Page 1

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

SAM VAHERLEHDOLLE KUULUU HYVÄÄ

4

KIINASSA DEMOKRATIAA TUNNUSTELEMASSA

8

YMPÄRISTÖPOLITIIKKA JA EU:N PERVERSSIT OHJAUSKEINOT DENMARK’S FORTHCOMING EU PRESIDENCY

19

18


HELPPOJA TEITÄ EI OLE

J

otkut hetket elämässä jäävät mieleen terävinä kuin valokuvat. Sellainen hetki oli lokakuun viimeinen sunnuntai. Juuri kun viimeisetkin pahvilaatikot on saatu kannettua autoon, tulee sade. Hetkessä tihku ja pimeys kietovat Helsingin syksyiseen verhoon, joka oli väistynyt tasan viikoksi JEF Europen seminaarin ja kongressin ajaksi. Kymmenen aurinkoisen päivän putki oli tuonut Suomeen yli 130 eurooppalaista aktiivia ja oli kokemus, jota

toisaalta kehitys on kulkenut entistä kauemmas kansalaisista. Eurooppanuorten tulevien vuosien haasteena on ottaa koppi yhteiskunnan kärjistyvästä kehityksestä, jossa konservatiiviset voimat haastavat avoimen ja demokratiaa lisäävän kehityksen erityisesti kansainvälisellä tasolla. Meidän on toimittava aktiivisesti, uusia toimintamuotoja etsien ja innovoiden. Tarvitsemme myös jatkuvaa analyysia tapahtuvasta kehityksestä sekä aitoja omia vaihtoehtojamme. Federalismi - Eurooppanuorten pamfletin ”ruma sana” - on palannut politiikan kieleen. Siitä puhuvat nyt niin Barroso kuin baarikomiteat. Federalismi, jossa vapauden ja tasa-arvon arvopohjalle rakentuu avoimuutta, vastuullisuutta ja osallisuutta korostava prosessi, on minun politiikkani ja sitä aion kantaa mukanani Eurooppanuorten jälkeenkin. Ventotenen manifestia lainatakseni: La via da percorrere non è facile, né sicura. Ma deve essere percorsa, e lo sarà!

Julkaisija Eurooppanuoret ry Päätoimittaja Noora Karumaa Vastaava päätoimittaja Matti Niemi Oikoluku Noora Karumaa

Tekstit Casper W. Hald, Noora Karumaa, Nelli Liukkonen, Lasse Männistö, Matti Niemi, Jiri Nieminen, Milla Ovaska, Mikko Patokallio, Moona Pönni, Satu Tuomikorpi, Jaakko Tuominen, Venla Virkamäki

Kuvat Eurooppanuoret ry, Jyväskylän Eurooppanuoret ry, Noora Karumaa, Henri Kontio, Lapin Eurooppanuoret ry, Milla Ovaska, Sara Pietarinen, Pääkaupunkiseuden Eurooppanuoret ry, Maria Rantanen, Satu Tuomikorpi, Olli Urpela

Visuaalinen ilme Henri Kontio, Popeye Collective Osk

Paino Uniprint

Kirjoittajien mielipiteet eivät sido julkaisijaa.

OLLI URPELA

on vaikea sanoin kuvailla. Oikeastaan jokainen osallistuja tuntui ystävältä, sillä niin paljon vaivaa Eurooppanuorten vapaaehtoiset, hallitus ja ennen kaikkea toimisto pääsihteerin johdolla oli tapahtumaan pistänyt. Olen kohta toiminut kaksi vuotta järjestön puheenjohtajana, enkä enää tavoittele jatkokautta. En vaihtaisi päivääkään pois enkä varsinkaan lokakuun viimeisen viikon kymmentä päivää Helsingissä. Matkan varrelle on mahtunut sääntömuutoksia, aluejärjestöjen hienoja tapahtumia, kaksi Linnaseminaaria, puheita, kirjoituksia ja kiihkeä debattia. Mutta aina uudestaan mieleni palaa ikimuistoisiin hetkiin Firenzessä, Brysselissä, Maltalla ja muissa JEF:n tapahtumissa. Minulle eurooppalainen ulottuvuus on, ehkei kovin yllättävästi, Eurooppanuorten toiminnan suola. Poliittisesti tuntuu siltä, että matkamme on oikeastaan vasta alussa. Viimeisten vuosien aikana Eurooppa on läpikäynyt suuren murroksen, joka on yhä enemmän kesken kuin ohi. Toisaalta uudistukset ovat vetäneet eurooppalaisia tiiviimmin yhteen,

Painos 2000 kpl

Matti Niemi Puheenjohtaja


SISÄLLYS Eurooppa tienristeyksessä Sam Vaherlehto tanssii Kööpenhaminassa Tunnelmia Haikosta Aluejärjestöt koolla Helsingissä Kiillotettu Kiina Pallo hukassa: Euroopan unionin politiikka arabikevään alla Kevään eduskuntavaalit ja poliittisen kentän uusi järjestys Seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöt Euroopan unionissa Vihapuheet luovat tilaa äärioikeistolle Euroopan kielten päivän tunnelmia Turussa EU pelastaa ympäristön - vai pelastaako?  A Danish Perspective on the EU presidency Helsinki 2011: seminaari ja kongressi Aluejärjestöt esittäytyvät

4 5 6 7 8 11 12 14 16 17 18 19 20 22

FORT EUROPA

L

änsieurooppalainen ihminen voi käytännössä halutessaan matkustaa minne vain mielii. Euroopan sisällä sopimukset takaavat vapaan liikkuvuuden ja viisumit muuallekin järjestyvät käden käänteessä. Liikkumisen mahdollisuus on vapaus, jota kaikille ei suoda. Esimerkiksi afrikkalaisen on huomattavasti hankalampi päästä Euroopan rajojen sisäpuolelle kuin eurooppalaisen Afrikkaan. Ulkorajapolitiikka voidaan kuitata siirtolaisuuden hallinnalla, mutta Euroopan yhdentyessä ja rajojen auetessa kuohuttavat myös Euroopan sisäiset ihmisvirrat. Not in my backyard. Mitä etäämmältä eurooppalaista rajapolitiikkaa katselee, sitä elitistisemmältä ja suljetummalta Euroopan unioni vaikuttaa. Yksittäiselle Länsi-Euroopan kansalaiselle vain maailma on rajana, liikkumisen vapaus on itsestään-

selvyys. Samalla länsimaisessa siirtolaispolitiikassa haluttaisiin rusinat pullasta: työvoimaa ilman sosiaalista vastuuta. Kokemukset politiikan elitistisyydestä ja globalisaation epäoikeudenmukaisuudesta voivat estää rajoja ylittävää kansalaistoimintaa. Suvaitsevaisuutta voidaan pitää yllä lainsäädännöllä, mutta todellinen yhdenvertainen yhteiskunta rakentuu ihmisten arkielämässä. Sääntelyllä tavoiteltua yhteiskuntaa ylläpitää loppujenlopuksi kansalaisten arvopohja, ei institutionalisoitu lainvalvonta. Paikallinen kansalaistoiminta on globaalia poliittista toimintaa. Valtion vastuu toiminnastaan ei lopu siihen missä toinen valtio alkaa. Tämä on huomattu sekä ympäristöongelmissa että sosiaalisten kysymysten maailmanlaajuisissa ulottuvuuksissa. Tähdistö käsittelee Euroopan tämänhet-

kisiä kysymyksiä: taloustilannetta, ihmisten asenteita, Euroopan unionin asemaa poliittisena suunnannäyttäjänä ja ihmisoikeustoimijana Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. Noora Karumaa Päätoimittaja

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

3


EUROOPPA TIENRISTEYKSESSÄ

J

os joku olisi kolme vuotta sitten ehdottanut Suomen eroa euroalueesta, olisi häntä pidetty talouspolitiikan kylähulluna. Nyt euroalueen kohdattua ensimmäisen sisäpoliittisen kriisinsä poliitikkojen kommentit milloin jonkin euromaan erottamisesta, milloin taas oman valuutta-alueen perustamisesta, ovat arkipäivää. Akuutin kriisin keskellä unohtuu helposti se, mitä euro on Suomelle oikein tarkoittanut. Euro on tarkoittanut vakautta ja vientivetoinen teollisuutemme on menestynyt euron luomassa taloudellisessa toimintaympäristössä. EU-jäsenyyden aikana Suomen bruttokansantuote on 1,26-kertaistunut. Euro on ollut pienelle pohjoiselle maallemme taloudellinen menestystarina. Tiivistyneellä kansainvälistymisellä ja pääsyllä koillisreunalta Euroopan ytimeen on ollut muutoinkin laajalti positiivinen vaikutus suomalaisten elämään. Moni syyttää nyt kokemastamme velkakriisistä talous- ja valuuttaunioniamme. Todellisuudessa kriisi ei johdu yhdestäkään EU:n tai euroalueen päätöksestä. Kriisi johtuu tiettyjen euromaiden vastuuttomasta taloudenpidosta ja holtittomasta velkaantumisesta nimenomaan vastoin euroalueen yhteisiä pelisääntöjä. Kriisi ei siis syntynyt euron kriisinä, mutta siitä tuli sellainen yksittäisten jäsenmaiden talouskriisien kautta.tv Talouskriisin ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta vaikeiden taloustukipäätösten keskellä yhdestä asiasta ollaan yhtä mieltä: Euro ei tule kriisistä ulos samanlaisena kuin ennen. Vaihtoehtona on joko taloudellisen hajaannuksen tai aiempien virheiden korjaamisen ja taloudellisen yhteistyön syvenemisen tie. Tunnepohjalta euron haluaisi tuomita hajoamaan, koska se sitoo suomalaisten veronmaksajien varoja etelään. Vaihtoehtoja punnitessa kannattaa kuitenkin välttää tunnepohjaisia reaktioita ja sen sijaan pyrkiä arvioimaan, mitä kustakin tiestä todennäköisesti seuraa.

Edellinen yhden amerikkalaispankin kaatumisesta seurannut finanssikriisi aiheutti Suomen Pankin mukaan suomalaisille jopa yli 40 miljardin euron kustannukset. Tällöin Suomen BKT tippui vuodessa noin 8 %. Eräässä kansainvälisessä pankkiarviossa todettiin puolestaan muutama viikko sitten, että euroalueen hajoaminen tarkoittaisi sen arvion pohjalta noin 20–25 % hyvinvoinnin laskua sellaisissa vahvoissa euromaissa kuten Suomi. Vaikka kyseessä on vain arvio, on kuitenkin selvää, että euron hajaannusta seuraava lasku suomalaisille olisi moninkertainen muutamien miljardien takausvastuisiimme suhteutettuna. Tällainen ”antaa mennä vaan” -politiikka koettelisi maatamme todennäköisesti huomattavasti kovemmin kuin 2008 alkunsa saanut finanssikriisi. Näinä aikoina ei ole muotia olla EU:n tai euron puolustaja. Akuutti kriisi tulee vaikuttamaan pitkään ja osa laskun maksamisesta lankeaa kenties myös suomalaisille veronmaksajille. Aion silti puolustaa euroa vahvasti, sillä jokainen muu vaihtoehto on vielä huonompi. Kannattaa myös suunnata katse hetkeksi akuutin kriisin yli hieman kauemmas tulevaisuuteen. Uskon vahvasti, että kansainvälinen yhteistyö tulee myös kriisin jälkeen olemaan pienen pohjoisen vientivetoisen Suomen tie menestykseen. Tarvitsemme euron hajaannuksen sijaan sitovammat keinot valvoa ja tarvittaessa ohjata jäsenmaiden kansallisia budjetteja. Kyse ei sinänsä ole uusista pelisäännöistä euroalueella. Kyse on sellaisten keinojen käyttöön ottamisesta, jotka saavat kaikki valuuttaunionissa olevat maat noudattamaan aiemmin sovittua tärkeää pelisääntöä: yli varojen eläminen ei ole sallittua.

Tunnepohjalta euron haluaisi tuomita hajoamaan

4

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

Lasse Männistö Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja.


SAM VAHERLEHTO TANSSII KÖÖPENHAMINASSA Haastattelussa Vuoden nuori eurooppalainen

E

Noora Karumaa

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

5

KUVA SATU TUOMIKORPI

urooppa-päivänä toukokuussa Eurooppanuoret ry julkisti Vuoden nuoreksi eurooppalaiseksi Sam Vaherlehdon. Vaherlehto on nuori tanssija-koreografi, joka on työskennellyt Suomen kansallisbaletissa huippukoreografien kanssa, esiintynyt New Yorkissa ja valmistunut ammattibalettitanssijaksi. ”Työskennellessäni kaksi vuotta Suomen kansallisbaletissa löysin lopulta oman tanssisuuntani”, Vaherlehto kertoo. Suomen televisiosta Vaherlehto tuli suurelle yleisölle tunnetuksi Dance-ohjelmasta, jossa Vaherlehto hyödynsi balettitaustaansa modernissa tanssissa. Yhdistelmä toimi, sillä Vaherlehto voitti koko kilpailun. ”Oli kiva päästä haastamaan itseään oppimisessa, esiintymisessä ja tanssijana. Sain työskennellä suomalaisten koreografien kanssa eri tanssialoilta.” ”Eräs kohokohta urallani on ollut se, kun balettikoulusta valmistuttuani lähdin New Yorkiin Alvin Aileyn kesäkurssille, jonka aikana myös teimme esityksen,” Vaherlehto kertoo. Alvin Ailey tanssijoineen teki vaikutuksen. Eräiksi muiksi ihailemikseen henkilöiksi Vaherlehto mainitsee koreografi Ohad Naharinin ja Jorma Uotisen. Idoleitaan nuori tanssija on päässyt jo kohtaamaan. Vaherlehto tanssi taannoin Naharinin Minus 7 -teoksessa ja viime kesänä Sam esiintyi Uotisen isännöimällä Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla, jonka Vaherlehto mainitsee yhdeksi Euroopan kiinnostavimmista tanssifestivaaleista. Tällä hetkellä Vaherlehto työstää Tanskassa koreografi Lotte Sighin modernia Transparency-teosta. Teosta luodaan ja harjoitellaan kaksi kuukautta, minkä jälkeen kolmas kuukausi on esitysperiodi. Kööpenhaminassa parasta tanssijalle ovat Vaherlehdon mukaan Danish Dance Theatre-tanssiryhmä sekä ammattilaisten tanssisali Dansens Hus, missä Transparency-teostakin parhaillaan harjoitellaan.

Lisäksi kaupungin kevyen liikenteen järjestelyt saavat tuoreelta kööpenhaminalaiselta erityismaininnan. ”Kööpenhamina on kaunis kaupunki. Täällä on paljon puistoja ja mikä parasta, täällä voi kulkea pyörällä ihan joka paikkaan. Täällä on aivan mahtava pyörätieverkosto ja pyöräilijöitä kunnioitetaan,” Vaherlehto summaa. Taidealan työn voisi kuvitella olevan aikatauluiltaan joustavaa, mutta tanssijan arkeen vapaudet eivät tunnu ulottuvan. Tanssiammattilainen tanssii kymmenestä viiteen. ”Normaali päiväni alkaa kello kymmenen aamutunnilla, joka on baletti- tai modernintanssintunti. Se kestää puolitoista tuntia. Aamutunnit ovat normaaleja tekniikkatunteja, joilla tanssijat voivat lämmitellä tulevaan työpäivään ja näin ylläpitää myös omaa tanssitaitoaan ja tietysti aina kehittyä edelleen. Aamutunnin jälkeen alkavat varsinaiset työt, jotka yleensä kestävät viiteen”, Vaherlehto kertoo. Työtunteja kuulemma ei kuitenkaan aina tule laskettua. ”Mennään tunteiden ja fiiliksen mukaan.” Toisinaan loputon keskeneräisyys tanssijana tuntuu Vaherlehdosta ajatuksena uuvuttavalta. ”Joskus on sellainen olo, että voi puskea itseään hyvinkin pitkään ja toisinaan ei ole yhtään luovalla tuulella.” ”Tärkeimpiä asioita tanssissa on tunne, jos sitä ei ole, tanssi ei myöskään välity katsojalle. Tanssija ei ole koskaan valmis ja aina on jotain uutta opittavaa,” Vaherlehto sanoo. Ympäröivään maailmaan nuoren tanssijan evoluutiosta jää kuitenkin jatkuvasti jälkiä. Transparency sai ensi-iltansa lokakuussa ja tulevaisuudessa Vaherlehto haluaisi tanssia huippuryhmissä huippukoreografien kanssa – tai vaihtoehtoisesti riittäisi se, että saisi ihan vain tanssia. ”I’m going with the flow.”


TUNNELMIA HAIKOSTA Linnaseminaarissa keskusteltiin Suomen EU-politiikasta, EU:n talouskriisistä ja eurooppalaisesta kansalaisyhteiskunnasta

E

urooppanuorten perinteinen linnaseminaari järjestettiin jälleen elokuun viimeisenä viikonloppuna Haikon kartanossa Porvoossa. Eri puolilta Suomea paikalle saapuneet osallistujat pääsivät puimaan muun muassa Suomen uuden hallituksen EU-politiikkaa, EU:n talouskriisin syitä ja seurauksia sekä erilaisia mahdollisuuksia eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen. Seminaarin avasi SDP:n kansanedustaja Antti Lindtman, joka valotti uuden hallituksen EUpolitiikkaa ja pohti mahdollisia tulevia kehityskulkuja. Lindtmanin mukaan uusi hallitus jatkaa pääasiassa edeltävän hallituksen EU-myönteisellä linjalla, vaikka joutuukin eduskuntavaalien tuloksen johdosta ottamaan kansalaisten esittämän EU-kritiikin entistä paremmin huomioon. EU-kriittisyyden syyksi hän arveli EU:n elitististä luonnetta, jonka hän toivoi vähitellen murenevan EU-päätöksenteon demokratisoitumisen sekä avoimemman kansalaiskeskustelun myötä. Lindtmanin jälkeen ääneen pääsi Eurooppanuorten entinen puheenjohtaja, tätä nykyä pääministeri Jyrki Kataisen erityisavustajana toimiva Joonas Turunen. Tämä puheenvuoro keskittyi 6

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

ennen kaikkea EU:ssa uudestaan syventyneeseen talouskriisiin ja sen mahdollisiin ratkaisuihin. Turunen havainnollisti talouskriisin etenemistä ja nykytilaa erilaisten velkaantumista, alijäämiä ja korkoja kuvaavien käyrien avulla, minkä jälkeen hän päätti puheenvuoronsa harmitteluun Suomessa käytävän talouspoliittisen keskustelun tasosta ja rohkaisi Eurooppanuoria nostamaan keskustelun tasoa tekemällä uusia avauksia esimerkiksi eurobondien erilaisiin toteuttamismahdollisuuksiin liittyen. Kartanoravintolan maittavan lounaan jälkeen pureuduttiin seminaarin pääteemaan eli eurooppalaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Keskustelun avasi Biomedicumin tutkija Elina Salmela, jonka esityksestä opimme, että geneettiset erot Euroopan kansojen välillä ovat niin pieniä, etteivät ne mitenkään voi olla esteenä eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan syntymiselle. Salmelan tärkeimpänä viestinä oli, että ihmisten luokittelu erilaisiin kansoihin ja rotuihin ei saa juurikaan tukea nykyaikaiselta biologialta ja voi johtaa niin ikäviin vastakkainasetteluihin ja ihmisarvoa loukkaavaan kohteluun, että sitä tulisi välttää. Salmelan puheenvuoron jäl-

keen saimme eurooppalaiseen kansalaisyhteiskuntaan myös yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa ulkopoliittisen instituutin tutkijan Kaisa Korhosen puheenvuorosta. Korhonen korosti EU:n demokratiavajeen paikkaamista sekä ylikansallisen kansalaisjärjestötoiminnan ja median tukemista eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan rakennuspalikoina ja mainitsi eurooppalaisen kansalaisaloitteen sekä European Daily -lehtiprojektin esimerkkeinä tämänsuuntaisesta toiminnasta. Lauantaipäivän viimeisissä puheenvuoroissa kuultiin järjestötoimijoiden mietteitä eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan rakentamisesta. Ensin Eurooppalaisen Suomen Mona Komulainen kertoi Euroopan tasolla toimivien Eurooppa-myönteisten kansalaisjärjestöjen, kuten Kansainvälisen Eurooppaliikkeen ja federalistijärjestöjen UEF:n ja JEF:n toiminnasta ja kannusti seminaariosallistujia ideoimaan näille järjestöille uusia hankkeita. Päivän päätti Young European Socialistsin tuoreen puheenjohtajan Kaisa Pennyn puheenvuoro, jossa pohdittiin muun muassa sitä, miten EU:ta voisi demokratisoida ja tuoda lähemmäs kansalaisia europarlamenttivaalien yhteydessä. Tähän liittyen Penny esitti esimerkiksi, että puolueet julkistaisivat ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi hyvissä ajoin ennen eurovaaleja, jotta vaaleihin saataisiin toimivalle parlamentarismille tyypillistä pääministerivaalin makua.


Lauantai-iltaa vietettiin Haikossa saunomisen, yorokobi-altaissa lillumisen ja herkullisen päivällisen merkeissä. Vaikka ilta jatkuikin monien osalta pitkälle sunnuntain puolelle, seminaariväki kokoontui suhteellisen virkeänä sunnuntaiaamuna kuulemaan Eurooppanuorten kansainvälisen kattojärjestön JEF:n hallituksen jäsenen Till Burckhardtin esitystä JEF:n toiminnasta ja määritelmästä federalismille. Alustuksen jälkeen osallistujat jaettiin ryhmiin, joissa ideoitiin JEF:n uuden poliittisen ohjelman perusteita. Federalismin määritelmää pohtinut työryhmä päätyi siihen tulokseen, että EU on niin omanlaisensa poliittinen rakennelma, että sen puitteissa mahdollisesti toteutettavaa liittovaltiota ei oikein voi pohjata olemassa oleviin malleihin vaan sille on löydettävä ihan oma muotonsa vahvasti eurooppalaisiin arvoihin pohjaten. Instituutiotyöryhmä halusi romuttaa nykyisen instituutiorakenteen, erityisesti hallitustenvälisyyttä korostavan Eurooppa-neuvoston, ja päätyi esittämään hyvin klassista federalistista rakennelmaa kaksikamarisine parlamentteineen ja poliittisesti valittuine hallituksineen. Kolmannessa työryhmässä pohdittiin JEF:n roolia federalistisena järjestönä ja päädyttiin siihen, että JEF:n pitäisi pyrkiä sekä muistuttamaan Euroopan yhdentymisen tähänastisista saavutuksista että kehittämään nykyistä EU:ta eteenpäin erityisesti demokratisoimisen saralla. Lisäksi JEF:n pitäisi pyrkiä tuomaan EU:ta lähemmäs nuoria EU-kansalaisia levittämällä EU-tietoutta hauskasti ja interaktiivisesti sekä lisäämällä nuorten ja päättäjien välisiä kohtaamisia. Satu Tuomikorpi

ALUEJÄRJESTÖT KOOLLA HELSINGISSÄ Lauantaina 24.9.2011, kun ulkona pyyhälsi syksyisen kolea tuuli, vallitsi Eurooppanuorten toimistolla lämpöinen tunnelma. Toimiston pöydän ympärille oli kerääntynyt ihmisiä ympäri Suomen ensimmäiseen viralliseen alueiden komiteaan. Muutaman kerran vuodessa aikaisemminkin kokoontunut komitea ei ole muuttanut luonnettaan, mutta saa nyt vahvemman aseman Eurooppanuorten organisaatiossa. Ensi kertaa järjestäytyneelle alueiden komitealle valittiin puheenjohtajaksi Turun Eurooppanuorten Henrik Manner ja varapuheenjohtajiksi Tampereen Eurooppanuorten Nelli Liukkonen ja Lapin Eurooppanuorten Jaakko Tuominen. Paikalla oli edustajia myös Joensuun, Jyväskylän ja pääkaupunkiseudun Eurooppanuorista. Vastuuhenkilöiden valitsemisen lisäksi vaihdettiin tuttuun tapaan aluejärjestöjen kuulumiset. Monella aluejärjestöllä oli syksyn ohjelma jo alkanut ja suunnitelmia riitti talven varalle. Joensuussa oltiin purjehdittu, pääkaupunkiseudulla sitsattu ja Jyväskylässä odotettiin paljon uusia kasvoja tulevaan uusien iltaan. Alueiden komitea antaa hyvän mahdollisuuden vaihtaa niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia ja parhaita käytäntöjä. Tapaamisilla voidaan myös vahvistaa Eurooppanuorten yhtenäisyyttä, kun aluejärjestöjen toimijat pääsevät tutustumaan toisiinsa kasvotusten. Lisäksi keskusjärjestö pystyy tapaamisissa tehokkaasti tiedottamaan menneistä ja tulevista tapahtumistaan ja välittämään viestejä aluejärjestöille. Niin tehtiin myös viime lauantaina: kokouksessa annettiin vinkkejä ja ohjeita tulevaisuuden varalle ja pohdittiin, miten käsitellä yhteisiä haasteita aluejärjestöjen toiminnassa. Alueiden komitean toiminta aloitettiin siis hyvässä, mutta myös tehokkaassa hengessä. Alueiden komitea päätti lopuksi myös aloitteen tekemisestä Eurooppanuorten hallitukselle. Toiveena olisi, että vuosikokous pidettäisiin joka vuosi eri alueella. Yksimielinen alueiden komitea totesi, että täten turvattaisiin alueellinen tasa-arvo yksinkertaisesti. Nelli Liukkonen Kirjoittaja on Tampereen Eurooppanuoret ry:n varapuheenjohtaja.

Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n pääsihteeri. Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

7


KIILLOTETTU KIINA

V

uonna 2011 vietetään EU:n ja Kiinan nuorisoyhteistyön vuotta. Vuoden tavoitteena on lisätä kulttuurienvälistä dialogia ja ymmärrystä sekä rohkaista nuoria valamaan pohjaa kestäville EU– Kiina-suhteille. Komission ja All China Youth Federationin (ACYF) rahoittaman vuoden tilaisuuksissa Suomea on edustanut Allianssi ry, jonka kansainvälisen jaoston jäsenenä pääsin näkemään miten EU:n ja Kiinan yhteistyö toimii nuorisosektorilla. Osallistuin elokuussa 2011 yhteen nuorisoyhteistyön vuoden päätapahtumista Etelä-Kiinassa Shenzhenissä ja Guangzhoussa. Tapahtuma keräsi yhteen noin sata eurooppalaista delegaattia tutustumaan kasvavaan ja kiillotettuun Kiinaan. Eurooppalaiset osallistujat olivat osaksi kansallisten nuorisoneuvostojen ja eurooppalaisten järjestöjen edustajia, osaksi Kiinassa opiskelevia tai työskenteleviä eurooppalaisia. Viikon aikana joihinkin ohjelmaosioihin osallistui n. 400 vapaaehtoista kiinalaista yliopisto-opiskelijaa. Vapaaehtoistoiminta on Kiinas8

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

sa yleistä, mutta vapaaehtoisuuden käsite on hyvin erilainen kuin Euroopassa. Kiinalaiseksi vapaaehtoiseksi ei pääse kuka tahansa, vaan vain tiukan valintaprosessin läpäissyt kerma pääsee mukaan esim. suurten kansainvälisten tapahtumien järjestämisorganisaatioihin. Kiinalaisia vapaaehtoisia yhdisti suuri usko Kiinan positiiviseen kehitykseen, vahva yhdessä tekemisen riemu ja oman valtion auttamisen halu. Samanlaisesta itsenäisestä kansalaisjärjestötoiminnasta kuin Euroopassa on turha haaveilla Kiinassa vielä muutamaan vuosikymmeneen. SEMINAARISSA KOHTASIVAT ERILAISET AJATTELUTAVAT Viikon kestäneen seminaarin aiheena oli osallistuminen. Miten nuorten oikeuksista pidetään huolta? Miten nuoret pääsevät osallistumaan yhteiskunnalliseen elämään? Miten voimaannuttaa nuoria ottamaan kantaa? Nuorten osallistumiseen keskittyvä foorumi kiinalaisten yliopistoopiskelijoiden kanssa koostui a siantuntijapuheenvuoroista

KUVAT MILLA OVASKA

EU:n ja Kiinan nuorisoyhteistyön vuoden tapahtumassa oppimassa kulttuurienvälistä kommunikaatiota

sekä workshopeista. Erityisen mielenkiintoisia puheenvuoroja pitivät ruotsalainen Erik Amnå (VTT, Uppsala University) ja sveitsiläisen Robert Thomsonin (Youth Policy Monitoring, Evaluation, Training and Advocacy, Office of Public Health, Bern). Amnå käsitteli esityksessään erilaisia lähestymistapoja tasaarvoisen nuorten osallistumisen kehittämiseksi ja pyrki motivoimaan nuorta yleisöä tekemään poliittisia aloitteita korruptiota vastaan, vaatimaan lisää investointeja hyvinvointipalveluihin ja koulutukseen. Thomsonin puheenvuorossa verrattiin Euroopan romaniväestöä ja Kiinan siirtolaisongelmaa ja pohdittiin vähempiosaisten nuorten vaikutusmahdollisuuksia ja integrointia. Thomsonin puheenvuoroon liittyneessä yleisökysymyksessä tuli hyvin esiin eräs kiinalaisen ja eurooppalaisen ajattelumallin ero. Yleisökysymyksessä tiedusteltiin Thomsonilta kommenttia seksuaaliterveyteen liittyvästä valistustyöstä, jota Kiinassa kysyjän mukaan tehdään kunniakkaasti, tosin vain aviopareille. Kysyjän mukaan nettisen-


suuri on myös aiheellista, sillä Kiinan valtava populaatio saisi huonoja vaikutteita, jos esim. pornograafinen materiaali leviäisi Internetissä kaikkien nähtäville. Thomson vastasi kysymällä, että kieltäytyisikö kysyjä opettamasta lapsia lukemaan, jos nämä taidon opittuaan valitsisivatkin jonkin huonon kirjan luettavakseen. Länsimainen medialukutaidon ja omaan arvostelu- ja päättelykykyyn luottamisen käsite ei saa Kiinassa vastakaikua: kollektiiviseen kulttuuriin ei yhtä vahvasti kuulu kyseenalaistaminen tai omien näkökantojen etsiminen. Kiinalaisten tutkijoiden puheenvuoroissa korostui kiinalaisen nuorisopolitiikan keskusjohtoisuus. Nuorten hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita ja nuoren polven integrointi yhteiskuntaan ja kouluttaminen ovat korkealla Kiinan agendalla. Nuorten osuus päätöksenteossa on kuitenkin vähäinen. Päätöksentekijät järjestävät seminaareja, kyselyjä ja haastatteluja päästäkseen perille siitä, mitä nuoret haluavat ja tarvitsevat. Suomalaistyylinen järjestäytymisen kautta nuorista itsestään lähtevä vaikuttamistyö on

vähäistä, nuorisopolitiikan lähestymistapa on ylhäältä alas. EUROOPPALAINEN YLEMMYYDENTUNTO DIALOGIN ESTEENÄ Foorumin työryhmäosiossa osallistujajoukko jaettiin ryhmiin. Itse osallistuin Youth rights and interests protection -ryhmään. Kiinalaisista vapaaehtoisista ja eurooppalaisista delegaateista koostunutta noin 25 hengen keskusteluryhmää ohjasi ACYF:n työntekijä. Hän esitteli ACYF:n vaikuttamiskanavia lainsäädännön ja poliittisiin elimiin vaikuttamisen kautta. Ryhmän keskustelussa ei päästy alkua pidemmälle, sillä ryhmän koko oli suuri eivätkä varsinkaan eurooppalaiset delegaatit pitäytyneet moderaattorin keskustelunohjauksessa. Eräs eurooppalainen delegaatti pyysi puheenvuoroa moderaattorin pyydettyä kommentteja nuorisooikeuksien tilanteeseen Euroopassa ja pamautti kiinalaisille: ”So here in China, you are not allowed to vote for your leaders, are you happy about it?” Seuraava puoli tuntia kului

kiinalaisten osallistujien puolustaessa omaa näkemystään demokratiasta, jota kyllä ruohonjuuritasolla on Kiinassakin. Keskustelu päätyi vertailemaan eri maiden koulutusjärjestelmiä yleisellä tasolla, jokaisen delegaatin vakuuttaessa muita oman järjestelmänsä parhaudesta. Ylpeys omasta maasta ja kulttuurista on luonnollista, mutta tässä keskustelunavauksessa se vei pohjan todelliselta dialogilta ja syvempien ajatusten vaihdolta. Ajatustenvaihto jatkui kiinalaisten osallistujien kanssa virallisten keskustelujen välillä, ja jotkut heistä halusivat päästä jatkamaan keskustelua erilaisista arvoista ja nuorten päämääristä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, keskustelu olisi varmasti edennyt mielenkiintoisiin sfääreihin, sillä kun kiinalaisten kanssa löytää oikean, aseistariisuvan lähestymistavan, he alkavat avata omia mielipiteitään ja ajatuksiaan. Korkean tason EU–Kiina-suhteita vaivaava kulttuurienvälisen ymmärryksen puute näyttäytyi myös nuorisosektorin yhteistyössä: eurooppalainen lähestymistapa on usein liian kaikkitietävä ja

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

9


saarnaava dialogin syntymiseksi. KIERTUEELLA KIILLOTETUSSA KIINASSA Nuorisofoorumin lisäksi saimme viikon aikana nauttia nähtävyyksistä ja vapaa-ajasta. Kiinalaiset isäntämme veivät meidät viikon aikana ihmettelemään mm. elektroniikkajätti Huawein päämajaa, vanhaa linnoitusta, luonnonpuistoa, museoita ja kaupunkiyhteisöä. Samaan tapaan kuin muissakin nuorisoyhteistyövuoteen liittyvissä tapahtumissa, joukkoamme seurasi suuri määrä kuvaajia ja median edustajia. Olimme arvovieraita, joita haluttiin kierrättää ja näyttää tarkkaan hiottua Kiina-kuvaa.

10

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

Yksi ohjelmaan liittyvistä päätapahtumista oli joka toinen vuosi järjestettävä yliopisto-opiskelijoiden yleisurheilutapahtuma universiade. Shenzhenissä järjestetty tapahtuma oli mittakaavaltaan suurin universiade ja sen järjestelyihin liittyi melkoisia ristiriitoja (muun muassa korruptiosyytteiden takia kuolemanrangaistuksen saanut Shenzhenin pormestari, 80 000 tapahtuman takia karkotettua ei-toivottua kaupunkilaista sekä 20 000 hengen puolisotilaallinen turvajoukko). Shenzhen oli kuin aavekaupunki, jonka asukkaiden – ja turistien – elämää rajoitettiin kisojen aikana huomattavasti. Osallistuimme avajaiskonserttiin sekä avajaisseremoniaan, kunniapaikoilla lippu-

ja heiluttaen. Kiinalaiset järjestäjät halusivat kovasti näyttää länsimaisille vierailleen Kiinan kasvun hedelmiä ja suuruutta, mutta tapahtumasta jäänyt vaikutelma oli omiaan vahvistamaan stereotypioita autoritäärisen valtion kaikkialle ulottuvasta kontrollointihalusta. Seminaarin parasta antia olivatkin keskustelut Kiinassa pitkään asuneiden eurooppalaisten ja heidän kiinalaisten ystäviensä kanssa, jotka näyttivät meille palan oikeaa Kiinaa, virallisten kulissien takaa. Milla Ovaska Kirjoittaja on Eurooppanuorten aktiivi ja Eurooppanuorten nimeämä Allianssin kansainvälisen jaoston jäsen.


PALLO HUKASSA: EUROOPAN UNIONIN POLITIIKKA ARABIKEVÄÄN ALLA

A

rabikeväänä tunnettujen kansannousujen ja vallankumouksellisen mielialan leviäminen on radikaalisti mullistanut Lähi-idän maita. Muutosten nopea tahti on synnyttänyt haasteita sekä paikallisille että alueellisille toimijoille. Tilanne on hankala etenkin Euroopan unionille, jonka aiemmasta aluepolitiikasta on arabikevään myötä paljastunut vakavia puutteita. Nämä puutteet ovat merkittäviä, mutta tulevaisuuden kannalta huolestuttavinta on EU:n kyvyttömyys reagoida muutoksiin. Yleisesti ottaen EU:n Lähi-itä-politiikka on pyrkinyt alueen vakauttamiseen kahden erillisen tavoitteen kautta. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on ollut luoda vapaa ja demokraattinen Lähi-itä, joka saavutetaan EU:n edistämän taloudellisen ja yhteiskunnallisen avautumisen kautta. Toisaalta lyhyellä tähtäimellä tavoitteena on ollut epävakauden ehkäiseminen Lähi-idässä. Koska nopeat muutokset voivat johtaa epävakauteen ja turvallisuusriskeihin, EU on pyrkinyt edistämään hallittua demokratisointiprosessia alueella. Tämän politiikan puutteista on kirjoitettu paljon jo ennen arabikevättä. Toisaalta demokratia esitetään ihmerohtona yhteiskunnan syviin rakenteellisiin ongelmiin, mutta samanaikaisesti pelätään demokratian johtavan islamististen puolueiden voittoon. Toinen merkittävä kritiikin kohde on, että politiikkansa toteuttamisessa EU on nojannut yhteistyöhön epädemokraattisten hallintojen kanssa etenkin islamistisen terrorin ehkäisyssä. Koska vakaus on asetettu tärkeimmäksi tavoitteeksi, EU:n pyrkimys hallittuun demokratisoitumiseen on tuottanut vain vaatimattomia tuloksia. Arabikevät on pyyhkäissyt pohjan tältä toimintamallilta ja on aiheuttanut EU:n kammoamia nopeita muutoksia lyhyellä aikavälillä. EU:n politiikka ei ole osoittautunut riittävän joustavaksi kyetäkseen hahmottamaan näin nopeita tapahtumia, saati muuttamaan niitä. EU:n reaktiot itse protesteihin ja niiden vaimentamisyrityksiin ovat olleet sekavia ja yltiövarovaisia: jokaisen maan kohdalla reaktio on ollut erilainen, ja yleisestikin protesteihin suhtaudutaan varautuneesti. Reaktion sekavuuden taus-

EU:n politiikka ei ole osoittautunut riittävän joustavaksi kyetäkseen hahmottamaan näin nopeita tapahtumia

talla ovat jäsenmaiden väliset erimielisyydet ja EU:n ulkosuhdehallinnon pirstaloituminen. Lisäksi halua toimia on jatkuvasti lamauttanut kyvyttömyys hylätä aikaisempi yhteistyömalli. Syyrian repressiota on ollut suhteellisen helppo vastustaa, mutta tilanne on paljon hankalampi Tunisian kaltaisissa maissa, joiden kanssa yhteistyö on ollut paljon tiiviimpää. EU:n politiikan hajanaisuus näkyy hyvin Libyan sisällissodan käsittelyssä. Huomioitavaa on, että YK ja Nato olivat pääkeskustelufoorumit Libyan

EU:lla olisi oiva mahdollisuus luoda arabikevään vanavedessä uusi aluepolitiikka kriisin aikana – EU taas jäi täysin sivuun. Etenkin Naton aktiivinen rooli on yllättävä, sillä vaikka samat jäsenmaiden väliset ristiriidat ovat läsnä Natossakin, se kykeni ohittamaan nämä esteet. EU vältti poliittiset riskit ja omaksui neutraalimman roolin, enimmäkseen välittämällä humanitaarista apua. Jopa suhteellisen yksinkertaisessa asiassa, kuten Libyan kapinallishallinnon tunnustamisessa, EU ei löytänyt yhtenäistä linjaa. Tämä onnistui vasta Tripolin valloituksen jälkeen, sodan jo lähes päätyttyä. Uusien visioiden puuttuessa käytännön tulos on ollut, että EU on vetäytynyt Lähi-idän politiikasta. Tämä on lyhytnäköistä, sillä uudet alueelliset dynamiikat määrittelevät seuraavan vuoden aikana sen, mitä arabikeväästä seuraa. Juuri nyt EU:lla olisi oiva mahdollisuus luoda arabikevään vanavedessä uusi aluepolitiikka, joka korjaisi aikaisemman virheet. Tähänastiset ehdotukset ovat olleet puhtaasti kosmeettisia. EU:n keväällä ehdottama elävöitetty yhteistyö vain paketoi tutun demokratisointiretoriikan ja taloudellis-yhteiskunnalliset keinot uuteen asuun – toimivat implementaatiokeinot ja EU:n politiikan yhdenmukaisuus edelleen uupuvat. EU:lla ja jokaisella sen jäsenmaalla on tarvetta peiliin katsomiseen. Ripeää toimintaa tarvitaan, sillä arabikeväästä kumpuavien turvallisuusuhkien kasvaessa Syyriassa ja muualla on tärkeää, että EU:lla on järkevä kanta niihin. Mikko Patokallio Kirjoittaja on vapaa kansainvälisen politiikan tutkija, joka on erikoistunut Lähi-idän kysymyksiin. Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

11


KEVÄÄN EDUSKUNTAVAALIT

JA POLIITTISEN KENTÄN

UUSI JÄRJESTYS

S

uomessa käytiin eduskuntavaalit huhtikuussa. Vaalit laittoivat Suomen poliittisen kentän uusiksi. Eniten on saanut huomiota perussuomalaisten vaalivoitto, joka oli historiallinen. Puolue kiilasi kolmanneksi suurimmaksi heti sosiaalidemokraattien jälkeen ja pudotti keskustan keskisuureksi puolueeksi oppositioon. Myös vihreiden pitkään jatkunut kannatuksen kasvu pysähtyi. Kokoomuksesta tuli eduskunnan suurin puolue, vaikka sekin menetti kannatustaan. 12

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

On esitetty, että siinä missä teolliseen massatuotantoon perustuneessa yhteiskunnassa poliittiset puolueet sijoittuivat vasemmisto–oikeisto-akselille, jälkiteollisessa informaatioteknologiaan ja palveluihin perustuvassa kulutusyhteiskunnassa liberalismi–konservatismi-akseli olisi tullut politiikassa merkityk-

sellisemmäksi. Viimeksi mainittu jaottelu ei välttämättä noudattele poliittisen puolueiden rajoja, vaan kulkee monesti niiden sisällä. Väitän kuitenkin, että näitä kahta akselia ei voi erottaa toisistaan mitenkään yksinkertaisesti. Siinä missä teollisen yhteiskunnan logiikkaa noudattanut hyvinvointivaltio tasa-arvoisti ihmisiä

Niin sanotussa luovassa taloudessa sukupuolisesta, seksuaalisesta ja etnisestä moneudesta on tullut yksi tuotannontekijöistä pääoman ja työvoiman rinnalle.


normalisoimalla heidät väkisin yhteen ainoaan oikeaan mies- ja naiskansalaisen muottiin, jälkiteolliselle informaatioteknologiaan ja palveluihin perustuvalle kulutusyhteiskunnalle on ominaista moninaisuus. Niin sanotussa luovassa taloudessa sukupuolisesta, seksuaalisesta ja etnisestä moneudesta on tullut yksi tuotannontekijöistä pääoman ja työvoiman rinnalle. Euroopan unionin neljä vapautta eli ihmisten, tavaroiden, pääoman ja palveluiden vapaa liikkuvuus ovat olleet luomassa eurooppalaista luovaa taloutta. Niin ikään Suomen edellisen kokoomuksen, keskustan, vihreiden ja RKP:n muodostaman porvarihallituksen ohjelmaa voi lukea pyrkimyksenä tehdä Suomesta luovan talouden maa. Tämän politiikan välineinä olivat muun muassa Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n raporteissaan aikaisemmin ideoimat yliopistolakiuudistus ja säätiöpohjaisen ”huippuyliopiston” perustaminen Suomeen, verotuksen keventäminen, hyvinvointipalveluiden ulkoistaminen ja kilpailuttaminen sekä ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvallan heikentäminen muun muassa kyseenalaistamalla tulopoliittisen kokonaisratkaisuun pyrkimyksen mielekkyys. Eduskuntavaalien tulos oli vastalause tälle kehitykselle. Vastalause ei kuitenkaan tullut perinteisestä poliittisesta vasemmistosta – vasemmisto on jo luopunut EU-vastaisuudesta – vaan perussuomalaisista ja osittain myös oikeistosta. Elinkeinoelämän keskusliitolle EK:lle sosiaalidemokraattinen ammattiyhdistysliike on alkanut näyttäytyä jälleen mielekkäänä yhteistyötahona verrattuna perussuomalaisiin. Perussuomalaisten kannattajissa erottautuu kaksi ryhmää: pienyrittäjät ja työväenluokkaan kuuluvat miehet. Nämä väestönosat

eivät ole hyötyneet siirtymisestä teollisesta massatuotantoon perustuneesta yhteiskunnasta jälkiteolliseen informaatioteknologiaan ja palveluihin perustuvaan kulutusyhteiskuntaan ja luovaan talouteen. On ymmärrettävää, että moninaistuvalla yhteiskunnalla ei ole paljon annettavaa työttömäksi jääneelle teollisuustyöläiselle tai nuorelle miehelle, joka on pettynyt siihen, että on kannattamatonta jatkaa isänsä maatilan hoitamista.

Politiikan tutkijan näkökulmasta äänestäjät ymmärtävätkin hämmästyttävän selkeästi ja kirkkaasti poliittisen kentän uutta järjestystä. Sen sijaan vaikeampi keksiä muita kuin opportunistisia syitä, miksi poliittisessa oikeistossa oli vaaleissa ehdokkaita, jotka rakensivat vaalikampanjansa yhteiskunnan moninaisuuden vastustamiselle, mutta samanaikaisesti antoivat ymmärtää tukevansa luovaa taloutta sekä vastustavansa yhtenäiskulttuuria tuottavaa hyvinvointivaltiota, aivan kuin nämä asiat olisivat erotettavissa toisistaan. Tällaisista ehdokkaista mainittakoon kokoomusnuorten rannalle jäänyt puheenjohtaja Wille Rydman tai kristillisdemokraatit, jotka viimeiseen asti yrittivät saada osansa perussuomalaisten nosteesta. Kristillisdemokraattien paikanmenetystä tosin selittää myös se, etteivät he tällä kertaa onnistuneet solmimaan vaaliliittoa kenenkään kanssa. Niin ikään vasemmiston uskottavuuden ongelmana on se, että he juhlistavat kyllä yhteiskunnan moninaisuutta, mutta samaan aikaan haikailevat hyvinvointival-

tion perään. He unohtavat hyvinvointivaltion olleen äärimmäisen normittava. Ei ole vahinko, että samaan aikaan kun ihmisiä kohdusta hautaan kantanutta hyvinvointivaltiota alettiin purkaa tai ulkoistaa hyvinvointiyhteiskunnaksi, suomalainen yhteiskunta avautui ja moninaistui niin sukupuolisesti, seksuaalisesti kuin etnisestikin. Politiikan tutkijan näkökulmasta äänestäjät ymmärtävätkin hämmästyttävän selkeästi ja kirkkaasti poliittisen kentän uutta järjestystä. Sekä perussuomalaisten Timo Soini että kokoomuksen Alexander Stubb saivat kumpikin ennätykselliset yli 40 000 henkilökohtaista ääntä vaaleissa. He edustavat toisilleen vastakkaista asemia muiden poliitikkojen sijoittuessa jatkumolle heidän väliinsä. Tästä syystä mediassa keskustan tai demarien kalapuikkoviiksimiehet ja maakuntien naiset näyttäytyvät kuin epäonnistuneilta versioilta Soinista hänen puolustaessaan teolliseen massatuotantoon perustunutta yhteiskuntaa. Niin ikään Stubb paistatellessaan iltapäivälehdissä pyöräilytrikoissa on metroseksuaalisempi kuin vihreiden moninainen eduskuntaryhmä, tunnejohtavampi kuin Mikael Jungner tai kosmopoliitimpi kuin sujuvasti saksaa puhuva keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi. Ainoastaan intensiivisestä politiikan tyylistä tunnettu ”rotutohtori” Jussi Halla-aho tai ”vegetaristinen jalkapallohuligaani” Paavo Arhinmäki ovat onnistuneet erottautumaan mediassa Stubbin ja Soinin muodostamalta jatkumolta sijoittuen sen ulkopuolelle. Jiri Nieminen Kirjoittaja on toiminut valtio-opin tutkijana ja tuntiopettaja sekä viimeistelee väitöskirjaa Tampereen yliopiston johtamiskorkeakouluun. Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

13


SEKSUAALI- JA SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖT EUROOPAN UNIONISSA

S

eksuaalivähemmistöjen oikeuksien tukemisesta on tullut salonkikelpoista politiikan piirissä. Pormestarit, kansanedustajat ja ministerit tukevat mielellään Pride-tapahtumia ja Ruotsissa Prideille on osallistunut luterilainen kirkko. Joskin hlbti (eli homo, lesbo, bi, trans ja inter) -ihmisoikeustyö on saanut näyttäviä tukijoita, ja homoseksuaalisuutta käsitellään politiikassa paikoin asiallisesti, ovat olosuhteet Euroopan unionin jäsenvaltioissa kuitenkin epäyhtenäiset seksuaalisen ja sukupuolisen tasa-arvon suhteen. EU:n perusoikeusviraston raportti osoittaa, että ympäri Euroopan unionia homo- ja biseksuaalit sekä trans- ja intersukupuoliset kohtaavat häirintää, kiusaamista ja syrjintää. Merkittäviä ongelmia on ilmennyt etenkin useissa uusissa, vuoden 2004 jälkeen jäsenyyden saaneissa, EU-maissa. Esimerkiksi kokoontumisenvapautta on rajoitettu Bulgariassa, Virossa, Latviassa, Puolassa ja Romaniassa. 14

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

”Euroopan parlamentti on puolustanut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokoontumisvapautta myös EU:n ulkopuolisten maiden Pride-väkivaltaisuuksien yhteydessä, vaatinut WHO:lta transdiagnoosien poistamista psykiatristen sairauksien luokittelusta ja puolustanut kaikkien oikeutta seksuaaliterveyteen”, sanoo Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry:n pääsihteeri Aija Salo. Yleisen suhtautumisen saralla tiukimmassa tilanteessa ovat transihmiset. Asenteet transsukupuolisia henkilöitä kohtaan ovat selkeästi kielteisempiä verrattuna asenteisiin lesboja, homoja ja biseksuaaleja kohtaan. Myöskään lain turva ei ole transsukupuolisille yksiselitteinen. Sosiaalisessa elämässä halventava puhe aiheuttaa vähemmistöille painetta pysyä näkymättöminä. Homofobia ja transfobia ovat hlbti-ihmisille arkipäivää. Vapaa liikkuvuus avasi rajat, mutta ei taannut turvallista liikkumista kaikkialla Euroopassa kaikille ihmisille. Lisäksi samaa sukupuol-

ta olevien parien avioliitot eivät välttämättä päde solmimismaan ulkopuolella. Myös samansukupuolisen puolison yleistä määrittelemistä perheenjäseneksi tarvittaisiin tasa-arvoisen vapaan liikkuvuuden ja perheidenyhdistämisten sujuvuuden edistämiseksi. Muillakaan elämänalueilla Euroopassa ei vallitse Euroviisulavojen vapautuneisuus. Hlbti-ihmiset joutuvat piilottelemaan suuntautumistaan ja identiteettiään jokapäiväisessä elämässään. Syrjintää ja ahdistelua esiintyy kouluissa, työelämässä ja urheilussa. Onnettomuuden sattuessa loukkaantuneen samansukupuolista puolisoa ei tunnusteta sairaalassa viralliseksi lähiomaiseksi. Samaa sukupuolta olevat parit saavat mennä naimisiin, siinä missä erisukupuolisetkin, Belgiassa, Alankomaissa, Espanjassa, Ruotsissa ja Norjassa, mutta useassa EU:n jäsenvaltiossa ei ole minkäänlaista homoparisuhteen virallistamismahdollisuutta. ”EU ja muut eurooppalaiset instituutiot – Euroopan neuvosto ja Euroopan turvallisuus- ja yhteis-


työjärjestö ETYJ – ovat edistäneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien toteutumista. EU:n syrjinnän vastainen lainsäädäntö ja perusoikeuskirja, Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan neuvoston viimeaikaiset suositukset hlbti-ihmisoikeuksien edistämisestä ja ETYJin viharikosraportointi sekä monet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EY-tuomioistuimen ratkaisut ovat kaikki parhaimmillaan tehokkaita välineitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Lisäksi EU on laajentumisprosessissa asettanut hakijamaille ehtoja muun muassa syrjintälainsäädännöstä ja hlbti-järjestöjen kohtelusta”, Salo kertoo. Järjestöt ovat kohdanneet vaikeuksia muun muassa toimi- ja tapahtumatilojen vuokraamisessa eräissä unionin jäsenmaissa. Liettuassa ”homoseksuaalisuutta edistävän” materiaalin levittäminen on kielletty. Salon mukaan ihmisoikeuksien

etenemistä Euroopassa vaikeuttavat homo- ja transfobia, väärät käsitykset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ja pelko siitä, että yhdenvertaisuus aiheuttaa kustannuksia. EU:n perusoikeuskirjan tasaarvoa käsittelevän luvun 21 artiklassa kielletään sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä. Perusoikeuskirja on laillisesti sitova. Laki tässä tapauksessa edeltää asennemuutosta, sillä Eurobarometri-tutkimuksessa ilmenee, että homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan vaihtelevasti asiayhteydestä riippuen. Asennetutkimuksen mukaan suopeimmin suhtaudutaan homoseksuaaliin naapurina, mutta eniten ennakkoluuloja herättää ajatus samansukupuolisten parien oikeudesta adoptoida lapsia. Rakenteiden kautta vaikuttaminen on tärkeää, mutta käytännössä syrjinnän vastainen lainsäädäntö ei riitä estämään

eriarvoisuutta sellaisenaan. Asenneympäristön muuttaminen vaatii aktiivista tiedon lisäämistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista. ”Eurooppalaisiin instituutioihin vaikuttamisessa on tärkeää yhdistää asiantunteva Euroopan tason lobbaus aktiiviseen kansallisen tason vaikuttamiseen. Tässä tarvitaan yhteistyötä kansalaisyhteiskunnassa”, Salo kommentoi. Perusoikeusviraston uusimman täydentävän selvityksen mukaan edistystä esimerkiksi kokoontumisvapauden suhteen on jo tapahtunut Bulgariassa, Puolassa ja Romaniassa. Hiljattain saavutettiin myös läpimurto: turvapaikkadirektiiviä uudistettaessa EU:n lainsäädäntöön saatiin ensimmäistä kertaa maininta sukupuoli-identiteetistä. ”Ihmisoikeuksissa on katsottava valtion rajoja pidemmälle ja oltava solidaarinen”, Salo sanoo. Noora Karumaa

Asenneympäristön muuttaminen vaatii aktiivista tiedon lisäämistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista.

KUVA HENRI KONTIO


VIHAPUHEET LUOVAT TILAA ÄÄRIOIKEISTOLLE

Y

len A2:n Vihailta-ohjelmas- erottuvat yhteiskunnan valtavirsa (20.9.2011) nuoret vai- rasta. Vihapuheella luodaan eroa kuttajat keskustelivat ääri- ”meidän” ja ”toisten” välille. liikkeiden uhasta, Norjan Viime ajoilta on valtava määrä tragediasta ja Lontoon mellakois- esimerkkejä siitä, miten jopa parta. Keskusteluohjelmassa pyrittiin lamentaarisella tasolla edustajat määrittelemään myös mitä viha- ovat ilmaisseet hyvin halventavia puhe oikein on. Keskustelussa ja välinpitämättömiä kommenttuli esille paljon mielenkiintoi- teja. Edustajat ovat puhuneet sia ja vahvoja mielipiteitä, mutta halventavasti muslimeista, ”neeohjelman kysymyksenasettelu keri-ukoista” ja ”jutkuista”. Nämä kommentit kertovat esittäjistään, vihapuheesta jäi epäselväksi. Oxford English Dictionary mää- mutta niillä on myös vakavammat rittelee ”hate speech” -käsitteen seuraukset. Kommenteilla rajataan halvennettu väestönryhmä ääripuheeksi, jossa on vahva yhteisen tilan ulkopuovihan ja suvaitsematlelle. tomuuden leima Euroopassa muita sosiaalisia Etenkin erilaiset laitaryhmiä — etenn se li el d u lo oikeistolaiset kin seksuaata ryhmittymät li- ja etnisiä ingon ja taantuman d ah ovat pyrkineet vähemmisasta ja ra ie v a n ka ai profiloitutöjä —­­ kohetsiä maan etenkin o p p el h n o taan. OED:n ta es is to islamisaation määritelmän itä oman tilanteen sy vastustamisella. avulla voimme kurjistumiseen Islamisaatio merymmärtää jo pitkitsee islamin uskon kälti vihapuheen merkityksen korostuluonnetta. Se tarjoaa mista yhteiskunnassa. Käsite hyvän lähtökohdan ääri-ilmiöiyhdistettynä laitaoikeistolaiseen den ymmärtämiseen. Vihapuheen vaikutus yhteis- retoriikkaan on vakava esimerkki, kunnalle on erittäin suuri. Vihapu- jolla kokonaisen uskontokunnan heessa esiintyy jo itsessään vah- edustajat rakennetaan uhaksi va poissulkemisen luonne, jolla ”sivistynyttä ja demokraattista pyritään sulkemaan jokin väes- Eurooppaa” vastaan. Länsi-Eurootönosa tai ryhmä yhteiskunnan passa puolueet, kuten saksalaiset ulkopuolelle. Tämä poissulkemi- pro NRW ja NPD, Itävallan vapausnen tapahtuu helpoimmin eten- puolue FPÖ, belgialainen Vlaams kin niitä kohtaan, jotka selvimmin Belang ja Ruotsin Sverigedemo16

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

kraterna rakentavat uhkakuvia vierasta ja ”toisia” vastaan. Ääri- ja laitaoikeiston nousuun on monia erilaisia syitä. Etenkin taloudellisen ahdingon ja taantuman aikana vieraasta ja toisesta on helppo etsiä syitä oman tilanteen kurjistumiseen. Euroopan historia on täynnä esimerkkejä siitä, miten eri aikoina vieraasta, kantakulttuurista poikkeavasta, ryhmästä on pyritty rakentamaan uhka tai vihollinen. Milloin uhaksi on koettu juutalaiset, milloin seksuaalivähemmistöt tai romanit. Johan Kersten kokoaa Saksan äärioikeistoa käsittelevässä artikkelissaan kaksi erilaista selittämismallia, joilla voidaan selittää äärioikeiston kasvua. Ensinnä Kersten mainitsee ns. disintegraatio-teorian, jonka perustana on, että yhteiskunnasta syrjäytyminen ja esimerkiksi työttömyys altistaa ääriliikkeisiin ajautumiselle. Toisena esimerkkinä Kersten mainitsee Theodor Adornon (1950) tutkimuksen ”Authoritarian personality”. Adorno esittää, että eräät yksilöt suhtautuvat herkemmin myönteisesti autoritäärisiin ja antidemokraattisiin toimintamalleihin. Näille yksilöille on erittäin suuri tarve jakaa muita ihmisiä ”meihin” ja ”toisiin”. Kerstenin mainitsemat disintegraatio-teoria ja autoritäärisen persoonallisuuden teoria antavat hyvän lähestymistavan, jolla selittää äärioikeiston nousua Euroo-


passa. Voimme liittää teoriat myös Suomessa käytyyn keskusteluun vihapuheesta. On selvää, että vaikea taloudellinen tilanne ja taantuma on tuonut epävarmuutta ihmisten arkeen. Ihmisten syrjäytyminen ja taloustilanteen heikentyminen kasvattavat tyytymättömyyttä. Yleisen tyytymättömyyden lisäksi osa poliittisesta eliitistä on puheessaan korostanut omaa ylivertaisuuttaan halventamalla suhteessa heikommassa asemassa olevia. Aina on myös mahdollista, että pieni yhteiskunnan ulkopuolella oleva ryhmittymä kokee, että se saa julkisuudessa esitettyjen vihapuheiden kautta legitimiteetin väkivallan käytölle.

Eurooppanuorten organisaatiota tarvitaan, jotta pystytään luomaan edellytykset dialogiselle demokratialle poissulkevan vihapuheen sijasta Eurooppanuorten tärkein tehtävä on tarjota julkinen keskustelufoorumi erilaisille Eurooppa-poliittisille näkemyksille. Samalla tulisi vahvistaa moniarvoista, monikulttuurista ja sosiaalista Eurooppaa. Eurooppanuorten organisaatiota tarvitaan, jotta pystytään luomaan edellytykset dialogiselle demokratialle poissulkevan vihapuheen sijasta. Suomen Eurooppanuorten tulee jatkossa toimia yhä rohkeammin avoimen ja monikulttuurisen Euroopan puolestapuhujana.

EUROOPAN KIELTEN PÄIVÄN TUNNELMIA TURUSSA Euroopan kielten päivää vietettiin 26.9 ympäri Eurooppaa erilaisten tapahtumien merkeissä. Turun Eurooppalaiset Nuoret (TENu) järjesti teemapäivän kunniaksi kieli-illan Turku-salissa, josta ilta jatkui TENun uusien iltaan. Kieli-iltaa oli järjestämässä TENun kanssa yhteistyössä International Exchange Erasmus Network eli ESN. Turun Yliopiston kielikeskuksen opintoasiainpäällikkö Katja Arola piti alustuksen kielikeskuksen toiminnasta. Aiheena oli erityisesti miten kielipiirien ja kielikaverien avustuksella suomalaiset kielten opiskelijat pääsevät syventämään omaa kielitaitoaan, tutustumaan vieraaseen kulttuuriin ja uusiin ihmisiin sekä saavat vaihtelua perinteiselle kielten opiskelulle. Vaihto-opiskelijoille kielipiirit ja -kaverit taas antavat mahdollisuuden puhua omaa kieltään. Suositut kielipiirit herättivätkin paljon kysymyksiä yleisön joukossa. Arolan alustuksen jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus tutustua ranskan ja romanian opiskelijoiden ainejärjestön Forum Romanumin pisteeseen ja pelailla lautapelejä. Erityisesti sanapeli Scramble kirvoitti kovan kisan osallistujien kesken. Kieli-illasta jatkettiin TENun uusien iltaan viereiselle TYYn saunalle, johon saapui kiitettävä määrä Euroopasta ja Eurooppa Nuorista kiinnostuneita opiskelijoita. Puheenjohtaja Henrik Manner kertoi aluksi yhdistyksen toiminnasta ja historiasta, jonka jälkeen iltaa jatkettiin epävirallisemmin patongin, viinin, keskustelun ja tietysti saunomisen merkeissä. Moona Pönni Kirjoittaja on Turun Eurooppalaisten Nuorten aktiivi.

Jaakko Tuominen Kirjoittaja on Lapin Eurooppanuorten puheenjohtaja ja opiskelee kansainvälistä politiikkaa. Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

17


EU PELASTAA YMPÄRISTÖN - VAI PELASTAAKO?

O

len joskus kuullut sanottavan, että mikäli Euroopan unionia ei olisi olemassa, se tulisi keksiä pelkästään ilmastonmuutoksen haasteeseen vastaamisen vuoksi. Ilmastonmuutoksen kaltaisen globaalin uhan edessä tarvitaan laajaa alueellista ja poliittista yhteistyötä. EU:ssa parasta on se, että ideaalitilanteessa meillä on päätöksentekojärjestelmä, jossa voidaan neuvottelujen lisäksi aikaansaada myös sitovia päätöksiä. Myös monet muut ympäristöongelmat, kuten luonnon monimuotoisuuden häviäminen, ilman saasteet ja luonnon resurssien ylikulutus vaativat rajat ylittävää päätöksentekoa ja sitovia normeja. Muutoin vaarana on, että maat lähtevät vääränlaiseen kilpailuun, heikkojen ympäristövaatimusten tielle. Varsinaista ympäristölainsäädäntöä on Euroopan unionissa tehty 70-luvulta lähtien. Lähes 40 vuoden kuluessa on annettu yli 700 säädöstä ja lukuisia toimintaohjelmia sekä strategioita. Edistymistäkin on tapahtunut. Koko Eurooppaa koskevat aloitteet ovat johtaneet ilmanlaadun paranemiseen, lyijyttömään bensiiniin sekä juoma- ja uimaveden puhdistumiseen.

Jatkuvasti mitätöimme esimerkiksi vesiensuojelu- ja ilmastotavoitteemme huonolla teollisuuspolitiikalla tai maatalouspolitiikalla Koko 2000-luvun unionin ympäristöpolitiikan keskiössä ovat olleet ilmastonmuutoksen hillitseminen, luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttäminen, ympäristön ja terveyden yhdistäminen sekä luonnonvarojen käyttöön ja jätehuoltoon liittyvät kysymykset. Tavoitteena on hienosti sanottuna ”kestävä kehitys, jonka perustana on tasapainoinen talouskasvu sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja kunnianhimoinen ilmastopolitiikka”. Unionin ympäristöpolitiikka on periaatteessa perustunut ennalta varautumisen periaatteelle sekä periaatteille, joiden mukaan ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastut18

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

tajan olisi maksettava. Perussopimusten mukaisesti ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen olisi sisällytettävä kaikkiin unionin politiikkoihin ja siten varmistettava kestävä kehitys. Todellisuus on vain hieman toinen. Useiden lainsäädäntöjen kohdalla ongelmana on riittämätön toimeenpano, riittämätön valvonta ja/tai riittämättömät rangaistukset. Lisäksi ympäristötavoitteiden läpileikkaavus vieläkin harmillisen usein unohtuu kokonaan. Jatkuvasti mitätöimme esimerkiksi vesiensuojelu- ja ilmastotavoitteemme huonolla teollisuuspolitiikalla tai maatalouspolitiikalla. Esimerkiksi ilmastopolitiikassa tavoitteemme on 20 prosentin päästöjen vähennys, mikä ei edes ole erityisen kunnianhimoinen. Samanaikaisesti EU-maat ohjaavat jopa satoja miljoonia euroja fossiilisten polttoaineiden – jotka ovat suurimpia ilmastopäästöjen lähteitä – tukemiseen. Tarvitsemmekin politiikantekoon lisää johdonmukaisuutta. Yhteisesti solmitut tavoitteet, kuten kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen sekä luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttäminen, on otettava selkeästi kaiken politiikanteon lähteeksi. Lisäksi unionin on poistettava nykyiset niin kutsutut perverssit ohjauskeinot, jotka ovat ristiriitaisia ympäristötavoitteille. EU-rahoituksen ehdoksi on asetettava ympäristövaikutusten arviointi ja tukea ei saa enää ohjata esimerkiksi fossiilisille polttoaineille (joihin lasken myös kotimaisen turpeen). Euroopan unionin on myös lähdettävä valmistelemaan yhteistä luonnonvarojen käytön ja saastuttamisen verotusta. Parhaimmillaan tällaisella politiikan johdonmukaisuudella parannettaisiin myös Euroopan unionin hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä. Ihmisten pitää luottaa siihen, että unionin yhteistyön avulla todella halutaan ja pystytään ratkaisemaan ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyviä ongelmia. Venla Virkamäki Kirjoittaja työskentelee Suomen luonnonsuojeluliitossa ilmasto- ja energiavastaavana.


A DANISH PERSPECTIVE ON THE EU PRESIDENCY

T

he Danish EU presidency is getting ever closer, which means that a lot of challenges have to be met both for Denmark, as nation taking on the role of the presidency, and for JEF Denmark as part of civil society. The Danish EU presidency officially begins in January 2012, when we will be taking over from Poland as the second country in line of the trio presidency, which consists of Cyprus as well. For both Poland and Cyprus it is their first EU presidency while it is the 7th for Denmark. So even though Denmark is a small country, it is still an old and resourceful EU member. With the proper will and skill, the presidency offers a unique possibility to influence Europe, and sets a European Agenda on the domestic scene as well. JEF Denmark decided in the beginning of 2011 to grab this opportunity. With other parts of the political youth in Denmark we developed a declaration with eight points for our government. Many issues in today’s world cannot be handled by any one country alone. This is true in relation to taking responsibility towards third world countries, securing free trade, combatting environmental issues and much more. All issues are directly or indirectly linked to most countries. The hope is that our government will listen to what we have to say, and take our words into consideration. After all, we – the youth – are the future of Europe, who will have to live with the decisions of today for a long time.

on the political priorities as well. We will be handing over the declaration with our eight points to the government soon and hopefully together with a lot of press. Our hope is, of course, that our political leaders will listen.

A NEW GOVERNMENT – NEW OPPORTUNITIES

The Danish presidency will have to deal with a lot of challenges other than Danish priorities, which leaves less room for the priorities of the Danish youth. We are still in a financial crisis and the EU budget has to be negotiated as well. But the space is still there, crises and budget negotiations are not the be all and end all. Our hope is a better world all to live in – and a world where Europe and its citizens have a place.

On September Denmark held general election and a new government was put in office. We finally got a minister for European affairs and our hope is that with a renewed focus on Europe in Denmark, we will be able to set a positive agenda during the Danish Presidency. Because of the new leadership the political agenda of the government is not yet ready for the Danish presidency. A lot of priorities have been laid out already by the old government and their ministries, but there still is a unique possibility for influencing the agenda, since the new government will want to put their own mark

WE ARE READY – WHAT ABOUT THE REST OF THE SOCIETY? The declaration and the agenda that we are trying to set in JEF Denmark is - in all honesty - representative of the more resourceful part of our society. The broader part of the population is still not in on the project, which is a recurring challenge for us. How do we define a European project on Danish terms that can bring in more people from all parts of society? How do we tell people – your identity, your nationality is not threatened? You are part of a historic project – the buildup of the European Union. It is important to remember this especially considering the Danish tradition for referendums on European questions, but also in a normative sense. We do live in a democracy and we want a democratic Europe. This requires a broad support from the European population. In Denmark, as in most countries, I believe that the EU presidency offers a great platform for bringing Europe out to the people. SETTING THE EUROPEAN AGENDA

Casper W. Hald The author is the President of JEF Denmark and a student of political science at the University of Copenhagen. Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

19


HELSINKI 2011: SEMINAARI JA KONGRESSI

E

uroopan nuoret federalistit kokoontuivat Helsingissä 22.–30. lokakuuta. Perjantaista seuraavan viikon perjantaihin järjestettiin seminaariviikko, jolle mahtui monenlaista ohjelmaa. Eurooppalaiset vieraat kävivät muun muassa Porvoossa, tenttasivat poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajia ja saivat kokea suomalaista sitsikulttuuria. Kansainvälisen Helsinki 2011 –tapahtuman jälkimmäisen viikonlopun kongressissa äänestettiin Eurooppanuorten Young European Federalists (JEF) -kattojärjestön uudesta hallituksesta. Ranskan Eurooppanuorten Pauline Gessant valit-

20

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

tiin JEF Europen uudeksi presidentiksi. Varapresidenttikilvan pakkaa sekoitti Suomen Eurooppanuorten Emilia Machucan ilmoittautuminen ehdolle kokousviikolla. Aiemmin kahdelle vapaalle paikalle ehdolla olleet italialainen Luca Lionello ja saksalainen Martin Fischer saivat kilpailijan. Varapresidenteiksi äänestettiin Fischer ja Machuca. Rahastonhoitajaksi valittiin Jakob Andkjær Pederse Tanskasta. JEFin liittovaltuustoon valittiin 20 edustajaa, joista yksi on Suomen Eurooppanuorten Sara Avdi. Noora Karumaa


KUVAT NOORA KARUMAA

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

21


ALUEJÄRJESTÖT

LEN

Lapin Eurooppanuoret huputtivat Rovaniemen Jätkä-patsaan ”Belarus Action” -päivänä 2010.

22

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011


ESITTÄYTYVÄT

JEN

PENu

Jyväskylän Eurooppanuoret ry jakamassa Eurooppatietoutta lapsille Eurooppa-päivänä 2011.

MARIA RANTANEN

Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret ry iloisissa tunnelmissa Eurooppa-päivänä.

Turun Eurooppalaisten Nuorten EU-tietopeli houkutteli uteliaita Turun Kansainvälisillä Kirjamessuilla 30.9.-2.10. Monien messulaisten tiedot olivat kunnossa, ja muille TENulaiset kertoivat perustietoja EU:sta ja sen toiminnasta. Jopa EU-oppiminen voi olla hauskaa!

EUROOPPANUORET RY

SARA PIETARINEN

Eurooppapalloisku Perussuomalaisten toimistoon.

Joensuun Eurooppanuoret tuuliajolla heinäkuussa 2011.

Eurooppanuorten julkaisu 2/2011

23


KUTSU

EUROOPPANUORET RY:N VUOSIKOKOUKSEEN 2011

A

rvoisa jäsenemme, Eurooppanuoret ry:n sääntömääräinen vuosikokous järjestetään 9. joulukuuta 2011 MTK:n tiloissa Helsingissä osoitteessa Simonkatu 6. Kokousta edeltävä seminaari alkaa klo 14 ja itse kokous klo 16. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Kaikilla viimeistään 10 päivää ennen kokousta vuoden 2011 jäsenmaksunsa maksaneilla Eurooppanuorten henkilöjäsenillä on äänioikeus vuosikokouksessa. Vuosikokouksen käytännön järjestelyjen sujuvuuden vuoksi toivomme, että kokoukseen osallistuvat ilmoittautuisivat pääsihteerille 7.12. mennessä. Kokoukseen voi kuitenkin saapua myös ilman ennakkoilmoittautumista. Eurooppanuoret korvaa tämän vuoden jäsenmaksunsa suorittaneille jäsenille matkakorvauksia vuosikokoukseen 10 euron omavastuulla 50 euroon saakka. Matkakorvaus suoritetaan alkuperäisiä lippuja ja kuitteja vastaan. Majoituksesta ja muista kuluista jokainen vastaa itse. TERVETULOA! Eurooppanuorten hallituksen puolesta Helsingissä 20. lokakuuta 2011 Satu Tuomikorpi Pääsihteeri

LIITY JÄSENEKSI!

Postimaksu maksettu

Kyllä! Haluan liittyä Eurooppanuoret ry:n jäseneksi. En liity jäseneksi, mutta haluan uutiskirjeen sähköpostiini kahden viikon välein. Nimi Lähiosoite Postinumeroja toimipaikka Puhelin Sähköposti Syntymävuosi Liittyä voit myös netissä. Lue lisää www.eurooppanuoret .fi

Eurooppanuoret ry Tunnus 5001258 00003 Vastauslähetys

Tähdistö 2/2011  

Eurooppanuorten lehti numero 2/2011.

Tähdistö 2/2011  

Eurooppanuorten lehti numero 2/2011.

Advertisement