Page 1

Koop Arponen – tämän päivän eurooppalaisuuden kasvot Joonas Turunen – Eurooppanuorten puheenjohtajana realistista idealistiksi Eurooppanuorten vaikuttajanaisia Jussi Saramo: Seuraavaa talouskriisiä rakennetaan jo Oras Tynkkynen: Kuusi syytä optimismiin Kööpenhaminassa

Obama antaa Euroopan hoitaa oman tonttinsa 1


Päätoimittajan terveiset ja Puheenjohtajan tervehdys

Järjestötietoutta ja päivän politiikkaa

Viimeinen kirjoitus

Euroopan unionissa on tapahtunut viime aikoina paljon. Eurovaalien jälkeen saimme jännittää Lissabonin sopimuksen voimaantuloa, jonka Irlanti toisessa kansanäänestyksessään onneksi hyväksyi, ja vieläpä lähes 70 prosentin enemmistöllä. Jäsenmaissa on käynnissä kova kähmintä tulevista EU:n huippuviroista ja Kööpenhaminan ilmastokokousta valmistellaan ja jännitetään jo melkoisesti. Kööpenhaminan ilmastokokous on yksi tämänkertaisen Tähdistön läpileikkaavista teemoista. Olemme saaneet nuoria ilmastopolitiikan asiantuntijoita kirjoittamaan Kööpenhaminasta ja puimme myös vellovaa talouskriisiä ja sen yhteyttä ilmastopolitiikkaan. On meillä myös mielenkiintoinen artikkeli Obaman hallinnon ja EU:n suhteista. Tämänkertainen Tähdistö on asiapitoisten artikkelien ohella kuitenkin eräänlainen järjestönumero. Esittelemme niin historiaamme, Vuoden nuorta eurooppalaista kuin Eurooppanuorten aluejärjestöjä. Haastattelemme niin väistyvää puheenjohtajaa kuin varapuheenjohtajiakin. Syynä haastatteluille on, että moni aktiiveistamme on jättämässä järjestöä nuorempien käsiin, ja haastattelut toimivatkin eräänlaisena kunnianosoituksena upeasti tehtävänsä hoitaneille järjestöjyrillemme. Toinen pääsyy järjestö-tietoudelle on kysyntä: Eurooppanuoret on saanut kuluneena vuonna ennätyksellisen määrän uusia jäseniä. Olemme pyrkineet tuomaan vanhemmillekin jäsenille mielenkiintoisia ja uusia näkökulmia Eurooppanuoriin esittelemällä muun muassa entisiä aktiivejamme, joiden nykyiset työpaikat luovat ainakin minulle suuria tulevaisuuden visioita ja uskoa järjestöaktiivisuuden tärkeyteen.

Tämä on viimeinen kerta, kun kirjoitan puheenjohtajan tervehdyksen Tähdistöön. Olen toiminut kolme vuotta Eurooppanuorten puheenjohtajana ja vuoden vaihteessa on aika väistyä uusien ja innokkaiden toimijoiden tieltä. Viimeiset kolme vuotta Eurooppanuorissa on ollut äärimmäisen antoisaa aikaa. Olen oppinut hurjasti EU:sta ja kansainvälisestä politiikasta, tavannut mahtavia ihmisiä ympäri Eurooppaa ja päässyt osallistumaan todella mielenkiintoisiin tapahtumiin. Enpä olisi vielä syksyllä 2006 uskonut, että tulevan kolmen vuoden aikana osallistun EU:n perustuslakimielenosoituksiin Brandenburgin portilla, kiipeilen patsailla Valko-Venäjän demokratian puolesta ja pönötän komission ja valtioneuvoston virallisissa EU-foorumeissa. Eurooppanuoret on yksi harvoista järjestöistä Suomessa, joka osallistuu keskusteluun kansainvälisestä politiikasta. Siksi pienelläkin järjestöllä voi olla iso rooli kansalaiskeskusteluissa. Viimeisen kolmen vuoden aikana Eurooppanuorten tapahtumilla on vieraillut Suomen EUkeskustelun huippunimet aina pääministeristä eduskunnan puhemieheen, akateemikoista federalistiliikkeen johtohahmoihin ja europarlamentarikoista Suomen Pankin pääjohtajaan. Eurooppanuoret on myös aidosti kansainvälinen järjestö. Olen päässyt osallistumaan Eurooppanuorten kattojärjestön JEF:n tapahtumiin Belgiassa, Saksassa, Tanskassa, Latviassa, Italiassa, Ranskassa ja monissa muissa maissa. Kansainvälinen toiminta on ainakin minulle avannut Eurooppanuorten kansainvälisen verkoston merkityksen. Olemme osa laajempaa liikettä, joka kannattaa suoran demokratian vahvistamista EU:ssa. Tällä liikkeellä on pitkät perinteet, kunniakas historia EU:n peruskiven valajana ja yhä laajeneva kannattajakunta. Viimeisen kolmen vuoden aikana on myös EU:ssa tapahtunut paljon. Federalistiliikkeen tärkeimmät koetinkivet ovat olleet perussopimusuudistus ja viime kevään eurovaalit, joihin liittyen myös Eurooppanuoret on lietsonut keskustelua. Nyt kun Lissabonin sopimus astuu viimein voimaan, Eurooppanuoret voi kääntää katseensa tulevaan. Jossain vaiheessa keskustelu EU:n rakenteista alkaa uudelleen, jolloin Eurooppanuorilla täytyy olla selvä näkemys: minkälaisen EU:n me haluamme? Toivottavasti Eurooppanuorten tarjoamat mahdollisuudet avautuisivat yhä useammalla Eurooppanuorten jäsenelle. Lähtekää mukaan toimintaan − sitä ette kadu! Kolmesta puheenjohtajavuodesta kiittäen, Joonas Turunen Puheenjohtaja

Johanna Laakso Päätoimittaja

2

Sis¨allysluettelo 10

6 14

18

12

Järjestötietoutta ja päivän politiikkaa......................................................................................................................................................................... 2 Viimeinen kirjoitus.............................................................................................................................................................................................................. 2 Eurooppanuorten vaikuttajanaisia............................................................................................................................................................................... 4 Aluejärjestöt tutuiksi.......................................................................................................................................................................................................... 6 Kuusi syytä optimismiin Kööpenhaminassa............................................................................................................................................................ 8 Suuret odotukset................................................................................................................................................................................................................. 9 Obama antaa Euroopan hoitaa oman tonttinsa.................................................................................................................................................... 10 Koop Arponen — Tämän päivän eurooppalaisuuden kasvot........................................................................................................................... 12 Joonas Turunen – Eurooppanuorten puheenjohtajana realistista idealistiksi......................................................................................... 14 Eurooppa-aate yhdistää................................................................................................................................................................................................... 16 Vauhdilla kohti parempaa maailmaa?........................................................................................................................................................................ 17 Suomi vastaan EU -maaottelu?..................................................................................................................................................................................... 18 EU:n kehitysapu − yhteisön ulkosuhteiden voimannäyttö............................................................................................................................... 18 Sveriges EU-Ordförandeskap......................................................................................................................................................................................... 19 Seuraavaa talouskriisiä rakennetaan jo...................................................................................................................................................................... 20 Voiko lamaa fanittaa?........................................................................................................................................................................................................ 21 Eurooppanuoret 2009 − Poimintoja kuluneelta vuodelta................................................................................................................................. 22

Tähdistö 2/09 Julkaisija, Eurooppanuoret ry Hermannin rantatie 12B 00580 Helsinki, toimisto@eurooppanuoret.fi, www.eurooppanuoret.fi Päätoimittaja: Johanna Laakso Vastaava päätoimittaja: Joonas Turunen Oikoluku: Johanna Laakso Tekstit: Mika Aaltola, Carl Haglund, Matti Kemi, Elina Kiiski, Johanna Laakso, Jenny Lindborg, Eve Pakkanen, Anna Ranki, Eva Roos, Jussi Saramo, Mikko Tuovinen, Joonas Turunen, Lotta Turunen, Oras Tynkkynen, Pauliina Tynkkynen, Emmi Tyrväinen, Leila Uotila, Heini Utunen Kuvat: Euroopan komission kuvapankki, Johanna Laakso, Lasse Männistö, Eve Pakkanen, Rabbe Sandelin, STT, Pauliina Tynkkynen, Heini Utunen, Risto Vauras, , Visuaalinen ilme: Niklas Ekholm Kannen kuva: Niklas Ekholm Paino: Uniprint Painos 2000 kpl Ulkoministeriö rahoittaa julkaisua. Kirjoittajien mielipiteet eivät sido julkaisijaa.

3


neuvotteluista vastakkaisten tavoitteiden yhteensovittamiseksi, vaan kyse oli ensisijaisesti yhteisestä toiminnasta yhteisesti sovittavien tavoitteiden hyväksi. Tämä perintö on Urpilaisen mukaan ollut tärkeä niin kansanedustajan kuin puoluejohtajan työssä.

yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Tuttuja on tullut vastaan ministeriöissä, yliopistolla, tiedotustehtävissä ja politiikassa... Mieleenpainuvinta ja sisällöllisesti antoisinta oli JEF-kongressit ja -seminaarit. Ei 90-luvun lopulla Suomessa puhuttu federalismista, perus-

<< Jutta Urpilainen < Miapetra Kumpula-Natri > Elina Kiiski

Eurooppanuorten vaikuttajanaisia

E

urooppanuoret on ollut toiminnassa jo yli 10 vuotta, ja matkan varrelle mahtuu useita aktiiveja. Jotkut ovat ylittäneet 35 vuoden iän ja tulleet yli-ikäisiksi järjestöllemme, toiset ovat uraputkessaan etääntyneet Eurooppanuorista. Toiset ovat iloksemme yhä mukana toiminnassamme, kuten entisen pääsihteerimme Elina Kiiskin artikkelista sivulla 15 voi päätellä. Yhteistä monelle entiselle Eurooppanuorelle on huikea ura nuorella iällä.

4

Jutta Urpilainen, joka tuskin esittelyjä kaipaa, toimi Eurooppanuorten puheenjohtajana vuonna 2001. Urpilainen on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri, ja hänelle on opettajan työn lisäksi ehtinyt kertyä runsaasti kokemusta järjestömaailmasta ennen kansanedustajuuttaan. Järjestötoiminta lähti Urpilaisella liikkeelle demarinuorten kautta, jonka lisäksi Jutta oli muun muassa mukana perustamassa Eurooppanuorten järjestöä Suomeen reilu 10 vuotta sitten. Järjestölle oli luotava

toimintatavat ja aluejärjestöt sekä näkemys siitä, miten unionia tulisi uudistaa. Urpilainen osallistui myös kattojärjestömme JEF:n toimintaan. Tärkeintä Jutta Urpilaisille Eurooppanuorissa oli ystävät. Muun annin Urpilainen kiteyttää sanoihin yhteistyö, rohkeus ja eurooppalaisuus. Eurooppanuorten toiminta oli Urpilaiselle foorumi, jossa opittiin toimimaan yhdessä eri puolueista tulevien ihmisten kanssa. Vaikka näkemyserojakin oli, kyse ei ollut kuppikuntien välisistä

− Uuden järjestön rakentaminen ja oman EU-linjan luominen oli myös hyvin opettavaista. Puhtaalta pöydältä ideointi on kasvattanut minua rohkeuteen myös poliitikkona. Uusia asioita ja muutoksia voi syntyä, jos ihmiset haluavat ja tekevät työtä niiden eteen. Unelmat eivät ole pilvilinnoja, vaan motivaatio arkiseen työhön paremman huomisen puolesta. SDP:n kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri on myös entinen aktiivimme. Kumpula-Natri toimi Eurooppanuorten pääsihteerinä vuodesta 1997 vuoteen 2000 työskennellen samanaikaisesti Eurooppalaisen Suomen tiedottajana sekä toiminnanjohtajana. Koulutukseltaan Miapetra on sähköinsinööri ja kauppatieteiden ylioppilas. Eurooppanuorten eli silloisen Eurooppalaisen Suomen nuorten (ESN) pääsihteerinä oli Miapetran mukaan hieno mahdollisuus tutustua muihin EU-asioista kiinnostuneisiin nuoriin. − Olen jälkeenpäin iloisena huomannut, että tuttuja ESN-aikaisia tyyppejä tapaan lähes viikoittain eri puolilla

oikeukisista ja eurostakin vasta alettiin puhua. Oli mahtavaa olla tuomassa eurooppalaista aatetta suomalaiseen keskusteluun − ja on vieläkin! Pääsihteerinä vuodesta 2007 vuoteen 2008 toiminut Elina Kiiski on nykyisin töissä Sitrassa. Viime keväänä valtiotieteiden maisteriksi valmistunut Kiiski työskentelee viestinnän tiimissä vastuullaan kansainvälinen viestintä sekä Sitran mediasuhteet. Opiskelujen toisena vuonna Elina hurahti Eurooppanuorten kattojärjestön JEF:n toimintaan ja alkoi varsin tiivis reissaaminen ympäri Eurooppaa erilaisille nuorten Eurooppa-seminaareille. Tällöin Elina tuli mukaan myös Eurooppanuorten toimintaan ja Elinan ura teki käänteen. Eräs viestintätoimisto haki osa-aikaista viestintätyöntekijää auttamaan Euroopan komission edustuston viestintäpalvelujen tuottamisessa. – Sain tuon työn nimenomaan järjestötaustani vuoksi ja siitä työstä aukesi monta asiaa eteenpäin. Eurooppanuorten pääsihteerin työtä Elina kuvailee yhtenä

mielenkiintoisimmista ja hauskimmista pesteistä tähän asti. Järjestötaustalla Elina kokee olleen erittäin suuri positiivinen merkitys työelämässä. Mukanaolo JEF:n hallituksessa, jossa toteutetaan monenlaisia kansainvälisiä projekteja, on ollut mieletön mahdollisuus oppia käytännön työtä. Elina miettii edelleenkin, että JEF:ssä esimerkiksi viikon seminaarin järjestäminen eurooppalaisten sekä israelilaisten ja palestiinalaisten nuorten kanssa on ollut haastavampaa kuin mikään työtehtävä tähän mennessä. Tähän tietenkin vaikuttaa se, että vastuuta annetaan järjestössä jo erittäin nuorille henkilöille. Järjestöt, kuten Eurooppanuoret ja JEF tarjoavat Elinan mukaan todella hyvän paikan oppia EU:sta ja kansainvälisyydestä niin teoreettisesti kuin projektintoteuttamisenkin näkökulmasta. Eurooppalainen identiteetti ja EUharrastus ovat jääneet niin Jutta Urpilaisen, Miapetra Kumpula-Natrin kuin Elina Kiiskin elämään. Eurooppanuorten jälkeen Jutta toimi Eurooppalaisen Suomen hallituksessa ja Eurooppalaisen Suomen kattojärjestö European Movement Internationalin (EMI) hallituksessa, jossa myös Elina nykyisin vaikuttaa. Miapetra toimii tällä hetkellä Eurooppalaisen Suomen hallituksen puheenjohtajana. Kaikki entiset aktiivimme korostavat Eurooppanuorten tuoneen heille tärkeitä EU-kontakteja, joista on ollut hyötyä myöhemmässä työelämässä. Johanna Laakso

Poimintoja vuosien varrelta 1972 Eurooppanuorten kattojärjestö Young European Federalists, JEF perustetaan

oret u n a p p o o r Eu — ¨aa¨r a¨ m i p p o t y h ly Pauliina Tynkkynen

1994 Eurooppalainen Suomi ry:n synty 1997 ES:n nuoriso-osasto perustetaan 1998-1999 Alueyhdistykset Päijät-Hämeeseen, pääkaupunkiseudulle, Tampereelle, Jyväskylään, Turkuun ja Ouluun 1999 Tähdistön ensimmäinen numero

2001 Vetoomus eduskunnalle: EU:lle demokraattinen ja selkeä perustuslaki

2005 Eva Wahlström valitaan ensimmäiseksi Vuoden nuoreksi eurooppalaiseksi.

2002 Itsenäistyminen: Eurooppalaisen Suomen Nuoret ESN ry

2007 Menestyksekäs kurkkudirektiivi. fi -hanke

2004 Nimenmuutos: Eurooppanuoret ry

2009 Suurta suosiota saavuttanut Linnaseminaari järjestetään 14. kerran.

5


Alueja¨rjesto¨t tutuiksi TENu, PENu, ENO, JEN, LEN, TEN… Lyhenteistä selvää!

Jyväskylän hallitus 2009

koonnut Johanna Laakso Eurooppaa joensuulaisittain ylös ja esille. Kuvassa yksi Joensuun Eurooppanuorten aktiivijäsenistä, Sami Kiiski

Eurooppanuorilla on eri puolilla Suomea seitsemän aktiivisesti toimivaa alueyhdistystä, joiden jäsenet ovat automaattisesti myös Eurooppanuorten jäseniä. Yhteisten tapahtumien lisäksi alueyhdistykset järjestävät runsaasti omaa monipuolista toimintaa paikkakunnillaan ja hämmentävät kanssa-asukkejaan kummallisilla kirjainlyhenteillään. Esiteltävien järjestöjen lisäksi Eurooppanuorilla on toimintaa Lapissa, jossa vaikuttaa Lapin Eurooppanuoret LEN ry.

Pääkaupunkiseutu ja PENu Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret on aluejärjestöistä suurin lähes 400 jäsenellään. PENu järjestää niin Café Europa -keskustelutilaisuuksia polttavista EU-poliittisista kysymyksistä kuin vapaamuotoisempia illanviettoja, kuten Ruotsin puheenjohtajuuskauden kunniaksi järjestettävät Ruotsi-aiheiset sitsit loppuvuodesta. Café Europa järjestettiin keväällä Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteesta, ja marraskuussa kahvilaan kokoonnutaan puimaan Obaman presidenttiyden yksivuotis-päivän kunniaksi Obaman hallinnon ja EU:n suhteita. Johanna Laakso, hallituksen jäsen, Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret

Turku ja TENu Jyväskylä ja JEN Turun Eurooppalaisten Nuorten toiminta on aktivoitunut kuluvana vuonna ja uusia innokkaita toimijoita on tulossa mukaan myös uudelle kaudelle. Keväällä järjestettiin talouskriisiä käsitellyt Taantuma Suomessa ja Euroopassa -paneeli sekä Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsitellyt keskustelutilaisuus. TENu oli mukana myös Eurooppapäivän tapahtumissa ja järjesti vaalitentin nuorille eurovaaliehdokkaille Eurooppalaisen Suomen bussikiertueen yhteydessä. Vappupäivänä TENulaiset kiersivät jakamassa vappukansalle eurovaalitarroilla koristeltuja hedelmiä. Loppuvuodesta on edessä vielä excursio Helsinkiin ja Lissabonin sopimusta käsittelevä paneeli. Leila Uotila, sihteeri Turun Eurooppalaiset Nuoret

Jyväskylän Eurooppanuorten hallituslaisten mukaan JEN on yhdellä sanalla aktiivisin, dynaaminen, reipas, mielenkiintoinen, rento, virikkeellinen ja keskusteleva. Useamman vuoden peräkkäin ”Aktiivisimman aluejärjestön” tittelin saanut JEN edustaa hyvin myös Eurooppanuorten valtakunnallisella tasolla. Sekä nykyinen pääsihteeri Pauliina että Pauliinaa ennen vastaavan pääsihteerin ja Eurooppanuorten varapuheenjohtajan tehtävää hoitanut Eve ovat entisiä JEN-aktiiveja. Jyväskylän tapahtumista voidaan mainita Viiniä & Patonkia -illat, seminaarit, ekskursiot, vaalipaneelit, Eurooppapäivän viettäminen ja legendaariset pikkujoulut. Emmi Tyrväinen, varapuheenjohtaja, Jyväskylän Eurooppanuoret

6

JEN exculla

Oulu ja ENO

Joensuu

Oulussa tarjolla viiniä, patonkia ja Eurooppaa: Eurooppanuoret Oulussa on erikoistunut Viiniä ja patonkia -iltamiin, jossa jutustellaan Euroopan kuulumiset viinin, juuston, patongin ja Eurooppa-asiantuntijoiden alustuksien äärellä. Iltamia järjestetään vuoden aikana parista kolmeen kappaletta. Lisäksi ENO on järjestänyt excursioita Eurooppaan; viime vuonna järjestettiin muun muassa excu Brysseliin. Suunnitelmia uusista excuista hiotaan par’aikaa.

Joensuun Eurooppanuoret on vuonna 2000 perustettu yhdistys. Vuoden 2009 keväällä yhdistys haki ja liittyi Eurooppanuorten aluejärjestöksi. Ominaista Joensuun aluejärjestölle on tiivis yhteydenpito paikalliseen Eurooppatiedotuksen toimistoon sekä Joensuun yliopiston erinäisiin toimijoihin. Erityisesti eurooppaoikeuden oppiaineryhmä on ollut positiivisen aloitteellinen ja joustava kumppani Joensuun toiminnassa.

Matti Kemi, puheenjohtaja, Eurooppanuoret Oulussa ry

Mikko Tuovinen, puheenjohtaja, Eurooppalaisen Joensuun Nuoret

Tampere ja TEN TEN on tekijöidensä näköinen, välitön, värikäs ja toimelias joukko. Tutustumme jäsenmaihin esimerkiksi rennoissa kulttuuri-iltamissa ja erilaisissa seminaareissa, joissa käymme avointa ja moniarvoista keskustelua maamme ja maanosamme tulevaisuudesta. Toimintaamme kuuluvat myös mielenkiintoiset ekskursiot, suunnitteilla on matka jopa Brysseliin. Toivotamme kaikki Euroopasta kiinnostuneet, alle 35-vuotiaat Tampereen alueella asuvat mukaan toimintaamme. Mukaan voit tulla heti seuraavaan tapahtumaan! Lotta Turunen, tiedottaja Tampereen Eurooppanuoret ry

• • • • •

JEF lyhentyy sanoista Jeunes Européens Fédéralistes eli nuoret eurooppalaiset federalistit. Järjestö perustettiin vuonna 1972 ja nykyään JEFläisiä on jo noin 35 000. JEF on aktiivinen lähes kaikissa Euroopan maissa, mukaan lukien maat, jotka eivät ole Euroopan unionin jäseniä. Järjestön tavoitteena on Euroopan federaation muodostaminen, jota pidetään ensimmäisenä askeleena kohti maailmanlaajuista federaatiota, rauhaa ja vapaampaa sekä demokraattisempaa yhteiskuntaa. ”Democracy + rule of law + ­subsidiarity + ­human rights = federalism” 7


senaattori John Kerry. Oli heillä kokouksessa mandaattia tai ei, heidän edustamalleen hallinnolle oli suuret odotukset. Täysistuntosalin puheessaan Al Gore kertasi Obaman vaalikampanjansa aikana tekemät ilmastolupaukset vahvistuksena muiden maiden delegaatioille siitä, että suunta Yhdysvaltojen ilmastopolitiikassa tulisi muuttumaan Bushin hallinnon jäätyä historiaan. Samaa sanomaa kokoukseen toi myös senaattori John Kerry, joka muun muassa komission ja Yhdysvaltojen epävirallisen delegaation tapaamisessa toisti Al Goren viestiä: Presidentti Bush piti Yhdysvallat kansainvälisen ilmastopolitiikan ulkopuolella, mutta Obama painotti jo vaalikampanjassaan Yhdysvaltojen tahtoa osallistua yhteisiin ilmastotalkoisiin. Myös YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon nosti Poznanin kokouksen avauspuheenvuorossaan Yhdysvallat johtajuudessa EU:n rinnalle ilmastoneuvotteluiden eteenpäin viemisen vastuussa. Bushin hallinnon aikana tällainen puhe olisi epäilemättä saanut yleisön nauramaan. Nyt salissa vallitsi kuitenkin toiveikkuuden tunnelma. Ensimmäisen ilmastopuheensa kansainväliselle yleisölle Barack Obama piti YK:n ilmastoneuvotteluissa Bangkokissa. Suurten odotusten puheessa presidentti Obama ei monien pettymykseksi tuonut linjojaan esiin Kööpenhaminan kokouksen suurimmista kiistanaiheista; teollisuusmaiden päästövähennystavoitteista, sopeutumisen ja torjunnan rahoituksesta tai sopimuksen sitovuudesta. Näiden asioiden mainitseminen puheessa olisi Obaman ja Yhdysvaltojen harteille asetetun johtajuuden viitan uskottavan kantamisen näkökulmasta ollut tervetullutta. Obaman puheen epämääräisyys näissä ongelmateemoissa johtunee siitä, että Yhdysvallat on sidoksissa kansalliseen lainsäädäntöönsä, joka ei ole senaatissa edennyt Obaman toivomalla tavalla. Alahuoneen kesäkuussa hyväksymän lakiehdotuksen mukaan Yhdysvallat vähentäisi päästöjään 17 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Syyskuun viimeisenä päivänä senaatin demokraattien esittämän ehdotuksen mukaan päästöleikkauksia kiristettäisiin 20 prosenttiin, tasolle johon EU

on ilmoittanut sitoutuvansa. EU on tosin luvannut leikata omia päästöjään 30 prosenttia, jos Kööpenhaminassa syntyy uusi ilmastosopimus. On todennäköistä, että senaatti ei ehdi hyväksyä ilmastolakia ennen Kööpenhaminan ratkaisevaa kokousta. Jos näin käy, Obaman hallinto ei ole valmis Kööpenhaminassa tekemään lupauksia Yhdysvaltojen puolesta. Mikäli Obama ei kykene Kööpenhaminassa tekemään lupauksia Yhdysvaltojen puolesta, pysähtynevät neuvottelut siihen. Erityisesti suurille kehittyville maille Kööpenhaminassa sopimuksen aikaansaamisen edellytyksenä on ollut Yhdysvaltojen mukaantulo. Lisäksi Yhdysvalloilla nähdään olevan paljon kiinniotettavaa ilmastopolitiikassa. Poznanissa tämän sanoi muun muassa Tuvalun edustaja. Tuvalun tulevaisuus on käytännössä neuvotteluissa avainasemassa olevien suurten maiden käsissä. Jos kansainvälistä ilmastosopimusta ei saada aikaan ja ilmastonmuutosta hallintaan, lämpötila sekä merenpinta jatkavat nousuaan, jolloin Tuvalu häviää maailman kartalta. Konkreettisesti ja lopullisesti. Kööpenhaminaan mentäessä toinen ongelma on, että kaksivuotinen neuvottelukierros Kioton jälkeisestä ilmastosopimuksesta on tähän mennessä tuottanut vain vinon pinon neuvottelutekstiä, jossa kaikkien neuvotteluissa mukana olleiden maiden hyvät ideat on reiluuden hengessä listattu. Kahdessa kuukaudessa toivomuslistasta pitäisi saada aikaan kansainvälinen ilmastosopimus, joka ei jää vain hyviksi ideoiksi vaan muuttuu käytännöntoteutukseksi. Kuten Al Gore Poznanissa pitämässään puheessa sanoi: We will succeed or we will fall. There are no good tries. Ja jos saan lisätä: Let’s hope the new peace Nobelist gets his pack together before Copenhagen. Jenny Lindborg Kirjoittaja toimi viime vaalikaudella Riitta Myllerin valiokunta-avustajana Euroopan parlamentin ilmastonmuutosvaliokunnassa.

Kuusi syytä optimismiin Kööpenhaminassa

Suuret odotukset Osallistuin viime vuoden joulukuussa YK:n ilmastokokoukseen Puolan Poznanissa. Jo ennen kokousta tiedettiin, että Poznanin COP 14 tulisi olemaan eräänlainen välikokous matkalla Kööpenhaminaan. Kokous, jolle ei suuria odotuksia ollut ladattu. Reiluilta osin kokouksen luonteeseen vaikutti

8

tuolloin Yhdysvalloissa käynnissä ollut vallanvaihto. Bushin hallinto ei enää Poznanin kokoukseen osallistunut ja Obaman hallinnon edustajilla ei puolestaan vielä ollut mandaattia lupauksille. Kokouksen seuratuimmat henkilöt olivat kuitenkin Yhdysvaltojen demokraatit; rauhannobelisti Al Gore ja

Kööpenhaminan ilmastokokous on osoittanut, että maailmassa on paljon pessimistejä. Tilanne onkin haastava: maiden kannat ovat kaukana, intressiristiriidat ovat suuria ja aikaa on jäljellä kovin vähän. Vielä on silti toivoa saada Kööpenhaminasta säällinen tulos. Tässä kuusi syytä olla optimistinen. 1) Tietoisuus on suurempi kuin koskaan. Viime vuosien uutisointi ja keskustelu ovat tehneet työnsä. Ilmastonmuutos tunnustetaan käytännössä yksimielisesti vakavaksi uhkaksi. Kaikki maat vakuuttavat valmiutta välttää ilmastokriisi. 2) Kansalaiset järjestäytyvät. Syyskuussa järjestettiin samana päivänä 2 000 ilmastotempausta 128 maassa. Lokakuussa kansainväliseen

blogitoimintapäivään osallistui 12 000 blogia. Kansalaiset järjestäytyvät vaatimaan päättäjiltään tiukempia toimia. 3) Maat liikkuvat. Japanin uusi pääministeri tiukensi ensitöikseen maan päästötavoitetta reilusti. Norja ilmoitti leikkaavansa päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Suomessa hallituksen tulevaisuusselonteko asettaa tavoitteeksi leikata päästöjä vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050. 4) Kehitysmaatkin lämpenevät ilmastonsuojelulle. Kaikki keskeiset kehitysmaat ovat ilmoittautuneet valmiudesta toimiin. Esimerkiksi Meksiko on valmis leikkaamaan päästöjä kahdeksan prosenttia jo lähivuosina ja Indonesia neljänneksellä vuoteen 2020 mennessä. 5) Obama sai Nobelin palkinnon toivosta. Siitä voidaan kiistellä, ansaitsiko

Barack Obama Nobelin rauhanpalkintoa. Palkinto kuitenkin velvoittaa Obamaa tekemään parhaansa, jotta Kööpenhaminassa saataisiin sopu aikaan. 6) Tällaista se oli ennen Kioton kokoustakin. Mentiinkö Kioton kokoukseen 12 vuotta sitten valmiin sopimustekstin kanssa? Ei. Kioton pöytäkirja kursittiin lopullisessa muodossa kasaan viimeisenä kokousyönä. Näin voidaan tehdä Kööpenhaminassakin. Kööpenhaminan kokous voi vielä onnistua – ja meidän on tehtävä siitä onnistunut. Oras Tynkkynen Kirjoittaja on kansanedustaja, Vihreiden varapuheenjohtaja ja valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija.

9


Obama antaa Euroopan hoitaa oman tonttinsa

Obaman hallinto on tuonut Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan ja Eurooppa-suhteeseen selkeän muutoksen. Keskeisenä tavoitteena on monentahoisen ja aidosti globaalin maailmanjärjestelmän luominen, jossa Yhdysvalloilla on keskeinen rooli. Yhdysvallat tulee siirtämään maailmanpolitiikkansa painopistettä pois transatlanttisesta painotuksesta kohti Tyyntä valtamerta, josta seuraa Euroopan painoarvon väheneminen. Esimakua siitä saatiin Tšekkiin ja Puolaan suunnitellun ohjuskilven peruuntumisesta. Samalla Euroopan unioni saa Yhdysvalloista riippumattoman, vastuullisemman ja omaleimaisemman roolin. Bushin hallinnon kehittämästä sotilaalliseen turvallisuuteen painottuneesta otteesta siirrytään muiden hallintainstrumenttien, kuten monenkeskisen diplomatian käyttöön. Jos Yhdysvaltojen voimaa mitataan suhteessa Bushin aikakauden politiikkaan, saattaa syntyä vaikutelma Yhdysvaltojen kyvykkyyden jyrkästä laskusta. Bushin hallinto kuitenkin määritteli Yhdysvaltojen voiman hyvin suppeasti, kun Obaman hallinto tulee käyttämään suurvallan resursseja laajemmalla profiililla. Bushin ajan strategia perustui näkemykseen, jossa Yhdysvallat oli politiikan ainoa napa. Obaman ulkopolitiikka perustuu tasapainoisempaan näkemykseen, jossa Yhdysvallat on edelleen politiikan teon keskiössä. Keskeistä Obaman hallinnolle on muiden toimijoiden sitouttaminen osaksi vakiintuvaa maailmanjärjestelmää. Hallinnon perusmuoto on paljolti Yhdysvaltojen intressien muokkaamaa, mutta muut pyritään saamaan mukaan tavalla, jolla eri valtojen intressit tukisivat toisiaan. Bushin Yhdysvallat perustui radikaalille tulkinnalle supervallan roolista. Tätä tulkintaa on kutsuttu maksimalistiseksi. Bush usein ylenkatsoi liittolaistensa vastentahtoisuutta ja poliittisten kompromissien merkitystä. Bushin aikana Yhdysvallat rikkoi itse rakentamiaan sääntöjä ja muutti jälkikäteisesti päämääriään ja päätöksiensä perusteluita.

”Obama edustaa ennen kaikkea vaihtoehtojen paluuta maailman­ politiikkaan. Euroopalle se merkitsee tilaisuutta hakea omaa vastuullista paikkaansa alueellisesti ja maailmanlaajuisesti.”

10

Bushin hallinnon ulkopolitiikka oli ideologista ja pohjautui uuskonservatiiviseen näkemykseen hyvästä ja pahasta, joiden välisen taistelun nähtiin määrittävän historian kulkua. Tässä taistelussa Yhdysvalloilla oli erityinen, milteipä messiaaninen rooli hyvyyden esitaistelijana. Al Qaida, pahan akseli, radikaalit islamistit ja kasvavassa määrin myös Venäjä olivat voiman väärällä puolella, olemuksellisesti pahoja. Obaman ulkopolitiikka on minimalistista, mutta samalla kunnianhimoista. Visionäärinen minimalismi perustuu ajatukseen, jonka mukaan pienet avaukset ja siirrot toteutettuna ulkopolitiikan koko kirjolla ohjaavat kehitystä laajasti kohti haluttuja päämääriä. Obaman ulkopolitiikka on sarja pragmaattisia siirtoja, jotka johtavat uusiin haarautuviin neuvotteluprosesseihin. Obaman ulkopolitiikka näkee sotilaallisen voimankäytön epätoivottavana ilmiönä, jonka välttäminen on mahdollista. Jos voimankäyttöön turvaudutaan, sen tulee olla selkeän päämäärähakuista ja rajattua. Obaman hallinnon minimalismi juontaa juurensa amerikkalaisesta maltillisen realismin perinteestä. Maltillinen realismi tähdentää omavaltaisen ajattelun haitallisuutta, ja sen mukaan omaa erikoisrooliaan korostava Yhdysvallat on itse pahin vihollisensa tulkitessaan muiden aikomukset liioitellun negatiivisesti ja omat aikomuksensa korostetun hyveellisinä. Valta on maltillistettava hyveelliseksi vallaksi, joka on vastuullista ja tasapainottavaa. Obaman ulkopolitiikka ajaa Yhdysvaltojen kansallista etua maltillisesti. Se on luopunut Bushin aikakauden teese-itse-ajattelusta ja selkeistä ideologisista missioista. Liittolaiset tulevat olemaan enenevässä määrin vastuussa omasta turvallisuudestaan. Tämän sanelee jo taloudellisen taantuman Yhdysvaltojen toiminnalle asettamat reunaehdot. Euroopan odotetaan hoitavan oman tonttinsa. Samalla Euroopan unionin rooli tunnustetaan selkeämmin kuin Bushin aikakaudella, jolloin Yhdysvallat solmi suhteita eri jäsenmaihin unionista piittaamatta. Erityisesti itäisessä Euroopassa Obaman ulkopolitiikka on herättänyt vastustusta, koska Bushin aikakauden vahva sitoutuminen Itä-Euroopan turvallisuuteen on nyt jäänyt taustalle. Valtioiden tulee hoitaa omat suhteensa Venäjään ja ponnistella yleisen turvallisuuden eteen moninkeskeisissä järjestöissä. Obaman korostamaan ulkopoliittiseen realismiin liittyy vihollisten näkeminen ”normaaleina”. Vihollisia ohjaavat samat rationaaliset lainalaisuudet kuin ketä tahansa. Tästä johtuen vihollisen

kanssa voidaan neuvotella, hakea yhteisiä intressejä ja tehdä kompromisseja. Tämä normalisoiva ajattelu leimaa Obaman halua neuvotella esimerkiksi Iranin ja ehkäpä Afghanistanin Talebanin kanssa. Tämä perusasenne sopinee hyvin myös Euroopalle. Tämä synnyttää uusia toimijuuden rooleja niin kansainvälisille järjestöille kuin valtioille ja näiden yhteenliittymille. Maailmanpolitiikan uudet ulottuvuudet, kuten ympäristökysymykset, tulevat entisestään monenkirjavaista-

”Obaman ulkopolitiikka on minimalistista, mutta samalla kunnianhimoista.” maan valtioiden tavoitteita ja toimintaa. Obaman neuvotteleva ja diplomatiaa painottava suurpolitiikka tulee synnyttämään kysyntää erityisesti välittävälle ja aloitekykyiselle Euroopan unionille. Obama edustaa ennen kaikkea vaihtoehtojen paluuta maailmanpolitiikkaan. Euroopalle se merkitsee tilaisuutta hakea omaa vastuullista paikkaansa alueellisesti ja maailmanlaajuisesti. Mika Aaltola Kirjoittaja on Yhdysvaltojen sisäja ulkopolitiikkaan erikoistunut akatemiatutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.

11


Tämän päivän eurooppalaisuuden kasvot

Koop Arponen valittiin Vuoden nuoreksi eurooppalaiseksi eurovaalipäivänä 7 . 6 . 2009. Valinnan suoritti Eurooppanuorten valintaraati, joka kuvaili monikulttuurisen taustan omaavan Koopin antaneen kasvot tämän päivän eurooppalaisuudelle. Vuoden nuoren eurooppalaisen valintakriteereinä on positiivisen kuvan antaminen eurooppalaisuudesta ja merkittävästi kansainvälistä suvaitsevaisuutta edistävällä tavalla toimiminen.

12

baareissa pienille yleisöille, mutta hän ei ollut tunnettu Iso-Britanniassa. Hyväntekeväisyysgaala oli Koopin sanoin hänen uransa suurin juttu tähän mennessä. Arponen opiskeli Englannissa kolmivuotisen ”Business & Management with Creative Music Technologies” -yliopistotutkinnon, jonka Koop kertoo olleen 60 prosenttisesti musiikki-opiskelua ja 40 prosenttisesti liiketoiminta-opintoja. Arponen opiskeli niin musiikkilakia, managerin hommia kuin studiokäytäntöjä. Manageri-opinnot olivat Koopille mieluisimpia, mutta manageri-haaveet jäivät Koopin muuttaessa takaisin Suomeen yliopiston jälkeen. Suomen musiikkipiirit ovat Arposen mukaan niin pienet, ettei managereille ole samalla tavalla tarvetta kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa. Opintojen aloittaminen oli Koopin mukaan kaikkea muuta kuin suunniteltua ja harkittua: – Selkäni oli kipeytynyt hetkellisesti enkä enää pystynyt kunnolla tekemään rakennushommia, joten isäni ja hänen kaverinsa ehdotti, että menisin opiskelemaan. Niin minä sitten lähettelin monille eri yliopistoille kirjeitä viikkoa ennen yliopistolukukauden alkua. Puolentoista viikon jälkeen muutin Pohjois-Englantiin opiskelemaan ja perustin oman rakennusfirmani, Koop kertoo. Firmallaan Koop myös rahoitti opintojaan. Koop syntyi Suomessa, mutta muutti Belgiaan kaksivuotiaana. Pari vuotta myöhemmin Arposten perhe muutti Englantiin, jossa Koop asui 24-vuotiaaksi asti. Kysyessäni Koopilta ikävästä, Koop vastaa, että vietettyään 20 vuotta jossain maassa, ikävä on väistämätön. – Totta kai on poikkeuksia sääntöön, mutta mun kohdalla se on näin. Englannissa on paljon hyviä muistoja ja paljon hyviä ystäviä. Ehkä palaan vielä takaisin, Koop miettii. – Pienenä koin olevani juureton, mutta nykyään olen onnellinen ”sekarotuisuudestani”, kertoo Arponen. Euroopassa Koop arvostaa kulttuurien moninaisuutta ja kulttuurien pitkiä perinteitä.

Johanna Laakso

Risto Vauras

Koop Arponen

Suvaitsevaisuus on Koopille itsestäänselvyys: – Sitä pitää olla, jos haluaa pärjätä elämässä, Koop kiteyttää. Koop on nelikielinen: hollantilaisen äidin kanssa hän puhuu hollantia, suomalaisen isän myötä suomen kieli taittuu myös sujuvasti, ja lisäksi Koop puhuu englantia äidinkielenään asuttuaan Englannissa suurimman osan elämästään. Arposen vanhemmat tapasivat Itävallassa ja puhuivat saksaa keskenään, joten saksa on myös eräs Koopin kotikielistä. Koop nousi Suomen kansan tietoisuuteen Idols-kisan myötä. Arponen voitti vuoden 2008 Idolsin peitoten Anna Puustjärven yli 40 prosentin äänierolla, joka oli suurin koko Suomen Idolsin historiassa. Koopin viimeiset kaksi vuotta ovat täynnä superlatiiveja: paitsi, että Koopin idols-voitto oli suurin ja mahtavin, ja Arponen valittiin Vuoden nuoreksi eurooppalaiseksi, Koop valittiin kuluneena vuonna Suomen komeimmaksi poppariksi. Koop on tullut myös tutuksi suomalaisten naisten suosikkina. Tästä mainitessani Koop hämmentyy hetkeksi. Arposen suosio olikin yksi syy, miksi Koop valittiin tekemään Samsungin Roosa-nauha -kampanjalle sinkun, jonka tuotto menee hyväntekeväisyyteen. Koop haluttiin mukaan kampanjaan, koska hänestä pitävät lähes kaikki ikään katsomatta. Tätä tuskin kukaan Koopin tavannut ihmettelee. Arponen toivoo saavansa itse kirjoittamallaan Roosa nauha -sinkullaan paitsi mahdollisimman paljon rahaa rintasyöpätutkimukseen, myös vakaannuttavansa uraansa muusikkona. Harva tietää, että Koop kirjoittaa myös omia kappaleita, ja että Koop oli julkaissut jo ennen Idols-kilpailua omakustanteisesti kappaleitaan My Space -sivuston kautta. Koop Arposen maailmanvalloitus on myös saanut tuulta purjeisiin Roosa nauha -kampanjan myötä: Arponen esiintyi lokakuussa Samsungin järjestämässä hyväntekeväisyysgaalassa Lontoossa maailmantähtien kanssa. Ennen Idols-kilpailua Koop oli esiintynyt

Arponen puhuu Euroopan syvistä kulttuureista, jotka hän asettaa vastakkain Amerikan pinnallisemmalle kulttuurille. Koopin hollantilainen äiti asuu Yhdysvalloissa, mutta huolimatta läheisistä suhteista äitinsä kanssa Koop ei voisi kuvitella muuttavansa Atlantin toiselle puolelle. Arponen toivoo, ettei Euroopan kulttuurien moninaisuus samene yhdentymiskehityksen johdosta. Hallinnollista yhdentymistä Koop kannattaa sen helpottaessa käytännön asioita, kuten matkustamista. Vuoden nuori eurooppalainen näkee eurooppalaisuuden modernin ja vanhojen kulttuurien sekoituksena. Eurooppalaisuuden myötä ihmisten maailmankuva on Koopin mielestä laajentunut. Nyky-Suomi on Arposen mukaan muuttunut yhä monikulttuurisemmaksi, mutta Koop toivoo, että erityiset kulttuuripiirteet säilyisivät. Missä vain Arposten perhe on asunut, Arposet pitivät aina oman kulttuurinsa omien seinien sisällä yrittämättä tuputtaa sitä valtaväestölle. Koopin valinta Vuoden nuoreksi eurooppalaiseksi on kieltämättä onnistunut. Paitsi että Koopin tausta on monikulttuurinen, on suvaitsevaisuus hänelle erittäin tärkeä arvo. Koop myös arvostaa Eurooppaa erittäin paljon. Tulevaisuuttaan Koop ei ole vielä maalaillut, mutta todennäköisesti hän tulee asumaan jossain päin Eurooppaa, kuten tähänkin asti.

13


Joonas Turunen Eurooppanuorten puheenjohtajana realistista idealistiksi

14

Tammikuu 2007. Astun sisään Eurooppanuorten toimistolle tammikuisesta aamusta. Vastassa on melkoinen näky työhaastatteluun tulevalle; puolikaaren muotoisen pöydän ympärillä istuu lähes 15 henkilöä joiden kaikkien silmät pureutuvat minuun. Olen tullut työhaastatteluun Eurooppanuorten pääsihteerin paikkaa varten. Olo on vähän kummallinen. Ensimmäiseksi käden ojentaa vaalea nuorimies. ”Terve, mä olen Turusen Joonas, Eurooppanuorten uusi puheenjohtaja.” Kädenpuristus on luja ja silmät vilkkuvat varsin veikeästi. En yleensä tykkää parikymppisistä puku päällä, mutta Joonakselle puvuntakki, farkut ja leveäsolmuinen vaaleansininen silkkikraka sopivat kuin nakutetetut, vaikutelma on rento ja tyylikäs. Hymyilen takaisin, esittelen itseni ja jostain tulee sellainen tunne, että tuon täytyy olla hyvä tyyppi. − En olisi kyllä puheenjohtajuuteni alussa uskonut, että edessä olisi tällaiset kolme vuotta, mietiskelee Eurooppanuorten puheenjohtajana lopettava Joonas Turunen. Joonas aloitti Eurooppanuorten puheenjohtajana varsin yllättäen vuonna 2007. Joonas ei ollut varsinaisesti järjestön kasvatteja, mutta nyt äänessä on vannoutunut Eurooppanuori ja federalisti. Kolmeen vuoteen on mahtunut monenlaista ja Joonaksen puheesta on aistittavissa jo nyt, ennen puheenjohtajuuden loppua hitunen nostalgiaa. − Eurooppanuoret on tarjonnut minulle väylän päästä tekemisiin itseäni fiksumpien kanssa. Oli kyseessä sitten järjestön aktiivi, joka tietää todella paljon EU:sta, komissaari, joka saapuu puhumaan seminaarillemme tai kansainvälinen tyyppi, joka on valtavan innostunut asiastaan, on näiden ihmisten kohtaaminen ollut puheenjohtajuuden hienoimpia asioita. Joonaksen puheenjohtajuuden aikana EU on ollut varsin haastavassa tilassa. Lissabonin sopimusta ja sen ensiversiota, eli perutuslaillista sopimusta, on EU:ssa väännetty rystyset naarmuilla jo monta vuotta ennen kuin Joonas edes aloitti. − Uskon, että nyt Irlannin hyväksyttyä sopimuksen sopimus tullaan ratifioimaan myös Puolassa ja Tšekissä. Sitten Eurooppanuoret onkin suuren kysymyksen edessä, eli mitä sitten kun Lissabon on voimassa? Vaikka Euroopan perustuslaki on se minkä pitäisi olla lopullisena tavoitteena, ei näin raskaan sopimusprosessin perään voi lähteä vaatimaan uutta sopimusuudistusta heti perään. Myös Eurooppanuorilla on tämä haaste edessä, eli pohtia kuinka EU voisi toimia paremmin Lissabonin puitteissa ja vaatia myös sitä, Joonas

”Eurooppanuoret on tarjonnut minulle väylän päästä tekemisiin itseäni fiksumpien kanssa”

pohtii järjestön tulevaisuutta. Joonas katsoo minua hieman vinoon. Olen ehdottanut että osallistuisimme kattojärjestömme Young European Federalistsien, eli JEF:n tempaukseen, jossa useissa Euroopan kaupungeissa suljetaan patsailta suut protestiksi Valkovenäjän epädemokraattisille vaaleille. ”Noo, mä en kyllä näe, että tämä on sellainen järjestö jossa noustaan barrikadeille,” Joonas toteaa vähän kylmäkiskoisesti. Kiukuttelen vähän mielessäni, mutta saan Joonaksen suostumaan tempauksen järjestämisestä. Kahden kuukauden kuluttua edessäni on muuttunut mies. Joonas on ensimmäisenä kiipeämässä liukkaan Aleksanterin patsaan päälle Senaatintorilla keskellä yötä, puvuntakki ei tunnu haittaavan patsaan päällä kiipeilevän puheenjohtajan menoa. On tulossa vaalivalvojaisista näet. Kädessä liehuu oranssi lakana jossa lukee ”Free Belarus”. Minua hymyilyttää. Respect. −Eurooppanuorissa ehdottomasti parasta ovat ihmiset. Mukana on skarppia porukkaa, joka tietää aivan valtavasti EU:sta ja Euroopasta. Kansainvälisissä kuvioissa puolestaan on päässyt tutustumaan maailmaan, joka Suomessa on vielä vieras, eli federalismiin ja sen

ympärillä elävään energiseen kansalaisliikkeeseen. On ollut aivan mieletön kokemus nähdä, että Euroopassa on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat todella fiksuja ja inspiroituneita ja jotka uskovat että Euroopalla on federalistinen tulevaisuus, Joonas kertoo innostuneesti. Federalismi onkin ollut Joonakselle se kokemus ja aatesuunta, joka vei mennessään aivan toisin kuin hän olisi uskonut. − Kun tulin järjestöön, olin melko konservatiivinen, pragmaattinen ja realistinen. Mitä pidemmälle asioita pohti sekä samalla kuunteli ja oppi, aloin ymmärtämään, että eurooppalainen federalismi on älyllisesti ainut oikea suunta EU:lle, ja että Eurooppanuorten kaltaisen järjestön on oltava rohkea ja idealistinen. Federalistit ovat aina olleet askelen edellä. Vaateet, joita on joskus pidetty aivan hulluina ovat toteutuneet, kuten yhteinen valuutta, yhteiset markkinat, vakaus ja rauha, tulliliitto ja niin edelleen, Joonas listaa. Kattojärjestö JEF:n hulvaton meininki sekoitettuna tinkimättömään tietoon ja mahdollisuuteen oppia ovat toimineet Joonakseen. − Kansainvälisissä kuvioissa olen törmännyt kahdeksankymppiseen federalistiin, joka on roikkunut Charles De Gaullen rinnuksissa ja vaatinut Euroopalle perustuslakia, mitä siinä voi enää sanoa?! Itse olen ollut valtavassa väkijoukossa Berliinin Brandenburgin torilla vyörymässä kohti Angela Merkeliä ja huutamassa ”Verfassung Jetz”. Ihan Angelan rinnuksiin asti en päässyt kiinni ja perustuslakia vaatimaan, Joonas nauraa.

15


välitä. Homma hoituu aina kulkemalla lasi kädessä Joonaksen perässä, joka tuntee kaikki ja on kuin kala vedessä. Joonas hoitaa puhumisen ja minä keskityn viiniin. Loistava työnjako! − Puheenjohtajuudessa haasteellisinta on ollut varmaankin tasapainottelu itse politiikan teon ja järjestön kehittämisen välillä. Olisin itse halunnut kiertää paljon enemmän aluejärjestöjen tapahtumilla, mutta välillä vain aika ja resurssit tulivat vastaan. Jaksan kuitenkin aina hämmästyä siitä, kuinka mahtavaa toimintaa aluejärjestöt tekevät, on ekskursioita, viiniä ja patonkia -iltoja, tasokkaita keskustelutilaisuuksia... todella hienoja juttuja. Joonaksen aikana on kuitenkin saatu ihan konkreettisesti paljon myös

Elina Kiiski Kirjoittaja on Eurooppanuorten entinen pääsihteeri, josta voit lukea lisää jutussa ”Eurooppanuorten vaikuttaja-naisia” sivulla 4.

Eurooppa-aate yhdistää Pitkäaikaiset aktiivit Anna Ranki ja Kyösti Hagert muistelevat vuosiaan Eurooppanuorissa. Molem­pien kausi Eurooppa­nuorten varapuheenjohtajana on päättymässä, ja uudet haasteet odottavat. Kuinka tulit Eurooppanuoriin ja miksi? Anna: Liityin jäseneksi eurovaalien alla 2004. Olin aina suhtautunut unioniin myönteisesti, joten liityin ideologisista syistä. Kyösti: Puheenjohtaja Suvi Aherto houkutteli, väitti mun ja Eurooppanuorten tekevän toisillemme hyvää. Mikä on muistettavin tapahtuma tai tilanne, mikä innosti eniten? Anna: Linnaseminaarit, kesäpäivät, kurkkudirektiivi-julkkarit, 10-vuotisjuhlat, Brysselin matkat, eurovaalit 2009. Myös vaalitavoitteiden suunnittelu, kannareiden kirjoittelu, lehden ja pamflettien

16

Kuvassa Eve Pakkanen, Anna Ranki, Kyösti Hagert ja Elina Kiiski

tekeminen. EU-keskustelu ja positiivinen suhtautuminen integraatioon ovat innostaneet koko toiminnan ajan. Vaikuttaminen ja mukava tekeminen, sekä hyvät tyypit yli puoluerajojen − meitä kaikkia yhdistää Eurooppa-aate! Kyösti: Niitä on monia, mutta ne liittyy enemmänkin asioiden valmisteluun kuin itse joihinkin tiettyihin tapahtumiin. Mä ja silloinen pääsihteeri Elina Kiiski yhdessä ideoitiin Eurooppanuorten medianäkyvyyden lisäämistä. Mitä aiot tehdä Eurooppanuorten jälkeen?

muissa järjestöissä, puolueessa ja työssänikin tavallaan! Side Eurooppanuoriin ei katoa varmasti koskaan, toivottavasti meille alumneille järjestetään myös tapaamisia jatkossa. Olipas pateettista, mutta järjestö on ollut niin lähellä sydäntä, että tippa tulee linssiin vuosikokouksessa! Kyösti: Lähden vuoden vaihtumisen jälkeen tekemään EU-journalistiikan opintoja Brysseliin ja muuten teen töitä. Olen kiinnostunut toimimaan Eurooppanuorten alumnitoiminnasta, jos sellaista saadaan kokoon. Johanna Laakso

Anna: Jatkan toimintaani federalismin ja EU-tietoisuuden lisäämisen puitteissa

Rabbe Sandelin

Lasse Männistö

Ventotenen seminaari 2009 Teemme Joonaksen kanssa töitä todella tiiviisti. Joonas on aidosti mukana järjestämässä tapahtumia ja tekemässä kädet savessa töitä järjestön eteen. Joonaksessa ei ole jälkeäkään useiden nuorten pj-miesten syndroomasta, eli siitä, että muut tekevät työt ja itse ilmestyy paikalle vain näyttäytymään. Ei, päinvastoin, Joonas muistaa aina kiittää ja kertoa myös tilaisuuksissa niitä, ketkä tilaisuutta ovat järjestäneet. Joonaksessa on myös luontaista karismaa ja kykyä. Olen itse muutaman vuoden vanhempi, ja voin vain ihailla, kuinka analyyttisesti Joonas puhuu asioista ja kuinka hyviä ja luontevia puheita nuorelta mieheltä irtoaa tilanteessa kuin tilanteessa. Työnkuvaan kuluvat myös silloin tällöin kokkareilla käynnit, joista itse en liiemmin

aikaan. Järjestö on kasvattanut valtionapuaan, toimistolla on pääsihteerin lisäksi ollut töissä myös siviilipalvelusmies sekä nyt harjoittelija. On uskallettu tehdä isoja projekteja ja Eurooppanuoret on entisestään vakiinnuttanut paikkaansa niin suomalaisessa järjestökentässä kuin kasvanut JEF:ssä yhdeksi parhaiten toimivista järjestöistä. Ei todellakaan hullumpaa työtä! Lopuksi pitää vielä kysyä vielä, mitä tulevaisuus saisi tuoda tullessaan? − Toiveissa olisi rakkautta ja tasapainoa ja melkoisen puristuksen jälkeen keskittymistä myös omaan hyvinvointiin. Mutta tarkoituksena ei ole unohtaa näitä juttuja. Vaikka ei voikaan enää entiseen tapaan olla Eurooppanuori niin täytyy olla eurooppalainen. Joonas, olet tehnyt ihan mielettömän hienoa työtä ja Eurooppanuorissa upeita asioita. Uskon, että voin tässä koko järjestön puolesta kiittää sinua täysin sydämin tekemästäsi työstä, hyvästä meiningistä ja siitä että olet ollut huipputyyppi paikallasi!

Vauhdilla kohti parempaa maailmaa? Euroopan parlamentin syksy on käynnistynyt vauhdikkaasti. Parlamentti, joka siis valittiin kesällä, on jo ehtinyt järjestäytyä ja fokus on kääntynyt tulevaisuuden haasteisiin. Tämä syksy tuo mukanaan kaksi suurta globaalia poliittista kokonaisuutta: finanssi- ja talouskriisin sekä YK:n joulukuisen ilmastokonferenssin Kööpenhaminassa. Mainitut kokonaisuudet ovat suuria tulevaisuuskysymyksiä. Viime vuonna maailmanlaajuinen rahoituskriisi toi mukanaan globaalin talouden taantuman. Maailmantalous on jo elpymässä, mutta poliittisesti on keskeistä miettiä, miten vastaavia kriisejä voidaan välttää tulevaisuudessa. Tämä on välttämätöntä, sillä viime vuonna alkanut taantuma tulee maksamaan yhteiskunnalle maltaita – tulemme maksamaan talouskriisin lainoja takaisin verojen

muodossa kymmeniä vuosia. Tämän tosiasian myötä Euroopan unioni, muiden mukana, valmistelee laajaa lakipakettia, jonka on tarkoitus säännellä rahoitusmarkkinoita tarkemmin kuin tänä päivänä. Tavoite on siis välttämätön ja tärkeä. Samalla on todettava että sopivan sääntelyn laatiminen on osoittautunut odotettua vaikeammaksi. Ensimmäisissä lakiesityksissä on mennyt puurot ja vellit sekaisin – hedge-rahastoja, private equity-rahastoja jne. sekoitetaan toisiinsa ja lopputulos voisi olla täydellinen epäonnistuminen. Lopputulos voisi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa pääoman siirtymistä Euroopasta muualle maailmaa. Tämä olisi Euroopan talouskasvun kannalta täysin fataalia. Euroopan parlamentin ja neuvoston haasteeksi muodostuu lakiesityksien parantaminen. YK:n suureen ilmastokokoukseen on

enää reilu kuukausi. Kokoukselta odotetaan paljon − tavoitteena on aikaansaada uusi globaali ilmastosopimus. Euroopan unionille, ja sen päättäjille, kokous on tärkeä. Tavoitteemme on onnistuminen: EU on näissä asioissa johtavassa asemassa. Kulunut syksy on osoittanut, että kunnianhimoisen sopimuksen aikaansaaminen on vaikeata. EU:lla onkin keskeinen asema, kun on aika löytää ratkaisu, jossa tavoitteiden tasoa yritetään pitää mahdollisimman korkealla samalla kun varmistetaan, että riittävä konsensus säilyy. Euroopan horisontilla on siis kiinnostavat ajat edessä, jolloin ratkaistaan, miten maailmaa parannetaan tulevaisuudessa. Carl Haglund Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen

17


Suomi vastaan EU -maaottelu? 7.6.2009 oli vaalipäivä. Eurovaalipäivä. Valittiin uudet edustajat parlamenttiin, äänet laskettiin, ja analyysit aloitettiin. Nyt samaisen vuoden syksynä taistossa haavoittuneet alkavat vihdoin nousta tolpilleen. Pahastikin rampautunut jaksaa jo hyvillä mielin katsella mennyttä kevättä. Olin itse ehdolla parlamenttiin: tapasin äänestäjiä, kuulin kansalaisten tuntoja Euroopasta ja unionin kehittämisestä. Vaalikentillä ja puolueiden kampanjoissa, väriin katsomatta, huokui Suomi–EU -maaotteluhenki. Sama henki näkyi myös muissa jäsenmaissa. Ja se henki, jos joku, otti minua aivoon. Oma Eurooppa-ajatteluni lähtee siitä, että mikä on Euroopan ja eurooppalaisten etu, on myös Suomen ja suomalaisten etu. Yksittäisten jäsenvaltioiden edut saattavat olla ristiriidassa, varsinkin resursseista taisteltaessa, mutta lähtökohtaisesti Euroopan etu, ihmisten hyvinvointi globaalisti, on myös suomalaisen ihmisen etu. Tällainen ajattelu taitaa kuitenkin olla vielä aika harvinaista Suomessa. Tuntui, että tärkeintä on huolehtia siitä, että Suomi saa mahdollisimman paljon unionista irti. Tämä on tietysti osin totta ja näin pitääkin olla, ovathan Suomesta valitut edustajat suomalaisten ihmisten edustajia Euroopan parlamentissa. Eräässä vaalipaneelissa todettiin myös erittäin osuvasti, että eurovaaleissa aletaan aina keskustella siitä, onko EU ja Euroopan parlamentti hyvä vai huono asia – emmehän me kunta- ja eduskuntavaaleissakaan keskustele siitä, onko kunnanvaltuusto ja eduskunta ”hyviä” vai ”huonoja”. Keskustelemme siitä, minkälaista politiikkaa näissä demokraattisissa instituutioissa tulisi tehdä. Erikoista myös on, että eurovaaleissa ei todellakaan päätetä siitä, kuulummeko me unioniin tai hyväksytäänkö Lissabonin sopimus – niistä asioista pitää keskustella eduskuntavaaleissa. Avoimen keskustelukulttuuriin peräänkuuluttajana en tietenkään voi sanoa, että keskustelu edellä mainituista asioista olisi väärin. Voin vain todeta, että se on erikoista ja kuvaa hyvin ihmisten suhtautumista Euroopan unioniin. Kampanjointi jäi mielestäni turhan paljon Suomi-tasolle. Medioiden vaalikoneet ja väittelyt eivät keskittyneet tarpeeksi olennaiseen ja Eurooppanuorilla riittääkin tehtävää myös jatkossa. EU-tietouden lisääminen on avainasemassa. Tähän työhön on Eurooppanuorten ohella myös koululaitoksen, puolueiden ja median osallistuttava. On kirkastettava sitä, mistä parlamentissa ja neuvostossa päätetään. Toivon, että alhainen äänestysprosentti herättää kaikki edellä mainitut tahot siihen työhön, johon niitä tarvitaan: EU-poliittisen keskustelun ylläpitämiseen myös eurovaalien välillä. Anna Ranki Kirjoittaja on eurovaaliehdokas 2009 ja Eurooppanuorten varapuheenjohtaja, joka jättää järjestön nuorempien käsiin

18

Kehitysavun määrän ohella huomiota on kiinnitettävä myös sen laatuun. EU toimii yhä enenevässä määrin tavoilla, joiden seurauksena avun käyttö tehostuu. Näitä keinoja ovat mm. kansainvälisten toimijoiden työnjaon parantaminen ja kehitysavun ennustettavuuden lisääminen. Panostaminen parempaan suunnitteluun, monivuotisiin ohjelmiin ja suoran budjettituen osuuden kasvattamiseen ovat myös oikeansuuntaisia toimenpiteitä. Kolmannekseen Euroopan unionin on johdonmukaisesti punnittava kehityspolitiikkaan vaikuttavia muita politiikka-aloja. Esimerkiksi kauppa-, ympäristöja maahanmuuttopoliittisten päätösten vaikutukset on huomioitava. Kauppapolitiikan osuus korostuu, koska yhä suurempi osa EU-maiden kehitysavusta on nykyään kaupan tukemiseen tai esimer-

EU:n kehitysapu − yhteisön ulkosuhteiden voimannäyttö Euroopan unioni on maailman suurin kehitysrahoittaja, sen osuus kehitysavusta on yli 60 prosenttia. EU antaa 93 euroa kehitysapua henkeä kohti vuodessa, mikä ylittää huomattavasti esimerkiksi Japanin (44 euroa) ja USA:n (53 euroa) vastaavat luvut. Yhteisön kehitysyhteistyö täydentää jäsenmaiden omaa toimintaa. Esimerkiksi Suomen kehitysyhteistyön määrärahoista viidesosa kulkee EU:n kautta. Vuodesta 2005 sekä komission että jäsenmaiden kehitysyhteistyötä on ohjannut eurooppalainen kehityspolitiikkaa koskeva konsensus. Siinä on listattu yhteiset tavoitteet ja periaatteet. Päätavoitteina ovat köyhyyden poistaminen, kestävä kehitys ja YK:n vuosituhattavoitteiden

saavuttaminen. Miten näihin tavoitteisiin sitten päästään? Ensinnäkin on varmistettava riittävä rahoitus. Määrällisesti EU antoi vuonna 2007 kehitysapuna kaikkiaan 46,1 miljardia euroa, mikä on 0,38 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Määrä on pienempi kuin edeltävinä vuosina ja jää kauas Eurooppa-neuvoston vuonna 2005 asettamasta tavoitteesta, jonka mukaan EU:n kehitysavun BKT-osuus on tarkoitus nostaa 0,56 prosenttiin vuoteen 2010 ja 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Kansainvälinen sitoumus 0,7 prosentin tasosta on harmillisen kaukana ja keskustelu rahoitustavoitteen saavuttamisesta vastaava kuin Suomen kansallisessa kehitysyhteistyörahoituksessakin.

”Vaikka EU on jo suuravustaja kehitysyhteistyössä, voi se silti vielä parantaa omaa osallistumistaan nostamalla rahoitusta kansainvälisesti asetetulle tavoitetasolle, toimimalla virtaviivaisesti monenkeskisissä järjestöissä kuten YK:ssa ja tehostamalla olemassa olevia toimintoja.” kiksi tuotantokapasiteetin ja infrastruktuurin kehittämiseen tarkoitettua teknistä apua. Ympäristöpolitiikan merkitystä osoittaa muun muassa se, että ilmastonmuutos aiheuttaa eniten tuhoa kaikkein köyhimmissä maissa. Siksi olisi selvitettävä, miten uusiutuvien energialähteiden ja varsinkin biopolttoaineiden käytön lisääminen EU:ssa vaikuttavat kehitysmaihin. EU:n maahanmuuttopolitiikassa puolestaan olisi arvioitava mm. aivoviennin vaikutusta kehitysmaihin. Vaikka EU on jo suuravustaja kehitysyhteistyössä, voi se silti vielä parantaa omaa osallistumistaan nostamalla rahoitusta kansainvälisesti asetetulle tavoitetasolle, toimimalla virtaviivaisesti monenkeskisissä järjestöissä kuten YK:ssa ja tehostamalla olemassa olevia toimintoja. Heini Utunen Kirjoittaja toimi kaudella 2006−2008 Suomen valtuuskunnassa EU:n alueiden komiteassa

Sveriges EU-Ordförandeskap Sverige fungerar som ordförandeland för EU under perioden 1 juli till 31 december. Arbetsprogrammet för ordförandeskapet är ca 40 sidor långt och inleds med orden ”Vi antar utmaningen”. “Europeiska unionen står inför en avgörande tid. Tillsammans måste vi hantera den ekonomiska krisen och arbetslösheten, men också samla världen för att möta klimatförändringarna. Det svenska ordförandeskapet antar utmaningen.” är statsminister Fredrik Reinfeldts ord. Ekonomin, sysselsättningen och klimatet listas som de största och viktigaste utmaningarna för Sverige och det är lätt att hålla med. Dessa utmaningar handlar om att ta ansvar och om att gemensamt agera. Under ordförandeskapet vill Sverige förena en god ekonomisk tillväxt med minskad belastning på klimat och miljö. I Östersjön ser man t.ex. möjligheter till att stärka konkurrenskraften i regionen och samtidigt förbättra miljön. Som mål för ordförandeskapet har man antagandet av en särskild strategi för Östersjön. Stockholmsprogrammet ska antas under hösten och det handlar om att utveckla samarbetet på det rättsliga och inrikes området. Målet är ett allt tryggare och öppnare Europa. Programmet ska täcka perioden 2010-2014 och handlar om polis-, gräns- och tullfrågor, rättsliga frågor samt asyl-, migrations- och viseringspolitiken. Det ska bl.a. innehålla åtgärder som möjliggör ökad arbetskraftsinvandring. Migration och utveckling ska gå hand i hand och vi behöver en allt klarare dialog med länder utanför EU. Den globala finanskrisen har slagit hårt mot EU och följden är fallande tillväxt, konkurser, uppsägningar och arbetslöshet. Tack vare EU:s gemensamma agerande kunde man dämpa de värsta effekterna av krisen. Om tillsynsorganen hade kunnat förutse riskerna på finansmarknaden kunde krisen ändå ha blivit mindre allvarlig. Sverige vill under sitt ordförandeskap bereda

väg för en ny tillsynsstruktur och inrätta ett europeiskt organ för att övervaka stabiliteten i det finansiella systemet som helhet. För övrigt påminner delen om ekonomin väldigt mycket om t.ex. Finlands budgetförslag. Samma utmaningar står ju varje medlemsland nationellt inför. Klimatfrågan bör engagera lokalt, nationellt och globalt och siktet är naturligtvis inställt på klimatkonferensen i Köpenhamn i december. Ett nytt internationellt avtal för perioden efter 2012, när Kyoto-avtalet går ut, ska slås fast och Sverige leder EU under denna oerhört viktiga process. EU har redan länge varit en aktiv part i klimatarbetet inför Köpenhamn men vi måste få med de övriga parterna för att få till stånd ett lyckat globalt avtal. Klimatfrågan är ett bra bevis på att koordinerat samarbete och en bred enighet behövs. Sverige för fram målet med en eko-effektiv ekonomi som möjliggör tillväxt och respekt för miljön och klimatet. Öppenhet, effektivitet och resultatinriktning ska genomsyra det dagliga arbetet inom EU, betonar man i Sveriges arbetsprogram. ”Nu är det Sverige som bär EU:s ledartröja. Vår ambition är att nå resultat i en rad frågor med hela Europas bästa för ögonen. Det gör vi genom ett öppet och effektivt ordförandeskap där medborgarna står i fokus.” EU-minister Cecilia Malmström Utmaningarna som Sverige presenterar kräver gemensamt agerande, samarbete och långsiktiga konkreta lösningar. Sverige ser möjligheter i det stora antalet utmaningar och kommer med många konkreta förslag i sitt arbetsprogram. Programmet i sig är ambitiöst och först efteråt kan vi säga om EU med Sverige i spetsen faktiskt var redo att anta alla utmaningar. Eva Roos Skribenten är medlem i styrelsen för Unga européer

19


Seuraavaa talouskriisiä rakennetaan jo Maailmantalous on romahtanut. Syy kriisiin on talouden vapauttaminen sääntelystä ja valvonnasta. Vain kaikkein fundamentalistisimmat vapaan markkinatalouden kannattajat jaksavat yhä syyttää ongelmista valtioiden luomia rakenteita. Valtavirta on ainakin retorisesti kääntynyt kannattamaan keynesiläistä talouspolitiikkaa, joka lähtee siitä, että markkinatalouteen kuuluu olennaisena osana nousut ja laskut, ja niitä pitää tasata valtioiden toimesta. Rajoittamaton kapitalismi johti 1930-luvulla pitkään ja syvään lamaan, inhimilliseen hätään ja lopulta maailmansotaan. Keynesiläinen talouspolitiikka otettiin käyttöön suuren laman ja sodan jälkimainingeissa. Sodan jälkeen koitti ennennäkemätön taloudellinen kukoistuskausi niin Euroopassa, Japanissa kuin Yhdysvalloissakin. Suomikin nousi yhdestä Euroopan köyhimmistä maista rikkauteen sekatalousjärjestelmällä, jossa markkinatalous hoiti vain sille annetun osan tehtävistä, ja julkisen sektorin roolia kasvatettiin. Vaikka talous kehittyi suotuisasti, alkoivat vaatimukset talouden vapauttamisesta saada lisää voimaa taakseen. 1970-luvun alussa Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon lopetti yksipuolisesti pääomavirtojen sääntelyyn luodun Bretton Woods -järjestelmän. Talouden sääntelyn purkamista jatkettiin määrätietoisesti. 1980-luvulla pahojaan tekivät äärimmäisen oikeistolaiset Ronald Reagan ja Margaret Thatcher, jotka molemmat lähtivät siitä, että valtion tehtävä on pitää kuria ja järjestystä, ja muut asiat pitää jättää markkinoiden hoidettaviksi. Toisin kuin markkinafundamentalismin opin nielleet poliittiset päättäjät ja ekonomistit sokeasti uskovat, ei talouden vapauttaminen tuonut edes merkittävää hyötyä talouskasvun muodossa. Mitä enemmän taloutta on vapautettu, sen pienemmäksi maailman bruttokansantuotteen kasvu on supistunut. 1960-luvun ennätykset maailmantalouden kasvussa ovat jääneet tavoittamattomiin. Samaan aikaan työttömyys on kasvanut räjähdysmäisesti etenkin Euroopassa, mutta myös Yhdysvalloissa ja Japanissa.

20

Suomessa talouspolitiikka oli demokraattisesti valittujen päättäjien käsissä aina 1980-luvun puoliväliin asti. Vuonna 1987 tuloerot olivat pienimmillään koskaan. Onnellisuusmittausten mukaan 1980-luvulla saavutettiin huiput suomalaisten onnellisuudessa. Suomi lähti kuitenkin mukaan talouden vapauttajien joukkoon, ja pian sen jälkeen ajautui suureen lamaan, jonka syvyyteen vaikutti Neuvostoliiton

Mitä enemmän taloutta on vapautettu, sen pienemmäksi maailman bruttokansantuotteen kasvu on supistunut. hajoaminen ja moni muu syy talouden vapauttamisen ohella. 1990-luvulta lähtien demokraattisesti valitut päättäjät ovat Suomessakin nostelleet käsiään pystyyn markkinoiden edessä. Euroopan unioni puolestaan kielsi pääomakontrollit direktiivillä 1991. Harjoitettua hyvinvointivaltiota purkavaa ja taloutta vapauttavaa politiikkaa ei kukaan kannattanut, mutta ”pakon edessä” tehtiin kovia ratkaisuja, joiden seurauksena työttömyys, köyhyys ja pahoinvointi kasvoivat. Talous ei ole enää ollut osa politiikkaa ja demokratiaa, vaan ulkoinen luonnonvoima, josta demokratian pitää pysyä erossa. Nyt, kun järjestelmän globaali vapauttaminen on johtanut ainoaan

mahdolliseen loogiseen lopputulokseen: järjettömän kokoiseen talouskuplaan ja sen puhkeamiseen, on valtioita huudettu apuun. Eurooppa, mutta etenkin Yhdysvallat ovat ottaneet Keynesin opit käyttöönsä, ja elvyttäneet isolla velkarahalla taloutta. Elvytys on kuitenkin tehty totaalisen väärin. On pelastettu epärehellisesti toimineet kapitalistit, vaan ei markkinataloutta. Raha on valunut pankkien taseisiin ja finanssitalouteen, ei reaalitalouteen. Näin suuri osa kuplaa kasvattaneesta mätäpaiseesta on yhä jäänyt paljastumatta pankkien holveihin. Vaikka kaikki puhuvat avoimuudesta ja säätelystä, alkaa näyttää siltä, että mahdollisuus on karkaamassa, ja järjestelmä jää korjaamatta. Tuhansien miljardien elvytysrahat näyttävät johtavan epärehelliseen turvallisuudentunteeseen kurssien hieman noustessa. Oikeastaan nykyisen kaltainen elvytysraha on yhdenlaista kuplan puhaltamista. Kuplan, jonka puhjetessa julkisen talouden pelimerkit on jo käytetty, ja joka tuo loputkin edellisessä kuplassa piilotetusta mätäpaiseesta esiin. Tätä seuraava kriisi olisi niin raju, että nyt pitää tehdä kaikki sen estämiseksi ja talousjärjestelmän tervehdyttämiseksi, sen sijaan, että Wall Streetillä ja Lontoon Cityssä jo rahastetaan uudella kuplalla. Kansainvälinen Attac-liike on vuosia varoittanut talouden epäterveistä rakenteista. Meidät on kuitenkin leimattu vaatimuksiemme kanssa marginaaliin. Tällä hetkellä käydään kovaa taistoa, rakennetaanko tulevaisuuden talous ja hyvinvointi globaalin sääntelyn pohjalle, vai saavatko järjestelmän pystyttää uudelleen samat tahot, jotka ovat syyllisiä nykyiseen lamaan. Jos edellisten vuosikymmenten ryöstökapitalismi saa jatkua, voidaan työttöminä istua kotisohville odottelemaan seuraavaa, entistä pahempaa romahdusta. Jussi Saramo Kirjoittaja on Attacin puheenjohtaja, Vantaan kaupunginvaltuutettu sekä Vasemmistoliiton poliittinen sihteeri

Voiko lamaa fanittaa? 1990-luvun alun talouskriisi meni alaasteikäiseltä koululaiselta täysin ohi. Aikuiset puhuivat jostakin pankkikriisistä, työttömyydestä ja Iiro Viinasesta, mutta mitä sillä oli väliä. Eihän sitä edes välitunnilla tiedetty, mitä taantuma tarkoittaa. Reilu viisitoista vuotta myöhemmin voin todeta, että maailmantalouden suhdannevaihtelut nousukausineen ja kriiseineen ovat vihdoin alkaneet kiinnostaa. Erityisesti lamassa on jotain, mikä kiehtoo minua. Syyskuussa Suomessa vieraili yhdysvaltalainen Nobelpalkinnon saanut taloustieteilijä Paul Krugman. Istuin auditoriossa kuuntelemassa talousguruni viestiä globaalin talouskriisin syistä ja seurauksista. ”We built ourselves a world economy what we couldn’t fully understand” Vakava taantuma, ei-normaali suhdannevaihtelu, talouden syvä matalasuhdanne, great depression, kriisejä ja romahduksia. Tällaisten ilmaisujen kautta lamaa meille usein kuvataan ja käsitteellistetään. Mistä on kyse, kun tarkastelemme kansainvälisten markkinoiden viimeaikaisia kriisejä? − Emme ymmärtäneet, kuinka haavoittuvainen talousjärjestelmämme lopulta oli. Talouskupla puhkesi ja olimme tilanteessa, jossa harjoittamamme rahapolitiikka halvaantui, Krugman sanoo. Krugman puhuu myös siitä, kuinka kriisiä edeltävänä aikana globaalit markkinat olivat rakentuneet siten, että niitä ei lopulta täysin osattu ymmärtää tai niihin ei kyetty reagoimaan riittävästi ennakoiden. Mielenkiintoista sinällään, sillä talouden kuplien ja erinäisten kriisien kohdalla on jatkuvasti korostettu myös sitä, kuinka laman merkit olivat näkyvissä. “European Central Bank – a good job containing risks?” Euroalue julistettiin taantumaan marraskuussa 2008. Talouskriisin eurooppalaisessa kontekstissa minulle itselleni on jäänyt käsitys siitä, että Euroopan keskuspankki (EKP) eurojärjestelmän vakauden turvaajana toimi ennakkoluulottomasti laskemalla ohjauskorkonsa historiallisen alhaalle talouskriisin aikana. Tosin muualla maailmassa on talouskriisin aikana ohjauskorkojen suhteen taidettu olla vielä ennakkoluulottomampia.

Paul Krugman on Yhdysvaltalainen kansantaloustieteen professori Princetonin yliopistosta. Hän sai vuonna 2008 Nobelin taloustieteen palkinnon kansainvälisen kaupan ja aluetaloustieteen analyysin kehittämisestä.

− EKP on toiminut melko tavan­ omaisesti talouspolitiikan suhteen myös näin kriisiaikoina. Enemmänkin olisi voinut olla tehtävissä. Tosin EKP:n politiikassa ovat myös omat ongelmansa; haasteet tilanteessa, jossa EKP:lla ei ole omaa finanssipolitiikkaa, jonka avulla sen olisi mahdollista tulojen ja menojen säätelyllä vaikuttaa kokonaiskysyntään ja näin edelleen tuotantoon tai ulkomaankaupan tasapainoon, Krugman linjaa. Niin, tästä EKP:n kohdalla on kai keskusteltu jo ennen talouskriisejä. Krugmanin mukaan euroalue on ottanut tietoisen riskin siinä, että se on siirtynyt yhteiseen valuuttaan ilman vahvempaa poliittista unionia. Taloudellinen jättiläinen, poliittinen kääpiö -vertaus Euroopan unionista toimii kai tällöin myös talouskriisin kohdalla. “Good news: end of the world is not yet here” Niin mielenkiintoinen ilmiö kuin lama itsessään onkin, ei se ole lopullinen. Talouden elvytys tehoaa, suhdanteet muuttuvat ja talous lähtee uuteen kasvuun. Krugman toteaa taantuman päättyneet jo kesällä. Saman viestin voi kuulla myös Euroopan keskuspankin suunnalta. Olemme kuitenkin tilanteessa, jossa paljon on vielä tehtävä, jotta talouskriisin seurannaisvaikutukset kuten kasvava työttömyys ja kansalaisten sosiaaliset ongelmat tulevat kohdatuiksi politiikan eri tasoilla. Eräs laman mielenkiintoisimmista piirteistä liittyykin juuri siihen, kuinka siitä noustaan ja miten sen vaikutukset, syyt ja seuraukset otetaan jatkossa paremmin huomioon. Krugman näkee taantumassa

mahdollisuuden uusien teknologioiden vahvempaan nousuun. − Erityisesti ympäristöpolitiikan merkitystä talouskasvun suhteen tulisi korostaa. Onnistunut ilmastosopimus Kööpenhaminan ilmastokokouksessa voi olla hyväksi myös globaalille taloudelle. Maailmanlaajuinen sitoutuminen ilmastonmuutoksen torjuntaan voisi lisätä investointeja uuteen tekniikkaan ja täten vaikuttaa myös talouden elpymiseen, Krugman toteaa ja lähettää toiveikkaat terveiset joulukuun ilmastokokoukselle Kööpenhaminaan. *** Olen huomannut, että lamaa voi todellakin fanittaa. Lamassa yhdistyy mielestäni monia sellaisia piirteitä, jotka herättävät tunteita puolin ja toisin. Lama näyttäytyy pelkona, kriiseinä ja ymmärtämättömyytenä sekä samalla päättäväisyytenä, sopeutumisena ja uutena nousuna. Lamassa lopullisuuden voi nähdä motivoivana. Tällöin on pyrittävä ratkaisuihin, jotta kurssit kääntyvät nousuun. Kun talous halvaantuu, on tehtävänä politiikkaa. Lopuksi haluan selventää, että en missään nimessä toivo lamaa. On vain hyvä tietää, mitä se on ja miten siitä selvitään – seuraavaa kuplaa odotellessa. Eve Pakkanen Kirjoittaja on Eurooppanuorten aktiivi, jonka mielestä yksityinen kansalainen voi elvyttää siinä missä valtiokin – tosin hieman eri mittasuhteissa. Sitaatit ovat kirjoittajan vapaita käännöksiä.

21


Eurooppanuoret 2009 Poimintoja kuluneelta vuodelta

EU ulkopoliittisena toimijana – Linnaseminaari 2009 Perinteinen Eurooppanuorten Linnaseminaari järjestettiin tänä vuonna 29.−30. elokuuta Haikon kartanossa, Porvoossa. Asiantunteva puhujakaarti ja Haikon mahtavat puitteet houkuttelivat lähes 50 nuorta osallistujaa kuulemaan ja keskustelemaan Euroopan unionin ulkosuhteista. Seminaarilla alustivat muun muassa europarlamentaarikko Heidi Hautala ja Sirpa Pietikäinen, Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen sekä Ulkopoliittisen instituutin johtaja Hanna Ojanen. Paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja Teija Tiilikainen ja itse paneelikeskustelussa mukana oli Tampereen yliopiston professori Tuomas Forsberg, kansanedustaja Kimmo Kiljunen ja Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson.

Maailma kylässä -festivaalit 23.-24.5.2009

22

Euroopan omistaja -kampanja

EU ja Latinalainen Amerikka -seminaari

Eurooppanuoret toteutti yhdessä Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n kanssa kevään 2009 aikana nuorille suunnatun Euroopan omistaja-äänestysaktiivisuuskampanjan Euroopan komission rahoittaman Youth in Action -ohjelman tuella. Ympäri Suomen järjestettyjen seminaarien, paneelikeskustelujen, katutempausten ja muiden tapahtumien tarkoituksena oli tiedottaa lähestyvistä eurovaaleista sekä innostaa nuoria mukaan EU-keskusteluun ja vaaliuurnille. Eurooppanuoret osallistui muun muassa Next Step -messuille ja Maailma kylässä -festivaaleille, järjesti kouluvierailuja ja kilpailun, jonka voittaja pääsi Brysseliin. Kampanjaa mainostettiin voimakkaasti sekä radiossa että internetissä.

EU:n ulkosuhteiden ja globaalin roolin tarkastelu jatkui Haikon kartanon teemoissa, Ravintola Fannyssa järjestetyllä seminaarilla 7. lokakuuta. EU:n ja Latinalaisen Amerikan yhteistyöstä ja dialogin haasteista kokoontui keskustelemaan yli 30 osallistujaa. Seminaarilla alustivat Renvall-instituutin dosentti Jussi Pakkasvirta sekä Kimmo Pulkkinen ulkoasiainministeriöstä ja Eero Koskenniemi sisäasiainministeriöstä.

Tulevat tapahtumat Linnaseminaari 29.−30.8. keräsi lähes 50 nuorta osallistujaa.

Suurlähetystövierailu Kiinan lähetystöön ke 18.11.2009 klo 15.30 Suurlähetystövierailu Ruotsin lähetystöön ma 23.11.2009 klo 16 Vuosikokous pe 27.11.2009 Pikkujoulut 18.12.2009

Pauliina Tynkkynen

Nuorten ehdokkaiden EUvaalipaneeli Sanomatalolla, Helsingissä 13.5.2009.

23


Kutsu Eurooppanuoret ry:n sääntömääräinen vuosikokous järjestetään 27. marraskuuta 2009 Elinkeinoelämän keskusliiton tiloissa Helsingissä osoitteessa Eteläranta 10. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Ilmoittautumiset vuosikokoukseen ke 25. marraskuuta 2009 mennessä ja ilmoittautumiset tuleviin tapahtumiin pääsihteeri Pauliina Tynkkyselle, pauliina.tynkkynen@eurooppanuoret.fi.

Ohjelma • • • •

13:30 Vuosikokousosallistujien ­ ilmoittautuminen vuosikokoukseen ja kokousasiakirjojen jako Kahvitarjoilu 14:00 Tervetuliaissanat, Eurooppanuorten puheenjohtaja Joonas Turunen 14:10 Isännän tervehdys Filip Hamro-Drotz, EK

• • •

14:30 Paneelikeskustelu: Kohti Kööpenhaminan ilmastokokousta 15:30 Tauko 16:00 Avataan vuosikokous

Postimaksu maksettu

Liity j¨aseneksi?

EUROOPPANUORET RY TUNNUS 5001258 00003 VASTAUSLÄHETYS

Kyllä! Nimi Osoite Puhelin Email Syntymävuosi 19 __ __ Eurooppanuoret ry on vuonna 1997 perustettu puoluepoliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton nuorten kansalaisjärjestö. Jäseneksemme voivat liittyä kaikki alle 35-vuotiaat. Eurooppanuoret ry / JEF-Finland Hermannin rantatie 12 B, FI-00580 Helsinki, www.eurooppanuoret.fi

24

Tähdistö 2/2009  

Eurooppanuorten jäsen- ja tiedotuslehden numero 2/2009

Tähdistö 2/2009  

Eurooppanuorten jäsen- ja tiedotuslehden numero 2/2009

Advertisement