Työ EU-jäsenyyden puolesta alkaa

Suomi ja Euroopan unioni pääsivät 1. maaliskuuta 1994 neuvottelutulokseen Suomen jäsenyydestä EU:ssa. Tiukoissa neuvotteluissa viimeiseksi saatiin sopu aikaan maataloudesta ja aluepolitiikasta. Pääministeri Esko Aho arvioi, ettei ratkaisu antanut aihetta riemuun eikä synkkyyteen. Historialliseen päivään mahtui myös Martti Ahtisaaren kauden aloitus tasavallan presidenttinä.59

Pekka Ahmavaaran mukaan KEY oli ollut neuvottelujen etenemisestä koko ajan perillä, kiitos Pertti Salolaiselta, Veli Sundbäckiltä ja Antti Satulilta saadun informaation. Siksi Ahmavaara saattoi jo hyvissä ajoin laatia KEYn vuoden 1994 toiminnalle suuntaviivat.60

Tammikuun lopulla KEYn ja palkansaajakeskusjärjestöjen vieraana kävi Ivor L. Roberts Euroopan komission tiedotustoiminnan pääosastosta. Ahmavaara tapasi

EAY:n pääsihteeri Emilio Gabaglio oli toukokuussa 1994 pidetyn ”Uusi Eurooppa ja työ elämä” -seminaarin pääpuhuja. SAK:n Palkkatyöläinen-lehteen haastateltu Gabaglio totesi, että ay-liikkeen vaikutus tulee kasvamaan EU:ssa. Alkamassa oli uusi vaihe eurooppalaisessa edunvalvonnassa.

Robertsin myös helmikuussa Brysselissä, kun hän kävi sopimassa komission myöntämästä rahoituksesta KEYlle. Rahaa oli luvassa hieman vajaa miljoona markkaa, ja niillä oli määrä viedä valtuuskuntia Brysseliin tutustumaan EU:hun. Helmikuun lopulla STTK jätti Valtioneuvoston kanslialle KEYn puolesta EU-tiedotusanomuksen. Anottu summa oli 1,3 miljoonaa markkaa, jolla oli tarkoitus kattaa kaikki keskusjärjestöjen jäsenistölleen antama Euroopan integraatiota ja EUkansanäänestystä koskeva tiedotustoiminta. KEY sai vain 210 000 markkaa.61

Toimintasuunnitelman mukaisesti KEY perusti EU-koordinaatioryhmän, johon kuului kolme edustajaa SAK:sta, STTK:sta ja Akavasta sekä KEYn Ahmavaara, Kaarnakorpi ja Harjusalmi. Sen ensimmäinen kokous pidettiin jo 21. helmikuuta 1994, eli ennen kuin EU-jäsenyysneuvottelujen tulos oli selvillä. Tästä huolimatta kokouksessa tehtiin jo pitkälle meneviä suunnitelmia. Lisäksi päätettiin, että PSKJ-tiedottajaryhmä valmistelisi palkansaajanäkökulman esille tuomista valtakunnallisessa lehdistössä ja sähköisessä mediassa. EU-koordinaatioryhmän kokouksia pidettiin tämän jälkeen kuukauden välein ja niissä seurattiin tarkkaan suunnitelmien toteutumista.62

EU-koordinaatioryhmän alaisuuteen perustettiin työryhmiä. Näistä yksi alkoi Tom Saxénin johdolla koota KEYn tietoavainta sosiaaliturvasta. Nopeasti edenneen työn tuloksena syntyikin julkaisu ”EU:n sosiaalipolitiikan vaihtoehdot”. Toinen työryhmä valmisti KEY tietoavaimen nimeltä ”EU:n talousnäkymiä ja Valkoinen kirja” ja kolmas työryhmä huhtikuun KEY Tiedotteen tasa-arvosta. Lisäksi oli radioryhmä, jonka tavoitteena oli saada syksyyn mennessä aikaiseksi radioohjelmasarja, jossa käsiteltäisiin SAK:n, STTK:n ja Akavan asettamia tavoitteita ja ideoimia aiheita. Toukokuussa EU-koordinaatioryhmä järjesti TV-esiintymisja väittelykoulutusta, johon saattoi jokaisesta keskusjärjestöstä osallistua kahdeksan henkilöä. Myös väittelyaineiston tuottamista varten perustettiin työryhmä.63

KEYn yhteysryhmän toiminta tiivistyi huomattavasti vuonna 1994. Sen jäsenet pysyivät EU-asioista ajan tasalla heille lähetetyn ryhmäkirjeen ansiosta, minkä lisäksi heille järjestettiin kuukausittain kokouksia arvovaltaisine vieraineen. Helmikuun kokouksessa esitelmöitsijänä oli ministeri Pertti Salolainen, maaliskuussa EU:n Iso-Britannian Lontoon toimiston päällikkö Geoffrey Martin ja European Trade Union Committee for Educationin (ETUCE) pääsihteeri Alain Mouchoux. Muita esitelmöitsijöitä olivat muun muassa Antti Satuli, Jaakko Kiander, Pekka O. Aro ja MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä.

Elokuussa ryhmän jäsenet pääsivät tutustumaan EU-rintamalinjan eri puolien näkemyksiin, kun vieraina olivat Parempi vaihtoehto – Eurooppalainen Suomi ry:n toiminnanjohtaja Matti Tukiainen ja Ei-EU:lle -kampanjan toiminnanjohtaja Timo Kaunisto.64

Touko-kesäkuun kuluessa KEY järjesti komission rahoituksella Brysseliin kolme opintomatkaa, joiden osanottajina olivat ay-lehtien toimittajat, opistojen opettajat ja kouluttajat sekä suurten työpaikkojen luottamushenkilöt. Syksyllä KEY järjesti vielä yhden opintomatkan pienten ja keskisuurten yritysten luottamushenkilöille.

Liittyminen EU:hun oli sekä palkansaajakeskusjärjestöjen että työnantajien päämäärä. SAK, STTK ja Akava sekä työnantajien TT ja LTK antoivat 9. kesäkuuta 1994 yhteisen julkilausuman, ”Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen kannanotto Euroopan taloudellisesta yhdentymisestä ja kansallisen yhteistyön lähtökohdista”. Asiakirjaan tiivistyivät palkansaajien ja työnantajien yhteiset tavoitteet ja integraatioyhteistyö. Yhteisellä ulostulolla oli suuri merkitys yleiseen mielipiteeseen. Vasemmalla Akavan Voitto Ranne, TT:n Tapani Kahri, SAK:n Lauri Ihalainen, STTK:n Esa Swanljung ja LTK:n Jarmo Pellikka.

Opintomatkoilla oli tiivis neljän päivän ohjelma, josta vastasi matkojen johtajana toiminut Tom Saxén.65

KEY järjesti toukokuun 23. päivänä Helsingin Messukeskuksessa valtakunnallisen EU-seminaarin nimeltä ”Uusi Eurooppa ja työelämä”. Pekka Ahmavaaran mukaan tilaisuuden tarkoitus oli ”propagoida EU:n puolesta”. Paikalle kutsuttiin noin 200 osanottajaa, jotka olivat pääasiassa keskusjärjestöjen ja ammattiliittojen johtohenkilöitä sekä kentän aktiiveja. Tilaisuudessa haluttiin vahvasti vaikuttaa heidän näkemyksiinsä EU:sta – myönteiseen suuntaan.

Seminaarin puhujia olivat ay-liikkeen edustajina Tuulikki Kannisto, Esa Swan ljung ja Risto Piekka. Työnantajien puheenvuorosta vastasi Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton (TT) johtaja Seppo Riski. Pääpuhujat olivat sosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtanen, komission työ- ja sosiaaliasioiden pääosaston osastopäällikkö Luc Wallyn sekä EAY:n pääsihteeri Emilio Gabaglio. Gabaglio varoitti puheessaan suomalaisia palkansaajia uskomasta, että jäämällä EU:n ulkopuolelle voitaisiin turvata saavutettu sosiaaliturvan taso. Hänen mukaansa paras tapa puolustaa sosiaaliturvaa oli vahvistaa sitä laajalla rintamalla Euroopassa.66