Helmikuu oli lauha ja vähäsateinen
Helmikuu oli edellisten kuukausien tapaan tavanomaista leudompi. Suhteellisesti ottaen leudointa oli Pohjois-Suomessa. Helmikuu oli myös tavanomaista vähäsateisempi, joskin silti melko pilvinen kuukausi.
Helmikuun keskilämpötila vaihteli lounaissaariston noin 0 asteesta Itä-Lapin noin -8 asteeseen. Lapissa keskilämpötila oli 4–7 astetta jakson 1991–2020 keskiarvoa korkeampi, ja näin leuto helmikuu toistuu siellä tilastojen mukaan keskimäärin noin kerran kymmenessä vuodessa. Sen sijaan Etelä-Suomessa helmikuu oli vain pari astetta tavanomaista leudompi, ja Etelä-Suomessa yhtä leuto helmikuu toistuu keskimäärin lähes joka kolmas vuosi.
Helmikuun ensimmäisellä viikolla oli Pohjois-Suomessa pari kylmää päivää, ja Savukosken Tulppiossa mitattiin 4.2. vastaisena yönä helmikuun ja koko talven alin lämpötila, -39,6 °C. Tämän jälkeen sää lauhtui nopeasti. Lappiin levisi 6.–7.2. erittäin leuto länsivirtaus, ja Pohjois-Lapissa lämpötila nousi yli +5 asteeseen. Enontekiön Kilpisjärvellä mitattiin 7.2. uusi asemakohtainen helmikuun lämpöennätys, 6,7 °C, samoin Utsjoen Kevolla, jossa ylimmäksi lämpötilaksi mitattiin 6,5 °C. Koko kuukauden ylin lämpötila, 7,3 °C, mitattiin 8.2. vastaisena yönä Inarin Nellimissä.
Helmikuun puolivälissä vallitsi noin viikon ajan pohjoisenpuoleinen ilmavirtaus, jolloin koko maassa oli pakkasta. Etelä-Suomessa pakkasta oli helmikuun 15.–20. päivien välisinä öinä 10–20 astetta. Pohjois-Suomessa ei ollut juuri kylmempää.
Helmikuun 20. päivän jälkeen tuuli kääntyi lounaan puolelle, ja hyvin leuto etelän ja lounaan välinen ilmavirtaus vallitsi kuukauden loppuun asti. Helmikuun viimeisellä viikolla lämpötila pysyi Lappia myöten yötä päivää jatkuvasti nollassa tai plussan puolella ja sateet tulivat osittain vetenä. Erityisesti Lapissa helmikuun loppu oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen leuto. Enimmäkseen oli pilvistä, ja myös utua tai sumua esiintyi useana päivänä. Loppukuun lämpöjakson ylin lämpötila, 5,9 °C, mitattiin Salon Kärkässä 26.2.
VAHVA KORKEAPAINE PITI SÄÄN VÄHÄSATEISENA
Ilmanpaineen kuukausikeskiarvo oli helmikuussa 11–15 hPa tavanomaista korkeampi. Suomen etelä- ja kaakkoispuolella oli 7.–8.2. laaja ja erittäin vahva korkeapaine, ja merenpinnan tasolle redusoitu ilmanpaine oli maan etelä- ja keskiosissa yli 1050 hPa. Viimeksi Suomessa oli ollut yhtä vahva korkeapaine helmikuun 2018 lopussa. Helmikuun puolivälin pakkasjakson aikana korkeapaineen keskus oli Suomen länsipuolella ja loppukuun lauhan sääjakson aikana maamme kaakkoispuolella.
Koska Suomi oli lähes koko helmikuun korkeapaineen vaikutuspiirissä,
sateet jäivät monin paikoin niukoiksi. Lapin yli itään liikkui kuitenkin sakea lumipyry 5.2., ja myös kuukauden viimeisellä viikolla lounaisvirtauksessa liikkui joitain sadealueita maamme yli koilliseen. Sen sijaan helmikuun puolivälin pakkasviikon aikana esiintyi enimmäkseen vain heikkoja lumisateita.
Lapissa helmikuun sademäärä oli lopulta melko tavanomainen, ja kuukauden suurin sademäärä, 37,8 mm, mitattiin Tornion Torpissa. Sen sijaan maan etelä- ja keskiosissa sademäärä jäi yleisesti alle puoleen pitkän ajan keskiarvosta. Etelä-Pohjanmaalla sekä toisaalta maan itä- ja kaakkoisosissa satoi paikoin alle 10 mm. Kaikista vähiten, vain 3,9 mm, satoi Joensuun Linnunlahden havaintoasemalla.
Vähäsateisesta ja korkeapainevoittoisesta säästä huolimatta helmikuussa oli keskimääräistä vähemmän auringonpaistetunteja Perämeren ympäristöä lukuun ottamatta.
Etelä- ja Lounais-Suomessa oli ohut lumipeite vain helmikuun puolivälin pakkasviikon aikana. Loppukuun lauhan sääjakson aikana lumipeite hupeni vauhdilla myös Länsi-Suomessa. Vain Lapissa lunta oli kutakuinkin tavanomainen määrä. Suurin lumensyvyys, 116 cm, mitattiin Kilpisjärvellä 20.2.
Ilari Lehtonen
SÄÄKEHITYS
Kuvat ovat Ilmatieteen laitoksen säätilanneanalyysejä ajanhetkiltä 12 UTC eli klo 14 Suomen normaaliaikaa (kesäaikana klo 15).
Teksti: Ilari
Lehtonen
3.2. Koillisesta virtasi kylmää ilmaa Lappiin, ja Savukosken Tulppiossa mitattiin seuraavana yönä talven alin lämpötila, -39,6 °C. Sen sijaan Etelä- ja Lounais-Suomessa pakkanen ei runsaan pilvisyyden takia päässyt juurikaan kiristymään, ja Lapissakin kylmä jakso jäi hyvin lyhyeksi.
7.2. Suomen kaakkoispuolella oli harvinaisen vahva korkeapaine, joka kurottautui lännessä Britteinsaarille asti. Korkeapaineen pohjoispuolitse Lappiin virtasi lännestä hyvin leutoa ilmaa. Pohjois-Lapissa lämpötila nousi jopa yli +5 asteeseen. Etelä-Suomessa oli samaan aikaan pikkupakkasta.
16.2. Helmikuun puolivälissä vallitsi viikon ajan samankaltainen suursäätilanne, jossa Suomen länsipuolella oli korkeapaineen alue ja itäpuolella matalapaineen keskus.
Pohjoisvirtauksessa liikkui ajoittain heikkoja lumisateita, ja sää oli koko maassa talvinen.
23.2. Helmikuun viimeisellä viikolla lounaasta virtasi maahamme erittäin leutoa ilmaa. Lämpötila oli Lappia myöten yötä päivää nollassa tai plussan puolella. Esimerkiksi
Sodankylän Tähtelässä lämpötila ei laskenut kertaakaan pakkaselle neljänä peräkkäisenä vuorokautena 23.–26.2., mitä ei ole aiemmin tapahtunut helmikuussa.
HELMIKUUN SÄÄ MAAILMALLA JA ILMASTONMUUTOKSEN VAIKUTUS LÄMPÖTILOIHIN
MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA
Helmikuun keskimääräinen maa- ja merialueiden pintalämpötila oli mittaushistorian kolmanneksi korkein. Helmikuun keskilämpötila, 13,36 °C, oli 0,63 °C korkeampi kuin ilmastollisen vertailukauden 1991–2020 keskiarvo ja 1,59 °C esiteollisen ajan ajan 1850–1900 keskiarvoa lämpimämpi.
EUROOPASSA helmikuu oli 0,4 °C vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa lämpimämpi. Suurimmassa osassa Eurooppaa helmikuu oli myös tavanomaista kuivempi.
ARKTIS
Pohjoisnavan ympäristössä oli helmikuun alussa jopa 20 astetta tavanomaista lämpimämpää.
SUOMESSA helmikuun keskilämpötila oli Helsingissä -1,9 °C ja Sodankylässä -6,8 °C. Helmikuu oli ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Helsingissä arviolta noin 2,5 °C ja Sodankylässä noin 2,4 °C lämpimämpi kuin vuoden 1900 ilmastossa.
POHJOIS-AMERIKKA
Kaliforniassa mitattiin helmikuun lopulla vuodenaikaan nähden ennätyksellisen korkeita lämpötiloja. Sitä vastoin Yhdysvaltain keskiosissa ja suuressa osassa Kanadaa helmikuu oli keskimääräistä kylmempi.
CHILE JA ARGENTIINA
Helmikuu oli selvästi tavanomaista lämpimämpi Chilen ja Argentiinan pohjoisosissa. Argentiinassa oli myös lukuisia maastopaloja.
AFRIKKA
Afrikan kaakkoisosien yli kulki helmikuussa useita trooppisia myrskyjä, jotka aiheuttivat huomattavia tuhoja.
Nykyilmastossa näin leuto helmikuu toistuu Helsingissä lähes joka kolmas vuosi ja Sodankylässä kerran noin seitsemässä vuodessa. Vuoden 1900 ilmastossa yhtä leuto helmikuu toistui Helsingissä kerran noin seitsemässä vuodessa ja Sodankylässä keskimäärin kerran 25 vuodessa.
AUSTRALIA Helmikuu oli selvästi tavanomaista lämpimämpi Australian länsiosissa. Helmikuu oli Australiassa enimmäkseen myös tavallista vähäsateisempi.
ANTARKTIKSEN MERIJÄÄ
Merijään laajuus oli helmikuussa mittaushistorian neljänneksi pienin, keskimäärin 2,5 miljoonaa neliökilometriä, mikä on noin 26 % helmikuun tavanomaista jään laajuutta vähemmän.
air temperature anomaly for February 2025
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA HELMIKUUSSA 2025 JAKSON 1991–2020 KESKIARVOSTA MAAILMALLA (VASEMMALLA) JA EUROOPASSA (OIKEALLA).
Surface air temperature anomaly for February 2025
Data: ERA5. Reference period: 1991-2020. Credit: C3S/ECMWF
Data: ERA5. Reference period: 1991-2020. Credit: C3S/ECMWF
Data: ERA5. Reference period: 1991-2020. Credit: C3S/ECMWF
https://climate.copernicus.eu/climate-bulletins
Miten Suomen lumiolot muuttuvat tällä vuosisadalla?
Uusimmat ilmastomallit ennustavat, että lumen määrä vähenee ja lumipeitteinen aika lyhenee Suomessa kuluvalla vuosisadalla. Muutokset ovat suurempia Etelä- kuin Pohjois-Suomessa.
Ilmatieteen laitoksella tutkittiin Suomen lumiolojen muutosta vuoteen 2100 mennessä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kuudennessa arviointiraportissa käytettyjen ilmastomallien perusteella. Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitä mallit kertovat toisaalta talven suurimman lumimäärän kehityksestä, toisaalta yhtäjaksoisen lumen peittämän ajan pituuden muutoksesta. Lumimäärällä tarkoitetaan tässä lumen vesiarvoa, eli sitä, kuinka monta millimetriä vettä lumikerroksesta saataisiin, jos se sulatettaisiin. Lumensyvyys on suoraan verrannollinen vesiarvoon, mutta se riippuu myös lumen tiheydestä.
SUURIMMAT LUMIMÄÄRÄT PIENENEVÄT
JA LUMIPEITEAIKA LYHENEE
Talven suurin lumimäärä vähenee sekä Etelä- että Pohjois-Suomessa kaikkien neljän tarkastellun päästöskenaarion mukaan (kuva 1). Skenaario
SSP245 vastaa ehkä parasta arvausta sille, mihin nykymenolla päädytään. Sen mukaan maapallon keskilämpötila olisi vuosisadan lopulla noin 2,7 °C esiteollista aikaa korkeampi. Skenaariossa SSP126 kasvihuonekaasujen päästöt vähenevät nopeasti, kun taas pessimistisimmissä skenaarioissa SSP370 ja SSP585 päästöt päinvastoin jatkavat kasvuaan. Globaali lämpeneminen vuosisadan loppuun mennessä on näissä skenaarioissa noin 1,8 °C, 3,6 °C ja 4,4 °C. Odotetusti lumi vähenee eniten skenaarioissa, joissa ilmasto lämpenee voimakkaimmin. Lumen väheneminen on myös selvästi voimakkaampaa Etelä-Suomessa (esim. SSP245-skenaariossa vuosisadan loppuun mennessä lähes 40 % kauteen 1991–2020 verrattuna) kuin Lapissa (n. 15 %). Pienempi muutos Lapissa selittyy sillä, että ilmaston lämmetessäkin talvisateet tulevat siellä pääosin lumena ja lunta sulattavat suojasäät pysyvät keskitalvella verraten harvinaisina. On jopa mahdollista, että tunturialueilla sateiden lisääntyminen lisäisi hieman lumen määrää.
LISÄTIETOJA
• Englanninkielinen tutkimusartikkeli Future Snow Scenarios for Northern Europe Based on Coupled Model Intercomparison Project Phase 6 Data on vapaasti luettavissa International JournalofClimatology -tiedelehdessä.
Kuva 1: Talven suurimman lumimäärän suhteellinen muutos (%) ja pisimmän lumen peittämän jakson pituuden muutos (päivää) jaksoon 1991–2020 verrattuna (20 vuoden liukuvat keskiarvot). (a) Lumimäärän muutos Etelä-Suomessa (60,5–62 °N, 23–27 °E) ja (b) Lapissa (67–69 °N, 24–28 °E). (c) Lumen peittämän jakson pituuden muutos Etelä-Suomessa ja (d) Lapissa. Käyrät esittävät parasta arviota eri skenaarioille ja harmaa varjostus 5–95 % epävarmuushaarukkaa SSP245-skenaariolle.
Ilmaston lämmetessä lumipeitteinen aika myös lyhenee (kuvan 1 alempi rivi): lumen tulo viivästyy syksyllä ja lumen sulanta aikaistuu keväällä siten, että molemmat siirtyvät suunnilleen yhtä paljon. Muutos on suurempi Etelä-Suomessa kuin Lapissa. Esimerkiksi SSP245-skenaariossa talven pysyvän lumipeitteen kesto lyhenee etelässä vuosisadan loppuun mennessä noin puolitoista kuukautta jaksoon 1991–2020 verrattuna, Lapissa vajaan kuukauden. Paljon riippuu kuitenkin siitä, miten kasvihuonekaasujen päästöt kehittyvät. Pahimmassa skenaariossa (SSP585) lumipeitekausi kutistuu etelässä melkein kolmella kuukaudella, mutta optimistisimmassa SSP126-skenaariossa vain vajaat 20 päivää vuosiin 1991–2020 verrattuna. Nykyaikaan (vuosi 2025) verrattuna ero jää SSP126-skenaariossa pieneksi.
Samalla kun talven pisin yhtenäinen lumijakso lyhenee, sitä edeltävät tai seuraavat lyhyet lumijaksot lisääntyvät Etelä- ja Keski-Suomessa. Lumitalvet siis muuttuvat entistä rikkonaisemmiksi. Sen sijaan Lapissa lumipeitekausi pysyy ilmaston lämmetessäkin varsin yhtenäisenä, lyhenemisestään huolimatta.
TULEVAISUUDEN ENNUSTAMINEN ON EPÄVARMAA
Tulevaisuuden muutoksiin liittyy merkittävää epävarmuutta muutenkin kuin päästöskenaarion osalta. Tätä havainnollistaa kuvassa 1 esitetty tulosten 5–95 % epävarmuushaarukka SSP245-skenaariolle. Epävarmuus liittyy osaltaan ilmastomallien eroihin, osaltaan siihen, että ilmaston luonnollista vaihtelua ei ole teoriassakaan mahdollista ennustaa tarkasti pitkällä aikavälillä. Suomen oloissa yksi keskeinen tekijä on Pohjois-Atlantin värähtelyyn (North Atlantic Oscillation; NAO) liittyvät ilmavirtausten muutokset. Talvi 2019–2020 tarjoaa oivan esimerkin. NAO:n positiiviseen vaiheeseen liittyen länsituulet olivat tavallista voimakkaampia, tuoden Lappiin runsaita lumisateita. Paikoin mitattiin ennätyksellisiä lumensyvyyksiä. Samalla Etelä-Suomessa oli hyvin lauhaa. Helsingin Kaisaniemessä talven suurin lumensyvyys oli vaivaiset 3 cm. Vuodet eivätkä varsinkaan talvet ole veljeksiä. Lumiolot vaihtelevat Suomessa jatkossakin paljon vuodesta toiseen. Runsaslumisia talvia esiintynee Etelä-Suomea myöten vielä kuluvan vuosisadan lopullakin, mutta ne käyvät ilmaston lämmetessä entistä harvinaisemmiksi.
Petri Räisänen ja Anna Luomaranta
Globaali merijään laajuus saavutti helmikuussa
uuden minimiennätyksen
Pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon yhteenlaskettu merijään laajuus saavuttaa vuosittaisen minimiarvonsa tyypillisesti helmikuussa tai maaliskuun alussa, jolloin merijään laajuus antarktisella alueella on pienimmillään. 7. helmikuuta 2025 tämä globaali merijään laajuus supistui noin 16,04 miljoonaan neliökilometriin, joka on vuodesta 1979 alkavan havaintohistorian alhaisin arvo. Arktisen merijään laajuus oli tällöin vajaat 14 miljoonaa neliökilometriä ja antarktisen merijään laajuus reilut kaksi miljoonaa neliökilometriä. Arktisella alueella jääpeitteen laajuus oli helmikuussa havaintohistorian pienin ja antarktisella alueella neljänneksi pienin.
Merijään vähenemisen taustalla on merien ja ilmakehän lämpeneminen. Jään laajuus kuitenkin vaihtelee vuodesta toiseen, joten minimiennätykset eivät seuraa lineaarisesti toisiaan. Uusi ennätys on looginen seuraus pohjoisen merijään 40 vuotta jatkuneesta ja eteläisen merijään tuoreemmasta vähenemisestä.
Jaakko Seppänen ja Ilari Lehtonen
KUVA: JAAKKO SEPPÄNEN
Itämerellä talven laajin jäätilanne saavutettiin 20. helmikuuta, jolloin jäätä oli noin 85 000 neliökilometrin alueella. Jäätalvi oli leuto, mutta 2000-luvulla on ollut jo viisi talvea, jolloin jäällisen alueen suurin pinta-ala Itämerellä jäi vielä pienemmäksi. KUUKAUDEN
Ilmatieteen laitos on tuottanut Itämeren pintalämpötila- ja jääanalyysit Marine Copernicuksen aineistosta. Keskiarvot on laskettu päivittäisistä arvoista. Jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä. Asemakohtaiset kuvaajat perustuvat Ilmatieteen laitoksen mareografihavaintoihin.
KESKIMÄÄRÄINEN ITÄMEREN PINTALÄMPÖTILA JA JÄÄTILANNE
Meriveden keskimääräinen pintalämpötila helmikuussa 2025 (vas.) ja pintalämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta (oik.). Pintalämpötilan havaitut päiväkeskiarvot helmikuussa 2025 on esitetty yhdeksältä asemalta. Jääanalyysi kuvaa jäätilanteen kuukauden keskiarvoa, ja jään klimatologia kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020.
MERIVEDEN KORKEUS
HAMINA PITÄJÄNSAARI
FÖGLÖ DEGERBY
PIETARSAARI LEPPÄLUOTO
HELSINKI KAIVOPUISTO
RAUMA PETÄJÄS
KEMI AJOS
Meriveden korkeus suhteessa teoreettiseen keskivedenkorkeuteen helmikuussa 2025. Kuvaajissa on esitetty mareografeilla tunneittain mitattu keskimääräinen vedenkorkeus.
ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS JA POIKKEAMA TAVANOMAISESTA HELMIKUUSSA
Arktisen alueen merijään laajuus oli helmikuussa keskimäärin 13,7 miljoonaa neliökilometriä, joka on alhaisin helmikuulle määritetty jään laajuuden kuukausikeskiarvo 47 vuoden satelliittimittauksissa. Tämä oli kolmas kuukausi peräkkäin, jolloin arktisen merijään laajuus oli vuodenaikaan nähden ennätyksellisen alhainen. Jään laajuus oli 0,8 miljoonaa neliökilometriä (eli noin 8 %) alle vuosien 1991–2020 helmikuun keskiarvon.
Merijään laajuus Arktiksella pieneni vuodenaikaan nähden epätavallisen jyrkästi tammikuun lopussa, jolloin Grönlanninmeren ja Huippuvuorten alueella virtasi lämmintä ilmaa pohjoisnavalle asti, työntäen merijäätä pohjoiseen. Jään laajuus oli jo valmiiksi alhaisella tasolla, ja helmikuussa jääpeite pysyi koko kuukauden ajan vuodenaikaan nähden ennätyksellisen suppeana. Helmikuun päättyessä jäätä oli Arktiksella 13,9 miljoonan neliökilometrin alueella.
Jäämeren keskiosat olivat helmikuussa lähes kokonaan jään peitossa, mikä on tyypillistä tähän aikaan vuotta. Sen sijaan Jäämeren reunamerillä jäätä oli pääosin keskimääräistä vähemmän. Erityisen vähän jäätä oli Euroopan puoleisella sektorilla Barentsinmerellä ja Huippuvuorten pohjoispuolella, Kanadan itäisellä sektorilla Saint Lawrencen lahdella ja Labradorinmerellä sekä Tyynenmeren sektorilla Beringinmerellä ja Ohotanmerellä.
Merijään keskimääräinen peittävyys arktisella alueella helmikuussa 2025. Värillinen viiva kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020, kun jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä.
LÄHTEET
ECMWF Copernicus Climate Change Service
Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus
Merijään peittävyyden poikkeama arktisella alueella jakson 1991–2020 keskiarvosta helmikuussa 2025.
Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.
PALLAS - SAMMALTUNTURI
1 kk
1 vuosi
Useita vuosia
(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)
Hiilidioksidi- (CO2) ja metaani- (CH4) pitoisuuksien havaitut tuntikeskiarvot viimeisen kuukauden jaksolla (ylin rivi) sekä viimeisen vuoden jaksolla (keskimmäinen rivi) Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla. Alarivin kuvissa esitetään hiilidioksidipitoisuuden kehitys useamman vuoden ajalta.
TAUSTATIETOA
• Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin kasvien ja maaperän hengityksestä sekä polttoprosessista ja sementintuotannosta.
• Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmakehään tulevat soilta, maakaasun purkautumisesta, märehtijöistä, kaatopaikoilta, riisinviljelystä ja fossiilisten polttoaineiden käsittelystä.
• LUE LISÄÄ: ilmatieteenlaitos.fi
Talvella 2024–2025 kaikki kuukaudet olivat Suomessa keskimääräistä leudompia, ja koko talvi oli pari astetta jakson 1991–2020 keskiarvoa lauhempi. Etelä-Suomessa erityisesti tammikuu oli harvinaisen leuto ja PohjoisSuomessa helmikuu. TILASTOISTA
LÄMPÖTILOJA
HELSINKI, KAISANIEMI JOKIOINEN
JYVÄSKYLÄ
JOENSUU
SEINÄJOKI, PELMAA
SIIKAJOKI, RUUKKI
UTSJOKI, KEVO
Helmikuussa 2025 päivittäin mitattu vuorokauden keskilämpötila (°C, musta käyrä), ylin lämpötila (°C, punainen käyrä) ja alin lämpötila (°C, sininen käyrä) sekä vuorokauden sademäärä (mm, siniset pylväät). Lämpötilan tasoitetut vertailuarvot ovat kaudelta 1991–2020. Harmaa käyrä kuvaa vuorokauden keskilämpötilan 50 %:n arvoa eli mediaania, ja harmaa varjostus kuvaa aluetta, jonka sisällä noin 97 % vuorokauden keskilämpötiloista tilastollisesti esiintyy.
| ILMASTOKATSAUS 2/2025
SODANKYLÄ
KESKILÄMPÖTILA
SADEMÄÄRÄ
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
HELMIKUUN KUUKAUSITILASTO
HAVAINTOASEMA
AURINGONPAISTETUNNIT
KUUKAUSISUMMA
PAIKKAKUNTA 2025 1991–2020
UTÖ 47,4 61
MAARIANHAMINA 51,7
TURKU 54,8 67
HELSINKI 40,7 71
JOKIOINEN 33,0 68
KOUVOLA 43,7 62
JYVÄSKYLÄ 37,9 63
KUOPIO 42,5
KORSNÄS 69,3
OULU 63,4
ROVANIEMI 43,6
SODANKYLÄ 51,4 59
UTSJOKI 24,3 47
LUMENSYVYYS
Tuulitilastoissa on käytetty 10-min keskituulta. Tuuliruusuissa käytetyn aineiston havaintoväli on 10 min ja kovatuuliset päivät -taulukossa 1 min.
PARAINEN, UTÖ
KALAJOKI, ULKOKALLA
0–1 m/s tyyni
1–4 m/s heikko
4–8 m/s kohtalainen
8–14 m/s navakka
14–21 m/s kova
21– m/s myrsky
VANTAA, HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA
PELKOSENNIEMI, PYHÄTUNTURI
KOVATUULISET PÄIVÄT
HAVAINTOASEMA
KOTKA, HAAPASAARI
HELSINKI, HARMAJA
HANKO, RUSSARÖ
PARAINEN, UTÖ
KÖKAR, BOGSKÄR
HAMMARLAND, MÄRKET
RAUMA, KYLMÄPIHLAJA
KRISTIINANKAUPUNKI
VALASSAARET
KALAJOKI, ULKOKALLA
KEMI, AJOS
Taulukon asemien kovatuuliset päivät (suurin 10 minuutin keskituulen nopeus vähintään 14 m/s) on esitetty oranssilla ja myrskypäivät (vähintään 21 m/s) punaisella värillä. Harmaa väri esittää puuttuvia havaintoja.
ILMASTOKATSAUS 2/2025 | 19
Ennuste on tehty 20.3.2025, ja se perustuu Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) tuottamaan aineistoon.
24.3.–30.3. 14.4.–20.4.
31.3.–6.4. 21.4.–27.4. 7.4.–13.4. 28.4.–4.5.
Ennustettu keskimääräinen ilman lämpötila 2 metrin korkeudella (°C) seuraavien kuuden viikon aikana (ylemmät kuvat) ja ennustetun lämpötilan poikkeama (°C) edellisten 20 vuoden keskiarvosta (alemmat kuvat).
A mild February with little precipitation
Similarly to the preceding months, also February was milder than usual. The largest warm anomaly occurred in northern Finland. The precipitation level remained clearly below the long-term average in most of the country.
The mean temperature in February varied from around 0 °C on the outskirts of the south-western archipelago to approximately -8 °C in eastern Lapland. Compared to the long-term average from 1991–2020, the mean temperature was even 4–7 °C above the average in Lapland and approximately 2 °C above the average along the Finnish southern coast.
There were a couple of cold days in northern Finland in the first week of February, and the lowest temperature of the month and the whole winter season, -39.6 °C, was measured in Tulppio, Savukoski on the 4th. Thereafter, the weather turned rapidly much milder in the north, and on the 7th the temperature rose widely to 5–7 °C in northern Lapland. In some locations these were the highest temperatures ever recorded in February. Also, the highest temperature of the month, 7.3 °C, was measured in Nellim, Inari in northern Lapland on the 8th.
At the same time, an unusually intense high pressure prevailed over southern Finland with the sea-level pressure rising above 1050 hPa. In mid-February, the high-pressure centre was located west of Finland and a northerly flow prevailed for about a week. Between the nights of 15–20 February, the temperature decreased between -10 and -20 °C also in southern Finland. At the end of this cold period, the Baltic Sea ice extent reached its annual maximum of approximately 85,000
square kilometres, an extent that was well below the long-term average.
After the 20th, the winds turned to southerly as an intense high pressure formed southeast of Finland. Particularly in the north, the last week of February was exceptionally mild as the temperature remained constantly around or above 0 °C throughout Finland. The highest temperature during this mild spell, 5.9 °C, was measured in Kärkkä, Salo on the 26th.
The precipitation level in February was close to the long-term average in Lapland but elsewhere it remained mainly well below the average. In South Ostrobothnia as well as in parts of eastern and southeastern Finland the precipitation level remained below 10 mm. The highest level of precipitation in February, 37.8 mm, was measured in Torppi, Tornio and the lowest, only 3.9 mm, in Linnunlahti, Joensuu.
Despite of the dominance of high pressure, the count of sunshine hours in February remained below the longterm average, except in the areas close to the Bothnian Bay.
The snow cover was thinner than usual except in Lapland. In the south, a shallow snow cover existed only in mid-February. Also, near the western coast most of the snow melted during the last week of February. The highest snow depth, 116 cm, was measured in Kilpisjärvi, Enontekiö on the 20th.
Ilari Lehtonen
+7.3 °C
Nellim, Inari, 8.2.
-39.6 °C
Tulppio, Savukoski, 4.2.
Highest and lowest temperatures
HIGHLIGHTS: FEBRUARY 2025
• February was the third warmest February globally.
• February was 1.59°C above the estimated 1850-1900 average used to define the pre-industrial level and was the 19th month in the last 20 months for which the global-average surface air temperature was more than 1.5°C above the pre-industrial level.
• Arctic sea ice reached its lowest monthly extent for February, at 8% below average.
Source: Copernicus Climate
Ilmatieteen laitos
ilmastokatsaus@fmi.fi
www.ilmastokatsaus.fi
