Page 1

 Mistä kaikki alkoi? . . . . . . . . . . . . 2  Hoitajavyöry . . . . . . . . . . . . . . . . . 4  Hallavassa tapahtuu . . . . . . . . . . 5  Loppuvuoden rakkaustarina . . . 6  Tonttulin tarkkailuvihko . . . . . . 8  Erityismainintoja ja kiitoksia . . . 9  Mitä vuonna 2014? . . . . . . . . . . . 10

Vuosi on vaihtunut ja Hallavan historiassa kääntyy uusi sivu. Prologi on kirjoitettu ja ensimmäinen kunnon luku voi alkaa. Menneenä vuonna täyttyivät kaikki odotukseni, ja enemmänkin. En olisi koskaan uskonut, että tallipaikat menisivät kuumille kiville ja jokainen karvaturpa saisi itselleen rakastavan hoitajan. Odotukseni olivat suoraan sanottuna melko matalalla – kunhan nyt muutama hoitaja kävisi satunnaisesti kirjoittelemassa päiväkirjoihin – mutta toivoin enemmän. Cheekkiä lainatakseni ”mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen”, ja todellakin sain sen. Talliporukkamme on paras mitä vain voi toivoa, olemme enemmän kuin epämääräinen otos suomen virtuaaliharrastajia, olemme yhteisö, perhe. Katson ympärilleni ylpeänä ja kiitollisena. Tästä on hyvä jatkaa.


Istun tallituvassa kotoinen kaakaokupponen kädessäni. Mukia koristavat punaiset ilmapallot ja vaaleansiniset hattarapilvet. Reuna on hieman lohjennut, mutta saa kelvata. Oikeastaan muki symboloi erittäin hyvin mennyttä vuotta. Iloa, haaveita ja muutama kyynel. Kaikki lähti siitä, kun halusimme Emmin kanssa pitkän mietiskelyn jälkeen vihdoin perustaa yhteisen ratsastuskoulun. Selasimme läpi monia ilmoituksia myytävistä maalaistiloista, mutta oikeanlaista ei millään näyttänyt löytyvän, kunnes sitten eräänä tammikuisena aamuna Emmi hihkaisi tietokoneen ääressä ilosta. Hän oli eksynyt Hallavan tilaa koskevaan myynti-ilmoitukseen. Kuva pienestä romanttisesta kivitallista kiehtoi meitä ja pian olimmekin jo autossa matkalla ostamaan tilaa Vuosi siinä huhkittiin oikein kunnolla: uusittiin karsinoiden väliseiniä, pystytettiin aidat uudestaan, rakennettiin maneesi, maalailtiin, siistittiin ja viimeisteltiin. Vihdoin talli oli valmis majoittamaan 20 hevosta ja muutaman pihattoponin. Löysimme sopivat hevoset ratsastuskouluumme ja parin viikon kotiutumisen jälkeen oli aika aloittaa ratsastuskoulun arki. Polkaisimme homman käyntiin vuodenaikaan sopivilla Halloween avajaisilla, mitkä eivät suoraan sanottuna olleet mikään supermenestys. Saimme kuitenkin yhden onnellisen hevosenhoitajan, jonka katrilliesityksestä voit lukea täällä. Muutama päivä avajaisten jälkeen ihme kuitenkin tapahtui. Saimme ratsastuskouluumme oppilaita ja hoitajia alkoi tupsahdella tasaista tahtia. Tallipaikat menivät alta aikayksikön ja pian ratsastuskoulu oli täydessä tohinassa!

IRL pähkinänkuoressa  Innostuin piirtelemään tabletilla hevosia  idea omasta piirroshevostallista  Laitoin ilmoituksen hevostalli.net:iin  Emmi oli yksi viidestä hakemuksen lähettäneistä. Mietin pitkään hänen ja Mirandan välillä, mutta päädyin lopulta Emmiin.  Suunnittelimme tallia ja aloin väkertää ulkoasua  Sivut muovautuivat pikkuhiljaa ja aloimme ostella talliin hevosia. Ainoastaan Palle ja Valhalla ovat itse tuomiamme  Järjestimme Halloween avajaiset lokakuun lopussa.  Ht.net:issä nousi hirveä haloo Mallaspuroa muistuttavasta leiskasta  Halloween avajaiset eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan. Ainostaan Nanna haki hoitajaksi  Harkitsin tallin lopettamista  Tuuli kääntyi ja tallille alkoi vyöryä hoitajia  Tein uuden talvisemman ja uniikin ulkoasun  Tallin tohina lähti kunnolla käyntiin!  Marraskuun lopussa minulle selvisi, että Emmi oli valehdellut minulle identiteetistään alusta alkaen ja oli oikeasti 13-vuotias, vaikka oli ilmoittanut hakemuksessaan iäkseen 17.  Päätin erottaa Emmin laiskuuden ja em. syyn takia.  Laitoin s-postia Mirandalle ja tämä suostui uudeksi ratsastuksenopettajaksi!


Tallin pito ei kuitenkaan ollut aivan niin yksinkertaista ja hohdokasta kuin olimme ajatelleet. Suuri työmäärä alkoi painaa ja etäännyimme Emmin kanssa pariskuntana. Marraskuunlopulla sain sitten tietää, että Emmillä oli toinen mies ja tämän aika Hallavan omistajana oli päättymässä.

sunnuntai 24.11.2013 Istuin tallituvan sohvalla pää käsiin haudattuna. Koko ruumista vavisuttaneet nyyhkäykset olivat viimein saatu aisoihin, mutta mieleni myllersi edelleen. Ajatukset poukkoilivat kallon sisällä ansaan jääneen villihevosen tavoin. Tunsin oloni petetyksi. Kaikki toiveet ja lupaukset olivat kyynellammikkona jaloissani. Henkäisin syvään ja yritin koota itsenäni. Okei, miten tästä eteenpäin? Yksinäistä taivalta ja unettomia öitä? Ei, en pystyisi siihen. Olisi hankittava tallityöntekijä, ehkä jossain vaiheessa myös toinen ratsastuksen opettaja. En jaksanut rationaalista ajattelua kovin kauaa vaan vaivuin taas mustan mieleni syvyyksiin. Tallituvan ovi aukeni ja kepeät askeleet lähestyivät minua. Hieraisin silmiäni ja kohottauduin hieman sohvalta. Edessäni seisoi Mikki erittäin huolestunut katse silmissään ja otsa rypyssä. ”Aleksi?” poika kysyi epäröiden. Vilkaisin tähän alitajuinen avunhuuto silmissäni ja haroin ponnarista karanneet hiukset otsaltani. En jaksanut selittää säälittävää olomuotoani, katsoin vain poikaa hiljaisuuden vallitessa sydämessäni. Poika otti muutaman askeleen lähemmäs, istui vierelleni sohvalle ja laski kämmenen hartialleni. ”Haluatko puhua siitä?” Halusinko? En tiedä, mutta jonkin sai minut kuitenkin kakaisemaan nuo kuolettavat sanat suustani: ”Emmi petti minua.” Poika meni ihan hiljaiseksi, jähmettyi kivipatsaaksi ja tuijotti minua silmät suurina. Järkyttyneenä. Sanat tulvivat suustani ennen kuin ehdin estää. Minulla oli pakottava tarve avata sydäntäni jollekulle ja poika oli siinä juuri sopivasti pitelemässä astiaa, johon voisin sisimpäni oksentaa. ”Ensin… Ensin vähän ihmettelin hänen jatkuvaa kaupungissa ravaamistaan… Ja sitä ettei hän jaksanut tulla tallille muuta kuin vilkaisemaan vähän Pallea. Hän oli todella etäinen, ei puhunut minulle. Vastasi lyhytsanaisesti aina kun kysyin jotain… Mutta sitten minulle selvisi…” hain sanoja. ”Että hänellä oli toinen”, ääneni särkyi viimeisen sanan kohdalla ja painoin taas pään käsiini epätoivon jylistessä ylitseni. Jäin henkisesti murskaavan lumivyöryn alle. ”Kun Emmi tuli tänään kotiin ”ystävänsä” luota, kerroin hänelle tietäväni kaiken. Me.. Me riitelimme”, jatkoin värisevällä äänellä. Mikki puristi rohkaisevasti olkapäätäni. ”He kuulemma rakastavat toisiaan, Emmi ei mukamas voinut itselleen mitään”, ääneni oli vihan, pettymyksen ja surun värittämä. ”Hän sanoi, että oli aikonut paljastaa minulle jossain vaiheessa… Mutta nyt hän säästyi siltä vaivalta… Purimme kihlauksen. Hän on tällä hetkellä pakkaamassa tavaroitaan ja lähtee sitten sen.. sen.. miehen luokse”, silmäni kostuivat taas kyynelistä, jotka pyyhin vihaisesti pois. ”Talli jää minulle, minun rahoillanihan kaikki hevoset on ostettu. Ja minun nimenihän tilan omistuspapereissa on… Pallesta en tiedä, luultavasti hän vie sen mukanaan.” ”Aleksi… Olen niin pahoillani”, Mikki sanoi aitoa myötätuntoa äänessään. Minulla ei ollut enää sanoja. Olin tyhjentänyt sydämeni ja jäljelle jäi pelkkä kylmyys. ”Tiedäthän, että me tallilaiset autamme sinua kaikin tavoin. Huolehdimme hevosista, ja minä voin tehdä välillä syöttöjä, jos on tarvetta”, poika hymyili pienesti, säälivästi. ”Kiitos, tuo merkitsee minulle paljon…” sanoin pojalle. Pyyhin silmäni vielä kerran ja nousin sitten ylös. ”Minä… Minun pitää mennä tekemään iltatalli”, mutisin viimeiset sanat lähes kuulumattomasti ja kompuroin sitten ulos tallituvasta

Emmin lähdettyä pyöritin tallin arkea ensin yksikseni, mutta kaikki oli tuplasti raskaampaa ja huolet painoivat harteitani. Tallin mahtava porukka ja vakaa usko tulevaan pitivät minut kasassa, jotta jaksoin puurtaa päivästä toiseen. Tiesin kuitenkin etten jaksaisi kauaa näin, joten laitoin ilmoituksen vapaasta paikasta ratsastuksenopettajana. Pian sainkin vastauksen Mirandalta, 23-vuotiaalta määrätietoiselta ratsastuksenohjaajalta. Askeliini tuli uutta keveyttä ja pystyin vihdoin nauttimaan täysillä ratsastuskoulun pidosta luotettava ja pätevä opettaja rinnallani! ‫ބ‬


Kuukauden sisällä Hallavan jokainen tuntihevonen sai itselleen hoitajan ja kaikki tyhjät karsinapaikat täyttyivät yksityisistä. Keitä täällä tallilla sitten kävi vuonna 2013?

Aleksi (om.)

Emppu – Minca

Inka – Rana

Jasperi – Hali

Maikki – Asta

Mikki – Pinkki

Miranda (r.op)

Rexa – Nikita

Roosa – Darli

Salla – Snezana

Topias – Kyyhky

Tuutu – Bee

Miro – Palle

Valma – Dunja

Yksityisten omistajat sinisellä, henkilökunta oranssilla ‫ބ‬

Softis – Vanilla

Lev – Kille

Lotta – Darcy

Nanna – Tinttu

Sussu – Riksu

Narnia - Celle

Tiitu - Klikki

Veera A. – Blair & Dancer Emmi (ex-om.)

Becca


Järjestimme Hallavassa vuonna 2013 monenmoista toimintaa, kuten ratsastustunteja, valmennuksia, hoitokursseja, kilpailuja ja erilaisia tempauksia. Tällä sivulla esittelemme parhaimpia paloja. Mahani kramppasi kauhusta, kun annoin laukkapohkeet. Dunja tuntui onneksi hallitsevan tilanteen hyvin. Se laukkasi sievästi kuolaimella maneesin keskelle. Olimme harjoitelleet ohjelmaa muutaman kerran. Dunja pysähtyi vähän myöhässä. Kaikki sumeni hiukan, enkä pystynyt keskittymään kunnolla. Halusin vain nopeasti pois radalta. Mitä seuraavaksi piti tehdä? Ai niin, vasemmalle ja ympyrä. Dunja suostui siirtymään raviin vasta parin käyntiaskelen jälkeen.

Minca tuijotti jokea ja sen toiselle puolelle kadonnutta Darlia vuorotellen, sitten se nosti suloisen turpansa pystyyn ja peruutti taas suoraan Astan eteen. Onneksi Aleksi osasi ohjeistaa meitä selviytymään tästäkin ja niinpä me kuljimme tyytyväisinä turpa Astan hännässä kiinni joen yli.

Kun ohitimme tuomarinpöydän takana istuvan Aleksin, hän hymyili kannustavasti. Dunja ravasi tasaisen reippaasti, ja minusta alkoi tuntua, että olin ohjaksissa. ~ Valma ja Dunja (ote kisatarinasta 29.11.)

Kyyhky oli tunnilla oikein mukavan tuntuinen ja kuunteli hyvin apuja. Laukkakin lähti pyörimään ja ihan kivassa muodossakin alkusähläyksien jälkeen, kiitos!

~ Emppu ja Minca (maastossa 10.11.)

~ Topias (Aleksin junnutunti) © Valma (Aleksin junnutunti)

©Mikki (pikkujoulut)

Inka: "Mun mielestä ne on ollut aina sulosia", kuiskasin hymyillen Sallalle. Oikeasti, nuo oli niin suloisia että olisin voinut sulaa. Sitten näin sen taas. Veri pakeni kasvoiltani, kun käännyin katsomaan taakseni. Hirvi jättikokoisine sarvineen, ja... se rymisteli meistä muutaman metrin takanapäin. Olinko jo maininnut, että pelkään kuollakseni hirviä? "Iiik!" kiljuin hysteerisesti ja kompuroin ylös, mutta lensin nenälleni. En uskaltanut nousta. Olin juuri paljastanut meidät. Valma: Katsoin Mikkiä suoraan merenvihreisiin silmiin. - Mun lempiväri on tätä nykyä merenvihreä. Just sellanen, kun sun silmät. Hui, Valma! ällistelin omaa rohkeuttani. Olinko todella sanonut tuon? Tonttuli: Ratsastin hirvellä hurjaa vauhtia rakastavaisia päin! Nyt loppui lemmenlorut! Valma: Säikähdin hulluna kirkaisua, joka kuului ihan läheltäni. Jähmetyin kauhuissani. - Mikä toi oli? kuiskasin. Mikki: Olin pysähtynyt hetkeen, kunnes kuulin kiljaisun ja käännyin katsomaan äänen suuntaan. Valtava sarvipäinen hirvi juoksi meitä kohti!! Roolipeli 6.12.


Tein selkoa omille ajatuksilleni ja raaputin hiuksiani. Mä tykkään Valmasta, Valma tykkää musta. Tykkääkö Nanna musta? Tykkääkö Salla musta? Tykkääkö Inka musta? Entä Narnia, vai oliko sekin jo haudannut haaveensa? Taisin unohtaa jonkun... Nyt loppui hissuttelu. Siirsin totisen katseeni Mikin kiinnostaviin, komeisiin, ja salaperäisiin kasvoihin. "Tehäänpä yks juttu selväksi. Mä pidän susta Mikki." Sydämeni hakkasi kovaa, mutta rauhoittui sitten. "Salla, mustakin sä oot kiva, mutten oikeen... en mä oikeestaan tunne sua, me ollaan juteltu pari kertaa...", sanoin epäröiden ja vilkaisin taas portaikkoon. Olin tehnyt päätökseni, olin kuunnellut sydäntäni, ja nyt vain piti pysyä lujana, vaikka se tuntuikin kylmältä ja epäkohteliaalta. "Sä olet mun kaveri, meistä voi tulla hyvät ystävät..." jatkoin ja pystyin taas hengittämään vapautuneesti. "Mä tykkään kuitenkin Valmasta eniten, oon tykännyt ihan alusta asti.. en vaan huomannut sitä aikasemmin", sanoin ja rauha oli hiipinyt sydämeeni. Loin Sallaan ystävällisen hymyn ja anoin häntä katseellani ymmärtämään. Kuuntelin ovenraosta Sallan pamautusta ja Mikin sitä seuraavia sanoja. Minulle tuli niistä todella lämmin olo. Kunpa Salla vain ymmärtäisi. Sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Pujahdin ovenraosta sisään. Näin Valman kävelevän vihdoin sisään. Huokaisin helpotuksesta. Tytön kasvoilla viipyi hymy. Katsoin tyttöä hieman eri tavalla, kuin olin aikaisemmin katsonut. Näin tytön erilaisena kuin ennen. Näin hänen askeleensa, kuin ne olisivat jokainen täydellisiä ja juuri oikeanlaisia askeleita. Puna levisi poskilleni ja ilma alkoi silitellä lämpimiä kuiskauksia niskaani vasten. Katseeni viipyi Valmassa, olisin vain halunnut ottaa hänet syliini ja sanoa, että nyt kaikki on hyvin. Enää ei ole kuin minä ja sinä.


Kun talli vihdoin paljastui puiden lomasta, tiesin, ettei pakkasen hellittämistä tarvittu tekemään päivästäni parempaa. Näin oli hyvä, enemmän kuin hyvä. Nimittäin yksi toinenkin oli painanut päänsä aamutaivaan tomuun ja hänen hymynsä välkehti hämärän läpi. Yksi yhtä ihmeellinen sielu, lumisateen kuorruttama tyttö, oli viipottanut nukkuvaan talveen ennen kuutta, niinkuin minäkin. Siihen ei tarvittu sanoja, että tämä ymmärsi juosta luokseni hangen läpi. Sen kertoi hämmennys, joka ajoi minut naamalleni lumihankeen ja toisen pyyhkimään nauraen kasvojani pehmeästä lumihileestä. Tähdet kimmelsivät eri tavoin kuin ennen, eri tähdetkin ehkä, mutta niillä kaikilla oli nimi, vaikken tiennyt niitäkään. Annoimme toisillemme sanoja, muutamia sinällään merkityksettömiä sanoja, mutta tietysti ne olivat merkityksellisiä, koska hän ne sanoi tai hän ne kuuli.

”Hei, mites sulla ja Mikillä? Seurusteletks työ nyttten vai mitä?” kysyin tytöltä. Ja uskokaa tai älkää, olin onnellinen Valman puolesta, sillä poika näytti kohtelevan tyttöä kuin kukkaa kämmenellä, eikä enää hurmannut jokaista vastaantulevaa tyttöä ranskan puhumisella ja itse tehdyillä mitä-lie-superfood-kikkareilla. ”No… kai me seurustellaan”, Valma vastasi hieman punastuen. ”Vaikka, ei me kyllä olla siitä silleen puhuttu tai mitään..” ”Niin no, ihan turhaa sellanen lokerointi. Ei kaikelle tarvitse aina antaa nimeä. Pääasia että teillä on hauskaa yhdessä”, hymyilin tytölle. Valma näytti niin suloiselta punastuessaan, kun puhui Mikistä, ja sain itsekin osani tytöstä säteilevästä onnellisuudesta.


Tonttulina sai vuorollaan esiintyä joku Hallavan talliporukkaan kuuluva henkilö. Muiden henkilöllisyydet jätettiin salaisuuksiksi, mutta vuoden parhaaksi Tonttuliksi nimettiin Mikki. Hän lähetteli tallilaisille uhkauskirjeitä ja kehitti Tonttulikaaoksen!

Tonttulin uhkausviesti Veeralle:

Oikeastaan minä pidän sinusta. Olet vahingoniloinen, kuten minäkin, mutta en tiedä onko se hyvä asia, että olet päässyt livahtamaan kepposteni välistä. Siksi minun on härnättävä sinuakin, samanoloisella uhkauskirjeellä, kuin Inkaa, Valmaa ja Micciä. Micci hoiti hommansa kunniakkaasti, joten hänen kohtalonsa ei ole enää minun käsissäni. Joka tapauksessa, Veera lapsukaiseni: Jos et kirjoita tarinaa siitä, kun pukeudut painiasuun (jonka olen loihtinut kaappiisi) ja nyrkkeilyhanskoihin ja mene maneesiin tekemään kolmekymmentä "lumienkeliä", silloin kun siellä on ainakin joku ratsastamassa, niin kirjoitan sinusta tänään illalla eeppisen paljastusnöyryytyksen! Sinuna noudattaisin ohjeita, sillä muuten maineesi on totaalisesti menetetty! ;-)

Tarkkailuvihosta: Rakas pukki Ratsastin urholisella talli kisulla ja katselin talli tyttöjä.Valma harjaili Dunjaa ja samalla vilkuili Micciä. Voi noita kyyhkyläisiä mikään muu ei pyöri päässä.Olen vieläkin pahoillaan kuvista joita otin Inkasta ja Micistä.Salla se jaksaa vilkuilla aina vaan Jacperia.No mutta tänään oli lähellä jäädä kiinni, kun hiippailin loimien päällä.Lotta vetäisi loimen alas ja töpsähin maahan. "Hiiri iik Micci tapa se!" Lotta kiljuu.Juoksin henkeni edestä pakoon porkkanoiden taakse.On ne hulluja kun ei erota tonttua hiirestä!Niinpä tein pienen jekun Lotalle ja Micille.Kun Miici oli nukahtanut vintille otin pienen purkin hammastahnaa ja aloin pursuttamaan sitä pojan kasvoille.Olin kuluttanut viisi purkkia hammastahnaa.Kun poika heräsi hän hieroi naamansa ja koko naama oli hammas tahnassa.Kun olin vienyt pyyhkeet ja paperit pois poika pyyhki Lotan takkiin jonka olin asettanut pyyhkeiden siaan. Myöhemmin päivällä Lotta oli pesemässä takkiaan Micin kanssa olin vääntelemässä johtoa niin ettei vettä tullut,kun oli oikea aika päästin veden tulemaan suoraan Lotan naamaan.Vesistä roiskui melkein kaikki Valma niskaan ja hän alkoi huutamaan Lotalle ja Micille.Maikki oli ohi kulkiessaan tirskunut Micille ja Lotalle. Nyt olisi Maikin vuoro :-D Hyppäsin Maikin pipoon ja aloin vedellä häntä hiuksista.Hyppäsin hänen vaatteisiin kiinni sillä Maikki alkoi tuntea liikkumistani.Hyppäsin alhaalla olevaan talli kissaan jota Maikki silitti."Niiskulla on täitä!" Maikki huusi "Plää plää en oo täi"Kissasta kuului."Nyt se puhuu!" Maikki huusi.Koko talli porukka ryntäsi katsomaan Niiskua.Aleksi tutki kissan läpi,mutta mitään ei löytynyt."Maikki löitkö jonnekin pääsi?"Valma kysyi. "En"Maikki vastasi parkuen.Porukka alkoi hävitä pikku hiljaa. Nousin Niiskun selkään ja lähdin ratsastamaan eteenpäin.Illalla kaikki tirskuivat Maikile se ei tulisi helpolla unohdettua!

Muita Tonttulin kepposia voit lukea täältä


Ensinnäkin haluan kiittää ihan joka ikistä sielua, joka on Hallavaan eksynyt ja johonkin sen päiväkirjoista kirjoittanut! Ootte kaikki ihan parhaita, jatkakaa samaan malliin! Vaikka jokainen teistä ansaitsisi tunnustusta ahkeruudestaan ja panostuksestaan, aion nyt antaa erityismaininnan kolmelle Hallavassa eniten vaikuttaneelle henkilölle. Jokainen näistä kolmesta on panostanut Hallavaan ihan täysillä, levittänyt ympärilleen iloista mieltä ja ollut mukana kaikilla tallin toiminnan osaalueilla erityisen aktiivisesti.


Hallava jatkaa samaa aktiivista menoaan ylväästi eteenpäin. Hoitajahalu käynnistyy heti alkuvuodesta tuoden toivottavasti mukanaan uusia kasvoja ja iloista meininkiä. Heti tammikuun alussa järjestetään harjoituskoulukilpailut, joita Tammitanssijaisiksikin kutsutaan. Kuun lopulla sitten pyörähtää käyntiin Pronssicup, joka on avoin Pronssijoen piirretyt –seuran jäsenille. Kannattaa siis liittyä mukaan, VRL-tunnus ei ole pakollinen! Luvassa myös hiihtolomaleiri, hiihtoratsastuksen harjoittelua, ratsastusjousiammunnan testaamista, westernin alkeiskurssi, roolipeli-iltoja ja ratsastustunteja. Yritämme panostaa yhä enemmän tarinoimiseen ja tallin tunnelman kuvittamiseen. Jatkamme tallilaisten toiveiden kuuntelua ja kommentoimme hoitotarinoita parhaamme mukaan. Uudistuksena foorumi muuttuu yhteiseksi Ketunhäntä kainalossa –nimisen yksityistallin kanssa. Kettu on kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Hallavasta. He käyttävät meidän maneesiamme ja toimintamme ovat hyvin yhteen kasvaneet, siksi keskustelualue, vieraskirja ja toiminta-osio tulevat olemaan foorumilla yhteiset. Toivottakaa kaikki kettuset tervetulleiksi ja ottakaa heidät mukaan keskusteluihin!

Näillä siis mennään vuonna 2014, uudistusehdotuksia saa vapaasti kirjoittaa foorumille ja kaverille saa kertoa Hallavasta ja Ketusta! Muistakaa myös liittyä seuraamme Pronssijoen Piirrettyihin! (: ~ Aleksi

Hallavan uudenvuodenlehti  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you