__MAIN_TEXT__

Page 1

Hannakaisan Sanomat

Hannakaisa Heikkinen

37 LUOTTAMUS tulevaisuuteen ROHKEUS tekoihin - TAHTO tyรถhรถn


Hannakaisan Sanomat Hyvä lukija Tein käsissäsi olevan vaalilehden, koska halusin tavoittaa myös Sinut, jota en eduskunnan kolmen ja puolen viikon mittaisen vaalitauon aikana kenties pysty tapaamaan. Tämän lehden kautta haluan avata joitakin asioita ”pintaa syvemmältä”. Ajattelen, että me ihmiset tulemme näkyviksi toisten ihmisten kautta. Ajattelen myös, että on paljon asioita, joista parhaita ovat kertomaan muut kuin itse politiikkaa työkseen tekevät ihmiset. Tämän lehden haastattelujen ja kirjoitusten kautta nostan esille aiheita, jotka ovat minulle tärkeitä. Annan läheisten ihmisten kertoa niistä omalla äänellään. Kolumnien kautta Osuuskunta ItäMaidon toimitusjohtaja Ilpo Lukkarinen kertoo minulle tärkeän maidontuotannon merkityksestä Itä-Suomelle ja Eläkeliiton puheenjohtaja Raimo Ikonen avaa eläkeläisten arkea ja merkitystä yhteiskunnassamme. Lapsuudenystäväni Marja Pylkkänen kertoo paluumuutosta Savoon ja meitä yhdistävästä hevosharrastuksesta. Kuopiolainen Ossi Haatainen avaa kansainvälistä uraa tekevän nuoren perheenisän näkemyksiä globaaleista ilmiöistä ja tuo meille molemmille tärkeää luontosuhdetta esille. Hammaslääkäri Pasi Hämäläisen kautta välittyy muun muassa ihmisen kohtaamisen taidon tärkeys palveluammatissa. Kaavilaisen Salli Virrantalon kautta nousee esille omaishoito ja meille molemmille tärkeä savolaisuus eli terve ylpeys omista heimojuurista. Siilinjärveläinen Irma Roivainen kertoo värikkäistä elämänvaiheistaan ja tuo esille, kuinka yli 90-vuotiaanakin voi oppia uutta ja pitämään sosiaalisia suhteita yllä tietokoneen välityksellä. Ensimmäinen työnantajani Seppo Heikkinen Juankoskelta kertoo yrittäjyyden haasteista valtaväylien ulkopuolella. Ääneen pääsee myös puolisoni Harri jutussa, jossa avataan, miten laajat tukijoukot tarvitaan, jotta maakunnassa asuvan perheellisen ja maitotilallisen kansanedustajan työ on mahdollista ja jotta myös kotona arki sujuu. Pohjois-Savon alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Risto Juntunen kertoo talkootyön ja metsästyksen merkityksestä sekä riistakannoistamme.

Vaalien alla ehdokkaana voi luvata ja kuvata monenlaisia asioita. Ystävät ja perhe ovat kuitenkin läsnä aina -niin yhteisessä menneisyydessä kuin myös tulevaisuudessa. Siksi annan heidän piirtää kuvaa minusta ihmisenä. Haen vaalipiirini ihmisten luottamusta kolmatta kertaa. Tulin ensimmäisen kerran valituksi vuoden 2007 vaaleissa, jolloin sain ihmisten luottamuksen ensikertalaisena. Saatat muistaa, että jätin vapaaehtoisesti vuoden 2011 vaalit väliin, kun sain toisen lapseni. Viime vaaleissa, kun hain ”kotikauden” jälkeen ihmisten luottamusta, sain lähes 11 000 ääntä. Minulle se osoitti, että ihmiset arvostavat sitä, että myös poliitikko omilla valinnoillaan elää todeksi arvomaailmaansa. Koen, että vahvuuteni yhteisten asioittemme hoidossa on se, että minulla on vahva ja monipuolinen työkokemus, erityisesti vanhusten hoivasta ja maatalousyrittäjyydestä. Ennen kansanedustajuutta työskentelin vanhuksiin erikoistuneena sairaanhoitajana ja esimiehenä hyvin monenlaisissa työpaikoissa niin kotisairaanhoidossa kuin pitkäaikaishoivassa Suomessa, Saksassa ja Ruotsissa. Olen saanut jakaa maatalousyrittäjän arkea mieheni Harrin rinnalla toistakymmentä vuotta tuottaen maitoa Kiuruveden Rapakkojoella. Ymmärrys suomalaisen maatalouden ja viljelijöiden jaksamisen haasteisiin on itse elettyä. Eduskuntavaaleissa 14.4. ihmiset päättävät, miten Suomen asioita halutaan seuraavat neljä vuotta hoitaa. Toivon olevani Sinun luottamuksesi arvoinen. Tärkein lupaukseni on tehdä jatkossakin töitä niin, että päätöksieni taustalla on mahdollisimman laaja ja monipuolinen kokonaiskuva asioista ja ymmärrys ihmisen arkielämästä.

HANNAKAISA HEIKKINEN KANSANEDUSTAJA KESKUSTAN VARAPUHEENJOHTAJA

Hannakaisan Sanomat Hannakaisa Heikkisen eduskuntavaalikampanjalehti Maksaja: Savo-Karjalan Hyväksi Ry Paino: Lehtisepät Oy, Pieksämäki 2019

LUOTTAMUS tulevaisuuteen - ROHKEUS tekoihin - TAHTO työhön


Hannakaisan Sanomat Kaiken takana on mies ja mummot Maakuntien kansanedustajien arki ja elämä on kovin toisenlaista kuin niiden, jotka voivat hoitaa tätä luottamustehtävää kotoa käsin. Varsinkin kun kotona on kaksi alakouluikäistä lasta ja lypsykarja, tarvitaan tukijoukkoja. - Kansanedustajan työn hoitaminen ei olisi ollut minulle mahdollista ilman lasten isovanhempia. Navetassa lehmät poikivat ilman kellokorttia, joten Harri joutuu lähtemään karjan pariin silloin, kun työt niin vaativat. Siksi on ollut korvaamatonta, että mummot ovat olleet huolehtimassa, että kouluun lähdetään aamupuuro vatsassa ja riittävästi vaatetta päällä, Hannakaisa toteaa. Valiokunta- ja täysistuntotyö on normaalisti tiistaista perjantaihin. Hannakaisa lähtee Helsinkiin useimmiten maanantai-iltana ja palaa perjantaina takaisin. - Päivät eduskunnassa ovat usein vähintään kaksitoistatuntisia ja siksi piipahtaminen kotona keskellä viikkoa on sula mahdottomuus, varsinkin kun lentoasemalta kestää ajomatkaa kotiin vielä puolitoista tuntia. HANNAKAISAN Kaija-äiti tulee joka toinen maanantai bussilla Juankoskelta Kiuruvedelle ja palaa takaisin perjantaina. Joka toinen viikko apuna ovat Harrin Aira-äiti ja onpa jääkiekkokuskina apuna myös Harrin Marketta-täti, joka tulee Kuopiosta. - Usein kuulee sanottavan, että yhteisöllisyys on kadonnut nykypäivänä. Nämä meidän ”arjenturvajoukot” ja kolmen sukupolven yhteiselo osoittaa, että toisistamme huolehtiminen on valtava voimavara. Olen tietysti valtavan onnellinen, että minua on siunattu myös näin joustavalla

puolisolla, joka hyväksyy, että vaimon sijasta keittiössä häärii lukuisa joukko muita suvun naisia, kiittää Hannakaisa Harri-puolisoaan. HARRI JA HANNAKAISA viljelevät Harrin suvun maitotilaa Kiuruveden Rapakkojoella. Harri on 11:s Kärkkäinen Rapakon tilalla. Pariskunta täydentää hyvin toisiaan: Harri on paneutunut peltoviljelyn kehittämiseen ja Hannakaisan intohimo on karjan hyvinvointi ja jalostus.

- Olin tässä äskettäin eräässä koulutuksessa, missä luennoitsija kehui, millaisia tilan töitä helpottavia ohjelmia voidaan ladata kännykkään. Sain mukavat naurut porukassa aikaan, kun totesin, että minullapa on sellainen ”sovellus” puhelimessa, että sillä voi siementää ja lääkitä lehmän eduskunnasta käsin, naurahtaa Harri. HANNAKAISAN kiinnostus karjaan on peruja synnyinkodista Juankosken Muuruvedeltä. Kaija-äiti teki elämäntyönsä Haukiniemen tilan emäntänä ja sai tarttumaan palavan karjainnostuksen tyttäriinsä. Harrin ja Hannakaisan yhteisen tilanpidon aikana karjaa on jalostettu aktiivisesti. Tilalla on tehty toistakymmentä alkiohuuhtelua ja varsinkin tuorealkioiden siirtojen tuloksena navetassa on hyvärakenteinen ja -tuottoinen karja. Sopusoinnussa pihatossa elää valkoruskeaa ayshirekarjaa

ja mustavalkoista holsteinkarjaa. - Maaliskuun lopussa, jos Luoja suo, juhlitaan meidän tilan kolmatta ”satatonnaria ”, kun Elixir-lehmä saa täyteen 100 000 tuotetun maitokilon rajapyykin. Hyvinvoivat ja terveet lehmät ovat jokaisen maidontuottajan toive ja tavoite. Siksi näistä ”vanhoista mammoista” me kaikki lehmäihmiset iloitsemme keskenämme, Hannakaisa hymyilee. Hannakaisa myöntää potevansa usein huonoa omatuntoa, kun soittaa Helsingistä aamupuhelun kotiin ja puhelimeen vastaa väsyneen kuuloinen mies, joka on saattanut vasta tulla navetasta valvottuaan ison osan yöstä lehmän poikimista avustaen tai koneiden reistaillessa myrsky-yön sähkökatkojen takia. - Elämme ison osan arjesta toisistamme erillämme. Siksi on tärkeää yrittää jakaa päivän tapahtumia puhelimessa mahdollisimman paljon. Tietoisuus toisen päivän tapahtumista antaa mahdollisuuden ”vanheta samaan suuntaan”, toteavat Hannakaisa ja Harri. - Vaikka tunnekin usein, että luovun paljosta, kun puoliso on ison osan ajasta poissa kotoa, koen että tämä ”uhraus” on sen arvoinen. Olen kiitollinen siitä, että minulla on puoliso, joka jaksaa lähteä viikko viikon jälkeen tekemään työtä suomalaisen ruoantuotannon ja maaseudun elinehtojen puolesta. Parasta minusta kuitenkin on se, että tuo vaimoni lähtee vielä innokkaammin töihin navettasaappaat kuin korkokengät jalassa, Harri toteaa puolisostaan.

Kansanedustajan arkea: asioiden hoitaminen puhelimitse onnistuu vaikka kesken navettatöiden.

Hannakaisa ja Harri ovat taivaltaneet yhteistä navettapolkua 11 vuotta. Kuva: Pentti Vänskä

LUOTTAMUS tulevaisuuteen - ROHKEUS tekoihin - TAHTO työhön


Hannakaisan Sanomat

Eka-Essi, Marja ja Essin-Säväys. Kuva: Jari Nissinen.

Kotiinpaluu Vuonna 2010 Marja Pylkkänen nimitettiin sittemmin Monster.fi nimeen vaihtaneen palvelun toimitusjohtajaksi. Tähän toimitusjohtajuuteen päättyy hänen 18 vuoden uransa Alma Mediassa, kun hän palaa Savoon ja Siilinjärvelle paluumuuttajana huhtikuun alussa. - Tällä hetkellä Almalla on rekrytointiin liittyviä omia palveluja yhdeksässä maassa ja osakkuusyhtiöt kolmessa maassa. Viime vuosina työni onkin ollut enemmän tai vähemmän työskentelyä ulkomaalaisten yksiköidemme kanssa. - Monikulttuurisessa ympäristössä olen oppinut, miten johtamiskulttuuri ja odotukset johtamiselle eroavat selvästi toisistaan eri maiden välillä. Vaikka nykyään käytössä ovat hyvät työkalut yhteydenpitoon kuten Skype, on työ vaatinut kuitenkin paljon matkustamista. Kun sitä tekee useamman vuoden 100-150 matkapäivän vauhdilla, se alkaa tuntua

myös kropassa ja pääkopassa. - Nyt olen asettumassa aloilleni, tai näin ainakin haaveilen. KUOPIOSSA ja Saksassa kansainvälistä markkinointia lukenut Pylkkänen jatkoi vielä opintoja Tampereella. - Opiskelin uusmediatuotantoa - silloinen hieno nimi verkkosivujen ja CD-romppujen suunnittelulle. Ensimmäinen työpaikka oli Vakuutusyhtiö Pohjolassa, mutta suhde ei ollut kestävä. - Hain myynnin työpaikkaa Jobline.fi-palvelusta, joka oli lanseerattu Suomeen keväällä 1998 ja jonka kautta työpaikkoja pystyi hakemaan internetistä. Muistan vieläkin, että ilmoituksessa haettiin ihmistä, joka on fast, modern ja international. Ajattelin, että kaikki nuo ominaisuudethan natsaavat minuun täysin. Loppu onkin sitten alan historiaa.

Pylkkänen on jo kirjoilla Siilinjärvellä. - Paljasjalkainen Siilinjärveläinen ja isäni kuoltua kolme vuotta sitten, perin lapsuudenkotini, jota olen nyt viimeisten vuosien ajan remontoinut kodiksi itselleni. - En ole moniin vuosiin ollut kotona oikein missään. Ja se on todella raskasta pidemmän päälle. Tärkeä tekijä Savoon paluussa ovat myös kaksi hevosta. - Matkatyön takia vaihdoin ratsastuksen raviurheiluun ja ostin kaksi ravivarsaa. Toinen niistä on nyt 6- ja toinen 5-vuotias. Ne ovat myös minun ”perheeni” sillä minulla ei ole lapsia. LISÄKSI hänellä on ystävänsä kanssa yritys Kuopiossa. - Aiemmin Lääkärikeskus Lupaus, nykyisin Lupaus Health, jonka kautta haluamme edistää ihmisten hyvinvointia ja suomalaista terveydenhoitoa. Olen itse ollut

yrityksessä lähinnä markkinoinnillisessa roolissa ja olen tehnyt tätä oman työni ohessa. Uusille projekteillekin pidän koko ajan silmä avoinna. - PALJASTETAAN nyt sen verran, että ensisijainen ajatukseni oli hieman ”downshiftata” mutta kun eteen tuli ainutlaatuinen tilaisuus, en voinut kieltäytyä. Huhtikuun alusta aloitan mielenkiintoisen projektin kuopiolaisen, vanhan ja perinteikkään perheyrityksen yrityksen kanssa. PYLKKÄSEN mielestä Kuopio-Siilinjärvi -alueella on hyvää ”pöhinää” ja täällä on paljon mielenkiintoisia yrityksiä. Savossa olisi myös tilaa matkailualan palveluille, joissa yhdistyisivät tiiviimmin luonto ja hyvinvointi. - Siihen tämä alue tarjoaisi loistavat mahdollisuudet ja jos oikein olen ymmärtänyt, palveluille olisi jo nyt kysyntää.

Ystävät: Se, että Hannakaisasta tuli aikanaan kansanedustaja, ei ollut minulle mikään yllätys lapsuuden ystävälle. - Se, että hän jäi pois eduskunnasta välillä, oli minulle ehkä isompi yllätys. Ja osasin jo silloin aavistella, että kyllä tähän vielä jatkoa tulee. Mutta se, miten isolla äänimäärällä, oli kyllä hieno yllätys, kertoo Hannakaisan ala-asteikäisestä tuntenut Marja Pylkkänen. - Näkyvä hahmohan Hannakaisa on ollut aina. Jo silloin nuoruusaikoina hän oli yleensä seurueen keskipiste. Hän on määrätietoinen ja seisoo varmasti niiden asioiden takana 100 prosenttisesti, jotka ottaa omikseen. Vahvana persoonana

hän jakaa mielipiteitä ja uskoisin, että se on myös tekijä, joka kiinnostaa mediaa. Kiinnostus tuo myös negatiivisia ilmiöitä. - Olen miettinyt myös hänen jaksamistaan ja sitä, miten some on saanut ihmiset ajattelemaan, että siellä toisen niskaan voi julkisesti kaataa avoimesti ihan minkälaisen ämpärillisen sitä itseään. Useammin tällaiset avautumiset tosin mielestäni kertovat enemmän niiden takana olevista ihmisistä itsestään. Toki palaute, välillä törkeä ja todella henkilökohtainen, on myös osa sitä valintaa, että olet julkisessa roolissa. Hänet tuntevat tietävät, että hän on herkkä, sydämel-

LUOTTAMUS tulevaisuuteen - ROHKEUS tekoihin - TAHTO työhön


Hannakaisan Sanomat Toiveita vaalikauteen Yrittäjänä ja yritysjohtajana Marja Pylkkänen toivoo, että turhan, yrittämistä vaikeuttavan byrokratian purkamista jatkettaisiin edelleen. - Minusta yrittämistä ja nimenomaan pienyrityksiä ja uusia yrittäjiä pitäisi tukea vieläkin enemmän ja yrittämisestä pitäisi tehdä haluttavaa ja houkuttelevaa. Viittaan tällä myös taas keskusteluun nousseisiin yritystukiin ja siihen, miten niitä voisi allokoida uudella tavalla. Uskon, että tämä tukisi myös työllistämistä, koska valtaosan uusista työpaikoista odotetaan kuitenkin syntyvän PK-sektorille. - Peruskoulun jälkeen tyhjän päälle jääville nuorille löytyisi mielekkäitä työmahdollisuuksia, myös yritysten kannalta. Kun itse on nyt aikuisiällä opiskellut, olen miettinyt monesti, että se, että olisin ennen opintojen aloittamista kerryttänyt ensin jonkun verran työkokemusta, ei olisi välttämättä ollut lainkaan huono asia, Se olisi antanut enemmän perspektiiviä myös opiskeluun.

Te r ve yd e n h u o l l o s s a toivoisin, että erityisesti vammaisten ja vanhusten asioihin kiinnitettäisiin huomiota myös vaalien jälkeenkin. Tästä aiheesta Hannakaisa on tehnytkin jo hyviä nostoja ja onhan hänellä osaamistakin alalta koulutuksenkin pohjalta. - ”Lomitin” itse kotihoitoa oman isäni hoidon osalta muutaman vuoden ajan. Ja kun sivusta seurasin millä resursseilla ja aikatauluilla töitä tehtiin, niin voi sanoa, että siitä oli inhimillisyys kaukana. Hoitajat osasivat ja välittivät, mutta resursseista oli jatkuva pula ja aikataulut olivat järjettömät. Muistisairaalle tuodaan ruoka, mutta ruokailua ei ehditä avustamaan, joten ei voida tietää syötiinkö ruoka vai mitä tapahtui. Kansalliset ravitsemussuosituksetkin ottavat ruokailuun kantaa myös siitä näkökulmasta, että se on monelle ikäihmiselle myös tärkeä tilanne sosiaalisen kontaktin kannalta. Terveydenhoitojärjestelmämme ei pysty tarjo-

amaan diagnoosia kaikille, mutta heitäkään ei saisi jättää yksin. - Jos sanon todella karrikoidusti, niin välillä tuntuu, että suomalaisessa terveydenhoitojärjestelmässä monista asioista on tehty arvovaltakysymyksiä ja potilaan paras tahtoo keskinäisessä kinastelussa unohtua. Minusta olisi kaikkien etu, jos asioita voitaisiin käydä avointa keskustelua ilman ”poteroitumista”. Ja lopuksi. - Kun olen läheltä seurannut hyvin työtään tekevät hevosalan yrittäjän työtä, toivoisin todella, että alalta ei vietäisi lomitusoikeutta. Hevostallit tarjoavat valtavalle määrälle nuoria ihan mahtavan harrastusympäristön olematta kuitenkaan omistajilleen varsinaisia kultakaivoksia. Varaa palkata itse lomittajia varmasti kaikilla ole ja eläimet kuitenkin vaativat hoitoa ihan joka ikinen päivä. Jos lomitusapu loppuu, siitä kärsii omistaja, mutta pahimmassa tapauksessa myös eläimet omistajan uupuessa.

Teinarit muistona linen ja toisista välittävä ihminen, jolla on tunteet ja jolle perhe, koti ja työskentely maatilalla ovat se voimavara, josta ammentaa. AIKANAAN Marjan ja Hannakaisan toivat yhteen hevoset. - Ensimmäiseen kontaktiin johti myynti-ilmoitus Hevoshullu-lehdessä. Minä oli myymässä ratsastushousuja ja -saappaita ja Hannakaisa halusi ne ostaa. Ratsastushousujen ja -saappaiden lisäksi vaihdettiin myös osoitteet ja alkoi kirjeenvaihto. Kirjeenvaihto johti tapaamiseen ja ystävystymiseen ja ensimmäinen vierailu Hannakaisan kotipaikalla Haukiniemessä siihen, että vietin siellä hyvin

usein viikonloput ja kesällä pidempiäkin pätkiä. Hannakaisan hevosen Pamelan lisäksi tutuksi tuli myös muu maalaistalon arki. Opin lypsämää lehmiä, pääsin ajamaan traktorilla ja siivoamaan kanalaa. Sitä hajua en unohda varmasti ikinä. Tytöt kävivät ratsastusleireillä. Ikään kun tuli lisää, viikonloppuisin suuntana oli Huvikumpu, Iloharju tai Mansikkamaja - ja pojatkin alkoivat kiinnostaa. - Näistä ajoista muistoksi ovat jääneet Teinikalenterit, joiden salakieltä olemme nyt aikuisena yrittäneet muistella ja selvittää muutamaan otteeseen. Aivan mahtavia muistoja, mutta myös teini-iän kasvukipuilua.

Yhteisten Kuopion Linnanpellon lukiovuosien jälkeen tiet erkanivat. - Yhteydenpito muuttui taas opiskelujen päätyttyä, kun asuimme molemmat yhtä aikaa Tampereella. - On aina ollut helppo jatkaa siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin. Tai suunnata vaikkapa yhdessä viikon lomalle. Se ei onnistu, jos toisen kanssa ei ole tietynlaista keskinäistä ymmärrystä tai yhteistä huumorintajua. - Meitä yhdistää monelta osin samanlainen ajatusmaailma. Niistä asioista, joista emme ole samaa mieltä, syntyy sitten hyviä keskusteluja. Tässä ystävyyssuhteessa kumpikin saa toistensa seurassa olla juuri sitä mitä on.

Aktiivisesta toimijasta palveluiden käyttäjäksi ME ELÄKÖIDYMME ensimmäisenä Euroopassa. Yli 65 vuotiaiden osuus väestöstä arvioidaan nousevan nykyisestä 19,9 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2030 ja 29 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. Tällä hetkellä eläkeläisiä on yli 1,5 miljoonaa. Joka vuosi siirtyy eläkkeelle yli 70000 ihmistä. Vallitseva käsitys on, että eläkeläinen lopettaa työnteon ja häviää eläkeläisten harmaaseen massaan. Viranomaisilta saa kutsun tarkastukseen, kun on täyttänyt 75 vuotta. Muutoin hän on oman onnensa seppä ja etsii itse selviytymistiensä. Yhteiskunnalla ei ole polkuja ja tukea tähän vaiheeseen. Vasta raskaammassa hoivavaiheessa viranomaiset ovat kiinnostuneita. Tämä koskee 93 000 ihmistä, joista kotihoidossa on 57 prosenttia ja ympärivuorokautisessa hoidossa 43 prosenttia. Näissähän meillä on jatkuvasti ongelmia kuten olemme joutuneet kokemaan ulkoistusten lisääntyessä. Jyrkkä joko tai-asenne kertoo, että meillä on vielä arvostus- ja asenneongelmia ikääntymistä kohtaan. Kun työn murros muuttaa työntekoa, samaisen murroksen tulisi koskea eläkeläisen toimintaa. Eläkeläiset ovat erittäin merkittävä voimavara, toimijajoukko ja mahdollisuus tukemassa yhteisöllisyyttä. Tutkimuksen mukaan eläköityneistä 80 prosenttia haluaa tehdä jotain työtä voimien ja halujen mukaisesti. Tekeminen on yleensä osa-aikaista työtä, kokemusasiantuntijuutta, läheisten tukemista, harrastustoimintaa, virkistystoimintaa, sosiaalista vuorovaikutusta, mutta enenevässä määrin ammatillista työtä. Nykyinen eläkeläinen on aktiivinen toimija eläköitymisen jälkeen 10-15 vuotta. Hänen kulutuskorinsa ei juuri poikkea vastaavasta työssä olevasta 60 vuotiaasta. VUONNA 2007 jonkinlaista palkkatyötä teki noin 38000 vanhuseläkeikäistä ja nyt heitä on noin 70000. 65-69 vuotiaiden työllisyysaste on noussut 40 prosenttia viimeisen 5 vuoden aikana ja 70-75 vuotiaiden työllisyysaste kaksinkertaistunut vastaavana aikana. Tosin molemmat ovat vielä alhaisia. Tutkimusten mukaan eläkkeellä työn jatkamista halutaan ensisijaisesti omasta kiinnostuksesta, mielekkäästä olemisesta, motivaatiosta ja työn laadusta ja sisällöstä, vain alle 10 prosenttia lisäansioista. Tähän haasteeseen yhteiskunnan, erityisesti kuntien ja järjestöjen tulisi tulevaisuudessa paremmin vastata eläkeuran eri vaiheissa. Eläköitymisen alkuvaiheessa on otettava koppi jokaisesta eläkeläisestä, jolloin tehdään arviointi kunnosta ja elämän riskeistä, madalletaan kynnystä saada tarvittaessa

tukea ja luodaan polku rikkaammille ja aktiivisille eläkevuosille. Kutsuttakoon sitä vaikka ikäneuvolaksi. Tietysti jo työelämässä tulisi rakentaa mahdollisuudet niille, jotka haluavat ammatillisesti jatkaa eläkkeellä osallistumista. Työelämän ja eläkeläiselämän tulee lähestyä toisiaan ja tukea toisiaan. ELÄKELIITTO pyrkii toiminnallaan kattamaan eläkeläisten koko elämänkaaren. Liiton toiminta kattaa eläkeläisten edunvalvonnan ja vaikuttamisen sekä toimeentulon turvaamisen että palveluiden osalta, monipuolisen virkistys- ja harrastetoiminnan, vapaaehtoisja vertaistyön sekä järjestötyön. Liiton keskeisin tavoite on eläkeläisköyhyyden poistaminen. Se edellyttää perusturvan varassa olevien eläkeläisten ensi sijassa takuueläkkeiden reilua korottamista. Pitkäaikaisen etuutena sen tason tulee olla muita perusturvan etuuksia korkeampaa. Samalla tulee varmistaa, että palvelujen saatavuuden esteenä ei ole maksupolitiikka. Sitä tulee rajoittaa lääkkeiden, matkojen ja palvelujen yhteisellä katolla ja pienellä välikatolla. Eläkeläisten maksuhäiriöiden lisääntyessä myös maksujen huojennusjärjestelmän toimivuutta ja velvoittavuutta tulee lisätä. Verotuskohtelu tulee kaikkien eläkeläisten kohdalla olla selkeästi kevyempi kuin palkansaajilla. Eläkeläisten työllisyysasteen nostaminen on merkittävä toimenpide, joka tulee pohjustaa viimeisten aktiivivuosien aikana työjärjestelyin. Laajan eläkeläiskentän edunvalvonnan rakenteita tulee vahvistaa perustamalla eläkeasiainvaltuutetun virka sekä käynnistää eläkepoliittinen ohjelma, jonka toteutumista arvioidaan hallituskausittain. Eläkeliittoon perustettiin vanhusasiamiehen tehtävä vahvistamaan edunvalvontaa. Ratkaiseva asia on kuitenkin eläkeläisten palvelujen saatavuuden ja laadun varmistaminen. Sen toteutumisen varmistaa sote- ja maakuntauudistuksen pikainen toteuttaminen. Kuntapohjainen järjestelmä on aikansa elänyt, eikä pysty takaamaan kansalaisille yhdenvertaisia palveluja. RAIMO IKONEN ELÄKELIITON PUHEENJOHTAJA HALLINTOTIETEIDEN TOHTORI

LUOTTAMUS tulevaisuuteen - ROHKEUS tekoihin - TAHTO työhön


Hannakaisan Sanomat

Tausta ja arvot ratkaisevat Muuruvedeltä lähtöisin oleva, nykyisin Kuopion saaristokaupunkilainen Ossi Haatainen näkee maailman monelta eri tasolta. Haastatteluviikolla perspektiivi ulottui kotikylän ja Savon pääkaupungin kautta kaukoidän miljoonakaupunkeihin. Hän toimii Senior Commercial Managerina voimakattiloita toimittavalla Sumitomo Foster Wheelerillä. - Työni on johtaa suurien voimalaitosprojektien myyntivaihetta. Kansainvälisessä yrityksessä olen päivittäin tekemisissä eri kulttuurien kanssa. Tässä tehtävässäni olen päässyt näkemään monenlaista maailman kolkkaa, mikä on kyllä myös tuonut omaankin ajatteluuni hyvinkin paljon. Työ on myös laittanut asioita oikeaan mittakaavaan. - Maailmalta on aina hienoa palata kotiin, Suomeen, jossa meillä on asiat oikeasti hyvin. Valitamme aivan liian pienistä asiois-

ta. Mutta kun osattaisiin katsoa Suomen etua, se heijastuu meidän kaikkien eduksi. Jo pienestä pitäen Haatainen oli kiinnostunut tekniikasta. - Lukiovuosien aikana minulle alkoi kirkastua opintosuunta ja se, mitä haluaisin tehdä. Ja olen siinä onnellisessa asemassa, että saan tehdä sitä, mitä opiskelinkin. Diplomi-insinööriksi hän luki Lappeenrannan Teknillisessä yliopistossa ja jo opiskeluaikana tie vei vaihtoon ulkomaille, Chalmers Tekniska Högskolaniin Ruotsiin. Hän on toiminut yrityksissä,niin pk sektorilla kuin myös kansainvälisessä suuryhtiössä, nämä viimeiset 11 vuotta voimalatoimitusten parissa. LAPSUUDESTA asti Hannakaisan tuntenut Haatainen löytää heistä hengenheimolaisuutta muun muassa luontosuhteen ja liikunnallisen elämäntavan

kautta. Perheeseen kuuluvien vaimon sekä alakouluikäisten lasten kanssa vapaa-aika kuluu liikkuen metsässä, veneilen perheen kanssa Kallaveden saaristossa ja lasketellen. - Käyn kuntosalilla ja hiihdän myös. Olen aika aktiivinen ihminen. Hän on löytänyt luonnon läheltä myös Kuopiossa asuessa. Retkeilypaikat ja -reitit maalla ja vesillä tarjoavat hyvän henkireiän lähellä kotia. HANNAKAISAN tavoin monet arvot ja elämänasenteet lähtevät kotoa. - Tunnen myös hänen sisarparvensa. Opin jo koululaisena sen, että heidän kotonaan maatilalla tehdään töitä yhteisen eteen. - Tutustuin Hannakaisaan jo varsin pienenä partioleirillä hänen kotitilansa metsässä. Me sudenpennut olimme Haukiniemen metsässä ja Hannakaisa tuli käymään vierailulla leirillä. Olin leirin nuorin ja Hannakaisa avusti minua puu-

rokauhan vuolemisessa. Olin muistaakseni kuuden vanha. Hän on aina halunnut auttaa muita. Kun olin rippikoulussa, hän oli myös isosena meidän leirillä. - Avuliaisuus, juurevat perusarvot, äärettömän ahkera ja aikaansaapa. Helppo lähestyä. MIKÄ ON tärkeintä alueemme tulevaisuudelle? - Suomen kilpailukyky. Kun yritykset ovat kilpailukykyisiä, se tuo myös työtä meille kaikille - niin maaseudulle kuin myös kaupunkeihin. Ihmisen pitää pystyä valitsemaan myös asuinpaikkansa siten, että maaltakin käsin voidaan käydä töissä järkevästi vaikka siellä lähikaupungissa, jos työ ei löydy omalta kylältä. - Toivoisin että Suomessa jatketaan sitä perustyötä, jota tällä vaalikaudella tehtiin. Purettiin aikanaan luotua byrokratiaa, edistettiin yritysten viennin edellytyksiä ja sitä kautta

Ossi Haatainen on löytänyt luonnon läheltä myös Kuopiossa asuessa. Retkeilypaikat ja -reitit maalla ja vesillä tarjoavat hyvän henkireiän lähellä kotia. työllisyyttä. Hän uskoo myös sosiaali- ja terveysuudistuksen etenemiseen. - Kaikki se työ, jota tehtiin, pitää pystyä hyö-

dyntämään ja on vietävä maaliin tavalla tai toisella. Sanoisin että peruskorjaus nykyiseen järjestelmään sopivissa palasissa.

LUOTTAMUS tulevaisuuteen - ROHKEUS tekoihin - TAHTO työhön


Hannakaisan Sanomat Ikääntyvien palvelut ja vanhusten hyvä hoiva TARVITSEMME tekoja, jotta Suomi olisi maailman paras maa vanheta. Ikäihmiset ovat yhteiskunnan aktiivinen voimavara ja elämänkokemuksen lähde nuoremmille sukupolville. Viime kuukausina on keskusteltu paljon vanhusten hoivasta. Julkisuudessa on kerrottu useista vakavista laiminlyönneistä ikäihmisten hoitokodeissa. Ei ole mitenkään hyväksyttävää, että taloudellisen voiton tavoittelu menee hyvän hoidon ja eettisen toiminnan edelle. Vanhusten ja heidän omaistensa pitää voida luottaa hoivan laatuun.

Tasa-arvoiset sosiaali- ja terveyspalvelut jokaiselle Sosiaali- ja terveyspalvelujen isoin ongelma on eriarvoisuus. Osa ihmisistä pääsee lääkäriin heti, osa joutuu jonottamaan jopa kuukausia. Myös vanhustenhoidossa on vakavia puutteita ja vanhusten suorastaan epäinhimillistä kohtelua. Ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus. Lääkäriin pääsy sekä laadukas ja inhimillinen hoito ja hoiva on turvattava tasa-arvoisesti jokaiselle suomalaiselle – koko maassa. Vanhustenhoito on laitettava kuntoon. KESKUSTAN ratkaisu mahdollistaa kaiken tämän. Ratkaisullamme voidaan myös parantaa lasten, nuorten ja perheiden palveluja ja auttaa ajoissa niitä koteja, joissa ongelmia syystä tai toisesta on. On ymmärrettävää, että moni ihminen on turhautunut sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistukseen. Sitä kun on tehty jo pitkälle toistakymmentä vuotta kaikkien puolueiden toimesta. Nyt oltiin kaikkein lähimpänä saada uudistus

valmiiksi, mutta aika kerta kaikkiaan loppui kesken. Tässä tilanteessa voidaan joko SDP:n tapaan etsiä syyllisiä, peruuttaa Kokoomuksen tavoin taaksepäin tai mennä eteenpäin. Me Keskustassa valitsemme tien eteenpäin. Riitelemällä ongelmia ei nimittäin ratkaista ja toisaalta millään puolueella ei ole varaa toisten kivittämiseen. Ja jos mitään ei tehdä, ihmisten palvelut huonontuvat, eriarvoisuus lisääntyy ja yksityiset terveys- ja hoivajätit ottavat lopullisesti vallan palveluissa. Jos emme pääse eroon nykyisestä kuntavetoisesta mallista, hyväksymme sen, että ihmiset ovat jatkossakin epätasa-arvoisessa asemassa palveluiden suhteen eri puolella Suomea. TÄLLAINEN tekemättömyyden linja veisi kasvavien sote-menojen kanssa kamppailevilta kunnilta rahat, mikä tarkoittaisi joko puolipakotettuja kuntaliitoksia tai sitä, että kunnat joutuisivat rahapulassa ulkoistamaan sote-palvelunsa isoille lääkärifirmoille.

Keskustan vaihtoehdossa sosiaali- ja terveyspalvelut nivotaan yhteen ja vahvistetaan nimenomaan ihmisiä lähellä olevia peruspalveluja. Antaisimme suomalaisille valinnanmahdollisuuden palveluihin. Vanhustenhoidon parantamiseksi kirjaisimme lakiin hoitajamitoituksen 0,7 hoitajasta vanhusta kohti. Keskustan ratkaisussa maakunnat hoitavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Ratkaisumme on esillä olleista malleista ainoa, joka on perustuslain mukainen. Ja mikä parasta, toteutettavissa vaikka heti. Viime vuosina valtakunnallisesti ja maakunnissa tehty työ voidaan hyödyntää ja valmisteluun käytetyt veronmaksajien rahat eivät mene hukkaan. Olemme valmiita istumaan samaan pöytään kaikkien puolueiden kanssa linjauksista sopimiseksi. Tulevissa eduskuntavaaleissa päätetään myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuudesta. Nyt jos koskaan kannattaa kuunnella tarkalla korvalla puolueiden näkemyksiä – ja äänestää viisaasti.

YKSI pitkäaikaishoivapaikka maksaa keskimäärin 50 000 euroa vuodessa. Siksi jokaisella toimintakykyisellä vuodella on myös kansantaloudellinen merkitys: Mitä terveempänä ja toimeliaampana ikääntyvä ihminen voi elää, sitä paremmin meillä on yhteiskuntana varaa järjestää hyvä hoiva niille vuosille, kun vanhuksen hyvä elämä on riippuvainen yhteiskunnan palveluista. Siksi näkökulman pitää kaikissa palveluissa olla ennaltaehkäisyssä. TERVEYDEN EDISTÄMINEN JA TOIMINTAKYKYISYYDEN TUKEMINEN PERUSPALVELUJEN OHJENUORAKSI - Terveys- ja hyvinvointitarkastus eläköityville suomalaisille. Eläkkeelle siirtyminen on ihmiselle suuri muutos. Tähän elämän nivelvaiheeseen tarvitaan lakisääteinen hyvinvointi- ja terveystarkastus. Siinä kartoitetaan yhdessä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa keskeiset terveysriskit ja hyvän elämän eväät eläkevuosille. - Säännölliset terveystarkastukset yli 75-vuotiaille - Muistisairauksien ehkäisy tulee nostaa muiden kansansairauksien ehkäisyn rinnalle.

- Ikäihmisten ravitsemus kuntoon. Vajaaravitsemus heikentää nopeasti toimintakykyä. Jokaiselle ikäihmiselle tulee taata yksi lämmin ateria päivässä. KODINOMAINEN ASUMINEN TARVITSEE PANOSTUKSIA - Kotihoitoon riittävästi henkilöstöä. Kotihoidon henkilöstön päivittäinen asiakasmäärä on mitoitettava niin, että kaikkien hoidettavien luona ehditään muutakin kuin piipahtaa kiireessä - Perhehoitoa ja muita kodinomaisia vanhusten hoiva- ja asumisratkaisuja on kehitettävä - Enemmän omaishoitajia tuen piiriin. Omaishoitosopimuksille ja -palkkioille on luotava yhtenäiset kriteerit ja varmistettava, että entistä useampi omaistaan hoitava pääsee tuen piiriin. - Takuueläke on korotettava 900 euroon. Ikäihmisten toimeentuloa on parannettava. Etenkin yli 75-vuotiaiden köyhyysriski on kasvanut. VANHUSTEN PITKÄAIKAISHOIVA KUNTOON - Vanhusten pitkäaikaishoidon henkilömitoitusta nostetaan ja vähimmäismitoitus 0,7 on kirjattava lakiin. - Hoiva-alan henkilöstöjohtamista on kehitettävä. Ammattitaitoisen esimiestyön kautta voidaan vaikuttaa työilmapiiriin, työssä jaksamiseen ja hoitotyön eettisten toimintatapojen kunnioittamiseen vanhusten hoivassa. - Saattohoidon kehittäminen. Tavoitteena tulee olla suomalaisten yhdenvertainen oikeus kivunhoitoon ja myös kotona tapahtuvaan saattohoitoon. Siksi henkilökunnan osaamista on vahvistettava. Suomi tarvitsee vanhusten aseman parantamiseksi ja hyvän hoivan varmistamiseksi sekä vanhusasiavaltuutetun että eduskunnan oikeusasiamiehen toimistoon erityisen vanhusasiamiehen.

LUOTTAMUS tulevaisuuteen - ROHKEUS tekoihin - TAHTO työhön


Hannakaisa kiertueella Ma 1.4. Klo 11 Kuopio, Salacavala Klo 15 Iisalmi, Raatihuone Klo 18 Vieremä, Vaalipaneeli koulukeskuksella Ti 2.4. Klo 11 Varkaus, Taulumäen tori Klo 13 Suonenjoki, tori Klo 15 Rautalampi, kahvila Aurora Klo18 Tervo, kunnantalo Ke 3.4. Klo 10 Rautavaara, Eläkeliiton kerho Klo 12.30 Rautavaara, makkaratarjoilu torilla Klo 18.30 Savonlinna, Keskustan Itä-Savon vuosikokous

To 4.4. Klo 9 Iisalmen tori, Nokipannukahvit Klo 18.30 Iisalmi, Villa Anna Pe 5.4. Klo 10 Karttula, tori Klo 19 Kiuruvesi, vaalikahvio

Ma 8.4. klo 18 Ylen vaalitentti (radioidaan suorana lähetyksenä 18-20) Ti 9.4. Klo 10 Lieksa, Retkiaitta Klo 12.30 Nurmes, Ravintola Lempi Klo 14.30 Valtimo, Turkin Pippuri

La 6.4. Klo 10 Kuopion tori

Muutokset mahdollisia ja tapahtumia tulee lisää! Su 7.4. Seuraa ilmoittelua paikallislehHANNAKAISAN SUURI distä ja Radio Sandelsista sekä SYNTTÄRIJUHLAKIERTUE kotisivuiltani www.hannakaisaHeikkiset lavalla! Antti Heikkinen heikkinen.fi ja Facebook-sivuilta& Nyhtöpelimanni ni! Klo 12 Raittiustalo, Kuopio Klo 16 Seurahuone, Iisalmi Klo 18 Hannakaisan syntymäpäiväjuhlakiertueen huipennus Kiuruvedellä Kiurusalissa! Antti Heikkisen kirjoittaman Hannakaisa-pamfletin julkaisu: Ilpo Lukkarinen. Musiikista vastaa Nyhtöpelimanni.

Osan Kone Oy Isoharjantie 6 71800 Siilinjärvi osankone.fi


Hannakaisan Syntymäpäivät Sunnuntaina 7.4. HANNAKAISAN SUURI SYNTTÄRIJUHLAKIERTUE HEIKKISET LAVALLA! Antti Heikkinen & Nyhtöpelimanni Kuopio Klo 12 Raittiustalo Iisalmi klo 16 Seurahuone Nyhtöpelimanni ja Antti Heikkisen Hannakaisapamfletin julkaisu Kiuruvesi klo 18 Talkkunaa klo 19 Kiurusali Tillaesuuksissa tarjolla savolaesta talakkunata voesilimällä.

LUOTTAMUS tulevaisuuteen - ROHKEUS tekoihin - TAHTO työhön


Hannakaisan Sanomat

Ainakin 100 Fb-kaveria maailmalla Siilinjärveläinen 92-vuotias Irma Roivainen on elänyt melkoisen yhteiskunnallisen muutoksen läpi – kuten monet ikätoverinsa. - Kuusivuotiaana tulin Siilinjärvelle. Elämä kului ensin maatalon tyttärenä ja sitten emäntänä. Tuttu on Pöljän kylä Lapsia on kuusi omaa, yhdeksän kolmatta polvea, 11 neljättä polvea. Huhtikuussa on tulossa 12. - Paljon on kaikki muuttunut, oli ihan alkuun aika työlästä. Kun viimeiset omat lapset syntyivät, niin ei vielä ollut sähköjä ja oli kantovesi. Kaksoset syntyivät talvipakkasella vuonna 1960. - Ei osaa moittia sitäkään aikaa, kun ei tiennyt paremmasta, mutta nyt kun ajattelee, niin ei tiedä pärjäisinkö kaksikymppisenä. Vähitellen on elämä kohentunut, vähitellen työt helpottuneet. Jokaisesta hetkestä on osannut nauttia, kun on helpotusta tullut elämään - vähitellen.

Nyt Roivainen on asunut vuoden Siilinjärven Akuliinassa palvelutalolla, jonne hän muutti omakotitalosta Pöljältä. HAASTATTELUA tehtiin Kunnonpaikassa, jossa Irma oli kuntoutusjaksolla. Tuttuun tapaan hän on aloittanut päivän tablet-tietokoneella - päivän sää ja uutiset. - Kun täytin 85 vuotta, niin tyttö, joka on historian opettaja, tuli aina tuon laitteen kanssa minun luo, sanoi, että sinäkin tähän oppisit ja ostivatkin sitten minulle sellaisen äitienpäivälahjaksi. - Vähitellen olen oppinut. Hyvää ajankulua tämä on. Facbook-kavereita on ympäri maailmaa – muun muassa Yhdysvalloista ja Pohjois-Ruotsissa. Sukulaisiin olen yhteydessä. Ja pasianssia pitää pelata. - Laskujen maksuun en ole alkanut. Olisin varmaan osannut, mutta ei ole tullut aloitettua.

Sähköpostia käytän. - Tulee uusia tuttavuuksia. Kysytään Facebookissa, että oletko sinä sen ja sen tyttö ja tunnetko sitä. Tuttuja voi löytää vaikka Tukholmasta asti. Ruotsin puolelta Pajalasta löytyi kaveri, josta ihan eniten tykkään. Isän oli sieltä lähtöisin ja tämä kaveri laittaa kuvia taloista ja kuulumisia siltä suunnalta. Saan olla yhteydessä isän kotiseutuun. Yhteydet nuorempiin pitävät virkeänä. - Minua nuoremmat pelkäävät ja sanovat, että minun asiat eivät ole siellä luettavana. Minä ole sanonut, että eivät ole minunkaan. En minäkään verkkoon salaisuuksia pistä. Harmittaa, kun on hyviä kavereita, jotka eivät ole sosiaalisessa mediassa. Ikä ehkä tekee aremmaksi ihmiset. Tuntuu, että ei osaa ja tiedä mitään. Kyllä minuakin pelotti esimerkiksi Kunnonpaikassa, kun saunatiloissa muuttui kaikki. En tiennyt, osaanko enää itsekseni mennä. Sitä se on varmaan monel-

la uusissa asioissa, pohtii Roivainen. HANNAKAISAAN Irma tutustui aikanaan Siilinjärven torilla, kun Hannakaisalla oli ensimmäinen poika Niilo vielä vaunuissa. - Kaksi puheliasta ihmistä alkoi jutella. Meistä tuli sillä lailla heti tutut. Sitä on sitten riittänyt. - Hannakaisa haluaa mennä eteenpäin ja on vakavissaan tekemässä politiikkaa, tekee sitä mitä ajattelee tekevänsä. On innostunut asioista. Ei pärjää, jos ei ole innostunut ja antautunut työlle. Irma on saanut lomailla Kunnonpaikassa jo vuonna 2000 edesmenneen miehensä kanssa sotaveteraanikuntoutuksessa, leskien kuntoutuksessa ja nyt hän on Vuorelassa lottien kuntoutuksessa. Vähiin ovat käyneet osallistujat sotaveteraanien kokouksissa, mutta jäljellä olevista pidetään hyvää huolta. - Minä olen ainakin sitä mieltä, enkä ole kuullut

kenenkään moittivan. Minun mieheni ei ehtinyt ihan kaikesta hyvästä nauttimaan. Mutta ei meillä moittimista silti ollut eikä valittamista. Irma on myös matkustanut ikänsä. - Olen maailmaa nähnyt. En tiedä, mistä aina rahat olen saanut, mutta en ole velkaakaan sen takia tehnyt. Paljon olen kulkenut. Kun 50 täytin, kävin isän kanssa Amerikassa katsomassa syntymäkotia Detroitissa. Euroopassa on tullut paljon kierrettyä. 12 vuotta sitten kävin tyttären kanssa uudelleen sukulaisissa Yhdysvalloissa. Nyt on hyvä olla ihan kotimaisemissa, reissut on tehty. - Ei ole haluja. Nyt on hyvä toisille toivottaa hyvää matkaa. Matka Vuorelaan käy lomasta. - Lotille ei aikanaan maksettu palkkaa, mutta tämä tuntuu palkalta, kun saa lomia. Päiväraha ja kolme tupakkaa riitti sota-aikana. 17-vuotiaana en saanut kuin kolme.

Aikuiset saivat enemmän, mutta en minä tupakoimaan oppinut - onneksi. Hän korostaa kuntoilun tärkeyttä vanhemmille ihmisille. - Palvelutalossamme Akuliinassa on uusi kerho, Voima ja tasapaino. Siihen lähden mukaan. - Esimerkiksi täällä huomasin kuntosalilla, että käsien nostoa pitää harjoittaa. Se auttaa suoraan arjessa toimimiseen. Pitää ruveta nostamaan painoja. Pitäähän lautaset saada kotona ylähyllylle. Ei saa jäykistyä. Kuntoilin jo aikanaan, kun kunnan uima-auto kuljetti Pöljältä uimaan. - Hiihtoa olen aina harrastanut. On minulla sukset vieläkin. Ei latu viimeisinä aikoina Pöljällä ollut kuin talon ympäri, mutta kun monta kierrosta teki, niin tulihan siitäkin kilometrejä. - Tyytyväinen olen nyt, kun pystyn asiani hoitamaan. Nuorempia on huonommassa kunnossa. Olen myös oppinut arvostamaan itseäni.

LUOTTAMUS tulevaisuuteen - ROHKEUS tekoihin - TAHTO työhön


Hannakaisan Sanomat IÄKÄS

KERTOMUS

HAVAIJILRYPISLA KAULAAN TELTY

VASTAAVUUDET

HATHAWAY

VIIMEISTELTY

+A

KUOREN ALLA

POHJOISESSA PUHUTTU

VENESUOJA

LAULAJATAR

HANNAKAISAN AJAMA

TULIVUORI

RICHARD

SORSA KIRKAS FLYNN TASAISIN

= TÄRKEITÄ VAALITEEMOJA

KAMERASSA

POP

HELPPO

VALITTAVIA

ITÄ----

KOPPI

YKSINLAULU

JUNAA VARTEN

HYMYNHÄIVÄ

MONONEN

RAHAPELI KUINKA

VIRHE

1700-LUVUN MIEHITYS

HANNAKAISAN MURRE

KAZAN

HANNAKAISALLE TÄRKEÄ

TAAJAMASSA TIHEINTÄ KOSTEITA

YKSIN JÄÄNYT

KÄÄRMEILLÄ

JYVIEN KUORISTA

JULMA

ALUKSI

PUHELIMILLA

HENGETÖN

EPÄKELPOJA

VAALILIPUILLE

MUSIIKKIA

SAVOKARJALA HIKEENTYÄ CITIZEN ----

HEIKKO TOINTUA

RAUKKA

LIIKKUU JALAKSILLA

KARITSOINUT OKSETTAA OSAVALTIO

24.12. 31.12.

VALMISTAMISIA

VILJELIJÄLLÄ

JOKU ----! LIPPUJA

TAMMESSA TRAVOLTA

NORTIA

MAUSTE

PATUN KERA

VINTIÖITÄ

ESHIUKPOOTA KASIA

LANE

NAINEN

MONI NORJALAINEN

RUNSAIN

LOVI KEHITTYÄ

PUROJEN ÄÄNIÄ

Laadinta: Jyrki Takala

Metsä kasvattaa hyvinvointiamme Suomi on Euroopan metsäisin maa. Meillä Pohjois-Savossa 83 % pinta-alasta on metsätalousmaata. Valtaosan, liki 70% pohjoissavolaisista metsistä omistaa ihan tavalliset ihmiset ja perheet. Metsä herättää tunteita. Jokaisella suomalaisella on metsäsuhde. Metsäkeskusteluissa läsnä ovat niin ympäristölliset, sosiaaliset, kulttuuriset kuin taloudelliset arvot. Näitä ei tarvitse laittaa vastakkain. Suomen on mahdollista olla esimerkkimaa metsien virkistyskäytön, luontoarvojen, taloudellisen hyödyntämisen ja ilmastonmuutoksen torjumisen onnistuneesta yhdistämisestä. Puolueeni Keskustan tavoitteena on, että Suomessa siirrytään fossiilitaloudesta biotalouteen ja

siksi suhtautumisemme metsien hyödyntämiseen on hyvin käytännönlähteinen. Meille kestävä metsänhoito on parasta ilmastotyötä. Keskusta halua tavoitella sekä hiilinielujen vahvistamista, että puunkäytön lisäämistä Suomessa. Hyvin hoidetut ja kasvavat metsät vahvistavat hiilinieluja ja tuottavat entistä enemmän fossiilisia korvaavia raaka-aineita. Tavoitteenamme on vähentää öljyn, betonin, muovin ja hiilen käyttöä, siinä puulla on merkittävä rooli. Puu ei ilmastoa tuhoa, vaan pelastaa. METSÄNOMISTAJAT eivät ole ilmastopahiksia. Kiitos vastuullisten metsänomistajien, Suomen metsien kasvu on kaksin-

kertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana. Metsien kasvu on noin 110 miljoonaa kuutiota vuodessa. Metsähakkuut olivat viime vuonna 77 miljoonaa kuutiota. 1970-luvulta lähtien puuston kasvu on ollut poistumaa suurempi. Metsiin on siis kertynyt hakkuusäästöjä, joita on mahdollista kestävästi käyttää. Metsien käyttöä voidaan lisätä kestävästi nykytiedon valossa ja samalla voimme huolehtia suomalaisen hyvinvoinnin rakentamisesta koko Suomessa. Samalla on huolehdittava, että metsät kasvavat ja säilyvät monimuotoisina. Jos hakkuita rajoitettaisiin Suomessa, johtaisi se väistämättä hakkuiden lisääntymiseen muualla, maissa joissa ei pidetä sa-

malla lailla huolta metsistä kuin meillä. Kansainvälisesti katsottuna Suomen metsät ovat erittäin hyvin hoidettuja ja metsäosaamisemme on huippuluokkaa. Metsätalous on merkittävä työllistäjä. Metsäsektorin osuus maakuntamme kaikista työllisistä on noin 5%. Suoraan metsätaloudesta ja puunkorjuussa työskentelee noin 1900 pohjoissavolaista ja sahatavaran valmistuksessa liki yhtä monta. Metsäsektori on tärkeässä roolissa koko maakunnan kehittämisessä. Siksi on tärkeää, että alalle annetaan mahdollisuus kasvaa ja kukoistaa – ympäristöarvoja heikentämättä.

puuttuu kuitenkin oleellinen näkökulma: Mistä olisimme siinä tapauksessa valmiita luopumaan? Kenen työpaikkoja veisimme? Kuka ei saisi myydä metsäänsä? Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan yhden miljoonan kuution jalostaminen tuo yhteiskunnalle arvonlisää yli 240 miljoonaa euroa.

Hakkuiden rajaaminen esimerkiksi 65 miljoonaan kuutioon vuodessa vähentäisi merkittävästi yhteiskuntamme kykyä rahoittaa julkisia palveluita. Pidetään siis huoli metsistä, viedään maailmalle hyviä kotimaisia puupohjaisia tuotteita ja pidetään työpaikat ja verovarat Suomessa.

TOISET näkisivät mielellään hakkuiden vähenevän. Näistä keskusteluista

LUOTTAMUS tulevaisuuteen - ROHKEUS tekoihin - TAHTO työhön


Hannakaisan Sanomat Huomio suuhun ja Hampaaseen! Kukaan ei edes uskalla arvailla, mikä olisi Itä-Suomen hammaslääkäritilanne, jos koulutusta ei olisi saatu käynnistettyä uudelleen. - Koulutuksen käynnistäminen oli välttämätöntä. Välissä oli 15 vuoden käppi. Me, jotka valmistuimme vanhan koulutuksen aikana, olemme nyt lähdössä eläkkeelle. Tämän uuden koulutuksen aikana valmistuneita tarvitaan paljon pelkästään täyttämään se vajaus. Saadaan edes kato lakkaamaan. Pulassa olisi oltu, ei kukaan tule Turusta tai Helsingistä tänne. Pitää opiskelun kautta saada asettumaan tänne työhön. Edes osa. Näin miettii kuopiolainen hammaslääkäri Pasi Hämäläinen muistellessaan yhteistyötä Hannakaisan kanssa edellisellä vaalikaudella. - Hammaslääkäreistä oli todellinen pula. Alueen kansanedustajat olivat kaikki hankkeessa takana ja maakunta oli mukana, mutta jonkun on oltava se primus motor. Hannakaisa otti tämän sydämen asiaksi. - Olin siinä sitten mukana aika paljon taustajoukoissa. Tiesin tämän yliopistoyhteisön, kun olin vuosikymmenet pyörinyt erilaisissa hommissa. Koulutuksen pystyyn laittaminen todellisen taustatiedon kautta sai voimansa kollegaverkostosta. Pystyin nopeasti hakemaan Hannakaisalle tiedot, mitä nyt tarvittiinkin. Illan ja yön aikana soittelin, jotta saatiin aina tietoa seuraavalle päivälle lisää. Siinä oltiin paljon vuorovaikutuksessa ja asiat lähtivät hienosti eteenpäin. Työ koulutuksen uudelleen käynnistämiseksi konkretisoituu, kun Hämäläisen oma poika on nyt opiskelemassa ham-

maslääkäriksi Kuopiossa. Aloitti potilastyön juuri. HÄMÄLÄISELLÄ on näkemystä. Hän tuli vuonna 1978 opiskelemaan Kuopioon. Hän on työskennellyt muun muassa Kuopion kaupungilla 18 vuotta ja nyt 12 ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöllä. Koko yli 35-vuotisen uransa samoilla kulmilla. - Nyt pitäisi lähteä siitä mitä väestö tarvitsee. On systeemi mikä tahansa: sote, terveyskeskus, yksityinen. - Työmäärä ei vähene, tekijöitä tarvitaan, maksajista on pula. Pitäisikin lähteä vähentämään hoidon tarvetta. Nämähän ovat suureksi osaksi hankittuja sairauksia. Syömällä oikein ja harjaamalla hampaat saadaan 3/4 hammaslääkärikäynneistä pois. Nyt on kiinnitettävä huomiota ehkäisyyn, että hammaslääkärin tarve pysyy kohtuullisena. Pitää pystyä kouluttamaan sopiva määrä lääkäreitä ja hoidossa tekemään asioita oikeaan aikaan. Hammaslääkärin työ ei myöskään saisi olla kvartaalissa elämistä. Hoitosuhteen jatkuminen on tärkeää. Varsinkaan kun kerralla ei tule usein valmista. - Pahimpia ovat ne jotka eivät tule hoitoon ollenkaan. Ei tiedetä, mitä he sairastavat. Ja kun tulevat, on särkyjä ja turvotuksia ja vaikka mitä. Tulehdukset ovat myös yhteydessä sydänja verisuonisairauksiin ja diabetekseen. Väestön vanheneminen tuo myös haasteensa. Vanhemmaksi elävillä ihmisillä on hampaita suussa. Hampaat eivät varmaan ole se tärkein asia kiireisessä vanhustyössä, jäävät pesemättä. Hampaista pitää myös luopua ajoissa, jos se on

kuitenkin väistämätöntä. Hammasterveys heikkenee paitsi elämäntapojen mutta myös yllättäen hoitotakuun myötä. - Kun alettiin hoitamaan koko väestöä, olisi pitänyt saada lisää resurssia. Sillä oli puolensa, kun kurjuutta jaettiin kaikille ja päätettiin lapsista ja nuorista pitää huolta. Kun on pula rahasta, niin pitää tehdä valintoja. Määrätietoisuutta työhön. YTHS:n vastaanotolla potilaan kotipaikka näkyy usein suusta. - Meille pitäisi yliopistolle tulla maailman terveimpi ihmisiä sisään ja onkin reikäisiä, oikomattomia hampaita. Olisi pitänyt hoitaa kymmenen vuotta sitten. Suunterveydessä pitää uskoa tuleviin säästöihin. - Joulukuusen saa vasta 15 vuoden kuluttua taimen istutuksesta. Joka meinaa hyvän joulukuusen saada istuttaa sen nyt, hoitaa ja leikkaa joka kevät. Se on hampaiden kanssa sama juttu. Nyt kun satsataan, niin siitä on vaan kuluja, kuluja ja kuluja. Tuloksena on kultaakin kalliimpi juttu, saadaan terveyttä. Oudoin käänne oli, kun välillä hammaslääkärin virkoja ei ollut edes auki. - Kun lääkäreitä ei saanut, kunnat lakkauttivat virkoja. Tehtäviä muutettiin suuhygienistin viroiksi. Oikea-aikaiseen hoitoon ja ennaltaehkäisyyn tarvitaan molempia. TULEVALLA vaalikaudella on päästävä sotessa ratkaisuun. - Suunterveys pyörähtää kaksikanavaisesta mallista yhteen. Ja vielä jää sitten oikeasti yksityinen sektori. - Nyt pitää maakuntaan saada ministeri ja kuka on enemmän asioista perillä, kun uutta sote- ja maa-

Hannakaisan ja Pasi Hämäläisen yhteistyö alkoi Puijonlaakson palvelukeskuksella ja on jatkunut aina tähän päivään asti. kuntamallia tehdään. - Pääasia, että päätöksiä syntyy ja korjataan sitten sitä mukaa, kun tarvitsee. Lämpimässä veessä valittaminen ja muiden

mollaaminen saa riittää. Pitää olla selkärankaa ja vastuuta. Sain jo edellisellä vaalikaudella Hannakaisasta kuvan, että hommat

hoituu, on tahtoa, tarmoa ja päättäväisyyttä. Ensimmäinen vastoinkäyminen ei lannista. Siitä minä tykkäsin kyllä, että saimme jotain aikaiseksi.

Kohtaaminen Pasi Hämäläisen kanssa ”Kun olin osastonhoitajana Puijonlaakson vanhusten palvelukeskuksessa, oli Pasi hammaslääkärinä Kuopion kaupungilla. Mieleeni on lähtemättömästi jäänyt ensimmäinen kerta, kun Pasi osastolleni tekemään hammastarkastuksen vanhuksille, jotka eivät pystyneet

lähtemään tarkastukseen terveyskeskukseen. Osastollani oli eräs vanha rouva, jolla oli jo pitkälle edennyt muistisairaus. Rouva oli usein omissa maailmoissaan ja tuolloin, kun Pasi tuli osastolleni, tämä rouva oli omasta mielestään junassa matkalla Neuvostoliittoon. Hän ei halunnut

hammastarkastusta. Pasi ei jäänyt toimettomaksi vaan meni vanhusta jututtamaan. Pasi sanoi olevansa rajatarkastaja ja että passintarkastukseen kuuluu hammastarkastus. Rouva avasi suunsa ja hammastarkastus tuli tehtyä muitta mutkitta. Ihailin Pasin kykyä heittäytyä tilanteeseen.”

LUOTTAMUS tulevaisuuteen - ROHKEUS tekoihin - TAHTO työhön


Hannakaisan Sanomat Mistä löytyisi banaanimunkille tekijä? Hannakaisa kävi yläasteen Juankoskella. Samassa syttyi elämänmittainen rakkaus – banaanimunkkeihin. - Yläasteen ysiluokalla meillä oli lukujärjestyksessä hyppytunti ja meillä oli ystävieni Marin ja Teijan kanssa vakiojuttu käydä silloin kahvilla Vehnäsessä. Minun ehdoton herkku oli banaanimunkki. Otin sellaisen joka ikinen kerta. Tuo herkku on yhtä hyvä vielä tänäkin päivänä, muistelee Hannakaisa. Samaisen banaanimunkin sai viime kesänä kansanedustaja Heikkinen, kun kävi vierailulla entisessä kesätyöpaikassaan. - Hannakaisa tuli nuorena tyttönä kysymään kesätyöpaikkaa ja hän vaikutti jo silloin hyvin topakalta, oppivaiselta ja aikaansaavalta tyypiltä, kertoo Konditoria Vehnäsen yrittäjä Seppo Heikkinen. Tämä mielikuva vahvistui, kun hän oli kesän töissä kahvilassa myyjänä. Hän ajoi aamulla kotoa Kesämäestä pyörällä töihin. Matkaa on kuitenkin kymmeniä kilometrejä - ja illalla sama takaisin työpäivän jälkeen. Työssä hän tarttui topakasti toimeen. Lattiatkin kuurasi polvillaan luututen, koska äiti oli opettanut tekemään työt kunnolla. - Hän oli hyvin päättäväinen ja määrätietoinen jo silloin ja sama on jatkunut sen jälkeen niin opiskeluissa, työelämässä kuin eduskuntatyössäkin, mitä on ollut todella ilo sivusta seurata, miettii yrittäjä. SEPPO Heikkinen on myymässä leipomoaan ja nykyisellään myös rautaja sekatavarakauppaansa toista kertaa. Eläkkeelle tekisi jo mieli. - Tässä olisi pariskun-

Seppo Heikkinen tarjosi Hannakaisalle ensimmäisen kesätyöpaikan. Viime kesänä kansanedustaja kävi puolestaan kuuntelemassa yrittäjän huolia. nalle yritys. Toimeentulon kyllä saa. Rahoitus onkin sitten eri juttu. Miten Suomeen saadaan uusia työpaikkoja, tai edes estetään niiden väheneminen, kun annetaan yritysten toiminnan päättyä jatkajan puutteeseen? Juankoskellakin eläkeikäisiä yrittäjiä on todella paljon ja yritysten jatkajan puute uhkaa hävittää palvelut. Suomessa vastaavia yrityksiä on tuhansia, jos ei kymmeniä tuhansia. Nuorille innokkaille yrittäjänaluille ei rahaa tule, koska heillä ei riitä vakuudet. - Mielestäni nyt pitäisi lähteä markkinoimaan yrittäjyyden tärkeyttä ja innostamaan nuoria yrittäjyyden tielle. Aluepolitiikka pitäisi ottaa uudelleen käyttöön helpottamalla pienten paikkakuntien pienten yritysten toimintaa esimerkiksi alentamalla palkan

sivukuluja, jos yrityksessä on alle 10 työntekijää. - Yhtiömme on hyvässä kunnossa ja tekee hyvää tulosta. Taloyhtiö, jossa toimimme, on myös hyvässä kunnossa. Isoja remontteja ei ole tiedossa, koska niitä on tehty viimeisen kymmenen vuoden ajan. Ja tilillä on rahaa, kun seuraava remontti tulee. - Olemme olleet myymässä yritystämme monessa paikassa ilman tulosta. Yleensä innostus loppuu, kun kerromme, missä yrityksemme toimii. Leipää tarvitaan kuitenkin joka kunnassa ja meillä ja meidän tuotteillamme on hyvä maine. Nyt ihmiset ovat alkaneet taas arvostamaan paikallista pienleipomon leipää. Lapset eivät kuulemma suostu syömään marketleipää. Seppo Heikkinen kehaisee Kuopioon liittyneen Juankosken palveluja. - Täällä on vielä poliisi-,

katsastuspalvelut ja hyvä monipuolinen terveyskeskus. Tänne tullaan ympäristökunnista. Meidän kahvila on hyvin keskeisellä paikalla torin laidalla, jonka löytävät myös ohiajavat autoilijat ja samassa rakennuksessa toimii monta muutakin yritystä. Meidän liiketilaamme voisi muokata myös muunlaiseen toimintaan, jos vain ideoita löytyy. YRITTÄJYYTEEN Ja yrittäjien perheen sosiaaliturvaan liittyy paljonkin ongelmia, joihin Seppo Heikkinen toivoo parannusta. - Yrittäjien perheenjäsenien voidaan esimerkiksi olettaa työllistyvän yritykseen, vaikka tuloa ei riitä kuin yrittäjälle itselleen. Mahdolliselle yrityksen jatkajalle Heikkinen lupaa tukensa. Hän voi opettaa työt ja tulla tuuraamaankin vapaille.

Hannakaisa ja kuuluisa banaanimunkki.

LUOTTAMUS tulevaisuuteen - ROHKEUS tekoihin - TAHTO työhön


Hannakaisan Sanomat Maito on maaseudun selkäranka ja tulevaisuuden juttu Maataloutta ei välttämättä aina pidetä seksikkäimpänä tulevaisuuden toimialana. Olen törmännyt myös kommentteihin, että maataloutta ei kannata täällä viljelyolosuhteiltaan monia muita maailman alueita heikommissa olosuhteissa harjoittaa. Maatalous on kuitenkin tärkeimpiä elinkeinoja. Tähän kovaan väitteeseen riittänee perusteluksi se, että jokaisen meistä on syötävä päivittäin. Esimerkiksi yksittäisen kansakunnan täydellisen rauhantilan ja harmonian välimatka anarkiaan ja vahvemman dominointiin on sanottu olevan kolmesta neljään väliin jäänyttä ateriaa. Maailman väestön kasvaessa, ilmaston muuttuessa ja maailman viljelykelpoisen maan vähetessä, on vastuullista huolehtia kansakunnan omasta elintarviketaloudesta ja

omavaraisuudesta. Ruoka on vakava asiasta. Edelleen pitää paikkansa jo pienenä oppimamme viisaus, ”ruualla ei saa leikkiä”. MAITOALA on maatalouden eri tuotannonaloita Suomessa suurin ja merkittävin. Maidontuotannon osuus maatalouden myyntituloista on valtakunnallisesti noin 40 % ja esimerkiksi Itä-Suomen monissa maakunnissa 70 % tienoilla tai jopa yli. Tämä ei ole sattumaa. Maidontuotanto perustuu Suomessa nurmentuotantoon. Koska me ihmiset emme pysty nurmea suoraan ravintoaineena käyttämään, tarvitsemme väliin märehtivän lehmän. Voidaankin sanoa, että koko maitoala on nurmen muuttamista meille ihmisille erilaiseksi ruuaksi. Nurmi menestyy ja kasvaa meidän viileässä ilmastos-

sa ja lyhyissä kesissä hyvin. Nurmeen perustuvan maitotaloutemme suhteellinen kilpailukyky muihin maihin ja alueisiin verrattuna on parempi kuin monien muiden tuotannonalojen. Suomen elintarviketuotannossa maidon korvaaminen jollakin muulla tuotannonalalla tai pelkillä viljelyskasveilla ei laajassa mittakaavassa varsinkaan pohjoisemmassa Suomessa onnistu. MAIDONTUOTANNOLLA on suuri merkitys koko maaseudulle. Merkitystä on ehkä helpompi hahmottaa, jos ajatellaan, että maitoalaa ei olisi. Millainen olisi esimerkiksi maaseudun alemman tieverkon kunto? No, parannettavaa siinä on nytkin, mutta olisiko sitä ilman maitoalaa pidemmän päälle ympärivuotisesti olemassa ollen-

kaan? Entäpä millainen olisi sähkö- ja tietoliikenneverkko? Maitotalouden vuoksi nämä edellä luetellut nykyajan välttämättömyydet ovat kaikkien elinkeinojen ja meidän kaikkien maaseudulla vain osanaikaa asuvien tai vierailevien käytettävissä. Maitoala on elänyt jo vuosia kannattavuuskriisissä. Heikosti kannattava alkutuotanto ei säily loputtomiin. Markkinoilta on saatava elintarvikeketjuun huippulaatuisesta ruuasta rahaa niin, että alkutuottajakin saa tekemälleen työlle säädyllisen tuntipalkan. Muussa tapauksessa alkutuotanto ja sen mukana koko elintarviketalous näivettyy. Tämä johtaisi ruuan hinnan nousuun eikä pidemmän päälle olisi etenkään yhteiskunnan heikompiosaisten etu. MAITOALAN sisällä

meidän suuri haaste ja mahdollisuus liittyy ilmastonmuutokseen. Maitoa ja naudanlihaa pidetään maailmanlaajuisesti ilmastonmuutoksen kannalta huonona asiana. Tämä johtuu mm. siitä, että naudat tuottavat ilmaston kannalta negatiivista metaania ja syövät maailmalla paljon ihmisravintona suoraan toimivaa soijaa. Suomessa tilanne on toinen, sillä meillä naudat syövät nurmea, kotoista viljaa ja valkuaistäydennyksenä rypsiä. Nurmi pystyy sitomaan hiiltä maaperään. Lehmän lantaa voidaan hyödyntää tulevaisuudessa aikaisempaa paremmin ravinnekäytössä, sekä bioenergiana. Hiilensidonnassa kehittyvän nurmenviljelyn, lannan bioenergian ja ympäristö- ja ilmastoystävällisempien viljelymenetelmien avulla maito- ja nautakarjatalous pystyy

Suomessa olemaan ilmastokysymyksissä ongelman sijasta ongelman ratkaisu. Maanviljelijöistä tullee yhä enemmän hiilenviljelijöitä. Maitoala ja naudanliha kehittyvät hiilineutraaliin suuntaan. Elintarvikeala ja maitotalous ovat tulevaisuuden juttu. Viisaasti toimimalla meillä on edessä huiman positiivinen tulevaisuus.

ILPO LUKKARINEN TOIMITUSJOHTAJA OSUUSKUNTA ITÄ-MAITO

Metsästys puhututtaa Metsästyksen harrastajia on n. 300 000, joista 200 000 metsästäjää käy aktiivisesti harrastuksen parissa. Metsästyksistä tärkein sosiaalinen muoto lienee tuo hirvenmetsästys, joka luo yhteen syksyisin eripuolilta Suomea olevat henkilöt kotikonnuilleen metsästyksen pariin. Miksi tuota maailman puhtainta ruokaa ei riitä kuluttajille asti? Syynä on meidän pitkä ja kylmä talvi , joka pitää hirvikannan suhteellisen pienenä. Laskennallisesti riistantuoma lihamäärä metsästäjää kohti on n. 40kg/metsästäjä/vuosi. Metsästysmahdollisuus on ollut meillä koko kansan harrastus, joka on tuonut entisaikaan jopa särvintä pöytään huomattavassa määrin. Keski- ja EteläEuroopassa metsästys

on ollut vain kuninkaiden ja aatelisten yksinoikeus aina 1800 -luvun lopulle saakka. Kaikki kuitenkin muuttuu ja enää ei Suomessakaan metsästäminen ole itsestäänselvyys. Metsänomistajat asuvat nykyisin entistä enemmän kaupungeissa ja monien nuorten ainut mahdollisuus metsästää rajoittuu valtion maihin. Ongelmana tulee olemaan, kuinka metsästysseurat hyväksyvät tulevaisuudessa omaan seuraansa sellaisia henkilöitä, jotka eivät tuo maita ja mantuja mukanaan. Kaupungistuminen on vääjäämättä trendi seuraavat vuosikymmenet ja asennemuutos seuroissa sekä eräopetuksen saaminen yläkoulujen opetussuunnitelmaan turvaisi met-

sästäjämäärän pysymisen nykyisellä tasolla. Talkootyö, yhdessä olo ja juhlat antavat väriä ja virikettä kyläläisten elämään ja lisäävät viihtyisyyttä. Naisten osuus ja merkitys seuran toiminnassa on suuri ja se onkin lisääntymän päin. Heidän joukkonsa metsästyskortillisina kasvaa koko ajan ja he tuovat koiransa monesti mukanaan, siitä kiitos heille. Olen huomannut, että kaksi riistaeläintä herättävät ihmisissä kaikista eniten tunteita ja ne ovat hirvi ja susi. Alueellinen riistaneuvosto on linjannut Ylä-Savon hirvitiheystavoitteeksi 2,5-3,5/ hirveä/1000ha vuosille 2019-2020, jolloin liikenne ja metsävahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. Kiel-

tämättä tässä on tilastojen mukaan onnistuttukin viime vuosina Kuitenkin tuo, hirvi vaikka se olisi norsun kokoinen on aina liian pieni jollekin seuran jäsenelle. Hirvenlihan olen myös nähnyt joillekin nouseva päähän paremmin kuin litran kossupullon. Kuuluuhan sanontakin, että Suomalainen metsästäjän pää kestää viinaa jo melko hyvin nykypäivänä mutta hirvenlihaa se ei vielä kestä. Myöskään hirvikoirien arvostelua ei metsästysseuroissa suvaita lainkaan. Onneksi nämä ongelmat eivät koske meidän seuraa vaan aina naapuriseuraa. Kuulostaako tutulta, en tunnusta. Suden kohdalla ratkaisua etsitään vielä pitkään. Syynä tähän ovat suoje-

lupuolen ääripäät sekä salatappoihin syyllistyvät metsästäjät. En voi hyväksyä kummankaan ääripään toimintaa. Yhteisiä asioita ja päämääriä kyllä metsästäjiltä ja luonnonsuojelupuolen ihmisillä riittäisi, jos tahtoa vain piisaa. Ylä-Savossa elää runsaasti eri lajeja, jopa hämmästyttävän paljon. Otan niistä esille muutamia. Hirviä, kauriita, villisikoja, karhuja, susia, ilveksiä, kärppiä, majavia jäniksiä ja rusakoita. Riistalintujakin onneksi on vielä metsoja, teeriä ja pyitä. Maakunnan alueella saalistaa lukuisia kanahaukkoja, huuhkajia, muita pöllöjä ja silloin tällöin näkee maakotkankin kaartelevan metisen päällä. Vesilintujakin on kohtalaisesti. Suurin

vesilintumme laulujoutsen on lisääntynyt paljon ja aiheuttaa jopa peltoviljelyksille haittaa keväisin niiden ollessa suurissa parvissa. Rikkaan luonnon keskellä luulee olevansa itsekin rikas.

RISTO JUNTUNEN MAANVILJELIJÄ POHJOIS-SAVON ALUEELLISEN RIISTANEUVOSTON PUHEENJOHTAJA

LUOTTAMUS tulevaisuuteen - ROHKEUS tekoihin - TAHTO työhön


Hannakaisan Sanomat Yhteistyössä toisten kanssa Kaavilainen Salli Virrantalo on kutonut aikanaan Koillis-Savon kansallispuvun kangasta ainakin yli 47 metriä. Yksi kankaasta tehty puku on Hannakaisalla ja oli vuonna 2015 myös Linnan juhlissa hänen päällään, kun samana vuonna hän voitti Murteella puhumisen Suomen mestaruuden. Puvun ensiesiintyminen oli vuoden 2014 puoluekokouksessa. Koillis-Savon tummansinivoittoiseen kansallispukuun kuuluu pitkähelmainen pellavapaita, alushame, körttijakku, hame, esiliina, vyöllinen tasku ja silkkinen, kermanvärinen tykkimyssy erillisine aluspitseineen. Yhteensä Virrantalo on tehnyt kuutta eri kansallispukua. - Ensimmäinen oli tämä Alavuden kansallispuku, jonka tein tyttöpiänä, esittelee Virrantalo (kuvassa).

Koillis-Savon kankaita on vielä ainakin kahteen pukuun. Lankojakin on. Virrantalo näytti aikanaan mallia myös kunnallispolitiikassa. Hänet valittiin keskustapuolueen ensimmäiseksi naiskunnanvaltuutetuksi Kaavilla 1970 luvun alkupuolella. Yhdessä tekeminen vei myös Marttojen toimintaan, jossa hän oli ensimmäisiä kertoja jo teinityttönä äitinsä matkassa jo 40-luvulla. - Pitää saada jotain tehdä yhteistyössä toisten kanssa. Käsitöille ja järjestötoiminalle jäi enemmän aikaa 90-luvulta lähtien, kun vuosikymmenen alussa tilalle tehtiin sukupolvenvaihdos. Seuraava vaihe elämässä oli, kun Virrantalo toimi miehensä omaishoitajana. Nyt hän 83-vuotiaana elelee itsekseen omakotitalossaan Melttusvirralla.

Lenkillä ajatus kirkastuu! Hannakaisa on monipuolinen kuntoliikkuja. Useimmiten hänet tapaa Rapakkojoen sorateillä sauvakävelemässä.

M A T O

A N A L O G I A T

I L K M I Ö T I S S O A V V I J O H A

V A N H A G E R E P

T E R V E Y D E N H U O L T O

U U R N A T

A L E A I T

O T S A

U N E T

S A T U

V A L M I S

A S E A

E R R M O L

O T S O

O N N E L L I A L U E N H I O S A K A N E A H A T E T T E O T

N I L A

H A U I S L I H A S

L A A K E I I N E P T U A U T R H O I T

U S A A L M E E I D E I T S K I E N N O L E A H M Ä Ä

E E N R I I N N P U H T A I S I N U O M T O A P I U U T S O T A L A S

H O L A R A I I I S I

I N U V A T

R L E K L I

LUOTTAMUS tulevaisuuteen - ROHKEUS tekoihin - TAHTO työhön

I O N I T

V I I K A T R E A T U A N T E O L O T T I O L N A

A S S I

T A S A S O I T O T


Hannakaisan Sanomat Hannakaisa Heikkinen

”Olen saanut alueemme ihmisten luottamuksen kaksissa eduskuntavaaleissa. Kuluneet neljä vuotta olen toiminut sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtajana. Viime kesänä sain keskustaväen luottamuksen Keskustan varapuheenjohtajaksi. Taival Suomen kuntoon laittamiseksi ei ole ollut kivetön. Matka on opettanut minua valtavan paljon. Yhä paremmin ymmärrän, että asioiden muuttaminen vaatii paljon enemmän rohkeutta ja sinnikkyyttä kuin pelkkä epäkohtien osoittaminen. Luottamus syntyy tekojen kautta. Päättäjänä pitää pystyä löytämään ratkaisuja ja kyetä rakentamaan rikkomisen sijaan. Tahtoni tehdä työtä hyvinvoinnin lisäämiseksi on vain kasvanut. Koen vahvasti, että inhimillisyydelle, oikeudenmukaisuudelle ja toivon näköalalle on politiikassa yhä vahvemmin tarvetta. Siksi tavoittelen jatkoa työlleni Savo-Karjalan kansanedustajana.”

Sydämenasiani Näiden eteen haluan tehdä töitä tulevalla eduskuntakaudella:

Koulutus Haluan tehdä töitä koulutuksen saavutettavuuden ja koulutuspaikkojen säilyttämisen puolesta. Jo nyt Savo-Karjalassa on useita toimialoja, joissa työvoiman tarjonta ei riitä täyttämään kysyntää. Työja elinkeinohallinnon arvioiden mukaan alueen työvoimahaasteet tulevat kiihtymään entisestään. Tätä taustaa vasten laadukas ja saavutettavissa oleva koulutus on ratkaiseva kysymys koko Itä-Suomen elinvoimalle. Tämä tarkoittaa toisen asteen sekä korkea-asteen koulutuspaikkojen säilymistä ja osin lisäämistä. Koulutuksen tulee vastata alueen yritysten ja palveluiden tarpeeseen. Tarvitsemme niin ammattikouluja,

lukioita, kuin korkea-asteen oppilaitoksia. Oppilaitokset säteilevät laajasti hyvää: Ne tekevät merkittävää tutkimus- ja kehittämistoimintaa alueen yritysten kanssa sen ohella että ne kouluttavat osaavia ammattilaisia, joista myös elinkeinoelämä hyötyy. Monipuoliset alueelliset koulutusmahdollisuudet ovat myös avainasemassa estettäessä väestön karkaamista ruuhka-Suomeen. Lisäksi tarvitaan elinikäistä oppimista ja uudelleenkoulutusta. Keskusta esittää ammattikoulutukseen tuhatta uutta opettajaa ja ohjaajaa, jotka on tarkoitus jalkauttaa kentälle, yrityksiin opettamaan, kouluttamaan, valmentamaan ja auttamaan. Näin varmistetaan työpaikoilla oppiminen ja oppilaitosten toimiva yhteistyö työelämän kanssa.

Työ Suomi tarvitsee lisää työtä. Työllisyysasteen nosto 72 prosenttiin ei riitä, vaan meidän on tavoiteltava yhä korkeampaa työllisyyttä nostaen työllisyystavoite 75 prosenttiin. Kyse on kriittisellä tavalla koko hyvinvointivaltiomme rahoituspohjasta. Työllisyysasteen nousu yhdellä prosentilla tarkoittaa julkisen talouden kannalta noin 1,4 miljardin euron lisävaroja. Haluan edistää Suomea, joka hyödyntää jokaisen osaamisen. Kun on työtä, on vähemmän syrjäytymistä, pahoinvointia ja osattomuuden tunnetta.

Toimiva infrastruktuuri Savo-Karjalan elinkeinoelämä ja ihmiset tarvitsevat toimivat liikenneyhteydet. Tiestön korjausvelkaa tulee määrätietoisesti tulevalla kaudellakin pienentää. Tiemäärärahojen on ulotuttava myös seutu- ja yhdysteille. Yksityisteiden rakentamiseen ja kunnossapitoon tarvitaan resursseja ja kannusteita. Tieverkon ohella ei saa unohtaa raideliikennettä. Itä-Suomi tarvitsee matka-aikoja nopeuttavan Itäradan ja sitä tulee

edistää määrätietoisella yhteistyöllä. Kotimainen ruoantuotanto ja maatalous Kotimaisen ruoantuotannon arvostus tulee palauttaa. Elinvoimainen maaseutu on kaikkien suomalaisten etu. Maaseutua ei saa museoida vaan meidän on tuettava kehitystä, joka tukee maaseudun vireyttä ja vetovoimaisuutta kaikenlaisten suomalaisten asuin- ja elinympäristönä. Suomalainen maa- ja metsätalous ja ruoantuotanto tarvitsevat nyt kipeämmin kuin koskaan kaiken tuen niin päättäjien kuin kansalaistenkin taholta. Suomalainen maa- ja metsätalous tulevat olemaan merkittävässä roolissa myös ilmastonmuutoksen hillinnässä ja on hyvin tärkeää, että se huomioidaan myös päätöksissä, joilla tuemme maa- ja metsätalouden kykyä toimia taloudellisesti kannattavasti ilmastonmuutoksen hillitsemistyössä. Tarvitsemme kaiken tuen maa- ja metsätalouden uusille innovaatioille, yrittäjyydelle ja jatkojalostukselle. Panostukset maa- ja metsätalouteen liittyvään tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatiotoiminnan sekä tuotteiden brändäykseen ja vientiin ovat välttämättömiä.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tulee olla ohjaava periaate kaikessa päätöksenteossa, kaikilla politiikan lohkoilla. Suomi voi hyvin, kun suomalaiset voivat hyvin. Ei riitä, että Suomi on vaikeiden vuosien jälkeen kunnossa, sen lisäksi hyvinvoinnin on ulotuttava jokaiseen kotiin ja jokaisen yksilön kokemukseksi. Kun parannamme kansanterveyttä ja ehkäisemme pahoinvointia, vähennämme terveyspalveluiden käytöstä sekä esimerkiksi sairauspoissaoloista ja ennenaikaisesta eläköitymisestä johtuvia yhteiskunnallisia kustannuksia. Väestön ikääntyessä ja sairastavuuden kasvaessa kustannukset tulevat lähivuosina vain kasvamaan. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea hyvään ja inhimilliseen elämään liittyvistä asioista

Erityisen huolissaan on syytä olla terveyden ja hyvinvoinnin epätasaisesta jakautumisesta. Iso osa suomalaisista voi hyvin, mutta kansalaisten kesken hyvinvointi- ja terveyserot ovat kuitenkin merkittäviä. Usein pahoinvointi myös siirtyy sukupolvelta toiselle. On käynyt selväksi, että nykyinen palvelujärjestelmämme ei pysty tarjoamaan tarvittavia palveluita ennaltaehkäisevästi, ajoissa eikä tasa-arvoisesti kaikkialla Suomessa.

Metsät ja metsästys Savo-Karjala ja koko Suomi elää metsistään. Hoidetut metsät ovat kansallinen etu. Kun puuta käytetään järkevästi, on sillä mahdollista korvata saastuttavampia ja ympäristölle haitallisia ratkaisuja. Samalla on huolehdittava, että metsät kasvavat ja säilyvät monimuotoisina. Luotan tässä suomalaisten metsänomistajien vastuullisuuteen. Meidän on arvostettava metsiään hoitavia metsänomistajia, puunkorjuuta ja kuljetustyötä tekeviä ammattilaisia, metsäteollisuuden työntekijöitä ja huippuosaajia, jotka kehittävät puupohjaisista raaka-aineista valmistettavia tuotteita –sekä yrityksiä, jotka tuottavat koneita ja laitteita, joilla puu korjataan ja jalostetaan. Metsästysharrastus harrastus on tärkeä monelle suomalaisille. Saaliin ohella metsästys tarjoaa luonnossa liikkumisen mahdollisuuksia ja yhdessä oloa. Keskusta haluaa edistää uusien harrastajien saamista mukaan eräharrastuksen pariin. Samalla eränkäynnin on oltava vastuullista ja sitä tulee toteuttaa kestävästi luonnon kantokyky huomioiden. Haluan edistää realistista petopolitiikkaa kansallisilla ehdoilla. Maamme suurpetopolitiikka on ensisijaisesti Suomen itsensä asia. Haluan edistää suurpetojemme kannanhoidollista metsästystä ja suurpetokantojen pitämistä kohtuullisella tasolla vahinkojen minimoimiseksi. Häirikköpetojen poistamiseen on saatava joustavuutta. Pedoilla on paikkansa luonnossa, mutta ei ihmisten pihapiireissä.

LUOTTAMUS tulevaisuuteen - ROHKEUS tekoihin - TAHTO työhön

Profile for Hannakaisan Sanomat

Hannakaisan Sanomat (paivitetty 31.3.)  

Olen saanut alueemme ihmisten luottamuksen kaksissa eduskuntavaaleissa. Kuluneet neljä vuotta olen toiminut sosiaali- ja terveysvaliokunnan...

Hannakaisan Sanomat (paivitetty 31.3.)  

Olen saanut alueemme ihmisten luottamuksen kaksissa eduskuntavaaleissa. Kuluneet neljä vuotta olen toiminut sosiaali- ja terveysvaliokunnan...

Advertisement