Uusi vuosituhat

EU:n tavoitteita ja asialistaa eteenpäin, eikä suinkaan Suomen omia tavoitteita.

Suomen puheenjohtajuus alkoi 1. heinäkuuta 1999, ja se huipentui joulukuussa Helsingissä järjestettyyn huippukokoukseen. Puheenjohtajuudella ei olisi voinut olla huonompi onni ajoituksen suhteen, sillä kun Santerin komissio keväällä erosi, päättyi uusien lainsäädäntö- ja muiden esitysten antaminen. Prodin komissio aloitti vasta syyskuun puolivälin jälkeen, mutta se ei saanut aikaiseksi toimintaohjelmaa. Kesäkuussa oli järjestetty EU:n parlamenttivaalit, jolloin noin puolet mepeistä vaihtui. Varsinainen parlamenttityö käynnistyi vasta syys- ja lokakuun kuluessa, kun Suomen puheenjohtajakaudesta oli kulunut jo puolet. Heikki Pohja kuitenkin totesi EU-Kolmiossa, että Suomen kaudella työllisyysasiat saivat ansaitsemansa huomion.107

Työllisyyskysymysten rinnalla Euroopan talous- ja rahaliitto (EMU) oli ay-liikkeelle vuosituhannen vaihteen keskeinen kysymys. Vuonna 1990 päätetty ja kolmessa vaiheessa vuoteen 2002 mennessä toteutettu EMU toi uuden yhteisvaluutan, euron. EMU merkitsi mukana olevien maiden talouspolitiikan yhteensovittamista ja todellisten sisämarkkinoiden syntymistä. Se loi myös painetta luoda yhtenäistä vero- ja sosiaalipolitiikkaa. Samalla yhteinen valuutta tuli helpottamaan palkka-, hinta- ja muita kustannusvertailuja euroa käyttävien maiden välillä. Palkansaajille siirtyminen yhteisen valuutan käyttöön oli merkittävää, sillä euro tuli vakauttamaan inflaation ja korkomarkkinat.108

Heikki Pohjalla oli KEY-Finlandin johtajan pestistä toistaiseksi voimassa oleva sopimus. Marraskuussa 2000 Pohja valittiin uuden Työttömyysvakuusrahaston toimitusjohtajaksi, joten oli aika etsiä KEYlle uusi johtaja. Sellainen löytyi helposti, ja mieskin oli entuudestaan tuttu: STTK:n vastaava lakimies Jorma Skippari. Hän oli ensimmäinen STTK:n valitsema henkilö KEYn johtajana.109

Jorma Skippari oli jo työskennellyt KEYn toimistossa kolme kuukautta syksyllä 1999, kun hän avusti Heikki Pohjaa Suomen puheenjohtajankauden aikana. Skipparille kuukaudet olivat ”ympäristöoppia, kun kuljin Heikin mukana ja hän esitteli minua ihmisille eri paikoissa. Siinä tulivat tutuksi toimintakäytännöt ja -kaaviot, jotka Pekka oli luonut ja Heikki oli kehittänyt eteenpäin”. Skipparin tehtävänä oli perehtyä edessä oleviin asioihin, joita olivat seuraava HVK, EU:n perussopimuksen uudistaminen sekä perusoikeuskonventio, jonka tehtävänä oli laatia EU:n perusoikeuskirja. Tästä Skippari myös laati raportin Kansalaisten ja ammattiyhdistysten perusoikeudet.

Jorma Skippari vieraili tällöin Luxemburgissa komission työsuojeluosastolla. ”Aiheutin sydämentykytyksiä portugalilaiselle toimistopäällikölle, kun marssin sisään ja esittelin itseni. Sanoin, että meillä Suomessa on tapana keskustella. Se oli ensimmäinen konkreettinen kohtaaminen eurooppalaiseen virastokulttuuriin, jos-

Viestintäalan ammattiliiton hallitus Brysselissä Euroopan parlamentin talossa toukokuussa 2000 meppi Ulpu Iivarin seurassa (edessä keskellä). Ryhmä vieraili myös KEY-Finlandin toimistossa.

sa nuorempi virkamies voi sanoa tietävänsä jonkin asian, mutta ei saa puhua siitä, koska ei ole saanut lupaa”, muistelee Skippari.110

Heikki Pohja oli vuonna 2000 Brysselistä lähtiessään pohtinut toimiston tulevaisuutta ja todennut, ettei kahden henkilön malli ollut toiminnan kehittämiseksi riittävä. Yhteyksien hoito EU:n virkamiehiin, parlamenttiin ja toimittajiin sekä asioiden tarkempi seuranta vaativat lisävoimia. Asiaan kiinnittivät huomiota myös PSKJ-tiedottajat, jotka syyskuussa 2000 laativat esityksen tiedottajan palkkaamiseksi KEYn toimistoon. Lisävoimia ei kuitenkaan tullut, eli toimisto jatkoi kahden henkilön mallilla.111

Jorma Skippari peri toimiston, jonka asema Brysselissä oli vakiintunut ja jonka tiedotustoiminta oli hyvällä mallilla. Tämä oli tärkeä asia, sillä EU-jäsenyyden vaikutukset alkoivat toden teolla näkyä palkansaajien jokapäiväisessä toiminnassa. Skipparin kausi käynnistyi paikallisille yhteistyökumppaneille järjestetyllä cocktail-tilaisuudella 23. tammikuuta 2001 VAKL:n talossa.

Tämän jälkeen alkoi jalkatyö: ”Ensimmäisenä vuonna minulla oli määrätynlainen agenda. Kävin kevään aikana läpi alueiden komitean kaikki valtuuskunnat. Sanoin, että olen Jorma Skippari Helsingistä ja olen Heikki Pohjan seuraaja. Mitä te täällä teette? Nimeni jäi ihmisten mieleen, koska se on aika erikoinen”, kertoo Skippari. Hänen mielestään Brysselissä oli haasteena se, että parlamentissa, neu-

Kun pitkä työpäivä oli ohi, saattoi Jorma Skippari kodissaan keskittyä lukemaan päivän sanomalehdet. Skippari toimi KEY-Finlandin johtajana vuosina 2001–2004.

vostossa ja komissiossa asioiden esittelytapa oli kussakin omanlaisensa. ”Se ei riittänyt, että tiesi ihmiset, piti ymmärtää kyseisen instanssin logiikka.”

KEYn naapurina oli yhä Norjan LO:n toimisto, ja yläkertaan oli muuttanut Tanskan LO:n toimisto. ”Meillä oli tapana, että maanantaisin suomalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset joivat aamukahvia yhdessä. Vaihdoimme viikon agendan ja sovimme tarvittavista sijaisuuksista”, muistelee Skippari. Pian aamiaiset tosin muuttuivat kuukausittain järjestettäviksi lounastapaamisiksi, ja nyt myös ruotsalaiset osallistuivat tilaisuuksiin.112

Vuoden 2001 kuluessa KEYn hallinto vaihtui kokonaan. KEYn toiminnan vakiintuessa puheenjohtajat saattoivat jättää hallinnon muiden hoidettavaksi. Ensimmäisenä jättäytyi pois eläkkeelle jäänyt SAK:n johtaja Tuulikki Kannisto, jonka tilalle tuli hyvät verkostot omaava kansainvälisen osaston johtaja Marjaana Valkonen. Hän oli myös EAY:n hallituksen jäsen. Syyskuussa Akavan puheenjohtaja Risto Piekka kertoi jättävänsä paikkansa KEYn hallinnossa. Hänen tilalleen tuli Brysselin hyvin tunteva Akavan uusi kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen, joka oli työskennellyt aikaisemmin sekä Suomen EU-edustuston että komission palveluksessa.

Myöhemmin syksyllä myös STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää jäi pois, ja tilalle tuli edunvalvontayksikön johtaja Leila Kostiainen. Jokainen hallinnon jäsen toimi edelleen puheenjohtajan valtuuksin. Hallinto kokoontui yleensä kaksi tai kolme kertaa vuodessa.113

Moni asia jatkui Skipparin kaudella entiseen tapaan, kuten PSKJ-puheenjohtajien vierailut. Niiden ohjelmat tosin lyhenivät, koska Bryssel ja Strasbourg olivat jo tulleet tutuksi. Lokakuussa 2001 PSKJ-puheenjohtajien vierailun yhteydessä järjestettiin KEYn Suomessa aloittamisen 10-vuotisvastaanotto.

Niin ikään vierailut Suomen EU-edustustossa jatkuivat entiseen tapaan. Jorma Skippari kävi yhdessä TT:n Jukka Ahtelan, KT:n Jorma Palolan ja MTK:n Markku Suojasen kanssa kuulemassa Antti Satulin ja kesästä 2003 lähtien uuden suurlähettilään Eikka Kososen katsauksia ajankohtaisista asioista. Skippariin teki ihan aluksi vaikutuksen se, että lähettiläällä oli runsas tunti aikaa käydä asioita varsin perusteellisesti läpi: ”Välillä lähettiläs sanoi, että tämän asian voi kyllä kertoa puheenjohtajille, mutta ei välttämättä kahdelle miljoonalle palkansaajalle”.

Skipparia työllistivät myös Brysseliin saapuneet opintoryhmät sekä kaksi kertaa kuukaudessa tehdyt Suomen vierailut: ”Menin Brysseliin aikana, jolloin oli vielä yleistä kiinnostusta EU:ta kohtaan. Kun keskusjärjestöjen toimijat järjestivät Suomessa erilaisia tilaisuuksia, sinne haluttiin mukaan Brysselin terveiset. Se oli ajan henki.” 114

Keskusjärjestöt ja ammattiliitot alkoivat 2000-luvun puolella lopultakin lähettää asiantuntijoitaan ja harjoittelijoitaan enemmän KEYn toimistoon, vaikka Skipparin mukaan heitä ei edelleen ollut ”jonoksi asti”. Vierashuoneessa oli kuitenkin lähes koko ajan yksi henkilö, ja parhaimpina aikoina jopa kaksi yhtä aikaa. Jaksot kestivät yleensä yhdestä kuukaudesta kolmeen kuukauteen, mutta Metalliliiton neuvottelupäällikkö Jorma Löhman vietti huoneessa viisi kuukautta vuonna 2002.

Lyhyempiä jaksoja siellä työskentelivät muun muassa Lääkäriliiton kv-asioiden sihteeri Mia Mäkinen, STTK:n tiedotuspäällikkö Risto Kousa sekä Insinööriliiton Markus Mäkinen. Huoneen ahkerin käyttäjä oli Insinööriliitto, joka lähetti vuonna 2003 kuusi henkilöä tutustumaan Brysseliin. Vierailijoiden olosuhteet paranivat selvästi vuonna 2003, kun huoneen tietokoneet uusittiin ja käyttöön otettiin uudenlainen ADSL-yhteys eli laajakaista yhdessä Norjan LO:n kanssa.115

Tiedotustoimintaa Jorma Skippari jatkoi pääpiirteissään edeltäjänsä tavoin, mutta yhden asian hän muutti: EU-Kolmio jatkoi nimellä KEY-Finland tiedote, kunnes se vuonna 2002 lakkautettiin. Julkaisussa päätoimittaja Skippari käsitteli ajankohtaisia asioita, kuten euron merkitystä eurooppalaisille palkansaajille, eurooppalaista sopimusstrategiaa ja yritysten sosiaalista vastuuta.

Brysselistä lähetettiin sähköpostitse Suomeen toki myös muita raportteja ja katsauksia, joissa käsiteltiin laajaa kirjoa ajankohtaisia asioita. Näitä olivat muun muassa vuosituhannen alun taloustaantuma, EU:n tulevaisuuskonventti ja Irakin sota heijastusvaikutuksineen sekä tietysti palkansaajia koskevat direktiivit, kuten direktiivi palveluista sisämarkkinoilla ja direktiivi työajan järjestämistä koskevista seikoista.116

Aila Seppälä – nyt assistentin nimikkeellä – sai vuonna 2001 luvan suorittaa Markkinointi-instituutin puolitoista vuotta kestävän tiedottajan tutkinnon. Vuonna 2002 valmistui opinnäytetyö Selvitys palkansaajakeskusjärjestöjen Brysselin toimistojen toiminnasta, jossa hän tutki mihin Ruotsin, Tanskan, Hollannin, Saksan, Iso-

Euroopan parlamentin uusi rakennus, joka otettiin Strasbourgissa käyttöön joulukuussa 1999.

Britannian, Ranskan ja Espanjan järjestöt sekä KEY-Finland käyttivät kansallisia toimistojaan sekä mitkä olivat niiden menettelytavat ja resurssit tiedotustoiminnan näkökulmasta. Seppälä laati opinnäytetyöstä myös palkansaajakeskusjärjestöjen käyttöön tarkoitetun 29-sivuisen raportin Kahdeksan ay-toimistoa Brysselissä, jossa hän teki ehdotuksia KEY-Finlandin toiminnan kehittämiseksi. Tämän jälkeen Aila Seppälän rooli tiedotustoiminnan hoidossa alkoi kasvaa.117

Jorma Skipparin kauden isoimpia tapahtumia oli EU:n laajentuminen kymmenellä jäsenmaalla vappuna 2004. EAY otti varaslähdön laajenemisen huomioimisessa, kun sen kymmenes edustajakokous järjestettiin toukokuussa 2003 Prahassa. Tsekin tasavalta oli yksi EU:n uusista jäsenmaista. Kokouksessa EAY:n johto vaihtui, kun Emilio Gabaglio jäi pääsihteerin tehtävästä pois ja hänen tilalleen valittiin John Monks.

Myös KEY otti asian huomioimisessa ennakkoa, kun hallinto päätti 21. lokakuuta 2002 Markus Penttisen ehdotuksesta ottaa Viron keskusjärjestöt KEY-tiedotuksen piiriin. Penttisen mukaan taustalla vaikutti se, että virolaisilla ”ei ollut Tallin-

KEY-Finlandin kolme ensimmäistä johtajaa yhteiskuvassa vuonna 2003 STTK:ssa. Vasemmalta lukien Heikki Pohja, Jorma Skippari ja Pekka Ahmavaara.

nassa samanlaista EU-jaostojärjestelmää kuin mitä suomalaisilla järjestöillä oli ministeriöiden kanssa Helsingissä. He olivat liikaa tiedotusvälineiden varassa.” Kun KEY Tiedotteessa raportointiin virolaisia kiinnostavasta asiasta, halusivat he usein keskustella siitä suomalaisten kanssa. ”Tämä lisäsi luontevalla tavalla suomalaisten ja virolaisten yhteistyötä. He saivat raportteja ja me tapasimme heidän edustajiaan Brysselissä EAY:n hallituksen kokouksissa ja komiteoissa”, Penttinen jatkaa.118

Yhteistyön käynnistämiseen liittyi myös KEYn hallinnon ja johtajan vierailu Virossa tammikuussa 2003, jolloin virolaisten keskusjärjestöjen kanssa sovittiin niiden mukaan ottamisesta KEYn sähköpostiuutisten jakeluun. Tämä oli mahdollista, koska moni virolaisten keskusjärjestöjen edustaja osasi suomea.

He olivat myös tulleet henkilöinä tutuiksi 1990-luvulla, jolloin SAK:lla oli ollut yhteistyötä Viron keskusjärjestöjen kanssa, ja muun muassa Marjaana Valkonen oli käynyt kouluttamassa virolaisia. Jorma Skippari oli puolestaan tutustunut Raivo Paavon ja Tiit Kaadun kanssa ILO:n Geneven konferensseissa. Skipparin mukaan kyse oli siitä, että ”haluttiin sympatisoida veljeskansaa. Ja kun siellä oli tuttuja, niin KEY halusi pikkuisen antaa tähän kokonaisuuteen ja käydä kertomassa asioista, kun olimme jo olleet Brysselissä muutaman vuoden.”119

EU:n laajentumisen iso kysymys oli työvoiman liikkuvuus. Vanhoissa jäsenmaissa oli syvä huoli siitä, että ”puolalaiset putkimiehet” vievät työpaikat. Myös Suomessa käynnistyi asiasta laaja keskustelu, sillä suomalaisia huolettivat virolaiset rakennusmiehet. EU:ssa oli vuonna 1996 voimaan tullut direktiivi, jossa esitettiin