Page 1

LEIJONIEN o ly m p iata iva l

LEIJONIEN

upea olympiatarina

Suomen jääkiekkomaajoukkueella oli jo pitkään ollut suuri suunnitelma Sotshiin. Ainutkertainen kuvateos kertoo Leijonien olympiatarinan alusta loppuun. Sotshin olympiakisojen jääkiekkoturnaus oli kiekkomaailman kovatasoisin tapahtuma tällä vuosikymmenellä. Tämä kuvateos perkaa Leijonien olympiaprojektin, kertoo miten joukkuetta rakennettiin yli vuoden ajan ja nostaa tunteet vielä kerran pintaan. Kirja tuo suuren yleisön tietoisuuteen Suomen jääkiekkomaajoukkueen pronssitarinan myös kulissien takaa ja joukkueen sisältä. Tekijöinä ovat kokenut jääkiekkovalokuvaaja Jukka Rautio ja kiekkotoimittaja JP Mikola. Rautio seurasi kahta edellistä olympiaturnausta aitiopaikalta IIHF:n eli kansainvälisen jääkiekkoliiton virallisena valokuvaajana. Mikola näki lähietäisyydeltä Torinossa 2006, kuinka kipeää olympiahopealle jääminen teki. Istu aitiopaikalle ja elä uusiksi Teemu Selänteen viimeinen olympiamatka! Mitali huipensi #8:n huikean maajoukkueuran. This photo book explores the Finnish hockey team’s Olympic project, bringing the feelings to the surface one more time. It shows you how the team was built for over a year, reveals what Saku Koivu said when turning down the invitation, and also tells the bronze story from behind the scenes and within the team. The book was made by experienced ice hockey photographer Jukka Rautio and hockey journalist JP Mikola. Take a rinkside seat and relive Teemu Selänne’s last Olympic journey! The medal crowned #8’s fantastic career with the national team.

joukkueen rakentuminen | Sotshin olympiaturnaus päivä päivältä | Pronssijuhlat kaukalosta ja kulisseista |

9 789526

705187

ISBN 978-952-67051-8-7

Jukka Rautio | JP Mikola

tässä kirjassa | Erkan starttilaukaus | Kaikki ehdokkaat | Valmistautuminen ja

Jukka Rautio | JP Mikola


Lähtölaukaus Sotshiin Erkka Westerlund ehti jo kertaalleen hyvästellä maajoukkueen ja kansainvälisen huippukiekkoilun. Veri, voitonhalu ja valmennusajattelun muuttuminen saivat palaamaan Leijoniin. – Olemme aiemmin keskittyneet enemmän lajin kehittämiseen, emme ihmisen tai urheilijan kehittämiseen, A-maajoukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund väittää. Siksi kaikessa toiminnassa on korostettu fyysisiä ominaisuuksia, taitoa ja taktiikkaa. Westerlundin toisessa olympiaprojektissa painotus on enemmän urheilijan motivaation perusteissa ja oppimiskyvyssä.

Urheilija ytimessä Urheilijalähtöisyydessä on kyse oppimisessa. Westerlund on pyrkinyt keskustelemalla selvittämään, miten pelaajat omaksuvat parhaiten asioita. – Torinossa urheilijalähtöisyys oli ehkä tiedostamatonta, siellä toimittiin sattumalta hyvin urheilijalähtöisesti. Sotshia varten urheilijalähtöisyys on oikeastaan kaiken tekemisen punainen lanka. Se on ihan jotain muuta kuin valmentajakeskeinen tapa toimia, Westerlund alustaa. – Joukkueen rakentaminen ja kokoaminen on se asia, jolla voi eniten vaikuttaa tulokseen, Westerlund uskoo. Westerlund ei pääse valitsemaan parhaista parhaita. Materiaalietu on isoilla mailla, mutta se ei takaa menestystä, jos yksilöiden yhteispeli ontuu. Westerlundin etuna on kahdeksan vuoden takainen kokemus olympiakiekosta. Torinon tuliaisina oli hopeaa joukkueella, jonka nimilista oli hyvin pitkälle selvillä jo vuosi ennen turnausta. Tällä kertaa valintatilanne ei ollut läheskään yhtä selkeä. Joukkueen saattoi koota hyvin monella eri tavalla.

Oppia Torinon ihmeestä Westerlund on aina ollut mestarillinen pelin analysoija. Pohdinnat eivät ole jääneet puheiden tasolle, vaan analyysien tulokset on onnistuneesti siirretty kaukaloon. Tässä katsannossa Westerlundin voi kiistatta kohottaa 8 | LEIJONIEN olympiataival

Suomi-kiekon johtavaksi analyytikoksi. Torinon hopea 2006 oli valmennustiimiltä ja koko joukkueelta mestarillinen näyte yhteistyön jääkiekosta. Tyrmäävä esitys oli malliesimerkki siitä, mihin lyhyessä turnauksessa on mahdollisuus, kun a) pelitapa, b) pelaajisto ja c) valmistautumisen kaikki yksityiskohdat palvelevat kokonaisuutta. Vuoden 2006 olympiavälierän tyly 4–0-voitto maailmantähtiä vilisseestä Venäjän joukkueesta on kenties suomalaiskiekkoilun kaikkien aikojen kovin kisasuoritus. Se ottelu tallentui monen suomalaisen kiekkointoiljan videokasetille – harmi vain, että VHS-nauhat ja videonauhurit on useimmissa kodeissa kannettu vintille tai autotallin peränurkkiin pölyttymään. Torinon olympiaturnaus 2006 pelattiin edellisen työsulkukauden jälkeisessä muuttuneessa maailmassa,

”Pelaajien pitää pystyä reagoimaan nopeasti – se on valintakysymys. Sen takia on puhuttu reagointipelistä.”

aikakaudella, jolloin NHL oli juuri omaksunut ”nollatoleranssin”. Silloin Suomi ja Westerlund olivat osanneet aistia muutoksen tuulet mestarillisesti. Vertailun vaikeudesta huolimatta on hykerryttävän mielenkiintoista nähdä, millaista jääkiekkoa Westerlundin Leijonajoukkue pelaa kahdeksan vuoden jälkeen. – Pelaajien pitää pystyä reagoimaan nopeasti – se on valintakysymys. Sen takia on puhuttu reagointipelistä. Haluamme valita pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan nopeaa peliä. Luistelu on iso asia tämän päivän pelissä, pitää pystyä pelaamaan nopeasti.

Nimilistaansa parempi – Olympiaprojekti on nopeatempoinen ja lyhyt. Meidän pitää pystyä lähteä pelaamaan ilman yhtään harjoitusta ja kehittämään silti peliä lyhyen turnauksen aikana, Westerlund pohjustaa. Roolitus ja pelitapa vaikuttavat kaikkeen. – Olemme menneet siihen suuntaan, että olemme pyrkineet kaikin keinoin nopeuttamaan peliä. Sekä hyökkäämisen että puolustamisen täytyy tapahtua nopeasti, Westerlund alleviivaa. Mihin muutos perustuu? Onko taustalla jokin havainto kansainvälisestä kiekkoilusta? – Ei se varmaankaan perustu mihinkään yksittäiseen havaintoon, vaan niihin viesteihin, jotka ovat tulleet pelaajilta ja mitä valmennus on analysoinut. Tarkoitus on pelata nopeaa yhteistyön peliä, Westerlund linjaa. Suomalaiskiekkoilun ikiaikainen vahvuus on ollut yhteistyön jääkiekko. Maailman parhaita vastaan pelaamisen on oltava saumatonta. – Koska me emme pysty yksilötasolla kilpailemaan isojen kanssa, yhteistyön jääkiekko ja joukkuetason pelaaminen ovat ilman muuta olennaisin asia, Westerlund korostaa. >>


Leijonaluolassa. Erkka Westerlund on kirjaimellisesti kotikentällään Vierumäen jäähallin isoimmassa pukukopissa. LEIJONIEN olympiataiva l | 9


KARJALA-TURNAUS

Vanhassa kotihallissa. Jokereiden kasvatit Niko Hovinen ja Sami Lepistö tekevät tshekkiyrityksen tyhjäksi.

20 | LEIJONIEN olympiataival


KARJALA-TURNAUS < Treenejä katsomassa. Auroran koulun neljäsluokkalaiset tutustuivat maajoukkueen huoltopäällikön Riku Koivusen työpäivään. Jori Lehterä antaa nimikirjoituksia koululaisille.

> Esimakua tulevasta. Jori Lehterä ja Leijonat voittivat Karjala turnauksessa Vadim Sipatshevin Venäjän 4–3. Suomen maalintekijöinä olivat Juuso Hietanen, Oskar Osala, Leo Komarov ja Sakari Salminen.

< Terveiset olympiakomiteasta. Sotshin kisajärjestelyiden kaikista käänteistä tarkasti perillä olleet Peter Brüll, Heli Katajamäki ja Mikaela Ingberg kertoivat jääkiekkojoukkueen johdolle kisapaikan käytännön järjestelyistä.

< Sulinin sviitti. Hierojien ja fysioterapeuttien ovi on aina avoinna, kun pelaajat sitä tarvitsevat. Hotellihuone toimii myös pelaajien olohuoneena. Tällä kertaa Juha Sulin pehmentää Leo Komarovin kiekkoilijan tunkkireisiä. > Karjalasta kisoihin. Petri Kontiola, Sami Lepistö ja Juhamatti Aaltonen ylsivät Sotshin kisajoukkueeseen. Niklas Hagman jäi rannalle. LEIJONIEN olympiataiva l | 21


VIRALLINEN joukkuekuva

Team photo in Sochi Led by the goalies and captain Selänne, the Finnish hockey team gathered on the blue line of the Bolshoy Ice Dome. The official team photo was taken 24 hours before the start of the first match. Made of recycled materials, the team’s jerseys caused some confusion when they were made public. The reason for this was not the ecological production method but the fact that the traditional lion logo and ‘Suomi’ (Finland) text were missing. By the time the team photo was taken, people had already gotten used to the large blue cross flag adorning the jerseys. The team looked like it was supposed to look: the national team of Finland. < Men in Black. Apulais-GM Jarmo Kekäläinen ja Pohjois-Amerikan pelaajatarkkailija Jere Lehtinen valvoivat yläparvelta kuvaan järjestäytymistä.

Poseerauksista pelihommiin. J. Jokinen, O. Jokinen ja L. Marjamäki punovat heti kuvausten jälkeen ylivoimajuonia.

32 | LEIJONIEN olympiataival

Kirvesleijonat. Tappara-taustainen sentterikolmikko ponnisti Ville Niemisen sohvalta Sotshiin. Olympiaturnaus oli ensimmäinen sekä Petri Kontiolalle, Aleksander Barkoville että Jori Lehterälle.


VIRALLINEN joukkuekuva

LEIJONIEN olympiataiva l | 33


48 | LEIJONIEN olympiataival


< Sinivalkoinen yllättäjä. Viime kesänä Olli Määttä ei ollut edes olympiaehdokkaiden listalla, mutta NHL-varaus, huikea tulokaskausi ja väkevät otteet nostivat jyväskyläläisnuorukaisen Sotshin kisakoneeseen. Tässä yllätyksen kokee Määtän Pittsburghkapteeni Sidney Crosby.

> Iso ja pieni. Suomi on monesti arvokisoissa kyennyt tekemään kanadalaisveljistä pieniä, mutta alkusarjan päätöspelissä ei jäänyt epäselväksi, miksi emämaa on iso. Ottelun pelillinen asetelma oli sama kuin 180-senttisellä Antti Pihlströmillä 193-senttistä Jay Bouwmeesteriä vastaan.

SUNNUNTAI 16.2.

Suomi-Kanada

Tappiollakin puolivälieriin Jo ennen sunnuntain päätöskamppailua oli tiedossa, että Suomi oli varmistanut parhaan lohkokakkosen sijoituksen. Suora puolivälieräpaikka lohkesi Itävalta- ja Norja-pelien maali-iloittelun ja Venäjän pistemenetysten ansiosta. Turnausisäntä jäi Slovakiaa vastaan varsinaisella peliajalla 0–0-tulokseen, , eikä jatkoaikavoitosta tullut voitto tuottanut kuin kaksi pistettä. Kun pohjilla oli voittomaalikisan tappio USA:lle, Venäjä joutui hakemaan vauhtia ”keräilyeristä”. Arkailevan avauserän jälkeen Suomi ei toisessakaan saanut karsittua kiekonmenetyksiä. Hyökkäyspelaa-

minen päättyi käytännössä jo punaviivalle. Carey Price torjui vaahteranlehtisten veräjällä toisessa erässä vain kolme kertaa. Silti tilanne oli päätöserään lähdettäessä 1–1. Kiekko löysi tiensä Pricen taakse, kun Tuomo Ruutu sai lapansa Ossi Väänäsen siniviivavedon väliin. Syntymäpäiväsankarin maalin toinen syöttäjä oli Jussi Jokinen.

Ottelun lehdistötilaisuus oli oma näytelmänsä. Kanadan päävalmentaja Mike Babcock istui monikymmenpäisen toimittajajoukon edessä takakenossa, rintakehä avoinna ikään kuin omistaisi auditorion – ja koko pelin. No, niinhän sitä Kanadassa sanotaan: We own this game! Babcockilta tuli napakka kehu, kun Erkka Westerlund sanoi hieman kulmikkaalla englannillaan, että keskityimme esitykseen, emme tulokseen. Yritimme voittaa tämän pelin. – Hyvä vastaus, Kanadan koutsi huudahti. Yhteisen osuuden päätyttyä Westerlund purki pelifilosofiaansa suomalaismedialle. >> LEIJONIEN olympiataiva l | 49


SUNNUNTAI 16.2.

Venäjä-Slovakia

Punakone yski jo

Pakko ei ole paras lähtökohta jääkiekkoottelulle. Kotiyleisö odotti Venäjältä runsasmaalista iloittelua Slovakiaa vastaan, mutta näki 0–0-nuhjaamisen. Kamppailun ainoaa osumaa piti odotella voittolaukauskisaan ja Ilja Kovaltshukin onnistumiseen asti. Punakoneella oli asettaa kaukaloon eliittiluokan yksilöt, mutta materiaalietu ei auttanut. Venäläisten taktinen kypsyys ei riittänyt, kun kaikki ei sujunut niin kuin oli suunniteltu. Aiemmat pelit tuuliajolla ollut Slovakia silmin nähden nautti tilanteesta puristaessaan punakoneen ahtaalle. Maalivahti Jan Laco oli loistovireessä, torjui 36 laukausta ja turhautti Venäjän supertähdet kerta toisensa jälkeen. – Emme ole tyytyväisiä tähän otteluun. Halusimme voittaa varsinaisella peliajalla, kapteeni Pavel Datsjuk myönsi. Yliajalle venynyt ratkaisu merkitsi sitä, että Venäjä joutui keräilyeriin. Säälimätön turnausmatematiikka toi vastustajaksi Norjan. Tuloksella oli vaikutuksensa myös myöhemmin illalla pelattuun Suomi– Kanada-kamppailuun. Leijonat oli jo ennen ottelua varmistanut parhaan lohkokakkosen paikan. Jos Suomi olisi kaatanut Kanadan varsinaisella peliajalla, puolivälierissä vastaan olisi liukunut Slovenia tai Itävalta. Asiaa erotuomarille. Kun iso mies korotaa ääntää, sen kuulee katsomossakin. Slovakian puolustajajärkäleellä Zdeno Charalla on pituutta suunnilleen 206 senttiä ja painoa 117 kiloa, lähteestä riippuen.

54 | LEIJONIEN olympiataival


Rystyltä ylös. Ruotsissa rankkarimaalista on joskus tehty postimerkki. Venäjän kisat menivät lopulta sen verran vihkoon, että Aleksander Radulovin sinänsä mallikelpoisesta maalista tuskin teetetään merkkejä postilaitokselle. Kamppailu ratkesi niukimmalla mahdollisella erolla, kun myös Ilja Kovaltshuk nöyryytti Jan Lacoa.

Ohittamaton. Semjon Varlamov torjui voittomaalikisassa sekä Tomas Tatarin että Michal Handzusin yritykset.

LEIJONIEN olympiataiva l | 55


OLYMPIAKYLÄ

Leijonien olohuoneessa. Aamupalalta tullut Jere Lehtinen pistäytyi kuulemassa hoitotiimin tuoreimmat ”väritykset”.

Kisakylän tärkein huonekalu. Lasse Kukkosen kisamatka oli yksi pisimmistä, sillä Sotshin matka alkoi ja päättyi Kärppien vieraspelireissuun. Kämppäkaverina oli seurakaveri Juhamatti Aaltonen.

Suomesta rahdattu. Olohuoneen seinän takaa löytyi täysin varusteltu klinikka. Fysioterapeutti Timo Vaitinen valmistelee hoitoa.

Pakki ja pyykkipussi. Kimmo Timosen ei tarvinnut kuivata pelikamoja kisakylässä tai pestä pesulassa, mutta omien vaatteiden linkoamista varten alueella oli itsepalvelupesula.

58 | LEIJONIEN olympiataival


OLYMPIAKYLÄ Valmennusjohdon aamupalaveri. Koko koutsien ryhmä, Hannu Virta, Erkka Westerlund, Lauri Marjamäki ja Ari Moisanen aloitti useimmat kisapäivät katsomalla valkokankaalta, mitä videovalmentaja Janne Mälkiä oli koostanut koneelleen.

Jalkamiehet. Kaikilla valmentajilla ei ollut työsuhdeetuna kisajopoja. Matka kisakylästä hallille taittui kävellen muutamassa minuutissa. LEIJONIEN olympiataiva l | 59


LEIJONAKOPPI

< Tuttua puuhaa. Teemu Selänne oli varannut kisamatkalle nipullisen uusia mailojaan pelkästään nimikirjoituksia varten. Lapamalli on muuttunut huomattavasti kahden vuosikymmenen NHL-uran aikana, vain kätisyys on pysynyt rightina.

Puntin jälkeinen käsittely. Juha Sulin ei hiero Selänteen reisiä ensimmäistä kertaa.

62 | LEIJONIEN olympiataival


SIVUPÄÄ

Bolshoi-jääpalatsi Maanantai oli välipäivien isä, äiti, sisko, veli ja muut sukulaiset. Leijonista jäällä treenasivat vain Mikael Granlund ja vähälle peliajalle jäänyt Sakari Salminen. Koko joukkue kokoontui puolen päivän jälkeen hallille, mutta harjoittelu oli huoltavaa. Monet kävivät kevyesti hikoilemassa tai hierontapöydällä – tai molempia. Teemu Selänne sai reisiinsä kunnon käsittelyn Juha Sulinilta. Sitä ennen Selänne polki kuntopyörää ja teki myös kevyen punttitreenin. Kevyen siksi, että suomalainen salama ei ollut salil eka, salil vika… Kolme sarjaa jalkakyykkyä, viisi toistoa jokaisessa ja tangon päässä 80, 100 ja 120 kiloa – se riitti herkistelyksi. Kaikkien aikojen olympiapörssin ykkönen oli yhä herkässä vireessä ja kovassa iskussa. Sunnuntain Kanada-pelissäkin Anaheimin ikämies oli Leijonien ykköshyökkääjä yhdessä sähäkän Antti Pihlströmin ja maalintekijä Tuomo Ruudun kanssa. Selänne ei kärvistellyt alkusarjan otteluja jämäminuuteilla, vaan peliaikaa irtosi hyökkääjistä eniten, yhtä paljon kuin Granlundille.

Olympic village, dressing room and dinner The team stayed in the Finland house in the athletes’ village. The same building also accommodated Finland’s female hockey team, speed skaters, a skier avoiding high-altitude accommodation, and members of the management and coaching teams. The house was quiet on the day we visited. Sunday’s match against Canada had ended around midnight, and it was hard to sleep right after such physical exertion. The quickest managed to fall asleep four hours after the final buzzer. In Sochi, this meant three or four in the morning... Defenseman Kimmo Timonen found time for a quick visit to the laundry before the team got together in the Bolshoy Ice Dome for conditioning training. Teemu Selänne did some light weight training, but he also had time to sign autographs. For these, the Finnish Flash had a bundle of new sticks at the ready. The day ended with dinner served to the team outside the competition area.

Lokero ja pelikirjan kansi. Sami Vatasen istumapaikan yläpuolelle teipattu juliste on suurennos pelaajille jaetun pelikirjan kannesta.

Hoito-ohjeita. Lääkäri Harri Hakkarainen ja Juha Sulin kääntävät kaikki kivet, jotta joukkue on täydessä lyönnissä puolivälierissä. LEIJONIEN olympiataiva l | 63


KESKIVIIKKO 19.2. Suomi-Venäjä

ta, tämä on sellainen hetki. Avauserää on jäljellä 2.22, kun kello pysähtyy. Tilastomerkintöjä ei enää piirry valotaululle, mutta verkkokalvolle tallentuu pari tilannetta. Ensin Pavel Datsjuk päätyy kynnysmatoksi Suomen vaihtoaition eteen. Kun vielä Leo Komarov kolaa vanhan seurakaverinsa Aleksander Ovetshkinin selälleen sekunti-pari ennen summeria, pukukoppiin on mukava mennä. Jos ruumiinkultuurista löytyy joskus symboliikkaa, nämä ovat sellaisia hetkiä.

It’s Tuukka’s Time Kakkoserän alkajaisiksi Aleksander Radulov karkaa roikkukiekon turvin puolittaiseen läpiajoon, mutta rysty-yritys jää suupaisuksi. Tilastot vahvistavat saman, minkä silmä näkee. Leijonanosa aloituksista kääntyy Suomelle. Koko sentterinelikko hoitaa hommansa. Venäjälle siunaantuu taas uusi huippupaikka. #24 syöttää ”Ovielle”, yleisö mylvii maalia, mutta huuto tyrehtyy kurkkuu, kun Tuukka Rask räväyttää oikean patjansa kiekon tukkeeksi. Aleksander Jemelinin jäähyn aikana päästään näkemään kappale kauneinta kiekkohistoriaa – ja ennen kaikkea huikea alku toiselle erälle. Granlund rikkoo mailansa, luistelee kaukalon toiselle laidalle, hakee lennosta uuden mailan ja saa kiekon lapaansa samalla sekunnilla kuin komposiitin käsiinsä. Vähän myöhemmin kiekko kulkeutuu Kimmo Timosen ja Selänteen kautta tolpalle, ja siitä Granlundin kautta maaliin. Rystyltä rysään ja läheltä alas. Kun Semjon Varlamov vähän myöhemmin kutsutaan vaihtoon, kotiyleisö kiljuu riemusta. Ikään kuin värisevän veskarin vaihtaminen olisi kovinkin iso ilonaihe. Muuten hallissa on hiljaista. Rossija-huudot ovat vaienneet. Tätä Suomi on tavoitellut, tähtien tuskastuttamista, kotiyleisön hiljentämistä. 28 on laidasta läpi, mutta Rask rynnii vastaan ja heittäytyy jalkoihin kuin futisveskari. No, tänään on niitä päiviä, kun kiekko ei enää uppoaisi verkkoon, vaikka pömpeli olisi jalkapallomaalin kokoinen. >> 74 | LEIJONIEN olympiataival

Yksilötaidon huipennus. Juhamatti Aaltosen taituroima 1–1-tasoitus sai katsomon hiljaiseksi. Juuso Hietasella, maalintekijällä ja Petri Kontiolalla riitti riemua.


SIVUPÄÄ Aleksanteri Suuri pieneni. NHL:n maalipörssiä ylivoimaisesti johtanut Aleksander Ovetshkin jäi Sami Vatasen pihdeissä ilman osumia. Koko turnauksessa Ovetshkin sai kasaan vain tehot 1+1, vaikka laituri laukoi viidessä ottelussa peräti 24 kertaa kohti vastustajan maalia.

Supertähti taklaa. Välieräpaikka ei kirvonnut Venäjältä ainakaan liian pehmeän pelaamisen vuoksi. Pavel Datsjuk rysäytti Mikael Granlundin yli sellaisella voimalla, että tärähdyksen tunsi ja kuuli katsomoon asti.

LEIJONIEN olympiataiva l | 75


KESKIVIIKKO 19.2. Suomi-Ven채j채

78 | LEIJONIEN olympiataival


OLYMPIATURNAUS päivä päivältä

Kuvat puhuvat puolestaan. Jos tulosta ei pysty päättelemään kehonkielestä, katonrajan jumbotaulu kertoo lukemat. LEIJONIEN olympiataiva l | 79


TORSTAI 20.2. Suomi treenaa < Harjoitushikeä. Vielä tässä vaiheessa Tuukka Rask ei tiennyt, että seuraava ottelu eli välieräpeli Ruotsia vastaan jää väliin.

> Mr Menestys. Kaksi olympiapronssia, MM-kullan, hopean ja kaksi pronssia voittaneen Tuomo Ruudun A-maajoukkueura on ollut suoraa jatkoa menestyksekkäille nuoruusvuosille. Neljät juniorien arvokisat tuottivat nekin komean sarjan 1-1–2.

Practice: Fine-tuning power play After the win against Russia, the atmosphere at practice was relaxed but focused. The practice was led by assistant coach Lauri Marjamäki. After some basic practice to get the feel of the puck, the team concentrated on power play. It was run by the five-man lines of the three centres, Jarkko Immonen, Olli Jokinen and Petri Kontiola. 86 | LEIJONIEN olympiataival

The main responsibility lay with the white line, led by winger Mikael Granlund. MG64 held the puck and was the brain of the first line on practice ice, and center Jarkko Immonen’s role was to find a place to shoot or block the goalie’s vision. Teemu Selänne played his familiar role in the left wing. Of the defensemen, Sami Vatanen looked for more difficult – and decisive – as-

sists than his colleague Kimmo Timonen, who played a more securing role. The team had the evening off. Experienced center Olli Jokinen and some of the management team took an evening walk to hear the Finnish national anthem.


OLYMPIATURNAUS päivä päivältä

LEIJONIEN olympiataiva l | 87


LAUANTAI 22.2.

pronssiottelu Suomi-USA

Huikeat hyvästit, #8

> Kaarros kohti loppusuoraa. Teemu Selänteen ura hakee vertaistaan myös olympiatasolla. Kaikkien aikojen vanhin jääkiekon olympiamitalisti on myös kaikkien aikojen tehokkain olympiapelaaja 37 ottelun saldolla 24+19=43.

Kahdesti parempi. Patrick Kane pääsi yrittämään varsinaisella peliajalla peräti kaksi kertaa Tuukka Raskin yllättämistä rankkarista – tuloksetta. Raskin mukaan Kanen kaltaista taituria vastaan on oleellista olla pelaamatta itseään pihalle.

98 | LEIJONIEN olympiataival


Urheilussa tulee joskus hetkiä, jolloin on hieno olla kokemusten äärellä. Teemu Selänteen maajoukkueura sai Sotshin pronssiottelussa satumaisen lopun. Parhaat tai mieleenpainuvimmat kokemukset eivät – yllättävää kyllä – linkity voittoihin tai tappioihin. Sotshin olympiakisojen pronssiottelu linkittyy. Itse ottelu ja varsinkin sen jälkeiset tapahtumat olivat yksi sellaisista kerroista, kun oli oikeasti etuoikeus olla kokemusten äärellä. Leijonien 5–0-näytökseen päättynyt pronssiottelu oli upea päätös monen Leijonapelaajan upealla uralle. Bolshoi-areenan katsomossa ja pelin jälkeen Mixed Zonella piti ymmärtää katsella ympärilleen, ihmetellä, aistia ja kokea – siis ihan vain olla kokemuksen äärellä. Näitä pitkiä yhden pelaajan pressitilaisuuksia tulee vielä ikävä.

Paluupäätös kannatti Ennen Sotshia Teemu Selänne oli ehtinyt lopettaa maajoukkueuransa jo kolme kertaa. Olympiaturnauksen jälkeen oli helppo sanoa, että Selänteen kannatti palata Leijona-paitaan vielä kahdeksi viikoksi.

Kaikkien aikojen suomalaiskiekkoilijan tilanne ei vielä Venäjälle tultaessa vaikuttanut kovin hyvältä. Pohjilla oli rikkonainen alkukausi seurajoukkueessa Anaheim Ducksissa, peliaikaa ja tehoja irtosi vähänlaisesti. NHL:ssä Selänne ei todellakaan ole ollut se sama pelaaja, joka Sotshissa ratkoi otteluja. Harva uskalsi luottaa 43-vuotiaan konkarin pystyvän ihmeisiin olympiakaukalossa. Moni mietti jopa sitä mahdollisuutta, että ikämies kannattaisi jättää koko joukkueesta.. Onneksi päätäntävalta oli Erkka Westerlundilla. Onneksi päävalmentajan luottamus ei murtunut. – Minulle oli jo viime keväästä saakka selvää, että tämän joukkueen ykkösketju rakennetaan Teemun ympärille. Se olisi mennyt niin, vaikka ei olisi tullut loukkaantumisiakaan, Westerlund sanoi. Onneksi voitontahto ja maalintekotaito eivät mene koskaan pois muodista.

Ketjut elivät koko ajan Takkuinen alkukausi NHL:ssä oli raskas Selänteelle itselleenkin. Vaikeudet tekivät Sotshin onnistumisista vielä erityisempiä. – Nämä olympialaiset ovat olleet minulle henkireikä kauden aikana. On ollut paljon pettymysiltoja ja sellaista, jota en itsekään ymmärrä. Anaheimissa on ikävä kyllä aivan sama, miten pelaa. Nokkimisjärjestys on aivan selvä, Selänne kuvaili kisojen aikana. Westerlundin alkuperäisissä ajatuksissa Selänne muodosti Suomen ykkösketjun yhdessä Mikko Koivun ja Valtteri Filppulan kanssa. Alkuperäiset ajatukset jäivät vain ajatuksiksi, kun Leijonien runko mureni kovaa tahtia loukkaantumisten runnellessa joukkuetta. Pakon sanelemana saatiin ketju, joka oli koottava nyt – Etelä-Koreassa 2018 se ei enää onnistuisi. Samalla saatiin historiallisen suuri ikäero, kun 43-vuotias Selänne ja 18-vuotias Aleksander Barkov istutettiin samaan vitjaan yhdessä Mikael Granlundin kanssa. On syytä mainita, että Selänne puki leijonapaidan ensi LEIJONIEN olympiataiva l | 99


LAUANTAI 22.2. pronssiottelu Suomi-USA

102 | LEIJONIEN olympiataival


SUOMI-USA pronssiottelu

LEIJONIEN olympiataiva l | 103


PR

NSSIJUHLAT Leijonien pukukopista tuli pronssiottelun jälkeen juhlahuoneisto. Olympiamitali oli A-maajoukkueelle jo kolmas peräkkäinen.

MG ja GM. Mikael Granlund oli silloin kuusivuotias, kun Jari Kurri voitti pelaajana olympiapronssia 1998 Naganossa.

Sotshin ympäri alle 30 päivässä. Venäjän tunnetuimmasta suomalaisesta Ville Haapasalosta otettiin kisoissa ”muutama” muukin kuva kuin tämä potretti Ossi Väänäsen kanssa. Haapasalo huomataan kaikkialla.

Koutsi ja luottopakki. Lasse Kukkonen puolustaa Lauri Marjamäen valmennuksessa myös Kärpissä. Kukkosen A-maajoukkueura alkoi keväällä 2001, Sotshin pronssi oli oululaiselle jo uran kolmas olympiamitali.

104 | LEIJONIEN olympiataival


KHL-kolmikko. Jarkko Immosen vitriinissä on entuudestaan Vancouverin pronssi, mutta kokeneille MM-kävijöille Juuso Hietaselle ja Antti Pihlströmille olympiamitali oli uran ensimmäinen. > Tuukka Raskilla oli ennen Sotshin kisoja tilillään vain viisi A-maaottelua.

Hymy herkässä. Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski, päävalmentaja Erkka Westerlund, OK:n puheenjohtaja Risto Nieminen, viiden tehopisteen Jussi Jokinen ja pääsihteeri Mika Sulin saivat syystäkin myhäillä.

Kuva jos toinenkin. Videovalmentaja Janne Mälkiän ei tarvinnut heti finaalin jälkeen käsitellä liikkuvaa kuvaa.

LEIJONIEN olympiataiva l | 105


LEIJONIEN o ly m p iata iva l

LEIJONIEN

upea olympiatarina

Suomen jääkiekkomaajoukkueella oli jo pitkään ollut suuri suunnitelma Sotshiin. Ainutkertainen kuvateos kertoo Leijonien olympiatarinan alusta loppuun. Sotshin olympiakisojen jääkiekkoturnaus oli kiekkomaailman kovatasoisin tapahtuma tällä vuosikymmenellä. Tämä kuvateos perkaa Leijonien olympiaprojektin, kertoo miten joukkuetta rakennettiin yli vuoden ajan ja nostaa tunteet vielä kerran pintaan. Kirja tuo suuren yleisön tietoisuuteen Suomen jääkiekkomaajoukkueen pronssitarinan myös kulissien takaa ja joukkueen sisältä. Tekijöinä ovat kokenut jääkiekkovalokuvaaja Jukka Rautio ja kiekkotoimittaja JP Mikola. Rautio seurasi kahta edellistä olympiaturnausta aitiopaikalta IIHF:n eli kansainvälisen jääkiekkoliiton virallisena valokuvaajana. Mikola näki lähietäisyydeltä Torinossa 2006, kuinka kipeää olympiahopealle jääminen teki. Istu aitiopaikalle ja elä uusiksi Teemu Selänteen viimeinen olympiamatka! Mitali huipensi #8:n huikean maajoukkueuran. This photo book explores the Finnish hockey team’s Olympic project, bringing the feelings to the surface one more time. It shows you how the team was built for over a year, reveals what Saku Koivu said when turning down the invitation, and also tells the bronze story from behind the scenes and within the team. The book was made by experienced ice hockey photographer Jukka Rautio and hockey journalist JP Mikola. Take a rinkside seat and relive Teemu Selänne’s last Olympic journey! The medal crowned #8’s fantastic career with the national team.

joukkueen rakentuminen | Sotshin olympiaturnaus päivä päivältä | Pronssijuhlat kaukalosta ja kulisseista |

9 789526

705187

ISBN 978-952-67051-8-7

Jukka Rautio | JP Mikola

tässä kirjassa | Erkan starttilaukaus | Kaikki ehdokkaat | Valmistautuminen ja

Jukka Rautio | JP Mikola

Leijonien olympiataival  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you