Page 1

2/2012

KommunistiNen nuorisoliitTO / lehti

Digitaalinen tyรถ


B

.kom 2/2012

Pääkirjoitus Pitelette käsissänne kuolevaa julkaisua. En tarkoita nyt Kommunistisen nuorisoliiton lehteä, vaan paperilehtiä ylipäätään. Tiedätte varmaan mistä puhun: Hesarin levikki on laskenut dramaattisesti, New York Times rimpuilee vaikeuksissa, ja väkeä lentää pellolle. Syykin on selvä: uutiset luetaan yhä useammin netistä. Kommunistinen nuorisoliitto järjesti Suomen sosiaalifoorumissa keskustelutilaisuuden tekijänoikeuksista. Myös sanomalehdet nousivat esiin Sanoma Magazinesin hurjien freelancer-sopimusten kautta. Kun myynti tippuu ja mediat muuttuu, harva toimitusjohtaja ajattelee ensimmäisenä työntekijöiden oikeuksia. Talvella freelancerit tekivätkin aivan oikean liikkeen: sopivat joukolla kieltäytyvänsä huonoista sopimuksista. Tilanne on samantapainen alasta riippumatta. Gramex ja TTVK lähtivät sotaretkelle DJ:itä vastaan, koska DJ:t kieltäytyivät maksamasta epäoikeudenmukaisena pitämäänsä Gramexin DJ-lisenssiä. Kuulemma levynpyörittelijät ovat keskenään pohtineet, pitäisikö heidänkin alalleen perustaa oma ammattiliitto DJ-oikeuksia valvomaan. Voisi olla ihan hyvä idea. Epäreiluja työnantajia ja työntekijää sortavia säädöksiä on maailma pullollaan, mutta itsestään ne eivät paremmaksi muutu. Saattaa myös olla, ettei koko asiasta ole kiinnostunut kukaan muu kuin työntekijät itse. Ainakin meidän tekijänoikeuskeskustelussamme todettiin, että digitalisaation myötä sorto ja riisto eivät ole hävinneet mihinkään. Esimerkkejä kyllä löytyi ihan riittävästi. Marx ja kumppanit tutkivat aikoinaan kapitalismin vallalla olleita vaiheita, viimeisimpiä, jotka silloin tiedettiin. Nyt 2000-luvulla digitaalitekniikan kehityksen myötä kapitalismi vaikuttaa taas olevan voimakkassa murroksessa. Onko se, mitä nyt kohtaavat DJ:t ja sanomalehtien freelancer-kuvaajat, kohta totta myös muilla aloilla? Pitäisikö digitaalista immateriaaliomaisuutta tutkia tarkemmin? Varmasti. On kuitenkin syytä muistaa, että pelkkä asioiden tutkiminen ei riitä. Jonkun on myös toteutettava uudistukset käytännössä, ja se vaatii taistelua. Ja sinä, hyvä lukija, olet se, joka taistelee. Sinä ja minä ja muut. Sillä haluttiin sitä tai ei, niin on tiettyjä uudistuksia, joita ei työnantaja tee – ainakaan vapaaehtoisesti. Ehkäpä jonkun olisi syytä muistuttaa pomoa, että millä vuosisadalla nyt eletään? Minä ehdotan, että tehdään se porukalla: yksinään huseeratessa ei saa aikaan muuta kuin pahan mielen. Heikki Ketoharju Kirjoittaja on Kommunistisen nuorisoliiton puheenjohtaja.


kommunistinen nuorisoliitto / lehti

C

Byrokratiaa karsittava rahoituksen sijaan Suurten poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenmäärät ovat jovuosia olleet laskussa. Samanaikaisesti tuet ovat kuitenkin nousseet, kuten Helsingin Sanomat toukokuussa näyttävästi uutisoi. Miksi keskustelu pyörii nyt ensisijaisesti nuorisojärjestöjen saamien avustusten ympärillä? Miksei kukaan kysy, mistä jäsenkato johtuu? Rakenteellinen korruptio on sekä oire vanhentuneesta yhdistyslainsäädännöstä, että myös yksi osasyy siihen, miksi nuoret eivät halua osallistua byrokraattisiin järjestöihin. Jos ajattelee Ravintolapäivää, Kallio-liikettä, flashmobeja, Occupyliikettä, Pekka Haaviston tukiryhmiä, Roska päivässä -kampanjaa tai Zeitgeist-liikettä, niin on selvää, että ihmiset haluavat tehdä vapaaehtoistyötä ja vaikuttaa asioihin, mutta tällaiseen epämuodolliseen toimintaan on hankala saada rahoitusta mitään kautta. Toisaalta meillä on järjestöjä, joihin liittyminen ei kiinnosta kuin harvoja, mutta joille rahaa silti jaetaan. Tämä ongelma ei selvästikään korjaannu rahahanat sulkemalla tai jäsenlistoja vaatimalla, vaan vika on järjestöjen luonteessa. Nyt on aloitettava päättäväinen uudistustyö, jonka kautta järjestölainsäädäntö saadaan tuotua 2000-luvulle, tämän päivän kevytaktivismin ja pikatempausten tarpeita vastaavaksi. Kommunistinen nuorisoliitto ehdottaa, että rahaa jaetaan nykyistä useammalle taholle nykyistä pienempinä erinä, ja että myös rekisteröitymättömät yhteisöt otetaan huomioon. Mikäli nykyisiä tukia leikataan puuttumatta yhdistysrakenteen kankeuteen, on varmaa että eniten kärsivät nimenomaan vasemmistolaiset nuorisojärjestöt, joilla ei ole suurpääoman tukea takanaan.

Kosmiset punaiset iltamat – solidaarisuutta Länsi-Saharaan Turun kommunistiset nuoret järjestivät huhtikuussa yhdessä Varsinais-Suomen vasemmistonuorten kanssa iltamat Länsi-Sarahan tukemiseksi. Idean takana oli jo pidempään muhinut ajatus T-talon tapahtumakulttuurin elvyttämisestä, sekä uusien yhteistyökumppaneiden etsimisestä. Niinpä KomNL teki alkuvuodesta ehdotuksen yhteisen tapahtuman järjestämiseksi, ja Vasemmistonuoret innostui. Nimeksi tapahtumalle laitettiin Kosmiset punaiset iltamat. – Jokin nimi piti iltamille keksiä, ja 12. huhtikuuta on kansain-

välinen miehitettyjen avaruuslentojen päivä, kertoo Linda Ojanen Turusta. Länsi-Sahara -teemaan liittyen iltamissa katsottiin kaksi elokuvaa. Pääkuvana nähtiin Crossing the Divide — Forced Migration Online. Se on YK:n tuottama dokumentti naisesta, joka ei ole nähnyt isäänsä viiteentoista vuoteen, ja saa erityisluvan matkustaa Länsi-Saharaan tätä tapaamaan. Lisäksi katsottiin länsi-saharalaisen elokuvakoulun tekemä lyhytfilmi. – Kyseessä on edistyksellinen elokuvakoulu, koska siellä saavat naisetkin opiskella. Tekstityk-

siä leffassa ei tosin ollut lainkaan, mutta oikein hieno se silti oli, Linda naurahtaa. Elokuvien ohella nautittiin musiikista, jota esitti kolme eri kokoonpanoa: Moefi, JonnePeeKoo ja Bohabau. Tyylillisesti kattaus oli laaja: Noisea, folkkia ja doom-metallia. Lisäksi oli tarjolla vegaanista ruokaa pientä maksua vastaan. Ruokamyynnillä ja lahjoituksilla kokoon saatiin yhteensä 70 euroa lahjoitettavaksi Länsi-Saharalle. Lindan mukaan tapahtuma oli todella onnistunut. – Parhaimmillaan paikalla oli yli 40 henkeä, ja joukossa ihan uu-

sia kasvoja. Myös tapahtuman järjestelyissä solmittiin uusia kontakteja juurikin Vasemmistonuorten suuntaan. Osa vieraista oli myös kiinnostunut järjestämään T-taloon jatkossa lisää omaehtoista toimintaa. Myös yhteistyö Vasemmistonuorten kanssa jatkuu. – Vastavuoroisesti 20. toukokuuta menimme Vasemmistonuorten järjestämään kadunvaltaukseen pitämään vaihtotoria, ja jatkosuunnitelmia on luvassa.


.kom 2/2012

Entiseen ei ole paluuta Entiseen ei ole paluuta Entiseen

D

Tekijänoikeudet: Entiseen ei ole paluuta Tekijänoikeudesta on puhuttu vuosikausia, ja monesti tuntuu että kaikki sanomisen arvoinen on jo sanottu. KomNL päätti uhmata tylsyyden rajoille kaluttua aihetta ja ajatella asioita uusiksi. Tuloksena oli poikkeuksellisen onnistunut tekijänoikeuskeskustelu Tekijänoikeudesta on puhuttu vuosikausia, ja monesti tuntuu että kaikki sanomisen arvoinen on jo sanottu. KomNL päätti uhmata tylsyyden rajoille kaluttua aihetta ja ajatella asioita uusiksi. Tuloksena oli poikkeuksellisen onnistunut tekijänoikeuskeskustelu

–K

ysymys, johon muusikot ja levy-yhtiöt pyrkivät vastaamaan, on sellainen kysymys, mitä suuri yleisö ei ole koskaan kysynyt. Ja se on: miten levyttävät

artistit voisivat jatkaa aina niinkuin ennen? Sen ymmärtää ammattikuntana tosi hyvin, mutta mä kyseenalaistan, että me voitaisiin jatkaa tästä ilman minkäänlaisia mullistuksia, sanoi Vihreiden nuorten Lilja Tamminen.

Toteamus kuvastaa hyvin Suomen Sosiaalifoorumissa sunnuntaina 22. huhtikuuta järjestetyn keskustelutilaisuuden henkeä: kukaan osanottajista ei ollut sitä mieltä, että järjestelmän voisi pitää ennallaan.

Suuri osa keskustelusta käytettiin kapitalismin ja omistamisen perusperiaatteiden pohtimiseen. Tätä varten KomNL oli kutsunut paikalle marxilaisuuteen perehtyneen toimittaja Marko Korvelan. Korvela selitti, että kapita-

Tiedonantajan toimittaja Marko Korvela (vas.), vihreiden Lilja Tamminen, Kommunistisen nuorisoliiton Heikki Ketoharju sekä Piraattipuolueen puheenjohtaja Harri Kivistö keskustelivat tekijänoikeuksista Suomen sosiaalifoorumissa huhtikuussa.


kommunistinen nuorisoliitto / lehti

Muitakin ideoita toimeentulon uusista muodoista heiteltiin ilmoille. Tamminen nosti esiin Vihreiden perustulomallin, ja KomNL:n puheenjohtaja Heikki Ketoharju pohti apurahajärjestelmän kehittämistä. Piraattipuolueen puheenjohtaja Harri Kivistö huomautti, että nykyisessä tekijänoikeudessa on vahva markkinalogiikka, minkä takia jokin muu tapa järjestää toimeentulo olisi tarpeen. Keskeisimpänä kysymyksenä nähtiin kuitenkin luovan alan tekijöiden järjestäytyminen. Heikki Ketoharju mainitsi esimerkkinä DJ:t, joiden kannattaisi järjestäytyä paremmin peräämään oikeuksiaan. Myös muut keskustelijat olivat samaa mieltä, ja sekä Kivistö että Tamminen totesivat nykyisten edunvalvontajärjestöjen ongelman olevan siinä, että kustantajaosapuoli on niin vahvasti edustettuna. Marko Korvela painotti, että suuret yhteiskunnalliset muutokset ovat aina olleet kamppailukysymyksiä. – Me tarvitaan uudentyyppistä lainsäädäntöä ja uusia ansaintamalleja, mutta ei pidä olla naiivi ja ajatella, että nämä voitaisiin saavuttaa ilman kamppailua. Jos mietitään mitä tahansa muita oikeuksia mitä meillä on, kuten äänioikeus, tasa-arvo, työelämän oikeudet, niin niistä on käyty tiukkaa taistelua, eikä se koskaan ole ollut siistiä tai kivaa. Se on vaatinut ihan konkreettisia uhreja, mitä ilmeisesti tämä tekijänoikeuskeskustelukin on vaatinut, kun katsoo noita korvaussummia, mitä jotkut on joutuneet maksamaan. Kivistö lisäsi, että vastustaja on syytä valita huolella. – Kun näistä asioista kamppaillaan, pitää miettiä mitkä asiat asetetaan vastakkain. Kuluttajat vastaan tekijät -konflikti esimerkiksi on tosi huono. Mutta jos konflikti pitää olla, niin juuri tuon konfliktin markkinat haluaa. Yhteiskunnallista taistelua on aina käyty monella eri tasolla samanaikaisesti. Toisaalta eduskunnassa ja lakituvissa, mutta toisaalta myös kaduilla. – Tekijänoikeuksiinkin voisi ottaa kantaa suoralla toiminnalla. Järjestetään vaikka bileet, jonne kutsutaan DJ:t soittamaan laittomia biisejä tai jaetaan tiedostoja julkisesti tai muuta vastaavaa. Tollaset aktiot herättää huomiota ja on myös tosi hauskoja, Marko Korvela ehdotti.

Entiseen ei ole paluuta Entiseen ei ole paluuta Entiseen

listinen yhteiskunta on ennenkaikkea tavarantuotannon järjestelmä, jossa raha muuttuu tavaran kautta suuremmaksi määräksi rahaa. – Marxille tavara ei ole mikään konkreettinen tuote, kuten vaikka lapio tai leipä, vaan tavara on itse asiassa yhteiskunnallinen suhde. Se on tuottajien ja muiden markkinatoimijoiden välinen suhde, joka ilmenee tavaramuotona. Esimerkiksi palvelu on tavaraa, mikäli sitä myydään ja ostetaan markkinoilla. Samalla tavalla taideteokset, tai esimerkiksi digitalisoitu musiikki, tiedosto, ohjelmisto ovat myöskin tavaraa, jos niitä myydään ja ostetaan. – Digitaalisen tavaran mielenkiintoinen erikoispiirre kuitenkin on, että kun se kopioidaan, niin alkuperäinen jää. Tämä aiheuttaa kapitalistiselle prosessille tiettyjä ongelmia, koska mitä järkeä on myydä tai ostaa sellaista tuotetta, jota voidaan kopioida periaatteessa määrättömästi? Monille tuttu ratkaisu tähän ongelmaan on valvonnan lisääminen. Nykyään netistä lataaminen rinnastetaan varastamiseen, ja piraatteja koetetaan saada kiinni kovin ottein. Lilja Tamminen totesi, että nettilataamisella on varmasti vaikutusta myyntilukuihin, mutta se vaikutus ei ole mitenkään suora eikä yksiselitteinen. – Leffojen lataaminen netistä ei mielestäni ole varastamista, vaan pikemminkin siinä mahdollisesti vähennetään jonkin tahon potentiaalista voittomarginaalia. Sitä voitaisiin verrata vaikkapa osakekurssikikkailuun. Piraattien jahtaamisen sijaan Tamminen kehittäisikin uusia ansaintamalleja. – Koska Youtuben omistaja Google on kaupallista liiketoimintaa ja tekee voittoakin, voitaisiin ehkä tehdä kompromissijärjestely, jossa Google tilittäisi osuuden mainostuloista kulttuurin tuottajille.

Raskasta juttua hallinnosta Kävin koulun kanssa tutustumassa Tritonia-kirjastoon Vaasassa, joka on samanaikaisesti Vaasan seudun korkeakoulujen tieteellinen kirjasto ja aukko kuntauudistajien logiikassa. Laitoksen toimintaa ja sisältöä esiteltiin tyypilliseen tapaan, ja olihan se vaikuttavaa nähdä niin valtava tieteellinen kirjasto yhteistoiminnassa kaikkien niiden korkeakoulujen kanssa. Kun esittelyssä sitten päästiin organisaation esittelyyn ja mm. toimintatapojen yksityiskohtiin, loksahti minulta leuka alas. Suurten yhteen runnottujen korkeakoulujen yhteistyö oli vaatinut veronsa, kun kirjaston organisaatiota oli lähdetty suunnittelemaan. Kirjaston johtokunta oli vastuullinen viiden eri koulun johtokunnalle, kunkin koulun johtokunta oli omistusosuuksista riippuen erilailla vastuullinen muutaman eri kunnan kunnallisvaltuustoille, kirjaston kokoelmissa ja tietokannoissa piti käydä esille minkä koulun budjettiin ja kokoelmiin kukin kirja kuului ja yhdestä tietokannasta huolimatta henkilökunnan piti selviytyä viiden eri asiakaskäyttöjärjestelmän kanssa näin muutaman hankaluuden mainitakseni. Kirjastoalan ammattilaisena kutsuisin tällaista byrokratiaa painajaiseksi. Tritonia ei ole kuitenkaan yksinäinen tapaus. Samankaltaisia byrokratiaviidakoita löytää kaikkialta missä kuntien vajavaiset budjetit pakottavat runnomaan yhteen suuria organisaatioita maakunnan eri kolkista, usein kummallisin ratkaisuin joilla pyritään miellyttämään mitä eriskummallisimpia tahoja. Nämä tapaukset ovat erityisen kiusallisia kuntauudistuksen puolustajille, joiden mukaan kuntien talouden ongelmana ovat liian pienet yksiköt ja siitä johtuvat raskaat hallinnot. Kuntien raskaan hallinnon ongelmana eivät ole liian pienet yksiköt, vaan täysin päinvastoin liian suuret yksiköt.

HHH Toinen ulottuvuus kuntauudistuksen nurinkurisessa argumentoinnissa on organisaatioiden ”keventäminen” yksityistämällä. Usein yksityistäminen johtaa nimenomaan lisääntyvään byrokratiaan, sillä palvelun yksityistäminen ei ainoastaan jaa hallintoa kahden eri organisaation alle, (kunta ja yritys) vaan myös lisää kummankin organisaation hallintokuluja. Kaikessa kanssakäymisessä kun pitää tällöin noudattaa laissa tiukasti määrättyjä lakeja kunnan ja yksityisen yrityksen välisistä sopimuksista. Todellisuudessa hallinnon keveys ja helppous taataan pienillä kunnilla ja pienillä yksiköillä. Tällöin yksittäisten organisaatioiden sääntöjen tai toimintatapojen muuttaminen on helpompaa, ja etuja saadaan erityisesti pienissä kunnissa, joissa voi olla hyvin yksilölliset tarpeet. Organisaatiot täytyy pitää suoraan kunnallisvaltuustojen alaisuudessa, sillä tällä tavalla työtehtävät on helppo jakaa tarpeen mukaan, eikä tarvitse miettiä kenenkä yrittäjän alaisuudessa kukakin on ja mitä sopimuksia kulloiseenkin toimeen liittyy. Kunnan alaisuudessa organisaatioita voisikin helpommin suunnitella uudelleen, ja kunnan työpaikoissa voisikin ottaa käytännöksi kansalaisten ja työntekijöiden mielipiteiden kuuntelemisen. Simo Suominen Kirjoittaja on kirjastoalaa opiskeleva kommunistinuori.

E


F

.kom 2/2012

Ruokapiirin avulla monopoleja vastaan Ruokapiirit ovat nousseet otsikoihin viime aikoina vastalauseena ruoan alv:n korotuksille, työttömyydelle ja tulojen heikkenemiselle. Kaikki edellä mainitut seikat vaikuttavat nimenomaan vähävaraisiin opiskelijoihin, työttömiin ja pienipalkkaisiin. Elämän perusehtona on ravinto, jota tarvitsemme joka päivä riippumatta onko meillä siihen varaa vai ei. Kreikassa tulojen madalluksiin on vastattu perunaliikkeellä, jonka tarkoituksena on viedä tuotteita kaupan ohi suoraan kuluttajille. Tällä tavoin tuottaja saa tyhjennettyä varastonsa, saa oman elintulonsa ja kuluttajat saavat ostettua peruselintarvikkeita hintaan, johon heillä vielä on varaa. Sama kaava toistuu Suomessa kun peruselintarvikkeiden alv:tä korotetaan 17 prosenttiin. Hinnat nousevat kaupassa entistään, ja nousun vaikutus näkyy pienituloisten ruokapöydässä. Keskituloisilla ja hyvin toimeentulevilla tulojen suhteellinen osa, joka menee peruselintarvikkeisiin, on prosentuaalisesti paljon pienempi kuin heillä, jotka ovat kortistoissa tai pientuloisissa ammateissa. Lähiruokapiirien kysyntä on selvästi nousemassa, vaikka mediassa niitä on kritisoitu. On väitetty, ettei suomalaisilla ole aikaa hankkia tuotteitaan suoraan tilalta. Uskaltanen olla eri mieltä. Ruokarinki palvelee kuluttajia vapaaehtoisvoimin mahdollistamalla tilausten teon netissä: ennalta maksetut tuotteet voi noutaa ennalta sovittuna päivänä mukaansa. Lisäherkkuna tässä tavassa on tuotteiden ennalta lajittelu, jolla vältetään jonot ja kauppojen ruuhka. Kainuun luomu- ja lähiruokarinki on aloittanut toimintansa vuoden 2011 lopulla. Nyt vakituisia tilaajia on yli 50 kainuulaista, joille on tarkoitus tarjota paikallisia tuotteita ilman välikäsiä. Tuotevalikoima elää ja muuttuu, mutta pääsääntöisesti sisältää kaikenlaisia elintarvikkeita tuoreista juureksista ja kalasta säilykkeisiin ja tilojen omiin tuotteisiin (muun muassa myslit, jäätelöt, hillot ja leivät). Ruokapiiri toimii puhtaasti vapaaehtoisten voimin ja mahdollistaa joustavan tilauksen netin välityksellä. Toiminta on joustavaa vielä siinäkin mielessä, että asiakkaisiin otetaan puhelimitse yhteyttä, jos jakopäivä on syys-

Ruokapiiri toimii puhtaasti vapaaehtoisten voimin ja mahdollistaa joustavan tilauksen netin välityksellä. tä tai toisesta unohtunut. Ei siis ole pelkoa, että tuotteet jäisivät hakematta.

Kuinka se toimii? Kainuun luomu- ja lähiruokarinki löytyy Facebookista ja omilta nettisivuiltaan osoitteesta www.kajaaninlahiruokapiiri.fi, ja sillä on myös oma postituslista, jonka avulla välitetään tietoa uusista tuotteista, jakopäivistä ja tulevista poikkeuksista. Tilaaminen toimii siten, että tilauslista, johon on merkitty kaikki tilattavat tuotteet, aukeaa viikon ajaksi nettiin.

Tilaukset täytetään listaan rasti ruutuun -periaatteella, lasku tulee sähköpostiin ja se hoidetaan ennen tilausten hakua. Tilaukset saa ennalta sovittuna jakopäivänä – yleensä jokaisen kuun ensimmäinen torstai – noudettua Kajaanin entiseltä Purolan lähikaupalta. Lähikaupan nykyinen omistaja on antanut ruokapiirille luvan käyttää tiloja ruoan jakoon ja väliaikaiseen säilytykseen. Pakasteiden ja tuoreiden kalojen, raakamaidon ja lihan jako ei olisi mahdollista ilman näitä tiloja. Lisäherkkuna ruokarinki tarjoaa satunnaisesti mahdollisuuden

tilata luomulihaa, joka on tuotettu Suomessa. Lihalla on omat jakopäivänsä, koska sen saatavuus vaihtelee ja se halutaan tarjota kuluttajille heti kun se on saapunut toimittajalta. Luomulihan kysyntä on kiivasta, siksi se jaetaan tilausjärjestyksessä.

Hinnoiltaan kilpailukykyinen Vaikka useita ruokaringin tuotteita saa ostettua paikallisista kaupoista ja kauppaketjuista, hinnat voidaan pitää matalampana ruokaringin kautta, koska välikä-

det toimivat vapaaehtoisvoimin. Tuotteen hinta kokonaisuudessaan menee itse tuottajalle, ruokapiiri ottaa itselleen vain toimituskulut 1,1 euroa. Lisäksi ruokaringin kautta tulevat tuotteet ovat tuoreempia. Esimerkiksi kala on samana päivänä kalastettua Oulunjärven haukea tai kuhaa, jauhot samana päivänä jauhettua, tai raakamaito on samana jakopäivänä lypsettyä. Tuotteet siis saavat tuoreustakuun, koska ne eivät ole joutuneet seisomaan välivarastoissa tai niitä ei jouduta kuljettamaan suuria matkoja. Marianne Maksniemi


kommunistinen nuorisoliitto / lehti

R

io de Janeirossa vuonna 1992 pidettyä kestävän kehityksen huippukokousta on pidetty yhtenä YK:n historian merkittävimmistä kokouksista. Sen tuloksena syntyi muun muassa Agenda 21- toimintaohjelma, joka määrittelee tärkeimpiä keinoja kestävän kehityksen saavuttamiseksi. Nyt tuosta kokouksesta on kulunut 20 vuotta, ja kesäkuussa järjestetään samassa paikassa uusi YK:n konferenssi, jossa tarkastellaan tavoitteiden onnistumista ja asetetaan uusia tavoitteita. Tämän Rio+20- kokouksen yhtenä pääteemana on vihreä talous. Kuten edellisessä kokouksessa, tarkoitus on keskustella rajattoman kasvun ja ympäristön rajattoman sietokyvyn myyttiin perustuvien ajattelu- ja toimintatapojen muuttamisesta. Fossiilisiin polttoaineisiin pohjaavasta mallista eroon pääsy, uusien energiamuotojen käyttöönotto, resurssien tehokas ja säästäväinen hyödyntäminen sekä kestävät kulutus- ja tuotantotavat ovat vihreän talouden avaintekijöitä. Nämä muutosehdotukset ovat erittäin tarpeellisia ja yllättävänkin rohkeita. Niitä ei kuitenkaan ole pystytty kahdessakymmenessä vuodessa merkittävästi edistämään, vaikka 172 valtiota sitoutui Riossa niitä ajamaan. Mistä tämä kyvyttömyys johtuu? Yksi merkittävä, ellei merkittävin syy on, ettei nykyinen talousjärjestelmämme pysty kyseisiin muutoksiin. Kapitalismin kantava voima on nimenomaan myytti rajattomasta kasvusta ja luonnon rajattomasta sietokyvystä. Pääoman ja hyvinvoinnin kasautuminen harvoille pakottaa muun maailman taistelemaan toimeentulostaan ja pyrkimään jatkuvaan kasvuun.

44 prosenttia suurituloisimman kymmenyksen vastaavasta. Yhä lisääntyvä eriarvoisuus saa kohtalaisen hyvinkin toimeentulevat kurkottamaan aina ylemmäs, sillä kerskakulutus nostaa keskivertaisen elintason määritelmän ihmisten silmissä tarpeettoman korkealle. Jatkuvan kasvun pakko taas estää resurssien tehokkaan käytön: koska kulutuksen on jatkuvasti lisäännyttävä, jotta talous pysyisi nousussa, ei kestävien tuotteiden valmistus kerta kaikkiaan ole kannattavaa. On valmistettava heikkolaatuisia tuotteita, jotta niitä täytyisi ostaa aina uudelleen rikkimenneiden tilalle, sekä luotava kuluttajille uusia, keinotekoisia tarpeita. Mitä tulee vihreään teknologiaan, sen kehittäminen on erittäin tarpeellista, mutta jatkuvan kasvun pakko syö sen tehokkuudesta syntyvät hyödyt. Se ei myöskään yksin riitä fossiilisista polttoaineista riippumatomaksi tulemiseen, vaan tarvitaan myös kulutuksen laskua.

M

ikäli vihreän talouden ihanteet todella halutaan saavuttaa, on Rio+20konferenssissa uskallettava ottaa esiin toisenlaisen talousjärjestelmän mahdollisuus. Talouden olisi toimittava ihmisten oikeiden tarpeiden tyydyttämisen työkaluna sen sijaan, että se on pääoman rajattoman kasautumisen palvelija. Talouden on huomioitava ekologiset rajat. Jotta kehityksestä saadaan kestävää ja maapallo säilyy elinkelpoisena tulevillekin sukupolville, tarvitaan kommunistisen ja vihreän liikkeen laajaa yhteistyötä kehittämään ja nostamaan esiin ajatusta sellaisesta talousjärjestelmästä, joka ylipäätään kykenee vihreyteen.

L

uonnonvarojen kulutus on 30 vuodessa noussut 50 prosenttia, mutta kasvu ei ole jakaantunut tasaisesti. Vuonna 2005 rikkaissa maissa ihmiset tarvitsivat kuluttamiensa hyödykkeiden ja energian tuotantoon sekä jätteiden käsittelyyn keskimäärin 6,4 ja köyhissä maissa vain 1,0 globaalihehtaaria (hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa ). Myös maiden sisällä eri tuloluokkien kulutuskehitys on erilaista: esimerkiksi Suomessa vuodesta 2001 vuoteen 2006 väestön pienituloisimman kymmenesosan kulutusmenojen kasvu oli vain

Miksei kehityksestä saada kestävää?

Minna Mentula

G


H

.kom 2/2012

hAluAtKo muKAAn? KiinnostAAKo tullA KAtselemAAn meininKiÄ?

valtakunnallisia taPaamisia tulevaa toimintaa: hyvinkää: 7.6. kino Punikki Hyvinkään kaupunginkirjastossa. katsotaan mielenkiintoinen dokumenttielokuva.

kajaani: kumouskino starttaa kesän aikana. Suunnitelmissa järjestää kolme elokuvaesitystä Baron Pubissa yhteistyössä Vihreän puolueen rauniokaupungin kanssa. Esityksiä jatketaan syksyllä, mikäli konsepti osoittautuu toimivaksi.

30.6. komNl:n blokki Helsinki Pride -kulkueessa 27.-29.7. Esittelypöytä Faces-etnofestivaalilla 27.-29.7. Esittelypöytä Puntala-rockissa 17.-19.8. Punaiset kesäpäivät kotkassa kesälehdon mökillä. luvassa radikaalivasemmistolaista ohjelmaa ja mukavaa yhdessäoloa! Avoin kaikille, ilmoittautumiset 2.8. mennessä osoitteeseen komnl@komnl.fi.

lisätietoa tapahtumista saat kysymällä osoitteesta komnl@komnl.fi

helsinki: Punaisen tähden seuraava tapaaminen on 6.6. klo 18 alkaen ravintola karhunpojassa (Hakaniemenkatu 7). Tutustutaan uusiin jäseniimme ja suunnitellaan alustavasti syksyn toimintaa. Jos et löydä paikalle, soita vaikka Heikille: 0509189139

turku: 30.6. Turun komNl osallistuu Helsinki Priden kulkueeseen. lisätietoja lindalta: 0443000329

tykkää meistä! Ajankohtaisimman tiedon tapahtumista saat komnl:n Facebook-sivulta: www.facebook.com/komnl (avoin myös Facebookiin rekisteröitymättömille!)

liity listalle!

kommunistinen nuorisoliitto / lehti Tiedonantajan 21/2012 liite. Päätoimittaja Heikki ketoharju. Julkaisija komNl ja TA-Tieto oy. Painopaikka BotniaPrint, kokkola.

komnl:n sähköpostilistan kautta saat ajankohtaista infoa toiminnastamme. Postia tulee harvakseltaan, eli et huku meileihin! liity mukaan meilaamalla komnl@komnl.fi

yhteystieDot kommunistinen nuorisoliitto Haapaniemenkatu 7-9 B 00530 Helsinki www.komnl.fi komnl@komnl.fi Punainen Tähti - Helsingin kommunistiset nuoret Anna-mili Tölkkö 040 759 1061 annamili_tolkko@hotmail.com punainentahti.blogspot.com Tampereen kommunistiset nuoret Jaakko ujanen 040 4118952 tampere@komnl.fi uudenmaan kommunistiset nuoret Paula Alkila 0407737728 ukomnuoret@gmail.com ukomnu.blogspot.com Turun kommunistiset nuoret linda ojanen 0443000329 ojanen.linda@gmail.com kuopion kommunistiset nuoret Tuukka koirikivi 0451226928 tugi911@gmail.com kajaanin kommunistiset nuoret marianne maksniemi 0404113213 marianne.maksniemi@gmail.com kajaanikomnl.blogspot.com/

Pistekom 2/2012  

Kommunistisen nuorisoliiton lehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you