalehti. Kilstarin toimintaa tukee killan hallituksen perustama alusrahasto. Suurta mielenkiintoa ja innostusta herätti killan oma merkki. Tämä kv Tapani Talarin suunnitelema merkki tullaan ottamaan käyttöön ja siitä tehdään jäsen- ja ansiomerkki sekä klubitakkimerkki.
Henkilövalinnat olivat osa kokousta. Hallituksen muodostavat Nyyrikki Kurkivuori varapuheenjohtaja,Torsti Koskinen sihteeri, jäsenenä Arto Snell, Juha Tenhunen ja uutena Hannu Hyttinen. Puheenjohtajaksi valittiin seuraavaksi kaksivuotiskauKokouksessa käsiteltiin normaalit deksi Lars Eklund. syyskokousasiat, toimintasuunnitelma ja talousarvio. Kohonneista Kevätkokous maaliskuussa on seukustannuspaineista johtuen, jou- rava tärkeä kiltatapaaminen. Koduttiin tarkastamaan jäsenmak- kouskutsu löytyy lehdestä, toivotsua, joka päätettiin 35 euroksi. Jä- tavasti mahdollisimman moni pääsenetuna pystytään edelleen tarjo- see mukaan.
Prikaatinkenraali Asko Kilpinen.
Killan oma Klubitakkimerkki.
Hallitus 2012, vas. Torsti Koskinen, Hannu Hyttinen, Arto Snell, Juha Tenhunen ja Nyyrikki Kurkivuori. Kuvasta puuttuu Lars Eklund.
9
KILSTAR AHVENANMAALLA Pitkä purjehdus 2011 Kesän pitkän purjehduksen tavoitteena oli käydä Maarianhaminassa ja jättää sitten alus Pansioon josta osallistuminen Merivoiminen vuosipäivään Turussa 9.7 olisi lähellä. Ensimmäisen päivän tavoitteena oli ajo Jussarö:hön. Lähtöpäivänä maanantaina 27.6 ilma kirkas ja lämpö 18 astetta, tuulta vain 3m.s. suunnasta 240. Irrotus klo 10.10 ja lähtö kohti länttä, kartta 18. Alkureitti oli hyvin tuttua, Upinniemen reittiä. Klo 12.15 sivutettu Röda Kon joka on perinteinen sivutusmerkintäpaikka laivapäiväkirjaan. Tuulen vähäisyydestä johtuen todettiin reittisuunnitelman tarkastelussa että Upinniemi ohitetaan ulkoreittiä ajaen ja sitten Inkoo väylästä sisään Barösundin salmeen. Klo 15.00 saavuimme Barösundin salmeen. Kiinnittyminen Jussarön laituriin tapahtui klo 16.38. Ensimmäisen päivän kuljettu matka oli 54mpk. ja kulkuaika 6t28min. Huolto (Christian Nyman) loihti meille päivällisen jonka nautimme kera asiaan kuuluvien juomineen. Ilta oli kirkas ja lämmin joten kattaus oli tehty ulos ja ruoka nautittiin kannella.
sivutettiin Bengtskärin majakka. Ulkomerellä teimme runsaasti hyljehavaintoja. Klo 19.45 kiinnityimme Utön laituriin. Päivän kokonaisajoaika 9t41min. Kuljettu matka oli 79,5mpk. Saareen tutustumisen jälkeen nautimme päivällisen paikallisessa ravintolassa pitkän kaavan mukaan. Kolmas päivä. Lämpötila aamulla 17 ja päivän mittaan kohosi 27 asteeseen. Aamutoimien jälkeen irrotus 09.13 ja lähtö Maarianha-
Toinen päivä. Lämpötila jo aamulla 20, kirkas ja tyyni. Reittisuunnitelma oli Hanko josta aluksen miehistöön yksi henkilö lisää ja sitten matka jatkuu kohti Utö. Runsaan aamupalan jälkeen, irrotus klo 08.25, kartta 21 ja kohti Hanko. 10.50 kiinnitys Hanko itäsataman laituriin. Miehistölisäyksen jälkeen ruokailu rantaravintolassa. Klo 12.30 Irrotus ja lähtö Utö, kartta 22. Matkan aikana harjoiteltiin merkintälaskun pitoa ja muita avomeripurjehduksen taitoja mm. sekstantin käyttöä. Klo 14.30
minaan, kartta 27. Meri oli täysin tyyni joten ulkoreitti valittiin. Navigointi käytössä myös kartat 28 ja 32. Klo 17.40 kiinnittyminen Maarianhaminan länsisatamaan. Päivän kokonaisajoaika 8t27min. Kuljettu matka oli 73,4mpk. Aluksella nautitun päivällisen jälkeen kaupunkiin ja satamapalveluihin tutustumista. Neljäs päivä. Lämpötila aamulla 17 ja päivän mittaan kohosi 25 asteeseen. Päivän määränpää tavoite Korppoström. Irrotus 0837 kartta 32. Lähtö Maarianhaminasta tapahtui kauniin säätilan vallitessa. Pysähdys Degerö Tulluddenissä jossa tutustuimme idylliseen saaristolais- kylään ja teimme proviantti hankintoja. Korppoström kylälaituriin kiinnitys klo 1654. Kulkuaika päivälle 7t11min. ja matkaa 58,9mpk. Pieni huvisatama jossa on hyvä palveluvalikoima. Osa miehistöstä kävi myös saunassa. Viides päivä. Kauniit ilmat jatkuvat. Aamulla lämmintä 18 ja päi-
10
ti tankki tyhjennykseen ja sitten matkaan kohti Pansiota. Kiinnitys klo1108. Kulkuaika 2t38min. 18,7mpk. Matka oli onnistunut kaikin puolin, tekniikka pelasi moitteettomasti, kiitos konehenkilöstön, navigointi kokemuksia karttui runsaasti, sää oli upea, aluksella hyvä miehistö ja ruokahuolto kohdallaan. Yhteinen Kilstar aluksemme osoitti taas olevansa verraton alus myös pitemmillä purjehdus matkoilla. Suunnittelun alla on jo ensi kesän pitkä purjehdus. Myös väyläajoharjoitukset luonnollisesti jatkuvat. vällä ylimmillään 27 astetta. Irrotus klo 0840. Alkuperäinen suunnitelma oli ajo Naantaliin mutta kaunis ilma ja aikaisemmat pitkät päiväajot johti siihen että suunnitelmaa muutettiin. Uudeksi päivän määränpääksi asetettiin Nauvo. Matkalla poikettiin Bergshamniin kalahankinta mielessä. Väylä oli todella mieleenpainuva kapeine salmineen kallioiden välistä. Kalaa emme sieltä kuitenkaan saaneet kun paikkakunnan kalastaja oli lopettanut. Pysähdyksen kohokohta oli kun ”huolto” tarjoili katkarapu leipiä Samppanjan kera. Matkalla Nauvon teimme useita merikotka havaintoja. Nauvon upean sillan alitimme klo 1200 ja Nauvon huvivenesatamaan kiinnityimme klo 1225. Päivän kulkuaika 2t13min matkaa 21,4mpk. Aikainen kiinnittyminen oli oikea ratkaisu kun paikat isoille aluksille alkoivat olla vähissä ja myöhemmin sitten otimme jo kylkikiinnitykseen toisen. Nauvossa vielä kalaa oli saatavilla ja päivällinen oli savukalaa, lohta ja siika sekä silakoita eri mausteilla ja tietysti uusia perunoita. Saunassa käynti ja muuten ilta
kului seurustellessa. Kilstar herätti kovasti mielenkiintoa ja alukseen kävi useampi henkilö tutustumassa. Lipunlasku tapahtuu Nauvon huvivenesatamassa johdetusti siten että sataman konttorista puhalletaan trumpetilla lipunlasku. Kuudes päivä. Aamulämpö 22, tyyni. Klo 0830 irrotus jota edelsi kylkikiinnityksessä olevan aluksen miehistön herättäminen. Lähtöajastamme oli kyllä sovittu edellisenä iltana. Aluksen siirto sep-
11
Toiminnasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä: Arto Snäll 0400 708857 Christian Nyman 050 5575501 Kurt Österman 0400 430439 Tervetuloa Kilstar miehistöön. Voit seurata Kilstar uutisointia MPKL: Hesingin Laivastokillan sivuilta ja Facebook M/S Kilstar. Kirjaudu Facebookiin ja tykkää M/S Kilstarin sivustosta
Huomenna reserviin - Pitkät purjehdukset olivat parasta antia, kertoi reserviin siirtyvä kersantti Oscar Furuhjelm kotituskahvitilaisuudessa viime lokakuussa. Yhdeksänkuukauden palvelu merivoimissa oli suoritettu. Ohjusvene Porin tulenjohtajana toimiminen oli ollut haastavaa ja mielenkiintoista. Ahvenanmaakin tuli kierrettyä ja Saarenmaa nähtyä. AUK:n kovat koulutusjaksot jäivät mieleen, mutta merilläolo korvasi kaiken. Laivastosta jäi hyvä muisto. Nyt tämä reservin taistelukeskus au suuntaa katseet reserviin ja kaupallisen koulutukseen sekä kiittää lämpimästi kaikkien muistoristin saaneiden puolesta kiltaa upeasta huomionosoiHelsingin Laivastokilta palkitsi kotiutuskahvitilaisuudessa kolme reserviin tuksesta. siirtyvää merisotilasta Antti Peltoniemi, Ville Koivisto ja Oscar Furuhjelm saivat vastaanottaa killan muistoristin.
Killan valikoimaan tullut
OMA KLUBITAKKIMERKKI Erotu muista, näytä olevasi Helsingin Laivastokillan jäsen Hinta 8.00 EUR Muista myös muut kiltatarvikkeet
Tilauksia vastaanottaa timo vartiainen puh. 050-545 5927
12
Kilta palkitsi muistoristillä myös Merisotakoululla Merisotakoulun reserviupseerikurssi 160 päättyi 25.1.2012. Juhlallisessa päättäjäistilaisuudessa koulun juhlasalissa palkitsi Helsingin Laivastokilta muistoristillä hyvin suoritetusta kurssista upseerikokelas Frans Mehtäjärven.
Vas. kapteeniluutnantti Jääsärö, upseerioppilas Frans Mehtäjärvi ja Merisotakoulun johtaja kommodori Sakari Martimo.
KUTSU Helsingin Laivastokillan sääntömääräinen
KEVÄTKOKOUS keskiviikkona 28.3.2012, klo 17.30 paikka Rannikkosotilaskotiyhdistys Katajanokankatu 4 D, Katajanokka Helsinki Tilaisuuden aluksi esitelmöi meille komentajakapteeni Mika Raunu m/l Pohjanmaan Atalantaprojektista. Kahvitarjoilua ilmoit. torsti.v.koskinen@welho.com Tervetuloa 13
Raivaajat Purunpää-luokka Teksti: Eero Kalliovaara
Johdanto Kansanhuoltoministeriö osti 26.1. 1948 liittoutuneiden ylijäämävarastoista viisi B.Y.M.S.-luokan puurunkoista rannikkomiinanraivaajaa (B.Y.M.S. = British Yard Mine Sweeper). Alukset rakennettiin vuosina 1941-1942 USA:ssa suurina sarjoina ja ne olivat varustettu heräte- ja kosketusmiinojen raivaukseen. Tietoja aluksista Rungon kaaret oli valmistettu ˮliimapalkkimenetelmälläˮ. Lankutus, eli laudoitus oli kaksinkertainen. Sisimmäinen laudoitus oli ns. vinolaudoitus (noin tuuman lankkua) 45 asteen kulmassa pituussuuntaan nähden. Ulkolaudoitus oli (noin kahden tuuman lankkua) oregonmäntyä ja näiden lankutusten välissä oli pressukangas. Sisimmäinen vinolaudoitus oli sisältäpäin naulattu ulkolaudoitukseen ruostumattomilla rihlanauloilla (kannassa ankkurikuvio, eikä niihin ottanut kiinni magneetti). Pituusjäykkyyden aikaansaamiseksi kaarien ja laudoituksen väliin oli asennettu kuparilaattalevykkeet ristikkorakenteeksi. Vyöt oli kiinnitetty sisälaudoitukseen pallokantaisilla, kuparisilla puuruuveilla. Välilaipiot oli tehty kaksinkertaisella laudoituksella ja välissä oli pressukangas. Alusten uppouma oli 260 tonnia, pituus 42 metriä, leveys 7,6 metriä ja syväys 2,6 metriä. Koneistona oli kolme 500 hv:n dieselmoottoria (2sa8 syl, 8-268 A, G M Corp. Cleveland). Kaksi niistä toimi aluksen voimanlähteinä kytkettyinä omiin akseleihinsa ja kolmas toimi raivausgeneraattorin voimanlähteenä. Nopeus oli siinä 12-14 solmua.
Raivaaja Vahterpää 9.7.1949 Lappohjassa. Kuva: Leevi Riuttamäki/Eero Kalliovaaran kokoelmat.
Raivaajat (BYMS 2032, BYMS 2044, BYMS 2047, BYMS 2049 ja BYMS 2173) olivat riisuttuina Falmouthissa, Englannissa. Ne tuotiin Englannista Suomeen kahdessa erässä ST-hinaajien vetäminä. Ne toimivat ylioppilaiden asuntolaivoina Helsingin Pohjoisrannassa. Laivastolle niistä neljä Puolustusministeriö osti syksyllä 1948 aluksista neljä (BYMS 2032, BYMS 2044, BYMS 2047 ja BYMS 2049). Viides niistä (BYMS 2173) joutui useamman kaupan jälkeen Saalem-Lähetys ry:lle vuonna 1954 ja siitä tehtiin ns. lähetyslaiva, mutta se onkin sitten jo toinen juttu, joka ei kuulu tähän. Merivoimien saamat alukset olivat olleet asuntolaivoina. Niiden kunto oli huono ja mm. suurin osa alusten sähköjohdoista jouduttiin uusimaan. Ne jouduttiin sisustamaan 14
lähes uudelleen. Korjaus- ja muutostöiden jälkeen alukset otettiin palveluskäyttöön. Ne saivat meillä nimet: Purunpää, Vahterpää, Tammenpää ja Katanpää. Vahterpää ja Purunpää saatiin 13.11.1948. Katanpää ja Tammenpää saatiin 19.1.1951. Aseistuksena meillä niissä oli yksi 75 mm:n Obuhov-tykki tai yksi 40 mm:n Bofors-konetykki ja kaksi 20 mm:n konetykkiä sekä heräteja kosketusmiinojen raivauskalustot. Miehistöä niissä oli 33 miestä ( 3 ups., 10 au. ja 20 mieh.). Alukset osallistuivat raivauskauden viimeisiin ns. tarkastusraivauksiin. 1950-luvulla niitä käytettiin koulutusaluksina (vanhojen tykkiveneiden romuttamisen jälkeen), jossa ne osoittautuivat varsin hyviksi mm. hyvien ohjailuominaisuuksien ja taloudellisuutensa vuoksi. Alukset olivatkin sotien jälkeen miinalaiva Ruotsinsalmen
Raivaaja Tammenpään Pirttisaaren edustalla kesällä 1958. Kuva: Antti-Veikko Koskeli.
ohella ainoat laiva-luokan alukset laivastossamme 1950-luvun puoli väliin asti, kunnes saatiin uusia aluksia. Alusluokka tunnettiinkin ”Puupäinä”. Näillä aluksilla annet tiinkin 1950-luvulla pääosa tulevan päällystön, kadettien ja alipäällystön merenkulkukoulutuksesta. "Puupäät" olivat rakennettu II maailmansodan aikana silloisista materiaaleista, suurina sarjoina ja niiden käyttöikä ei ollut pitkä. Rungot alkoivat lahota niin, ettei niitä kannattanut peruskorjata. Miehistöhuumori kuvailikin 1950-luvun lahoavaa koulutusaluskantaamme sanonnalla: "Suomen laivaston pahin vihollinen on tupajumi". Alukset myydään Aluksista Tammenpää ja Vahterpää poistettiin käytöstä vuonna 1958 ja ne myytiin. Purunpää poistettiin käytöstä vuonna 1959. Ka-
tanpää palveli vielä moottoritykkiveneiden emälaivana viimeiset vuotensa ja se poistettiin käytöstä vuoden 1959 lopussa. Molemmat alukset myytiin. Kauppaehtoihin kuului, ettei aluksia saa varustaa siviilikäyttöön, joten uusien omistajien oli ne purettava. Kaikki vähänkin arvokas poistettiin, mm. pääkoneet, generaattorit ja arvometalli. Alukset makasivat ankkurissa Turun edustalla ja ne rapistuivat pikkuhiljaa "polttopuiksi". Niiden hyväkuntoisilla moottoreilla oli kuitenkin käyttöä mm. joissakin hinaajissa. Tiedetään, että ainakin Tammenpään ja Vahterpään palaneet hylyt makaavat upoksissa noin viiden metrin syvyydessä Airistolla Haverön saaren koillisrannalla.
15
Lähteet: Meriupseeriyhdistys ry: Suomen Laivasto 1918 -1968, osa 2, Kustannusosakeyhtiö Otava Helsinki 1968. Auvinen Visa (toim.): Leijonalippu merellä, Etelä-Suomen Kustannus Oy Lieto 1980. ISBN 951-9064-23-0. Merisotakoulun Perinneyhdistys ry: Merisotakoulu 1930-1970, LänsiSavo Oy Mikkeli 1970. Merisotajoulun Tukisäätiö: Auvinen Visa (toim.), Merisotakoulu 19302005, Newprint Oy Raisio 2005. ISBN 951-25-1620-9. Ankkuri-lehdet nro 4/1985 ja nro 2/1996. Laiva-lehti nro 1/2002.
Oikeat vastaukset: 1. Vuonna 1876 rakennettu entinen Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön matkustajalaiva, joka ostettiin laivastolle v. 1941 moottoritorpedoveneiden emälaivaksi. 2. Pohjoisin on a) Kirkkoniemi. 3. Assuanin pato valmistui v. 1970. 4. Vara-amiraali Jan Klenberg (s. 22.10.1931). 5. Suomalinen sukellusvene Vetehinen upotti venäläisen sukellusvene SC 305:n päälleajamalla. 6. Porkkalan majakan torni on 21,4 metriä merenpinnasta. 7. Dispanssi tarkoittaa erivapautta. 8. Vuonna 1954 valmistunut ja v. 1979 peruskorjattu jäänmurtaja Voima. 9. Forum Marinum aloitti toimintansa vuoden 1999 kesällä. 10. Ne myytiin Kroatian merivoimille. Montako solmua avasit?
Nyt vasta tunnen olevani sotilas Totesi valan jälkeen tykkimieheksi nimitetty Alex Laine valapaivänä, talvisessa lumisateessa Upinniemessä. Tämä Vantaalta kotoisin oleva teknilliselle alalle pyrkivä ylioppilas tuntui hyvin määrätietoiselta, laivastolinjan AUK on tähtäimessä. Koulutusta 2 alokaskomppaniassa hän piti asiallisena, joskin pieni sairaus kevensi palvelusta ja hän vältti tarpeettomana pitämäänsä kouluttajien huutoa. Tästä on hyvä jatkaa, hän totesi. Komentajan juhlalounaalla oli paikalla myös tykkimies Laineen perhe ja tyttöystävä Sanna Rytilä. Isän työpaikka on Merisotakoululla ja voi vain ajatella kuinka ylpeä on yliluutnantti Laine pojastaan, joka on saman aselajin miehiä .
Sanna Rytilä, tykkimies Alex Laine ja yliluutnantti Laine.
Lähes 1000 miehen ja naisen paraatijoukkoa komensi Suomenlahden Meripuolustusalueen esikuntapäällikkö komentajakapteeni Risto Haimila. Valan esilukijana toimi Suomen Viron suurlähettiläs Aleksi Härkönen. Paraatin vastaanotti suurlähettiläs Härkönen ja Meripuolustusalueen komentaja kommodori Markus Aarnio sekä runsas omaisten joukko. Musiikista vastasi Laivaston soittokunta.
Valajoukot siirtyvät ohimarssiin.
Killan lippua kantaa kiltaveli Hannu Hyttinen.
16
KUTSU Etelä-Suomen kiltapiiri pitää kevätkokouksen maanantaina 19.3.2012 klo 17.30 John Nurmisen säätiön tiloissa Pasilankatu 2, 00240 Helsinki Tule näkemään ja kuulemaan säätiön tehtävistä ja vanhoista merikartoista. Kahvitarjoilua jäsenkillat lähettävät viralliset osallistujat mutta kaikki kiltalaiset ovat tervetulleita. Tarjoilun vuoksi ilmoit. Sami.kesajarvi@helsinginsotilaspoliisikilta.fi
Risteilyelämyksiä Itämerellä
Tutustu matkoihin ja varaa osoitteessa www.tallink.fi tai www.silja.fi
17
Puolustusvoimauudistukset Miten merivoimat Puolustusvoiman komentaja piti tiedotustilaisuuden Valtioneuvoston linnassa helmikuun alussa puolustusvoiman uudistuksesta ja esitti siihen liittyvän ratkaisumallin jatkosuunnitelun perustaksi.
Uudistuksen tarpeen aiheuttavat: ikäluokkien pieneneminen, materiaalin kallistuminen ja vanheneminen, kustannusten nousu eikä rahat riitä nykyisen kokoisiin puolustusvoimiin, koska rahoitus laskee olennaisesti seuraavan kolmen vuoden aikana, hallitusen säästöohjelman mukaisesti. Tavoitteena on kaikesta huolimatta: Suomen sotilallisesta puolustuskyvystä huolehtiminen, pysyvät kustannussäästöt ja puolustusvoimien koon ja toiminnan saaminen tasapainoon rahoituksen kanssa. Vaatimukset ovat kuitenkin selvät, Puolustusvoiman lakisääteiset tehtävät säilyvät, koko maata puolustetaan, yleinen asevelvollisuuteen ei kosketa ja sotilaallinen liittoutumattomuus on fakta.
pysyvästi rakenteita uudistamalla ja materiaalihankintoja supistamalla. Tämä kaikki tarkoittaa. että supistetaan puolustusvoimien kokoa, vähennetään organisaatiotasoja ja ja järjestetään toimintoja uudelleen. Olemme saaneet lukea lehdistä lopetettavista joukkoosastoista tai uudelleenjärjestelystä. Tunteet käyvät kuumina, asia on hyvin vaikea. Puolustusvoimat ovat kovan paikan edessä. Nyt edetään jatkosuunnitteluun jotta uudistus on vuonna 2015 valmis.
mi. Uudenmaan Prikaati, Raasepori. Merisotakoulu, Helsinki. Merivoimien soittokunta, Turku. Säästöt tarkoittavat myös, että varusmieskoulutus lyhennetään 15 vr ja simulaattorikoulutusta tullaan lisäämaan. Säilyykö joukko-ostajen nimet, mikä tulee sota-alusten kotisatamaksi, missä ovat ne merivoimien toimiat joiden kanssa on totuttu asioimaan? Isoja asioita on edessä, jäämme odottamaan tuloksia. Vapaaehtoinen maanpuolustus
Merivoimat Merivoimien jatkosuunnittelun perusta
Hyvänä asiana uudistuksen toteutuksen periaattena pidämme sitä, että puolustusvoimat haluaa vahvistaa vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja pitää yhteyttä maanpuolustusjärjestöihin ja sitä kautta vahvistaa maanpuolustustahtoa. Me vapaaehtoiset maanpuolustajat tulemme kaikin voimin omalta osaltamme tukemaan tässä vaikeassa, mutta tärkeässä uudistuspriojektissa Puolustusvoimia ja ennenkaikkea me laivastonmiehet Merivoimia.
Merivoimista lopetetaan vuoden 2013 lopussa Kotkan Rannikkopataljoona (joukkoyksikkö). Merivoimien tutkimuslaitos Helsingissä ja materiaalilaitos Turussa organisoidaan uudestaan osaksi puolustusvoimien laajuista kokonaisuutta. Merivoimien jatkosuunitelun perustana tulee olemaan malli; Merivoimien Esikunta , 4 JoukkoKomentaja ilmoitti välittömä- osastoa ja sotilassoittokunta. Merinä toimenpiteenä toiminnan tason voimien Esikunta, Turku.Laivas- Lähivuodet näyttävät kuinka tästä laskemisen ja materiaalihankinto- tojoukko-osasto, Turku (Pansio). urakasta selvitään. jen supistaminen. Säästö saadaan Rannikkojoukko-osasto Upinnie-
Merivoimien esikunta, Turku.
18
Rauma-luokka uuteen iskuun 1990-luvun alussa Rauman Finnyardsin telakalla rakennettujen ohjusveneiden laivatekninen peruskorjaus tehdään kotimaisin voimin Teijon telakalla ja alusten kotisatamassa Pansiossa. Taistelunjohtojärjestelmä tulee Ruotsista ja syvyytettävä kaikumittainjärjestelmä Norjasta.
Hyödynnä ajankohtaiset Toyota-tarjoukset!
Peruskorjauksen jälkeen alustyyppi vastaa luokassaan Euroopan moderneinta aluskalustoa.
Kestävinkin kaipaa huoltoa.
Rauma-luokan ohjusveneet Rauma, Raahe, Porvoo ja Naantali läpikäyvät suurta peruskorjausta. Ensimmäisen aluksen remontti valmistuu kuluvan vuoden lopussa. Koko reilun 70 miljoonan euron peruskorjaus valmistuu vuoden 2013 loppuun mennessä.
Parhaillaan Teijossa suoritetaan laivateknisiä töitä toiseen Raumaluokan alukseen. Ensimmäisenä peruskorjausvuorossa olleella ohjusvene Naantalilla tehdään tällä hetkellä laivateknisiä viimeistelyjä Pansiossa. Taistelujärjestelmän asennukset alkavat kevättalvella.
Peruskorjaus lisää alusluokan elinikää 2020-luvulle. Samalla päivitetään alustekniikka ja taistelu järjestelmä vastaamaan nykyisiä suorituskykyvaatimuksia.
© merivoimat
M–Suomen Posti Oyj
www.toyota.fi
Mielenrauhaa.
Ota varman päälle.
Ota varman päälle.
Varmista, huoltoonon osaavissa käsissä. Palvelevat ja parhaan Varmista,että että autosi autosi huolto osaavissa käsissä. Palvelevat ja parhaan koulu- koulutuksen saaneet asiantuntijamme ja heidän käyttämänsä alkuperäiset Toyota-osat takaavat, että Toyotasi tuksen saaneet asiantuntijamme ja heidän käyttämänsä alkuperäiset Toyota-osat takaavat, ylivertainen että Toyotasi ylivertainen laatu ja luotettavuus vuodesta toiseen. laatu ja luotettavuus säilyvätsäilyvät vuodesta toiseen. Tervetuloa! Tervetuloa!
Huoltokorjaamo: 010 851 8550 Huoltokorjaamo: 010 851 8350 Pikahuolto: 010 851 8570 Pikahuolto: 010 851 8370 Arkisin 7.00 - 18.00, la 10.00 - 15.00
19
Helsingin Laivastokilta ry Ankkurinappi Lars Eklund Anianpellontie 10 B 17 00700 Helsinki
Helsingin laivastokilta
kiltatuotteet
1. VENEVIIRI 23,00 EUR - kestävää materiaalia. 2. MUISTORISTI 45,00 EUR - Heraldisesti oikeaoppinen, myönnetään kaksi vuotta jäsenenä olleille. 3. KILTASOLMIO 25,00 EUR - tyylikäs tummansininen solmio, jossa hillitty keltainen ankkuritunnus. 4. ZIPPO -SYTYTIN 30,00 EUR - perinteinen bensasytytin, palaa tuulessakin, varustettu merivoimien logolla.
5. KLUBITAKKIMERKKI 8,00 EUR - kangasmerkki klubi- tai muun takin rintaan. 6. LAKKIMERKKI 15,00 EUR - kangasmerkki lakkiin tai muihin asusteisiin. 8. JÄSENMERKKI 10,00 EUR - pieni hopeinen kullattu ankkuri, ”pinssikiinnitys”, kork. 10 mm. 9. NAHKAVYÖ 25,00 EUR - kääntövyö, musta/viininpunainen.
Tilaukset: Helsingin Laivastokilta ry Timo Vartiainen
Vedenottamontie 9 F 114 00980 Helsinki Puhelin 050 5455 927
Muistoristin voi lunastaa 2 vuotta Killan jäsenenä ollut.
1