48
35 prosenttia vastaajista koki myös ulkomaisten kontaktien puutteen esteenä kansainvälistymiselle. Hieman yli 30 prosenttia näki lisäksi tarvittavien tukien ja rahoituksen hakuprosessit liian työläinä. Kymmenen prosenttia vastaajista katsoi, ettei kansainvälistymiselle ollut esteitä. Hieman alle puolet vastanneista taiteilijoista näki ulkomaisten nykytaiteen asiantuntijoiden vierailut Suomeen keinona edistää suomalaisen nykytaiteen kansainvälistymistä. Lähes 35 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kansainvälistymiseen myönnettävien apurahojen lisääminen edistäisi kansainvälistymistä. Lisäksi vajaa 30 prosenttia vastaajista koki residenssitoiminnan lisäämisen sekä opetus- ja kulttuuriministeriön tuen kulttuurivientiin keinoiksi edistää kansainvälistymistä. Noin viidesosa vastaajista oli lisäksi sitä mieltä, että Framen järjestämät vientihankkeet edistäisivät suomalaisen nykytaiteen kansainvälistymistä. Olisi tärkeää että riippumattomilla kuraattoreilla yms. olisi mahdollisuus hakea matkarahoitusta oma-aloitteisesti ilman että heidät ”kutsutaan” rahoittajien toimesta. Näin kutsujan valtaa saadaan edes hieman rajoitetuksi. (Taiteilija, mies, 50–64-vuotias) Avovastauksesta käy ilmi, että ulkomaalaisille kuraattoreille toivottiin mahdollisuutta hakea itse matkarahoitusta vierailuun Suomeen sen sijaan, että käynnit olisivat aina rahoittajien koordinoimia kutsuvierailuja. Framella on nykyisin jo käytössä tällainen rahoitusinstrumentti. Kuraattorit, tuottajat, managerit (n=17) Välittäjien rooli on kasvanut nykytaiteen kentällä yhä merkittävämmäksi. Alan kansainvälisellä kentällä avainasemassa ovat nykytaiteen asiantuntijuus ja alan erityisosaaminen. Välittäjiksi voidaan laskea kuraattorien lisäksi galleristit, kriitikot ja tutkijat, instituutioiden intendentit ja pedagogit, oppilaitosten professorit ja lehtorit sekä toiminnanjohtajat, hallitukset, näyttelytoimikunnat ja viestintä. Välitystyö on monimuotoista, ja se suuntautuu eri yleisöille. Nykytaiteen kentällä sen merkitys on korostunut niin yksilöiden kuin organisaatioiden välillä. (Elfving 2015.) Toisaalta kuraattorien määritteleminen itsestään selvästi välitysportaan toimijoiksi supistaa näkökenttää: henkilöt jotka toimivat kuraattoreina, liikkuvat tuotannon, välityksen ja vastaanoton alueilla erilaisilla painotuksilla (Karttunen 2015). Useissa maissa kuraattorien määrä on lisääntynyt sen jälkeen, kun alalle on perustettu tutkintoon johtava koulutus. Suomessa maisteritason koulutus alkoi vasta 2010-luvulla: Aalto-yliopiston CuMMA otti ensimmäiset opiskelijat vuonna