Euroopan integraatio tutuksi

Pekka O. Aro esiintyi usein sanoma lehtien sivuilla. Hän myös itse kirjoitti integraatiosta lehtiin. Viesti oli aina sama ja selvä: ”EY ei ole uhka” tai ”EY:hyn on mentävä”. Kuvan artikkeli oli Metsäteollisuus uutiset-lehdessä syyskuussa 1991.

tekemään omaa tiedotetta, jota jaettaisiin keskusjärjestöjen ja liittojen omia kanavia käyttäen.25

Pekka O. Aro aloitti työnsä KEYn johtajana 1. helmikuuta 1991 ja sihteeriksi palkattu Maisa Vuorenmaa jo pari viikkoa aikaisemmin. Molemmat solmivat työsopimukset SAK:n kanssa. KEY sai toimitilat SAK:n kansainvälisestä yksiköstä Hakaniemessä, mistä Aro ja Vuorenmaa kuitenkin jo lokakuun alussa muuttivat TVK:n toimitaloon Itä-Pasilaan. Päivikki Lindroosin mukaan syy muuttoon johtui siitä, että TVK pystyi tarjoamaan paremmat tilat, minkä lisäksi toimiminen TVK:sta käsin antoi neutraalimman vaikutelman.26

KEYn toimintasuunnitelma oli Kari Tapiolan mukaan ”selkosanainen mielipiteen rakennusohjelma”, jolla Pekka O. Aro lähti tutustuttamaan ammattiliittojen hallintoja ja kentän aktiiveja Euroopan integraatioon. ”KEY oli informaatiotyötä. Lähtökohtana oli, ettei kukaan voinut sanoa, etteivät he olleet saaneet tietoa”, Tapiola jatkaa. Päivikki Lindroosilla oli sama näkemys:

Ministeri Pertti Salolainen (edessä) ja SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen vuonna 1992.

”TVK:ssa EY-jäsenyydestä haluttiin saada mahdollisimman paljon tietoa ja myös perustelut kaikelle.”27

Informaatiota odottivat myös PSKJ-puheenjohtajat. He velvoittivat Pekka O. Aron laatimaan muistion EY-EFTA-politiikasta sekä valmistelemaan keskusjärjestöille ja jäsenliitoille kirje, jossa esitettiin velvoite yhteistoiminnasta KEYn kanssa. Lisäksi Aro valtuutettiin tapaamaan säännöllisesti keskusjärjestöjen ja ammattiliittojen puheenjohtajia.28

Pekka O. Aron tehtäväksi tuli myös sopia neuvottelu ulkomaankauppaministeri Pertti Salolaisen kanssa hänen ja PSKJ-puheenjohtajien vuoropuhelun käynnistämiseksi. Salolainen toimi vuodet 1990–1993 Suomen ETA-neuvotteluvaltuuskunnan puheenjohtajana. Aro valmisti tilaisuutta varten perusteellisen muistion, jossa oli tulevaan ETA-sopimukseen liittyviä ja ay-liikettä koskevia kysymyksiä. Maaliskuun 6. päivän 1991 tapaamisessa nousi esille muun muassa kysymys ETA-lainsäädännön ja Suomen TES-järjestelmän suhteista.29

Vuoropuhelusta Salolaisen kanssa tuli säännöllistä tämän jälkeen. PSKJ-puheenjohtajat tapasivat Salolaista parin kuukauden välein. Aro valmisteli aina etukäteen muistion neuvotteluissa esille otettavista asioista sekä myös kirjoitti neuvotteluista jälkikäteen muistion. Tapaamisista tuli neljän koplalle tärkeä infor-

maatiokanava ETA-neuvottelujen etenemisestä. Keskustelu Salolaisen kanssa oli avointa, ja ay-liike pysyi reaaliaikaisesti mukana Euroopan tapahtumista. Tapaamiset Pertti Salolaisen kanssa jatkuivat vuoteen 1994 asti.30

KEYn toimintasuunnitelmassa mainitun yhteysryhmän perustava kokous järjestettiin 8. maaliskuuta 1991 Kunta-alan ammattiliiton (KTV) tiloissa. Kokoukseen kutsuttiin keskusjärjestöjen ja liittojen kansainvälisistä ja integraatiokysymyksistä vastaavat toimihenkilöt ja asiantuntijat. Asian tärkeyttä korostettiin sillä, että kokouskutsussa tuotiin esille PSKJ-puheenjohtajien kanta, jonka mukaan yhteysryhmän oli tarkoitus varmistaa saumaton tiedonkulku ETA-neuvotteluja varten asetetuissa jaostoissa toimivien ay-liikkeen edustajien välillä. Paikalle perustavaan kokoukseen saapui 46 henkilöä.

Uutta oli, että tiedonkulku KEYn ja yhteysryhmän välillä järjestettäisiin merkittäviltä osin TELEBOX-järjestelmässä eli Elisa-sähköpostilla. Tämä edellytti riittävien valmiuksien järjestämistä tiedon vastaanottamiseksi. KEY oli jo maaliskuun alussa järjestänyt atk-koulutustilaisuuden, jossa vaadittavia taitoja opetettiin. Koska sähköposti oli valtaosalle ihmisiä 1990-luvun alussa vielä täysin vieras yhteydenpitoväline, lähetettiin yhteysryhmälle tiedotteita myös perinteisin keinoin eli liittojen sisäisessä postissa ja faksilla. Yhteysryhmän postituslistalla oli parhaimmillaan lähes 200 henkilöä kaikista keskusjärjestöistä – puheenjohtajista kentän luottamusmiehiin sekä muita yhteiskunnallisia vaikuttajia.31

Sosiaalidialogista vastannut EAY:n varapääsihteeri Jean Lapeyre (vasemmalla) ja Pekka O. Aro yhteysryhmän tilaisuudessa marraskuussa 1991.

Yhteysryhmälle järjestettiin luento- ja keskustelutilaisuuksia, joissa kerrottiin ETA-neuvotteluiden etenemisestä. Puhujina tilaisuuksissa kävivät muun muassa Veli Sundbäck, Antti Satuli ja Eikka Kosonen ulkoministeriöstä sekä Suomen EYedustuston työvoimaneuvos Tuuli Raivio. Ensimmäinen ulkomaalainen vieras oli EAY:n sosiaalidialogista vastuussa ollut varapääsihteeri Jean Lapeyre, joka vieraili Suomessa marraskuussa 1991. Huhtikuussa 1992 vieraana oli EY-parlamentin Suomi-valtuuskunnan puheenjohtaja Gary Titley.32

Tiedotustoiminnan osalta tärkeäksi välineeksi tuli KEY Tiedote. KEY sai lehden julkaisemiseen 280 000 markkaa tukea kauppa- ja teollisuusministeriöltä (KTM). Ensimmäinen KEY Tiedote ilmestyi kesäkuussa 1991 ja siinä selostettiin tarkemmin kaksivuotisen KEYn päämäärät. Pekka O. Aro myös huomautti lehdessä, että ”meihin vaikuttavat kansainväliset rakenteet muuttuvat jo tämän ajan kuluessa tavalla, jota nyt ei voi yksityiskohtaisesti ennustaa”. Aro sai lehden kirjoittajiksi henkilöitä, jotka olivat paitsi hänen tuttujaan, myös osasivat ETA- ja EY-asiat. Tulevat KEY Tiedotteet sisälsivätkin perusteellisia artikkeleita muun muassa sosiaalisesta ulottuvuudesta, ETA-lainsäädännöstä ja ETA-neuvottelujen etenemisestä. Tietysti lehdessä kerrottiin myös KEYn tulevasta toiminnasta.

KTM:n rahoilla julkaistiin kaikkiaan kahdeksan KEY Tiedotetta, joiden painos oli 40 000–46 000 kappaletta. Pääosa KEY Tiedotteista jaettiin ammattiliittojen luottamusmies- tai vastaavan postituksen kautta ja loput koulutustilaisuuksissa. Lehteä lähetettiin myös valtionhallintoon ja eduskuntaan sekä teollisuuden ja työnantajien leiriin. Toukokuussa 1992 rahat oli kuitenkin käytetty loppuun. Siksi Pekka O. Aro ohjeisti SAK:n Lauri Ihalaista ja Akavan Voitto Rannetta – kun nämä tapasivat ministeri Pertti Salolaisen toukokuun lopulla – että valtio voisi jatkossakin tukea KEY Tiedotteen julkaisua, ja tarvittavan rahoituksen tulisi olla vähintään 400 000 markkaa. Tämä onnistui tällä kertaa ulkoministeriön kautta.33

Kari Tapiolan mukaan Pekka O. Aron päämääränä oli jo TEPEä perustettaessa ollut, että ”kun päätöksiä integraatioratkaisuista tehdään, niin jokainen liittojen hallinnon jäsen olisi fyysisesti käynyt Brysselissä ja tutustunut asioihin omin silmin”. KEY järjestikin jo huhtikuussa 1991 Brysselissä kolmipäiväisen34 PSKJ-integraatiokurssin, joka sisälsi lukuisia integraatiota käsitteleviä esitelmiä ja sellaisten henkilöiden tapaamisia, jotka sittemmin tulivat ay-liikkeelle tutuiksi. EY-edustustossa tavattiin suurlähettiläs Erkki Liikanen ja Tuuli Raivio sekä työnantajien Brysselin toimiston johtaja Kari Jalas.

Jalas myös otti vuosittain tavaksi kutsua PSKJ-puheenjohtajat kotiinsa illalliselle. ”Tämä oli Karille tärkeä tilaisuus. Puheenjohtajat olivat aidosti ilahtuneita ja arvostivat Karin vieraanvaraisuutta”, kertoo TT:n toimiston kakkosmieheksi vuonna 1993 tullut Jukka Ahtela.35

Päivien kuluessa tutustuttiin myös eurooppalaiseen ay-liikkeeseen, Vapaiden ammattiyhdistysten kansainväliseen liittoon (VAKL), Euroopan parlamenttiin ja komissioon. Brysselin opintomatkalle osallistui 29 osanottajaa. Tämä oli alku tavalle, jolla KEY vei erilaisia ryhmiä tutustumaan Brysseliin. ”Brysseliin vietiin liittojen hallinnon jäseniä. Siellä he tapasivat sekä oman alansa palkansaajien

Vuonna 1992 KEY valmisti yhteistyössä Uudet Palvelut Oy:n kanssa ETA-kalvosarjan. Sitä voitiin käyttää johdantona koulutus- ja muissa tilaisuuksissa ETA:n vaikutuksista käytävään keskusteluun. Kalvosarja sisälsi luentorungon ja ajankohtaisen tilannekatsauksen. Vuonna 1993 uudistettu kalvosarja sai rinnalleen myös työkirjan.

että työnantajien edustajia”, muistelee Kari Tapiola.36

Yksi KEYn tärkeimmistä tehtävistä oli koulutus. KEY järjesti 28. toukokuuta 1991 koulutus- ja informaatiotilaisuuden keskusjärjestöjen toimitsijoille, jotka tulisivat toimimaan luennoitsijoina tai kouluttajina integraatioon liittyvissä asioissa. Pääasiassa KEY vain osallistui muiden järjestämien integraatiokoulutusten suunnitteluun ja sisällön tuottamiseen. Tällaisia olivat esimerkiksi SAK:n kehittämiskeskuksen järjestämä yhden päivän ”Perustietoa integraatiosta” -kurssi sekä yhdeksän päivää kestävä koulutusohjelma ”Ay-liike ja yhdentyvä Eurooppa”, jotka rakennettiin ay-liikkeen henkilökunnan tarpeisiin.

Työväen Sivistysliiton kanssa KEY suunnitteli viikonloppukurssin ”Ay-liike ja Euroopan yhdentyminen” ja Työväen Akatemian kanssa kolme jaksoa käsittävän ”Ammattiyhdistysliike Euro-murroksessa” -kurssin, jossa analysoitiin Euroopan taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen kehityksen merkitystä ay-liikkeelle. Yksi jaksoista järjestettiin Ruskin Collegessa Oxfordissa. Myös TVK-opisto ja KTVopisto järjestivät integraatiokoulutusta jäsenilleen keväällä 1992.37

KEY myös teki ja teetti integraatiotutkimusta. Heti keväällä 1991 Työväen taloudellinen tutkimuslaitos sai työministeriöltä rahoituksen vuoden kestävään hankkeeseen, jossa tutkija Paula Repo selvitti pääomien kansainvälistymisen ja työmarkkinoita säätelevien normien yhtenäistymisen vaikutuksia ay-liikkeeseen. Työsuojelurahasto myönsi vuoden lopulla KEYlle apurahan, jolla tutkija Jukka Kallio käynnisti hankkeen nimeltä ”Integraatio ja työsuojelu”. Kallion tavoitteena oli selventää ay-