Page 1

FILNAAKELI Kultasepänalan Opiskelijoiden Erikoislehti

2017 

TOINEN TULEMINEN VOITTOISA TRIO: JENNA, SANKKU JA RIKU

3D-MALLINNUS – UTOPIA VAI DYSTOPIA?


VSisällysluettelo o

i

Pääkirjoitus: Henkkamaukkapainajainen.............................3 Hopeasepän terveiset...............................................................3 Tämä ei ole galluppi...................................................................4 Urban hunter...............................................................................6

h

w

w

Mari Keto, nainen joka melkein tapasi David Bowien

Leineperi......................................................................................8 Tyrvään voittoareena

1 000 000 rautaa tulessa.........................................................12 Teeveestä tuttu porilainen Henna Kallionkieli

Edelläkävijä Kaarinasta...........................................................14 Matti ja Tomi Hyvärinen ovat valamisen konkareita

Time waits for no-one.............................................................18 Arttu Peltonen tekee millilleen

Opiskelijaelämää......................................................................21 Työesittely................................................................................. 22 Kuvia Ara15-luokan koruista

Poikamme maailmalla - Tyrväältä Tampereelle................ 24 Timon ja Jannen oma paja

Iso poika jo................................................................................ 26 Viisivuotismietteitä osuuskunnan tiimoilta

3D-tulostus on tullut jäädäkseen......................................... 27 Pilvipalvelun serveri............................................................... 28 Petri Ruusunen: waswege vändig bojoing!

Toimituksen esittely............................................................... 32 Vaihto-oppilaan terveiset...................................................... 33 Kultaseppähuumoria.............................................................. 34

FILNAAKELI

Filnaakeli on Sasky koulutuskuntayhtymän Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kultasepänalan vuosikurssin 2015 toimittama sitoutumaton julkaisu, jonka tarkoitus on edistää koulutusalan tunnettavuutta, kasvattaa me-henkeä ja toimia jonkinlaisena vuosikirjan eli matrikkelin koreana korvikkeena. Päätoimittaja: Valpuri Virtanen Art director ja kannen kuva: Joanna Numminen Toimitus: Johannes Arnold, Juha Dahlberg, Taru Hautala, Nelly Heikkinen, Tomi Kokko, Sari Kujansuu-Hekkala, Malla Laitinen, Juho Liesivaara, Mari Lohvansuu-Kumpulainen, Salla Manninen, Juha-Pekka Mustalahti, Matias Myllylä, Atte Mäki-Kerttula, Joanna Numminen, Johannes Pollari ja Valpuri Virtanen Markkinointi: Mari Lohvansuu-Kumpulainen ja Joanna Numminen Taitto: Valpuri Virtanen, Joanna Numminen, Harri Aaltonen Paino: TEKOPAIKKA Suomi Oy Laskutus: OSK Craft and Design Tämän lehden julkaisua ovat tukeneet seuraavat suopeat tahot:

2

FILNAAKELI


Tuhkaa, pölyä ja romua. Siinä missä vuosikymmeniä sitten oli lunta, on nykyään sekoitus tätä pyhää kolminaisuutta nilkkoihin asti. Askelten jäljet jäävät näkyviin hetkeksi, kunnes viima pyyhkäisee ne pois kuin kieltäen oikeutesi jättää jo-

tain jälkeesi. Tuuli ujeltaa kerrostalojen läpi, niiden jokainen rikkinäinen ikkuna viheltää omaa säveltään. Matka jatkuu Toria kohti ja toivot, että löytäisit sieltä etsimäsi. Painava ruosteinen ovi avautuu saranat valittaen ja rakennusten ikuinen itku vaihtuu ihmisten pehmeään puheeseen. Vanha maanalainen bunkkeri palvelee turvallisena tapaamiskeskuksena sekä myyntipaikkana. Kävelet hitaasti pöydästä pöytään, katsellen toiveikkaasti niiden tarjontaa. Jokaisen jälkeen toivon valo kuitenkin pimenee ja lopulta sammuu. Ei, ei sitä ole täälläkään. Jäät seisomaan seinän viereen ja katselet hetken ihmisiä ympärilläsi. Pari henkilöä nappaa huomiosi koruineen, mutta tiedät heti, ettei heilläkään ole sitä mitä etsit. Silmäilet tarkemmin lähelläsi puhuvan naisen kaulakorua ja huomaat, että vaikka se on saattanut olla kaunis, on siitä jo aikaa. Helyn kullattu päällys on hilseillyt pois melkein kokonaan ja lasiset kivet ovat rikki tai pudonneet kokonaan pois. Ei, nämä eivät todellakaan ole sitä mitä etsit. Huokaisten jatkat matkaasi, jos vaikka seuraavassa kaupungissa onnistaisi. Kun avaat oven, tuuli valittaa

kuin vastatakseen mielialaasi. Jatkat kaupungin läpi, vanhat raajasi valittaen jatkuvasta samoamisesta. Vielä kerran, lupaat itsellesi, vielä vain yhden kerran. Viima puhaltaa jatkuvalla tarmolla ja roinan pyhä kolminaisuus vaihtaa alituisesti paikkaansa kuin levoton meri. Sitten näet sen. Se vilahtaa vain hetken näkösi rajamailla, mutta näet sen. Kirkas vilahdus on erehtymätön, ja menet sen luokse niin nopeasti kuin vain voit. Melkein hukkaat sen, kun kiivas tuuli iskee taas kerran maahan, mutta kätesi uppoaa pehmeään tuhkaan ja haparoiden tunnustelet missä etsimäsi on. Ja kyllä, vuosien etsinnän jälkeen nostat kätesi ja kämmenelläsi makaa kirkkaasti loistava kultainen sormus. Vihdoin, ajattelet leveästi hymyillen, kun pujotat sormuksen sormeesi. Annat itsesi vihdoin pysähtyä. Nojaat suureen betoniseen romukasaan ja nostat kätesi käännellen sitä sumeassa auringon valossa. Silmäsi painuvat kiinni jokaisen sekunnin kuluessa tuntuen raskaampina ja raskaampina. Hymy huulillasi päästät vihdoin irti. Valpuri Virtanen, päätoimittaja

HOPEASEPÄN TERVEISET Joillekin on tullut uutena tietona se, että hopeaseppä ja kultaseppä ovat kaksi eri ammattia ja molempiin on oma koulutuksensa. Moni hopeasepäksi valmistunut on myös päätynyt Tyrväälle opiskelemaan kultasepäksi. Miten hopeaseppä ja kultaseppä sitten eroavat toisistaan? Hopeasepän materiaaleina on nimikkeensä mukaisesti hopea ja joskus myös kupari. Työt ovat kooltaan isompia esineitä, kuten mm. kynttilänjalat, pikarit, aterimet, maljakot ja kannut. Hopeasepän työtavat sisältävät enemmän erilaisia muotoamistekniikoita, pitkiä juotoksia ja isojen pintojen siistimistä. Hopeasepän työ voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään jotka ovat muotoaminen, liittäminen sekä pintakäsittely ja viimeistely. Muotoamiseen kuuluvat viilaus, sahaus, takominen, levytyö, valutyö, painosorvaus ja prässäys. Liittämiseen kuuluvat niittaus, saranointi ja nivellys, juotos- ja uuttaustekniikat, lukot ja kiinnikkeet. Pintakäsittelyyn ja

2017

viimeistelyyn kuuluvat vasara- ja pakotuspinnat, hionta ja kiillotus, emalointi, lakkaus ja lehtikultaus, hiekkapuhallus, syövytysmenetelmät eli etsaus, galva­ nointitekniikka, oksidointi ja patinointi. Vaikka hopeasepällä riittää työstettävää, ei kukaan osaa kaikkia tekniikoita täydellisesti. Siinä missä toiset takovat muotoja paremmin, toisilta sujuu paremmin esimerkiksi pintojen viimeistely. Samoin kultasepillä toiset ovat taitavia istuttamaan kiviä, kun taas toiset osaavat jotain muuta paremmin. Hopeaseppien paras aikakausi oli ennen teollista vallankumousta. Tänä päivänä aterimet tehdään ruostumattomasta teräksestä ja vanhat käsintehdyt hopea-aterimet jäävät koristeiksi. Käsintehty työ on arvokasta, siksi sillä on hintansa. Taru Hautala

3


Kysyimme kuitenkin kultaseppäosaston käytävillä vaeltavilta ihmisiltä seuraavia kysymyksiä: 1. Mitä teit tätä ennen?, 2. Miten päädyit tänne ja miksi? ja 3. Mitä tämän jälkeen? Vastaukset saattavat yllättää!

Jenni Laurila, 3.luokka

Katriina ”Nuppu” Mäkinen, 3.luokka Arto Kuusela, opettaja

1. Suoritin Lempäälässä tuotemuotoilun ja mallinnuksen artesaanikoulutuksen. Olen suorittanut myös myynnin ammattitutkinnon ja työskennellyt askarteluliikkeessä. 2. Ala on aina kiehtonut minua. Alun perin minun oli tarkoitus opiskella hopeasepäksi, mutta se koulutus ei alkanut sopivaan aikaan, joten menin tuotemuotoilun ja mallinnuksen koulutukseen. Sitten sain selville, että täällä oli tällainen koulutus ja hain tänne. 3. Aion palata takaisin vakitöihin. Olen tällä hetkellä opintovapaalla. En usko, että työllistyn tälle alalle, ainakaan vielä.

1. Olen toiminut aiemmin kätilönä. 2. Vietin noin puoli vuotta Aasiassa ja sinä aikana minusta alkoi tuntumaan, että haluaisin tehdä jotain, missä voisin olla enemmän itsekseni. Kätilön työ on todella vastuullista. 3. Menen todennäköisesti sairaanhoitajan töihin ja teen näitä hommia joko kotona tai sitten vuokraan jonkun tilan työskentelyä varten. En aio tehdä tämän alan töitä ainakaan alkuun kokopäivätoimisesti.

4

1. Olin aiemmin töissä Lahden muotoiluinstituutissa, missä opetin muun muassa kaiverrusta, metallialan aineita, 3D:tä ynnä muita teollisia valmistustekniikoita. 2. Aluksi Tyrväällä oli kivi- ja jalometallialan koulutusta, mitä vaimoni Mirja oli opettamassa. Sitten tänne alettiin tavoittelemaan kultasepänosastoa, minkä toteuduttua päädyin tänne opettajaksi. 2002 olin vielä puolet viikosta aina Lahdessa ja puolet täällä. Oli kiehtova ajatus, että pääsisi tekemään osastoa ja koulutusta ihan alusta saakka. 3. Rupean päätoimisesti mystiseksi metsätyömieheksi.

FILNAAKELI


Anu Siirilä, 3.luokka

Sini Huhtala, 3.luokka

1. Tuli kokeiltua kaikenlaista; lukiota ja audiovisuaalista, mutta täältä se oma ala sitten viimein löytyi. 2. Löysin alan työpajakokeilun kautta. Siellä sai tehdä hopeakoruja ja huomasin, että siihen pystyi keskittymään, mikä yleensä on minulle vaikeaa ja se myös kiinnosti. Hain useampaankin kouluun ja pääsin tänne. 3. Toiveissa olisi ammattitutkinnon suorittaminen ja muukin alaan liittyvä koulutus, esimerkiksi käsinkaivertaminen.

1. Aiemmalta koulutukseltani olen kokki ja tarjoilija. Olen tehnyt töitä laivalla. 2. Olen aina tykännyt näprätä käsilläni. Jossain vaiheessa tajusin, että osaan myös tehdäkin jotain. 3. Pidän ensin mammaloman pois alta ja ehkä haen ammattitutkintoon ensi syksynä. Toiminimenkin voisi jossain kohtaa perustaa.

1. Olin kotona lasten kanssa ja viikonloppuisin pidin hopeaketjukursseja. Olen pitänyt kursseja jo kahdentoista vuoden ajan. 2. Halusin laajentaa ammattitaitoani kattamaan muitakin osa-alueita kuin ketjujen teon. Tyrvää valikoitui sen perusteella, että täällä pystyn käymään päivittäin. 3. Haluaisin pistää pystyyn oman pajan. Haaveissa olisi perustaa se vanhaan kivinavettaan. Kaupunkiin en halua, koska siellä on tunkua jo ennestään.

Niko Laalo, 3.luokka

Mirja Kuusela, opettaja

Sirpa Salmela, 1.luokka

1. Peruskoulun jälkeen opiskelin verhoilua vuoden verran ja menin sitten lukioon. Sen jälkeen opiskelin Lempäälässä hopeasepäksi. 2. Noin 6-7-vuotiaana sanoin, että isona minusta tulee maailman paras koruntekijä. Lempäälässä muistin taas tuon haaveen ja jatkoin sieltä tänne Tyrväälle. 3. Todennäköisesti lähden tämän jälkeen Ruotsiin ja joko jatkan opiskeluja tai pyrin tekemään muuten alan töitä. Alalla aion kuitenkin pysyä 100% varmuudella.

1. Valmistuin Lahdesta kultasepäksi 1983. Valmistumisen jälkeen toimin yrittäjänä ja tein alihankintatöitä. 2. Kulta- ja jalometalliosaston opettaja Tyrväältä soitti ja kysyi, voisimmeko mieheni Arton kanssa vetää jotain kurssia. Sitten Tyrväällä aloitettiin kultasepänala ja pääsimme sinne molemmat opettajiksi. Se kuulosti mielenkiintoiselta. Aluksi pyöritimme yhtä aikaa myös yritystämme. 3. Tämän jälkeen viettelen eläkepäiviä. Se sisältää todennäköisesti lastenlasten hoitoa. Korujakin voin ehkä tehdä, mutten enää työkseni.

1. Opiskelin tätä ennen pukuompelijaksi, minkä jälkeen olin töissä Lindströmin työvaatepesulassa. 2. Löysin alan Nuorten Luotsin kautta, työkkärin järjestämässä pajassa, Hämeenlinnassa. Löysin itsestäni halun tehdä koruja ja Luotsissa pystyin valmistautumaan tätä koulutusta varten. 3. Aion perustaa oman yrityksen, luoda oman korumalliston ja tehdä tilaustöitä. Voisin myös kouluttautua lisää. Ammattitutkinto ja muotoilun opinnot kiinnostavat.

2017

5

Teksti: Joanna Numminen, Sari Kujansuu-Hekkala Kuvat: Mari Lohvansuu- Kumpulainen, Joanna Numminen, Tarja Höijer

Aatu Kostiainen, 1.luokka


Antilooppien kalloja seinillä ja hopeisia luurankoja. Sellaisena muistan Mari Kedon pajan. Tapasin hänet 2014 kun menin kuukaudeksi luokkatoverini kanssa Tanskaan työssäoppimaan.

Keto

oli heti lentokentällä vastassa ja läh- folionsa on laaja; siihen kuuluu muun muassa pieniä hodimme hänen kyydillään Kööpenha- peisia luurankoja, käsin tehdyt lapikkaat, helmistä tehtyjä minan läpi hänen asunnolleen, missä muotokuvia ja nyt viimeisimpänä radioaktiivinen kaulaolisimme vuokralla tulevan kuukauden. Mari on kiehtova koru. Marilla on ollut näyttelyitä ympäri maailmaa, ja häihminen, sellainen jonka juttelua voisi vain kuunnella tun- nen tahitinhelmistä ja jalokivistä tekemänsä muotokuva tikaupalla. Pidin mielenkiintoisena, miten hän tuntui ime- kuningatar Margareeta II:sta kuuluu Tanskan kuninkaalvän inspiraatiota kaikesta ympäriltään. Se oli niin käsin liseen kokoelmaan. Keto valmistui Kööpenhaminan Jalokosketeltavaa, että se tarttui itseenikin ja tuntui siltä, että metalli-instituutista vuonna 2008 ja samana vuonna hän minäkin voisin olla osa tätä ihmeellistä luomisen maail- voitti The Ivy Contemporary Art Icon of Denmark-kilpaimaa. Kun mietimme ketä haastattelisimme lehteen, hän lun. Jaalasta kotoisin oleva taiteilija on myös valmistanut oli heti mielessäni. Jaala-korusarjaa. Mari Keto on suomessa syntynyt nykytaiteilija, joka työskentelee Kööpenhaminassa. 1975 syntynyt Keto tekee installaatioita, objekteja ja muotokuvia. Hänen port-

6

FILNAAKELI


Jaalasta on pitkä matka Tanskaan. Miksi juuri Kööpenhamina?

Mikä on mieleenpainuvin hetki urallasi?

Tanska ei ollut minun suunnitelmissani, mutta niin ne Tärkeitä hetkiä on lukuisia, mutta monet mieleenpainusuunnitelmat muuttuvat. Tapasin elämäni rakkauden ja vimmat eivät ole olleet näitä. Pari vuotta sitten minulle hänen vuokseen muutin tänne. Näin 15 vuotta myöhem- soitti muuan David ja halusi tavata, koska oli tulossa Köömin voin todeta, että kyllä kannatti! penhaminaan. Tämä ei tosin koskaan toteutunut, sillä juuri silloin makasin sairaalassa. En koskaan saanut sovittua Miten kokki päätyi korutaiteilijaksi? uutta tapaamista. Muistan potkia itseäni tästä ikuisesti, sillä nyt se on myöhäistä. Davidin sukunimi oli Bowie. Ravintola-alalla upeisiin luomuksiin käytetään päiviä, joskus jopa viikkoja aikaa valmisteluun. Niiden elinikä Onko sinulla tällä hetkellä menossa joku projekti? jää vain kovin lyhyeksi. Siksi lähdin opiskelemaan metalli-alaa. Sillä puolella teokset säilyvät vähän pidempään. Sain juuri 2,5-vuotisen radioaktiivisen projektin päätökSepäntöistä matkani jatkui korutaiteen piiriin, jossa mi- seen ja Inheritance on nyt näytteillä Umeåssa, Bildmuseenua viehätti se, ettei korutaiteella ole rajoja, se kun voi tissa. Se on itseasiassa perintökoru, joka on niin radioakolla mitä tahansa videosta, valosta ja varjosta perinteisim- tiivinen että sitä ei pysty käyttämään, mutta niin tärkeä piin korumaisiin teoksiin, joita voi jopa kantaa päällään. ja arvokas, että se kulkee suvussa toiveena, että joskus se Korutaiteessa tärkeää on vain kehon yhteys teokseen. Ny- voi täyttää lupauksensa käyttökorusta. Teokseen kuuluu kyisin kutsun itseäni kuitenkin nykytaiteilijaksi, sillä tämä korusetin lisäksi kaikki tarvittava, jotta radioaktiivisuus kehoyhteys on teoksistani osin kadonnut. voidaan mitata kerran sukupolvessa. Tämä teos on kannanotto ydinvoimalle, jonka vaikutuksia tuleville sukuMitä materiaaleja käytät töissäsi? polville meidän on mahdon tällä hetkellä hallita. www. inheritance-project.net. Materiaalit riippuvat ihan täysin teemasta, jonka kanssa Nyt pääsen aloittamaan uutta projektiani Super/Natyöskentelen. Jokaisella näyttelyllä on omansa ja olen tehtural, josta tulee yksityismuseonäyttely. Siitä tulee täysin nyt kaikkea jäästä ja lumesta perinnejalkineisiin ja helmi- ja keinotekoinen unelmanomainen luontokokemus, jossa timanttiluomuksiin. Materiaalit määräytyvät sen mukaan, pääsen käyttämään kaikkia käsityötekniikoita eläinten mitä haluan sanoa ja mikä materiaali taipuu sanomaani. täyttämisestä ja helmien solmimisesta hopeavaluihin Tämä tarinan kerronta onkin minulle tärkeintä työssäni. sekä lasinpuhallukseen. Ihanaa, mutta aika työntäyteistä. Teokseni saattavat näyttää vain kimaltavilta kuorilta, mutta jos osaa katsoa tarkemmin, pystyy näkemään syvemMitä näet tulevaisuudessasi? mälle ja kuulla painavan asian jota yritän välittää teosteni kautta. Myös hyvä käsityö on minulle tärkeää. Omaan aika Minulla on suuria suunnitelmia, mutta lähitulevaisuudeslaajan repertuaarin ja käytän niitä myös mieluusti mutta sa keskityn yhteisöllisen taiteen konseptin luomiseen. Mitekniikoitakin tärkeämpää on laatu. Teokset voivat näyttää nua hieman huolestuttaa aikamme yltiöindividualistinen myös huonosti tehdyiltä, mutta silloin tähänkin täytyy olla ajatusmalli ja haluaisin työskennellä yhteisöä kohottavien syy. Laiskuus ei ole hyväksyttävä selitys. projektien parissa. Haluan myös kiertää maailmaa vielä enemmän kuin olen tehnyt tähän mennessä, sillä matkusTeetkö korutaiteen lisäksi “pelkkiä” koruja? tus kasvattaa ymmärrystä niin kansoja, kulttuuria kuin omaa itseäänkin kohtaan. Minulla on monta vuotta ollut 2 korumallistoa. Toinen on arkeologisiin löytöihin perustuva Jaala-koru ja toinen Löytyykö viisaita sanoja kultaseppäopiskelijoille? pääkallokorusarja. Viime vuonna myin koko Jaala-koru -konseptin sekä tuotannon. Enkä kyllä ole juuri tehnyt Himoitkaa, hullutelkaa ja kokeilkaa kaikkea mahdollista muitakaan ”tavallisia” koruja aikoihin. Ei sillä, etteikö kiin- ja etenkin niitä juttuja jotka vaikuttavat mahdottomilta! nostaisi, mutta aika on rajallinen ja on keskityttävä siihen Olkaa uteliaita, ei vain oman alan piirissä, sillä inspiraatio mihin todella on intohimo. johonkin uuteen mahtavaan saattaa tulla yllättäen ihan mistä vain! Opetelkaa, kokekaa ja etenkin epäonnistukaa, Taiteessasi tuntuu usein esiintyvän alaviitteenä kuolema, sillä niistä oppii aina eniten! Kiehtooko aihe sinua erityisesti? Teksti: Valpuri Virtanen Kuvat: Anders Bøggild/Foto Ace

Kuolema ei sinällään ole minulle niin kiinnostavaa, vaan enemmänkin se, että elämä on rajallista sekä tosiasioiden hyväksyminen. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka perhosten kerääminen, joka on ollut hyvin suosittu ja yleinen harrastus: jotta perhosten kauneuden voi säilyttää, on ne ensin tapettava. Se on minusta nurinkurista ja sotii itseään vastaan. Tämä koskee monia asioita elämässä, kun vain vähän ajattelee pintaa syvemmälle. Mistä löydät inspiraatiota? Teokseni kertovat aina ihmisistä ja heidän käytöksestään, ylikuluttamisesta ja moderneista ilmiöistä. Inspiraation lähteistä ei siis ole pulaa! Ihminen on todella ihmeellinen eläin!

2017

7


LEINEPERI

SATAKUNNASSA ULVILAN KULLAALLA SIJAITSEVA 245-VUOTIAS RUUKKI TOIMII JO TOISTA VUOTTA TYRVÄÄN KÄSI- JA TAIDETEOLLISUUSOPPILAITOKSEN KULTASEPÄNALAN OPISKELIJOIDEN VOITON NÄYTTÄMÖNÄ. VUONNA 2016 RIKU KORKEE JA SANNA-MAARIA AHOLA JAKOIVAT ENSIMMÄISEN SIJAN JA EDELLIS VUONNA KULTAA KOTIIN TOI JENNA SALMELA.

Teksti: Malla Laitinen, Valpuri Virtanen, Joanna Numminen Kuvat: Jenna Salmela, Tarja Höijer, Riku Korkee, Sanna-Maaria Ahola ja Tomi Kokko

V

uoden nuori korutaiteilija -kilpailu pidetään Kokemuksena Jenna koki kilpailun jännittävänä. ”En osannut nyt viidettä kertaa itse ajatella, että olisin pärjännyt Ulvilan kaupungin niin hyvin; lähinnä vain kokeilin.” ”Ajattelin että järjestämänä. KilTällä hetkellä kultasepän ammattisillä se voitto pailun järjestelyistä tutkintoa suorittava Jenna haluaisi napsahtaa.” vastaa itse kilpailun keksijä, kauvielä opiskella lisää. Hän tähtää pungin museoamanuenssi Ilkka joko Lahteen tai Imatralle MuotoiTarvainen. Kilpailua sponsoroi Länsi-Suomen Osuuspankki lua ja korutaidetta opiskelemaan. Tulevaisuudessa myös opetPorista. Kilpailua suojelee professori, kuvanveistäjä ja koru- tajan työt kiinnostaisivat. taiteilija Björn Weckström. Kilpailussa on kaksi osaa: toisessa Vuoden nuori korutaiteilija -titteli ja toisessa etsitään jollekin organisaatiolle nimikkokorua. Tänä vuonna nimikkokorua etsii Suomalaisuuden liitto. Kilpailulla halutaan kiinnittää huomiota vielä koruntekoa opiskelevien tekijöiden taitoihin jo varhaisessa vaiheessa lisäämällä heidän tunnettuuttaan ja sillä tavoin edesauttamaan sijoittautumista työelämään. Kilpailutöitä pidetään näytillä osana Ulvilassa Leineperin ruukilla pidettävässä Metallitaideviikot-nimistä näyttelyä.

Korutaiteilija ja meri Jenna Salmela voitti Vuoden nuori korutaiteilija -kisan vuonna 2015. Salmela oli osallistunut kilpailuun kerran aikaisemminkin opiskellessaan Lempäälässä koru- ja metallituotevalmistuksen artesaaniksi 2013. Silloin kuitenkaan kilpailussa menestystä ei ollut. Hän piti pari vuotta taukoa, kunnes kuuli taas kilpailusta opiskellessaan Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksella. Silloin asiat napsahtivat paikoilleen. Jenna löysi inspiraatiota luonnosta ja hän halusi puhuttelevan aiheen. Ajatuksiin nousi luonnonsuojelu, joka on monipuolinen aihe ja siitä Jenna ajautui mereen. ”Halusin luoda yhtenäisen teeman”, Jenna kertoo. ”Ajattelin että sillä se voitto napsahtaa.” Kisatöissään hän käytti muun muassa silmälasin linssejä, säilykepurkkia ja pianolankaa. Erikoisiin materiaalivalintoihin innosti töiden teemaksi valikoitunut luonto sekä kierrätys. Kilpailussa kannustettiin kierrättämiseen ja Jennan suunnitelma olikin käyttää asioita, joita normaalisti ei korujen valmistuksessa käytetä. Meri ja luonnonsuojelu ovat ajankohtaisia aiheita ja ne sopivat hyvin suunnitelmaan yhtenäisestä teemasta kilpailutöissä. ”Silmälasien käytöstä en löytänyt mitään vastaavaa. Tajusin että linssiä kaivertamalla sai monipuolisen kuvan esiin.” Haastavimmaksi työkseen Jenna kertoo taskuravun teon. Se koostuu 50 eri osasta joista kaikki olivat suhteessa erikokoisia. ”Siinä oppi hyvin juottamaan,” Jenna naurahtaa.

8

FILNAAKELI


Taskurapu, pukuneula: Hopea, kuutiollinen zirkonia ja koruneulalanka Meduusa, riipus: Silmälasin kehys, silmälasin linssi, säilykepurkki, hopea Seepia, solmioneula: Hopea, kupari-messinki mokume gane, pronssi ja messinki

2017

9


Hassu hatuntekijä Vuoden nuori korutaitelija -kilpailun voittaja jaetulla sijalla Riku Korkeen kanssa vuonna 2016 oli Sanna-Maaria Ahola. Kilpailutöihin hän oli saanut inspiraation Liisa Ihmemaassaelokuvasta. Materiaaleina toimivat luu, sarvi ja hopea. Ensimmäisen kerran Sanna-Maaria kuuli Vuoden nuori korutaitelija -kisasta opiskellessaan koru- ja pienesinevalmistusta Kouvolassa vuonna 2013. Kuitenkin vasta muutamaa vuotta myöhemmin, kun luokkaan Tyrväällä tuotiin info kisasta, hän päätti osallistua, vain muutamia päiviä ennen viimeistä ilmoittautumispäivää. Hän kertoo, että vielä ilmoittautumisvaiheessa ei ollut ollenkaan selvää, millaisia materiaaleja hän tulevissa töissä käyttäisi tai mitä hän valmistaisi. Aihepiiri löytyi lopulta Liisa Ihmemaassa -elokuvan kautta. Hän tapasi mentorinsa, Helenan, joka neuvoi perusperiaatteet luun ja sarven työstöstä. Kokeilemalla eri työstötapoja ja miettimällä, mitä luista ja sarvista voisi tehdä, hän päätyi tekemään hopeasta ja luusta silinterihatun ja rannekorun sarvesta. ”Ajattelin näitä Liisa Ihmemaassa -elokuvan hahmoille”, hän sanoo. Erilaiset materiaalivalinnat toivat haasteita valmistukseen. Sanna-Maaria kertoo, että silinterihatun kokoaminen luusta ja hopeasta tuotti eniten vaikeuksia. Liimaaminen ei sopinut hänen mielestään ainoaksi kiinnitysmenetelmäksi, joten hän teki hopeasta kehykset luisen lierin alaosaan molemmin puolin, kiinnitti hatun yläosan pienillä hopeatapeilla sekä kokosi työn hopealangoilla yhteen. Myös rannekorun hopeisen ja luisen koristeosan kiinnittäminen sarveen oli haastavaa, sillä sarvi on paljon herkempi materiaali luuhun verrattuna. Muita kilpailutöitä olivat sarvesta ja hopeasta valmistetut kalvosinnapit, harjoitustyönä tehty rivisormus mustilla spinelleillä ja kirkkailla cubic zirkonioilla sekä messingistä, hopeasta ja teräksestä valmistetut kalvosinnapit. Vaikka hänelle tuli hieman kiire kilpailutöiden lähettämisen kanssa, Sanna-Maaria kertoi uusien materiaalien työstön olevan jännittävää, koska se toi osaltaan vaihtelua ja yllätyksiä työvaiheisiin. ”Eihän mitään opi, jos ei yritä. Loppujen lopuksi oli mahtavaa saada kaikki työt valmiiksi ja lähetettyä kilpailuun.” Sijoittumistaan hän ei osannut odottaa, vaan omien töiden esille saaminen ja lupaus tuomareiden palautteesta jokaiselle osallistujalle oli Sanna-Maarialle tärkeintä kilpailuun osallistuessa. Tällä hetkellä Sanna-Maaria tekee töitä eri alalla ja aloittelee töiden ohessa sivutoimisesti korujen valmistusta. Työkalujen hankinnan hän on aloittanut jo vuonna 2011 ja pikkuhiljaa hän on ostellut niitä lisää. Muutettuaan Nokialle tammi-helmikuussa 2016 hän samalla aloitti pajan kokoamisen Nokian teollisuusalueella sijaitsevalle hallille. ”Ehkä joku toinen henkilö ottaisi lainaa yrityksen työkalu- ja materiaalihankintoihin tilanteessani, mutta tämänhetkinen epävarma taloustilanne ei ole mielestäni kannustava”, Sanna-Maaria toteaa. Tavoitteena kuitenkin on, että Koruttamon toiminta työllistäisi hänet lopulta täyspäiväisesti.

Kilpailutyöt: Rivisormus, rannekoru, Hullu hatuntekijä -riipus ja kahdet kalvosinnapit Hullu hatuntekijä -riipus: sarvi, hopea

10

FILNAAKELI


Tavoitteet korkeella Sastamalalainen Riku Korkee on aiemmalta koulutukseltaan hopeasepänalan artesaani ja viime jouluna hän valmistui Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta kultasepänalan artesaaniksi, hieman aiemmin kuin suurin osa muista luokkatovereistaan, joilla valmistuminen on edessä vasta keväällä. Tässä suorituksessa Rikua auttoi aikaisempi perustutkinto, josta hän sai luettua hyväksi joitakin opintoja. Tyrvään käsija taideteollisuusoppilaitokseen hänet toi halu kehittää lisää osaamistaan ja kädentaitojaan. Ala vaatii jatkuvaa oppimista ja taitojen ylläpitoa. Vapaa-ajallaankin Rikulla riittää intoa harrastaa kädentaitoja viulunrakennuksen, kirjansidonnan ja kivenhionnan merkeissä. Hän on myös mukana Suomen ammattiin opiskelevien liitossa (SAKKI) hallituksen jäsenenä. Vuonna 2016 Riku Korkee voitti Vuoden nuori korutaiteilija -tittelin, jaetulla ykkössijalla Sanna-Maaria Aholan kanssa. Kilpailuun ilmoittauduttiin marraskuun aikana. Riku osallistui kisaan myös vuonna 2015, jolloin hän sijoittui hienosti toiseksi. Tuolloin ykkössija meni saman koulun oppilaalle, Jenna Salmelalle. Koruja sai olla kisassa 3-6. Rikun kilpailutöihin kuuluivat ’Korennon leikki’-hiuskampa, hopeiset korvakorut, kaksi riipusta, palarannekoru sekä hopeinen vyö. Idea vyöhön tuli kirpputorilta löytyneestä punotusta nahkavyöstä. Hiuskampa taas on tarkoitettu flamenco-tanssijan kampaukseen. Toiseen riipukseen idean antoi vesipisara. Rikun mukaan idea koruihin lähteekin usein luonnosta. Hänen koruissaan on usein jokin teema, johon hän sitten lisäilee geometrisiä ja teknisiä ulottuvuuksia. Pääsääntöisesti korujen materiaali on hopea. Kultaa pääsee käyttämään vain tilaustöissä. Seuraavaksi edessä on haku kultasepänalan ammattitutkintoon. Sen jälkeen tulevaisuus on vielä avoin.

Pisara, riipus: hopea, hematiitti Vyö: hopea, malakiitti Korennon leikki, hiuskampa: hopea, granaatti, safiiri, cubic zirkonia.

2017

11


1 000 000 RAUTAA TULESSA Henna Kallionkieli on energinen ja ahkera seppä Porista, mikä näkyy myös hänen opiskelujensa ja työnteon määrästä. Henna on käynyt kultasepän ammattitutkinnon, timanttiluokituskurssin, Pam East emalointikurssin ja paljon muuta. Henna harrastaa ratsastusta, joten hevosaiheisiakin koruja löytyy. Hennan kaikki vapaa-aika kuluu oman hevosen parissa. Hennan koruja on nähty myös presidentin linnassa, jopa kahteen otteeseen. Kerro jotain linnan juhliin tekemistäsi koruista?

Ensimmäisen kerran tein korut Leena Jaloselle (kansanedustaja Ari Jalosen puoliso) vuonna 2014. Silloin korusarja oli nimeltään Spring Of Pain. Siihen kuului iso kaulakääty, rannekoru ja nappikorvakorut. Materiaalina oli hopea ja makeanvedenhelmet. Tämän työn aloitin jo ollessani ammattitutkinnossa. Kaulakoru on vielä pajallani, mutta muut korut myin melkein heti linnanjuhlien jälkeen kahdelle eri asiakkaalle. Nyt olisi tarkoitus tehdä tähän uusi rannekoru ja korvakorut, sillä Spring Of Pain lähtee muotinäyttelyyn, missä esitellään minun korujani kahdentoista mallin päällä. Toisella kerralla tein vielä näyttävämmän korusarjan (2015) Tuhansien järvien maa. Tämä oli myös Leena Jalosen yllä linnanjuhlissa. Tätä tein kolme ja puoli kuukautta, aina kun oli aikaa. Kaulakorussa isoin keskikivi on vuorikide ja sen löysin Jalolta Fiskarssista. Tämäkin sarja lähtee nyt aiemmin mainitsemaani muotinäytökseen. Tästä korusta on myös kuvattu kuvasarja, missä olen hevoseni kanssa ja minulla on nämä korut ylläni. Niistä lähetin osan Satakunnan kansaan, kun he tekivät minusta lehtijutun linnanjuhliin liittyen.

Ennen omaa pajaa teit koruja kotonasi, mutta mistä kaikki alkoi?

Mistä työstä olet erityisen ylpeä?

Varmaankin Shining Star -kaulakorusta, jonka valmistin viikossa näyttötyöksi valmistuessani artesaaniksi. Sen olen pitänyt itselläni ja sitä en tule myymään.

Minkälaisia koruja valmistat?

Kaikenlaisia koruja, mitä asiakkaat vain keksivät tilata. Nyt viimeaikoina on tullut tehtyä paljon hevosaiheisia koruja, sillä olen menossa myymään hevosmessuille Tampereelle ja minulla on siellä myös kaksi jälleenmyyjää. Eniten tulee varmaankin vihkisormustilauksia.

Mikä oli hankalinta opiskelussa?

Minun mielestä opiskelussa ei ollut mitään hankalaa. Rakastan kaikkea tällä alalla, etenkin uuden oppimista. Minulla ei kyllä ollut hankaluuksia minkään suhteen. Ainoastaan tietokoneella mallintamisesta en pitänyt, sillä rakastan piirtää mallit käsin.

Mitä ominaisuuksia hyvällä kultasepällä mielestäsi tulisi olla?

Pitkä pinna asiakkaiden kanssa, pikkutarkkuutta, taito osata haastaa itseään, antaa itsestään paljon, eikä tee töitä vain auMinulla oli alunperin kotona kahden neliön paja vaatehuokioloaikojen puitteissa. On oltava luova ja osattava soveltaa. neessa. Sinne mahtui juuri ja juuri pieni kultasepänpöytä. Hyvä kultaseppä osaa olla töistään ylpeä, silloin kun siihen on Sain pöydän lahjoituksena Rauman edesmenneeltä Kultasuuaihetta. Hyvä kultaseppä ei päästä käsistään huonosti valmistarin Vesalta. Vesasta kaikki lähti aikoinaan, kun sain häneltettua tai huonosti viimeisteltyä tuotetta. tä 200 samanlaista osaa työstettäväksi, ja innostuin siitä niin paljon, että hain kouluunkin. Lisäksi kävin kaikki vähänkin alaan liittyvät kurssit kansalaisopistossa ja lähdin Helsinkiin Kuinka päädyit yrittäjäksi? opettelemaan hopeasaven työstämistä ja emalointiakin Pam Isäni on aina ollut yrittäjä ja jotenkin itseäni ei huvittanut Eastin opastamana. Lisäksi liityin Noormarkun kivipiiriin mennä tuhlaamaan taitojaan vain valukanavien poistoon toija kävin siellä myös hiomassa louhimiani kiviä. Nykyään ei sen alaisena. Halusin päästä toteuttamaan itseäni ja luomaan aikani enää riitä kivien hiomiseen, joten hiotutan ne Tampe- käsilläni kaikkea kaunista. Perustin oman yrityksen jo ennen reella Tampereen Kulta- ja Jalokivipajalla. kuin hain kouluun. Minulla oli jo kouluun tullessani omat leimat, joten sain tehtyä kaikki tekemäni korut suoraan myyntiin ja niin ostettua itselleni omia työkaluja.

Kerro hieman itsestäsi?

Minulla on miljoona rautaa aina tulessa, ja haluan osata kaiken ja olla kaikessa paras. Olen siis hyvin kilpailuhenkinen Mikä on ollut haastavinta yrittäjänä? ihminen. En päästä itseäni ikinä helpolla ja pyrin koko ajan Saada aika riittämään ja saamaan työstään oikeasti sen, mitä haastamaan itseäni. kuuluisi saada.

Minkälainen on sinun näköisesi koru?

Todella kruusattu ja koristeellinen, missä on paljon kiviä. Tyylikäs ja viimeistelty. Venäjän tsaarin aikaiset korut ovat kauniita. Pyrinkin koruissani olemaan koristeellinen ja käyttämään erilaisia väriyhdistelmiä kivissä.

12

Mikä on ollut palkitsevinta yrittäjänä?

Saa valita millaisia töitä tekee ja saa luoda omaa. Onhan se hienoa, kun samat asiakkaat palaavat uudelleen ja uudelleen ollessaan erittäin tyytyväisiä. Ja heidän kauttaan tulee uusia asiakkaita, kun he ovat kuulleet sepästä vain hyvää.

FILNAAKELI


2017

13

Teksti: Tomi Kokko Kuvat: Valokuvaamo Nyblin,Tomi Kokko


Sivun yläreuna: Hopeinen Varvut-riipus, FinnDeerkokoelmasta Vasen alakulma: Sinihohde, hopeinen spektroliittikaulakoru vuodelta 2014

14

FILNAAKELI


EDELLÄKÄVIJÄ KAARINASTA Matti Hyvärinen sai ensikosketuksensa kultasepänalaan isänsä Eino Hyvärisen yhdessä teknikko Erkki Honkasalon ja kultaseppä Mauri Kauniston kanssa perustamassa Turunmaan Kulta Oy:ssä. 1956 hän pääsi Kultasepät Salovaaralle oppimaan kultakorujen tekoa. Hyvärinen teki apulaisineen usean vuoden ajan runsaasti palkatonta työtä; lomiin ei 90-luvulla juurikaan ollut varaa. ”En ole oikein koskaan hyväksynyt käsitystä, että taiteilijan Lisätienestejä hän hankki muun muassa pitämällä korunteolisi välttämättä oltava jonkin oppilaitoksen kouluttama, olkokursseja. lakseen taiteilijana hyväksytty. Lahjakas yksilö voi yltää oman 90-luvun alun devalvaatioista alkaneet taloudelliset koettekemisen ja harjoittelun tuloksena yhtä lailla laadukkaisiin telemukset jatkuivat useita vuosia. Kaupankäynti hidastui tuloksiin.” vuodesta toiseen, mikä johti lopulta työntekijöiden irtisano”Tarvittavan opin olin saanut isäni yrityksessä ja Salovaamiseen 2005. Siitä seurasi korvausvelvoitteita ja taas ylimääralla. Muistan olleeni leikkelemässä painosorvarille levyairäisiä kuluja. Hyvärinen toivoisi, että yrittäjien vastuita kohhioita 1940-luvun lopulla kymmenvuotiaana, isäni yrityktuullistettaisiin. sessä, Turunmaan Kulta Oy:ssä.” Myöhemmin yritys siirtyi Laajamittainen mainonta on mahdollista vain massatuokokonaan Matin vanhempien omistukseen. Äiti Elisabeth tannon kohdalla. Tämä puolestaan madaltaa tarjonnan tasoa toimi liikkeen kauppaedustajana matkustaen ympäri maata. muokaten ostojen suuntautumista massatuotantoa suosivaksi. 1958, tultuaan täysi-ikäiseksi, Matti Hyvärinen perusti Lisäksi 2000-luvulle tultaessa alan vähittäisliikeketjut olivat oman yrityksen, joka sai nimekseen Sirokoru. (Nimileima aloittaneet tuonnin Thaimaasta ja Kiinasta. Tuontitavara oli MJH.) monesti kotimaita heikompilaatuista ja huokeampaa. Sirokoru on kuitenkin pitänyt sinnikkäästi kiinni korkeasta laaValaminen dusta. Massiiviseen mainontaan Sirokorulla ei ole kuitenkaan Sirokoru alkoi valaa koruja enollut edes tarvetta. ”Olemme simmäisten korualan yritysten luottaneet siihen, että hyvät “Olemme luottaneet joukossa Suomessa. ”Monet tuotteet myyvät itsensä.” siihen, että hyvät vanhemman polven kultasetuotteet myyvät pät pitivät ennakkoluuloisina Saavutukset itsensä.” menetelmän tuottamaa laatua Hyvärisen uran varrelle mahhuonona. Tämä valamiseen perustuva epäluulo perustui tosituu useita saavutuksia ja hän on vuosien mittaan ehtinyt olla asiaan, että kovin monet valajat olivat kokemattomia, eivätkä monessa mukana. Hän on ollut luomassa suomalaisen koruolleet perehtyneet valamiseen liittyviin fysikaalisiin, kemialtaiteen ja muotoilun tunnettuutta maailmalla ja hänellä on lisiin ja metallurgisiin perusteisiin ja tämän puutteen vuoksi ollut yli sata näyttelyä ulkomailla. 1972 Hyvärinen kutsuttiin tuottivat epäkelpoa tulosta.” jäseneksi Lontoossa vaikuttavan Worshipful Company of ”Vuonna 1997 perustimme poikani Tomin kanssa SirokoGoldsmithsin ulkojäseneksi. Sen myötä hän sai käyttöönsä run rinnalle Oy Diacast Finland Ltd:n, jonka päätoimialana yhteisön julkaisemat valamista koskevat raportit ja tieteelliset ovat aihioiden valaminen kullasta, hopeasta ja pronssista.” tutkimustulokset. He kehittivät tyhjiötekniikkaan perustuvan pienvalulaitteen; Hyvärinen vaikutti valtion taidetoimikunnan muotoiluDiacast Minin. Yksi sen eduista on tavallista tehokkaampien, jaoksessa kolmivuotiskauden ajan ja kaksi kautta Kaarinan kauluksettomien muottisylinterien käyttö. Hyvärisen poika kulttuurilautakunnan jäsenenä, missä hän pääsi vaikuttaTomi on jo useamman vuoden ajan vastannut yhtiön valumaan Kaarinan kaupungin taidekokoelmien kartuttamiseen. toiminnasta. Sirokorussa Diacast-laitetta käytetään kulta- ja Yksi hankinnoista, Kaarinasta kotoisin olevan Touko Laaksopronssivaluihin päivittäin. Hopeavalut tehdään Leybold Hesen eli Tom of Finlandin työ pidettiin pitkään piilossa. raeus automaattivalulaitteella. Hyvärinen on tehnyt paljon työtä suomalaisen korutaiteen Lahden Muotoiluakatemian kultasepänalan esimies Esko kansainvälistämisen edistämiseksi. Hän oli mukana koruTimonen oli pyytänyt Hyväristä kirjoittamaan oppikirjan vientiyritysten vientiryhmässä, missä tuotettiin monikielisiä koruvalannasta. Kun Opetushallitukselta saatiin rahoitus esitevihkoja, kutsuttiin kansainvälisten alan julkaisujen toihankkeelle, Matti ja hänen poikansa Tomi ryhtyivät työhön. mittajia vierailulle ja pidettiin esitelmiä. ”Korujen valaminen vahamalleista” valmistui 2001. Hyvärinen suoritti myös ylioppilastutkinnon 68-vuotiaana Turun Klassikon iltalukiossa.

Vaikeat ajat

Nyt vuonna 2016 Hyvärisellä on takana jo 58 vuotta itsenäi- Taide ja käsityö senä korutaiteilijana ja yrittäjänä. Tie ei kuitenkaan ole aina Hyvärinen on aina toteuttanut kilpailutyönsä ja korujen ollut helppo. Suurimpia hankaluuksia aiheutti markan devalprototyypit ja ensikappaleet käsityönä henkilökohtaisesti. voituminen 1991 ja 1992. Valtio antoi avustuksia yrityksille, ”Teen kaikki teokseni ja tuotannollisten korujeni ensikappajotka ilman omaa tuottamustaan olivat joutuneet kohtuutleet käsityönä itse. Kädenjälki saa ja pitää näkyä.” Hyvärisen tomiin vaikeuksiin tämän johdosta. Sirokoru oli yksi näistä mukaan tärkeitä ominaisuuksia ovat uusi oivallus, ensikeryrityksistä. taisuus, merkityksellisyys ja tietenkin korun käytettävyys.

2017

15

Teksti: Joanna Numminen Kuvat: Matti Hyvärinen

Ensikosketus


Hän vierastaa virtuaalista tekemistä, koodaamista ja ohjelmoimista 3D-työstölaitteille, eikä usko että sillä saavutetaan käsityön tunnetta ja henkevyyttä. ”Eri materiaalit tuottavat helposti niille ominaisia muotoja ja pintaefektejä. Materiaalin annetaan ikään kuin puhua omaa kieltään.” Hänen FinnDeer-korujensa muotoilulle on tyypillistä kahden tai kolmen pintalaadun vaihtelu. Di Leonardo-koruissa pinta saattaa olla satinoitu tai kiillotettu, muodot kuperia tai koveria. ”Yleensä työskentelen suoraan materiaaliin, joka tuottaa teoksen lopullisen kolmiulotteisen muodon. Hyvin harvoin hahmottelen tulevaa työtä etukäteen edes viitteellisin piirretyin luonnoksin.” ”Äärimmäinen pikkutarkkuus tappaa usein taiteellisen vaikutelman muuttaen työn tuloksen hengettömäksi ja steriiliksi tekniseksi työnäytteeksi.” ”Taiteilijana haluan todistaa itselleni oman kyvykkyyteni. Ellei tulos ole ensi yrittämällä tyydyttävä, on vain tehtävä uudelleen.” Hyvärinen on sitä mieltä, että taidekasvatus kannattaisi aloittaa jo varhain. Hyvärinen on myös menestynyt kuvanveistäjä, taidemaalari ja valokuvaaja. Hänen teoksiaan on muun muassa pankeissa, yrityksissä sekä tietenkin yksittäisillä taiteen ystävillä. ”Olen löytänyt vain rajoitetusti aikaa moninaisiin toimeentuloni kannalta toissijaisiin taidehankkeisiin. Näihin minua on kuitenkin ajanut jonkinlainen pakonomainen tekemisen tarve. ” Hän työstää ideansa jättämällä asian hautumaan, jolloin alitajunta työstää sitä ja jossain vaiheessa tietoisuuteen tupsahtaa toteutusidea. Oma lukunsa ovat puhtaasti luontoaiheet, kuten kasvin lehdet. ”Tällaisia en pidä luovan toiminnan tuloksina. Ne ovat vain kopioita.” ”Teosten taiteellinen ansiokkuus on kokonaan eri asia kuin niiden kaupallinen vaihdanta-arvo. Eivätkä nämä asiat aina korreloi keskenään. Kukin aika määrittää omat arvonsa.”

Tämä kertoo korujen arvostuksesta. Nykyään hänen töitään voi nähdä taide- ja erikoisnäyttelyissä kotimaassa. Hyväristen suuntauksena on enenevässä määrin toimittaa koruja asiakasliikkeille kotimaassa ja yksityisille uniikkikorun tilaajille. Uusimpiin projekteihin kuuluvat surrealistiset aterimet ja lasisto kullasta ja hopeasta!

Terveisemme tuleville kultasepille: ”Emme ole koskaan tehneet tätä työtä suurten rahojen toivossa, vaan rakkaudesta alaan sekä loppumattomasta kiinnostuksesta ja halusta löytää uutta. Picasson sanoin: “En etsi, minä löydän” Jaksa sinäkin olla jatkuvasti utelias ja laaja-alaisesti tiedonjanoinen. Opettele työsi mahdollisimman hyvin. Näin osaamisesi tuottaa sinulle onnistumisen riemua ja kohottaa omanarvontuntoasi. Ystävällisin terveisin, Matti ja Tomi Hyvärinen”

Lähteet: - Muototaiteen vapaaottelija Matti Hyvärinen: Riitta Hirvonen, Lightpress Oy 2015 - Matti Hyvärinen - http://www.sirokorunettikauppa.fi/index.php

Eettisyys ja ympäristöasiat 2008 Hyvärinen kehitti Eco Act -hopeaseoksen. Hän on hyvin kiinnostunut ympäristökysymyksistä. Hopeaseoksen tavoitteena oli, että hopeavalos saataisiin valusta niin puhtaana, ettei puhdistamiseen tarvittaisi rikkihappoliuosta. Seoksen väri on valkeaa ilman elektrolyyttista syanidikäsittelyä, eli halutut ominaisuudet saavutetaan ilman että joudutaan käyttämään myrkyllisiä kemikaaleja. EcoAct-hopean lähteenä ovat erilaiset jätteet, kuten hopeaa sisältävä elektroniikkaromu. Kestävä kehitys on etenkin nuorten kuluttajakunnan suosiossa oleva suuntaus. Erilaiset epätoivotut päästöt päätyvät Itämereen. Tämä ajatus mielessään Hyvärinen suunnitteli 2011 Itämerikoru-sarjan, joka on valmistettu Eco Act -hopeasta. Tavoitteena oli edullinen, eettinen korumallisto, jota ostamalla tavallisten ihmisten olisi helppo osallistua Itämeren pelastamiseen. Hyvärinen on valmistanut monia erilaisia koruja, joilla kerätään varoja hyväntekeväisyyteen, esim. Ichthys-korut (Pyhän Henrikin Ekumeenisen Taidekappelin varainhankintaan) ja enkelikoruja (TYKS:n Keskolan tukiyhdistykselle.) Luontoaiheisia Fauna & Flora -koruja myydään luontokeskuksissa. Ne on myös valmistettu 960 Eco Act -hopeasta, joka on jalostettu kierrätysmateriaaleista.

Katse tulevaisuuteen Hyvärisen vanhempia koruja on alkanut näkyä lisääntyvässä määrin kansainvälisissä huutokaupoissa ja vintage-sivustoilla.

16

The Rich and the Poor 1967 De Beersin järjestämän Diamonds International Awards -palkinnon voittajatyö.

Matti Hyvärinen 26.8.1937 Turku Diamonds International Award 1967, New York RJA President’s Display Award 1977, New York International Pearl Design Contest, HM. 1983, Tokio Gemmy Award, HM. 1987, Los Angeles Vuoden kultaseppä (ensimmäinen valittu) 1987, Suomi International Art Competition, Certificate of Excellence 1988 15th Novum Calendar Competition Award 1990, München International Prix Arctica Competition, III palkinto 1992, Kemi Finalist, World Competition of Arts and Crafts 1999, Japani Finalist in the International Craft Competition 2001, Itami, Japani CV ‘Who is Who in the World XI’-matrikkelissa

FILNAAKELI


Harvinaista herkkua: suomenkielistä ammattikirjallisuutta

2017

vahamalleista ei pelkästään kerro kuinka tehdä asiat oikeaoppisesti, mutta kertoo myös miksi jokin on saattanut mennä mönkään ja kertoo miten tätä voi ehkäistä. Kirjassa huomaa kirjoittajan vuosien osaamisen. Hyvärinen kertoo hyvin myös käytettävistä materiaaleista, erilaisista vahoista, niiden eri käyttömuodoista ja mahdollisuuksista. Opuksessa on hyvässä tasapainossa käytäntö ja teoria ja kuvitukset auttavat tukemaan tekstiä. Kirjasta löytyy myös valamiseen liittyvää metallioppia sekä prosessiin tarvittavien laitteiden ku-

vaukset. Korujen valaminen vahamalleista on siis kaiken kaikkiaan kattava oppikirja, jota suosittelen lämmöllä aiheesta kiinnostuneille. Kirja-arvostelu: Valpuri Virtanen

Matti ja Tomi Hyvärinen kirjoittivat oppikirjan Korujen valaminen vahamalleista vuonna 2001, kun alan opettajat esittivät toiveita suomenkielisestä oppikirjasta. Kirja ohjeistaa askel askeleelta korujen ja muiden pienesineiden valamista vahamalleista. Oppikirja on kirjoitettu hyvin, sillä vaikeat ja tekniset asiat on selitetty niin, että melkein harrastelijakin ymmärtää miten toimia. Tämä 208-sivuinen eepos kertoo muun muassa valamisen historiaa viikinkien ajoista ja siitä, miten vahavalulaitteet saapuivat Suomeen. Korujen valaminen

17


TIME WAITS FR N-NE

Teksti: Joanna Numminen, Sari Kujansuu-Hekkala Kuvat: Mari Lohvansuu-Kumpulainen, Joanna Numminen

Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen ammattitutkinnon linjalla opiskelee Arttu Peltonen. Paikka on hänelle tuttu jo entuudestaan, kultasepänalan perustutkinnon ajoilta. Artesaanikoulutuksen jälkeen hän on ehtinyt opiskella myös mikromekaanikoksi Espoon Leppävaarassa. Siellä voi opiskella kellosepäksi ja suorittaa kello- ja mikromekaniikan perustutkinnon. ikromekaniikan koulutusohjelma valmistaa mikromekaanikon ammattiin. Arttu on tuonut alalta mukanaan työkaluja ja tietotaitoa. ”On pitänyt vähän testailla, että mikä toimii tällä alalla.” Kysyttäessä, mitä eroa kellosepän ja mikromekaanikon koulutuksella käytännössä on, Arttu kertoo kärjistetyn vertauskuvan: ”Kelloseppä tekee kelloa. Hän huomaa, että jokin osa on rikki. Hän ottaa tuon osan pois ja vaihtaa sen toiseen. Mikromekaanikko tekee nuo osat.” Kultasepänalan ja mikromekaanikon koulutuksen välillä on eroja. Arttu kertoo, että koulussa heillä oli sanonta: ”Sekä kultasepät että kellosepät opettelevat viilaamaan ja sahaamaan.” Arttu ajattelee, että kultasepät osaavat kuitenkin sahata paremmin, kun taas mikromekaanikot ovat parempia viilaamaan. Mikromekaanikkokoulutuksessa hänelle muodostui todella kriittinen tarkkuus, josta kultaseppäkoulutuksessa on pitänyt opetella ulos. Muutoin töistä ei koskaan tulisi valmiita. Muinoin kultaseppäartesaani-opintojen aikana heillä oli tapana luokallaan heittää vitsinä, että ”se minkä käsi heittää, sen juote peittää.” Arttu sanoo, että jos hänen esimerkiksi pitää juottaa sormusrunkoa umpeen, sen ei tarvitse olla ihan millin sadasosan tarkkuudella täydellinen. Toisin on mikromekaanikon työssä. Saskyyn on mahdollisesti suunnitteilla kellosepän koulutus, jonka opetuksen olisi tarkoitus tapahtua läheisessä yhteistyössä kultaseppä-artesaanikoulutuksen kanssa. Arttu on hieman huolissaan tulevasta uudesta koulutuksesta. Niin kauan kuin toimitaan yhteisymmärryksessä alkuperäisen kelloseppäkoulun kanssa, hän pitää asiaa hyvänä. Kelloseppäkoulu on maineeltaan hyvin perinteikäs. Se on Espoon Leppävaarassa sijaitseva yksityinen ammattioppilaitos, joka kouluttaa kelloseppiä ja mikromekaanikkoja. Kelloseppäkoulu on perustettu vuonna 1944. Koulu toimi Lahdessa aina vuoteen 1959, jolloin Kellosepäntaidon Edistämissäätiö rakensi uuden koulurakennuksen Tapiolaan ja 2007, tilojen käytyä ahtaiksi, koulu muutti Leppävaaraan. Arttu kertoo koulun olevan hyvin tarkka laadusta ja opiskelijoiden tasosta. Oppilaiden ei anneta valmistua, jos suoritukset ovat liian huonoja tai jos työt eivät valmistu ajallaan. Uuden koulutuksen tulisi siis imitoida alkuperäistä ja pitää yllä samoja laatustandardeja. ”Lopettakaa lusmuilu. Lopussa sen työmäärän tuloksen sitten näkee. Vain tekemällä oppii. Vasta kun tekninen puoli on kunnossa, voi alkaa taiteilemaan. Opettele ensin perustekniikat, juotokset, istutukset ja mitoitukset. Tee ne laadukkaasti, tee ne kunnolla. Ensimmäisenä vuonna taiteilu ei vielä onnistu.” Arttu ohjeistaa uusia opiskelijoita. Myös sanonta ”työssä näkyy käsityön leima” häiritsee Arttua. ”Jos työssä on käsityön leima, jotain on mennyt vikaan.”

18

Arttu Peltonen Lukion jälkeen kävin Tyrväällä kolme vuotta artesaanipuolta, sen jälkeen kolme vuotta kelloseppäkoulua Espoon Leppävaarassa ja nyt olen taas täällä. Olen haaveillut omasta toiminimestä ja kultaseppänä toimimisesta. Pidän kultasepänalan ammattitutkinnon suorittamista edellytyksenä sille. Olisi kiva saada vakityö. Ehkä jotain mikromekaanikon hommia ensin ja siihen oheen sitten se toiminimi. Toivottavasti siitä sitten voisi siirtyä kokopäivätoimiseksi kultasepäksi.

FILNAAKELI


Kello on halkaisijaltaan 45mm ja siinä on 1mm paksuiset lasit. Kellossa on Eta:n 6498 taskukellokoneisto. Koneiston sillat on muokattu, kaiverrettu ja rodinoitu. Taulun puoli (ei kuvassa) on vielä kesken. Sen valmistuminen ei ollut mikromekaanikkopuolella edellytyksenä. Arttu sai kehuja siitä, että kello pysyi litteänä. Juurikaan tämän ohuemmaksi sitä ei tällä koneistolla saa. Hinta-arvio kellolle olisi noin 4000-5000 euroa.

2017

19


Vammala, tai siis Sastamala, tuo Suomen suloisassa maalaismaisemassa Kokemäenjoen yläjuoksulla oleva pikkuinen kaupunki. Maalaiskunnista mahtavin. Sastamala, siis Vammala. Täällä voivat ihmiset keskimääräisesti hyvin, täällä ei ole nälkää, eikä juurikaan varkauksia. Kaikille ruokaa riittää, sekä vettä, niinkuin myös katto pään päälle. Vammala, onko oikeastaan parempaa paikkaa asua maan päällä? Siitä me nyt otamme selvää, opiskelijan näkökulmasta. Vammala sijaitsee noin 50 km Tampereelta länteen. Kaupunki on pienehkö ja vaikka asukasluvultaan Sastamala (eli Vammala) onkin melko suuri, niin kaupungin keskusta on kohtuullisen pieni ja todella maalaismainen. Ja hyvä niin, sillä mitä sitä tarvitsisi tapahtuakaan, kun opiskelee? Löydät kuitenkin Vammalan keskustasta tärkeimmät tarpeet ja sen mitä et Vammalasta löydä, löydät viimeistään Tampereelta. Tampereelle kulkee muutama juna päivässä Vammalasta ja bussiyhteydet ovat myöskin käytettävissä. Vammalasta on myös kohtuullisen lyhyt matka Turkuun (n.100 km), Suomen kauniiseen kukkaan, kuten myös Poriin (n.80 km). Julkista liikennettä kaukoliikenteen lisäksi Vammalassa ei juurikaan ole, tai ainakaan itse en ole sellaista tavannut. Eli kannattaa varautua kävelemään jonkin verran tai hankkimaan itselleen kulkuneuvo. Talvisin yleinen nuorison suosima kulkuneuvo on mopoauto ja traktori. Niitä kannattaa varoa, jos olet jalan liikenteessä, koska usein mopoautoilijat eivät tiedä liikennesäännöistä hölkäsen pöläystä, saati katso ajosuuntaansa. Vammalan keskustasta löydät R-kioskin, hotellin, pari baaria ja muutaman pizzapaikan, joissa useissa on hyvät ja kookkaat pizzat sekä kebabit. Kauppoja löytyy niin, että varmasti saat myös kaikki materiaaliset tarpeesi täytettyä, jos et ole liian nuuka. Vammalassa kaikki on pientä, mutta todennäköisesti

2017

riittävää opiskelijalle. Mikäli olet tulossa Vammalaan opiskelemaan, kannattaa myös harkita Tampereelta kulkua, sillä bussit kulkevat tunnin välein. Vammalan yöelämä on ehkä tärkeintä, mitä opiskelija miettii hakiessaan johonkin kouluun Vammalaan. Ja voin luvata että se on villiä, hikistä, pahanhajuista ja äänekästä! Vammalan Seurahuone (paikallinen yökerho) on todellinen huone. Se on iso huone. Sieltä opiskelija voi käydä kerran kuussa (Ai miksi kerran kuussa? Koska opintotuki) hakemassa helpotusta arkisiin haasteisiin, kylläkin kovalla hinnalla. Paikallisissa yökerhoissa ja baareissa on lähes joka viikonloppu Vammalan kovimmat bileet ja musiikki on takuuvarmasti huonoa niin kappalevalintojen kuin äänentoistonkin ansiosta. Puhumattakaan vierailevista trubaduureista. Mutta se ei menoa haittaa, sillä menomestoilla piisaa olutta ja kevyessä humalassa huonokin musiikki alkaa kuulostaa sulosoinnuilta korvissa. Puhumattakaan karaokesta, jota voit laulaa useammassakin baarissa ennen yön pimeimpiä tunteja. Sopivasti klubia vastapäätä on myös yögrilli, joka on auki ainakin pidempään kuin itse yökerho ja yögrillin jonossa voit tavata mitä mahtavimpia nälkäisiä ja tukevasti humaltuneita ihmisä. Neljän aikaan aamuyöllä grillijonossa on mitä mainiointa jakaa päivän ja illan kuulumiset muiden kohtalotovereiden kanssa. Vammalassa olevassa Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa on kolme linjaa: Kultasepänalan, sisustuksen ja lavastuksen linjat. Myöskin kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus hakea asuntoa koulun asuntolalta, sekä arkipäivisin ilmaiseen ruokaan. Asuntolaa vetää asuntola-ohjaaja Jaana, joka on huippu tyyppi ja kehittelee kaikenlaista vapaaehtoista aktiviteettia asuntolassa asustelevien pään menoksi! Tervetuloa Vammalaan opiskelemaan!!

21

Teksti: Matias Myllylä Kuva: Joanna Numminen

OPISKELIJAELÄMÄÄ


Sari Kujansuu-Hekkala: Metsän marjat -rannekoru ja riipus sekä rivisormus. Saimme koulussa palarannekorun aiheeksi syksyisen metsän. Tästä minulle tuli heti mieleen lapsuuden marjametsät ja korkeat puut. Materiaalina käytin erivärisiä abalone-simpukoita sekä granaattia. Korujen rungot on tehty 925-hopeasta. Riipuksen ruskea kivi on sammalakaattia. Rivisormukseen on istutettu viisi zirkoniaa.

Juho Liesivaara: Lootusriipus. Riipus oli ensimmäinen näyttötyöni. Se on 925-hopeasta valmistettu ja kivi on neliönmuotoinen zirkonia. Tekstuuri on saatu aikaan vastakeilaporanterällä. Muoto on taottu pallopunsselilla ja terälehdet on sommiteltu neliöllä, jonka ympärille piirrettiin ympyrä, joka jaettiin viisikulmalla. Kivessä on neliön muotoinen umpi-istukka, joka toimi korun tukipisteenä. Lootuksesta tulee mieleen rauhallinen ja hiljainen tila, jossa voi keskittyä olemiseen ja mietiskelyyn.

Mari Lohvansuu-Kumpulainen: Palarannekoru Halla. Korun materiaali on 925-hopeaa ja kivet ovat cubic zirkonioita. Ajatus korun muotokieleen tuli syksyn ensipakkasten aikana Tampereen Hatanpään Arboretumissa lätäköihin muodostuvista jääkuvioista. Kuviointi toteutettiin valssaamalla pitsiä kahden hopealevyn välissä.

22

FILNAAKELI


Joanna Numminen: Resistance Is Rutile -riipus Ensimmäisen työssäoppimiseni aikana Tampereen Kulta- ja Jalokivipajalla kultaseppä Jyrki Karvinen laittoi minut suunnittelemaan työn rutiilikvartsin ympärille. En ollut aiemmin suunnitellut korua niin, että olisin lähtenyt liikkeelle kivestä. Saatuani idean, Jyrki neuvoi minulle, miten sitä kannattaisi lähteä toteuttamaan ja opetti minulle jyrsimistä. Koru on 925-hopeaa, siinä on timanttiporanterällä tehty mattapinta ja olen tummentanut syvennyksiä blitzillä korostaakseni kolmiulotteisuutta. kultainenelokuu.blogspot.fi

Tomi Kokko: Onnen spektroliitti. Halusin tehdä korun, jonka inspiraationa olisivat työharjoittelupaikkani Korustudio Linnan sepät, Henna Kallionkieli ja Mari Syrén. Lisäksi spektroliitti on Tampereen Kulta-ja Jalokivipaja Oy:stä ja se on heidän itsensä louhima ja hioma kivi. Henna taas on puolestaan ollut Jalokivipajalla Jyrki Karvisen opissa. Tässä nivoutuu yhteen eräänlainen opin rinki ja minun kiitollisuuteni. Koru on 925 -hopeaa. Hevosenkengässä peridootteja ja safiireja. goldsmithdiaries.com/fi/blogi

Valpuri Virtanen: Hetki-rannekoru.

2017

Teksti ja kuvat: korujen tekijät

Ajatus koruun lähti heti liikkeelle, kun saimme rannekoruille aiheeksi metsän. Halusin tehdä rannekorun, jossa olisi syvyyttä. Korun annettua aihetta miettiessäni sain mielikuvan hetkestä metsässä, paikalla olevan kauriin, joka on pysähtynyt kuuntelemaan paikoilleen. Rannekorun palaset on valmistettu kolmesta eri hopealevystä, jonka jokaiseen tasoon olen sahannut eri metsäkuvioita, saaden esiin kuvan syvästä metsästä. Kivet ovat zirkonioita. jalonappi.blogspot.fi

23


MA

LT M TA

PEREELLE

POIK AMME

M

Ä

24

L I A

A – TYRVÄ L L A Ä

FILNAAKELI


Tampere (ruots. Tammerfors) sijaitsee Näsijärven ja Pyhäjärven rannoilla Pirkanmaan maakunnassa. Tampere on väkiluvultaan Suomen kolmanneksi suurin kunta ja Tampere lähikuntineen Suomen toiseksi suurin kaupunkialue. Tampere on myös Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki. Kultasepänalan yrityksiäkin Tampereella riittää.

Miten päädyitte perustamaan yrityksen yhdessä?

Opiskelimme Jannen kanssa samaan aikaan ja päätimme perustaa yrityksen yhdessä, koska yhdessä yrityksen pyörittäminen on helpompaa. Voimme ottaa enemmän tilaustöitä ja kaksin on myös helpompaa pitää liike avoinna. Esimerkiksi kun täytyy käydä hoitamassa asioita, niin liikettä ei tarvitse laittaa välillä kiinni.

Miten yritystoiminta on lähtenyt käyntiin?

Tällä hetkellä ajat ovat hiljaiset, mutta olemme saaneet kuitenkin omat kulumme katettua. Töitä pystyisi kyllä tekemään enemmänkin.

Koetteko, että Tampereella on paljon kilpailua?

Kaupungista löytyy monta ammattitaitoista kultaseppää joten kilpailua on. Uuden yrittäjän pääsy markkinoille voi olla vaikeaa.

Mitä olisitte toivoneet tienneenne ennen yrittäjiksi ryhtymistä?

Yrittäjiksi ryhtymisessä ei tullut vastaan suuria yllätyksiä, vaan yrittäminen on ollut juuri sellaista kuin odotimmekin. Yrittäjyydestä oli entuudestaan kokemusta, koska olin Osk Craft & Designin ensimmäinen puheenjohtaja.

2017

Onko teillä omaa mallistoa? Meillä ei ole varsinaisesti omaa mallistoa, koska teemme pääasiassa tilaustöitä. Meillä on tällä hetkellä vuokralainen, jolla on oma mallisto. Olemme erikoistuneet titaaniin ja muihin erikoisempiin metalleihin, esimerkiksi zirkoniumiin. Tarjoamme asiakkaille mahdollisuuden tilata myös muistakin materiaaleista tehtyjä koruja kuin tavanomaisista jalometalleista kullasta ja valkokullasta.

Haastavinta/mukavinta?

Markkinointi on ollut yrittämisessä haastavinta. Se on vähän kuin lottoamista ja siinä on helppo tehdä isojakin virheitä. Pelkkä näkyvyys ei tuota rahaa, vaan sitä saa vasta ostotapahtumasta.

Työ josta olette erityisen ylpeitä?

Kouluaikaisissa töissä sai parhaiten käyttää mielikuvitustaan, sillä usein asiakkaat kuitenkin hakevat yksinkertaisia perussormuksia ja erikoisemmat tai monimutkaisemmat työt ovat harvassa. Vihkisormuksissa tämä ei ole kovin yllättävääkään, sillä niissä käytännöllisyys on tärkeää.

Mieleenpainuvin työnne?

Mieleenpainuvin työ on sormus, johon tuli neljä erikokoista rubiinia. Kun asiakas näki työn valmiina, hän meinasi hajota ihastuksesta. Asiakkaat harvoin osaavat nähdä mielessään tilatun työn valmiina samalla tavalla kuin seppä.

Terveisiä opiskelijoille?

Käyttäkää opiskeluaika hyödyksi. Liittykää osuuskuntaan, jos mahdollista ja työskennelkää niin paljon kuin voitte, koska teillä on käytössänne ilmaiset tilat ja työvälineet. Kokeilkaa monipuolisesti erilaisia tekniikka- ja työmenetelmiä ja myös sorvaus kannattaa ehdottomasti opetella. Kannattaa myös valmistaa itselle erikoistyökaluja tulevaisuutta varten.

25

Teksti: Juha Dahlberg, Mari Lohvansuu-Kumpulainen Kuvat: Mari Lohvansuu-Kumpulainen, Timo Jousimo

Kertokaa itsestänne?

Olen Timo Jousimo (32v.). Perustimme Janne Parikan (29v.) kanssa yhdessä Kultakaksion Tampereen keskustaan vuosi sitten. Olen aina tykännyt tehdä käsillä kaikenlaista. Lukion jälkeen tein muutaman vuoden töitä eri aloilla ja lähdin sitten opiskelemaan metallialan artesaaniksi. Vuonna 2010 aloitin opiskelun Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa kultasepänalan artesaaniksi, jonka jälkeen pääsin suoraan opiskelemaan noin vuoden kestävään ammattitutkintoon. Valmistuin kultasepäksi vuonna 2014.


ISO POIKA JO

V

o

i

h

w

w

Osuuskunta viisi vuotta, eikä suotta

Teksti: Johannes Pollari

J

oskus mietin miten mikään täällä voi toimia. Hallitukseen on hankala saada jäseniä. Mistä me saamme tuloja? Miten kukaan jaksaa hoitaa paperiasioita, kun ei siitä saa edes palkkaa? Mutta, kuitenkin, Osk. Craft&Design täyttää tänä vuonna 5 vuotta. Oppilaiden perustamana ja oppilaiden hoitamana tästä yrityksenkaltaisesta on saatu jollain tapaa toimiva yritys. Matkan varrella on kuitenkin vaihtunut hallitus moneen kertaan ja kaikki ei ole mennyt aina putkeen... Osuuskunta Craft&Design luotiin vuoden 2011 keväällä. Sen tarkoituksena on luoda väylä, jonka kautta opiskelijat voivat myydä tuotteitaan laillisesti ja antaa mahdollisuus työskennellä koululla kouluaikojen ulkopuolella. Viiden vuoden aikana useampi hallitus on vaihtunut niin, että nykyisellä hallituksella ei ole enää minkäänlaista kytköstä alkuperäisiin perustajajäseniin. Osuuskunnan periaatteena on toimia itsenäisesti, ilman opettajien väliintuloa. Käytännössä näin ei ole aina tapahtunut, mutta toisaalta, jos ei ole aikaisempaa yrityskokemusta niin aina ei kaikki mene kuin elokuvissa. 5-vuotisen historiansa aikana Osk. Craft&Design on ainakin kerran ollut lähellä loppua, vuokra maksamatta ja hallitus toimimatta käytännössä puoli vuotta tai enemmänkin. Oppilasvetoisen yrityksen ongelmana onkin tämän lyhyen historian aikana ollut vaihtelevuus hallituksissa. Ensimmäisen hallituksen innostus ja halu päättää asioista kantoi kaksi ensimmäistä vuotta, mutta kun tämä ‘kuherruskuukausi’ oli päättynyt, ei ollutkaan enää opiskelijoita, joilla olisi ollut samanlaista sidettä Osuuskuntaan. Seurauksena oli välinpitämättömyyttä, joka johti vuokramaksun laiminlyömiseen koululle. Nämä ongelmat periytyivät seuraavalle hallitukselle, joka joutui hoitamaan ne. Sillä vaikka Osk. Craft&Design toimii käytännössä kuin yritys, se ei tavoittele voittoa, eikä maksa palkkaa hallituksensa jäsenille. Osuuskunta toimii siis täysin sen mukaan, kuinka innokkaita opiskelijat sen toiminnassa ovat. Epäkiinnostuneet opiskelijat muodostavat epäkiinnostuneen hallituksen ja päinvastoin. Puhumattakaan siitä että hallitus vaihtuu 1-2 vuoden välein. Joka tapauksessa, ei Roomaakaan rakennettu päivässä. Alunperin tarkoituksena oli tehdä rahaa pelkästään töillä, joilla maksettaisiin koululle vuokra ja selvitä siitä eteenpäin. Realismi iski kuitenkin kuin tavarajuna. Tasainen vuokra oli liian paljon ja ainoa keino selviytyä oli pyytää jäseniltä vuosimaksu, joka aluksi oli noin 30 euroa per vuosi. Ennen pitkää tämäkään ei riittänyt ja vuosimaksuja jouduttiin nostamaan, sekä sovittiin uusi provisiopohjainen vuokrasopimus Saskyn tilojen käyttämiseen. Tämä oli suora seuraamus siitä, että ensimmäiset hallitukset eivät pystyneet maksamaan tasaista vuokraa koululle. Tästä on seurannut se, että Osuuskunnan täytyy rekrytoida joka vuosi mahdollisimman paljon väkeä, sillä ilman jäsenmaksuja se ei voi toimia. Toisaalta, tämän takia myös potentiaalisten asiakastöiden määrät ovat kasvaneet, koska jäsenet hoitavat markkinointia ja töiden hankinnat itsenäisesti. Aina välillä jotkut jäsenet myös menevät tekemään markkinointia ja tapahtumiin myymään tuotteita.

26

Evoluutiota on tapahtunut hallituksesta toiseen edettäessä. Hallitus on karsinut vuosien saatossa joitain luksuksia pois, kuten esimerkiksi Osuuskunnan oman puhelinyhteyden, sekä samalla siirtänyt jotain taakkojansa pois kolmansille osapuolille, kuten tilitoimistolle. Hallitusjäsenten määrä on vähentynyt, mutta jäsenten määrä kasvanut tasaisesti. Toistaiseksi Osuuskunnassa toimivat sisustajat ja kultasepät, mutta toimintaa on pyritty laajentamaan myös lavastajiin tai mahdollisesti muihinkin sopiviin aloihin. Joka tapauksessa voin sanoa hallituksen jäsenenä, että toiminta on kehittynyt ja muuttunut sulavammaksi hallitusten vaihtuessa. Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin kiinni jäsenistä itseistään: jos tarpeeksi ihmisiä haluaa jonkin onnistuvan, niin se onnistuu.

FILNAAKELI


3D-tulostus on yleistynyt valtavasti viime vuosina, mutta koruteollisuudessa tätä valmistusmenetelmää on osattu hyödyntää jo 90-luvulta lähtien. Koruteollisuus onkin edelleen Suomessa alan edelläkävijöitä. teiden hitaus sekä rajoittunut kappaleiden suurin mahdollinen koko. Metallikappaleita valmistavien laitteiden yleistymistä hidastaa näiden lisäksi suhteellisen korkea hinta sekä kalliit materiaalit. Muovikappaleiden valmistamista voidaan pitää verrattain jopa edullisena, mutta laitteiden käyttö ei ole vielä riittävän helppoa valtavan kysynnän saavuttamiseksi. 3D-tulostus on tullut jäädäkseen, joten siitä kannattaa ottaa hyöty irti – aivan kuten Kalevala Korukin on jo tehnyt. Tämä vaatii kuitenkin uudenlaista ajattelutapaa tuotteen suunnitteluun, jossa tuotteen designia ei tarvitse rajoittaa perinteisten valmistusmenetelmien rajoitteiden mukaan.

Tyypillinen kuluttajille suunnattu 3D-tulostin. Laitteen suutin lämmittää ja pursottaa ulkopuolelta syötettyä muovista materiaalia samalla, kun rakennusalusta ja suutin liikkuvat x-, y ja z-ulottuvuuksien suuntaisesti. Kuvan laite maksaa noin 1200 euroa, ja se pystyy valmistamaan suurimmillaan 120 x 120 x 115 mm kokoisen kappaleen.

3D-tulostettu koru Nordic 3D Expo 2016 -messuilla.

2017

27

Teksti ja kuvat: Markus Korpela, 3D-tulostuksesta opinnäytetyön tehnyt kone- ja tuotantotekniikan insinööri (AMK)

3D-tulostus, eli materiaalia lisäävä valmistus, on vaihtelevat jääkaappipakastimen kokoisista aina valmistusmenetelmä, jossa kappaleiden aikaansaa- huoneen tai kahden kokoisiin valtaviin laitekokonaimiseksi materiaaleja liitetään toisiinsa. Materiaalia suuksiin. lisätään – yleensä kerros kerrokselta – toisin kuin Suomesta löytyy tällä hetkellä muutamia tuhanperinteisissä materiaalia poistavissa ja muovaavis- sia laitteita, joista noin 20 voi valmistaa metallisia sa menetelmissä. 3D-tulostuksella on mahdollista kappaleita. Tuotantokäytössä laitteita arvioitiin viituottaa kappaleita, jotka ovat geometrisesti erittäin me vuonna olleen 100–200 kappaletta. Esimerkiksi monimutkaisia, sisältävät liikkuvia osia, eivätkä tuo- Kalevala Koru hankki ensimmäisen laitteensa protota lähes lainkaan hukkamateriaalia. tyyppien valmistamiseen jo vuonna 1998. 3D-tulostaminen on kasvanut alana hurjasti viiKalevala Koru päivitti laitekantaansa vuonna meisten vuosien aikana. Laitteiden hinnat ovat las- 2011 laitteella, joka on ollut tuotekehityksen lisäksi keneet huomattavasti, sekä olennaisimmat patentit myös tuotannollisessa käytössä. Laitteella valmisteovat umpeutuneet. Nykyisin 3D-tulostimen voi ostaa taan muun muassa vaha-aihioita koruaihioiden valalle 100 eurolla, kun vuonna 2002 julkaistu ”edullinen” mistukseen. Vuonna 2014 se oli ainoa suomalainen laite maksoi vielä kymmeniä tuhansia. Mikäli viime yritys, joka hyödynsi 3D-tulostusta merkittävissä vuoden ennusteet pitävät paikkansa, laitteita on myy- määrin tuotannossa. Vuonna 2015 heidän tuotteity maailmanlaajuisesti jo yli miljoona kappaletta. taan sai myös tilattua muovista 3D-tulostettuina, Menetelmä on siis mullistamassa maailmaa mutta kyseinen verkkosivu ei näytä olevan enää hyvällä vauhdilla. Tällä hetkellä laitteita käytetään toiminnassa. pääosin prototyyppien tekoon, mutta pienissä määKoruteollisuus on jo nyt mullistunut 3D-tulosrin myös sarjavalmistukseenkin. On arvioitu, että tuksen myötä, mikä varmasti tuo myös jatkossa teollisuus ottaa laitteet laajemmin käyttöön seuraa- haasteita perinteiselle käsityövalmistukselle. Maavien viiden vuoden aikana. Kuluttajien osalta vas- ilmalla on jo useita toimijoita, joiden verkkosivuilta taava yleistyminen ottanee hieman enemmän aikaa, voi tilata suunnittelemansa kappaleen 3D-tulostet5–10 vuotta. Arvioita puoltaa isojen monikansallis- tuna ja kotiin toimitettuna. Sivustojen idea on, että ten yritysten lähteminen mukaan markkinoille viime käyttäjä voi itse 3D-mallintaa kappaleen ja tilata vuosina (mm. Microsoft, Canon, Hewlett-Packard). sen, tai tilata jonkun muun käyttäjän mallintaman Yksityiskäytössä laitteita omistavat toistaiseksi kappaleen. Esimerkiksi Shapeways-yrityksen verklähinnä harrastelijat, jotka valmistavat laitteilla suh- kokaupan kautta on saatavilla kymmeniä tuhanteellisen pieniä muovisia kappaleita. Itse laitteen sia 3D-tulostettuja koruja. Materiaaliksi voi valita koko on tyypillisesti luokkaa suuri mikroaaltouuni. muovien ja yleisten metallien lisäksi myös kullan tai Teollisuudessa laitteilla valmistetaan kappaleita hopean. myös metalleista ja kappaleet voivat olla tilavuu3D-tulostuksella on myös rajoitteensa, jotka hideltaan useita kuutioita. Tyypillisesti valmistettavat dastavat menetelmän yleistymistä. Kappaleita pyskappaleet ovat kuitenkin pieniä, vain joitain kym- tytään valmistamaan jo lähes kaikista mahdollisista meniä senttimetrejä kanttiinsa. Itse laitteiden koot materiaaleista, mutta ongelmana on edelleen lait-


Petri Ruusunen toimii kultaseppänä KultaSarvessa Turussa, Humalistonkatu kahdessatoista. Jalokiviasiantuntijoiden, Liisa ja Petri Ruususen perheyrityksessä suunnitellaan ja tehdään ainutlaatuisia koruja käsityönä. Ruusunen on myös Huudimuseon perustaja ja innokas moottoripyörien rakentelija. Marraskuun alussa Ruususet juhlivat 30-vuotista taivaltaan Materiaali Sirkus -näyttelyllä Turun VPK -talolla. Esillä oli Petrin taiteellisia tuotoksia: uniikkikoruja, erikoismoottoripyöriä sekä steampunkhenkisiä laitteita. yyskuisena päivänä kaksi kultaseppäopiskelijaa lähestyi Turun VPK-taloa tarkoituksenaan haastatella turkulaista kultaseppää Petri Ruususta hänen Materiaali Sirkus-näyttelyssään oppilaslehteä varten. Toinen opiskelijoista jäi haikeana tuijottelemaan VPK-talon vierellä kohoavaa Turun Klassikon lukiota, jossa oli käynyt vuosia sitten. Kun toinenkin opiskelija saapui paikalle, parkkeerattuaan autonsa jonnekin kauas kaupungin ulkopuolelle, he yhdessä uskaltautuivat sisälle, missä heitä odotti kaksi erikoista hahmoa steampunk-henkisissä silintereissään ja muissa asusteissaan. He olivat Petri Ruusunen ja hänen intendenttinsä Erkki Varjonen. Hetken kerättyään rohkeuttaan ja alaleukojaan lattialta he uskalsivat lähestyä noita miehiä. Nauhoitusvälineet ja muistikirja kaivettiin esiin ja haastattelu saattoi alkaa. Petri Ruusunen kertoi, että mennessään kansakouluun, hän luuli, että siellä saisi oppia, mitä haluaa, mutta havaitsi pettymyksekseen, että kaikkien pitikin opiskella samoja asioita. Ruususen isä oli suutari ja kekseliäs mies, Petrin sanojen mukaan taiteilijasielu. Ruusunen sai kokeilla kaikenlaista isänsä pajalla. Hän muun muassa hioi hiomakoneella keihäänkärkiä lehmänsarvesta. Naapuruston lapset saattoivat tulla kyselemään, oliko Ruususten isä kotona. Sodasta tultuaan isä oli nähnyt maailman eri tavalla. Hän osasi suhtautua asioihin avoimin ja uteliain mielin, mikä teki hänestä lasten keskuudessa suositun. Lapset

28

ja isä saattoivat lähteä vaikka yhdessä metsään marjastamaan. ”Nykyään ajateltaisiin heti, että pedofiili!”, Ruusunen naurahtaa ja puuskahtaa. Oltuaan vähän alle mopoikäinen, hän ajeli Solifer speedillä ja jäi poliisin haaviin. Hän sai pienet sakot ja Solifer speed jäi talliin seisomaan. Jonkun kerrottua, että virittämällä mopo kulkisi vielä nopeammin, tuli Soliferista otettua osa kerrallaan pois ja laitettua vähän muunneltuna takaisin. Solifer speedin jälkeen tuli moottoripyörä ja kaikenlaista rasvanäppitoimintaa. Petri Ruusunen kertoo olleensa vahinkolapsi. Sisaruksilla oli iso ikäero. Toinen Ruususen veljistä opiskeli arkkitehtuuria Tampereella ja loi Ruususten pihalla teoksen ”Objektiivinen egoismi”. Pihalla oli maalia ympäriinsä ja esineitä liimattiin kiinni. Teos oli aika radikaali ja Ruusunen ihmettelee, ettei siitä tullut sanomista. Ruusunen ei tiennyt, mihin olisi mennyt lukion jälkeen. Selaillessaan opinto-opasta, hän avasi sen jostain sattumanvaraisesta kohdasta ja sivulla luki ”kultaseppäkoulu”. Ruususta hymyilytti, kun hän ajatteli, käyvätkö nekin jotain koulua. Tässä kohtaa on hypättävä kauemmas menneisyyteen. Ruusunen muistaa kirjan sohvapöydällä. Sen nimi oli Ruususen muistikuvan mukaan ehkä Maailman mineraalit ja se sisälsi värikuvia jalokivistä. Ruusunen tuijotti smaragdin kuvaa ja ihmetteli, mistä se tulee, mikä se on ja miten mystinen sanakin se on!

FILNAAKELI


Opinto-opasta katsoessaan hän huomasi, että kultasepän opintoihin kuului jalokivioppi. Kirja sohvapöydällä palasi hänen mieleensä. ”Heksagoninen berylli!”, Ruusunen huudahtaa innoissaan. Hän haki Lahden kultaseppäkouluun, mutta jäi kolmannelle varasijalle. Hänelle sanottiin, että hänen kannattaisi tutustua alaan ensin. Hän palasi nahkatehtaaseen, missä oli jo jonkin aikaa työskennellyt, eikä lähtenyt tutustumaan kultasepän verstaaseen, mutta haki kuitenkin seuraavana vuonna uudestaan. Tällä kertaa tulos oli toinen varasija. Opiskelemaan otettiin kymmenen tyttöä ja kymmenen poikaa. Yksi tyttö lopetti ja tyttö otettiin tilalle. Vähän ennen koulutuksen alkamista Ruusunen oli työskentelemässä tehtaalla, kun hänen esimiehensä tuli sanomaan, että hänen olisi lähdettävä Lahteen. Ruusunen ihmetteli, minkä takia ja esimies ilmoitti, että kultaseppäkoulusta oli soitettu ja Ruusunen oli päässyt opiskelemaan. Ruusunen toteaa, että hänen ei olisi siis pitänyt syntyä, eikä päästä kouluun, mutta molemmat tapahtuivat. ”En koskaan pysty pistämään kultasepänliikettä pystyyn”, Ruusunen muistelee ajatelleensa. ”Ei ole varaa.” Mutta onnekkaasti Ruususen appiukko oli pankkiiri ja tuli takaamaan lainaa. Kysyttäessä nykyhetkestä, Ruusunen kertoo yrittävänsä olla origossa, keskipisteessä. Hän tuntee jalokivifanaatikko-

2017

ja ja rasvanäppejä ja nämä puhuvat eri asioista. Ruusunen haluaa molempia. Ruusunen näkee kojeet ja moottoripyörät isoina koruina. Koruja katsotaan läheltä, mutta Ruusunen on yrittänyt saada isojen esineiden etäisyyksistä jotain koruihinkin. Koruissa tulisi hänen mukaansa olla jonkinlainen sisäinen jännite, liikkeen olo, kineettisyys. Ruusunen sanoo, että hänellä on kuudes aisti, jota hän kutsuu nimellä Yläviisto. Siellä hän rakentaa Huudi-laitteitaan. Hän muistaa jonkun sanoneen, että on olemassa vain yksi aisti. ”Tunto, haju, näkö, kuulo”, hän luettelee, ”ehkä onkin yksi kokonaisvaltainen tajunta-aisti, jonka osasia ne ovat.” Hän haluaa, että korua tekee mieli koskea tai päinvastoin, ei tee mieli. Että koru voi näyttää siltä, että se saattaisi pitää jotain ääntä tai haisisi joltain. Ruusunen toivoo kykenevänsä olemaan paremmin läsnä tässä hetkessä. Hän sanoo jo ajattelevansa maanantaita, jolloin näyttely puretaan. Pyöräprojektejakin on tulossa. Yksi toive hänellä kuitenkin on tulevaisuutta koskien: oikea Huudi-museo. Siellä intendenttinä toimisi Erkki Varjonen. Ruusunen kertoo, että heidän on helppo kommunikoida yhdessä. Erkki: ”Ruususella on mekanistinen maailmankuva. Hän käsittää maailman mekanistisesti. Michelangelo on sanonut, että asia on jo kivessä ja hän vain ottaa sen sieltä esille.” Erkki näkee Ruususen samanlaisena, ”Petri ei voi valita tekemisiään. Hän on pilvipalvelun serveri.”

29

Teksti: Joanna Numminen ja Atte Mäki-Kerttula Kuvat: Joanna Numminen ja Petri Ruusunen

Oikealla Petri Ruususen rakentama ja Markku Leimun verhoilema vuoden 1978 Honda CBX :n rungon ja moottorin ympärille rakennettu Musta ruusu -custom bike. Viereisen sivun piirros: Joanna Numminen, Huudimuseon kokoelmat. Koru alla: Flaming star. Yksityiskokoelmassa. Koru on tehty kelta-, valko- ja punakullasta sekä timanteista.


Ruusunen kertoo, että Huudi on normaalioloissa kaasumuodossa oleva suuritiheyksinen alkuaine. Hän uskoo, että jossain vaiheessa planeetta on mennyt läheltä ilmakehää, jonne on tullut laskeuma. Jotkut ihmiset ovat altistuneet aineelle ja alkaneet tekemään jotain mekaanista. Konkreettisia todisteita hänellä ei kuitenkaan asiasta ole. Ruusunen kertoo, että häntä on pyydetty yrittäjäkursseille puhumaan. Hän on rohkaissut lähtemään pois Suomesta. Takaisin pääsee aina. ”Unohtakaa tyttö- ja poikaystävät. Isät ja äidit odottavat kyllä.” ”Täytyy osata olla itsensä kanssa. Työpäivän jälkeen voi luulla olevansa väsynyt, mutta ei oikeasti ole. Jatka vain työntekoa. Jos sitten vähän väsyttää, ota olut, sitten jaksaa taas. Kun huomaa, että ’nyt etenee’, jaksaa taas. Sitten on hyvä olo, kun on oikeasti väsynyt. Mieti kuka sinä olet? Itsensä kuunteleminen on kova juttu” ”Origo. On mahtavaa, ettet ajattele kysymystä Kultasarven kautta. Kun määrittelee itsensä työn kautta, ei ole origossa,” Erkki sanoo. Ruusunen pitää huolestuttavana, että kaikista aletaan nykyään vääntää yrittäjiä. Erkin todettua sanankin melko masentavaksi, kysyy Ruusunen yrittäjän vastakohtaa – luovuttaja? Universaalinen keskipiste on ihmisen sisällä: ”Mieti, missä itse menet. Työnteko ei ole keneltäkään pois. Tee työtä, se antaa teille. Se energia ei kulu hukkaan.” …

Polaarista dispersiota gravitaatiokentässä mittaava gudumetri.

Linnunradan enkeli. Korussa on akvamariini, timantti ja helmiä. Koulakorussa on käytetty ruostutettua terästä sekä kelta-, valko- ja beigekultaa, joista viimeinen on Ruususen kehittämää. Koru huutokaupattiin yksityishenkilölle näyttelyn yhteydessä 900 € hintaan. Siitä saadut rahat menivät käsityökoulu Robotin toiminnan tukemiseen.

www.kultasarvi.fi petriruusunen.fi 30

FILNAAKELI


Materiaali Sirkus -näyttelyn intendentti Erkki Varjonen ja Huudimuseon disponentti Petri Ruusunen poseeraavat tärkeinä Futuromoteur Teknik Svopada -moottoripyörän kera.

2017

31


32

Valpuri Virtanen

Joanna Numminen

Sari Kujansuu-Hekkala

Atte Mäki-Kerttula

Johannes Arnold

Salla Manninen

Nelly Heikkinen

Johannes Pollari

Juho Liesivaara

FILNAAKELI


Tomi Kokko

Mari Lohvansuu-Kumpulainen

Malla Laitinen

Likainen tusina plus Saskykoulutuskuntayhtymän Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kultasepänalan vuosikurssin 2015 osaavista ja kaikin puolin asiallisesti käyttäytyvistä opiskelijoista aukeaman kuvissa kauniisti poseeraavien yksilöiden lisäksi lehden toimittamiseen osallistuivat korvaamattomalla panoksellaan Taru Hautala, Matias Myllylä, Juha-Pekka Mustalahti ja tietenkin Juha Dahlberg. Luokaltamme löytyy myös Kalle Saikka.

Take only memories, leave nothing but footprints * Moving to Finland from Seattle, Washington, USA, has been quite the adventure. Starting with my mother, Elaine Arnold (Fisher) on her exchange to Vammala in 1974, our family developed a passion for Finland that would turn into a legacy lasting for generations. My whole life, I have felt called to move to Finland as a missionary to bring hope, life and light to this country and people that I love so dearly. So in 2012, I followed the footsteps my mother laid and went on exchange myself to Vammala through the rotary club my mom had been in close contact with since her year abroad. There I was able to visit Tyrvään käsija taideteollisuusoppilaitos and see the school where I would later come to make friends and study an art form that I had already pursued for a few years as my hobby, and in 2016, I moved back to Vammala to study and live

2017

out my calling. As time has past, my knowledge and skill of goldsmithing has increased as my love for Finland and passion for my generation and its future and well­ being has deepened. During my internships I have work at Taigakoru in Sodankylä. It’s been great spending time with wonderful people whom I have befriended, working on subjects I love, and living in a winter wonderland where I watch the lights dance above me at night. Lord willing, I’ll move up there when I graduate. On myös suuri ja rikastava siunaus että äitini on opettanut meille suomea äidinkielenä ja kasvattanut meitä Suomen kulttuurilla. *Chief Seattle 1786-1866

33


KULTASEPPÄHUUMORIA

Yksi hauskimmista kaiverruksista syntyi, kun kultasepälle oli jätetty toiveeksi, että sormukseen kaiverretaan ”taivaassa tavataan” mikäli sormukseen jää vielä tilaa nimien ja päivämäärän jälkeen. Kun lappu tavoitti kultasepän, idea ei enää täysin auennut. Pari halusi kuitenkin säilyttää kaiverruksen jossa lukee nyt ”taivaassa tavataan, jos on tilaa”. www.kultasarvi.fi SEPI Nelly Heikkinen • Juho Liesivaara • Atte Mäki-Kerttula

34

FILNAAKELI


SASKY.FI

SAKKI-KORTTI

ON SUOMEN EDULLISIN OPISKELIJAKORTTI! KUKA VOI SAADA OPISKELIJAKORTIN?

Päätoiminen amisopiskelija. Lisätietoa jäsenyyden ehdoista SAKKIn nettisivuilla. Opiskelijakortin voi tilata joko koko opintojen ajalle tai vaikka vain yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Opiskelijakortti on voimassa aina kunkin lukuvuoden lukuvuositarralla.

PALJONKO OPISKELIJAKORTTI MAKSAA?

1 vuosi - 16 € 2 vuotta - 21 € 3 vuotta 25 € 4 vuotta - 29 € Opiskelija voi yhdistää SAKKI-korttiinsa kansainvälisen ISIC -opiskelijakortin 9 € lisähinnalla. ISIC-yhdistelmäkortilla saa yli 42 000 etua yli 130 maassa.

MITEN UUSI TARRA TOIMITETAAN?

Uusi lukuvuositarra lähetetään aina elokuussa kaikille jäsenyytensä maksaneille. Jos tarra ei saavu, asiakaspalvelumme auttaa. Uusi tarra tarvitaan lokakuun alusta lähtien. Osoitteenmuutoksesta pitää aina kertoa SAKKIlle, jotta tarra voidaan lähettää oikeaan osoitteeseen. Osoitteenmuutoksen voi tehdä myös sähköisesti SAKKIn nettisivuilla.

MITEN JÄSENYYTTÄ JATKETAAN?

Jäsenyyttä voi jatkaa maksamalla jatkojäsenyysmaksun SAKKIn tilille (FI11 1011 3000 2082 89). Lisäksi opiskelijan tulee toimittaa kuitti maksusta sekä opiskelutodistus asiakaspalveluun. Jatkojäsenyyden hinnat: 1 vuosi - 6 € 2 vuotta - 12 € 3 vuotta - 16 € 4 vuotta - 20 €

TILAA OPISKELIJAKORTTI OSOITTEESTA: SAKKIRY.FI // ASIAKASPALVELUA AUTTAA: ASIAKASPALVELU@SAKKIRY.FI 2017

35


Filnaakeli 2017  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you