Page 1

Stjärnkraft

Stardom

Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015

Lähialueiden teemanumero Euroopan integraatio ja Länsi-Balkan s. 4

EU och säkerheten s. 6

EU ja Israel – monimutkainen naapuruussuhde s. 10

Eurooppa ja PohjoisAfrikka - niin kaukana mutta niin lähellä s. 16

Ajankohtaista: kansalliset vaalit ja EU s. 27


Sisällys 1-2/2015 Puheenjohtajalta & Päätoimittajalta...............................................................3 Euroopan integraatio ja Länsi-Balkan............................................................4 Kolumn: EU och säkerheten.............................................................................6 CMI – 15 vuotta ratkaisemassa konflikteja....................................................8 EU ja Israel – monimutkainen naapurisuhde................................................10 Viisut ja Eurooppa..............................................................................................13 Eurooppa ja Pohjois-Afrikka: niin kaukana mutta niin lähellä...................16 Itäinen kumppanuus uudistuu toukokuussa Riiassa...................................20 Alumnin tervehdys.............................................................................................23 EU:n instituutiot tutuiksi: Alueiden komitea.................................................24 Pelätäänkö Brysselissä kansallisia vaaleja?....................................................27 Nuorten suuri vaalipaneeli ja vinkkejä vaalipaneelin järjestäjille.............29 Eurooppanuorten järjestöpäivät.....................................................................31 Alueiden kuulumisia – Tampere......................................................................32 Alueiden kuulumisia – Turku...........................................................................34 Mukaan Eurooppanuorten kv-toimintaan.....................................................35

4

6

10

16

27

Euroopan integraatio ja Länsi-Balkan

EU och säkerheten

EU ja Israel – monimutkainen naapuruussuhde

Eurooppa ja PohjoisAfrikka - niin kaukana mutta niin lähellä

Ajankohtaista: kansalliset vaalit ja EU

Julkaisija Eurooppanuoret ry Päätoimittaja Juha Kekomäki Vastaava päätoimittaja Mariam Rguibi Oikoluku Juha Kekomäki

2

Tekstit Riina Bhatia & Turun Eurooppanuoret, Carl Haglund, Heidi Hautala, Marleena Holmberg, Hannu-Pekka Ikäheimo, Jesse Jääskeläinen, Jasmiini Kaasinen & Tampereen Eurooppanuoret, Juha Kekomäki, Tuomas Lassinharju, Pekka Masonen, Tapio Raunio, Anna Rautvuori, Mariam Rguibi, Elisa Selinummi, Sari Siikasalmi Kuvat Alueiden komitea, Riina Bhatia & Turun Eurooppanuoret, CMI, Jasmiini Kaasinen & Tampereen Eurooppanuoret, Elina Lehtinen, Euroopan komissio, Euroopan parlamentti, Eurovision, Heidi Hautala, iStockphoto, JEF Europe, Jesse Jääskeläinen, Sari Siikasalmi, Valtioneuvosto/Statsrådet

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015

Visuaalinen ilme Henri Häkkinen www.henrihakkinen.com Ilmoitusmarkkinointi Petri Mahlberg, 050-491 3801 mahlberg@suomi-seura.fi Paino Printon Kirjoittajien mielipiteet eivät sido julkaisijaa.


Puheenjohtajalta & päätoimittajalta

Puheenjohtajalta Tässä Tähdistössä pohditaan Euroopan rajoja ja tutustutaan Euroopan unionin eteläisiin lähialueisiin. Tämän numeron päätoimittajana ansiokkaasti toiminut Juha Kekomäki kertoo alla enemmän lehden sisällöstä. Tätä kirjoittaessani yksi päivän suurimpia uutisia on ollut edellisen päivän vaalien tulos. Sen perusteella voidaan sanoa, että merkittävä määrä suomalaisista tuntuu kaipaavan takaisin suljetumpien rajojen aikaan. Se tuntuu äkkiä selkeältä ja turvalliselta. Todellisuudessa olisimme tuskin pystyneet suojautumaan yhteiskunnallisilta muutoksilta tekemällä Suomesta muusta maailmasta irrallaan olevaa linnoitusta. Päivän toinen pääuutinen on ollut jälleen satojen surkeita oloja ja turvattomuutta paenneiden ihmisten hukkuminen Välimereen ihmissalakuljettajien aluksen jouduttua merihätään Italian. Eurooppaan suuntautuva ihmissalakuljetus ei ole uusi ilmiö, mutta tilanne on pahentunut EU:n lähialueen heikentyneen turvallisuustilanteen myötä, ihmiset pakenevat esimerkiksi sisällissotia Libyassa ja Syyriassa. Pelkästään vuoden alusta Eurooppaan pyrkineitä on hukkunut jo 1500. Epätoivoisten matkojen syyt ovat yleensä lähtömaan tilanteessa, ei niinkään Euroopan houkuttelevuudessa. Yksi tehokkaimmista keinoista Euroopan turvallisuuden takaamiseksi olisikin muun maailman ja erityisesti EU:n lähialueiden vakauden ja demokratiakehityksen pitkäjänteinen tukeminen. Lisäksi kuolemien ehkäisemiseksi voidaan tehdä paljon myös auttamalla Välimeren rannalla sijaitsevia EU-maita tehostamaan rannikkonsa partiointia ja varaamalla riittävät resurssit pelastusoperaatioihin. Tämä tarkoittaa myös muiden EU-maiden resurssien käyttämistä yhteisen raja-alueen valvontaan.

On tärkeää muistaa, että rajat ovat ihmisen keksintö, ei luonnonilmiö tai muuttumaton totuus. Ne perustuvat parhaimmillaan yhteiselle sopimukselle ja pahimmillaan silmittömälle väkivallalle. Rajat voivat muuttua tai niitä voidaan siirtää. Niitä valvotaan ja ylläpidetään, tarvittaessa voimakeinoin. Rajat voivat myös suojella meitä ympäröivältä maailmalta ainakin väliaikaisesti ja sulkea ei-toivotut ilmiöt tai ihmiset ulkopuolelle. Joskus tuntuu, että ne suojelevat meitä myös totuudelta. Rajat eivät kuitenkaan kykene muuttamaan ulkopuolelle jäävää maailmaa olemattomaksi. Hätä ja kärsimys eivät katoa maailmasta sillä, että ummistamme silmämme. Tautiepidemioiden tai ilmastonmuutoksen kaltaiset globaalit ongelmat eivät myöskään tunne rajoja. Emme voi piiloutua niiltä rajatarkastuspisteiden tai aitojen taakse, emmekä onnistu ratkaisemaan niitä ilman kansallisvaltioiden rajat ylittävää politiikkaa ja kansainvälistä yhteistyötä. Rajoilla on tarkoituksensa, niistä tuskin koskaan kokonaan luovutaan, eikä ole syytäkään. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä niiden historiallinen luonne ja tiedostettava, että ne voivat paitsi suojella meitä erilaisilta ongelmilta, myös pahentaa niitä. Linnoitus voi olla turva, mutta se voi muuttua yhtä helposti hallitsijoidensa vankilaksi. Varmaa on, että parempaa maailmaa on mahdotonta rakentaa vain omasta nurkkauksesta käsin. Mariam Rguibi Eurooppanuorten puheenjohtaja

Päätoimittajalta Euroopan lähialueet. Termi toistuu usein käsiteltäessä vaikkapa Euroopan unionin ulkoja turvallisuuspolitiikkaa. Mitä lähialueisiin kuuluu? Mitä niillä oikeastaan tarkoitetaan? Lähialueet valittiin vuoden 2015 ensimmäisen Tähdistön teemaksi kahdesta syystä. Niistä ensimmäinen oli esitellä lukijalle Euroopan unionin naapureita. Toinen syy oli haastaa lukija ajattelemaan Euroopan määritelmää. Tässä numerossa keskitytään ennen kaikkea Euroopan unionin kaakkois- ja etelänaapureihin. Itä-Eurooppa on ollut vuosien 2014 ja 2015 aikana paljon esillä mediassa, joten se rajattiin lehden ulkopuolelle. On helppoa unohtaa, että lähialueilla on Ukrainan lisäksi monia muitakin valtioita, joiden kehityksellä on erittäin suuri merkitys Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden tulevaisuudelle. Lähialueiden lisäksi tarkastelemme muun muassa kansallisten vaalien mahdollisia vaikutuksia valtioiden EU-politiikkaan ja lanseeraamme uuden palstan, jossa esitellään Euroopan unionin instituutioita. Ensimmäisenä on vuorossa ehkä hieman heikommin tunnettu alueiden komitea.

Lähialueiden valinnan toinen tarkoitus oli herättää lukija ajattelemaan, mitä Euroopalla oikeastaan tarkoitetaan. Miksi ja miten jokin alue määritellään lähialueeksi eikä osaksi Eurooppaa? Esimerkiksi Euroopan unioniin kuuluu tällä hetkellä alueita muun muassa Aasiasta ja latinalaisesta Amerikasta. Eurooppa on käsite, eikä sille ole olemassa minkäänlaista universaalia ja kaikkien hyväksymää määritelmää. Jokainen meistä määrittelee siis oman Eurooppansa itse. Toivottavasti tämä Tähdistön numero herättääkin lukijan pohtimaan omaa määritelmäänsä ja kyseenalaistamaan omia premissejään. Juha Kekomäki Päätoimittaja 3


Euroopan integraatio ja Länsi-Balkan

Euroopan integraatio ja Länsi-Balkan Balkanin niemimaa on osa Eurooppaa ja Euroopan unionin seuraavat jäsenmaat tulevat mitä todennäköisimmin Balkanilta. Tällä hetkellä alueen valtioiden haasteet ovat hyvin samankaltaisia toistensa kanssa. Teksti: Anna Rautvuori

EU:n laajentuminen on rauhanprosessi Laajentuminen on edistänyt vakautta, hyvinvointia ja demokratiaa Euroopassa. Kun EU vuonna 2012 sai Nobelin rauhanpalkinnon, laajentuminen mainittiin keskeisenä valintakriteerinä. Vuosikymmenten aikana kuuden perustajavaltion yhteisö on laajentunut 28 jäsenen unioniksi. EU on, ongelmistaan huolimatta, kenties maailmanhistorian menestyksekkäin ja vetovoimaisin rauhanprojekti, joka nyt etenee myös sodan vain vähän aikaa sitten runtelemissa Länsi-Balkanin maissa. Elintasokuilun tasoittuminen ja uusien jäsenvaltioiden sitoutuminen yhteisiin pelisääntöihin ja niiden valvontaan helpottaa rajat ylittävien ongelmien ja uhkien torjumista. Laajentumisen myötä EU:n kansainvälinen painoarvo kasvaa, EU:n sisämarkkinat laajenevat ja edellytykset maanosan pitkän aikavälin talouskasvulle ja työllisyydelle lisääntyvät. Viimeaikaiset levottomuudet ja epävakaus Ukrainassa ja muualla EU:n naapurustossa ovat entisestään korostaneet vakaan ja yhtenäisen EU:n tärkeyttä. Seuraavat jäsenmaat Länsi-Balkanilta? EU:n laajentuminen on viime vuosina jäänyt talousja eurokriisin sekä ulkopoliittisten kriisien hallitsemalla EU-agendalla taka-alalle. Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on todennut, ettei uusia jäseniä tulla ottamaan komission viisivuotisen toimintakauden aikana (2014–2019). Vaikka seuraava laajentuminen voisi tosiasiassakin toteutua aikaisintaan 2020 – luvulla, on tämä ilmoitus aiheuttanut huolta Länsi-Balkanin maissa, onhan EU-jäsenyys niiden jokaisen tavoite. Laajentumisprosessi kuitenkin jatkuu kussakin maassa omaa tahtiaan. Voidaankin ennakoida, Islannin hallituksen ilmoitettua, ettei se enää jatka jäsenneuvotteluita EU:n kanssa ja Turkin jäsenyysneuvottelujen hitaan etenemisen takia, että seuraava EU:n jäsenmaa tulee Länsi-Balkanilta. Entisen Jugoslavian maista Slovenia on ollut EU:n jäsen jo vuodesta 2004 ja Kroatia vuodesta 2013. Tällä hetkellä jäsenyysneuvotteluja käyvät Länsi-Balkanin maista Serbia ja Montenegro. Sekä Serbiassa että Montenegrossa on tapahtunut edistystä, mutta paljon työtä on vielä jäljellä erityisesti oikeusvaltio- ja perusoikeuskysymyksissä. Makedonian jäsenyysneuvotteluiden avaamisen esteenä on maan nimikiista Kreikan kanssa. Myös maan

“Oikeusvaltiokysymykset sekä taistelu järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan tulee olla laajentumispolitiikan ytimessä.” heikentynyt sisäpoliittinen tilanne on hidastanut välttämättömien uudistusten toteutumista. Albanian tule tehdä vielä paljon töitä ennen jäsenyysneuvottelujen avaamista, erityisesti julkisen hallinnon reformin edistämiseksi, oikeuslaitoksen kehittämiseksi, vähemmistöjen oikeuksien parantamiseksi, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden kitkemiseksi sekä medianvapauden parantamiseksi. Bosnia-Hertsegovina ja Kosovo ovat edenneet muita alueen maita hitaammin. Bosnia-Hertsegovinan EUlähentymisen vauhdittamiseksi EU sopi joulukuussa 2014 uudesta etenemistavasta, jossa Bosnia-Hertsegovinan päättäjät laativat yhdessä EU:n kanssa pitkän ajanjakson uudistusohjelman talouden, oikeusvaltion, hyvän hallinnon ja hallintorakenteiden kehittämiseksi. Uuden etenemistavan myötä vakautus- ja assosiaatiosopimus astuu viimein voimaan kesällä 2015 (vakautus- ja assosiaatioprosessi valmistaa Länsi-Balkanin maita jäsenyyteen). Myös Kosovon EU-perspektiivi on viime aikoina muuttunut konkreettisemmaksi vakautus- ja assosiaatiosopimuksen neuvottelemisen myötä. Kosovon keskeisiin haasteisiin lukeutuvat oikeusvaltion kehittäminen, järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption vastaiset toimet sekä suhteiden normalisointi Serbian kanssa. Ilmapiiri Länsi-Balkanilla on parantunut ja maiden välinen yhteistyö vahvistunut. Taloudellinen kehitys, heikko kilpailukyky, korkea työttömyys, järjestäytynyt rikollisuus, ihmiskauppa ja laiton maahanmuutto ovat esimerkkejä haasteista, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan alueellista yhteistyötä. Rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä maiden kilpailukyvyn parantamiseksi ja investointien houkuttelemiseksi. Alueellinen yhteistyö tukee myös demokratia- ja oikeusvaltiokehitystä. Kroatian liittymisen myötä


Euroopan integraatio ja Länsi-Balkan

EU:n ulkoraja ja tullimuuri siirtyivät Länsi-Balkanille. EU:n ja Kroatian yhteinen päämäärä on, ettei unionin ulkorajan siirtymisen tulisi hankaloittaa tai vähentää kauppavaihtoa Länsi-Balkanilla. Kroatia on esimerkillisesti jakanut osaamistaan jäsenyysprosessista alueen maille. Kuitenkin myös jännitteet nousevat alueella edelleen pintaan herkästi, ja Jugoslavian hajoamisesta seuranneita ongelmia – vähemmistöjen asemaa, sodissa kadonneiden kohtaloa, pakolaisten paluuta, rajakysymyksiä, sotarikos- ja omaisuuskysymyksiä – ratkotaan vielä pitkään. Ukrainan kriisin myötä useat Venäjälle läheiset Länsi-Balkanin maat ovat joutuneet tasapainoilemaan lännen ja Venäjän välillä. EU:n jäsenyyttä tavoittelevien maiden tulisi vähitellen yhtyä kaikkiin EU:n ulkopoliittisiin kantoihin. Hankalin tilanne on Serbialle, joka on Venäjän läheisin kumppani alueella. Laajentuminen on Suomen EU-politiikan keskiössä Suomi on tukenut johdonmukaisesti Euroopan unionin laajentumisen jatkamista yhdessä sovittujen periaatteiden pohjalta. Hallittu laajentuminen on Suomen poliittisten ja taloudellisten etujen mukaista ja yksi Suomen EU-politiikan keskeisistä tavoitteista. Oikeusvaltiokysymykset sekä taistelu järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota vastaan tulee olla laajentumispolitiikan ytimessä. Myös talouskysymykset, mm. kasvu, kilpailukyky ja julkisen talouden hoito sekä toimiva julkishallinto kuuluvat laajentumisen kolmeen peruspilariin. Kriteereistä ei voida tinkiä, koska jäsenyyden olennainen merkitys liittyy juuri unionin sääntöjen ja arvojen omaksumiseen. Liittymistä ei tule kiirehtiä poliittisista syistä, sillä parhaat kannustimet uudistuksille ovat neuvotteluprosessin yhteydessä. Liittymistä ei tulisi myöskään hidastaa poliittisia esteitä asettamalla, esim. kahdenvälisten kiistojen vuoksi. Myös EU:n tulee pitää kiinni sitoumuksistaan ja sillä pitää olla valmius hyväksyä uusi jäsenmaa, kun kriteerit täyttyvät. Laajentumiselementin tulee pysyä aktiivisena osana Euroopan integraation tulevaisuutta. EU ei ole vain vapaakauppaa vaan se on arvoyhteisö, jonka kautta demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta juurrutetaan eurooppalaisiin maihin. Keskeinen väline jäsenyysvalmiuksien vahvistamisessa on unionin Twinning- ja TAIEX-toiminta. Näiden välineiden avulla myös Länsi-Balkanin maat voivat käytännönläheisellä tavalla kehittää ja mukauttaa hallintoaan ja lainsäädäntöään EU-käytäntöjä vastaaviksi. Myös Suomi on mukana toteuttamassa näitä hankkeita.

“EU on kenties maailmanhistorian menestyksekkäin rauhanprojekti.”

Info Laajentumisen perusperiaatteet EU:n jäsenyyttä voi hakea jokainen eurooppalainen valtio, joka täyttää unionin liittymisehdot ja kunnioittaa EU:n demokraattisia arvoja ja sitoutuu edistämään niiden toteutumista (sopimus Euroopan unionista, 49. artikla). Laajentumispolitiikan yhteisesti sovitut lähtökohdat ovat laajentumisen ehdollisuus, uskottavuus ja kunkin hakijamaan eteneminen omien ansioidensa mukaan. Maastrichtin sopimuksen mukaan Euroopan parlamentin ja kaikkien jäsenvaltioiden tulee hyväksyä uudet laajentumiset. Jäsenten tulee täyttää ns. Kööpenhaminan kriteerit sekä varsinaiset liittymisehdot (nk. acquis communautaire). Kööpenhaminan kriteerien mukaan jäsenyyttä hakevalla valtiolla on oltava demokraattinen järjestelmä sekä toimiva markkinatalous. Erityistä huomiota kiinnitetään oikeuslaitosta ja perusoikeuksia sekä oikeutta, vapautta ja turvallisuutta koskeviin kysymyksiin. Lisäksi Länsi-Balkanin valtioille on määritelty lisäkriteereitä, jotka liittyvät lähinnä alueelliseen yhteistyöhön ja naapuruussuhteisiin (ns. vakautus- ja assosiaatioprosessin ehdot). Jäsenyysneuvottelut koostuvat 35 neuvotteluluvusta. Neuvottelujen eteneminen perustuu kriteerien täyttämiseen jokaisen neuvotteluluvun osalta. Kunkin jäsenyysneuvotteluja käyvän maan tulee tehdä tarvittavat muutokset lainsäädäntöönsä ja toimintaansa ennen jäsenyyttä ja olla täysin valmis jäsenyyteen sillä hetkellä, kun liittymissopimus astuu voimaan. Jäsenyysneuvotteluprosessin odotetaan nykyisellään vievän 8-10 vuotta. Integraatio on myös monivaiheista siten, että EU-jäsenyyden toteutuessa maat eivät aina heti liity rahaliittoon tai Schengen-alueeseen.

Kirjoittaja työskentelee Ulkoasianministeriöllä EU:n laajentumisen ja Länsi-Balkanin yksikössä. 5


Kolumn: EU och säkerheten

Kolumn: EU och säkerheten Under ett par decennier efter kalla krigets slut kändes Europa som ett relativt säkert område vad militära hot beträffar, men läget har förändrats snabbt. Under de senaste åren har den säkerhetspolitiska omgivningen i Europa och dess närområden blivit mer och mer oförutsebar. Text: Carl Haglund Foto: Statsrådet

Samtliga initiativ som förstärker EU:s roll som en säkerhetsgemenskap är välkomna och värda att diskutera. Den 8:e mars 2015 framförde EU-kommissionens ordförande Jean-Claude Juncker en idé om ett gemensamt mer utvecklat EU försvar inklusive en gemensam EU-armé. Ur alliansfritt finländskt perspektiv är idén intressant men knappast genomförbar, inte åtminstone på kort sikt. 22 av EU:s 28 medlemsländer är också medlemmar i NATO och de har ingen lust att skapa parallella försvarsarrangemang som överlappar dem som redan finns. Det innebär att även i framtiden kommer försvaret i Europa att bygga på enskilda medlemsstaters och NATO:s förmågor. Hur de nationella förmågorna och EU:s samarbete med NATO ska utvecklas i framtiden är nyckelfrågor vid toppmötet. Också frågor som är relaterade till försörjningsberedskapen är ytterst viktiga för Finland.

Carl Haglund Väpnade konflikter har kommit allt närmare Europa. Fortsättningsvis pågår det en väpnad konflikt i det europeiska landet Ukraina med Ryssland som en part i kriget. Och trots att läget i Ukraina har blivit något bättre efter Minsk-avtalet, är vi fortfarande långt från en lösning på krisen. Ryssland visar inga tecken på att landet skulle börja respektera Ukrainas suveränitet varken i Östra Ukraina eller på Krim-halvön. Tvärtom, Rysslands ökat militära uppträdande och aggressiva retorik runtomkring Europa är oroväckande. På sistone har vi också fått läsa om stridigheter mellan Israel och palestinierna i Gaza, läget i Libyen samt ISIS-krigarnas grymheter i Syrien och Irak. Allt detta understryker behovet av att förnya Europeiska unionens säkerhetsstrategi som har formulerats redan 2003 och uppdaterats 2008. Efter det har omständigheterna förändrats väsentligt och nu är det dags att tänka över hur man ska agera för att säkerställa freden i Europa. Därför det är också viktigt att den gemensamma säkerhets- och försvarspolitiken (GSFP) i år åter igen finns på Europeiska rådets agenda. Vad ska vi då göra? 6

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015

Inom EU måste vi alla ha ett trovärdigt försvar, men EU:s styrka grundar sig inte på det militära. Den baserar sig på gemensamma värden, politisk enighet och en bred verktygslåda. Element, som bör utnyttjas också i den nya säkerhetsstrategin. Det mest synliga verktyget, som man har använt i samband med Ukraina-konflikten, är sanktionerna mot Ryssland men även andra verktyg har utnyttjats. EU har bland annat gett ett betydande ekonomiskt och materiellt bistånd till Ukraina och stärkt samarbetet med Ukraina i försvars- och säkerhetsfrågor. Hittills har EU varit enigt om hur man har reagerat på Rysslands agerande, men vi kan inte ta för givet att det gäller också i framtiden. Det är helt naturligt att olika EU medlemsländer har olika syn på Ryssland, men där finns också en risk. Risken är att EU blir delat och obeslutsamt, vilket inte är i någons intresse. Därför är det oerhört viktigt att vi håller ihop, eftersom det är det enda sättet att reagera på Rysslands beteende under de senaste tiderna. Sanktionerna, som EU och USA har lagt på Ryssland, verkar ha effekt och de ska inte lyftas bort så länge Ryssland inte respekterar sina grannars suveränitet och slutar med sitt trotsiga vapenskrammel. I dagens förändrade läge måste vi stärka Europas försvar men det är minst lika viktigt att vi upprätthåller EU:s enighet. Carl Haglund är Finlands försvarsminister och Svenska Folkpartiets ordförande.


POHJOLAN VOIMA ON VOIMAVAROJEN YHDISTÄJÄ

www.pohjolanvoima.fi

7


CMI – 15 VUOTTA RATKAISEMASSA KONFLIKTEJA

CMI – 15 vuotta ratkaisemassa konflikteja 2000-luvulla maailman konfliktit ovat entistä monimuotoisempia ja rauhanrakentaminen haastavaa. Suomalainen Crisis Management Initiative juhlii tänä vuonna 15-vuotista taivaltaan. Tähdistö haastatteli suomalaisen CMI:n viestintäjohtaja Elina Lehtistä nykypäivän konfliktinratkaisusta. Teksti: Juha Kekomäki Kuvat: Elina Lehtinen, CMI, iStockphoto

”Jos naiset eivät ole mukana rauhanprosesseissa millään tavalla, kuinka voisi ajatella, että rauha voisi olla kestävä, jos puolet kansakunnasta jätetään sen ulkopuolelle?” Elina Lehtinen Elina Lehtinen toimii viestintäjohtajana CMI:lla ja vetää viiden hengen viestinnän ja varainhankinnan tiimiä. Lehtisellä on miehensä kanssa kolme lasta ja koira. Tämän lisäksi häneltä löytyy kaksi maisterin tutkintoa, toinen Helsingin yliopistosta ja toinen Harvardista. Lehtisellä on kokemusta toimittajan työstä muun muassa Yleltä ja Helsingin Sanomista. Vaihdos toimittajan työstä viestinnän puolelle tapahtui Lehtisen asuessa Qatarissa, jossa hän työskenteli Bell Pottinger -yhtiössä viestintäkonsulttina. CMI:ssa hän aloitti työskentelyn vuonna 2010.

mahdollista käyttää erilaisia metodeja konfliktinratkaisussa. Voimme olla innovatiivisia, koska meillä ei ole samalla tavalla hävittävää, selvittää Lehtinen ja jatkaa, että myös suomalaisuudesta on selvästi etua maailmalla. Tiettyjen konfliktien pariin CMI päätyy monia eri reit-

CMI eli Crisis Management Initiative on presidentti Martti Ahtisaaren vuonna 2000 perustama kansalaisjärjestö, joka ehkäisee ja ratkaisee konflikteja maailmalla. CMI vaikuttaa tälläkin hetkellä noin 15 pitkäaikaisen projektin kautta maailman haastavimmilla alueilla, kuten Ukrainassa, Palestiinassa, EteläSudanissa ja Libyassa. Lehtisen mukaan CMI:n toiminnalle on juuri nyt paljon kysyntää. - Ei voi sanoa, että maailmalla olisi konflikteja enemmän kuin koskaan, mutta tämän päivän konfliktit ovat monimuotoisempia ja vaikeampia kuin aikaisemmin. Meidän kaltaistemme riippumattomien toimijoiden kysyntä maailmalla on lisääntynyt. CMI:n kaltaisen, niin kutsutun yksityisen diplomaattisen toimijan toimintamahdollisuudet eroavat huomattavasti valtion vastaavista. - Valtiot tekevät aina virallista ulkopolitiikkaa. Me olemme puolueeton, riippumaton ja ketterä järjestö, jonka ei tarvitse valtion tavoin pelätä kasvojensa menettämistä. Ja kun vertaa valtioon, meidän on 8

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015

Nykyaikaiset konfliktit ovat monimuotoisempia kuin aikaisemmin


CMI – 15 VUOTTA RATKAISEMASSA KONFLIKTEJA

syntyneistä rauhansopimuksista alle kaksi prosenttia oli naisten solmimia. - Jos naiset eivät ole mukana rauhanprosesseissa millään tavalla, kuinka voisi ajatella, että rauha voisi olla kestävä, jos puolet kansakunnasta jätetään sen ulkopuolelle? kysyy Lehtinen. tejä. Joskus yhteyttä ottaa konfliktin toinen osapuoli, joskus molemmat, mutta harvoin kuitenkaan valtion päämies. Konfliktinratkaisijana CMI on jo hyvin tunnettu maailmalla. Usein edellinen hyvin tehty työ poikii uuden toimeksiannon. Jokaista projektia harkitaan tarkasti ennen kuin konfliktinratkaisuun ryhdytään, sillä yksi hanke kestää yleensä noin kolme vuotta. - Aina ennen kuin aloitamme uuden hankkeen, olemme tehneet pitkäaikaisen toteutettavuus-suunnitelman, jossa kartoitamme konfliktin toimintaympäristön. Tässä konfliktianalyysissä kartoitetaan konfliktin toimijat ja meidän toimintamahdollisuutemme. Silloin kun lähdemme mukaan johonkin, olemme vakuuttuneita siitä, että se on meidän kaltaisemme hanke ja meidän osaamisaluettamme. Poliittisen tahdon puutteen Lehtinen nostaa 2000-luvun konflikteissa suurimmaksi rauhan esteeksi. - Yleensähän kaikissa konflikteissa on loppupeleissä kysymys siitä, että vaaditaan sitä poliittista tahtoa, taitoa ja oikea ajoitus. Jäätyneessä konfliktissa joku hyötyy sen olemassaolosta, kontrolloi sitä ulkopuolelta käsin ja heille siitä on etua. Lehtinen tunnistaa myös suurten toimijoiden Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin potentiaalin ja haasteet. Turvallisuusneuvoston päätöksentekomekanismissa hän näkee vielä kehittämisen varaa. EU:lla hän näkee hyvät mahdollisuudet olla vahva rauhanvälittäjä. - EU:n ulkopolitiikka ei ole riittävän yhtenäistä. Siellä ei pystytä aina tekemään päätöksiä vaan kalastellaan liikaa omaa etua. Lähtökohdat olisivat hyvät, mutta EU tarvitsisi yhtenäisemmän ja vahvemman ulkopoliittisen ”äänen”, Lehtinen pohtii. Sukupuoli- ja tasa-arvoasiat nousevat 2000-luvun konfliktinratkaisussa aikaisempaa enemmän esille, ja syystä. On hyvä muistaa, että naisten konflikteissa kokema väkivalta poikkeaa hyvin paljon miesten kokemasta väkivallasta ja naisten osallistuminen rauhanrakentamisen prosessiin tuo siihen aivan uuden ulottuvuuden. Naisten roolin kasvattaminen rauhanvälityksessä onkin CMI:lle tärkeää. - Yksi meidän toiminnan pääperiaatteista on inklusiivisuus eli otetaan kaikki mukaan siihen rauhanprosessiin. Usein tällä tarkoitetaan naisia, mutta myös muita ryhmittymiä, jotka eivät muuten olisi mukana rauhanprosessissa. Uskomme vahvasti, että jos kaikki eivät ole mukana rauhan tekemisessä, rauhasta ei voi tulla kestävää.

CMI:n hallituksen puheenjohtajana toimiva presidentti Ahtisaaren toiminta saa Lehtiseltä paljon kehuja. - Me olemme kuin se lapsi, jonka hän on lähettänyt maailmalle. Nykyisin hän kutsuu itseään kummisedäksi, eikä enää isäksi, Lehtinen naurahtaa. - Hän on tunnelman luoja ja inspiraation lähde toimistollamme. Hänellä on ihan poikkeuksellinen kyky saada ihmisistä esiin parhaat puolet ja hän kunnioittaa ja arvostaa jokaista omana itsenään. Lehtinen ei vielä puhuisi Suomesta rauhanvälityksen suurvaltana. Tämän tavoitteenhan lanseerasi vuonna 2010 silloinen ulkoasiainministeri Alexander Stubb. Erityisesti taloudellisessa panostuksessa konfliktinratkaisuun Suomi jää kauas esimerkiksi Norjasta ja Sveitsistä. - Taloudelliset panostukset eivät tietenkään tee kaikkea itsestään, mutta se luo mahdollisuuksia. Pystytään kouluttamaan ihmisiä ja ottamaan lisää ihmisiä mukaan toimintaan. Stubbin avauksen jälkeen ulkoministeriössä on tehty paljon työtä rauhanvälityksen eteen ja siitä on tehty yksi prioriteeteista, mutta suurvallaksi on vielä matkaa. Tämän pitää olla kansallinen projekti, jossa ulkoministeriön lisäksi ovat mukana myös muut toimijat, kuten valtioneuvosto, presidentti ja kansalaisyhteiskunta. Suomalaisilla on kuitenkin yleisesti hyvä maine maailmalla ja siitä pitää ottaa kaikki irti, Lehtinen toteaa.

Info CRISIS MANAGEMENT INITIATIVE (CMI) • Presidentti Martti Ahtisaari perusti järjestön vuonna 2000 • Riippumaton ja voittoa tavoittelematon kansalaisjärjestö • Yksi maailman johtavista konfliktinratkaisujärjestöistä • 15 pitkäaikaista projektia maailman haastavimmilla alueilla • 80 eri alojen ammattilaista 22 eri kansallisuudesta • Toimipisteet Helsingissä ja Brysselissä • Liikevaihto oli vuonna 2014 noin 7,5 miljoonaa

YK:n tilastojen mukaan viimeisten 15 vuoden sisällä 9


EU ja Israel – monimutkainen naapurisuhde

EU ja Israel – monimutkainen naapurisuhde Euroopan unionin ja Israelin välisiä suhteet ovat olleet pitkään läheiset, mutta eivät ongelmattomat. Uuden EU:n ulkoasioiden korkeimman edustajan Federica Mogherinin myötä Israelin ja Palestiinan konflikti on noussut uudelleen yhdeksi EU:n ulkopolitiikan painopisteistä. Israelissa taas viimeisten parlamenttivaalien jälkeen rauhanprosessi näyttää ottaneen ainakin retorisen taka-askeleen Benjamin Netanjahun Likud-puolueen vaalivoiton myötä. Teksti: Marleena Holmberg Kuvat: Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti

Ma’ale Aduminin siirtokunta Jerusalemista katsottuna Israel oli yksi ensimmäisistä maista, joka solmi diplomaattisuhteet Euroopan talousyhteisön kanssa, ja EU:sta on vuosien mittaan tullut Israelin tärkein kauppakumppani. Samaa ei voi kuitenkaan sanoa poliittisesta yhteistyöstä, jota on leimannut jatkuvat pettymykset ja epäluulo, joka juontaa juurensa osittain holokaustiin ja osittain Euroopan yhteisön vuonna 1980 tekemään Venetsian julistukseen. Julistus oli ensimmäinen kerta, kun EY vaati silloin Jasser Arafatin johtaman Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) ottamista mukaan Israelin ja Palestiina välisiin rauhanneuvotteluihin. Julistus sai aikanaan täystyrmäyksen Israelissa eikä israelilaisten päättäjien epäluulo EU:n todellisia tavoitteita kohtaan Lähi-idän rauhanprosessissa ole vieläkään täysin hälvennyt. 10

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015

Enemmistö israelilaisista kannattaa yhteistyön syventämistä Euroopan kanssa, ja vuonna 2011 teetetyn kyselyn mukaan peräti 81 prosenttia israelilaisista kannattaa maan EU-jäsenyyttä (virhemarginaali 3,3 prosenttia). Vuonna 2009 teetetyn kyselyn mukaan vastaava luku oli 69 prosenttia. Kyselyt teettänyttä tutkimusryhmää johti Ben-Gurionin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen linjan johtaja Sharon Pardo, jonka mukaan mielikuva israelilaisista anti-eurooppalaisina on väärä. Pardo onkin todennut, että israelilaiset tuntevat vahvaa yhteenkuuluvuutta Eurooppaan historiallisesti ja kulttuurisesti sekä samankaltaisten elämäntapojen vuoksi. Israelin ja EU:n välisten suhteiden laillisen pohjan muo-


EU ja Israel – monimutkainen naapurisuhde

”Erimielisyydet Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin selvittelyssä ovat vaikuttaneet vahvasti ei vain Israelin ja EU:n suhteisiin vaan myös Israelin ja joidenkin EU-maiden kahdenvälisiin suhteisiin.” dostaa vuonna 2000 voimaan astunut assosiaatiosopimus. Suhteita käsitellään myös EU:n naapuruuspolitiikan (ENP) sekä Ranskan entisen presidentti Nicolas Sarkozyn aloitteesta vuonna 2008 perustetun Välimeren unionin (UfM) kautta. UfM perustettiin epäonnistuneen Barcelonan prosessin raunioille siten, että kaikki EU-maat otettiin Saksan vaatimuksesta mukaan unioniin. Israelin tuki UfM:n luomiselle perustui pitkälti Sarkozyn läheisiin henkilökohtaisiin suhteisiin Israelin johdon kanssa. EU:n ja Israelin suhteita leimaa vahva yhteistyö talous-, tiede- ja tutkimussektoreilla. Israel on useaan otteeseen ilmaissut halustaan syventää suhteita Euroopan unioniin entisestään, mihin on Euroopassa suhtauduttu lähinnä myönteisesti. Neuvottelut suhteiden päivittämisestä uudelle tasolle aloitettiinkin vuonna 2007, ja ne etenivät hyvin aina vuoteen 2009 asti, jolloin Israel aloitti Gazassa maahyökkäyksen koodinimellä operaatio Valettu lyijy (Cast Lead). Operaation jälkeen puheet integraation syventämisestä loppuivat käytännössä kokonaan, eikä muutos näytä todennäköiseltä ennen kuin Israelin ja Palestiinan välisissä rauhanneuvotteluissa saadaan aikaan huomattavaa edistystä. EU on pyrkinyt lisäämään vaikutusvaltaansa Lähi-idän rauhanneuvotteluissa koko 2000-luvun ajan. Pyrkimyksiä vaikeuttaa Israelin vastustus ja väitteet eurooppalaisten puolueellisuudesta arabimaiden hyväksi. Erimielisyydet Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin selvittelyssä ovat vaikuttaneet vahvasti ei vain Israelin ja EU:n suhteisiin vaan myös Israelin ja joidenkin EU-maiden kahdenvälisiin suhteisiin. Euroopassa koettiinkin historiallisia hetkiä, kun Ruotsi päätti lokakuussa 2014 tunnustaa Palestiinan valtion ensimmäisenä maana Länsi-Euroopassa. Ruotsin esimerkin innoittamina useiden muiden EU-maiden parlamentit ovat järjestäneet neuvoa-antavia äänestyksiä palestiinalaisvaltion perustamisen puolesta. Myös Euroopan parlamentti järjesti vastaavan äänestyksen joulukuussa 2014, jolloin 498 meppiä äänesti tunnustamisen puolesta ja 88 vastaan. EU:n tuore ulkoasioiden korkea edustaja Federica Mogherini näyttäisi jatkavan pyrkimyksiä EU:n vaikutusvallan lisäämiseksi Lähi-idän rauhanprosessissa. Vain päivä ennen Israelin maaliskuun 2015 parlamenttivaaleja Mogherini ilmoitti, että kansainvälinen yhteisö punnitsee parhaillaan Lähi-idän kvartetin roolia ja muotoa uudelleen. Kvartettiin kuuluu EU:n lisäksi YK, Yhdysvallat ja Venäjä. Samana päivänä Mogherini nimitti EU:n uudeksi Lähi-idän rauhanprosessin erityisedustajaksi italialaisen diplomaatti Fernando Gentilinin. Nimitys on merkittävä

signaali rauhanprosessin tärkeydestä Mogherinin asialistalla, sillä tämän edeltäjä Catherine Ashton lakkautti kyseisen pestin vuosi sitten vedoten rauhanprosessin vähäiseen edistymiseen. Vieraillessaan Suomessa maaliskuussa 2015 Mogherini myös nimesi Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin ratkaisemisen yhdeksi komission viidestä painopisteestä ulkoasioiden saralla. Israelin parlamenttivaalit 2015: mitä seuraavaksi? Israelissa käytiin ennenaikaiset parlamenttivaalit maaliskuussa 2015 kaksi vuotta etuajassa. Edellinen hallitus kaatui joulukuussa 2014 erimielisyyksiin budjetista sekä ehdotetusta peruslakimuutoksesta, joka määrittelisi Israelin juutalaisten kansallisvaltioksi. Ennen parlamentin hajottamista pääministeri Benjamin Netanjahu erotti oikeusministeri Tzipi Livnin ja valtiovarainministeri Yair Lapidin. Äänestysaktiivisuus vaaleissa nousi 71,8 prosenttiin, joka on korkein koko 2000-luvulla. Vaalien voittajaksi nousi valtaa pitäneen pääministeri Netanjahun johtama keskusta-oikeistolainen Likud-puolue, joka sai yhteensä 30 paikkaa maan 120 henkisestä parlamentista eli Knessetistä. Toiseksi 24 paikalla nousi Isaac Herzogin johtama keskusta-vasemmistolainen sionistileiri, joka yhdisti Israelin Työväenpuolueen sekä liberaali Hatnuah-puolueen, jonka Netanjahun erottama oikeusministeri Livni perusti vuonna 2012. Kolmanneksi vaaleissa puolestaan kiri arabipuolueiden ja vasemmistopuolue Hadashin yhteislista, joka keräsi 13 paikkaa. Lista koostuu aatteellisesti hyvin erilaisista puolueista, joita yhdisti yksi tavoite: ylittää edellisen ulkoministeri Avigdor Liebermanin aloitteesta kahdesta prosentista yli kolmeen nostettu äänikynnys. Likudin voitto suurella enemmistöllä oli ennusteiden perusteella yllättävä. Netanjahu todistikin jälleen olevansa taitava poliitikko ja kääntämään lähes varmalta tappiolta näyttäneen tilanteen lopulta murskavoitoksi. Suurin syy tähän on se, että Netanjahu onnistui houkuttelemaan äänestäjiä pienemmiltä oikeistopuolueilta omaan leiriinsä. Vain päivää ennen vaaleja Netanjahu sanoi uutissivusto NRG:lle antamassaan haastattelussa, että pääministerinä hän jatkaisi siirtokuntien rakentamista ja ettei palestiinalaisvaltiota perustettaisi hänen valtakaudellaan – viesti selvästi vetosi äänestäjiin. Kommentti sai aikaan suuren mediamylläkän ympäri maailmaa. Huomiotta ei jäänyt myöskään paikka, jossa Netanjahu antoi haastattelun. Kyseessä on Har Homan siirtokunta Itä-Jerusalemissa, joka on yksi Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin kiistellyimmistä yksityiskohdista. 11


EU ja Israel – monimutkainen naapurisuhde

Federica Mogherini ja Benjamin Netanjahu Siirtokunta alueella, joka tunnetaan palestiinalaisten keskuudessa sen arabiankielisellä nimellä Jabal Abu Ghneim, on erityisen vaikea pala nieltäväksi palestiinalaisille, sillä se käytännössä täydentää Itä-Jerusalemin saarron siirtokunnilla sekä vaikeuttaa kulkua Betlehemistä Ramallahiin. Har Homan siirtokunta on myös kiristänyt Israelin ja EU:n välejä sen perustamisesta vuonna 1997 lähtien. EU:n ulkosuhteiden korkea edustaja Federiga Mogherini kommentoi vaalitulosta onnittelemalla Netanjahua vaalivoitosta. Samaan hengenvetoon Mogherini totesi EU:n olevan sitoutunut yhteistyöhön Israelin kanssa sekä tukevan rauhanneuvottelujen jatkamista Israelin ja Palestiinan välillä. Vaalitulos ei ole kuitenkaan muuttanut EU:n tärkeintä tavoitetta: pyrkimystä kahden valtion malliin. Diplomaattilähteiden mukaan EU:ssa toivotaankin, että Netanjahun kommentit palestiinalaisvaltion perustamista vastaan, olivat vain vaalikiihkoa. Netanjahu onkin vaalien jälkeen pehmentänyt jyrkkää sanomaansa, joka oli kirvoittanut kitkerän reaktion myös Obaman hallinnolta. Hallitusneuvottelut vaalien pohjalta ovat olleet odotetusti vaikeat, eikä hallitusta ole tätä artikkelia kirjoitettaessa vielä muodostettu. Viimeisimpien tietojen mukaan Netanjahu neuvottelee oikestopuolueiden kanssa koalitiohallituksen muodostamisesta. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo, sillä Likudin aiemmat hallituskumppanit joko vaihtoivat leiriä, kuten keskustapuolueet, tai kärsivät raskaat vaalitappiot, kuten ulkoministeri Liebermanin johtama oikeistolainen Yisrael Beiteinu sekä Juutalainen koti -puolue, jotka molemmat menettivät noin puolet paikoistaan. Mikäli Netanjahu haluaa muodostaa oikeistokoalition, on sen saatava vaa’ankieliasemaan kymmenellä paikallaan nousseen, loppuvuodesta 2014 perustetun keskustalaisen Kulanu-puolueen tuki. Puoluetta johtaa aiemmin Likudin ministerinäkin toiminut Moshe Kahlon. Toinen vaihtoehto olisi muodostaa yhtenäishallitus sionistileirin kanssa. Vaikka Netanjahu ilmoitti heti vaalien 12

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015

jälkeen, ettei yhtenäishallitus ole vaihtoehto, on lehdistössä spekuloitu Netanjahun vaihtaneen mieltään. Tärkeimpänä tekijänä pidetään Netanjahun halua parantaa välejä Valkoisen talon kanssa. Tällöin Työväenpuolueen Herzog nousisi ulkoministerin paikalle. Työväenpuolueessa on kuitenkin paljon yhteistyön vastustajia, eikä ole varmaan, onnistuisiko Herzog saamaan rivinsä koalition kannalle. Netanjahu tiettävästi pyrkisi myös estämään sionistileirin toisen puolueen, Hatnuahin, liittymisen hallitukseen puolueiden johtajien erimielisyyksistä johtuen. Kyselyiden mukaan israelilaisista jopa 49 prosenttia kannattaisi Likudin ja Työväenpuolueen yhteishallitusta kun taas 35 prosenttia olisi mieluummin oikeistokoalition puolella. Netanjahulla on aikaa tehdä ehdotus hallituksesta toukokuun 6. päivään asti. EU:n kannalta toivottava ratkaisu olisi laaja yhtenäishallitus yli blokkirajojen. Mikäli Netanjahu kuitenkin kieltäytyy jatkamasta rauhanneuvotteluja palestiinalaisten kanssa, on EU:ssa väläytelty myös pakotteiden asettamista Israelille, kuten vuodetuista asiakirjoista käy ilmi. Varsinkin Jerusalemin kiristynyttä tilannetta on seurattu huolestuneina EU:ssa. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että EU ryhtyisi pakotelinjalle. Ilman Yhdysvaltojen tukea kyseisillä toimilla tuskin olisi suurta vaikutusta nykytilanteeseen. Ainoa todennäköinen muutos olisi Israelin ja EU:n välien kiristyminen entisestään. Lähdekirjallisuutta: Pardo & Peter, Uneasy Neigbours – Israel and the European Union (2010); Whitman & Wolf (edit.), The European Neighbourhood Policy in Perspective (2010) Kirjoittaja työskentelee järjestökoordinaattorina Eurooppalaisessa Suomessa sekä valmistelee väitöskirjaa Turun yliopistoon EU:n rauhantoimista Israelin ja Palestiinan välisessä konfliktissa 2000-luvun alkupuolella.


Viisut ja Eurooppa

Viisut ja Eurooppa Eurovision laulukilpailut on jokakeväinen iloittelukarnevaali, joka yhdistää yhdeksi illaksi kansakunnat islantilaisista azerbaidžanilaisiin. 60-vuotiaalle kilpailulle on annettu myös poliittisia merkityksiä esimerkiksi Euroopan integraation suhteen. Teksti: Tuomas Lassinharju Kuvat: Eurovision

Eurovision laulukilpailu on television historian pitkäaikaisin musiikkiohjelma. Eurovision laulukilpailu keksittiin vuonna 1950-luvun puolivälissä, kun Euroopan yleisradioliitto European Broadcasting Union (EBU) halusi kehittää uusia kansainvälisiä viihdeohjelmia. Vuonna 1954 EBU oli perustanut uuden kansainvälisen televisiolähetysten välitysverkon, jota kutsuttiin Eurovisioksi. Suomi on ollut mukana Eurovisio-verkossa vuodesta 1960 lähtien. Verkkoon liittyminen mahdollisti muun muassa sen, että suomalaiset kykenivät seuraamaan ensimmäistä kertaa olympialaisia television välityksellä. EBU:ssa ryhdyttiin miettimään, millaisia yhteisiä viihdeohjelmia voitaisiin kehittää Eurovisio-ohjelmavaihdon piiriin kuuluvien maiden välille. Sveitsin television johtaja Marcel Bezençon kehitti ajatuksen yhteisen laulukilpailun perustamisesta vuonna 1955. EBU:n toiminta kansainvälisenä radioliitona ilmentää oivaltavasti toisen maailmansodan jälkeistä kulttuuriilmapiiriä. Uuden suursodan välttämiseksi koettiin tärkeänä lisätä Euroopan valtioiden välistä yhteistyötä.

Yhteisten televisio-ohjelmien uskottiin tuovan Euroopan valtiot, kansat ja niiden erilaiset kulttuurit lähemmäksi toisiaan. EBU:n tarkoituksena on ollut siten kehittää Euroopan kulttuurista integroitumista. Toisaalta EBU:n perustaminen edustaa myös kylmän sodan kahtiajakautumista. Itä-Euroopan sosialistiset valtiot olivat perustaneet oman radioliittonsa (OIRT), ja EBU perustettiin tämän läntiseksi vastineeksi. Ensimmäiset Eurovision laulukilpailut järjestettiin toukokuussa 1956 Sveitsissä, jossa sijaitsi EBU:n pääkonttori. Mukana oli vain seitsemän osallistujamaata. Osallistujalista ilmentää kuitenkin erinomaisesti Euroopan integroitumisprosessia. Kilpailuun osallistui nimittäin isäntämaa Sveitsin lisäksi juuri ne kuusi maata, jotka perustivat vuonna 1951 Euroopan hiili- ja teräsyhteisön. Seuraavien kymmenen vuoden aikana kilpailuun alkoi osallistua useita Länsi-Euroopan valtioita. Vuoteen 1965 mennessä osallistujamäärä oli kasvanut jo 18 maahan. Mukana olivat muun muassa Espanja ja Portugali, jotka olivat tuolloin vielä oikeistodiktatuureja, sekä Pohjois13


Viisut ja Eurooppa

maat ja Jugoslavia. Jugoslavia oli ainoa sosialistinen valtio, joka osallistui kylmän sodan aikana Euroviisuihin. Stalinin ja Titon välirikon seurauksena Jugoslavia ei liittynyt Varsovan liittoon, minkä myötä Jugoslavialla oli mahdollisuus olla mukana länsieurooppalaisissa instituutioissa, kuten EBU:ssa. Usein väitetään Eurovision laulukilpailun ilmentävän Eurooppaa tai olevan jonkinlainen Euroopan laulukilpailu. Tämän vuoksi ihmetellään, minkä vuoksi Israel tai Kaukasuksen valtiot saavat osallistua kilpailuun. Loppujen lopuksi ainoa kriteeri Euroviisuihin osallistumiselle on EBU:n jäsenyys. Itä-Euroopan sosialistiset valtiot eivät olleet EBU:n jäseniä, joten kylmän sodan aikana Euroviisut olivat vain Länsi-Euroopan kilpailu. Israel sen sijaan on ollut EBU:n jäsenvaltio siinä missä muutkin jäsenvaltiot ja sen vuoksi valtio on osallistunut kilpailuun säännöllisesti vuodesta 1973 lähtien. Joka tapauksessa Euroviisujen ja Euroopan kuulumisen välille on asetettu yhteyksiä. Tällainen näkökulma nousi varsinaiseen kukoistukseensa 1990-luvun alussa sosialismin romahdettua, kun entisen itäblokin valtiot alkoivat osallistua Eurovision laulukilpailuihin. 1980- ja 90-lukujen vaihteessa itäisen Keski-Euroopan valtioissa syntyi diskurssi Eurooppaan palaamisesta. Diskurssin mukaan kansalaiset kokivat, että heidän valtionsa on ollut Varsovan liiton aikana poissa luonnollisesta yhteydestään Eurooppaan. ”Paluu Eurooppaan” olikin yksi sosialististen valtioiden vallankumousten retorisista teemoista.

”Eurovision laulukilpailut tarjosivat entisille Varsovan liiton valtioille välittömästi mahdollisuuden integroitua eurooppalaiseen kulttuuritoimintaan.” Entiset Varsovan liiton valtiot halusivat sanoutua irti sosialistisesta menneisyydestä integroitumalla poliittiseen Länsi-Eurooppaan, esimerkiksi hakeutumalla Euroopan unionin ja Naton jäseniksi. Monien valtioiden oli kuitenkin odotettava 2000-luvulle, ennen kuin ne täyttivät näiden kansainvälisten tahojen jäsenyyden kriteerit. Eurovision laulukilpailut tarjosivat näille valtioille välittömästi mahdollisuuden integroitua eurooppalaiseen kulttuuritoimintaan. Uusia valtioita alkoi osallistua laulukilpailuun vuodesta 1994 lähtien. Edellisen vuoden kilpailuissa Romanian television edustaja oli tutustumassa Euroviisuihin paikan päällä. Hän ilmaisi, että Romania on aina halunnut olla osa Eurooppaa ja Eurovision laulukilpailu on merkittävä eurooppalainen instituutio, joka toimii ilman poliittista unionia, minkä vuoksi Romania haluaa ehdottomasti osallistua kilpailuun.

Euroviisuesitysten pohjalta on syntynyt kansainvälisiä ilmiöitä. Epic Sax Guy Sergei Stepanov 14

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015


Viisut ja Eurooppa

”EBU:n tarkoituksena on ollut kehittää Euroopan kulttuurista integroitumista.” Liettualaista kulttuuria Indianan yliopistossa laajasti tutkinut Björn Ingvoldstadt on tutkimuksissaan osoittanut, että vuosituhanteen vaihteessa Liettuassa viisut assosioitiin eurooppalaisuuteen ja kansainvälistymiseen. Liettualaisessa diskurssissa Euroviisut myivät mielikuvaa Euroopasta ja kilpailuun osallistuminen ilmensi eurooppalaiseen yhteisöön kuulumista. Ingvoldstadt on antanut Liettuan euroviisukarsinnoille poliittisen merkityksen, koska niissä liettualaiset saivat itse ensimmäistä kertaa valita edustajiaan Eurooppaan. Yleiskeskusteluissa pidettiin tärkeänä esimerkiksi sitä, että euroviisuedustajan on ehdottomasti laulettava englanniksi, koska englanninkielisyyden katsottiin edustavan tulevaisuutta ja eurooppalaisuutta. Vastaavasti venäjänkielinen laulu olisi assosioitu menneisyyteen ja neuvostomiehitykseen, vaikka Liettuassa on paljon venäjää äidinkielenään puhuvia asukkaita. Euroviisujen ja Euroopan unionin välille vedettiin yhtäläisyysmerkit myös Virossa maan voitettua kilpailun vuonna 2001. Viro oli ensimmäinen uutta kaartia edustava Itä-Euroopan valtio, joka ylsi viisuvoittoon. Virolaisten poliitikkojen juhlapuheissa historiallinen viisuvoitto oli osoitus Viron eurokelpoisuu-

desta. Viron silloinen ulkoministeri Toomas Hendrik Ilves julisti Viron olevan ”ensimmäinen Itä-Euroopan maa, joka on voittanut Eurovision laulukilpailut” ja ”ensimmäinen Itä-Euroopan maa, joka pääsee Euroopan unioniin”. Ilveksen mukaan voitto myös todisti Viron olevan monikulttuurinen eurooppalaisvaltio. Viron pääministeri Mart Laar julisti Viron ”harppaavan Eurooppaan laulaen”. Euroviisuvoiton syvempinä merkityksinä esitettiin, että se auttaa virolaisia kasvamaan neuvostoaikaisista komplekseista ja todistaa virolaisille maan palanneen takaisin eurooppalaiseen kontekstiin. Vaikka edellä mainitut, voitonhuumassa esitetyt lausunnot saattavat vaikuttaa hieman huvittavilta, niissä saattaa piillä realistinen pohja. Kyselytutkimukset osoittivat, että viisuvoiton jälkeen virolaisten Euroopan unioniin liittymisen kannatus kasvoi ja nousi pysyvästi yli 50 prosentin. Kirjoitus perustuu osittain kirjoittajan kandidaatintutkielmaan ”Et saa pelätä paluutasi” – Baltian ja itäisen Keski-Euroopan integroituminen Eurooppaan Eurovision laulukilpailun kautta.

Euroviisut ovat tunnettuja spektaakkelimaisista esityksistään 15


Eurooppa ja Pohjois-Afrikka: niin kaukana mutta niin lähellä

Eurooppa ja Pohjois-Afrikka: niin kaukana mutta niin lähellä Pohjois-Afrikka ja Eurooppa ovat aina olleet maantieteellisesti lähellä toisiaan. Näin ollen myös alueiden historiassa on paljon yhteistä. Euroopan unionin nimi itsessään pitää sisällään termin Eurooppa, joka voidaan kuitenkin määritellä eri tavoin. Mikään määritelmä ei ole yksin täydellinen ja eri tilanteissa onkin käytetty eri määritelmiä. Niiden mukaan Pohjois-Afrikka on välillä lähempänä ja välillä kauempana Eurooppaa. Teksti: Pekka Masonen Kuvat: iStockphoto

Vuonna 1987 Marokko anoi Euroopan talousyhteisön jäsenyyttä. Hakemus hylättiin Brysselissä saman tien: maa tuskin täytti jäsenyydelle asetettuja ehtoja mutta ennen kaikkea koska Marokko ei ole ”eurooppalainen” maa. Hylkääminen ei ole kuitenkaan haitannut Marokon suhteita Eurooppaan. Hakemus oli enemmän symbolinen ele, joka kuvasti Marokon halua assosioitua Eurooppaan. Espanja ja Portugali oli hyväksytty EEC:n jäseniksi vuotta aiemmin. Oman aikamme näkökulmasta katsottuna Marokon hakemus vaikuttaa vain huonolta vitsiltä. Mielikuviamme Pohjois-Afrikasta hallitsevat helposti arabikevättä seurannut kuohunta ja väkivalta, terrorismi, laittomat maahanmuuttajat ja köyhyys, jotka kaikki tukevat jo 1990-luvulla vakiintunutta päähänpinttymää ”sivilisaatioiden törmäyksestä” eli länsimaiden ja islamilaisen maailman ikuisesta kamppailusta ja kes16

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015

kinäisestä yhteensopimattomuudesta. Näin PohjoisAfrikka edustaisi meille eurooppalaisille vain uhkaa, joka torjutaan parhaiten eristäytymällä siitä. Oivallinen pubivisan pähkinä kuuluukin: milloin Algeria kuului Euroopan talousyhteisöön? Marokon hakemus herättää aiheellisen ja ajankohtaisen kysymyksen Euroopan ulottuvuuksista ja siitä, miten haluamme määritellä ”eurooppalaisuuden” – itsellemme ja muille – ja mihin kuvittelemme olevamme matkalla? Jos pitäydymme ahtaasti maantieteellisissä rajoissa, silloin Marokko ja muut Pohjois-Afrikan maat jäävät selkeästi eurooppalaisen kerhon ulkopuolelle. Maantieteellinen rajaus on silti kaikkea muuta kuin ongelmaton. Historian perintönä Euroopan unioniin kuuluu jo nyt alueita, jotka sijaitsevat kaukana maanosamme


Eurooppa ja Pohjois-Afrikka: niin kaukana mutta niin lähellä

lähtien ja se on yhä vahvasti läsnä Balkanilla: Bosnian, Kosovon, Albanian, Makedonian, Bulgarian ja Romanian muslimit eivät edusta mitään ulkopuolista ja ”epäeurooppalaista” etnistä ryhmää vaan maiden asukkaita, jotka eri syistä omaksuivat menneisyydessä islamin uskonnokseen. Osmanien valtakunnassa ei harrastettu kristittyjen pakkokäännyttämistä. Maahanmuuttajien myötä islamista on tullut arkipäiväinen ilmiö kaikissa eurooppalaisissa maissa, mikä on puolestaan herättänyt oikeistopopulisteissa pelon Euroopan islamilaistumisesta. Mitään merkkejä tällaisesta kehityksestä ei ole nähtävissä, vaikka esimerkiksi Suur-Lontoon asukkaista on tätä nykyä muslimeja noin 12 prosenttia. Harvempi tietänee, että esimerkiksi Euroopan unioniin kuuluvan afrikkalaisen Mayotten saaren asukkaat ovat kaikki muslimeja ja siellä sovelletaan islamilaista tapaoikeutta.

EU ulottuu jo nyt yli Euroopan maantieteellisten rajojen. Guadeloupe, Karibianmeri, Ranska, EU ulkopuolella, jopa Intian valtamerellä ja Etelä-Amerikassa, vaikka harva suomalainen osannee nimetä eurosetelien karttapuolen pikkulaatikoiden täplät. Entä miten pitäisi suhtautua niihin maihin, jotka historian oikuista sijaitsevat osittain maantieteellisessä Euroopassa? Onko siis Kazakstan – Turkin tavoin – ”eurooppalainen” maa, koska se ulottuu Uraljoen tälle puolen mutta Kaukasuksen väärällä puolella sijaitseva Azerbaižan ei, vaikka maa isännöi Euroopan yleisradioliiton laulukilpailun vuonna 2012? Toisaalta maantiede ei estänyt aasialaisen Kyproksen jäsenyyttä, jonka kohdalla sovellettiin kulttuurista määritelmää: Kyproksen tasavallan asukkaat ovat kristittyjä ja puhuvat kreikkaa, siis ”eurooppalaisia” (toisin kuin saaren pohjoisosan asukkaat). Entä atlanttinen Kap Verden saaret, jonka asukkaat ovat niin ikään kristittyjä ja puhuvat portugalia? Vuonna 2005 Portugalin entinen presidentti Mário Soares ehdotti vakavissaan saarten hyväksymistä EU:n jäseneksi. Yhtä ongelmallisia ovat Kaukasuksen valtioista Georgia ja Armenia, joita on vaikea mieltää kulttuuriltaan ”aasialaisiksi” tai edes Lähi-idän maiksi. Entä jos Israel päättäisi hakea jäsenyyttä? Hylättäisiinkö hakemus, koska Israel ei ole maantieteellisesti ”eurooppalainen” eikä kulttuuriltaan kyllin ”länsimainen”? Kulttuurisen määritelmän rajana pidetään yleensä islamia, jonka katsotaan edustavan eurooppalaiselle elämäntavalle vierasta ja vihamielistä arvomaailmaa. Tämäkään tulkinta ei ole ongelmaton, sillä historiallisesti islam on ollut eurooppalaisten uskonto alusta

Kolmas tapa määritellä eurooppalaisuus voisi olla historiallinen, mikä on väljempi kuin maantieteellinen tai kulttuurinen rajaus. Tällöin eurooppalaisiin voidaan lukea myös ne, jotka haluavat liittyä kerhoon, koska he tuntevat kuuluvansa joukkoon. Tulkinta ei silti tarkoita kerhon ovien avaamista selälleen vaan jäsenyydelle olisi yhä ehtonsa, mutta ne eivät enää perustuisi vanhentuneisiin etnisiin tai uskonnollisiin stereotypioihin. Ennen kaikkea, historiallinen määritelmä olisi armeliaampi edellä kuvailluille Euroopan lähialueille, myös Pohjois-Afrikalle. Historiallisesti Pohjois-Afrikka eli Maghreb on aina kytkeytynyt enemmän pohjoisiin eli eurooppalaisiin naapureihinsa kuin Lähi-itään. Tällöin ”PohjoisAfrikalla” tarkoitetaan vain Atlasmaita (Marokko, Algeria, Tunisia), joita ei yhdistä pelkästään Ranskan siirtomaavallan perintö. Maantieteellisesti Atlasmaat muodostavat eräänlaisen saaren, jota lännessä ja pohjoisessa rajoittaa meri; etelässä ja idässä autiomaa. Vastaavasti Egypti, jonka yhteyksiä länteen rajoittaa Libyan autiomaa, on aina, faraoiden ajoista lähtien, suuntautunut Lähi-itään. Konkreettisesti suuntautuminen näkyy omana aikanamme kielissä: Lähi-idän ja Egyptin arabit ymmärtävät hyvin toisiaan, mutta eivät Pohjois-Afrikassa puhuttua arabiaa. Antiikin aikana Pohjois-Afrikka kuului Rooman alaisuuteen ja keisariajalla se luettiin valtakunnan tärkeimpiin provinsseihin, siinä missä Hispania ja Gallia edustivat periferiaa, Britanniasta puhumattakaan. Egyptin ohella Pohjois-Afrikka ruokki Rooman. Näin Pohjois-Afrikka sisältyi myös läntisen eli latinankielisen kulttuurin piiriin, minkä myötä alueen kristityt tunnustivat Rooman piispan hengellisen johtajuuden, kun taas Egyptin kristityt liittyivät itäiseen kirkkoon. Läntisen kirkon tärkeimmät varhaiset kirkkoisät – Tertullianus, Cyprianus ja Augustinus – olivat kotoisin Pohjois-Afrikasta. Pohjois-Afrikan kohtalon muutti uuden uskonnon eli islamin syntyminen Lähi-idässä 600-luvun alussa. Arabit valloittivat Bysantille kuuluneen Egyptin vuon17


Eurooppa ja Pohjois-Afrikka: niin kaukana mutta niin lähellä

Miten Eurooppa määritellään? na 642 ja aloittivat sieltä käsin etenemisensä länteen. Taustalla ei ollut mitään Suurta Suunnitelmaa kristikunnan tuhoamiseksi vaan sama imperiumien laajentumisen logiikka, joka ohjasi niin Rooman valtakunnan kuin eurooppalaisten siirtomaavaltojen laajentumista: valloitettujen alueiden hallinta pakottaa siirtämään rajoja kauemmas. Turvatakseen valtansa Egyptissä arabien oli häädettävä bysanttilaiset Pohjois-Afrikasta. Hyökkäys länteen käynnistyi 670 mutta Pohjois-Afrikan alistaminen osoittautui paljon vaikeammaksi kuin esimerkiksi Persian tai Keski-Aasian valloitus. Paikallisten asukkaiden eli berberien vastarinta murtui vasta 700-luvun alussa. Tässä kohdin voisimme pysähtyä muodikkaaseen jossitteluun: millaisessa Euroopassa eläisimme, jos kuningatar Kahinan johtama berberien liitto olisi onnistunut pysäyttämään arabien etenemisen Atlasmaihin? Arabien valloitus erotti Pohjois-Afrikan Euroopasta ja liitti se osaksi valtavaa umaijadi-kalifien hallitsemaa maailmanvaltaa ja arabialais-islamilaista kulttuuria. Muutos oli kuitenkin hidas eikä alueelle muuttanut uutta väestöä vaan arabit muodostivat harvalukuisen hallitsevan yläluokan. Islam oli pitkään vain kaupunkien uskonto, kun taas maaseudulla ja autiomaassa berberit noudattivat omia ikivanhoja uskomuksiaan ja tapojaan. Myöskään kristinusko ei kadonnut yhtäkkiä vaan vielä uuden ajan alussa alueella eli paikallisten kristittyjen yhteisöjä (ristiretkien alkaessa puolet egyptiläisistä oli yhä kristittyjä). Kristinuskon hiipumisen tärkein syy oli yhteisöjen eristyneisyys ja hajanaisuus. Vailla yhteyksiä samanuskoisiin Pohjois-Afrikan kristittyjen oli vaikea vastustaa islamilaisen kulttuurin 18

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015

painetta. Samasta syystä islam katosi Andalusiasta, kun alue siirtyi kristittyjen valtaan 1200-luvulla. Myös kielellinen arabialaistuminen oli hidas prosessi ja vieläkin kesken. Algeria ja Marokko esiintyivät mielellään ”arabimaina”, vaikka joka viides algerialainen puhuu yhä äidinkielenään berberikieliä ja marokkolaisista vähintään joka kolmas. Tunisiasta berberikielet ovat jo kadonneet. Berberikielten puhujia on myös Euroopassa: Ranskassa heitä asuu puolitoista miljoonaa ja yksi heistä on jalkapalloilija Zidane (kuten myös Ruotsin vuoden 2012 euroviisuvoittaja Loreen). Berberikielet eli tamazight eivät ole mitään sukua arabialle ja niitä kirjoitetaan muinaisiin foinikialaiseen kirjaimiin perustuvilla aakkosilla. Virallinen suhtautuminen berberikieliin oli Atlasmaissa pitkään kielteistä, myös Ranskan siirtomaakaudella, mutta nyt Algeriassa tamazight on tunnustettu ”kansalliseksi kieleksi” ja sitä saa käyttää koulujen opetuskielenä. Marokossa tamazight korotettiin vuonna 2011 maan viralliseksi kieleksi arabian rinnalle. Islamilaisen maailmanvallan poliittinen yhtenäisyys päättyi pian. Huonoon kohteluunsa tyytymättömät berberit aloittivat jo vuonna 739 kapinan ja karkottivat arabit alueelta. Berberit hyväksyivät islamin mutta sopeuttivat sen omaan kulttuuriinsa, minkä vuoksi Lähi-idän muslimit pitivät heitä harhaoppisina. Kapinan seurauksena Pohjois-Afrikkaan muodostui useita berberien valtioita, jotka laajenivat myös Euroopan puolelle: sekä Iberian niemimaalle että Sisiliaan ja muille läntisen Välimeren saarille.


Eurooppa ja Pohjois-Afrikka: niin kaukana mutta niin lähellä

Marokon hakemus herättää aiheellisen ja ajankohtaisen kysymyksen Euroopan ulottuvuuksista ja siitä, miten haluamme määritellä ”eurooppalaisuuden” – itsellemme ja muille – ja mihin kuvittelemme olevamme matkalla? Islamilaisen Pohjois-Afrikan ja kristillisen Euroopan kohtaaminen keskiajalla ei ollut vain väkivaltainen vaan Espanjan ja Sisilian kautta Eurooppaan välittyi uusia ja mullistavia keksintöjä, kuten tuliaseet, sekä arabien vaalima antiikin kreikkalainen tiede ja filosofia, mikä puolestaan käynnisti Italiassa renessanssina tunnetun ilmiön. Portugalilaiset tuskin olisivat uskaltautuneet löytöretkilleen ilman astrolabia, kvadranttia ja latinalaispurjetta, jotka omaksuttiin Pohjois-Afrikasta. Kehitys kohti Pohjois-Afrikan ja Euroopan nykyistä suhdetta käynnistyi uuden ajan alussa, jolloin voimasuhde läntisellä Välimerellä alkoi hitaasti mutta peruuttamattomasti kääntyä länsimaiden eduksi (itäinen Välimeri säilyi vielä pitkään turkkilaisten hallussa). Näkyvä merkki muutoksesta oli espanjalaisten saavuttamat pysyvät jalansijat Pohjois-Afrikan rannikolla. Euroopan Unioniin kuuluvat marokkolaiset kaupungit Ceuta ja Melilla eivät ole imperialismin ajan jäänteitä vaan myöhäiskeskiaikaisen reconquistan reliikkejä. Pohjois-Afrikassa vaikuttivat osittain samat syyt, jotka johtivat Lähi-idän taantumiseen. Löytöretkien myötä idän kauppa siirtyi Välimereltä Atlantille. Islamilainen maailma menetti innovatiivisuutensa ja alkoi käpertyä itseensä etsien lohtua loistavasta menneisyydestään, mutta näin muslimeilta jäi huomaamatta länsimaissa alkanut tieteellis-tekninen kehitys ja sen seuraukset. Modernin ajan alkaessa Pohjois-Afrikka näyttäytyi eurooppalaisille takapajuisena ja heikkona alueena,

joka olisi helposti alistettavissa. Ranska käynnisti Algerian valloituksen 1830, mikä johti yli sata vuotta kestäneeseen siirtomaakauteen. Tunisia tunnusti Ranskan ylivallan 1881. Marokko säilytti itsenäisyytensä vuoteen 1912, jolloin Ranska ja Espanja jakoivat sen keskenään. Idässä britit miehittivät Egyptin 1882 ja Italia valloitti Turkille kuuluneen Libyan 1912. Siirtomaakausi merkitsi alueen väestölle raskasta aikaa, mikä huipentui Algerian pitkään ja veriseen vapaussotaan 1950-luvun lopulla. Marokko ja Tunisia itsenäistyivät rauhanomaisesti jo 1956. Kolonialismin vaikutukset eivät kuitenkaan olleet pelkästään negatiivisia eivätkä ne ole suoraan syynä Pohjois-Afrikan nykyiseen tilanteeseen. Yhtäältä kolonialismi tuotti Pohjois-Afrikan valtiot nykyisine rajoineen ja kansallisine identiteetteineen, mutta se myös käynnisti modernisaation sekä avasi yhteyden Eurooppaan, joka on säilynyt ja hyödyttänyt Atlasmaita myös itsenäisyyden aikana. Ja se pubivisan oikea vastaus on: vuosina 1957–62, jolloin Alger oli Ranskan toiseksi suurin kaupunki. Kirjoittaja on yleisen historian dosentti Tampereen yliopistossa ja hänen kirjoittamansa tietokirja ”Rajaseudun Galilei ja muita outoja tarinoita menneisyydestäni” ilmestyi vuoden 2014 syyskuussa. http://rajaseudungalilei.omasivu.fi

Lähdekirjallisuutta: Jamil M. Abun-Nasr, A History of the Maghrib in the Islamic Period. 3rd edition (Cambridge University Press 1987). Hichem Djaït, La fondation du Maghreb islamique (Amal Editions 2004). Richard Fletcher, Moorish Spain (Weidenfeld and Nicolson 1992). John Freely, Light from the East. How the Science of Medieval Islam Helped to Shape the Western World (I.B. Tauris 2010). Bruce Maddy-Weitzman & Daniel Zisenwine (eds), The Maghrib in the New Century: Identity, Religion, and Politics (University Press of Florida 2007). Tuomo Melasuo, Algerian poliittinen kehitys 1800-luvulta vapaussotaan 1954 (Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus 1999). Susan Raven, Rome in Africa. 3rd edition (Routledge 1993). 19


Itäinen kumppanuus uudistuu toukokuussa Riiassa

Itäinen kumppanuus uudistuu toukokuussa Riiassa Itäisen kumppanuuden avulla Euroopan unionin on tarkoitus saattaa naapurivaltioita läheisemmiksi kauppakumppaneiksi. Maailmanpoliittinen tilanne on kuitenkin muuttunut paljon Itäisen kumppanuuden perustamisajoista ja toukokuussa järjestettävässä huippukokouksessa parlamentaarikkojen tuleekin pohtia, miten kumppanuutta voitaisiin uudistaa. Teksti: Heidi Hautala Kuva: Nina Lindfors

Heidi Hautala Venäjän ja Euroopan unionin välisessä voimakentässä yhteisinä naapureina on kuusi valtiota, ja ajatus Itäisestä kumppanuudesta syntyikin muutama vuosi sitten, jotta nämä valtiot voitaisiin saattaa EU:n läheisimmiksi yhteistyökumppaneiksi. Vähemmän tunnettua lienee, että EU:lla ja Itäisillä kumppaneilla on myös parlamentaarinen yleiskokous Euronest, jossa Euroopan parlamentin ja kumppanimaiden parlamenttien jäsenet tekevät yhteistyötä.

20

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015

”EU:n tulee antaa tukeaan sen mukaan, miten kukin kumppanimaa sitoutuu uudistamaan yhteiskuntaansa ja valtiotaan.”


Itäinen kumppanuus uudistuu toukokuussa Riiassa

”Myös parlamentaarikkojen on syytä pohtia, miten Itäistä kumppanuutta uudistetaan tilanteessa, joka on perustamisajoista muuttunut perusteellisesti.” Venäjä ei jäänyt seuraamaan lähentymistä sivusta, vaan sen varoitukset johtivat moniin todellisiin vaikeuksiin. Ääriesimerkki on Ukraina, jota Venäjä estää sotimalla lähentymästä länttä, mutta esteitä on rakennettu myös Moldovan, Armenian ja Georgian eteen. Armenia keskeytti äkisti vuonna 2013 kolme vuotta käydyt, loppusuoralla olleet neuvottelut assosiaatiosta ja vapaakaupasta EU:n kanssa saatuaan Venäjältä vakavan varoituksen vastatoimista. Georgian maksama hinta oli vuoden 2008 sodan seurauksena kahden alueen, EteläOssetian ja Abhasian menetys Venäjän etuvartioksi. Moldovaan kuuluva Transnistria on sekin niin sanottu jäätynyt konflikti, joka luo valtioon epävakautta. Kaikesta huolimatta Ukraina, Moldova ja Georgia jatkavat assosiaatioprosessiaan EU:n kanssa. Sain katsella maaliskuussa Turkissa sijaitsevaa raamatullista Ararat-vuorta Armenian puolelta rajaa, joka on suljettu maiden välirikon takia, jonka tärkein syy on Turkin vastahakoisuus tunnustaa sata vuotta sitten ottomaanien valtakunnassa tapahtunutta puolentoista miljoonan armenialaisen kansanmurhaa. Lisäksi Armenia ja Azerbaidzan ovat käytännössä sodassa keskenään Armenian miehittäessä Vuoristo-Karabahia Azerbaidzanissa. Azerbaidzan jättäytyi pois maaliskuussa Armenian pääkaupungissa Jerevanissa pidetystä Itäisen kumppanuuden parlamentaarisesta yleiskokouksesta. Azerbaidzan on vaurastuva ja ylpeä öljyvaltio, joka tukahduttaa ihmisoikeuksia yhä ankarammin. EU:lla ei ole ollut vaikutusvaltaa tilanteen kääntämiseksi myönteiseen suuntaan, mutta kaupankäynnin ja energiasuhteiden edistäminen tässä tilanteessa merkitsisi eurooppalaisten arvojen kieltämistä. Riiassa pidetään toukokuun loppupuolella huippukokous. Myös parlamentaarikkojen on syytä pohtia, miten Itäistä kumppanuutta uudistetaan tilanteessa, joka on perustamisajoista muuttunut perusteellisesti. Samalla kun EU:n suhteet itäisiin kumppaneihinsa ovat jatkossa yksilöllisempiä. Energiariippuvuuden torjuminen ja oikeusvaltiokehityksen edistäminen ovat kaikkia yhdistäviä tavoitteita.

Yleisimmin tuetaan ajatusta muovata kumppanuutta kunkin valtion erityistilanteen mukaan. ”More for more” -periaatteesta on syytä pitää kiinni, eli EU:n tulee antaa tukeaan sen mukaan, miten kukin kumppanimaa sitoutuu uudistamaan yhteiskuntaansa ja valtiotaan. Ukraina, Georgia ja Moldova saavat varmasti jatkossa EU:lta enemmän. Toisaalta esim. Armenialla ei ollut vaihtoehtoa, kun Venäjä ilmoitti sulkevansa kaasuhanat, jos maa ei tee u-käännöstä EU-tieltä. Europarlamentin puhemies Martin Schulz on todennut, että paras tae kumppanien omille valinnoille on jatkaa reformejaan. EU-komissio on hyvin sitoutunut esim. oikeusvaltiokehityksen tukemiseen. Ei riitä, että toimitaan vain valtioiden kesken. Viisumivapaus on myös kansalaisille erittäin tavoiteltava etu. Tästä näkökulmasta viisumivapautta tulisikin nopeuttaa. Itäisten kumppanivaltioiden jäätyneissä konflikteissa valtioiden alueellisen yhtenäisyyden palauttamista vaikeuttaa myös Venäjän harjoittama informaatiosota, jolloin on edistettävä myös konfliktialueilla asuvien ihmisten mahdollisuutta nähdä, onko ”länsi” tosiaan suuri vihollinen. Kansalaisyhteiskunnan osallistaminen Itäiseen kumppanuuteen on ehkä paras keino vauhdittaa reformeja, joiden myötä hallitukset joutuvat vastaamaan toimistaan kansalaisille. Hankalin tilanne on Valko-Venäjällä, joka kärvistelee Venäjän otteessa, mutta jonka ei voi odottaa muuttuvan demokratiaksi vielä aikoihin. Siksi kaikki EU:n tuki tuleekin osoittaa vaikeuksissa olevalla kansalaisyhteiskunnalle. Riippuvuus Venäjän energiasta yhdistää EU-maita ja Itäisiä kumppaneita. Siksi viimemainitut tulisikin kutsua mukaan parhaillaan rakentuvaan EU:n energiaunioniin. Parlamentaarikot korostavat uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta, jonka alalla idässä on saavutettavissa paljon. Ukrainan kriisin keskelläkin olisi löydettävä edes joitain vuorovaikutuskanavia EU:n ja Venäjän kesken. On pohdittu, voisiko EU:n ja Venäjän vapaakauppa-alueiden sääntöjä koettaa sovittaa yhteen. Venäjä on jatkuvasti esittänyt, että tulisi muodostaa yhteinen vapaakauppa-alue ”Vladivostokista Lissaboniin”. Euronestin puheenjohtajana teetin tutkimuksen, joka osoittaa useimpien itäisten kumppanien kärsivän menetyksistä ja rangaistustoimista oletettuakin enemmän, jos ne suuntautuvat kohti Euroopan unionia. Olisi kaikkien osapuolten etu, jos kauppapolitiikassa tapahtuisi lientymistä. Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (vihreät) ja Euronestin rinnakkaispuheenjohtaja.

21


Linnaseminaari – Slottseminariet – Castle Seminar 21.–23.8.2015

Linnaseminaari – Slottseminariet – Castle Seminar 21.–23.8.2015 Linnaseminaari on taas täällä! Eurooppanuoret järjestää loppukesän päätapahtuman 21.–23.8.2015, paikkana edellisvuoden tapaan suosittu Haikon kartano Porvoossa! Teemana vuoden 2015 Linnaseminaarissa tulee olemaan Suomi 20 vuotta Euroopan unionissa. Luvassa ajatuksia herättäviä puheenvuoroja ja mielenkiintoisia keskusteluja sekä Eurooppa-henkistä seuraa! Eurooppanuorten jäsenille viikonloppu kustantaa 60 euroa, eijäsenille 90 euroa. Helsingistä järjestetään osallistumismaksuun sisältyvä linja-autokuljetus Porvooseen. Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet löydät esimerkiksi Facebookista!

Slottseminariet är här igen! Unga Européer arrangerar sensommarens huvudevenemang den 21.–23.8.2015. Som plats fungerar omtyckta Haiko gård i Borgå. Årets tema är Finland: 20 år i Europeiska unionen. Temat behandlas av många bra talare. Kom med och delta i intressanta diskussioner i gott sällskap! Mera info finns t.ex. på Facebook! The Castle Seminar is here again! JEF-Finland organizes the main event of the late summer (August 21st - 23rd) in Haikko Manor, Porvoo. The theme of the year is Finland: 20 years in the European Union. Expect evocative speeches, interesting conversation and good Europe-oriented company! For the members of JEF-Finland the seminar costs 60 euros, for others 90 euros. For more information see Facebook! 22

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015


Alumnin tervehdys: Ohoy, pirates for Europe!

Alumnin tervehdys: Ohoy, pirates for Europe! Tuskastuttavan monet seminaaripuheenvuorot ja vieraskynät alkavat lattealla maiskuttelulla maailman muutoksesta. Digitalisaatio jyllää, työ muuttuu, perinteinen puoluepolitiikka murtuu eikä Eurooppakaan ei ole enää entisensä. Voivoi, mikä nyt avuksi? Teksti ja kuva: Sari Siikasalmi

Sari Siikasalmi En voi sietää tätä. Minusta on vuosien varrella kehkeytynyt varsinainen anti-maiskuttelija. Vähemmän valitusta, enemmän ideoita ja tekoja. Voivottelunvastaisuuteni syykin on selvä. Eurooppanuoret. Eurooppanuorten eri tehtävissä viettämäni aika muutti minut - ja ehkä monet muutkin - voivottelijasta muutoksen tekijäksi. Ei ensimmäisellä Linnaseminaarilla vain ruikutettu EU:n ongelmista, Ventotenessä ihmetelty pelkkää hankalaa hallintoa tai toimistolla kauhisteltu nuorten alhaista äänestysaktiivisuutta EU-vaaleissa. Niissä hetkissä rakennettiin uusia, ehkä ainakin ideaalitasolla toimivampia malleja, haastettiin suoraan istuvaa ministeriä, toteutettiin miltei olemattomilla taidoilla Euroopanomistaja -kampanjaa ja marssittiin lopulta Ateenan kaduillakin. Kyllä, ehkä kaikessa oli idealistinen ja naiivikin pohjavire. Siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi kaikki faktat tarkistettiin ja tietoa EU:sta pakkautui pääkoppaan parin gradun verran. Ja kun tehtiin, ei kukaan peräänkuuluttanut sektorirajoja, ammattiosaamista tai erityislahjoja. Jos täytyi opetella koodaamaan itse käsin verkkosivu, se opeteltiin ja tehtiin. Jos kaksinkertainen kirjanpito ei ollut tuttua, pian siitä tuli. Anti-maiskuttelu on itseasiassa nykyisen työ- ja vapaaaikani tärkeintä valuuttaa - miltei elämänkatsomus. Reippaalla tekemisellä muutetaan maailmaa, tehdään

bisnestä, luodaan elämyksiä ja autetaan muita. Kohtalo tottelee piinavan usein tekemistä. Toivon, että nykyiset Eurooppanuoret jaksatte pitää kiinni rohkeasti tekemisen meiningistä. Siitä hyötyy juuri nyt visiota kipeästi kaipaava Eurooppa - ja ehdottomasti te tekijät itse. Jobsia lainaten: why join the navy if you can be a pirate? Kirjoittaja on viestintätoimisto SEK Publicin toimitusjohtaja ja toimi Eurooppanuorten hallituksen jäsenenä vuonna 2001, pääsihteerinä 2002-2003 ja puheenjohtajana 2004. Lisäksi hän oli Tampereen Eurooppanuorten perustajajäsen.

”Toivon, että nykyiset Eurooppanuoret jaksatte pitää kiinni rohkeasti tekemisen meiningistä. Siitä hyötyy juuri nyt visiota kipeästi kaipaava Eurooppa - ja ehdottomasti te tekijät itse.” 23


EU:n instituutiot tutuiksi: Alueiden komitea

EU:n instituutiot tutuiksi: Alueiden komitea Monien mielestä Euroopan alueiden komitea on EU:n turhin toimielin. Kuntatason poliitikoille se tarjoaa kuitenkin oivan foorumin vaihtaa parhaita käytäntöjä ja verkostoitua muiden maiden kollegoihinsa. Myöskään sen roolia eurooppalaistumisen vahvistajana ei tulisi väheksyä. Teksti: Hannu-Pekka Ikäheimo Kuva: Alueiden komitea

Suomen valtuuskunta

Innostunut yliopistomies Alkuvuoden merkittävin suomalaisuutinen EU:sta on ollut Markku Markkulan (KOK, EPP) valinta Euroopan alueiden komitean puheenjohtajaksi. Valinnan teki 350-jäseninen komitea uuden toimikautensa 2015-2020 avaavassa täysistunnossa Brysselissä torstaina 12. helmikuuta. Markkula on pestissä ensimmäinen pohjoismaalainen. Hän johtaa alueiden komiteaa 2,5 vuotta. Tapasin Markkulan alueiden komitean täysistunnossa viime joulukuussa. Olin tuolloin seu24

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015

raamassa alueiden komitean edellisen kauden viimeistä täysistuntoa Brysselissä. Jo tuolloin huhuttiin siitä, että Markkula saattaa nousta alueiden komitean seuraavaksi puheenjohtajaksi. Diplomi-insinöörin koulutus sekä pitkä työhistoria yliopistomaailmassa ja myös monipuolinen kansainvälinen kokemus kuuluivat Markkulan puheissa, joissa vilisivät termit innovaatio, koulutus ja tutkimus. Joulukuun täysistunnossa hän esitteli valmistelemansa lausunnon Euroopan komission teollisuuspolitiikkapaketista. Lau-


EU:n instituutiot tutuiksi: Alueiden komitea

”Neuvoa-antavana toimielimenä sen tärkein tehtävä on tuoda esiin paikallisia ja alueellisia näkemyksiä EU:n lainsäädäntöön.” sunnossa otettiin kantaa laaja-alaisesti komission teollisuuspoliittisiin kärkihankkeisiin, kuten Eurooppa 2020 -strategiaan, arvioitiin niiden alueellisia vaikutuksia ja määriteltiin merkittävimmät asiakohdat paikallis- ja alueviranomaisten näkökulmasta. Neuvoa-antava toimielin Lausuntojen tekeminen on alueiden komitean työskentelyn kovaa ydintä. Neuvoa-antavana toimielimenä sen tärkein tehtävä on tuoda esiin paikallisia ja alueellisia näkemyksiä EU:n lainsäädäntöön. Komission, neuvoston ja parlamentin on kuultava alueiden komiteaa ennen paikallis- ja aluehallinnon toimialaan vaikuttavien EU-tason päätösten tekoa. Lissabonin sopimus vahvisti alueiden komitean asemaa. Sen mukaan Euroopan komission on nyt kuultava alue- ja paikallisyhteisöjä sekä niiden EU:ssa toimivia yhteenliittymiä jo lainsäädäntömenettelyä edeltävässä vaiheessa. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että alueiden komitea järjestää paikallis- ja alueviranomaisten kuulemisia. Pelkkä keskustelukerho? Vuodesta 2010 alueiden komitean jäsenenä toiminut Markkula ei niele väitettä, että alueiden komitea olisi pelkkä kallis keskustelukerho. Hänen mielestään vuonna 1994 toimintansa aloittaneen toimielimen merkitys on kiistaton: Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission on kuultava sitä ennen paikallis- ja aluehallinnon toimialaan vaikuttavan lainsäädännön ja muiden päätösten tekemistä. Markkulan mielestä tärkeintä alueiden komitean työskentelyssä on eurooppalaisten demokratiakäytäntöjen kehittäminen sekä tätä varten verkostojen luominen eri maiden toimijoiden välille. Markkula korostaa, että uudet tavoitellut ratkaisut syntyvät vain yhteiskunnallisten innovaatioiden kautta. Oikeiden henkilöiden löytäminen ja suhteiden rakentaminen on kuitenkin pitkäjän25

teistä työtä. Myös oman paikan hahmottaminen EU:n institutionaalisessa kehyksessä vie aikaa. Jäsenten valintakäytännöt vaihtelevat Lissabonin sopimuksen myötä alueiden komitean toimikausi pidennettiin neljästä viiteen vuoteen. Jäsenten valintakäytännöt vaihtelevat maittain, mutta jäsenten tulee olla oman alueensa paikallis- tai alueyhteisöjen vaaleilla valittuja edustajia. Suomalaiset jäsenehdokkaat alueiden komiteaan valitsee valtioneuvosto Kuntaliiton esityksen pohjalta, lopullisen päätöksen alueiden komitean jäsenistä tekee Eurooppa-neuvosto. Jäsenten valinnassa noudatetaan muun muassa alueellista ja poliittista edustavuutta sekä lakia naisten ja miesten tasa-arvosta. Alueiden komiteassa on 350 jäsentä, Suomella edustajia on yhdeksän, joista yksi on aina Ahvenanmaalta. Suomen valtuuskunnan varsinaiset jäsenet ovat Pauliina Haijanen (Laitila), Markku Markkula (Espoo), Anne Karjalainen (Kerava), Antti Liikkanen (Rovaniemi), Ossi Martikainen (Lapinlahti), Satu Tietari (Säkylä), Ilpo Haalisto (Nousiainen),  Sirpa Hertell  (Espoo) sekä Ahvenanmaan maakuntahallituksen edustaja Gun-Mari Lindholm. Työskentely tapahtuu poliittisissa ryhmissä Alueiden komitean työskentely tapahtuu sekä poliittisissa ryhmissä että maakohtaisissa valtuuskunnissa, joihin edustajat kokoontuvat hiomaan yhteisiä kantojaan ennen tärkeitä kokouksia. Alueiden komiteassa toimii viisi poliittista ryhmää, jotka poikkeavat osin Euroopan parlamentin poliittisista ryhmistä: Euroopan kansanpuolueen ryhmä (EPP), Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmä (PES), Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä (ALDE), Euroopan allianssiryhmä (EA) ja tuoreimpana vuonna 2015 aloittanut Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmä (ECR). Vain poliittisilla ryhmillä on palkattua avustavaa henkilökuntaa. Tämä jakaa mielipiteitä, koska useat edustajat mieltävät olevansa ensisijaisesti alueidensa edustajia EU:n päätöksenteossa Läheisyysperiaatteen valvoja Alueiden komitean täysistuntoa seuratessa voisi helposti päätyä varsin kriittiseen näkemykseen instituution toiminnasta. Pitkiä lausuntoja käydään läpi kohta kohdalta ja useissa kohdissa pysähdytään äänestämään korjausehdotuksista sanamuotoiluihin. 25


EU:n instituutiot tutuiksi: Alueiden komitea

”Pidemmän aikavälin perspektiivistä alueiden komitean merkitys voidaan nähdä myös yhtenä tärkeänä palasena eurooppalaisen demoksen rakennusprosessissa.” Hätäinen johtopäätös on kuitenkin syytä haastaa. Kunnat ja alueet toimeenpanevat reilusti yli puolet EU:n lainsäädännöstä, joten olisi erikoista, jos niitä ei kuultaisi ollenkaan EU:n päätöksentekoprosessien aikana. Kysymys on myös läheisyysperiaatteen toteutumisesta, joka on yksi EU:n perustamisperiaatteita. Sen mukaan päätökset tulee tehdä niin lähellä kansalaista kuin mahdollista.

rakennusprosessissa. Työskentely alueiden komiteassa avaa kunnallispoliitikoille ikkunat Eurooppaan ja tarjoaa mahdollisuuden verkostoitua ja vaihtaa ajatuksia eri maiden kollegoiden kanssa. EU-yhteistyöstä tulee helpommin lähestyttävää, kun mahdollisimman monet tahot pääsevät näkemään ja tekemään sitä käytännössä. Meillä Suomessa elää vahvana käsitys, että edustuksellisten elinten täytyisi pystyä muuhunkin kuin puhumiseen. Harvoin mietimme sitä, että parlamentin kantasana on parler, puhua. Eduskuntakin on oikeastaan puhekunta. Toki toimielinten legitimiteetti riippuu myös niiden tehokkuudesta kansalaisten silmissä, mutta ei pitäisi väheksyä puheenkaan merkitystä. Myös sillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset. Kirjoittaja on Eurooppalaisen Suomen tiedotuspäällikkö.

Euroopan parlamentin jäsenet Olli Rehn (Alde) ja Sirpa Pietikäinen (EPP) pitävät juuri läheisyysperiaatteen valvomista alueiden komitean yhtenä tärkeimmistä tehtävistä. Rehnin mukaan EU:n on oltava iso isoissa asioissa ja pieni pienissä asioissa, ja alueiden komitean yhtenä tehtävänä on valvoa tämän periaatteen toteutumista. Pietikäinen taas muistuttaa, että Euroopan unionin integraatiossa on kyse yhtä lailla alueiden kuin jäsenvaltioidenkin välisestä yhteistyöstä: Sekä Pietikäinen että Rehn myös vakuuttavat säännöllisesti lukevansa alueiden komitean lausuntoja. Pietikäinen muistaa ainakin digiagendaa, resurssitehokkuutta ja luomulainsäädännön uudistamista koskevat lausunnot. Rehn taas nostaa esiin alueiden komitean lausunnon EU:n metsästrategian käsittelyn yhteydessä, jonka hän sanoi lukeneensa suurella mielenkiinnolla. Muita viime vuosina Euroopan parlamentin kantoihin vaikuttaneita lausuntoja hän muistelee tulleen ainakin biotaloudesta, energian sisämarkkinoista, koulutuksen uudelleenajattelusta ja jätteiden laittomien siirtojen estämisestä. Hän ei näe syytä, miksei näin olisi jatkossakin. Eurooppalaistumisen edistäjä Pidemmän aikavälin perspektiivistä alueiden komitean merkitys voidaan nähdä myös yhtenä tärkeänä palasena eurooppalaisen demoksen 26

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015

Tilaa palkittu UP-lehti Uudistuneen Ulkopolitiikka-lehden ulkoasu on palkittu vuoden parhaana! Toukokuun numerossa UP kysyy, voiko Kiina ratkaista ilmastonmuutoksen. Opiskelijana saat vuositilauksen hintaan 25 euroa (norm. 39 euroa). Uutena tilaajana saat lahjaksi kirjan ja yhden aiemmin ilmestyneen numeron.

ulkopolitiikka.fi/tilaa


Pelätäänkö Brysselissä kansallisia vaaleja?

Pelätäänkö Brysselissä kansallisia vaaleja? Kansallisten vaalien merkitys valtioiden EU-politiikalle on valtava, mutta usein EU-asiat jäävät kotimaan politiikan teemojen varjoon vaalikeskusteluissa. Iso-Britanniassa puolueet ovat sisäisesti hajanaisia EU-kysymyksissä ja vuonna 2017 saarivaltiossa saatetaankin järjestää kansanäänestys unionijäsenyydestä. Manner-Euroopassa Iso-Britannian käytös alkaa jo kyllästyttää monia. Teksti: Tapio Raunio Kuvat: iStockphoto

Downing Street 10 seuraavalla asukkaalla saattaa olla paljonkin merkitystä EU:n kannalta Kansallisissa parlamenttivaaleissa tulee keskustella kotimaan politiikasta, Euroopan parlamentin vaaleissa EU-politiikasta. Tällainen ajattelu ei vastaa todellisuutta. Kansallisen ja Euroopan tason politiikan esityslistat ovat vahvasti sidoksissa keskenään – kuten ajankohtaiset esimerkit Venäjäpakotteista tai euroalueen talouden vahvistamisesta selkeästi osoittavat. Lisäksi on muistettava, että kansallisten parlamenttivaalien tulosten pohjalta muodostettavat hallitukset edustavat jäsenmaitaan EU:n neuvostossa sekä Eurooppa-neuvostossa. Täten kansalliset vaalit tarjoavat luontevaan areenan Eurooppa-poliittiselle väittelylle.

kotimaan politiikan teemojen jalkoihin. Suomen kevään 2011 eduskuntavaalit olivat tässä suhteessa poikkeus euroalueen ongelmien ja lainapakettien noustua vaalien pääteemaksi. Samalla tutkimukset kuitenkin kielivät EU-kysymysten kasvaneesta merkityksestä – EU vaikuttaa yhä useamman kansalaisen puoluevalintaan ja vastaavasti integraation suhteen sisäisesti hajanaiset puolueet voivat menettää ääniä näkemyserojensa takia. Tästä Eurooppapolitiikan roolin lisääntyneestä vaikutuksesta huolimatta äänestäjät valitsevat aivan ymmärrettävästi puolueensa tai ehdokkaansa ensisijaisesti jäsenvaltioiden sisäpoliittisten tekijöiden perusteella.

Tarkasteltaessa eri jäsenmaiden kansallisia vaaleja havaitaan kuitenkin EU-politiikan jääneen valtaosin

Syrizan voitto Kreikan tammikuisissa vaaleissa osoitti kuinka kansalliset vaalit voivat vaikuttaa 27


Pelätäänkö Brysselissä kansallisia vaaleja?

”Pääministeri David Cameron on luvannut järjestää vuonna 2017 kansanäänestyksen maansa unionijäsenyydestä, mikäli konservatiivit voittavat vaalit.” lien tapaan. Tosin Britanniassa sovellettava enemmistövaalijärjestelmä – jossa kustakin vaalipiiristä valitaan yksi kansanedustaja – pitänee huolen siitä, että UKIP:in paikkaluku alahuoneessa jää hyvin alhaiseksi.

Iso-Britannian seuraavat parlamenttivaalit järjestetään 7.5.2015

unionin päätöksentekoon. Maan velkaohjelmia ankarasti ennen vaaleja arvostellut puolue on valtaannousunsa jälkeen tasapainoillut vaalilupaustensa pitämisen ja EU:n ehtojen noudattamisen välillä. Suomessakin euroalueen ongelmien politisoituminen ennen kevään 2011 eduskuntavaaleja johti maamme hallituksen erityisvaatimuksiin kahdenkeskisistä vakuuksista euroalueen maille myönnettäville lainoille. Pelätäänkö Brysselissä sitten kansallista demokratiaa? Ei varsinaisesti, sillä EUpiireissä on totuttu kansallisten vaalien tuomaan epävarmuuteen. Äänestetäänkö Britanniassa maan EU-jäsenyydestä? Erityisen mielenkiintoinen tapaus on Iso-Britannia, jonka toukokuun alussa pidettäviä vaaleja seurataan harvinaisen tarkasti ympäri unionia. EU:sta irtautumista tavoitteleva UKIP on karismaattisen johtajansa Nigel Faragen tahdittamana vakava uhka konservatiivipuolueelle. Faragea ei voi luonnehtia perin kansanomaiseksi, mutta hänen terävään kieleensä ja mieleenpainuviin EU-sutkautuksiin voi tutustua esimerkiksi Youtube-klippien kautta. Ennen kaikkea UKIP uhkaa viedä äänestäjiä konservatiiveilta viime vuoden Euroopan parlamentin vaa28

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015

Pääministeri David Cameron on luvannut järjestää vuonna 2017 kansanäänestyksen maansa unionijäsenyydestä mikäli konservatiivit voittavat vaalit. Kansanäänestystä edeltäisivät neuvottelut EU:n kanssa, jossa Cameron pyrkisi määrittelemään uudestaan Ison-Britannian jäsenyysehdot. Konservatiivit ovat olleet integraation suhteen sisäisesti hajaantuneita aina 1950-luvulta lähtien. Unioniin maltillisemmin asennoituvat tahot ovat kuitenkin ajautuneet puolueessa viime aikoina pahasti paitsioon. Työväenpuolue ei kannata kansanäänestystä, mutta senkin rivit ovat hajallaan EU-politiikassa. EU-jäsenyys ja kansanäänestys eivät jaa vain brittejä: Euroopassa on paljon kansalaisia ja poliitikkoja, jotka ovat kyllästyneet Ison-Britannian venkoiluun. Useat johtavat eurooppalaiset poliitikot ovat ilmaisseet haluttomuutensa neuvotella Britannian kanssa maan asemasta unionissa. Kyse ei ole niinkään Britannian vuosikymmeniä jatkuneesta hankalasta suhteesta Eurooppaan vaan tavasta, jolla unionista puhutaan saarivaltiossa. Tanska ja Irlanti ovat aiheuttaneet kansanäänestyksineen päänvaivaa unionille, mutta siellä on pääasiassa vältytty asettamasta kansallista ja EU:n etua selkeästi vastakkain. Britanniassa on toisin: kansallisessa EU-diskurssissa Bryssel näyttäytyy usein vallanhimoisena direktiivitehtaana ja Eurooppa etäiseltä, erilaiselta maanosalta. Vanhalla mantereella tällaista vastakkainasettelua ei katsota aina hyvällä. Samalla ’Brexit’ kuitenkin merkitsisi uutta tilannetta integraatiolle: yksikään muu jäsenmaa ei ole toistaiseksi edes vakavasti harkinnut eroa unionista. Kirjoittaja on valtio-opin professori Tampereen yliopistossa.


Nuorten suuri vaalipaneeli 2015 ja vinkkejä vaalipaneelin järjestäjille

Nuorten suuri vaalipaneeli 2015 ja vinkkejä vaalipaneelin järjestäjille Eurooppanuoret järjesti yhteistyössä EYP Finlandin ja Pääkaupunkiseudun Eurooppanuorten kanssa Nuorten suuren vaalipaneelin Helsingissä vaaliviikon maanantaina 13. Huhtikuuta. Iloksemme yleisö oli löytänyt tilaisuuden ja tupa oli täynnä. Keskustelua oli mahdollista seurata myös reaaliaikaisena ”striiminä”. (Tallenne keskustelusta on katsottavissa Eurooppanuoret.fi –sivuilla.) Teksti ja kuvat: Mariam Rguibi

Keskusteluun osallistuivat Ahto Apajalahti (pir), Patrik Gayer (rkp), Mia Haglund (vas), Jarmo Keto (ps), Matti Nemi (sdp), Daniel Sazonov (kok), Teppo Säkkinen (kesk), Maria Ohisalo (vihr) sekä Remo Ronkainen (kd). Edustettuna oli siis kaikkiaan yhdeksän puoluetta, mikä rajasi hieman käsiteltävien aiheiden määrää. Kysymykset koskivat pitkälti kevään eduskuntavaaleissa eniten puhututtaneita talous- sekä ulko- ja

turvallisuuspolitiikkaa, mutta keskustelua syntyi myös esimerkiksi perustulosta, maaseudun tulevaisuudesta ja siitä, minkälainen rooli Suomen tulisi ottaa kehitysyhteistyön tekijänä. Ehdokkaiden väliset mielipide-erot korostuivat selkeimmin talous- ja ulkopolitiikasta keskusteltaessa. Sen sijaan kaikki ehdokkaat olivat yhtä mieltä siitä, että Euroopan unionin tulee toimia ilmastonmuutoksen torjunnan edellä kävijänä. 29


Nuorten suuri vaalipaneeli 2015 ja vinkkejä vaalipaneelin järjestäjille

Vinkkejä vaalipaneelin järjestäjälle 1

Mieti etukäteen, kuinka monta keskustelijaa on sopiva määrä. Onko tärkeintä, että edustettuna on mahdollisimman monta eri ryhmittymää vai tehdäänkö rajaus mahdollisesti jollakin muulla perusteella? Asiaa on hyvä pohtia etukäteen jo senkin takia, että jonkun poliittisen ryhmän poisjättäminen on syytä kyetä perustelemaan.

2

Joskus ehdokkaat ovat niin kiireisiä, ettei järjestäjien toivoma henkilö tai kaavailtu kakkosvaihtoehtokaan pysty aikataulusyistä ottamaan osaa keskusteluun. Tällaisessa tapauksessa kannattaa ottaa yhteyttä puuttuvan panelistin edustaman puolueen piiritoimistoon. Yleensä joko toiminnanjohtaja tai järjestösihteeri auttaa mielellään etsimään ehdokkaan, jonka aikatauluihin tapahtuma sopii.

3

Paneelin kulun suunnitteluun ja kysymysten miettimiseen kannattaa käyttää riittävästi aikaa. Jos paneelin juontaminen tuntuu ylivoimaiselta, voi keskusteluun pyytää moderaattoriksi vaikkapa jonkin yhteistyöjärjestön puheenjohtajaa tai esimerkiksi tuttua toimittajaa.

4

Vaalipaneelin mainostaminen ei juuri poikkea muiden tapahtumien mainostamisesta. Nuorten vaalipaneelin mainostamisessa hyödynnettiin sellaisia ilmaisia ja helposti toteutettavissa olevia keinoja kuten sosiaalista mediaa ja sähköpostilistoja.

5

Kannattaa kokeilla myös vaalipaneelin järjestämistä yhden tai useamman muun järjestön tai vaikkapa oman opiskelupaikan opiskelija- tai oppilaskunnan kanssa. Yhteistyöstä muiden kanssa on hyötyä esimerkiksi kysymysten keksimisessä ja käytännön järjestelyjen hoitamisessa. Usein yhdessä toimiminen auttaa myös yleisön keräämisessä. Pientenkin budjettien yhdistäminen taas voi mahdollistaa vaikkapa kahvitarjoilun ennen paneelin alkua.

6

Erityisesti kestoltaan pidemmissä paneeleissa kysymysten formaattia voi olla hyvä hieman vaihdella, jotta yleisö ja panelistit pysyvät hereillä. Käyttöön voi ottaa esimerkiksi punaiset ja vihreät äänestyslaput, joita voidaan käyttää lyhyiden, kyllä- tai ei-vastauksen vaativien kysymysten yhteydessä. Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n puheenjohtaja

Kuplivaa elämäniloa Kuplilla on oma viehätysvoimansa, riippumatta siitä, onko kyseessä aito samppanja vai kuohuviini. Elämästä tulee hetkessä juhlavampaa. Sitä mieltä olemme ainakin me Viking Linella yhdessä huippukokki Michael Björklundin kanssa, joka on puolestaan yhdessä samppanja- ja viiniasiantuntija Essi Avellanin kanssa suunnitellut ainutlaatuisen teemamenun. Kuplivat viikot Punaisilla laivoilla 1.–31.5.2015.

Tilaa kätevästi ennakkoon Tiesitkö, että Viking XPRS:n Ennakkotilaus on helppo ja edullinen tapa hankkia kaikki juhlajuomat yhdellä kertaa? Lähde autolla laivalle, valitse haluamasi tuotteet ennakkotilauslistalta ja maksa tilauksesi myymälään. Voiko shoppailu olla tämän helpompaa? Lue lisää netissä! vikingline.fi/ennakkotilaus

vikingline.fi


Eurooppanuorten järjestöpäivät

Eurooppanuorten järjestöpäivät Teksti ja kuva: Jesse Jääskeläinen

perinteiset järjestöpäivät keräsivät jälleen alueaktiiveja ympäri Suomea. Tapahtuma käynnistyi iltapäivällä Allianssi-talolla puheenjohtaja Mariam Rguibin avauspuheenvuorolla. Osallistujat pääsivät tämän jälkeen äänen esittäytymisillään ja oman alueensa kuulumisilla, jolloin jokainen aluejärjestö kertoi vuorollaan, mitä he olivat suunnitelleet keväälle ja tulevien eduskuntavaalien varalle. Aluejärjestöt vaikuttivat toinen toistaan aktiivisemmilta ja tapahtumien kirjo oli monipuolinen. Luvassa oli seminaareja vapaakauppasopimuksesta, federalismista ja yritystoiminnasta EU:ssa. Lisäksi lähes jokainen aluejärjestö tarjosi omanlaisensa kattauksen eduskuntavaalipaneelin muodossa. Ennen muuta alueiden edustajat uusia toimijoita myöten vaikuttivat innostuneille kevään toiminnasta. Alueiden kuulumisista jatkettiin suoraan koulutukseen. Luvassa oli tiukka setti järjestöviestinnästä, materiaalipankista ja tapahtumien suunnittelusta. Koulutuksen jälkeen osallistujat saivat rentoutua yhteisen illanvieton merkeissä Allianssi-talolla ja myöhemmin Helsingin keskustan lähettyvillä. Eurooppanuorten

Järjestöpäivien toinen päivä aloitettiin aamupalalla Allianssi-talolla Pasilassa. Ensimmäisenä ohjelmanumeronsa aloitti liittohallituksen jäsen Elisa Seli-

nummi ”Älä anna hallinnon ahdistaa” -koulutuksella, josta jatkettiin ryhmätyöskentelyyn. Osallistujat jakautuivat luottamustehtäviensä mukaisesti työryhmiin, joissa keskusteltiin oman toiminta-alueen kehittämisestä. Edellisillan jatkot eivät osallistujien aamuiseen aktiivisuuteen vaikuttaneet, sillä useampi rohkeni nostaa kätensä ja kysyä visaisia kysymyksiä. Hyviä keskusteluja syntyi myös lounastauolla, jolloin paikalle alkoi saapua myös Alueiden komitean kokouksen osallistujia. Päivän aikataulu oli kuitenkin tiukka, joten siirtyminen seuraavaan aiheeseen tehtiin vilkkaasti. Luvassa oli perehdytys Euroopanuorten kattojärjestön JEF:n toimintaan sekä Eurooppanuorten kansainväliseen toimintaan, joista alustamassa oli JEF:n aktiivinen toimija Henrik Manner. Järjestöpäivät päätettiin Alueiden komitean järjestäytymiskokouksella, jossa puheenjohtajaksi valittiin Eveliina Kauhanen Helsingistä. Sisältörikkaiden, hauskojen ja opettavaisten järjestöpäivien sekä lukuisten uusien tuttavuuksien jälkeen oli aika lähteä takaisin omille paikkakunnille. Seuraavaksi ovella onkin jo kevät ja eduskuntavaalit. Kirjoittaja on Eurooppanuoret ry:n varapuheenjohtaja 31


Alueiden kuulumisia – Tampere

Alueiden kuulumisia – Tampere TEN järjestää tänä keväänä kaikille avoimia tapahtumia, joista tarkemmat tiedot löytyvät Facebook-sivuiltamme. Esimerkiksi 23.4. The F Word -tapahtumassa otetaan selvää käsitteestä federalismi ja Eurooppa-päivänä 9.5. TEN ja Eurooppalainen Tampere tuovat kehitysyhteistyön Tammelantorille! Keväisin terveisin, TEN:n hallitus Teksti ja kuvat: Jasmiini Kaasinen & Tampereen Eurooppanuoret

Tampereen Eurooppanuoret on toiminnallaan pitänyt Eurooppa-asiat Pirkanmaalaisten huulilla. Olemme järjestäneet runsaasti tapahtumia niin yksin kuin myös muiden järjestöjen kanssa. Lisäksi TEN on kerännyt medianäkyvyyttä sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa: vuoden alussa loimme upouudet profiilit Instagramiin ja Twitteriin, ja huhtikuussa vaalien alla Aamulehti julkaisi kannanottomme eurooppalaisen terrorismintorjunnan puolesta. Ohessa joitakin TENin kevään kohokohtia! 32

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015


Alueiden kuulumisia – Tampere

TEN osallistui keväällä mm. JEFin Democracy Under Pressure -tempaukseen Twitterissä. Twitterissä olemme myös jakaneet Eurooppanuorten kanssa huippusyitä kuulua EU:hun ja kertoneet kuulumisia tapahtumistamme.

TEN:n kehitysyhteistyöseminaari - asiantuntijapuhujat Sirpa Paatero ja Satu Hassi keskustelemassa kehitysyhteistyön eurooppalaisesta teemavuodesta ja YK:n vuosituhattavoitteista.

7 oikein? -vaalipaneeli pidettiin yhteistyössä monen muun järjestön kanssa. Kevään aikana TEN on toiminut paljon yhdessä Tampereen yliopiston ainejärjestöjen kanssa ja myös tiivistänyt suhdettaan Eurooppalaiseen Tampereeseen.

Tampereen ylioppilaslehti Aviisin haastattelu “Eurooppa, johon voi vaikuttaa” esitteli järjestön toimintaa.

Suomen 20-vuotista EU-taivalta juhlistava julistenäyttely: TEN suunnitteli Tampereen kaupungin rahoituksella julisteita, jotka kertovat Tampereen ja EU:n suhteista kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana. 33


Alueiden kuulumisia – Turku

Alueiden kuulumisia – Turku Teksti ja kuva: Riina Bhatia & Turun Eurooppanuoret

sin avoin kuulemiskierros uuden kauppakomissaari Malmströmin myötä. Vasta-argumenttina saimme kuulla, että TTIP:n tuoma standardien yhtenäistäminen hyödyttää tiettyjä talouden sektoreita, mutta edut jäävät suurten negatiivisten kokonaisuuksien varjoon, kun luonto, ihmisoikeudet ja demokratia kärsivät. Moderaattori Teittinen kertoi, kuinka investointisuojasopimuksen nojalla ranskalainen Veolia oli haastanut Egyptin välimiesmenettelyyn käytännössä sen takia, että Egypti halusi tuolloin nostaa minimipalkkaa.

Turun Eurooppanuoret järjesti paneelikeskustelun Turun yliopistolla iltapäivällä 7.4. Transatlanttisesta kauppa- ja investointisopimuksesta. Noin sata kuulijaa täytti lehterit, kun Helsingin Sanomien politiikan ja talouden toimittaja Paavo Teittinen jakoi puheenvuoroja Heikki Patomäelle (HY, prof.), Marissa Varmavuorelle (ATTAC), Jarkko Heinoselle (Turun kauppakamari), Markus Penttiselle (Akava) ja Vesa-Pekka Poutaselle (Euroopan komission Suomen edustusto). Yleisö sai kuulla laajan kirjon näkemyksiä sopimuksesta ja miten se vaikuttaisi tulevaisuuden työntekijään – hyvässä ja pahassa. Luentosalin seinällä Twitterseinä toisti ahkerasti yleisöä viihdyttäneitä ja mietityttäneitä lausuntoja.

Viisihenkinen paneeli esitti miellyttävästi eriäviä mielipiteitä värikkäässä keskustelussa. Positiiviseen pooliin kuuluneet Heinonen, Penttinen ja Poutanen toistivat halukkaasti sopimuksen edistävän talouskasvua ja mahdollistavan eurooppalaisten tuotteiden helpomman pääsyn Atlantin takaisille markkinoille, tuotteiden standardivaatimuksia yhtenäistämällä. Puheenvuoroissa talouskasvu tuo työtä ja yrittäjyyttä, mikä on tulevaisuuden työntekijälle ehdottoman hyvä asia. Arvioitiin, että 20 % sopimuksen hyödystä tulisi madaltuneista tullitariffeista ja 80 % sääntelyn yhtenäistämisestä ja standardisoinnista. Kiitosta sai myös salatuksi syytetyn proses34

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 1-2/2015

Osa näki sopimuksen pääosin positiivisena, osa negatiivisena, mutta ”kuuma peruna” oli pian selvillä: investointisuojasopimus. Sen ongelmat ovat ilmeisesti tulleet esiin NAFTA-sopimuksen myötä Pohjois-Amerikassa. Tämä sai yhden panelistin kääntämään kelkkansa täysin hänen perustellessaan, ettei toimivaa eurooppalaista oikeusjärjestelmää kannata ulkoistaa uudelle valtioiden ulkopuoliselle yksityiselle toimijalle. Investointisuojasopimus tulisi siis poistaa sopimusneuvotteluista, mutta kuten Euroopan komission edustaja muistutti, komissio neuvottelee juuri sen mandaatin puitteissa, minkä jäsenmaat ovat sille antaneet, kunnes toisin päätetään. Myös paneelin varsinaista teemaa, työntekijän tulevaisuutta, päästiin tapahtuman loppupuolella käsittelemään. Keskustelua herätti erityisesti sopimuksen vaikutukset eurooppalaiselle yliopistojärjestelmälle ja työpaikkojen sijainnit tulevaisuudessa, mikäli sopimus astuu voimaan. Suomessa arvioitiin erityisesti metalliteollisuuden hyötyvän sopimuksesta. Tapahtuma oli onnistuneen poikkitieteellinen, ja saimme paikalle myös muitakin kuulijoita kuin opiskelijoita. Paneelin suosiosta järjestäjinä päättelimme, että vaalikeväästä huolimatta oli hedelmällisempää pitää ajankohtaiseen aiheeseen keskittyvä paneeli ehdokaspaneelin sijaan. TTIPsopimus ei valitettavasti ole saanut huomiota kevään vaalikeskusteluissa, vaikka se luultavasti löytyy muodossa tai toisessa tulevan eduskunnan työlistalta. Yhdestä asiasta paneelissa saatiin konsensus: sopimusneuvotteluiden takaraja on Yhdysvaltain presidentinvaalit marraskuussa 2016.


Miten mukaan Eurooppanuorten kansainväliseen toimintaan?

Miten mukaan Eurooppanuorten kansainväliseen toimintaan? Teksti: Elisa Selinummi

Ehdottomasti paras tapa lähteä mukaan kansainväliseen toimintaan on osallistuminen seminaariin. Eurooppanuoret ja muut JEF-Europen jäsenjärjestöt järjestävät vuoden aikana useita tapahtumia. Niihin haetaan osallistujat erillisellä hakuilmoituksella, sillä valitettavasti voimme tukea vain rajallista määrää osallistujia. Kukaan ei kuitenkaan ole liian kokematon: matkalla oppii ja jostain on aloitettava. Muista siis hakea, jos vähänkin kiinnostaa! Lisäksi on mahdollista pyytää, että Eurooppanuoret tukevat osallistumistasi muihin kv-tapahtumiin. Tällaisia ovat esimerkiksi Eurooppalaisen Suomen, Eurooppafederalistien ja muiden Eurooppaliikkeeseen kuuluvien järjestöjen seminaarit.

Lyhyt opas osallistumiseen 1. Bongaa seminaari netistä, uutiskirjeestä tai JEFin sivuilta. 2. Hae mukaan ja tule valituksi. 3. Ilmoittaudu ja odota vahvistusta. 4. Osta lennot itse tai neuvottele toimiston kanssa. 5. Osallistu seminaariin ja tule JEF-addiktiksi. 6. Kirjoita oppimastasi raportti ja innosta muita osallistumaan. 7. Muistele vielä eläkkeellä yhtä elämäsi parhaista hetkistä!

Kotimaassa kansainvälistä toimintaa ohjaa erikseen nimetty työryhmä. Sen jäsenet pääsevät tekemään kvkannanottoja, vaikuttamaan Eurooppanuorten kantoihin kokouksissa (kuten FC tai kongressi) ja parhaimmillaan myös järjestämään omaa seminaaria Suomessa. Haku alkaa keväällä, joten ole valmiina ja tule mukaan!

35


Eurooppanuoret ry Eurooppanuoret ry on vuonna 1997 perustettu poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton nuorten kansalaisjärjestö, johon voivat liittyä kaikki alle 35-vuotiaat. Järjestön toiminnan tavoitteena on lisätä nuorten tietoisuutta Euroopan yhdentymisestä ja sen vaikutuksista sekä toimia keskustelufoorumina ja vaikuttamiskanavana Eurooppa-asioista kiinnostuneille nuorille. Näitä tarkoituksia varten yhdistys järjestää tapahtumia ja kampanjoita, harjoittaa julkaisutoimintaa sekä osallistuu eurooppalaisen kattojärjestönsä Young European Federalistsin toimintaan. Tervetuloa toimintaamme mukaan! www.eurooppanuoret.fi

Yhteystiedot / Contact Eurooppanuoret ry / JEF-Finland Hermannin rantatie 12 B FI-00580 Helsinki tel: +358 9 6811 5715 toimisto@eurooppanuoret.fi www.eurooppanuoret.fi Facebook: Eurooppanuoret (JEF-Finland) Twitter: Eurooppanuoret Instagram: eurooppanuoret YouTube: Eurooppanuoret (JEF-Finland)

Facebook: Eurooppanuoret (JEF-Finland) Twitter: Eurooppanuoret Instagram: eurooppanuoret YouTube: Eurooppanuoret (JEF-Finland)

Mariam Rguibi Puheenjohtaja / President mariam.rguibi@eurooppanuoret.fi +358 44 264 5683 Antti Ahonen Pääsihteeri / Secretary General antti.ahonen@eurooppanuoret.fi +358 41 460 7921

LIITY JÄSENEKSI!

Postimaksu maksettu

Kyllä, haluan liittyä Eurooppanuoret ry:n jäseneksi En liity jäseneksi, mutta haluan Uutiskirjeen sähköpostiini kahden viikon välein.

Nimi......................................................................... Lähiosoite................................................................ Postinumero ja -toimipaikka............................................................ Puhelin..................................................................... Sähköposti............................................................... Syntymävuosi.......................................................... Liittyä voit myös netissä! Lue lisää www.eurooppanuoret.fi

Eurooppanuoret ry Tunnus 5001258 00003 Vastauslähetys

Tähdistö 1-2/2015  

Eurooppanuoret ry:n Tähdistö-lehden (ru. Stjärnkraft, en. Stardom) numero 1-2/2015.

Tähdistö 1-2/2015  

Eurooppanuoret ry:n Tähdistö-lehden (ru. Stjärnkraft, en. Stardom) numero 1-2/2015.

Advertisement