Page 1


BREXIT vai BREMAIN 4. Pääkirjoitus

Simo Ristolainen

Asiantuntijaosuus: Miten Brexit muuttaisi Eurooppaa?

8. Kuka jäisi kaipaamaan brittejä? Tapio Raunio

12. Will the EU referendum produce British (dis)unity? Richard Rose

16. Seeking a Fresh Mandate for the European Union Craig Rimmer

22. Jäsenvaltion eroaminen EU:sta Allan Rosas

26. Minne vie Ison-Britannian tie? Pirkko Ruohonen Lerner

30. Britannian sisäpolitiikka ja Euroopan integraatio Mika Suonpää

35. Nuorten Eurooppa ja sen tulevaisuus Vilja Härkönen

Julkaisu on osa Eurooppanuorten Tähdistö-julkaisusarjaa. 2

Kirjoittajien mielipiteet eivät sido julkaisijaa.


Järjestöosuus: Vaikuttamista ja aluetoimintaa

40. Puheenjohtajalta

Jesse Jääseläinen

42. Jyväskylän aluepäivät Anna Hernberg

44. #järjestöpäivät2016 Anna Hernberg

46. TENun Eurooppa murrosten keskellä: Schengenin tulevaisuus? Ronja Marjamaa

50. TTIP-sopimuksesta ja Pääkaupunkiseudun

Eurooppanuorten paneelista aiheen ympärillä Laura Sviili & Emma Holsti

53. JEF SG eli Young European Federalistin uusi pääsihteeri Valentin Dupouey Simo Ristolainen

56. Greetings of JEF Executive Board

- Brexit is a tricky one for federalists Jacopo Barbati

Päätoimittaja:

Simo Ristolainen

Toimituskunta:

Vilja Härkönen, Anna Hernberg, Niko Ruostetsaari, Jesse Jääskeläinen, Juho Mäki-Lohiluoma

Taitto:

Eetu Lehmusvaara

Kuvitukset:

Annika Korhonen

3


Päivä Ison-Britannian EU-kansanäänestyksen jälkeen Simo Ristolainen Ison-Britannian “erityissuhde” eurooppalaiseen integraatioon on ollut alituisesti läsnä niin kauan kuin molemmat ovat olleet olemassa. Suuri talous, iso armeija ja painava poliittinen painoarvo transatlanttista yhteyttä unohtamatta tekevät briteistä jotain uniikkia. Uniikki on myös kriisien kautta kehittyvä unioni, jonka perusfilosofiaan kuuluu “yhä läheisemmän liiton” visio. Asetelmaan lisättäessä brittien kimurantti sisäpolitiikka ollaan tilanteessa, joka purkautui kansanäänestykseksi niin vuonna 1975 kuin nyt juhannusaatonaattona 23.6.2016. Entä mitä kansanäänestyksen jälkeen? Siitä tässä lehdessä esitetään valistuneita arvioita. Asiantuntijakaarti on laaja. Craig Rimmer tarkastelee laajasti Ison-Britannian ja EU:n suhdetta, jonka optimi olisi, että molemmat osapuolet hyödyttäisivät toisiaan. Richard Rose tarjoaa näkökulman Yhdistyneen kuningaskunnan eri osien suhtautumisesta kansanäänestykseen - tuottaako äänestys kuningaskunnan epäyhtenäisyyttä? Mika Suonpää esittää historiallisen perspektiivin Britannian ja EU:n monesti aiemminkin kriisiytyneestä suhteesta, jossa Euroopan integraatiota käytetään sisäpoliittisena lyömäaseena. Tapio

4


n


Raunio päätyy analysoimaan, että Britannian eroaminen voisi selkiyttää unionin toimintaa, mutta symboli-arvoltaan ero olisi tappiollinen. Allan Rosas tarjoaa oikeudellisen näkökulman mitä perustamissopimukset ja Lissabonin sopimus sanovat jäsenvaltion erosta. Pirkko Ruohonen-Lerner tarjoaa europarlamentaarikon näkemyksen. Tähdistö-lehti on uudistettu. Uudessa muotissa Tähdistö on kooltaan pienempi ja jaettu kahteen osaan: asiantuntija- ja järjestöosuuteen. Tavoite on, että lehti olisi helpommin lähestyttävä. Ensimmäinen osio keskittyy toimintaideaamme levittää EU-tietoutta. Jälkimmäinen osio keskittyy järjestölliseen laajuuteemme, jossa noin 2000 suomalaista eurooppanuorta paikallis-, kansallis- ja kv-tasolla järjestävät korkeatasoisia tapahtumia ja debattia. Päätoimittajana toivon teille lukuiloa ja pohdintaa, sekä näistä kumpuavaa faktoihin perustuvaa Eurooppa-keskustelua, myös Ison-Britannian EU-kansanäänestyksen jälkeisinä päivinä.


Miten

Brexit muuttaisi Eurooppaa? Iso-Britannia äänestää EU-jäsenyydestään kesäkuun lopulla. Mitä ero EU:sta tarkoittaisi eurooppalaiselle integraatiolle ja briteille itselleen? Kysyimme koti- ja ulkomaisilta asiantuntijoilta heidän arviotaan siitä, mitä EU-ero tarkoittaisi, ja miten tähän pisteeseen on päädytty.

7


Kuka jäisi kaipaamaa brittejä? Tapio Raunio

I

son-Britannian ’erityissuhde’ Euroopan unioniin on herättänyt vilkasta keskustelua koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan. Manner-Euroopasta on seurattu kiinnostuneina ja ajoittain erittäin turhautuneina brittien väittelyä, jossa tahdin ovat määrittäneet ensisijaisesti integraatioon kielteisemmin suhtautuvat tiedotusvälineet ja poliitikot. Pääministeri Cameronin lupaus kansanäänestyksestä EU-jäsenyydestä onkin ymmärrettävä reaktiona konservatiivipuolueen euroskeptisen siiven ja UKIP-puolueen kannatuksen vahvistumiselle. Brittien vuosikymmenestä toiseen jatkuva keskustelu EU-jäsenyydestä on aiheuttanut paljon ärtymystä ympäri Eurooppaa. Ongelman ydin on tapa, jolla integraatiosta

8


an

puhutaan: britit korostavat mielellään erilaisuuttaan ja erinomaisuuttaan vastapainona kankealle ja byrokraattiselle manner-Euroopalle. Varsinkin liittovaltiohenkisemmissä jäsenvaltioissa onkin runsaasti kansalaisia ja poliitikkoja, jotka ovat kyllästyneitä brittien itsekeskeiseltä vaikuttavaan retoriikkaan. Ei olekaan yllättävää, että Cameron sai neuvotteluissa lähinnä kosmeettisia myönnytyksiä muilta jäsenmailta. Mahdollisen Brexitin onkin ennakoitu myötävaikuttavan unionin yhtenäisyyteen. Ison-Britannian läheisimpinä kumppaneina ovat usein näyttäytyneet Puola, Tšekki tai Unkari – eli maat, jossa konservatiiviset arvot ja euroskeptisyys ovat jyllänneet viime vuosina. Brittien erotessa muiden isojen jäsenvaltioiden ja ennen kaikkea Saksa-Ranska –akselin rooli korostuisi entisestään. Lisäksi Brexit helpottaisi päätöksentekoa niin neuvostossa ja Eurooppa-neuvostossa kuin Euroopan parlamentissa. Britannia on toki merkittävä toimija EU:ssa. Sen taloudellista ja sotilaallista painoarvoa ei tule väheksyä. Brexitin toteutuessa maan kanssa todennäköisesti neuvoteltaisiin jonkinlainen tiivis kumppanuus, joka Euroopan talousalueen maiden kuten Norjan tapaan liittäisi Britannian osaksi sisämarkkinoita. Tässä kohtaa on muistettava, että britit ovat itse korostaneet nimenomaan integraation taloudellista ulottuvuutta ja maan vaikutusvaltaiset liike-elämän yritykset ja finanssikeskus Lontoon City ovat lobanneet voimallisesti EU-jäsenyyden puolesta. Sotilaallisesti Britannia on unionin vahvin valtio, mutta kriitikot ovat samalla huomauttaneet maan suhtautuneen verraten viileästi unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämiseen. Britannian liittolainen Yhdysvallat on kuitenkin ilmaissut huolensa mahdollisen Brexitin seurauksista. Brexit voisikin johtaa Yhdysvaltojen ja EU:n turvallisuuspoliittisten suhteiden tiivistymiseen. EU selväisi ilman brittejä, mutta Brexitin suurin vaikutus voi liittyä sen symboliseen merkitykseen.

9


Yksikään muu jäsenmaa ei ole toistaiseksi edes vakavasti harkinnut eroa unionista tai euroalueesta. Tanskalle kuuluva Grönlanti tosin irtautui silloisesta Euroopan yhteisöstä vuonna 1985. Sama logiikka pätee integraation historiaan: jokainen perussopimusten muutos on johtanut unionin vallan kasvuun jäsenvaltioiden toimivallan kustannuksella. Brexitin myötä integraation purkautuminen ei näyttäytyisi enää pelkkänä teoreettisena mahdollisuutena. Muiden jäsenvaltioiden euroskeptiset puolueet voisivat saada tuulta purjeisiinsa, vaatien Britannian tapaan neuvotteluja maan asemasta unionissa ja kansanäänestystä EU-jäsenyydestä. Ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa olisi Brexitin seuraukset Isossa-Britanniassa. Skotlantilaiset suhtautuvat englantilaisia selkeästi myötämielisemmin EU-jäsenyyteen ja Brexitin onkin ennakoitu johtavan uuteen kansaäänestykseen Skotlannin itsenäisyydestä. Tosin Skotlanti on taloudellisesti hyvin riippuvainen Englannista, joten yhtälö on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Unionin ja ehkä Ison-Britannian itsensä kannalta turhauttavin vaihtoehto voisi kuitenkin olla EU-jäsenyyden kannattajien erittäin niukka voitto: jäsenyyden vastustajat tuskin lannistuisivat vaan pyrkisivät kokoamaan rivejään seuraaviin kansallisiin parlamenttivaaleihin. Samalla Britannian hallitus joutuisi jatkuvasti todistamaan kotimaan medialle, ettei se taivu liian helposti Brysselin teknokraattien vaatimuksiin.

10

K p y


Mahdollisen Brexitin on ennakoitu myötävaikuttavan unionin yhtenäisyyteen. Brexit helpottaisi päätöksentekoa niin neuvostossa ja Eurooppa-neuvostossa kuin Euroopan parlamentissa. Kirjoittaja on valtio-opin professori Tampereen yliopistossa.

11


Will the EU referendum produce British (dis)unity?

O

n the night of the EU referendum, there will be three counts that matter. The first will show whether there is an overall British majority for staying in or leaving the EU. The second will show whether English voters are on the winning or the losing side. The third count will show how likely it is that the United Kingdom is united or disunited. That might sound drastic to some readers. But large differences in support for the EU among different nations of the UK mean that many results are bad for the Union. Unless England, Scotland, Wales and Northern Ireland all agree in their answers to the referendum question, then those who find that the UK vote goes against the majority will in their nation can reject the result as illegitimate.

12


England contributes five sixths of the British electorate. To produce a UK majority for leaving the EU, regardless of the preference of other Britons, would therefore require 61 percent of English voters to endorse Brexit. Opinion polls, however, show English voters tend to be evenly divided and often favour Brexit. Even if a British poll reported 51 per cent in favour of remaining in the EU, a majority of English respondents would be in favour of Brexit. This is because other UK nations are much more pro- European. The National Centre for Social Research calculates that 55 per cent of Welsh, 64 per cent of Scots and 75 per cent of Ulster voters endorse the European Union on the basis of more than

“A conflict between Britain’s nations on future relations with the EU would be a huge headache to the Prime Minister.” a dozen polls taken in the past year. These numbers are also more stable than the equivalent figures in England. So collectively, Scots, Welsh and Northern Irish voters will contribute about 11 per cent of the pro-EU vote. English voters would only have to add another 40 per cent to the UK total to create an absolute majority keeping the UK in Europe. But that would mean most English voters had endorsed leaving the European Union – only to have their wishes overriden by the other UK nations. On the other hand, if 53 per cent of English voters voted to leave the EU, this would be enough to take the UK out of Europe against the preference of a majority of Scots, Welsh and Ulster voters. The only result which would keep the UK united would be

13


a narrow English majority in favour of remaining in the EU. In that scenario, all four parts of the United Kingdom would be of the same mind. For this to be true more than 53 per cent of the UK vote would have to favour remaining in the EU. On the basis of current polling, that is unlikely. Only ten of 30 most recent results from major British polling firms reported a pro-EU majority so large that most English respondents agreed with their fellow Britons. An additional 13 polls showed majorities of up to 53 percent in favour of remaining in the EU, but such a narrow lead implies that most English people would be held in Europe against their will. And seven of the 30 polls, including two reported last Sunday, actually showed enough English opposition to the EU to overpower the other nations’ leads. A conflict between Britain’s nations on future relations with the EU would be a huge headache to the Prime Minister. Part of the argument for Scottish independence in 2014 was that England would no longer be able to “impose” decisions on Scotland. An English-led withdrawal of the UK from the European Union could trigger another referendum in Scotland on

“Large differences in support for the EU among different nations of the UK mean that many results are bad for the Union.” 14


the linked issues of leaving the UK and joining Europe. That would confront the Westminster government with simultaneously negotiating the UK’s withdrawal from Europe and Scotland’s withdrawal from the UK. Yet the opposite outcome – a UK majority to remain in the EU and an English majority to leave – would also be a nightmare for Downing Street. Conservative Eurosceptics could denounce the result as illegitimate but it would be politically impossible for the Eurosceptics to win a referendum on the issue of England withdrawing from the United Kingdom. A narrow English majority went along with other Britons and voted to stay in the EU could readily be combined with an absolute majority of Conservatives voting to leave. Determined Eurosceptics could then adopt Jeremy Corbyn’s doctrine that the party leader should represent his party’s members. This argument could be used as a weapon to extract promises of further anti-EU actions from Cabinet ministers wanting to succeed David Cameron as the next Conservative prime minister. Whatever the feelings of English voters on the emotive issue of Europe, there is no escaping the fact that the outcome of the forthcoming EU referendum will be decided by the total vote of the United Kingdom. That is the price England pays for being British.

This piece by Richard Rose, professor of public policy at University of Strathclyde in Glasgow, was originally co-published by The UK in a Changing Europe and the Telegraph.

15


Seeking a Fr the Euro

By Cr

Head of Research of Parliamen


Fresh Mandate for uropean Union

y Craig Rimmer

ament Street (a British right of centre think tank)

17


I

magine its 24 June and the world wakes up to the news that the British people have voted to leave the European Union. I don’t think this will happen but it could. For the most part, life would go on as normal but there would be some changes that would make things a bit more bothersome. The United Kingdom may lose some influence on the world stage but would retain other levers of soft and hard power. The City of London may lose some business to Frankfurt but could probably gain other business through regulatory arbitrage. We would go through two years of negotiation of what “out” looks like without knowing the final outcome but I doubt the average Brit’s life would be impacted that much one way or another in the short term. So if the world is not going to end with Brexit, why should the United Kingdom remain? The answers are not those of fear but of hope. I am hopeful of what the EU can do for the UK and what the UK can do for the EU. Britain should be leading in Europe, not alone, but with France and Germany and with the consent of friends and allies. Britain although an actor on the world stage, is still very much a European power. America debated the merits of engaging with the world or closeted isolation between the two world wars and Brits are having a similar debate now with this referendum. The rest of the world could see that America was a global power and it was needed on the world stage. The rest of the world can see that the UK is a European power and is needed in the EU. A fresh mandate from the British people for remaining within the EU will enhance the UK’s position with her fellow member states. A fresh mandate will help build bridges where relationships have been strained in the past and give Britain greater diplomatic power than before. A remain vote would also reinvigorate the EU. The European Union is facing crisis and the possibility of historic success at the same time. On the crisis front, we have the management of the Euro and the pressures on the Schengen Area. On the potential for great success front, we have the recent trade treaties both signed and being negotiated, such as CETA, TiSA and TTIP.

18


When it comes to crisis, in an ever more connected world, the truth is your problems are our problems and we need to address them. We may not be in the Schengen Area, but the UK can help to strengthen security and borders. The Royal Navy is already involved in operations in the Mediterranean Sea surrounding security. We need to lead more and contribute more in these areas to help out. We are also already playing a very active role in Europol and contributing to the investigation into the 10,000 missing refugee children. There is debate in the UK, as to whether the Euro should ever have been created. Some still consider it foolish to have created a currency without a country. Perhaps, if it is not considered

“I am hopeful of what the EU can do for the UK and what the UK can do for the EU.” misconceived, it at least could be considered badly implemented. What we can say without a doubt is that it exists and it probably isn’t going to just disappear quietly. The Euro may go through more teething problems and come out stronger the other side or it may need some members to carry out an orderly exit. The UK will stay outside of the Eurozone and maintain the independence of the Pound, but it can also be there to help when needed. The opportunities for success could bring the most reward for the UK, the EU and in turn the rest of the world. Comprehensive Trade and Economic Partnership (CETA) between Canada and the EU is set to benefit the UK by £1.3 Billion according to House of Commons Library research. The same sources quote that the Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) between the EU and the USA could be worth an extra £10 Billion a year to the UK. TTIP’s effect on the EU could be to add €119 Billion per annum and would subsequently not just benefit

19


“America debated the merits of engaging with the world or closeted isolation between the two world wars and Brits are having a similar debate now with this referendum.� 20


EU citizens but would also boost the global economy. These trade treaties are breaking new grounds and the foundations of the Trade in Services Agreement (TiSA) is another case in point. The founding sub-group of the World Trade Organisation is made up of 23 parties, including the EU and the US who are leading it, called Really Good Friends (RGF). With these trade treaties we are not just growing are economies, we are also cementing alliances, friendships and peace. It would be great if the UK could continue to be part of that process and that we all can benefit in the long run. It was President Obama on his visit to London, who made it explicit that it could take a while for the UK to negotiate its own trade treaties if it was outside of the EU. He said we would be “at the back of the queue� and a lot of the electorate seem to have taken note. The opportunity cost of not being within the EU to the British Economy may only be as much a fear as the retirement plan you forget to save in to and seen as very much a problem for tomorrow, but HM Treasury have estimated that it could amount to another 8% on top of taxes in the long term depending on what out looks like. This argument does also seem to be winning through. It is a long campaign however and it will not really start until 6 May when elections in Scotland, Wales, London and local authorities in England are out of the way. The British electorate usually get general elections and referenda right and I hope they do again this time but we cannot take them for granted. If this exercise can be presented in terms of hope and seeking a fresh mandate, I think the verdict will be to remain and the world will wake up a better and a more ambitious place for humanity on 24 June.

Craig Rimmer is one of the founders and Head of Research of Parliament Street having previously spent 10 years working with a leading Conservative think tank alongside a number of future MPs. 21


Jäsenvaltion eroaminen EU:sta - miten se tapahtuu ja mitä siitä voi seurata? Allan Rosas

22


n A

lkuperäiset Euroopan talousyhteisön (ETY) ja sen seuraajan Euroopan yhteisön (EY) perustamissopimukset eivät sisältäneet määräyksiä jäsenvaltion eroamisesta yhteisöstä. Kirjallisuudessa esiintyi erilaisia tulkintoja siitä, oliko eroaminen siitä huolimatta mahdollista. Lissabonin sopimus, joka tuli voimaan 1.12.2009, toi Euroopan unionista (EU) tehtyyn sopimukseen (SEU) uuden määräyksen (50 artikla), jonka ensimmäisen kohdan mukaan jäsenvaltio ”voi valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti päättää erota unionista”. Eroaminen EU:sta ei kuitenkaan voi tapahtua käden käänteessä. Jäsenvaltioissa on voimassa hyvin laaja ja monitahoinen EU-säännöstö, jota ei voi hetkessä korvata kotimaisella lainsäädännöllä. Eroavan jäsenvaltion suhteet EU:hun ja jäljelle jääviin jäsenvaltioihin tulisi järjestää uudelta pohjalta. EU:n tekemien lukuisten kauppa- ja yhteistyösopimusten kautta jäsenvaltio on mukana kansainvälisessä sopimusverkostossa, jonka korvaaminen vaatisi pitkiä ja mahdollisesti vaikeita neuvotteluja kolmansien maiden kanssa. Eroamisesta ja siihen liittyvän ylimenokauden järjestämisestä määrätään SEU 50 artiklan 2 kohdassa. Jäsenvaltion, joka on päättänyt erota, tulee ilmoittaa aikomuksestaan Eurooppa-neuvostolle, eli elimelle johon kuuluvat jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehet, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja sekä komission puheenjohtaja. Eurooppa-neuvoston antaminen suuntaviivojen perusteella EU:n tulisi tämän jälkeen neuvotella ja tehdä eroavan jäsenvaltion kanssa sopimus ”eroamiseen sovellettavista yksityiskohdista”. Millä edellytyksillä esimerkiksi eronneen valtion henkilöillä, tavaroilla, palveluilla ja pääomalla olisi pääsy EU:n sisämarkkinoille? Sopi-


muksen neuvottelemisesta vastaisi EU:n puolesta komissio ja sen tekisi jäsenvaltioiden ministereistä koostuva neuvosto, mutta vasta Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan. Sopimusneuvotteluista tulisi todennäköisesti vaikeat ja ne voisivat kestää useita vuosia. Useat jäsenvaltiot saattaisivat kokea hankalaksi ”palkita” valtiota, joka on ottanut EU:sta hatkat. SEU 50 artiklan 3 kohdan mukaan eroaminen tulee voimaan sinä päivänä, jolloin erosopimus tulee voimaan tai, jollei sopimusta ole tehty, kahden vuoden kuluttua eroilmoituksesta. Tosin Eurooppa-neuvosto voi päättää yksimielisesti pidentää kahden vuoden määräaikaa. On suhteellisen helppoa todeta, mitä eronneelle jäsenvaltiolle tapahtuu, jos sopimusta ei synny. Olettaen, että eronnut

“Eroaminen EU:sta ei voi tapahtua käden käänteessä. (...) Varmuudella voidaan ainoastaan sanoa, että eroamiseen liittyy huomattavan paljon epävarmuutta.” valtio jäisi maailman kauppajärjestön (WTO) jäseneksi, sen suhdetta EU:hun voisi verrata esimerkiksi Kiinan tai Venäjän nykyiseen asemaan. Tällöin sen ja EU:n välisessä kaupassa noudatettaisiin muun ohella WTO:n piirissä sallittuja tulleja ja muita kaupan esteitä. Henkilöiden liikkumista EU:n jäsenvaltioiden ja eronneen valtion välillä sääntelisivät erilaiset rajoitukset, mahdollisesti jopa viisumipakko. Toisaalta on mahdollista, ehkä todennäköistäkin, että ainakin osalle näistä kysymyksistä saataisiin molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu erosopimuksen tai muiden järjestelyjen kautta. Varmuudella voidaan ainoastaan sanoa, että eroamiseen liittyy huomattavan paljon epävarmuutta.

24


Allan Rosas toimii Euroopan unionin tuomioistuimen jäsenenä. Rosas on koulutukseltaan oikeustieteen tohtori.

25


Minne vie Ison-Britannian tie? Pirkko Ruohonen-Lerner

Euroopan unioni natisee liitoksistaan. Kesäkuussa britit äänestävät, haluavatko he pysyä mukana unionissa vai jäädä ulkopuolelle. Voi käydä kummin tahansa.

26


n

Konservatiivipuolue on jakautunut, ja myös EU-jäsenyyttä kannattavan työväenpuolueen riveissä on haluja nostaa kytkintä. Eniten lähtemisen puolesta saarivaltiossa rummuttaa Nigel Faragen luotsaama itsenäisyyspuolue, joka on lyönyt kiilaa Brysselin ja Lontoon väliin jo vuosia. Äänestäjien kuunnellessa värikkäitä argumentteja puolesta ja vastaan gallupit ovat jumiutuneet 50-50, jännittäväksi menee. Miksi Britit sitten haluavat lähteä unionista? Historia antaa omanlaisensa vastauksen. Iso-Britannia liittyi EU:hun vuonna 1973, mutta liittyminen jäi puolitiehen. Britit jättäytyivät EU-kansalaisille passivapaan Schengen-alueen ulkopuolelle ja pitivät puntansa. 1980-luvulla Iso-Britannia kävi pitkän taistelun alentaakseen jäsenmaksuaan.

“Britannian pärjääminen EU:n ulkopuolella on pitkälti kiinni siitä, minkälaiset kauppasopimukset se onnistuu neuvottelemaan itselleen.” Tämän vaikean Eurooppa-suhteen juuret löytyvät toisen maailmansodan jälkimainingeista. Brittiläinen historioitsija Tony Judt on osuvasti huomauttanut, että sodan syvin opetus briteille oli, että heidän yhteiskunnassaan oli pohjimmiltaan jotain täysin oikein. Heidän instituutionsa olivat kestäneet ja voittaneet autoritaarisen natsi-Saksan. Tämä ei tietenkään ollut koko totuus, mutta näin sen monet kokivat. Toisen maailmansodan opetus MannerEuroopassa oli ollut jotain täysin muuta. Saksa ja Ranska joutuivat molemmat pohtimaan, mitä itsenäisyyden ja nationalismin kaltaiset käsitteet todella merkitsevät. Saksa luopui nationalismista

27


ja Ranska alkoi rakentaa omaa identiteettiään kansainvälisen yhteistyön, myöhemmin EU:n varaan. Hiili- ja teräsyhteistyöstä alkoi kasvaa rauhanprojekti, jossa ei ollut sijaa yltiöpäiselle nationalismille. Nämä muutoksen aallot eivät kuitenkaan lyöneet rantaan Britanniassa. Taistelimme itsenäisyytemme puolesta sodassa. Voitimme sodan. Miksi me nyt luovuttaisimme kansallista päätösvaltaa vapaaehtoisesti Brysseliin? Näin moni britti ihmetteli 1970-luvulla ja moni ihmettelee yhä edelleen. Yhdentymisen taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt on aina nähty Saksassa ja Ranskassa kirkkaammin. Kesäkuun 23. päivän äänestyksen askelmerkit aseteltiin vuonna 2013, jolloin pääministeri David Cameron lupasi pitää EU-jäsenyydestä kansanäänestyksen, mikäli konservatiivit voittavat vaalit. Voitto tuli ja sana täytyy nyt pitää. Cameron itse on kampanjoinut vahvasti jäsenyyden puolesta. Hän ei ole kuitenkaan toistaiseksi onnistunut mobilisoimaan liike-elämää yhdeksi rintamaksi. Silmiinpistävää on, että Lontoon finanssimaailma ei ole suureen ääneen liputtanut EU:ssa pysymisen puolesta, vaikka juuri talouden pelätään kärsivät eniten, mikäli britit päättävät lähteä unionista. Tämä voi toki olla puhdasta taktiikkaa. Varmimmin kansalaiset äänestävät lähtemisen puolesta, jos heille käy selväksi, että Lontoon pankkiirit haluavat pysyä unionissa. Talous on kuitenkin asia, joka on koko Brexit-keskustelun ytimessä. Britannian pärjääminen EU:n ulkopuolella on pitkälti kiinni siitä, minkälaiset kauppasopimukset se onnistuu neuvottelemaan itselleen. Villeimmät ovat visioineet eräänlaisena Atlantin Singaporena, globaalina rahamaailman keskuksena.


Tämä voi osoittautua toiveajatteluksi. Huhtikuussa Barack Obama ilmoitti, että brittien on turha kuvitella saavansa mitään erityiskohtelua Yhdysvaltojen kauppapolitiikassa. Jos britit haluavat solmia kauppasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, heidän on mentävä jonon hännille, kuului Obaman arvio. Brittien pitkään vaalima "erityinen suhde" Atlantin taakse sai kovan kolauksen. EU:n ja Suomen kannalta Britannian lähdön vaikutusta on vaikea arvioida. Jos saarivaltio pärjää unionin ulkopuolella, se voi kasvattaa muidenkin jäsenmaiden lähtöhalukkuutta. Jos brittien talous taas menee kuralle, varoittava esimerkki voi lisätä yhteenkuuluvuutta. Aika näyttää, kuinka käy.

Pirkko Ruohonen-Lerner on Euroopan parlamentin jäsen (Perussuomalaiset / Euroopan konservatiivit ja reformistit) 29


Britannian sisäpolitiikka ja Euroopan integraatio Mika Suonpää

B

ritannian suhde Euroopan integraatioon on ollut pitkään ongelmallinen. Tätä kuvastaa hyvin se, että maassa järjestettiin kansanäänestys EEC-jäsenyydestä vain kaksi vuotta sen jälkeen, kun siitä oli tullut jäsen vuonna 1973. Nyt ollaan saman asetelman edessä, sillä kesäkuussa 2016 jäsenyydestä äänestetään taas. Kuten ensimmäiselläkin keralla kansanäänestys liittyy sisäpoliittisiin vastakkainasetteluihin. Pääministeri David Cameronin vuoden 2013 alussa tekemän lupauksen taustalla oli itsenäisyyspuolue UKIP:in nousussa ollut kannatus. Tämä ei ollut poikkeuksellinen tapaus, sillä Euroopan integraatiota on käytetty Britanniassa

30


sisäpoliittisena lyömäaseena jo pitkään. Tässä kirjoituksessa pohdin Eurooppa-teeman käyttöä brittiläisessä sisäpoliittisessa keskustelussa eri vuosikymmeniltä poimittujen esimerkkien kautta. Vuoden 1975 kansanäänestys, jossa 67 % äänestäjistä asettui jäsenyyden kannalle, on yksi tapaus, jossa integraatiota on käytetty sisäpolitiikan välineenä. Työväenpuolue labour oli noussut valtaan helmikuussa 1974 ja hallitus jätti jäsenyysehtojen uudelleenneuvottelupyynnön EEC:lle huhtikuussa. Vaalien alla pääministeri Harold Wilson oli luvannut neuvotella

“Euroopan integraatiota on käytetty Britanniassa sisäpoliittisena lyömäaseena jo pitkään.” jäsenyysehdot uusiksi, sillä suurin osa labourin kannattajista koki EEC:n olleen kapitalismin työkalu, joka uhkasi työntekijöiden oikeuksia. Kampanjoinnin aikana puoluejohtajat Margaret Thatcher ja Wilson puhuivat ainoastaan jäsenyyden kannattajien tilaisuuksissa, sillä molemmat olivat jäsenyyden kannalla. Seitsemän keskeistä labour-ministeriä vastusti jäsenyyttä. Kannattajien mukaan EEC:ssä pysyminen loisi uusia työpaikkoja, eikä jäsenyys uhkaisi Britannian perinteisiä instituutioita tai itsemääräämisoikeutta, kuten vastustajat omassa kampanjoinnissaan väittivät. Thatcherin noustessa pääministeriksi 1979 hän ryhtyi kansallismielisen ja Eurooppa-vastaisen retoriikan turvin

31


kyseenalaistamaan Britannian budjettikontribuution suuruutta, sillä Britanniasta oli tullut toiseksi suurin nettomaksaja Saksan jälkeen. Vuotta myöhemmin Thatcher onnistui neuvottelemaan väliaikaisen jäsenmaksualennuksen, joka vahvistettiin 1984. Samaan aikaan labour pyrki siirtymään uuden puheenjohtajansa Neil Kinnockin johdolla Eurooppa-myönteisempään suuntaan osittain vastauksena konservatiivien voimistuneelle oikeistolaistumiselle ja Eurooppa-vastaisuudelle. Vuoden 1988 aikana Thatcherin epäluulo EEC:tä kohtaan voimistui komission puheenjohtaja Jacques Delorsin hahmotellessa ”sosiaalista Eurooppaa”. Samana vuonna Thatcher piti kuuluisan Bruggen puheen, jossa hän korosti yhteisen maatalouspolitiikkaan käytettävän budjettiosuuden pienentämistä ja vapaakauppaideologian merkitystä. Puhetta on pidetty yhtenä brittiläisen euroskeptisyyden virstanpylväistä. Thatcher ajautui poliittiseen paitsioon vuonna 1990, jolloin hän erosi puoleen puheenjohtajan paikalta. Hänen seuraajansa John Major joutui huomioimaan yhä tarkemmin konservatiivisen puolueen sisällä voimistuneen euroskeptisen siiven. 1980- ja 1990-lukujen taitteessa myös brittilehdistö alkoi suhtautua entistä kriittisemmin Euroopan integraatioon. Nykyisellä Lontoon pormestarilla Boris Johnsonilla ja The Sunday Times -lehdellä oli merkittävä rooli tässä kehityksessä. Johnson toimi konservatiivisen The Telegraph -lehden Brysselin kirjeenvaihtajana 1989–1994 ja hänen lennokas kirjoittelunsa Brysselin byrokratiasta ja diplomatiasta voimisti 1981 Rupert Murdochin omistukseen siirtyneen Sunday Timesin eurokriittistä linjaa. Kritiikin kohteina Brysselin byrokratian lisäksi olivat saksalaisille ja ranskalaisille maanviljelijöille maksetut tuet ja kansallisen itsemääräämisoikeuden väheneminen Euroopan

32


Sisäpoliittiset vastakkainasettelut ovat leimanneet brittiläistä Eurooppa-keskustelua ja se on ollut hyvin tunnepitoista. integraation seurauksena. Tästä euroskeptisyyden tiestä on tullut brittilehdistön ”uusi normaali”, sillä 1960- ja 1970-luvuilla lehdistö oli pääosin Eurooppa-myönteistä. Tony Blairin johtamaa New Labouria on pidetty Eurooppa-myönteisenä puolueena. Blair lupasi ennen vuoden 1997 vaaleja, että hänen johdollaan Britannia ei tulisi eristäytymään EU:ssa. Myös Blair käytti Eurooppa-teemaa osittain vaalitaktisista syistä aikana, jolloin konservatiivit olivat enenevissä määrin jakautumassa kahtia EU:n suhteen. Blair ei ollut erityisen kiinnostunut EU-asioista, eikä perehtynyt niihin kunnolla. Hänen Eurooppa-myönteisen retoriikkansa tarkoituksena oli erityisesti modernisoida vasemmistoalisuutta ja tehdä pesäeroa 1970-lukulaiseen vasemmistolai-suuteen, joka oli voimakkaan Eurooppa-vastaista. Sisäpoliittiset vastakkainasettelut ovat leimanneet brittiläistä Eurooppa-keskustelua ja se on ollut hyvin tunnepitoista. Tässä mielessä nyt käynnissä oleva kampanjointi ja keskustelu eivät eroa aikaisempien vuosikymmenien aikana muodostuneesta traditiosta.

Mika Suonpää on yliopistonlehtori Turun yliopistossa. Koulutukseltaan Suonpää on PhD ja tutkimusintresseinä mm. Britannian historia ja politiikka.

34


Nuorten Eurooppa ja sen tulevaisuus Vilja Härkönen

U

sein vaaleissa ja kansanäänestyksissä puhutaan nuorten mahdollisuuksista ja nuoriin vedotaan toimijoina, tulevaisuuden rakentajina. Nuoria tarkastellaan joko vaikuttamaan pyrkivinä äänestäjinä tai vaikuttamisen kohteina. Näin tehdään myös Ison-Britannian mahdollisessa erossa Euroopan unionista eli Brexitissa. Mutta mitä mieltä brittinuoret ja muun Euroopan nuoret ovat Brexitista? Me Erasmus-vaihto-opiskelijat Glasgow’ssa keskustelimme huhtikuussa brittiopiskelijoiden ja


Euroopan unionin jäsenvaltioista tulleiden vaihto-opiskelijoiden kesken aiheesta. Ihmisillä on paljon avoimia kysymyksiä. Moni nuori sanoo seuraavansa Brexitin uutisointia jonkin verran, koska Iso-Britannia on merkittävä vaikuttaja unionissa. Toiset taas seuraavat uutisointia varsin tiivisti, koska he ovat huolestuneita Ison-Britannian mahdollisesta irtaantumisesta Euroopan unionista ja eron vaikutuksista unioniin ja sen jäsenvaltioihin. Monia huolia Erityisesti brittinuoret kantavat huolta maansa turvallisuudesta. Jos Iso-Britannia säilyy Euroopan unionin jäsenenä, brittien kansallinen turvallisuus heikkenisi muun muassa jatkuvien terrorismiuhkien takia. Turvallisuutta on voitava turvata paremmin kuin nykyisin käytössä olevin keinoin. Toinen merkittävä huoli unionin jäsenenä jatkamisessa on autonomian puute. Keskustelijat kokevat, että Euroopan unioni määrää liikaa jäsenvaltioiden asioista. Briteillä tulisi olla enemmän sananvaltaa omissa asioissaan. Unionissa päätökset tehdään liian kaukana arjesta eikä kansalaisten ääni kuulu.

36


“Loppuvatko kansainväliset vaihto-ohjelmat ja mahdollisuus tulla työskentelemään tai harjoittelemaan vauraaseen saarivaltioon, jos ero tulee? Nuoret kysyvät, sulkeutuvatko rajat kokonaan ja päättyykö kansainvälinen yhteistyö.”

Ison-Britannian mahdollinen ero EU:sta huolestuttaa kuitenkin enemmän kuin valtion pysyminen unionissa. Erityisen vaikeaksi nähdään se, että nuorten muutto Isoon-Britanniaan työn tai opiskelun perässä vaikeutuu tai loppuu. Loppuvatko kansainväliset vaihto-ohjelmat ja mahdollisuus tulla työskentelemään tai harjoittelemaan vauraaseen saarivaltioon, jos ero tulee? Nuoret kysyvät, sulkeutuvatko rajat kokonaan ja päättyykö kansainvälinen yhteistyö. Myös vapaakauppa nostetaan pohdinnassa esille. Se koetaan erittäin tärkeäksi osaksi unionia ja sen etuja. Miten vaikeaa olisi neuvotella omista vapaakauppasopimuksista eron jälkeen? Glasgow’ssa monia mietityttää karu taloudellinen ja yhteiskunnallinen todellisuus, johon Iso-Britannia putoaisi mahdollisen eron jälkeen. Nuoret arvioivat, että olisi todella vaikeaa ryhtyä tutun ja turvallisen järjestelmän jälkeen rakentamaan itsenäisesti kaikkea yhteiskunnallista ja taloudellista infrastruktuuria alusta.

37


Lisäksi pelätään sitä, mitä mahdollinen ero ja siitä käyty keskustelu saisi aikaan muissa jäsenvaltioissa. Alettaisiinko muissakin jäsenvaltioissa peräänkuuluttaa parempia etuoikeuksia ja lopulta eroa koko Euroopan unionista? Usko yhdessä pysymiseen Euroopan unionin jäsenvaltioiden opiskelijoita yhdistää Glasgow’ssa hyvinkin erilaisista mielipiteistä ja huolista huolimatta vahva tahto: uskotaan yhdessä pysymiseen ja tekemiseen. Yhdessä pysymällä Euroopan unioni on vahvimmillaan niin taloudellisesti, kulttuurisesti kuin poliittisesti. ” I believe in the EU, maybe not with the actual form of the EU, and with actual powers and institutions but yes I believe that we should stay as a group of countries”, yksi keskustelijoista kiteyttää ajatuksensa. Kesäkuussa nähdään, miten Iso-Britannia näkee maansa ja nuortensa tulevaisuuden ja yhdessä tekemisen Euroopassa. On tärkeää, että kansanäänestyksessä ihmisillä on riittävästi luotettavaa tietoa EU-jäsenyyden eduista ja haitoista. Keskustelua ja tosiasioita tarvitaan nyt Isossa-Britanniassa.

Keskusteluun osallistuneet opiskelijat olivat kotoisin Bulgariasta, Isosta-Britanniasta, Italiasta, Espanjasta, Puolasta, Ranskasta, Saksasta, Suomesta ja Virosta.


Vaikuttamista ja

aluetoimintaa

Eurooppanuorten vuoden ensimmäinen puolikas on ollut aktiivinen. Valtakunnallisen hallituksen tapahtumien ja Eurooppa-vaikuttamisen lisäksi aluejärjestöjen toiminta on ollut runsasta ja monipuolista. Budjettileikkauksista huolimatta nuorten Eurooppa-liike voi siis hyvin ja kehitys jatkuu.

39


Puheenjohtajalta Jessa Jääskeläinen Eurooppanuorten puheenjohtaja Moni inhoaa muuttoa. Muutto on monelta kantilta raskas prosessi. On etsittävä uusi asunto tai tila, käytävä näytöissä, neuvoteltava vuokrasopimuksesta ja aikatauluista. Sitten koittaa tavaroiden siirtäminen ja niiden järjestäminen uuteen tilaan. Muuttolaatikoiden keskelle tilataan helppoa pikaruokaa ja keskustellaan uuden arjen järjestelyistä. Suomalainen Eurooppa-liike teki tismalleen saman viime kuussa. Uusi arki uudessa toimistossa sai alkunsa huhtikuun alussa, kun Eurooppanuoret muutti monen muun kansainvälisen järjestön kanssa samoihin tiloihin Helsingin Hakaniemeen. Muuton taustalla ovat muutokset järjestöjen budjeteissa ja tätä kautta myös toiminnoissa. Arjen yhteensovittaminen, tapahtumien järjestäminen, hallinto ja raportointi ovat kulkeneet tiiviisti mukana uuteen alkuun siirryttäessä. Muutosta aiheutuvan epämukavuusalueen jälkeen järjestö kuin järjestö saa kuitenkin jotain ainutlaatuista. Muutto antaa oivan mahdollisuuden tarkastella järjestön tilaa uudesta näkökulmasta. Onko järjestöllä kaikki tarvittava? Mihin asti olemme kehittyneet ja mitä seuraavaksi? Miten voisimme tehdä asiat entistäkin paremmin? Edellä mainitut kysymykset on hallituksen toimesta asetettu Eurooppanuorten keskikentälle tänä vuonna. Omasta puolestani toivon, että kysymyksiin löydetään sellaiset vastaukset, että toimijamme ympäri Suomea saavat parhaan mahdollisen alustan toteuttaa kykyjään. Tänä vuonna Eurooppanuorten seminaarien kärkiteemana on Eurooppa murrosten keskellä. Sillä tarkoitetaan erityisesti EUssa tapahtuvia suuria muutoksia muuttoliikkeen, ilmastonmuutoksen torjunnan, vapaakaupan ja talouteen liittyvien kokonaisuuksien kohdalla. Näiden murrosten aikana myös EUn kykyä pysyä yhtenäisenä ja löytää toimivia ratkaisuja kyseenalaistetaan. Siksi myös erilaisilla pro-eurooppalaisilla liikkeillä on merkittävä tilaisuus osoittaa, kuinka tästä epämukavuusalueesta selvitään parhaalla mahdollisella tavalla.


41


Jyväskylän aluepäivät Anna Hernberg Eurooppanuorten vuoden ensimmäiset aluepäivät järjestettiin tänä vuonna Jyväskylässä 16.-17.4. ilmasto- ja energiateemalla. Puheenvuorojen lisäksi ohjelmassa oli alueiden kuulumisten vaihtoa ja keskustelua Eurooppanuorten toiminnasta. Lauantain ohjelma alkoi Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koiviston puheenvuorolla. Koivisto kertoi Jyväskylän talous- ja työllisyystilanteesta ja kaupungin suhteesta EU:hun. Tervehdyspuheenvuoron jälkeen aluejärjestöt pääsivät kertomaan kuulumisistaan ja suunnitelmistaan. Alkanut vuosi oli saatu käyntiin erittäin aktiivisissa merkeissä, alueilla oli järjestetty niin seminaareja, rennompia illanviettoja kuin somekampanjoitakin. Iltapäivällä kuultiin Eurooppanuorten hallituksen kuulumisista ja suunnitelmista kuluvalle vuodelle, ja saatiin koulutusta hallitusten ryhmäyttämiseen ja työnjakoon. Asiaohjelman päätti turve- ja puupolttoyhtiö Vapo Oy:n erityisasiantuntija Jaakko Silpola, joka vastaa yrityksen edunvalvonnasta Suomessa ja EU:ssa. Ilta sujui yhdessä ruokaillen ja Jyväskylän yöelämään tutustuen. Sunnuntai käynnistyi Suomen Tuulivoimayhdistys ry:n järjestöpäällikkö Heidi Paalatien esityksellä tuulivoiman tuotannosta Suomessa. Osallistujat pääsivät myös ideoimaan vuoden nuorta eurooppalaista, joka julkistetaan Eurooppa-päivänä. Tämän jälkeen oli vuorossa keskustelua valtakunnallisen hallituksen, jäsenjärjestöjen ja Alueiden komitean työnjaosta ja rooleista työryhmissä. Osallistujilla oli paljon ideoita ja ajatuksia järjestön kehittämiseen, ja keskustelu oli vilkasta. Erittäin onnistunut viikonloppu tarjosi osallistujille niin ajatuksia herättävää asiaohjelmaa kuin vireää keskustelua ja hauskanpitoa tuttujen ja uusien aktiivien parissa.

42


Kuva: Laura Sviili

43


#järjestöpäivät2016 Anna Hernberg Eurooppanuorten järjestöpäivät pidettiin 20.-21.2. Helsingissä Tieteiden talolla ja Eurooppanuorten toimistolla. Eri puolilta Suomea kokoontuneet aktiivit olivat innolla mukana ohjelmassa, ja mukana oli ilahduttavan paljon myös uusia kasvoja. Lauantain ohjelma käynnistyi lounaan jälkeen esityksellä ja workshopilla tapahtuman järjestämisestä. Ryhmät suunnittelivat uusille jäsenille tapahtumia pubivisasta kesäiseen veneretkeen, ja monet tapahtumista aiottiin alueyhdistyksissä ottaa sellaisenaan toteutettaviksi. Kahvitauon jälkeen käytiin läpi yhdistyslain alueyhdistyksille määräämiä tehtäviä. Viestintä-osuudessa perehdyttiin Eurooppanuorten erilaisiin viestintäkanaviin ja uusiin viestinnän painopisteisiin. Työpajoissa harjoiteltiin muun muassa livetwiittausta ja haastattelua. Iltapäivällä aktiivit jakautuivat kiinnostuksensa ja tarpeidensa mukaan neljään eri workshopiin. Tarjolla oli tietoa ja keskustelua aluejärjestön jäsenhankinnasta, viestinnästä, sidosryhmistä ja tapahtuman järjestämisestä. Haastavissa sääolosuhteissa iltaa oli mukava päästä viettämään saunalle, missä ilta sujui rennosti ruokailun, saunomisen ja tutustumisen merkeissä. Sunnuntaina kokoonnuttiin Eurooppanuorten toimistolle, missä ohjelma polkaistiin käyntiin esityksellä Eurooppanuorten kansainvälisestä toiminnasta ja kuultiin muun muassa, miten voi osallistua kv-seminaareihin. Lounaan jälkeen saatiin käytännönläheisiä vinkkejä kouluvierailujen toteuttamiseen. Ohjelman päätti osuus aluejärjestöjen taloudesta ja varainhankinnasta. Alueiden edustajat osallistuivat lisäksi Alueiden komitean kokoukseen, jonka uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Miikka Koski Turun Eurooppanuorista.

44


Kuva: Antti Ahonen

45


TENun Eurooppa murrosten keskellä:

Schengenin tulevaisuus? –paneeli Ronja Marjamaa Turun Eurooppanuoret järjesti 31. maaliskuuta Eurooppa murrosten keskellä: Schengenin tulevaisuus? – paneelin Turun yliopistolla. Paikalle saapui runsaasti asiasta kiinnostunutta yleisöä kuuntelemaan kuinka panelistit vanhempi tutkija Toni Alaranta Ulkopoliittisesta instituutista, Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja Arto Aniluoto, Rajavartiolaitoksen apulaisosastopäällikkö Vesa Blomqvist sekä Perussuomalaisten kansanedustaja Simon Elo syventyivät keskusteluun Schengenin tulevaisuudesta ja haasteista. Paneelin alustajana

Kuvat: Turun Eurooppanuoret

46


toimi Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineen History and Politics of European Integration -opintokokonaisuuden vastaava yliopistonlehtori Mika Suonpää. Paneeli rakentui kolmen Schengenin sopimusta koskevan aiheen ympärille: nykytilan arvioinnin, EU:n ja pakolaiskriisin, ja sopimuksen tulevaisuuden perustalle. Paneelin osallistujien esittäytymisen jälkeen ensimmäisenä keskustelun aihealueena oli Schengenin-sopimuksen nykytila. Panelistit olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että sopimus on tällä hetkellä koetuksella ja tulevaisuuden kannalta täytyy sen kehittyä selviytyäkseen Eurooppaa koettelevista haasteista. Jo sopimuksen nykytilaan liittyvässä keskustelussa korostui vahvasti Eurooppaa koetteleva pakolaiskriisi, kun sadattuhannet sotaa ja konflikteja pakenevat ihmiset pyrkivät turvaan Eurooppaan. EU ja pakolaiskriisi toimi paneelin toisena aiheena ja keskustelu kehittyi kiihkeämmäksi. Aiheen sisältä keskusteluun nousi muun muassa rajavalvontaan liittyvät asiat sekä

47


pakolaisten sijoittuminen EU-alueen sisällä. Jokaisen kokonaisuuden jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus kysymyksille ja aihe herätti kiinnostavaa keskustelua kuuntelijoiden sekä panelistien välille. Tilaisuuden viimeisenä ja eniten mielipiteitä herättävänä kokonaisuutena käsiteltiin Schengenin tulevaisuutta. Keskustelusta nousi esille, ettei passin vilauttaminen raja-asemilla ole iso vaiva, jos se ei aiheuttaisi odottelua tai muuta vaivaa. Schengensopimus on kuitenkin paljon muutakin, kuin ihmisten vapaan liikkuvuudenalue, eikä sen taloudellisia tai muita vaikutuksia tulisi unohtaa keskustelussa sopimuksen tulevaisuudesta. Aiheen ajankohtaisuuden vuoksi tilaisuudessa kuultiin paljon vaikuttavia mielipiteitä ja käytiin useita mielenkiintoisia keskusteluja niin panelistien kuin yleisön kesken, niin salissa kuin myös twitterin puolella. Hashtagin schengenpaneeli alle ja tilaisuudessa käydyn keskustelun tiimoilta riitti puitavaa illaksi ja seuraaviksi päiviksi.

48


49


TTIP- sopimuksesta

ja Pääkaupunkiseudun Eurooppanuorten paneelista aiheen ympärillä Laura Sviili & Emma Holsti Eurooppanuorten vuoden 2016 toimintasuunnitelman Eurooppa murroksessa -teemojen mukaisesti Pääkaupunkisedun Eurooppanuoret järjestivät 20.4. TTIP-aiheisen paneelin. Panelisteinamme olivat kansanedustajat puoluepolitiikan vastakkaisilta puolilta, Kokoomuksesta Juhana Vartiainen ja Vasemmistoliitosta Hanna Sarkkinen. TTIP ei ole viime aikoina näkynyt juuri lainkaan poliittisessa keskustelussa, vaikka sen valmistelu on tälläkin hetkellä käynnissä Euroopan Unionissa. Sopimuksen olisi toteutuessaan tarkoitus harmonisoida eri tuote -ja teknisiä standardeja ja purkaa kaupanesteitä Yhdysvaltojen ja EU-maiden välillä. Näillä toimilla avattaisiin Yhdysvaltojen markkinoita eurooppalaisille yrityksille ja toisaalta saataisiin Yhdysvalloista tuotteita ja palveluita lisäämään kilpailua eurooppalaisilla markkinoilla. Sopimuksessa kritiikkiä on taas herättänyt mahdollinen välimiesoikeus mekanismi, jonka pahimpien kauhu-skenaarioiden mukaan pelätään mahdollistavan demokraattisen päätöksen teon murentumisen, kun monikansalliset yhtiöt voisivat haastaa yksittäisiä valtioita oikeuteen. Kokoomuksen kansanedustaja Vartiaisen mukaan sopimuksen ongelma kohdista huolimatta, kokonaisuudessaan se lisäisi talouskasvua, sillä samat tuote -ja tekniset standardit ja tullien poisto helpottaisivat huomattavasti eurooppalaisten tuotteiden ja palveluiden vientiä Yhdysvaltoihin. Sopimus myös mahdollistaisi eurooppalaisten yritysten kilpailun julkisista hankinnoista Yhdysvalloissa, tosin tähän esimerkiksi

50


osavaltiot voisivat nykyisen tiedon valossa edelleen ujuttaa ns. vain Amerikassa ehtoja. Yhdysvaltalaiset tuotteet pääsivät myös nykyistä helpommin eurooppalaisille markkinoille, minkä hyvänä puolena kansaedustaja Vartiainen nosti esiin mm. edullisemmat elintarvikkeet joka näkyisi suoraan suomalaisenkin kuluttajan ruokaostoksissa. Paljon on puhuttu myös nimenomaan pk-yritysten talouskasvun puolesta, joka parantuisi mahdollisuudesta päästä USA:n markkinoille. Kokonaisuudessaan siis tärkeimpänä seikkana voidaan pitää sitä, että Suomi saisi kipeästi kaivattuja investointeja ja koko EU-alueen kauppa piristyisi. Vasemmistoliiton kansanedustaja Sarkkinen toi taas esiin kriittisempiä näkökulmia sopimukseen liittyen. Paljon esillä ollut välimiesoikeus prosessi, jonka lopullinen muoto ja toiminta on edelleen neuvottelu vaiheessa, herättää huolta valtioiden joutumisesta kalliisiin oikeusprosesseihin isojen yritysten kanssa. Myös yleisesti kansallisen demokratian rooli nousi esiin, sillä sopimuksen ehtojen neuvottelun suhteen EU neuvottelee kaikkien jäsenmaiden puolesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yksittäinen jäsenmaa ei pysty erikseen sopimuksesta myöhemmin irtautumaan, vaikka se niin haluaisi.

51


Lisäksi kansanedustaja Sarkkinen nosti esille ongelman, että vaikka yhteiset tuote, palvelu -ja tekniset standardit saataisiin nyt sovittua molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla, tekniikan ja maailman kehittyessä uusia erimielisyyksiä voisi aiheutua, kun niitä pitäisi yhteisesti muuttaa kehityksen mukana. Ongelmakohtina voidaan nähdä myös ympäristöön sekä sosiaali- ja terveyspuoleen tulevat muutokset sopimuksen myötä. Esimerkiksi ympäristöpolitiikassa USA:lla ja EU:lla on ollut tähän asti erilaiset linjaukset ja lait – mutta ovatko ne sitä enää sopimuksen astuessa voimaan? Yhdysvalloissa lihakarjan kasvua saa nopeuttaa hormoneilla, EU:ssa tämä liha on kiellettyä. EU:ssa kuluttajalle pitää kertoa jos ruoka sisältää geenimuunneltua ainesta, Yhdysvalloissa ei. EU-maissa ei saa myydä kosmetiikkaa, jonka ainesosia on testattu eläinkokeilla maaliskuun 2013 jälkeen, Yhdysvalloissa saa. Myöskään terveyspuolella ei voitaisi säätää enää kansalaisia suojaaviksi tarkoitettuja lakeja yhtä helposti, tai ainakin pelkona olisi monikansallisten yhtiöiden oikeus haastaa valtiot oikeuteen liiketoiminnan menetyksistä. Olemme EU:ssa, etenkin Suomessa tottuneet valtion vahvempaan säätelyoikeuteen kuin USA juurikin kansalaisten terveyttä uhkaavissa asioissa, kuten mm. päihteet ja toisaalta kaikille kuuluva velvollisuus ympäristön suojelusta Oli kuitenkin yksi asia mistä panelistit, ja varmasti monet muutkin toimijat ovat selkeästi samaa mieltä on se, että sopimuksesta puhutaan aivan liian vähän, suhteutettuna siihen miten merkittävästi se vaikuttaisi - ei ainoastaan Yhdysvaltojen ja EU:n, mutta myös suomalaisten ja suomalaisten yritysten toimintaan. Syyksi keskustelun puutteelle panelistimme arvelivat, että suomalaista poliittista keskustelua ja ajattelua vaivaa edelleen sisäänpäin kääntyneisyys. Lisäksi monimutkaisen aiheen vuoksi katsottiin, että äänestäjien huomion saaminen on haastavaa. Sopimus pitäisi pyrkiä selittämään kansalaisille mahdollisimman yksinkertaisella ja ymmärrettävällä tavalla.

52


Henkilökuva

JEF SG eli Young European Federalistin uusi pääsihteeri Valentin Dupouey Simo Ristolainen Question: We are here at an interview with the newly elect Secretary General of JEF. Firstly congratulations on your new position! Tell us briefly about your background, what has been your path that has led you here? Valentin: I’m Valentin, I come from France. I’m extremely pleased to be pointed for next two years as a Secretary General of JEF Europe. I think it’s going to be an amazing adventure. My path I see to be a bit different of most of the people involved in JEF. I come from the sport sector, I have Master’s Degree in sports management and my first jobs were about organizing sport events. I had nothing to do with policy. I actually organized the European badminton championship seven years ago, which was my very first job. Then I have been working in different NGO’s: European University Sports Association and International Sport Association where I was working in European projects and sport policies. Then I have also been volunteering for the past four years in Erasmus Student Network, where I have been president of my local section of Nancy and then president of ESN-France. Now I’m taking care of advocacy and lobbying matters of ESN-International and working on competence development of our members. That is pretty much my diverse background. At the moment I’m still employed before coming to JEF-Europe and I’m working for the European Civic Forum, which is another network of associations. I’m working on the field of participatory democracy and civil dialogue.

53


Q: How do you see JEF’s position in pro-European movement? V: Well I think the main difference comparing to EMI [European Movement International]and UEF [Union of European Federalists]is that we have the J, Les Jeunes, the young in the name. We have a strong responsibility in addressing the young people in particular and bringing the voice of young people to European leaders and policymakers. So I think definitely this specificity being young people is our role in pro-European movement. I also think that our “youth” dimension allows us to be more action oriented. We can carry important political reflections and propositions, but we can as well be leading campaigns, be on the street, mobilise people… much more than our ‘mother’ organization. Q: Your term starts in August. Where do you see JEF will be at the end of your term? V: That’s a tricky question! So I have two years to make the organization grow and develop. I’m very lucky to be starting now in August because Ioan [the present Secretary General] has been doing an amazing job. The organization is in very good shape and state, so I’m going to take over in a very financially sustainable organization. First, I’m going to start in this very nice context. And where I want JEF to be in two years: office should be bigger. This means getting more funding for the organization by improving the services that JEF-Europe is offering for national sections. Policy work by JEF is really amazing, but there is still room for improvement in what JEF-Europe is offering to its’ members. Office could include network officer working there, project officer working full-time to help sections to organize more projects. Q: Do you have some greetings you would like to send for JEF-Finland? V: I don’t know you yet so I hope I will get to know

54


you soon. Maybe by invitation I could come and discover what you are doing in the different cities of your country to defend and fight for pro-European idea. I’m really looking forward to meeting you and I hope for a chance to visit you at least once during the next two years. Good luck to your and I’m looking forward our cooperation! Haastattelu toteutettu JEF Federal Committeessa Krakovassa 3.4.2016. Dupouey aloittaa toimensa elokuussa 2016, jolloin nykyinen pääsihteeri Ioan Bucuras väistyy tehtävästä. Pääsihteerin tehtävä on määräaikainen. Haastattelijana Simo Ristolainen.

55


Greetings of JEF Executive Board - Brexit is a tricky one for federalists Dear readers, I accepted with great pleasure Eurooppanuoret’s invitation to write a greeting message for this publication. JEF-Europe is one of the few youth organizations, if not the only one, that openly advocates for a federal Europe. And it does that not only by organizing youth events like seminars, training, exchanges, conferences and so on; but also through policy analysis and proposals. This last point denotes JEF as a credible actor also in policy-making processes. But, in order to develop appropriate policy proposals processes, appropriate debates are needed – and publications like this one go in the right direction, spreading federalists' views and triggering debate inside and outside JEF, hoping to improve this aspect also on a European level as much as possible – we, as the board of JEF-Europe, will try to do that. So, thank you Eurooppanuoret and keep up the good work! Coming now to the topic of this publication. The so called “Brexit” matter is a tricky one, especially for federalists. If British electors will decide to leave the EU, they will show that the EU membership is reversible – this will show EU's intrinsic and structural weakness and will probably trigger similar processes elsewhere, especially in these times where euroskeptics are at their highest popularity peak more or less everywhere in Europe. On the other hand, having the UK (or someone else) leaving the EU could also mean getting rid of one of the heaviest opposers of the European political integration: this could even lead to the formation of a group of States willing to gather in a federation (maybe the Eurozone?), plus others not so integrated but tied somehow – the so called “two-speeds Europe”, that could represent a severe hit to the dreams of European unity but could represent also the most pragmatic approach to a European federation, even smaller than expected. Anyway, only time will say what will happen after the British referendum – but in any case, even if with a majority of

56


“do not leave the EU” votes, this whole process showed that currently the EU is weak and some Member States are even thinking about a withdrawal. This situation is ascribable at the almost-never-ending economic crisis that his hitting Europe since 2008. The inability of the European Governments to find agreements, to overcome the current intergovernmental decision system of the Council, to equip the EU (and the Eurozone) with an only Government or at least with single policies on financial, economic, monetary issue (that may sound obvious for countries sharing a single currency), led to a prolonged economic crisis that fed people's discontent and the rise of nationalist/euroskeptics parties and movements. Those parties and movements could say that the EU is inefficient without the EU proving them wrong, increasing in popularity and earning good results on national elections, being therefore present in many national Governments. The refugee crisis intensified this perception of a weak/inefficient/ useless EU. I would dare to say that federalists are the only hope, in this framework, since they are the last ones left saying that if the EU is not working, the solution is to enhance it, rather than to dismantle it. “Unity is strength”, as used to say, and only a united and federal Europe can face the multiple problems of this globalized and interlinked world, providing European solutions to European problems.

Jacopo Barbati The Executive Board (EB) comprises the President, 2 Vice-Presidents, 4 directly elected members, the Treasurer and the Secretary-General. The EB meets 4 to 6 times a year and is responsible for the overall management of the organisation. Board member Jacopo Barbati is responsible of relations between JEF-Finland and EB. 57


Tähdistö on Eurooppanuorten julkaisema ja neljästi vuodessa ilmestyvä asiantuntija- ja järjestölehti. Eurooppanuorten jäsenenä saat lehden postissa kotiisi ja olet osa suomalaista Eurooppa-liikettä.

Tähdistö 1/16  

Eurooppanuorten Tähdistö-lehti 1/16.

Tähdistö 1/16  

Eurooppanuorten Tähdistö-lehti 1/16.

Advertisement