Hei, Pernilla Ericson!

1. Onneksi olkoon uudesta kirjastasi

Syyllisyyden taakka – Erla-ryhmästä kertovan sarjan neljännestä osasta. Miltä nyt tuntuu?

– On ollut kerrassaan ihanaa päästä taas tekemisiin Erla-ryhmän henkilöiden kanssa. Tutkintatiimissä vallitsee aivan erityinen dynamiikka, jota olen kaivannut. Ja miten lukijat ovatkaan vaatineet minulta neljättä osaa! Tuntuu mahtavalta julkaista kirja nyt. En kirjoita tästä joukosta, ellei minulla ole todella hyvää juoni-ideaa, tapausta, joka vaatisi nimenomaan Erla-ryhmän panosta, ja sellaisen idean minä lopulta sain.

2. Mistä keksit juonen?

– Julkisuudessa käyty keskustelu, jossa ankarammat rangaistukset ja kovemmat otteet nähdään ratkaisuna useimpiin yhteiskunnassa piileviin ongelmiin, on herättänyt minussa ajatuksia. Mitä jos tuolla jossain olisi joku, jonka mielestä vain yksi rangaistus on riittävän kova?

3. Mikä innoittaa sinua? – Käsikirjoitukseen vaikuttaa kiinnostukseni yhteiskunnallisia asioita kohtaan. Loin alun perin Erla-ryhmään henkilöhahmoja, jollaisia nykyaikaisista dekkareista mielestäni puuttui. Annoin heidän ottaa hoitaakseen tapauksia, jotka liittyivät minua – ja ilmeisesti myös lukijoita – koskettaviin kysymyksiin. Kun kirjoitin Älä käännä selkääsi -romaania, kiinnitin jo varhaisessa vaiheessa huomiota netissä vallitsevaan järjestäytyneeseen naisvihaan. Sen jälkeen esimerkiksi incel-ajattelu on osoittautunut ongelmaksi, joka on noussut vahvasti esiin.

4. Onko kirjoissa jokin toistuva teema tai aihe?

– Sanoisin, että se on Livin ja Rickardin suhde. He tulivat täysin erilaisista maailmoista ja rakastuivat, ja yhdessä pariskuntana työskenteleminen – kuten monet ovat todenneet – voi olla sekä etu että haitta. Heidän suhdettaan koetellaan jollain tavalla jokaisessa kirjassa, myös tässä. Kysymys kuuluu, onnistuvatko he pysymään yhdessä tälläkin kertaa.

5. Mistä sinun mielestäsi tunnistaa todella hyvän jännärin?

– Minulla on sopimus lukijoideni kanssa. Olen luvannut imaista heidät mukaani, luoda henkilöhahmoja, joista he välittävät, herättää ajatuksia pitkin matkaa ja yllättää heidät. Jännityksestä tinkimättä. Onnistunko? Sen lukijat saavat päättää. Siinä hyvän jännärin ainekset minun mielestäni joka tapauksessa ovat.

6. Millainen tavanomainen kirjoituspäiväsi on?

– Olen luonteeltani rauhaton, joten aloitan kirjoituspäivän niin, että en kirjoita. Teen todella rankan treenin, esimerkiksi kuntosalilla, ruffieharjoituksissa (kamppailulajeista vaikutteita saanut kuntoilumuoto) tai juoksemalla. Suihkun jälkeen olen aina endorfiinihuumassa ja kirjoitan monta tuntia yhteen putkeen. Kaiken tutkimustyön teen ennen sitä parin tiivistahtisen viikon aikana. Silloin haastattelen ihmisiä ja käyn eri paikoissa, luen ja pidän huolen siitä, että kuva on selkeänä mielessäni ennen kuin alan kirjoittaa.

7.

– Lataudun mukavaan ja intensiiviseen lanseerausrupeamaan.