Page 1

Stjärnkraft

Stardom

Eurooppanuoret 15 vuotta!

Eurooppanuorten julkaisu 2/2012

EU:n energiapolitiikkaa Barentsilla

Catalonia – new state in Europe?

Yhtenäistä Eurooppaa rakentamassa

Jutta Urpilainen – eurooppanuoresta ministeriksi

Eurooppanuorten 15-vuotisjuhlat

1


Sisällys 2/2012 ALUEIDEN EUROOPPA Puheenjohtajalta ja päätoimittajalta................................................................................3 EU porautuu pohjoiseen.......................................................................................................4 Saamelaiset oikeuksiaan odottamassa...........................................................................6 Paikallista näkökulmaa päätöksentekoon......................................................................8 Catalonia – new state in Europe?.....................................................................................10 Eurooppa ironian historiana................................................................................................12 Yhtenäistä Eurooppaa rakentamassa..............................................................................14 Alueiden komitea sai oman logonsa...............................................................................16 Mikä on hyväksi Euroopalle, on hyväksi Suomelle....................................................17 EUROOPPANUORTEN TAIVAL 15-VUOTIAAKSI Jutta Urpilainen – eurooppanuoresta ministeriksi....................................................20 Edunvalvontaa Euroopassa..................................................................................................22 Alumnin tervehdys..................................................................................................................24 JEF-Europe 40 vuotta.............................................................................................................25 Tunnelmia Eurooppanuorten vuosijuhlilta...................................................................26

04

10

14

20

26

EU:n energiapolitiikkaa Barentsilla

Catalonia – new state in Europe?

Yhtenäistä Eurooppaa rakentamassa

Jutta Urpilainen – eurooppanuoresta ministeriksi

Eurooppanuorten 15-vuotisjuhlat

Julkaisija Eurooppanuoret ry Päätoimittaja Anne Hyyryläinen Vastaava päätoimittaja Sampo Lindgren Oikoluku Anne Hyyryläinen

2

Tähdistö

Tekstit Antti Aikio, Antti Ahonen, Marc Vidiella Costa, Anne Hyyryläinen, Saku Lehtinen, Hanna Lempinen, Sampo Lindgren, Henrik Manner, Timo Miettinen, Lauri Tierala, Jutta Urpilainen, Markus Ylimaa

Visuaalinen ilme Henri Häkkinen www.henrihakkinen.com

Kuvat Eurooppanuoret ry, EVA, Marc Vidiella Costa, iStockphoto, Martti Kuusanmäki, Ossi Martikainen, Lauri Tierala, Mikko Virta, Anthony Randell, www.sxc.hu, Janne Suhonen

Painos 2 250 kpl

Eurooppanuorten julkaisu 2/2012

Paino Uniprint

Kirjoittajien mielipiteet eivät sido julkaisijaa.


Puheenjohtajalta ja päätoimittajalta

Kuinka monta rauhan Nobelia Euroopalle on vielä jaossa? Suomi on poikkeuksellisen yhtenäinen Euroopan maaksi; muualla paikallisia identiteettejä on enemmän, ja monet EU-maat ovat kehittyneet liittovaltioiksi, joissa autonomia on suurta. Euroopassa on edelleen myös itsenäisyysliikkeitä, jotka saattavat muuttaa karttaamme. Tähdistön tämänkertainen teema pureutuu alueelliseen erilaisuuteen Euroopassa. Eurooppalaisuuden kulmakivi on ollut erilaisuus. Kautta historian meillä on ollut hyvin erilaisia valtioita, uskontoja ja paikallisidentiteettejä. Vaikka olemme jakaneet paljon asioita, eri alueiden välinen kilpailu on ollut tie menestykseen. Kun tiukasti keskusjohdettu Kiina kääntyi 1400-luvulla katsomaan itseään, Euroopan maat kilpailivat ja menivät nopeasti edelle niin tieteessä, teknologiassa kuin monilla muillakin elämänalueilla. Lopulta voittajiksi selvisivät demokraattiset, oikeusvaltioperiaatteita noudattavat kansallisvaltiot. Valitettavasti maiden väliset jännitteet johtivat myös siihen, että maanosassa käytiin kaksi maailmansotaa, joissa toisaalta kuoli satoja miljoonia ihmisiä, ja joissa toisaalta Euroopan maailmanpoliittinen vaikutusvalta tippui murto-osaan. Toisen maailmansodan jälkeen alkanut integraatio on ollut erityisen onnistunutta rauhan kannalta. Eurooppalaiset suurvallat saivat solmittua riitansa, ja Euroopan (talous)yhteisöstä muodostui elin, jonka puitteissa oli helpompaa sopia yhteisistä asioista. Toisaalta mikään maa ei enää yrittänyt dominoida muita, vaan kaikki saivat itsenäisesti hoitaa ne asiat, joissa yhteistyö ei ollut välttämätöntä. Paikallisen nationalismin ja yhteisten asioiden hoitamisen välille löydettiin tasapaino.

Silti separatismi on ollut Euroopassa voimakasta vielä maailmansotien jälkeenkin. Suurin osa terroristiiskuista on ollut separatistien tekemiä. Voimakas paikallinen identiteetti ja pyrkimys itsenäiseksi saavat ihmiset edelleen helpoimmin tarttumaan aseisiin - onneksi viime vuosina hyvin harvoin. Kaikkien liikkeiden luetteleminen veisi tilaa sivuittain; yleisimmin ihmiset muistavat Pohjois-Irlannin, flaamien, baskien, katalaanien ja Pohjois-Italian liikkeet, sekä tietysti Balkanin ja Venäjän vaikeat tilanteet. EU:n osalta separatismi on poliittisesti erittäin haastavaa. Kun ei ole poliittista ratkaisua tai se on hyvin vaikea, paine kasvaa yleensä voimakkaasti, mikä saattaa luoda vihaa. Sen sijaan, että ihmiset vain haluavat päättää omista asioistaan, he alkavat myös vihata emämaataan. Vaikka Eurooppa on tällä hetkellä ehkä maailman turvallisin paikka elää, alueellisten kysymysten ratkaisemisessa on vielä useita nobeleita jaossa. Rauhanomainen ja demokraattinen tie on paras vaihtoehto. Siitä on lukuisia hyviä esimerkkejä. Sampo Lindgren Puheenjohtaja, President Eurooppanuoret ry, JEF-Finland

Onnea Eurooppanuoret! Tänä vuonna Eurooppanuorilla on syytä juhlaan. Järjestön 15-vuotinen taival huipentui 8.11 vuosijuhliin, jossa eri vuosien aktiivitoimijat kohtasivat. Yksi asia kuitenkin yhdisti kaikkia: tunne ”meidän järjestöstä”. Juhlavuosia saavutettaessa katseet yleensä suunnataan tulevaisuuteen, mutta on myös tärkeää vilkaista taaksepäin. Mistä olemme lähteneet? Minne olemme saapuneet? Vastauksia lienee yhtä monta kun eurooppanuoriakin, mutta yksi asia varmaa; työ on vielä kesken. Eurooppanuorten arvokas työ nuorten Eurooppa-tietoisuuden kehittäjänä sekä keskustelu- ja vaikuttamiskanavana tarvitsee jatkossakin idearikkaita toimijoita. Syksyn Tähdistö-lehdessä tarkastellaan järjestöä alum-

nien silmin, Alueiden Eurooppa –teeman ohella. Useat Eurooppanuorten entisistä aktiiveista toimivat yhteiskunnallisesti vaikuttavissa tehtävissä, ja olemme halunneet esitellä heistä muutaman. Toivon, että alumnit tulevat jatkossakin näkymään järjestön toiminnassa ja mukana Eurooppa-keskustelussa. Moniäänistä keskustelua tarvitaan aina. Anne Hyyryläinen Päätoimittaja 3


ALUEIDEN EUROOPPA

Teksti: Hanna Lempinen Kuvat: iStockphoto

EU porautuu pohjoiseen?

Euroopan unionin suhde avomerellä ja pohjoisilla merialueilla tapahtuvaan öljynporaukseen on jälleen tapetilla. Parlamentin ympäristövaliokunnan ehdotus öljynporauksen rajoittamisesta ekologisesti herkillä ja arktisilla alueilla muovautui lokakuussa teollisuusvaliokunnassa yritysten taloudellista vastuuta ja hätävalmiussuunnitelmia säänteleväksi direktiiviluonnokseksi. Esitystä ovat rientäneet kritisoimaan niin energiantuottajavaltiot, -yritykset kuin ympäristöjärjestötkin. Parlamentti äänestää direktiivistä joulukuussa. EU:n linjaukset merialueilla tapahtuvasta öljynporauksesta ovat vaihdelleet ajan saatossa merkittävästi. Vielä syksyllä 2008 silloinen energiakomissaari Andris Piebalgs oli lähes varauksetta valmis avaamaan jopa arktiset alueet energiateollisuudelle unionin öljy- ja kaasutoimitusten turvaamiseksi. Venäjän ja Ukrainan väliset kaasukonfliktit ja niiden aiheuttamat toimituskatkokset EU:n jäsenmaissa olivat nostamassa eurooppalaisten energiakeskustelujen keskiöön kysymyksen energian saatavuudesta myös tulevaisuudessa. Unionin energiatoimitusten 4

Tähdistö

2/2012 Eurooppanuorten julkaisu 1/2012

takaaminen edellytti sekä energian toimitusreittien että toimittajaverkoston monipuolistamista. Tästä näkökulmasta arktinen alue öljy- ja kaasuvarantoineen esitettiin pitkän tähtäimen ratkaisuna EU:n kasvavien energiantarpeiden täyttämiseen. Huhtikuussa 2010 öljynporauslautta Deepwater Horizon syttyi tuleen Meksikonlahdella Louisianan rannikon edustalla ja upposi. Onnettomuutta seurasi öljyvuoto, joka onnistuttiin tukkimaan vasta lähes kolme kuukautta myöhemmin. Öljyvuodon tuhoisat vaikutukset ympäristöön, eliölajeihin ja alueen mui-


ALUEIDEN EUROOPPA

hin elinkeinoihin herättivät keskustelun avomerellä tapahtuvan öljynporauksen (ympäristö)riskeistä myös Euroopan unionissa. Väliaikaisratkaisuna energiakomissaari Günther Oettinger esitti tuolloin uusien avomeren porauslupien myöntämisen keskeyttämistä siihen saakka, kunnes Meksikonlahden turmaan johtaneet syyt oli selvitetty läpikotaisin. Lisäksi aloitettiin olemassa olevan, merialueilla tapahtuvaa öljynporausta säätelevän lainsäädännön perusteellinen kartoitus. Jo myöhemmin samana syksynä komissio esitti merialueilla tapahtuvaa öljynporausta säätelevän lainsäädännön tiukentamista ja yhdenmukaistamista. Tarkempaa sääntelyä edellytettiin porauslupien myöntämisen, käytössä olevan teknologian ja toimintojen valvonnan sekä vahingonkorvausvastuun osalta niin Euroopan unionin sisällä kuin kansainvälisestikin. Kuluvan vuoden syyskuussa parlamentin ympäristövaliokunta vei komission linjauksia pidemmälle esittäessään lisäksi öljynporauksen rajoittamista ekologisesti haavoittuvaisilla ja arktisilla merialueilla. Ympäristövaliokunnan kanta kaatui kuitenkin teollisuusvaliokunnassa, joka painotti omassa esityksessään öljynporauksen kieltämisen sijaan yritysten onnettomuus- ja hätävalmiussuunnitelmia sekä kykyä onnettomuuden seurausten taloudelliseen kompensaatioon. Lukuisissa käsittelyissä komission alun perin laillisesti sitovaksi suunnittelema säännöstö on lisäksi muovautunut yhteiset päämäärät asettavaksi, mutta toteuttamiskeinojen suhteen jäsenvaltioiden kädet vapaaksi jättäväksi direktiiviksi.

saakka. Ei-jäsenmaista etenkin Norja onkin kommentoinut prosessia kärkkäästi muun muassa rinnastamalla EU:n arktista öljyntuotantoa koskevat kommentit relevanssiltaan tilanteeseen, jossa Norja ottaisi kantaa kamelikysymyksiin Saharassa. Euroopan unionin suhde pohjoisilla merialueilla tapahtuvaan energiantuotantoon on ristiriitaisten intressien värittämä. Yhtäältä EU:n öljyn- ja kaasunkulutuksen ennustetaan − uusiutuvan energiantuotannon lisäämiseen tähtäävistä toimenpiteistä huolimatta − edelleen kasvavan. Samaan aikaan jäsenvaltioiden Pohjanmerellä sijaitsevat öljy- ja kaasuresurssit ovat hupenemassa. Myös unionin tärkeimmät energiakauppakumppanit, Norja ja Venäjä, joutuvat avaamaan yhä pohjoisempia merialueitaan energiateollisuudelle öljyn- ja kaasuntuotantonsa ylläpitämiseksi ja Eurooppaankin suuntautuvien vientisitoumustensa täyttämiseksi. Toisaalta ympäristö- ja ilmastojohtajaksi itseään mieluusti asemoivan EU:n pyrkimys minimoida poraustoiminnan ympäristöriskit ei riitä ratkaisemaan uusiutumattomien energianlähteiden hyödyntämisen ja ilmastonmuutoksen torjumisen välistä ristiriitaa.

Teollisuuden intressien ja ympäristökysymysten välinen vastakkainasettelu ei ole pelkästään Euroopan unionin energiapoliittista päätöksentekoa leimaava piirre. Samanlaisia keskusteluja käy pohjoisilla alueillaan myös Norja, missä rikkaista kalavarannoistaan ja ympäristöarvoistaan tunnetun Lofoottien alueen avaamisesta energiantuotannolle on tullut puoluepoTeollisuusvaliokunnan linjaus on nostattanut kesliittinen kiistakysymys. Öljy- ja kaasutoiminnan kustelua öljy-yhtiöiden osallisuudesta öljynporausta ympäristövaikutuksia Venäjän merialueilla nostavat politiikan agendoille etenkin ympäristöjärjestöt. koskevien säännösten valmisteluun. YmpäristöjärjesÖljynporaus, siihen liittyvät teollisuudenalat ja töt ovat jo leimanneet esityksen riittämättömäksi ja teollisten aktiviteettien lisääntyminen pohjoisilla öljyteollisuuden lobbareiden intressien läpikotaisin alueilla eivät kuitenkaan ole pelkkiä talous- ja ympärisvärittämäksi. Työn alla oleva direktiivi on lisäksi hetökysymyksiä. Muuttuvilla rättänyt närää myös pohjoisissa öljyntuottajavaltioissa. Unionin elinympäristöillä ja elinkeinoraöljyä tuottavat jäsenvaltiot ja Muuttuvilla elinympäris- kenteilla on myös sosiaalisia sekä alueella toimivat yritykset ovat kulttuurisia vaikutuksia, jotka töillä ja elinkeinorakenpelkkään ympäristöulottuvuuteen kritisoineet suunnitteilla olevaa teilla on myös sosiaalisia keskittyvät keskustelut ja direktiidirektiiviä muun muassa raskaaksi, kalliiksi ja ennestään niukkoja vit unohtavat. sekä kulttuurisia vaikuvalvontaresursseja turhaan kuortuksia, jotka pelkkään Kirjoittaja on Lapin yliopiston mittavaksi. Ihmetystä on herättänyt myös ympäristövaliokunnan ympäristöulottuvuuteen Arktisen keskuksen tutkija, jonka tarkastelee kestävyyden arktiseen öljynporaukseen ottama keskittyvät keskustelut ja väitöskirja ja turvallisuuden muuttuvia määrikielteinen kanta, sillä unionin direktiivit unohtavat. telmiä pohjoisten alueiden energiayhdenkään jäsenvaltion aluevedet keskusteluissa ja -politiikassa. eivät ulotu arktisille merialueille 5


ALUEIDEN EUROOPPA

Saamelaiset oikeuksiaan odottamassa Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa, jonka oikeuksista säädetään sekä kansainvälisen oikeuden, kansallisen että EU:n antaman lainsäädännön tasolla. EU:n oikeudessa saamelaiset otetaan erityisellä tavalla huomioon: Suomen ja Ruotsin liityttyä unioniin 90-luvulla tuli voimaan pöytäkirja no. 3 saamelaisista, joka huomioi Pohjoismailla olevat lakiin perustuvat velvoitteet ja sitoumukset saamelaisiin nähden. Erityinen painoarvo annettiin saamelaiselle poronhoidolle siten, että EU sallii yksinoikeuden myöntämisen saamelaisille poronhoidon suhteen. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan tähän mennessä ole toteutettu. Ruotsalaisnainen saamelaisvaatteissa

Teksti: Antti Aikio Kuva: Anthony Randell

Mitä alkuperäiskansalla Lainkohdan mukaan saamelaisilla sitten tarkoitetaan? Määrittely Saamelaisilla alkuperäis- alkuperäiskansana on oikeus keon tietysti sopimustekninen hittää ja ylläpitää omaa kulttuukansana on oikeus keasia, ovathan kaikki Euroopan riaan. Tässä yhteydessä kulttuuri hittää ja ylläpitää omaa kansat tavallaan ”alkuperäisiä” ymmärretään laajasti siten, että kulttuuriaan. asuma-alueillaan. Mutta YK:n ja se käsittää myös saamelaiskultKansainvälisen työjärjestön ILO:n tuurin materiaaliset osat kuten konventioista sisältönsä saava perinteiset elinkeinot. Eri asia määritelmä on saamelaisten suhteen hyvin osuva. on, että muussa lainsäädännössämme tämä oikeussuoSaamelaiset ovat asuttaneet pohjoista Eurooppaa ja erityisesti elinkeinoja koskien ei riittävällä tavalla ennen valtaväestöistä koostuvien kansallisvaltioiden toteudu. Esimerkkinä poronhoitolaki, jossa ei mainita rajojen vetämistä, ja he ovat alisteisessa asemassa termiä saamelainen lainkaan, ja joka ei tunnista edellä suhteessa nykyiseen valtaväestöön. Lisäksi saamelaiset mainittua perustuslaillista lähtökohtaa. ovat onnistuneet säilyttämään kulttuurilleen ominaisia Kansainvälisen oikeuden tasolla merkittävimpiä saaerityispiirteitään ja heillä on erityinen suhde alueensa melaisten oikeuksia turvaavia oikeusinstrumentteja maahan sekä luonnonvaroihin. Viimeksi mainittu ilmeovat perinteisesti olleet YK:n kansalaisoikeuksia ja nee erityisesti saamelaisten perinteisissä elinkeinoissa poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus sekä Eurookuten poronhoidossa, metsästyksessä ja kalastuksessa pan ihmisoikeussopimus. Oikeudellisen sitovuuden sekä luonnonantimien keräilyssä. puutteesta huolimatta vahvaa ohjaavaa vaikutusta on Suomen kansallisen lain tasolla tärkein saamelaisten myös melko tuoreella YK:n alkuperäiskansojen oikeukoikeuksia turvaava säädös on perustuslakimme § 17.3. sien julistuksella. 6

Tähdistö

Eurooppanuorten julkaisu 2/2012


ALUEIDEN EUROOPPA

info Saamelaiset

- Perinteisiä saamelaiselinkeinoja ovat poron- hoito, kalastus, metsästys sekä käsityöt. Nykyään perinteisiä elinkeinoja saatetaan harjoittaa palveluelinkeinojen, kuten mat- kailun, ohella.

- Suomen ja Euroopan unionin ainoa alkupe- räiskansa. - Saamelaisia asuu Suomen, Norjan ja Ruotsin pohjoisosissa sekä Venäjällä Kuolan niemi- maalla. Suomessa saamelaisten kotiseu- tualueella tarkoitetaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueita sekä Sodanky- län kunnassa sijaitsevaa Lapin paliskunnan aluetta. (Laki saamelaiskäräjistä 1995/974)

- Saamelaisilla alkuperäiskansana on kotiseutu- alueellaan omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto. Tähän itsehallintoon kuuluvia tehtäviä varten saamelaiset valitse- vat vaaleilla keskuudestaan saamelaiskä- räjät, joka toimii oikeusministeriön hallin- nonalalla. (Laki saamelaiskäräjistä 1995/974)

- Suomessa arvioidaan olevan noin 6000 – 8000 saamelaista.

Nimenomaisesti alkuperäiskansoja koskevana konventiona merkitystä on ILO:n alkuperäis- ja heimokansoja koskevalla yleissopimuksella no. 169. Ehkäpä merkityksellisin – ja eniten julkista huomiota saanut – sopimuksen osa on sen luku, joka sisältää maaoikeuksia koskevat artiklat. ILO:n sopimus edellyttää siihen sitoutuneilta valtioilta, että alkuperäiskansoille tunnustetaan omistus- ja hallintaoikeus heidän perinteisesti hallitsemiinsa maa-alueisiin. Suomi ei ole vielä ratifioinut alkuperäiskansasopimusta, vaikka moni hallitus on ilmaissut siihen pyrkivänsä ja asia on nytkin istuvan hallituksemme hallitusohjelmassa. Esteenä ratifioinnille on nähty lainsäädännön vaillinaisuus juuri saamelaisten maa- ja vesioikeuksien osalta. Asian keskeneräisyys tahraa kuvaa Suomesta aktiivisena ihmisoikeuksien edistäjänä. Keskustelu alkuperäiskansasopimuksesta on saanut Suomessa myös ikäviä piirteitä, ja sopimuksen ratifiointiin liittyvät keskeiset asiat ovat alkaneet hämärtyä. Ratifioinnin vastustus perustuu usein perusteettomiin uhkakuviin, joiden mukaan saamelaisten oikeuksien turvaaminen johtaisi muiden ryhmien oikeuksien alasajoon. Toisaalta useat aiemmin suomalaisiksi itsensä identifioineet henkilöt ovat alkaneet vaatia itselleen virallista saamelaisstatusta sillä perusteella, että heidän sukupuustaan löytyy myös saamelaisia esi-isiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saamelaismääritelmää pyritään laajentamaan ulkoapäin ja ilman saamelaisten omaa hyväksyntää. Kuten YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea on Suomelle huomauttanut, menettely ei kunnioittaisi alkuperäiskansan itsemääräämisoikeutta. Jokaisen kansan ja ryhmän oikeuksiin kuuluu itse päättää jäsenyydestään omien elintensä kautta. Suomessa saamelaisia edustaa laissa säädetty saamelaiskäräjät, jonka tehtävänä on päättää saamelaisten vaaliluetteloon ottamisesta. Lopullinen päätösvalta asiassa kuuluu kuitenkin itsemääräämisoikeuden kannalta ongelmallisesti saamelaisista katsoen ulkopuoliselle elimelle eli korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Jokaisen kansan ja ryhmän oikeuksiin kuuluu itse päättää jäsenyydestään omien elintensä kautta. Tämä poikkeaa selvästi esimerkiksi Norjasta, jossa lopullinen valta päättää saamelaisten joukkoon ottamisesta kuuluu Norjan saamelaiskäräjille. Vaikka saamelaisten oikeuksia on pyritty turvaamaan usealla tasolla jo monien eri sopimusten kautta, käytännössä oikeudet eivät riittävällä tavalla toteudu ja kansallinen lainsäädäntö elää usein ristiriidassa kansainvälisten sopimusten kanssa. Tulevaisuuden kannalta lupaavimmalta vaikuttaakin uusi pohjoismainen saamelaissopimus, jota valmistellaan parhaillaan, ja jonka tavoitteena on parantaa sekä yhdenmukaistaa saamelaisten oikeusasemaa skandinaavisella tasolla. Kaikissa tapauksissa sopimusmääräysten implementointi täytyy suorittaa siten, että saamelaisten oikeusasema suhteessa erityisesti maankäyttöön paranee olennaisesti. Perinteisiä elinkeinoja kuten poronhoitoa rasittavat raskaasti useat muut maankäyttäjät kuten metsätalous ja tällä hetkellä suurimmaksi uhkaksi noussevat kaivosteollisuuden aiheuttamat ympäristömuutokset. Muiden kuin saamelaisten oikeudet tulee myös turvata mutta siten, että saamelaisten erillisyys ja heidän alkuperäiskansaoikeutensa tunnustetaan selkeästi – muuten alkuperäiskansasopimuksen tarkoitus vesittyy. Ytimeltään alkuperäiskansaoikeuksissa on kyse tosiasiallisen tasa-arvon edistämisestä. Tämän periaatteen toteuttamisesta on valtion ja EU:n otettava vastuu. Kirjoittaja on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkija, jonka erityisalaa ovat saamelaisten alkuperäiskansaoikeudet ja poronhoito-oikeus. 7


ALUEIDEN EUROOPPA

Paikallista näkökulmaa päätöksentekoon Ossi Martikainen on kiireinen mies. Edellisiltana on juuri varmistunut hänen viides kautensa Lapinlahden kunnanvaltuustossa, tälläkin kertaa myös kunnan ääniharavana. Martikaisen puhelin soi tiuhaa tahtia, mutta hän ehtii myös istahtaa pohtimaan asioita Euroopan unionin tasolla. Teksti: Anne Hyyryläinen Kuva: Ossi Martikainen

Euroopan alueiden komitea edustaa paikallis- ja alueyhteisöjä. Komitea järjestää vuosittain 5 täysistuntoa, jossa päätetään sen toimintalinjat ja lausunnot. Komiteassa toimii 6 eri hallinnonaloja edustavaa valiokuntaa, jotka valmistelevat omaan sektoriinsa liittyviä lausuntoja komitean täysistuntokäsittelyä varten. Neuvoston ja parlamentin on Euroopan unionin perussopimuksen mukaan kuultava alueiden komitean mielipide niistä lakiehdotuksista, joiden alalla paikallis- ja alueviranomaisilla on toimivaltaa. Martikainen toimii alueiden komitean luonnonvaravaliokunnassa sekä alueellisen yhteenkuuluvuuden valiokunnassa.

nonvaravaliokunta on viimeisen vuoden keskittynyt uuteen maatalouspolitiikkaan, jossa korostuvat osaltaan myös niin kutsutut lippulaivahankkeet, kuten kestävä kasvu ja resurssien tehokas käyttö. Lippulaivahankkeet on tarkoitus perustaa niin Euroopan unionin kuin jäsenvaltioiden tasollekin. – Tällä hetkellä polttavat kysymykset liittyvät ruoan turvallisuuteen ja riittävyyteen, omavaraisen ruokatuotannon riittävyyteen Euroopan unionin jäsenvaltioissa sekä viljelyolojen köyhtymiseen. Myös näistä tekijöistä johtuvat elintarvikkeiden hintojen nousu huolestuttaa luonnonvaravaliokunnassa, Martikainen kertoo. Martikaisella on Ihmisen talous on asetet- selkeä näkemys kestävän kehitykMartikainen kokee Euroopan unisen jatkumosta. – Ihmisen talous tava luonnon talouden onin alueiden komitean lisänneen on asetettava luonnon talouden ehtoihin. Talouden kilvaikutusmahdollisuuksia paikalehtoihin. Talouden kilpailukyvyn listoimijana. – On hyvin avartavaa pailukyvyn kehittämisen kehittämisen edellytyksenä on päästä laatimaan lausuntoa eri kestävän kehityksen periaatteiedellytyksenä on kestäEuroopan alueita edustavien painoudattaminen. On kuitenkin vän kehityksen periaattei- den kallistoimijoiden kanssa. Paikalhuomattava, ettei kestävän kehiden noudattaminen. On lishallintojen toimivaltarajat saattyksen periaate rajoitu ainoastaan tavat vaihdella huomattavastikin, ekologisiin tekijöihin, vaan myös kuitenkin huomattava, mutta yhteistyön kautta voimme ettei kestävän kehityksen yhteiskunnallisin ja taloudellisin kehittää myös yhteisymmärrystä. indikaattoreihin, Martikainen linperiaate rajoitu ainoasMartikainen on toiminut erilaissa jaa. Yhdessä näillä tekijöillä luotaan ekologisiin tekijöitehtävissä Euroopan unionin aludaan edellytykset hyvinvoinnin eiden komiteassa vuodesta 2003 hin, vaan myös yhteiskun- luomiseen ja sen siirtämiseen tulähtien. Hän näkee alueiden komileville sukupolville. Alkuperäisen nallisin ja taloudellisin tean toimintatapojen kehittyneen tarkoituksensa mukaan Euroopan indikaattoreihin. kuluneiden vuosien aikana. – Enunionin on myös aina edistettävä nen keskityttiin liiallisesti alueirauhaa ja demokratiaa Euroopassa den komitean työskentelyyn poja lähialueilla. liittisena elimenä, koska tavallaan mukailtiin Euroopan parlamenttia. Nykyään tuotamme vähemmän kannan- Euroopan unionin jäsenvaltioiden heikentynyt talousottoja sekä lausuntoja painottaen niiden vaikuttavuutta tilanne heijastuu myös maatalouspolitiikkaan. – Tällä ja asiantuntemusta, Martikainen kertoo. hetkellä tilanne on ongelmallinen, Martikainen toteaa. – Mikään Euroopan unionin jäsenvaltio ei haluaisi tyyTällä hetkellä Euroopan unionin alueiden komiteassa tyä ainoastaan nettomaksajan rooliin eivätkä jäsenvaltikeskitytään tulevan rahoituskauden päälinjoihin. Luon- oiden taloustilanteet ole parhaalla mahdollisella tolalla.

8

Tähdistö

2/2012 Eurooppanuorten julkaisu 1/2012


ALUEIDEN EUROOPPA

Toisaalta taas 2000-luvulla Euroopan unioniin liittyneet tulleet valtiot kuuluvat alhaisemman maataloustuen piirin. On selvää, että kyseisillä valtioilla on voimakas halu korottaa tukiaan. Suomen kannalta on puolestaan vaikutettava siihen, ettei Suomen nettomaksuosuus kasvaisi kohtuuttomasti. – Suomella on runsaasti kilpailukykyä karsivia ominaispiirteitä, jotka tulisi huomioida jatkossakin Euroopan unionin maataloustuista ja aluepolitiikasta päätettäessä, Martikainen linjaa. Vaikeat luonnonolosuhteet, kasvukauden lyhyys sekä pitkät maantieteelliset etäisyydet karsivat Suomen kilpailukykyä Euroopan sisämarkkinoilla. – Kaikkialla unionissa pitää kehittää maataloustuotantoa ja pyrkiä ruokatuotannon omavaraisuuteen. Martikaisella on selkeä näkemys siitä, millaista politiikkaa hän on alueiden komiteassa ajamassa. – Suomen näkökulmasta tarkasteltuna on erittäin tärkeää, että meille olennaiset aluepolitiikan kriteerit säilyvät, hän linjaa. Martikaista huolettaa erityisesti alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävän koheesiopolitiikan tulevaisuus ja kehitys yleisen investointipolitiikan suuntaan. Euroopan unionin EU2020-kasvustrategian mukaisesti unioni pyrkii resurssitehokkaampaan, vihreämpään ja entistä kilpailukykyisempään talouteen. Osa näiden tavoitteiden käytännön toimeenpanosta erkaantuu ja vie resursseja varsinaisesta aluekehityksestä. Toisaalta Martikainen pyrkii korostamaan ja valvomaan subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteen toteutumista Euroopan unionissa. – Euroopan unionin tulisi välttää jäsenvaltioiden tontille astumista, hän toteaa. – Toki yhteisten pelisääntöjen tärkeyttä tulee korostaa etenkin laajentumiskehityksestä keskusteltaessa, mutta myös jäsenvaltioiden erilaisuutta tulisi suvaita, Martikainen jatkaa. Alue- ja paikallishallinnoilla on oma tärkeä roolinsa päätöksenteossa, eikä Euroopan unionin tulisi viedä tätä asemaa liiallisella sääntelyllä. Kysymys Euroopan unionin laajenemisesta saa Martikaisen mietteliääksi. – Teoriassa kaikki maantieteellisen Euroopan maat voisivat olla Euroopan unionin jäseniä, Martikainen pohdiskelee. Hän kuitenkin lisää, että lähitulevaisuudessa katseet kohdistuvat ensisijaisesti Balkanin niemimaalle, Norjaan ja Islantiin. Kysymys Turkin EU-jäsenyydestä on moniulotteinen. – Tässä tapauksessa on ensisijaista syventää Turkin poliittis-taloudellisia suhteita Euroopan unioniin jäsenyystavoitteista riippumatta, Martikainen toteaa. Turkin mahdollinen EU-jäsenyys on puolestaan pitkälti sidoksissa valtion tahtotilasta orientoitua Euroopan

Ossi Martikainen unionin suuntaan. – Tällä hetkellä alkuun päässeet neuvottelut ovat pysähdyksissä, mutta arabimaiden kriisit saattavat kuitenkin lähentää Turkin ja Euroopan unionin suhteita, Martikainen toivoo. Laajentumiskehityksen suhteen Martikainen on kuitenkin kriittinen. – Enää ei vain sopimusten allekirjoittaminen riitä, hän toteaa. Talouskriisin myötä Euroopan unionilla on kasvaneet paineet kontrolloida, että yhteisesti sovittuja pelisääntöjä noudatetaan koko Euroopan unionin laajuisesti. – Tämä tarkastelu altistaa myös niin kutsutut vanhat jäsenmaat suurennuslasin alle, linjaa Martikainen. Euroopan unionin harkitsevampi linja jää kuitenkin nähtäväksi tulevaisuudessa. info Euroopan unionin alueiden komitea - poliittinen toimielin, joka tarjoaa alue- ja paikallishallinnon vaiku tuskanavan Euroopan unionissa - perustettiin vuonna 1994 Maastrichtin sopimuksella - 344 jäsentä, jotka edustavat kaikkia 27 jäsenvaltiota

Lisätietoja osoitteesta http://cor.europa.eu/en/Pages/home.aspx 9


ALUEIDEN EUROOPPA

Catalonia – new state in Europe? The Catalan independentism is not a new phenomenon but has suffered a huge rise in recent years. Many people consider this rise as a consequence of economic crisis while for some people it is also a question of language and culture. However, the main factor that makes people more favourable to independence is the attitude of the Spanish governments and also Spaniards towards Catalonia and its language. Teksti ja kuva: Marc Vidiella Costa

Catalonia has its own language, Catalan, which has had a lot of difficulties to survive because of discrimination and facing laws against its use. The last time it was forbidden during the dictatorship of Franco in Spain from 1939 to 1975 but since then the Catalan language has seen an increase in its use and knowledge thanks to policies of successive Catalan governments. Despite of this positive development, the use of Catalan language can still lead to uncomfortable situations both inside and outside Catalonia. The Catalan language is socially used everywhere in Catalonia and it has encountered some problems when used with the Spanish institutions and police. Other examples of hostile attitude towards Catalans are recent. In 2005 the Catalan Parliament approved the new statute. After approving it suffered from some modifications while it was being negotiated with the Spanish government as it finally got approved by referendum in 2006. At the same time, other Spanish regions were also writing new statutes. A few Spanish parties did not like Catalonia’s new statute and decided to send it to the Constitutional Court, by claiming it unconstitutional. Some articles that were considered unconstitutional were not considered so in other regions new statutes by the same parties. Finally in 2010, after 4 years the Constitutional Court ruled that some of the articles had to be rewritten. Catalan people saw this as a lack of democracy since we could not vote this new statute again after it was changed by the court. This led to one of the biggest demonstrations in Barcelona on July 10th 2010. This demonstration of 1.5 million people was against the verdict and turned to a demonstration in favour of independence. Its slogan was: We are a nation. We decide. Later that year the new president of Catalonia, Artur Mas, from Convergencia i Unió (Convergence and Union) won the elections with the main goal being to reach a new fiscal agreement with Spain, which was intended to be similar to the ones in Basque Country and Navarre, where they collect all taxes and afterwards send part of them to Spain as a payment for services Spain gives to those regions and to help poorer regions in Spain.

10

Tähdistö

Eurooppanuorten julkaisu 2/2012

Catalan independence demonstration on September 11th 2012.

Catalonia has the same fiscal agreement as the other Spanish regions where Spain collects most of the taxes and redistributes them. This leads to Catalonia having a fiscal deficit with Spain from 8,5% to 10% of its GDP. Nowadays, this forces Catalonia to apply huge budget cuts due to the financial crisis. At the same time, the other poorer Spanish regions are able to expand their budgets and accuse Catalonia of overspending. On the other hand, the amount of investments in Catalonia does not face its needs. Lack of infrastructure, especially cargo railways to the seaport, inexplicable delays in the construction of the high speed line and its connection to the rest of Europe. but still building it into other Spanish regions without a real demand for it, The Spanish government is also favouring a more expensive Central Railway Corridor instead of the EU approved Mediterranean Railway Corridor, as some of the examples that can be found.


ALUEIDEN EUROOPPA

The Spanish government also have declared that they would veto both the Catalan and the Scottish accessions to the EU All those situations led to the greatest demonstration of 2 million participants in Catalonia on September 11th 2012, this time, the slogan was: Catalonia, new state in Europe. After this demonstration the President of Catalonia went to Madrid to propose the fiscal agreement which was rejected immediately. This led to the Catalan president to call for elections on November 25th 2012, two years ahead, and the Parliament of Catalonia approved to urge the next government to celebrate a referendum for independence. After this announcement, the Spanish reaction has been hostile in all levels from politicians to citizens. For example, the Spanish foreign minister José Manuel García-Margallo compared Catalan independentists

with Nazis. The Vice-president of the European Parliament, Alejo Vidal-Quadras claimed this independentist movement is neither democratic nor peaceful and also suggested that the Spanish military police should take control of police in Catalonia and suspending the Catalan autonomy. Moreover, The Spanish Army Colonel Francisco Alamán Castro said that the Spanish Army should take a military action in Catalonia, as many others have also suggested. General Fernández-Monzón de Altolaguirre, former spokesman of Ministry of Defence reminded the actual president Artur Mas what happened to the former Catalan president Lluís Companys who was executed by the Francoist troops after the Spanish Civil War. The Spanish government also have declared that they would veto both the Catalan and the Scottish accessions to the EU. Meanwhile, the Catalan President said its intention is to celebrate a referendum during the next term. If the referendum is blocked by Spain, it will be taken to international laws. Its idea is to make Catalonia a new state within the European Union, still using the Euro as currency and also giving powers to the EU. He said that his hope is that Catalonia would one day become a state within the United States of Europe. The author is an active member of Joventut Nacionalista de Catalunya (The Nationalist Youth of Catalonia).

HYVINVOINTIA YDINSÄHKÖLLÄ

www.tvo.fi

11


ALUEIDEN EUROOPPA

Eurooppa ironian historiana Suhde historiaan on määritellyt erityisellä tavalla eurooppalaisen poliittisen yhteisön ideaa. Toisin kuin Roomaa tai moderneja kansallisvaltioita, Eurooppaa ei koskaan perustettu yhteiseen myyttiin tai kansakuntaan vedoten. Eurooppalainen historia on alusta saakka ollut erilaisten traditioiden (kreikkalainen, roomalainen, juutalais-kristillinen) tai mielenlaatujen (saksalainen, ranskalainen, brittiläinen) yhteenliittymä, joka vastustaa kiinnittymistä pysyvään hahmoon tai olemukseen. Teksti: Timo Miettinen Kuva: iStockphoto

Siksi myös eurooppalaisen poliittisen unionin oikeutusperusta on löytynyt vakauden ja jatkuvuuden etsimisestä, ulkoisten konfliktien torjunnasta ja sisäisten kriisien ylittämisestä. Muuttumattoman olemuksen sijaan Eurooppaa on perusteltu tilanne- tai kontekstisidonnaisin argumentein, painottaen sekä alueen sisäistä vakautta että suojautumista oletettua ulkoista uhkaa vastaan. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeisessä eurooppalaisessa kertomuksessa nämä tekijät ovat jatkuvasti menneet päällekkäin: yhtäältä Euroopan talousyhteisön alkusysäys – Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (1951) – motivoitui pyrkimyksestä saattaa eurooppalaisten valtioiden taloudelliset intressit yhteen; toisaalta Rooman sopimuksesta (1957) lähtien eurooppalainen poliittinen unioni määritti itsensä kilpailevia taloudellisia järjestelmiä ja supervaltoja vastaan. Vaikka vallitsevat eurooppalaiset kertomukset ovatkin heijastelleet monessa suhteessa kulloistenkin vallanpitäjien intressejä, ei Eurooppa itsessään ole missään vaiheessa tyhjentynyt näihin. Eurooppalainen projekti on heijastanut eurooppalaisen poliittisen filosofian 12

Tähdistö

Eurooppanuorten julkaisu 2/2012

perinteessä esiintyneitä ideoita – liberalismia ja markkinataloutta, konstitutionalismia ja valtiojohtoisuutta, demokratiaa ja hyvinvointivaltiota – tai pikemminkin näiden kamppailua. Eurooppalaisen projektin onnistumisia ja murroskohtia on selitetty ja arvioitu näihin ideoihin nojaten: esimerkiksi eurooppalaisen fasismin nousua 1920–30-luvuilla on totuttu selittämään markkinoiden epäonnistumisen, demokratian kriisin ja nationalistisen valtiososialismin avulla; 1990-luvulta alkanut poliittinen yhdentymiskehitys on puolestaan nähty uuden konstitutionalismin, liberalismin ja markkinatalouden aikakautena. Vuodesta 2008 alkanut eurokriisi on pakottanut ajattelemaan uudelleen taloudellisen integraation suhdetta poliittiseen vakauteen ja hyvinvointivaltion tulevaisuuteen. Kyvyttömyys yksiselitteisen perustan asettamiseen kävi hyvin ilmi myös Lissabonin sopimuksen valmistelutyössä, jossa Euroopan valtiot torjuivat kaikki viittaukset yhteisestä perustaa merkitseviin symboleihin (lippu, hymni jne.) ja auktoriteetteihin (ns. Founding Fathers).


ALUEIDEN EUROOPPA

Kuka voisikaan vannoa uskollisuuttaan Euroopalle? Ajattelijat ovat toki jo antiikista lähtien viitanneet Euroopan erityispiirteisiin. Aristoteleen mukaan Euroopassa asuvat kansat olivat ”innokkaita mutta älyltään ja taidoiltaan vajavaisia […] suhteellisen vapaita mutta kyvyttömiä muodostamaan valtioita ja hallitsemaan naapureitaan” – määritelmä, joka paljastaa miksei Lykeionin kuuluisa opettaja suostunut laskemaan kreikkalaisia eurooppalaisten joukkoon. Näin siis se antiikista periytyvä ”eurooppalainen traditio”, jonka renessanssihumanistit paljastivat uuden ajan kynnyksellä, oli monessa mielessä karkea yksinkertaistus. Se sivuutti esimerkiksi islamilaisten teologien merkittävän aseman tämän tradition säilyttämisessä: Averroes ja Avicenna kantoivat klassista sivistystä kun keskiaikainen Eurooppa kääntyi sitä vastaan. Eurooppa ei silti ole pelkästään keinotekoinen luomus. Kansalliset rajat ylittävä yhtenäinen ajatteluperinne tuli todeksi modernilla ajalla esimerkiksi Lutherin, Bucerin ja Calvinin käynnistämässä reformaatiossa – tai Descartesin, Leibnizin ja Spinozan välisessä ajatustenvaihdossa. Eurooppa on ajatuksissa, käytännöissä, tavoissa ja arvostuksissa muodostunut perinne, jonka merkitys on myös jatkuvasti ollut kriittisen tarkastelun kohteena.

Mutta mistä historiasta Eurooppa voi enää hakea innoitustaan?

Ajatellaanpa eurooppalaisen filosofian erityispiirteitä. Toisin kuin oppikirjaesimerkit usein esittävät, viisauden rakastaminen ei syntynyt oliivipuiden alla istuskelevien miesten päissä. Sen taustalla oli välimeren alueella syntynyt tiivis kaupunkivaltioiden verkosto, joka synnytti uudenlaisia yhteyksiä kansojen ja kulttuurien välille. Filosofialle ja tieteelle ominainen ”teoreettinen tarkastelu” (kr. theoria) tarkoitti esifilosofisessa merkityksessään käytäntöä, jossa kaupunkivaltioiden lähettiläät kiersivät tarkkailemassa vieraita kulttuureja, näiden tapoja ja rituaaleja. Teoreettinen tarkastelu vaati yhtäältä omien ennakkoluulojen sulkeistamista, toisaalta kykyä ”kääntää” ilmiöt ja rituaalit kulttuurin omalle kielelle. Kyse ei ollut monikulttuurisuudesta sanan tavanomaisessa merkityksessä. Kreikkalaisen historiankirjoituksen varhaisimmat lähteet eivät nostaneet vieraita kulttuureja tavoittamattoman toisen asemaan.

Ne olivat pikemminkin syvästi ironisia: Hekateios Miletolaisen tapaan historioitsijat naureskelivat tasapuolisesti kaikkien kulttuurien kummallisuuksille. Myös omilleen. Meidän tuntemamme Eurooppa syntyi sokraattisen keskustelun myötä jatkuvassa kohtaamisessa vieraan kanssa. Ajatus oli, ettei totuus ole kenenkään pysyvää omaisuutta. Se voi tulla esiin ainoastaan useiden näkökulmien ristivalotuksessa, oman ja vieraan kohtaamisessa. Friedrich Nietzschen mukaan kreikkalaisten suuruus olikin juuri siinä, että he osasivat heittää keihästä siitä kohtaa, mihin muut kansat olivat sen jättäneet. Esimerkiksi Aristoteleen kirjoitukset lähtivät aina liikkeelle edeltävien ajattelijoiden näkemyksistä, niissä ilmenevistä ristiriidoista, paradokseista ja oikeuttamattomista käsityksistä. Perinne oli toisin sanoen väistämätön lähtökohta, ei yksiselitteisesti puolustettavan arvoperustan merkityksessä, vaan tehtävänä johon on tartuttava.

Euroopan historia onkin keskeiseltä osin nurinkääntämisen historiaa.

Aikana, jolloin sana Eurooppa uhkaa typistyä islamisaation vastustajien työkaluksi tai talousalueeksi muiden joukossa, tämä idea on tietenkin uhattuna. On silti mahdollista, että Eurooppa löytää uudestaan ironian tajunsa, tradition kumoamisen traditionsa. Euroopan ideaa puolustetaan parhaiten itsekritiikin kautta. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston tohtorikoulutettava, jonka erikoisaloja ovat eurooppalainen universalismi sekä historianfilosofia.

Eurooppa on ajatuksissa, käytännöissä, tavoissa ja arvostuksissa muodostunut perinne, jonka merkitys on myös jatkuvasti ollut kriittisen tarkastelun kohteena.

13


ALUEIDEN EUROOPPA

Yhtenäistä Eurooppaa rakentamassa Syksyllä 2009 Eurooppanuoret julkaisi suositun pamfletin ”Fed****ism! Writings on the Dirty Word” ja myöhemmin jatko-osan ”Fed****ism! More Writings on the Dirty Word” syksyllä 2011. Niissä tuota rumaa f-sanaa, federalismia, tarkasteltiin eri näkökulmista käsin ja pohdittiin, miksi siitä on tullut päivänpolitiikassa vältettävä ja suorastaan kirosana. Teksti: Henrik Manner Kuva: www.sxc.hu

Federalismi herättänee monissa suomalaisissa, ehkä usein käsitteeseen tutustumattomissa, kansalaisissa ajatuksen itsemääräämisoikeuden menettämisestä ja jonkinlaisesta eurooppalaisesta supervaltiosta, liittovaltio-Leviathanista, joka Brysselistä käsin määrää, minne Suomen pitäjissä asetetaan liikennevalot, mitä opetetaan koulussa ja kuinka terveyskeskuspalvelut järjestetään. Asenne on ymmärrettävä, mutta perustuu täysin väärille olettamuksille. Federalismiksi kutsutaan Routledgen filosofian sanakirjan (Norman 1998) mukaan teoriaa tai aatetta, jossa samaa aluetta ja samoja kansalaisia hallitsee kaksi tai useampi eri hallinnontaso, joissa valta on jaettu näiden tasojen välillä niin, että kullakin tasolla on omaa valtaa, ja jossa kyseistä vallanjakoa ei voida muuttaa ilman eri hallinnontasojen suostumusta. Kansalaiset ovat siis usean eri poliittisen yhteisön jäseniä, ja itsemääräämisoikeus on jaettu. Itsemääräämisoikeus on siis jaettu, mikä ei tarkoita samaa kuin että se on jommallakummalla järjestelyn osapuolista. On tosiasia, että Euroopan unionilla on tälläkin hetkellä paljon sananvaltaa siihen, mitä Euroopassa tapahtuu; itsemääräämisoikeutta on siis siirtynyt pois perinteisiltä kansallisvaltioilta unionille. Olemme saaneet vastapainoksi paljon – joista merkittävin ja myös lähes aina ennen tämänsyksyistä Nobelin rauhanpalkinnon saajan julkistamista unohdettu on rauha Euroopassa. Jos tämä tuntuu liian idealistiselta unelmahötöltä, on Eurooppa vaurastunut (huolimatta viime vuosien talouskriisistä) ja kansalaisten vapaus matkustaa, tehdä töitä ja opiskella muuallakin kuin kotimaassaan on lisääntynyt. Tähdellisyydestään huolimatta Eurooppa ei ole täydellinen, eikä vähiten siksi, että se on varsin epädemokraattinen. Euroopan parlamentti valitaan suoralla kansanvaalilla, mutta lainsäädäntövalta on jaettu parlamentin ja vain välillisesti demokraattisesti valitun ministerineuvoston välillä. Toimeenpanovalta on vielä sumuisempi asia, sillä se on virkamiesmäisen komission ja ministerineuvoston heiniä. Tuomiovallankin suhteen järjestelmässä olisi kehitettävää. Mitä tulisi siis tehdä? 14

Tähdistö

Eurooppanuorten julkaisu 2/2012

Federalismiksi kutsutaan Routledgen filosofian sanakirjan (Norman 1998) mukaan teoriaa tai aatetta, jossa samaa aluetta ja samoja kansalaisia hallitsee kaksi tai useampi eri hallinnontaso, joissa valta on jaettu näiden tasojen välillä niin, että kullakin tasolla on omaa valtaa, ja jossa kyseistä vallanjakoa ei voida muuttaa ilman eri hallinnontasojen suostumusta. Houkuttelevimpia piirteitä federalismissa on sen selkeys ja demokraattisuus. Stanfordin filosofiansanakirja (Føllesdal 2010) mainitsee sen olevan varteenotettava valinta väestöjen välisten erojenyhteensovittamiseksi, kun ne ovat etnisesti tai kulttuurisesti erilaisia mutta kun kansalaiset silti haluavat jonkinlaista yhteistä poliittista yhteisöä. Kuulostaako lainkaan tutulta? Selkeä vallanjako ja perustuslaissa määritellyt kompetenssialueet varmistavat, ettei supervaltiota pääse syntymään. Demokraattisesti laajan kansalaiskeskustelun ja avoimen hyväksynnän kautta synnytetty entistä yhtenäisempi Eurooppa on mitä suurimmassa määrin demokraattinen. Mutta eivätkö ne Brysselin poliitikot kuitenkin päättäisi meidän puolestamme kaikesta?


ALUEIDEN EUROOPPA

Euroopan unionin perussopimukseen on jo nyt kirjattu toissijaisuusperiaate, hienommalta nimeltään subsidiariteettiperiaate. Periaate on yksinkertainen: päätökset tulee tehdä niin lähellä kansalaista kuin mahdollista. Mahdollisuuteen kätkeytyy selvä asia siitä, että jotkin päätökset on parempi tehdä hieman korkeammalla hallinnontasolla ja toiset vielä hieman korkeammalla päätösten tehokkuuden tai vaikutusten turvaamiseksi. Tampereen ydinkeskustan liikennejärjestelyistä tullaan siis jatkossakin päättämän kaupunginvaltuustossa samoin kuin terveyskeskuspalveluiden järjestämisestä. Kouluopetuskin jää paikalliselle tasolle. Sen sijaan tietyistä ympäristöpolitiikan asioista tulee päättää yhteisesti, sillä saasteet eivät kunnioita karttaan piirrettyjä rajoja. Minun federalismissani toissijaisuusperiaate on kingi. Minä olen federalisti, enkä pelkää sanoa sitä, vaikka joskus tuntuukin, että mutisen rumia sanoja ja muut katsovat minua hämmentyneinä; ”kannattaako se oikeasti sellaista?” En kuitenkaan kannata yleisistä luuloista huolimatta keskitettyä supervaltiota, vaan federalististen periaatteiden mukaan järjestettyä nykyistä yhtenäisempää Eurooppaa meille kaikille. Ongelma asiasta puhuessa on jo siinä, ettei suomi tunnu sisältävän sanaa federalismille: liittovaltioksi tai liittovaltio-prefiksiksi se kääntyy huonosti. Jos federalismi sanana tuntuu epämiellyttävältä, älkäämme käyttäkö sitä. Voimme puhua aivan hyvin yhteisen ja yhtenäisen Euroopan rakentamisesta kansalaisten toiveiden ja tahdon mukaisesti, vapaan kansalaiskeskustelun keinoin ja kansalaisten hyväksynnän ehdoin. Olennaista yhtä kaikki on se, että olemme tietoisia eurooppalaisista yhteisistä asioistamme ja keskustelemme siitä, millaisen Euroopan minä ja sinä haluamme tulevaisuudessa. Tämä keskustelu on ollut Suomessa taka-alalla päivänpoliittisten kriisien vallattua edustan, joten viritelkäämme sitä uudelleen. Millainen on sinun Eurooppasi? Kirjoittaja on Eurooppanuorten kansainvälisestä toiminnasta vastaava varapuheenjohtaja.

Føllesdal, Andreas (2010): Federalism. Teoksessa E. N. Zalta (toim.):The Stanford Encyclopedia of Philosophy. Noudettu 4.11.2012 (http://plato.stanford.edu/ archives/spr2010/entries/federalism). Norman, Wayne (1998):Federalism and confederalism. Teoksessa E. Craig (toim.):Routledge Encyclopedia of Philosophy. Noudettu 4.11.2012 (http://www.rep.routledge. com/article/S024).

15


ALUEIDEN EUROOPPA

Alueiden komitea sai oman logonsa Eurooppanuorten Alueiden komitea on pian päättämässä toisen toimintavuotensa. Pari vuotta sitten tehdyn sääntömuutoksen myötä Eurooppanuorten aluetapaamiset institutionalisoituvat Alueiden komiteaksi.

Eurooppanuorten

Alueiden komitea

Teksti: Saku Lehtinen Kuvat: Eurooppanuoret ry

Uusien aluejärjestöjen myötä Alueiden komitean koko on kasvanut. Uusien aluejärjestöjen tarpeet ovat kovin erilaisia kuin vanhojen, jo toimintansa vakiinnuttaneiden paikallisyhdistysten. Uudemmista alueyhdistyksistä Hämeen Eurooppanuoret on onnistunut luomaan aktiivisen toimintakulttuurin, josta toivottavasti uudet yhdistykset ottavat mallia. Alueiden komitea ei ole vielä ehtinyt kahden toimintavuotensa aikana vielä löytänyt omaa lopullista rooliaan.

Aluejärjestöjen yhteisfoorumina mielestäni Alueiden komitealla on loistava potentiaali jakaa hyviä käytäntöjä sekä ideoita, ja kehittää koko Eurooppanuorten toimintaa niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti.

Alueiden komitean vuosi alkoi järjestäytymisellä helmikuun aluetapaamisessa, jossa puheenjohtajaksi valittiin Jyväskylän Eurooppanuorten puheenjohtaja Juuli Viljanen. Hän joutui kuitenkin luopumaan puheenjohtajan paikasta työkiireiden vuoksi. Seuraavassa aluetapaamisessa puheenjohtajaksi valittiin allekirjoittanut Turun Eurooppanuorista, varapuheenjohtajiksi puolestaan Kaisa Kurkela (Tampereen Eurooppanuoret) ja Emmi Linnavuori (Hämeen Eurooppanuoret). Aluetapaamisia on järjestetty noin neljä vuodessa. Mielestäni tämä on sopiva määrä nykyisellä toiminnan volyymilla. Pidän onnistuneena käytäntönä yhdistää Alueiden komitean kokoukset jonkin muun tapahtuman yhteyteen, koska erityisesti kauempaa matkustavien kannalta on mukavampaa saada kokouksen ohella muutakin ohjelmaa. Alueiden komiteassa on tänä vuonna panostettu erityisesti viestintään. Alueiden komitea onnistui rikkomaan uutiskynnyksen kannanotollaan Eurooppatiedotuksen aluetoimipisteiden lakkauttamisesta.

16

Tähdistö

Eurooppanuorten julkaisu 2/2012

Viime aluetapaamisessa Tampereella 20.10. asiantuntijapuheenvuoroissa kuultiin Itämeri-instituutin johtaja Esa Kokkosta ja liikennevaliokunnan puheenjohtaja Arto Satosta. Kokous valitsi Alueiden komitealle logon, jonka tarkoituksena on luoda näkyvyyttä ja identiteettiä. Seuraavana vaiheena on tehdä Alueiden komitealle oma Internet-sivu aluejärjestöjen tapaan.

Yhteistoimintaa on kehitetty Eurooppanuorten hallituksen kanssa. Alueiden komitean edustajalla, tavallisesti joku puheenjohtajistosta, on nykyisin puhe- ja läsnäolo-oikeus Eurooppanuorten hallituksen kokouksissa. Sama oikeus on myös kaikilla aluejärjestöillä. Lisäksi aluejärjestöjen tiedonsaantia hallituksen toiminnasta on kehitetty myös sähköpostitse ja sosiaalisen median avulla. Esimerkiksi Alueiden komitean omaa viestintään kehitettiin perustamalla sille oma Facebook-sivu ryhmäsähköpostilistan rinnalle.

Ensi vuonna Alueiden komitealla on hyvä mahdollisuus linjata, millaisen roolin komitea haluaa ottaa, kun perustoiminta alkaa olla riittävän vakaalla pohjalla. Tämä tietysti edellyttää aktiivisia toimijoita ja uusia ideoita, joita riittää toivottavasti jatkossakin. Aluejärjestöjen yhteisfoorumina mielestäni Alueiden komitealla on loistava potentiaali jakaa hyviä käytäntöjä sekä ideoita, ja kehittää koko Eurooppanuorten toimintaa niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. Kirjoittaja on Eurooppanuorten Alueiden komitean puheenjohtaja.


ALUEIDEN EUROOPPA

Mikä on hyväksi Euroopalle, on hyväksi Suomelle

Kuvateksti?

Teksti: Markus Ylimaa Kuva: EVA

Vesa Vihriälän mielestä se mikä on hyväksi Euroopalle, on hyväksi Suomelle. - Eurokriisin hoidossa ei ole kysymys poliittisesta maaottelusta, vaan yhteisen kriisin taltuttamisesta. Yleisen ja yksittäisen edun on kohdattava hakiessamme ulospääsyä nykyisestä tilanteesta. Vihriälän mukaan taloudellisen yhteisvastuun jonkinasteinen laajeneminen on välttämätöntä velkakriisin voittamiseksi. - Vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. Ilman tietoisia päätöksiä yhteisvastuu toteutuu Euroopan keskuspankin (EKP) kautta, kun keskuspankkirahoitus joutuu korvaamaan yksityisen pääoman pakoa ongelmamaista. Kysymys on siitä, kuinka ehdotonta ja ehdollista taloudellisen integraation syveneminen on. Yhteisvastuun laajentamiseen varauksellisesti suhtautuneen Suomen etua vastaa Vihriälän mielestä parhaiten ehdollinen rahoitustukijärjestelmä, sijoittajan vastuuta korostava pankkiunioni ja no bailout -periaatteen uskottavuuden palauttaminen. Vihriälä tuo analyysissaan esille sen, että rahoitustukimekanismien vahvistaminen ja pankkiunionin luominen vahvistavat onnistuneessaan markkinakuria, joka on pitkän päälle tärkeää vastuullisen politiikan varmistamiseksi kaikissa jäsenmaissa. Euroopan keskuspankilla on ratkaiseva rooli erityisesti akuutin kriisin hoidossa. - EKP:n viimeaikainen toiminta on ollut järkevää. Lupaus ostaa ongelmamaiden joukkovelkakirjoja jälkimarkkinoilta on rauhoittanut tilannetta, vaikka yhtään ostoa ei vielä ole tehty. Tärkeä kysymys kuitenkin on, kuinka pitkälle EKP on tarvittaessa valmis menemään. Rahan painamisen mahdollisuus tekee mahdollisuuksista lähes rajattomat.

Rakenteelliset uudistukset välttämättömiä Vihriälän mukaan vain talous- ja yhteiskuntapolitiikan rakenteelliset uudistukset luovat pitkällä tähtäimellä kestävän tulevaisuuden. - Julkiset taloudet on saatava kuntoon. Menojen ja tulojen tasapainottaminen on välttämätöntä jokaisessa Euroopan maassa. Myös kasvun eväitä on mietittävä tehtäessä uudistuksia. Vihriälän mielestä Euroopan maat voisivat ottaa mallia Pohjoismaista, joissa on onnistuttu yhdistämään taloudellinen tehokkuus ja sosiaalinen turva varsin onnistuneella tavalla. - Erilaiset yhteiskunnat eivät voi kopioida suoraan toistensa oppeja. Pohjoismaisesta koulutusjärjestelmästä ja sosiaalisesta turvaverkosta on kuitenkin ammennettavissa rakennuspuita yhteiskunnallisten uudistusten lähtökohdaksi eri puolilla maanosaa. Vaikka kriisimaissa on tehtävä leikkauksia talouden tasapainottamiseksi, on tärkeää huolehtia erityisesti koulutusjärjestelmästä. Vihriälä palaa myös siihen, ettei eurooppalaisten talouksien kasvu voi perustua enää jatkossa velkarahalle samalla tavalla kuin EMU:n alkuvuosina. Yhteisvaluutan aiemmat rakenteet mahdollistivat tietyille jäsenmaille elintason nostamisen ja vauraimpien maiden tavoittelemisen halvan velkarahan avulla. - Euroopan talouskasvun lähtökohtien on löydyttävä jatkossa muualta. Euroopan velkakriisi on saatava hallintaan. Tämä tarkoittaa julkistalouden vastuullista hoitamista ja talouskasvulle suotuisten olosuhteiden vahvistamista eri puolilla Eurooppaa. Kirjoittaja on Eurooppanuorten hallituksen varapuheenjohtaja.

17


EUROOPPANUORTEN TAIVAL 15-VUOTIAAKSI

Teksti: Anne Hyyryläinen Kuva: iStockphoto

EUROOPPANUORTEN TAIVAL 15–VUOTIAAKSI

Eurooppanuoret sai alkunsa 15 vuotta sitten pienen, mutta sitäkin aktiivisemman nuorisojoukon toimesta. Seuraavassa osiossa esitellään järjestön aktiiveja, jotka toimivat nykyään yhteiskunnallisesti vaikuttavissa tehtävissä Suomessa ja Brysselissä. Vaikuttaminen Eurooppa-asioihin ei pääty järjestötoiminnan myötä, vaan usealle eurooppanuorelle siitä muodostuvat myös tulevaisuuden työtehtävät.

18

Tähdistö

Eurooppanuorten julkaisu 1/2012 2/2012


EUROOPPANUORTEN TAIVAL 15-VUOTIAAKSI

19


EUROOPPANUORTEN TAIVAL 15-VUOTIAAKSI

Haastattelu

Jutta Urpilainen – eurooppanuoresta ministeriksi Jutta Urpilainen

Teksti: Jutta Urpilainen Kuva: Janne Suhonen/valtioneuvoston kanslia

Minkälaiseksi kuvailisitte Suomen linjaa euroalueen talouskriisin hoitamisessa? - Suomen politiikka eurokriisin hoidossa on vastuullista ja rakentavaa – ehkä tiukkaakin. Olemme mukana kantamassa yhteistä vastuuta, mutta teemme sen oman harkintamme pohjalta. Haluamme rakentaa sellaista hyvinvoivaa ja kilpailukykyistä euroaluetta, jossa jäsenmaat herättävät luottamusta politiikallaan ja taloudenhoidollaan. Tarvitsemme enemmän Eurooppaa, mutta niin, että myös kansallinen vastuu korostuu. Suomi on kuitenkin vahvasti sitoutunut niin Euroopan unioniin kuin euroalueeseenkin. Näen Euroopan tulevaisuuden vahvempana, avoimempana, demokraattisempana ja sosiaalisti reilumpana. Olen esimerkiksi huolestuneena seurannut kriisimaiden työttömyyden kasvua – erityisesti nuorisotyöttömyyden – ja näen vakavien sosiaalisten ongelmien olevan suuri haaste Euroopalle. Komissio antoi 12.9.2012 ehdotuksensa EU:n yhteisestä pankkivalvontamekanismista. Ehdotuksen mukaan Euroopan keskuspankki vastaisi pankkien vakauden valvonnasta euroalueella. Millaisena näette Suomen pankkijärjestelmän sekä Euroopan pankkijärjestelmän valvonnan tulevaisuuden? Onko tarkoituksenmukaista ja subsidiariteettiperiaatteen mukaista siirtää Finanssivalvonnan tämän hetkistä vastuuta Euroopan keskuspankille? - On selvää, että yhteiselle valvonnalle on tarvetta. Pankit toimivat nykyään kansainvälisesti yli rajojen, niiden riskit leviävät yli rajojen ja siten on niiden valvonnankin oltava yli rajojen ulottuvaa. Suomi on ajanut määrätietoisesti pankkiunioniagendaa vuosien ajan, perustuen omiin pankkikriisikokemuksiimme. On erityisen tärkeää, että pankkivalvonnan laadun taso varmistetaan. On myös tärkeää, että Euroopan keskuspankin (EKP) rahapoliittiset ja valvonnalliset vastuut eriytetään selvästi toisistaan. EKP:n ja kansallisten valvojien tytönjaon pitää myös olla selkeää, tarkoituksenmukaista ja toimivaa. Euroalueen ulkopuolisten maiden mahdollisuus liittyä mukaan

20

Tähdistö

Eurooppanuorten julkaisu 2/2012

yhteisen valvontaan tulee tehdä mahdolliseksi ja houkuttelevaksi. Tämän hetkiseen Eurooppa-keskusteluun liittyy voimakkaasti kysymys Euroopan laajenemisesta uusien jäsenvaltioiden kautta. Mitkä valtiot ovat potentiaalisia Euroopan unionin jäsenvaltioita? Mitkä ovat Euroopan unionin laajenemisen rajat? - EU itsessään on keskeisesti rauhanprosessi, ja sen tärkeimpiä työkaluja on ollut laajentuminen. EU sai juuri hienon ansaitun tunnustuksen Nobel-palkinnon muodossa, mikä osaltaan myös kannustaa meitä jatkamaan eurooppalaisen rauhanvyöhykkeen vahvistamista ja laajentamista. Koko integraatiohistorian ajan pyrkimys EU:n jäseneksi ja jäsenyys EU:ssa ovat tukeneet vahvasti demokratian ja oikeusvaltioperiaatteiden toteutumista. Länsi-Balkanin maat ja Turkki ovat tervetulleita EU:n jäseniksi, kunhan ne täyttävät unionin asettamat kriteerit. Joskus tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvalle EU:n yhä suuremmalle laajentumiselle on nyt turha asettaa keinotekoisia rajoja. Palvelujen todellisten sisämarkkinoiden luomiseksi annettiin ns. palveludirektiivi, jolla pyritään edistämään palveluntarjoajien vapautta sijoittautua toisiin jäsenvaltioihin ja palvelujen vapaata tarjoamista jäsenvaltioiden välillä. Direktiivin tarkoituksena on myös laajentaa palvelujen vastaanottajien saatavilla olevaa valikoimaa ja parantaa sekä kuluttajille että palveluja käyttäville yrityksille tarjottavien palvelujen laatua. Mitkä ovat palveludirektiivin keskeisimmät mahdollisuudet ja haasteet? - Sisämarkkinat on äärimmäisen tärkeä lähtökohta Euroopan talouskasvulle, mutta sen mahdollisuuksia ei ole pystytty hyödyntämään tehokkaasti. Palveludirektiivi on merkittävä osa sisämarkkinoiden toimivuuden kehittämistä. Se kattaa yli 45 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta. Palvelualalla on myös huomattava kasvupotentiaali. Tällaisia mahdollisuuksia ei ole varaa jättää käyttämättä, varsinkaan näinä tiukkoina aikoina. Direktiivin kattava toimeenpano on tärkeää, mutta


EUROOPPANUORTEN TAIVAL 15-VUOTIAAKSI

mielessä on pidettävä koko sisämarkkinalainsäädännön yhteisvaikutukset ja käytännön toimivuus. Rajat ylittävät palvelut hyödyttävät paitsi niiden tarjoajaa myös niiden vastaanottajaa. Kuluttajien pitäisi pystyä hyödyntämään sisämarkkinoiden mahdollisuuksia nykyistä laajamittaisemmin.

toiminnalle. Eurooppanuorten vahvuudet löytyvät avoimuudesta, ennakkoluulottumuudesta ja osallistavuudesta. Järjestö voi toki aina näkyä piirun enemmän ja innostaa rahtusen enemmän ihmisiä liikkeelle omien tavoitteidensa puolesta. Uskon Eurooppanuorten valoisaan tulevaisuuteen.

Millaisena näette demokratian roolin markkinatalouMikä on mieleenpainuvin muistonne tai onnistuminen den reunaehtojen asettajana Euroopan unionissa? Eurooppanuorten hallitusajoilta? - Tätä EU juuri on: demokraattinen työkalu, jolla - Toimin aikanani Eurooppanuorten varapuheenjohtamarkkinataloudelle asetetaan reunaehdot. Markkijana ja myöhemmin myös puheenjohtajana. Kauteni ainat ovat renki, demokratia isäntä. EU:n demokratiaa kana saimme järjestön opetus- ja kulttuuriministeriön on entisestään vahvistettava, koska yhteisö toimii avustusten piiriin, mikä oli iso saavutus. Koulutimme nimenomaan kansalaisten luottamuksen varassa. Suo- väkeä Ventotenessä ja toimme kansainvälistä Euroopmen parlamentaarinen malli käydä huolella läpi kaikki pa-ajattelua Suomen nuorison pariin. Kasvatimme EU-kysymykset on erittäin hyvä. Yhteismarkkinoiden kokonaisen nuorisopoliittisen sukupolven Eurooppakehittymisen ja keskinäisriippuvuuden yhä tiivistykeskustelijoiksi, jotka tunsivat eurooppalaisen kesessä tarvitsemme rajat ylittävää EU-tason ohjausta. kustelun virtaukset ja verkostoituivat eurooppalaisiin Yksittäiset kansallisvaltiot eivät useinkaan ole enää järjestöihin. riittävän vahvoja ylikansallisten markkinavoimien edessä. Erityisen ajankohtaista Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää tarvetta näen veroparatiisien vasEurooppanuorten muille alumneille? taisessa taistelussa, veronkier- Olen ylpeä siitä, että kuulun Eutoon liittyvissä kysymyksissä, rooppanuorten alumnien joukEurooppanuorten tärkeimeurooppalaisen rahoituskoon. Moni meistä Eurooppamarkkinaveron luomisessa nuorten alkuaikoja nähnyt pänä tehtävänä on jatkaa ja esimerkiksi laajemmin ja aktiivina toiminut on ja vahvistaa keskustelua yritysten yhteiskuntanyt keskeisillä vaikuttajan Euroopan integraatiosta ja vastuuseen liittyvissä paikoilla niin hallitukasioissa. Eurooppalaista sessa kuin eduskunnastulevaisuudesta. On erityömarkkinavuoropuhesakin, virkakunnassa ja tyisen tärkeää, että uusia lua tulisi myös kehittää. järjestöelämässä. Suomi nuoria sukupolvia haasteon vahvasti EurooMikä innosti teidät mupan ytimessä, ainoana taan mukaan keskusteluun kaan Eurooppanuorten pohjoismaana olemme ja tarjotaan mielekäs foorutoimintaan? eurossa. Tämä perintö mi Eurooppa-myönteiselle - Olen aina ollut kiinnostuon myös tämän järjestön nut kansainvälisistä asioista perintö. Toivon, että myös toiminnalle. ja Berliinin muurin murtuminen alumnit pysyvät mukana aktiivisekä sen myötä Euroopan avautusesti Eurooppa-keskustelussa. Tätä minen tekivät minuun suuren vaikutyötä ei ole vielä saatettu loppuun, eikä tuksen. Halusin olla mukana edistämässä sitä koskaan saada valmiiksi. Näkemyksellistä, Eurooppa-keskustelua Suomessa sekä tarjoamassa rakentavaa ja kriittistä keskustelua tarvitaan aina. nuorille mahdollisuuden kehittää itseään, saada uutta informaatiota ja vaikuttaa asioihin. Kun EurooppaOnko euroalueen talouskriisi muuttanut näkemystännuoria perustettiin, meillä oli unelma järjestöstä, joka ne Euroopasta ja EU:sta? kokoaisi yhteen niin sitoutumattomia kuin eri poliitti- On ja ei. Näkemykseni ei ole siinä mielessä muuttusista taustoista tulevia Eurooppa-myönteisiä nuoria. nut, että pidän EU:ta edelleen hyvin tärkeänä Suomelle On hienoa huomata, että nyt tuo unelma on toteutuja Euroopalle. EU:ta ja EMU:a tulee jatkossakin nut ja jäseniä Eurooppa-nuorissa on jo 1500 eri puolilla kehittää demokraattisempaan, sosiaalisesti oikeudenSuomea. mukaisempaan ja kilpailukykyisempään suuntaan. Globaalissa kilpailussa tarvitsemme vahvan yhteisen Minkä koette Eurooppanuorten tärkeimpänä tehtätoimijan. EU:n kehikossa kykenemme myös parhaiten vänä? Mitkä ovat Eurooppanuorten vahvuudet, missä edistämään pohjoismaista hyvinvointimallia. Toisaalta löytyy kehittämistä? talouskriisi on muuttanut näkemystäni EU:n ja - Eurooppanuorten tärkeimpänä tehtävänä on jatkaa euroalueen haasteiden näkökulmasta. Meille on ehkä ja vahvistaa keskustelua Euroopan integraatiosta paljastunut sellaisia ongelmia ja kehityskulkuja joita ja tulevaisuudesta. On erityisen tärkeää, että uusia emme nähneet vielä 10 vuotta sitten. Euroopan nuoria sukupolvia haastetaan mukaan keskusteluun integraatio on poliittinen prosessi, joka on jatkuvassa ja tarjotaan mielekäs foorumi Eurooppa-myönteiselle liikkeessä.

21


EUROOPPANUORTEN TAIVAL 15-VUOTIAAKSI

Edunvalvontaa Euroopassa Tänä vuonna juhlistetaan Eurooppanuorten 15-vuotista taivalta. Järjestön kehittyminen ja kasvaminen ovat ennen kaikkea aktiivisten toimijoiden ansiota, jotka ovat tinkimättömällä työpanoksellaan halunneet edistää Eurooppa-keskustelua nuorten keskuudessa. Yksi heistä on Anna Ranki, joka toimi järjestön hallituksessa vuosina 2007–2009. Teksti: Anne Hyyryläinen Kuva: Eurooppanuoret

Ranki toteaa aina olleensa kiinnostunut kansainvälisyyteen ja Euroopan unioniin liittyvistä asioista. Keskustanuorten toiminnan kautta hän päätyi myös mukaan Eurooppanuoriin. – Parasta Eurooppanuorissa oli se, että vaikka olimme eri puolueista tai sitoutumattomia, meillä kaikilla oli yhteinen ajatus Euroopasta. Se oli meille aina tärkein, ei puoluekirjan väri. – En aluksi tuntenut paljon porukkaa, ja asioihin perehtyminen vei oman aikansa. Olin myös kiireinen työni ja opiskelujeni vuoksi, joten ensimmäisenä vuotena en ollut kovin aktiivinen. Toisena hallitusvuonna kuitenkin kehittyi ’meidän porukka’, ja sama porukka kokoontuu edelleen. Opimme paljon, meillä oli hauskaa, olimme monessa mukana. Siksi kai viihdyimmekin niin hyvin yhdessä ja meistä tuli elinikäisiä ystäviä. Feministejä ja federalisteja, kuten leikkimielisesti aina totesimme. Ranki korostaa Eurooppanuorten korkeatasoista toimintaa, kuten seminaareja sekä koulutustilaisuuksia. – Uusia avauksia, rohkeaa poliittista ja federalististakin keskustelua kaipaan kuitenkin aina lisää, hän pohdiskelee. Ranki kokee aktiiviaikansa Eurooppanuorissa kehittäneen hänelle erinomaiset tiedot Euroopan unionista sekä sen toimielimistä. – Tästä on ollut valtava käytännön hyöty opinnoissani, ja varsinkin nyt toimiessani eurooppalaisessa kansalaisjärjestössä edunvalvontatehtävissä. Ja kaikki tämä mieletön oppiminen oli hauskaa, kuten sen nuorisojärjestössä pitää ollakin. Erityisen mieleenpainuvaksi kokemukseksi Ranki nostaa eurovaalivuoden 2009. – Eurooppanuorten eurovaalihanke toteutettiin upeasti ja oli ilo olla siinä mukana ehdokkaana sekä järjestön varapuheenjohtajana. Kurkkukampanja oli myös mainio! Muistan aina, kun pääsihteerimme sai tekstiviestin silloiselta eurooppaministeriltä Astrid Thorsilta hauskasta kampanjasta! 22

Tähdistö

Eurooppanuorten julkaisu 2/2012

Nykyisessä tehtävässään edunvalvontakoordinaattorina Euroopan nuorisofoorumissa Ranki aloitti vuoden 2011 alussa. Hän toimii esimiehenä edunvalvontatiimissä, joka vastaa Euroopan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien edunvalvonnasta, nuorisotyönkehittämisestä Euroopassa ja globaalisti sekä nuorten osallistumisesta kestävään kehitykseen liittyviin prosesseihin, kuten Rio+20 neuvotteluihin. Lisäksi hänen erityisalanaan ovat myös nuorisotyönrahoitukseen liittyvät kysymykset, kuten Euroopan unionin budjetti, erityisesti sen monivuotinen rahoituskehys 2014–2020. – Erittäin kiehtovaa työtä, jossa saa olla mukana äärimmäisen mielenkiintoisissa prosesseissa, seurata Euroopan unionin päätöksentekoa aivan vierestä ja olla mukana vaikuttamassa siihen. Euroopan nuorisofoorumi on itsenäinen ja demokraattinen nuorisojärjestöjen kattojärjestö, johon kuuluu yhteensä 98 eurooppalaista jäsenjärjestöä. Noin puolet jäsenistä on kansallisia nuorisokomiteoita, kuten Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry, ja puolet JEF-Europen kaltaisia kansainvälisiä nuorisojärjestöjä. Nuorisofoorumin tarkoituksena on edustaa nuorten ääntä suhteessa eurooppalaisiin instituutioihin ja muihin tahoihin. – Nuoret päättävät järjestöjensä kautta toimintamme painopisteet ja niiden toteutustavat. Tehtävänämme on olla nuorten ääni Euroopassa, jossa nuoret ovat tasa-arvoisia kansalaisia. Kannustamme ja tuemme nuoria käyttämään koko potentiaaliaan globaalin maailman kansalaisina. Euroopan nuorisofoorumin strategiset painopisteet vuosille 2007-2012 koostuvat kolmesta osa-alueesta. Ranki itse on ollut vastaamassa toimintasuunnitelman osiosta, jossa pyritään vaikuttamaan sekä tukemaan nuorisojärjestöjen toimintaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Käytännössä nuorisojärjestöille pyritään luomaan väyliä vaikuttavaan päätöksentekoon, kuten kehittämällä jäsennellyn vuoropuhelun mekanismia Euroopan unionissa.


EUROOPPANUORTEN TAIVAL 15-VUOTIAAKSI

Tehtävänämme on olla nuorten ääni Euroopassa, jossa nuoret ovat tasa-arvoisia kansalaisia. Kannustamme ja tuemme nuoria käyttämään koko potentiaaliaan globaalin maailman kansalaisina Anna Ranki

Toisaalta nuorisojärjestöjä tuetaan edistämään omia nuorisotyön mekanismejaan siten, että mahdollisimman moni nuori voisi lähtökohdistaan riippumatta osallistua nuorisojärjestötoimintaan. – Meille on tärkeää, että nuoria edustavien nuorten mandaatti tulee nuorisojärjestöjen kautta. Tämä takaa demokraattisuuden ja legitimiteetin nuorisojärjestön edustamiseen, Ranki painottaa. Samalla on tärkeää saada jäsenkuntaa monimuotoisemmaksi esimerkiksi siten, että nuorisojärjestöissä olisi mukana enemmän maahanmuuttajataustaisia nuoria. – Pyrimme tukemaan nuorisojärjestötoiminnan kehittämistä niissä Euroopan maissa, joissa nuorisojärjestötoiminta on uutta tai hallituksen toimesta lähes mahdotonta - esimerkiksi Valko-Venäjällä tai itäisen Euroopan maissa. Olemme myös usean vuoden ajan tukeneet nuorisojärjestötoiminnan kehittämistä Balkanilla, ja tuloksia onkin jo hienosti nähtävissä. Euroopan nuorisofoorumi valmisteli keväällä uuden viisivuotissuunnitelman vuosille 2013-2018. Vaikka nuorisojärjestöteema tällaisenaan päättyykin tämän vuoden lopulla, kuuluu myös uusiin strategisiin prioriteetteihin nuorisojärjestötoiminnan tukeminen, kehittäminen ja nuorten kannustaminen kansalaisaktiivisuuteen. Jotta nuorisojärjestöt voivat toteuttaa tärkeää tehtäväänsä yhteiskunnassa nuorten edustajina, tarvitsevat ne myös rahoitusta. Tämän vuoksi nuorisofoorumin yksi keskeisistä edunvalvonnallisista tehtävistä onkin lobata rahaa nuorisojärjestöille ja -työlle.

Ilman eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä ei ole oikeaa eurooppalaista demokratiaa.

Euroopan unionista keskusteltaessa nousee usein esille kysymys siitä, kuinka Eurooppa-asioita voitaisiin tuoda lähemmäksi jäsenvaltioiden kansalaisia, etenkin nuoria. Ranki korostaakin nuorisojärjestöjen roolia Eurooppahankkeen ja unionin toimielinten esille tuomisessa. – Tämän haasteen edessä nuorisojärjestöjen rooli on äärimmäisen tärkeä. Nuorisojärjestöjen koordinoimien kansainvälisten projektien kautta saadut matalan kynnyksen kokemukset luovat pohjaa eurooppalaiselle kansalaisuudelle. Kansallisen tason järjestöillä kuin niiden eurooppalaisilla kattojärjestöilläkin on oma tärkeä roolinsa, jota pyritään tukemaan nuorisofoorumin taholta. Rankin mukaan eurooppalaisen projektin tulevaisuuden kannalta on äärimmäisen tärkeää jatkaa Euroopan unionin nuoriso-ohjelmaa ja sen kautta tarjota nuorille mahdollisuuksia kansalaisaktiivisuuteen. Kansallisten järjestöjen saama tuki kansainväliseltä tasolta on monimuotoista. Kansainvälisillä järjestöillä on keskeinen rooli Euroopan unionissa, ja ne voivat tuoda eurooppalaisia kysymyksiä ruohonjuuritasolle. Kansainväliset järjestöt tukevat kulttuurien välistä vuoropuhelua, dialogia ja oppimista. Jokainen Euroopan nuorisofoorumin jäsenjärjestöistä ulottaa juurensa aivan paikalliselle tasolle saakka - jokainen Eurooppanuorten aluetoimija on nuorisofoorumin jäsen sekä Allianssin että JEF-Europen kautta ja saa äänensä kuuluviin Euroopan nuorisofoorumissa järjestönsä kautta. Nuorisofoorumin tehtävänä onkin tehdä se ääni kuuluvaksi Euroopan parlamentissa, komissiossa sekä neuvostossa.

Lisätietoa Euroopan nuorisofoorumin toiminnasta löydät osoitteesta www.youthforum.org

23


EUROOPPANUORTEN TAIVAL 15-VUOTIAAKSI

Alumnin tervehdys

Lauri Tierala

Teksti: Anne Hyyryläinen ja Lauri Tierala Kuva: Lauri Tierala

Aktiivisuus ja kiinnostus Eurooppaasioihin heijastuvat usean Eurooppanuorten alumnin myöhempään uraan. Millaisia muistoja järjestöaktiivisuus on antanut alumneillemme? Tällä kertaa kokemuksiaan kertoo Lauri Tierala, Eurooppanuorten puheenjohtaja vuodelta 2004. Eurooppanuoret on ainutlaatuinen, hieno järjestö. Toimin kaksikymppisenä lukuisissa eri nuorisojärjestöissä, mutta monella tapaa läheisimmät järjestömuistoni liittyvät Eurooppanuoriin. Selvä yhteinen missio, tiivis ja luonteva yhteys eurooppalaiseen kattojärjestöön, erilaisen arvomaailman omaavien ihmisten kokoontuminen yhteen ja henkilövalintapelien suht vähäinen merkitys järjestön toiminnassa erottivat ainakin 2000-luvun alun Eurooppanuoria monesta muusta järjestöstä. Eurooppanuowrissa on sisäänrakennettu paradoksi: se on toisaalta federalismia ajavan JEF:n jäsenjärjestö, toisaalta laajapohjainen kansalaisjärjestö, jossa on mukana monien eri puolueidenkin aktiiveja. Tässä ympyrän neliöinnissä on onnistuttu häkellyttävän hyvin jo 15 vuotta. 24

Tähdistö

Eurooppanuorten julkaisu 1/2012 2/2012

Painopiste vaihtelee kahden edellä mainitun näkökulman välillä vuodesta ja henkilöistä riippuen. Entisiä Eurooppanuoria toimii nykyään Suomen EUpolitiikan avainpaikoilla: ministereinä, kansanedustajina, komissaarin ja ministerien avustajina, virkamiehinä EU-toimielimissä ja valtionhallinnossa sekä elinkeinoelämän lobbareina Brysselissä ja Helsingissä. Varsinkin järjestön ikään ja kokoon nähden verkosto on todella vaikuttava. Monilla meistä pieni EU-kipinä roihahti aikoinaan liekkiin nimenomaan Eurooppanuorten ja siellä käytyjen keskustelujen ansiosta. Suomen suhde Euroopan integraatioon on euroalueen velkakriisin aikana ollut ennennäkemättömän laajan julkisen keskustelun kohteena. Kyse ei ole vain kriisinhallinnasta ja vakausmekanismeista, vaan näinä kuukausina tehdään talous- ja rahaliiton ja koko EU:n kannalta ratkaisevia pitkäkantoisia päätöksiä. Tässä keskustelussa Eurooppanuorilla on varmasti jatkossakin panoksensa annettavana. Kannustan viestimään ajatuksistanne rohkeasti alumneille - vaikkemme välttämättä aina kaikista asioista samaa mieltä olekaan! Se kuuluu vain asiaan. Kirjoittaja työskentelee Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin erityisavustajana. Tierala oli Eurooppanuorten puheenjohtaja 2004 ja Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja 2007-2008.


EUROOPPANUORTEN TAIVAL 15-VUOTIAAKSI

JEF-Europe 40 vuotta

Eurooppanuoret on osa Euroopan laajuista Young European Federalists -järjestöä, johon kuuluu 30 000 jäsentä 30:stä eri Euroopan maasta. Tuttavallisesti JEF:ksi kutsuttu järjestö – lyhenne tulee ranskankielisestä nimestä Jeunes Européens Fédéralistes –muodostaa Eurooppanuorten kansainvälisen toiminnan perustan. Järjestö on mahdollistanut muun muassa monen suomalaisen Euroopan asioista kiinnostuneen nuoren osallistumisen kansainvälisiin tapaamisiin ja seminaareihin. Keski-ikään varttunut JEF juhli 40-vuotista taivaltaan Kööpenhaminassa 26.10, ja yhteen oli kerääntynyt eri puolilta Eurooppa noin 60 jefiläistä – osa uusia, osa vanhoja, kaikki kuitenkin innokkaita ja iloisia. Suomesta tilaisuuteen osallistui viisihenkinen delegaatio, johon kuuluin. Meidät imaistiin juhlallisuuksien pyörteisiin heti aamulla ulkoasianministeriön tiloissa Tanskan Aasian kauppakomppanian vanhassa, mutta ajanoloon sopivaksi remontoidussa satamarakennuksessa. Juhlaseminaarin pääpuhuja oli Tanskan entinen ulkoministeri Lene Espersen. Hän käsitteli vaikuttavassa puheessaan JEF:n 40 vuoden toiminnan vastapainoksi EU:n tulevaa 40-vuotiasta taivalta kolmen eri ongelman avulla. Aluksi Espersen pohti, liikkuuko EU kokonaisuudessaan samaan suuntaan samalla nopeudella. Aihe on Tanskalle hyvin ajankohtainen, jättäytyihän maa pois neljästä EU:n päätöksenteon alueesta Maastrichtin sopimuksen ratifioinnin yhteydessä 1992–1993. Espersenin mukaan vaarana on, että taloudellista integraatiota syventävät sopimukset johtavat ajan myötä unionin hajoamiseen. Tällöin euroalue lipuu muiden saavuttamattomiin, ja tämän

Teksti: Henrik Manner Kuvat: Martti Kuusanmäki

”Euroopan ytimen” ulkopuolelle jää hajanainen joukko maita, mukaan lukien Tanska. Espersenin toisena huolenaiheena oli EU:n legitimiteetti. Hänen mukaansa unioni esitetään yhä useammin ongelmana eikä niiden ratkaisijana, ja siitä puhutaan ikään kuin se olisi vain jäsenvaltioiden taloudellinen lypsylehmä; eurooppalaisen projektin inhimillinen puoli on jäänyt hämärän peittoon. Kolmanneksi Espersen tarkasteli EU:n roolia maailmassa. Hänen mukaansa laajentumisen on jatkuttava sisäisistä ongelmista huolimatta ja EU:n tulisi tuoda enemmän omia vahvuusalueitaan, esimerkiksi ihmisoikeuksien kunnioittamista ja oikeusvaltioperiaatetta, esille maailmanpolitiikassa. Iltajuhlassa nautimme Kööpenhaminan kaupungintalon antimista. Eurooppanuoret onnitteli JEF:n puheenjohtaja Pauline Gessant’tia sekä pääsihteeri Stefan Manevskia EU-lippalakein, Eurooppalaisen Suomen EU-aiheisin sateenvarjoin ja ”Tähdellinen, ei täydellinen”-rintanauhoin. Sateenvarjo ja lippalakit ovat varmasti tarpeen Brysselin kuuluisassa säässä, ja rintanauhathan ovat tarpeellisia missä ikinä sitä liikkuukaan. Eurooppanuorten delegaatio osallistui myös juhlaa seuranneena viikonloppuna JEF:n Federal Committeen kokoukseen. Federal Committee on puolivuosittain kokoontuva, JEF:n kokousten välillä ylintä valtaa käyttävä toimielin. Kokouksessa käsiteltiin ajankohtaisia aiheita, kuten Venäjän kansalaisjärjestöjen rajoitettua toiminnanvapautta, Barroson Unionin tila -puhetta ja solidaarisuutta unionista. Paljon keskusteluja Euroopan tulevaisuudesta, iloisia iltoja, vähän unta; reissu Kööpenhaminaan ja takaisin oli varsin onnistunut! Kirjoittaja on Eurooppanuorten kansainvälisestä toiminnasta vastaava varapuheenjohtaja. 25


EUROOPPANUORTEN TAIVAL 15-VUOTIAAKSI

Tunnelmia Eurooppanuorten vuosijuhlilta

26

Kuvat: Mikko Virta

Juhlaseminaari ”Demokratian tila Venäjällä ja Itä-Euroopassa” aloitti vuosijuhlapäivän.

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan delegaatio tervehti Eurooppanuoria.

Arvokas Ostrobotnia oli tunnelmallinen juhlapaikka.

Vuosijuhla keräsi 80 osallistujaa.

Eurooppanuorten puheenjohtaja Sampo Lindgren avasi tilaisuuden.

Tähdistö

Eurooppanuorten julkaisu 2/2012


EUROOPPANUORTEN TAIVAL 15-VUOTIAAKSI

Miapetra Kumpula-Natri ja Juha Mustonen.

Maakuntajohtaja Matti Viialainen kehui järjestön toimintaa.

Bon Appétit!

Eurooppanuorten hallituksen jäsen Mariam Rguibi ja JEFEuropen varapuheenjohtaja Emilia Machuca.

Juhlaväki koolla.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen muisteli järjestön alkuaikoja. 27


KUTSU EUROOPPANUORET RY:N VUOSIKOKOUKSEEN 2012 Arvoisat jäsenet, tervetuloa osallistumaan sääntömääräiseen vuosikokoukseen ja siten vaikuttamaan Eurooppanuorten toimintaan. Kokous järjestetään 14. joulukuuta Hämeen Eurooppanuorten isännöimänä Lahden ammattikorkeakoulun tiloissa osoitteessa Teinintie 4, Lahti. Kokousta edeltää klo 15 alkava seminaari, jonka jälkeen varsinainen vuosikokous alkaa klo 17. Vuosikokouksen iltaohjelma järjestetään ravintola Jackaloupessa. Henkilöillä, jotka ovat viimeistään 10 päivää ennen vuosikokousta maksaneet vuoden 2012 jäsenmaksunsa, on äänioikeus kokouksessa. Vuosikokouksen käytännön järjestelyiden sujuvuuden vuoksi toivomme, että kokoukseen osallistuvat ilmoittautuisivat pääsihteerille 11. joulukuuta mennessä osoitteeseen antti.ahonen@eurooppanuoret.fi. Kokoukseen voi kuitenkin saapua ilman ennakkoilmoittautumista.

Yhteystiedot / Contact information Eurooppanuoret ry / JEF Finland Hermannin rantatie 12 B FI-00580 Helsinki tel. +358 9 6811 5715 fax +358 9 6811 5720 toimisto@eurooppanuoret.fi www.eurooppanuoret.fi Sampo Lindgren Puheenjohtaja / President sampo.lindgren@eurooppanuoret.fi tel. +358 442 112 238 Antti Ahonen Pääsihteeri / Secretary General antti.ahonen@eurooppanuoret.fi tel. +358 414 607 921

Eurooppanuoret korvaa tämän vuoden jäsenmaksunsa suorittaneille jäsenille matkakorvauksia vuosikokoukseen 10 euron omavastuulla 50 euroon saakka. Matkakorvaus suoritetaan alkuperäisiä lippuja ja kuitteja vastaan, mutta majoituksesta sekä muista kuluista jokainen vastaa itse. Kokouksessa ja iltaohjelman yhteydessä on pientä ruokatarjoilua. Edullisen majoituksen varaaminen (nais- tai miespaikka Omena-hotellista) omakustannehintaan onnistuu myös toimiston kautta sähköpostitse. TERVETULOA! Eurooppanuorten hallituksen puolesta, Sampo Lindgren Puheenjohtaja

Antti Ahonen Pääsihteeri

LIITY JÄSENEKSI!

Postimaksu maksettu

Kyllä, haluan liittyä Eurooppanuoret ry:n jäseneksi En liity jäseneksi, mutta haluan Uutiskirjeen sähköpostiini kahden viikon välein.

Nimi......................................................................... Lähiosoite................................................................ Postinumero ja -toimipaikka............................................................ Puhelin..................................................................... Sähköposti............................................................... Syntymävuosi.......................................................... Liittyä voit myös netissä! Lue lisää www.eurooppanuoret.fi 28

Tähdistö

Eurooppanuorten julkaisu 2/2012

Eurooppanuoret ry Tunnus 5001258 00003 Vastauslähetys

Tähdistö 2/2012  

Eurooppanuorten jäsenlehti 2/2012

Tähdistö 2/2012  

Eurooppanuorten jäsenlehti 2/2012

Advertisement