Huomio tiedotukseen

tuvaan ajan puutteeseen sekä sen määrittelyyn, mikä työssä oli olennaista ja mihin tuli keskittyä. Ahmavaara arveli, että lopullisen käsityksen luominen toimiston tehtävistä veisi vielä ainakin vuoden päivät. Tästä syystä hän totesi oman puolentoista vuoden määräaikaisen pestin olevan työnantajan kannalta huono investointi ja ehdotti, että uuden johtajan kausi olisi pitempiaikainen.

Hyvänä asiana hän piti useiden opintovaltuuskuntien vierailuja sekä sitä, että Brysselissä kokouksissa käyneet ay-liikkeen edustajat olivat hyvin löytäneet toimiston ja ottaneet sen vierailijoille tarkoitetun huoneen tukikohdakseen. Tiedonvälitystä Suomeen taas haittasi se, että EU-tiedotusta ei ollut vielä organisoitu missään keskusjärjestössä. Tilanteen korjaamiseksi Ahmavaara ryhtyi rakentamaan tiedotussysteemiä, joka perustui internet-kotisivun varaan. Vuoden 1996 puolella Ahmavaara teki sopimuksen Belgiassa toimivan Reticon Oy:n kanssa KEYn internetkotisivujen tekemisestä. Internetissäkin oli omat ongelmansa, sillä Suomessa ei sitä vielä kaikilla organisaatioilla ollut.90

Pekka Ahmavaaran pesti KEYn johtajana päättyi 31. heinäkuuta 1996. Hänen kaudellaan toimiston perusasiat saatiin toimimaan, ja suomalaisten palkansaajien Euroopan integraatioon liittyvä edunvalvonta ja sitä koskeva tiedonvälitys käynnistyivät. Kun toimistosta vielä muodostui Brysselissä vierailleille ay-liikkeen edustajille luonteva tukikohta, ”saattoivat Suomen päässä keskusjärjestöjen johtajat olla tyytyväisiä”, kertoo Risto Piekka. Pekka Ahmavaara valittiin kesällä 1996 SAK:n varapuheenjohtajaksi, missä tehtävässä hän oli usein tekemisissä KEY-Finlandin kanssa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2004.91

KEYn uudeksi johtajaksi valittiin entinen Kemianliiton puheenjohtaja Heikki Pohja, joka siirtyi Brysseliin Suur-Helsingin Osuuspankin pankinjohtajan virasta. Pohja otti pienen harkinnan jälkeen tehtävän vastaan, koska ”Bryssel ja EU olivat minulle läheisiä asioita ja ajattelin, että se olisi mielenkiintoinen kokemus”. SAK:n hallitus teki nimittämisestä päätöksen jo lokakuussa 1995, jolloin STTK joutui tapahtuneen eteen. Heikki Pohja oli jo kolmas SAK-taustainen KEY-johtaja, ja STTK:ssa ajateltiin, että järjestö olisi tällä kertaa saanut nimetä johtajan. Pohjan nimittämisestä ei kuitenkaan noussut erimielisyyksiä, koska Esa Swanljung tunsi vanhan opiskelukaverinsa hyvin: ”Koska tiesin hänen sovittelevan luonteensa, niin se teki sen hyväksyttäväksi.”92

Heikki Pohja kävi Brysselissä huhtikuussa 1996 PSKJ-puheenjohtajiston mukana. Kun virallinen ohjelma oli ohi, Pohja jäi Brysseliin järjestelemään käytännön asioita ja etsimään asuntoa. Työt hän aloitti heinäkuun alussa. ”Pekka oli rakentanut toimiston ihan valmiiksi, joten minun oli helppo tulla siihen”, Pohja kertoo. Sisäänajovaiheen aikana Pohja ja Ahmavaara työskentelivät toimistolla pari viikkoa yhdessä. ”Pekka järjesti tapaamisia ja esitteli työtä. Minulle valkeni nopeasti, että siinä oli yhdellä ihmisellä aika paljon hommaa.”93

Heikki Pohja VAKL:n talon edustalla Brysselissä. Pohja toimi KEY-Finlandin johtajana vuosina 1996–2000.

Heikki Pohjan aloittaessa kautensa työlistalla oli tiedonvälityksen tehostaminen. Vaikka KEY oli ottanut internetin kotisivut käyttöön vuoden 1996 alkupuolella, välitti Pohja tiedotteita aluksi faksilla. Kun sähköpostin käyttö Suomessa yleistyi, alkoi se toimia pääasiallisena tiedonvälityskanavana. ”Sähköpostijakelussa oli eri kategorioita: puheenjohtajajakelu, kansainvälisten asioiden hoitajat ja joskus kaikki listalle ilmoittautuneet. Sain sen menemään yhdellä napin painalluksella”, kertoo Pohja. KEYn sähköpostijakelussa oli 1990-luvun lopulla yli 200 nimeä.

KEYn tietolähteenä oli pääasiassa EU-asioista kertova Agence Europen päivittäinen uutisliuska, josta Pohja merkitsi tärkeimpiä kohtia kuultokynällä ja Aila Seppälä käänsi tekstin. Muita lähteitä oli ERIS-tietopalvelun aineisto ja EU:n omien toimielinten julkaisut. Seppälä käänsi eri tahojen aineistoja suomeksi pääasiassa englannista, mutta myös ranskan-, saksan- ja pohjoismaisista kielistä.

Tärkeitä tietolähteitä olivat myös Brysselissä toimivat suomalaiset, joiden kanssa saattoi keskustella asioista. Heikki Pohjan mukaan suuri apu oli Jari Hellstenistä: ”Jarilla oli tosi hyvä juridinen osaaminen alan kysymyksissä. Me puhuimme paljon Jarin kanssa ja hän informoi minua siitä, mitä oli tapahtumassa ja mikä kysymys oli oleellinen. Hän seurasi myös Euroopan yhteisön tuomioistuimessa vireillä olevia juttuja ja tuomioita.”

Internet muutti tiedonvälitystä ratkaisevasti 1990-luvun lopulla. Sen avulla voitiin kätevästi välittää ajankohtaista tietoa keskusjärjestöjen, liittojen ja niiden jäsenten sekä muiden KEYn toiminnasta kiinnostuneiden tahojen käyttöön. Vuon-

Heikki Pohja teetti KEY-Finlandista esitteen, jossa sen toiminnasta kerrottiin sekä englanniksi että ranskaksi. Lyhyet esittelyt saivat myös sen kolme jäsenjärjestöä. Kuvassa Aila Seppälä ja Heikki Pohja.

na 1997 käytännöksi muodostuikin, että käännetty aineisto siirrettiin kotisivuille samassa yhteydessä, kun se lähti sähköpostilla Suomeen. KEYlle tehtiin myös englanninkieliset kotisivut välittämään tietoa Suomesta ja KEYn suomalaisilta jäsenjärjestöiltä ulkomaalaisille tahoille.94

Sähköpostilla ja internetillä jaetut tiedotteet ja uutiset eivät Heikki Pohjan mielestä kuitenkaan olleet riittävä ratkaisu, vaan tiedottamista ja raportointia keskusjärjestöjen ja KEYn välillä ja vastaavasti keskusjärjestöjen kesken piti täsmentää. KEYn hallinto päättikin antaa keskusjärjestöjen tiedotuksesta vastaavien tehtäväksi laatia toimenpide-ehdotukset yhdessä Pohjan kanssa.

Kesäkuussa 1997 PSKJ-tiedottajat Hilkka Jukarainen (SAK), Sinikka Hintikka (STTK) ja Tiina Miettinen-Luck (Akava) sekä erikseen vielä STTK-J:n tiedottaja

Risto Kousa vierailivat Brysselissä, missä he tutustuivat Englannin, Itävallan, Ruotsin ja Tanskan kansallisten toimistojen viestintään. PSKJ-tiedottajat ja Kousa laativat vierailuistaan omat muistiot, joissa he totesivat tarpeen erilliselle tiedotteelle olevan olemassa.95

KEYn hallinto asetti elokuussa 1997 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää tiedotustoiminnan kehittämismahdollisuudet. Työryhmään nimitettiin Seppo Junttila (STTK), Markku Lemmetty (Akava), Hilkka Jukarainen (SAK) ja Heikki Pohja. He päättivät luoda ay-liikkeen luottamushenkilöille tiedotteen, jossa käsiteltäisiin suomalaisen ay-liikkeen näkökulmasta kiinnostavia ajankohtaisia aiheita.

Tiedotetta kirjoittamaan päätettiin koota viisihenkinen ay-lehtien toimittajaryhmä, johon valittiin Merja Aulaskari, Ahti Honkanen, Anja Kosonen, Risto Kousa ja Ilona Sundell. Heille järjestettiin marras-joulukuussa 1997 viikon kestänyt koulutusjakso, jonka aikana he tutustuivat Brysselissä toimiviin EU- ja ay-organisaatioihin ja niiden tiedotustoimintaan. Risto Kousan mukaan vierailu oli osoitus tuon ajan hyvästä hengestä: ”Me olimme hyvin innostuneita ja meidän yhteistyömme sujui äärettömän hyvin. Suomalaisen ay-liikkeen viisaimpia juttuja oli, että ruvettiin tekemään yhteistyötä. Sitä kautta saimme asian haltuun.”

Kaiken valmistelutyön seurauksena syntyi palkansaajien keskusjärjestöjen EUtiedote, EU-Kolmio, joka ilmestyi ensimmäisen kerran 15. joulukuuta 1997. Sen päätoimittajana oli Heikki Pohja, jota viisi edellä mainittua toimittajaa avusti vapaaehtoistyönä. EU-Kolmio lähetettiin Brysselistä sähköisessä muodossa ja Helsingissä se laitettiin jakeluun paperisena. Sitä levitettiin keskusjärjestöjen ja järjestöaktiivien lisäksi lehtien toimituksiin, eduskuntaryhmille, ulkoministeriön EUsihteeristölle sekä meppien toimistoihin. Toimittajaryhmästä oli vuonna 1999 jäljellä enää vain Ilona Sundell, joka myös vastasi julkaisun taitosta. Vuonna 1999 EUKolmio alkoi ilmestyä KEYn kotisivuilla.96

Tiedotettavaa Brysselin 1990-luvun lopun tapahtumista riitti. Päällimmäisinä asioina olivat Euroopan työllisyys, sosiaalinen dialogi eli työmarkkinavuoropuhelu sekä työntekijöiden tiedottaminen ja kuuleminen, joita EAY ajoi komission työlistalle. Yhtä tärkeää oli tiedottaa EAY:n neuvotteluista työnantajajärjestöjen UNICE:n ja CEEP:n välillä.

Vuonna 1997 neuvoteltiin menestyksellä osa-aikatyötä koskeva sopimus, jonka yhteydessä Heikki Pohja ja TT:n Jukka Ahtela saivat yhteistyössä neuvoteltua luonnokseen muutoksen, jotta suomalainen sairausvakuutusjärjestelmä ei joutuisi vaikeuksiin tulevan direktiivin johdosta. Vuonna 1998 käynnistyivät neuvottelut määräaikaisista työsopimuksista sekä työntekijöiden tiedottamisesta ja kuulemisesta. Ensimmäisestä tuli neuvoston direktiivi jo vuonna 1999. Myös jälkimmäisestä komissio lähti laatimaan direktiiviä, joka tuli voimaan vuonna 2002.97

EU-Kolmion vakioaiheita olivat EU:n huippukokoukset sekä komission asiat. Iso tapaus oli parlamentin kovan arvostelun jälkeen tapahtunut Jacques Santerin komission ero 16. maaliskuuta 1999. Samaan aikaan Brysselissä kokoontui EAY:n hallitus, joka arvioi parlamentin toiminnallaan osoittaneen edustavansa demokraattista ulottuvuutta EU:n päätöksenteossa. Parlamentti oli saanut lisää valtaa