2 VIIKKO 12 UUSI TORNIOLAINEN KAUPUNKILEHTI
TOIMITTAJALTA ANITTA KOLEHMAINEN
Mamman hoitoa ja lämpöä
KOLUMNI Katriina Pietilä-Juntura
Luomakunnan kruunu ja raaka valo
Luulajan piispa Hans Stiglundin saarna Torniossa Lars Levi Laestadiuksen juhlavuoden juhlamessussa, oli puhutteleva. Se tuli myös televisiosta. Hans Stiglund pani miettimään, miten kirkossa otetaan kantaa, puhutaan, vastataan ja toimitaan kaikkein vähäosaisimpien ja pienimpien ihmisten suhteen. Miten niitä pieniä karittoja huomioidaan. ”Ko Lestadius puhu ihmisestä, niin se on yksi pieni ihminen, jota hän puolustaa. Hän puhuu voimakhaitten kuvien avulla pienestä lapsesta, joka istuu maailman kylmälä lattiala ja tarttee mamman hoitoa ja lämpöä. Hän maalaa saarnassaan jagtikuvia ko hän itte on mettässä, missä pölästyny jänes hakkee suojaa hänestä ko sitä koirat jaagaa. Tai sitten net pienet koiranpenikat, jokka oottaa sielä pöyän alla, ette murginasta tippuis murusia niilekki. Tämä sanoo jotaki tärkeää meille tänä päivänä. Evankeliumissa on aina alhaalta käsin perspektiivi. Sitä Laars Leivi Laestadius opettaa meille.” ”Met tarvima tänäkin päivänä saarnaa, joka koskettaa, joka rohki uskaltaa haastamaan tämän päivän yhteiskunnan ja joka uskaltaa panna kyseenalaiseksi strukttuuria, jokka lissäävä ihmisten kärsimyksiä. Ja yks kysymys on kuinkas met kirkossa elämä, kuinkas met kristittyinä tulema niin likele ihmisiä, että niiten kieli ja elämä, niitten ikävä ja kaipuu vaikuttais meän saarnaamiseen. Mitä stryktyyriä ja yhteiskuntamuutoksia meän häätyis nostaa framille meän saarnoissa missä met näemä ihmiset, jokka kärsivät ja loukkaantuvat. Lars Leevi Laestadius näki heitä. Ko meän kristityn usko lukithaan omaan kamariin, erilleen ihmisten elämästä ja arjesta silloin son suuri riski, että usko muuttuu vain teologiseksi tyhjän jauhamiseksi. Ja meän henkilösyys muuttuu omaksi intuvidualiseksi projektiksi ja met fukiseeraama vain omhiin tarpheissiin” jatkoi piispa Hans Stiglund. Hän sanoi, vaikka Laestadius on kuollut 150 vuotta sitten, hän edelleen saarnaa, niin voimakasta oli hänen puhe. Lars Levi saattoi olla ankara ja suorasananen, koska hän eli samaa todellisuutta kuin kuulijatkin. Hän puhui seurakuntalaisten kanssa samaa kieltä ja hän saattoi moittia korkea-arvoisia patruunoita ja piispoja koska hän kulki ihmisten keskellä ja tiesi ihmisten vaivat ja vaikeudet, ja hän ei voinut olla silloin siivosti. ”Laars Leevi oli semmoinen pappi, joka eli sammaa elämää seurakunnan kans. Hän saarnasi, että vaienettujen ääni pittää antaa kuulla.” Miten on, puhutaanko ja saarnataanko nyt kirkoissa ja seurakunnissa ihmisten sydämiin ja miten meissä kristityissä näkyy lähimmäisen rakkaus? Miten me kohtelemme tosiamme? Täytyy sanoa ja tunnustaa, että emme aina taida nähdä heikoimpia, tai emme halua nähdä. Saatamme ajatella, että ei sitä kuitenkaan voi auttaa ja miksi minun pitäisi auttaa ja eihän muutkaan auta. Niin ja kuka on lähimmäisemme, kuka on se pienin ja heikoin, se vähäisin ja apua tarvitseva? Missä heitä on? Entisiä ”rantaremmiläisiä” ei enää ole, näkösällä. Alkoholistit eivät ole loppuneet, vaan he ovat siirtyneet neljän seinän sisälle. Ne voivat nyt olla hyvätuloisia ja ajella hienoilla autoilla. Mutta, onhan meillä niitä pieniä karittoja joka puolella, on vanhuksia, on yksinäisiä, on sairaita. Paljon on saarnojen aiheita ja paljon on ovia, joihin voi kolkuttaa ja kysyä kuulumisia. Paljon on mamman hoitoa ja lämpöä tarvitsevia.
Aineen taidemuseo on ottanut vastaan vuoden 2010 lopulla pohjoissuomalaisen miehen kokoelmadeponoinnin. Deponointi pitää sisällään 16 taideteosta. Deponointi tarkoittaa talletusta, esineen tai kokoelman hallinnan siirtoa. Se on eräänlainen pitkäaikainen laina museolle. Museotalletuksessa käyttöoikeus siirtyy museolle ja teoksesta tai esineestä tulee kokoelmien osa. Omistusoikeus ei kuitenkaan siirry ja myös käyttöön saattaa liittyä rajoituksia.
D e p o n o i n t i ko ko e l massa on Aineen taide-
museon kokoelmissa olevien taiteilijoiden, mm. Juho Karjalaisen, Topi Ruotsalaisen ja Juha Tervon töitä sekä teoksia taiteilijoilta joiden tuotantoa ei museon kokoelmissa ole: Helena Kankaansyrjän sekä virolaisen Maarit Murkan teoksia. Kokoelma pitää sisällään kiinnostavaa nykytaidetta ja kokoelman keskeinen
hahmo näyttäisi olevan mies, Luomakunnan kruunu. Näyttelyssä mies on sekä kuvaamisen että katseen kohde.
Kokoelman
kerääjä
on tällä hetkellä 44-vuotias mies, joka osti ensimmäisen teoksensa n. 20 vuotta sitten isoäidiltään saamillaan rahoilla. Hän oli ihastunut Juho Karjalaisen grafiikkaan ja taitavaan tekniikkaan ja siitä kaikki alkoi. Hänen vanhempiensa koti täyttyi nuorten taiteilijoiden grafiikanvedoksista. Pian hän löysi Juha Tervon (1964–2005) taiteen ja siitä alkoi ystävyys- ja ’työsuhde’ Tervon kanssa. Kovin montaa taiteensa tukijaa Tervo ei elinaikanaan saanut. Maarit Murkan (1981) taiteeseen keräilijä törmäsi Tallinnassa eräässä galleriassa, hän otti Murkaan yhteyttä ja tilasi teoksen Murkalta. Myöhemmin tulivat oululainen Helena Kankaansyrjä ja Topi Ruotsalainen.
VIIKON KUVA
Kokoelman
keräilijä
näyttäisi olevan aito keräilijä, vähän niin kuin Veli Aine oli. Aito keräilijä ei tähtää taloudelliseen hyötyyn ja pohdi hankintatilanteissa teosten arvonnousua, eikä taiteen keräilijällä ole välttämättä mitään yksittäistä konseptia tai teoriaa, jonka perusteella hän kokoelmaansa kartuttaa. Perusteluiksi riittää henkilökohtainen pitäminen, jota myös Veli Aine painotti ja henkilökohtainen suhde taideteoksiin ja ehkä myös taiteilijoihin.
Raaka valo on Maria
Laineen (1983) öljyvärimaalaus vuodelta 2009. Se on Aineen Kuvataidesäätiön viimeisin hankita. Maria Laine voitti viime kesänä Salmelan Nuorten taiteilijoiden kuvataidekilpailun. Hän on valmistunut Lahden taideinstituutista (AMK) 2008. Laine käyttää pohjana va-
lokuvaa jonka ruuduttaa, samoin hän ruuduttaa kankaan ja maalaa sitten kirkkaita vastavärejä alakerroksiksi. Sitten seuraa monia ohuita kerroksia siveltimellä hitaalla prosessilla, öljyvärein. Aineen Kuvataidesäätiön omistama teos esittää taiteilijaa itseään. Muita Aineen Kuvataidesäätiön uusimpia hankintoja ovat mm. Topi Ruotsalaisen teos Oldtimers sekä Tero Laaksosen Poseidon. Aineen taidemuseon hankintoja ovat Valtteri Halmetojan puupiirros ”Elämä on kuin pieru, tehdään kimppalotto” ja Tuomas von Boehmin Miehen muotokuva”. LUOMAKUNNAN KRUUNU JA RAAKA VALO Nuoren miehen deponointikokoelma ja uusia hankintoja 18.3.-24.4.2011 Katriina Pietilä-Juntura Museonjohtaja Aineen taidemuseo
ANITTA KOLEHMAINEN
Herkko Äijälä neljävuotta ja Markku Äijälä treenaavat ahkerasti tulevia Tornion Suurpilkkejä (2.-3.4.) varten. Markku veteli pilkilä särkiä ja ahvenia ja Herkko käytti miekkaakin. Tiedä vaikka jäänalaisessa maailmassa lymyää valtava miekkakala!
ILMOITUSMATERIAALIT seuraavaan lehteen 3 päivää ennen ilmestymistä klo 12 mennessä. ilmoitukset@torniolainenoy.fi Valmiit painokelpoiset pdf- ja eps-tiedostot 2 päivää ennen ilmestymistä.
ilmoitukset@torniolainenoy.fi Eliaksenkatu 10, 95400 TORNIO Fax: 016 430 021 TOIMITUSJOHTAJA Johannes Jaakkola p. 040 571 0776 PÄÄTOIMITTAJA
Anitta Kolehmainen p. 050 411 0210
toimitus@torniolainenoy.fi
ILMOITUKSET Johannes Jaakkola p. 040 571 0776 johannes.jaakkola@torniolainenoy.fi Malla Sadinmaa p. 0400 394 274 malla.sadinmaa@torniolainenoy.fi Mervi Kallio p. 040 760 2752 mervi.kallio@torniolainenoy.fi Satu Soppela p. 044-5656433 satu.soppela@torniolainenoy.fi
JAKELUONGELMISSA OTA YHTEYTTÄ ITELLAAN P. 020-4529966
ULKOASU Mainostoimisto Crea Oy p. 044 282 0588 info@crea.fi KUSTANTAJA Torniolainen Oy PAINATUS Suomalainen Lehtipaino Oy
HAAPARANNAN JAKELUONGELMISSA YHTEYS KÄRKIJAKELUUN 040-5234813
painavaa
LAATUA Tarjouspyynnöt p. 08 479 5211