Ankkuri kevät 2011 by Helsingin laivastokilta

ANKKURINAPPI

Helsingin Laivastokilta ry jäsenlehti KEVÄT 2011

Merisotakoulun lippu Saaristolaivaston perinteen mukainen, sininen lippu otettiin käyttöön vuonna 1933. Lipun on suunnitellut professori Carolus Lindberg. Lipun keskuskuviona on vaakunaleijona. Kulmissa vuosilukuja; 1756 perustettiin Saaristolaivasto, 1779 aloitettiin meriupseerikoulutus, 1919 perus tettiin itsenäisen Suomen Kadetti koulu, 1930 perustettiin Meri sotakoulu. Sotien aikaisista ansioista vuonna 1947 ylipäällikkö myönsi Meri sotakoululle vapaudenristin, joka muodostaa lipun kärkikuvion. Onnea 80-vuotias Merisotakoulu

• Maanpuolustusretki Tallinnaan • Killan vuosikokous 28.3.2011 • Kiltalippis on tullut Muista maksaa jäsenmaksu, vain niin toimimalla takaat jäsenedut mm. Ankkurinappi- ja Rannikonpuolustajalehdet

Hyvälaatuinen sukuvika Helsingin Laivastokilta on sukupuoleen, ikään tai sotilasarvoon katsomatta jäsentensä merihenkinen ja toiminnallinen yhteisö. Killan arvot ovat: Maanpuolustustahto, sotiemme veteraanien perinteen kunnioittaminen ja vaaliminen, Laivaston ja Merivoimien perinteen ylläpito, yhteistyöhalu ja -kyky, vastuuntunto ja kiltaveljeys.

atsoessani Taistelulaiva ohjelmaa televisiosta, näin kuinka kommodori Markus Aarnio oli saattamassa kadet tipoikaansa, miinalaiva Pohjanmaan koulutuspurjehdukselle. Viimeksi valapaivänä tapasin omaisten joukossa isän, joka katsellessaan poikaansa valaparaatissa muisteli omaa palvelustaan Laivastossa Upinniemessä. Kiltamme varapuheenjohtajan poika kantaa myös Laivaston uniformua. Tuskin olen väärässä kun ajattelen että kaikki he tunsivat hieman ylpeyttä tai ainakin mielihyvää, koska jälkikasvu oli valinnut Merivoimat, aselajin josta me Laivaston miehet olemme aina ylpeitä.

niin vaan tunnu menevän. Ilmeisesti meidän kertomuksemme nuorelle omasta inttiajasta toimii kannustimena. Tai sitten se vain on suvun perinne.

PÄÄTOIMITTAJA Lars Eklund gsm 050-552 2756 larseklund@kolumbus.fi

AINEISTO Lehteen tuleva tekstiaineisto lähetetään sähköpostilla osoitteeseen larseklund@kolumbus.fi

ULKOASU JA PAINATUS Julkaisuapu Oy, Helsinki 2011

Muu aineisto postiosoitteeseen: Ankkurinappi Lars Eklund Anianpellontie 10 B 17, 00700 Helsinki

OSOITE JA JÄSENMAKSUASIAT Maanpuolustuskiltojen Liitto ry Henry Siikander Döbelninkatu 2 00260 Helsinki puh. 040 554 8862

Toiminnan peruspilarit ovat:

Maanpuolustustahto Laivaston perinne Merivoimat

SISÄLLYSLUETTELO Puheenjohtajalta ...................................2 Vuosikokouskuulumisia................. 3-4 MKP uusi organisaatiotaan................5 Saksalaisten Z 35 ja Z 36 hävittäjien tuho....................... 6-8 Tie joukko-osaston komentajaksi.......9 Merimiessolmut..................................9 Veijo Taipalus Merisotakoulun johtoon......................9 Hinaaja-raivaajat DR-luokka ......10-11 Taistelulaiva .....................................12 Muisteluja.........................................13 Kiltatuotteita . ..................................13 Merisotakoulu 80 vuotta...................14 Merimiessolmut oikeat vastaukset...14 Maanpuolustusretki Tallinnaan........15 Kiltatuotteet......................................16

KUSTANTAJA Helsingin Laivastokilta ry

Isäni palveli Rannikkolaivastossa -39 tykkivene Uusimaalla. Itse suoritin varusmiespalvelukseni Helsingin laivastoasemalla -66 ja vanhin poikani Suomenlahden Laivastossa vuonna -92. Kummipoikani oli myös Laivastossa. Veljeni palveli laivaston miehenä Hveneessä Suomenlinnassa ja hänen kaksi poikaansa palvelivat Laivastossa. Miksiköhän kummisetänikin oli Laivaston miehiä?

Ei se ole sattumaa vaan valintaa ja miksei ihan oikeasti todellista perinnettä. Kysymyksessä on varmasti hyvälaatuinen sukuvika. Laivaston mies on aina Laivaston Liekö sattumaa vai perinnettä. mies ja perinteistä pidetään kiinni. Voisihan nuori palvelukseen astuva valita muitakin aselajeja. Maavoimissa on jopa mistä valita. Ty- Hyvää kevättä kistö, Panssari, Jääkäri, tai Ilmavoimat esimerkiksi. Mutta ei se Lasse Eklund

Kansikuva Merisotakoulun lippu

Posti palauttaa lehden, jossa on väärä, vanhentunut tai muuten vaillinainen postiosoite. Muuttaessasi muista tehdä osoitteenmuutos postiin.

Vuosikokouskuulumisia

yksyn 2010 vuosikokouksen kilta järjesti Suomenlahden merivartioston perinnetilassa Katajanokalla. Jo senkin takia, että Suomen Merivartiosto täytti 80 vuotta oli paikka mitä ajankohtaisin. Kokouksessa piti mielenkiintoisen esitelmän Suomenlahden merivartiostosta kapteeniluutnantti Jari Rautiokoski joka valotti kuulioille merivartioston asemaa maanpuolustuksessa 30-luvulla. Vielä ennen varsinaisen kokouksen alkua palkittiin perinteen mukaan ansioituneita kiltaveljiä ja yhteistyökumppaneita. Killan ansioristi luovutettiin kiltaveli Christian Elfvingille ja SLMV komentajalle kommodori Markku Hassiselle. Killan väistyvä sihteeri Sami Muranen vastaanotti muistoristin alustalla. Kunniapuheenjohtaja Timo Vartiainen sai killalta 70-vuotislahjaksi Suomen Laivasto-kirjan III-osan. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin kv Torsti Koskinen ja sihteerinä toimi kv Sami Muranen.

Asialistalla oli normaalit syyskokousasiat toimintasuunnitelma ja talousarvio. Toimintapuolella jatketaan kuten ennen. Ankkurinappi lehti halutaan edelleen ja m/s Kilstar toimii järjestämällä koulutuspurjehduksia omalle väelle sekä pyydettäessä MPK Meripuolustuspiirille. Kokous totesi myös, että Laivaston Kilta nykytoiminnallaan ei anna mitään lisäarvoa killalle joten siitä erotaan ja tiivistetään yhteistyötä Sinisen Reservin kanssa, järjestön jonka Merivoimat ovat valinneet Kiltaveli Chrstian Elfving vastaanotti tärkeimmäksi yhteistyökump- killan ansioristin paniksi vapaaehtoisen maanpuolustuksen piirissä. Talous nojaa edelleen entisen suuruiseen jäsenmaksuun, jolla kilta tarjoaa jäsenetuna Ankkurinappi, Rannikon Puolustaja ja Maanpuolustajalehdet. Lisäksi anotaan avustusta eri säätiöiltä. Kilstar pyrkii toimimaan omillaan. Henkilövalintoja myös tehtiin. Varapuheenjohtajaksi valittiin kv

Kapteeniluutnantti Jari Rautiokoski piti mielenkiintoisen esitelmän Merivartioston asemasta maanpuolustuksessa 1930-39

Kunniapuheenjohtaja Timo Vartiainen sai 70-vuotislahjaksi Suomen Laivasto kirjan

Nyyrikki Kurkivuori ja hallituksen jäseneksi kv Juha Tenhunen. Hallituksessa jatkavat Torsti Koskinen, Tauno Kumlader ja Arto Snell sekä puheenjohtaja Lars Eklund. Kokouksen maittavasta kahvitarjoilusta huolehti Eija Paananen Rannikkosotilaskodista.

Hyödynnä ajankohtaiset Toyota-tarjoukset!

Kokoukseen osallistui noin 20 kiltaveljeä ja mikä mukavaa myös uusia oli mukana. Seuraava killan kokous on keväällä johon toivottiin paljon kiltaveljiä mukaan.

Kestävinkin kaipaa huoltoa.

M–Suomen Posti Oyj

Kiltaveljet hankimassa kiltatuoteitta kokouksen lopuksi

www.toyota.fi

Mielenrauhaa.

Ota varman päälle.

Varmista, huoltoonon osaavissa käsissä. Palvelevat ja parhaan Varmista,että että autosi autosi huolto osaavissa käsissä. Palvelevat ja parhaan koulu- koulutuksen saaneet asiantuntijamme ja heidän käyttämänsä alkuperäiset Toyota-osat takaavat, että Toyotasi tuksen saaneet asiantuntijamme ja heidän käyttämänsä alkuperäiset Toyota-osat takaavat, ylivertainen että Toyotasi ylivertainen laatu ja luotettavuus vuodesta toiseen. laatu ja luotettavuus säilyvätsäilyvät vuodesta toiseen. Tervetuloa! Tervetuloa!

Huoltokorjaamo: 010 851 8550 Huoltokorjaamo: 010 851 8350 Pikahuolto: 010 851 8570 Pikahuolto: 010 851 8370 Arkisin 7.00 - 18.00, la 10.00 - 15.00

Meripuolustuspiiri selkeytyy MKP uusi organisaatiotaan

PK siirtyi vuoden alussa uuteen organisaatioon. Meripuolustuspiiri tulee jatkossa muodostamaan yhden koulutus- ja tukiyksikön (KOTU). Piiri jakaantuu kahteen osan Suomenlahden ja Saaristomeren-Pohjanlahden koulutusalueeseen. Alueet saavat näin enemmän mahdollisuuksia itsenäisesti toteuttaa ja suunnitella koulutustaan. Meripuolustuspiiriä johtaa 1.1.2011 alkaen piiripäällikkö Henrik Nysten ja siviilikoulutuspäällikkönä koulutussihteeri Kristiina Slotte. Saaristomeren aluepäällikkönä toimii Matti Ketola ja Suomenlahdella ( SLKA) Sakari Saikku.

meriosasto ja Meri-Karjalan meriosasto. Saaristomeren koulutusalueella on omat osastonsa. Koulutusosastojen tehtävä on toteuttaa Meripuolustuspiirin koulutus- ja tukitehtävät huolehtimalla kurssien järjestämisestä. Koulutusalue on luonnollisesti kiinteässä yhteistyössä alueellaan sijaitsevan Merivoimien joukko-osaston, Suomenlahden Meripuolustusalue SLMepa kanssa Upinniemessä. Koulutusosastolla on toimitilat Upinniemen varuskunnassa Harjukylässä.

Suomenlahden koulutusalue (SLKA) kattaa alueen Hangosta itään Virolahdelle. Paikallisia koulutusosastoja ovat Hangon

Koulutusalueisiin voivat hakeutua kaikki meripuolustuksesta kiinnostuneet reserviläiset ja kansalaiset. Myös koulutustehtäviin tarvitaan sitoutuvia, sopivia ja päteviä ihmisiä. Mukana oleminen on parasta, merihenkistä vapaaehtoista maanpuolustustyötä.

Henrik Nysten

Kristiina Slotte.

MPK Meripuolustuspiiri perustettu kursseja kurssivuorokausia kurssilaisia sotilaallisia kursseja

Sakari Saikku

1998 n. 190 5000 2350 80%

Saksalaisten Z 35 JA Z 36 hävittäjien tuho Suomenlahdella miinoitusoperaatiossa 12.12.1944

uosien kuluessa on ollut paljon keskusteluja Saksalaisten Z-hävittäjien tuhosta Porkkalan edustalla.Näiden alusten tuhoutumispaikka on kuitenkin Naissaaren luoteispuolella. Jarmo Ratisen TV1:lle tekemässä dokumentissa v.1994,siinä esitetty vedenalaisfilmi olisi kuvattu kyseisillä Z-hävittäjillä. Mutta epäilenpä suuresti sillä syvyyttä on vain ko.paikalla 50m. Sillä oikea uppoamispaikka on paljon etelänpänä Viron alue vesillä.

Alkutapahtumat Vuonna 1941 alkaneessa jatkosodastamme lähtien, Suomenlahti ja Itämeri oli käytännössä Saksalaisten sisämeri ja temmellyskenttä. Kun venäläiset oli torjuttu ja saarrettu Leningradiin, Suomi ja Saksa yhdessä laskivat v.1941-1944 varsin suuren miinavarannon ja raivausesteet Suomenlahteen n. 60000 kpl. mm. merisiili, rukajärvi, tiger, apolda, brummbär, corbetha, seeigel sulut, joista Nashorn laskettiin Porkkalan ja Naissaaren välille. Kuten sukellusveneverkko joka laskettiin ja vahvistettiin 1943 – 1944 aikana. Vuoden 1944 loppupuolella sotatilanne alkoi muuttua Saksan tappioksi. Suomi solmi aselevon 4.9.-44 sekä Saksalaisten oli myös poistuttava Suomen rajoilta 14. 9 -44 mennessä. Venäläiset karkoittivat Saksalaiset Tallinnasta 22.9.-44. sekä muiltaViron alueilta joulukuuhun mennessä. Näistä tappioista ja tapahtumista tuohtuneena Hitler antoi käskyn 25.9 -44 laskea viimeisenä oljenkortenaan lisämiinoitteen Porkkalan suulle, joka estäisi Suomalaisia raivaamasta aukkoja venäläiselle laivastolle. Tähän asti miinoituksien laskut Itämerellä ja Suomenlahdella oli suoritettu torpedoveneillä, apulaivoilla tai miinalautoilla. Miinoitusalueelle oli matka 450 mpk.

sekä runsas 250 miinan varanto oli saatava perille nopeasti ilmitulon varalta. Näin ollen sopivin laivue oli 6.Hävittäjälaivue ” Kapitän Zur See. Kommondori Friedrich Kothen ” komentamana. Toimintakäsky ( N= 5505 ) annettiin 14.11-44. Operaation toteuttaminen jäi joulukuulle, alusten huoltojen ja taistelussa saatujen vaurioiden korjausten takia.Joulukuun 9 päivänä laivojen Z36, Z43, T28 ja T23:n päälliköt kokoontuivat Danzigissa Z35 johtolaivalle, toimintakäskyn vastaanottamiseksi. Kohteeksi määrättiin Tallinan sataman läntinen tuloväylä sekä Naissaaren eteläpuolelle piti laskea miinavaranto. Miinoitteen laskun koodinimeksi tuli operaatio ” Nil ”.

Tuhoisa miinanlasku Huonon sään takia miinoitusoperaatio aloitettiin 11. joulukuuta 1944 klo 07.00. Tuuli puhalsi silloin 3 bfr. koillisesta. Johtoaluksena Pillaun korkeudella oli Z35 komentaja kapteeni Niels Bätge, sitä seurasi T23 kapteeniluutnantti Weinlig, T28 kapteeni Temming 800m. välein. Raskaassa miinalastissa seurasi Z43 kapteeni Wennin-

ger ja Z36 komentaja kapteeni Lothar Freiherr von Hausen 700m. etäisyydellä. Aluksilla oli radiohiljaisuus ja tutkaa käytti vain johtoalus Z35, nopeus 25 solmua. Gotlannin Faron majakka ohitettiin n.klo. 18.00 aikoihin, otettiin suunta 11-40 astetta Suomenlahdelle. Pilvet roikkuivat alhaalla ja sadekuurot piiskasivat laivoja koillistuuli oli kiihtynyt jo 3 -4 bfr. Laivojen keulat sukelsivat syvälle aaltoihin, ja kuohut pyyhkivät komentosillan yli. Laivojen etäisyys oli muutettu 500m:n, saatiin suuntima 59-20-5 pohjoista 21-44 itäistä. Tosiasiassa sijainti li 3,5mpk. pohjoisenpana. Pakerortin majakka saatiin näkyviin klo. 00.50 jolloin pystyttiin tekemään luotettava paikanmääritys. Etelä-Kaakkoistuuli oli voimistunut 5-6 bfr. merenkäynti oli voimakasta näkyvyys olematon. Kurssi muutettiin 60 asteeseen ja ohjattiin pisteeseen ”B”, nopeus laskettiin 17 solmuun. K.Z.S. Kothe:lla. ei laivueen komentajana ollut helppo tehtävä huonojen olosuhteide takia, paikanmääritys oli epätarkkaa vain johtoaluksen tutkan avulla. Hänellä täytyi olla suuri luottamus navi-

kuva: 202. jollain Z-hävittäjällä suoritetaan parhaillaan katselmusta.

gointiupseereiden kykyihin, sillä kaikilla aluksilla oli tiedossa lähellä oleva oma miinakenttä. Kaikkien muidenkin laivojen kapteeneilla oli epäilyksiä saattueen sijainnista, T23:n navigointiupseeri ilmoitti että olisi käännyttävä oikealle, kurssille 119 astetta, nopeus 9 solmua. T23:n kapteeni Weinlig lähetti valosingnaaliviestin perässä tuleville aluksille, kun laivan päällikkö ei saanut vastausta muilta aluksilta hän rikkoi radiohiljaisuuden. Hän sähkötti klo. 01.39 ” yhteys kadotettu muihin –T23 ”. Kommondori K.Z.S. Kothe vastasi hetkeä myöhemmin Z35:ltä. käskyllä ” 9 otto 2 toimeenpannaan ”, kurssi 119 astetta. Hävittäjien Z43 ja T28 kääntyessä havaitsivat he räjähdyksen. Klo. 01.53 kommondori K.Z.S. Kothe lähetti viestin kaikille: pysähtykää heti, koska vaara oli ilmeinen he olivat miinakentässä.

Katastrofi oli tulossa Tuskin komentajan käsky oli kuultu kun tapahtui uusi räjähdys johtoalus Z35 kyljessä, laiva kääntyi vasemmalle savun täyttämänä. Etelässä olevien Z43:n, T28:n. ja T23:n näkivät uudet räjähdykset

laivan koko pituudelta, ja yö va- 38 pohj. – 24-20 itäistä. Sota Suolaistui liekeistä. Z43:n kapteeni menlahdella Saksalaisten kylpyWenninger tiedusteli Z36:lta. oliko ammeessa oli päättynyt 1944, Ballaivaston päällikkö ollut yhteydes- tian ja koko kolmannen valtakunsä. Komentaja Z36:lta. myönsi tä- nan ylle laskeutui Wagnerin jumalmän klo 02.00. kutsuen Z43:ea. ten hämärä. Merikirjailija P.O. Ek”kuuleeko Apfel ” viesti jäi epäsel- mannia lainatakseni. väksi, koska Z36 ajoi itse miinaan ja hävisi liekkeihin ja savuun. Pelastus vankeuteen Yö oli korpin musta huono näkyvyys, tuuli 5-6 bfr. kaakosta pakkasta 9 astetta ja vesi oli jäätävän kylmää. Virkaiältään vanhin kapteeni Wenninger Z43:lta. oli nyt laivaston johtaja. Laivat olivat miinakentässä ja melkoisella varmuudella ei kummastakaan laivasta olisi jäänyt miehistöä henkiin, niin nopea oli niiden uppoaminen ollut. Hävittäjien uppoamispaikoilla ei ollut ketään näkyvissä, kapteeni päätti siirtää loput laivoista ” Nashornin ” läheltä pois, elonjääneiden etsintätoimista oli luovuttu. Perääntyminen alkoi Z43, T28 ja T23 purjehtivat länteen päin, ja samalla ne heittivät tylsät miinat yli laidan. 6. Hävittäjä Z-laivaston jäännökset saapuivat 12 joulukuuta 1944, klo. 23.45 Gotenhafeniin (Gdyniaan). Hävittäjät Z35 ja Z36 upposivat lähelle toisiaan, noin 59-

kuva. 6970, Z-hävittäjä, samanlainen kuin Z35 - Z36.

Jussarön ja Bogaskärin ulkopuolella on nähty valomerkkejä 12.12.1944. Kumilautalla ajelehtinut saksalainen matruusi Hubert Springer Breslausta, otettiin vangiksi klo.19.35 Bogaskärissä Inkoon edustalla. Merivoimien tilanneilmoitus 13.12-44 tähän mennessä saatu 7-vankia. Merkinannoista ja huudoista päätellen on alueella lisää Saksalaisia. Långeröstä tuli kalastaja ilmoittamaan että hänen asunnossaan on 3-saksalaista, meriväen puvuissa ja märkiä naftasta. Ovat uineet liivit päällä luodolta toiselle 30 tuntia. Auto haki heidät Inkoon satamasta saattajien kanssa Helsinkiin. Samana päivänä löydetty yhteensä 30 saksalaista merimiestä ja 5-kuollutta. Kuulusteluissa todettu heidän olleen Z35 ja Z36 hävittäjiltä. Jotka upposivat miinoitusoperatiossa, 12.12-44 aamuyöstä Viron merialueella. Inkoon saaristossa havaittu paljon ajomiinoja. Linja-auto nouti 14.12-44 Sjötorpista 19 saksalaista vankia Helsinkiin. Annettiin ilmoitus valvontakomision venäläiselle Amiraali Vorkonskille. Saksalaisia hukkuneita on löytynyt 18.12-44 mennessä109 miestä, löydetyt paperit on annettu 3 lkn. kapteeni Vorontsoville. Inkoon saariston eri saariin haudattiin saksalaisia seuraavasti: Högholm kaksi hukkunutta, Gåsö kaksi hukkunutta, Fageröhön yht. noin 100. Vainajat siirrettiin 60-luvulla Honkanummen hautausmaahan Helsinkiin, jossa on todella hieno Sak-

salaisten pystyttämä muistomerkki miinaonnettomuudesta.Venäläinen valvontakomisio vei venäjälle sotavankeuteen arviolta 71 saksalaista, heidän vaiheistaan ja kohta-

loista ei ole mitään tietoa. Inkoon edustalla Bogaskärin merivartioaseman saaressa on toinen muistomerkki, jalustalla oleva miina Z35 ja Z36 miehistölle.

kuva: 424. Z36:n poikkileikkauskuva.

teksti: Heikki Moisio kuvat: Heikki Moisio, Harri Köykkälä lähteet: Minenschiffe 1939 – 1945, Die Deutschen Zerftörer 1939 – 1945, Meririntama P.O.Ekman, Reima Räty, Sotaarkisto.

Tie joukko-osaston komentajaksi Kommodori Markus Aarnio joukko-osaston komentajaksi Suomenlahden Meripuolustusalueelle Markus Aarnio valmistui Kadettikoulusta 1983, jonka jälkeen ensimmäisenä palveluspaikkana oli Helsingin Laivastoasema Upinniemessä. Siellä käydyn Sukeltajakurssin jälkeen hän ehti palvella muutaman vuoden Rannikkolaivastossa (Turku) eri alusluokilla palatakseen takaisin Upinniemeen Sukeltajakurssille koulutusupseerin tehtäviin. Erityyppisten ulko- ja kotimaisten erikoiskurssien jälkeen Aarnio palasi jälleen Upinniemeen vuonna 1989 Sukeltajakurssin johtajaksi. Yleisesikuntaupseerikurssi osui uralle vuonna 1993. Kurssin päättymisen jälkeen Aarnio siirtyi tehtäviin Pääesikunnan tiedusteluosastolle ja sitä kautta ulkomaanpalvelukseen apulaissotilasasiamieheksi Yhdysvaltoihin ja

Merimiessolmut, kevät 2011 Oikeat vastukset sivulla 14 1. Koska ja missä paljastettiin laivaston sankarivainajien muistoristi? 2. Milloin nykyinen Saimaan kanava vihittiin käyttöön? 3. Minkä kaupungin syväsatama on Hillo? 4. Kuka toimi merivoimien komentajana vuosina 1974-1977? 5. Mitä ovat Svenska Björn ja Svenska Högarna? 6. Kuka on kirjoittanut kirjan: Suojattu merenkulku, elinehtomme: miinoitusten ja miinanraivauksen vaikutukset meriliikenteeseen vuosina 19391950? 7. Mikä on Plimsollin merkki? 8. Milloin viitoitusjärjestelmämme muuttui? 9. Mikä on Itämeren suurin saari; a) Ahvenanmaa, b) Gotlanti vai c) Saarenmaa? 10. Minkäniminen museolaiva on Helsingissä ja missä?

Kanadaan asemapaikkana Wa- Brossa, joka osaltaan tukee hieshington D.C. vuonna 1997. nosti 1.12.2010 alkavaa tehtävää Suomenlahden Meripuolustus Ulkomaankomennuksen jälkeen alueen komentajana. työ toi hänet jälleen Upinniemeen. Tällä kertaa Suomenlahden Meripuolustusalueelle 7. Ohjuslaivueen komentajaksi vuosiksi 2001– 2003. Tämän jälkeen uralle mahtui yhden vuoden jakso meripuolustusalueen operaatiopäällikön tehtävässä. Vuonna 2004 Aarnio siirtyi Merivoimien Esikuntaan Lauttasaareen valmiuspäällikön tehtävään ja sieltä edelleen Pääesikuntaan operatiiviselle osastolle vuonna 2006. Aarnion siirtyi meripuolustusaluuen komentajan tehtävään suunnitteluosastolta Pääesikunnasta. Kommodori Aarnio on asunut jo vuodesta 1991 Kirkkonummen

Oikaisu edellisen lehden merimiessolmuihin Ankkurinapin syksyn 2010 numerossa, sivulla 5 merimiessolmut: ensimmäisessä kysymyksessä (1. solmu) kysyttiin: Mitä tapahtui Hangon eteläpuolella 12.1.1945? Vastauksessa sivulla 13 kerrottiin: Miinalaiva Louhi ajoi miinaan n. 7,5 mpk Russarön majakasta suuntaan 140 astetta. Alus upposi kahdessa minuutissa. Kaatuneita oli 10. Tarkkaavainen lukijamme, kiltaveli Harry Lindholm haluaa oikaista tämän tiedon. Kommentti merimiessolmut-tehtävään ja kysymykseen nro 1 Miinalaiva Louhi ei ajanut miinaan, vaikka virallinen historiikki - Suomen laivaston historia vuodelta 1968 niin väittääkin. Tosiasiassa Louhen upotti saksalainen sukellusvene U 370 akustisella torpedolla. Tämä asia on todennettu tutkimuksissa - sekä arkisto, että paikan päällä sukeltamalla ja julkaistu mm. J. Aromaan nettipalstalla (http://usrs.tkk. fi~jaromaa/Navygallery/) sekä 4. Miinalaivueen 90-vuotishistoriikissa. Terveisin Harry Lindholm Kiitämme Harrya näistä tiedoista. Mainittakoon, että kaatuneita oli 11, eikä 10. Pelastuneita oli 33 miestä. Miinalaiva Louhen uppoamisesta on myös kirjoittanut Juhani Lievonen Sotahistoriallisen seuran Aikakausikirjassa 27, joka ilmestyi vuonna 2008. Toimituksen puolesta solmujen tekijä

Veijo Taipalus Merisotakoulun johtoon Merisotakoulun johtaja vaihtuu kun kommodori Veijo Taipalus aloittaa koulunjohtajana 1.1.2011. Kommodori Taipalus tulee Maan puolustuskorkeakoulusta, jossa hän on johtanut jatkotutkintoosastoa. © merivoimat

Kommodori Veijo Taipalus

Hinaaja-raivaajat DR-luokka Johdanto Hinaajat rakennettiin vuosina 1942-1945 Yhdysvalloissa eri telakoilla US Army Transportation Corpsille Normandian maihinnousua varten satamahinaajiksi (US Army Small Tug). Pienemmät hinaajat (ST-hinaajat) tuotiin Englantiin Liberty-luokan rahtilaivoilla kansilasteina, toisin kuin eri kirjoissa ja lehdissä on kirjoitettu. Ne liitettiin Normandian n. 6000 alusta käsittävään maihinnousulaivastoon tehtävänään toimia hinaajina Ranskan rannikolle rakennetuissa keinotekoisissa satamissa. Osa näistä hinaajista jäi sodan jälkeen Eurooppaan ja ne myytiin eri tahoille. Suomikin osti näitä hinaajia. Kansanhuolto-ministeriö osti kesällä 1946 liittoutuneiden ylijäämävarastoista kuusi 86-jalkaista ja kahdeksantoista 74-jalkaista hinaajaa. Aluksia kutsuttiin ammattilaisten keskuudessa "ylijäämähinaajiksi". ST-hinaajien alkuperäinen uppouma oli 106 tonnia, pituus 22,45 metriä, leveys 6,24 metriä ja syväys oli 2,54 metriä. Koneena niissä oli 500 hv:n kuusi sylinterinen, nelitahtinen, CHM 2124 tyyppinen Atlas Imperial-dieselmoottori suoralla kytkimellä. Nopeus oli 9 solmua. Alustyypin erikoisuus oli se,

että niissä ei ollut alennusvaihdetta, eikä peruutusvaihdetta. Peruuttamista varten kone piti sammuttaa ja käynnistää uudelleen päinvaistaiseen suuntaan.

Raivaajalaivastoon Hinaajat haettiin Suomeen Hollannista ja Belgiasta. Hankoon ne saapuivat 8. syyskuuta 1946. Laivasto sai käyttöönsä niistä kahdeksan. Hinaajille annettiin DR-tunnukset (diesel-raivaaja). Niistä kolme oli nk. isoja 86-jalkaista dieselhinaajaa, jotka olivat kooltaan ja suoritusarvoiltaan isompia, kuin 74-jalkaiset dieselhinaajat. Tässä artikkelissa käsittellään pienempiä 74-jalkaisia laivaston hinaajia. Ennen kuin hinaajat otettiin käyttöön, tehtiin niissä muutamia vakavuutta parantavia töitä. Kannen reelinkiin tehtiin lisää myrskyportteja, jotta kannalla lainehtiva vesi ei heikentäisi alusten vakavuutta. Tietyissä olosuhteissa niillä oli jopa kaatumisvaara. Raivaajalaivastoon liitettiin 29.9.1946 kuusi ensimmäistä (DR 1, 2, 3, 7, 10 ja 11) ja loput kaksi vuonna 1947. Mainittakoon, että merivoimat oli vuokrannut hinaajat käyttöönsä.

Diesel-raivaajia Lappohjassa 4.6.1949. Vasemmalta; DR-11, 7, 2, 1, 10 ja 3. DR-11:sta kyljessä on kiinni Axel von Ferssen-yhteysvene/raivaaja. Kuva: Leevi Riuttamäki/Eero Kalliovaaran kokoelmat.

Ne aseistettiin yhdellä 20 millimetrin konetykkillä (Madsen) ja ne varustettiin miinanraivausta varten kosketus- ja heräteraivauskalustoilla (magneettiraivaimet). Raivauskaudella alukset olivat laivaston miehittämiä. Miehistöä niissä oli kymmenkunta miestä. Huonon merikelpoisuuden vuoksi ne eivät soveltuneet avomeren kovaan aallokkoon ja ne olivat syväkulkuisia. Vuonna 1948 kaikkien DR:n nimet muutettiin (DR 1 = No 1, DR 2 = No 2 ja DR 3 = No 3 jne. Raivaajina ne kuitenkin suorittivat niille asetetut tehtävät. Raivauskauden päätyttyä aluksista viisi myytiin ulklomaille ja loput siviilikäyttöön Suomessa eri kaupunkien saatamahinaajiksi ja hinausyritysten työjuhdiksi. Näistä on jäljellä ainakin kaksi, Poitsila (ex No 17, ex DR 17 ) Suomenlinnassa yksityisenä huvialuksena ja Oulussa perinnelaivana ms Alpo (ex No 18, ex DR 18, ex US ARMY ST-335).

Merivoimien hinaajina ja yhteysaluksina Merivoimat osti 27.12.1951 hinaajista kolme; No 2, No 7 ja No 10. Nämä hinaajat oli rakennettu 1943 USA:n Floridassa, Beresfordissa American Machinery Corporation telakalla. Nämä merivoimien ostamat hinaajat peruskorjattiin Haminan Konepaja Oy:n telakalla, Haminassa. No 2 1956 ja No 7 ja No 10 1960. Niiden rungot vahvistettiin jäissäkulkua varten ja keulat uusittiin. Pääkantta nostettiin puoli metriä sivukorkeuden lisäämiseksi. Uppouma oli nyt 150 tonnia, pituudeksi tuli nyt 23,95 metriä, syväys 2,6 metriä ja sivukorkeus 3,30 metriä. Mainittakoon, että siviilikäyttön myydyistä aluksista, joihin ei sivukorkautta lisätty, pari sitten upposi kaatumalla. Ne saivat myös uudet nykyaikaiset ohjaamot. Muut tilat saneerattiin. Aluksiin asennettiin uudet koneet,

joten koneita ei tarvinnut enää py- Pyhtää palveli Kotkan Rannikkosäyttää, kun ne piti kääntää pakil- patteristossa vuoteen 1983, jolloin le. No 7 sai uuden 510 hv:n koneen aluksessa toteutettiin ns. laivatekkiinteälapaisella potkurilla. No 10 ninen peruskorjaus Valmet Oy:n ja No 7 Wärtsilän 400 hv:n diesel- Kotkan telakalla. Sen jälkeen alus moottorit kiinteälapaisella potku- sai uuden nimen Pyhäranta ja se rilla. Miehistöä niissä oli kolme/ siirrettiin Turun rannikkotykistöneljä aliupseeria ja kuusi/seitse- rykmentin yhteysalukseksi Raumalle. Se oli palveluksessa män varusmiestä. Ne saivat myös uudet nimet; Pirtti- 1980-luvun lopuun ja myytiin sisaari (ex No 7, ex DR 7, ex US viilikäyttöön. Nykyisin se on mitARMY ST-342), Purha (ex No 10, tavien muutostöiden jälkeen Famex DR 10, ex US ARMY ST-87) ja men-nimisenä tilausajoliikenteesPyhtää (ex No 10, ex US ARMY sä Turussa. ST-343). Alukset eivät olleet aseistettuja. Niihin voitiin asentaa tar- Teksti: Eero Kalliovaara vittaessa yksi 20 millimetrin kone- Lähteet: Suomen Laivasto 1918-1968, tykki. Miehistöä niissä oli kolme/ osa II. Leijonalippu Merellä, Ankkuneljä aliupseeria ja kuusi/seitse- ri-lehdet nro 3/1985 ja 3/1995, Laivamän varusmiestä. Pirttisaari toimi lehti nro 3/2001, Poikien laivakirja 2 Turun Laivastoaseman ja Purha Suomalaisia sotalaivoja, Harmaat Helsingin Laivastoaseman hinaaji- laivat - kuusikymmenluvulta vuosituna. Purha hoiti myös Mäkiluodon hannen vaihteeseen. linnakkeen yhteysaluksen tehtävät ja hinasi tarvittaessa sukeltaja- Kuvat: Killan kuva-arkistot. Piirrokkurssin majoitusproomua, joka set: Laiva-lehti nro 3/2001/RAW:n kotunnettiin epävirallisella nimellä koelmat. "Musta Nuoli". Aluksista Pirttisaari ja Purha palvelivat aina 1980-luvulle asti, kunnes merivoimat sai uusia Valas-luokan yhteysaluksia. Pyhtää sijoitettiin rannikotykistön yhteysalukseksi Kotkaan ja se palveli Kotkan Rannikkopatteristossa vuoteen 1983, jolloin aluksessa toteutettiin ns. laivatekninen peruskorjaus Valmet Oy:n Kotkan telakalla. Sen jälkeen alus sai uuden nimen Pyhäranta ja se siirrettiin Diesel-raivaaja DR-7 kesällä 1947. Turun Rannikkotykistörykmentin Kuva: Leevi Riuttamäki/Eero Kallioyhteysalukseksi Raumalle. Se oli vaaran kokoelmat. palveluksessa 1980-luvun lopuun.

Piirros 1: 74-jalkaisen hinaajan tyyppipiirros. Laiva-lehti nro 3/2001 / RAW:n kokoelmat. Piirros 2: Pirttisaaren muutospiirros. Laiva-lehti nro 3/2001/RAW:n kokoelmat.

Laivaston hinaaja No 2 merivoimien vuosipäivänä 9.7.1953 Helsingissä. Kuva SA-kuva/Eero Kalliovaaran kokoelmat.

Siviilikäyttöön Pirttisaari myytiin yksityiselle keväällä 1981 ja se sai uuden nimen Normandia ja sen kotisatama on Kotka. Purha myytiin myös yksityiselle syksyllä 1981. Sen kotisatama oli Helsingin Hernesaaressa ja sitä käytettiin tilausaluksena. Se vaihtoi 1980-luvulla omistajaa ja se siirrettiin Porvoonjoelle. Talven 2009 se talvehti kuitenkin Helsingin Sompasaaren Kalasatamassa.

Hinaaja Pirttisaari valmistautuu kiinnittämään Pansiossa 1970-luvun lopulla. Kuva: SA-kuva/Merivoimat/ killan kuva-arkistot.

Obnäsin sotasataman arkea tammikuussa 1965. Yhteysalaus Purha etualalla ja taustalla koululaiva/fregatti Matti Kurki. Kuva: Eero Kalliovaara.

Taistelulaiva Merisotakoulun koulutuspurjehduksella oli viime keväänä kuvaajaryhmä taltioimassa nykyaikaista merisotilaskoulutusta. Aineistosta tehty TV-sarja "Taistelulaiva" tulee 7. helmikuuta alkaen Jim-kanavalta maanantaisin klo 22.00. Koulutuspurjehdus on yksi Merisotakoulun vuosittaisista päätapahtumista. Purjehdukselle osallistuu merikadetteja, aliupseereita, varusmiehiä, aluksen vakituisia ammattisotilaita ja Merisotakoulun opettajia. Kevään 2010 purjeh-

duksella miinalaiva Pohjanmaalla oli mukana 135 henkeä. 12-osaisessa TV-sarjassa seurataan matkaa kuuden päähenkilön kautta. Päähenkilöt ovat aluksen päällikkö, komentajaksi koulutuspurjehduksella ylennetty Jon von Weissenberg, meriupseeri, kapteeniluutnantti Thomas Gentz, ylikersantti Mikko Sirkiä, kersantti Emma Niemeier, opistoupseerin virasta virkavapaalla oleva kadetti Jaakko Saikanmäki sekä kadetti Mikael Aarnio.

KUTSU Helsingin Laivastokilta ry sääntömääräinen kevätkokous maanantaina 28.3.2011 klo 18,00 ravintola Nyyrikki, Pohjolankatu 2, Käpylä, 00610 Helsinki Kokouksen alussa kuulemme Suomenlahden Meripuolustusalueen komentajan kommodori Markus Aarnion esityksen: Kokemuksia erikoisjoukkojen kouluttamisesta. Kokouksessa kahvitarjoilu ilmoittautumiset sihteeri Torsti Koskinen torsti.v.koskinen@welho.com gsm0400-690164 Tervetuloa Hallitus 12

Muisteluja

Kiltatuotteita

Viime kesänä julkaistiin Virossa, museoalus jäänsärkijä Suur Töll:in salongissa Mereväen tagakambari meenutusi (vap.suom. Laivastonpoikien takakamarin muistelut) kirja. Kirja oli jatkoa teokselle Merivoimien Suomen-Pojat, joka kertoo virolaisista vapaaehtoisista nuorista, jotka osallistuivat sotiimme palvellen merivoimissa Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta. Kirjan julkaisi ”takakamarin pojat”, mutta suuren työn sen aineiston kokoamiseksi teki sotiemme veteraani Ants Vaadre, joka toimi puheenjohtajana Suomen Merivoimissa palvelleiden killassa aina sen lopettamiseen asti. Kuvassa Ants Vaadre kertoo kirjasta ja sen synnystä julkaisemistilaisuudessa.

Valikoimaan on tullut komealla kiltamerkillä varustettu

KILTALIPPIS väri musta ja kultainen merkki hinta vain 25 EUR tilauksia vastaanottaa timo vartiainen puh. 050-5455927

Uutuus! Ja uuden sukupolven Ecorengas suoraan Toyota Tsusho Nordicilta.

LUONNOLLISTA TÄYDELLISYY T TÄ Uusi ECOPIA EP150 -rengas yhdistää turvallisuuden ja ekologisuuden. Tarkka ajotuntuma yhdessä uskomattoman alhaisen vierintävastuksen kanssa takaavat loistavan polttoainetaloudellisuuden ja pienemmät hiilipäästöt. ECOPIA EP150 antaa sinulle kevyen mutta varman renkaanjäljen kaikissa olosuhteissa.

LUONNOLLISTA TÄYDELLISYY T TÄ

LLISYY T TÄ

yhdistää turvallisuuden ja ekologisuuden. uskomattoman alhaisen vierintävastuksen olttoainetaloudellisuuden ja pienemmät ntaa sinulle kevyen mutta varman hteissa.

Uusi ECOPIA EP150 -rengas yhdistää turvallisuuden ja ekologisuuden. Tarkka ajotuntuma yhdessä uskomattoman alhaisen vierintävastuksen kanssa takaavat loistavan polttoainetaloudellisuuden ja pienemmät hiilipäästöt. ECOPIA EP150 antaa sinulle kevyen mutta varman renkaanjäljen kaikissa olosuhteissa.

www.bridgestone.fi

LUONNOLLISTA TÄYDELLISYY T TÄ

Merisotakoulu täytti 80 vuotta Merisotakoulu viettää 80-vuotispäiväänsä maanantaina 18.10.2010. Merisotakoulu perustettiin Suomenlinnaan vuonna 1930 Kadettikoulun entisestä meripuolustusosastosta, Haminan Reserviupseerikoulun entisestä rannikkotykistölinjasta sekä Meripuolustuksen entisestä Kapitulanttikoulusta.

jolloin Ruotsi-Suomen kuningas Aadolf Fredrik antoi käskyn saaristolaivaston perustamisesta. Tätä Augustin Ehrensvärdin komentamaa laivastoa varten alettiin Viaporissa kouluttaa laivapoikia. Lue lisää merisotilaskoulutuksen historiasta koulun omilta sivuilta.

Koulun vuosipäivä perustuu vuoden 1756 lokakuun 18. päivään,

Maanantaina 18.10.2010 koulu juhli vuosipäiväänsä oman henkilöstön voimin. Vastaanottoa tai muita suuria juhlallisuuksia ei tänä vuonna järjestetä.

Kiltapiirin kevätkokous

KUTSU Etelä-Suomen kiltapiiri pitää kevätkokouksen Torstaina 31.3.2011 klo 17.00 paikka

Helsingin ortodoksisen seurakunnan seurakuntasali Unioninkatu 39 sisäpiha Kruununhaka 00170 Helsinki

Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, tilinpäätös ja toimintakertomus. Kokoukseen osallistuvat kiltojen viralliset edustajat, mutta muutkin kiltalaiset ovat tervetulleita.

Merimiessolmut, kevät 2011 Oikeat vastaukset: 1. Naantalin Kuparivuoressa. Turun Laivastoaseman hankkima puuristi pystytettiin vuonna 1943. Tällöin siunattiin merellä kaatuneina 133 sankarivainajaa. Muistomerkki paljastettiin 13.9.1951. Uudistettu kivipaasi paljastettiin 13.9.1996. Paadessa on 356 sankarivainajan nimet. 2. Saimaan kanava vihittiin käyttöönsä 5.8.1968. 3. Hillo on Haminan syväsatama. 4. Kontra-amiraali Stig Wikberg (s. 16.10.1917, k. 28.1.1992). 5. Ruotsalaisia merimajakoita pohjois-Itämerellä Bogskäristä länteen. 6. Sen kirjoitti yleisesikunta komentaja evp Arvo Komulainen ja se ilmestyi Suomi Merellä Säätiön kustantamana Uudessakaupungissa vuonna 2000. 7. Se on lastiviivamerkki aluksen kyljessä, joka määrittää miten syvään sen saa eri olosuhteissa lastata. 8. Itämeren maissa vuonna 1981 ja maamme sisävesillä 1982. Uudistuksen jälkeen koko Euroopassa on yhtenäinen viitoitusjärjestelmä yhtenäsitettiin 9. Itämeren ja Ruotsin suurin saari on b = Gotlanti (pinta-ala noin 3140 neliökilometriä). 10. Sukellusvene Vesikko, Suomenlinnassa. Montako solmua avasit?

Maanpuolustusretki Tallinnaan

Helsingin Laivastokillan jäsenille tarjoutuu mahdollisuus lähteä mielenkiintoiselle sotahistoriamatkalle Tallinnaan tutustumaan vapaustaistelun museoon sekä miehitys museoon aika Lauantai 9.4.2011 lähtö Tallinki Superstar klo 8.30 Satamasta noin 30 min ajomatkan päässä Lagedissa on Viron vapaustaistelun museo johon saamme tutustua rauhassa sekä nauttia lounaan. Iltapäivällä siirrytään Toompean laidalle ja vieraillaan Miehitysmuseossa. Ennen lähtöä satamaan on noin tunti vapaata aikaa. Laiva lähtee klo 17.30 ja saavumme takaisin Helsinkiin klo 19.30

hinta

70 EUR sisältäen lounaan, kuljetukset ja merimatkan.

Retki on tarkoitettu kiltalaisille ja on perinteisesti koko perheen matka. Matkan järjestää Etelä-Suomen kiltapiiri joka myös kustantaa osan matkan kuluista. Ilmoittautumiset ja lisätietoa; timo.v.vartiainen@luukku.com gsm 050-5455927

Helsingin Laivastokilta ry Jäsenrekisteri Henry Siikander Döbelninkatu 2 00260 HELSINKI

Helsingin laivastokilta

kiltatuotteet

1. VENEVIIRI 23,00 EUR - kestävää materiaalia. 2. MUISTORISTI 45,00 EUR - Heraldisesti oikeaoppinen, myönnetään kaksi vuotta jäsenenä olleille. 3. KILTASOLMIO 25,00 EUR - tyylikäs tummansininen solmio, jossa hillitty keltainen ankkuritunnus. 4. ZIPPO -SYTYTIN 30,00 EUR - perinteinen bensasytytin, palaa tuulessakin, varustettu merivoimien logolla.

5. KLUBITAKKIMERKKI 8,00 EUR - kangasmerkki klubi- tai muun takin rintaan. 6. LAKKIMERKKI 15,00 EUR - kangasmerkki lakkiin tai muihin asusteisiin. 8. JÄSENMERKKI 10,00 EUR - pieni hopeinen kullattu ankkuri, ”pinssikiinnitys”, kork. 10 mm. 9. NAHKAVYÖ 25,00 EUR - kääntövyö, musta/viininpunainen.

Tilaukset: Helsingin Laivastokilta ry Timo Vartiainen

Vedenottamontie 9 F 114 00980 Helsinki Puhelin 050 5455 927

Muistoristin voi lunastaa 2 vuotta Killan jäsenenä ollut.

ANKKURINAPPI

Helsingin Laivastokilta ry jäsenlehti KEVÄT 2011