koulutuksen jälkeen ja laajenisi opiskelijan oman tekemisen ohella yhteiseksi tekemiseksi työyhteisössä? Oppimistehtävien vaikuttavuus Kuten opetuksen toteutuksesta kertovassa luvussa on tullut ilmi, jokaiseen Kulttuurikuntouttajat-koulutuksen lähipäivään liittyi 1-2 etätehtävää, joko etutai jälkikäteen toteutettavia. Ensimmäisen lähipäivän soveltavan draaman työpajasta opiskelijat saivat kotiläksyksi kokeilla jotain pajassa tehtyä harjoitusta omin päin perheenjäsenien, ystävien, työyhteisön tai asiakasryhmän kanssa ja raportoida tästä Moodleen. Koska tehtävä oli koko koulutuksen ensimmäinen, haluttiin opiskelijoille jättää vapaus harjoitella kulttuuritoiminnan ohjaajan roolia työpaikan ulkopuolella. Harjoituksen teki omien asiakkaidensa kanssa kuusi ja työyhteisönsä kanssa kolme opiskelijaa.
että harjoituksen tekeminen oli asiakkaille ”kivutonta” ja että asiakkaat rohkaistuivat toimimaan yhdessä uudenlaisella tavalla, jotkut näyttämään jopa uusia puolia itsestään. Ohjeita tarvitsi toistaa usein mm. muistisairaiden ja kehitysvammaisten kanssa työskennellessä, mutta toistaminen kannatti, kun yhdessä tekeminen toi puhetta, naurua ja onnistumisen iloa.
Harjoitteiden tekeminen työyhteisön kanssa herätti ennen kaikkea hyvää keskustelua. Sosiaalisen kuntoutuksen parissa työskentelevä opiskelija näki harjoituksen jälkeen työyhteisöään muuttunein silmin: ”Harjoitteen jälkeen syntyi hyvä keskustelu. Osan mielestä tämä ei palvelisi meidän asiakaskuntaamme ollenkaan ja osan mielestä palvelisi vallan hyvin. Yksi piti touhua vallan hulluna. Osan mielestä asiakkaat eivät uskaltaisi lähteä tähän mukaan ja osan mielestä juuri tällaiset Kotihoidossa työskennellyt lähihoitaja sovelsi harjoitteet olisivat hyväksi tuomaan itsetuntoa lisää. Itse huomasin, että ne jotka draamaharjoitusta arkisessa tilanteessa lähtivät harjoitteeseen epäluuloisimmin, yhdessä asukkaan kanssa: ” Hauskaa oli ja olivat niitä, joiden mielestä harjoite oli nauruakin väliin lipsahteli... Minusta humpuukia tai että se ei palvelisi asiakkaita. tärkeintä oli tässä meidän tuokiossamme Ihmettelemään jäin myös sitä, kuinka jutustelu ja toisillemme kysymysten esittely totutuista tavoista pidetään kiinni ja uusi oli hyvää vuorovaikutusta ja koetaan uhkana. Jo pelkkä tuolien siirto sai "muistijumppaa". Huomasin, että toinen osan ”purnaamaan”. Pakostakin kävi osapuoli usein kohdisti kysymyksensä juuri mielessä kysymys, kuinka nämä työkaverit minuun. Esimerkiksi hän kysyi: "Kukahan käsittelevät hyvinkin muuttuvaa ja mahtoi tässä taannoin keittää mikrossa yllätyksellistä työtämme.” riisipuurot pitkin laitteen seiniä?". No minähän se tietty olin, kun en parka ymmärtänyt ensin laittaa hiutaleita veteen ja Yksi opiskelijoista käytti draamaharjoitteita apuna työyhteisön haasteellisen tilanteen sitten vasta lopuksi maitoa.” käsittelemisessä: ” Sen verran täytyy osastomme tämän hetkisestä tilanteesta Muut opiskelijat kokeilivat harjoitusta kertoa, että työyhteisömme hajoaa ensi laitoshoidossa tai toimintakeskuksessa. maanantaina ja osaston toiminta puolittuu. Heidän kommenteissaan nousi yllätys siitä, 45