Page 1

helmi Mielenter veysyhdistys HELMI r y:n e d u nv a l v o n t a - j a j 채 s e n l e h t i N : o 1 - 2 0 0 9

Ilmastonmuutoksen uhka vaikuttaa ihmismieleen s. 12

HELMI ry tehostaa yhteiskunnallista edunvalvontaa s. 27 Sarjakuvakilpailu on k채ynnistynyt! s. 23 Kaksoisdiagnoosi on hoitosysteemin kummajainen s. 16


Sisältö 26. toimintavuosi

Puheenjohtajan palsta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Potilasturvallisuutta halutaan parantaa. . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Uudenmaan psykiatriaa ajetaan isompiin yksiköihin . . . . . 5 Ilmastouhka vaikuttaa ihmismieleen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Sielun helmiä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 Susanna Pyörtänö: ”Psykiatrisia sairaaloita tarvitaan” . . . 12 Hyvää hoitoa psykiatrian poliklinikalla . . . . . . . . . . . . . . . . 15 Kaksoisdiagnoosi hämmentää järjestelmää ja asiakasta . . 16 Sielun helmiä. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 Vanha kansa ja sanan mahti. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 Kultuurisivut: Tammat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20 Kirja-arvosteluja. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 24 Edunvalvontaa vahvistetaan Helmissä. . . . . . . . . . . . . . . . . 27 Järjestösivut. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 Kevätkokouskutsu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 Ryhmät ja retket. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 Helmin jäsentalojen vakituiset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31

Kannen kuvassa kevätpuro keskuspuistossa Kuva: Arto Mansikkavuori

Mielenterveysyhdistys HELMI ry PL 32, 00241 Helsinki p. (09) 868 9070, faksi (09) 8689 0733 Kotisivut: www.mielenterveyshelmi.fi Sähköposti: Kuunteleva puhelin Tukipiste p. (09) 8689 0727 pe klo 16-20, la & su klo 10-18

PASILAN JÄSENTALO Pasilan puistotie 7, 00240 Helsinki Jäsenten puhelin: (09) 8689 0731 Toiminnanjohtaja Minna Jääskeläinen p. (09) 8689 0723 Tiedottaja Arto Mansikkavuori p.(09) 8689 0724, gsm 0400 327 649 Jäsentoiminnanohjaaja Anna-Mari Myöhänen p. (09) 8689 0726, gsm 050 405 4839 Jäsentoiminnanohjaaja Marika Kråknäs p. (09) 8689 0730, gsm 040 8370374 Palveluohjaaja Tiina Jakobsson p. (09) 8689 0732, gsm 040 545 1679 Keittiötyönohjaaja Anneli Huikuri p. (09) 8689 0725, gsm 041 546 5653

SIILITIEN JÄSENTALO

HELMI odottaa vaikka pienimmässä näkinkengässä! Liity jäseneksi! Ole oma itsesi! Yllätyslöytö! Kalenterivuoden jäsenmaksu on 12 euroa. Ainaisjäsenmaksu on 120 euroa. Jäsenmaksut tilille Nordea 101130-269737 (HUOM. Uusi tilinumero!)

Siilitie 7 A, 00800 Helsinki Jäsentoiminnanohjaaja Mari Säävälä p. (09) 8689 0740, gsm 040 5410 317 Työtoiminnanohjaaja Tuula Aitto-oja p. (09) 8689 0741, gsm 040 7550 607 Palveluohjaaja Eija Wallinheimo p. (09) 8689 0742, gsm 040 7578 109

Helmi-lehti HELMI-lehti on mielenterveyspalveluiden käyttäjien foorumi, jossa kirjoittajat vastaavat omista mielipiteistään. Osallistu sinäkin – nimellä tai nimimerkillä! Lähetä tai tuo HELMI-lehdelle tarkoitettu posti osoitteeseen Pasilan Puistotie 7, 00240 Helsinki tai lähetä sähköpostia: helmi@mielenterveyshelmi.fi Päätoimittaja: Minna Jääskeläinen / Toimitus, taitto ja kuvat: Arto Mansikkavuori / ISSN 0788-9828 / Ilmoitusmyynti: Ritva Helander puh. ja fax (019) 325 010 / Mainosilmoitusaineistot: TJM-Systems Oy: PL 75, 02921 Espoo. p. (09) 849 2770, faksi (09) 852 1377 sähköposti: / Painopaikka: Forssan Kirjapaino, Forssa

Helmin toimintaa tukevat:


Puheenjohtajan palsta

Edunvalvonta lamavuoden teemaksi Vuoden 2009 toimintasuunnitelmassa painotettiin mielenterveyskuntoutujan ja samalla Helmin jäsenten yhteiskunnallisen edunvalvonnan tärkeyttä. Lisää painoarvoa asialle kertyy kun tilastot osoittavat, että 2000-luvulla – hyvien vuosien aikanakin – mielenterveyskuntoutujien määrä on rajusti kasvanut. Nyt elämme laman kynnyksellä. Kokemuksesta tiedämme, että huonoina aikoina aina heikompiosaiset kärsivät eniten. Lama näkyy väistämättä myös Helmin toiminnassa. Avustusten määrät ovat kustannustason yleisestä noususta jääneet parin vuoden takaiselle tasolle. Vakaan kehityksen ansiosta jäsenedut ja -toiminta pyritään pitämään kuitenkin edellisvuosien tapaan korkealla tasolla. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöitä sairastavista tuli vuonna 2008 Kelan suurin kuntoutujaryhmä. Kelan tuen piirissä olevien mielenterveyskuntoutujien määrä on 2000-2008 välisenä aikana kasvanut huimat 75 prosenttia. Jäsenmäärämme kehitys osoittaa vääjäämättä, että tässä joukossa on varmasti paljon niitä, jotka eivät ole vielä löytäneet Helmiä. Meidän tulee avoimesti pohtia keinoja ja toimintatapoja heidän tavoittamisekseen.

kaan suunnitteluun, toimintaan ja arviointiin. On nimittäin ylen tyypillistä, että ne, joita asia on lähellä ja syvimmin koskee, niin usein ohitetaan vähin äänin. Näin tapahtui muun ohessa HUS-psykiatrian selvitysmies Aerin raportissa koskien muun muassa HUSavohoidon tilaa ja resursseja. Laajaa joukkoa toimijoita on kuultu, mutta yksi on joukosta poissa – mielenterveyskuntoutujat. Mielenkiintoista on nähdä myös miten kunnat selviytyvät julkisen, kolmannen ja yksityisen sektorin koordinoimisesta toimivaksi palvelukokonaisuudeksi ja miten psykiatrisen sairaalahoidon siirto yleissairaaloiden piiriin sujuu. Jo nyt on pölyttymässä hyllymetreittäin hyvien käytäntöjen ja hoitojen suosituksia, jotka ovat jääneet vaille toteutumista. Työryhmä esittää perustettavaksi yhteisen tietokannan näille hyville asioille, joiden päivitystä ja toteumista seurataan keskitetysti.

Mukavaa kevään alkua kaikille lehden lukijoille! Juhani Ojala, puheenjohtaja

Helmin vahvuus on ruohonjuuritason tietämys ja kokemus mielenterveyskuntoutujan kokemasta maailmasta. Tätä vahvuutta on vaalittava. Siksi me kutsumme kaikkia jäseniä yhteisiin talkoisiin keräämään, taltioimaan ja jalostamaan tätä arvokasta tietoa. Juuri startannut edunvalvonnan työpaja on mitä mainioin paikka asian ajamiseksi (lue lisää työpajasta sivulta 27). Kootaan siis voimat ja yhteisin ponnistuksin viedään tämä tieto päätöksentekijöiden pöydille. Ja pidetään huoli siitä, että asiamme ei jää pölyttymään paperipinoihin. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on saanut valmiiksi ensimmäisen valtakunnallisen mielenterveys- ja päihdetyön pitkän aikavälin linjaukset. Tästä suunnitelmasta keskustellaan vielä paljon. Mielenkiintoista on muun ohessa tavoite ottaa mukaan kokemusasiantuntijat ja vertaistoimijat mu-

PS. Helmiläisille vielä muistutus, että yhdistyksen Kevätkokous pidetään 26.3. (esityslista sivulla 29). Kevätkokous omalla tavallaan sulkee kuluneen vuoden kannet. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikalle.


Häpeän kulttuuri ja syyllistäminen eivät edistä potilasturvallisuutta Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) järjesti 29–30.1. 2009 Helsingissä kansainvälisen konferenssin potilasturvallisuuden lisäämisestä. Tavoitteena oli saada potilaat itse osallistumaan hoitonsa suunniteluun ja hallita turvallisuutta ennakoivasti ja suunnitelmallisesti. Lähtökohtana oli, että noin joka kymmenes potilas altistuu hoitoaikanaan jonkinlaiselle haitalle tai vaaratilanteelle. Konferenssiin osallistui yli 400 terveydenhuollon ammattilaista tai johtohenkilöä. Tilaisuuden avannut peruspalveluministeri Paula Risikko avasi seminaarin sanomalla, että on aika muuttaa käytäntöjä. Toiminnan on oltava riskejä paremmin ennakoivaa ja ehkäisevää. Lisäksi on luovuttava syyllistämisen kulttuurista. Avajaisissa puhunut arkkiatri Risto Pelkonen painotti, että hoitovirheet ja läheltä piti –tilanteet ovat aina olleet arkoja aiheita. Silti pitäisi päästä häpeän kulttuurista eroon. Usein hoidossa esiintyvien haittatapahtumien taustalla on hoitohenkilökunnan inhimillinen erehdys, kiire tai huonot työolot.

Oppia lentoturvallisuudesta Konferenssin avajaispuheen piti amerikkalainen professori Andrew Gaffney, joka kertoi yhtenä esimerkkinä olleen Yhdysvaltain lentoturvallisuusjärjestelmä, joka juuri ennen seminaarin alkua näytti olleen mallikelpoinen virheiden ennaltaehkäisyjärjestelmä. Gaffneyn perussanoma oli, että hoitoalalla työskentelevät ihmiset ovat ahkeria ja vastuuntuntoisia, mutta sairaanhoitojärjestelmässä on tiettyjä puutteita, jotka aiheuttavat ns. haittatapahtumia tai vaaratilanteita. Gaffneyn mukaan suurin osa haittata-

pahtumista on ehkäistävissä koko järjestelmään kohdistuvalla tarkkailulla, johon voidaan soveltaa lennonjohdosta tuttuja menetelmiä. Haittatapahtumat on ikään kuin valmiina rakennettuina sisään ja ne vain odottavat inhimillisiä erehdyksiä. Tärkeintä on oppia tunnistamaan järjestelmässä ilmenevät vaaran merkit, joita hän nimitti ”punaisiksi lipuiksi”. Tällaisia olivat esimerkiksi tiedon kulun esteet, väsymys, stressi, ristiriitaiset ohjeet, sekaannus ja ohjeiden vastainen toiminta. Gaffney kehotti omaksumaan uudenlaisen turvallisuuskulttuurin, joka perustuu luottamukseen, avoimuuteen sekä konfliktien tunnistamiseen ja avoimeen käsittelyyn. Hän esitti lennonjohdosta tuttujen ”check-listojen” laajempaa käyttöä lääketieteellisten toimenpiteiden varmistamisessa sekä vaaran merkkien tunnistamisessa. Tärkeää on tunnistaa vaaran merkit, ilmaista ne ja korjata asia. Olennaisinta on viestinnän varmistaminen molempiin suuntiin. Yksipuolinen käskytys ei lisää turvallisuutta, vaan viestinnän on oltava kaksisuuntaista, siten että hoitotaho kuuntelee potilaiden palauteta.

Mielenterveysalan haittatapahtumat Osallistuin itse konferenssin työryhmään, jossa käsiteltiin psykiatrisen hoidon turvallisuutta. Kristian Wahlbeck analysoi psykiatristen potilaiden hoitoon liittyviä haittatapahtumia, fyysiset, psyykkiset haitat sekä saamatta jäänyt hoito. Hänen mukaansa Suomessa on vielä psykiatrisessa laitoshoidossa yli 30 000 potilasta ja heidän hoitamisessaan riskit ovat vielä suuria, mm. vallan väärinkäyttö suljetuissa laitoksissa, itsetuhoisuus ja karkaamiset sekä laitoskult-

-4-

Sosiaali- ja terveysministeriön suomalainen potilasturvallisuusstrategia 2009-2013 julkaistiin konferensissa.

tuuriin liittyvät ongelmat. Työryhmässä kävi ilmi, että lääkehoito on edelleen keskeinen hoitoväline. Sitominen ja eristäminen ovat yllättävän yleisiä pakkokeinoja, vuonna 2006 oli eristetty pakolla 2090 potilasta ja sidottu 1253 hoidettavaa. Suomessa ilmenee edelleen pakkolääkintää potilaiden hiljentämiseksi. Helmin kansainvälinen yhteistyöjärjestö ENUSP (European Network of (ex) Users and Survivors of Psychiatry) otti vuonna 2008 kantaa voimaa tai lääkkeitä käyttävää pakkohoitoa vastaan vedoten YK:n hyväksymään kansainväliseen konventioon vammaisten oikeuksista, joka kattaa myös mielenterveyskuntoutujat. Professori Sirpa Hartikaisen esitys havainnollisti sukupuolen merkitystä hait-


Uudenmaan psykiatriaa ajetaan isompiin yksiköihin

tatapahtumien ehkäisyssä psykiatristen potilaiden kohdalla. Perinteisesti vastaanhangoittelevaa potilasta on lähetetty hiljentämään ja sitomaan pari kaapin kokoista vahvaa mieshoitajaa. Hartikaisen mukaan on saatu hyviä kokemuksia siitä, että naishoitajat, joilla on usein paremmat kommunikaatiotaidot suostuttelevat potilasta ystävällisesti. Seminaarissa näkyi myös sukupolven vaihtuminen asenteissa ja kielenkäytössä. Itsekin kaapin kokoinen psykiatrian Grand Old Man, professori Jouko Lönnqvist kertoi itsemurhakuolleisuuden huomattavasti vähentyneen ja hän korosti raportointia ja oppimista hoidossa. Lönnqvistin kielenkäytössä oli kuitenkin edelleen jäljellä vanhan psykiatrian ylhäältä alas suuntautuvaa asennetta ja lääkärien munkkilatinaa. Hän kuvasi joidenkin potilaiden harjoittavan ”malignia konfrontaatiota” psykiatrin kanssa. Suomeksi tämä tarkoittaa, että hoitoväkivallan kohteeksi joutunut potilas usein panee lujasti vastaan. Kysyessäni voisiko uutta avoimen keskustelun linjaa hoidon haittojen vähentämisestä soveltaa myös seksuaalivähemmistöjen hoitoon, jossa vielä esiintyy asenteellisuutta, professori Lönnqvist urahti, että siitä asiasta keskustelu vain saattaisi kääntyä tarkoitustaan vastaan ja lopetti keskustelun asiasta. Olisi toivottavaa, että joskus tulevaisuudessa myös psykiatrian johtohenkilöt ottaisivat tosissaan omat oppinsa viestinnän ja vuorovaikutuksen muuttamisesta tasavertaiseen ja lähimmäistä kunnioittavaan suuntaan. Olli Stålström

HUS-psykiatrian selvitysmies, psykiatri Juhani Aer tasaisi resursseja alueiden kesken, lakkauttaisi Tammiharjun sairaalan ja keskittäisi avohoidon palvelut pienillä paikkakunnilla isompiin yksiköihin. Hän myös selvittäisi mahdollisuuden hoitaa Uudenmaan alueen psykiatriapalvelut liikelaitosmallilla. Aer pitää koko HUS:n hallintomallin heikkoutena sitä, että kukin alue on kiinnostunut vain oman sairaalansa ja palveluiden kehittämisestä. Naapurialueet ovat Aerin mukaan järjestelmässä kilpailijoita. Jos sairaalapaikkoja on lisätty jollekin alueelle, vastaavia paikkoja ei ole voitu vähentää muualla alueellisen vastustuksen vuoksi. Esimerkiksi Kellokoskella ja Tammiharjussa hoidetaan muiden sairaanhoitopiirien potilaita, kun omalla alueella ei ole riittävästi potilaita. Toiminnan supistuessa ollaan hyvin joustavasti kehitetty sairaansijoille uutta käyttöä, jotka varmistavat toiminnan jatkumisen. Keskushallinnon olisi pitänyt Aerin mukaan olla voimakkaampi ja Tammiharjun käytön vähentyessä siirtää työntekijöitä vahvistamaan esimerkiksi Jorvin alueen aliresurssoitua avohoitoa. Nyt näillä resursseilla tarjotaan sairaalapalveluita Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirille. Aer esittää raportissaan myös koko HUS-psykiatrian liikelaitoistamisen selvittämistä. Tässä mallissa psykiatriasta muodostettaisiin kunnallinen liikelaitos, jolle annettaisiin viranomaistehtäviä. Raportin mukaan tämä ratkaisu vahvistaisi taloudellista ajattelua palvelujen tuotannossa. Potilaiden kannalta taloudellisen ajattelun korostuminen ei varmaankaan ole uudistuksessa ykkössijalla.

Avohoito ongelmissa Aerin raportissa myönnetään, että HUS:n avohoito on aliresursoitu. Sairaaloiden

-5-

sulkemisesta vapautuvaa henkilökuntaa ei ole enää käytettävissä. Vain Helsingin kaupungilla on raportin mukaan jonkinlaisia mahdollisuuksia siirtää resursseja sairaalahoidosta avohoitoon. Väestön kasvun ja ikärakenteen muutos tuo jatkuvaa kysyntää avohoidon palveluille. Peijas on avohoidon osalta HUS:n vaikein alue. Vantaa on alkanut menettää uskoaan, että avohoitoa voitaisiin toteuttaa sen kautta. Vantaa on alkanut kehittää omaa avohoitoa nykyjärjestelmän rinnalle. Vantaan ratkaisu ei ole ollut taloudellinen toimenpide, vaan se on perustunut uskon puuttumiseen HUS/HYKS-psykiatrian tuottamaan avohoitoon. Raportissa päädytään siihen, että tehokkaan ja laadukkaan avohoidon järjestämiseen tarvitaan 100 000 asukkaan väestöpohja. Tämä mahdollistaa mm. erikoistumisen, päivystysluontoiset kriisipalvelut ja liikkuvat yksiköt. Raportin mukaan itsenäisen avohoidon pystyvät siten järjestämään itsenäisesti vain suurimmat asutuskeskukset. Toimintoja esitetään siis keskitettävän ja tämä pidentää potilaiden matkoja.

Potilasjärjestöt on sivuutettu Selvitysmies on kuullut raporttia varten laajaa joukkoa alueen psykiatrian toimijoita. Raportti pitää sisällään suuria muutosehdotuksia ja olisi ollut tärkeää kysyä mielipiteitä esityksiin myös mielenterveysjärjestöiltä. Järjestöillä on paljon sellaista tietoa, mitä ei poliittisilla päättäjillä tai hoitojärjestelmällä ole käytettävissä. Aerin esittämien toimenpiteiden kohteena ei ole vain sairaaloiden henkilökunta vaan hoitojen kohteena olevat ihmiset – mielenterveyskuntoutujat. Arto Mansikkavuori


Ilmastouhka vaikuttaa ihmismieleen Pasi Toiviainen voi huonosti ennen kuin ymmärsi mistä oli kyse - henkilökohtaiset ratkaisut helpottivat oloa

Tiedetoimittaja ja kirjailija Pasi Toiviainen jaksaa kertoa vakavat uutiset yhä uudestaan. Hän heijastaa kuvan kansalaisopiston luentosalin seinälle. ”Tässä on eri tutkimuslaitosten ennusteita lämpötilan nousukehityksestä”. Jyrkästi ylöspäin nousevat viivat täyttävät valkokankaan. Lähes kaikki viivat ylittävät punaisen poikkiviivan jossa lukee: vaarallisen ilmastonmuutoksen raja. Toiviainen on kirjoittanut perusteellisen kirjan ilmastonmuutoksesta ja kiertänyt luennoimassa aiheesta ympäri Suomea. Asian vakavuus näkyy miehen kasvoilta. Maa-planeetan ilmaston lämpenemisestä ei olla enää epävarmoja. Eri tutkimustulokset poikkeavat toisistaan vain lähinnä lämpenemisvauhdin ja voimakkuuden suhteen. Yhtä mieltä ollaan nykyään myös siitä, että syyllinen tähän vaaralliseen kehitykseen on ihminen. Ilmastonmuutos on todellinen uhka. ”Nyt alkaa olla viimeiset hetket tehdä asialle jotain. Nyt on vedettävä hätäjarrusta.”

jen avulla selvisi, että oireilun syy on maailmantilanne ja ympäristöongelmat. Hyvin nopeasti Toiviainen päätyi myös johtopäätökseen, että olo ei parane jos hän ei tee asiassa henkilökohtaista ratkaisua. Hän päätti suuntautua juuri alkaneissa opinnoissaan ekologiseen arkkitehtuuriin. ”Ajattelin silloin, että se on se mun juttu,” Toiviainen muistelee Tämä ratkaisu helpotti oloa ja rauhoitti mielen monen vuoden ajaksi. Opintojen myötä kuitenkin ymmärrys rakentamisen aiheuttamasta valtavasta ympäristön kuormituksesta alkoi vaivata ja vei lopulta pohjan koko arkkitehdin uralta. ”Alkoi olla selvää, että elämässäni oli tehtävä vielä radikaalimpi ratkaisu.” Arkkitehdin tutkinnon lopputyössä Toiviainen päätyy tulokseen, että maailman tila huomioiden länsimaiden kaupunkeja pitäisi alkaa ekologisoida ja rakentaminen on kokonaan lopetettava. Hän ei enää voinut ajatella työskentelevänsä rakennusten suunnittelijana ja olla tukemassa haitallista kehitystä. Alan vaihto oli väistämättä edessä.

Ympäristöherätys

Ympäristöuutisten virrassa

Toiviainen ymmärsi jo kaksikymmentä vuotta sitten, että ihmiskunnan aiheuttama kuormitus on liikaa maapallolle. Hän alkoi myös voida huonosti. ”En yksinkertaisesti pystynyt nukkumaan. En kyennyt määrittelemään mikä minua oikein rassaa ja mitä minä oikein mietin. Sitten ajattelin, että kun tämä on tällaista joka yö, niin ryhdyn kirjoittamaan ajatuksiani auki.” Varsin nopeasti yöllisten muistiinpano-

Toiviainen etsi jotain oikeasti merkityksellistä ja mielekästä työtä. ”Päädyin onnellisten sattumien kautta tekemään Ympäristöuutiset-nimistä tv-ohjelmaa.” Ympäristöuutisista Toiviainen uskoi löytäneensä vihdoin oman ”jutun”. Samalla unettomuus ja ahdistus hellittivät ja olo kohentui. ”Se oli minun sellainen harmonisin aika. Sain tehdä sellaista työtä josta pidin ja

-6-

siellä oli hyvää porukkaa. Koin kuuluvani siihen jengiin.” Ympäristöuutisten toimitus oli Toiviaisen mukaan aitiopaikka maailman ympäristöasioiden seuraamiseen.

Kriisikokemus 2000-luvun taitteessa ilmastokysymystä ei voinut enää ohittaa. Kansainvälinen uutisvirta oli täynnä huolestuttavaa ilmaston lämpenemiseen liittyvää tietoa. Suomessakin ilmastoasioista kyllä puhuttiin, mutta raskaasti vähätellen. Toiviainen alkoi jälleen oireilla, mutta eri tavalla kuin aikaisemmin. ”Mä kuvittelin itselleni vaikka mitä sairauksia hullun lehmän taudista ja ihosyövästä alkaen.” Toiviainen kertoo. Lääkärit eivät kuitenkaan löytäneet mitään tauteja ja varsin nopeasti hän ymmärsi, että nuo tuntemukset ovatkin merkki jostain mieltä vaivaavasta asiasta. Kyseessä oli ilmastonmuutoksen mittakaavan ja vakavuuden ymmärtäminen. ”Tajusin, että oireiluni johtuu siitä, että maailman ilmastokysymys onkin paljon vakavampi asia kuin silloin 90-luvulla oli ajateltu.” Toiviainen muistelee. Toiviainen määrittelee oman ilmastoherätyksensä kriisikokemukseksi, joka laittoi elämän asiat uuteen järjestykseen. Kriisi oli ennen kaikkea heräämistä vastuuseen. ”Koin vain niin voimakkaan vastuun omasta tekemisestäni ja sen kulttuurin tekemisestä, johon minä itse kuuluun. Koin sen niin, että minä en voi elää näin ja minun täytyy yrittää tehdä toisin ja muuttaa asioita” Kriisi ajoi Toiviaisen jo Ympäristöuutis-


-7-


Toiviainen määrittelee oman ilmastoherätyksensä kriisikokemukseksi, joka laittoi elämän asiat uuteen järjestykseen. ten toimittajatyön rinnalla käynnistämään omaa dokumenttielokuvahanketta ilmastonmuutoksesta. Ympäristöuutiset lopetettiin vuonna 2002 ja Toiviainen pääsi tekemään elokuvaprojektia täysipäiväisesti. Dokumentti Venus-teoria valmistui lopulta vuonna 2004 ja se sai kansainvälisiäkin palkintoja. Syventyminen ilmastonmuutokseen ja sen seurauksiin on leimannut Toiviaisen elämää Venus-teorian ajoista alkaen. Vuosien varrella kerääntynyt ymmärrys ja huoli maailmasta kiteytyi lopulta vuonna 2007 julkaistuun yli 400-sivuiseen kirjaan ”Ilmastonmuutos. Nyt. – Muistiinpanoja maailmanlopusta.” Kirjaa on pidetty ensimmäisenä suomenkielisenä helposti ymmärrettävänä perusteoksena ilmastonmuutoksesta ja sen mahdollisista vaikutuksista. Kirjaa on myyty jo yli 4500 kappaletta.

Omat ilmastoteot Toiviainen uskoo jokaisen ihmisen pystyvän pienentämään omakohtaista ilmastovaikutustaan arjen valinnoilla. Omat ratkaisut on vain ymmärrettävä itse, jotta ne kantavat pitkälle. ”Olen ihan tietoisesti jättänyt kirjasta-

ni pois sellaiset ”tee näin” -listat. Pidän tärkeämpänä sitä että ihminen joutuu itse ymmärtämään, mitä ne toimenpiteet ovat. Uskon, että se tulee paljon syvemmältä jos sen itse joutuu miettimään. Kyllä minä uskon myös, että me kaikki olemme kuulleet hirvittävän monta kertaa, mitä pitäisi tehdä.” Toiviainen korostaa, että elämme tässä yhteiskunnassa ja että olemme jokainen tämän yhteiskunnan osia. Tästä syystä me emme kykene omakohtaisilla valinnoilla täydelliseen päästöjen leikkaamiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei mitään kannattaisi tehdä. Omaa kulutusta, liikkumista ja asumista järkeistämällä voi saada henkilökohtaista kuormitusta huomattavasti pienennettyä. Toiviainen väittää, että hänen hiilijalanjälkensä on huomattavasti pienempi kuin keskivertohelsinkiläisen ikäisensä miehen. ”Ei ole ollut mikään suuri uhraus elää näin, enemmänkin se on sellainen elämänasenne. Olen tehnyt omien päästöjeni osalta sen mitä voi tehdä. Suuremmat päästövähennykset edellyttävät yhteiskunnan toimenpiteitä asiassa.” Oman lapsen kasvun seuraaminen on tuonut Toiviaisen mieleen kliseisenkin ajatuksen, että miten voi katsoa omaa lastansa

-8-

silmiin, jos ei ole itse tehnyt kaikkeansa asian eteen. Hän uskoo tämän ilmastokriisin kaatuvan jälkeläistemme niskaan, jos nyt ei toimita. Toiviainen arvelee ”Ilmastonmuutos. Nyt.” -kirjan kirjoittamisen alitajuisen motiivin olleen, että sen avulla voi säilöä jälkipolvelle oman ajattelun ja oman toiminnan pyrkimykset.

Uhkan anatomia Ilmastoherätyksen ja kirjan kirjoittamisen jälkeen Toiviaisen mieltä on vaivannut ajoittainen riittämättömyyden tunne ja ilmastonmuutoksen uhkan konkretisoituminen. Ihmiskuntaa on vaarassa, mutta liian harva toistaiseksi ymmärtää uhkan mittakaavan. Ilmastonmuutos ei ole muuttunut vielä ihmisten mielissä yhtä vakavaksi ja konkreettiseksi uhkaksi kuin vaikkapa kylän ulkopuolella vaaniva nälkäinen leijona. Kun ihminen tajuaa uhkan, hän tekee mitä tahansa varoittaakseen muita, suojatakseen yhteisöään, perhettään ja itseään. Myös ihmiskunta pystyy varmasti uskomattomiin saavutuksiin kun uhka muuttuu konkreettiseksi. Toiviainen vain pelkää, että silloin on liian myöhäistä enää pysäyttää lämpenemistä. Maailmassa on paikkoja, joissa ilmastomuutos vaikuttaajo nyt konkreettisesti ihmisten elämään. Vaikka merenpinnan noususta puhutaan paljon, pahin uhka liittyy tällä hetkellä makean veden puutteeseen ja kuivuuksiin. Ihminen on Toiviaisen mukaan toistaiseksi reagoinut näihin ongelmiin etsimällä syytä jostain muualta kuin ilmastonmuutoksesta. ”Australiaa on vaivannut jo vuosia vakava kuivuus, tänä talvena siellä on ollut kaikkien aikojen helteet ja metsäpaloihin on menehtynyt parisataa ihmistä. Syyllisiksi tähän kaikkeen leimataan sitten tuhopolttajat. Miksi kansa ei syytä omaa hallitustaan, joka on toiminut välinpitämättömästi, eikä pitkään suostunut allekirjoittamaan edes Kioton ilmastosopimusta.” Toiviainen ihmettelee. Vaikka tilanne on konkreettinen, ilmastonmuutos nähdään silti abstraktina uhkana. Ilmastonmuutoksen konkreettiset uhat voivat olla vielä vuosikymmenten päässä suomalaisista. ”Ei niitä uhkia osaa sillain oikein kunnolla hahmottaa. Se on jokin sellainen kummallinen maailmanlopun pelko, joka


on jotenkin hahmoton.” Ilmastonmuutoksen uhka vertautuu Toiviaisen mukaan hyvin 80-luvun kylmän sodan aikaiseen ydinsodan pelkoon. ”Se on jotenkin hallitsematon, etäinen, mutta toteutuessaan täysin katastrofaalinen.”

Toivo Maailman pelastaminen ilmastokatastrofilta tulee koko ajan vaikeammaksi. Toiviainen myöntää, että tällä hetkellä näyttää sille, että huonosti käy. Toivoa ei kuitenkaan ole vielä menetetty. ”Voi olla, että maailman ilmastojärjestelmä ei olekaan niin ankara kuin miltä se näyttää. Saattaa olla, että siellä on sitten kuitenkin jokin piilevä mekanismi, joka taistelisi lämpenemistä vastaan ja johtaisi siihen, että itseään ruokkiva lämpenemiskierre ei laukeaisikaan.” Selkeä toivoa antava signaali tulee yhteiskuntien heräämisestä toimenpiteisiin. Toiviaisen mukaan maailman valtioiden olisi tultava järkiinsä ja ryhdyttävä leikkaamaan päästöjä todenteolla. Positiivisia merkkejä on näkyvissä. Mm. USA ja Kiina ovat muuttumassa radikaalisti tässä asiassa. ”Tämä toivo kulminoituu joulukuussa Kööpenhaminassa, missä pidetään iso kansainvälinen ilmastokokous. Se tulee kyllä olemaan maapallon kohtalonkysymys, mitä siellä tapahtuu.” Tärkeä muuttuja tulevaisuuden kannalta on myös se, että bisnesmaailma on herännyt ilmastokysymykseen. Kasvihuonekaasupäästöjä vähentävän tekniikan uskotaan jo yleisesti olevan tulevaisuuden ”big business”. Ihmisten yksilötason ratkaisut ovat myös merkki paremmasta ja ne antavat toivoa. Erityisesti Toiviaista on rohkaissut laaja palaute, jota hänen kirjastaan on tullut. ”Minulle on tullut paljon sellaista palautetta, että luettuaan kirjan on muuttanut maailmankatsomustaan ja oma elämä on muuttunut. Kyllä se kertoo, että

jotain on saavutettu ja että muutosta on tapahtumassa.”

Diagrammi kuvaa maailman ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta viime jääkausijaksojen aikana, vuonna 2007 ja ennusteita

Ihmismielen mekanismit Toiviainen on käynnistänyt uuden kirjahankkeen, jonka työnimenä on ”Ilmastouhka ja ihmismieli”. Tarkoituksena on avata ihmisten ajattelun mekanismeja. On tärkeää ymmärtää, mitä ihmisten pään sisällä mahdollisesti tapahtuu vaaran uhatessa. ”Minun mielestä päättäjien pitää tiedostaa se, miten ihmisen mieli odotettavasti reagoi näihin kysymyksiin ja minkälaisia henkisiä kulttuurisia syvällisiä myllerryksiä, ajatuksia ja odotuksia tässä voi olla edessä.” Toiviainen on pohtinut myös sitä kuinka paljon epävarmalla tulevaisuudella on osuutta nykypäivän mielenterveysongelmien määrään ja ihmisten ahdistuneisuuteen. ”Olisi hyvä tietää onko esim. nuorten psyykkisellä oireilulla yhteyttä tulevaisuuden uhkiin. Nyt hyvinkin yleinen psyykkinen oireilu, depressiot ja loppuun palamiset on selitetty vain työelämän ja yhteiskunnan vaatimusten kasvulla, lisääntyneellä kiireellä ja kilpailulla.” Alitajuisesti ympäristön kannalta kestämätön kulutus ja elintaso muodostavat ristiriidan oman elämätavan ja tulevaisuuden uhkien välille. Toiviainen epäilee näiden asioiden olevan koko ajan lisääntyvä syy psyykkisille oireille ja pahoinvoinnille.

Teksti: Arto Mansikkavuori Kuvat: Jukka Kyrömies Lähteenä on käytetty myös teosta: Pasi Toiviainen, Ilmastonmuutos. Nyt. Otava 2007 Pasi Toiviaisen blogi löytyy osoitteesta: http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/ tiede-blogit/ilmastonmuutos

vuodelle 2100 (Toiviainen 2007, 135)


- 10 -


Kevät

sielun helmiä

Aurinko lämmittää Luonto puhkeaa kukkaan. Linnut laulaa. Käki kukkuu. Tuuli on lempeä. Askel on keveä. Siinä se on, Kevät! Pirkko R.S.

Kohtaaminen

Taasen talvi takana uusi odottaa nurkalla kevään kultaamalla poskella kimaltaa räystäältä pudonnut pisara hirsien helmassa auringon puolella maa tuoksuu uudelta alulta katti kiertelee merkaten reviiriään ja hankeen jää höyryävä reikä valo paljastaa pimeyden pelottomat kasvot – ja miksi aina , vuosi vuodelta – uusi siunattu kevät tuntuu jo tullessaan liian lyhyeltä Eikö koskaan ole hyvä? Onko aina onnentunne jo odottaessa ohi? Ei elämä niin julmaa…

Pikkuparvekkeen hämärässä tupakka ja minä alhaalla ihmislajin tuhannet jäljet harmaassa lumessa Vastapäätä matala arkinen talo jota kirkoksi kutsutaan Tyyni ilta kaipauksen rutistus vaipumassa hiljaisuuteen, rukoukseen: Kiitos Äkisti kohtaan hämmentyneen katseen Cityjänis istuu hievahtamatta kadun sohjossa tapittaa ylös kohti kuin vaatien vastausta: Onko tämä unta vai totta Oletko sinä vai olenko yksin tässä luomakunnassa?

Sirkka Kyrömies

Kunpa sen tietäisin Samaa me pohdimme sinä siellä alhaalla tarkkana korvat sojossa kuin antennit minä kolmannen kerroksen parvekkeella keho ja mieli lurpallaan Sinä jatkat matkaasi pitkin loikin: mitäpä tuosta! Minä hymyilen, vihdoinkin Nämä kaiteet eivät sulje minua pois Riitta-Liisa

- 11 -


Psykiatrisia sairaaloita tarvitaan Psyykkisistä sairauksista kärsivät tarvitsevat omat sairaalansa. Tätä mieltä on Susanna Pyörtänö sairaaloiden lakkautussuunnitelmista . Ensimmäinen kansallista mielenterveysja päihdesuunnitelmaa pohtinut työryhmä on saanut työnsä valmiiksi. Se esittää peruspalveluministeri Paula Risikolle luovuttamassaan vuoteen 2015 ulottuvassa

ehdotuksessaan psykiatristen sairaalapaikkojen vähentämistä 4500:stä 3000:een, psykiatristen sairaaloiden vähittäistä lakkauttamista ja osastojen siirtämistä yleissairaaloiden yhteyteen. Susanna Pyörtänön, 33, mielestä mielenterveyspotilaat tulee hoitaa omissa sairaaloissaan ja paikkoja tulee lisätä niiden vähentämisen sijaan. ”Nyt sairaalasta kotiutetaan usein va-

jaakuntoisena, kun osastolla on täyttä. Sairaalapaikkoja on yksinkertaisesti liian vähän”, Susanna toteaa.

”Nyt sairaalasta kotiutetaan usein vajaakuntoisena, kun osastolla on täyttä.” Monia sairaalajaksoja takana Susanna sairastui psyykkisesti nuorena. Hänellä, samoin kuin avomiehellä, on pitkältä ajalta kokemuksia sekä sairaala- että avohoidosta. ”Kun on huonossa kunnossa, avohoito ei riitä, täytyy päästä sairaalahoitoon, lepäämään, kuntouttamaan omaa mieltä.” Susanna oli ensimmäisen kerran sairaalahoidossa 19-vuotiaana, Lapinlahden sairaalassa. Susanna on ollut useita kertoja hoidossa Hesperian ja Auroran sairaaloissa, Hesperiassa kerran 11 kuukautta pakkohoidossa. Hoidosta hänellä on vain hyvää sanottavaa, jos sitä vain olisi riittävästi. ”On iso kynnys lähteä Auroran poliklinikalle, kun niin helposti käännyttävät pois”, Susanna kertoo kokemuksistaan. Susanna ei tiedä, mistä sairaalahoitoon johtava ahdistus johtuu: ”Tulee ikäviä ajatuksia, itsetuhoisia, seinät kaatuvat päälle. Silloin avohoito ei riitä. Sairaalasta saa apua. Sairaala tuo turvallisuuden tunnetta. Avohoito auttaa sen jälkeen kun on kuntoutunut. On ollut onni, että minulla on ollut kymmenen vuotta sama hoitohenkilö avohoidossa”. Susanna toivoo, että toisillakin olisi asiat yhtä hyvin. Hän tietää, ettei näin ole.

Susanna on ohjannut viikoittain kokoontuvaa kankaanpainantaryhmää Helmin Siilitien jäsentalolla jo yli viisi vuotta.

- 12 -


Viimeksi Susanna oli Aurorassa vain muutamia viikkoja sitten, viikon jakson. Hän toteaa, että sairaalassa henkilökunnasta on pula. ”Voisivat useammin käydä kysymässä, miten tänään voit. Täytyy itse kääntyä heidän puoleensa, mikä voi olla vaikeaa, kun makaa sängynpohjalla.”

Ympäristö ja ulkoilu tärkeää Jos työryhmän esitys psykiatrian osastojen siirtämisestä yleissairaaloiden yhteyteen toteutuu, iso kysymys on, minkälaisessa ympäristössä psyykkisesti sairaita ihmisiä tulevaisuudessa hoidetaan. Tärkeä osa hoitoa nykyisin on ulkoilu puistomaisessa ympäristössä. Susannakin pitää tärkeänä ulkoilumahdollisuutta. ”Avo-osastolla on tärkeää kun pääsee ulkoilemaan, tunnin ajan kolme kertaa päivässä. Pyrin käyttämään sen mahdollisuuden, ulkoilu puistossa auttaa kuntoutumisessa.” Susanna toivoo sairaaloihin myös enemmän aktiviteetteja, taideterapiaa, keskusteluryhmiä ja musiikinkuuntelua. ”On myös hyvä ettei tarvitse tehdä mitään, jos on huono olo”.

Elämänkumppani tukena Vaikeaa aikaa Susannalle oli äidin kuolema pari vuotta sitten. Silloinkin ahdistavat ajatukset veivät sairaalaan. Äiti oli Susannalle tärkeä ihminen. Koti oli rikkinäinen, isä joi, äiti teki kahta työtä. ”Äiti on ollut elämän varrella tukena. Kannan nyt häntä sydämessäni”, Susanna sanoo kaipausta äänessään. Susanna asuu avomiehensä kanssa ItäHelsingissä omassa asunnossa. ”Elämässä on helpompaa, kun on löytänyt elämänkumppanin, jolla on samanlaisia sairauksia kuin itsellä. Voi olla toiselle lohtuna ja tukena.” Susanna valittaa, että hänen avomiehensä kotiutetaan sairaalasta aina liian aikaisin: ”Kun on huono olo, otetaan Auroraan, mutta kun vähän alkaa eheytyä, laittavat ulos. Liian varhain, pitäisi olla pitempi jakso. Sitten hän on pari viikkoa kotona ja uudestaan on edessä sairaalareissu. Paikkoja on vähän ja niitäkin vähennetään, kun pitäisi lisätä”, Susanna tuumaa.

”Elämässä on helpompaa, kun on löytänyt elämänkumppanin, jolla on samanlaisia sairauksia kuin itsellä. Voi olla toiselle lohtuna ja tukena.”

Tavoitteena osa-aikatyö Koska Susannalla ei ole työhistoriaa, hän saa pelkkää kansaneläkettä, 518 euroa kuukaudessa. Se on vähän hänen mielestään, mutta hän iloitsee siitä, että eläkkeen päälle saa ansaita 588 euroa kuukaudessa ennen kuin eläke pienenee. Susanna on ollut Sörnäisissä toimivan Klubitalon toimesta tukityöllistettynä siivoamassa Paloasemaa. Kokemus oli niin hyvä, että Susanna yrittää nyt saada töitä itsenäisesti. Haastattelua seuraavana päivänä oli edessä työhaastattelu. ”Vähän jännittää”, Susanna myöntää. Iloinen uutinen tulee viikkoa myöhemmin työhaastattelu oli mennyt hyvin ja Susanna on saanut työpaikan siivousfirmasta.

Helmistä saa voimaa Susanna pitää kankaanpainantaryhmää Helmin Siilitien jäsentalolla. On pitänyt jo

- 13 -

yli viisi vuotta, eikä ole kyllästynyt: ”Se on kivaa. Ihmisistä saa voimaa, tykkään olla ihmisten kanssa. On kivaa ja tärkeätä, että on tällainen paikka, jonne voi tulla, ettei jää kotiin makaamaan. Täällä saa vertaistukea. Voi tulla vain olemaan, juoda kahvia, lukea lehtiä ja halutessaan voi osallistua ryhmien toimintaan”. Hän pitää tärkeänä myös jäsentalojen lounastarjoilua, kolmella eurolla saa hyvän aterian. Susanna ja hänen avomiehensä ovat liittyneet Saalem-seurakuntaan. ”Uskosta saa voimaa ja turvaa”, Susanna toteaa. Hän kertoo heidän käyvän seurakunnan sunnuntaijumalanpalveluksissa. Ihmisistä ja uskosta Susanna saa voimia pärjätä ja päästä eteenpäin elämässä.

Teksti: Seija Paakkunainen Kuvat : Arto Mansikkavuori


Mainossivu 1


Hyvää hoitoa psykiatrian poliklinikalla Päätin jututtaa psykiatrian poliklinikan osastonhoitaja Tiina Kamulaa psykiatrisen hoidon nykytilanteesta. Kamula on minulle tuttu Leponex-ryhmästä, jota hän ohjaa yhdessä toisen hoitajan kanssa. Leponex on lääke, joka vaatii tarkkaa seurantaa laboratoriokäyntejä myöten. Käyn itse ryhmässä kerran kuukaudessa ja koen olevani hyvässä hoidossa. Erityisen hyvä asia on ollut se, että lääkäri on pysynyt samana jo verrattain pitkään ja vastaanottoajan saa hänelle kohtuullisen nopeasti.

Ryhmä on osoittautunut omalla kohdallani hyväksi hoitomuodoksi. Ryhmässä on mukava luottamuksellinen tunnelma. Olemme käsitelleet niin terveellisiä elämäntapoja kuin myös puhuneet sairaudestamme, skitsofreniasta. Kamula on myös havainnut ryhmän hyödyt ja antaa ruusuja nykyiselle hoitomuotojen kirjolle.

Nuoriin panostetaan paljon Psykoosiin ensimmäistä kertaa sairastunei-

den nuorten hoitoon kiinnitetään paljon huomiota. ”Tällä ehkäistään sairauden vaikeutuminen. Nuoria pyritään kuntouttamaan ja heille järjestetään aluksi tiiviitä yksilötapaamisia ja ryhmämuotoisia hoitoja sekä kartoitetaan heidän tilanteensa.”, Kamula kertoo. Toimenpiteiden tarkoitus on, että tilanne vakiintuu. Hoidossa panostetaan psykososiaaliseen puoleen niin, että oireet lievittyvät tai katoavat kokonaan. ”On tärkeää, että elämä olisi mahdollisimman normaalia ja hyvää. Tarkoituksena on luoda jokaiselle verkosto, että voi olla paljon toisten kanssa tekemisissä.”, Kamula toteaa.

Monenlaista hoitoa Tällä hetkellä osa mielenterveyskuntoutujista käy psykiatrian poliklinikan ryhmissä tai yksilövastaanotoilla ja osa saa hoitonsa terveysasemilla. Kelan tukemaan yksilöterapiaa on vaikea saada. Varsinainen psykoanalyysi ei sovi skitsofreenikoille, sen sijaan hyödylliseksi on havaittu psykoedukatiivinen lähestymistapa. Oman sairauden ymmärtämisen lisäksi tärkeää on, että kiinnitetään huomiota elämän perusasioihin (ihmissuhteet, mielekäs tekeminen, unirytmi) ja huolehditaan ne kuntoon. Tärkeää on kognitiivisten taitojen ylläpitäminen esimerkiksi lukemalla, harjoittelemalla muistia tai tekemällä sanaristikoita. ”Murtunut jalkakaan ei parane ennalleen ilman kuntoutusta.”, Kamula muistuttaa. Tärkeää on myös säännöllinen lääkitys, jonka pois jättäminen voi pahentaa oloa psykoosiin joutumiseen asti. Skitsofreenikoiden hoito on mennyt jo pitkään parempaan suuntaan. ”Yleisesti ottaen psykoosiin sairastuneille on tarjolla parempaa hoitoa kuin kymmenen vuotta sitten.”, Kamula sanoo.

Teksti: Paula Piirros: Peku R.

- 15 -


humalassa Kaksoisdiagnoosi hämmentää järjestelmää ja asiakasta Stakesin suorittamissa päihdetapauslaskennoissa on kysytty, onko asiakkaalla todettu myös jokin muu kuin päihteisiin liittyvä mielenterveyden häiriö. Tällaisia häiriöitä raportoitiin lähes 40 prosentilla haastatelluista. Kaksoisdiagnoosilla tarkoitetaan kiteytetysti päihderiippuvuuden ja mielenterveysongelman yhtäaikaista ilmenemistä samalla henkilöllä. Päihderiippuvuuden kohteena voi olla alkoholi, huumeet tai lääkkeet. Usein kaksoisdiagnoosiasiakkaat ovat monipäihderiippuvaisia, eli riippuvaisia useammista eri päihteestä. Tyypillisiä mielenterveyden häiriöitä kaksoisdiagnoosiasiakkailla ovat masennus, persoonallisuushäiriöt, ahdistuneisuushäiriöt ja psykoottiset sairaudet, kuten skitsofrenia. Ongelmat voivat esiintyä toisistaan riippumattomina tai riippuvaisina. Tämän ryhmän hoito kuuluu sekä sosiaali- että terveystoimen vastuulle, mikä ai-

heuttaa hämmennystä. 2000-luvulla hoitojärjestelmiä on pyritty uudistamaan tätä kansalaisryhmää ajatellen mm. Polku-projektissa, mutta onko lähtökohta eli diagnostiikka ajan tasalla?

Kuin mustassa Pekassa Kaksoisdiagnoosiasiakas kuuluu sekä päihde- että mielenterveyspalveluiden piiriin ja tästä syystä jääkin usein vastuualueiden väliin. Toinen kuilu, johon kaksoisdiagnoosiasiakas voi pudota, on sosiaali- ja terveyspalveluiden välillä. Ongelmat syntyvät palveluja yhdistettäessä, koska rahoittajina

Pertin tarina

käyttää lääkkeitä, kun mitään masennusdiagnoosia ei ollut tehty, enkä mielestäni ol-

Yksityisyrittäjä Pertti (nimi muu-

lut masentunut, stressaantunut vain. Lääkäri

tettu) kävi 90-luvulla A-klinikan sosiaaliterapeutin

ovat eri tahot. ”Pelin henki oli kuin mustassa Pekassa: se joka jäi asiakkaan kanssa yksin oli hävinnyt pelin. Kontaktit päihdepuolelle olivat vähäisiä ja henkilöstön päihdeosaaminen oli vähäistä”, mietti Polku-projektin päätöstilaisuudessa Niemikotisäätiön toiminnanjohtaja Seppo Eronen. Päihdehuollossa on totuttu ajattelemaan alkoholiin liittyvän lähinnä sosiaalisia ongelmia, kuten asunto, työ ja perhe, ei niinkään mielenterveysongelmia. Päihdehuolto rakennettiin alun perin sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Mielenterveystoimistoissa puolestaan saatetaan unohtaa, että alkoholilla esimerkiksi lievennetään jännitystä ja pelkoa kohdata muita ihmisiä. Sosiaalisesti eristäytyvänä mielenterveysongelmasta kärsivä usein viihtyy ja tuntee tulevansa hyväksytyksi liikakäyttäjien parissa, joiden keskuudessa käyttö on pääasia. Lisäksi koetaan

vastaanotolla

ujouden ja sosiaalisten pelkojen takia. Vuosi-

tä. Viikossa ei kuitenkaan ollut tapahtunut mitään. Sitten alkoi tapahtua.

suutahti ja soitti päivystykseen ilmoittaen, että kohta sinne tulee herra, jolle on annettava kaikki R-näytetabletit. Päivystys epäröi, mutta

kymmenen lopulla terapeutti vaihtui ja uusi

Parin viikon päästä join kuin sieni. Sain

lääkärillä tuntui olevan valtaa. Sain siis hal-

totesi yksikantaan, että Pertti ei kärsi jännittä-

kotona jonkinlaisen alkoholiepilepsiakohta-

tuuni enemmän kuin tappavan annoksen lää-

misestä, vaan masennuksesta. Ja sitä on hoi-

uksen ja jouduin sairaalaan. Olin 54-vuoti-

kettä. Minusta haluttiin selvästi päästä eroon.

dettava lääkityksellä.

as ja käyttänyt alkoholia kolmisenkymmen-

Kun sairaanhoitaja seuraavan kerran ky-

Pertti kertoo: ”Kokeilin jotakin serotonii-

tä vuotta, eikä tällaista ollut vielä kertaakaan

seli kuulumisia, kerroin, että en ollut ottanut

nia. Olo tuli välinpitämättömäksi, join hervot-

tapahtunut. A-klinikalla asian ei katsottu liit-

lääkettä, koska minulla ei ollut masennus-

tomasti ja menetin parhaan asiakkaani. Lope-

tyvän lääkitykseen. Käytin SSRI-valmisteita

diagnoosia. Hoitaja suuttui, katsoi papereita-

tin varoituksista huolimatta lääkkeen käytön

yhteensä kuusi vuotta. Niiden aikana jouduin

ni ja parahti että ”täytyyhän sinulla olla ma-

omaehtoisesti ilman oireita.

viisi kertaa kadulta tiedottomana juoppoput-

sennus, kun olet syönyt S:ää”.’ Sitten hän me-

Keväällä 2000 koin vaikean burn-outin,

kaan. Sellaistakaan ei ollut sattunut ennen

ni puhumaan lääkärin kanssa, tökkäsi tultu-

mikä on melko tavallinen juttu yksinyrittäjillä.

lääkitystä eikä sen jälkeen, kun vihdoin oma-

aan kouraani taas jonkin uuden purkin ilman

Totuttuun tapaan menin A-klinikan päivystyk-

ehtoisesti lopetin sen.

käyttöohjetta ja sanoi, että minut lähetetään

seen ja ilmoitin kärsiväni vaikeasta jaksamat-

Syksyllä 2002 kävin A-klinikalla katkaisu-

tomuudesta – en siis masennuksesta. Kerroin

hoidossa ja kuntoutuksessa. Kuntoutusvai-

Kun seuraavan kerran tapasin A-klinikan

ajatelleeni, että ehkä jokin lääkevalmiste aut-

heessa tapasin ensi kertaa lääkärin, joka oli

sosiaaliterapeutin, hän täytätti minulla BDI-

taisi. Sain reseptin S-nimiselle valmisteelle ja

määrännyt minulle S:ää kaksi ja puoli vuotta

lomakkeen, ja kertoi minun sen mukaan kär-

kehotuksen tulla näyttäytymään viikon pääs-

aikaisemmin. Ihmettelin, miksi minun pitää

sivän keskivaikeasta masennuksesta. No eipä

- 16 -

nyt psykiatrian poliklinikalle.


että liikakäyttäjän leima on jollain lailla parempi kuin mielenterveysongelmaisen.

Yksilön vai järjestelmän kaksinaisuus? Polku-projektin päätöstilaisuudessa A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Pekka Heinälä arveli kaksoisdiagnoosin kertovan ennemminkin häiriintyneen palvelujärjestelmän kuin yksilön ongelmista. Valitettiin myös, että ilmiö muistuttaa märkää saippuaa, josta ei saa otetta. Esimerkkitapauksemme Pertti on yleensä salannut diagnoosinsa muilta ihmisiltä. Ne, jotka uskaltavat puhua diagnooseistaan avoimesti, tuntevat olevansa väliinputoajia - eivät vain hoidon suhteen, vaan myös muiden kuntoutujien seurassa. Yksinomaan mielenterveysdiagnoosin saaneet kuntoutujat eivät tahdo hyväksyä hen-

kilöä, joka on diagnosoitu alkoholin käyttäjäksi. Vastaavasti ”tavalliset juopot ” vierastavat henkilöä, jolla on diagnosoitu mielenterveysongelma.

Ihminen on yksilö ja kokonaisuus Tervalammen kuntoutuskeskuksen psykologi Helinä Salokari toteaa, että kaksoisdiagnooseja ihmisillä voi olla, voi olla kolmoisdiagnooseja ja vaikka monidiagnooseja, jos ihmisellä on useampia psyykkisiä ja ruumiillisia sairauksia. Mutta ennen kaikkea jokainen ihminen on yksilö ja samalla kokonaisuus, jolla on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen puolensa. ”Useimmiten mielenterveys- ja päihderiippuvuutta voidaan pitää rinnakkais- tai limittäisongelmana. Alkoholin liikakäyttö voidaan aina nähdä oireena mielentervey-

ihme siinä vaiheessa. Neuvottelun jäl-

diagnoositapausta ei kannattanut kun-

keen sovimme, että jos alan käyttää R:ää

touttaa; olin yksin asuva kuusikymppi-

ja menen Laakson päiväsairaalaan, saan

nen mies, käytin liikaa alkoholia ja olin

väliaikaisen B-lausunnon sairauspäivära-

ollut psykiatrisessa hoidossa. Tämän oi-

haa varten. Minulla oli kiire, koska tarvit-

valluksen jälkeen en ole herännyt yhtään

sin lausunnon taloudellisista syistä. Tun-

aamua ilman itsemurha-ajatusta.

sin kuitenkin joutuneeni ikään kuin kiris-

No eläkeratkaisu sitten löytyi sosiaa-

tyksen kohteeksi ja joutuvani toisinajatte-

litoimesta, eikä suinkaan terveydenhuol-

lijana psykiatriseen pakkohoitoon.

losta, josta oli ollut pelkkää harmia. Sain

Kävin Laakson psykiatrisella polikli-

lopulta työkyvyttömyyseläkkeen eläke-

nikalla silloin tällöin psykiatrin vastaan-

selvitysyksikön kirjoittamien lausuntojen

otolla. Hän ei ymmärtänyt vakuutus-

avulla. Vihdoin diagnoosissani oli mainit-

asioista tuon taivaallista. Lääkärin lau-

tu sosiaalisten tilanteiden pelko masen-

sunnoista saatiin eläkelaitoksessa syy

nuksen ja alkoholiriippuvuuden lisäksi.

päätellä, että työkyvyttömyyteni ei joh-

Testien perusteella aivoistani ei onneksi

tunutkaan eläkelaissa tarkoitetusta ”sai-

näkynyt jälkiä alkoholinkäytöstä.

raudesta, viasta tai vammasta”. Eläke lo-

Työkyvyttömyyseläkettä puollet-

petettiin ja jouduin työttömäksi.

tiin koska olin ollut työelämän

Yritin tuloksetta päästä eläkelaitoksen

kuntoutustarvekartoitukseen.

ulkopuolella jo pitkään.”

Kun

sain puhelimessa kiinni eläkelaitoksen kuntoutussuunnittelijan,

ymmärsin

ri-

vien välistä mistä oli kysymys. Kaksois-

- 17 -

den häiriöstä. Toisaalta se voidaan nähdä henkilön itselääkityksenä masennusta tai ahdistusta vastaan.”, Salokari toteaa. Porrastetun integroidun hoitotavan mukaisesti päihderiippuvuutta hoidetaan ensin, niin että asiakas on juomatta puoli vuotta ennen mielenterveyskuntoutukseen ryhtymistä. Jos masennus ja ahdistus jatkuvat juomisen lopettamisen jälkeen, voidaan suuremmalla varmuudella puhua mielenterveysongelmasta päihderiippuvuuden sijaan. Juomattomuudella voidaan myös varmistaa, että henkilö sitoutuu mielenterveyskuntoutukseen eikä jätä käymättä hoitovastaanotoilla Huolimatta siitä, että painopiste siirtyy päihdeongelmasta mielenterveysongelmaan, hoidon olisi oltava jatkuvaa ja keskeytyksetöntä. ”Nykyisen palvelujärjestelmän heikkous onkin ehkä siinä, että päihdekuntoutuksessa ei ole jatkuvuutta. Hoitojatkumoa voitaisiin ehkä kehittää soveltamalla päihdehuoltoon samanlaista päiväsairaalatoimintaa kuin mielenterveyskuntoutukseen. A-klinikoiden päivätoiminnalla on nykyisellään tärkeä tehtävä kuntoutuksen jatkuvuuden kannalta.”, Salokari sanoo. Periaatteessa mielenterveys- ja päihdeongelmat diagnosoidaan alustavasti perusterveydenhoidossa, josta asiakas saa lähetteen erikoissairaanhoitoon (psykiatrian poliklinikalle) tai kehotuksen ottaa yhteys A-klinikkaan. Asiakas voidaan ohjata myös A-klinikalta terveydenhoidon puolelle, mikäli tämä katsotaan tarkoituksenmukaisemmaksi. Pertin ja muidenkin hämmentyneiden luukulta toiselle kulkijoiden elämää voisi kuitenkin helpottaa, jos takaiskujen sattuessa ei automaattisesti alettaisi miettiä uutta lääkitystä tai hoitopaikkaa, vaan täsmennettäisiin itse diagnoosia. Teksti: Juhani Weijola Kuvitus: Satu Nykopp


sielun helmiä

Menkää minne haluatte Pieni meditoija

Kultaomenat

Pieni loiskahdus, ja olet haavissani.

Uskallanko ajaa sinut pimeään ja kylmään? ”Liimaudun sinuun.” Hei! Me lennetään. Ja kultaisia omenoita putoilee sänkyymme.

Minä vain meditoin. Suuri kala olet, isokenkäinen. Mitä sinullekin teen?

Ikkuna on avoin tähtikirkkaaseen yöhön, jossa kuukin rientää rataansa.

En enää meditoi Tartun käteesi. Mennään kotiin.

R. Peltokangas

Menkööt muut minne haluavat. Minä pysyn tässä ja uneksin vieraista maista, niiden nähtävyyksistä. Minkälaista on sake, entä tequila. Ei niin tulisia juomia näin aamusta, kun silmissäni on vielä unihiekkaa, enkä tiedä, onko maanantai vai tiistai. Muut menkööt, minne haluavat, mutta minä olen tässä. R. Peltokangas

R. Peltokangas

Taulu Kuinka kiehtovaa: Raskaat rosoiset antiikkiset raamit vailla maalausta kuvaa peiliä vain valkoinen tila kauneuden ympäröimänä tila johon kuvitella maalauksensa maailmansa peilinsä kuvansa peilikuvansa

Ullakolta sen löysin, vanhan, pölyisen laatikon, lasikantisen istahdin keinutuoliin ja aivan liikutuin, kun teidät perhoset siinä näin niin kuin tämäkin nokkosperhonen, teki itsemurhan ja tämä tässä näin, sitruunaperhonen, hänestä tuli alkoholisti mutta tämä iso ja komea, ritariperhonen, menestyi, rikastui, rakastui, mutta enpä tiedä, onko hänkään onnellinen? mutta tämä sinisiipi, on rakkaimpani kiltti, pieni, arka, herkkä ja siro ja tämä julma maailma hänet melkein lannisti ja musersi sinisiipi, joka toisen siipensä menetti, mutta kullanarvoiset tuntosarvensa säilytti ja kaipasi vapautta ja sitä hän sai Tanja T.

nyt omanlaisena eilen huomenna joskus alati omansa

Lotta

Riitta-Liisa


Vanha kansa ja sanan mahti Tänä vuonna on kulunut 160 vuotta ns. Uuden Kalevalan julkaisemisesta. Kalevala ei ole ainoastaan juhlavuosiretoriikkaa, eikä siitä innoituksensa saavat ihmiset ole vain kansallisromantiikan tai tuohivirsufolkloren ihailijoita. Tämä eepos pystyy nykyäänkin avaamaan suomalais-ugrilaisen kollektiivitajunnan salvat ja näyttämään nykyajan ihmiselle väylän mielen syvemmille vesille. Vanha kansa puhui sanan mahdista ja uskoi puhutun sanan maagisella voimalla voitavan vaikuttaa asioihin, niin luonnonvoimiin kuin kanssaihmisiin ja villipetoihinkin. Muistumat ja kaiut tästä on löydettävissä Kalevalan loitsurunoista. Elias Lönnrot on punonut kansanrunojen toisinnoista sommittelemansa eeppisen materiaalin sekaan loitsurunostoa ja syntysanoja. Manaukset, loitsut ja syntysanat on vuosien saatossa yritetty määritellä harmittomiksi loruiksi ja lallatuksiksi, joita pakanallisuuden ja taikauskon taakseen jättänyt ”sivistysihminen” ei huomioi eikä ymmärrä. Mutta jos tähän suomalaisen tietäjän sana-arsenaaliin edes hieman syventyy, ei voi olla huomaamatta, että tällä Kalevalakielellä on yhä voimansa!

Harjoitus ”Karhun syntysanat” ”Miss on Otso synnytetty, mesikämmen käännytetty Tuoll on otso synnytetty, mesikämmen käännytetty Luona kuun, tykönä päivän Otavaisen olkapäillä Kultaisessa kätkyessä Hihnoissa hopeaisissa Päällä taivosen yheksän Päällä kuuen kirjokannen Sielt on maahan laskettuna.”

Juhlavuoden kunniaksi palaamme Kalevalaan ja vanhan kansan viisauksiin seuraavissa HELMI-lehden numeroissa. Ateneumissa

on

laaja

Kalevala-aiheinen

näyttely meneillään (www.ateneum.fi) Stoassa toukokuussa maailman ensi-iltansa saa loitsuihin perustuva Sanan mahti teos (www.stoa.fi)

Teksti ja kuvakollaasi: Evi Excell Runo: Kalevala

Eeva

Jos olet alakuuloinen, voimaton ja haluat virkistyä ja voida paremmin, apu saattaa löytyä karhun syntysanoista: Keskity, seiso pienessä haara-asennossa paino yhtä paljon kummallakin jalalla ja polvet kevyesti koukussa, selkä suorana päälaki kohti taivasta. Hengitä rauhallisesti ja valmistaudu ottamaan karhun voimat vastaan. Hengitä sitten syvään sisään ja uloshengityksellä lausu Otson syntysanat painokkaasti. Mikäli pääset yhdellä henkäyksellä säkeet loppuun asti, tunnet sanoja seuraavan sisään hengityksesi voimallisena. Jos tämä oli liian helppo harjoitus, lausu syntysanat kahteen, kolmeen kertaan jos kanttia riittää!


Tammat Määki hinkusi hevose selkkä, vaik heppoi pelkkänki. Tuall Suamelinnass mee treenatti kummottos humman saa käymä ja pirättymä, menemä uurestas ja jarruttama jälle. Ja ei muut ku sama ratta taas: käymä ja pysähtymä, käymä ja pysähtymä! Tää sattus muute tapahtuma juur sinä vuan ku Suami voitti lätkäs kultta. Ai, ett mist mää sen ny voisi muka muista? No

mun ahtanpaikan kammost tiätyste! Kaupptorill ol sillo niimpaljo kauhjaste väkke, ettei meinattu lävitten päästä ku klohjatti hevossaappa kintuis juhlaruuhkas Viaporin lauttarannast kotti kohti.. Hevone o kuulkkas viisas ja tunteikkas elukka. Ei see yhtä tykänny tommosest venkoilus: men ny, pysähry, men taas…! Toi Amma-tamma ainaski hermostus iha tyk-

kenäs tämmösse päättämättömä ämmä ja päätt iha ite mimmottos mennä ja kuin koval faarttil. Hopoti kopoti, hopoti kopoti sitä sit laukatti tallill päite eikä mun auttanu humman päät mihinkä käänttä. Yritin kyl, mutt mul ol täys tyä sen seljäss pyssy. Vastaantulijoil mää vaahtosin vaa, ett äkki pois tiält, pois tiält ny, mää e hallitte tätä tamma ens alkkunkka, tää hyvähäs hallitte tykkenäs harteillans harottajaa! Keskenkasvuse hevoshullut kakarat mun ja karanne hevose kii saiva ja kiipelist päästivä tämmöse senioriämmäki.

Kummallise humma jälkke iha naissi tammoi Tallis ku tammal iha pikkase vaan meinasi näyttä kummone seni-ORI mää kans ole, ni jumat kekkulis ja siniseharmaa sukka ku tämä tamma kiilas munt oma ruhos ja senlautoje välii. Taas saiva kakarat appuun tulla, ku mää oikke surkkijaste pilttuussa parkusin. Siihe loppus tän ämmän hevosharrastus pitkäks aikka… Mut sitku mää äkkäsin ”TAMMAT” tuall Siilitiän Helmin ilmotustaulul, ni mää hunteerasin et mikä ettei…vois sitä taas yrittä… Kyse ol mainokse mukka vaa simmosist tammoist jokka suarittava oma elämätäs. Mää voisisi vaa kaikes rauhass töllöttä noit heppoi eikä mun tarttis mennä kahareisin istuma yhrenkä kavioeläimen selkkä. Lukke sanan TAMMAT sit etuperin tai takaperin ni ain o sama tulos… et kyl maar sit ol iha pakko munki lähte muire mukka ku kerra mää iteki ole vähä tämmöne nurinperone persoona. Vihro viimeistäs koitti helmikuun alku ja mää kävin ku kävinki Helmin helmoiss kattomass tammoi. Ei sunkka mee helmiläise missä Apassionaattass oltu - see ku olsis tullu liia tyyriiks - Bulevaartill Aleksanterin teatterin kellaris me vaa oltti. Jyrkän järeit kiärreportait myäte mee jourutti laskeutuma semmosse piäne ja pimjä kantti kertta kantti kokkose akkunattoma koppi. Sinne mittä oikkioit tam-

- 20 -


moi olsis mahtunukka! Pikku Aleksanteriks sitä kellari tituleerattikin. Hyvä ku senttäs muutami tualei ol yleisö varte varattu tual pual ja täll pual seinä. Olemattoman piän näyttämö ol keskell ikänku piänmuatosess antikin amfiteatteris konsanas. Sit sammusiva kaikk valot ja mää istusi muiren mukan iha pimjäs ja mää ku vähä ole tämmöne enne syntymätän säikähtäny ni mull rupes miälikuvitus laukkama.

Persuksist pala pois! Mää oli istunu vahinkoss hevosten pääl, ku siihe tualill, mihi mää mun ahterin annoi laskenttu, ol tällätty simmone paperläpyskä, joho oli rintattu kuva neljäst erilaisest hevosest. Mitäs jos nee olivakki niit kreikkalaises mytolokias mainittui Diomedeen tammoi….Voi kauhistukse kanahäkki senttäs! Mää peljästysi ett ei sunkka mult vaa ny ollu haukattu persuksist pala pois… Neljä niit Diomedeen tammoiki oli ja nee oli villei ja hillittömi eikä nee mittä ruaho syäny vaa iha ehta ihmise lihaa. Vaivihka mää kiskasi prosyyrin mun peffan alt ja koitin olla sen näköne ku en olsis moksiska vaik persuksist pala puuttuiski.

Sit mää kekkasin…No just juu ja jestaba jebulis! A ja A, B ja B…siin sitä oltti… Aleksanteri ja Aleksanteri! Bulevardi ja Bukefalos! Vähä niinku yks ynnä yks. Vanhemmall Aleksanterill, sill Aleksanteri Suurell ol oma varjotas pelkkävä Bukefalos nimine ratsu, joka kuulema ol Diomedeen tammoje jälkeläinen, mut onneks ny istuttinki senttä iha toisel Aleksanteril nimetys paikass. ”Ku kelaa, ni relaa” o mun yks motto. Mää kelasin ja muistin, ett Herakles urotyänään pyydysti Diomedeen tammat ja syötti sit niill niire entise omistaja, Traakian jättiläiskuninkkan. Kuin traakist homma tommone enä onkka! Kyl maar nee tamma ny jättiläisest tarppeks saiva murkina, mitä ne ny enä mun piänt pylly purema. Ja olis se ollu aika nolo juttu jos mää olsisin Seijalt menny kysymä teatterin jälkke, ett katos ny puuttuk mult persuksist pala? No Seija olsis tiätyste sanonu, et mist hää sen ny vois tiättä ku ei ol ikän nähnykkä mun suksi. Ei ol yhres hiihretty! Helmiläise o siit mukavi ihmissi kunnei ne men toise hullutte mukka. San mun sanone, et see jos mikä o oivallise tukeva vertaistukke.

- 21 -

Mää ajattelin tehrä tähä lehte arvostelun Annukka Öljymäen ohjamast ja käsikirjottamast näytelmäst ”TAMMAT”. Mut niinku näkky en ol päässy alkku pitemmälle ja ny mull ruppe olema jo kiirus muihi hommi…Vaa ol siäl muitki helmiläissi näytöst kattomas, jospas joku vois näyelmän helmenkirkkast sisällöst kirjotta seuraava lehte. Semmää vaa viäl sanon, ett mää tykkäsin kyll TAMMOIST oikke kovaste. Siin ol tämän päivän ihmisel oivallist assia ja masennuksest kärsivill valtavaste tulevaisuuretoivo …ilman terapeutti voi saara paremppi oivalluksi ku terapeutin kaa ku vaa assioist jutellan.

Kirjoitti Nyyperin Rutta Piirros: Rutta, Grafiikkatyö: Lotta Lindroos

Tammat oli Aleksanterin teatterin ohjelmistossa 17.1.-7.2. Esityksen ohjaaja ja käsikirjoittaja oli Annukka Öljymäki. Hän opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulun esittävän taiteen koulutusohjelmassa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi (AMK).


Mainossivu 2


on vapaa. Sarjakuvan aihe, koko ja toteutustapa kokoon (lehden aukeama). Ainoa rajoitus on, että työ mahtuu A3Arvostelussa painotetaan töiden mieltä, hauskuutta ja huumoria - mielenterveyden edistämistä, hyvää ta kantaaottavuutta - oivallusta ja osuvaa yhteiskunnallis letuomista - mielenterveyskuntoutujien arjen esil

Voittajatyö julkaistaan HELMI-lehden numerossa 3/2009.Voittajalle on luvassa myös 150 euron arvoinen lahjakortti piirustustarvikkeiden ostoa varten. Sarjakuvakilpailun sadosta voidaan lisäksi julkaista erillinen sarjakuvaliite.

ssä. Kirjoita työn taakse omat yhteystieLähetä tai tuo kilpailutyösi lehden toimitukseen elokuun loppuun menne haluat työn julkaistavan. Kilpailuun lätosi (koko nimi, osoite ja puhelinnumero) ja mahdollinen nimimerkki, jolla postitetaan kilpailun päätyttyä tekijöille. hetettyjen töiden julkaisuoikeudet on HELMI-lehdellä. Alkuperäiset työt

Näytteitä psykiatriasta

Kilpailutyöt voi lähettää merkinnällä: HELMI / Sarjiskilpailu, Pasilan puistotie 7, 00240 Helsinki

- 23 -

helmi


Pullon pohjimmaiset

kirjat

Marita Itäpuisto: Pullon pohjimmaiset Lapsi, perhe ja alkoholi, Kirjapaja, 2008 Riikka Juvonen: Mummon satukirja, Kirjapaja 2008 Aloitan kirjan kuvituksesta. Se on mielestäni onnistunut satumaisuudessaan. Kuvat ovat selkeitä ja uusiin satuihin houkuttelevia, lukija ja kuulija pääsevät niiden avulla ihan ikiomaankin satumaahan. Värit ovat taattua Juvosta, kauniita harmonisia ja iltaunettaviakin, jos kirjaa käytetään päivänpäätteeksi. Kirja koostuu erillisistä saduista, jotka on nivottu yhteen kehyskertomuksella pikku prinsessasta ja satuja lukevasta mummosta. Minua henkilökohtaisesti häiritsi siinä liiallinen prinsessailu. Satuihin kyllä kuului sulttaania ja aasiakin, prinsessaa ja prinssiä. Niissä eksoottisuus ja vieras kulttuuri niin ajallisesti kuin paikallisestikin oli aivan mainio asia. Sen myötä saa lasten sanavarastoon sellaisiakin ehkä outoja sanoja kuin seralji, moniavioisuus, tataariheimo ja moni muu. Saduissa on kiehtovuutta ja eettisiä kannanottoja moneenkin asiaan. Sehän on vain ansio, että kirjojen välityksellä avautuu pleikkareiden melukiire räimintä maailman lisäksi toisenlainenkin kuvitteluun ja keskusteluun houkuttava ympäristö. Eeva Helameri

Jaana Haapasalo: Kriminaalipsykologia, Ps-kustannus Kirja on tarkoitettu oppikirjaksi sellaisille, jotka työssään kohtaavat rikollisia ja heidän lähimmäisiään. Se on ensimmäinen suomenkielinen kirja, jossa alaa käydään

Maritta Itäpuisto on yhteiskuntatieteiden tohtori Kuopion yliopistosta. Hän on tutkinut alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa kasvaneiden lapsuudenkokemuksia. Kirjassa hän kertoo miten lapsi kokee vanhempansa juomisen, millaisia haittoja ja vaurioita lapselle aiheutuu ja millaisia esteitä on huomata ongelma. Kirjoittaja kertoo, että hyvin usein lapsi itse on se, joka haluaa piilottaa ja salata vanhemman päihdeongelman joko painostettuna tai vapaaehtoisesti. Salailu voi olla aktiivista ja tietoista, tai lapsi saattaa toimia muiden antaman mallin mukaan edes sitä ajattelematta. Tietyissä tilanteissa vanhemman juomisen salailusta näyttää olevan lapselle hyötyä tai se saattaa tuntua jopa väistämättömältä. Lapsi ymmärtää, että tieto alkoholiongelmasta saattaa ajaa perheen taloudellisiin ongelmiin. Työ toimii myös alkoholinkäyttöä hillitsevästi ja työpäivät ovat lapselle rauhallisempia ja mukavampia kuin vapaapäivät. Alkoholiongelman salaamiseksi tulkittu käytös voi johtua myös monenlaisesta kyvyttömyydestä. Aikuisten mittapuulla tarkasteltuna pienen lapsen kyky ilmaista kokemuksiaan on puutteellinen. Lapsen tieto juomisesta voi olla pirstaleista, koska vanhempi salaa alkoholiongelmaansa. Hän saattaa piilotella koulussa tai harrastuksissa vanhempien juomista, koska ei ole mukavaa olla tunnettu ”juopon lapsena”. Juomisen salaaminen vähentää siis todennäköisyyttä joutua kiusatuksi tai pilkan ja lei-

perusteellisesti läpi. Teksti on selkeää, mutta oppikirjan tavoin täynnä viittauksia tehtyihin tutkimuksiin. Rikosaloittain käydään läpi tavallisimmat rikoslajit, tekijät, psykologia ja mahdollisuudet estää näitä rikoksia kokonaan tai saman tekijän uusimana. Lisäksi pohditaan rangaistuksien vaiku-

- 24 -

maamisen kohteeksi. Usein vanhempien juomista peittää paksu hiljaisuuden suojamuuri. Lapsia usein painostetaan vaikenemaan. Lasten mielipiteet on helppo ohittaa. Usein vanhempi pyrkii ylläpitämään ja suojelemaan päihteidenkäyttöään manipuloimalla muita ihmisiä. Lapsia saatetaan pelotella esimerkiksi kotoa pois ajamisella, jos he kertovat juomisesta jollekin. Pitemmällä aikavälillä lapsi alkaa kokea kaiken ulkopuolisen uhkana ja alkaa omaksua vanhempansa vääristyneen maailmankuvan. Maritta Itäpuisto kertoo konkreettisin esimerkein miten lapsen avuntarpeen voi tunnistaa ja lasta auttaa ilman, että läheiset ja naapurit kuitenkaan muuttuvat kytiksi. Pullon pohjimmaiset -kirja ei ole mitään kurjuustutkimuksessa rämpimistä. Siinä todetaan yllättävästi, miten ihmiset jotka ovat kasvaneet alkoholiongelmaisen vanhempien kanssa, itse asiassa saattavat olla monin tavoin vahvistuneita ja jopa onnistua muilla elämänaloilla muita paremmin. On tutkimuksia, joiden mukaan alkoholiongelmaisten tyttäret olisivat keskimääräistä omatoimisempia, huolettomampia, joustavampia ja itsenäisempiä. Heillä on paljon hoivarooleja, ja he pystyvät keskimääräistä paremmin ottamaan toiset huomioon ja toimimaan vaativissa ihmissuhdeammateissa. Tiedän itse miten lapsesta saakka omien vanhempien omaishoitajana toimiminen (tosin toisesta syystä) kehittää empatiakykyjä ja taitoja selvitä erilaisista elämisen ongelmista – ellei itse sorru niiden alle. Olli Stålström

tuksia ja oikeutuksia. Suositeltavaa luettavaa varsinkin lakiensäätäjille, sosiaaliviranomaisille yms. ja ihan kenelle vaan, jota rikollisuuden psykologia kiinnostaa. Eeva Helameri


kirjat

Opaskirja kiusaamisen uhreille Kaarina Korhonen: Kiusaajat kuriin WSOY 2009 Kaarina Korhosen Kiusaajat kuriin on ajankohtainen kirja. Suomi on vihdoin saanut ensimmäisen varsinaisen työpaikkakiusaamista koskevan oppaansa. Kiusaajat kuriin kuuluu siihen eurooppalaiseen, erityisesti Ranskassa suosittuun koulukuntaan, joka käsittelee kiusaamista uhrin kannalta (viktimologinen näkökulma). Vaihtoehtona olisi ollut Pohjoismaissa ja englantia puhuvassa maailmassa yleisempi sosiologinen katsantotapa, joka korostaa sosiaalista verkostoa ja käyttää ”uhrin” asemesta termiä ”kiusaamisen kohde”. Kaarina Korhosen valinta selittyy sillä, että hän kokee olleensa itse kiusaamisen uhri. Viktimologinen näkökulma ilmenee kärjistetysti tavassa, jolla Korhonen käyttää yleisesti ja erittelemättä kiusaajista nimitystä ”psykopaatti”, vastaavissa yhteyksissä ranskalaiset puhuvat nykyään ”perversseistä”. Nimittelyyn liittyy huomattava riski. Nykyisin yleisesti lainattujen Heinz Leymannin tutkimusten mukaan kiusaamisprosessi alkaa usein juuri siitä, että epätyydyttävälle työilmapiirille haetaan syntipukkia. Kun potentiaalinen syntipukki on löytynyt, hänet eristetään ja leimataan ensin yhteistyökyvyttömäksi ja sitten sairaaksi yksilöksi. Korhonen ei yritäkään asettua vanhan syntipukkiajattelun yläpuolelle, vaan kääntää se muodollisesti päälaelleen. Onko siihen jokin tarkoitus? Ja miksi Sanoma-WSOY on panostanut kirjaan, jonka aihe on tyypillisesti pienkustantamoiden heiniä? Kyse ei olekaan pelkästään kirjasta vaan isommasta mediatapahtumasta. Kirjan julkaisupäivänä, 15. tammikuuta, Sanoma-talossa järjestetyn ja SOK:n entisen pääjohtajan tähdittämän julkaisutilaisuuden lisäksi Taloussanomien nettisivuille ilmestyi kirjailijan videohaastattelu, jonka otsikkona on: ”Työnantaja, nyt voit antaa kiusaajalle potkut”. Tarkoitus kai on, että työpaikoilla ryhdytään joukolla hakemaan uusia synti-

pukkeja, psykopaattikiusaajia, jotka vähentävät tuottavuutta. Parhaimmillaan Korhonen on silloin, kun hän oman traumansa pohjalta antaa neuvoja kiusaamisprosessin dokumentointiin ja korostaa, kuinka asioista kirjoittamisesta on apua kokemuksien jäsentämiseen ja stressin psyko-fyysisten seurausten minimoimiseen. ”Hyvä apu kestämiseen on todisteiden keruu. Todisteiden ja näytön kokoaminen antaa tunteen siitä, että itsellä on mahdollisuus käynnistää prosessi, jossa kiusaajan toimintaa tutkitaan ja joka saattaa johtaa hänen kannaltaan hyvinkin ikäviin seurauksiin. Vaikka sinulle kävisi miten, kysy itseltäsi, voiko se loppujen lopuksi olla huonompi vaihtoehto kuin esimerkiksi psykopaatin sadismin aikaansaama tuho. Stressireaktioista jälkitraumaattiseen syndroomaan, yli kaksinkertaisesta sydän- ja verisuonitautien riskistä luuston, selkärangan ja lihaksiston vaivoihin, avioeroista ja juopottelusta itsemurhaan – tässä vain muutamia esimerkkejä niistä seurauksista, joita kiusaaminen tutkimusten mukaan voi laukaista.” Keskustelut traumasta Korhonen neuvoo käymään muualla kuin työyhteisössä. Työkavereita ei aina kannata ottaa todistajiksi, vaikka nämä siihen tarjoutuisivatkin, se voisi ajan mittaan merkitä hankaluuksia myös heille. Perheenjäsenet voivat olla tärkeä osa tukiverkkoa, vaikka työhuolien viemistä kotiin pitääkin yleensä välttää. Tukihenkilö voi löytyä työterveyshuollosta, jonka terapeutilla on oikeus osallistua työpaikan verkostopalavereihin. Kiusatulla voi olla oikeus vahingonkorvauksiin, ainakin jos hän joutuu jättämään työpaikkansa. Tässä asiassa kannattaa ottaa yhteys työsuojelupiiriin kirjan ohjeiden mukaisesti. Kuntoutusta ja kuntoutustukea työnantajalta ei luultavasti kannata odottaa. Sehän voisi myös merkitä ylimääräistä riippuvuutta työnantajasta.

Työstressi

terveyshuollossa välttämättä medikalisoidaan. ”Moni kiusattu on hämmentynyt, kun lääkäri kirjoittaa papereihin ”masennus” ja ”alentunut työkyky”, vaikka kiusattu itse kokee yltävänsä vaikka 200-prosenttiseen työkykyyn, jos vain työpaikkakiusaaminen saadaan loppumaan. Usein työpaikkakiusattu uskottelee pitkään itselleen ja muille, että häntä vaivaa pelkkä stressi.” Kirja on tarkoitettu sekä kiusaamisen uhreille että näiden esimiehille. On melko varmaa, että Taloussanomien uutisoinnin ansiosta se päätyy johtoportaan työpöydille. Hyvän työilmapiirin merkkinä se löytynee myös työntekijöiden tiloista. Kirjaan olisi toivonut lukemissuositusten lisäksi kunnon lähdeluettelon ja ulkomaisiakin tutkimuksia. Psykopaattijahtiin annetaan myös viranomaisten ja yhdistysten yhteystietoja, joissa tosin saattaa olla kömmähdyksiäkin. Onhan kirjassa pariin otteeseen mainittu Narsistien Tuki ry oikeastihan se on Narsistien Uhrien Tuki ry. Juhani Weijola


Mainossivu 3


Edunvalvontaa vahvistetaan Helmissä Mielenterveys- ja sosiaalisektorilla on meneillään monenlaisia kehittämishankkeita tällä hetkellä. Suurimpia näistä ovat Mieli 2009, HUS:n psykiatrian kehittäminen ja SATA-komitean sosiaaliturvan uudistaminen. Lehdissä käydään vilkasta keskustelua mielialalääkkeistä, psykiatristen sairaaloiden olemassaolosta, nuorten eläköitymisestä, kiusaamisesta, kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidosta jne. Voimakkaasti yleistyneet mielenterveyden ongelmat ovat nousseet suureksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Julkisessa keskustelussa ei juurikaan näy psyykkisesti sairastuneiden – toimenpiteiden kohteena – olevien ihmisten ääni. HELMI ry onkin päättänyt tehostaa osallistumistaan asioiden ajamiseen. Tämä kehi-

tys näkyy mm. vuoden 2009 toimintasuunnitelmassa. Ihmisten mielissä yhteiskunnallista edunvalvontaa leimaa helposti tylsyys ja byrokraattisuus. Toiminta koetaan politiikaksi ja se ei kiinnosta. Tämä on kuitenkin vain asennekysymys. Edunvalvontatyötä on mahdollista tehdä yhdistysmaailmassa toisella tapaa kuin virallisessa hallinnossa. Tärkeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin voi etsiä ratkaisuita luovasti ja rennon avoimella ajatuksella. Tämän ajatuksen pohjalta on edunvalvontaan yhdistyksessä ryhdytty ideoimaan uusia työmuotoja (mm. edunvalvonnan työpaja). HELMI ry edustaa suurta joukkoa Helsingin seudun mielenterveyskuntoutujista. Uskon, että ruohonjuuritason näkemyksistä ja reaktioista on hyötyä päättäjille par-

järjestösivut

haiden vaihtoehtojen löytämisessä. Mielenterveyspalveluiden käyttäjät tietävät parhaiten mikä on esimerkiksi tehokasta ja hyvää hoitoa. Tämä on aitoa tietoa järjestelmän toimivuudesta ja vaikuttavuudesta. Se on sellaista tietoa, mitä ei poliittisilla päättäjillä ole käytettävissä ilman meidän apuamme. Tässä on ruohonjuuritason potilasjärjestöjen edunvalvontatyön keskeisin voimavara ja se kannattaa ottaa käyttöön.

Arto Mansikkavuori HELMI ry:n tiedottaja

Kuka ajaisi mielenterveysväen asiaa?

Tule ajamaan asiaa edunvalvonnan työpajaan! Edunvalvonnan työpaja on uusi työmuoto, jonka tavoitteena on herättää keskustelua hyvästä psykiatrisesta hoidosta ja mielenterveysväen yhteiskunnallisen aseman parantamisesta. Työpaja toimii avoimella ajatuksella. Kaikki ovat tervetulleita tilaisuuksiin, eikä ennakkoilmoittautumista tarvita. Jokainen työpajatapaaminen koostuu vaihtuvasta teemasta ja ajankohtaisosuudesta. Teemaa käsitellään tapaamisessa lyhyen valmistellun esityksen johdattamana. Teema-alustuksen tarkoitus on herättää

keskustelua. Alustuksen jälkeen käydään perusteellinen keskustelu aiheesta. Tämän jälkeen vedetään yhdessä muutama johtopäätös. Osallistujat voivat jättää aiheesta tilaisuuden puheenjohtajalle myös kirjallisia huomioita tai mielipiteitä. Ajankohtaisosuuden tarkoituksena on pitää HELMI ajan tasalla. Mediassa käydään paljon mielenterveyspalveluihin ja kuntoutujiin liittyvää keskustelua. Millä sävyllä kuntoutujista puhutaan? Mihin suuntaan palveluja kehitetään? Onko mediassa ilmennyt jotain uutta alaan liittyvää? Jos työpaja katsoo tarpeelliseksi se voi

- 27 -

laatia toimenpide-ehdotuksia hallitukselle. Se voi esimerkiksi valmistella hallitukselle luonnoksia kannanotoiksi tai pyytää hallitusta toimimaan muulla tavoin edunvalvonnallisissa asioissa. Lisätietoa työpajasta saat tiedottaja Arto Mansikkavuorelta (yhteystiedot s.2) Työpaja kokoontuu kolme kertaa kevätkaudella. Ensimmäinen tapaaminen pidetään Pasilan jäsentalon tuvassa tiistaina 17.3. klo 16.30 ja toinen 21.4. klo 16.30


järjestösivut

Onnen päiväkirja Siilitiellä Riikka Juvosen kirjoittama Onnen päiväkirja (Kirjapaja 2008) on todellinen löytö. Kirjassa on kaikille kuukausille oma erillinen tyhjä tila. Sitä reunustaa Juvosen teksti, joka käsittelee onnea ja onnellisena olemista. Kirjan käyttäjä saa merkitä omia onnenhetkiään. Valkoinen sivunosa tuntuu houkuttavan täyttämään sitä. Taidolla tehdyt kukkamaalaukset luovat onnea jo itsessään. Onnen päiväkirja löytyy Siilitien jäsen-

talolta tuvan pöydältä. Se on kaikkien luettavissa ja sitä saa täyttää aina kun kokee onnen hetkiä. Tammikuun osuus täyttyi reunojaan myöden. Helmikuu on alkanut myös saada omia ”onnenpipanoitaan”. Kerrankin päiväkirja, jossa ei saa valittaa, ruikuttaa. Kirjataan vain iloisia, onnellisia asioita. Onnen päiväkirjan hyvän mielen mietteitä julkaistaan seuraavassa Helmi-lehdessä. Onnenkirja!

Joululoman tunnelmia Helmin iloinen tonttujoukkue starttasi Kiasman edestä tilausbussilla perinteiselle joululomalle. Turvallisessa kyydissä ajettiin kohti Nastolaa ja Pajulahden liikuntakeidasta. Ennustettua lumimyräkkää ei matkalla onneksi näkynyt ja perillä odotti mukava parin asteen pakkaskeli ja ohut lumikerros. Tulevina päivinä meitä hemmotteli upean sään aja paikan lisäksi monenmoiset

kuntoilumuodot sekä herrasväen herkut. Oli uimahallia, jäähallia, kunto- ja palloilusalia. Päärakennuksessa oli rauhalliset majoitustilat, mitä nyt kämppäkaveri viereisellä punkalla vähän korisi.. Uitiin ja syötiin, palloilua, lenkkeilyä ja taas syötiin. Kouluratsun vetämää rekiajelua, potkukelkkailua, lumikenkäkävelyä ja eikun saunaan ja syömään! Väkeä Pajulahdessa joulun aikaan oli

- 28 -

kaikkiaan noin 50 henkeä vauvasta vaariin ja kaikki olivat iloisia ja ystävällisiä – kuin yhtä perhettä. Henkilökunta hymyili kilpaa auringon kanssa. Se oli joulun taikaa. Kiitos kivoille lomalaisille ja Helmille!

Terveisin Masa


Tule ruokakurssille! HELMI järjestää yhteistyössä Helsingin kaupungin työväenopiston kanssa ruokakurssin yhdistyksen jäsenille. Viisi kertaa kokoontuvan kurssin teemana on kansainväliset keittiöt. Tapaamisten aikana tehdään yhdessä ateriakokonaisuus pienkeittiöissä. Kokkailun jälkeen istutaan yhteiseen pöytään ja nautitaan hyvästä ruoasta! Ryhmä kokoontuu tiistaisin klo 12.00 – 15.00 (7.4. alkaen) työväenopiston opetuskeittiössä Mäkelänkadulla. Ryhmään mahtuu 10 jäsentä ja omavastuuhinta on 10 euroa. Sitovat ilmoittautumiset Anna-Mari Myöhäselle.

Helmin närhet Pääasia ei ole kaunis lauluääni, vaan halu käyttää sitä joko yksin tai yhdessä. Jos olet kiinnostunut laulamisesta (ja esiintymisestä), tule ihmeessä mukaan Helmin närhet -ryhmään. Ryhmä kokoontuu perjantaisin klo 12.15 Siilitien jäsentalolla. Lisätietoa antaa ja ilmoittautumisia ottaa vastaan jäsentoiminnanohjaaja Mari Säävälä. Kaikki mukaan!

järjestösivut

Karaoke Pasilassa! Karaokelaulua vihdoin Helmissä! Jäsentoiminnanohjaaja Marikan ohjaama ryhmä on kokoontunut Pasilan jäsentalon kirjastossa jo muutaman kerran. Tule rohkeasti mukaan! Karaokeryhmä kokoontuu kevätkaudella joka toinen keskiviikko klo 13-15 aina parittomilla viikoilla.

Kevätkokouskutsu Tervetuloa Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n sääntömääräiseen kevätkokoukseen! Aika: Torstai 26.3.2009 klo 17.30, kokouskahvit jäsentalolla klo 17.00 Paikka: Pasilan jäsentalo, Pasilan puistotie 7, 00240 Helsinki

Esityslista 1. Kokouksen avaaminen 2. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja 3. Valitaan kokoukselle sihteeri 4. Valitaan kokoukselle kaksi pöytäkirjantarkastajaa 5. Valitaan kokoukselle kaksi ääntenlaskijaa

Tuettujen elokuvalippujen myynti jatkuu

6. Vahvistetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 7. Esityslistan hyväksyminen 8. Käsitellään yhdistyksen edellisen vuoden toimintakertomus 9. Käsitellään yhdistyksen tilit ja tilintarkastajan lausunto 10. Päätetään tilien hyväksymisestä ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille

Jäsentaloilla myydään myös kevätkaudella edullisia 5 euron elokuvalippuja. Liput kelpaavat rajoituksetta mihin tahansa Finnkinon näytökseen. Lippu pitää kuitenkin vaihtaa leffateatterissa paikkalippuun. Vitosen lippuja voi ostaa molemmilta jäsentaloilta. Tuettuja lippuja on jäsenellä mahdollista ostaa enintään 2 kpl/kalenterikuukausi. Lisätietoa antavat jäsentoiminnanohjaajat molemmilla jäsentaloilla.

11. Ilmoitusasiat 12. Kokouksen päätös Keskustelua yleisesti esille tulevista asioista Hallituksen puolesta

- 29 -


ryhmät ja retket

Kevään toimintaa

Tapahtuu

Virkistävä kevätjooga Meilahdessa

26.3. HELMI ry:n kevätkokous Pasilan jäsentalolla (esityslista sivulla 29)

Uusi joogaryhmä starttaa Meilahdessa maanantaisin klo 11.10-12.40. Ensimmäinen kerta on 27.4. ja viimeinen 15.6. (8 krt). Rentouttavia ja virkistäviä harjoituksia kevään ja kesän iloksi. Mukaan oma alusta ja tyyny. Hinta jäsenille 20 euroa. Ilmoittautumiset jäsentoiminnanohjaaja Anna-Mari Myöhäselle 7.4. alkaen. (yhteystiedot s.2). Mukaan mahtuu 7 jäsentä.

27.3. Iltapäiväretki Kevätmessuille. 6.4 Karaoke Pasilassa klo 13.30 Poikkeuksellisesti tällä viikolla jo maanantaina. 17.4. Iltapäiväretki. Tarkempaa tietoa 23.3. 21.4. Edunvalvonnan työpaja Pasilan jäsentalolla kello 16.30 (kts. s. 27) 7.5. Helmi-päivä (Tapahtuman ohjelmasta tiedotetaan myöhemmin) 8.5. Iltapäiväretki metrovarikolle. Ohjelma vahvistuu lähempänä 8.5. HELMI-lehden 2/2009 aineistopäivä. Lähetä tai tuo lehteen tarkoitetut jutut, runot tai kuvat toimistolle Pasilaan.

Retki puutarhamessuille Teemme jo perinteeksi muodostuneen retken Suomen suurimpaan puutarha-alan tapahtumaan, puutarhamessuille to 26.3. klo 13.00. Samanaikaisesti messukeskuksessa on myös Oma Mökki-, Oma Koti-, Asuntomarkkinat- ja Sisusta -yleisötapahtumat. Pääset samalla kaikkiin tapahtumiin! Omavastuuhinta 3,50 maksettava viim. 23.3. Ilmoittautumiset 20.3. mennessä jäsentoiminnanohjaajille (yhteystiedot s.2).

Pelinurkka Pasilassa Pasilan jäsentalolla tutustutaan erilaisten lautapelien ja korttipelien maailmaan opiskelija Sabinan ohjaamana. Pelinurkka tiistaisin klo 12.30-14, Pasilan jäsentalon yläkerran keittiössä. Tulkaa mukaan pelaamaan pelejä, ennakkoilmoittautumista ei tarvita. Lisätietoa Pasilan jäsentoiminnanohjaajilta (yhteystiedot s.2)

Tukipiste päivystää Helmin kuunteleva puhelin Tukipiste päivystää perjantaisin klo 16-20, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10-18.

Puhelinnumero: (09) 8689 0727

Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n arvot ARVOSTAMME TOISIAMME

YHTEISTYÖLLÄ ETEENPÄIN

TOIMIMME EDELLÄKÄVIJÄNÄ

Kohtelemme jäseniä, työtovereita ja muita

Yhdessä onnistumme avoimuuden, luotta-

Toimimme yksilöä kunnioittaen yhteisömme

yhteistyökumppaneita oikeudenmukaisesti,

muksen ja verkostoitumisen avulla. Keski-

parhaaksi, ruohonjuuritason osaamista ja ko-

vastuullisesti, tasavertaisesti ja suvaitsevai-

näisen avun ja tuen periaatteella etsimme

kemusta arvostaen. Huomioimme toimintaym-

sesti. Noudatamme yhteisiä pelisääntöjä.

ratkaisuja jäsentemme yhteiskunnalliseen

päristössämme sekä kohderyhmässämme

yhdenvertaisuuteen ja elämänhallintaan liit-

myös tulevaisuuden haasteet.

tyviin kysymyksiin.

- 30 -


Ryhmät ja retket

Helmin jäsentalojen vakituiset Maanantai

12.30-13.30 Bingo Siilitiellä. 12.30-14 Pelinurkka Pasilassa. 14-15.30 Helmikino Pasilassa Kokoontuu parittomilla viikoilla. 14-15.30 Masennusta sairastavien suljettu vertaistukiryhmä Pasilassa.

13-14 Tuumatunti Pasilassa. Yhteistä tuumailua ajankohtaisista asioista. 12.30-14 Kuvataideryhmä Siilitiellä. 14-15 Bingo Pasilassa. Kokoontuu parillisilla viikoilla. 15-17 Luovan kirjoittamisen ryhmä 1 Siilitiellä. 17-19 Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien avoin vertaistukiryhmä Pasilassa. 17.30-18.30 Luovan kirjoittamisen ryhmä 2 Siilitiellä. Täynnä.

Keskiviikko

12.30-14 Kankaanpainanta Siilitiellä. 13-15 Karaoke Pasilassa. Kokoontuu parittomilla viikoilla. 16.30-18 Suljettu vertaistukiryhmä skitsofreniaa sairastaville. Kokoontuu Pasilassa parillisilla viikoilla. 17-18.30 Elämänkatsomuspiiri Pasilassa. Kokoontuu 22.4. ja 27.5.

Tiistai

10.30 Keskustelutuokio Siilitiellä. Päivitetään kalenterit ja jutellaan ajankohtaisista asioista.

HUOM!

Torstai

12.30-14.30 Mielestä kuvaksi - maalaamista ja piirtamistä Siilitiellä. 14-15 Levyraati Pasilassa. 17-18.30 ”Miten selviydyn sairauteni kanssa”, suljettu vertaistukiryhmä työssä käyville. Kokoontuu Pasilassa parittomilla viikoilla.

Perjantai

10-11.30 Käsityökerho Siilitiellä. 12.15-13.45 Helmin närhet Siilitiellä (Lue lisää s. 29).

Maittavaa lounasta jäsentaloilta!

Pasilan sauna on korjaustöiden vuoksi toistaiseksi poissa käytöstä ja sauna-

a 3 e ja jälkiruoka 0,50 e. Pasilassa arkisin klo 11.30-12.15 ja viikonloppuisin 12.15-13. Pääruok arjoilu). (pöytiint euroa 3 hinta Siilitiellä arkisin klo 11.30-12.15. Aterian

vuorot on peruttu.

Pasilan jäsentalo

atu Radiok

Poliisi

Se on avoinna arkisin klo 9–15 (vastuujäsenen ollessa paikalla talo on auki pidempään) ja viikonloppuisin klo 10 eteenpäin. Ovet suljetaan

k Pasilan

Helmin jäsentalo Pasilan puistotie 7

HELMI ry:n Pasilan jäsentalo sijaitsee osoitteessa Pasilan Puistotie 7.

atu

aina viimeistään klo 18. Pasilan jäsentalo on auki vuoden jokaisena a Pasil

päivänä. Jäsentoiminnanohjaajina Pasilan talolla toimivat Anna-Mari Löydät jäsentalolle helposti raitiovaunuilla 7A ja 7B. Jää pois Länsi-Pasilassa, Kyllikinportin pysäkillä. Jäsentalo on keltainen vansäkiltä on vain reilu sata metriä.

uja

Siilikuja

tie

ili

een

ks sku

e

HELMI ry:n Siilitien jäsentalo sijaitsee osoitteessa Siilitie 7A. Talo on avoinna arkisin klo 9–15. Jäsentoiminnanohjaajana talolla toimii Mari tamalla yhteyttä ohjaajaan ja sopimalla tutustumiskäyntiaika. Jäsentalon löytää helposti. Siilitien metroasemalta on kävely-

yl

ä

matkaa n. 250 metriä. Aivan jäsentalon nurkalle pääsee bussilla nu-

mero 79 (Ala-Malmilta Pihlajamäen pysäkille ja Viikin kautta Siilitien

Itä

m Sii et lit ro ie as n em sta a an

tie

Ke sk u

a Ratikk 7B

Säävälä (yhteystiedot s. 2). Helpoiten mukaan toimintaan pääsee ot-

Hill

erik

Itäk

i Hotella Pasil

Siilitien jäsentalo

Siili

Näätätie

tie

ki

Pysäk

7A

Helmin jäsentalo Siilitie 7 A

Si

Ke ttu

Kyllikin

e

Länsi-Pasila

ha puurakennus puistoalueen reunassa, mäen rinteessä. Matkaa py-

portti

istoti n pu

Myöhänen ja Marika Kråknäs (yhteystiedot sivulla 2).

pysäkille). Bussi 80 lähtee Herttoniemen metroasemalta ja kulkee

M

uu

nt

myös Siilitielle.

aja

nk

atu

- 31 -


Liity nyt HELMI ry:n jäseneksi Jäsenyys kannattaa – samalla edistät mielenterveysväen asiaa

Yhdistyksen jäsenyys on avain Helmin toimintaan. Jäsenenä voit osallistua harrastus- ja vertaistukiryhmiin, retkille ja kursseille. Jäsenille on myös rahanarvoisia etuja, mm. tuettuja elokuvalippuja ja ryhmälomia, edullinen lounas sekä mahdollisuus käyttää nopeilla yhteyksillä varustettuja tietokoneita jäsentaloilla.

Jäsenenä pysyt ajan tasalla HELMI-lehti postitetaan kaikille jäsenille automaattisesti neljä kertaa vuodessa. Lehdessä käsitellään mielenterveysalaan liittyviä teemoja ja ajankohtaista kulttuuritarjontaa. Lisäksi lehti toimii jäsenten tuottamien kirjoitusten ja taiteen julkaisufoorumina. Yhdistyksen toiminnasta saa tietoa lehden järjestösivuilta. Jäsenille lähetetään lehden lisäksi jäsenkirje kaksi kertaa vuodessa.

Jäsenmaks vain 12 € u vuodessa!

Yhteisö Helmin jäseniä on tällä hetkellä noin tuhat. Liittymällä jäseneksi olet mukana yhteisössä, joka ajaa mielenterveysväen etuja ja vaatii parempaa hoitoa. Mitä suurempi jäsenmäärämme on, sitä enemmän asiaamme kuunnellaan. Yhteisö luo myös turvaa, virkistää mieltä ja löydät uusia ystäviä.

Liity jo tänään Täytä alla oleva kuponki ja vie se postilaatikkoon. Postimerkkiä ei tarvita. Jonkin ajan kuluttua saat kotiisi ”Tervetuloa jäseneksi” -kirjeen, jossa on perustietoa yhdistyksen toiminnasta sekä lasku jäsenmaksun maksamista varten.

Lisätietoa Yhdistyksen monipuolisesta toiminnasta saat lisätietoa netistä www.mielenterveyshelmi.fi tai ottamalla yhteyttä henkilökuntaan (yhteystiedot tämän lehden sivulla 2).

Haluan   liittyä HELMI ry:n jäseneksi (sisältää HELMI-lehden)

jäsenmaksu 12 euroa/kalenterivuosi   tilata HELMI-lehden 30 euroa/vuosi   saada lisätietoja HELMI ry:stä   että päivitätte osoitteeni. Tässä uusi osoite

HELMI ry maksaa postimaksun

Nimi: ____________________________________ Osoite: ___________________________________

Mielenterveysyhdistys HELMI ry Postitoimipaikka: ___________________________

Tunnus 5008300 Syntymävuosi: _____________________________

00003 VASTAUSLÄHETYS Allekirjoitus: ____/____20__ _________________

Helmin palvelukuponki

Tervetuloa mukaan toimintaamme!

helmi_2009_1_web  

Helmi 1/2009. Ilmastonmuutoksen uhka vaikuttaa ihmismieleen.

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you