KEY perustetaan

Tätä kehitystä Pekka O. Aro seurasi tarkkaan ja tiedotti siitä TEPEn jäsenliitoille. Hän myös keskusteli asiasta SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalaisen ja STTK:n puheenjohtaja Esa Swanljungin kanssa. Selvää oli, että keskusjärjestöjen oli nyt otettava Euroopan integraatio paremmin huomioon. Aro ehdottikin, että Eurooppa-projekti siirrettäisiin keskusjärjestöjen vastuulle, jolloin mukaan saataisiin koko ay-liike. Tätä Tuulikki Väliniemi oli jo ehdottanut lokakuun 1989 kirjoituksessaan. Koska TEPE oli vain hieman yli vuoden projekti, jäi keskusjärjestöille Väliniemen mukaan Eurooppa-projektia ”yllin kyllin”.18

TEPE piti kuitenkin viedä maaliin. Maaliskuussa 1991 julkaistiin Pekka O. Aron ”Teollisuuden palkansaajat ja Euroopan yhdentyminen – TEPE-raportti”. Siinä teollisuuden palkansaajat peräsivät yrityksiltä selkeitä kantoja Euroopan integraatioon liittyvistä näkymistä. Suomessa oli noin 40 herkkää toimialaa, joille integraatio tulisi asettamaan erityisiä haasteita. Raportin keskeinen kysymys olikin, miten suomalaiset yritykset aikovat pitää huolta kilpailukyvystään ja menestyä uudessa markkinatilanteessa.

Neuvottelujen alla olevan ETA-sopimuksen oletettiin myös tuovan suuria muutoksia suomalaiseen sopimusjärjestelmään. Tästä syystä teollisuusliitot esittivät, että ne yhdessä työnantajaliittojen ja valtiovallan kanssa selvittäisivät tarvittavia toimia, kuten esimerkiksi uuden lainsäädännön tarvetta. Vaikka kyseessä oli loppuraportti, jatkui TEPEn toiminta liittojen puheenjohtajien kokouksin. Osittain TEPE-yhteistyön pohjalta perustettiin vuonna 1993 Teollisuuden palkansaajatneuvottelukunta.19

”K EY oli suoraa jatkoa TEPElle. Kun liitot olivat aloittaneet tämän, niin oli luonnollista, että se vedettiin keskusjärjestötasolla KEYn kautta”, muistelee Kari Tapiola siirtymää uuteen Eurooppa-projektiin. Asian valmistelu tuli kv-sihteerien vastuulle, jotka olivat aiemmin hoitaneet yhteisesti suhteita Neuvostoliiton ay-liikkeeseen. Tapiolan mukaan tapaamisissa oli toki myös keskusteltu Länsi-Euroopan integraatiosta, mutta vain puolivakavasti. Kun integraatio ja ETA-neuvottelut olivat jo nousseet keskusjärjestöjen puheenjohtajien kokousten agendalle, oli kv-sihteerien siltä pohjalta helppo lähteä rakentamaan keskusjärjestöjen yhteistä Eurooppa-projektia Pekka O. Aron kanssa.20 Aron uudesta projektista laatima muistio ”Suomalaisten palkansaajien Eurooppa-projekti” on kirjattu syyskuun 19. päivälle 1990. Siinä hahmoteltiin jo varsin pitkälle hankkeen suuntaviivoja. Kari Tapiolan mukaan muistio oli kv-sihteerien hyväksymä, mutta ”sitä ei haluttu laittaa kenenkään nimiin, vaan se haluttiin keskusteluja varten”. Tarkoitus oli, että keskusjärjestöt voisivat muodostaa kantansa projektin toteuttamisesta. Näin myös tapahtui ja vieläpä nopeasti. Vain kaksi päivää myöhemmin sekä STTK että TVK käsittelivät asiaa. STTK:n liittohallituksen työvaliokunta valtuutti kokouksessaan puheenjohtaja Esa Swan -

Palkansaajakeskusjärjestöt järjestivät vuodesta 1978 lähtien puheenjohtajien (PSKJ-puheenjohtajat) neuvotteluja. Kyseessä oli yhteistyö, jossa ”neljän kopla” käsitteli ajankohtaisia työmarkkina-asioita sekä laajempia aihekokonaisuuksia, jotka koskivat neuvottelujärjestelmää, eri henkilöstöryhmien välisiä suhteita, jäsenrajaongelmia, työelämän uudistamista ja työtaistelujen aikana noudatettavia menet telytapoja. Keskusjärjestöt olivat mukana tasaveroisina. Neuvotteluissa oli mukana keskus järjestöjen puheenjohtajien lisäksi myös suurimpien liittojen puheenjohtajia. Kuvassa PSKJpuheen johtajisto on koolla elokuussa 1991 keskustelemassa yhteiskuntasopimuksesta. Vasemmalla SAK:n, edessä STTK:n, sitten Akavan ja ylhäällä keskellä TVK:n edustajat.

ljungin selvittämään yhteistä Eurooppa-projektia siltä pohjalta, että STTK voi osallistua siihen. TVK:n liittyminen meni kv-sihteerinä toimineen Päivikki Lindroosin mukaan ”läpihuutojuttuna, koska idea oli niin hyvä. Se esiteltiin ja päätettiin, että tähän mennään”. SAK:n hallitus teki vastaavan päätöksen lokakuun 1. päivänä Lauri Ihalaisen aloitteen mukaisesti.21

SAK:n, TVK:n, STTK:n ja Akavan kv-sihteerit valmistelivat asiaa kahteen otteeseen järjestetyissä tapaamisissa. 18. lokakuuta 1990 valmistui lopullinen muistio, joka neljä päivää myöhemmin esiteltiin palkansaajakeskusjärjestöjen puheenjohtajistolle (PSKJ-puheenjohtajat eli niin sanottu neljän kopla). Esa Swanljungin mukaan asia oli ”valmisteltu sillä tavalla, että varsinaista keskustelua ei syntynyt. Se oli pedattu ja mietitty etukäteen valmiiksi”. Muistion pohjalta puheenjohtajat päättivät perustaa Suomalaisten palkansaajien Eurooppa-projektin. ”Pekka laittoi kyselyn sopivaksi nimeksi ja heitin kehiin KEYn. Tosin ajattelin sitä enemmän sitä kautta, että lyhenne kuvasi hankettamme avaimena Eurooppaan”, kirjoittaa STTK:n silloinen kv-sihteeri Pirkko Nikula. Tämän jälkeen TVK:n kv-sihteeri Päivikki Lindroos keksi Nikulan mukaan lyhenteeseen sopivan auki kirjoituksen: Keskusjärjestöjen Eurooppa-yhteistyö. Projektin johtajaksi valittiin Pek-

ka O. Aro ja budjetin loppusummaksi sovittiin 750 000 markkaa, josta SAK:n osuus oli 45, TVK:n 26, Akavan 16 ja STTK:n 13 prosenttia.22

KEYn toimintasuunnitelma käsiteltiin PSKJ-puheenjohtajien kokouksessa joulukuun 12. päivänä 1990. KEYlle määriteltiin kolme päätehtävää: tehostaa inte graatiota koskevan tiedon hallintaa suomalaisessa ay-liikkeessä, tukea ay-liikkeen tiedonhankintaa ja -välitystä integraation vaikutuksista sekä laajentaa Suomen ayliikkeeseen vaikuttavien kansainvälisten muutosten seurantaa. Projekti ei korvaisi keskusjärjestöjen tai liittojen omaa integraation seurantaa, mutta se tehostaisi keskusjärjestöjen yhteistoimintaa niissä asioissa, joissa kysymykset ja edut olivat selvimmin yhteisiä.23

KEYn hallinto ja talous päätettiin järjestää mahdollisimman kevyeksi. Talousarvion, toimintasuunnitelman ja tilinpäätöksen osalta päätösvalta annettiin PSKJpuheenjohtajistolle, johon kuuluivat SAK:n Lauri Ihalainen, TVK:n Matti Kinnunen, Akavan Raimo Lehtinen (jonka tilalle kesällä 1991 tuli Voitto Ranne) ja STTK:n Esa Swanljung. Varsinaisen hallinnon hoitaisi kv-sihteerien kokous puheenjohtajien ohjeiden mukaan. Tähän ryhmään kuuluivat SAK:n Kari Tapiola, TVK:n Päivikki Lindroos, STTK:n Pirkko Nikula ja Akavan Risto Piekka, ja kokouksiin saattoi osallistua myös muita henkilöitä, kuten Hannu Ohvo ja Peter Boldt SAK:sta sekä Kaija Kaarnakorpi TVK:sta.24

Toimintasuunnitelmassa esitettyjen KEYn tehtävien määrittelyssä näkyi Pekka O. Aron kädenjälki. Hänen ensi vaiheen suunnitelmansa oli tutustuttaa ayliikkeen hallinnossa toimivat ja ay-liikkeen kantoihin vaikuttavat henkilöt sekä kentän aktiivit Euroopan integraatioon. Tätä varten KEY perustaisi yhteysryhmän, jolle järjestettäisiin kokouksia ja keskustelutilaisuuksia. KEY ryhtyisi myös

KEYlle määriteltiin kuusi varsinaista työaluetta:

1) keskusjärjestöjen ja liittojen johdon informointi 2) palkansaajakeskusjärjestöjen välisen tiedonkulun ja yhteyksien edistäminen 3) toimitsijoiden ja luottamusmiesten koulutukseen osallistuminen 4) ay-liikkeen hyväksymien näkemysten esille tuominen tiedotus- ja koulutustilaisuuksissa 5) pienimuotoinen tutkimus- ja selvitystyö integraation vaikutuksista 6) EY-seurantajärjestelmän mallin tuottaminen keskusjärjestöille ja liitoille, eri sektorit huomioon ottaen