Page 1


5 0 v u o t ta y h tä s o i t t o a G r a m e x i n v u o d e t 1 9 6 7– 2 0 1 7

t o i m i t ta n u t h e i m o h ata k k a Gramex Helsinki 2017 gramex 50 vuotta | 1

GRAMEXtaittoFINAL.indd 1

1.6.2017 20:28:40


2 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 2

1.6.2017 20:28:42


5 0 v u o t ta y h tä s o i t t o a G r a m e x i n v u o d e t 1 9 6 7– 2 0 1 7

gramex 50 vuotta | 3

GRAMEXtaittoFINAL.indd 3

1.6.2017 20:28:44


© Kirjoittajat ja Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry Teksti: Heimo Hatakka, Mikko Mattlar, Jari Muikku, Pentti Kemppainen Kuvat: Alvar Kolanen, Juho Kuva, Yleisradion arkisto, levy-yhtiöt, Pentti Kemppainen, Mauri Helenius, Gramexin arkisto, Matti Matikainen Ulkoasu: Erkki Mikola Painopaikka Eura Print Oy, Eura 2017 ISBN 978-952-93-9022-9 (sid.) ISBN 978-952-93-9023-6 (PDF)

4 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 4

8.6.2017 09:47:01


sisällys

1. Gramexin puoli vuosisataa, Heimo Hatakka. . . . . . . . . . . . . 8 1.1 Tekijänoikeuksien alkusoitto. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 1.2 Gramexin synnytystuskat. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18 1.3. 1970-luku mullistaa musiikkiteollisuuden. . . . . . . . 28 1.4 Ratifiointi pitkän kaavan mukaan. . . . . . . . . . . . . . . . 38 1.5 Radiomonopoli murtuu. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 1.6 Juristille haastetta. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 1.7 Lobbari tulee taloon. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 1.8 Jotta musiikki soi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70 1.9 Maailma muuttuu, Gramex sen mukana. . . . . . . . . . 78 2. Savikiekoista Spotifyihin, Jari Muikku. . . . . . . . . . . . . . . . 88 3. Kuulin sen radiosta, Pentti Kemppainen. . . . . . . . . . . . . . . 114 4. Musiikki elää ja vahvistuu, Mikko Mattlar. . . . . . . . . . . . 144 5. Se pyörii vieläkin, Mikko Mattlar. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 184 6. Huonoa biisiä ei pelasta rumpalikaan, Heimo Hatakka. 206 Studiotyön sankarit. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 230 Soitetuimmat kappaleet 1995–2016. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234 Lähteet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 235

gramex 50 vuotta | 5

GRAMEXtaittoFINAL.indd 5

1.6.2017 20:28:45


6 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 6

1.6.2017 20:28:51


esipuhe

Gramexin menestys rakentuu muusikkojen ja tuottajien (tässä aakkosjärjestyksessä) saumattomalle yhteistyölle, mikä ei ole suinkaan itsestäänselvyys Gramexin historiassa saati maailmalla lähioikeuksien valvonnassa. Monissa maissa muusikot ja tuottajat eivät mahdu edes samaan tekijänoikeusjärjestöön. Haluan siksi nostaa esille, kuinka hienoa työtä Gramexin jäsenet ja työntekijät ovat tehneet ja tekevät sen eteen, että keskinäinen luottamus, kunnioitus sekä yhteen hiileen puhaltaminen toteutuvat musiikin tekijänoikeuksien valvonnan haastavassa arjessa. Kun vielä yhteisyritys Teoston kanssa, Musiikkiluvat, on syntynyt, meillä on hyvä pohja palvella jäseniämme vielä nykyistäkin paremmin. Tuija Brax hallituksen puheenjohtaja

Mennyt 50-vuotiskausi on ollut Gramexille ja sen oikeudenhaltijoille menestyksekäs. Toiminta on laajentunut vuosi vuodelta. Gramexilta on vaadittu kykyä kehittyä muuttuvassa ympäristössä kuten tämä kirja hyvin osoittaa. Musiikin kuluttajien ja yhteiskunnan tarpeet sekä musiikkia käyttävien yritysten toimintamallit muuttuvat ja monipuolistuvat. Kansainvälisyys on tekijänoikeuksien toteuttamisessa yhä merkittävämmässä roolissa. Puolivuosisatainen Gramex katsoo tulevaisuuteen ja toteuttaa tälläkin hetkellä merkittäviä uudistuksia voidakseen palvella niin oikeudenhaltijakuin musiikin käyttäjäasiakkaitaan yhä paremmin. Kaikki tähtää siihen, että musiikki soi jatkossakin ja siitä riittää sekä iloa että toimeentuloa musiikin tekijöille, tallentajille ja käyttäjille. Ilmo Laevuo toimitusjohtaja

gramex 50 vuotta | 7

GRAMEXtaittoFINAL.indd 7

1.6.2017 20:28:53


gramexin puoli vuosisataa heimo hatakka

Kirjan alkuosa kertoo, miten musiikkiteollisuuden kehitys ja lähioikeuksien tunnustaminen Roomassa vuonna 1961 synnyttivät Suomeen uuden tekijänoikeusjärjestön ja miten tästä järjestöstä kehittyi yli 60 000 oikeudenhaltijan tärkeä yhteistyökumppani. 8 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 8

1.6.2017 20:28:58


gramex 50 vuotta | 9

GRAMEXtaittoFINAL.indd 9

1.6.2017 20:29:03


10 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 10

1.6.2017 20:29:08


1. Tekijänoikeuksien alkusoitto

Tekijänoikeuksien tarpeellisuutta on pohdittu siitä asti, kun ensimmäiset teollistumisen esitaistelijat keksivät, että jonkun toisen sepittämää sisältöä saattoi monistaa, myydä ja tarvittaessa vähän muokatakin. Harvalla monistajista käväisi mielessä, että alkuperäisen sisällön tekijöiltä pitäisi kysellä lupaa teoksen monistamiseen saati päästää heitä osille syntyneistä voitoista. Tekijänoikeuksien tunnustaminen vaati parin sadan vuoden kypsyttelyn. Englannissa kirjan tekijöille vahvistettiin yksinoikeus teostensa painamiseen vuonna 1709 annetulla lailla. Suomen suurruhtinaskunnassa kirjailijoiden ja kääntäjien yksinoikeudesta julkaista ja myydä teoksiaan säädettiin asetuksella vuonna 1829. Suoja-ajaksi tuli 25 vuotta tekijän kuolemasta. Vuonna 1880 annetussa säädöksessä tekijänoikeudellista suojaa laajennettiin sävelteosten julkaisemiseen ja julkiseen esittämiseen näytelmien yhteydessä. Musiikin kopiokoneen, ääntä tallentavan ja toistavan laitteen, kehitys otti ensimmäisen suuren askeleen vuonna 1877, kun Thomas Alva Edison onnistui tallentamaan tinapaperille sanat: ”Mary had a little lamb”. Edison näki keksintönsä käyttömahdollisuudet laajasti sanelusta musiikkiin ja opetustoiminnasta historian tallentamiseen, mutta itse keksintö jätti toivomisen varaa. Äänestä sai tuskin selvää eikä laitteesta poistettua tinapaperia voinut kuunnella enää toistamiseen. Edison päätti vaihtaa alaa ja antaa seuraavat panoksensa ihmiskunnalle sähkövalon, rautateiden, elokuvan ja sementtiteollisuuden saroilla. Muilla keksinnöillä rikastuttuaan Edison palasi vielä ensirakkautensa, äänitealan pariin. Suomen lehdistössäkin näkyi vuonna 1899 mobiiliaikaa enteilevä mainos: ”Ottakaa maalle Edisonin konserttikone”. Äänentallennuksen varsinainen läpimurto syntyi kuitenkin saksanjuutalaisen Emil Berlinerin työhuoneella Washingtonissa, jossa Berliner alkoi puhelinmikrofonin keksittyään ratkoa äänentallennuksen ongelmia. Berliner patentoi gramofo-

gramex 50 vuotta | 11

GRAMEXtaittoFINAL.indd 11

1.6.2017 20:29:08


nin ja perusti Victor Talking Machine Companyn, jonka johtoon tuli Eldridge Johnson. Englannin-matkallaan toimitusjohtaja Johnson löysi hellyttävän maalauksen, joka ilmestyi pian levyjen etiketteihin ja aikakauslehtien mainoksiin. Gramofonin lumoihin uppoutunut terrieri antoi lupauksen musiikin vangitsevasta voimasta. Ja tekijänoikeuksista puheen ollen, maalauksen tekijää Francis Barraudia 50 punnan kertakorvaus saattoi myöhemmin kirvellä. Monissa Euroopan maissa levymyynti nousi 1910-luvulla jo kymmeneen miljoonaan äänitteeseen vuodessa. Suomessakin myytiin 100 000 äänitettä vuodessa. Gramofonin varsinaisen voittokulun mahdollisti 1920-luvun nousukausi. Suomessa miljoonan myydyn äänitteen raja rikkoutui ensi kertaa vuonna 1929. Lupaavat kasvunäkymät toivat toimialalle myös osakekauppiaat. Vuonna 1926 kaksi pankkiiriliikettä teki Victorin pääomistajalle Eldridge Johnsonille tarjouksen, josta hän ei tohtinut kieltäytyä. He ostivat levy-yhtiön osake-enemmistön ja myivät sen pian hyvällä voitolla Johnsonin vihaamalle RCA:lle, joka oli puolestaan radiotoimialan suuri menestyjä. Victorista tuli RCA Victor, ja radio ja levy-yhtiö keksivät, miten synergia toimii. Radiosoitto tekee levystä hitin, ja levyteollisuus uusine hitteineen liimaa kuulijat radion ääreen. Kumpikin hyötyy. Suomessa hyväksyttiin valtion kymmenvuotisjuhlien kunniaksi vuonna 1927 tekijänoikeuslaki, joka antoi säveltäjille ”yksinomaisen oikeuden hänen käsikirjoituksina olevien tai sanotun päivän jälkeen julkaistujen sävellystensä julkiseen esittämiseen”. Tätä oikeutta vaatia korvausta sävellysten julkisesta esittämisestä alkoi valvoa Säveltäjäin tekijänoikeustoimisto Teosto. Teoston perustivat klassisen musiikin tekijät, mutta sen työ poiki hyviä uutisia myös kevyen musiikin säveltäjille. Georg Malmstén on muistellut Teostosta saamaansa ensimmäistä puhelinsoittoa seuraavasti: ”Sitten eräänä päivänä soitti joku maisteri Ikonen jostakin ja sanoi, että teille on täällä rahaa.” Summan suuruus, 16 000 markkaa oli Malmsténille iloinen yllätys. Gramofonikuumeen aikoihin äänilevyjen kotimaisuusaste jäi usein solistin varaan. Suomalaiset muusikot olivat muutenkin vaikeuksissa, sillä äänielokuvan läpimurto vei työt sadoilta

12 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 12

8.6.2017 09:54:14


gramex 50 vuotta | 13

GRAMEXtaittoFINAL.indd 13

1.6.2017 20:29:13


Hyviä uutisia, Molli-Jori. Georg Malmstén pääsi ensimmäisten suomalaisten kevyen musiikin säveltäjien joukossa nauttimaan merkittävistä tekijänoikeuskorvauksista.

muusikoilta. Sen sijaan kevyen musiikin säveltäjille äänielokuvien menestys tarjosi ennen näkemättömän mahdollisuuden saada säveliään suuren yleisön tietoisuuteen. Menestys vahvisti myös kevyen musiikin säveltäjien omanarvontuntoa eivätkä he tyytyneet enää osaansa, jonka Teoston pitkäaikainen puheenjohtaja Martti ”Pyssy” Turunen oli kiteyttänyt: ”Sibeliukselta otamme arvovallan ja kevyeltä musiikilta rahat.” Kevyen musiikin säveltäjät halusivat täysivaltaisiksi Teoston jäseniksi. Vuonna 1947 heidän vaatimuksiinsa vihdoin suostuttiin. Radiossa asenteet kevyttä musiikkia kohtaan olivat niin ikään epäileväiset. Yleisradion ohjelmajohtaja Jussi Koskiluoma sai vastata syksyllä 1949 kahden porilaismiehen valituksiin kevyen musiikin vähyydestä. Hän muistutti että tulihan sitä: lauantaisin ennen uutisia 20–30 minuuttia kansanomaista tanssimusiikkiohjelmistoa ja joka viikko yhtenä alkuiltana neljännestunti swingiä. Sen sijaan ”kotimaisten iskelmien kysymys on vaikea, koska sen lajin musiikki on varsin ala-arvoista ja huonoa”. Kevyttä musiikkia janoavat saivat odottaa asennemuutosta 1960-luvulle asti. Yleisradion muutosvastarinnan mursivat lopulta 1960-luvun piraatit eli kansainvälisiltä merialueilta operoivat merirosvoasemat, joista läntiseen Suomeen kuului Ruotsin aluevesien tuntumaan ankkuroitu Radio Nord. Euroopassa alettiin keskustella vakavissaan radioaaltojen avaamisesta kaupallisille toimijoille. Yleisradiossa arvailtiin piraattiasemien lisäksi Tesvision suunnitelmia, oliko heilläkin radiolähetin valmiina lakimuutoksen varalta. Yleisradion viihteellistämistä pohtinut valmistelukunta oli lopulta valmis niin pitkälle menevään muutokseen, että Yleisradio perustaisi itse mainosradion. Hanke päätettiin kuitenkin pitää pienen piirin tietona mahdolliseen radiolakipäätökseen asti. Kun radiolaki jäi säätämättä, kaupallisen kanavan ajatus muuntui Sävelradioksi, joka aloitti 2. toukokuuta 1963. Se täytti ensin Yleisradion taukopaikat ja pidensi ohjelma-aikaa aamukuudesta puoleenyöhön. Syksyllä Sävelradio oli jo omassa ula-verkossaan ja lähetti ohjelmaa aamukuudesta iltakuuteen ja vielä illan päätteeksi. Kyse ei ollut pelkästä kevyen musiikin lisäämisestä, vaan myös puheen nuotti keveni juhlallisen sivistävästä arkisen jutustelevaksi.

14 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 14

1.6.2017 20:29:21


gramex 50 vuotta | 15

GRAMEXtaittoFINAL.indd 15

1.6.2017 20:29:23


16 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 16

1.6.2017 20:29:26


gramex 50 vuotta | 17

GRAMEXtaittoFINAL.indd 17

1.6.2017 20:29:29


18 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 18

1.6.2017 20:29:36


Gramexin synnytystuskat

gramex 50 vuotta | 19

GRAMEXtaittoFINAL.indd 19

1.6.2017 20:29:42


2. Gramexin synnytystuskat

Gramexin kätilöitä. Harry Orvomaa (vas.) ja Jaakko Salo (oik.) olivat mukana Gramexin synnyttämisessä. Tässä he synnyttävät äänilevyä yhdessä äänittäjä Aarre Elon kanssa.

Samana vuonna 1961, kun Radio Nord ankkuroitiin Tukholman edustalle Ruotsin aluevesirajan tuntumaan, musiikin lähioikeuksista päästiin sopuun kansainvälisellä Rooman sopimuksella. Suomi liittyi heti Rooman sopimukseen, mutta sopimuksen varsinainen ratifiointi siirtyi ja siirtyi, sillä Yleisradio halusi välttää ulkomaisille oikeudenhaltijoille tilitettävät naapuruusoikeuskorvaukset ja lobbasi päättäjiä tämän mukaisesti. Vaikka Rooman sopimuksen ratifiointi siirtyi hamaan tulevaisuuteen, Suomen uusi tekijänoikeuslaki tunnusti muusikoiden ja äänilevytuottajien oikeudet. Laki velvoitti Rooman sopimuksen mukaisesti radio- ja televisioyritykset maksamaan esiintyville taiteilijoille ja äänituottajille äänitteiden käytöstä ohjelmissaan. Taiteilijoiden ja äänitetuottajien oli siis aika pohtia, miten korvausliikenne hoituisi kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Sähköinen media kasvoi vauhdilla. Suomen radioluvissa puolen miljoonan raja rikkoutui vuonna 1965 ja vuosikymmenen lopussa niitä oli jo yli 1,7 miljoonaa. Myös tv-lupien määrä ylitti puolen miljoonan rajan vuosikymmenen loppuun mennessä. Suomenkielistä valtakunnallista radio-ohjelmaa lähetettiin vuonna 1962 reilut 5 000 tuntia, mutta vuosikymmenen loppuun mennessä määrä oli jo yli 11 000 tuntia. Levy-yhtiöherroilla eli Discophonin Johan Vikstedtillä, Fazerin Osmo Ruuskasella ja Scandian Harry Orvomaalla oli melkoinen savotta, kun he alkoivat tutkia 1960-luvun puolivälin jälkeen Yleisradion soittolistamapeista, mitä musiikkia radiossa oli esitetty vuonna 1961 voimaan tulleen tekijänoikeuslain jälkeen. Lisäksi heidän piti saada selville, keitä kyseisillä levyraidoilla soitti ja esiintyi. Urakka vaati kolme iltaa viikossa lähes vuoden päivät. ”Korvattavuus alkoi syyskuun ensimmäisestä päivästä 1961. Nyt jälkikäteen pitää tunnustaa, teimme sen verran vilppiä, että otimme vähän ennen deadlinea ilmestyneet hittilevyt mukaan”, Johan Vikstedt kertoo.

20 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 20

1.6.2017 20:29:42


gramex 50 vuotta | 21

GRAMEXtaittoFINAL.indd 21

1.6.2017 20:29:48


Peppi ja Osmo. Osmo Ruuskanen on päässyt studioon Peppi Pitkätossua esittäneen Inger Nilssonin kanssa.

Suomimusan suurmiehiä. Rauno Lehtinen (vas.), Jaakko Borg (toinen vas.) ja Mosse Vikstedt (oik) olivat suomalaisen levytuotannon voimahahmoja etenkin 1960- ja 1970luvulla. Kuvassa toinen oikealta on Jaakko Borgin suurimman hitin Uudelleen jos luokses tulla voisin esittäjä Georg Ots.

Soittajien tunnistamista helpottivat pienet piirit sekä kapellimestarien muistiinpanot siitä, kenelle oli maksettu mitäkin. Oikeudenhaltijoiden tunnistaminen ei vielä riittänyt. Niinpä Suomen soitinalan tuottajien liitto valtuutti asiamies Klaus Laguksen valmistelemaan naapuruusoikeuksien valvontaa suorittavan yhdistyksen perustamista. Jotta yhdistys olisi kattava, siihen piti saada mukaan sekä tuottajat että taiteilijat. Koska Muusikkojen liiton silloinen toiminnanjohtaja Eero Linnala ei lämmennyt ajatukselle Yleisradiolta saatavien korvausten yksilöllisestä kohdentamisesta, ahkerimmat studiomuusikot perustivat levy-yhtiö Scandian takahuoneessa uuden yhdistyksen ajamaan etujaan. Yhdistys sai nimekseen Suomen äänilevysolistit ja -muusikot. Yhdistyksen perustajajäseniin kuului muiden muassa Suomen kaikkien aikojen ahkerin levyttäjä, kitaristi Heikki Laurila, joka oli ryhtynyt päätoimiseksi studiomuusikoksi 1960-luvun alussa. Gramexin 30-vuotisjuhlien alla 1996 haastateltu kapellimes-

22 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 22

1.6.2017 20:29:54


tari Jaakko Salo antoi Gramexin synnystä kiitosta Scandian toimitusjohtajalle Harry Orvomaalle. ”Gramexin ensimmäiset perustavat toimet tehtiin hyvin pienellä porukalla Scandian takahuoneessa. Orvomaa selitti, että taiteilijoiden täytyy ryhdistäytyä ja yhteisesti todeta tilanne ja tulla saamamiehiksi samaan riviin tuottajien kanssa.” Kun tuottajat saivat rinnalleen studiomuusikoita uskottavasti edustavan kumppanin, he veivät Yleisradion korvaustason välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Päätös tuli 20. toukokuuta 1966. Fazerin silloinen toimitusjohtaja Roger Lindberg muistelee niin ikään Gramexin 30-vuotisjuhlahaastatteluissa odotelleensa päätöstä Yleisradion Eero Vallilan kanssa. Kun päätös tuli, Vallila koki selvinneensä voittajana, sillä hän oli odottanut korkeampaa tariffia. ”Me (äänitetuottajat) sitten sanoimme että hyvä on, saat maksaa päivälliset!”

Kitarassa Heka. Heikki ”Heka” Laurila on yhä edelleen Suomen eniten levyttänyt muusikko

gramex 50 vuotta | 23

GRAMEXtaittoFINAL.indd 23

1.6.2017 20:30:01


Tariffipäätöksen jälkeen keskustelu jatkui taas Scandian takahuoneessa. Nyt edettiin jo yksityiskohtiin, kuka saisi mitäkin. Tanskan esimerkin mukaisesti tuottajat halusivat puolet, joten taiteilijoiden jaettavaksi jäi toinen puolikas. Salo muistelee: ”Pienellä ydinporukalla, jossa olivat Erkki Seppä, Erkki Valaste, Heikki Laurila ja muutama muu aktiivinen levytysmuusikko, teimme karkean päätöksen, että solisti ja säestävä ryhmä jakavat jälleen taiteilijoiden potin kahtia. Kapellimestarin osuudeksi lohkaistiin vielä kummaltakin palanen.”

Muusikot työssään. Fazerin Musiikin toimitusjohtajan Roger Lindbergin (takana) juhlia säestävät basisti Erkki Seppä, kitaristi Heikki Laurila ja hanuristi Paul ”Nacke” Johansson. Oikealla sivulla svengistä vastaavat basisti Mauno Maunola, kitaristi Pekka Stevander ja rumpali Erkki Valaste.

Myös rumpali Ilpo Kallio, jota haastatellaan laajemmin toisaalla tässä kirjassa, muistaa olleensa paikalla kyseisessä kokouksessa. Hänen mukaansa Salo ja Harry Orvomaa olivat muotoilleet esityksen valmiiksi, ja Salo jyräsi kapellimestareita suosivan esityksen läpi arvovallallaan. Taiteilijat ja tuottajat jakoivat ensin potin puoliksi. Sen jälkeen taiteilijoiden perusjaoksi sovittiin 40 (solisti), 45 (säestys) ja 15 (kapellimestari). ”Muusikot jäivät alakynteen”, Kallio toteaa. Pohjatyö Gramexin perustamiselle oli nyt tehty. Laki antoi raamit, muusikot ja tuottajat olivat löytäneet kompromissin ja lopulta Tanskan Gramex tarjosi yhdistykselle esikuvan nimeä

24 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 24

1.6.2017 20:30:05


gramex 50 vuotta | 25

GRAMEXtaittoFINAL.indd 25

1.6.2017 20:30:09


26 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 26

1.6.2017 20:30:10


myöten. Suomen Gramex – Finlands Gramex -nimisen yhdistyksen perustava kokous pidettiin Hotelli Helsingissä 12. toukokuuta 1967. Rekisteröimistoimenpiteiden hoitajaksi valtuutettiin Klaus Lagus. Yhdistyksen pöytäkirjojen perusteella alku oli melkoista hapuilua, sillä hallitus pyysi eroa heti syyskuun kokouksessa. Ääninauhan pohjalta litteroitu yhdistyksen kokous toukokuulta 1968 oli myrskyisä. Kokousväelle esiteltiin jakosääntö, mutta varsinainen kiista nousi siitä, että radio tilitti korvaukset suoraan äänilevytuottajien tilille ja Gramexin tilille päätyi lopulta vain taiteilijoiden puolikas. Tuottajat pidättivät siis oman osansa ”ennakkona”. Hallituksen taiteilijajäsen, muusikko, juristi ja orkesterinjohtaja Eino Virtanen epäili Klaus Laguksen tasapuolisuutta. Lagus oli nimittäin äänilevytuottajien toiminnanjohtaja ja hoiti Gramexin asioita siinä sivussa. Säilyneessä pöytäkirjassa Virtasen värikäs puheenvuoro on tiivistetty virkkeeseen: ”Kapellimestari Virtanen piti yli tunnin kestävän esityksen kritisoiden Äänilevytuottajien ja Gramexin välisiä suhteita sekä Gramexin tiliasioita.” Harry Orvomaa yritti selittää kokousväelle, miksi tuottajat olivat turvautuneet ennakkoon ja miten he olivat varautuneet korjaamaan ennakkojaon ja lopullisen, soittolistojen mukaisen jaon epäsuhdat. Kokoustauolla keskeiset tuottajat poistuivat mielenosoituksellisesti paikalta. Ristiriidat ratkesivat vasta toukokuussa 1969, kun vuosikokous päätti yhdistyksen purkamisesta ja toiminnan järjestelystä uudelleen. Uuden yhdistyksen jäseniksi hyväksyttiin enää vain rekisteröidyt yhdistykset. Kokouspöytäkirjan liitteen mukaan ”ainoa muutos tulisi olemaan siinä, että se keskustelu mikä tähän asti on tapahtunut Gramexin yleiskokouksen puitteissa, siirtyisi tapahtuvaksi Gramexin jäseninä olevien yhdistysten puitteissa”. Toisin sanoen Gramex päätti keskittyä tuottajien ja taiteilijoiden yhteisten etujen valvontaan. Ristiriitojen puimisen se jätti työehtosopimuspöytiin ja jäsenyhdistysten omiin kabinetteihin. Päätös oli viisas ja on pitänyt kutinsa jo 50 vuotta.

Virtasen orkesteri ja Brita. Aarni Mustonen (Vas.), Pentti Vuosmaa, Eino Virtanen, Brita Koivunen, Lasse Wiberg ja Heikki Kivenheimo olivat Kalastajatorpan vetonauloja 1960-luvulla.

gramex 50 vuotta | 27

GRAMEXtaittoFINAL.indd 27

1.6.2017 20:30:14


1970-luku mullistaa musiikkiteollisuuden

28 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 28

1.6.2017 20:30:19


n

gramex 50 vuotta | 29

GRAMEXtaittoFINAL.indd 29

1.6.2017 20:30:23


30 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 30

1.6.2017 20:30:29


3. 1970-luku mullistaa musiikkiteollisuuden

Yhdistysrekisteri vahvisti Gramex Liitto Suomessa – Gramex Förbund i Finland -nimisen yhdistyksen säännöt 23. maaliskuuta 1970. Gramexin yhdistysjäsenet olivat Suomen muusikkojen liitto, Suomen äänilevysolistit ja -muusikot sekä Soitinalan tuottajaliitto. Uuden yhdistyksen toimistoa hoiti Eeva Valve, mutta toiminnanjohtaja Klaus Lagus sanoi itsensä irti ajanpuutteeseen vedoten. Hänen tilalleen valittiin joulukuun kokouksessa nuori oikeustieteen kandidaatti Jukka Liedes. Joulukuun lopulla yhdistys muutti uusiin tiloihin Teoston omistamaan Laulu-Miesten taloon. Hallituksen toimintakertomus vuodelta 1971 kiteyttää seestyneet tunnelmat: ”Gramex on kertomusvuoden aikana jatkanut toimintaansa tuottajien ja esittävien taiteilijoiden hyväksi tehtäväalueella, joka näyttää olevan vakiintumassa.” Toimintavuoden aikana Gramex oli saanut päätökseen neuvottelut Tamvision, Tesvision ja TV2:n vuosien 1961–1965 korvauksista. Vuoden 1971 Yleisradiotilitys oli noin 156 000 markkaa. Gramex ja Yleisradio olivat myös neuvotelleet ”koko korvauskysymyksen saattamisesta sopimuspohjalle”, mutta neuvottelut katkesivat erimielisyyteen korvausperusteesta. Niinpä molemmissa leireissä alkoi uuden välimiesoikeudenkäynnin valmistelu. Välimiesmenettely päättyi kesällä 1972. Gramex sai toiveidensa mukaisesti selvät korotukset vuosien 1970–1972 korvauksiin. Samalla välimiesoikeus vahvisti, että alueohjelmiin sovelletaan samaa korvausperustetta kuin radion muihin ohjelmiin. Gramexin kannalta keskeinen korvausperusteen muutos oli myös se, ettei korvausta sidottu enää elinkustannusindeksiin, vaan se suhteutettiin ansiotason ja muiden kustannustekijöiden nousuun. Aikaa Gramexin perustamisesta vuoden 1972 välimiesoikeuden päätökseen voi hyvällä syyllä kutsua Gramexin alkusoitoksi. Samaiseen ajankohtaan ajoittuu myös suurempi kulttuurinen liikahdus, Suomi-rockin synty.

Tes-Visio taltioi. Televisio ja rock elivät nuoruuttaan rinta rinnan. Kuvassa tv-kameralle poseeraa Timo Jämsén.

gramex 50 vuotta | 31

GRAMEXtaittoFINAL.indd 31

1.6.2017 20:30:30


32 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 32

1.6.2017 20:30:32


gramex 50 vuotta | 33

GRAMEXtaittoFINAL.indd 33

1.6.2017 20:30:33


Tuottaja Johan Vikstedt päästi pitkätukat studioon lp-levyn tekoon jo vuonna 1965. Vikstedt oli itse jazz-kauden kasvatti, mutta hän tavoitti myös nuorison fiilikset. ”Pitkäsoitto oli maailmalta tullut tapa, se vaan piti tehdä. En tehnyt mitään laskelmia, vaan lähdin siitä, että tämä on kivaa, näin tehdään”, Vikstedt muistelee. Tienraivaajana sai luvan toimia Eero ja Jussi & The Boys lplevyllään Numero 1. Niin ikään Atte Blomin, Otto Donnerin ja Christian Schwindtin vuonna 1966 perustama Love Records vaistosi, että tulevaisuus oli pitkäsoiton ja pitkätukkien. Vikstedt ja lovelaiset olivat oikeassa. Lp-levy ohitti singlemyynnin kappalemäärissä vuonna 1969. Sen voittokulkua hidasti kuitenkin se, että harva suomalaisperhe oli valmis investoimaan kalliiseen levysoittimeen. Musiikkiteollisuuden lihavat vuodet käynnisti vasta seuraava ääniteformaatti, c-kasetti, jota saattoi kuunnella halvalla kasettisoittimella ja melkein missä vain. C-kasetin myötä kultalevyistä tuli pian arkipäivää, ja huikeimmat menestykset palkittiin timantti- ja vuodesta 1976 lähtien platinalevyllä. Marraskuussa 1975 Suomen äänilevytuottajien tuore toiminnanjohtaja Arto Alaspää ojensi ravintola Adlonissa Hurriganesille timanttilevyn Roadrunner-albumista ja kultalevyn päivää aiemmin ilmestyneestä Crazy Days -albumista. Sitä oli myyty heti ilmestymispäivänä 25 000 kappaletta. Äänitemyynti oli vuonna 1975 jo runsaat kaksi miljoonaa kappaletta, ja kasettien osuus myynnin arvosta oli lähes puolet. Ensimmäinen platinaa myynyt äänite ei kuitenkaan ollut pitkätukkien musiikkia, vaan Erkki Junkkarisen Ruusuja Hopeamaljassa.

C-kassujen kuninkaalliset. Erkki Junkkarinen ja Hurriganes löivät 1970luvulla aikaisemmat äänitemyynnin ennätykset.

34 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 34

8.6.2017 10:00:36


gramex 50 vuotta | 35

GRAMEXtaittoFINAL.indd 35

1.6.2017 20:30:49


C-kasetin huikeaa menestystä tuki osaltaan kioski- ja huoltamoasetus, joka salli kasettien myynnin huoltoasemilla. Suomalaiset eivät siis kävelleet sankoin joukoin hyvin varustettuihin levykauppoihin, vaan ostivat samalla huoltoasemakäynnillä tankillisen, kahvikupin ja uutuuskasetin. Myös levykerhot ja Epe´s Music Shopin postimyynti laajensivat äänilevyjen tarjontaa etenkin haja-asutusalueilla. Menestys näkyi äänilevy-yhtiöissä. Suurimman levy-yhtiön Fazerin henkilökunta lisääntyi vuosina 1966–1976 kahdestakymmenestä 150:een. Love Recordsin konkurssi vahvisti ”Ison Vihreän” asemaa entisestään. Kehittyvästä markkinasta kiinnostuivat myös monikansalliset musiikkijätit. Ensimmäisenä niistä Suomeen rantautui EMI vuonna 1968.

36 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 36

1.6.2017 20:30:51


1970-luvun kasvu toi mukanaan myös kasvukivut. Kansainvälisissä äänitealan tapahtumissa suomalaiset oppivat uuden sanan piracy, piratismi, joka rehotti etenkin Yhdysvalloissa ja kaukoidässä. Suomessakin lainsäätäjiltä alettiin toivoa uudenalaista suojaa ja säätelyä. Vuonna 1977 Äänitelevytuottajien toimintakertomuksessa mainitaan neljä lainsäädäntötavoitetta: suoja-aika 50 vuoteen, levittämissuojasäännöstön tarkentaminen, yksityisen kopioinnin kompensointi nauhuri- tai nauhakorvauksilla ja Rooman sopimuksen ratifiointi. Nämä Gramexin toimintaan keskeisesti linkittyvät tavoitteet toteutuivat, mutta hitaasti. Rooman sopimuksen Suomi ratifioi vuonna 1983, kasettikorvaus tuli käyttöön vuotta myöhemmin ja suoja-aika venyi 50 vuoteen vuonna 1991.

Retee meininki. Kai Hyttinen (vas.), Irwin Goodman, Vexi Salmi, Osmo Ruuskanen, Toivo Kärki ja Matti ”Fredi” Siitonen olivat Fazerin 1970-luvun menestystallin keskeisiä tekijöitä.

gramex 50 vuotta | 37

GRAMEXtaittoFINAL.indd 37

1.6.2017 20:30:52


38 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 38

1.6.2017 20:30:57


Ratifiointi pitkän kaavan mukaan

gramex 50 vuotta | 39

GRAMEXtaittoFINAL.indd 39

1.6.2017 20:31:02


40 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 40

1.6.2017 20:31:06


4. Ratifiointi pitkän kaavan mukaan

Kun Gramex kokoontui vuosikokoukseensa toukokuun 30. päivä 1974, tilaisuuden avasi Jukka Liedes, joka samalla kertoi viimeaikaisista kansainvälisistä tapahtumista Gramexin toimialalla ja osallistumisestaan Suomen valtuuskunnassa Brysselissä pidettyyn konferenssiin. Liedes oli löytynyt Klaus Laguksen työn jatkajaksi Teostosta. Teostoon Liedes oli päätynyt haastateltuaan opiskeluaikoinaan Martti Turusta ja Pekka Kalliota tekijänoikeusasioista. Kun Liedes valmistui juristiksi erikoisalanaan tekijänoikeudet, toimitusjohtajaksi edennyt Kallio pyysi hänet saman tien töihin. Teostossa Liedeksen vastuulla oli lakiasioiden lisäksi tilitysjärjestelmän kehittäminen atk-pohjaiseksi. Kallio suositteli Liedestä myös sivutoimiseksi Gramexin asiamieheksi. Ragnar Meinander, joka oli tuohon aikaan Gramexin hallituksen puheenjohtaja, uskoi suositusta ja pestasi Liedeksen hommiin. Gramexin ja Teoston toimissaan Liedes aisti, että ajat olivat muuttumassa, sillä video-, satelliitti- ja kaapelitekniikka synnyttivät uusia vaikeita kysymyksiä. Liedes pehmitti Teostoa myönteisemmäksi Gramexia kohtaan sillä perusteella, että muusikoita oli enemmän kuin säveltäjiä ja pian joukkovoima voisi olla tarpeen. Akuutein uhka nousi ruotsalaisten sosiaalidemokraattien leiristä, jossa innostuttiin soveltamaan ajatusta jokamiehen oikeuksista myös taiteeseen. Ruotsalaiset demarit ajattelivat, että korvaaminen voitaisiin jatkossa hoitaa taiteilijapalkalla ja lakkauttaa tekijänoikeudet kokonaan. Myös muutamat suomalaiset nuoret demarit innostuivat ajatuksesta. Kun ajatus tyrmättiin Ruotsissa, nuoret poliitikot keskittivät tarmonsa tekijänoikeuslain yhteispohjoismaiseen uudistamiseen. Suomessa uudistusta ryhtyi valmistelemaan Ulf Sundqvistin vuonna 1976 asettama komitea, ja Liedeksestä tuli komitean sihteeri.

gramex 50 vuotta | 41

GRAMEXtaittoFINAL.indd 41

1.6.2017 20:31:07


42 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 42

1.6.2017 20:31:07


Pohjoismaisten tekijänoikeusjärjestöjen yhteistyölle antoi vauhtia myös pohjoismainen tekijänoikeussymposium, joka järjestettiin Suomessa vuonna 1975. Symposiumin järjestelyjen myötä Liedeksestä tuli Teosto- ja Gramex-toimiensa lisäksi myös Tekijänoikeusyhdistyksen sihteeri. Gramexin hallituksen puheenjohtajana Liedes jatkoi vuoteen 1980 saakka, jolloin hän siirtyi opetusministeri Per Stenbäckin joukkoihin opetusministeriöön. Ministeriössä Liedes sai tehdä ensi työkseen hallitukselle esityksen tekijänoikeuslain muutoksesta ja uudesta valokopiointilaista. Vuosina 1980–1982 Liedeksellä oli työpöytä sekä Teostossa, Gramexissa että opetusministeriössä. Tekijänoikeusjärjestöjen näkökulmasta tilanne oli hyvä. Opetusministeriön yhdellä avainpaikalla oli oma mies. Rooman sopimuksen ratifiointi, jota Yleisradio päättäväisesti vastusti, osuikin juuri tähän kauteen. Liedeksen paikan Gramexin hallituksen puheenjohtajana peri Risto Ryti, josta tuli Gramexin seuraavien vuosikymmenten todellinen voimahahmo. Rytin johdolla Gramex kävi suuret taistelunsa Rooman sopimuksen ratifioinnista alkaen. Rytin puheenjohtajakautta kesti lopulta eläkeikään, vuoteen 2012 asti. Vuoden 1980 syksyllä alkoi kulttuuripoliittisen selonteon valmistelu. Risto Kivelä kirjoitti sitä pääosin, mutta Liedes sai vastuulleen tekijänoikeuspolitiikkaa käsitelleen osuuden. Siihen hän kirjoitti, että Rooman sopimus pitäisi ratifioida. Asia nytkähti eteenpäin, kun Per Stenbäckin ministerin salkku vaihtui opetusministeristä ulkoministeriksi. Stenbäck kutsui Liedeksen luokseen ja ehdotti diiliä. ”Stenbäck sanoi, että hän voi antaa vielä torstaihin asti käskyjä vanhassa ministeripostissa. Hän käski minun organisoida niin, että Ruotsin televisio-ohjelmat näkyvät Suomessa mahdollisimman laajasti. Vastapalveluksena hän lupasi hoitaa Rooman sopimuksen ratifioinnin”, Liedes kertoo. Ihan muitta mutkitta asia ei kuitenkaan hoitunut. Kun Kaarina Suoniosta tuli kulttuuriministeri, hän tilasi Liedekseltä selvityksen Rooman sopimuksen ratifioinnista. Yleisradion pelko suurista ulkomaille menevistä korvauksista pakotti levytuottajat ja muusikot rohkeaan yritykseen, joka ihmeen kaupalla jopa onnistui. Tuottajat hankkivat ulkomailta lupaukset, että ulkomai-

Lipsanen, Liedes ja Ryti. Danny (vas.) avasi Suomessa tietä uudenlaiselle artistiudelle. Jukka Liedes (alla ylempi) ja Risto Ryti tekivät suururkan lähioikeuksien nostamisessa valtakunnan tietoisuuteen.

gramex 50 vuotta | 43

GRAMEXtaittoFINAL.indd 43

1.6.2017 20:31:08


sia korvauksia ei tarvitse tilittää alkuperäisille oikeudenhaltijoille vaan ne voidaan käyttää suomalaisen säveltaiteen edistämiseen. Muusikkojen liiton silloinen toimitusjohtaja Raimo Vikström sai tehdä samanlaisen kierroksen ja taivutella ulkomaiset kollegansa siihen ajatukseen, että korvaukset voitaisiin sosialisoida suomalaiselle säveltaiteelle. ”Kävin hakemassa muun muassa Englannin muusikkojen liitosta tällaisen allekirjoituksen, eikä se ollut ihan helppo homma. Lopulta sain allekirjoituksen ja englantilaiset maksoivat vielä taksini lentokentälle”, Vikström kertoo. Vuonna 1982 käynnistyivät jo toisen kierroksen selvitykset, ja asia siirtyi osittain valtiovarainministeriöön. Teemu Hiltunen toimi tuolloin valtiovarainministeriön valtiosihteerinä ja oli hankkeesta huolissaan. Liedes muistaa päässeensä Hiltusen grillattavaksi: ”Ilmapiiri oli todella synkkä.” Lopulta pääministeri Kalevi Sorsa antoi ratifioinnille tukensa. Hallitus päätti Rooman sopimuksen ratifioinnista tammikuussa 1983, ja Mauno Koivisto ratifioi sopimuksen. Gramexissa ratifiointia juhlistettiin kultakynällä. Kun toimistolla kirjoitettiin ensimmäinen Rooman sopimusta koskeva korvaussopimus, Risto Ryti lähetti sihteerinsä kynäostoksilla. Ryti allekirjoitti sopimuksen juhlallisesti uudella kultakynällä ja käski tallentaa sen kassakaappiin odottamaan seuraavaa yhtä suurta läpimurtoa. Sitä ei ole vielä tullut. Rock kohtaa iskelmän. Topi Sorsakoski & Agents teki iskelmästä taas katu-uskottavaa.

Raimo ja ratifiointi. Muusikkojen liiton toimitusjohtaja Raimo Vikström sai käyttää diplomaatintaitojaan, kun Rooman sopimuksen ratifiointia valmisteltiin.

44 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 44

1.6.2017 20:31:09


gramex 50 vuotta | 45

GRAMEXtaittoFINAL.indd 45

1.6.2017 20:31:10


46 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 46

1.6.2017 20:31:18


Radiomonopoli murtuu

gramex 50 vuotta | 47

GRAMEXtaittoFINAL.indd 47

1.6.2017 20:31:24


48 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 48

1.6.2017 20:31:33


5. Radiomonopoli murtuu

Kahdeksankymmentäluvun alussa muutoksen tuulet puhalsivat jälleen. Muun muassa tamperelainen Poko Rekords haastoi suurempansa, sillä iskelmä ei myynyt enää entiseen malliin. Muutos aistittiin myös Yleisradiossa, joka toi eetteriin Rockradion kesäkuussa 1980. Samana vuonna kun Suomi ratifioi Rooman sopimuksen, markkinoille ilmestyi ensimmäinen suomalainen cd-levy, Riki Sorsan Kellot ja Peilit, sekä amerikkalainen mediainnovaatio, musiikkivideoita esittävä Music Television. Myös radion uusi aika oli kynnyksellä. Kansliapäällikkö Jaakko Numminen linjasi suunnan elokuussa 1983 Suomen paikallisradioliiton perustavassa kokouksessa: ”Kansainvälisen viihdekulttuurin vyöryessä tänne Itämeren pohjoisrannallekin paikallisradiot voivat – oikein kehitettyinä ja johdettuina – tarjota erinomaisen mahdollisuuden Suomen rikkaiden ja omaleimaisten paikalliskulttuurien esittelyyn, ylläpitämiseen ja kehittämiseen.” Paikallisradiotoiminnan käynnisti Radio Lakeus 27. huhtikuuta 1985, kolmisen kuukautta sen jälkeen kun valtioneuvosto myönsi ensimmäiset paikallisradiotoimiluvat. ”Suomen ensimmäinen paikallisradio” Radio City ehti eetteriin vasta vapuksi, mutta julkisuus kruunasi sen paikallisradiotoiminnan varsinaiseksi pioneeriksi. Seuraavan vuoden alkuun mennessä 19 radioasemaa oli ehtinyt aloittaa toimintansa. Lupia oli myönnetty pienillekin paikkakunnille kuten Iniöön, Kuusamoon, Karkkilaan ja Ikaalisiin. Helsingissä aloitti Cityn lisäksi Radio Ykkönen – Radio Ettan. Ammattimaisuudessa oli toivomista. ”Joskus lapset laulavat ohjelmissa, levyjä voimme soittaa vain yhden tai kaksi päivässä. Levyjä ei kunnantalolla juuri olekaan, mutta jos joku toivoo jotain kappaletta, hän yleensä tuo myös levyn tullessaan”, Radio Iniön isähahmo, kunnanjohtaja Bo Ahlnäs kertoo Radio tuli takaisin -kirjasessa. Tässä valossa ei ollut suurensuuri yllätys, että soitot tekijänoikeustoimistoista tulivat monille radioyrittäjille yllätyksenä.

Hetki lyö. Kirkan ura alkoi nuorena ja tuotti tukun hittejä eri vuosikymmenillä.

gramex 50 vuotta | 49

GRAMEXtaittoFINAL.indd 49

1.6.2017 20:31:33


Gramexin asiakassopimus määritteli Gramexin ja oikeudenhaltijan yhteistyön pelisäännöt. Asiakkaan osalta sopimuksessa todettiin, että ”asiakas luovuttaa Gramexille tämän sopimuksen mukaisesti valvottavaksi oikeutensa niihin korvauksiin, joihin asiakas on oikeutettu silloin, kun äänitteitä käytetään yleisölle tapahtuvaan lähettämiseen tai julkiseen esittämiseen”. Tekijänoikeusjärjestön roolin sopimus määritteli seuraavasti: ”Gramex on oikeutettu tekemään sopimuksia korvauksista, perimään ja vastaanottamaan korvauksia, säilyttämään korvausvaroja tilityksiin saakka, esiintymään korvausoikeutta koskevissa oikeudenkäynneissä, tekemään välityssopimuksia riidoissa, joissa on kysymys korvausoikeudesta tai korvauksien suuruudesta, sekä suorittamaan kaikki muut toimet, jotka tarvitaan oikeuksien tehokasta valvontaa varten.” Gramexin ja paikallisradioiden yhteiselo näytti alkuun sopuisalta. Ne sopivat loppuvuodesta 1985, että Gramex-korvaus muodostuu markkamääräisestä minuuttikorvauksesta, joka on sidottu kuuluvuusalueen asukasmäärään ja kanavan mainosmyyntiin. Uutena korvausmuotona käyttöön tuli myös kasettimaksu eli korvaus kotiäänityksen aiheuttamasta tulonmenetyksestä. Kasettimaksun piirissä olivat sekä tyhjät ääni- että kuvanauhat. Gramexin ja paikallisradioiden sopimuksen piti kestää vuoden 1987 loppuun, mutta paikallisradiot irtisanoivat sen etuajassa. Uusissa neuvotteluissa sovittiin, että mainostuottoihin sidottu prosenttikorvaus porrastetaan sen mukaan, kuinka suuri osa soitetusta musiikista on kotimaisia tallenteita. Kaupallisia radioita toimi vuoden 1987 lopussa 26. Näistä 20 teki Gramexin kanssa sopimuksen, ja loppujen kanssa Gramex käynnisti välimiesmenettelyn. Vuotta myöhemmin Gramexin kanssa sopimussuhteessa enää 10 paikallisradiota, vaikka paikallisradiolupia oli myönnetty tusinan verran lisää. Paikallisradioliitto ryhtyi kampanjoimaan aktiivisesti Gramexia ja Gramex-maksuja vastaan. Kun välitystuomio valmistui elokuussa 1990, Paikallisradioliitto ilmoitti, ettei se hyväksy välitystuomiota ja kielsi jäseniään solmimasta sopimusta Gramexin kanssa välitystuomion pohjalta. Osa paikallisradioista ei toimittanut Gramexiin enää edes laskutuksen toimittamiseksi tarvittavia tietoja. Paikallisradioiden velka Gramexille oli vuoden 1991 lopussa jo 20

50 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 50

1.6.2017 20:31:36


miljoonaa markkaa. Mylläkän keskellä Gramexin toimitusjohtajaksi valittiin Jukka Niskanen. Synkkyyden keskellä näkyi myös toivonpilkahdus. Hallitus antoi eduskunnalle esityksen tekijänoikeuslain uudistamisesta. Uudistuksen pääkohdat Gramexin näkökulmasta olivat suojaajan pidentäminen 50 vuoteen ja korvausoikeuden laajentaminen kaikkeen ansiotoiminnan yhteydessä tapahtuvaan äänitteiden julkiseen esittämiseen. Opetusministeri Ole Norrback luonnehti esitystä tyydyttäväksi kompromissiksi: ”Tekijänoikeuskysymykset ovat vaikeita ja muuttuvat yhä vaikeammiksi, kun tekninen kehitys tekee taiteen tai tieteen liiketoiminnallisen hyväksikäytön koko ajan helpommaksi. Uskon, että uudistus jakaa tyytymättömyyttä varsin tasapuolisesti.” Laki astui voimaan tammikuussa 1991. Koska Gramex uhkasi jäädä julkisuustaistelussa paikallisradioita vastaan pahasti alakynteen, yhdistys alkoi julkaista vuonna 1990 omaa lehteään saadakseen keskusteluun myös omia puheenvuorojaan ja näkökulmiaan. Paikallisradiokiistassa hankalaan välikäteen joutuneet muusikot puivat lehdessä sekä korvauksensa oikeutusta että paikallisradioiden toimintaa. Kun uusi laki astui voimaan, Gramex aloitti neuvottelut äänilevymusiikin julkisesta esittämisestä Raha-automaattiyhdistyksen, Hotelli- ja ravintolaneuvoston ja Vähittäiskaupan keskusliiton kanssa. Neuvottelualoite tehtiin myös Suomen varustamoyhdistyksen ja Ålands redarföreningin suuntaan.

Fanituotekauppa saa alkunsa. Musiikin oheistuotteet ilmestyivät keikkapaikkojen kylkeen jo 1960-luvulla.

gramex 50 vuotta | 51

GRAMEXtaittoFINAL.indd 51

1.6.2017 20:31:39


J

52 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 52

1.6.2017 20:31:40


Juristille haastetta

gramex 50 vuotta | 53

GRAMEXtaittoFINAL.indd 53

1.6.2017 20:31:42


6. Juristille haastetta

Neljännesvuosisadan ikään ehtinyt Gramex jätti vuoden 1992 juhlat vähemmälle. Vuosikertomus joutui toteamaan: ”Juhlahumun sijasta toimintavuonna lopullisesti osoittautui, että vuonna 1961 säädetty tekijänoikeudellinen suoja taiteilijoille ja tuottajille oli auttamattomasti vanhentunut.” Gramexin mielestä lain suurin puute oli siinä, että kun välimiesmenettely venyi ja radioasemat jättivät laskut maksamatta, Gramex oli aseeton. Lähioikeudessa ei ollut kielto-oikeutta. Jos käyttäjä jätti maksun sikseen, musiikin käyttö sai jatkua. Epäkiitollisessa vaiheessa Gramexia johtanut Jukka Niskanen erosi tehtävästään marraskuussa, ja hänen tehtävänsä otti väliaikaisesti hoitaakseen hallituksen puheenjohtaja Risto Ryti. Gramex-lehti kysyi vuoden lopulla puhelintentissä kolmelta maksuja laiminlyöneeltä paikallisradiolta, miten tähän oli tultu. Radio Jyväskylän toimitusjohtaja Erkki Syrjä myönsi rehellisesti kommentissaan, että ”emme tienneet toimintaa aloittaessamme mitään Gramexista ja Teostosta”. Gramex tarvitsi uutta vetäjää, joka saisi velat perityksi ja Gramexin maineen palautettua. Tällainen mies löytyi puhelinsoiton päästä Hämeenlinnasta. Hämeen vakuutuksen hallintojohtaja Hannu Marttilaa kiinnosti paluu pääkaupunkiseudulle ja musiikin harrastajana hän ymmärsi myös jotain toimialasta. Viimeistään työhönottohaastattelussa kävi selväksi, että tehtävään haettiin riittävän tiukkaa juristia, joka katkaisee oikeudenkäyntikierteen ja saa paikallisradioiden korvausmaksuliikenteen rullaamaan. Marttila todettiin tehtävään sopivaksi mieheksi ja hän aloitti Gramexin johdossa vuonna 1993. Samoihin aikoihin talossa aloitti lakiasioiden johdossa entinen kilpapurjehtija Lauri Rechardt. ”Olihan siinä haastetta: oikeuskeissejä paikallisradioiden kanssa ja maksuja rästissä. Tiesin myös, että uutena ulottuvuuteni työhöni tulisi jatkuva julkisuus, josta minulla ei ollut aiempaa kokemusta.

54 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 54

1.6.2017 20:31:42


Pari ensimmäistä vuotta oli rästimaksujen perimistä ja maksuohjelmien laatimista. Tarvittiin siinä vähän kovisteluakin”, Marttila muistelee. Seuraava Gramexin vuosikertomus totesi radioiden valinneen kalliin rahoitusmuodon toiminnalleen. Yhdistys suostui velkojen maksuaikajärjestelyihin, mutta korot juoksivat. Paikallisradiorintamalla tilanne tasaantui, mutta uusi haaste oli muu julkinen esittäminen, jonka tiimoilta Gramex sai ryhtyä jälleen valistus- ja kovistelutyöhön. Yhdistys lähetti vuonna 1994 sopimukset muun muassa 7 000 hiusten- ja kauneudenhoitoalan yrittäjälle. Kuten kuvitella saattaa, kaikki eivät olleet riemuissaan uudesta maksusta. Cd-formaatin myötä myös piraattiongelma sai uudet mittasuhteet. Vuoden 1994 laskelmien mukaan maailmassa toimi 209 cd-tehdasta, joiden tuotantokapasiteetti oli kaksinkertainen verrattuna virallisesti tuotettujen cd-levyjen määrään. Äänitepiraattien markkinaosuus oli ollut Suomessa pitkään prosentin, kahden luokkaa, mutta vuonna 1996 piraattien osuudeksi arvioitiin jo viisi prosenttia. Mustamäen torista Tallinnassa uhkasi tulla Suomen suurin levykauppa. Tekijänoikeuslaki täydentyi vuoden 1996 alussa vielä sen verran, että 50 vuoden suoja-aika toteutui takautuvasti, jolloin alkuperäisestä vuoden 1961 suojasta vapautuneet teokset tulivat uudelleen suojan piiriin. Suojan saivat samalla äänitteet vuosilta 1946–1961, joten Gramexissa alkoi kiivas tutkimustyö viime vuosisadan puolenvälin studiokokoonpanoista. Suurena apuna olivat Urpo Haapasen toimittamat suomalaisten äänilevyjen luettelot ja taiteilijahakemistot. Pitkään jatkunut Gramexin ja Yleisradion sopimussuhde raukesi vuoden 1995 lopussa, ja tariffitaso vuodesta 1996 eteenpäin haettiin jälleen välimiesoikeudesta. Välimiesoikeus määritteli korvaustason myös majoitus- ja ravitsemusalalle, jonka kanssa Gramex alkoi näin päästä sopimuksiin. Jotta kaikesta julkisesta esittämisestä oli mahdollista saada korvausta, Gramex perusti aluetarkastajaorganisaation. Aluetarkastajien tehtävä oli kiertää maakunnan yrityksiä ja kertoa, että tällainenkin kulu pitäisi maksaa, jos käyttää musiikkia toiminnas-

gramex 50 vuotta | 55

GRAMEXtaittoFINAL.indd 55

1.6.2017 20:31:42


56 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 56

1.6.2017 20:31:42


saan. Julkisesta esittämisestä saataviin korvauksiin pätivät Tapio Rautavaaran laulun sanat ”voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla”. Näistä pienistä palasista yhä useampi alkoi päätyä tilitykseen. ”Alussa kaikki ei mennyt niin kuin elokuvissa. Lain sisällöstä oli epäselvyyttä, kunnes sitä tarkennettiin niin sanotun välillisen käytön osalta. Lopulta kaikki selvisi, mutta veihän se muutaman vuoden. Viimeiset kymmenen vuotta olemme päässeet nauttimaan tehdyn työn hedelmistä ja järjestelmä on aika peittävä. Julkisesta esittämisestä tilitettävät korvaukset ovat jo ohittaneet sähköisen median korvaukset”, Hannu Marttila kertoo. Yhdeksänkymmentäluvun lopulla Gramexissa elettiin hetki seesteisempää aikaa. Suomi eli talouskasvun kautta ja paikallisradiotoimiala vakiintui. Gramexin korvauskertymässä nousukausi ei suuremmin näkynyt, sillä Yleisradio lisäsi musiikin käyttöään lähinnä aluelähetyksissä, joiden tariffi oli välimiesoikeuden jälkeen vain kymmenesosa Yleisradion valtakunnallisesta tariffista. Äänitebisneksessä lyötiin ennätyksiä. Suomen kaikkien aikojen myydyimmät äänitteet Jari Sillanpään esikoislevy ja Eppu Normaalin kokoelma Repullinen hittejä ilmestyivät kumpikin vuonna 1996. Niitä myytiin yhteensä yli puoli miljoonaa kappaletta eli kolmasosa siitä, mitä cd-levyjen vuosimyynnistä oli jäljellä vuonna 2015. Yhdeksänkymmentäluku oli myös Suomen ääniteteollisuuden kansainvälistymisen vuosikymmen. EMI ja CBS olivat Suomessa jo ennestään, mutta nyt tulivat loputkin: Warner (1989), BMG (1990), Polygram (1992) ja Universal (1998). Kansallisesti suurin uutinen oli se, että Warner osti Fazerin äänitetuotannon ja kustannustoiminnan vuonna 1993. Yrityskaupan jälkeen leijonanosa suomalaista äänitehistoriaa oli Warnerin hallussa. Suomeen syntyi myös liuta pieniä levy-yhtiöitä, jotka tavoittelivat valtavirran hittien sijaan yksittäisten musiikkigenrejen harrastajien suosiota. Cd:n kultakausi oli kuitenkin taittumassa. Sen haastoivat musiikin uudet pakkausmuodot, jotka mahdollistavat mobiilit päätelaitteet tuhansien

Lavatähti ja lakimies. Jari Sillanpää (vas.) palasi Ruotsista Suomeen ja uudisti suomalaisen iskelmän. Hannu Marttila palasi puolestaan Hämeestä Stadiin ja johti Gramexin 2000-luvulle.

gramex 50 vuotta | 57

GRAMEXtaittoFINAL.indd 57

1.6.2017 20:31:43


biisien kirjastoineen. Sony ei hurmannut enää massoja walkmania seuranneelle Minidiscillä, vaan sen teki Apple vuonna 2001 lanseeraamallaan iPod-soittimella. Kuluttaja halusi yksinkertaista, halpaa ja mutkatonta, ja tämän tilaisuuden liiketoimintaan haistoivat paremmin it-alan kuin äänitealan tuotekehittäjät. Apple lanseerasi laillisen biisikauppansa iTunesin vuonna 2003. Vielä rajumpia haastajia äänitetuottajille ilmaantui netin hämäriltä sivukujilta. Ensimmäisen laajasti käytetty vertaisverkko Napster julkaistiin vuonna 1999 ja se keräsi parissa vuodessa yli 10 miljoonaa käyttäjää ennen kuin se suljettiin oikeuden päätöksellä. Vuonna 2003 ruotsalainen tekijänoikeuksia vastustava Piratbyrån perusti puolestaan verkkoon Pirate Bayn eli linkkihakemiston, jonka avulla tietokoneen käyttäjän oli helppo löytää haluamansa musiikki laittomana kopiona. Tekijänoikeusjärjestöt olivat uudenlaisten kysymysten edessä. Mediapolitiikka piti päivittää kiireen vilkkaa nettiaikaan, mutta poliitikot tuntuivat olevan asiassa aika lailla neuvottomia. Kun Gramex yritti selvittää eri puolueiden mediapoliittista linjaa, papereista löytyi hyvin vähän konkretiaa. Risto Ryti totesikin Gramex-lehden 2/99 pääkirjoituksessa ”Bittejä perkele!”, että selityksiä oli kyllä kuultu, mutta ”yhdenkin argumentin julkaiseminen muuttaisi tämän kuivakkaan pääkirjoituksen hauskaksi pakinaksi”. Tekijänoikeudet ja niiden valvominen verkkoympäristössä huolettivat myös tietoyhteiskunnan ja netin vapauden puolustajia. Electronic Frontier Finland ry eli EFFI aloitti toimintansa vuonna 2001 ja otti tavoitteekseen puolustaa kansalaisten oikeuksia internetissä ja tietotekniikkaan liittyvissä asioissa.

iPod korjasi potin. Vielä on kesää jäljellä, todisti Mamba, mutta musiikin uudet pakkausmuodot toivat äänitekauppaan kolean syksyn ja pitkän laskusuhdanteen.

58 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 58

8.6.2017 09:48:24


gramex 50 vuotta | 59

GRAMEXtaittoFINAL.indd 59

1.6.2017 20:31:45


60 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 60

1.6.2017 20:31:47


Lobbari tulee taloon

gramex 50 vuotta | 61

GRAMEXtaittoFINAL.indd 61

1.6.2017 20:31:48


62 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 62

1.6.2017 20:31:48


7. Lobbari tulee taloon

Uuden vuosituhannen alussa tekijänoikeusjärjestöillä näytti olevan edessään kamppailu, jossa oli harvinaisen paljon menetettävää. Niin paljon, että Gramex palkkasi ensi kertaa riveihinsä viestinnän ja politiikan ammattilaisen Lauri Kairan, joka oli toiminut aiemmin kahden kulttuuriministerin erityisavustajana. ”Olin oppinut tuntemaan tekijänoikeusalan ihmisiä, kun Kaarina Drombergin nimissä annettu tekijänoikeuslain uudistus oli työn alla. Minut palkattiin Gramexiin vuonna 2003 viestintäpainotteiseen tehtävään, jossa oli mausteeksi vaikuttajaviestintää”, Kaira kertoo. Kaira toi taloon paitsi aktiivisemman viestintäkulttuurin, myös uudenlaisen asiakkuusajattelun. Kaira tiesi, että viestintä ei voi mitään, jos asiakkaiden kokemus puhuu toista. Gramexissa oli tapana puhua oikeudenhaltijoista asiakkaina ja muista sopimuskumppaneista käyttäjinä. ”Ensimmäisiä tekojani Gramexissa oli muuttaa tämä ajatteluja puhetapa. Niitä, jotka toivat rahat taloon, oli mielestäni kohtuullista kohdella asiakkaina ja lähettää heille esimerkiksi asiakaslehti. Gramexin maineen rakentaminen oli jossain määrin viestintäoperaatio, mutta heti kun henkilö oli meihin yhteydessä, se olikin asiakaspalvelun kehittämisoperaatio”, Kaira sanoo. Marttilan ja Kairan lisäksi Gramexin avainrooleissa olivat Jorma Härkki, joka vastasi tilityksistä ja it-asioista, medialisensointeja hoitava Tuomas Talonpoika ja muista lisensoinneista vastaava Ismo Suoraniemi, jonka seuraajaksi tuli vuonna 2005 Leena Pitkänen. Gramexin väki alkoi käydä säännöllisesti asiakaspalvelukoulutuksissa. Asiakastyytyväisyyttä alettiin myös mitata ja kannustepalkkiot sidottiin tämän tyytyväisyyden kehittymiseen. Toimitusjohtaja Marttilan vastuulla oli pitää toiminta kustannustehokkaana ja virtaviivaisena. Kaira alkoi kantaa huolta siitä, että Gramexin työ nautti yleistä hyväksyntää. Piratismin vastaisen työn käsikassaraksi tuli tekijänoikeusjärjestöjen

Toiselle puolen pöytää. Lauri Kaira työskenteli ennen Gramexia kulttuuriministerin erityisavustajana ja oppi, miten tekijänoikeuksista päätetään Arkadianmäellä.

gramex 50 vuotta | 63

GRAMEXtaittoFINAL.indd 63

1.6.2017 20:31:49


yhteinen Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus. Luovan alan yhteinen edunvalvonta päätettiin hoitaa muutenkin 15 tekijänoikeusjärjestön yhteistyönä Lyhty-nimisessä organisaatiossa. Tehtävä koettiin niin tärkeäksi, että Kaira sai käyttää kolmasosan työajastaan Lyhty-projektin vetämiseen. ”Olin ollut itse vaikuttajaviestinnän kohteena ja tiesin, miten vähän yhteydenottoja päättäjille tuli oikeudenhaltija- ja taiteilijapuolelta. Edunvalvonnan epäsuhta oli melkoinen”, Kaira valaisee Lyhty-projektin lähtökohtia. Kaarina Drombergin nimissä annettu tekijänoikeuslain uudistus oli kaatunut suurten mediayhtiöiden vastustukseen. Odotusarvo oli, että Matti Vanhasen hallituksen kulttuuriministerin Tanja Karpelan esitys olisi tekijänoikeuden haltijoille heikompi kuin kaatunut esitys. Niinpä Lyhty alkoi valmistautua lain uudistamisen uuteen kierrokseen. Lyhdyn jäsenjärjestöjen lakimiehet tutkivat tarkasti Drombergin lakiehdotusta kritisoineet lausunnot ja rakensivat omat vasta-argumenttinsa. Tästä materiaalista syntyi Lyhdyn yhteinen agenda. Tekijänoikeusjärjestöissä pelättiin, että EFFI oli vasta esimakua laajemmasta kapinaliikkeestä tekijänoikeuksia vastaan. Liikehdinnässä oli samoja piirteitä kuin 1960-luvun mullistuksissa ja ympäristöliikkeen nousussa. Maailma oli muuttunut, mutta sedät ja tädit elivät nuoren sukupolven näkökulmasta menneisyydessä. Nuoriso alkoi nähdä tekijänoikeudet kehityksen jarruna ja nostalgisena haikailuna aikaan, joka meni jo. Kairakin myöntää olevansa monissa asioissa samaa mieltä kuin internetin vapauden puolustajat. Kokonaan toinen kysymys on, voiko vapauden nojalla sosialisoida toisen omaisuutta. ”Tokihan kiinteistövälittäjänkin elämä olisi helpompaa, jos omistajalla ei olisi oikeutta kieltää asuntonsa myyntiä. Me yritimme muistuttaa, että omistajan intressi pitää huomioida myös tietoverkoissa.” Tekijänoikeuslain uudistamisen seuraava yritys annettiin eduskunnalle kulttuuriministeri Tanja Karpelan nimissä. Lakiesitys sai nopeasti lempinimen Lex Karpela ja siitä tuli yksi 2000-luvun alkupuolen kiistellyimmistä lakiesityksistä. Nettiaktiivit kritisoivat lain monia yksityiskohtia ja käynnistivät muun muassa laajamittaisen sähköpostikampanjan lakihankkeen torp-

64 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 64

1.6.2017 20:31:49


paamiseksi. Uudistus jakoi myös eduskunnan. Lain vastustus henkilöityi etenkin vihreiden Jyrki Kasviin. Lakiuudistuksen tavoite oli muuttaa tekijänoikeus- ja rikoslakia niin, että ne ovat linjassa Euroopan unionin vuonna 2001 säädetyn tekijänoikeusdirektiivin ja WIPO-sopimuksen kanssa (World Intellectual Property Organization). Kun edellinen esitys oli kaatunut, direktiivin viemisellä kansalliseen lainsäädäntöön alkoi olla kiire. Tekijänoikeusjärjestöt saivat lakiesitykseen toivomiaan muutoksia. Luvattomasta tiedostojen jakelusta voitiin rangaista tekijänoikeusrikoksena, vaikka jakelu ei tapahtuisikaan ansiotarkoituksessa. Laittoman aineiston lataaminen internetistä tuli kielletyksi ja saattoi johtaa korvauksiin. Laittomasti valmistettujen teosten maahantuonti kiellettiin samoin kuin kopiosuojauksen purkaminen teoksen kopiointia varten. Lisäksi esiintyvien taiteilijoiden suoja laajeni musiikkivideoilla ja muilla kuvallisilla tallenteilla esiintymiseen. Lähioikeudet eivät oikeuta yksinoikeuteen vaan korvausoikeuteen. Tähänkin asiaan lakiesityksessä tuli hienoinen muutos. Lakitekstissä puhutaan ensin yksinoikeudesta, joka sitten alennetaan korvausoikeudeksi. Kriitikoiden mielestä tällaiset koukerot tekivät laista vaikeaselkoisen. Kun Lex Karpela meni läpi, Gramexissa oli aihetta iloon. ”Tämä toimiala teki jotain, mitä se ei ole tehnyt koskaan ennen. Loimme yhdessä argumentaation, joka oli viestinnän ammattilaisten kanssa kiteytetty selviksi viesteiksi. Prosessi oli hallussa ja teimme oikeita asioita”, Kaira toteaa. Maailma ympärillä muuttui kuitenkin sellaista vauhtia, että sisältöteollisuuden ja tekijänoikeuksien valvojien oli vaikea pysyä perässä. Aika ajoi pian ohi levyteollisuuden kopiosuojaushankkeista, vaikka laki antoikin niille tukensa. Myös verkon tekijänoikeusrikkomuksiin puuttuminen osoittautui vaikeaksi. Onko se nyt muka niin kauheaa, jos köyhä teini lataa Beyoncén uutuuslevyn netistä ilmaiseksi? ”Noinhan se logiikka menee. Katsoin itsekin opiskelijasolussa Ylen ohjelmia ilman tv-lupaa, kun luvan maksajasta ei päästy oikein sopimukseen. On valtaisa pedagoginen haaste saada ihmiset ymmär-

gramex 50 vuotta | 65

GRAMEXtaittoFINAL.indd 65

1.6.2017 20:31:49


tämään, että musiikin ilmaiskäytöstä kärsii se köyhin suomalainen basisti eikä vain Madonna. Kun netti mahdollisti kaiken, tehtävänä oli luoda moraalikoodisto, mikä on oikein ja mikä väärin”, Kaira sanoo. Moraalikoodiston luomiseen yksi väline on rangaistus. Uusi laki mahdollisti verkon tekijänoikeusrikkomuksiin puuttumisen melko monimutkaista tietä. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus tutki aktiivisesti, levitettiinkö jostain ip-osoitteesta laitonta materiaalia. Jos tällaista havaittiin, tuomioistuin sai päätettäväkseen, riittääkö näyttö siihen, että teleoperaattorin pitää paljastaa liittymän omistaja. Jos näyttö riitti ja liittymän haltija saatiin selville, TTVK otti yhteyttä liittymän omistajaan ja ehdotti sopimista. Jos tämä ei auttanut, tapaus meni poliisitutkintaan kotietsintöineen. Uutiskynnys laittomien sisältöjen jäljittämisessä ylittyi, kun poliisi teki kotietsinnän kotiin, jossa rikosväline oli yhdeksänvuotiaan tytön Nalle Puh -kuvalla varustettu läppäri ja rikollinen teko Chisun uutuuslevyn laiton levittäminen. Kun tytön isä toi tapauksen julkisuuteen, suurin osan jutun lukijoista osasi asettua paremmin perheen kuin TTVK:n tai edes Chisun asemaan. Harva tuli enää miettineeksi sitä, miten tyttö saattoi ladata musiikin vahingossa piraattiverkosta ja kuka oli asentanut Azureus-ohjelman hänen koneelleen. Yhtä kaikki, tekijänoikeuslain kriitikot saivat vettä myllyyn ja tekijänoikeusjärjestöt kalliin imagotappion. ”Tapausta oli hyvin vaikea oikaista millään argumenteilla. Asetelma oli syntynyt: viaton pikkutyttö vastaan suuri ja ahne tekijänoikeusala. Mietin edelleen, mitä olisi pitänyt tehdä toisin”, Lauri Kaira sanoo. 2000-luvun alun kehitys osoitti, että paluuta entiseen ei ollut. Tiedon ja viihteen luvattomilla valtateillä touhusi monenkirjavaa yrittäjää rikollisista hakkereihin ja kotitarvenäpistelijöistä näppäriin teininörtteihin. Parhaan ratkaisun piratismin torjuntaan tarjosivat lopulta Spotifyn kaltaiset palvelut, joissa kuluttajalla on käytössään kaiken maailman äänitteet helposti ja laillisesti, tosin tekijöiden näkökulmasta kohtuuttoman halvalla. ”Piraatit sanelivat hintatason, jolla laillisen tarjonnankin pitää operoida. Nyt toimii enää se liiketoimintamalli, että maailman kaikesta musiikista voi maksaa kympin kuussa tai katsella vähän

66 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 66

1.6.2017 20:31:49


mainoksia saadakseen musiikin ilmaiseksi”, Kaira summaa. Muusikkojen liiton puheenjohtaja Ahti Vänttinen on seurannut digivallankumousta alusta alkaen ja istunut Gramexin hallituksessa koko 2000-luvun. Vänttinen on sekä muusikko että lakimies ja osaa katsoa maailmaa kummastakin näkökulmasta. Etenkin Hannu Marttilan kauden alkupuolella asioita hoidettiin Vänttisen mukaan ”lakimiesten otteella”. Kairan tultua Gramexiin tyyli pehmeni. ”Hannun kaudella toiminta oli kustannustehokasta. Konetta rasvattiin ja viritettiin, mutta mitään kovin suuria mullistuksia ei tapahtunut”, Vänttinen arvioi. Vänttinen kuuluu teknologiamyönteiseen koulukuntaan. Hänen mukaansa piratismilta meni bisnes pikemmin teknisen kehityksen kuin piratismin vastaisen taistelun ansiosta. Lex Karpelassa Vänttinen näkee sekä hyvää että huonoa. ”Lakiin saatiin joitain parannuksia, mutta tekijänoikeuden ilosanomaa se prosessi ei vienyt eteenpäin.” Tekninen kehitys on yllättänyt Vänttisenkin. Hän uskoi vielä muutama vuosi sitten, että digitaalisuus tuo automaattisesti mukanaan yhä tarkemman tunnistamisen ja sitä kautta korvausten kohdentumisen. Ulkomaille tilitettävissä Gramex-korvauksissa näin on käynytkin. Sen sijaan monet musiikin käyttäjäasiakkaat kuten vaikka tv-yhtiöt haluavat nykyään ostaa musiikin käyttöoikeuksia suurina paketteina, joista maksetaan könttähinta. Tällaisen könttähinnan kohdentaminen yksittäisille tekijöille on usein vaikea rasti. Tällaisesta läpinäkymättömyydestä saavat kritiikkiä myös Spotifyn kaltaiset toimijat. ”Neuvotteluasetelma on usein ota tai jätä. Jos pidämme kovin tiukkaa linjaa, julkisuuteen menee viesti, että me torppaamme kaiken uuden kehittelyn”, Ahti Vänttinen sanoo. Musiikkiala on joutunut uudistumaan pakon edessä. Musiikkiala ei olisi vapaaehtoisesti synnyttänyt palveluita, joissa kaikki maailman musiikki on tarjolla lähes ilmaiseksi. Ajatus tuntui ensi alkuun kohtuuttoman huonolta liikeidealta suhteessa siihen, että levy-yhtiöt olivat liikutelleet ja myyneet äänitteitä hyvällä katteella jo sadan vuoden ajan. ”Onhan tämä muutos ollut järkyttävä. 2000-luvulla markkinoista on sulanut puolet pois. Kaikki kuvittelivat 2000-luvun alussa, että

gramex 50 vuotta | 67

GRAMEXtaittoFINAL.indd 67

1.6.2017 20:31:49


ei mene kuin muutaman vuosi ennen kuin ala on taas voimissaan. Toisin kävi, ala kasvoi vuonna 2016 ensimmäistä kertaa 15 vuoteen”, Musiikkituottajat – IFPI Finlandin toiminnanjohtaja Antti Kotilainen sanoo. Musiikkituotannon kasvu tulee digipuolelta ja etenkin suoratoistopalveluista, joiden kanssa musiikkiyhtiöt ovat suorissa sopimussuhteissa ohi Gramexin. Näin on mitä luultavammin myös jatkossa. ”Lähtökohta tuottajille on se, että he tuntevat tuotteensa ja neuvottelevat pitkälti itse digimaailman sopimuksensa. Toki lainsäädännön kautta oikeudenhaltijoille voi syntyä uusia tulovirtoja, jotka on järkevää hoitaa Gramexin kautta. Kaiken kaikkiaan Gramex-korvausten merkitys musiikkituottajien tulovirroissa on kasvanut. Niiden osuus on noussut fyysisen äänitemyynnin kuihtumisen myötä 10 prosentista noin 20 prosenttiin alan tulovirrasta”, Antti Kotilainen kertoo. Äänitemyynnin murroksen jälkeen Suomessa on kolme suurta musiikkiyhtiötä ja liuta pienempiä niin sanottuja indie-yhtiöitä. Alan liikevaihdosta jo 80 prosenttia tulee digitaalisista kanavista. Kun fyysisistä myydyistä äänitteistä lähes 60 prosenttia oli kotimaista musiikkia, digikanavissa kotimainen musiikki saa tyytyä noin 45 prosentin markkinaosuuteen. Ruotsissa ja Norjassa, jossa musiikkimarkkina alkaa olla lähes kokonaan digitaalinen, kotimaisuusaste on enää kolmisenkymmentä prosenttia. ”Suoratoistopalvelujen innokkaimmat käyttäjät ovat nuoria. Se näkyy siinä, millaiset musiikkilajit pärjäävät esimerkiksi Spotifyssa. Iskelmän ja hevin kuuntelijat ovat vähän toisaalla”, Kotilainen sanoo. Digikuluttajakunta on nuorempaa, kansainvälisempää ja lyhytjännitteisempää kuin cd-levyjen ostajat. Niinpä uusi digimarkkina on hyvin hittivetoinen. Äänitteiden erikoisliikkeet palvelevat vielä toistaiseksi vanhemman polven musadiggareja, mutta esimerkiksi Vain elämää -hitit kuunnellaan vastedes mieluummin suoratoistona kuin äänitteeltä. ”Olisi erittäin suotavaa, että musiikin kivijalkakauppa selviäisi. Emme missään tapauksessa halua ajaa fyysistä markkinaa alas, vaikka sellaistakin väitettä joskus kuulee. Kuluttajia tässä koetetaan palvella. Meillä on edelleen levynostajia, jotka ostavat levynsä ta-

68 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 68

1.6.2017 20:31:49


varatalosta ja tuskin siirtyvät ostamaan sitä yhtä tai kahta levyä vuodessa erikoismyymälöistä”, Antti Kotilainen toteaa. Musiikkialan perinteinen joulusesonki on kuitenkin mennyttä maailmaa. Digimaailmassa kesä voi olla jopa parempi sesonki kuin kiireinen joulunaika. Myös suurimmat hitit syntyvät verkossa. Radiot seuraavat tarkasti Spotifyta ja sen soittolistoja. Hitin tekemisen marssijärjestys on muuttunut. Muusikkojen liiton Ahti Vänttinen sattui olemaan viime vuosituhannen lopulla Yhdysvalloissa musiikkialan seminaarissa, jossa uusia streaming-sovelluksia lanseerattiin markkinoille. Uudet mahdollisuudet ja ansaintatavat näyttivät yhtäkkiä rajattomilta. Muusikko voisi saada jatkossa keikalleen miljoonayleisön ilman tv-yhtiötä ja muita välikäsiä. ”Taiteilijapuolella oli kovia odotuksia, että nyt tämä muuttuu ja levy-yhtiöt käyvät tarpeettomiksi. Yksi vanhan polven tuottaja kuunteli seminaarissa aikansa tätä vaahtoamista ja totesi lopulta: They still need us to tell them what is good”, Vänttinen sanoo. Musiikkituottajia tarvitaan edelleen artistien löytämiseen, jalostamiseen ja markkinointiin. Vänttinen ei voi kuin ihailla, miten hyvin musiikkituottajat lopulta pelasivat pelinsä. Ilmaistarjonta pakotti musiikkituottajat virtaviivaistamaan organisaationsa ja keskittymään olennaiseen, oikeuksien kauppaan. ”Logistiikka, hävikki ja suuri osa henkilökuntaa jäivät pois. Jäljelle jäi se, miten markkinaa luodaan ja hallitaan eli tunnistetaan, mikä myy ja mikä on hyvää. Kun taiteilijat kustantavat nykyään itse jopa masterinsa (julkaisutasoisen studiotallenteen), tuotantoyhtiöiden riski on pieni ja kannattavuus paranee”, Vänttinen sanoo. Lex Karpelan jälkeen näytti siltä, että tekijänoikeuksien vastainen liike saattaa kasvaa kansanliikkeeksi. Ensin syntyi Piraattipuolue ja sitten ”Järkeä tekijänoikeuslakiin” -kansalaisaloite, joka eteni eduskunnan suuren saliin asti. Sen jälkeen vastaavia yrityksiä ei ole enää näkynyt. ”Luulen, että tekninen kehitys vei pointin intoilla. Kukaan ei kehtaa enää väittää, että musiikin saaminen kuultavaksi on ylivoimaisen hankalaa tai kallista, Jos haluaa saada kansansuosiota sillä, miten väärin asiat ovat, musiikki ei ole relevantti valituksen kohde”, Ahti Vänttinen sanoo.

gramex 50 vuotta | 69

GRAMEXtaittoFINAL.indd 69

1.6.2017 20:31:49


70 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 70

1.6.2017 20:31:50


Jotta musiikki soi

gramex 50 vuotta | 71

GRAMEXtaittoFINAL.indd 71

1.6.2017 20:31:51


8. Jotta musiikki soi

Gramexin slogan kuuluu, jotta musiikki soi. Slogan kuvaa hyvin sitä asennemuutosta, joka Gramexissa on vuosien saatossa tapahtunut. Toiminta perustuu tekijänoikeuksiin, mutta kaiken takana on musiikki, sen tekeminen ja tekemisen mahdollistaminen. Gramex-korvaukset ovat muusikoiden toiseksi tärkein tulonlähde esiintymisten jälkeen. Myös tuottajien taloudessa Gramex-korvaukset ovat ratkaisevassa osassa. Uuden vuosituhannen puolella Gramexin korvauskertymä on kokonaisuudessaan kasvanut. Viimeisen 10 vuoden kehityksen voisi kiteyttää siten, että julkinen esittäminen on tuonut kasvun, sähköisen median korvaustaso on vakiintunut notkahduksen jälkeen ja hyvitysmaksu kuihtui kunnes sitä alettiin maksaa suoraan budjettivaroista vuonna 2015. Hyvitysmaksun kehitys on hyvä esimerkki maailman muuttumisesta. Hyvitysmaksulla korvattiin alkujaan sitä tulonmenetystä, joka oikeudenhaltijoille aiheutui kotiäänityksestä tyhjille c-kaseteille ja kuvanauhoille. Pitkään maksusta puhuttiinkin kasettimaksuna ja maksun peruste oli tietty summa per minuutti. Kun tekniikka tallennusvälineet kehittyivät, maksun piiriin tulivat cdr-levyt, mp3-soittimet, digitaaliset videotallentimet ja ulkoiset kiintolevyt. Hyvitysmaksun kompastuskiveksi tulivat lopulta älypuhelimet. Musiikki siirtyi puhelimiin, mutta kännykkäbisnes oli haluton lisäämään hyvitysmaksua tuotteidensa hintaan. Nokian ja Applen kaltaisten jättien neuvotteluvoima oli toista maata kuin kriisissä kärvistelevien musiikkiyhtiöiden. Musiikkia tallentui yhä enemmän matkapuhelimille ja taulutietokoneille, mutta hyvitysmaksujen piiriin tämä uusi tekniikka ei enää tullut. Tekijänoikeuden haltijoita hyvitettiin lopulta ottamalla hyvitysmaksu budjettirahoitukseen. Tekijänoikeusjärjestö Gramex jakoi vuonna 2016 lähioikeuksien haltijoille 17,8 miljoonaa euroa. Siitä kotimaiselle musiikille meni 10,4 ja ulkomaiselle 7,4 miljoonaa euroa. Tuottajille ja taiteilijoille korvaus menee fifty-fifty. Koska yleensä äänitteellä on

72 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 72

1.6.2017 20:31:51


useita taiteilijoita, mutta vain yksi tuottaja, tuottajan keskikorvaus on suurempi. Vuonna 2015 korvauksia sai noin 12 000 taiteilijaa ja 3400 tuottajaa. Keskimääräinen korvaus taiteilijoilla oli 446 euroa ja tuottajilla noin 2900 euroa vuodessa. Viisikymmenvuotiaan Gramexin kanssa on tehnyt asiakassopimuksen yli 63 000 kotimaista taiteilijaa ja tuottajaa sekä lukuisia ulkomaisia oikeudenhaltijoita. Gramexin maksavia asiakkaita eli musiikin käyttäjiä on yli 30 000. Myös musiikkibisneksessä on pitkästä aikaa myötätuulta. Äänitemusiikin euromääräinen tukkumyynti kasvoi vuoden 2016 ensimmäisen puoliskon aikana melkein 10 prosenttia vuoden 2015 vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Kehitystä selittää musiikin suoratoisto- eli striimauspalveluiden lisääntynyt käyttö. Suoratoistopalvelut muodostavat jo kolme neljäsosaa äänitemusiikin kokonaismarkkinasta. Suomen äänitemarkkinoilla on jäljellä kolme suurta: Universal Music Finland, Sony Music Entertainment Finland ja Warner Music Finland. Gramex on tehnyt viisikymppisenä laihdutuspäätöksen. Sen yhteydestä on karsittu pois musiikin edistäminen, kiinteistöomaisuus, Finnish Music Quarterly -lehden tekeminen sekä viimeisimpänä julkisen esittämisen lupa- ja tilitysliikenne, jota Gramex ja Teosto hoitavat jatkossa yhdessä perustamansa GT Musiikkiluvat Oy:n kautta.

Nokia aikaansa edellä. Reidar Wasenius esitteli 2000luvun alussa Nokian varhaisia älypuhelimia, joista testimalli 7700 (oik.) piti sisällään muun muassa Visual Radion.

gramex 50 vuotta | 73

GRAMEXtaittoFINAL.indd 73

1.6.2017 20:31:51


Aikuinen nainen. Gramexin toiminnan aikana muodit ovat muuttuneet moneen kertaan, mutta Paula Koivuniemi on ollut yksi kestomenestyjistä.

Gramexin hallitus joutuu miettimään, missä määrin Gramex on jatkossa yhteiskunnallinen toimija, joka puolustaa julkisuudessa esimerkiksi tekijänoikeuksia. ”Me jäsenjärjestöt olemme samoilla linjoilla siinä, että Gramexin päätehtävä on kerätä rahat markkinoilta ja tilittää ne oikeudenhaltijoille. Se homma on tehokkainta hoitaa neutraaliin viranomaistyyliin. Jos yhteiskunnallinen näkyvyys on suuri, vaara on, että järjestö alkaa ikään omistaa oikeuksia, ainakin mielikuvatasolla. Ehkä on viisaampaa, että ja tuottajat hoitavat aktiivisemmin itse tätä edunvalvontaa”, Muusikkojen liiton puheenjohtaja Ahti Vänttinen sanoo. Musiikkituottajien Antti Kotilainen on samoilla linjoilla. Gramexin työsarkaa ovat hyvä sopimuspeitto, musiikin käyttäjäasiakkaista huolehtiminen, nopea tilitys ja kevyt kulurakenne. ”Edunvalvonta ja lainsäädäntöön vaikuttaminen ovat enemmän jäsenjärjestöjen omalla vastuulla”, Kotilainen sanoo. Kysymys on myös voimavaroista. Brysselissä sekä muusikot että tuottajat puolustavat etujaan omien yhdistystensä kautta. Kansallisessa lainvalmistelussa eri intressiryhmiä kuullaan tapauskohtaisesti. Gramex on siitä erikoinen järjestö, että se puolustaa työnantajan (äänilevytuottajat) että työn tekijöiden (muusikot) yhteisiä oikeuksia. ”Nykyisessä vastakkainasettelujen ilmapiirissä on arvo sinänsä, että on tällainen järjestö, jossa työnantajat ja työn tekijät istuvat samassa pöydässä”, Lauri Kaira toteaa. Muusikkojen liiton ja äänilevytuottajia edustava IFPI Finlandin kaikki intressit ja näkemykset eivät luonnollisesti käy yksiin, mutta kuten on sovittu, näitä eturistiriitoja ei tuoda Gramexin pöytiin. ”Näen erittäin järkevänä sen, että meillä on muusikoiden kanssa yhteinen tekijänoikeusjärjestö. Olemme yhdessä voimakkaampia ja parempia kuin yksin. Suuressa kuvassa musiikkituottajan ja muusikon intressi on yhteinen. On suotavaa, että musiikki soi ja niistä kanavista, joissa musiikki soi, tulee järkevä korvaus. Se on puolestaan Gramexin taitoa, ettei kumpikaan jäsenjärjestö koe jäävänsä alakynteen. Oikeudenhaltijoiden pitää pystyä luottamaan siihen, että Gramex ajaa tasapuolisesti kummankin etua”, Musiikkituottajien Antti Kotilainen sanoo.

74 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 74

1.6.2017 20:31:59


gramex 50 vuotta | 75

GRAMEXtaittoFINAL.indd 75

1.6.2017 20:32:13


Pikkuroban väkeä vuosituhannen vaihtuessa. Henkilöt ylhäällä vasemmalta ovat Hanna Hirvonen, Kimmo Rantanen, Maarit Sandell, Sari Lindström, Eero Kinnunen, Tarja Henriksson, Kari Niemelä, Antti Kotilainen, Heidi Wilska-Jämsén, Heljä Juutilainen, Taru Haapavuo ja Karola Baran. Alarivissä istuvat vasemmalta lukien Ilkka Vuorenmaa, Leena Hirvonen, Hannu Marttila, Marja Hakkarainen ja Jorma Härkki.

Hieno esimerkki tuottajien ja muusikkojen yhteisestä ponnistelusta on ESEKin eli Esittävän taiteen edistämiskeskuksen tarina. Säveltaiteen edistäminen nousi Gramexissa esille ensimmäistä kertaa vuonna 1975. Hallitus ryhtyi selvittämään, missä muodossa ja laajuudessa tämä soveltuisi Gramexin toimintaan. Ensimmäiset konkreettiset toimet olivat vuoden 1976 jousisoitinkurssi ja lyömäsoitinseminaari. 1980-luvulla hanke eteni harppauksin, kun Gramex päätti perustaa Esittävän taiteen edistämiskeskuksen. ESEKin toiminta alkoi vuonna 1983, kun Rooman sopimus oli ratifioitu ja sitä kautta toimintaan löytyi rahaa. Koko maailmankin mittakaavassa ESEK on ollut poikkeuksellinen järjestely. Sen mahdollisti tuottajien ja muusikoiden yhteinen neuvotteluponnistus. He saivat sovittua kansainvälisten sisarjärjestöjensä kautta siitä, että suuri osa ulkomaisista tilityksistä voitiin käyttää kotimaassa musiikin edistämiseen. ESEK alkoi jakaa musiikille tukea rehdisti asiantuntijaraadin mielipidettä kunnioittaen.

76 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 76

8.6.2017 09:49:53


”Maailmalla on kaikenlaisia virityksiä. Hyvin usein on sellainen viritys, että ulkomaisista äänitteistä tulevat rahat ohjataan alan järjestöille, jotka käyttävät niitä oman päänsä mukaan”, muusikkojen edusmiehenä Gramexissa pitkään vaikuttanut Raimo Vikström toteaa. ESEK ehti toimia 30 vuoden ajan ja jakaa kotimaisen esittävän taiteen hankkeisiin noin 50 miljoonaa euroa ennen kuin sen toiminta siirtyi Gramexin ja Teoston yhdessä perustamalle Musiikin edistämissäätiölle (MES) vuoden 2013 alussa. ESEKin toimintaa veti sen alusta loppuun saakka Leena Hirvonen. ”ESEK on ollut hyvin merkittävä. Tuki on usein se triggeri, joka saa asiat tapahtumaan eli mahdollistaa esimerkiksi levyn tekemisen. Kun asia tapahtuu, se poikii taas lisää tuloja ja toimintaa”, Muusikkojen liiton Ahti Vänttinen sanoo.

gramex 50 vuotta | 77

GRAMEXtaittoFINAL.indd 77

1.6.2017 20:32:21


Maailma muuttuu, Gramex sen mukana

78 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 78

1.6.2017 20:32:23


gramex 50 vuotta | 79

GRAMEXtaittoFINAL.indd 79

1.6.2017 20:32:25


80 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 80

1.6.2017 20:32:28


9. Maailma muuttuu, Gramex sen mukana

Hannu Marttila istuu tammikuussa 2016 viimeisiä päiviä työhuoneessaan tutussa talossa Helsingin Pienellä Roobertinkadulla eli Pikku-Roballa ennen eläkkeelle siirtymistään. Kiinteistön ostosta oli päätetty juuri ennen kuin Marttila valittiin Gramexin toimitusjohtajaksi vuonna 1993. Lakimiehellä ja Hämeen vakuutuksen hallintojohtajalla oli aiempaa kokemusta keskisuuren organisaation johtamisesta, taloushallinnosta ja juridiikasta, mutta ensi töikseen Gramexissa hän pääsi sorvaamaan kiinteistöyhtiön yhtiöjärjestystä ja organisoimaan suuren kivitalon perusteellista remonttia. Siitä alkoi Marttilan 22 vuotta kestänyt työrupeama suomalaisessa musiikkialan tekijänoikeusjärjestössä. 1990-luvun alun lamassa pienellä tekijänoikeusjärjestölläkin oli varaa lähteä toimitalo-ostoksille Helsingin keskustaan. Kiinteistön ostopäätöksestä jouduttiin tosin äänestämään, sillä Gramexin perimmäinen tehtävä on kerätä korvaukset musiikin kaupallisesta esittämisestä ja tilittää ne mahdollisimman tehokkaasti oikeuksien haltijoille eli muusikoille ja äänilevyjen tuottajille. Osa Gramexin jäsenkunnasta oli sitä mieltä, että toimitalon omistaminen ei istu tähän yhtälöön, mutta lopulta talo päätettiin hankkia, kun halvalla saatiin. ”Tältä osin ympyrä on sulkeutunut. Vuonna 2015 talo siirtyi lahjoituksella Esittävän säveltaiteen edistämissäätiölle”, Marttila kertoo. Gramexin uusin historia muistuttaa monessa suhteessa suomalaisten yritysten 1990-luvun laman jälkeistä elämää. Laman jälkeen alkoivat kasvun vuodet. Toiminta laajeni ja monipuolistui, kunnes 2010-luvulla tultiin taas sen kysymyksen eteen, mitä rönsyjä pitäisi karsia ja mikä on toiminnan ydin. Gramexin tehtävä on periaatteessa yksinkertainen. Se kerää rahat musiikin käytöstä ja tilittää ne oikeudenhaltijoille siten, että rahaa hukkuu matkalla mahdollisimman vähän keruu- ja tilitysprosessin pyörittämiseen. 50 vuodessa on selvinnyt, että käytännössä homma ei ole aivan

Koko kansan Katri. Katri Helenan ääni ja laulut ovat suomalaisen sielunmaiseman peruskuvastoa.

gramex 50 vuotta | 81

GRAMEXtaittoFINAL.indd 81

1.6.2017 20:32:28


Työkalun soundi. The Sounds -yhtye esittelee promokuvassaan yhtä kevyen musiikin keskeisimmistä instrumenteista, vuonna 1957 lanseerattua Fender Precision Bass -mallia.

niin helppo kuin teoriassa. Oikeudenhaltijat, soitetut kappaleet ja musiikin käyttäjät pitää tunnistaa, ja kerätä sen jälkeen lain mukaiset maksut. Tekemistä riittää, sillä oikeudenhaltijoita on Suomessakin jo yli 60 0000 ja uusia kotimaisia kappaleita tekijätietoineen rekisteröidään yli 20 000 vuodessa. Jos laskee yhteen kotimaiset ja ulkomaiset kappaleet, Gramexin rekisterissä alkaa olla kaksi miljoonaa kappaletta, joiden käytöstä maksettu korvaus löytää Gramexin kautta oikeaan osoitteeseen. Tämän tiedonkeruu- ja tilityshaasteen lisäksi Gramex on saanut perustella tämän tästä omaa tarpeellisuuttaan ja oikeutustaan lain säätäjille, musiikin käyttäjille sekä tavallisille kaduntallaajille, joiden mielissä käsite lähioikeudet tuskin yhdistyy automaattisesti siihen, että kun musiikki soi taustalla, kappaleelle soittava kitaristikin on oikeutettu pieneen korvaukseen. Tekijänoikeuksien perustelua vaikeutti pitkään se, että varsinaiset tekijänoikeudet ja lähioikeudet on tunnustettu eri tahtia ja niitä valvovat eri järjestöt. 2010-luvulla musiikin tekijänoikeusjärjestöjen yhteistyöhankkeet ovat lisääntyneet vauhdilla. Painetta yhteistyöhön luovat globalisaatio, tehostamistarpeet ja yhteiset intressit. Suomessa Teosto ja Gramex ovat löytäneet yhteisen sävelen musiikin vienninedistämisessä (Music Finland), musiikin edistämisessä (MES) ja viimeksi musiikin käyttölupakaupassa (GT Musiikkiluvat). Teosto valvoo tekijänoikeusasiakkaidensa oikeuksia laajasti myös digipuolella ja tekee kollektiivisopimuksia YouTuben ja Spotifyn kaltaisten jättien kanssa. Gramexilla ei ole näitä valtuuksia jäsenjärjestöiltään ainakaan toistaiseksi. ”Suoratoistopalveluiden lisensointi menee suoraan levy-yhtiöiden kautta. Merkittävin meidän lisensoima nettipalvelu on ollut Yle Areena”, Hannu Marttila kertoo. Viimeisin Gramexin suurhanke on ollut it-järjestelmän uusiminen. Uuden tilitysjärjestelmän pitäisi toimia Gramexin juhlavuonna 2017 ja tekeillä on myös yli 40 maan yhteinen Virtual Recording Database. ”Näissä asioissa olemme aivan maailman kärkeä”, Marttila sanoo. Marttilan mukaan tietokantojen toimivuus on Gramexin

82 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 82

1.6.2017 20:32:29


gramex 50 vuotta | 83

GRAMEXtaittoFINAL.indd 83

1.6.2017 20:32:35


toiminnan ytimessä, kaiken a ja o. Oman kautensa saavutukset Marttila jakaa kolmeen suureen urakkaan: julkisen esittämisen valvonnan ja korvausliikenteen organisointiin, Gramexin julkisuuskuvan kirkastamiseen ja lopuksi toiminnan virtaviivaistamiseen. ”Aika pitkälti tämä on sitä, että saadaan rahat myllyyn, tilitetään ne oikeaan osoitteeseen ja pärjätään yhteiskunnan kanssa. Minä olen ollut siinä hommassa vain byrokraatti ja juoksupoika. Nyt tuntuu, että iso työ on tehty. Asiakaskunta on luotu, tariffirakenne tapeltu ja toiminta rullaa”, Marttila sanoo. Gramex on samassa tilanteessa kuin suomalainen yhteiskunta. Tehostamalla voi tulla vähän lisää, mutta aika vähän. Uudet avaukset jäävät Marttilan seuraajan Ilmo Laevuon pohdittavaksi. Laevuo siirtyi Gramexiin Tuotanto Oy Säihkyn vastaavan tuottajan ja toimitusjohtajan tehtävästä. Hän on koulutukseltaan edeltäjiensä tapaan lakimies. Tekijänoikeuskysymykset tulivat hänelle tutuiksi heti opintojen jälkeen. ”Menin töihin taiteilijoiden lakiasiaintoimistoon, jossa oli asiakkaina luovien alojen tekijöitä ja yrityksiä. Siellä myös musiikkiympäristö tuli tutuksi. Sieltä matka jatkui toimitusjohtajaksi ja myöhemmin myös vastaavaksi tuottajaksi Säihkyyn. Säihkyssä sain myös henkilökohtaisen tuntuman luovan prosessin kysymyksiin, kun teimme fiktiota, komediaa, draamaa ja tv-sarjoja. Säihkyn kautta sain myös luottamustoimia ensin Tuotoksen hallituksessa ja sitten vuodesta 2012 Risto Rytin seuraajana Gramexin puheenjohtajana”, Laevuo kertoo. Gramexin tulevaisuuden suuret kysymykset ovat, syntyykö markkinoille uutta äänitemusiikin käyttöä, haluavatko oikeudenhaltijat antaa Gramexille lisää valvottavaa ja miten lainsäädäntö kehittyy. Hannu Marttila uskoo, että seuraajalle riittää tehtävää, sillä kyllä se musiikki soi jatkossakin. ”Niin kauan kun joku tallentaa jonkun teoksen jollekin alustalle ja sitä soitetaan julkisesti, Gramexilla on tehtävää.” Laevuo näkee itsensä pikemmin kehityksen kuin tehostamisen johtajana. EU:n käyttämällä tilastointitavalla tekijänoikeusalat työllistävät Suomessa 4,3 prosenttia työvoimasta ja tuovat 4,8 prosenttia bruttokansantuotteesta. Näillä luvuilla Suomi on tekijänoikeusalojen merkityksessä Euroopan kärkimaita.

84 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 84

8.6.2017 09:52:38


Gramexin tehtävä on huolehtia muiden tekijänoikeusjärjestöjen kanssa, että sisältöala saa jatkossakin osuutensa sisältöjen käytön tuottamasta kasvusta. Mikään itsestäänselvyys se ei ole, sillä esimerkiksi maailman suurin musiikkipalvelu YouTube toimii Gramexin näkökulmasta kyseenalaisella poikkeusluvalla. Suurin osa YouTuben sisällöstä on lisensoimatonta sisältöä, jonka kuluttajat ovat sinne ladanneet. Tällainen toiminta on mahdollista alkujaan teleyrityksille suodun safe harbour -poikkeuksen nojalla, joka rajasi teleoperaattorien vastuuta siitä, mitä heidän piuhoissaan kulkee. YouTube noudattaa lakia, kun he poistavat pyynnöstä sinne luvatta laitetun sisällön. Koska kenellekään oikeudenhaltijalla ei ole resursseja tällaiseen jatkuvaan reklamointiin, suuri osa YouTuben sisällöstä on sellaista, josta sisältöala ei saa senttiäkään. Tällaisten palvelujen rinnalla on vaikea pyörittää maksullisia palveluja, sillä kilpailuasetelma on kohtuuton. ”On meillä näissä amerikkalaislähtöisissä sisältöpalveluissa haastetta. Ne menevät aika lujaa ohi tekijänoikeuksista. Se ei tietenkään ole mielekästä, että tekijänoikeusjärjestöt muodostuvat kehityksen tulpaksi. Mutta ei se niinkään voi olla, että asioiden yksinkertaistamiseksi ohitetaan tekijöiden oikeudet. Tehdystä työstä pitää saada reilu korvaus. Meidän tulee löytää toimintatapoja, jotka tekevät asioista sopimisen helpoksi”, Laevuo linjaa Gramexin ja sen sisarjärjestöjen työsarkaa. Sopimuskulttuuri maailmalla ehti muuttua ja koventua jo Hannu Marttilan aikana. Yhä useammin lain rajat testataan neuvottelujen sijaan käytännössä. ”Amerikkalaisilla nettijäteillä tuntuu olevan se käytäntö, että hyökkäys on paras puolustus. Heillä on suuri oikeudenkäyntikassa, joka mahdollistaa sen, että tehdään ensin ja katsotaan sitten mitä tapahtuu. Jos tulee sanottavaa, rahallahan siitä selviää”, Marttila sanoo. Laevuon mukaan juuri tämä luo tarpeen tekijänoikeusjärjestöjen yhteistyölle sekä kotimaassa että kansainvälisesti. ”Kaikkien järjestöjen tulee selkeyttää ja tehostaa toimintojaan. Kukin hoitakoon jatkossa sitä sarkaa, missä se on paras. Tekijänoikeusjärjestöjen asema tässä yhteiskunnassa edellyttää sitä, että mietimme miten voimme kehittää järjestelmää ja tehdä asiakkaidemme elämän helpommaksi”, Laevuo sanoo.

gramex 50 vuotta | 85

GRAMEXtaittoFINAL.indd 85

1.6.2017 20:32:35


Gramexin ja Teoston yhteisyritys GT Musiikkiluvat on merkittävä avaus tähän suuntaan. ”Se on toistaiseksi suurin ja konkreettisin hanke yksinkertaistaa palveluamme. Tämä on ollut todella suuri askel, mutta seuraavaksi voi olla vuorossa pienempiä askeleita. GTM:n synnytys on ollut työläs prosessi, mutta onneksi meillä on yhteinen visio, mihin olemme matkalla ja miksi yhteistyö on tärkeää. Uskon, että Gramexin ja Teoston yhteistyö kehittyy edelleen”, Laevuo sanoo. Suurin osa musiikin käyttölupa-asiakkaiden laskuista alkaa kulkea GT Musiikkilupien kautta Gramexin juhlavuonna 2017. Gramexin vetäjän täytyy olla neutraali ja tasapuolinen äänitetuottajien ja muusikkojen intressien suhteen. Av-alalla vaikuttanut Laevuo täyttää nämä kriteerit. Tekijänoikeudella suojattujen sisältöjen käyttö kasvaa koko ajan, joten myös tekijänoikeusjärjestöillä pitäisi olla kasvun varaa. ”Logiikka ei tosin ole näin suora, sillä oikeudenhaltijat päättävät, mitä oikeuksia he antavat meidän hoidettavaksemme. Hannun kausi oli kasvun sekä Gramexin aseman vakiinnuttamisen aikaa. Myös oikeuksia tuli lisää valvottavaksi. Odotan itseltäni ja Gramexilta tämän kehityksen jatkamista. Gramexilla pitää olla riittävä määrä oikeuksia, joista rakentaa lisensointituotteita uusiin ja kehittyviin käyttömuotoihin. Tässäkin kohtaa on olemassa pieniä näkymän alkuja. Lähivuosina repertoaari, jota voimme tarjota oikeuksia tarvitseville, voi hyvinkin kasvaa”, Laevuo uskoo. Kasvu syntyy kuten aina ennenkin työllä, vaivalla ja loputtomilla neuvotteluilla. ”Kehitys ei pysähdy. Prosessit poikivat uusia prosesseja. Ei maailmaa saa valmiiksi kirjoituspöytätyönä”, Laevuo muistuttaa. Kasvu syntyy usein yllättävissä suunnissa. Marginaali on huomisen valtavirtaa. Laevuon mukaan musiikkiteollisuuden yksi haaste on pitää aluskasvillisuus hyvinvoivana ja monipuolisena. ”On tavattoman tärkeää kaikelle luovalle työlle, että mahdollisimman monet ja monenlaiset kukat saavat kukkia. Kukaan ei tiedä vielä huomisen, ylihuomisen ja ensi vuosikymmenen suurta juttua. Jos tulonmuodostusta ei tule valtavirrasta sivussa oleville, se alkaa karsia sivupuroja. Siitä pitää olla huolissaan.” Laevuon tilalle Gramexin puheenjohtajaksi valittiin Tuija

86 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 86

1.6.2017 20:32:35


Brax. Gramexin puheenjohtajissa on ollut vähän vaihtuvuutta. Ennen Laevuota Risto Ryti ehti johtaa puhetta 32 vuotta. ”Tuija Braxin nimitys ei johtunut sukupuolesta, vaan saamme hänen kauttaan vahvuuksia, joita kellään meistä edeltäjistä ei ole ollut. Tuija on ollut vallan ja päätöksenteon keskiössä ja tuntee suurin piirtein kaikki, joilla on vaikutusta tekijänoikeuslakien sorvaamiseen. Intressimme on luonnollisesti tekijänoikeuksien turvaaminen, sillä ilman sitä taiteen arvoketjulla ei ole tulevaisuutta”, Laevuo linjaa. Läheskään kaikissa maissa tuottajat ja taiteilijat eivät mahdu samaan tekijänoikeusjärjestöön. Nyt kun konsensusyhteiskunta muutenkin rakoilee, miksi on parempi vetää yhtä kuin kahta köyttä? ”Voimaa on enemmän ja kenttä on selkeämpi. Kahta irrallista järjestöä on mahdoton saada kehittymään samaan tahtiin. Erillään mentäisiin aina hitaamman lenkin ehdoilla”, Laevuo muistuttaa yhteistyön eduista. Laevuon edeltäjät ovat olleet sitkeää sorttia. Risto Ryti pysyi vallassa yli 30 vuotta, ja Hannu Marttila johti operatiivista toimintaa yli 20 vuotta. Näillä edellytyksillä Laevuo voisi olla vaikka eläkevirassaan. ”En halua ajatella niin.”

gramex 50 vuotta | 87

GRAMEXtaittoFINAL.indd 87

1.6.2017 20:32:36


Ääniteteollisuuden historia muodostuu kahdesta elementistä: musiikin ja teknologian historiasta. Teknologia on vaikuttanut musiikin luomiseen, esittämiseen, tallentamiseen, välittämiseen ja kuluttamiseen äänitteen koko 140-vuotisen historian ajan. 88 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 88

1.6.2017 20:32:36


Savikiekoista Spotifyihin Jari Muikku

gramex 50 vuotta | 89

GRAMEXtaittoFINAL.indd 89

1.6.2017 20:32:37


90 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 90

1.6.2017 20:32:45


mooseksesta se alkaa

Akustismekaanisen äänentallennuksen ja -toiston lähtölaukaus ammuttiin vuonna 1877 samanaikaisesti sekä Ranskassa että Amerikassa, mutta historian kirjoissa suurimman kunnian keräsi Thomas Alva Edisonin keksimä fonografi. Sitä ei kuitenkaan ollut alun perin tarkoitettu musiikille vaan muun muassa saneluun, kielten opiskeluun ja puhuvien kirjojen valmistamiseen sokeille. Alkuvaiheen jälkeen perustettiin ensimmäiset suuret levy-yhtiöt kuten Pathé Frères Ranskassa, Gramophone Company Isossa-Britanniassa, Deutsche Grammophon Saksassa sekä Victor ja Columbia USA:ssa. Äänitteiden musiikillinen kirjo oli jo alkuvaiheessa hämmästyttävän monipuolinen, sillä levyjä tuotettiin ensi sijassa gramofonien myynnin edistämiseksi. Ensimmäiset suomalaisiksi laskettavat äänitteet tehtiin vuonna 1901, jolloin Gramophone tallensi kanttori Mooses Putron johtaman Pietarin Suomalaisen lauluseuran esityksiä Pietarissa. Seuraavina vuosina Gramophone tuotti muutamia kymmeniä suomalaislevyjä, kunnes tuotanto pysähtyi kannattamattomana kokonaan vuosiksi 1915–1925. 1920-luvun lopulla maassamme koettiin ensimmäinen ääniteteollisuuden nousukausi, kun Suomen valtasi muun maailman tavoin gramofonikuume. Halvat kannettavat ”grammarit” tulivat kaiken kansan saataville, minkä ansiosta Suomessa myytiin vuonna 1929 yli miljoona levyä. Vastaaviin lukuihin yllettiin seuraavan kerran vasta 1960-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä kotimaiset levytykset tapahtuivat useimmiten ulkomaisten yhtiöiden toimesta niiden ulkomailla sijainneissa studioissa. Ensimmäinen kokonaan kotimainen levymerkki, turkulainen Sointu aloitti tuotantonsa Suomessa 1936. Sota-aika ja sen jälkeisten vuosien säännöstely jarruttivat kotimaisen ääniteteollisuuden kehitystä. Kaikesta oli pulaa ja äänitteiden kaltaisille ylellisyystarvikkeille oli hyvin rajatut markkinat. Esimerkiksi vuosina 1945–1955 äänitteitä voitiin tuoda maahan keskimäärin vain 30 000 kappaletta vuodessa. Yleisradio-

Tapsan tahdit. Tapio Rautavaara osasi heittää keihästä ja kertoa tarinoita. Kummassakin lajissa tuli kultaa.

gramex 50 vuotta | 91

GRAMEXtaittoFINAL.indd 91

1.6.2017 20:32:46


Kuin kaksi marjaa. Vieno Kekkonen ja Peggy Lee kävisivät siskosista.

kin soitti lähetyksissään hyvin vähän populaarimusiikkia. Tällöin elokuvan merkitys kansainvälisten musiikkitrendien välittäjänä korostui. Sotien jälkeinen vuosikymmen olikin elävän musiikin ja tanssilavakulttuurin kulta-aikaa. Pula-ajan kurimuksen hellitettyä ulkomaisten äänitteiden maahantuonti moninkertaistui. Ulkomaiset levyt toivat tullessaan uusia vaikutteita ja niiden osuus myydyistä äänitteistä nousi yli puoleen. Kansainväliset musiikkivirtaukset pakottivat Suomessa toimineet levy-yhtiöt laajentamaan repertoaariaan puhtaasti kansallisesta iskelmä- ja tanssimusiikista uusiin suuntiin. Viisikymmentäluvun lopulta alkaen kansallinen eristäytyminen ja yhtenäiskulttuuri hellittivät vähitellen, ja kotimainen äänitetuotantokin pääsi toden teolla vauhtiin. Tämä murroskausi osuu yksiin myös Gramexin toiminnan aloittamisen kanssa.

Vinyylilevy valtaa markkinat

Äänitteiden myynti pysytteli Suomessa miljoonan kappaleen tuntumassa koko 1960-luvun ajan. Tilastojen osalta on otettava huomioon, että myynti koostui pääasiassa singlelevyjen myynnistä. Vinyylistä valmistetut 45 kierroksen singlelevyt tulivat markkinoille USA:ssa vuonna 1949, ja ne korvasivat vähitellen meilläkin 78 kierroksen sellakasta valmistetut ”savikiekot”. Viimeinen kotimainen 78 kierroksen levy, Johnny Forsellin ”Tango Havaijilla”, julkaistiin vuonna 1961. Toinen uusi ääniteformaatti, 33 kierroksen vinyylistä valmistettu pitkäsoitto eli lp-levy tuli markkinoillemme myös 1950-luvun alussa. Lp-levyt olivat pitkään lähinnä aiemmin julkaistujen singlelevyjen kokoelmia, ja taiteellisten albumikokonaisuuksien aika alkoi vasta 1960-luvun lopulla. Stereolevy lanseerattiin markkinoille vuonna 1957. Suomen ensimmäinen stereo-lp Esa Pethmanin ”The Modern Sound of Finland” ilmestyi vuonna 1965. Singlen ja lp-levyn välimuoto oli yleensä neljä kappaletta sisältänyt ep-levy, jonka myynti kuitenkin hiipui 1960-luvun lopulle tultaessa. Se koki vielä lyhyen uuden kukoistuskauden

92 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 92

1.6.2017 20:32:49


gramex 50 vuotta | 93

GRAMEXtaittoFINAL.indd 93

1.6.2017 20:32:54


Nauha pyörii. Pirkko Mannola aloitti levytysuransa Kirjan talon juhlasalissa 50-luvun lopussa.

1970-luvun lopun punk-aallossa. Kaupalliselta kannalta katsoen lp-levyt saivat merkittävän jalansijan markkinoillamme vasta 1970-luvulla, sillä levy-yhtiöt pitivät niiden julkaisua pitkään liian kalliina ja riskialttiina. Lisäksi alan ammattilaiset olivat tottuneet ajattelemaan äänitetuotantoa kappalelähtöisesti. Historian syklisyydestä kertoo se, että tämä malli on palannut uudelleen tuotannon keskiöön musiikkimarkkinoiden digitalisoitumisen myötä viime vuosina. Lp-levyinä ostettiin lähinnä ulkomaista musiikkia, jolla oli kotimaiseen tuotantoon verrattuna selkeä tuotannollinen etumatka sekä musiikillisesti että teknisesti. Esimerkiksi 1960-luvun lopulta alkaen moniraitatekniikka yleistyi studioissa ja avasi uudenlaisia mahdollisuuksia luovalle työlle. Moniraitatekniikka muutti myös äänityskäytäntöjä. Koko orkesterin ja solistin yhteisesityksen tallentamisen sijaan yksittäisiä instrumentteja ja lauluosuuksia ryhdyttiin äänittämään erikseen ja yhdistämään niitä vasta miksausvaiheessa. Suomen äänitemarkkinoita jarruttivat pitkään myös suojatullit, joiden ansiosta levysoitinkanta kasvoi hitaasti. Niinkin myöhään kuin vuonna 1977 vain joka kolmannella kotitaloudella oli levysoitin. Lisäksi äänitteiden vähittäismyynti oli keskittynyt alan erikoisliikkeisiin, mikä teki äänitemyynnistä hyvin kaupunkikeskeistä toimintaa. Hiekkaa rattaisiin heittivät levy-yhtiöt itsekin, kun ne kilpailivat keinoja kaihtamatta äänitejakelun herruudesta. Uusia yhtiötulokkaita ei katsottu hyvällä eikä niitä haluttu päästää mukaan alan vakiintuneisiin jakelujärjestelmiin. Kotimaisten ääniteyhtiöiden keskinäiset voimasuhteet alkoivat vakiintua 1960-luvun puolivälissä. Fazer julkaisi ylivoimaisesti eniten äänitenimikkeitä ja sen tuotanto perustui perinteisempään kotimaiseen populaarimusiikkiin. Sen tärkein haastaja oli Scandia, joka puolestaan toi markkinoille kansainvälisiä tuulahduksia ja uutta nuorisomusiikkia. Muista yhtiöistä vain PSO ja Discophon pysyttelivät kilpailussa mukana 1980luvulle saakka. Vuosikymmenen lopulle tultaessa kotimaisten äänitteiden tuotanto keskittyi entistä harvempiin käsiin. Fazer vahvisti johtavaa asemaansa ostettuaan Levytukun ja Westerlundin

94 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 94

1.6.2017 20:32:56


gramex 50 vuotta | 95

GRAMEXtaittoFINAL.indd 95

1.6.2017 20:32:57


96 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 96

1.6.2017 20:32:57


sekä hankittuaan itselleen ulkomaisten levymerkkien edustuksia. Scandia puolestaan osti Finndiscin, mutta Scandiakin päätyi Fazerin omistukseen 1972. Täysin uutta lähestymistapaa edusti ideologinen ja idealistinen Love Records (1966–1979), joka oli pioneeri erityisesti albumikokonaisuuksien tuottajana. Monikansallisista levy-yhtiöistä maahamme rantautui ensimmäisenä EMI vuonna 1968. Suurten levymerkkien paikallisyhtiöillä oli kaksi selkeää tehtävää: edustaa emoyhtiön kansainvälistä repertoaaria ja tuottaa kaupallisesti menestyvää paikallista musiikkia. Musiikin ja musiikkimaun monimuotoistumisen myötä kaikki yhtiöt ryhtyivät tuottamaan kaikenlaista musiikkia, oli sitten kyse popista, tangosta tai italo-iskelmästä. Nuorisomusiikkiin oleellisesti liittyvien pukeutumistyylien ja elämäntapojen myötä artistien imagoon ryhdyttiin panostamaan ensimmäistä kertaa tosissaan 1960-luvun lopulla. Yksittäisten yhtiöiden tuotantokulttuurit saivat yksilöllisiä piirteitä niiden avainhenkilöiden kautta. Esimerkiksi Fazerilla Toivo Kärki painotti kansanomaista tanssi- ja iskelmämusiikkia, kun taas Scandian trio Harry Orvomaa, Paavo Einiö ja Jaakko Salo sekä Discophonin Johan Vikstedt nostivat esiin myös kansainvälisempää ja urbaanimpaa musiikkia. Tuotantotoiminnassa kovinta kilpailua käytiin ulkomaisista käännösiskelmistä. Useat eri yhtiöt saattoivat julkaista kansainvälisistä hiteistä omia versioitaan, ennen kuin kappaleiden kustannusoikeuksia ryhdyttiin priorisoimaan yhtiöiden kesken. Nopeimmillaan toiminta johti siihen, että illalla tallennettu kappale oli saatavana levynä jo seuraavana päivänä. Yhtiöiden välinen kilpailu työllisti myös harvoja äänitealan eturivin ammattilaisia. Esimerkiksi sanoittaja Sauvo Puhtila teki Scandialle töitä nimimerkillä Saukki ja Westerlundille nimimerkillä Veikko Vallas.

Täältä se alkoi. Yksi Suomen ensimmäisistä levytysstudioista sijaitsi Kirjan talon kellarissa Helsingin Kruununhaassa. Työn touhussa äänittäjä Lars Nordberg.

C-kasetti luo ääniteteollisuuden Suomalainen ääniteteollisuus ammattimaistui 1970-luvulla. Koko vuosikymmenen kestänyt kasvu loi edellytykset aidolle liiketoi-

gramex 50 vuotta | 97

GRAMEXtaittoFINAL.indd 97

1.6.2017 20:32:58


minnalle ja äänitekaupan itsenäistymiselle soitin- ja kodinkonekaupan yhteydestä. Kasvun merkittävin yksittäinen tekijä oli uusi ääniteformaatti, c-kasetti. Nauhoitusteknologia sai alkunsa jo vuonna 1898 tanskalaisen Valdemar Poulsenin rautalankatallentimesta. Magnetofoni syrjäytti puolestaan akustismekaanisen äänentallennusmenetelmän 1920-luvun lopulla. Nauhoitusteknologia kehittyi merkittävästi toisen maailmansodan aikana, minkä seurauksena nauhaleveydet ja -nopeudet vakiintuivat 1950-luvulla. Philips esitteli compact cassette -nauhurinsa vuonna 1963. Ensimmäiset c-kasetit ja nauhurit tulivat markkinoille vuonna 1966. Amerikkalaisen Ray Dolbyn vuonna 1973 kehittämä kohinanvaimennin Dolby B varmisti lopullisesti c-kasetin voittokulun. Vuosien varrella markkinoille tuli myös muita kilpailevia ja äänenlaadultaan parempia formaatteja kuten Elcaset, mutta ne eivät pystyneet horjuttamaan c-kasetin vankkaa asemaa. C-kasetti mahdollisti äänitemarkkinoidemme moninkertaistumisen 1970-luvulla. Parhaimpina vuosina myynnin kasvu oli jopa 80 prosentin luokkaa. Vuosikymmenen puolivälissä jo yli puolet myydyistä äänitteistä oli c-kasetteja. Ensimmäinen kasettimonistamo perustettiin Suomeen vuonna 1970. Kasvu perustui kasettisoittimien menekkiin. Vuonna 1977 joka toisella suomalaisella oli kasettisoitin. Myös kotiäänitys kukoisti. Suomessa myytiin esimerkiksi vuonna 1979 noin kahdeksan miljoonaa äänitettä ja lähes yhtä monta tyhjää c-kasettia. Kasetit ja soittimet kulkivat helposti mukana ja niitä pystyi kuuntelemaan missä vain. Kasettien myynti laajeni erikoisliikkeistä tavaratalojen, supermarkettien ja huoltoasemien myyntitelineisiin kaikkialle Suomeen. Myös äänitteiden postimyynnin ja levykerhojen kehittyminen helpotti äänitteiden saatavuutta taajamien ulkopuolella. Äänitebisnes ammattimaistui. Suurimpien yhtiöiden valtavirtaan keskittynyt tuotanto sekä tuotantoteknologian kehittyminen ja halpeneminen mahdollistivat myös uusien yrittäjien tulon alalle. Esimerkiksi punkin läpimurto synnytti vireän omakustannekulttuurin. Pientuottajien runsaasta määrästä huolimatta muutamat yhtiöt hallitsivat markkinoita.

98 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 98

1.6.2017 20:32:58


Suurin niistä oli edelleen Fazer, joka julkaisi 1970-luvulla albumeita yhtä paljon kuin muut yhtiöt yhteensä. Tähän tosin vaikutti se, että Fazer pystyi hyödyntämään laajaa aiempaa tuotantoaan eli back-katalogiaan erityisesti c-kasettituotannossa. CBS aloitti toisena monikansallisena yhtiönä toimintansa Suomessa vuonna 1976. Kansainvälisten hittien käännös- eli cover-versioiden tuottaminen oli valtavirran äänitetuotannon kulmakivi koko seitsemänkymmentäluvun ajan. Se sai lähes liukuhihnatuotannon mittasuhteet, mikä johti sittemmin sen suosion hiipumiseen. Fazerilla oli 1970-luvulla enimmillään jopa 70 prosentin osuus maamme äänitemarkkinoista. Tämän mahdollisti osaltaan monien ulkomaisten levymerkkien edustusten sekä alan keskeisten ammattilaisten kasaantuminen yhtiöön. Vuosikymmenen aikana myös mediaympäristö muuttui. Televisiomainonta tuotti ensimmäisiä merkittäviä tuloksia kuten Finnhits-kokoelmalevyt. Televisiosta tuli myös aikaisempaa tärkeämpi artistien ja yhtyeiden lanseerauskanava, joten artistien imagon merkitys korostui entisestään. Huomattavasti maanläheisemmän lanseerauskanavan tarjosivat jukeboksit, joiden kultakausi osui niin ikään 1970-luvulle. Yhtäältä jukebokseihin ostettavien levyjen määrällä oli taloudellista merkitystä levy-yhtiöille. Toisaalta ne esittelivät kappaleita ja artisteja keskikaljakuppiloiden kaltaisissa paikoissa, joihin valtamedia ei yltänyt ennen paikallisradioiden tuloa. Musiikillisesti vuosikymmen oli kaksijakoinen. Markkinoilla jyräsivät iskelmät ja vanha tanssimusiikki, mutta samalla Suomi-rock ammattimaistui ja nousi erityisesti Love Recordsin tuotannon ansiosta kaupallisesti merkittäväksi ilmiöksi. Rockin kasvu ja monimuotoistuminen toi mukanaan myös uusia vireitä yhtiöitä kuten Johannan ja Pokon. Hyvän taloudellisen tuloksen tekemisen helppous tuuditti monet uskomaan, että tilanne jatkuisi samanlaisena vielä pitkään. Kotimarkkinoiden kasvu oli kuitenkin pitkälti saavuttanut rajansa.

gramex 50 vuotta | 99

GRAMEXtaittoFINAL.indd 99

1.6.2017 20:32:58


Hairin jälkinäytös ja Hectorin peruskoulu. Cumulus syntyi Hair-musikaalin ansiosta. Tässä yhtye Syksyn sävelessä 1971 ennen kuin Hector lähti menestyksekkäälle soolouralleen.

100 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 100

1.6.2017 20:33:04


gramex 50 vuotta | 101

GRAMEXtaittoFINAL.indd 101

1.6.2017 20:33:09


Cd-levy avaa uuden kultakauden

Suomea rockiin. Juice Leskinen oli keskeinen hahmo, kun suomalainen rock vaihtoi amerikankielestä äidinkieleen.

Alan kokonaisliikevaihto kasvoi seuraavan kerran vasta 1980luvun lopulla, kun uuden formaatin, c-kasettia ja lp-levyä kalliimman cd-levyn myynti lähti kasvuun. Laserluettavaa levyä oli kehitelty jo 1960-luvulta lähtien, mutta kaupallisille markkinoille se tuli vasta 1982. Suomen ensimmäinen cd-levy, Riki Sorsan ”Kellot ja peilit” julkaistiin 1984. Vaikka digitaalisuus mahdollisti analogisia äänitteitä paremman ja häiriöttömämmän äänenlaadun, cd-soitinkanta kasvoi hitaasti. Myynnin tulos parani lähinnä siksi, että musiikin aktiivi- ja suurkuluttajat siirtyivät ensimmäisinä lp-levyistä huomattavasti kalliimpiin cd-levyihin. Cd-levyjen vanavedessä markkinoille pyrittiin tuomaan myös digitaalisia nauhureita. Digitaalinen c-kasetti (dcc) ja cd-levyä puolet pienempi MiniDisc hyytyivät jo lähtösuoralla. Sen sijaan dat-nauhuri vakiinnutti asemansa ammattikäytössä. Kilpailutilanne yhtiöiden välillä muuttui selvästi 1980-luvun aikana. Vuosikymmenen alussa Fazer oli vielä selkeä johtaja 50 prosentin osuudellaan, mutta sen siivu kaventui yhdeksänkymmentäluvulle tultaessa 20 prosenttiin. Tästä huolimatta se pysyi alan suurimpana yrityksenä. CBS ja EMI vahvistivat asemiaan edustamiensa kansainvälisten levymerkkien ansiosta. Lukuisat uudet kotimaiset pienyhtiöt toivat uusia musiikillisia tuulahduksia liukuhihnamaisen käännösiskelmän puuduttamalle yleisölle. Rockin ja iskelmän tuotantokulttuurit eriytyivät, mutta musiikillisesti ne lähentyivät toisiaan muun muassa Topi Sorsakoski & Agentsin, Miljoonasateen, Juice Leskisen ja Mamban kaltaisissa tapauksissa. Ne myös tavoittivat aiempaa heterogeenisempiä yleisöjä, mikä mahdollisti yksittäisten hittilevyjen myyntimäärien selkeän kasvun. Esimerkiksi rockin ja soulin parissa kannuksensa hankkineen Kirkan iskelmällisempi ”Surun pyyhit silmistäni” on edelleen Suomen kolmanneksi myydyin albumi Jari Sillanpään debyyttilevyn ja Eppu Normaalin ”Repullinen hittejä” -kokoelman jälkeen. Alan tukijärjestelmät ESEK (Esittävän säveltaiteen edistä-

102 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 102

1.6.2017 20:33:10


gramex 50 vuotta | 103

GRAMEXtaittoFINAL.indd 103

1.6.2017 20:33:11


miskeskus) ja Luses (Luovan säveltaiteen edistämissäätiö), jotka yhdistyivät vuonna 2012 MES:ksi (Musiikin edistämissäätiö), helpottivat merkittävästi pientuottajien asemaa. Tuen merkitys korostui erityisesti kaupallisesti marginaalisilla alueilla kuten jazzissa, taidemusiikissa ja kansanmusiikissa. Median suurin muutos 1980-luvulla oli paikallisradiotoiminnan käynnistyminen. Paikallisradiot avasivat uudenlaisia mahdollisuuksia äänitteiden esille saamiseen. Lisäksi niiden sekä Ylen kasvaneet lähetysmäärät merkitsivät Gramex-korvausten suhteellisen osuuden merkittävää kasvua levy-yhtiöiden liiketoiminnassa. Kansainvälisellä tasolla MTV eli Music Television aloitti 1980-luvun alussa musiikkivideoiden kultakauden.

104 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 104

1.6.2017 20:33:12


Musiikin suomettajat. Eppu Normaali suomalaisti uuden aallon, Suurlähettiläät soulin.

gramex 50 vuotta | 105

GRAMEXtaittoFINAL.indd 105

1.6.2017 20:33:13


Lama kurittaa ääniteteollisuutta

Sori enot! PMMP näytti, että naiset voivat menestyä Suomi-rockissa omilla sanoillaan ja ehdoillaan.

Syvä taloudellinen lama iski lujaa myös ääniteteollisuuteen 1990luvun alkupuolella. Äänitteiden kappalemääräinen myynti putosi noin kolmanneksen. Rahallisesti pudotus ei ollut yhtä suuri, sillä albumien osalta kulutus siirtyi enenevissä määrin lp-levyistä niitä kalliimpiin cd-levyihin. Lp-levyt vedettiin pois markkinoiltamme 1990-luvun puolivälissä. Suomalaiset siirtyivät kuitenkin hitaasti cd-kantaan. Vuonna 1994 cd-soitin oli joka kolmannessa ja vuonna 1996 kahdessa kolmesta kotitaloudesta. Samaan aikaan muissa Pohjoismaissa peitto oli jo 100 prosenttia. Lisähaasteita markkinoille toi fyysisten äänitteiden piratismi, jota vastaan ala ryhtyi taistelemaan yhteisvoimin. Levyjä kulki turistien mukana Suomeen niin Venäjältä kuin Virostakin. Alan merkittävin rakenteellinen muutos oli suomalaisen äänitetuotannon omistuspohjan kansainvälistyminen. EMI:n ja CBS:n vanavedessä maahamme rantautuivat loputkin monikansalliset yhtiöt eli Warner (1989), BMG (1990), PolyGram (1992) ja Universal (1998). Vuosikymmenen tärkein yrityskauppa oli Fazerin äänitetuotannon myyminen Warnerille runsaalla 150 miljoonalla markalla vuonna 1993. Näiden tapahtumien jälkeen maamme äänitemarkkinoiden rakenne on pysynyt samanlaisena jo yli parin vuosikymmenen ajan. Monikansalliset yhtiöt, jotka nekin ovat kokeneet yhtiökauppojen myötä muodonmuutoksia, hallitsevat nykyään markkinasta jo lähes 90 prosenttia. Niiden rinnalle on mahtunut joukko kotimaisia pienyhtiöitä, jotka ovat perustaneet liiketoimintansa pitkälti kotimaiseen tuotantoon. Tärkeimmät kotimaiset yhtiöt ovat tosin kukin vuorollaan päätyneet monikansallisten yhtiöiden omistukseen. Kansainvälistyminen vaikutti myös äänitteiden jakelutoimintaan. 1980-luvulla äänitteiden jakelu oli pitkälti kahden toimijan, Fazerin ja alan yhteisyrityksen PEC:n hallussa. Tilanne muuttui, kun kansainväliset yhtiöt ryhtyivät harjoittamaan jakelutoimintaa omien, kaikki Pohjoismaat keskitetysti kattavien järjestelmiensä kautta.

106 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 106

1.6.2017 20:33:13


gramex 50 vuotta | 107

GRAMEXtaittoFINAL.indd 107

1.6.2017 20:33:15


Heviä rakkautta. Kansa näki Valon, kun HIM yhdisti metallin, mollin ja balladit.

Digi antaa ja digi ottaa

Uusi vuosituhat on tarjonnut suomalaiselle ääniteteollisuudelle sekä ilon että huolen aiheita. 2000-luvulle tultaessa ala eli historiansa suurinta kukoistuskautta ja maassamme myytiin vuosittain lähes 10 miljoonaa äänitettä. Tästä alkoi kuitenkin alamäki, joka johti kappalemääräisen myynnin puolittumiseen 2010-luvulle tultaessa. Myyntiä naker-

108 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 108

1.6.2017 20:33:16


sivat ennen kaikkea fyysisten levyjen piratismi, internetin kautta tapahtunut tiedostojen laiton levitys sekä kuluttajien uudenlaiset musiikin käyttötavat. Nopeutuneet internetyhteydet mahdollistivat musiikin nettilevityksen ja mp3-formaatti musiikkitiedostojen tehokkaan pakkaamisen. Ne sisälsivät vain kymmenesosan cd-levyn merkkimäärästä, mutta äänenlaatu oli hyvä normaaleissa kuuntelutilanteissa. Edulliset ja suositut mp3-soittimet tekivät musiikista helposti mukana liikuteltavaa. Ne olivat huomattavasti helpompikäyttöisiä kuin esimerkiksi c-kasettikauden walkman-nauhuri ja niihin sai mahtumaan laajankin levykirjaston. Kansainvälisillä markkinoilla äänitetuottajat epäonnistuivat internetin varhaisvaiheen pyrkimyksissään perustaa laillisia musiikin latauspalveluja, jotka olisivat helppokäyttöisiä ja suosittuja. Muutos tapahtui vasta vuonna 2003, kun Apple lanseerasi iTunes-verkkokauppansa. Suomessa palvelu avattiin vuotta myöhemmin ensimmäisenä Pohjoismaana. Applen palvelu saavutti nopeasti kansainvälisten latausmarkkinoiden paalupaikan. Keskeisiä syitä tähän olivat saumaton kokonaisuus Applen iPod-soittimen kanssa, mahdollisuus ostaa kokonaisten albumien sijaan yksittäisiä kappaleita sekä yksinkertainen hinnoittelu. Suomessa iTunes ei kuitenkaan missään vaiheessa noussut kaupallisesti merkittäväksi tekijäksi. Digitaalisen vallankumouksen seuraava vaihe alkoi, kun streaming- eli suoratoistopalvelujen käyttö yleistyi 2010-luvun alussa. Uudet palvelut olivat alusta pitäen globaaleja. Vuonna 2015 digitaalisen äänitekaupan osuus Suomessa oli jo kaksi kolmasosaa, kun muissa Pohjoismaissa on ohitettu jo 80 prosentin osuus. Suomi näyttää kuitenkin seuraavan samaa kehityspolkua. Cd-markkinoiden kuihtuessa lp-levy on palannut musiikin aktiiviharrastajien keskuuteen, mutta sen osuus kokonaismarkkinoista on kuitenkin marginaalinen. Toistaiseksi suosituin streaming-palvelu on ollut ruotsalainen Spotify, joka tuli markkinoille vuonna 2008. Streaming-markkinat ovat olleet huomattavasti kilpaillummat kuin latausmarkkinat, sillä muun muassa Amazon, Apple, Deezer, Google ja Tidal ovat haastaneet Spotifyn. Maailman käytetyin musiikkipalvelu

gramex 50 vuotta | 109

GRAMEXtaittoFINAL.indd 109

1.6.2017 20:33:16


on toistaiseksi ollut Googlen omistama videopalvelu YouTube. Streaming-palveluilla on ollut suuri ansio piratismin hiipumisessa. Monet palvelut tarjoavat kuluttajille joko mainosrahoitteisen version tai maksullisen premium-version. Molemmissa versioissa kuluttajalla on helposti ja laillisesti käytössään käytännöllisesti katsoen koko maailman musiikki. Piratismille ei ole enää entisen kaltaista tarvetta. Streaming-palvelujen nousun taustalla on mobiiliverkkojen kehittyminen ja älypuhelinten yleistyminen. Ne ovat syrjäyttäneet erilliset mp3-soittimet. Äänitetuotannossa streamingin suosio on johtanut siihen, että valtavirran musiikissa keskitytään jälleen yksittäisiin hittibiiseihin. Erona lp-levyä edeltäneeseen aikaan on se, että yleisö voi nyt osallistua aktiivisesti fanittamiseen ja markkinointiin sosiaalisessa mediassa. Liiketoiminnan kannalta lataus- ja streaming-palvelut ovat olleet musiikkialan toimijoille haasteellisia. Perinteinen fyysisten levyjen myyntiin perustuva bisnesmalli on korvautumassa aineettomien oikeuksien lisensointibisneksellä. Musiikin tekijöille ja muusikoille lisensoinnista kertyvät korvaukset ovat toistaiseksi jääneet alhaiselle tasolle, ellei kappaleita ole kuunneltu tai ladattu todella paljon. Nämä mallit ovat myös muuttaneet levy-yhtiöiden ja Gramexin välistä työnjakoa, sillä levy-yhtiöt lisensoivat pääsääntöisesti internetpalvelut suoraan itse. Suomalaisen musiikin merkittävin käänne on ollut ensimmäisten todellisten populaarimusiikin vientimenestysten saavuttaminen. Kärkijoukossa olivat muun muassa HIM, Darude ja Bomfunk MC’s. Näiden vientimenestyksen innoittamina Suomessa nousee jatkuvasti esiin uusia ja ennakkoluulottomia maailmanvalloittajia, joille internet tarjoaa uusia tapoja luoda,

Vapaampi tyyli. Bomfunk Mc’s -yhtyeen Freestyler oli Euroopan myydyin sinkku vuonna 2000.

110 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 110

1.6.2017 20:33:16


gramex 50 vuotta | 111

GRAMEXtaittoFINAL.indd 111

1.6.2017 20:33:17


Kohti uutta aikaa

Suomalainen ääniteteollisuus lähti toden teolla liikkeelle vasta 1960-luvulla, jolloin markkinoita hallitsivat singlelevyt ja myyntimäärät polkivat paikallaan. Ala kasvoi ja ammattimaistui 1970-luvulla, jolloin c-kasetista tuli koko kansan ääniteformaatti. Cd-levyn voittokulku oli tahmeampi erityisesti 1990-luvun laman vuoksi. Vuosituhannen vaihteen huippukauden jälkeen siirryttiin digitaalisuuteen ja fyysisen äänitekaupan hiipumiseen, mutta toisaalta streaming-palvelut nitistivät piratismin. Äänitelan suurin kipuilu on liittynyt digitaalisten palvelujen pieniin tulovirtoihin. Digitalisaatio on murrosvaihe, joka vie muusikoita, musiikkiteollisuutta ja yleisöä rajoittamattomien mahdollisuuksien maailmaan. Yksittäiset taiteilijat voivat olla suoraan yhteydessä yleisöönsä sosiaalisen median kautta ja he voivat halutessaan hallita bisneksen kaikkia osa-alueita. Fyysisen äänitemarkkinan hiipuessa levy-yhtiöt keskittyvät entistä enemmän ydinosaamiseensa: artistien ja musiikin löytämiseen, kehittämiseen ja markkinointiin sekä aineettomien oikeuksien lisensointiin. Levy-yhtiöt eivät ole kuolemassa, mutta niiden luonne ja toiminta muuttuvat. Musiikin kuuntelukin muuttuu. Yhä suurempi osa kuuntelusta tapahtuu mobiililaitteiden kautta kullekin sopivaan aikaan. Vaikka tuotanto keskittyy entistä enemmän yksittäisiin hittikappaleisiin, osa yleisöstä ja artisteista tulee jatkossakin vannomaan albumimuotoisen musiikin nimeen. Sitä eivät tosin enää rajoita ääniteformaattien kestot ja muodot. Musiikki monimediaistuu. Se on entistä useammin osa laajempia sisältökokonaisuuksia, joissa käytetään eri tavoin liikkuvaa kuvaa, oli kyse sitten televisiosta, elokuvista, nettipalveluista, peleistä tai artistien visuaalisista konseptialbumeista à la Beyoncé. Täten myös oikeuksien kollektiivinen ja yksilöllinen lisensointi kohtaavat uudenlaisia haasteita ja kysymyksiä. Artistien lanseeraaminen ja uran uuteen nousuun saattaminen voivat jatkossa tapahtua uudentyyppisissä yhteyksissä kuten

112 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 112

1.6.2017 20:33:17


Vain elämää ja Tähdet, tähdet todistavat. Esimerkiksi Vain elämää -ohjelmia seuranneet kokoelmalevyt ja teemakonsertit ovat olleet suuria menestyksiä. Musiikki on ikuista, mutta tavat luoda, jaella, myydä ja kuluttaa musiikkia muuttuvat. Taiteilijat ja heidän yleisönsä tarvitsevat jatkossakin välittäjiä, mutta nekään eivät ole enää samoja tai samanlaisia kuin nyt.

Lauluntekijästä levyntekijäksi. Pekka Ruuska aloitti artistina, mutta päätyi tuottajaksi ja levy-yhtiön vetäjäksi.

gramex 50 vuotta | 113

GRAMEXtaittoFINAL.indd 113

1.6.2017 20:33:21


Musiikki on ollut ja on edelleen useimpien radioiden keskeisin sisältöaines. Toisaalta radio on ollut kautta aikojen musiikin parhaita julkaisukanavia. Ongelmia on noussut pyrittäessä määrittelemään, kuka tästä yhteydestä hyötyy. 114 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 114

1.6.2017 20:33:21


Kuulin sen radiosta Pentti Kemppainen

gramex 50 vuotta | 115

GRAMEXtaittoFINAL.indd 115

1.6.2017 20:33:22


116 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 116

1.6.2017 20:33:30


Amerikan malliin – ja Euroopan

Se, miten radiosoitto korvataan musiikin tekijöille ja esittäjille, on historian kuluessa muuttunut ja kehittynyt. Näkemykset ovat olleet matkan varrella usein loitolla toisistaan. Keskustelua onkin käyty paljon lakituvissa ja välimiesten pöydän ääressä. Nykytilanteeseen, jossa radion ja musiikin suhde näyttää vihdoinkin löytäneen tasapainon myös taloudellisesti, on kuljettu pitkä matka. Musiikista tekijöille maksettavat korvaukset ovat vaikuttaneet radion ohjelmistoon ajoittain voimakkaastikin. Suomessa on tullut esimerkiksi halvemmaksi soittaa amerikkalaista kuin kotimaista musiikkia. Tämä selittää osaltaan, miksi suomalaiset radioasemat ovat suosineet yhdysvaltalaista musiikkia. Radion suosio lähti kehittymään, kun tarjolle saatiin kiinnostavia ohjelmasisältöjä, joita kuunnellakseen ihmiset ostivat radiovastaanottimen. Kuusiputkisesta radiovastaanottimesta tuli hittituote gramofonin rinnalle vajaat sata vuotta sitten. Vastaanotinvalmistajat yhdysvaltalainen RCA etunenässä tahtoivat myydä uusia putkivastaanottimia suurelle yleisölle ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Lähtölaukauksen uuden teknologian voittomarssiin ampui Pittsburghilainen KDKA-asema radioimalla 1920 presidentinvaalien tuloksen. Presidentiksi valittiin Warren G. Harding, ja näissä vaaleissa naisilla oli Yhdysvalloissa ensimmäistä kertaa valtakunnallinen äänioikeus. Alkuaikojen radio tarjosi laajan ohjelmiston uutisia, visailuja, kuunnelmia, selostuksia sekä tietenkin musiikkia, jolla oli jo tuolloin olennainen rooli. Radiota kuunneltiin aluksi iltaisin ja viikonloppuisin ja pian se kehittyi tärkeäksi osaksi kuuntelijoiden arkea ja pyhää. Yhdysvaltalainen radio rakentui mainosrahoituksen turvin kaupalliseksi. Sisällöstä tehtiin mahdollisimman myyvä. Musiikki möi. Ja mitä pelkistetymmässä muodossa sitä kuuntelijoille tarjottiin, sitä enemmän asema tuotti voittoa.

Upouusi studio. Yleisradion Aleksanterinkadun studio Helsingissä valmistui vuonna 1927 ja oli käytössä vuoteen 1934 asti. Vasemmalla Yleisradion ensimmäinen kondensaattorimikrofoni ja oikealla kaksi hiilimikrofonia.

gramex 50 vuotta | 117

GRAMEXtaittoFINAL.indd 117

1.6.2017 20:33:33


Television yleistyessä radio menetti parhaat kuunteluaikansa eli illat, ja sen oli löydettävä paikkansa mediakentässä uudestaan. Vuorokausi jaettiin neljään osaan - aamu, päivä, ilta ja yö - ja kullekin osalle luotiin oma musiikkiprofiili. Työmatkoista autossa tuli radion parasta kuunteluaikaa. Asemat profiloitiin myös halutun kuuntelijaryhmän musiikkimaun mukaan. Nämä formaattiradiot soittivat kukin vain tiettyä musiikkia: rockia, päivän hittejä, countrya ja niin edelleen. Suurimman suosion saavuttivat radiot, jotka toistivat suosituinta musiikkia tunnista toiseen. Näin syntyivät top 40 -asemat. Euroopassa olosuhteet radion kehitykselle poikkesivat yhdysvaltalaisista. Maanosa muodostui kansallisvaltioista. Lähetysten tuli tavoittaa maan omaa kieltä puhuvat kuuntelijat, jotka ymmärsivät, mitä radion kuuluttaja studiosta heille sanoi. Alkuaikoina yleisradiotoiminta keskittyi AM-lähettimillä keskipitkille ja pitkille aalloille. Ongelma oli, että pienitehoisetkin lähettimet häiritsivät toisiaan erityisesti vuorokauden pimeänä aikana, jolloin ääniaallot heijastuivat paljon kauemmas kuin päiväsaikaan. Koska radiota kuunneltiin erityisesti iltaisin ja asemat häiritsivät toisiaan, taajuuksien käyttöä ryhdyttiin säätelemään maiden välisin sopimuksin. Säätely helpottui, kun maihin luotiin valtiollinen monopoliradio. Suunnan näytti Britannian yleisradioyhtiö BBC, ja Suomessa esimerkkiä seurasi vuonna 1926 perustettu Yleisradio. Yhtiö siirtyi kokonaan valtion omistukseen vuonna 1934. Monopolin aikaa kesti puoli vuosisataa.

Mitä harrastajat edellä

Suomessa radiotoiminta oli alussa innokkaiden amatöörien kokeilujen varassa. Radioyhdistyksiä oli ensiksi Tampereella, Helsingissä ja Turussa. Parissa vuodessa harrastajat polkaisivat pystyyn 75 radioasemaa. Nuoren Voiman Liiton talvipäivillä tammikuussa 1923 järjestettiin ensimmäinen julkinen radiokonsertti. Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon luokkahuoneeseen kokoontunut yleisö saattoi kuunnella gramofonimusiikkia, jota lähetettiin parin

118 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 118

1.6.2017 20:33:33


sadan metrin päästä kadun toiselta puolelta erään radioharrastajan kotoa. Saman vuoden syksyllä perustettiin Suomen Radioyhdistys, jonka tavoite oli koota radiokuuntelijat valvomaan etujaan ja auttaa heitä kuunteluluvan hankinnassa. Radiota ei nimittäin saanut kuunnella kuka tahansa. Sitä varten piti anoa lupa, joka vaati monenlaisia selvityksiä anojan kelpoisuudesta radiokuuntelijaksi. Radioyhdistys puolestaan sai jäsenilleen kuunteluluvan helpommin kuin yksityinen kansalainen. Tampereen radioyhdistys aloitti säännölliset äänilevykonsertit muutamana iltana viikossa kahden tunnin mittaisina jaksoina. Yhdistyksen radioasema sijaitsi Puhelinosuuskunnan talon ullakolla Hämeenkatu 26:ssa. Pieni levyvarasto oli nopeasti soitettu, joten musiikkitarjontaa monipuolistettiin elävällä musiikilla. Samassa talossa radioaseman kanssa oli Ravintola Villensauna ja viereisessä talossa elokuvateatteri Scala. Villensaunassa soitti iltaisin italialaisen viulistin Gennaro Romanon orkesteri ja Scalassa mykkäfilmien taustalla oma orkesteri. Näistä tuli Suomen ensimmäisiä radio-orkestereita, kun radioasemalta vedettiin mikrofonijohdot kumpaankin paikkaan. Radioaseman lähettimen vieressä oli kolmiasentoinen kytkin, jonka avulla valittiin sen orkesterin soittoa radioitavaksi, joka kulloinkin sattui soittamaan. Toiminta ei ollut ilmaista, ja jostain oli saatava rahaa. Lahjoitusten ja arpajaisten lisäksi mainonta teki tuloaan. Syntyipä Helsinkiin jopa ensimmäinen oikeasti kaupallinen radioasema Hakaniemen torin kulmalle. Asema sai nimekseen Radiola, mutta sen taru kesti vain puoli vuotta ennen kuin asema ajautui konkurssiin. Yleisradion lähetys kuului laajalti Suomen rajojen ulkopuolellekin, sillä Lahden pitkäaaltoasema oli yksi Euroopan voimakkaimpia lähettimiä. Oulun asema huolehti kuuluvuudesta Pohjois-Suomeen. Yleisradion musiikkiohjelmisto heijasteli alkuvuosina ajan henkeä. Yhtiön johtokunnan mukaan radiossa esitettävän orkesterimusiikin tuli käsittää tasaisesti hyvää klassista musiikkia, helppotajuista musiikkia ja tanssimusiikkia. Musiikin erikoisohjelmia lähetettiin kerran kuussa ja sinfonioita kaksi kertaa kuussa. Kaikkiaan lähetystä oli joitain tunteja neljänä iltana viikossa.

gramex 50 vuotta | 119

GRAMEXtaittoFINAL.indd 119

1.6.2017 20:33:33


120 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 120

1.6.2017 20:33:34


Pari vuotta Yleisradion perustamisen jälkeen säädettiin laki tekijänoikeuksista henkisiin tuotteisiin, ja Teosto perustettiin vuonna 1928. Teosto teki säveltäjien, sanoittajien ja sovittajien sekä musiikkikustantajien kanssa asiakkuussopimuksen, jonka puitteissa se tilitti Yleisradiolta perimänsä tekijänoikeuskorvaukset musiikin tekijöille. Korvauksen määräksi vakiintui 15 prosenttia korvauksen alaisten musiikkilähetysten aiheuttamista kokonaiskuluista. Myöhemmin 1960-luvulla Teosto-korvauksen suuruus määriteltiin neljäksi prosentiksi radiolupamaksutuloista. Televisiomusiikki korvattiin erikseen. 1930-luvun lopulle tultaessa Yleisradion ohjelma-ajasta puolet oli musiikkia. Oliko siis jo aika maksaa myös musiikin esittäjille radiosoitosta? Pohjoismaiden muusikkeriliitto ehdotti 1938, että pohjoismaiset yleisradiot suorittaisivat elävän musiikin esittäjille yhden markan kutakin voimassa olevaa kuuntelulupaa kohti siitä haitasta, minkä mekanisoidun musiikin soittaminen radiossa heille tuottaa. Suomessa kuunteluluvan hinta oli 100 markkaa, joten se olisi merkinnyt yhtä prosenttia Yleisradion tuloista. Tällaiseen korvaukseen pohjoismaiset yleisradioyhtiöt eivät suostuneet. Tekniikan kehitys valmisti tietä kilpailun avaamiselle. Kun ultralyhyet aaltopituudet otettiin käyttöön FM-lähetyksissä, helpommin rajattava kuuluvuusalue teki ula-lähetyksistä kunkin maan sisäisen asian. Näin myös asemien määrää voitiin lisätä. Ulalähetykset mahdollistivat kaupallisten paikallisradioiden aloituksen ja Yleisradiolle kolmannen ula-verkon rakentamisen. Varsinaiset ula-lähetykset aloitettiin Suomessa 1950-luvun alussa, jolloin kotimainen vastaanotinteollisuus kykeni tuottamaan tarvittavat vastaanottimet. Toinen merkittävä teknologinen harppaus nähtiin, kun kauppoihin tulivat transistoriradiot. Ne olivat pienempiä kuin putkiradiot ja kuluttivat vähemmän virtaa. Transistoritekniikalla olikin helppo rakentaa mukana kulkevia matkaradioita, jopa taskuradioita. Tämän myötä yhä useamman auton ikkunasta kaikuivat kevyen musiikin rytmit kadunkulkijoiden ihmeteltäviksi. Matkaradioista tuli myös luonteva osa nousevaa nuorisokulttuuria.

Radiostudio 30-luvun asussaan. Kuvassa Yleisradion Fabianinkadun radiotalon E-tarkkaamo ja studio vuonna 1938.

gramex 50 vuotta | 121

GRAMEXtaittoFINAL.indd 121

1.6.2017 20:33:34


Hittejä rajojen takaa

Euroopan monopoliradioita haastoivat oman maan rajojen ulkopuolelta toimivat asemat, radios périphériques, joista suurin osa oli ranskankielisiä. Radio Luxembourg lähetti kevyttä musiikkiohjelmaa monilla kielillä ja rahoitti toimintansa radiomainok-

122 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 122

1.6.2017 20:33:37


silla ja sponsoroinnilla. Pohjoismaisen radion historian kannalta merkittäviksi muodostuivat Brittein saarille suunnatut englanninkieliset lähetykset ”The Great 208”. Ohjelmat nauhoitettiin Lontoossa ja radioitiin Luxemburgista. Ne koostuivat suurelta osin viidentoista minuutin pituisista nauhoitetuista pätkistä, kuten Decca Records Show tai Capital Records Show. Juontajat olivat suosittuja dj:tä ja musiikki ohjelmaa sponsoroivan

gramex 50 vuotta | 123

GRAMEXtaittoFINAL.indd 123

1.6.2017 20:33:38


124 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 124

1.6.2017 20:33:43


levy-yhtiön uutuuslevyjä. Sunnuntain ja maanantain välisen yön Top Twenty sai monet suomalaisetkin musiikin harrastajat torkkumaan maanantaiaamuna koulussa. Vahvaa asennemuokkausta radiomonopolin purkamiseksi tekivät 1950–1960-lukujen taitteessa toimineet pohjoismaiset merirosvoradiot. Nimi viittaa lähetystoimintaan kansainvälisille vesille ankkuroidulta laivalta, joka oli valtiollisen lainsäädännön ulottumattomissa. Merirosvoradioista merkittävin oli Radio Nord, joka aloitti lähetyksensä maaliskuussa 1961 Tukholman edustalta vanhalta kalastusalukselta. Aseman perustaja ja johtaja oli suomalaislähtöinen Jack Kotschack, joka perusti aseman teksasilaisen radiopomon Gordon McLendonin ja tämän öljymiljonääriystävien kanssa. Radio Nordin reseptiin kuului viihteellistä musiikkiohjelmaa, uutisia ja mainoksia. Amerikkalaismalliset listaohjelmat olivat erityisesti nuorten kuuntelijoiden mieleen. Kuuntelumittausten mukaan Radio Nordin lähetykset olivat Ruotsissa kuuluvuusalueellaan suositumpia kuin kansallisen yleisradioyhtiön Sveriges Radion kahden kanavan lähetykset yhteensä. Aseman suosio räjähti huippulukemiin keväällä 1962 juuri ennen kuin se pakotettiin lopettamaan lähetyksensä säätämällä yhteispohjoismainen merirosvolähetykset kieltävä laki. Radio Nordin lähetyksiä kesti vain kuudentoista kuukauden ajan, mutta ne mullistivat radion kehityksen. Merirosvot tarjosivat sitä mitä valtaosa kuuntelijoista halusi: rajattoman määrän suosituimpia äänilevyjä sekä mausteena sen jännityksen ja romantiikan, jonka levyjen välissä puhuvat nuoret miehet toivat yksinäiseltä, myrskyävältä mereltä. Ohjelmia saattoi kuunnella myös Länsi-Suomessa ja hyvällä antennilla Helsingissä asti.

Tähti ja tähtien tuoja. Paavo Einiö (vas.) oli keskeisessä roolissa, kun nuorisomusiikin maailmantähtiä saatiin ensi kertaa Suomeen. Kuvassa Einiön seurana Paul Anka. gramex 50 vuotta | 125

GRAMEXtaittoFINAL.indd 125

1.6.2017 20:33:43


126 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 126

1.6.2017 20:33:50


Tekijänoikeusasioissa Radio Nord ei ollut aivan tuuliajolla, niin merirosvoasema kuin olikin. Kotschack teki jo ennen lähetysten alkua Teoston ruotsalaissisaren tekijäoikeusjärjestö STIMin kanssa sopimuksen oikeudesta kopioida suojattua musiikkia nauhalle. Sopimuksen hinta oli aluksi 5 000 kruunua kuukaudessa, myöhemmin se nousi 20 000 kruunuun. Musiikista tehtiin viikoittain soittoraportti. Yhdeksää kansainvälistä levy-yhtiötä edustavan Metronomen kanssa tehtiin sopimus, jonka mukaan asemalla soineesta levystä annettiin rahallinen korvaus, jonka suuruutta Kotschack ei kuitenkaan muistelmissaan mainitse. Lisäksi kukin levy-yhtiö sai ohjelmistoon kerran viikossa viidentoista minuutin pituisen omien levyjensä promootiojakson. Tulevaisuuden kannalta merkittävä Rooman yleissopimus esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta allekirjoitettiin vuonna 1961. Myös Suomessa astui voimaan uusi tekijänoikeuslaki. Rooman sopimuksen ratifiointiin meni tosin Suomelta vielä yli kaksi vuosikymmentä eikä se ollut kansainvälisesti kattava.

Olan ghettoblaster. Olavi Virta kuuntelee radiota puistonpenkillä.

Yleisradio kevenee ja lähenee

Merirosvoradioiden suuri suosio pakotti yleisradioyhtiöt lisäämään kevyttä musiikkia omaan ohjelmistoonsa. Suomessa Mainostelevisio tarjoutui tuottamaan mainosrahoitteisia kevyen musiikin ohjelmaikkunoita Yleisradion kanaville samaan tapaan kuin yhtiö toimi television alkuvuosina televisiokanavilla. Yleisradio perusti kuitenkin oman Sävelradiotoimituksen, joka aloitti musiikkiohjelmansa keväällä 1963. Päivittäinen kevyen musiikin tarjonta kasvoi kymmenellä tunnilla päivässä. Uudessa tilanteessa Yleisradio solmi Teoston kanssa sopimuksen musiikin tekijänoikeuksista kertakorvauksena vuosille 1963–1965. Myös Ruotsin yleisradioyhtiö Sveriges Radio lisäsi voimakkaasti kevyttä musiikkia ohjelmiinsa. Tätä tarkoitusta varten perustettiin ensin Melodiradion toimitus ja pian kokonainen kevyen musiikin kanava P3. Myös Danmarks Radio aloitti oman sävelradiotoimituksensa. Norja seurasi perässä paljon myöhemmin.

gramex 50 vuotta | 127

GRAMEXtaittoFINAL.indd 127

1.6.2017 20:33:50


128 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 128

1.6.2017 20:33:52


Yleisradio oli alkanut jo 1930-luvulla lähettää paikallisstudioistaan paikallisohjelmaa kerran viikossa. Vuonna 1960 siirryttiin sunnuntain illansuun kahden viikkotunnin maakuntaohjelmiin. Syksyllä 1968 alkoivat alueuutiset ja kolme vuotta myöhemmin vakiintui alueohjelmien runko, kun viitenä päivänä viikossa alettiin lähettää keskipäivän aluekatsausta ja illansuun alueuutisia. Kun Gramex perustettiin keväällä 1967, tulivat radiomusiikin tekijänoikeuskorvaukset myös tältä osin ajankohtaisiksi. Välimiesoikeus vahvisti vuoden 1972 päätöksellä, että aluelähetyksissä soitetusta musiikista maksettiin sama minuuttikorvaus kuin valtakunnanlähetyksissä soitetusta musiikista. Perussopimus Gramexin kanssa oli voimassa vuoteen 1987 saakka, ja sen aikana radiokenttä muuttui ratkaisevasti. Yleisradion aluetoiminta laajeni kattamaan suuren osan maata ja kaupalliset paikallisradiot aloittivat lähetyksensä. Ensimmäinen Ylen oma paikallisradio Ylen Aikainen aloitti aamulähetykset vuoden 1975 alusta ja ruotsinkielinen Radio Mellannyland seuraavan vuoden syksyllä. Seuraavat omilla taajuuksillaan toimivat paikallisradiot Yle perusti Turkuun ja Tampereelle keväällä 1982. Näillä paikalliskanavilla soitettiin runsaasti musiikkia ajankohtaisaineiston lomassa. Kolmea suurta kaupunkia seurasivat nopeassa tahdissa keskisuuret kaupungit, niin että kaupallisten radioiden aloittaessa 1985 Yleisradio oli jo paaluttanut alueellisen läsnäolonsa tiheimmin asutuilla seuduilla. Kahdeksankymmentäluvun lopulla valmistui Yleisradion kolmas ula-verkko, joka mahdollisti yhtiön kanavien profiloinnin. Yleisradion suuren kanavauudistuksen myötä vuonna 1990 aluetoiminta siirtyi Radio Suomen maakuntaradioiksi, joita oli parikymmentä ja jotka kattoivat koko maan. Kahdeksankymmentäluvun puolessa välissä alkanut radiokentän murros moninkertaisti radiomusiikin soiton, kun sekä kaupalliset radiot että Yleisradion uudet maakuntaradiot ja yöradio perustivat ohjelmistonsa runsaaseen musiikin soittamiseen. Rakennemuutosten edetessä uusittiin myös musiikin korvausperusteita. Kilpailijoiden aloitettua lähetyksensä Gramex ja Yleisradio sopivat vuonna 1987 tariffirakenteen muutoksesta siten, että siirryttiin niin sanottuun kaksihintajärjestelmään. Valtakunnantariffin rinnalle tuli aluelähetystariffi, joka oli noin puolet valta-

Katri kylässä. Katri Helena vierailee Sävelradiossa vuonna 1966, isäntinä Oras Pikkarainen (vas.) ja Ilkka Kortesniemi.

gramex 50 vuotta | 129

GRAMEXtaittoFINAL.indd 129

1.6.2017 20:33:52


kunnanlähetysten korvaustasosta. Samalla aluelähetysten kuuluvuusalueen asukasmäärän ylärajaksi määriteltiin 1,4 miljoonaa. Vuonna 1991 sovittiin aluelähetysten yksikkökorvausten laskemisesta vastaamaan lähetysten tosiasiallisen kuulijakunnan määrää, noin kymmenesosaan valtakunnantariffista. Yleisradio oli kokeillut yöradiolähetyksiä kesällä 1976, kun Montrealin olympialaisten selostukset radioitiin suorina lähetyksinä. Ne olivat kuultavissa yöaikaan ja kestivät neljään aamulla. Saman tien oli luontevaa täyttää loputkin yöstä musiikilla viiden kesäisen viikon ajaksi. Näin lyötiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kisaselostukset saivat joustavan ympäristön musiikin lomassa ja samalla kerättiin kokemuksia ympärivuorokautisesta lähetystoiminnasta. Lähetykset alkoivat juhannuksesta juonnettuna sävelradiona, kunnes kisat elokuun puolen välin jälkeen toivat uudenlaisia kuuntelijoita kanavalle. Ensimmäisestä yöradiosta tehtiin yleisötutkimus. Kisoja edeltäviä musiikkiöitä seurasi kolme suomalaista sadasta, mutta kisojen aikaan radiota kuunteli yöaikaan jo viidennes kansasta. Tyypillisimpiä yöradion kuuntelijoita ja yöradion jatkamisen puoltajia olivat kaupungissa asuvat nuorukaiset ja nuoret miehet, joiden vanhemmat edustivat hyvin toimeentulevaa väestönosaa ja joiden peruskoulutus oli vähintään keskikoulu. Puolet haastatelluista piti yöradiota tarpeellisena, toinen puoli ei. Joka kolmannen mielestä yöradiolähetyksiä tulisi olla ympäri vuoden. Seuraavankin kerran yöradiota kokeiltiin urheilun siivellä, kun Los Angelesin olympialaiset järjestettiin loppukesästä 1984. Taas suuri urheilujuhla oli toisella puolella maapalloa ja kaikki suomalaisia kiinnostavat urheilutapahtumat lähetettiin yöaikaan. Pysyväisluonteinen yöradio aloitti toimintansa Yleisradion kanavilla kesäkuun alusta 1987 osana kakkosverkon Sävelradiotoimitusta. Ohjelmisto oli valtaosaltaan juonnettua monipuolista viihdemusiikkia, josta kotimaista oli vähintään kolmannes. Vuoden 1991 alussa sovittiin Yleisradion yötariffin olevan kolmasosan valtakunnantariffista.

130 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 130

1.6.2017 20:33:52


Karjalan kunnailla. Radiomafian Karjalan kunnailla -ajankohtaislähetystä juonsi Samuli Aaltonen.

gramex 50 vuotta | 131

GRAMEXtaittoFINAL.indd 131

1.6.2017 20:33:54


Monopoli murtuu

Yleisradioyhtiöiden monopolit murtuivat Pohjoismaissa 1980luvulta lähtien. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa vaihtoehtoinen radiotoiminta alkoi lähiradioina, jotka olivat epäkaupallisia kansalais- ja järjestöradioita. Suomessa paikallisradiot aloittivat suoraan kaupallisina. Hanketta ajoi meillä Paikallislehtien liitto, joka näki mahdollisuuden keskittää paikallista viestintää. Paikallisradiot käynnistyivät aluksi kahden kaksivuotisen toimilupakauden puitteissa, ja heti lähdössä jyvät alkoivat erottua akanoista. Tukevimmin jaloillaan seisoivat suurten taajamien asemat, joilla meni taloudellisesti kohtalaisen hyvin. Radio Ykkönen, Radio City, Radio 957 ja Auran aallot keräsivät myyntituloista noin puolet. Kolmanneksen asemista tulos oli plus miinus nolla ja viimeisellä kolmanneksella meni heikosti. Ensimmäiset konkurssit nähtiin pian aloituksen jälkeen. Alkuinnostuksessa monilta paikallisradioilta unohtuivat paitsi kannattavuuslaskelmat myös musiikin tekijänoikeuskorvaukset. Loppuvuodesta 1985 Gramex ja Paikallisradioiden liitto pääsivät kuitenkin neuvottelutulokseen, jonka pohjalta Gramex lähestyi yksittäisiä paikallisradioita. Osapuolet sopivat, että Gramex-korvaus muodostuu markkamääräisestä minuuttikorvauksesta, joka on sidottu kanavan mainosmyyntiin ja kuuluvuusalueen asukasmäärään. Sitten prosenttikorvaus porrastettiin musiikin kotimaisuusasteen mukaan. Kaupallisia radioita toimi vuoden 1987 lopussa 26, joista 20 teki Gramexin kanssa sopimuksen. Välimiesmenettelyn Gramex käynnisti Radio Cityn, Radio Oikean Aseman, Radio Porin ja Radio 957:n kanssa. Vuonna 1988 aloitti vielä tusina uusia luvan saaneita paikallisradioita, mutta sopimussuhteessa Gramexin kanssa oli vuoden lopussa enää 10 paikallisradiota. Asemien lisääntyminen näkyi luonnollisesti musiikkitarjonnassa. Vuonna 1989 radiossa oli jo 1,2 miljoonaa yksittäistä soittotapahtumaa. Vuorokaudessa radiosta tulvi jo yli 10 000 minuuttia musiikkia eli viikon verran soittoa. Musiikin minuuttimäärien lisäys johtui osittain siitä, että

132 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 132

1.6.2017 20:33:54


myös kaupalliset asemat alkoivat lähettää musiikkiohjelmaa öisin. Vuoteen 1990 mennessä viisi paikallisradioasemaa lähetti ohjelmaa ympäri vuorokauden. Ympärivuorokautisuus loi mielikuvan asemasta, jonka taajuudelta ei tarvitse poistua. Tällaisia 24/7-asemia olivat Radio City ja Radio Ykkönen Helsingissä, Oikea Asema Kuopiossa, Auran Aallot Turussa ja Radio Musa Tampereella. Viikonlopun yölähetyksiä oli kahdella oululaisasemalla. Suomi ratifioi Rooman sopimuksen vasta 22 vuotta sen allekirjoituksen jälkeen vuonna 1983, siis hieman ennen kun Yleisradio menetti monopoliasemansa ja kaupalliset paikallisradiot aloittivat lähetyksensä. Näin Gramex saattoi vihdoin periä korvauksia Rooman sopimuksen piiriin kuuluvan ulkomaisen musiikin käytöstä sisarjärjestöjensä kanssa tekemiensä vastavuoroisuussopimusten perusteella. Sisarjärjestöjen kanssa oli sovittu, että korvausvarat jäivät Suomeen ESEKin jaettaviksi esittävän säveltaiteen edistämiseen. Rooman sopimus ei ollut kuitenkaan kansainvälisesti kattava. Sen ulkopuolelle jääneistä maista erityisesti Yhdysvallat oli merkityksellinen radioiden musiikkisoiton kannalta. Soittamalla yhdysvaltalaista musiikkia radioasemat saattoivat säästää musiikin tekijänoikeusmaksuissa Gramex-osuuden. Useilla asemilla tämä vaikuttikin suuresti musiikkivalintoihin ja vinoutti musiikkitarjontaa. Kiistat musiikin tekijänoikeuksista jatkuivat. Kun välitystuomio Gramexin ja neljän paikallisradion kanssa valmistui elokuussa 1990, Paikallisradioliitto ilmoitti, ettei se hyväksy välitystuomioita ja kielsi jäseniään solmimasta sopimuksia Gramexin kanssa välitystuomioiden pohjalta. Tähän mennessä suurin osa paikallisradioista oli jättänyt maksujaan maksamatta. Osa ei toimittanut Gramexiin edes laskutuksen toimittamiseksi tarvittavia tietoja. Paikallisradioiden velka Gramexille paisui jo 20 miljoonaan markkaan. Välimiesoikeuden jälkeen osapuolet päätyivät tammikuussa 1993 sopimukseen, jonka mukaan Gramex-korvaukset laskivat neljänneksellä, Teosto-korvausten tasolle. Korvausperusteena oli prosenttiluku, joka saatiin laskemalla kokonaislähetysajasta

gramex 50 vuotta | 133

GRAMEXtaittoFINAL.indd 133

1.6.2017 20:33:54


134 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 134

1.6.2017 20:33:55


Gramex-suojatun musiikin osuus jaettuna seitsemällä. Korvaussumma laskettiin prosenttiosuutena radioaseman mainosmyyntituloista. Prosenttiperuste johti siihen, että asemien oli edullista lähettää ympäri vuorokauden ja täyttää yöt korvausvapaalla musiikilla tai muulla sisällöllä linnunlaulusta laineiden liplatukseen. Näin laimennettiin korvattavan musiikin prosenttiosuutta kokonaislähetysajasta. Kun suojattua musiikkia oli tähän asti soitettu puolet kaikesta musiikista, sen osuus putosi vuonna 1993 neljäänkymmeneen prosenttiin (ks. kuvio 1). Samalla kaiken musiikin osuus koko lähetysajasta kuitenkin selvästi kasvoi. Kuvio 1. Suojatun musiikin osuus yksityisissä radioissa soitetusta musiikista vuosina 1990–2015

100 % 90 80 70

Musiikin osuus lähetysajasta

60

Suojatun musiikin osuus musiikista

50

Suojatun musiikin osuus lähetysajasta

40 30 20 10 0 1985

1990

1995

2000

2005

2010

2015

2020

Lähde: Gramex

Ylen tarkkailuluokka. Yleisradion ohjelmatuotannon teknisestä toteutuksesta huolehti aina 1990luvun alkupuolelle asti äänitarkkailija, tässä kuvassa Ritva Lehto. gramex 50 vuotta | 135

GRAMEXtaittoFINAL.indd 135

1.6.2017 20:33:56


136 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 136

1.6.2017 20:33:58


Ylen suuri kanavauudistus

Kun kaupallisten radioiden toiminnan aloittamisesta oli kulunut viisi vuotta, Yleisradio oli vihdoin valmis muuttamaan ohjelmistoaan kilpailukykyisempään suuntaan. Vuonna 1990 yhtiö teki kahdesta valtakunnankanavastaan kolme profiloitua kanavaa. Perinteinen kulttuuritarjonta jäi Ylen Ykkösen hoitoon, Radio Suomesta tehtiin uutis- ja ajankohtaiskanava, joka jakautui parhaaseen lähetysaikaan aluelähetyksiin, ja nuoriso sai oman kanavan, Radiomafian. Kaupalliset radiot olivat vieneet nuoret kuuntelijat Yleisradiolta ja heidät tahdottiin takaisin.

Radiopersoonat. Josper Knutas (vasen kuva), Nadja Nowak ja Markku Heikkinen olivat Radiomafian tekijöitä. Nadja ja Markku muodostivat huumoripari Huttuset, jotka kannattivat peruasioita kuten kotia, isänmaata ja marjastusta.

gramex 50 vuotta | 137

GRAMEXtaittoFINAL.indd 137

1.6.2017 20:34:00


Myös Yleisradio kikkaili musiikkikorvauksilla. Nuorisokanava Radiomafian yöt täytettiin esityskorvausvapaalla klassisella musiikilla. Nimeksi annettiin Eine Kleine Nachtmafia. Yleisradion levyarkistossa oli paljon klassisen musiikin helmiä, joiden tekijöiden kuolemasta oli kulunut yli 50 vuotta ja jotka olivat siten vapaita tekijänoikeuskorvauksista. Lähetys automatisoitiin ja se tuli halvaksi tehdä. Peruste oli myös kulttuurinen: Radiomafian yössä ei haluttu soittaa Radio Suomen iskelmiä. Bach ja Beethoven kelpasivat paremmin populaarikulttuurikanavan öiseksi vastapainoksi. Syvä lama 1990-luvun alussa koetteli kovalla kädellä paikallisradioita. Pahimpina vuosina mainonta supistui neljänneksellä. Liikenneministeriö kevensi toimilupapolitiikkaansa elvyttääkseen radioita. Kaupallisen radiokentän rakenne alkoi muuttua vuonna 1994, kun Kiss FM ja Classic FM saivat osavaltakunnalliset toimiluvat. Paikallisradioita oli toiminnassa viitisenkymmentä. Valtakunnallisen kaupallisen Radio Novan perustamisen myötä vuonna 1997 radiokentässä alkoi tapahtua paljon ja nopeaan tahtiin. Radiot profiloituivat ja ketjuuntuivat. Niiden omistuksen sallittiin keskittyä ja siirtyä ulkomaisiin käsiin. Yleisradion kanavien osuus kokonaiskuuntelusta laski, kun kilpailijoiden määrä kasvoi ja ne tavoittivat yhä tarkemmin omat kohderyhmänsä. Musiikin osuus kaupallisten radioiden lähetysajasta on kasvanut tasaisesti. Nykyisin niiden lähetysajasta musiikkia on neljä viidesosaa, ja siitä suurin osa suojattua. Musiikkivalinnoilla asemat määrittelevät kohderyhmänsä: NRJ nuorille, Iskelmä keski-ikäisille, Radio Nostalgia vanhemmille. Samalla kun musiikin kokonaismäärä on kasvanut, tekijänoikeuksien korvausperusteet ovat tarkentuneet. Vuonna 1997 solmittiin Gramexin ja Yleisradion välillä sopimus, jossa korvausperuste jaettiin valtakunnallisiin päivälähetyksiin, yölähetyksiin, paikallis- ja aluelähetyksiin sekä ruotsinkielisiin kanaviin. Valtakunnanlähetyksistä korvaus oli 56 markkaa minuutilta, yökorvaus vajaa kolmannes siitä ja alue- ja ruotsinkieliset lähetykset kymmenesosa valtakunnan lähetyksen musiikkikorvauksesta. Tätä sopimusta sovellettiin vuoden 2002 loppuun saakka.

138 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 138

1.6.2017 20:34:00


Vuosituhannen vaihteessa kaikista Gramex-korvauksista yli puolet kerättiin sähköiseltä medialta, joista Yleisradion osuus oli keskimäärin 70 prosenttia vuodessa. Yleisradio oli tyytymätön erityisesti korvausrakenteeseen ja irtisanoi lähetyskorvaussopimuksen päättymään vuoden 2002 lopussa. Kaupallisen radion voimistuessa, keskittyessä ja formatoituessa Yleisradion suhteellinen osuus radionkuuntelusta oli supistunut. Kun vuonna 1997 Yleisradion kuuntelijaosuus oli 67 prosenttia, viittä vuotta myöhemmin se oli 51 prosenttia. Näin Yleisradion ja kaupallisten radioiden kuuntelu saavutti tasapainon, joka on säilynyt myös 2000-luvulla. Radion kuuntelu on pirstaloitunut entistä useammalle kanavalle, mutta kuuntelijat ovat kanavauskollisia. He kuuntelevat päivittäin keskimäärin vain yhtä tai kahta kanavaa. Suomalaiset ovat edelleen radiokansaa. Radiota kuunnellaan keskimäärin kolme tuntia päivässä. Vuonna 2007 Yleisradion valtakunnanmusiikin korvaus vahvistettiin 10 euroksi minuutilta. Korvausrakenne perustuu vuorokauden kolmeen jaksoon prime-timeen, iltaan ja yöhön. Alue- ja paikallislähetysten korvaus on suhteutettu kunkin kuuluvuusalueen väestömäärään. Kaupallisten radioyhtiöiden Gramexille maksaman korvauksen määrä lasketaan käyttäen laskentakaavaa, jossa muuttujina ovat yhtiön liikevaihdon määrä ja suojattujen äänitteiden osuus ohjelma-ajasta. Kysymys radiosoiton vaikutuksesta levy- ja konserttilippujen myyntiin on hiertänyt Gramexin ja radioiden välisiä suhteita. Onko siitä haittaa vai hyötyä? Useissa välitystuomioissa sekä markkinaoikeuden tuomiossa on todettu, ettei radiosoiton voida osoittaa aiheuttaneen haittaa levy- tai konserttimyynnille. Paremminkin radiot ovat keskeinen markkinointikeino ja tulonlähde musiikkiteollisuudelle.

gramex 50 vuotta | 139

GRAMEXtaittoFINAL.indd 139

1.6.2017 20:34:00


Lietteen levyt. Tero Liete on kulkenut kuuntelijasukupolvensa mukana pitkän matkan Rockradiosta Radiomafian kautta Radio Suomeen.

Puntit tasan ja rauha maassa

Suomessa kaupallisen ja julkisen palvelun radion kuuntelu jakaantuu tasan. Puolet kuunteluminuuteista tulee Yleisradion kanaville, puolet kaupallisille radioille. Tasapainon löytymistä on edesauttanut liikenne- ja viestintäministeriön aktiivinen toimilupapolitiikka. Kaupallisten radioiden on annettu ketjuuntua ja siirtyä ulkomaisten toimijoiden haltuun. Näin kansainväliset formaattiradiot ovat tulleet osaksi suomalaista radiomaisemaa. Valtioneuvosto myönsi helmikuussa 2011 kymmenen väestöpeitoltaan käytännöllisesti katsoen valtakunnallista toimilupaa. Näiden lisäksi se myönsi kaksi suurimpien kaupunkien sekä 55 alueellista ja paikallista toimilupaa. Luvat ovat voimassa vuoteen 2019 saakka. Muissa pohjoismaissa kaupalliset radiot ovat pienemmässä roolissa. Ruotsissa kaupallisten radioiden kuunteluosuus jää alle

140 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 140

1.6.2017 20:34:01


30 prosentin ja Tanskassa ja Norjassa vähän päälle 30 prosentin. Yleisradio on puolestaan jatkanut vuonna 1990 luodulla kolmen peruskanavan rakenteella. Radio 1, Ylex ja Radio Suomi kattavat koko maan. Ruotsinkielinen Vega ja täysin ilman musiikkia oleva Yle Puhe kattavat suurimman osan maata. Ruotsinkielinen nuorisokanava Radio Extrem sekä pohjoisimmissa kunnissa kuuluva Sámi Radio ovat lähinnä alueellisiksi katsottavia verkkoja. Radio Suomen lähetykset jakaantuvat parhaaseen lähetysaikaan kahdeksikymmeneksi maakuntaradioksi. Tekijänoikeuskysymyksissä meno on tasoittunut erimielisyyksien raastamista kaupallisen radion alkuvuosista. Kiitoksena myönteisestä kehityksestä Gramex antoi kaupallisen radion edustajille Gramex-palkinnon vuonna 2012. ”Tämä palkinto on tunnustus Stefan Möllerin ja hänen johtamansa RadioMedian ohella kaikille suomalaisille yksityisille radioille näiden työstä, painottaen erityisesti kotimaisen musiikin merkittävää osuutta radioiden ohjelmistossa”, Hannu Marttila lausui palkintotilaisuudessa. Voisiko nätimmin sanoa, että rauha on maassa.

Huh hellettä. DJ Blade eli Pasi Piipponen tekee ohjelmaa kesähelteellä vuonna 1994 joensuulaisen Radio Rexin studiossa.

gramex 50 vuotta | 141

GRAMEXtaittoFINAL.indd 141

1.6.2017 20:34:02


142 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 142

1.6.2017 20:34:03


Tulevaisuus on verkossa

Suomessa radio toimii edelleen ula-taajuuksilla. Meillä ei ole siirrytty digitaalisiin radiolähetyksiin, mutta monikanavajakelu on yleistynyt. Yleisradion aloittaessa digitaalisen radion koelähetykset vuonna 1994 uskottiin, että radio lähetetään pian digitaalisesti television tapaan ja analogiset lähetintaajuudet voidaan ottaa muuhun käyttöön. Näin ei käynyt. Kaupallinen radio ei lähtenyt lainkaan mukaan digilähetyksiin ja Yleisradiokin lopetti lähetyksensä vuonna 2005. Internet näyttää vahvistuvan suomalaisen radion lähetysalustana, mutta kehityksessä on ollut mutkiakin. 2000-luvun alussa suomalaiset radiokanavat ja Gramex eivät onnistuneet sopimaan nettiradiokäytön korvauksista, jolloin ensin kaupalliset nettiradiot hiljenivät vuonna 2001 ja vuonna 2003 Yleisradiokin lopetti omat nettiradiolähetyksensä. Radio Helsinki oli ainoa musiikkia soittanut suomalaisradio, joka piti nettiradionsa toiminnassa koko ajan. Nettiradioiden umpisolmu alkoi selvitä keväällä 2007. New York Times kirjoitti Gramexin tehneen kansainvälisen musiikin nettijakelun korvauksia hallinnoivan lisensointisopimuksen yhdysvaltalaisen IFPI:n kanssa. Kuukausi tämän jälkeen myös isot suomalaiset radioasemat ilmoittivat päässeensä sopimukseen Gramexin kanssa ja aloittavansa nettiradiolähetykset uudestaan. Heinäkuussa 2009 Gramex sopi kaupallisten radioiden kanssa uudesta korvausmallista. Samanaikaisesta nettiradiolähetyksestä maksetaan 70 euroa viikossa. Suomessa tehtiin merkittävä avaus, kun lokakuussa 2014 avattiin internetiin radiosoitin radiot.fi, jonka kautta kaikki kaupalliset ja Ylen kanavat ovat kuultavissa verkossa ja mobiililaitteissa kautta Suomen.

Aamu Eedenissä. Aatamin ja Eevan aamusoittoa tekivät Kaisu-Leena Brunila (myöh. Piela) ja Pekka Saanakorpi.

gramex 50 vuotta | 143

GRAMEXtaittoFINAL.indd 143

1.6.2017 20:34:03


Musiikkiteollisuuden suuri murroskaan ei ole horjuttanut el채v채n musiikin asemaa. P채invastoin, suomalaiset t채hdet ovat kasvaneet vaatimattomilta tanssilavoilta stadionmittaan.

144 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 144

1.6.2017 20:34:05


Musiikki elää ja vahvistuu Mikko Mattlar

gramex 50 vuotta | 145

GRAMEXtaittoFINAL.indd 145

1.6.2017 20:34:06


146 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 146

1.6.2017 20:34:12


357 iltaa vuodessa töissä

Maaseudulla on tanssittu muusikoiden tahdittamana aikojen alusta, ja muusikot ovat säestäneet kaupunkien ravintoloissa istumistakin niin kauan kuin ravintoloita on ollut. 1800-luvun alkupuoliskolla helsinkiläinen porvaristo juhli Kaivohuoneella ja ravintola Kaisaniemessä tasokkaiden ulkomaisten orkesterien tahdittamana. Pitkin 1800-lukua Suomen suurissa kaupungeissa tanssittiin aikakauden muotitansseja, ja koska äänilevyjä ei vielä ollut, tansseihin tarvittiin soittajat. Mykkäelokuvien aikakaudella elävä musiikki soi myös elokuvissa, kunnes äänielokuva vei muusikoilta nämä työt 1920-luvun lopussa. Iloisella 1920-luvulla jazz soi kaupungeissa, perinteinen tanssimusiikki maaseudun lavoilla ja nurkkatansseissa. Maaseudulla musiikin hoitivat paikalliset soittajat, mutta ravintolamuusikot liikkuivat kiinnitysten perässä ympäri maata. Sopimukset tehtiin yleensä vähintään kuukaudeksi kerrallaan, joten myöhempien aikojen kiertolaiselämää ei vielä esiintynyt. Muutoin työ oli raskasta, sillä 1930-luvun ravintolamuusikolla oli vuodessa vain kahdeksan vapaapäivää. Muut 357 iltaa hän oli töissä. 1930-luvulla Dallapén kesäkiertueet toivat pääkaupungin suosikkiesiintyjät maalaisyleisönkin nähtäville. Dallapé lähti kiertämään maata ensi kertaa kesäkuussa 1931 varsin käytännöllisestä syystä: vakituiset soittopaikat Helsingissä joko sulkeutuivat tai ottivat kesäksi toisen orkesterin. Muusikoiden piti saada rahaa kesälläkin. Esimerkki tuli näyttelijöiltä, jotka olivat jo aikaisemmin lähteneet teatterien kesätauon ajaksi kesäkiertueille. Dallapé järjesti kiertueet omin nokkinensa ja otti taloudellisen riskin kontolleen. Orkesteri vuokrasi kiertuebussin ja esiintymispaikat, mutta jo ensimmäisenä kesänä kävi ilmi, että ratkaisu oli oikea. Salit olivat täynnä ja kiertueen talous nousi reilusti plussan puolelle. Samalla Dallapén maine kasvoi valtakunnalliseksi. Kiertämisen olosuhteet olivat kuitenkin kovat. Maan ainoat päällystetyt tiet ylsivät 30 kilometrin päähän Helsingistä, ja täyteen pakattu keikkabussi kulki hiekkateillä nopeimmillaan viittäkymmentä kilometriä tunnissa.

Tansseihin menossa. Tanssilavojen kulta-aika 1950-luvulla on jäänyt osaksi kansallista kulttuurihistoriaamme.

gramex 50 vuotta | 147

GRAMEXtaittoFINAL.indd 147

1.6.2017 20:34:12


148 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 148

1.6.2017 20:34:19


Tanssilavat valtaavat Suomen

1930-luku oli soittajille hyvää aikaa, mutta monen muusikon soitto loppui hetkellisesti tai päättyi kokonaan sotaan. Sodan aikana elävää musiikkia kuultiin rintamalla viihdytyskiertueilla ja muualla maassa luvattomissa tansseissa. Sodanaikaista tanssikieltoa lievennettiin 1944, jolloin iltamien yhteydessä annettiin lupa puolentoista tunnin tanssiosuudelle. Vuonna 1948 tanssikielto kumottiin kokonaan, ja myös anniskeluravintolat saivat vihdoin aloittaa tanssien järjestämisen. Seurauksena oli ennennäkemätön innostus tanssimusiikkiin ja paritanssiin sekä ravintoloissa että työväen- ja seurantalojen iltamissa. Harvat valtakunnalliset kuuluisuudet kuten Henry Theel ja Olavi Virta saivat kiertää maata pari sataa päivää vuodessa, samoin maaseudun iltamien suosikkiartistit Reino Helismaa, Esa Pakarinen ja Tapio Rautavaara. Jazz alkoi saavuttaa kaupunkilaisnuorison keskuudessa jalansijaa samoihin aikoihin. 1950-luvun alussa oli jo mahdollista järjestää valtakunnallisia jazzorkesterikilpailuja, joihin tuli osanottajia maakuntakeskuksistakin. Varhainen jazzkonserttitoiminta kärsi kuitenkin musiikkityylin huonosta maineesta, sillä läheskään joka paikkaan Suomessa ei päässyt esittämään mustien amerikkalaisten kehittämää musiikkia oli soitanto sitten miten korkealaatuista hyvänsä. Varhaiset jazzpromoottorit kuten Paavo Einiö olivat todellisissa ongelmissa, sillä konsertteja jouduttiin järjestämään saleissa, jotka jättivät koon tai akustiikan osalta toivomisen varaa. Vähitellen asenteet kuitenkin pehmenivät ja jazz päästettiin laadukkaampiinkin konserttisaleihin. Tietyssä mielessä viisikymmentäluku oli suomalaisen jazzmuusikon kulta-aikaa, sillä ajan parhaat tanssiorkesterit olivat usein päteviä jazzorkestereita ja ne soittivat tanssikeikkojensa ensimmäisen tunnin jazzia. Esiintymistilaisuuksia oli paljon ja muusikon palkka sen aikaisilla mittareilla vähintään kelvollinen, joten keikkamuusikko eli soittamisella melko hyvin. Lisäksi jazzista pitänyt muusikko sai soittaa merkittävän osan illasta omaa suosikkimusiikkiaan. Esimerkiksi Loviisan seudun orkes-

Sodanjälkeisen Suomen suosikki. Henry Theel kuului 1940-luvun lopun ja 1950luvun tunnetuimpiin solisteihin.

gramex 50 vuotta | 149

GRAMEXtaittoFINAL.indd 149

1.6.2017 20:34:19


150 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 150

1.6.2017 20:34:22


tereissa 1950-luvulla soittanut saksofonisti Pentti Lasanen asui jo nuorena omillaan ja omisti autonkin, kiitos ammattimaisen tanssimuusikon työn ja soittopalkkioiden. Laulaja Kai Lindin mukaan Suomessa oli 1950–1960-lukujen vaihteessa hirveästi tanssipaikkoja, mutta melko vähän laulajia ja soittajia. Harvoille osaajille oli runsaasti töitä, mutta tanssimuusikon ammatti ei ollut yhteiskunnallisesti arvostettu eikä yleisö välttämättä arvostanut musiikillisia hienouksia. ”Ennen tanssilavoille tultiin ryyppäämään, iskemään naisia ja monasti myös tappelemaan”, Lind on muistellut aktiiviaikojaan. Esteettiset musiikkikokemukset uhkasivat jäädä muiden aktiviteettien varjoon. Harva tanssimuusikko ajattelikaan musiikkia elämäntyönä. Yleisempää oli keikkailla nuorena opiskelujen tai päivätyön ohessa ja lopettaa, kun soittaminen kävi liian raskaaksi perheen perustamisen tai päivätöiden takia.

Pareittain parketilla. Nuoret tutustuivat toisiinsa tansseissa, joten niissä soittaville muusikoille riitti töitä.

Suuret setelit. Four Catsin riveissä laulaneet Kai Lind (vas.) ja Pentti Lasanen (oik.) olivat nuoruudessaan täystyöllistettyjä tanssimuusikoita.

gramex 50 vuotta | 151

GRAMEXtaittoFINAL.indd 151

1.6.2017 20:34:25


152 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 152

1.6.2017 20:34:32


Illallisen jälkeen tanssia. Hilkka Kotamäki esiintyy orkestereineen Kalastajatorpan pyöreässä salissa Helsingissä 1970.

gramex 50 vuotta | 153

GRAMEXtaittoFINAL.indd 153

1.6.2017 20:34:38


154 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 154

1.6.2017 20:34:46


Ilkka Lipsasen eli Dannyn muistikuvan mukaan 1960-luvun alkupuoliskon Suomessa oli peräti kolme tuhatta huvijärjestäjää. Tanssihaluista nuorisoa oli paljon, eikä rakennemuutos ollut vielä tyhjentänyt maaseutua. Tanssitilaisuuksia oli ympäri maata, ja joka maakunnassa oli omat paikalliset suosikkinsa. Monet heistä yrittivät levyttämään ja sitä kautta valtakunnallisesti tunnetuiksi laulajiksi, mutta vain harva onnistui tässä tavoitteessa. Esimerkiksi Fazerin Uusia tyttöjä – tuttuja iskelmiä ja Uusia poikia – tuttuja iskelmiä -kokoelma-ep:t esittelivät 1950-luvun lopussa vielä tuntemattomia solisteja, jotka pyrkivät kotiseuduiltaan suurempiin ympyröihin. EP:llä esiintyminen jäi monien kohdalla uran ainoaksi levytykseksi, mutta esimerkiksi Eino Grönistä tuli onnistuneen ensilevytyksen myötä tunnettu muuallakin kuin kotikulmillaan Porissa. Kun rautalanka ja beatmusiikki tulivat muotiin 1960-luvun alkupuoliskolla, tanssilavat elivät vielä kultakauttaan. Kitarabändit saivat esiintymistilaisuuksia lavoilta tangolaulajien lomasta, mutta vastakkainasetteluilta ja konflikteilta oli vaikea välttyä. Rautalankamuusikoiden uhkailut ja joessa uittamiset Pohjanmaan lavoilla ovat osa suomalaisen musiikin folklorea, mutta tarinoilla lienee totuuspohjaa. Varhaisia kitarabändejä ymmärrettiin paremmin kotikaupunkiensa nuorisotiloissa, joihin valikoitui heidän esittämästään musiikista kiinnostunut yleisö. Kun tämä yleisö sitten varttui, syntyivät ensimmäiset popmusiikille pyhitetyt anniskelupaikat kuten Helsingin Natsa. 1960-luvun loppupuoliskon parhaat suomalaiset popbändit lähtivät myös maailmalle eli lähinnä Ruotsiin ja Norjaan, rohkeimmat jopa itäblokin maihin. Itä-Euroopasta tuli vaihtokauppana muusikoita Suomeen. Elävä ravintolamusiikki oli vielä 1960-luvun alussa suomalaisten soitta-

Poppari ja liikemies. Danny pyöritti omaa D-tuotanto-ohjelmatoimistoa, jonka leivissä oli 1970-luvun alussa myös laulava missi Pirjo Laitila (vas.).

Tangon taikaa. Eino Grön profiloitui 1960-luvun kuluessa erityisesti tangofanien suosikiksi.

gramex 50 vuotta | 155

GRAMEXtaittoFINAL.indd 155

1.6.2017 20:34:49


156 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 156

1.6.2017 20:34:57


jien hallussa, mutta vuosikymmenen puolenvälin tienoilla suomalaisia halvemmat italialaiset orkesterit tulivat kilpailemaan kotimaisten kanssa. Vähän myöhemmin saapuivat vielä italialaisiakin edullisemmat itäeurooppalaiset soittajat. Nämä muusikot saattoivat olla kotimaassaan todellisia huippuja, sillä esimerkiksi jugoslavialaisen rock’n’rollin arvostettu pioneeri Milan ”Mile” Lojpur vietti 1960-luvulla Suomessa puoli vuotta soittamassa ravintolabändissä kitaraa.

Showkiertueet käynnistyvät

Kuusikymmentäluvun loppu toi Suomeen showkiertueet, joiden pioneerina toimi Danny. Dannyn ensimmäinen kesäshow kiersi maata vuonna 1966, ja hänen esimerkkinsä innoittamina monet muutkin suosikkilaulajat pyörittivät omaa kesäshowtaan. Danny Showt pysyivät kuitenkin suosituimpina, sillä artistin omien laskujen mukaan hänen shownsa näki viidentoista vuoden aikana 2,5 miljoonaa ihmistä. Oman generaattorin turvin show saattoi esiintyä missä vain, ja niin se myös teki. Danny joukkoineen kiersi Suomen suuria ja pienempiä tanssipaikkoja aivan kuin Dallapé aikaisemmin. Ensimmäiset popbändit ehtivät vielä kiertää suomalaisia tanssipaikkoja koko maan pituudelta ja leveydeltä. Kun maaseudun väki muutti kaupunkeihin, kaikille lavoille ei riittänyt enää asiakkaita. Keskioluen vapautuminen vuonna 1969 vauhditti kehitystä: ”Nuoriso ei enää käy yleisissä tansseissa. Keskiolut houkuttelee tanssijat diskoihin”, Helsingin Sanomat kiteytti muutoksen marraskuussa 1970. Lehti uutisoi tuolloin Lappeenrannan VPK:n talousvaikeuksista. Suurella rahalla vuonna 1967 rakennettu VPK-talo ei enää vetänyt yleisöä. Pudotuspeli karsi pienempiä lavoja, mutta Dannyn kaltaisille tähdille riitti vielä 1970-luvun ajan suurempia tanssipaikkoja esiintymisareenoiksi. Osa muusikoista siirtyi kuitenkin yleisön perässä ravintoloihin, jotka eivät työllistäneet pelkästään tiskijukkia ja ulkomaisia ravintolabändejä, vaan myös suomalaisia solisteja ja muusikoita. 1950- ja 1960-luvuilla ravintolat eivät

Show jatkuu. Dannyn kesäshowt olivat vuoden kohokohtia pienemmillä paikkakunnilla.

gramex 50 vuotta | 157

GRAMEXtaittoFINAL.indd 157

1.6.2017 20:34:57


158 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 158

1.6.2017 20:35:02


Serenadi mestarille. Toivo Kärki täytti 60 vuotta 1975, ja merkkipäivää juhlittiin konsertin merkeissä.

gramex 50 vuotta | 159

GRAMEXtaittoFINAL.indd 159

1.6.2017 20:35:07


olleet maan ykkössuosikeille sopivia estradeja, mutta tilanne oli muuttumassa. ”Toivo Kärki oli sitä mieltä, että ravintolaan ei pidä mennä laulamaan – joka ravintolaan menee, hän sinne myös jää. Kärki ei pystynyt näkemään sitä, että maailma on muuttumassa”, Kai Hyttinen on muistellut siirtymistään ravintolasolistiksi 1970luvun alussa. Esimerkiksi Hyttinen ja toinen hämeenlinnalaislaulaja Matti Siitonen eli Fredi esiintyivät ravintoloissa, mutta siitä huolimatta he pysyivät iskelmälaulajien kirkkaimmassa kärjessä myös levymyynnissä. Keski-Suomessa Äänekoskella kasvanut Seppo Närhi aloitti ravintolamuusikon uransa 1970-luvun alussa ja kertoi, että ravintolassa soittaminen vaikutti tuolloin täysin mahdolliselta uravaihtoehdolta. Töitä oli joka ilta ja elinkustannukset olemattomat. Kun majoitus ja ateriat tulivat työsuhde-etuina, koko palkka jäi elämiseen. Levytähtien lisäksi ravintolat elättivät suuren joukon rivimuusikkoja ja solisteja, jotka olivat tuttuja ainoastaan ravin-

160 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 160

1.6.2017 20:35:08


tolayleisölle. Helsingin pienempien tanssiravintoloiden vakiokasvoihin kuului esimerkiksi Leila Sjöström, joka oli tehnyt ainoat levynsä vuonna 1956, mutta johti omaa ravintolatrioaan pitkälle 1980-luvun puolelle. Inga Sulin on muistellut lämmöllä ravintolassa laulamista 1970-luvulla, koska suuri osa illasta kului ruokailun taustamusiikkia soittaessa ja tämä musiikki saattoi olla paljon vaihtelevampaa kuin tanssilavoille sopiva materiaali. Ravintoloissa saattoi esittää evergreenejä, rauhallista jazzia ja bossanovaa siinä missä tanssilavoilla säestettiin tanssia eli soitettiin vain paritanssiin sopivaa musiikkia. Ravintoloista löytyi yleisö myös laulajille, joita kiinnosti estraditaide. Iskelmälaulajista esimerkiksi Marion Rung, Marjatta Leppänen, Lasse Mårtenson ja Tuulikki Eloranta siirtyivät osittain tai kokonaan juonellisten ravintolaohjelmien tekijöiksi. Helsinkiläislaulajien showt alkoivat yleensä pääkaupungista, jonka jälkeen he lähtivät esittämään samaa ohjelmaa maakuntakeskusten laaturavintoloihin ja hotellien yökerhoihin. Finn-

Lavoilla ja listoilla. Kai Hyttinen (vas.) ja Fredi (ylh.) olivat 1970luvulla kysyttyjä laulajia sekä ravintolayleisön että levynostajien keskuudessa.

gramex 50 vuotta | 161

GRAMEXtaittoFINAL.indd 161

1.6.2017 20:35:08


162 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 162

1.6.2017 20:35:17


jet-autolautan valmistumisen myötä vuonna 1977 alkoivat myös laivakeikat, jotka pelastivat monen solistin talouden varsinkin 1990-luvun alun laman aikaan. Seitsemänkymmentäluvun lopussa pienemmät ravintolat kuitenkin luopuivat elävästä musiikista tai ryhtyivät karsimaan esiintyjäbudjettiaan, mikä johti ravintolakokoonpanojen pienenemiseen. Yhä useammissa ravintoloissa alkoi soittaa trio, ja tarvittaessa tanssit sai tahditettua kosketinsoittajan ja rumpalin muodostaman duonkin voimin.

Estradi on teidän. Juonelliset ravintolashowt antoivat tilaisuuden laulamisen ja näyttelemisen yhdistämiseen. Marjatta Leppänen ja Lasse Mårtenson kuuluivat alan pioneereihin Suomessa.

gramex 50 vuotta | 163

GRAMEXtaittoFINAL.indd 163

1.6.2017 20:35:20


Rock siirtyy festivaaleille Kesäfestivaaleista tuli tärkeä keikkapaikka rockyhtyeille 1970luvun alussa. Ensimmäiset popfestivaaleiksi kutsutut tapahtumat järjestettiin Suomessa vuonna 1969, mutta kesän 1970 Ruisrockin myötä alkoi todellinen rockfestivaalien aika. Ensimmäinen Ruisrock sai ennennäkemättömän määrän julkisuutta, sillä muun muassa Helsingin Sanomien kulttuuriosastolla kirjoitettiin festivaalin yhteydessä suomalaisesta rockmusiikista ensimmäistä kertaa näyttävästi.

164 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 164

1.6.2017 20:35:24


Festareita alkoi pian olla ympäri maata, ja parhaiten menestyi Ruisrockin lisäksi muun muassa Joensuun Ilosaarirock, josta tuli pysyvä osa suomalaista festarikesää. Vantaalla Keimolassa vuosina 1972 ja 1973 pidetyt rockfestivaalit sen sijaan epäonnistuivat täysin, eikä moottoriradalla järjestetystä rocktapahtumasta tullut kahta kesää pidempää perinnettä. Festarit nousivat rinnan suomalaisen rockin tason kanssa. Maassa oli ensimmäistä kertaa Wigwamin ja Tasavallan Presidentin tapaisia laadukkaita rockbändejä, joiden musiikki toimi festarien miljöössä ja niiden yleisölle. Useimmilla alkuvuosien

Edistyksen huumaa. Tasavallan Presidentin progressiivinen rock toimi erinomaisesti rockfestivaaleilla.

gramex 50 vuotta | 165

GRAMEXtaittoFINAL.indd 165

1.6.2017 20:35:27


166 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 166

1.6.2017 20:35:27


festareilla oli toki päätähtinä ulkomaalaisia artisteja, mutta monipäiväisten tapahtumien ohjelmasta löytyi aina tilaa myös kotimaisille bändeille. Kovaäänisessä rockissa oli monenlaista uutuudenviehätystä, sillä äänentoistolaitteiden nopean kehityksen myötä rockia saattoi vihdoin soittaa myös suuriin ulkoilmatapahtumiin riittävällä äänenvoimakkuudella. 1960-luvun lopun suosikkibändi Topmost joutui vielä kiertämään Suomen kesässä pienillä laitteilla ja alkeellisissa puitteissa, mutta jo muutaman vuoden päästä Kalevalan kitaristi Albert Järvinen saattoi avata Ruisrock-päivän ohjelman soittamalla niin lujaa, että lahkeet lepattivat. 1970-luvulla rockbändit joutuivat kuitenkin ahtaalle elävän musiikin tilaisuuksien vähentyessä. Festarit työllistivät kesäaikaan, mutta talviseen Suomeen kaivattiin lisää keikkapaikkoja. Tanssilavojen määrä supistui vuosikymmenen aikana kolmannekseen, ja vähille lavoille pääsivät enää kuuluisimmat bändit. Hurriganesin ja Ronski Gangin kaltaiset jytärokkarit esiintyivät lavoilla kuten ennenkin, mutta progressiivisempi rock ei sopinut tanssittavaksi, ja muun tyyliset esiintymispaikat olivat harvassa. Ylipäätään sellainen suomalainen rockmusiikki, jonka sanoitukset oli tehty kuunneltaviksi ja ajateltaviksi, ei ollut omimmillaan tanssipaikoissa. Vuosikymmenen lopulla ilmaantunut punkrock taas oli niihin aivan liian meluisaa ja arveluttavaa. Rockklubeja alkoi syntyä ensimmäisten Elävän musiikin yhdistysten myötä vuonna 1978. Monesti keikkapaikkojen syntyminen tosin vaati musiikkiväen omatoimisuutta – tällä tavoin perustettiin esimerkiksi Helsingin Lepakko ja Kill City – mutta myös opiskelijajärjestöjen vetämät paikat olivat tärkeitä. Helsingissä Tavastia ja Botta järjestivät viikossa useita keikkoja diskoiltojen rinnalla. Maakuntakaupungeissa Tampereen yo-talo, Jyväskylän Ilokivi ja muut ylioppilastoiminnan keskukset järjestivät virkistystoimintaa ja työllistivät siinä samalla muusikoita. Elävän musiikin liike piristi myös festaritoimintaa ympäri maata. Entistä pienemmillä paikkakunnilla järjestettiin paikallisten rockbändien katselmuksia, jotka tarjosivat aloitteleville muusikoille tärkeitä esiintymismahdollisuuksia. Vuonna 1979 aloittaneella Seinäjoen Provinssirockilla oli jo nimessään näkökulma, joka lupasi tuoda esiin nimenomaan maakuntien bändejä.

Get On! Hurriganes oli suosituimpia keikkabändejä 1970-luvun Suomessa.

gramex 50 vuotta | 167

GRAMEXtaittoFINAL.indd 167

1.6.2017 20:35:27


168 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 168

1.6.2017 20:35:34


Vakavaa musiikkia. Wigwamin sanomaa kuunneltiin opiskelijaklubeilla ja festareilla.

gramex 50 vuotta | 169

GRAMEXtaittoFINAL.indd 169

1.6.2017 20:35:39


Elmu-aktiivit rakensivat vastakkainasettelua diskokulttuurin ja elävän musiikin välille väittämällä, että diskot tappavat elävän musiikin, vaikka myös niissä nähtiin live-esiintyjiä säännöllisesti. Diskoissa esiintyneet artistit eivät kuitenkaan tulleet rockympyröistä, vaan esittivät samantyylistä siistiä poppia ja funkia, joka diskoissa soi levyiltäkin. Pääkaupunkiseudun diskoja kiersivät 1980-luvun alussa seudun harvat funk- ja discobändit. Jopa progekitaristi Jukka Tolosesta tuli diskoihin kelpaava esiintyjä, kun hän ryhtyi soittamaan reggaeta. Useampi helsinkiläisdisko järjesti säännöllisesti iltoja, joissa esiintyivät maan suosituimmat kantribändit. Kantri olikin harvinaisen laajalle levittäytynyt musiikkigenre 1980-luvun Suomessa. Sen esittäjät olivat yhtä lailla tervetulleita diskoihin, rockklubeille kuin festivaaleillekin. Omia kantritapahtumia järjestettiin muun muassa Karjaalla ja Helsingin jäähallissa. Järvenpään Puistobluesin aloitettua vuonna 1978 myös bluesin ystäville oli oma festivaalinsa. Kansanmusiikki-ihmisillä oli ollut Kaustisen kansanmusiikkifestivaalinsa jo 1960-luvun lopusta lähtien. Elmu-aktiivien sanoma sai ymmärrystä, ja diskokulttuuri

170 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 170

1.6.2017 20:35:40


alettiin nähdä uhkana elävälle musiikille. Muusikkojen yhteisjärjestö ry. lähti joulukuussa 1983 kampanjoimaan suomalaisten muusikoiden työn puolesta. ”Oikeissa tansseissa on orkesteri” -kampanjan mainoksia julkaistiin muun muassa Helsingin Sanomien ravintolailmoitusten seassa. Mainoskasvoina toimivat suosikkilaulajat ja -muusikot Henry Theelistä Reijo Taipaleeseen ja Pave Maijaseen. Tiskijukkapuolella kampanjointi kirvoitti kritiikkiä, joka kohdistui muun muassa keskimääräisen ravintolamuusikon eläväisyyden asteeseen. ”Me suosimme elävää musiikkia” -lupauksesta tuli kuitenkin joidenkin tanssiravintoloiden mainoslause. Elävän musiikin asema helpottui kahdeksankymmentäluvulla, kiitos kampanjoinnin ja etenkin taloudellisen nousukauden. Ihmisillä oli rahaa, joten muusikot saivat säestää heidän ravintolailtojaan ja yritysjuhliaan. Myös Elävän musiikin yhdistysten toiminta oli aktiivista. Helsingissä Elmu aloitti jo vuonna 1978 Kaivopuiston kansanjuhlat, ja vuosikymmen myöhemmin Turussa käynnistynyt Down By The Laituri -kaupunkifestivaali toimi esimerkkinä muille Suomen kaupunkifestivaaleille.

Erilainen Suomi-kuva. Hanoi Rocks valloitti maailmaa musalla, maskaralla ja asenteella.

gramex 50 vuotta | 171

GRAMEXtaittoFINAL.indd 171

1.6.2017 20:35:40


172 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 172

1.6.2017 20:35:48


Vaikka luonnonläheisissä maisemissa järjestetyt perinteiset festarit pitivät pintansa, rock alkoi soida enenevissä määrin myös kaupunkien keskustojen ulkoilmatapahtumissa. Tampere sai Tammerfestin ja Puna-armeijan kuorolla terästetty Leningrad Cowboys veti Helsingin Senaatintorille peräti 50 000 kuuntelijaa. Elävän musiikin esittämiseen syntyi myös uudenlaisia areenoita, kun kaupungit ja kunnat ryhtyivät rakentamaan nousukauden huumassa omia konserttitalojaan. Niistä tuli tärkeä esityspaikka sellaiselle musiikille, joka ei ollut riittävän rockia klubeille eikä tarpeeksi tanssittavaa ravintoloihin. Konserttitalot tarjosivat myös monille iskelmälaulajille mahdollisuuden esittää erilaista materiaalia kuin tanssipaikoissa. Esimerkiksi Seija Simola turhautui tanssiravintoloissa laulaessaan siihen, ettei tanssiva yleisö kuunnellut kappaleiden sanoja, joissa hänen kohdallaan oli usein syvempää sisältöä. Lyriikkakeskeisen musiikin asema paranikin merkittävästi konserttitalojen myötä. Gramex-lehden vuonna 1995 haastattelema Katri Helena kertoi aloittaneensa konserttiesiintymiset vuonna 1976, mutta joutuneensa aluksi esiintymään koulujen juhlasaleissa. Vähitellen parantunut konserttisalitilanne mahdollisti säännöllisemmät viihdekonsertit. ”Tanssipaikoilla on selkeä vaatimus: olipa musiikki mitä tahansa, sen on oltava tanssittavaa. Usein mietimme orkesterin kanssa, miten saisimme tuotua uusia kappaleita ohjelmistoon. Konserteissa on helpompi ottaa uutta materiaalia mukaan kuin tanssipaikoissa”, Katri-Helena kertoi ja kehui työtään mielekkääksi ja vaihtelevaksi, koska talvella saattoi kiertää konserttisaleja ja kesällä tanssilavoja. Nykyään artistien on jo luontevaa lähteä koko maan kattavalle juhlakiertueelle konserttitaloihin, kuten esimerkiksi Marion Rung ja Pepe Willberg ovat viime vuosina tehneet. Myös yhä useampi rock-klubeilta ponnistanut esiintyjä on laajantanut työkenttäänsä konserttisaleihin.

Tärkeää sisältöä. Seija Simola olisi halunnut esiintyä intiimeissä keikkapaikoissa, joissa yleisö keskittyisi kuuntelemaan laulujen sanoja.

gramex 50 vuotta | 173

GRAMEXtaittoFINAL.indd 173

1.6.2017 20:35:49


174 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 174

1.6.2017 20:35:54


Gramex tukee myös elävää musiikkia

Gramexin yhteys suomalaisen elävän musiikin tukemiseen on ollut Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus ESEK. Gramexin sääntöihin tehtiin vuoden 1976 vuosikokouksessa muutos, jonka mukaan yhdistyksen tarkoituksena on edistää myös kotimaisen esittävän säveltaiteen ja äänitetuotannon kehittämisen yleisiä edellytyksiä. ESEK perustettiin Gramexin yhteyteen erilliseksi toimintayksiköksi vuonna 1981, mutta keskuksen varsinainen toiminta alkoi vuoden 1984 alusta. ESEK perustettiin tukemaan paitsi äänitteiden tuotantoa, myös elävän musiikin esitystilanteita kuten konsertteja ja kiertueita. Tärkeänä ohjenuora oli, ettei tuen myöntämisessä tunneta genrerajoja. Vuonna 1984 ESEKin toiminnan periaatteeksi määriteltiin, että ”edistämistoiminnassa ei ole musiikkipoliittisia rajanvetoja, vaan tukea kohdistetaan tarpeen ja käytettävissä olevien varojen mukaan tarkoituksenmukaisesti kaikkiin musiikin lajeihin ja tyylisuuntiin.” Ensimmäisenä täysipainoisena toimintavuonnaan 1984 keskus jakoi äänitetuotantotukea 600 000 markkaa ja tuki esiintymistilaisuuksia 400 000 markalla. Summat kasvoivat 1980luvulla, ja vuonna 1991 tukipotti oli jo yli 19 miljoonaa markkaa. Äänite- ja esitystukihakemuksia tuli reilu tuhat, ja yli puolet sai tukea. ”Vaikka ESEK toimii äänitepainotteisesti, on itsestään selvää, että elävän musiikin tuki halutaan pitää mahdollisimman suurena. Se on tietenkin lähinnä taiteilijoiden pyrkimys, mutta sopii myös tuottajille. Vain harva taiteilija esiintyy yksinomaan levyllä. Yleensä katsotaan, että elävä esitys tukee levymyyntiä”, Muusikkojen liiton puheenjohtaja Raimo Vikström kirjoitti Gramex-lehdessä 2/1994. Gramex oli tuolloin ESEKin merkittävin ja säännöllisin rahoittaja, sillä valtion tuki oli vuodesta 1995 eteenpäin muuttumassa harkinnanvaraiseksi. ESEKin tuki jakautui vuonna 1994 suunnilleen puoliksi kevyen ja vakavan musiikin kesken. Elävän musiikin tuki helpotti lähinnä ulkomaille suuntautuvia esiintymismatkoja sekä tappioiden peittämistä. ESEK oli 1990-luvun alussa ainutlaatuinen järjestelmä, sillä vastaavaa systeemiä ei löytynyt muualta maailmasta. Keskuksen

Mamma betalar. Leena Hirvonen ehti johtaa ESEKiä 30 vuoden ajan ja jakaa rahaa kotimaiselle taiteelle noin 50 miljoonaa euroa.

gramex 50 vuotta | 175

GRAMEXtaittoFINAL.indd 175

1.6.2017 20:35:54


176 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 176

1.6.2017 20:35:56


myöntämä tuki toi kotimaisille artisteille etua ulkomaiden keikkamarkkinoilla, oli kyse sitten valtavirrasta tai marginaalista. ”Olemme saaneet ESEKiltä merkittävää kiertuetukea ulkomaankiertueillemme. Keikkailu ulkomailla on tappiollista puuhaa ennen kuin nimi tulee tutuksi”, rhythm & bluesbändi Honey B & The T-Bonesin kitaristi Esa Kuloniemi kertoi tuen tärkeydestä yhtyeelleen Gramex-lehdessä 2/1990. ”Tuki on avannut meille ovia moneen maahan ja lisännyt uskottavuuttamme ulkomailla. Jokaiselle kiertueelle emme ole tukea hakeneet, ainoastaan uusiin maihin tai pitempiin matkoihin, kuten Kanadaan”, hän jatkoi. Suomalaisen musiikin kansainvälistyminen onkin kiitoksen velkaa ESEKin tukijärjestelmälle. Siinä missä 1960-luvun kitarabändit kävivät ulkomailla lähinnä hämäräperäisten managerien järjestämillä keikoilla, 1990-luvun suomalaisartistit kiersivät maailmaa jo ammattimaisemmissa puitteissa. Kun yksittäisen keikan tai kiertueen matkakulujen kattamiseen sai ESEKin myönteisen tukipäätöksen, kynnys ulkomaille oli jo reilusti matalampi. Vuoden 2013 alusta ESEK yhdistyi Teoston alaisen Luovan Säveltaiteen Edistämissäätiön eli LUSESin kanssa. ”Hyvin iso osa ESEKille ja LUSESille tulevista hakemuksista on sellaisia, jotka on lähetetty molemmille. Kun toiminnat yhdistetään, hakijan ei tarvitse tehdä kuin yksi hakemus”, ESEKin johtaja Leena Hirvonen kertoi yhdistymisen eduista Gramexpress-lehdessä 3/2012. Musiikin edistämissäätiön eli MESin peruspääomaksi tuli miljoona euroa, josta puolet luovutti Teosto ja puolet Gramex. Säätiön tarkoitukseksi on määritelty kotimaisen monimuotoisen musiikin edistäminen ja tukeminen, mikä pitää sisällään musiikin tekemisen, kustantamisen ja tuottamisen lisäksi sen esittämisen tukemisen. Säätiötä luotsaa tällä hetkellä Hannu Saha.

Ysäri-Kaija. Kaija Koon suosion ensimmäinen aalto osui 1990-luvulle.

gramex 50 vuotta | 177

GRAMEXtaittoFINAL.indd 177

1.6.2017 20:35:57


178 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 178

1.6.2017 20:35:58


Live-Suomi kasvoi stadionmittaan

Elävän musiikin skaala tämän hetken Suomessa on niin laaja, ettei kovinkaan musadiggari pysty seuraamaan siitä kuin murto-osaa. Monet kansainväliset huiput liittävät kiertueohjelmaansa myös Suomen. Tähtiluokan artistien ohella keikkapaikoilla esiintyy joka päivä ja ilta kaikenkokoisia ja -tyylisiä kokoonpanoja eri-ikäisille. Suomen lyhyt kesä tarjoaa festivaalin lähes jokaisena viikonloppuna. Alkuperäisen Woodstock-hengen vaalijat voivat toki nurista, ettei suurimmilla festivaaleilla ole enää jäljellä edes rippeitä hippiaikojen rockin, rauhan ja rakkauden liitosta, mutta he unohtavat helposti, että toiminnan jatkuminen edellyttää taloudellista turvallisuushakuisuutta. Provinssirockin taustaorganisaatio Kemu ry teki 1990-luvun alussa konkurssin, ja Ruisrockin pitkään historiaankin mahtuu useita ajanjaksoja, jolloin koko festivaalin toiminta on ollut vaakalaudalla. Omaan keikkavuoteeni 2016 mahtui normaalien klubi- ja festarikeikkojen lisäksi esimerkiksi 50-vuotisjuhlavuottaan viettäneen Marion Rungin ravintolashow Kalastajatorpan pyöreässä salissa sekä Back To The Sixties -yhdistyksen rautalankakonsertti, jossa Antero Jakoilan luotsaama rautalankabändi soitti rautalanka-ajan klassikkobiisit. Toimittaja Markku Veijalainen kertoi kappaleiden välissä musiikkityylin historiasta, joten konsertti tarjosi paitsi elävää musiikkia, myös yleissivistävän luennon rautalanka-ajasta. Edistyksellisimmät artistit ovat siirtäneet elävän musiikin myös internetmaailmaan. Keikkataltiointeja ilmestyy YouTubeen, ja Anssi Kela soitti taannoin keikan suorana lähetyksenä Facebookin live-tilassa. Suosituimpiin kotimaisiin elektronisen musiikin tekijöihin kuuluva Jori Hulkkonen on myös kokeillut Facebook-livestreamin lähetystä keikoiltaan. Esityskorvausten keräämiselle ja jakamiselle teknologian kehitys asettaa jälleen haasteita, mutta koska tähänastisetkin kysymykset on ratkaistu, samaa voinee toivoa nytkin. Ainakin artistit tuntuvat selviävän. Dingon jäähallikonsertit olivat 1980-luvulla ennen kokematon ilmiö ja seuraavalla vuosi-

Live on Facebook. Anssi Kela kokeili kokonaisen keikan lähettämistä suorana sosiaalisessa mediassa.

gramex 50 vuotta | 179

GRAMEXtaittoFINAL.indd 179

1.6.2017 20:35:59


180 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 180

1.6.2017 20:36:00


Ei koskaan elävänä. Leevi & The Leavings -yhtye toimi ainoastaan studiossa.

gramex 50 vuotta | 181

GRAMEXtaittoFINAL.indd 181

1.6.2017 20:36:01


182 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 182

1.6.2017 20:36:03


kymmenellä Mestarit Areenalla -jäähallikiertuetta pidettiin suuruudenhulluna ideana. Viime vuosina Cheek, Jari Sillanpää ja Antti Tuisku ovat vetäneet keikoilleen vieläkin suurempia yleisöjä. Enää Olympiastadionin täyttämiseen ei tarvita maailmantähtiä, vaan suosituimmat suomalaisartistit pystyvät samaan. Suomalaisen musiikin nousu stadion- ja jäähalliluokkaan on viime vuosien yllättävimpiä, mutta positiivisimpia ilmiöitä. Levymyynnin kuihtuminen varjostaa musiikkialan tulevaisuudennäkymiä. Osa alan murroksesta sataa kuitenkin elävän musiikin ystävien laariin. Koska suosituimmatkin artistit tarvitsevat keikkapalkkioitaan, heidän täytyy pysyä tien päällä kiertämässä maata ja esiintymässä faneilleen. Viimeinen kotimainen suosikkiartisti, joka saavutti suosionsa pelkällä levymyynnillä, taisi olla Leevi & The Leavings. Bändin nokkamies Gösta Sundqvist sanoi eläessään, että yhtye vetäisi Olympiastadionin täyteen, jos se pyörtäisi päätöksensä ja esittäisi kerrankin hittinsä livenä. Näin ei tapahtunut, mutta on helppo uskoa, että he olisivat pystyneet siihen. Enää stadionin täyttämiseen ei kuitenkaan tarvita 20 vuotta keikkailematta ollutta suursuosikkia, vaan se onnistuu myös säännöllisesti esiintyviltä kirkkaimmilta suomalaistähdiltä.

Idolsista areenoille. Antti Tuisku on noussut stadionluokan artistiksi Suomessa.

gramex 50 vuotta | 183

GRAMEXtaittoFINAL.indd 183

1.6.2017 20:36:05


Ammatti nimeltä tiskijukka syntyi samoihin aikoihin kuin Gramex, 50 vuotta sitten. Gramex-korvausten piiriin ravintoloissa ja diskoissa soiva dj-musiikki tuli 1990-luvun alussa.

184 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 184

1.6.2017 20:36:07


Se pyörii vieläkin Mikko Mattlar

gramex 50 vuotta | 185

GRAMEXtaittoFINAL.indd 185

1.6.2017 20:36:09


186 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 186

1.6.2017 20:36:14


tansseja levymusiikin tahtiin

Historia tuntee jo 1930-luvulla kiertäneitä varhaisia tiskijukkia, joiden kalustona oli gramofoni ja savikiekkolevyjä. Nämä levytanssien vetäjät kiersivät maaseudulla juontamassa tanssitilaisuuksia ja soittamassa savikiekoilta niiden musiikin. He siis tekivät periaatteessa aivan samaa työtä kuin kiertävät tiskijukat myöhemmin. Levytanssien saapumisesta paikkakunnalle tiedotettiin lehdessä samanlaisilla tanssi-ilmoituksilla kuin orkesterivierailuistakin. Aikalaismuistot kertovat gramofonin ja savikiekkojen säestyksellä järjestetyistä tansseista niin maaseutukylissä kuin Helsingin keskustassakin. Pääkaupungin Uuden ylioppilastalon osakunnissa tanssittiin 1930-luvulla gramofonimusiikin säestyksellä fokseja, tangoja ja valsseja niin, että avatuista ikkunoista kuuli musiikin ylioppilastalojen väliselle aukiollekin. Levytanssit olivat tanssikiellosta huolimatta suosittu ohjelmamuoto myös sotavuosina. Tanssimuusikot olivat rintamalla, joten tanssinälkä täytyi tyydyttää gramofonien säestyksellä. Viisikymmentäluvun Suomessa levymusiikkia kuuli orkesteritanssien tauoilla, huvipuistoissa, urheilutapahtumissa ja esimerkiksi luistinradoilla, joissa nuoret solmivat kontakteja päivän hittien säestyksellä. Diskot ja tilat, joissa ohjelmanumerona oli pelkästään levymusiikin tahtiin tanssiminen, tulivat laajemmin tunnetuksi vasta 1960-luvun puolivälissä. Helsingin ensimmäinen disko aukesi Kulosaaren Casinolla helmikuussa 1966. Toiminnan käynnistäjinä olivat promoottorit Tom Hertell ja Paavo Einiö. Lyhytikäiseksi jäänyt kokeilu jatkui myöhemmin keväällä Kalastajatorpalla, mutta jo samana kesänä varhainen diskotoiminta joutui viranomaisten hampaisiin. Kalastajatorpan diskossa nimittäin anniskeltiin alkoholia. Alkoholin ja nuorisoa houkuttelevan musiikin yhdistelmä tulkittiin alkoholilain rikkomiseksi, sillä nuorisoa ei lain mukaan saanut erityisesti houkutella alkoholinkäytön pariin. Kesällä 1966 diskoilta vietiin anniskeluoikeudet, ja tanssit jatkuivat limonadin voimin. Se ei lopettanut diskoja, mutta suuntasi ne nuoremmille ikäluokille.

Tanssin tahdittaja. Seija Halme työskenteli helsinkiläisdisko Pontuksen dj:nä vuonna 1970.

gramex 50 vuotta | 187

GRAMEXtaittoFINAL.indd 187

1.6.2017 20:36:14


Toimittaja tiskijukkana. Suosikin päätoimittaja Jyrki Hämäläinen (vas.) oli 1960-luvun lopussa kysytty dj.

188 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 188

1.6.2017 20:36:21


Radiotoimittajista se alkoi

Kulosaaren Casinon ensimmäisessä diskoillassa levyjä soittivat viihteen monitoimimiehet Antti Einiö ja Risto Vanari sekä Scandia-levy-yhtiön johtajan Harry Orvomaan Leena-vaimo. Monet alkuaikojen tiskijukista olivat läheisessä kytköksessä viihde-elämään, ja erityisen matala kynnys dj-keikoille lähtemiseen oli radion poptoimittajilla. Käytännössä kaikki vähänkään nuorisomusiikkia sivunneita ohjelmia tehneet radiotoimittajat soittivat 1960-luvulla myös dj-keikkoja. Suomenkielisen radion Markku Helismaa, Martti Kirsitie, Heikki Harma, Pentti Kemppainen ja Calle Lindholm keikkailivat tiskijukkina, samoin ruotsinkielisen radion poptoimittaja Sue Lemström. Mediapersoona Jyrki Hämäläinen kiersi dj-keikoilla paljonkin, samoin radio- ja tv-toimittaja Tapani Karhu. Radio- ja tv-ammattilaiset olivat alkuvaiheessa haluttuja tiskijukkia, koska levyjen soiton lisäksi tiskijukan piti spiikata. Iltaa täytyi kuljettaa myös puheen voimin, ja tämähän sujui puhumisen ammattilaisilta. Lisäksi uusimmat hittilevyt olivat kalliita ja niitä oli vaikea saada, joten virkansa puolesta uutuuslevyjä saaneet toimittajat olivat etulyöntiasemassa. Koska jokaisen kappaleen väliin sanottiin jotain, tansseja pystyi vetämään tarvittaessa yhdelläkin levysoittimella. Dj-parivaljakoissa toinen soittaja laittoi seuraavan levyn valmiiksi toisen spiikatessa. Pian alalle tulivat myös ensimmäiset tiskijukat, joilla ei ollut sähköisen median kokemusta. Heitä löytyi lähinnä maakunnista, joissa sähköistä mediaa ei tuohon aikaan juurikaan toimitettu. Tampereella dj Topi Honkonen aloitti vuonna 1967 Linnansalin limudiskojen vetäjänä. Samoihin aikoihin Kai ”Kaiffari” Mannerheimo aloitti keikkailun pohjoisella Uudellamaalla. Oulussa järjestettiin ensimmäinen nuorisodiskoilta helmikuussa 1967, ja Jyväskylän ensimmäinen disko aukesi saman vuoden kesällä. Pienemmätkin paikkakunnat pääsivät mukaan: Heinolan SeuraGrillin disko aukesi syyskuussa 1967. Suurten ikäluokkien ansiosta Suomessa oli nuoria todella paljon, joten kuusikymmentäluvulla diskojen esiinmarssi kytkeytyi julkisessa keskustelussa nuorison käytökseen ja

gramex 50 vuotta | 189

GRAMEXtaittoFINAL.indd 189

1.6.2017 20:36:21


etenkin sen ongelmiin. Läheskään kaikki aihetta koskeneet puheenvuorot eivät olleet tuomitsevia, vaan nuorisotilojen puute oli yleisesti tunnustettu tosiasia. Ratkaisuksi ongelmaan ehdotettiin usein diskon perustamista. Limudiskoissa oli vaikea nähdä mitään pahaa, sillä parhaissa tapauksissa ne pyörivät jopa taloudellisestikin omillaan. Esimerkiksi Tampereella alaikäisten diskot olivat erittäin suosittuja, mikä tiesi töitä myös nuorison suosikkimusiikin asiantuntijoille eli varhaisille tiskijukille. Ylioppilasnuorison

190 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 190

1.6.2017 20:36:27


parissa diskoliikehdintä oli aktiivista kesästä 1968 lähtien. Helsingissä aukesivat silloin Bottan, Vanhan ylioppilastalon, Natsan ja KY:n diskot. Marraskuussa 1968 kauppakorkeakoulun KY:n opiskelijoiden kuntaillassa tiskijukan roolia kokeilivat ensimmäistä kertaa 1970-luvun tähti-dj:t Joke Linnamaa ja Takku Kotilainen. Linnamaan opiskelut loppuivat ensimmäisen dj-keikan jälkeen, koska onnistunut debyytti poiki niin paljon keikkoja Helsingin eri opiskelijatapahtumiin. Levyjen soitosta tuli saman tien ammatti.

Ammatin alkulähteillä. Pekka ”Takku” Kotilanen (vas.) ja Joke Linnamaa kuuluivat Helsingin ensimmäisiin täysipäiväisiin tiskijukkiin.

gramex 50 vuotta | 191

GRAMEXtaittoFINAL.indd 191

1.6.2017 20:36:31


Savolainen showmies. Kuopiolainen dj Nite eli Kari Niiranen panosti esiintymisvaatteihin ja meikkeihin.

Jos hyvän levykokoelman hankkiminen oli työn takana, yhtään helpompaa ei ollut dj-laitteiden kanssa. Niitä ei yleensä löytynyt juhlapaikoilta, joten hyvän tiskijukan piti hankkia jostakin omat laitteet tai rakentaa ne itse. Dj:n soittotaidoille sen sijaan asetettiin alkuvuosina varsin vähän vaatimuksia. Se riitti, kun sai suustaan jotakin järkevää puhetta ja musiikkia soimaan. Joke Linnamaan mukaan hänen ensimmäisinä keikkavuosinaan uuden nuorisomusiikin kuuleminen hyvillä laitteilla ja kotistereoita suuremmalla äänenvoimakkuudella oli nuorille niin uutta ja ihmeellistä, että musiikki saattoi olla melkein mitä tahansa. Proge, soul, rock ja pop soivat sulassa sovussa, eikä tanssittavaa rytmiä tarvinnut olla. Sama vapauden riemu koski koreografiaa. Etenkin vanhemman polven tanssimuusikoita ja -harrastajia nämä diskokulttuurin vapaat tanssiaskeleet hämmensivät. Siihen asti kaikkiin uusiin tanssimuoteihin oli liittynyt koreografia, joka piti osata voidakseen tanssia. Tämä vaatimus poistui nyt. Kun diskot levisivät maakuntakeskuksiin, moni paikallinen aktiivi sai levyjen soitosta sivu- tai päätoimisen työn, joissakin tapauksissa jopa elämänmittaisen uran. Kuopiolainen Kari Niiranen eli dj Nite aloitti limudiskoissa Kuopiossa 1960-luvun lopussa. Lappeenrannassa saman uravalinnan teki myöhemmin dj Liskona valtakunnallisesti tunnettu Heikki Linko. Porissa avattiin ensimmäinen nuorisodisko 1969, samoin Espoon Tapiolan Heikintorilla. Kun keskiolut vapautui vuonna 1969, Helsingin seudulla nähtiin ensimmäiset yleiset anniskeludiskot – opiskelijapaikathan olivat ainoastaan ylioppilaille. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella pyörivät jo täyttä päätä muun muassa Haminan Seurahuoneen, Imatran Valtionhotellin, mäntyharjulaisen Mäntymotellin ja joutsalaisen Rantasipi Joutsenlammen diskot. Kuopiossa paikalliset teekkarit rakensivat kesällä 1969 diskon Osmo-laivaan ja ankkuroivat sen Kallaveden rantaan, Hämeenlinnan teatterikerhon nuoret järjestivät samaan aikaan maan ensimmäiseksi väitetyn ulkoilmadiskon Aulangon rauniolinnassa. Kuusikymmentäluvun lopulla suomen kieleen ilmestyi myös tiskijukka-sana. Sanan keksijäksi on ilmoittautunut tuon ajan aktiivi-dj Pekka ”Takku” Kotilainen, jonka mukaan disc jockey -sana kirjoitettiin maaseutukeikkojen mainoksissa aina miten

192 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 192

1.6.2017 20:36:32


gramex 50 vuotta | 193

GRAMEXtaittoFINAL.indd 193

1.6.2017 20:36:33


194 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 194

1.6.2017 20:36:35


sattui. Tilalle oli pakko keksiä suomenkielinen termi. Suomennos oli sen verran onnistunut, että se jäi pysyvästi käyttöön. Diskobuumi alkaa ravintoloissa Ensimmäinen todellinen diskobuumi ajoittui Suomessa 1960– 1970-lukujen taitteeseen. Keskioluen vapautuminen piristi ravintolaelämää, ja samalla sodan jälkeen syntyneet tulivat ravintolaikään. Heinäkuun 1970 Suosikki-lehti kirjoitti aikuistenkin vihdoin innostuneen diskoilmiöstä ja ravintolan toisensa jälkeen muuttuneen diskoksi. Innostus synnytti diskoja lopulta enemmän kuin niille oli kysyntää. Vuonna 1972 jokunen diskona kokeillut ravintola palasi elävään musiikkiin ja ryhtyi samalla tavoittelemaan aikuisia asiakkaita. Hämeenlinnan Hälläpyörä-disko muuttui pubiksi, ja diskona yrittänyt Tampereen Teatteriravintola ryhtyi järjestämään päivätansseja aikuisille. ”Tytöt joivat pommakkia eikä alkoholia tahtonut kulua riittävästi. Aivan kaupungin keskustassa, lähes parhaalla mahdollisella paikalla sijaitsevan ravintolan täytyy tuottaa enemmän”, Teatteriravintolan omistaja kommentoi Ilta-Sanomissa linjanmuutosta tuoreeltaan. Diskobuumi toi alalla myös heikkotasoisia tiskijukkia, ainakin jos sitä kysyttiin maan parhailta soittajilta. Jo elokuussa 1970 Suosikin Jyrki Hämäläinen povasi tiskijukan ammatin kuolemaa, sillä hänen mielestään huonot spiikkaajat, ”honottajat”, pilasivat musiikkinautinnon. Maasta löytyi Hämäläisen mukaan hyviäkin diskoja, joista hän käytti esimerkkinä tammisaarelaista Gnäggetiä. Helsinkiläiset ammatti-dj:t Make ja Börje eli Markku Friström ja Bore Wanner olivat Intro-lehdessä 1973 valmiita hautaamaan koko senhetkisen suomalaisen diskokulttuurin. Sanoja tehostaakseen he poseerasivat lehden valokuvassa hautausmaalla. Toisaalla diskoalan pioneerit tekivät kuitenkin hartiavoimin keikkaa, ja esimerkiksi dj Nite kuului kiinteänä osana Danny-shown kokoonpanoon. Koska hyvistä kotimaisista jukista oli pulaa, moni maahanmuuttaja löysi diskosta työpaikan. Espanjalainen Angel, hollantilainen Martin, marokkolainen Nordine ja etiopialais-kreikka-

Elämänmittainen keikka. Kari ”Nite” Niiranen kuuluu niihin 1960-luvulla aloittaneisiin suomalaistiskijukkiin, jotka keikkailevat edelleen.

gramex 50 vuotta | 195

GRAMEXtaittoFINAL.indd 195

1.6.2017 20:36:35


lainen Black Mike kuuluivat Helsingin diskojen suosituimpiin soittajiin 1970-luvun alussa. Lyhyempiä pestejä soittivat monet britit, itävaltalaiset ja ranskalaiset. Ulkomaalaisten tiskijukkien työskentely maakunnissa synnytti eksoottisenpuoleisia yhdistelmiä: Äänekoskella Huima-koripallojoukkueen ensimmäinen amerikkalaisvahvistus Mike Norwood soitti pelien lomassa levyjä paikallisessa diskossa, koska pelkkä koripalloilijan palkka ei riittänyt elämiseen. 1970-luvun puolivälissä Helsingin ykkösdiskot olivat jo erittäin hienoja, koska diskoissa liikkui rahaa ja kilpailu oli kova. HOK eli Helsingin Osuuskauppa toimi monella liiketoiminta-alueella, mutta suurimmat rahat se teki ravintoloillaan, joista useimmat olivat diskoja. Niissä pyörivät levyt viidestä seitsemään iltaan viikossa, joten osuuskaupassa riitti töitä päätoimisille tiskijukille. Osa soittajista rahoitti levyjen soitolla opiskelunsa, osa nukkui päivät ja soitti levyjä yöt. Yritteliäimmät pyörittivät sivutyökseen levykauppaa, sillä jonkun piti hankkia tiskijukille uutuuslevyt soitettaviksi. Näin äänitealalle tuli esimerkiksi tamperelainen Kari ”Epe” Helenius, joka kyllästyi metsästämään levyjä ulkomailta ja perusti vuonna 1972 legendaarisen Epe’s Music Shopin.

196 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 196

1.6.2017 20:36:46


Tiskijukka myyntitiskin takana. Levykaupan pyörittäminen oli luonteva sivutyö monelle dj:lle. Kari ”Epe” Heleniuksen Epe’s näytti esimerkkiä helsinkiläisillekin.

gramex 50 vuotta | 197

GRAMEXtaittoFINAL.indd 197

1.6.2017 20:36:54


Kaupunkien pintapaikat tavoittelivat kansainvälistä tasoa myös musiikissaan, joten niissä soittavien tiskijukkien ei tarvinnut koskea kotimaiseen musiikkiin. Toisaalta hienoja diskoja ja hyviä dj:tä saattoi löytyä suurten taajamien ulkopuoleltakin. Heinolan kirkonkylän vanhassa suojeluskuntatalossa toiminut Funky Maruschka -disko on saanut myöhemmin lähes myyttisen maineen, sillä siellä soi uusin jenkkityylinen diskomusiikki, jonka paikan saksalainen omistaja ja dj hankki suoraan Yhdysvalloista. Punkaharjulla paikalliseksi keisariksi kutsuttu mies pyöritti Jakki-diskoa navetassaan ja tykitti diskomusiikkia loisteliaiksi kuvatuilla äänentoistolaitteillaan. Kuopiossa ja Oulussa oli hienoja diskoja ja tasokkaita tiskijukkia, eikä disko-Suomen historiaa läpikäytäessä voi sivuuttaa Lahtea, jonka ykköstiskijukista tuli valtakunnallisesti tunnettuja heidän perustaessaan Sleepy Sleepers -huumoribändin. Jopa eläkeläiset saivat osansa suomalaisesta diskokulttuurista. On tosin tulkinnanvaraista, olivatko levymusiikin avulla toteutetut eläkeläistanssit vain jatkoa vuosikymmeniä vanhalle levytanssiperinteelle vai kokonaan uusi ilmiö, mutta ainakin moni tiskijukka löysi itsensä soittamasta myös niissä. Tampereella avattiin keväällä 1973 eläkeläisten diskoksi kutsuttu tanssipaikka, jossa seniorit ottivat ilon irti elämästä ”Kultaisen nuoruuden” tahtiin. Vanhan ylioppilastalon tiskijukka Ilkka Volanen soitti puolestaan iltaisin progelevyjä yliopisto-opiskelijoille ja päivisin vanhaa tanssimusiikkia Vanhan eläkeläistansseissa. Pääkaupunkiseudun tiskijukat perustivat joulukuussa 1973 oman etujärjestön, Tiskijukat ry:n. Tavoite oli saada alalle minimipalkka ja muunkinlainen sosiaaliturva, sillä esimerkiksi sairastapausten paikkaaminen oli ollut sekavaa. Seuraavana vuonna julkista keskustelua herätti tiskijukkien melualtistus. Ilta-Sanomat mittasi desibelejä helsinkiläisdiskojen dj-kopeissa. Tulokset olivat 80 ja 90 desibelin välillä. Lehden mukaan tiskijukka oli vaarassa saada pysyvän kuulovaurion työskennellessään tällaisessa melussa useita iltoja viikossa. Meluisa yötyö ei sopinut kaikille. Monien soittajien ura jäi vain vuoden, parin mittaiseksi. Kuvaavaa on, että dj Niten viisivuotistaiteilijajuhla ylitti Intro-lehden uutiskynnyksen. Viisi vuotta alalla jaksanut tiskijukka oli vielä seitsemänkymmentäluvulla harvinaisuus.

198 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 198

1.6.2017 20:36:54


Monet dj:t kuten Joke Linnamaa ja Takku Kotilainen ottivat kuitenkin ammatin tosissaan ja lähtivät tien päälle. Kaksikon ensimmäinen kiertävä disko oli Elannon sponsoroima E-kiertue, joka vei maan ykköstiskijukat jokaiseen Suomeen kolkkaan. Linnamaan mukaan E-Disko lanseerasi lopullisesti diskot jopa Lapin syrjäseuduille. Sponsoridiskoissa panostettiin kunnon äänentoistoon ja valoihin, ja niiden vetäjät olivat aikansa rokkitähtiin verrattavia ilmestyksiä. He spiikkasivat standup-koomikoiden tyyliin, vaihtoivat vaatteita kesken esiintymisen ja meikkasivat. Tiskijukkia ajoi kiertueille myös hyvä palkka, sillä niistä sai huomattavasti paremmat rahat kuin ravintoloissa tai diskoissa soittamisesta. Elannon jälkeen diskokiertueita sponsoroivat muun muassa meikki-, hammastahna- ja vaatefirmat sekä useat tupakkamerkit. Viimeksi mainittu toiminta ei ollut tuohon aikaan kiellettyä, mutta se herätti ymmärrettävästi julkista porua. Diskotapahtumissa esillä olleet mainokset ja tuotemerkit herättivät myös koko ilmiöön kohdistunutta kaupallisuuskritiikkiä, jolle riitti taistolaisuuden vuosina kaikupohjaa.

Diskosta tulee elämäntapa

Vielä 1970-luvun alkupuoliskolla tiskijukat soittivat mitä tahansa tanssittavaa musiikkia. Purkka, soul, funk ja vanha rock’n’roll hallitsivat ilmatilaa, mutta rankempaa rockiakin saattoi soittaa. Tilanne muuttui vasta vuosina 1977–78, jolloin diskoksi kutsuttu musiikkityyli ja diskokulttuuri saapuivat Suomeen Saturday Night Fever -elokuvan myötä. Elokuvan ensi-ilta oli huhtikuussa 1978 ja sen visuaalinen esimerkki vaikutti sekä diskoihin että niiden asiakkaisiin. Useat helsinkiläisdiskot investoivat valaistuun tanssilattiaan, ja miesten diskovaatteeksi vakiintui valkoinen puku. Diskoista tuli kulttuuri-ilmiö ja elämäntapa, kun aikaisemmin ne olivat vain tanssipaikkoja. Tiskijukkien statusta kohotti entisestään tiskijukkien SM-kisojen alkaminen vuonna 1977. Rockväen ilmiö sai takajaloilleen. Saturday Night Fever oli ehtinyt pyöriä elokuvateattereissa vain kuukauden päivät, kun Vanhan ylioppilastalon kellarin Karhukabinettiin kokoontui se-

gramex 50 vuotta | 199

GRAMEXtaittoFINAL.indd 199

1.6.2017 20:36:54


kalainen joukko rockalan toimijoita, jotka perustivat Elävän musiikin yhdistyksen eli Elmun. Tuomari Nurmion kirjoittamassa lentolehtisessä, eräänlaisessa Elmun ohjelmanjulistuksessa, jyristiin: ”Me ollaan nielty liikaa diskonauhaa, liikemiesten meininkiä.” Yhdistyksen perustaminen oli vastaisku keikkapaikkojen vähentymiselle, sillä muusikot olivat hätää kärsimässä tiskijukkien invaasion myötä. Vuonna 1977 alkanut lamakausi ei helpottanut tilannetta. Elmun perustaminen virkistikin elävän musiikin keikkatarjontaa, muttei juurikaan vähentänyt diskojen määrää. Molemmille ammattiryhmille riitti ainakin kohtuullisesti töitä. Tiskijukalta vaadittava ammattitaito alkoi näihin aikoihin muuttua, kun tasarytmisen diskomusiikin esiinmarssi mahdollisti niin sanotun biittimiksauksen eli kahden levyn pyörimisnopeuden synkronoinnin levysoitinten nopeussäädön avulla. Soivan levyn saattoi vaihtaa seuraavaan rytmin katkeamatta. Miksauksen läpimurtoa vauhditti 1980-luvun alussa diskomusiikin koneellistuminen. Rytmikoneen tahdittamia kappaleita oli huomattavasti helpompi miksata kuin elävän rumpalin soittamia. Biittimiksaajien myötä spiikkaavasta dj:stä tuli katoavaa kansanperinnettä. Muutos sai osan vanhan liiton tiskijukista siirtymään muihin hommiin, toisaalta ensimmäiset teknisillä taidoillaan ihastuttaneet dj:t tulivat suomalaisdiskoihin. 1980-luvulla elävän ja mekaanisen musiikin vastakkainasettelu lieventyi, koska nousukausi tiesi töitä sekä tiskijukille että rockmuusikoille. Ravintolaelämä vapautui, ja ihmisillä oli ylimääräistä rahaa. Tiskijukkien järjestöpuolella toiminut dj Jukka Palsanen on kertonut, että Tiskijukat ry:n perustamishetkellä joulukuussa 1973 Suomessa toimi alle 50 vakituisesti soittavaa tiskijukkaa. Kahdensankymmentäluvun puolivälissä aktiivisoittajia oli jo toista tuhatta. Parhailla soittajilla oli keikkoja ravintoloiden ja diskojen lisäksi laskettelukeskuksissa, lomahotelleissa ja laivoilla. Laadukkaita diskoja löytyi ympäri maan. Joensuun Kimmel-hotellin diskossa käytiin Helsingistä asti. Hiphopissa dj kuului elimellisenä osana esiintyviin kokoonpanoihin, ja scratchausta alettiin harrastaa Suomessakin 1980luvun puolivälistä eteenpäin. Kun miksaavat dj:t alkoivat soittaa kolmeakin levyä päällekkäin, alkoi olla epäselvää, onko kyse enää

200 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 200

1.6.2017 20:36:54


muiden tekemän musiikin soittamisesta vai luoko tiskijukka jo jotakin taiteellisesti omaa ja ainutkertaista. Entistä lähemmäs muusikkoutta tiskijukat astuivat vuosikymmenen lopussa, kun he alkoivat tehdä itse elektronista musiikkia. Helsingin diskojen kärkinimiin kuuluneen dj Kaipan eli Kari Kaivolan tuottama 3rd Nation -kokoonpano pääsi 1990-luvun alussa Billboardin tanssilistallekin. Kahden lappilaistiskijukan muodostama Bat & Ryyd -hupikokoonpano vastasi puolestaan vuoden 1989 yllätyshitistä. Duon single ”Ehtaa tavaraa” myi kultaa parissa viikossa ja he haukkuivat haastatteluissa kotimaisen ääniteteollisuuden väittäen, että heillä on pitkään jatkuneen dj-keikkailun ansiosta paras tuntuma siihen, millaista diskomusiikkia suomalaiset haluavat kuulla. Miksaavien ja musiikkia tuottavien tiskijukkien esiinmarssi ei tehnyt kaikista spiikkaavista dj:stä työttömiä, sillä monet heistä löysivät uuden työn kaupallisilta radioasemilta. Kaupallisen radion ohjelmavirran tekeminen oli hyvin lähellä spiikkaavan dj:n aikaisempaa työnkuvaa. Monet alkuaikojen suomalaissoittajat olivat imeneet oppinsa kaupallisten radioiden kuten Radio Luxemburgin tiskijukilta. Nyt ympyrä sulkeutui, kun he ryhtyivät tekemään tällä tyylillä ohjelmia kotimaiseen kaupalliseen radioon. 1980-luvulla klubielämä oli monipuolista ainakin Helsingissä. Kaupungissa pyöri reggaelle, salsalle, rockabillylle, futuristiselle elektroniselle popille ja goottirockille omistettuja dj-klubeja, joissa kyseisten musiikkityylien asiantuntijat soittivat suosikkilevyjään yleisölle. Dj-keikkojen soittaminen ei edellyttänyt enää välttämättä päivän hittimusiikin tuntemista. Syyskuussa 1988 Bottan Berlin-klubi aloitti acid house -illat, ja houseklubit levisivät muutaman vuoden kuluessa ympäri maan. Jos foorumeita teknon ja housen soittamiselle ei ollut, tiskijukat alkoivat järjestää tapahtumia itse. Teknoreiveissä spiikkaaminen ei tullut enää kuuloonkaan, ne oli pyhitetty hyvällä äänentoistolla soitetun elektronisen musiikin fiilistelylle. Esiintyjän ja yleisön raja-aita oli huomattavasti matalampi kuin vaikkapa 1970-luvun tähti-dj:den kiertueilla.

gramex 50 vuotta | 201

GRAMEXtaittoFINAL.indd 201

1.6.2017 20:36:54


Gramex-korvaukset vakiintuvat

Tammikuussa 1991 voimaan tulleessa uudessa tekijänoikeuslaissa oli ensimmäistä kertaa mukana myös julkisissa tiloissa soitettavan musiikin esityskorvaus. Näin myös tiskijukkien soittama musiikki tuli Gramex-korvausten piiriin. Tariffien suuruudesta jouduttiin tosin vääntämään välimiesoikeutta myöten, mutta lopulta päästiin sopimukseen. Toisin kuin radiotoimittajat, tiskijukat eivät joutuneet pitämään kirjaa soittamistaan kappaleista, vaan korvaukset määräytyivät radiosoiton ja hittilistojen perusteella suosituimmalle musiikille. Valtavirtadiskojen ja -yökerhojen musiikki olikin pitkälti senhetkistä listamusiikkia. Julkisen tilan soittokorvauksista tuli vähitellen merkittävä tulonlähde Gramexille. Radio- ja tv-soiton korvaukset pysyivät toki suurimpina, mutta ravintoloiden, kauppojen ja muiden julkisten tilojen maksamat korvaukset musiikin käytöstä toivat oman lisänsä kokonaispottiin. Vuoden 2000 Gramex-tilityksissä radion ja tv:n esityskorvaukset olivat 21,5 miljoonaa markkaa, julkisen tilan musiikin korvaukset 11,9 miljoonaa. Vielä kymmenen vuotta aikaisemmin julkisen tilan musiikista ei ollut maksettu penniäkään Gramexille, joten muutos oli suuri ja tekijänoikeuksien haltijoiden näkökulmasta positiivinen. Julkisen tilan musiikin käytöstä maksettavia Gramex-korvauksia jouduttiin aluksi perustelemaan yrittäjille, mutta ravintoloiden ja diskojen kohdalla korvausten takana oleva logiikka oli harvinaisen selvä. Musiikilla houkuteltiin asiakkaat ravintoloihin. 1970luvun diskohiteillä sai paikalle varakkaat keski-ikäiset, teknolla ja housella klubiyleisön ja hevillä hevarit. Diskojen ja klubien koko olemassaolo riippui siitä, että joku julkaisi musiikkia, joka kelpasi niiden asiakkaille. Oli siis kohtuullista, että musiikin tekijät saivat pienen korvauksen tekemästään työstä. Dj-alan, kuten muidenkin musiikin alueiden, kehitys on pitkälti teknologian kehitystä. Tämä kehitys aiheutti tekijänoikeusjärjestöille haasteita vuosituhannen vaihteessa, kun internetin vertaisverkoista alkoi saada ladattua musiikkia ilmaiseksi. Napster-ohjelmalla pystyi jo tuolloin imuroimaan ilmaiseksi täydellisen ravintolakeikoille tarvittavan musiikkikirjaston ja polttamaan sen cd-levyille.

202 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 202

1.6.2017 20:36:54


Tällainen toiminta oli tietenkin laitonta, mutta se ei jarruttanut kaikkia soittajia. Tilaisuus oli liian houkutteleva. Kappaleita ei tarvinnut enää metsästää fyysisiltä levyiltä eikä maksaa niistä. Tiskijukkien näkökulmasta internetin hyviin puoliin kuului myös nopeus. Aloittelin itse ammattimaista dj-soittoa vuonna 2000 ja tuolloin viikonloppuisin keikkailevan tiskijukan jatkuva haaste oli pitää levykokoelma ajan tasalla kohtuullisin kustannuksin. Ensimmäiset valtakunnalliset kaupalliset hittiradiot olivat jo tulleet ja ne saivat uudet hitit soittoonsa jo ennen kuin niitä oli myynnissä. Ravintoloiden ja diskojen asiakkaat halusivat puolestaan kuulla radiosta tutut suosikkihittinsä myös ravintolassa. Jos tiskijukalla ei ollut vielä kyseistä levyä, hän sai vihat päälleen, ei esimerkiksi levy-yhtiö tai levyn jakelija. Tämäkin houkutteli monia tiskijukkia laittomien vertaisverkkojen käyttäjiksi. 2000-luvun alussa moni dj digitoi keikkavinyylinsä ja siirsi parhaat biisit cd-levyiltä tietokoneelle. Sen jälkeen hän myi alkuperäiset äänitteet pois. Samalla dj kuitenkin rikkoi tekijänoikeuslakia, sillä levyjen kopiointi oli laissa sallittu ainoastaan yksityiseen käyttöön eikä kopioita saanut esittää julkisesti. Gramex ja dj:t asettuivat yhteisen pöydän ääreen määrittelemään erillisen korvauksen poltettujen cd:iden soitosta keikoilla, ja tariffi astui voimaan alkuvuodesta 2004. 1,20 eurolla sai ostettua loputtoman soitto-oikeuden yhden biisin kopioon. Toinen mahdollisuus oli ostaa lisenssi vuodeksi kerrallaan. Kun netin ensimmäiset lailliset biisikaupat aukesivat Suomessakin, moni dj siirtyi ostamaan uutuusbiisit suoraan netistä. Viimeistään iTunes-nettikaupan aukeaminen Suomessa loppuvuodesta 2004 toi uuden ajan dj-soittoon, sillä merkittävä osa maailmassa tehdystä musiikista oli parin klikkauksen päässä. Netistä laillisesti ostetut biisit kuuluivat cd-r-kopioidun musiikin ohella erillisen Gramex-luvan piiriin, sillä nettikauppojen käyttöehdot määrittelivät musiikkitiedostojen olevan myynnissä vain yksityiseen käyttöön. Onneksi tariffit kopioitujen biisien soittamiselle olivat jo olemassa, joten alkuhämmennyksen jälkeen iTunes-ostosten soittaminen oli kätevää ja luvallista. Klubi-dj:t olivat tähän asti vannoneet alkuperäisformaattien nimeen, mutta heidänkin ajatuksensa mullisti Serato-soittoratkaisun läpimurto. Serato mahdollisti tietokoneen musiikkikirjaston

gramex 50 vuotta | 203

GRAMEXtaittoFINAL.indd 203

1.6.2017 20:36:54


ohjaamisen ja soittamisen vinyylisoittimilla. Tarvittiin ainoastaan kaksi aikakoodivinyyliä, joita pyöritettiin levysoittimilla aitojen vinyylilevyjen tavoin, sekä pienikokoinen musta laatikko tietokoneen ja dj-mikserin väliin. Monet räppi- ja tekno-dj:tkin alkoivat nyt siirtyä tietokoneelta soittamiseen, koska Seraton vinyylituntuma mahdollisti samanlaisen soittotekniikan kuin alkuperäiset vinyylit. Myös Serato synnytti omat tekijänoikeuskysymyksensä. Hinnasto tietokoneelta soittamiselle oli toki olemassa, mutta varsinkaan harrastusmielessä muutaman klubikeikan vuodessa tehneet dj:t eivät tekijänoikeusmaksuja maksaneet. Lisäksi Teostolla ja Gramexilla oli dj:lle toisistaan poikkeavat lupakäytännöt ja maksut, mikä ei tehnyt järjestelmää ainakaan helpommaksi. Lisenssiä lähdettiin uudistamaan vuonna 2012, sillä oli selvää, ettei vanhaan ollut paluuta. Musiikin soittaminen tietokoneelta ja biisien ostaminen netistä olivat tulleet jäädäkseen. Merkittävä osa tiskijukista teki keikkoja harvakseltaan päivätyön ohessa, eikä täysipäiväisille tiskijukille räätälöity lisenssi palvellut heitä. ”Perusasia on kuitenkin se, että musiikin hinnan pitää olla kohtuullinen suhteessa sen käyttöön. Tekijänoikeusjärjestön pitää pystyä kehittämään sopimusmallejaan asiakkaan tarpeiden mukaan”, Gramexin Lauri Kaira muotoili järjestön suhtautumisen dj-alan muutoksiin Gramexpress-lehdessä 3/2012. Teoston ja Gramexin yhteinen uusittu dj-lisenssi otettiin käyttöön alkuvuodesta 2013. Siinä tarjottiin edullista kertamaksua harvoin keikkaileville tiskijukille. Suurta biisikirjastoa mukanaan kuljettaville ammattisoittajille puolestaan luotiin mahdollisuus ostaa vuosimaksulla soitto-oikeus rajattomaan määrään biisitiedostoja. Teknologian kehitys ei kuitenkaan pysähtynyt. Viime vuosien dj-trendiksi on noussut tiedostojen soittaminen usb-tikuilta, jotka saa kiinni dj-cd-soittimiin. Muistitikkujen kantaminen keventää dj:n fyysistä taakkaa entisestään. Toisaalta monet dj:t vannovat edelleen alkuperäisformaattien nimiin. Helsingin klubikeikoilla soivat äänitiedostojen rinnalla vinyylit ja cd-levyt, jopa c-kasetit ja savikiekot.

204 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 204

1.6.2017 20:36:54


Tiskijukkaa aina tarvitaan

Moni suomalaistiskijukka rakentaa levyjen soitosta jo kansainvälistä uraa. Maailmalla keikkailevat muun muassa Jori Hulkkonen, Tapio Hakanen eli DJ Orkidea, Toni Rantanen eli Lil’ Tony, Janne Mansnerus eli DJ Tab sekä Miika Eloranta eli Super 8. Heidän kaltaisensa artisti-dj:t erikoistuvat usein johonkin elektronisen musiikin alalajiin kuten houseen, teknoon tai tranceen, ja kiertävät soittamassa näiden tyylien tapahtumissa. Globaalissa elektronisen musiikin kulttuurissa keikkoja on tarjolla parhaille soittajille Argentiinasta Siperiaan, Etelä-Koreaan, Yhdysvaltoihin ja Ibizalle. Kansainvälisen tähti-dj:n status edellyttää myös oman musiikin tekemistä, pelkästään toisten musiikkia soittavia tiskijukkia ei huipputasolla juuri ole. Teknologian kehitys tekee monet ammatit tarpeettomiksi, mutta kaikesta päätellen tiskijukan kohdalla näin ei ole käymässä tähti- eikä edes duunaritasolla. Spotifyn myötä kuka tahansa voi tehdä suosikkikappaleistaan soittolistoja, mutta silti monet haluavat tiskijukan juhliinsa tai ravintolaansa. Selitys on yksinkertainen. Juhlien täytyy tarjota vieraille jotain normaalista poikkeavaa. Ammattisoittajaan panostamista voi verrata ruokatarjontaan. Vaikka kaupoista saa ruoka-aineita ja niiden valmistusohjeita, monet käyvät ravintolassa syömässä ja hankkivat juhliinsa pitopalvelun. Raaka-aineiden yhdistely jätetään mielellään ammattilaisen huoleksi ja siitä ollaan jopa valmiita maksamaan. Tärkein osa tiskijukan työtä on aistia soittopaikan tunnelma ja valita juuri siihen hetkeen sopiva musiikki. Kone voi korvata tiskijukan siinä vaiheessa, kun juhlavieraiden ja ravintola-asiakkaiden käytös on minuutilleen ennustettavaa. Uskallan kuitenkin ennustaa, ettei tällaista tilannetta tule. Niin kauan kun olemme tanssivia ja seurustelevia ihmisiä, musiikin valitsijoille riittää työsarkaa.

gramex 50 vuotta | 205

GRAMEXtaittoFINAL.indd 205

1.6.2017 20:36:54


Huonoa biisiä ei pelasta rumpalikaan heimo hatakka

206 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 206

1.6.2017 20:36:57


n

Suomen viiden eniten levyttäneen muusikon joukkoon mahtuu kolme eri sukupolven rumpalia. Tapasimme Gramexin viisikymppisten kunniaksi nämä studiotyön sankarit. gramex 50 vuotta | 207

GRAMEXtaittoFINAL.indd 207

1.6.2017 20:37:00


208 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 208

1.6.2017 20:37:00


60 miestyövuotta soittoa

”Vieläk sääki elät?” Ilpo Kallio (s. 1937) tervehtii porilaisittain rumpalikollegaansa Tapani ”Nappi” Ikosta (s. 1946). Sen jälkeen alkaa kypsään ikään päässeiden miesten päivän epistola: valitellaan vaivat, muistellaan menneet, nauraa hörähdellään tämän tästä. ”Muistak sää sen mulkun pianistin?” ”Ai minkä niistä?” Ja taas nauru raikaa. Anssi Nykänen (s. 1965) jää harvoin hiljaiseksi sivustaseuraajaksi, mutta tässä kolmikossa Anssi on se nöösipoika, joka aloitti ”vasta” 1980-luvulla. Anssi antaa suosiolla vanhempien herrojen kertoa ensin. ”Näiden jäbien ansiosta mun elämäni on ollut helpompaa. He potkivat uran auki eikä tarvinnut lähteä aivan nollasta”, Anssi sanoo. Levytysmäärien perusteella joukko on tasavahva. Kaikki kolme mahtuvat viiden eniten levyttäneen suomalaismuusikon joukkoon. 1970-luvun käännösiskelmätehtailun työn sankari Nappi Ikonen on levyttänyt kuutisen tuhatta raitaa, mutta paljon huonommiksi eivät jää Ilpo Kallio ja Anssi Nykänenkään noin 5000 raidallaan. Myös heidän urallaan osuu musiikkiteollisuuden kultakausia. Ilpo oli 1960-luvun svengaavan jazziskelmän luottorumpali ja Anssin hullut vuodet sijoittuvat cd-levyn ja paikallisradioiden nousukauteen. Jonkinlaisen mittakaavaan miesten toimeliaisuudesta antaa yksinkertainen laskutoimitus. Jos heidän yhteenlasketun levytysmääränsä jakaa vuoden arkipäiville levytys per päivä, moisen levytyssaldon kerryttäminen vaatii yli 60 miestyövuotta. Kukin rumpali on siis soittanut raidan päivässä parinkymmenen vuoden ajan. ”Tosin 1970-luvulla teimme kolmeakin studiokeikkaa päivässä”, Nappi kertoo. Moisella tuotantotahdilla oikein soittamisesta tuli omantunnon asia, sillä äänitettyjä raitoja ei ehditty aina edes kuunnella.

Yks, Katz, koo. Rumpali Wille Katz oli Nappi Ikosen edeltäjä tämän velipoika Herbert ”Häkä” Katzin bändissä. Kuvassa Wille Katz Kuukauden Suositut -ohjelman kuvauksissa.

gramex 50 vuotta | 209

GRAMEXtaittoFINAL.indd 209

1.6.2017 20:37:00


”Äänittäjä vain kysyi oton lopuksi, soittiko joku väärin. Jos kukaan ei tunnustanut, ei sitä sitten kuunneltu”, Nappi kertoo. ”Kuunneltiin sitten radiosta”, Anssi lisää. Ja taas nauretaan.

Vakuutusrahoilla rumpusetti

Ilpon edeltäjä. Erkki Valaste aloitti uransa jo 15-vuotiaana Kokkolassa Royal-orkesterissa. Helsingissä hän pääsi säestämään muun muassa Vieno Kekkosta.

Kiitos kuuluu isoille veljille. Ilman heitä Kalliosta, Ikosesta ja Nykäsestä olisi voinut tulla jotain muuta. Ilpo Kallio kasvoi Porissa ja omisti nuoruutensa urheilulle. Repertoaariin kuuluivat sekä pallopelit että nyrkkeily. Ilpon isoveli soitti haitaria ja vibrafonia ja isoisä oli kansanpelimanni, joka rakensi myös viuluja. Kun Ilpo loukkasi polvensa vakavasti viisitoistakesäisenä, urheiluhaaveille piti heittää hyvästit. ”Isoveli oli ruvennut vakuutusmyyjäksi ja olin hänen ensimmäinen uhrinsa. Kun polvi vioittui, sain vakuutuksesta sen verran rahaa, että ostin ensimmäiset rummut, Lefimat. Niillä rummuilla ei ollut kyllä mitään virkaa”, Ilpo sanoo. Anssi ei malta olla puuttumatta puheeseen. ”On niillä sen verran virkaa ollut, että sinusta tuli yksi Suomen parhaista rumpaleista.” Kun Lefimat oli hankittu, vielä vaikeampi rasti oli hankkia rumpujensoiton opetusta. Ilpo käveli paikalliseen Rinkaman musiikkikauppaan, josta löytyi Gene Krupan kirjoittama rumpuopas vuodelta 1937. Siinä oli ”kaikki oleellinen”. Käytännön esimerkin tarjosivat kokeneemmat soittajat, joita Kallio kuunteli korva kiinni radiossa. Suosikkiohjelmat olivat Amerikan ääni ja Kello viiden tanssihetki, jota BBC lähetti 1950-luvulla. Kun isoveli sai hankituksi magnetofonin, ohjelmia saattoi äänittää ja kuunnella hidastettuna. Levyt olivat tuohon aikaan ylellisyyttä, mutta löytyi Porista onneksi yksi levy, jossa rummuissa oli Max Roach. ”Tapasin Amerikan äänen juontajan myöhemmin Yhdysvalloissa ja kerroin sille, että sinun syytäsi, että minusta tuli soittaja. Myös Max Roachille pääsin tunnustamaan kiitollisuudenvelkani ja meistä tuli hyvät kaverit”, Ilpo kertoo.

210 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 210

1.6.2017 20:37:03


gramex 50 vuotta | 211

GRAMEXtaittoFINAL.indd 211

1.6.2017 20:37:10


Ilpo Kallion ensimmäisiä ammattilaiskiinnityksiä olivat Porin alueen paikalliset tanssiorkesterit kuten Eino Grönin orkesteri. Vähän yli parikymppisenä kotiläksyt ja -kulmat oli opiskeltu, ja musiikin ammattilaisuus vei Helsinkiin. Pääkaupungissa ensimmäinen kiinnitys oli Olli Hämeen orkesteri solistinaan Laila Halme, jonka kanssa Ilpo pääsi ensi kertaa myös studioon. Huhu mestarirumpali Erkki Valasteen haastajasta levisi nopeasti. Kävi ilmi, että Ilpo oli panostanut oikeaan tyyliin. Suomalaiseen iskelmään tuli 1960-luvulla yhä enemmän jazz-sävyä. Ilpo ehti studioon Olavi Virrankin kanssa, mutta ennen kaikkea hänet muistetaan svengaavista rummuistaan Laila Kinnusen ja Carolan kaltaisten laulajien taustalla. Ilpo Kallion 1960-luvun tyyliskaala oli lavea Dannyn Kesäkadusta Irwiniin ja Hectorin Palkkasoturista Tapio Rautavaaran Kulkurin iltatähteen. Yksi ikimuistoisista kiinnityksistä oli vuoden pesti Tauno Palon ja Ansa Ikosen taustalle tv-ohjelmassa. ”Teimme Taunoa ja Ansaa Tesvisioon triolla, jossa Tiensuun Pentti oli bassossa ja Kai Pahlman pianossa. Tulin yhtenä aamuna vähän heikossa hapessa tv-studioon. Kun pystytin rumpuja, Tauno kysyi, onko pojalla krapula. Myöntävän vastauksen kuultuaan hän sanoi, että ’sattumalta miullakin on’. Niinpä minut lähetettiin lantrinkiostoksille ja Ansa sai haukkua tv-studiolle saavuttuaan kummatkin: ’Kännissä taas heti aamusta!’”

Naisten vuosikymmen. Vahvat naissolistit astuivat parrasvaloihin 1960-luvulla. Ilpo Kallio oli Laila Kinnusen ja Carolan jatsikas luottorumpali.

212 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 212

1.6.2017 20:37:12


gramex 50 vuotta | 213

GRAMEXtaittoFINAL.indd 213

1.6.2017 20:37:12


Isoveljen levyhyllyllä

Nappisuoritus. Nappi Ikosen ensimmäisiä studiokeikkoja oli vuonna 1970 Badding-äänitys Pilvet karkaa, niin minäkin.

Nappi Ikosen johdatteli musiikin pariin isoveljen hyvin varustettu jazz-levyhylly. ”Suuren vaikutuksen tekivät esimerkiksi Clifford Brownin levyt, joilla Max Roach soitti rumpuja. Sieltä löytyi myös Dave Brubeck, jolla oli rummuissa Joe Morello. Aloin harjoitella vispilöillä pahvilaatikkoon, ja siitä se lähti”, Nappi kertoo. Kun Nappi sai rummut, hän pääsi koulunsa bändiin rumpaliksi. Sen näytön perusteella 15-vuotias rumpali sai kutsun Olle Lindströmin orkesteriin, joka soitti purjehdusseura NJK:n ravintolassa kesäkeskiviikot. Kun vakirumpalilla oli esteitä, Nappi pääsi tuuraamaan myös Ollen pikkuveljen Erikin yhtyeeseen. Siitä matka jatkui kitaristi Herbert ”Häkä” Katzin bändiin. Kaikissa näissä yhtyeissä Nappi saattoi katsoa vanhemmilta ja kokeneemmilta mallia. Edeltävän sukupolven suomalaisrumpaleista Nappi Ikonen ihaili Ilpo Kallion lisäksi Erkki Valastetta, Kalevi Hännistä ja Ossi Kuulaa. Herbert ”Häkä” Katzin ansiota oli se, että Nappi opiskeli nuotit ja meni RSO:n lyömäsoittajan Mikko Juurisen oppiin. Ensimmäiset studiosessionsa Nappi Ikonen teki heti 1970luvun alussa. Ensimmäisten levytysten joukkoon mahtuvat muun muassa M.A. Nummisen Gramofoni ja muita ihmeitä sekä Rauli ”Badding” Somerjoen Pilvet karkaa – niin minäkin. Kun c-kasetin voittokulku alkoi, lahjakkaalle, luotettavalle ja tarkkaiskuiselle studiorumpalilla riitti niin paljon studiotyötä, että keikkabändit saivat jäädä melkein vuosikymmenen ajaksi. ”Soitin esimerkiksi Seppo Hanskin bändissä ja Katri Helenan kesäkiertueella, mutta sitten studiokeikkoja alkoi olla niin paljon, etten tehnyt enää kuin joitain pippalo- ja jazzkeikkoja”, Nappi kertoo. Musiikkialalla on tyypillistä, että tietyn sukupolven huippusovittajat ja -tuottajat kokoavat ympärilleen sukupolvensa huippumuusikot, dream teamin. 1970-luvulla yksi näistä vakikokoonpanoista tunnettiin nimellä ”Samulin rytmikkäät”. Kyseisen lempinimen keksi Takomo-studion äänittäjä Jukka Teittinen. Takomo oli amerikkalaisten rakentama ja Musiikki

214 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 214

1.6.2017 20:37:13


gramex 50 vuotta | 215

GRAMEXtaittoFINAL.indd 215

1.6.2017 20:37:19


216 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 216

1.6.2017 20:37:25


Fazerin omistama huippustudio, jossa taltioitiin 1970-luvulla suuri otos suomalaista kevyen musiikin historiaa. Yksi studion ahkerista käyttäjistä oli säveltäjä ja sovittaja Veikko Samuli. Samoihin aikoihin Suomessa vaikutti tanssiryhmä nimeltä Aira Samulinin rytmikkäät. Teittinen keksi siis yhdistää kyseiset ilmiöt ja nimesi Suomen studiomuusikoiden ykkösketjun Samulin rytmikkäiksi. Rytmikkäät olivat Nappi Ikosen ohella Heikki ”Häkä” Virtanen (basso), Janne Louhivuori (kitara), Juha Björninen (kitara) ja tarpeen tullen Kari Kuusamo (koskettimet). ”Se oli melkoista tehdastyötä. Istuimme alas ja sovittaja toi laput että vedetääs tämä”, Nappi muistelee. Nappi Ikonen aloitti ammattikeikat nuorena, mutta Anssi Nykänen pistää vielä paremmaksi. Rumpalipoika alkoi kiertää Keski-Suomen keikkalavoja 11-vuotiaana. ”Jumalaut sä oot aloittanut aikaisin”, Ilpo Kallio päivittelee.

Yli 16 000 studioraitaa. Anssi Nykäsen (vas.), Ilpo Kallion ja Nappi Ikosen panos Suomessa tallennettuun musiikkiin on vertaansa vailla.

gramex 50 vuotta | 217

GRAMEXtaittoFINAL.indd 217

1.6.2017 20:37:27


Hendrixistä Humppakolmioon

Haapamäellä kasvaneen Anssi Nykäsen ammatinvalinta oli selvä jo viisivuotiaana mummolan vintillä, kun isoveli laittoi levyn lautaselle. ”Hän pisti Jimi Hendrixin Crosstown Trafficin soimaan ja minä seisoin keskellä vinttihuoneen lattiaa. Päätin, että tää on tässä. Siihen hetkeen loppuivat yksityisetsivän, salaisen agentin ja Tarzanin hommat”, Anssi kertoo. Jatko on se tavallinen tarina: pahvilaatikot, eka rumpusetti ja keikalle hirvipeijaisiin. ”Tosin siinä kävi niin, että bändin isommat pojat jänistivät, joten paikalla olin vain minä ja yleisöstä löytyneet kaksi hanuristia. Pian tämän tulikasteen jälkeen toinen hanuristeista Kaukasen Lasse soitti ja kysyi, että olis yks tanssikeikka, pääsenkö.” Yhtye tunnettiin nimellä Humppakolmio ja sen vetonaula oli 11-vuotias rumpali. ”Kyllähän se asetelma oli pikkaisen sellainen, että tulkaa katsomaan kun hellyttävä apina soittaa. Me siis väänsimme Keski-Suomessa humppia, joita nämä Ilpo ja Nappi levyttivät hiki päässä. Erkki Junkkariset ja Mutkattomat kävivät siinä vaiheessa selviksi.” Anssin lempimusiikki oli kuitenkin toisaalla. Nuoren miehen omat yhtyeet soittivat Hendrixiä, Creamia ja bluesia. Kun Hurriganes sinetöi Anssin esteettiset ihanteet, parkanolaisella rumpujen soiton opettajalla Esko Leinosella oli pian yksi ongelmaoppilas, jonka lahjoja ei käynyt kiistäminen, mutta joka viittasi kintaalla opettajansa viisauksille. ”Olin varmaan hänen huonoin oppilaansa. En opetellut mitään, sillä Hurriganes oli juuri kolahtanut.” Onneksi serkkupoika Porissa kiinnostui Amerikan-meiningistä ja sai tungettua Remun rinnalle myös Jeff Porcaron. ”Aloimme opiskella serkkupojan kanssa Amerikan-musaa todella tarkasti. Pääsimme myös ensimmäistä kertaa studioon. Siinä vaiheessa olin tietysti omasta mielestäni paras soittaja, mitä koskaan on keksitty. Tukka oli hyvin ja korvarengas”, Anssi muistelee. Kun Anssi kuuli omaa soittoaan studiossa ensimmäistä kertaa, itku meinasi tulla.

218 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 218

1.6.2017 20:37:27


”Fillit olivat ihan hyviä ja muutama tahti komppia, mutta sitten aloin nokittaa. Ei toiminut, ei niin yhtään. Tajusin, että tämä ei kuulosta alkuunkaan siltä, miltä tämän pitäisi kuulostaa.” Jos viisivuotiaana syntyi ammatinvalinta, ensimmäisessä studiosessiossa syntyi vielä tärkeämpi päätös. Anssi päätti harjoitella niin kauan ja niin kovaa, että mielikuvat ja soitto ovat synkassa. ”Aloin tahkota kelanauhojen kanssa ääni ääneltä. Riisuin setistä kaikki muut rummut pois paitsi bassarin, virvelin ja hi-hatin. Saatoin jauhaa samaa komppia puolikin tuntia. Keskityin siihen, että jokainen isku on tasainen ja kohdallaan”, Anssi kertoo. ”Olipa hyvä, että tajusit sen kerrasta. Moni ei tajua ikinä!” Ilpo sanoo. Se, mikä Ilpoa, Nappia ja Anssia yhdistää, liittyy juuri tähän. Keikat kasautuvat niille rumpaleille, joiden soittoon voi luottaa. ”Rumpalin täytyy hahmottaa se kokonaisuus. Vanha sanonta pitää aika lailla paikkansa, että bändi on niin hyvä kuin sen rumpali. Rumpalin täytyy tietää, mihin suuntaan mennään ja viedä se laiva satamaan vaikka väkisin. Pitää kuunnella mitä tapahtuu, mutta toisaalta pitää päänsä tapahtui mitä tahansa”, Anssi sanoo. ”Tässä mielessä rumpalin pitää olla vähän itsekäs tyyppi”, Nappi toteaa.

Humpalla hommiin. Anssi Nykänen alkoi kiertää KeskiSuomen lavoja jo 11-vuotiaana soittaen muun muassa Erkki Junkkarisen hittejä.

gramex 50 vuotta | 219

GRAMEXtaittoFINAL.indd 219

1.6.2017 20:37:29


220 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 220

1.6.2017 20:37:34


Yy, kaa, koo, lähtee

Kallio, Ikonen ja Nykänen ovat päässeet kaikki vastuullisiin hommiin jo alle parikymppisinä. Jälkikäteen voi sanoa, että ei ole pojilla päätä palellut. Esimerkiksi Anssi Nykänen liittyi suomalaistähtien säestysjoukkoihin jo lukioiässä, kun iskelmätähdet kiersivät pistokeikoilla ympäri Suomen ilman omaa bändiä. Näin Anssi tutustui muiden muassa Mattiin ja Teppoon sekä Kari Tapioon. ”Olin 16 tai 17, ja keikka oli Äänekosken Hotelli Hirvessä. Kari Tapio tuli paikalle sen näköisenä, että viikko oli takana ja reissu painoi. Kun aloimme soittaa, Kari Tapio huikkasi minulle että ’preeriakomppi lähtee - yy, kaa, koo…’ Led Zeppelinin biisit olisin kyllä tiennyt, mutta preeriakompin kohdalla Haapamäen pojalla löi hetken tyhjää. Sitten jostain tuli mieleen alkaa soittaa virvelin kantteihin sellaista kantrilaukkaa. Klabbi katsahti minuun ja totesi että ’hyvä’. ” Moni asia muuttuu vuosikymmenestä toiseen, mutta osa myös pysyy. Yksi muuttumaton totuus on se, että alan työtilaisuudet keskittyvät pääkaupunkiseudulle. Sen ovat saaneet tuta myös porilainen Kallio ja haapamäkeläinen Nykänen. Kallion toi Helsinkiin Olli Häme, Nykäsen Pekka Helin. ”Niin se on näköjään mennyt kaikilla meillä. Saavumme kaupunkiin, sana alkaa kiertää ja keikkoja tulee”, Anssi toteaa. Nuoret lahjakkuudet löytävät toinen toisensa, ja vanha polvi saa pikkuhiljaa väistyä. ”Kun tuottajasukupolvi vaihtuu, myös studiomuusikot vaihtuvat. Los Angelesin kuuluisimman studioryhmän Wrecking Crew’n rumpali Hal Blaine totesi heistä tehdyssä dokumentissa, että kun meni lujaa, hänellä oli kartano Beverly Hillsissä. Nykyään hän asuu vaatekomerossa”, Nappi sanoo. Suomessa keikka- ja studiopalkoilla sekä Gramex-korvauksilla ei ostella kartanoita, mutta työllistetyimpien soittajien uralle mahtuu toki myös taloudellisesti lihavia vuosia. ”Gramex-tulot heittelevät aika lailla sen mukaan, onko vuoteen mahtunut suuria hittejä”, Nappi toteaa. Ilpo oli paikalla jo silloin, kun Gramex-korvausten jaosta sovittiin studiomuusikoiden, kapellimestarien ja tuottajien kesken.

Preeriakomppi lähtee! Kari Tapion ohjeistus oli lyhyt ja selkeä, mutta Anssi Nykänen sai hetken miettiä mikä ihmeen preeriakomppi.

gramex 50 vuotta | 221

GRAMEXtaittoFINAL.indd 221

1.6.2017 20:37:34


”Salon Jaakko ja Orvomaan Harry pitivät huolen, että tuottajat, solistit ja kapellimestarit saivat aika suuren siivun. Me muusikot jäimme vähän alakynteen”, Ilpo harmittelee. Anssi ja Ilpo eivät ole missään vaiheessa uraansa keskittyneet pelkkään studiotyöhön kuten Nappi 1970-luvun kiireisimpinä vuosina. Live- ja studiotöiden yhteen sovittamisessa heilläkin on ollut haasteensa. Ajokortittoman Nykäsen kohdalla kiireiset vuodet tuottivat erikoisjärjestelyn. ”Minulla oli yhden taksikuskin kanssa diili, että hän ajoi rumpujani paikasta toiseen kiinteällä summalla. Ehkä hän voitti siinä kaupassa, sillä yleisin matka oli lyhyt, Yleltä Maikkarille.”

Hiki valuu, trattaa pukkaa Huikeita levytysmääriä on vaikea saavuttaa, jos on kovin valikoiva töidensä suhteen. Siitä näitä herroja ei voi syyttää. ”Muistatteko sen hevosmiehen kellaristudion? Keväällä piti soittaa saappaat jalassa, kun kellariin tuli vettä”, Ilpo aloittaa kierroksen muusikon karummasta arjesta. ”Martin Brushanen studio, jossa teimme paljon töitä, oli puolestaan omakotitalon saunassa. Siellä rumpalin selän takana oli patteri, jota ei saanut kesälläkään kiinni. Niissä sessioissa hiki valui”, Nappi muistelee. Myös Lahden Microvox-studiosta vanhemmilla herroilla on elävät muistot. ”Kesällä siellä oli kauheasti kärpäsiä”, Ilpo kertoo. ”Se studio oli vanha roskahuone”, Nappi jatkaa. Anssi on nähnyt puolestaan läheltä sen ajan, kun suuret studiot saivat tehdä tilaa mies ja Mac -nyrkkipajoille. Tosin alussa tietokone ei ollut vielä Macintosh. ”Studiossa sai olla aika yksistään. Siellä oli tuottaja, minä ja Atari. Joskus soitin toimiston nurkassa, jossa faksi työnsi samaan aikaan trattaa ja soitto soi. Nykyään huomaan tekeväni taas aika paljon levyjä, joissa soitetaan vanhan ajan malliin ilman klikkiä ja koko bändillä. Vanhoihin hyviin studioihin on aina juhlavaa mennä. Soundi on hyvä ja kaikki pelaa.” Napin toistaiseksi viimeisin levytys on viime vuodelta.

222 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 222

1.6.2017 20:37:34


”Studio oli muuten se sama, jossa tein myös ensimmäisen levytykseni eli Finnvox.” Ilpo Kallio on ollut pitkään Pori Jazz Societyn voimahahmoja ja yhdistyksen järjestämien jamien vakiovieras. Hänen 80-vuotisjuhlajaminsa pidettiin Porissa helmikuussa 2017.

80-vuotias mestarirumpali. Ilpo Kallio täyttää pyöreitä samana vuonna Gramexin kanssa ja soitto soi edelleen.

gramex 50 vuotta | 223

GRAMEXtaittoFINAL.indd 223

1.6.2017 20:37:38


224 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 224

1.6.2017 20:37:40


Luonteenomaiset biitit

Elämässä on kahdenlaisia asioita. Niitä joita voi opettaa ja toisia, joita ei voi. Rumpujensoitossa tarvitaan kumpiakin hyveitä. Tekniikkaa pitää olla Ikosen sanoin ”reippaasti yli kulloisenkin tarpeen”, mutta se ei vielä riitä. ”Kyllä sen näkee jo pikkujätkistä, että joillain se meininki on vähän erilainen. Jos miettii, että alkaako soittajaksi vai diplomi-insinööriksi, kannattaa ryhtyä insinööriksi. Musa on jonkinlainen pakkomielle, se valitsee soittajansa”, Anssi sanoo. Jotta studiorumpalille riittää töitä, hänen täytyy tuoda hommaan ”jotain ekstrameininkiä”. Tuottaja tai sovittaja ei osaa usein sanoa täsmälleen, mitä tämä ekstrameininki on käytännössä. ”Ei rummuille ole juuri koskaan kirjoitettu mitään. Itse ne fillit on sinne keksittävä ja luotava. Sovittaja saattaa kertoa korkeintaan jotain suuntaviivoja”, Nappi toteaa kokemuksesta. Moni sovittaja tavoittelee jonkun ajankohtaisen artistin tyyliä. Referenssiksi saatetaan siis kuunnella joku päivän hitti. ”Halosen Kassulta on jäänyt elämään lentävä lause, että ’Eaglesin pojat ovatkin tehneet tästä meille kelpo demon’”, Anssi kertoo. Rumpalit jättävät kädenjälkensä soittamaansa musiikkiin. Carolan Rakkauden jälkeen kuulostaa Ilpolta, Katri Helenan Katson autiota hiekkarantaa Napilta ja Nylon Beatin Seksi vie ja taksi tuo Anssilta. ”Pitää muistaa, että nämä vanhemmat veljet operoivat ennen Pro Toolsia. Kundien biitti on ollut todella keskeinen osa sitä soundia. Kerran keikkareissulla kuuntelimme Irwinin Poing poingia. Siinä oli niin järjetön meininki, että oli pakko selvittää kuka siinä on rummuissa. Toi Ilpohan siinä oli”, Anssi kehuu kollegaansa. Rumpalin pitää kantaa vastuunsa eikä nöyristellä ketään, mutta musiikkia kohtaan pitää olla nöyrä. ”Jos joku haluaa minut soittamaan musiikkiaan, hän ansaitsee sen, että arvostan sitä musiikkia ja teen parhaani sen eteen. Se on sitten eri asia, diggaanko henkilökohtaisesti siitä musasta”, Anssi sanoo. Ilpo ja Nappi nyökyttelevät, mutta kumpikin tekee pienen tarkennuksen.

Seksi vie, taksi tuo ja Anssi komppaa. Anssi Nykäsen rummut olivat oleellinen osa Nylon Beatin biittiä ja suurimpia hittejä.

gramex 50 vuotta | 225

GRAMEXtaittoFINAL.indd 225

1.6.2017 20:37:40


”Soittokaverit ovat kaiken a ja o. Joidenkin kanssa homma toimii heti, joidenkin kanssa ei sitten millään. Jos kemiat eivät toimi ja iskut ovat eri kohdilla, peli on menetetty”, Ilpo sanoo. ”Pitää myös muistaa, että hyviä kappaleita on helpompi soittaa kuin huonoja. Kun väkisin sävellettyyn alkaa vääntää meininkiä, se ei vaan onnistu. Esimerkiksi Linnavallin Eskon sovituksia oli ilo soittaa, ne kuulostivat heti hyviltä”, Nappi sanoo.

”Puolet ajasta saa nauraa”

Rumpaleilla riittää vuosikymmenten varrelta tarinoita, joista aivan kaikki eivät ole painokelpoisia. Vuosiin on mahtunut huijareita, sekopäitä ja muutamia päiviä, jotka voisi vaihtaa poiskin. Jälkikäteen aika moni tempaus naurattaa. ”Ootteeks kuulleet sen jutun, kun Häkä Katz istui puistossa ja vihelteli. Poliisi tuli paikalle ja kysyi, mikä nimi. Häkä vastasi oitis: ’Sweet Georgia Brown’. Myös legendaarisella fonistilla Seppo Rannikolla oli virkavaltaan lämmin suhde. Hänellä oli tapana tokaista: ’Tuolla ne vietävät menevät, sanoivat mukaansatempaavat poliisit’”, Ilpo aloittaa. ”Itse en ehtinyt koskaan soittaa Rannikon kanssa, mutta vieläkin keikan jälkeen on käytössä sanonta, joka on kuulemma lähtöisin häneltä. ’Olisiko aika luoda silmäys korvauksiin?’” Anssi jatkaa. ”Minä tein puolestaan yhteen aikaan paljon mainosmusasessioita Rannikon kanssa. Niissä hänellä oli tapana aloittaa: Toverit, nyt käydään barrikadeille 15 sekunnin työajan puolesta!” Nappi kertoo. Ilpo Kallio muistelee hymyssä suin myös haitaristi Veikko Ahvenaisen maailmanvalloitusta. Keikkaa riitti Amerikkaan asti, vaikka kielitaito jätti toivomisen varaa. ”Veikko totesi yhden jenkkireissun jälkeen, että Mustosen Aarni on hyvä rumpali, mutta hellymanne piti paremman sambakompin. Hellymanne oli siis Shelly Manne.” Muistoja riittää myös vanhoista äänittäjistä kuten Jouko Aherasta, Aarre Elosta ja siitä ”Yleisradion naisesta joka varmisti aina ennen äänitystä onko joku autolla ja ajamassa session jälkeen heille päin”. 226 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 226

1.6.2017 20:37:40


”Fonisti Unto Haapa-Ahokin oli radiossa äänittäjän opissa. Kaikki meni siihen asti hyvin, kun hän laittoi yhden sinfoniaäänityksen jälkeen sinfonian osat väärään järjestykseen”, Nappi kertoo. ”Ei toi nyt niin paha ole”, Anssi nauraa.

Kaikki lähtee kuuntelusta

Rumpupallilta näkee vuosien saatossa yhtä sun toista. Monista soittokumppaneista tulee myös kavereita, joiden kanssa voi jakaa muistot, vitsit ja kohellukset. ”Kyllä tämä homma perustuu siihen, että yritetään tehdä siitä käsillä olevasta musapläjäyksestä mahdollisimman hyvä muistaen kuitenkin, ettei tässä olla rakentamassa mitään sikstiiniläiskappelia. Minullakin skaala on ulottunut laulavasta koirasta Avantiin. Kun viimeinen isku lyödään ja filminauha menee silmissä, puolet ajasta saa kyllä nauraa”, Anssi toteaa. Voiko naurun lomassa myös paukutella vähän henkseleitään? ”Se ei tule ensimmäisenä mieleen. En kuuntele ikinä levyjä, joilla soitan. Aika paljon on niitäkin kappaleita, joista en edes tiedä, soitanko niillä, sillä 1970-luvulla oli tapana äänittää rummut ennen mitään melodiainstrumentteja. Kun olin tehnyt työni, minulla ei ollut aavistustakaan, kuka kappaleen tulee laulamaan ja millaisella melodialla”, Nappi kertoo. ”Ei niitä vanhoja levyjä ainakaan oman soiton takia tule kuunneltua”, Anssi sanoo. Hänen mukaansa tyypillinen kehityskaari kulkee niin, että ensirakkaus syttyy musiikkiin. Sitten kun löytää oman instrumenttinsa, siinä haluaa kehittyä virtuoosiksi. Jossain vaiheessa tekninen suorittaminen jää taas taka-alalle ja musiikki nousee ansaitsemalleen paikalle. ”Kun rumpali pysähtyy kuuntelemaan kappaleen sanoja, silloin ollaan jo aika hyvällä mallilla”, Anssi summaa. ”Niinhän se on, kuunteleminen on tärkeintä”, Ilpo Kallio tiivistää 80 vuodessa oppimansa.

gramex 50 vuotta | 227

GRAMEXtaittoFINAL.indd 227

1.6.2017 20:37:40


228 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 228

1.6.2017 20:37:41


Halleluja! Lordi järjesti suomalaisen musiikin suuryllätyksen. Ainut euroviisuvoittajamme näyttää tältä.

gramex 50 vuotta | 229

GRAMEXtaittoFINAL.indd 229

1.6.2017 20:37:42


studiotyön sankarit top 100 suomen eniten levyttäneet muusikot

SOITTAJA

1. Laurila 2. Ikonen 3. Virtanen 4. Nykänen 5. Kallio 6. Wesslin 7. Björninen 8. Metsäketo 9. Lasanen 10. Rantanen 11. Ylönen 12. Hämäläinen 13. Aaltonen 14. Granfelt 15. Nieminen 16. Louhivuori 17. Tiainen 18. Salo 19. Kurkela 20. Rautasuo 21. Aaltonen 22. Seppä 23. Roiha 24. Haapa-aho 25. Johansson 26. Salo 27. Lasonpalo 28. Nikku 29. Lahti 30. Lindstedt 31. Jakoila 32. Karvonen 33. Englund 34. Bergström 35. Pesonen

Heikki Tuomo “Nappi” Heikki “Häkä” Anssi Ilpo Taisto Juha Martti Pentti Harri Jorma Heikki Juhani “Junnu” Pauli Jari Janne Juhani Tapio Aaro Seppo Tapio “Mongo” Erkki Raimo Unto Markku Jaakko Yrjö Jarmo Pentti “Pena” Kari Antero Jari-Pekka “Jartsa” Irina Matti Jussi

urien lkm

7302 5862 5199 5195 4734 4420 4305 4096 3768 3671 3589 3576 3415 3359 3123 3059 3044 3009 2908 2803 2793 2774 2738 2658 2619 2602 2562 2532 2530 2427 2390 2353 2283 2251 2200

230 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 230

1.6.2017 20:37:42


SOITTAJA

36. Englund 37. Oiling 38. Maijanen 39. Petersen 40. Johansson 41. Miettinen 42. Sarkio 43. Pietikäinen 44. Peltola 45. Aalto 46. Willman 47. Nenonen 48. Tapio 49. Nyqvist 50. Kuoppamäki 51. Valaste 52. Lehtovirta 53. Kettunen 54. Katajavuori 55. Aaltonen 56. Pesonen 57. Samuli 58. Litmanen 59. Mutikainen 60. Lappalainen 61. Lehtinen 62. Haavisto 63. Söderberg 64. Vuosmaa 65. Annala 66. Rosnell 67. Inkinen 68. Koistinen 69. Murtojärvi 70. Heino

Ingmar Matti Pekka “Pave” Jörgen Paul Miri Raimo Mauri Seppo Juhani Ilkka Marjukka Irma Kalevi Sami Erkki Reijo Jari “Kepa” Esa Vesa Mikko Veikko Kari Pentti “Pena” Jari Rauno Olli Arno “Nono” Pentti Lauri Heikki Esko “Rusina” Erkki Roope Ilpo Jari

urien lkm

2197 2171 2113 2088 2079 2078 2073 2047 2016 2015 2015 2008 1989 1977 1863 1819 1810 1798 1783 1777 1728 1706 1706 1699 1697 1684 1677 1676 1667 1655 1644 1624 1602 1576 1547

studiotyön sankarit top 100 suomen eniten levyttäneet muusikot

gramex 50 vuotta | 231

GRAMEXtaittoFINAL.indd 231

1.6.2017 20:37:42


studiotyön sankarit top 100 suomen eniten levyttäneet muusikot

SOITTAJA

71. Kervinen 72. Westerlund 73. Anttila 74. Lanu 75. Haavisto 76. Kiri 77. Nieminen 78. Halonen 79. Runne 80. Hurmerinta 81. Pilvi 82. Wiberg 83. Heinonen 84. Lerche 85. Bister 86. Raulamo 87. Välimaa 88. Päivinen 89. Kosunen 90. Rantanen 91. Sarmanto 92. Gröhn 93. Lindström 94. Kiiski 95. Lind 96. Holm 97. Kuusamo 98. Somero 99. Tiikkainen 100. Virtanen

urien lkm

Marjo-riitta Kaj “Kaide” Vesa Juha Janne Pertti Esa Kalervo “Kassu” Ossi Maarit Ahti Olle Jouni Peter Veli-Pekka Jaakko Anita Pertti “Pepa” Heikki “Rele” Hannu Pekka “Pekkis” Pekka Erik Ako Kai Jari Kari Jouni Tauno Tauno

1543 1530 1523 1513 1474 1467 1464 1456 1452 1407 1382 1368 1356 1349 1333 1330 1329 1296 1294 1285 1264 1262 1248 1246 1240 1238 1226 1217 1203 1198

232 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 232

1.6.2017 20:37:43


gramex 50 vuotta | 233

GRAMEXtaittoFINAL.indd 233

1.6.2017 20:37:49


Soitetuimmat kappaleet kaupallisissa radioissa 1995—2016

Kotimaiset

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016

Samuli Edelmann & Sani Jari Sillanpää Sami Saari J. Karjalainen J. Karjalainen Tiktak Samuli Edelmann Sakari Kuosmanen The Rasmus Egotrippi Lab Poets Of The Fall Jani Wickholm Jenni Vartiainen PMMP Jenni Vartiainen Jenni Vartiainen Chisu Haloo Helsinki! Nopsajalka Sanni Juha Tapio

Tuhat yötä Satulinna Ainutkertainen On kaikki niinkuin ennenkin Hölmö nuori sydän Lopeta Kaikki tahtoo Pieni sydän In The Shadows Matkustaja When Heaven Gets Dirty Carnival Of Rust Kuu Ihmisten edessä Lautturi En haluu kuolla tänä yönä Duran Duran Kohtalon oma Vapaus käteen jää Lupaan olla 2080-luvulla Jotain niin oikeaa

Ulkomaiset

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016

Rednex Los Del Rio No Doubt Celine Dion Cher Strong Madonna Titiyo Celine Dion Kent Anastacia Green Day Shakira Feat. Wycleff Jean Robbie Williams Leona Lewis Pink Lady Antebellum Bruno Mars Loreen Avicii Pharrell Williams Ellie Goulding Alan Walker

Wish You Were Here Macarena Don’t Speak My Heart Will Go On Enough American Pie Come Along A New Day Has Come FF Left Outside Alone Boulevard Of Broken Dreams Hips Don’t Lie She’s Madonna Bleeding Love Sober Need You Now Grenade Euphoria Wake Me Up Happy Love Me Like You Do Faded

234 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 234

1.6.2017 20:37:49


5 0 v u o t ta y h tä s o i t t o a

Lähteet

von Bonsdorff, Lena: Mentor, mecenat, musikhandlare – Invandrarättlingen Roger Lindberg blir Mr Music of Finland. Schildts & Söderströms Fuhrmann & Kyyrö: Laululla on tekijänsä – Säveltäjät ja sanoittajat Elvis ry:n historiikki 1954–1979. Elvis Gramexin teettämät haastattelut Jaakko Salosta, Johan Vikstedtistä, Heikki Laurilasta, Klaus Laguksesta, Roger Lindbergistä, Eino Virtasesta, Heikki Laurilasta ja Ragni Malmstén-Karjalaisesta vuodelta 1996 Gramexin pöytäkirjat, vuosikertomukset ja Gramexpress-lehdet Hatakka, Heimo: Muistan vielä vuonna -56 – Jussi Raittinen muistelee miten rock tuli Suomeen. Gummerus Isokangas & Karvala & von Reiche: City on sinun – kuinka uusi kaupunkikulttuuri tuli Helsinkiin. Tammi Joukkoviestimet 2000. Tilastokeskus Kallio & Krohn: Teosto 1928–1978 – 50 vuotta luovan työn hyväksi. Teosto Kemppainen, Pentti: Aina soi Sävelradio – radiomusiikista musiikkiradioon. Avain Kemppainen, Pentti: Radio kuuluu kaikille – kaupallisen radion historia Suomessa. Into Lipponen, Tapio: Pikkujuttu. Studiokymppi Lyhty ry:n tuottama materiaali Muikku, Jari: Musiikkia kaikkiruokaisille – suomalaisen populaarimusiikin äänitetuotanto 1945–1990. Gaudeamus Nyman, Jake (toim.): Suomi soi 4 - suuri suomalainen listakirja. Tammi Radio tuli takaisin – paikallisradioväki kertoo yksityisten radioasemien kokeilukaudesta 1985–1987. Suomen paikallisradioliitto Salokangas, Raimo: Aikansa oloinen – Yleisradion historia 1926–1996. Yle Heimo Hatakan haastattelut Arto Alaspäästä, Lauri Kairasta, Ilmo Laevuosta, Jukka Liedeksestä, Hannu Marttilasta, Risto Rytistä, Johan Vikstedtistä, Raimo Vikströmistä ja Ahti Vänttisestä.

gramex 50 vuotta | 235

GRAMEXtaittoFINAL.indd 235

1.6.2017 20:37:49


Lähteet

SAVIKIEKOSTA SPOTiFYIHIN Gronow & Saunio: Äänilevyn historia. WSOY. Muikku, Jari: Musiikkia kaikkiruokaisille. Suomalaisen populaarimusiikin äänitetuotanto 1945-1990. Gaudeamus. Suomi soi 3: Ääniaalloilta parrasvaloihin. Tammi. Tilastot: www.ifpi.fi RADIOmonopoli murtuu Hatakka, Heimo: Jotta musiikki soi. Gramex 40 vuotta 1967 – 2007 ja suomalaista musiikkia Mooses Putrosta Samuli Putroon. Helsinki, Gramex Hellman, Heikki & Vilkko, Arto: Julkisen palvelun hittiradio? Soittolista erottumiskeinona kilpailussa kuuntelijoista. Media & Viestintä 39(2016): 2, 73-92 Kemppainen, Pentti: Radion murros. Julkisradioiden kanavauudistus Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Helsingin yliopiston viestinnän laitos, Viestinnän julkaisuja 4. Kemppainen, Pentti: Aina soi Sävelradio. Radiomusiikista musiikkiradioon. Helsinki, Avain Kemppainen, Pentti: Radio kuuluu kaikille! Kaupallisen radio historia Suomessa. Helsinki, Into Radio tuli takaisin – paikallisradioväki kertoo yksityisten radioasemien kokeilukaudesta 1985 – 1987. Helsinki, Suomen paikallisradioliitto Salokangas, Raimo: Aikansa oloinen. Yleisradion historia 1949 – 1996. Yleisradio Oy Suomi, Vilho: Suomen Yleisradio 1926-1951. Oy Yleisradio Ab musiikki elää ja vahvistuu Gramex-lehdet ja Gramexpress-lehdet 1990–2016 Jalkanen & Kurkela: Suomen musiikin historia – Populaarimusiikki, WSOY

236 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 236

1.6.2017 20:37:49


Kuloniemi, Esa: Danny-show – Ison D:n lahja katajaiselle kansallemme. Suomi soi 2: Rautalangasta hiphoppiin, Tammi Maarit Niiniluoto: Toivo Kärki – Siks oon mä suruinen, Tammi

Lähteet

Liete, Tero: Yhtä juhlaa. Suomi soi 2: Rautalangasta hiphoppiin, Tammi Mattlar, Mikko: Inga Sulin & Tuulikki Eloranta: Parhaat -kokoelmalevyn booklet, Valitut Palat Mattlar, Mikko: Iskelmäiltama-ohjelman artistihaastattelut Radio Helsingissä 2014–2016 Mattlar, Mikko: Seija Simola: Sävyjä -kokoelmalevyn booklet, Valitut Palat Niiniluoto, Maarit: Tanssilavat ovat olleet 1920-luvusta lähtien suomalaista kansallisromantiikkaa. http://pomus.net/kehityslinjat/tanssilavakulttuuri Tikka & Tamminen: Tanssiorkesteri Dallapé – Suomijatsin legenda 1925–2010, SKS

se pyorii vieläkin Bruun & Lindfors & Luoto & Salo: Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia. WSOY Gramex-lehdet ja Gramexpress-lehdet Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Intro- ja Suosikki-lehdet Linnamaa Joke: Diskokulttuurin historia http://www.jokelinnamaa.fi/main/JokeLinnamaa/Diskokulttuurin_historia.html Mattlar, Mikko: Stadin diskohistoria -ohjelmasarjan haastattelut Radio Helsingissä 2014–2015 Mattlar, Mikko: Stadin diskohistoria. Diskoja, tiskijukkia ja varhaista dj-kulttuuria Helsingin seudulla 1966–1988. Omakustanne. Nives & Esko: Dj-kirja. Näkökulmia suomalaiseen dj-kulttuuriin. Omakustanne. Ramstedt, Kim: Elävää mekaanista musiikkia: katsaus dj-kulttuurin historiaan. Musiikin suunta 1/2014.

gramex 50 vuotta | 237

GRAMEXtaittoFINAL.indd 237

1.6.2017 20:37:49


Kuvat A. Kolanen

Kiitos kuvista. Alvar Kolasta on kiittäminen siitä, että suomalaisen kevyen musiikin historiasta löytyy myös varhaisia kulissien takaisia kuvia.

Tämän kirjan kuvat ovat etupäässä valokuvaaja Alvar Kolasen ottamia. Alvar Kolanen (1921–2007) oli itseoppinut mainosvalokuvaaja, jonka tuotantoon mahtui musiikin, muodin ja elokuvien promootiokuvia sekä lehtien ja levyjen kansikuvia. Kolanen kuvasi 20-vuotisella urallaan 1950-luvun puolivälistä 1970-luvun puoliväliin suomalaisen iskelmämusiikin kultaajan tähdet ja tähdenlennot. Hän oli kiinnostunut myös musiikin kulissien takaisista tapahtumista kuten äänitysstudioista. Hänen kuvattaviaan olivat Olavi Virta, Tapio Rautavaara, Laila Kinnunen, Pirkko Mannola, Vieno Kekkonen, Brita Koivunen, Carola, Katri Helena, Irwin, Kirka, Danny, Tapani Kansa, Hector, Marion Rung, Wigwam, Edward Vesala, Hullujussi ja monet muut. Pr-kuvaajan on oltava tiiviisti kiinni ajassa, jotta hän pystyy nappaamaan katu-uskottavia potretteja aikansa tähdistä. Vasta myöhemmin näistä kuvista tulee kulttuurihistoriaa ja nostalgialla höystettyä ajan kuvaa. Alvar Kolasen lapset havahtuivat 1990-luvulla siihen tosi-asiaan, että heidän isänsä kuvia näkyi lehdissä tämän tästä, mutta kuvaajan nimeä ei edes mainittu. Niinpä lapset päättivät koota isänsä elämäntyöstä ensin näyttelyn, sitten kirjan, sitten toisen. Myös kuvia löytyi yhä lisää; nyt niitä on koossa jo 65 000. Kolanen oli käsittämättömän ahkera. Jos hänen 20-vuotisen aktiiviuransa jakaa viisipäiväisiin työviikkoihin ilman mitään lomia, kuvia on säilynyt tusina per päivä. Gramex haluaa tällä juhlakirjallaan kunnioittaa tätä suomalaisen kevyen musiikin historian keskeistä tallentajaa. Vaatimattoman valokuvaajan päivätyö jätti ainutlaatuisen lähdeaineiston tulevien sukupolvien tutkittavaksi.

238 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 238

1.6.2017 20:37:49


gramex 50 vuotta | 239

GRAMEXtaittoFINAL.indd 239

1.6.2017 20:37:50


kauan soikoon musiikki g r a m e x 5 0 v u ot ta

Esitt채vien taiteilijoiden ja 채채nitteiden tuottajien tekij채noikeusyhdistys Gramex ry 240 | gramex 50 vuotta

GRAMEXtaittoFINAL.indd 240

1.6.2017 20:37:50


Profile for Gramex ry

Gramex 50 vuotta  

Gramexin vuodet 1967-2017. 50 vuotta yhtä soittoa toimittanut Heimo Hatakka

Gramex 50 vuotta  

Gramexin vuodet 1967-2017. 50 vuotta yhtä soittoa toimittanut Heimo Hatakka

Profile for gramexry