— Kuudes lämmin kesäkuu peräkkäin — Mielikuvitus apuna ilmastonmuutokseen sopeutumisessa
6/2024
Pääkirjoitus — 3
Kuudes lämmin kesäkuu peräkkäin — 4
Sääkehitys kesäkuussa — 6
Kesäkuun säätapahtumia maailmalta — 7
Mielikuvitus apuna ilmastonmuutokseen sopeutumisessa — 8
Tuore opas vauhdittamaan ilmastokestävää
kaupunkisuunnittelua — 10
Kuukauden havainto — 11
Itämeri — 12
Arktiset alueet — 13
Kasvihuonekaasupitoisuudet Suomessa — 14
Tilastoista poimittua — 15
Lämpötiloja ja sademääriä kesäkuussa — 16
Kesäkuun kuukausitilasto — 18
Kesäkuun tuulitiedot — 19
Lämpötilan viikkoennusteet — 20
Summary of June 2024 — 21
Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kuukautta jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus
Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.
KESÄKUUN SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/kesakuu
Sää vaikuttaa liikenteeseen ja väyliin myös Suomessa. Alkuvuoden kovat pakkaset ja lumentulo haastoivat junaliikennettä ja radan kunnossapitoa. Menneen talven jääolosuhteet olivat vaikeat etenkin Perämerellä, jossa jäänmurtokausi saatiin päätökseen poikkeuksellisen myöhään, vasta toukokuun lopussa. Talvella lumen sijasta vetenä tulleet sateet sekä nollan puolin ja toisin vaihdelleet lämpötilat altistivat päällysteet reikiintymiselle. Alkukesällä taas suuret sademäärät aiheuttivat muun muassa tulvia alikulkuihin. Kuumakaan keli ei ole ongelmaton. Silloin raiteeseen voi tulla hellekäyrä eli kiskon sivuttaissiirtymä lämpölaajenemisen vaikutuksesta. Ilmastonmuutoksen edetessä sään vaihtelevuus lisääntyy. Vaihtelua on myös alueellisesti, sillä Suomi on pitkä maa. Merkittäviä sään ääri-ilmiöiden vaikutuksia kotimaassa on ollut toistaiseksi vielä vähän verrattuna esimerkiksi naapureihimme Ruotsiin ja Norjaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei meillä olisi tehtävää ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisessa.
Väyläinfran elinkaari on pitkä, silloilla jopa 100 vuotta, joten niiden tulee kestää muuttuvia sääolosuhteita. Tietoa siitä, millaiseen ilmastoon väylänpidossa tulee sopeutua pitkällä aikajänteellä, saimme Ilmatieteen laitoksen kanssa yhteistyössä tehdystä skenaariotarkastelusta. Siitä jatkamme tarkempaan alueellisten haavoittuvuuksien ja riskien arviointiin.
Väyläviraston lähtökohtana on ilmastoriskien hallinnan ja sopeutumisen kytkeminen osaksi normaalia toimintaa eli väylien suunnittelua, rakentamista, kunnossapitoa sekä omaisuuden- ja riskienhallintaa. Ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden aiheuttamat häiriöt liikenneväylillä heijastuvat edelleen niin henkilöiden kuin kuljetustenkin liikkumiseen ja vaikuttavat siten merkittävästi koko yhteiskunnan toimintaan.
Väyläviraston vastuulla on huolehtia väylien päivittäisestä toimintavarmuudesta, ja ilmastokestävyyden varmistaminen on olennainen osa tätä työtä nyt ja tulevaisuudessa. Teemme sen yhteistyössä niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin viranomaisten, liikennöitsijöiden ja muiden tahojen kanssa. Koska haasteemme ovat samankaltaiset, saamme yhteistyöllä vaikuttavampia tuloksia ja voimme varmistaa väyläverkon sekä liikenteen toiminnan myös tulevaisuudessa. PÄÄKIRJOITUS
SOILE KNUUTI Ympäristöasiantuntija, Väylävirasto
Ilmastonmuutoksen aiheuttamat häiriöt liikenneväylillä heijastuvat merkittävästi koko yhteiskunnan toimintaan.
56 000 maasalamaa, mikä on noin kaksi kertaa tavanomaista enemmän. Yli puolet salamoista havaittiin kuukauden kahden ensimmäisen päivän aikana.
Kuukauden ylin ja alin lämpötila
5 cm
Kittilässä satoi 1.6. ja Varpaisjärvellä 2.6. halkaisijaltaan noin 5 cm:n kokoisia jättirakeita.
Kuudes lämmin kesäkuu peräkkäin
Kesäkuu oli jo kuudentena vuotena peräkkäin selvästi keskimääräistä lämpimämpi. Hellejaksot osuivat kuukauden alkuun ja loppuun. Kesäkuun alussa esiintyi myös paljon rae- ja ukkoskuuroja.
Kesäkuun keskilämpötila oli Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä merialueilla 2–4 astetta jakson 1991–2020 keskiarvoa korkeampi. Länsi-Suomen sisämaassa poikkeama pitkän ajan keskiarvosta oli 1–2 astetta. Lapissa kesäkuu oli eräin paikoin, muun muassa Saariselällä ja Kilpisjärvellä, jopa havaintohistorian lämpimin. Myös Ulkokallan majakkasaarella Perämerellä oli saaren vuodesta 1876 alkavan säähavaintohistorian lämpimin kesäkuu.
Kesäkuussa oli maan etelä- ja keskiosissa sisämaassa 5–11 hellepäivää. Eniten hellepäiviä oli Itä-Suomessa. Rannikoilla ja Lapissa hellepäiviä oli 0–5. Hallaöitä oli kesäkuussa harvinaisen vähän. Täysin poikkeuksellista on, että Lapin tunturiasemilla ei mitattu kesäkuussa kertaakaan pakkaslukemia.
Kesäkuun sademäärä oli Länsi- ja Pohjois-Suomessa pääsääntöisesti tavanomaista suurempi, kun taas Etelä- ja Itä-Suomessa satoi useimmilla paikoilla jonkin verran keskimääräistä vähemmän. Sateisimmat alueet löytyivät Satakunnasta, Koillismaalta ja Luoteis-Lapista. Näillä alueilla satoi monin paikoin yli 100 mm, eli noin kaksinkertaisesti tavanomaiseen verrattuna. Vähiten satoi puolestaan pääkaupunkiseudulla, vain noin puolet tavanomaisesta. Kuukauden suurin sademäärä, 135,9 mm, mitattiin Kokemäen Tulkki-
lassa ja pienin, 24,4 mm, Helsingin Kaisaniemessä. Suurin kesäkuussa havaittu vuorokausisademäärä oli Kuusamon Teerirannassa 18.6. mitattu 59,0 mm. Maan etelä- ja keskiosissa kesäkuu oli selvästikin keskimääräistä aurinkoisempi, mutta ei kuitenkaan yhtä aurinkoinen kuin vuosien 2020, 2021 ja 2023 kesäkuut. Lounaissaaristossa myös vuoden 2022 kesäkuu oli tämänvuotista aurinkoisempi.
KESÄKUUN ALUSSA SATOI
RAKEITA JA UKKOSTI
Kesäkuun alkaessa Suomessa oli helteisen lämmintä ja kosteaa ilmaa. Kuukauden kahden ensimmäisen päivän aikana eri puolilla maata liikkui voimakkaita ukkoskuuroja, ja kahdessa päivässä paikannettiin yli 35 000 maasalamaa, eli enemmän kuin keskimäärin koko kuukauden aikana. Koko kesäkuun aikana maasalamoita paikannettiin noin 56 300. Paikoin ukkosten yhteydessä satoi myös suuria rakeita. Kittilässä havaittiin 1.6. halkaisijaltaan jopa viiden senttimetrin kokoisia jättirakeita, samoin Varpaisjärvellä 2.6. Alkukuun ylin lämpötila oli Heinolassa 1.6. mitattu 30,1 °C. Toukokuussa alkanut hellejakso jatkui Heinolassa täydet kaksi viikkoa 23.5.–5.6., joka on
pisin näin aikaisin kesällä Suomessa havaittu yhtämittainen hellejakso.
Vähitellen sää lopulta muuttui lännestä alkaen selvästi viileämmäksi. Epävakaisen sään jatkuessa rae- ja ukkoskuuroja esiintyi edelleen jossain päin maata lähes päivittäin kesäkuun puoliväliin asti. Raumalle osui 14.6. harvinaisen pitkäkestoinen raekuuro, jossa rakeita satoi kolmen vartin ajan.
Kesäkuun puolivälissä lämpötilat pysyivät parin viikon ajan lähellä ajankohdan keskiarvoja. Tosin Itä-Suomeen levisi 17.6. ohimenevästi helteisen lämmintä ilmaa Venäjältä.
Juhannusaatto oli suuressa osassa maata vielä melko viileä, mutta juhannusviikonlopun aikana sää alkoi lämmetä, ja kuukauden toinen hellejakso osui juhannuksen jälkeiselle viikolle. Monin paikoin lämpimintä oli 28.6., jolloin lämpötila kohosi laajoilla alueilla 30 asteen vaiheille ja kuukauden ylin lämpötila, 31,4 °C, mitattiin Heinolassa ja Kuopiossa. Tämän jälkeen lännestä levisi maahamme viileämpää ilmaa. Viilenemisen yhteydessä Itä-Suomessa ja muun muassa Pudasjärvellä esiintyi 29.6. voimakkaita ukkospuuskia. Merialueilla lounaistuuli oli kovaa, ja Hailuodon Marjaniemessä mitattiin illalla myös lounaismyrskyä 21,1 m/s.
Ilari Lehtonen
Kuvat ovat Ilmatieteen laitoksen säätilanneanalyysejä ajanhetkiltä 12 UTC eli klo 14 Suomen normaaliaikaa (kesäaikana klo 15).
Teksti: Ilari Lehtonen
2.6. Kesäkuu alkoi helteisen lämpimänä. Sää oli myös epävakaista, ja kuukauden kahden ensimmäisen päivän aikana eri puolilla maata esiintyi voimakkaita ukkoskuuroja, joiden yhteydessä satoi paikoin suuria rakeita. Kesäkuun 1. päivänä Suomessa paikannettiin yli 14 000 ja 2. päivänä yli 21 000 maasalamaa.
11.6. Kesäkuun toisella viikolla Suomen säähän vaikutti laaja hitaasti täyttyvä matalapaineen alue, jonka myötä sää oli kuurosateiden sävyttämää. Helteet olivat väistyneet kauas Venäjälle, ja meillä lämpötilat olivat lähellä ajankohdan keskimääräisiä arvoja. Länsi-Suomessa oli hieman keskimääräistä viileämpääkin.
21.6. Juhannusaattona vallitsi viileä lännen ja luoteen välinen ilmavirtaus. Päivän ylimmät lämpötilat vaihtelivat enimmäkseen 15 ja 20 asteen välillä. Vain Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa lämpötila nousi 20 asteen yläpuolelle. Etelä- ja Länsi-Suomessa oli kuitenkin aurinkoista. Juhannuspäivänä sää lämpeni Länsi-Suomessa ja sunnuntaina muuallakin maassa.
28.6. Itä-Euroopasta virtasi meille hyvin lämmintä ilmaa, ja päivä oli monin paikoin kesäkuun lämpimin. Maan etelä- ja keskiosissa lämpötila oli 30 asteen vaiheilla ja Lapissa enimmäkseen 25–29 asteen välillä. Kuukauden ylin lämpötila, 31,4 °C, mitattiin Heinolassa ja Kuopiossa. Mustasaaren Valassaarilla mitattiin uusi asemakohtainen kesäkuun lämpöennätys, 26,6 °C.
KESÄKUUN
SÄÄ MAAILMALLA JA ILMASTONMUUTOKSEN VAIKUTUS LÄMPÖTILOIHIN
MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA
Kesäkuun keskimääräinen maa- ja merialueiden pintalämpötila oli mittaushistorian lämpimin. Kesäkuun keskilämpötila oli noin 16,66 °C, mikä on 0,67 °C lämpimämpi kuin ilmastollisen vertailukauden 1991–2020 keskiarvo ja 1,50 °C lämpimämpi verrattuna esiteollisen ajan 1850–1900 keskiarvoon.
POHJOIS- JA ETELÄ-AMERIKKA
Kesäkuu oli tavanomaista lämpimämpi Itä-Kanadassa, Yhdysvaltojen länsiosissa ja Meksikossa sekä Brasiliassa, missä esiintyi myös suuri määrä maastopaloja.
HURRIKAANI BERYL
Tuhoa kylvänyt hurrikaani Beryl oli Atlantin vuoden 2024 hurrikaanikauden ensimmäinen. Beryl luokiteltiin nelosluokan hurrikaaniksi kesäkuun lopulla ja se jatkoi voimistumistaan heinäkuussa.
SUOMESSA kesäkuun keskilämpötila oli Helsingissä 17,2 °C ja Sodankylässä 15,2 °C. Kesäkuu oli ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Helsingissä arviolta noin 1,7 °C ja Sodankylässä noin 2,0 °C lämpimämpi kuin vuoden 1900 ilmastossa.
Nykyilmastossa näin lämmin kesäkuu toistuu Helsingissä keskimäärin pari kertaa ja Sodankylässä noin kerran vuosikymmenessä. Vuoden 1900 ilmastossa yhtä lämmin kesäkuu toistui Helsingissä arviolta kerran noin 25 vuodessa ja Sodankylässä kerran noin 70 vuodessa.
EUROOPASSA kesäkuu oli jaetulla sijalla toisiksi lämpimin mittaushistoriassa ja 1,57 °C vertailukauden 1991–2020 tavanomaista kesäkuuta lämpimämpi.
ANTARKTIKSEN MERIJÄÄ
Merijään laajuus oli kesäkuussa mittaushistorian toisiksi pienin, 12,2 miljoonaa km2, mikä on noin 12 % kesäkuun tavanomaista laajuutta pienempi.
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA KESÄKUUSSA 2024 JAKSON 1991–2020 KESKIARVOSTA MAAILMALLA (VASEMMALLA) JA EUROOPASSA (OIKEALLA).
Mielikuvitus apuna ilmastonmuutokseen sopeutumisessa
Millainen olisi viheliäisin mahdollinen realistisesti kuviteltavissa oleva sääilmiöiden yhdistelmä, joka voisi esiintyä eteläisessä Suomessa, ja millaisia vaikutuksia tällaisella tapahtumalla olisi?
Erilaiset kriisit ovat koetelleet ihmiskuntaa kautta historian. Kriiseistä aina opitaan ja pyritään olemaan seuraavalla kerralla paremmin varautuneita. Myös sääilmiöt aiheuttavat ajoittain alueellisia tai jopa yhteiskunnallisia poikkeustilanteita ja kriisejä. Monella ovat muistissa vuoden 2010 rajuilmat (mm. Asta), joiden jäljiltä sähköverkot ja teleyhteydet olivat joillakin alueilla pitkäänkin poikki. Tuon kesän kokemusten pohjalta viranomaiset
kehittivät koordinoidusti etenkin kriisinkestävää viestintää sekä pelisääntöjä vastaavien tilanteiden varalle. Otettiin siis opiksi ja varautuminen kehittyi. Meneillään oleva nopeasti etenevä ilmastonmuutos tuo omat haasteensa varautumiseen. Useiden sääilmiöiden esiintyminen ja jakautumat muuttuvat, joka pitäisi huomioida varautumisessa.
Suomen Akatemian rahoittamassa LONGRISK-hankkeessa hyödynnettiin mielikuvi -
Kuva 1: Ilmatieteen laitoksen tekemä hydrologinen mallinnus Kööpenhaminan 2011 rankkasateen hulevesitulvavaikutuksista, jos se olisi esiintynyt Helsingin keskustassa.v Värit kuvaavat vedenkorkeutta metreinä. (Heikki Myllykoski/Ilmatieteen laitos).
tusta varautumisen kehittämiseksi. Hankkeen yhteistyökaupungit (Helsinki, Tampere ja Kotka) laitettiin kokemaan kuvitteellinen, mutta ilmastollisesti mahdollinen voimakas rajuilma vilkkaimman kesälomasesongin aikana. Rajuilmasta seurasi niin ikään kuvitteellisia, mutta realistisia vaikutuksia kaupunkien eri toimialoille (hulevedet, pelastuspalvelu ja terveydenhuolto jne). Hankkeen tutkijoiden järjestämässä nk. tilannehuoneharjoituksissa kunkin kaupungin päättäjät joutuivat käymään tilanteen läpi ja reagoimaan oman asiantuntemuksensa mukaan. Mikä pettäisi, mikä ei? Kuinka nopeasti palauduttaisiin? Ja ennen kaikkea, miten voisimme jo nyt kehittää varautumista siten, että todellisessa tilanteessa vaikutukset olisivat mahdollisimman pieniä?
Kuvitteellisena säätilanteena harjoituksessa käytettiin Kööpenhaminassa kesällä 2011 sattunutta äärimmäistä rankkasadetilannetta, joka siirrettiin kohdekaupunkien ylle (kuva 1). Lisäksi itse rajuilman eteneminen kuvattiin vuoden 2017 Kiira-rajuilman avulla, jonka liikerataa muunneltiin sopivasti siten, että se osui kaikkiin kohdekaupunkeihin. Rankkasateen ja rajuilman lisäksi harjoitustilanteeseen liittyi ennätyksellinen hellejakso sekä laajoista metsäpaloista aiheutunut huono ilmanlaatu.
Lukijalla saattaa herätä kysymys, voiko Kööpenhaminan rankkasade, joka tuotti noin 130–140 mm vettä parissa tunnissa, esiintyä edes Suomessa? Kyllä voi. Esimerkiksi Porin rankkasade 2007 oli vastaavanlainen: muutamassa tunnissa vettä satoi vastaava määrä. Lisäksi Suomen vuorokautinen ennätyssade on jopa 198 mm vuodelta 1944. Tämäkin esiintyi kesällä, eteläisessä Suomessa (Espoo), ja vain joidenkin tuntien aikana. Siltoja hajosi ja latoja seilaili ympäri pääkaupunkiseutua teiden ja peltojen tulviessa.
Koska Suomessa ilmastonmuutoksen arvioidaan vaikuttavan lämpötilan ohella kasvaviin vuotuisiin sademääriin sekä lisääntyviin rankkasateisiin, Kööpenhaminan ja Porin kaltaisten tilanteiden esiintymistodennäköisyyksien voidaan arvioida kasvavan Suomessa. Mielikuvitus on siis käyttökelpoinen työkalu myös ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, kunhan pitää kuvitteellisuuden ”paikallisen ilmastollisen realismin puitteissa”.
Ilmatieteen laitos ja Suomen ympäristökeskus ovat julkaisseet oppaa n ilmastokestävän kaupunkisuunnittelun tueksi. Tuore opas kokoaa yhteen tutkittua tietoa, työkaluja ja esimerkkejä ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista edistävistä ratkaisuista alueidenkäytön, kaavoituksen ja rakentamisen näkökulmasta. Opas auttaa arvioimaan kaupunkien sää- ja ilmastoriskejä ja tukee ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen yhteensovittamista naapurustotasolla.
Lisäksi oppaassa on tuotu yhteen kokemuksia eri kaupunkien suunnittelukohteista ja tutkimus- ja kehityshankkeissa saatuja tuloksia muun muassa vähähiilisestä yhdyskuntasuunnittelusta, uusiutuvista energiaratkaisuista, vähäpäästöisestä liikkumisesta, kiertotaloudesta, luontopohjaisista ratkaisuista sekä lämpösaarekeilmiön lieventämisestä ja tulvariskien hallinnasta. Opas on suunnattu kaikille kaupunkisuunnitteluun osallistuville tahoille, kuten kaavoittajille, suunnittelijoille, rakennuttajille sekä kuntien ja kaupunkien päättäjille ja asukkaille. Oppaan sisältö siirretään myöhemmin myös Ilmasto-opas.fi-sivustolle verkkoartikkeleiksi.
Saara Leppänen
KUUKAUDEN HAVAINTO
Erityisesti Lapissa kesäkuu oli huomattavan lämmin, eikä tunturiasemilla mitattu kuukauden aikana kertaakaan pakkaslukemia, mikä on hyvin poikkeuksellista. Kilpisjärven
Saana-tunturilla kuukauden alinkin lämpötila (1,4 °C) oli korkeampi kuin vuonna 1991 perustetun sääaseman havaintohistorian kylmimmän kesäkuun keskilämpötila vuonna 1993 (0,7 °C).
Ilmatieteen laitos on tuottanut Itämeren pintalämpötila- ja jääanalyysit Marine Copernicuksen aineistosta. Keskiarvot on laskettu päivittäisistä arvoista. Asemakohtaiset kuvaajat perustuvat Ilmatieteen laitoksen mareografihavaintoihin.
KESKIMÄÄRÄINEN ITÄMEREN PINTALÄMPÖTILA
Meriveden keskimääräinen pintalämpötila kesäkuussa 2024 (vas.) ja pintalämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta (oik.). Pintalämpötilan havaitut päiväkeskiarvot kesäkuussa 2024 on esitetty yhdeksältä asemalta.
MERIVEDEN KORKEUS
HAMINA PITÄJÄNSAARI
FÖGLÖ DEGERBY
PIETARSAARI LEPPÄLUOTO
HELSINKI KAIVOPUISTO
RAUMA PETÄJÄS
KEMI AJOS
Meriveden korkeus suhteessa teoreettiseen keskivedenkorkeuteen kesäkuussa 2024. Kuvaajissa on esitetty mareografeilla tunneittain mitattu keskimääräinen vedenkorkeus.
ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS JA POIKKEAMA TAVANOMAISESTA KESÄKUUSSA
Arktisen merijään laajuus pysyi kesäkuussa 2024 suhteellisen tavanomaisena. Keskimäärin merijää peitti 11,1 miljoonaa km², joka on vain 0,4 miljoonaa km² (eli noin 3 %) alle vuosien 1991–2020 kesäkuun keskiarvon ja 12. pienin kesäkuun jääpeitteen laajuus satelliittihavaintojen aikakaudella. Tämä on lähellä vuodesta 2010 lähtien kesäkuussa arktisella alueella tyypillisesti vallinnutta jääpeitteen laajuutta. Pienin kesäkuun jääpeitteen laajuus, 6 % alle keskiarvon, havaittiin vuonna 2016.
Kesän sulamiskauden edetessä Jäämeren reunamerille on alkanut ilmaantua avovesialueita.
Kesäkuussa valtameren eri osissa oli sekä keskimääräistä vähäjäisempiä että runsasjäisempiä alueita. Jäätä oli paljon keskimääräistä vähemmän Hudsoninlahdella, lukuun ottamatta sen länsirantaa. Myös Grönlanninmerellä oli keskimääräistä vähemmän jäätä, toisin kuin viime vuonna ja kuluvan vuoden alussa. Jääpeite oli keskimääräistä vähäisempi niin ikään pohjoisella Barentsinmerellä (Huippuvuorten eteläpuolella), itäisellä Karanmerellä ja itäisellä Beaufortinmerellä. Toisaalta läntisellä Karanmerellä ja Tšuktšimerellä jääpeite oli keskimääräistä laajempi.
Merijään keskimääräinen peittävyys arktisella alueella kesäkuussa 2024. Värillinen viiva kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020, kun jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä.
Merijään peittävyyden poikkeama arktisella alueella jakson 1991–2020 keskiarvosta kesäkuussa 2024.
LÄHTEET
ECMWF Copernicus Climate Change Service
Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus
Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.
PALLAS - SAMMALTUNTURI
1 kk
1 vuosi
Useita vuosia
(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)
Hiilidioksidi- (CO2) ja metaani- (CH4) pitoisuuksien havaitut tuntikeskiarvot viimeisen kuukauden jaksolla (ylin rivi) sekä viimeisen vuoden jaksolla (keskimmäinen rivi) Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla. Alarivin kuvissa esitetään hiilidioksidipitoisuuden kehitys useamman vuoden ajalta.
TAUSTATIETOA
• Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin kasvien ja maaperän hengityksestä sekä polttoprosessista ja sementintuotannosta.
• Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmakehään tulevat soilta, maakaasun purkautumisesta, märehtijöistä, kaatopaikoilta, riisinviljelystä ja fossiilisten polttoaineiden käsittelystä.
• LUE LISÄÄ: ilmatieteenlaitos.fi
Kesäkuut ovat olleet viime vuosina lämpimiä. Helsingin kymmenestä lämpimimmästä kesäkuusta viimeisten 195 vuoden aikana neljä on sattunut viimeisten kuuden vuoden aikana, ja Sodankylän viidestä lämpimimmästä kesäkuusta viimeisten 115 vuoden aikana kolme on sattunut viimeisten viiden vuoden aikana.
TILASTOISTA POIMITTUA
LÄMPÖTILOJA
HELSINKI, KAISANIEMI JOKIOINEN
JYVÄSKYLÄ
JOENSUU
SODANKYLÄ
SEINÄJOKI, PELMAA
SIIKAJOKI, RUUKKI
UTSJOKI, KEVO
Kesäkuussa 2024 päivittäin mitattu vuorokauden keskilämpötila (°C, musta käyrä), ylin lämpötila (°C, punainen käyrä) ja alin lämpötila (°C, sininen käyrä) sekä vuorokauden sademäärä (mm, siniset pylväät). Lämpötilan tasoitetut vertailuarvot ovat kaudelta 1991–2020. Harmaa käyrä kuvaa vuorokauden keskilämpötilan 50 %:n arvoa eli mediaania, ja harmaa varjostus kuvaa aluetta, jonka sisällä noin 97 % vuorokauden keskilämpötiloista tilastollisesti esiintyy.
KESKILÄMPÖTILA
SADEMÄÄRÄ
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
KESÄKUUN KUUKAUSITILASTO
HAVAINTOASEMA
AURINGONPAISTETUNNIT
KUUKAUSISUMMA
PAIKKAKUNTA 2024 1991–2020
UTÖ 370,3 315
MAARIANHAMINA 368,9
TURKU 354,6 283
HELSINKI 390,4 278
JOKIOINEN 319,6 259
KOUVOLA 348,8 255
JYVÄSKYLÄ 317,9 244
KUOPIO 326,5
KORSNÄS 357,9
OULU 336,4
ROVANIEMI 274,3
SODANKYLÄ 268,3 245
UTSJOKI 210,9 216
KASVUKAUDEN SEURANTA
30.6.
Tehoisan lämpötilan summa ° Cvrk
KESÄKUUN
MAASALAMATIHEYS
Tuulitilastoissa on käytetty 10-min keskituulta. Tuuliruusuissa käytetyn aineiston havaintoväli on 10 min ja kovatuuliset päivät -taulukossa 1 min.
PARAINEN, UTÖ
KALAJOKI, ULKOKALLA
0–1 m/s tyyni
1–4 m/s heikko
4–8 m/s kohtalainen
8–14 m/s navakka
14–21 m/s kova
21– m/s myrsky
VANTAA, HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA
PELKOSENNIEMI, PYHÄTUNTURI
KOVATUULISET PÄIVÄT
HAVAINTOASEMA
KOTKA, HAAPASAARI HELSINKI, HARMAJA
HANKO, RUSSARÖ
PARAINEN, UTÖ
KÖKAR, BOGSKÄR HAMMARLAND, MÄRKET
RAUMA, KYLMÄPIHLAJA
KRISTIINANKAUPUNKI
VALASSAARET
KALAJOKI, ULKOKALLA
KEMI, AJOS
Taulukon asemien kovatuuliset päivät (suurin 10 minuutin keskituulen nopeus vähintään 14 m/s) on esitetty oranssilla ja myrskypäivät (vähintään 21 m/s) punaisella värillä.
Ennuste on tehty 15.7.2024, ja se perustuu Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) tuottamaan aineistoon.
15.7.–21.7. 5.8.–11.8.
22.7.–28.7. 12.8.–18.8.
29.7.–4.8. 19.8.–25.8.
Ennustettu keskimääräinen ilman lämpötila 2 metrin korkeudella (°C) seuraavien kuuden viikon aikana (ylemmät kuvat) ja ennustetun lämpötilan poikkeama (°C) edellisten 20 vuoden keskiarvosta (alemmat kuvat).
It was the sixth warm June in a row
For the sixth consecutive year, the mean temperature in June was well above the longterm average. Heatwaves occurred both at the beginning and at the end of the month. Several thunderstorms and hailstorms also occurred at the beginning of June. The mean temperature in June exceeded the long-term average from 1991–2020 by 2–4 °C in eastern and northern Finland as well as in maritime areas. In the inland areas in western Finland, the warm anomaly ranged between 1–2 °C. In Lapland, it was in some places even the warmest June on record, like in Saariselkä and Kilpisjärvi, for instance. Also, at Ulkokalla Lighthouse in the Bothnian Bay it was the warmest June on record since the beginning of the observations in 1876.
There were unusually few frost nights in June and most noteworthy, below-zero temperatures were not observed at all in the high-elevation fell stations in Lapland, which is extremely rare. For instance, on the weather station located on the top of Saana fell at an altitude of 1,001 m.a.s.l., even the lowest temperature in June, 1.4 °C, was higher than the mean temperature in June 1993, 0.7 °C.
On the other hand, there were 5–11 hot days with daily maximum temperature above 25 °C in the inland areas in southern and central Finland and 0–5 such hot days in coastal areas and in Lapland. The hot days took place during the first week of June as well as after Midsummer. In eastern Finland, the temperature rose above 25 °C also on the 17th. According to the long-term average, there are usually only 3–4 hot days in the most of southern and central Finland and 0–2 hot days in the coastal areas and in Lapland.
The highest temperature during the heatwave in early June, 30.1 °C, was observed in Heinola on the 1st. During another heatwave in late June the mercury hit 31.4 °C in Heinola and Kuopio on the 28th.
The precipitation levels were mostly above the long-term average in western and northern Finland and somewhat below the average in the south and east. The rainiest areas included the regions of Satakunta, Koillismaa and north-western Lapland. The capital region received the least rainfall. The highest level of precipitation, 135.9 mm, was measured in Tulkkila, Kokemäki and the lowest, 24.4 mm, in Kaisaniemi, Helsinki.
The number of sunshine hours was clearly above the long-term average in the south, yet smaller than in the Junes of 2020, 2021 and 2023, in the south-western archipelago also smaller than in June 2022.
More than 35,000 cloud-to-ground flashes were observed during the first two days of June and approximately 56,300 during the whole month. In addition, large hails with a diameter of around 5 cm fell in Kittilä on the 1st and in Varpaisjärvi on the 2nd. Within the first half of June, hailstorms and thunder were observed almost on daily basis. In addition, severe downbursts associated with thunderstorms caused local damage on the 29th.
Ilari Lehtonen
-0,7 °C
Ylivieska Airfield, 5.6.
+31,4 °C
Savilahti, Kuopio and Asemantaus, Heinola, 28.6.
Highest and lowest temperatures
HIGHLIGHTS: JUNE 2024
• June 2024 was the warmest June on record globally, with an ERA5 surface air temperature 0.67°C above the 1991-2020 average.
• This marks the 13th consecutive month that has been the warmest on record for that respective month of the year.
• In June 2024, the average temperature across Europe was 1.57°C higher than the June average from 1991 to 2020, tying it as the secondwarmest June on record for the continent.
