Issuu on Google+


46

K E LV E N N E

Karhunkämmenen suojissa on mukava leiriytyä ja perheen pienimmätkin oppivat erätaitoja avotuli-keittiössä. Päijänteen kansallispuiston saaret ovat melojien suosiossa ja suurempien alusten tulee huomioda heidät.

Kelventeen ehkä hienoin, mutta samalla veneilijälle vaativin on Karhunkämmennen laguuni. Riutta työntyy selän puolelta lähes rantaan ja kulkureitti on riutan päässä olevan punaisen lateraalimerkin ja saaren rantapenkan välistä. Nieluun on ajettava pitkälti saaren rannan suuntaisesti, koska riutta ulottuu kauas etelään.

K E LV E N N E

47


76

TEHINSELKÄ

TEHINSELKÄ

77


10 2

KUHMOINEN

5

KUHMOINEN

Apajilla sukupolvesta toiseen

T

yyninä kesäiltoina kantautuu Päijänteen suurilta seliltä Tehiltä ja Varpusenlinnan selältä etäälle moottorien kumina. Ainakin kolme troolikuntaa etenee hitaaseen tahtiin selkien apajilla valtavien lokkiparvien kirkunan ja röyhkeiden syöksyjen saattelemina. Kuhmoislaisen Kalayhtymä Käävän troolarit Jonna ja Jokeri ovat kyntäneet Tehin selkää vuodesta 1984 lähtien, jolloin isä Juhani Kääpä ja poika Jorma Kääpä perustivat perheyrityksen. Vuodesta 1995 lähtien yhtymän vetäjänä on toiminut Jorma Kääpä. Apuna lähinnä mantereellisis-

sa tehtävissä on puoliso Sisko. Vesillä kesäkippareinakin toimivat perheen lapset Elina, Karoliina, Johannes ja Tuomas, jotka ovat lähteneet työhön mukaan omasta halustaan heti kohta kun ovat kynnelle kyenneet. Kääpä-suvun Päijännehistoria Kuhmoisissa alkaa kuitenkin jo vuodesta 1953, jolloin Vihtori Kääpä lyhyehkön Saimaan-kauden jälkeen tuli ja asettui perheineen Kuhmoisiin. Vihtorilla oli takanaan värikäs kalastajatausta Kannakselta Terijoen Ollilasta, jossa myös vuonna 1930 syntynyt Juhani sai ensituntuman kalastajan ammattiin.

Valoisat ja leppoisat kesäyöt ovat troolaajan ilona vain osan kalastuskautta. Loka-marraskuun syysmyrskyt ovat kovaa aikaa ammattikalastajille. Troolari Jonna kiskoo pyydystä Karoliina Käävän komennossa.

103


11 2

T E H I N S E L K Ä J Ä ÄT Y Y

T E H I N S E L K Ä J Ä ÄT Y Y

113


12 0

TEHINSELKÄ

TEHINSELKÄ

yleensä viidenkymmenen paremmalla puolella. Tämä on siinä mielessä erikoista, koska lähiruokien puolesta riittää puhetta ja siitä ovat kiinnostuneita nimenomaan nuoret perheet. Mitä kalan terveellisyyteen tulee, niin Keski-Päijänteen kala on siinä suhteessa ensiluokkaista. Vesi on puhdasta, siihen ei tule kemikaaleja – ei tarvitse pelätä becquerellejä eikä elohopeaa. Kalan myyminen ei tuota ongelmaa. Suurin osa saaliista myydään Jämsän torilla, jonkin verran sitä tilataan ravintoloiden keittiöihin ja joskus saaliista liikenee osa myös paikallisen tavaratalon kalatiskiin. Jämsän torilla kalanostajat odottavat aamuvarhaisella valkovihreää autoa tutulle paikalleen. Siinä vaiheessa kun Ari saa myymälänsä avattua ja kylmätiskin myyntikuntoon, sitä kohti kiemurtelee jo kymmenien asiakkaiden jono. Kokeneet kalanostajat tietävät, että mieleistään kalaa saadakseen torilla pitää olla jo kello 7–8 aikaan. Kymmeneltä alkaa olla myöhäistä ja yleensä kalastaja poistuu Jämsän Äijän aukiolta toripäivän ensimmäisenä kauppiaana. Huomattavan osan saaliistaan Ari Sorvari myy valmiiksi perattuna ja fileoituna. Muikun ja pikkusiian perkaus tapahtuu tuotantotiloissa koneellisesti. – Kun isän kanssa näitä hommia aloittelin, niin silloin

121


12 6

JUDINSALON SELKÄ

Lintumaailman ”Stuka”, säälimätön saalistaja, harmaalokki (Larus argentatus), vaanii alati telkkäpoikueita. Judinsalolta itään on kaunis, lähes merellinen saaristo. Telkkäpesue (Bucephala clangula) on harventunut puoleen kesän lopulla.

JUDINSALON SELKÄ

127


15 4

M U S TA S S A LO

M U S TA s S A LO

155


15 6

TA I VA S S A LO

TA I VA S S A LO

7

Täyttä elämää Taivassalossa

K

eski-Päijänteellä, Taivassalon saaren Syvälahden pohjukassa sijaitsee Vieno Lindevallin koti. Hän on asunut luonnonkauniilla mäentörmällään koko ikänsä, yli 80vuotta. Harmaaseinäisen hirsitalon nurkalla kasvava suuri pihakoivu on suunnilleen saman ikäinen. Kumpikin on kestänyt saarella niin tyynet kuin myrskytkin, sillä juuret ovat syvällä syntymäpaikan mullassa. Vienon isovanhemmat rakensivat saareen torpan vuonna 1917. Pärekatto muuttui jossakin vaiheessa pelliksi ja muitakin pieniä korjauksia taloon vuosikymmenten varrella tehtiin. Moni asia on kuitenkin säilynyt nykypäiviin saakka sellaisena kuin se on aina ollut. Mitään mukavuuksia talossa ei ole. Juomavesi haetaan edelleen lähteestä, uunit ja hella lämpiävät puilla. Sähkön saaminen Taivassaloon kaatui aikoinaan liian isoihin liittymismaksuihin. Lankapuhelin tuvan pöydältä löytyy. Keväällä se enimmäkseen rätisi, nyt toimii paremmin, vaikka huoltomiehiä ei ole näkynytkään. Kännykkää Vieno ei ole katsonut tarpeelliseksi hankkia. Parhaimmillaan saaressa oli kaksi muutakin asuttua taloa. Nykyisin niitä käytetään sukulaisten kesämökkeinä. Muitakin kesäasuntoja saareen on rakennettu. Vieno Lindevall on Taivassalon ainoa kanta-asukas. Tiettävästi hän on myös viimeinen saaressa asuva kanta-asukas koko Päijänteellä. Nikolai Lindevallin perheessä oli neljä lasta. Kahden huoneen talossa asui seitsemän ihmistä silloin kun mummokin vielä eli. Sisarukset lähtivät aikanaan maailmalle. Vieno jäi jatkamaan pientilan pitoa ja hoitamaan sairaita vanhempiaan. – Kyllä minunkin mielessäni joskus kävi, että olisin johonkin kouluun lähtenyt, mutta enhän minä tästä silloin mihinkään päässyt, hän muistelee.

Kotiteollisuuskoulu Hyvinkäällä tuli kuitenkin käytyä. Tuvassa on edelleen kangaspuut joissa vuosien mittaan syntyi monenlaisia kudonnaisia matoista pöytäliinoihin. Parhaimmillaan talossa oli viljeltyä maata noin viisi hehtaaria, navetassa 3–4 lehmää, lampaita ja muuta pienkarjaa.

Vanha maitotonkka muistuttaa vielä ajasta, kun saaressa oli lypsävää karjaa.

157


21 6

LINTUJA

Kuikkaemo (Gavia arctica) harhauttaa poikastensa lähelle tulevia uhkaajia teeskentelemällä siipirikkoa.

Kuikat ovat pariuskollisia ja palaavat keväisin aina samoille pesintäpaikoille. Edellinen aukeama Selkä- (Larus fuscus) ja kalalokit (Larus canus) sulassa sovussa riutalla elokuun autereessa.

KUIKKA

217



Suur-Päijänne