Page 13

lille det Syksyn aurinko jaksaa vielä viime säteidensä voimalla tarjota yhden lämpimän päivän, ja aurinkoiselta näyttää neljä kuukautta aikaisemmin New Yorkista palannut Jaakko Lukkarinen. Nuori freelance-muusikko täräyttää jäkiskassin pöytään. ”Ostin tänä aamuna uuden asunnon”, jazz-rumpali kertoo tyytyväisenä. Yhdeksän kuukautta Amerikassa ei ollutkaan syönyt kaikkia rahoja. Mistä alkoi miehen musiikkiharrastus, joka on johtanut opintoihin Sibelius-Akatemiassa, bändikeikkoihin – Värttinästä UMO Jazz Orchestraan ja tangokuningattarista reggaehen – ja nyt myös vuoden visiittiin Manhattanille? ”5-vuotiaana sain mummolta ja papalta lahjaksi haitarin ja pienen vihreän leikkiauton. Leikkiauto kiinnosti silloin huomattavasti enemmän. Vähän myöhemmässä iässä aloin vanhempien pienestä painostuksesta soittaa pianoa. Mutta naapurin Kimmo soitti rumpuja, ja vuonna 1994 kävimme faijan kanssa Porvoosta hakemassa minulle rummut, ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta”, sanoo 25-vuotias Jaakko.

kasvattav

a

uolin

uutti Uusitalo

mus e k ko

Kaikin puolin kasvattava kokemus Nuoren muusikon päätökseen lähteä New Yorkiin oli kaksi tärkeää syytä. Ensinnäkin mies on tuntenut jo vuosikaudet halua päästä tutkimaan, miten Amerikan mantereella musisoidaan. ”New York on semmoinen rumpalien Mekka. Siellä on kaikki ne kaverit, joita täällä vain kuunnellaan levyltä”, Jaakko sanoo. Toisena taustatekijänä matkahaluissa toimivat oman opettajan kokemukset. Lukkarisen keskustelut pitkäaikaisen opettajansa Jukkis Uotilan kanssa amerikkalaisesta jazz- ja rumpujensoiton perinteestä panivat päässä kyteville ajatuksille lisää pökköä pesään. ”Jukkis on tehnyt Amerikassa musiikillisesti aivan mielettömiä juttuja. Hänen oleskelustaan Yhdysvalloissa seurasi iso kehitysaskel suomalaiselle jazz-elämälle, joten halusin nähdä, mitä siellä käyminen tekee itselleni.” No mitä se teki? ”Se avasi ihan uudenlaisen soittamisen maailman. Mulla on ihan uusi pää ja uudet kädet”, Jaakko sanoo ja kertoo, että myös muusikkotoverit ovat huomanneet muutoksen. Jaakon mielestä New Yorkin kuukaudet olivat kaikin puolin kasvattava kokemus. Amerikasta palasi Suomeen takaisin kasvanut ihminen ja kypsempi muusikko. Liian aikuiseksi ei Manhattanin oleskelu kuitenkaan tehnyt: ”En tiedä koska aikuisuus tulee. Odottelen kolmeakymppiä, jos sitten saisi vaikka keinutuolin”, Jaakko naureskelee.

Puolentoista vuoden valmistautuminen Lukkarisen puheista käy ilmi, että New Yorkiin opiskelemaan ei lähdetty hetken mielijohteesta, vaan henkinen valmistautuminen on ollut käynnissä jopa vuosikausia. Konkreettisesti prosessi pyörähti käyntiin noin puolitoista vuotta ennen lennon lähtöpäivää hakupapereiden lähettämisellä. ”Paperit oli laitettava sisään noin vuosi ennen pääsykokeita, joissa kävin sekä Juilliardin

musiikkikoulussa että Manhattan School of Musicissa alkuvuonna 2006. Loppupeleissä pääsin molempiin”, Jaakko kertoo. Valinta kahden huippukoulun välillä kohdistui jälkimmäiseen tietyn opettajan perusteella. Manhattan School of Musicissa opettaa John Riley, jonka kolme opaskirjaa ovat legendaarisessa maineessa. ”Ne kirjat ovat tavallaan rumpujensoiton A, B ja C. Tiesin, että hän on aivan loistava pedagogi – kun lähdin, en vielä edes tiennyt, kuinka loistava!” Jaakko kehuu. Tosin Manhattan School of Music ei olisi muutenkaan altavastaajan asemassa. Maailman arvovaltaisimpiin kuuluvan konservatorion entisiä jazz-opiskelijoita ovat esimerkiksi pianisti Herbie Hancock ja laulaja Harry Connick Jr. Vuonna 1917 perustetun koulun opiskelijoista kaksi viidestä tulee Yhdysvaltain ulkopuolelta.

Tee kaikki aikaisemmin – ja tee se vielä aikaisemmin ”Se on aikamoinen paperisota, jota ei ole helppo itse hoitaa”, kommentoi Jaakko Amerikan matkavalmisteluja. Fulbright Centerin stipendin hakeminen pälkähti päähän Amerikassa vaadittua TOEFL-kielikoetta järjestellessä. Stipendihakijat haastatellaan kasvotusten, mutta menevän muusikon tapauksessa asia ei ollut niin yksinkertainen. Haastattelu onnistuttiin kuitenkin tekemään erikoisjärjestelyin. Haastattelujärjestelyiden lisäksi matkavalmisteluihin kuului myös postissa kadonneita papereita ja puuttuvia asiakirjoja. Viisumin saanti viivästyi lopulta niin, että paperi oli povitaskussa vasta kaksi päivää ennen lähtöä. ”Viime vuoden heinäkuu tuotti niin paljon harmaita hiuksia paperisodan suhteen, että välillä meinasi järki lähteä. Miten tämä voi olla tällaista? Loppujen lopuksi viisumin saanti ei ollut niin vaikeaa, kun erilaiset T165- ja T168-lomakkeet oppi tietämään.” Amerikkalaisten virkakoneistojen tahti on suomalaista hitaampi, ja virallisten vastausten saaminen vaatii oman aikansa, Jaakko varoittelee. Jos olisi mahdollista lähettää neuvoja itselleen ajassa taaksepäin, miehen viesti olisi selvä: ”Tee kaikki aikaisemmin – ja tee se vielä aikaisemmin, jos mahdollista.” www.fulbright.fi

13

Profile for Fulbright Finland

Fulbright Center News 2/2007  

The Fulbright Center News is a biannual newsletter published by the Fulbright Center in Finland.

Fulbright Center News 2/2007  

The Fulbright Center News is a biannual newsletter published by the Fulbright Center in Finland.