Page 1

Stjärnkraft

Stardom

Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

USA:n ja EU:n vapaakauppasopimusneuvottelut EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimus

Maataloustukidebatti

Euraasian unioni mutkistaa EU:n ja Venäjän kauppasuhteita

Alexander Stubbin haastattelu

EU:n energiapolitiikka nuorten käsissä

1


Sisällys 2-3/2013 Puheenjohtajalta ja päätoimittajalta.............................................................................................................3 Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen kauppasopimusneuvottelut....................................................4 Kommentti: Poliittinen debatti kauppaneuvotteluista heikkoa.........................................................6 EU vetää yhä naapureita puoleensa.............................................................................................................7 Suomi tukee EU:n lähialueiden kehittämistä Twinning-hankkeiden kautta...............................8 Alumnin tervehdys...............................................................................................................................................10 Suurlähettiläs Bruce Oreck: Vapaakaupassa valtavat mahdollisuudet...........................................11 Eläköitynyt varapuheenjohtaja muistelee..................................................................................................12 Kuvareportaasi JEF-kongressista....................................................................................................................14 Maataloustukidebatti...........................................................................................................................................16 Suomi on mukana kehittämässä EU:n siviilikriisinhallintaa................................................................18 Euraasian unioni mutkistaa EU:n ja Venäjän kauppasuhteita............................................................20 EU:n monenkeskinen kauppapolitiikka – Alexander Stubbin haastattelu....................................22 Cleantech-vienti on Suomen paras ympäristöteko...............................................................................24 Alueiden komitean kuulumiset.......................................................................................................................25 Linnaseminaari 2013............................................................................................................................................26 EU:n energiapolitiikka nuorten käsissä .......................................................................................................28 Parlamentit demokratiaa edistämässä.........................................................................................................30 Mennyttä ja tulevaa - kohti vuotta 2014.....................................................................................................32 Eurooppanuorten tapahtumia kesällä ja syksyllä 2013.........................................................................34

4

16

20

22

28

EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimus

Maataloustukidebatti

Euraasian unioni mutkistaa EU:n ja Venäjän kauppasuhteita

Alexander Stubbin haastattelu

EU:n energiapolitiikka nuorten käsissä

Julkaisija Eurooppanuoret ry Päätoimittaja Taika Kopra Vastaava päätoimittaja Hanna Harrison Oikoluku Taika Kopra

2

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

Tekstit Tino Aalto, Antti Ahonen, Matti Anttonen, Hanna Harrison, Johanna Jacobsson, Tiina Järvelä, Silja Keva, Taika Kopra, Emilia Machuca, Henrik Manner, Tuuli Mäkelä, Matti Niemi, Roosa Paakkola, Kristi Raik, Mariam Rguibi, Elisa Selinummi, Henrik Veikanmaa Kuvat Antti Ahonen, Matti Anttonen, Eurooppanuoret, Hanna Harrison, Tiina Järvelä, Emilia Machuca, Matti Niemi, Alexander Stubb, Henrik Veikanmaa

Visuaalinen ilme Henri Häkkinen www.henrihakkinen.com Paino K-print Painos 2 500 kpl Kirjoittajien mielipiteet eivät sido julkaisijaa.


Puheenjohtajalta ja päätoimittajalta

European voice? Vuoden 2013 toinen Tähdistö käsittelee muun muassa Euroopan unionin kauppa- ja ulkosuhteita. Kauppaneuvottelut Yhdysvaltojen kanssa muistuttavat talouskriisin keskellä siitä, miten merkittävä kansainvälinen toimija EU edelleen on kansainvälisen talouden ja politiikan saralla. Globaalisti EU voisi tehdä myös paljon enemmän, mikäli jäsenmaat kykenisivät sopimaan keskenään yhteisen ulkopolitiikan suuntaviivoista. Valitettavasti vanha vitsi siitä, että kun soittaa EU:lle, ei tiedä kuka vastaa, pitää edelleen paikkansa. EU myös tarvitsee kipeästi karismaattisia johtajia artikuloimaan unionin kantoja ulospäin. On ironista, että Barack Obama sai Euroopassa ensimmäisen kautensa alussa lähes rocktähden vastaanoton ja samaan aikaan harva tietää, kuka esimerkiksi Catherine Ashton on tai mitä hän tekee. Valitettavan usein kansainvälisten kriisien ja konfliktien yhteydessä eurooppalainen näkemys ja kanta eivät tule selkeästi esiin. Ongelma voi olla unionin hajanaisuuden lisäksi siinä, että EU:n edustajien viestintää kuvataan usein tylsäksi ja vaikeasti ymmärrettäväksi. Amerikkalaiset poliitikot ovat puolestaan tunnettuja tunteisiin vetoavista argumenteista ja vahvoista kan-

nanotoista. Mitä jos tulevaisuudessa myös komission puheenjohtaja vetäisi valloittavan puheen Berliinissä tuhansille ihmisille? Tai EU:n ”ulkoministerin” puheita lainattaisiin ympäri maailmaa? Vaikutusvaltamme voisi lisääntyä yllättävän paljon, sen lisäksi että eurooppalaiset itse kiinnostuisivat unionin päätöksenteosta enemmän. Ensi vuoden eurovaaleissa äänestäessä on hyvä paikka pysähtyä miettimään, millaisella äänellä sinä toivot, että EU tulevaisuudessa puhuu. Toivottavasti kädessäsi oleva lehti antaa inspiraatiota ja innostusta ottamaan aktiivisesti osaa eurooppalaiseen politiikkaan ja keskusteluun. Lukuiloa toivottaen, Hanna Harrison Eurooppanuorten puheenjohtaja 2013

EU kurkottaa länteen ja itään EU:n ulkosuhteita ja kauppapolitiikkaa voi tarkastella hyvin monesta erilaisesta näkökulmasta, kuten tämänkin lehden sisällöstä voi huomata. Yhdysvaltojen kanssa käytävien, historiallisten vapaakauppaneuvottelujen lisäksi EU kurkottaa myös muihin ilmansuuntiin. Naapuruuspolitiikan ja erilaisten Twinning-hankkeiden kautta unioni on pyrkinyt sitouttamaan lähinaapureitaan idässä ja etelässä entistä tiiviimpään yhteistyöhön. Kauppapolitiikkaa ei nykymaailmassa tehdä irrallaan muista poliittisista kysymyksistä, vaan EU pyrkii liittämään kauppaneuvotteluihin myös keskustelua hyvästä hallinnosta ja kansalaisoikeuksista. Näitä poliittisia tavoitteita edistetään yhteistyössä esimerkiksi Aasian maiden kanssa. Toisaalta unionin sisämarkkinoiden menestys on poikinut myös kilpailevia projekteja EU:n lähialueilla: esimerkiksi Venäjä pyrkii rakentamaan omaa Euraasian unioniaan yhdessä Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa. Näiden aiheiden lisäksi Tähdistössä käsitellään

tietenkin myös Eurooppanuorten toimintaa eri puolilla Suomea. Tämänkin kesän ja syksyn aikana järjestö on ehtinyt olla monessa mukana: olemme järjestäneet mahtavan Linnaseminaarin, juhlineet Kroatian liittymistä EU:n jäseneksi, Pääkaupunkiseudun Eurooppanuorten kymmenvuotista taivalta ja 20-vuotiasta Euroopan unionia. Kaikista näistä tapahtumista löydät mainintoja tämän lehden sivuilta. Taika Kopra päätoimittaja

3


Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen kauppasopimusneuvottelut

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen kauppasopimusneuvottelut Euroopan unioni ja Yhdysvallat aloittivat heinäkuussa 2013 neuvottelut kauppaa ja investointeja koskevasta kumppanuussopimuksesta (Transatlantic Trade and Investment Partnership, TTIP). Ajatus transatlanttisesta vapaakauppa-alueesta ei suinkaan ole uusi, mutta monenkeskisten kauppasopimusneuvotteluiden hidas eteneminen WTO:ssa ja talouden haasteet Atlantin molemmin puolin ovat muuttaneet asenteita niin, että tämä taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävä prosessi saatiin vihdoin käynnistettyä. Teksti: Matti Anttonen

jäsenmaiden puolesta neuvottelevaa komissiota. Tässä on myös hyvä näkökulma keskusteluun siitä, mitä konkreettista hyötyä Suomelle on EU- jäsenyydestä. Tuskin neuvottelisimme yksin Suomena tasavertaisesti Yhdysvaltojen kanssa kauppakysymyksistä. Yhdysvallat on Suomen kuudenneksi tärkein kauppakumppani. Venäjän jälkeen se on tärkein vientimarkkinamme EU:n ulkopuolella. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos selvitti keväällä julkaistussa tutkimuksessa TTIP:n vaikutuksia suomalaiselle elinkeinoelämälle ja yhteiskunnalle. Tutkimukseen vastanneet yritykset arvioivat tuotantonsa arvon nousevan ja kannattavuutensa kohenevan sopimuksen myötä, pienillä yrityksillä suuria suhteellisesti enemmän. Pienet yritykset hyötyivät myös suuria enemmän kaupan esteiden poistamisesta. Kuten tiedämme, Suomi tarvitsee enemmän kuin koskaan menestyviä ja kilpailukykyisiä Pk-yrityksiä.

Alivaltiosihteeri Matti Anttonen Yhdysvallat on ylivoimaisesti tärkein vientimarkkina Euroopan unionille ja sopimusneuvotteluiden onnistumisella on kansantaloudellisesti todella huomattavat vaikutukset. Komission vaikutusarvion mukaan unionin bruttokansantuote kasvaisi sopimuksen myötä vuosittain vajaalla 0,5 prosentilla vuoteen 2027 asti, eli n. 86 miljardia euroa. Kahden suuren talousalueen lähentymisellä tulee olemaan positiivisia vaikutuksia myös työmarkkinoihin ja palkkakehitykseen. Vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan neuvottelukumppaneihin. Arvioiden mukaan sopimuksesta hyötyisivät myös Kaakkois-Aasian ja Itä-Euroopan maat, mutta osansa saisivat myös matalan tulotason maat. Merkittävä positiivinen sivutuote liittyy sääntelyyn, joka kuuluu myös neuvoteltavien aiheiden piiriin. Mikäli talousmahdit EU ja Yhdysvallat sopivat standardeista ja käytännöistä, on asialla painoarvoa siinä määrin, että näistä voi tulla myös globaaleja standardeja. Suomelle neuvottelut ovat tärkeät ja tuemme EU4

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

Koska tullit ovat jo nyt alhaisella tasolla, neuvotteluissa ei ole kyse ainoastaan vapaakaupasta, vaan tavoitteesta sopia pitkälle menevästä intressien yhteensovittamisesta. Toki nykyisen kaupan volyymeista johtuen myös tullitason alentamisella on edelleen merkittäviä vaikutuksia. Sopimus tulee sisältämään kolme kokonaisuutta markkinoillepääsyn, sääntelykysymykset ja tullien ulkopuoliset kaupan esteet sekä globaalit säännöt. Kaikki kokonaisuudet ovat neuvottelupöydällä yhtä aikaa ja ne tulevat muodostamaan kokonaispaketin, jossa tehtyjen myönnytysten ja saatujen etujen tulisi olla tasapainossa. Suomen tavoitteet kauppasopimusneuvotteluissa Suomella on selkeä näkemys siitä, mitä neuvotteluissa lähdetään hakemaan. Tavoitteenamme on maailman kauppajärjestö WTO:n sopimuksia pidemmälle menevä laaja-alainen ja vastavuoroinen kaupan vapauttamiseen tähtäävä sopimus, joka tukee kasvua ja työllisyyttä Atlantin molemmin puolin. Tavarakaupassa tavoitteena tulisi olla kaikkien tullien poistaminen heti, tai lyhyen siirtymäkauden jälkeen.


Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen kauppasopimusneuvottelut

”Suomen tavoitteena on saavuttaa palveluissa, julkisissa hankinnoissa, kaupan teknisissä esteissä ja tullimenettelyissä lopputulos, joka avaisi Yhdysvaltojen markkinoita suomalaisyrityksille.” Palveluviennissä haluamme vähintään muissa vapaakauppasopimuksissa sovitun tason. Tämä on tärkeä osaalue neuvotteluissa, sillä Yhdysvallat on Ruotsin jälkeen Suomen toiseksi tärkein markkina-alue palveluviennissä. Markkinoillepääsy ei kuitenkaan ole moderneissa kauppaneuvotteluissa riittävä tavoitetaso. Todellista lisäarvoa tuotetaan sääntelykysymyksissä, kauppaa rajoittavissa menettelyissä ja muissa tullien ulkopuolisissa esteissä. Tällä tavoin voidaan myös varmistaa, ettei sopimuksella saavutettua tullien laskua mitätöidä muilla keinoin. Sääntelyyn kiinnitetään erityistä huomiota neuvotteluiden edetessä. Investointien vapauttaminen ja niiden suojaa koskevat kysymykset kuuluvat myös mukaan neuvoteltaviin aiheisiin. Globaalissa taloudessa investoinneilla, suuntaan tai toiseen, on keskeinen rooli. Tavoitteena on, että sopimuksen avulla voitaisiin alentaa investointien kynnystä, sekä selventää niitä koskevia määräyksiä ja sääntöjä. Kumppanuussopimuksen kestävän kehityksen ulottuvuus on Suomelle erittäin tärkeä aihe. Tätä laajaa ja poikkileikkaavaa kokonaisuutta käsitellään usealla eri neuvottelualueella. Suomen tavoitteena on sopimus, jolla edistetään kansainvälisten ympäristö- ja työelämän oikeuksia koskevien sopimusten ja standardien noudattamista ja toimeenpanoa. Ympäristötuotteiden kaupassa tavoitteenamme on niiden tullittomuus. Samalla tulisi puuttua tehokkaasti muihin kaupan esteisiin tällä sektorilla. Yhteenvetona voidaan todeta Suomen tavoitteena olevan saavuttaa palveluissa, julkisissa hankinnoissa, kaupan teknisissä esteissä ja tullimenettelyissä lopputuloksen, joka avaisi Yhdysvaltojen markkinoita suomalaisille yrityksille sekä johtaisi vastavuoroiseen kaupan vapauttamiseen. Mutkikas neuvotteluprosessi Neuvotteluprosessi tulee olemaan erittäin haastava. Vastakkain on kaksi globaalia kauppamahtia. Taustalla vaikuttavat vahvasti sekä EU:n jäsenmaat että

Yhdysvaltojen osavaltiot. Haasteellisiksi neuvottelukysymyksiksi odotetaan nousevan maatalouden markkinoillepääsy, palvelut sekä julkiset hankinnat. Maataloudessa Yhdysvalloilla on offensiivisia intressejä ja siitä saatavalla tuloksella on erityistä sisäpoliittista painoarvoa. Useissa osavaltioissa maataloussektorilla on huomattava rooli. Julkisissa hankinnoissa tavoitteena on mahdollisimman kunnianhimoinen lopputulos Yhdysvaltojen hallinnon kaikilla tasoilla. Konkreettisesti tämä tarkoittaa eurooppalaisia toimijoita syrjivien ”Buy American”- vaatimusten poistamista. Tässä EU:lla ja Suomella on paljon saavutettavaa. Heinäkuussa pidetyllä ensimmäisellä neuvottelukierroksella saavutettiin sille asetetut tavoitteet. Kaikki keskeiset neuvottelualueet käytiin läpi ja osapuolet vaihtoivat näkemyksiä omista tavoitteistaan ja prioriteeteistaan. Ensimmäisen kierroksen perusteella voidaan todeta neuvottelukumppaneiden olevan sitoutuneita neuvotteluihin, sekä saamaan aikaan tuloksia. Neuvotteluissa on tarkoitus edetä nopeaan tahtiin. Aikataulua sotki hieman Yhdysvaltojen julkisen sektorin sulkeminen lokakuun alussa. Tämä merkitsi toisen neuvottelukierroksen peruuntumista, mutta osapuolten tavoitteena on kuroa umpeen menetettyä aikaa. Neuvotteluiden edetessä Suomi kiinnittää huomiota myös prosessin läpinäkyvyyteen. Tavoitteena on, että Suomen kantoja valmistellaan mahdollisimman osallistuvasti ja kuullen eri toimijoita. Samalla toivomme, että yhteydenottokynnys Suomen kantojen laatimisesta ja yhteensovittamisesta vastaavaan ulkoministeriöön olisi mahdollisimman matala. Neuvotteluista ja sopimuksesta on järjestetty ja tullaan järjestämään säännöllisesti kuulemistilaisuuksia. EU:n kauppasopimusverkosto laajenee nopeasti WTO:n Dohan multilateraalisen kauppaneuvottelukierroksen polkeminen paikallaan on vaikuttanut merkittävästi kahdenvälisten ja alueellisten kauppasopimusten määrän kasvuun maiden pyrkiessä turvaamaan taloudellisia etujaan. EU:n vapaakauppa-agenda onkin tällä hetkellä ennennäkemättömän laaja.  Euroopan unioni ja Kanada pääsivät juuri poliittiseen yhteisymmärrykseen vapaakauppasopimuksen solmimisesta. Lisäksi neuvotteluja vapaakauppasopimuksista käydään Japanin, Intian, Malesian, Vietnamin, Thaimaan, Etelä-Amerikan Mercosur-maiden ja Marokon kanssa. Neuvottelut on saatu päätökseen Etelä-Korean, Perun ja Kolumbian, Keski-Amerikan maiden (Costa Rica, El Salvador, Guatemala, Honduras, Nicaragua ja Panama), Ukrainan, Singaporen sekä itäisten kumppaneiden Moldovan, Armenian ja Georgian kanssa. Kirjoittaja on Ulkoasiainministeriön alivaltiosihteeri taloudellisten ulkosuhteiden osastolla. 5


Kommentti: Poliittinen debatti kauppaneuvotteluista heikkoa

Kommentti: Poliittinen debatti kauppaneuvotteluista heikkoa Yhdysvaltojen ja EU:n välinen neuvotteluprosessi on monellakin tapaa mielenkiintoinen seurata. Ensinnäkin on hauska nähdä kahden talousmahdin, jotka ovat tottuneet sanelemaan ehtoja muille, pienemmille talousalueille, joutuvan vääntämään kättä sopimuksen ehdoista ja sisällöstä. Toiseksi, mahdollinen sopimus tuo todennäköisesti kaivattua talouskasvua niin Eurooppaan kuin Atlantin toisellekin puolelle. Samalla herää kuitenkin kysymys, mistä kaikesta sopimuksessa päätetään ja onko kansalaisilla siihen sanottavaa? Teksti: Hanna Harrison

”Herää kysymys, mistä kaikesta neuvotellaan ja miten se vaikuttaa yksittäisten kansalaisten elämään?”

Hanna Harrison Talouskriisi on jatkunut niin kauan, että negatiivinen kuva Euroopan taloustilanteesta on iskostunut kaikkien mieliin. Laman keskellä on ollut helppo unohtaa, miten paljon potentiaalia Euroopan alueelta yhä löytyy. EU on maailman suurin talousalue ja Yhdysvaltojen tärkein kumppani monessa suhteessa, eikä tämä tilanne ole kriisistä huolimatta muuttunut. Sopimus, joka vähentää kaupan esteitä Yhdysvaltojen ja EU:n välillä tiivistänee yhteistyötä Atlantin yli entisestään. Sopimuksen aikaansaaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista ja neuvotteluihin heijastuvat myös talouden ulkopuoliset asiat. Nyt kahden talousmahdin välejä koettelee vakoiluskandaali, jonka on spekuloitu jopa hidastavan tai pysäyttävän kauppaneuvottelut. Todennäköistä kuitenkin on, että erimielisyydet laitetaan pragmaattisesti syrjään yhteisen taloudellisen edun vuoksi. Eurooppalaisten nuorten näkökulmasta lupaus talouskasvusta on positiivinen asia, etenkin, jos sen avulla luodaan lisää työpaikkoja. Huolestuttavaa prosessissa on kuitenkin ollut kansalaiskeskustelun puute aiheesta. Herää kysymys, mistä kaikesta neuvotellaan ja miten se vaikuttaa yksittäisten kansalaisten elämään? 6

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

Sääntelyn yhtenäistäminen kaupankäynnin edistämiseksi on tavoitteena kunnianhimoinen ja kannatettava, mutta siihen liittyy myös monia haasteita. Komissio on todennut, ettei EU lähde neuvotteluissa heikentämään standardeja esimerkiksi ympäristönsuojelun ja kuluttajan oikeuksien kannalta. Fakta kuitenkin on, että joissakin asioissa joudutaan joustamaan. EU:ssa ja Yhdysvalloissa on erilaiset käsitykset esimerkiksi markkinoiden ja valtion välisestä suhteesta ja sääntelyn merkityksestä. Yhdysvalloissa suuryrityksillä on erittäin vahva rooli myös politiikan muotoilussa, mikä varmasti heijastuu myös mahdollisen sopimuksen sisältöön. Näistä asioista tulisikin käydä kunnollista julkista keskustelua myös Euroopassa. Poliittiset kannanotot neuvotteluihin tulisivat tarpeeseen kansalaiskeskustelun herättämiseksi jo senkin vuoksi, että kyseessä on hyvin monimutkainen ja pitkä prosessi. Kauppaneuvotteluihin on aina monta muutakin näkökulmaa kuin talous, minkä vuoksi on toivottavaa, että prosessi todella etenee läpinäkyvästi myös Suomen kantoja valmistellessa.

”Eurooppalaisten nuorten näkökulmasta lupaus talouskasvusta on positiivinen asia, etenkin, jos sen avulla luodaan lisää työpaikkoja.”


EU vetää yhä naapureita puoleensa

EU vetää yhä naapureita puoleensa EU:n naapuruuspolitiikan piiriin kuuluu 16 hyvin erilaista maata. Moldova ja Georgia haaveilevat EU-jäsenyydestä ja ovat toteuttaneet ahkerasti EU:n vaatimia poliittisia ja taloudellisia uudistuksia. Sisällissodan runtelemalla Syyrialla ja sekasortoisella Libyalla puolestaan on ollut hyvin rajoitetut suhteet EU:hun vuosien ajan. Teksti: Kristi Raik

Naapuruuspolitiikan tähtihankkeeksi on noussut uudenlainen, niin kutsuttu syvä vapaakauppasopimus (EU-jargonissa DCFTA eli Deep and Comprehensive Free Trade Agreement). Sen kunnianhimoisena tavoitteena on liittää naapurit osaksi EU:n yhteismarkkinoita. Sopimus vaatii naapureilta EU:n yhteismarkkinasäädösten soveltamista. Maiden hallinto, oikeuslaitos ja yritykset joutuvat tekemään mittavia uudistuksia. Kyseessä on modernisaatiohanke, joka levittää EU:n poliittista ja taloudellista järjestelmää unionin ulkopuolelle. Toistaiseksi vain muutama naapurimaa sekä idässä että etelässä on valmis edes neuvottelemaan tällaisesta sopimuksesta. Idässä Ukraina, Moldova ja Georgia ovat jo prosessin loppusuoralla. Etelässä neuvottelut aloitettiin hiljattain Marokon kanssa ja niitä valmistellaan Tunisian kanssa. On sinänsä merkittävää, että sisäisestä kriisistään huolimatta EU on monille naapurimailleen edelleen magneetti, joka vetää puoleensa. EU:n vetovoima on heikentynyt, mutta ei ratkaisevasti. Naapurustossaan EU on yhä ainoa varteenotettava modernisaation malli ja tukija. Suurelle osalle naapureistaan EU on tärkein kauppakumppani, minkä vuoksi integroituminen yhteismarkkinoihin on houkutteleva tavoite. EU on myös tietoinen siitä, että sen pitää ottaa enemmän vastuuta naapurustonsa vakaudesta ja turvallisuudesta, sillä Yhdysvaltojen ulkopolitiikan painopiste on siirtynyt pois Euroopasta. Onnistuessaan syvät vapaakauppasopimukset luovat unionin ulkokehälle uudenlaisen integraation mallin. Itänaapureiden kanssa neuvotellut sopimukset muistuttavat Länsi-Balkanin maiden kanssa voimassa olevia vakaus- ja assosiaatiosopimuksia. Keskeinen ero on se, että jälkimmäisissä mainitaan kumppanimaiden mahdollinen tuleva EU-jäsenyys. Syvät vapaakauppasopimukset muistuttavat myös Euroopan talousalueen eli ETA:n sopimuksia, jotka kytkevät Norjan, Islannin ja Liechtensteinin osaksi Euroopan yhteismarkkinoita. Nämä maat eivät ole halukkaat liittymään unioniin. Naapuruuspolitiikka ei sano mahdollisesta EU-jäsenyydestä mitään. Tosiasiassa monilla vanhoilla jäsenmailla ei ole pienintäkään halua jatkaa laajentumista. Niiden mielestä mitta tulee täyteen Länsi-Balkanin jälkeen. Ukrainan, Moldovan ja Georgian jäsenyyshaaveet voidaan toistaiseksi kuitata sillä, että nämä maat ovat hyvin kaukana jäsenyyskriteerien täyttämisestä. Mutta mikäli esimerkiksi Moldovan uudistukset jatkuvat tulevina vuosina, kysymys EU-jäsenyydestä voi nousta ajankohtaiseksi.

”Naapurustossaan EU on yhä ainoa varteenotettava modernisaation malli ja tukija. ” EU:n pitää joka tapauksessa kehittää uusia tapoja tiivistää suhteitaan naapurimaihin. Eriytyvä integraatio on jo toteutunut EU:n sisällä euroalueen ja Schengenin kautta sekä unionin ulkopuolella etenkin ETA:n muodossa. Naapuruston vapaakauppasopimukset tuovat tähän kehitykseen oman lisänsä. EU:n tulisi seuraavaksi pyrkiä toteuttamaan viisumivapaus ja aidosti yhteiset energiamarkkinat suhteissaan niihin naapurimaihin, jotka haluavat ankkuroitua Eurooppaan. Varsinkin viisumivapaus on naapurimaiden kansalaisille hyvin tärkeä asia, joka voi parantaa EU:n mainetta ja vaikutusvaltaa lähialueilla. EU on selkeästi määritellyt viisumivapauden tekniset edellytykset, jotka koskevat muun muassa rajavalvontaa ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumista. Moldova on hyvin lähellä näiden ehtojen toteuttamista. Viisumivapaus herättää EU:n sisällä pelkoja rikollisuuden ja ei-toivotun maahanmuuton kasvusta. Tuoreet tutkimukset osoittavat kuitenkin, että itäisissä naapurimaissa on enää vain vähän potentiaalisia lähtijöitä. FRIDE-tutkimuslaitoksen mukaan EU:ssa asuu jo laillisesti yli 600 000 ukrainalaista ja yli 200 000 moldovalaista. Toisaalta viisumit eivät pysäytä rikollisuutta eivätkä laitonta maahanmuuttoa; näiden hillitsemiseen tarvitaan yhteistyötä naapurimaiden kanssa. Viisumivapaudella odotetaan olevan myönteisiä vaikutuksia myös EU:n talouteen, sillä se lisäisi turismia ja helpottaisi kaupankäyntiä. Syvät vapaakauppasopimukset yhdistettynä viisumivapauteen voivat tuoda uutta virtaa väljähtäneeseen naapuruuspolitiikkaan ja palauttaa uskoa EU:n kykyyn vaikuttaa myönteisesti naapurimaidensa kehitykseen. Kristi Raik (VTT) on tutkija Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni-tutkimusohjelmassa. 77


Suomi tukee EU:n lähialueiden kehittämistä Twinning-hankkeiden kautta

Suomi tukee EU:n lähialueiden kehittämistä Twinning-hankkeiden kautta Ulkoasiainministeriö käynnisti vastikään Kroatiassa maan viisumijärjestelmän kehittämistä tukevan Twinning Light-hankkeen yhteistyössä rajavartiolaitoksen, keskusrikospoliisin ja Romanian sisäministeriön asiantuntijoiden kanssa. Kuusi kuukautta kestävän hankkeen aikana asiantuntijat kouluttavat kroatialaisia kollegoitaan mm. viisumisäännöstössä, konsulaattien toiminnassa ja väärennettyjen asiakirjojen tunnistamisessa. Hankkeen tarkoituksena on valmistella Kroatiaa sen tulevaa Schengen-jäsenyyttä varten. Teksti: Henrik Veikanmaa ja Tiina Järvelä

Suomen ja Kroatian välinen viisumihanke on vain yksi esimerkki niistä lukuisista Euroopan unionin rahoittamista Twinning-hankkeista, joilla EU tukee lähialueidensa kehitystä. Vuonna 1998 käynnistetyn Twinning-hanketoiminnan tarkoituksena on auttaa tulevia EU-jäsenmaita sekä EU:n naapurimaita niiden hallinnon ja lainsäädännön kehittämisessä. Twinningtoiminta on kysyntäpohjaista, ja lähtökohtana hankkeille ovatkin aina edunsaajamaiden kehitystarpeet. Perinteisen konsulttipohjaisen avun sijaan Twinninghankkeilla toteutetaan hallintojen välistä vertaistukea, jossa jäsenmaiden virkamiehet kouluttavat kollegoitaan: poliisit poliiseja, verotarkastajat verotarkastajia. Hankkeita toteutetaan EU:n ehdokasmaissa ja EU:n naapuruuspolitiikan maissa. Ehdokasmaissa hankkeilla pyritään valmistamaan maan hallintoa tulevaa EU-jäsenyyttä varten. Naapuruuspolitiikan maissa Twinning-toiminnalla puolestaan tuetaan maiden ja EU:n välisen yhteistyön syventämistä ja edistetään maiden yhteiskunnallista vakautta kehittämällä niiden hallintorakenteita. Ahkerasti Twinningiä hyödyntänyt Kroatia on uutena jäsenmaana erityisessä asemassa: paitsi että se voi vielä muutaman vuoden siirtymäkauden ajan osallistua hankkeisiin edunsaajana, se on voinut heinäkuusta lähtien osallistua tarjouskilpailuihin omalla asiantuntemuksellaan. Tällä hetkellä Twinning-toiminnassa on mukana 21 edunsaajamaata. EU-jäsenyyttä tavoittelevien maiden tukea rahoitetaan EU:n laajentumistukivälineen kautta (Instrument for Pre-Accession Assistance, IPA). Unionin naapuruuspolitiikan maissa hankkeet rahoitetaan naapuruustukivälineen kautta (European Neighbourhood and Partnership Instrument, ENPI). Hankkeen toteuttaja valitaan tarjouskilpailussa Twinning-hankkeiden toteuttaja valitaan kaikille jäsenmaille avoimella tarjouskilpailulla. Kohdemaa, komissio ja EU-delegaatio laativat yhdessä tarjouspyynnöt, joihin EU-maat voivat jättää tarjouksia. Jokainen jäsenmaa voi jättää vain yhden tarjouksen kuhunkin hankepyyntöön. Hankkeiden budjetti on ennalta 8

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

”Twinning-hankkeilla toteutetaan hallintojen välistä vertaistukea, jossa jäsenmaiden virkamiehet kouluttavat kollegoitaan: poliisit poliiseja, verotarkastajat verotarkastajia.” määritelty, joten tarjouskilpailussa ei kilpailla rahalla vaan asiantuntemuksen tasolla. Jotta virastoilla olisi mahdollista sitouttaa hankkeisiin parhaita mahdollisia asiantuntijoita, maksetaan hankebudjetista korvausta sekä asiantuntijoille että hanketta toteuttavalle organisaatiolle. Hankkeet kestävät noin 12–34 kuukautta ja niiden budjetti vaihtelee 800 000 euron ja neljän miljoonan euron välillä. Edunsaajamaahan lähetetään hankkeen ajaksi pysyvä asiantuntija koordinoimaan hankkeen toimeenpanoa. Varsinaisesta mentoroinnista vastaavat lyhytaikaiset asiantuntijat, jotka vierailevat edunsaajamaassa yleensä 1-4 viikon mittaisilla matkoilla. Suomen asiantuntemus on erittäin kysyttyä Kokoonsa nähden Suomi on erittäin aktiivinen Twinning-toimija. Suomalaiset viranomaiset ovat osallistuneet jo 157 Twinning-hankkeeseen, joista 103 hankkeessa Suomi on ollut hanketta johtava jäsenmaa ja 54 hankkeessa se on ollut mukana ns. junior-kumppanina. Parhaillaan Suomella on käynnissä 17 hanketta yhdeksässä maassa: Bosnia-Hertsegovinassa, Kosovossa, Kroatiassa, Makedoniassa, Armeniassa, Ukrainassa, Egyptissä ja Georgiassa. Esimerkiksi Georgiassa on käynnissä maan valtionvarainminis-


Suomi tukee EU:n lähialueiden kehittämistä Twinning-hankkeiden kautta

Twinning-toiminnan nykyiset kohdemaat (vaaleanpunainen: EU:n ehdokasmaat, sininen: EU:n naapuruuspolitiikan maat).

Twinning-hankkeita tulee vuosittain tarjouskilpailuun satakunta. Suomi jättää vuosittain noin 15 tarjousta ja on voittanut keskimäärin puolet tarjouskilpailuista, joihin se on osallistunut. Vastikään Suomi voitti Kosovossa maan perusopetusjärjestelmää kehittävän 4 miljoonan euron arvoisen hankkeen. Hanketta koordinoi Suomessa Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia ja siinä on mukana asiantuntijoita sekä Suomesta että Itävallasta. Hankkeen tavoitteena on tukea Kosovoa sen uuden opetussuunnitelman toimeenpanossa, opettajakoulutuksessa, koulujen arvioinnissa sekä koulujen materiaalihankinnoissa. Kosovo on viime vuosina ollut Suomen tärkein Twinning-kohdemaa. Suomella on siellä parhaillaan käynnissä yhteensä seitsemän hanketta.

Suomen vuodesta 1998 asti toteuttamien kaikkien hankkeiden budjettien summa on noin 134 miljoonaa euroa. Voidaankin siis sanoa, että Twinningin avulla tehdään merkittävää suomalaisen hallinnon vientityötä. Kirjoittajat työskentelevät Ulkoasiainministeriön EU:n laajentumisen ja Länsi-Balkanin yksikössä. Suomen hankkeet nykyisissä edunsaajamaissa

16 14 12 10 8 6 4 2 0 Kr M oati ak a ed on ia Al ba ni Ko a so vo Tu r B o kki sn iaAr H. m en ia Tu ni sia Eg yp ti Isr ae l Jo rd an ia Uk ra in Ge a or g ia

teriön alaisen koulutusakatemian kehityshanke, jota vetää Suomen julkisen hallinnon koulutuksesta vastaava HAUS kehittämiskeskus Oy. Hankkeella HAUS tukee kollegaorganisaationsa koulutusohjelmien suunnittelua sekä koulutusten toteutusta ja arviointia. Myös Egyptissä on käynnissä kaksi koulutusalan hanketta: Jyväskylän kaupungin ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun koordinoima koulutuksen arviointia kehittävä hanke, sekä Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnian vetämä ammatillista koulutusta kehittävä hanke.

Lisää tietoa: www.formin.fi/twinning tai sähköpostitse twinning@formin.fi 9


Alumnin tervehdys

Alumnin tervehdys

Teksti: Matti Niemi

Olin hiljattain keskustelutilaisuudessa, jossa eräs osallistuja valitti EU-visioiden puutetta. ”Ei ole selkeää suuntaa eikä keskustelua. Kaikki ovat eri mieltä. Pitäisi olla Jacques Delors puikoissa, että tästä tulisi jotain”. Keskustelun puute on ehkä kuluneimpia kliseitä suomalaisessa EU-keskustelussa. Samaan kategoriaan menee visioiden puute. Oman vaihtoehtonsa, oli se sitten loogisesti kokonainen tai ei, ovat esittäneet niin puolueet kuin kansalaisjärjestöt. Erilaisia visio-tilaisuuksia on taas luvassa kokonainen leegio, kun vaalit lähestyvät ja poliitikot asemoivat itseään lähtöasemiin. Visioiden äärilaitaan nimetään Suomessa usein Soini ja Stubb. Soini nähdään EU-vastaisena poliitikkona, joka puolustaa isänmaata Brysselin lihapatoja vastaan. Kävihän Timo jopa itse Brysselissä näyttämässä keskisormeaan! Stubb taas on juoksutrikoissaan ja hyvin leikatussa puvussaan globaalin eliitin ilmentymä. Mies, joka me kaikki haluaisimme olla. Jos Alex sanoo, että lisää EU:ta tarvitaan, niin mikäs minä olen väittämään vastaan. Ehkä saan kaupan päälle alle kolmen tunnin maratonajan minäkin.   Ensinnäkin on huomattava, että näiden ääripäiden taakse mahtuu vielä paljon, paljon muutakin. Soini on pehmentänyt kantojaan pitkin matkaa siinä määrin, ettei hallitusvallan kahvaan tarttuminen vaadi suuria linjamuutoksia. Soinin visio on enemmänkin vain karsittu versio liittovaltiosta, jossa osavaltioilla on paljon vapauksia. On paljon pidemmällekin meneviä visioita – toki omasta näkökulmastani aikamoisia dystopioita – siitä, mitä kansallisvaltioiden unioni oikeasti voisi olla. 10

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

Stubbilainen EU ei sekään ole mikään federalismin Graalin malja. Sisämarkkinoita kehittämällä ja sääntelyä purkamalla yritetään luoda paremmin toimivaa nyky-EU:ta, mutta kovin pitkälle kohti uutta vallanjakoa ei siinäkään olla valmiita menemään.   Tietenkin paljon mahtuu myös niiden väliin. Euroopan unionin sosiaalista ulottuvuutta pitäisi voida kehittää, vaikka täyteen tulonsiirtounioniin tai työttömyys- ja sosiaaliturvan siirtoon unionitasolle ei olisikaan valmiutta. Rohkeasti pitäisi pystyä antamaan Brysselille lisää muskeleita, mutta samalla varmistaa, että päätökset tapahtuvat mahdollisimman lähellä kansalaisia. Sääntelyä tai unionia purkamalla ei saa heittää lapsia pesuveden mukana: ensimmäisenä brittiläisten euroskeptikkojen listalla ovat työntekijöiden oikeudet.   On toki hyvä kysymys, tarvitaanko visioita? EU ei liene koskaan kehittynyt täysin etukäteissuunnitelmien mukaan, vaan kyseessä on enemmänkin muddling through -operaatio, jonka lopputulosta voidaan arvuutella akateemikkojen pulpeteista.   Silti voidaan sanoa, että hieman yhtenäisempi näkemys siitä, mihin suuntaan tulisi mennä, olisi EU:n kehityksen kannalta nykytilaa parempi. Kun keskeiset eurooppalaiset puolueetkaan eivät jaa sisällään yhtenäistä näkemystä, on poliittisen valinnan vaikea toimia. Seurauksena on muiden asioiden kuin tulevaisuuden visioiden korostuminen vaalikampanjoissa ja äänestäjille syntyvä oikeutettu käsitys siitä, etteivät he voi valita minne mennään.   Eurooppanuorten paikka on aina ollut tämän keskustelun ärhäkkänä haastajana. Vailla vastuuta, mutta täynnä intoa ja näkemyksiä on ollut helppo käydä keskustelua, härnätä, piikitellä ja haastaa vakiintuneet mielipiteet. On osittain Eurooppanuorten ansiota, että Suomessa ylipäätään käydään mitään poliittista keskustelua Euroopasta. Ulkopolitiikassa meillä vallitsee edelleen perinteinen konsensus – vaan ei EU-politiikassa. Se jos mikä on arvokasta.   Moni eurooppanuori on päässyt myöhemmillä päivillään laittamaan kädet saveen EU-politiikan toteuttamisessa. Ironista tai ei, työskentelen itse entisenä Eurooppanuorten puheenjohtajana järjestön entiselle puheenjohtajalle. Kollegoina on myös monia, monia järjestön kasvatteja. Olemmeko onnistuneet muuttamaan mitään, se jäänee teidän arvioitavaksenne. Varmaa on vain se, että moni teistä tulee seuraamaan samoilla jäljillä. Kannattaa siis visioida kun vielä voi!   Kirjoittaja työskentelee valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen erityisavustajana. Niemi toimi Eurooppanuorten puheenjohtajana vuosina 2010-2011.


Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck: Vapaakaupassa valtavat mahdollisuudet

Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck: Vapaakaupassa valtavat mahdollisuudet Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck uskoo järkähtämättä vapaakaupan mahdollisuuksiin. Sääntelyn yhteensovittaminen on kuitenkin kokonaisuus, josta hänen mukaansa tullaan neuvottelemaan pitkään. Teksti: Antti Ahonen

Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck oli kutsunut Atlantti-Seuran yhdessä suurlähetystön kanssa isännöimään tilaisuuteen maanantaina 4.11. Innovaatiokeskuksen seminaaritilan täydeltä osanottajia, mukana järjestöjen ja muiden sidosryhmien edustajia. Tilaisuuden avasi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen. Suurlähettiläs Oreck piti tilaisuuden aluksi mielenkiintoisen alustuksen Yhdysvaltain ja EU-maiden suhteista ja vapaakaupasta ja vastaili läsnäolijoiden kysymyksiin. Kyselimme myös Tähdistö-lehteä varten suurlähettiläs Oreckin ajatuksia. Kysyttäessä Yhdysvaltain hallituksen ajatuksista Euroopan integraation nykytilasta, Oreck totesi olevansa suoraan sanottuna onnellinen siitä, ettei hän ole Yhdysvaltain EUsuurlähettiläs. Yhdysvaltain oma integraatioprosessi oli aikoinaan pitkä ja monimutkainen, vaikka englannin kieli ja suhteellisen yhtenäinen historiallinen ja kulttuurinen tausta yhdisti osavaltioita. Oreck piti luonnollisena, että eurooppalainen integraatioprosessi perinteisten kansallisvaltioiden välillä on monimutkaisempi kuin integraatio aikanaan Yhdysvalloissa oli. Oreck totesi, että etenkin tavaroiden, palveluiden ja työvoiman vapaa liikkuvuus ja vapaakauppa sekä tullimuurien purkaminen ylipäänsä ovat tärkeitä arvoja Yhdysvalloille. Oreck totesi myös, että kokee Suomen olevan vapaakauppakysymyksissä olennaisesti samanmielinen maa Yhdysvaltain kanssa. Kun kysyimme suurlähettiläältä vapaakauppasopimuksen suurimmista haasteista, totesi Oreck ylivoimaisesti suurimmaksi haasteeksi sääntelyn yhteensovittamisen. Neuvottelut tulevat Oreckin mukaan väistämättä viemään aikaa, koska protektionismitaipumuksia esiintyy suurlähettilään mukaan

valitettavasti Atlantin molemmilla puolilla. Maatalous, kulttuuri ja monet muut suuret kokonaisuudet tulevat vaatimaan paljon neuvotteluja, eikä esimerkiksi USA:n ja Ranskan näkemysten yhteensovittaminen tule todennäköisesti olemaan helppoa. Bruce Oreck korosti vapaakauppasopimuksen valtavia mahdollisuuksia. Yhdysvallat on maailman suurin talous; toisaalta Euroopan unioni on suurin talousalue. Yhdessä USA ja EU muodostavat peräti puolet maailman bruttokansantuotteesta! Suurlähettiläs painotti, että vapaakauppasopimus – kaikista haasteista huolimatta – tuo valtavat, kymmenien miljardien taloudelliset hyödyt molemmille osapuolille, sekä Yhdysvalloille että Euroopan unionille. Vapaakauppa on Oreckin näkemyksen mukaan sekä USA:n että Euroopan ehdoton yhteinen etu. Hän totesikin olevansa varma, että yhteinen etu johtaa neuvottelut suotuisaan lopputulokseen, jopa nopeammin kuin arvaamme. Marraskuun 4. päivän tilaisuuden suurimmat aplodit suurlähettiläs Oreck sai tilaisuuden lopulla, kun hän kertoi presidentti Obaman pyytäneen häntä jäämään Helsinkiin vielä pidemmäksi aikaa, toisin kuin oli määrä. Oreck kertoi, että aloitettujen, merkittävien hankkeiden – etenkin Innovation Centerin – valmiiksi saattamisessa hän on hyvin mielellään mukana. Oreck kertoi myös pitävänsä Suomesta niin paljon, että oli jatkopestistä hyvin mielissään – vaikka kadulla vastaan kulkevat suomalaiset kysyvätkin yhtenään, ”Oletko vieläkin täällä?” Kirjoittaja on Eurooppanuorten pääsihteeri. 11


Eläköitynyt varapuheenjohtaja muistelee

Eläköitynyt varapuheenjohtaja muistelee eli kuinka selvitä sähköpostista, ilmaisista matkoista pitkin Eurooppaa, belgialaisesta byrokratiasta, kulttuurieroista ja eriävistä mielipiteistä sekä Spinellin tuolista Teksti: Emilia Machuca Kuva: Eurooppanuoret

jäsenjärjestöä, vaan vastasin koko järjestön kasvusta. Aivan 9000 jäsenen tavoitteeseen ei päästy, mutta hyvin lähelle kuitenkin. Uusia jäsenjärjestöjä Pariisin Kongressissa tuli kolme: Armenia, Turkki ja Hollanti, yhteensä niitä on nyt huimat 31. Kandidaatteina ovat Islanti, Bosnia ja Herzegovina sekä Montenegro, tulevia kandidaatteja saadaan todennäköisesti Virosta ja Puolasta, ja toivottavasti Romania virkoaa kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen. Kun aloitin JEF:issä kauan sitten, Romania kuului keskisuuriin jäsenmaihin ja toivottavasti tilanne korjaantuu pian entiselleen. Unkari aiheutti meille huolia, sillä he järjestivät hienosti FC:n (Federal Committee) keväällä 2011 ja sen jälkeen hiljenivät täysin. Lisäksi he vastustivat kiivaasti kirjoittamaamme tiedotetta huolestamme Unkarin demokratian tilasta. Hiljenevien jäsenjärjestöjen ja aloittavien tukeminen oli yksi päätehtävistäni ja kaikista rooleistani ehdottomasti palkitsevin.

Emilia Machuca, JEF-Europe:n varapuheenjohtaja 20112013 Aivan aluksi haluan kiittää kaikkia minua äänestäneitä ja tukeneita juuri päättyneen kaksivuotiskauteni aikana! Neuvoksi tulevia sukupolvia varten: Kongressissa ei kannata uudestaan käyttää yllätyskorttia, musta hevonen toimii kerran, mutta silloin voi joutua kärsimään tietystä nihkeydestä joidenkin jäsenjärjestöjen suunnasta. Toisaalta, suuret jäsenet sekä hiljaiset sopimukset on tehty rikottaviksi ja samalla saa kaikki pienet liittymään yhteen ja tukemaan toisiaan! Varapuheenjohtajan rooliin JEF:issä kuuluu oikeus antaa poliittisia lausuntoja ilman, että täytyy hakea lupa hallitukselta. Kukin hallitus järjestyy omalla tavallaan, mutta omassani tehtiin radikaali muutos edelliseen. Senior Vice President (eli allekirjoittanut) vastasi järjestön sisäisestä viestinnästä, kasvusta, koheesiosta ja vaikuttamisesta ja toinen Vice President järjestön ulkoisesta vaikuttamisesta, erityisesti European Youth Forum:in suuntaan eli Allianssin kattojärjestöön. Jäsenjärjestöistä vastaaminen jaettiin uudella tavalla, koon mukaan. Itselleni ei tullut yhtään yksittäistä 12

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

Käytännössä JEF:in hallituksessa työskentely tarkoitti sähköpostitulvaa, Skype-kokouksia, tiedotteiden kirjoittamista sekä matkustamista kuudesti vuodessa jonnekin päin Eurooppaa. Parin Brysselin-kokouksen jälkeen totesimme, että Euroopassa lienee jännittävämpiäkin kaupunkeja kuin Bryssel! Tosin niitä ei kovin paljoa ehtinyt nähdä, kun kokoukset esityslistojen pituuden vuoksi alkoivat perjantaina iltapäivällä ja loppuivat sunnuntaina iltapäivällä. Illan viimeisellä koneella takaisin kotiin ja maanantaiaamuna palkkatöihin! Itse vastasin Working Group Growth’ista. Siinä kaksi puheenjohtajaa valitaan Federal Committee:sta ja loput olivat aktiivisia jefiläisiä eri jäsenjärjestöistä. Painiskelimme kahden pääongelman kanssa. Laskin kerran, että erilaisia tapoja ilmoittaa JEF:lle jäsenjärjestön jäsenmäärä on kuusi (osa esimerkiksi keksii kompromissiluvun maksaneiden ja maksamattomien joukosta). Tarkoituksenamme oli yhtenäistää tätä, jotta kaikki ilmoittaisivat samalla tavalla lasketun luvun. Valitettavasti tämä ei edennyt kiivasta keskustelua pidemmälle. Lisävaikeuksia aiheutti muun muassa se, että henkilötietojen rekisteröiminen ja listaaminen on Pohjoismaissa kiellettyä. En myöskään koe, että jäsenkortista on kenellekään mitään hyötyä, eikä sellaisten kustantamiseen ainakaan JEF-Europella ole varaa. Toinen asia, jonka parissa työskentelimme, oli pitkäaikainen haaveeni päivittää ja oikeastaan tehdä kokonaan uusi Best Practices Guide. Sen tarkoituksena on palvel-


Eläköitynyt varapuheenjohtaja muistelee

”Käytännössä JEF:n hallituksessa toimiminen tarkoitti sähköpostitulvaa, Skype-kokouksia, tiedotteiden kirjoittamista ja matkustamista kuudesti vuodessa ympäri Eurooppaa.” la sekä kokonaan uusia kehittyvä maajäsenjärjestöjä että aluejärjestöjä. Halusin kerätä siihen nimenomaan aluksi negatiivisia kokemuksia, jotta uudet eivät joutuisi kohtaamaan samoja ongelmia kuin mitä jo pidemmälle kehittyneet järjestöt ovat kohdanneet. Oppaaseen yhdistetään oman hallituskauteni aikana tehty vahvuudet- ja heikkoudet analyysi. Sen on tarkoitus olla kokonaan ladattavissa uudelta JEF:in nettisivustolta ja jokaisella luvulla on myös oma sivunsa nettisivulla. Jotain sain kuitenkin alun valtavasta haparoinnista huolimatta aikaisesti: kovasti ajamani uusi nettisivu

ja logo toteutuivat. Lisäksi ideoin kaksi palkintoa: toisen, puolivuosittain jaettavan laadukkaan toiminnan tai tapahtuman järjestämisen palkitsemisen sekä kahden vuoden välein Kongressissa jaettavan suurimman kasvun palkinnon. Ensimmäinen suurimman kasvun palkinto meni ansaitusti naapuriin Ruotsiin, he kun menivät käytännössä nollasta sataan kahdessa vuodessa. Olen myös istunut Milanossa Spinellin tuolissa. Sen oli kai tarkoitus aiheuttaa minussa suuria kunnioituksen tunteita ja vavahduksia. Ainoa tunne oli puutuminen. Tuoli oli kova, joten annoin suosiolla puheenjohtajan istua siinä koko viikonlopun. Aivan lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia uusia ja vanhoja ystäviä sekä Eurooppanuorissa että JEF:issä. Toivottavasti mahdollisimman moni jäsenemme osallistuu myös kattojärjestömme toimintaan, onhan Eurooppanuoret nimensä mukaisesti kansainvälinen järjestö! Tämä nainen kiittää, kumartaa, poistuu takavasemmalle ja antaa tilaa seuraavalle sukupolvelle. Emilia Machuca Varapuheenjohtaja JEF-Europe 2011-2013

Miten olisi koko joulu yhdessä paketissa? Kääreistä löydät valmiin joulupöydän, tunnelman sekä yhteistä ohjelmaa – joulunvietto ei ole koskaan ollut näin rentouttavaa. Jätä jouluaskareet kotirantaan ja suuntaa Viking Linen jouluristeilylle. Lue lisää ja varaa joululomasi osoitteessa vikingline.fi/joulu.

JOULU ON PUNAINEN

Cinderellan jouluristeily 24 h Helsingistä Varaukset vikingline.fi tai puh. 0600 41 577 (1,64 a/vastattu puhelu + pvm/mpm). Pidätämme oikeuden muutoksiin. Paikkoja rajoitetusti.

Lähtö Helsingistä 24.12. klo 15.00, paluu 25.12. klo 15.00. Ei maihinnousua. Esimerkkihinta kahden hengen hytissä: B-hytti 110,00 a/hlö, sis. ateriat

Mariellan jouluristeily Helsinki–Tukholma–Helsinki Lähtö Helsingistä 24.12. klo 14.00, saapuminen Tukholmaan 25.12. klo 10.00. Lähtö Tukholmasta 25.12. klo 15.00, saapuminen Helsinkiin 26.12. klo 12.00. Esimerkkihinta kahden hengen hytissä: B-hytti 248,50 a/hlö, sis. ateriat Osta ajoissa -alennus (–25 %) 3.12.2013 asti: Esim. B-hytti 213,50 a/hlö, sis. ateriat 13


Kuvareportaasi JEF-kongressista

Kuvareportaasi JEF-kongressista Nuoret Eurooppa -liikkeen edustajat kokoontuivat jälleen yhteen Pariisissa järjestetyssä JEF-Europe:n kongressissa marraskuun alussa. Kongressi tuo eri maiden järjestöt yhteen päättämään JEF-Europen suunnasta ja poliittisista linjoista. Luottamustoimiin valittiin jälleen myös suomalaisjäseniä: Eurooppanuorten hallituksen varapuheenjohtaja Henrik Mannerista tuli JEF-Europen varainhoitaja ja hallituksen jäsen Elisa Selinummi valittiin Federal Committee:n jäseneksi. Teksti: Elisa Selinummi ja Henrik Manner Kuvat: Eurooppanuoret

Eurooppanuorten delegaatio koolla Luxemburgin suurlähettilään residenssissä vasemmalta: Henrik Manner, Joona Haavisto, Markus Ylimaa, Satu Tuomikorpi, Emilia Machuca, Hanna Hylkilä, Saku Lehtinen, Mariam Rguibi, Paula Tuuppa, Meri Kiikkala ja Elisa Selinummi.

Ruotsin Eurooppanuorten Victor Zetterman ja Andreas Froby palkittiin eniten toimintaansa kasvattaneen JEF-järjestön kisassa. 14

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013


Kuvareportaasi JEF-kongressista

Kolme intensiivistä päivää keskellä Pariisia valoisassa salissa valoisten nuorten parissa.

Kongressin iltaohjelmaan sisältyi onneksi mahdollisuus nähdä Eiffel-torni yöllä.

Joona Haavisto, Saku Lehtinen ja Hanna Hylkilä kuuntelemassa ranskalaispoliitikkojen keskustelua EU-politiikasta.

Kolme päivää kokoustamista vaativat veronsa: suomalaisdelegaatit levähtämässä kongressin jälkeen sunnuntaina.

Eurooppanuorten varapuheenjohtaja Henrik Manner valittiin JEF-Europen varainhoitajaksi.

Innokkaat JEF-kongressin osanottajat Markus Ylimaa ja Paula Tuuppa. 15


Maataloustukidebatti

Maataloustukidebatti Maataloustuet muodostavat suuren osan Euroopan unionin budjetista. Niiden käyttötarkoituksesta ja tavoitteista on keskusteltu kautta EU:n lyhyen historian. Miksi EU jakaa maataloustukia? Millaisia näkökulmia tukipolitiikassa on ja millaisia perusteluja osapuolet käyttävät? TEKSTI: Elisa Selinummi

Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka (Common Agricultural Policy, CAP) on yksi merkittävimmistä EU:n politiikan lohkoista. Tulevalla budjettikaudella maataloustukiin käytetään enää 38 prosenttia EU:n budjetista, mikä rahallisesti tarkoittaa noin 50 miljardia vuodessa. Edellisestä budjetista samaan osoitteeseen meni yli puolet varoista eli 51 prosenttia. Näin isot summat herättävät väkisinkin paljon tunteita puoleen ja toiseen eikä maatalouspolitiikka ole kysymyksenä aivan yhdentekevä. Ylituotannosta kestävään maatalouteen Euroopan unionissa on tehty yhteistä maatalouspolitiikkaa 1960-luvulta alkaen ja se on yksi ensimmäisistä asioista, joiden ympärille jäsenmaiden yhteistyötä ja sisämarkkinoita on rakennettu. Alkuperäisenä tavoitteena oli, että unionin alueella pystyttäisiin kehittämään maataloudesta omavarainen ja sotien jälkeen tutuksi tullut elintarvikepula voitaisiin välttää tulevaisuudessa. Käytännössä tämä tarkoitti yhteismarkkinoiden kehittämistä, hintaminimien asettamista tuotteille sekä rahallisen maataloustuen myöntämistä viljelijöille tilojen tuottavuuden mukaan. Näillä toimilla Euroopan unionin maatalouden tuottavuus kasvoi huomattavasti. Koska maataloustuet maksettiin tuotannon mukaan, törmättiin uuteen ongelmaan eli ylituotantoon. Tukijärjestelmä kannusti tuottamaan mahdollisimman paljon elintarvikkeita, vaikka kysyntää ei ollut läheskään yhtä paljon. Samalla pientilalliset ajautuivat ahdinkoon, kun tuotantoon perustuva tukipolitiikka suosi suuria tehotuottajia. Vasta 1980-luvun lopulla yhteiseen politiikkaan alettiin suunnitella suuria uudistuksia, jotta ylituotantoa voitaisiin välttää ja saataisiin hillittyä julkisia menoja. Ympäristökysymykset olivat nousseet vahvasti esiin ja tehotuottajien aiheuttamiin päästöihin oli puututtava. Lopulta ratkaisuiksi muotoutuivat tuotantokiintiöt muun muassa maitotuotteille ja vihdoin maataloustukiin asetettiin Euroopan unionin budjettiin yläraja. Merkittävät muutokset yhteisessä maatalouspolitiikassa saatettiin voimaan 1992, kun MacSharryuudistuksessa siirryttiin tukemaan suoraan tuottajia eikä määrä ollut sidottu enää tuotannon määrään. Näin parannettiin edelleen maatalouden kilpailukykyä, mutta samalla markkinat tasapainottuivat, 16

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

tuotanto monipuolistui ja ympäristöä pystyttiin suojelemaan entistä paremmin. 2000-luvulla otettiin jälleen isompia askelia kohti kestävämpää maataloustuotantoa. Maaseudun kokonaiskehittäminen muodostui yhdeksi tukijärjestelmän keskeiseksi tavoitteeksi. Tuet irrotettiin kokonaan tuotannosta ja ympäristökysymykset nostettiin entistä korkeammalle alustalle. Samalla haluttiin korostaa enemmän elintarviketurvallisuutta sekä eläinten hyvinvointia. Uusi yksinkertaisempi järjestelmä - entistä moniulotteisempi keskustelu Yhteisen maatalouspolitiikan seuraava suuri uudistus on jo oven takana ja astuu voimaan vuoden 2015 alusta. Tarve tälle on syntynyt unionin laajennuttua ja kokonaiskustannusten noustua. Aiemmassa järjestelmässä tukirahat ovat jakautuneet alueellisesti epätasaisesti isojen ja vanhempien jäsenmaiden viedessä suurimmat potit. Uudessa mallissa tuet jaetaan tasaisemmin jäsenmaiden välillä ja kohdennetaan entistä tarkemmin. Tarkoituksena on, että maaseudun kehittämistoimet vastaavat EU2020 -strategian tavoitteisiin. Uudistuksessa otettiin myös askelia takaisin vanhoihin käytänteisiin. Maataloustukia sidotaan jälleen enemmän tukemaan tuotantoa, minkä on koettu tasoittavan markkinoiden vaihteluita kuitenkin paremmin. Käytännössä maataloustukien sisällä muutoksia tapahtuu siten, että tilatuet kohdennetaan nuorten viljelijöiden tukemiseen, pientilojen kehittämiseen ja niin sanotusti viherryttämiseen eli kestävämmän maatalouden periaatteiden noudattamiseen. Suoraa tukea saavat vain aktiiviviljelijät, jotka noudattavat määriteltyjä vähimmäisvaatimuksia. Näin pystytään vähentämään muun muassa tukien väärinkäyttöä. Kokonaisuudessaan uudesta yhteisestä maatalouspolitiikasta tehdään tulevalla kaudella kestävämpää, yksinkertaisempaa ja paremmin viljelijöitä palvelevaa. Näin ainakin väitetään. Yksi asia on tässäkin uudistuksessa varmaa: kukaan ei ole koskaan kokonaan tyytyväinen, uusi uudistus tulee aivan varmasti pian ja kyllä–ei-tyylinen väittely aiheesta jatkuu. Kirjoittaja toivoo, että isoista poliittisista kysymyksistä voitaisiin keskustella ymmärrettävästi.


Maataloustukidebatti

info Kootut selitykset maataloustukien puolesta ja vastaan KYLLÄ - Euroopan elintarvikeomavaraisuus tulee säilyttää, koska kyseessä on turvallisuuskysymys. - Työllisyysvaikutukset: nykyiset maataloustukien leikkaukset uhkaavat 40 miljoonan eurooppalaisen työpaikkaa. - Tukipolitiikalla pystytään puuttumaan markkinahäiriöihin ja tasaamaan tuotannon vaihtelua sekä hallitsemaan suuria hinta- ja kustannusvaihteluita. - Kuluttajille halutaan turvata edulliset, laadukkaat ja terveelliset elintarvikkeet. - Kohdentamalla tuet oikein pystytään edistämään kestävämpää maataloustuotantoa.

EI - Tuista luopuminen alentaisi peltojen hintaa, mikä helpottaisi tilojen laajentamista sekä uusien perustamista. - Luopuminen ei arvostelijoiden mielestä vaikuttaisi tuotannon kokonaismäärään, vaan tuotanto keskittyisi kannattaville alueille. - Tuet vääristävät ruokamarkkinoita erityisesti muualla maailmassa. Kehitysmaiden markkinoilta ei ole kannattavaa tuoda tuotteita Eurooppaan. - Maatalouden tulisi olla tuottava elinkeino ilman tukirahoja.

EU:n maatalouspolitiikka takaa ruokaturvan ja kohtuulliset kuluttajahinnat

17


Suomi on mukana kehittämässä EU:n siviilikriisinhallintaa

Suomi on mukana kehittämässä EU:n siviilikriisinhallintaa Suomea on usein pidetty EU:n siviilikriisinhallinnan mallimaana. Se on pyrkinyt tuomaan EU:n siviilikriisinhallintaan omia keskeisiä painotuksiaan liittyen esimerkiksi sukupuolten väliseen tasa-arvoon kriisinhallinnan johtotehtävissä ja joustavaan viranomaisyhteistyöhön. Unionia varjostavalla talouskriisillä on ollut kuitenkin omat negatiiviset vaikutuksensa myös EU:n siviilikriisinhallintatoiminnan laajuuteen. Teksti: Roosa Paakkola

Siviilikriisinhallinta EU:n ulkopolitiikan instrumenttina Euroopan unionin siviilikriisinhallinta on pääasiassa kehittynyt osana EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP), joka luotiin osaksi Maastrichtin sopimusta (1993). Sen tarkoituksena on turvata unionin yhteiset arvot, säilyttää rauha, vahvistaa demokratiaa ja ihmisoikeuksien toteutuminen sekä unionin sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden lujittaminen. EU:n siviilikriisinhallinta on kehittynyt YUTP:n puitteissa dynaamisesti, ja siviilikriisinhallintaoperaatiot ovat lisääntyneet nopeasti. Tähän ovat vaikuttaneet muun muassa Länsi-Balkanin tapahtumat ja varautuminen uusiin turvallisuusuhkiin, kuten terrorismiin 2000-luvulla. EU:n siviilikriisinhallintatoiminta on nykyisin entistä monimuotoisempaa ja ulottuu aina Afrikasta Länsi-Balkanille ja Keski-Aasiaan. EU:n siviilikriisinhallinnalla käsitetään yleensä siviilitoimijoiden puuttumista EU:n ulkopuolisia alueita uhkaavaan tai siellä toteutuneeseen turvallisuuskriisiin. EU-maat lähettävät kohdemaihin ei-sotilaallisia asiantuntijoita neuvonta-, tarkkailu- sekä koulutustehtäviin. Käytännössä siviilikriisinhallintatoiminta on painottunut valtionrakenteiden ja viranomaisyhteistyön vahvistamiseen konfliktin jälkeisessä kontekstissa. Koska tehtävien tarkoituksena on pyrkiä yhteiskunnan perustoimintojen palauttamiseen, ylläpitämiseen ja vahvistamiseen, siviilikriisinhallinnalliset toimet koskevat usein kohdemaan poliisilaitoksen, oikeusviranomaisten, tai syyttäjä-, tulli- ja vankeinhoitolaitoksen kehittämistä. Siviilikriisinhallinnan myötä voidaan myös uudistaa turvallisuussektoria, valvoa rauhansopimuksia tai demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämistä. Yhtenä EU:n siviilikriisinhallinnan vahvuutena on usein pidetty sen kokonaisvaltaisuutta. Perinteisesti kokonaisvaltaisella kriisinhallinnalla tarkoitetaan yhteistyötä siviili- ja sotilastoimijoiden kriisinhallintatehtävissä, mutta kokonaisvaltaisuus voi pitää sisällään myös muita keinoja aina diplomatiasta kauppapolitiikkaan, kehitysyhteistyöhön, rauhanvälitykseen ja humanitaariseen apuun. Lissabonin sopimuksen myötä perustettu Euroopan ulkosuhdehallinto on 18

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

luonut EU:n siviilikriisinhallinnalle entistä paremmat mahdollisuudet toteuttaa kokonaisvaltaisuutta käytännössä, mutta toimijoiden erilaiset käytännöt sekä sotilaallisen ja siviilipuolen sektorien välinen valtataistelu aiheuttavat edelleen ongelmia yhteistyössä. Suomi, siviilikriisinhallinnan mallimaa Suomi pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan ja toimimaan edelläkävijänä EU:n ja kansainvälisten järjestöjen siviilikriisinhallinnan kehittämisessä. Suomen voidaan katsoa onnistuneen tavoitteissaan, sillä siviilikriisinhallinnan suhteen Suomea voidaan useasta syystä pitää mallimaana. Suomen siviilikriisinhallinnan kansallinen strategia (2008) oli ensimmäinen strategia EU-maiden keskuudessa ja se on myös toiminut mallina useille muille EU-maiden vastaaville strategioille. Asukaslukuunsa nähden Suomi on myös määrällisesti yksi aktiivisimpia jäsenmaita EU:n siviilikriisinhallintatoiminnassa. Vuonna 2013 suomalaisia asiantuntijoita oli eri missioissa yhteensä noin sata, minkä lisäksi Suomi vuosittain saman määrän asiantuntijoita EU:n ja Etyj:in vaalitarkkailuoperaatioihin. Yksi EU:n siviilikriisinhallinnan heikkouksista on naispuolisten asiantuntijoiden vähyys. Tämä vähentää EU:n legitimiteettiä vakavasti otettavana siviilikriisinhallinnan toimijana, sillä unioni pyrkii edistämään naisten asemaa ja toimeenpanemaan YK:n 1325-päätöslauselmaa. Suomi on jo pitkään painottanut toiminnassaan ihmisoikeus- ja tasa-arvoasiantuntemusta ja on aktiivisesti pyrkinyt lisäämään naisten määrää siviilikriisinhallinnan asiantuntija- ja johtotehtävissä. Tammikuussa 2012 naisten osuus suomalaisista siviilikriisinhallinnan asiantuntijoista oli ensimmäistä kertaa yli 40 prosenttia. EU:n sisäiseen turvallisuuteen liittyvät toimintapolitiikat ja ulkosuhdekysymykset vaativat tehokasta koordinaatiota ja yhteensovittamista eri viranomaisten välillä. Suomalaisen hallinnon yksi perinteisistä vahvuuksista on selkeä ja joustava viranomaisyhteistyö, johon on usein viitattu EU:ssa yhtenä parhaana käytäntönä. Suomen osallistumisesta siviilikriisinhal-


Suomi on mukana kehittämässä EU:n siviilikriisinhallintaa

”EU:n siviilikriisinhallintatoiminta on nykyisin entistä monimuotoisempaa ja ulottuu aina Afrikasta Länsi-Balkanille ja KeskiAasiaan.” lintaan päättää ulkoasiainministeriö, kun taas sisäasiainministeriö vastaa kotimaan valmiuksien ylläpitämisestä, koordinoinnista ja kehittämisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa sen varmistamista, että Suomi pystyy täyttämään laadulliset ja määrälliset sitoumuksensa liittyen asiantuntijoiden lähettämisestä EU:n ja kansainvälisten järjestöjen tehtäviin. Suomessa missioihin hakeudutaan Kuopiossa sijaitsevan Kriisinhallintakeskuksen kautta, joka vastaa siviilikriisinhallintamissioille lähtevien asiantuntijoiden rekrytoinnista ja koulutuksesta.

Talouskriisin varjo EU:n siviilikriisinhallinnan tulevaisuus riippuu pitkälti EU:n talouden elpymisestä. Eurooppaa riepotellut talouskriisi pienentää entisestään EU:n siviilikriisinhallintaan kohdennettuja resursseja, sillä jäsenmaat ovat joutuneet priorisoimaan rahankäyttöään ja tiukka budjettikuri on johtanut siihen, että jäsenmaat ovat joutuneet vähentämään lähettämiensä asiantuntijoiden määrää eikä kaikkia tehtäviä kyetä täyttämään. Lisäksi unionin uudella rahoituskaudella (2014–2020) ulkosuhdebudjettia on leikattu ja sillä tulee olemaan selkeät vaikutukset siviilikriisinhallintatoimintaan. Talouskriisi on lisäksi murentanut jäsenmaiden välistä keskinäistä luottamusta ja maat ovat Brysselissä ajaneet kansallisia etuja yhteisten intressien sijaan. Jotta EU kykenee jatkossakin olemaan vaikuttava ja vakavasti otettava siviilikriisinhallinnallinen toimija, sen tulee pitää huolta myös jäsenmaiden keskinäisestä solidaarisuudesta ja yhteisen demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan arvopohjan säilyttämisestä. Kirjoittaja on Eurooppanuorten jäsen ja erikoistunut EU:n oikeus- ja sisäasioihin.

Enemmän, mutta parempaa EU:ta Euroopan unionista pitää tehdä laadukkaan työelämän moottori. Akava haluaa edistää osaamista Euroopan tasollakin, sillä osaava Eurooppa takaa työpaikat ja kilpailukyvyn. Verounioni ja vahva talouspolitiikka luovat hyvinvointia. EU:ta tarvitaan lisää, mutta parempana. Akavan mielestä EU:n toimintaa pitää parantaa: tarvitsemme nykyistä sosiaalisempaa, taloudeltaan vahvempaa ja kansalaisille läheisempää Euroopan unionia. Lisätietoja www.akava.fi/eu-tavoitteet

19


Euraasian unioni mutkistaa EU:n ja Venäjän kauppasuhteita

Euraasian unioni mutkistaa EU:n ja Venäjän kauppasuhteita Yhä useammat valtiot elävät keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Uusia markkina-alueita haetaan aiempaa kauempaa. Tietyt asiat eivät kuitenkaan muutu. Yksi niistä on EU:n ja Venäjän välisen kaupan merkittävyys. Kansainvälisen finanssikriisin johdosta hiljentynyt EU-Venäjä-kauppa on vuodesta 2012 lähtenyt taas nousuun. Kaupankäynnin esteitä kuitenkin riittää. Niiden vapauttamisesta seuraavat hyödyt olisivat huomattavia kummallekin osapuolelle. Teksti: Johanna Jacobsson

EU:n ja Venäjän yhteistyön pohjana on ollut vuonna 1994 solmittu kumppanuus- ja yhteistyösopimus. Sopimus kattaa lukuisia yhteistyön aloja, mutta ei kaupanesteiden liberalisointia. EU ja Venäjä aloittivat uuden, vapaampaan kauppaan tähtäävän sopimuksen tunnustelut vuonna 2008. Vuodesta 2010 neuvottelut ovat kuitenkin olleet jäissä. Aika on ajanut hankkeen ohi.

20

”EU:n kanssa tehtävä vapaakauppasopimus ei ole enää Venäjän tavoitteiden mukainen – ei ainakaan EU:n sanelemilla ehdoilla.”

Tällä hetkellä vaikuttaakin siltä, että unelma EU:n ja Venäjän välisestä vapaakaupasta on hiljalleen kuolemassa. Syyt haaveen murenemiseen voi löytää kahdesta suunnasta: sekä Venäjän sisäisestä että maailmantalouden kehityksestä.

neuvottelukumppanina ei ole enää vain Venäjä vaan kaikki tulliliiton nykyiset ja tulevat jäsenmaat.

Venäjä on viime vuosina alkanut rakentaa taloudellisia ulkosuhteitaan Kazakstanin ja Valko-Venäjän kanssa muodostamansa tulliliiton ympärille. Maiden tarkoituksena on jalostaa tulliliitosta vuoden 2015 aikana Euraasian unioni, jonka mallina toimisivat EU-tyyppiset sisämarkkinat. EU:n kanssa tehtävä vapaakauppasopimus ei sen sijaan ole enää Venäjän tavoitteiden mukainen – ei ainakaan EU:n sanelemilla ehdoilla. EU:n puolelta tilanteen tekee erityisen hankalaksi se, että tulliliiton myötä sen

Venäjän tekemä suunnanmuutos liittyy kahteen käynnissä olevaan kansainväliseen kehityskulkuun. Niistä ensimmäinen on alueellisten ja kahdenvälisten vapaakauppasopimusten lisääntyminen. Vuonna 1995 perustetun maailman kauppajärjestön (WTO) jäsenvaltiot eivät ole vuosikausiin päässeet yhteisymmärrykseen mistään merkittävistä monenkeskisistä sopimusvelvoitteista. Globaalin kaupanvapauttamisen takellellessa valtiot hakevatkin kasvua osallistujamäärältään rajoitetummista sopi-

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013


Euraasian unioni mutkistaa EU:n ja Venäjän kauppasuhteita

muksista. Viimeisten 20 vuoden aikana alueellisten ja kahdenvälisten vapaakauppasopimusten määrä on kasvanut puolesta sadasta lähes kolmeen sataan. Toinen kehityskulku liittyy kaupan esteiden muuttumiseen. Kehittyneiden maiden tullitasot ovat erityisesti teollisuustuotteiden kohdalla alentuneet viime vuosikymmenien aikana vähäpätöiselle tasolle. Suurimmat kaupan esteet löytyvätkin maiden rajantakaisesta sääntelystä. Erilaiset standardit, sertifiointivaatimukset sekä yritysten sijoittautumista haittaavat säännökset vaikeuttavat globaalien tuotantoketjujen muodostumista. Tällaisista rajoitteista eroon pääseminen edellyttää uuden tyyppistä yhteistyötä, jossa valtiot pyrkivät yhdenmukaistamaan kauppaan vaikuttavaa sääntely-ympäristöään. Tällaisen syvän yhteistyön tekeminen on käytännössä mahdollista vain avoimien ja perusarvoiltaan toisiaan muistuttavien talouksien kesken. Tämän takia EU neuvotteleekin merkittävintä vapaakauppasopimustaan nimenomaan Yhdysvaltojen kanssa. Kiinan ja Venäjän kanssa tilanne on toinen. Kamppailu arvoista Euraasian unionista puhutaan Euroopassa jokseenkin vähättelevään sävyyn hankkeena, jota Venäjä ajaa lähinnä vain poliittisen ja alueellisen vaikutusvaltansa lisäämiseksi. Erittäin kunnianhimoisen projektin toteuttamiseksi suunniteltu aikataulu aiheuttaa syystä epäilyksiä. Sen geopoliittisia tarkoitusperiä ei myöskään kannata kiistää. Euraasian unioni olisi kuitenkin hyvä nähdä laajemmassa kontekstissa. Vähän aikaa sitten EU:n kauppakomissaari Karel De Gucht totesi ranskalaisen Libération-lehden haastattelussa, että käynnissä on maailmanlaajuinen kamppailu normeista ja standardeista. Hän kysyi, eikö olisikin parempi että EU:n, Kanadan ja USA:n tavoittelemat yhteiset globaalit säännöt pohjautuisivat markkinatalouden periaatteille eivätkä esimerkiksi Kiinan mallille. Kaikki valtiot eivät hyväksy tätä tavoitetta sellaisenaan. Vaikka ne pitkällä tähtäimellä saattavatkin pyrkiä vastaavaan markkinavetoiseen malliin, ne eivät näe tämänhetkisen poliittisen tai taloudellisen tilanteensa sallivan sitä. EU- ja USAvetoisten vapaakauppasopimusten koskiessa yhä syvemmin yhteiskunnan perusperiaatteita (kuluttajansuojaa, työelämän normeja ja ihmisoikeuksia), ristiriitoja tulee myös muista kuin perinteisistä kaupan ja markkinatalouden prinsiipeistä. Alkaa olla selvää, ettei Venäjän johto yritä edes antaa ymmärtää jakavansa eurooppalaista arvomaailmaa. Maailmankaupan sääntöjen sirpaloituessa alueellisten arvoblokkien ympärille on sinänsä loogista, että Venäjä EU-integraation sijaan pyrkii yhdentymään sille myötämielisten

maiden kanssa. Venäjän käyttäytyminen pienempiä naapureitaan kohtaan on aggressiivista, koska se näkee mahdollisuuksiensa kaventuvan. Kaupan vapauttamisen kehityssuunta huomioon ottaen Venäjän on hyvin vaikea löytää partnereita oman vaikutuspiirinsä ulkopuolelta. Onnistuessaan Euraasian unionilla voisi olla hyvinkin positiivinen vaikutus sen jäsenvaltioihin. Tämä edellyttää kuitenkin niiden talouksien aitoa liberalisointia ja mukana olevien maiden tasa-arvoista kohtelua. Kazakstanin ja ValkoVenäjän tulliliittoa kohtaan esittämä kritiikki on kuitenkin kasvanut: Venäjä vaikuttaa dominoivan tulliliiton hallintaelimiä eikä kumppanimaiden pääsy Venäjän markkinoille ole parantunut odotusten mukaisesti. Yhteinen kauppapolitiikka on ollut haastavaa erityisesti Kazakstanille, jonka on täytynyt kiristää tiettyjen tuotteiden tulleja tulliliiton ulkopuolisiin maihin nähden. Venäjän-kaupan pelisäännöt määrää WTO Vaikkei EU:n ja Venäjän välisestä vapaakaupasta olekaan tullut mitään, on EU:n toinen tärkeä tavoite toteutunut: Venäjästä tuli WTO:n jäsen joulukuussa 2011. Venäjän WTO-taipale ei ole alkanut mitenkään auvoisasti. Erimielisyyksiä muiden jäsenten kanssa on ehtinyt tulla niin autojen kierrätysmaksuista, tiukentuneista tullimuodollisuuksista kuin maataloustuotteiden terveysvaatimuksistakin. Erimielisyyksissä ei ole sinänsä mitään pelättävää. WTO-jäsenyyden myötä kotimaiset toimijat altistuvat kasvavalle kilpailulle, mikä ajaa poliitikot tekemään protektionistisia siirtoja. WTO:n sopimusjärjestelmä on tehty niiden arvioimiseksi ja oikaisemiseksi. Tällä hetkellä WTO tarjoaa merkittävimmän juridisen kehyksen Venäjänkaupalle. EU:n tulisikin käyttää sitä aktiivisesti hyväkseen. Tämä tarkoittaa WTO:n elimissä käytävän vaikuttamistyön lisäksi WTO:n riidanratkaisujärjestelmään turvautumista. Hankalinta on suhtautua ulkopoliittisin tarkoitusperin tehtyihin liikkeisiin. Ukrainalaisissa, moldovalaisissa ja georgialaisissa tuotteissa havaitut yhtäkkiset puutteet viestittävät poliittisesta painostuksesta. EU on vahvoilla maailmanlaajuisessa kamppailussa arvoista. Erityisesti lyhyellä aikavälillä korostuvat kuitenkin myös taloudelliset seikat. Mikäli EU haluaa varmistaa lähimaidensa pysymisen omassa vaikutuspiirissään, sen pitää varmistaa, että vapaakauppa EU:n kanssa hyödyttää niitä enemmän kuin jäsenyys Euraasian unionissa. Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin vieraileva tutkija ja tohtorikoulutettava yliopistollisessa Eurooppainstituutissa (EUI, Firenze). 21


Alexander Stubbin haastattelu

Haastattelu

EU:n monenkeskinen kauppapolitiikka Teksti: Taika Kopra Kuva: Alexander Stubb

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Euroopan unionilla on käynnissä ennennäkemättömän monet vapaakauppaneuvottelut. Tähdistö haastatteli Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbia sopimusneuvotteluiden haasteista ja mahdollisuuksista. 22

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

EU on vielä toistaiseksi maailman suurin talous, mutta sen kilpailijat kuten Yhdysvallat, Kiina ja Brasilia ovat vauhdilla rynnistämässä talousvaikeuksissa kamppailevan EU:n rinnalle ja ohi. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin mukaan EU:n ei kuitenkaan kannata kateellisena katsella globaalien kilpailijoidensa hurjaa vauhtia, vaan keskittyä tiivistämään omia rivejään ja toimimaan kauppapolitiikan saralla entistä tehokkaammin ja luovammin. – Kilpailukyvyllä mitattuna seitsemän kymmenestä maailman kilpailukykyisimmästä maasta sijaitsee


Alexander Stubbin haastattelu

edelleen Euroopassa, ministeri Stubb huomautti Euroopan kulttuurisäätiön Suomen osaston (EKSO) ja Eurooppanuorten järjestämässä Minne menet Eurooppa-seminaarissa marraskuun alussa. EU merkitsee Stubbille ennen kaikkea vakautta, vaurautta ja turvallisuutta koko maanosalle. Itseruoskinnan sijaan eurooppalaisten tulisi ottaa nousevien talouksien haaste vastaan positiivisena mahdollisuutena. Ristiriitainen kauppakumppani – Toisaalta EU ei välttämättä aina ole kovin reilu kauppakumppani. Se pyrkii edelleen esimerkiksi suojelemaan omaa maatalouttaan ulkopuoliselta kilpailulta samalla kun se edellyttää protektionististen toimien rajoittamista muilta mailta, Stubb huomauttaa. Samalla hän kuitenkin korostaa, että kilpailutilanteen tulisi olla tasapuolisempi myös globaalisti. Lähtökohtana ei voi Stubbin mielestä olla tilanne, jossa eurooppalaiset yritykset kilpailevat vapailla markkinoilla kiinalaisten yritysten kanssa, joita Kiinan valtio samaan aikaan tukee merkittävillä subventioilla. – Tasapainon löytäminen tällaisissa kysymyksissä on aina haastavaa, hän toteaa. Vaikka WTO on edelleen merkittävä kansainvälinen foorumi, jonka puitteissa esimerkiksi kauppakiistoja pyritään ratkaisemaan, EU ei Stubbin mukaan enää oleta, että lähitulevaisuudessa saataisiin helposti aikaiseksi kaiken kattava kansainvälinen vapaakauppasopimus. – Tämän takia neuvotteluja käydään nyt ensisijaisesti kahdenvälisesti. EU on solminut vapaakauppasopimukset jo Etelä-Korean ja viimeisimpänä Kanadan kanssa, ja neuvottelut ovat kesken esimerkiksi Intian ja Japanin kanssa, Stubb kartoittaa. Vapaakauppaneuvotteluihin kehittyvien talouksien, kuten Intian, kanssa liittyy kuitenkin omat haasteensa. – EU:n näkökulmasta erityisesti autoteollisuuden asema on herkkä, kun taas esimerkiksi palvelukaupan avaaminen on Intialle haastavaa, Stubb huomauttaa.

Intia on toistaiseksi vasta EU:n kahdeksanneksi merkittävin kauppakumppani, sen markkinoilla on reilusti kasvunvaraa ja sen takia vapaakauppasopimuksen solmiminen tässä vaiheessa olisi EU:n kannalta hyvä vaihtoehto. – Tämän vuosikymmenen merkittävin vapaakauppasopimus on kuitenkin syntymässä EU:n ja Yhdysvaltojen välille. Yhdessä ne käsittävät noin puolet maailmantaloudesta ja 30 prosenttia maailmankaupasta, Stubb arvioi. Vapaakauppasopimuksen toteutuminen edistäisi komission arvion mukaan talouskasvua molemmin puolin Atlanttia pitkälle tulevaisuuteen. Ennen kaikkea Stubb kannattaa ajatusta, jossa EU ja Yhdysvallat ovat keskeisellä tavalla mukana määrittelemässä yhteisiä standardeja ja normeja kansainväliselle kaupalle sen sijaan, että ne määrittelisi jokin kolmas maa, kuten esimerkiksi Kiina. Sisämarkkinoiden kautta kasvuun Edistyksellisistä tavoitteista huolimatta Yhdysvaltojen ja EU:n väliset neuvottelut eivät ole alkaneet täysin ongelmitta. Kansainvälisen vakoilukohun lisäksi EU-jäsenmaista Ranska on esittänyt audiovisuaalisten palveluiden jättämistä sopimuksen ulkopuolelle. Ranskan huoli eurooppalaisen elokuvan ja media-alan tulevaisuudesta on Stubbin mukaan merkki hienoisesta ylivarovaisuudesta ja hän uskoo, että nämä kysymykset voidaan liittää neuvotteluagendalle myöhemmin.

”Vapaakauppasopimuksen toteutuminen edistäisi komission arvion mukaan talouskasvua molemmin puolin Atlanttia pitkälle tulevaisuuteen.”

Palvelukaupan merkittävyys perustuu siihen, että entistä suurempi osa kansainvälisestä kaupasta koskee palveluita. Palvelukauppaan lasketaan kuuluvaksi esimerkiksi muotoilu, rahoitus, konsultointi, logistiikka ja markkinointi, jotka lisäävät teollisuustuotteiden arvoa merkittävästi. EU on vahva toimija nimenomaan palvelutuotannossa, mikä saattaa omalta osaltaan hidastaa Intian halukkuutta avata palvelukauppaansa ulkopuoliselle kilpailulle. Vaikka

Toisaalta myös Yhdysvalloille on haastavaa avata esimerkiksi julkisia hankkeitaan ulkopuoliselle kilpailulle. – Yhdysvalloissa on viisikymmentä osavaltiota, joissa kaikissa on erilainen julkisia hankkeita koskeva lainsäädäntö, Stubb muistuttaa. Vapaakauppaan liittyvien säädösten koordinoiminen ei ole siis haastavaa ainoastaan vanhalla, vaan myös uudella mantereella. Stubb kuitenkin toivoo, että neuvottelut saadaan päätökseen vielä Obaman kaudella, eli vuoden 2016 aikana. Jo solmitut ja tulevat vapaakauppasopimukset ovat tärkeä osa EU:n monenkeskistä kauppapolitiikkaa, mutta ministeri Stubbille keskeisin keino vaikuttaa Euroopan tulevaisuuteen on sisämarkkinoiden entistä tehokkaampi vapauttaminen. Työpaikkojen luominen onnistuu hänen mukaansa vain yksityisen sektorin menestymisen kautta, ei valtion tukitoimien tuloksena. – Mitä vapaammat sisämarkkinat, sitä nopeammin nouseva talous ja sitä enemmän työpaikkoja, hän summaa. Tehtävää riittää siis myös unionin sisäisissä suhteissa. 23


Cleantech-vienti on Suomen paras ympäristöteko

Cleantech-vienti on Suomen paras ympäristöteko Rakennemuutosta läpikäyvä Suomi tarvitsee kipeästi uusia kasvavia toimialoja. Kansantaloutemme lupaavimpia kasvuvetureita on tällä hetkellä cleantech eli ympäristöliiketoiminta. Teksti: Tuuli Mäkelä

Suomalaista perusosaamista Cleantech-termillä tarkoitetaan palveluita, tuotteita tai tuotantoprosesseja, jotka auttavat säästämään ympäristöä sekä vähentämään energian ja muiden resurssien kulutusta. Se ei muodosta yhtä erillistä toimialaa, vaan cleantech-ratkaisuja voidaan kehittää eri sektoreilla konepajateollisuudesta verkkopalveluihin. Asiakkaina ovat teollisuusyritykset, kunnat, kuluttajat ja lopulta kokonaiset yhteiskunnat. Suomi on ollut cleantech-maa jo ennen kuin koko termiä oli keksitty. Meillä ympäristö- ja energiatehokas toiminta on ollut kautta aikain välttämätöntä jo kustannussyistä, kun olemme selättäneet kylmän ilmaston ja pitkien etäisyyksien tuomia kilpailuhaittoja. Mikä parasta, suomalaiset yritykset ovat jo pitkään tuotteistaneet ympäristöosaamista myös asiakkaiden käyttöön. Tänään cleantech on lähes kaikkien menestyvien suomalaisyritysten kilpailuvaltteja, oli tuotteena sitten dieselmoottori, vedenpuhdistuskemikaali tai taajuusmuuttaja. Cleantech-liiketoiminta on kasvanut Suomessa noin kymmenen prosentin luokkaa koko 2000-luvun ajan. Vuoden 2012 kasvuluku oli peräti 15 %. Kovempiin kasvulukemiin ylsi samana vuonna ainoastaan peliteollisuus, joka on toimialana kuitenkin vielä varsin pieni. Cleantech-liiketoiminnan vuosiliikevaihto oli 25 miljardia euroa. Vuoteen 2020 mennessä tavoitteena on kaksinkertaistaa liikevaihto ja luoda 50 000 uutta työpaikkaa. Katseet Kiinaan, Venäjälle, Brasiliaan Cleantech on vahvasti vientivetoinen ala. Markkinat ovat kehittyneet pisimmälle Euroopassa, jossa lainsäädäntö on jo kauan edellyttänyt ympäristötoimia. Tulevaisuuden kasvumahdollisuudet löytyvät kuitenkin Euroopan ulkopuolelta. Kiinan ja muiden BRIC-maiden ekologiset ongelmat vaativat akuutteja toimenpiteitä, kun teollistuminen ja kaupungistuminen kiihtyy. Samaan aikaan niiden ympäristötehokkuuden lähtötaso on matala. Suomalaisille cleantech-yrityksille lähivuosien kiinnostavimmat markkinat ovatkin nimenomaan Venäjä ja Kiina. Kiinnostus kasvaa myös esimerkiksi Brasiliaa kohtaan. 24

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

Maailmanmarkkinoilla Suomi on vahvimmillaan energiatehokkuuden osaajana. Onneksemme juuri tämä cleantechin osa-alue kasvaa globaalisti nopeimmin. Ympäristöasioiden edistäminen - lisää rajoitteita vai lisää bisnestä? Suomi on asemoitunut hyvin hyötymään cleantechin kasvavista markkinamahdollisuuksista maailmalla. Cleantechratkaisuja ei kuitenkaan tulla hakemaan suomalaisyritysten ovilta, eikä kilpailijoistakaan ole puutetta. Moni maa haluaa tällä hetkellä yrityksilleen osuuden cleantechin kasvavista maailmanmarkkinoista. Suomen lisäksi mm. Tanska, Sveitsi ja Kiina haluavat profiloitua cleantechin suunnannäyttäjänä. Tässä kisassa pärjääminen vaatii paljon Suomelta ja koko Euroopalta. Yritysten tehtävänä on luonnollisesti vahvistaa omaa kilpailukykyään. Poliittisten päätöksentekijöiden vastuulla on varmistaa, että yrityksillämme on vähintään yhtä hyvät toimintaedellytykset kuin kilpailijoilla. Innovaatioympäristön, verotuksen, rahoituksen, lainsäädännön ynnä muiden lähtökohtien pitää olla kilpailukykyisellä tasolla niin Suomessa kuin EU:n tasolla. Keskeinen linjavalinta liittyy siihen tavoitellaanko ympäristöhyötyjä sääntelyn vai innovaatioiden kautta? Rajoitetaanko yritystoimintaa vai kannustetaanko yrityksiä kehittämään ekologisia innovaatioita ja vahvistamaan kilpailukykyään? Vihreän talouden kannattajana uskon jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Innovaatioiden avulla ajetaan rinnakkain kahta hyvää tavoitetta – ratkaistaan ympäristöongelmia ja mahdollistetaan kasvuliiketoimintaa. Lainsäädännöllisiä tavoitteita ja ohjauskeinoja toki tarvitaan, mutta niiden tulee olla selkeitä ja johdonmukaisia. Tavoitteiden tulee olla pitkäjänteisiä, jolloin ne ohjaavat investointeja vähähiilisiin ja resurssitehokkaisiin ratkaisuihin. Niiden tulee myös olla tasapuolisia muihin maihin nähden, jotta taataan yrityksille tasapuolinen kilpailukenttä. Jos taas valitaan sääntelyvetoinen politiikka, lopputuloksena on usein ympäristöhyötyjen sijaan kustannusten nousu. Tämä näkyy mm. eurooppalaisten yritysten energia-, tuotanto- ja kuljetuskustannusten nousussa. On realistinen vaara, että EU säätelee itsensä ulos cleantechin kasvumarkkinoilta. Suomi cleantechin mahtimaaksi Maailma tarvitsee siis osaavia yrityksiä ja viisaita poliittisia päätöksiä. Suomalaisilla on paljon annettavaa, kun polttavia ekologisia ongelmia ratkaistaan cleantechin avulla. Suomi voikin olla kokoaan suurempi mahtitekijä, kun tuotteistamme ja markkinoimme ympäristöosaamistamme kansainvälisille markkinoille. Myönteiset vaikutukset moninkertaistuvat verrattuna siihen, että ympäristöratkaisut jäävät vain omaan käyttöön kotimaassa tai edes pelkästään Euroopassa. Ympäristöliiketoiminnan vientihankkeet ovatkin paras ja laajavaikutteisin ympäristöteko. Kirjoittaja on Elinkeinoelämän keskusliiton infra ja ympäristövastuualueen asiantuntija.


Alueiden komitean kuulumiset

Alueiden komitean kuulumiset Eurooppanuorten Alueiden komitea on jälleen aktiivisesti pitänyt huolta siitä, että järjestön toiminnassa kuuluvat alueyhdistysten äänet eri puolilta Suomea. Komitean puheenjohtaja Tino Aalto toivoo, että alueiden edustajat osallistuisivat entistä aktiivisemmin aluetapaamisiin, jotta Eurooppanuorista tulisi todella koko maan kattava verkosto. Teksti: Tino Aalto Kuva: Antti Ahonen

Vuoden kolmas aluetapaaminen ja Alueiden komitean kokous järjestettiin heti alkusyksystä Jyväskylässä. Tällä kertaa tapaaminen järjestettiin yhteistyössä Eurooppalaisen Suomen kanssa. Osanotto oli runsasta ja mikä ilahduttavinta, aktiiveja oli saapunut paikalle ympäri Suomen. Viikonlopun aikana ehdimme tehdä ryhmätöitä ja kuulla niin poliitikkojen kuin myös virkamiesten näkökulmia ajankohtaisiin Eurooppa-asioihin. Puhujina olivat muun muassa kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo ja Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson. Varsinainen Alueiden komitean kokous oli tämän vuoden muiden kokousten tapaan todella innostava. Alueiden komitea teki muun muassa aloitteen Eurooppanuorten hallitukselle siitä, että järjestölle laadittaisiin englanninkielinen esite. Tämän lisäksi hyväksyttiin kannanotto, jonka teemana oli Yleisradion voimavarojen keskittäminen Brysseliin. Tällä hetkellähän Yleisradiolla on ainoastaan kaksi toimittajaa Brysselissä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että YLE Perämeri-toimitus koostuu 18 henkilöstä. Eurooppanuorten Alueiden komitea näki kannanoton tärkeäksi, koska Euroopan unionissa tehtävät päätökset koskevat meitä kaikkia laajasti ja lisäpanostus Yleisradion EU-toimitukseen toisi Eurooppa-asiat yhä vahvemmin osaksi suomalaisten arkipäivää. Kannanotto ylitti uutiskynnyksen ja muun muassa europarlamentaarikko Mitro Repo oli siitä erittäin mielissään. Aluetoiminnan nykyhetki ja tulevaisuus Vuosi on ollut kaiken kaikkiaan antoisa. Mielestäni Eurooppanuorten aluetoiminta on nytkähtänyt jälleen yhden askeleen eteenpäin. Tämän vuoden Alueiden komiteassa on haluttu ottaa huomioon paremmin kaukaisemmat osastot esimerkiksi järjestämällä aluetapaamiset Joensuussa ja Jyväskylässä. Kasvavan järjestön ei kuitenkaan pidä tyytyä tähän, vaan kehitystyötä on tehtävä koko ajan. Alueiden komitea on ollut jo useamman vuoden toiminnassa, mutta se hakee edelleen muotoaan. Esimerkiksi vuoden aikana osassa kokouksista olisi voinut olla enemmän osanottajia. Eurooppanuoret järjestönä on tällä hetkellä jo niin suuri, että tulevaisuudessa pitää kiinnittää huomiota yhä enemmän aktiivien kouluttamiseen. Kun aktiivit tuntevat järjestönsä käytänteet, on toiminnan suunnitteleminen paikallisella tasolla helpompaa. Alueosastojen koko ja aktiivisuus vaihtelevat Eurooppanuorten sisällä kuitenkin paljon. Alueellisten osastojen erilaisuus on haaste

Eurooppanuorille, mutta se on myös mahdollisuus. Suuret ja aktiiviset osastot pyörittävät helposti toimintaa, kun taas pienimmillä osastoilla on vielä osittain alkuvaiheeseen liittyviä haasteita. Toisaalta uudet osastot voivat tarjota innovatiivisia kehitysideoita suuremmille osastoille. Kokeneemmat osastot kuten esimerkiksi Turun Eurooppanuoret pystyvät taas avustamaan kokemattomampia osastoja. Tällä yhteistyölle näen tärkeänä foorumina juuri aluetapaamiset ja Alueiden komitean kokoukset. Tällä hetkellä Alueiden komitean puheenjohtajalla on puhe- ja läsnäolo-oikeus Eurooppanuorten hallituksen kokouksissa. Tulevaisuudessa AK:n ja hallituksen välitystä pitäisi mielestäni tiivistää. Ensi alkuun tavoitteena voisi olla esimerkiksi yksi yhteinen tapaaminen vuoden aikana. Yllä olen esittänyt vain muutaman kehitysidean, joita seuraavan vuoden toimijoiden olisi mielestäni syytä pohtia. Paljon hyvää on saatu aikaan, mutta paljon on vielä tehtävää. Allekirjoittanut toivoo, että Alueiden komiteassa nähdään ensi vuonna samoja konkareita kuin tänä vuonna, mutta myös uusia aktiiveja. Eurooppanuorten tulevaisuuden kannalta aluetoiminta on erittäin tärkeässä osassa. Seuraava suurempi kehitysaskel voisi Eurooppanuorille olla aktiivisen maanlaajuisen alueverkoston luominen. Kirjoittaja on Eurooppanuorten Alueiden komitean puheenjohtaja ja Turun Eurooppanuorten varapuheenjohtaja.

Kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo (kok.) puhumassa Alueiden komitean tapaamisessa Jyväskylässä. 25


Linnaseminaari 2013

Linnaseminaari 2013 Ennätysmäärä Eurooppanuorten jäseniä eri puolilta Suomea kokoontui jälleen perinteiseen Linnaseminaariin Porvoon Haikkoon aurinkoisena elokuun viikonloppuna. Kolmen päivän aikana ehdittiin keskustella EU:n kansalaisuudesta, taloudesta, tulevaisuudesta sekä alueiden monimuotoisuudesta useasta eri näkökulmasta. Tuttuun tapaan mukaan mahtui myös hauskanpitoa ja uusia ystäviä. Teksti: Mariam Rguibi Kuvat: Eurooppanuoret

Linnaseminaari 2013 sujui iloisissa ja keskustelevissa tunnelmissa, mistä kiitos kuuluu mahtaville, aktiivisille osallistujille, reippaille järjestäjille ja hienolle puhujakaartille. Seminaarin avasivat perjantaina Eurooppanuorten puheenjohtaja Hanna Harrison, suuren valiokunnan puheenjohtaja Miapetra KumpulaNatri ja Iso-Britannian suurlähettiläs Matthew Lodge. Yleisö kuunteli tarkkaavaisesti ja esitti hyviä kysymyksiä Suomen ja Iso-Britannian EUpolitiikan eroista.

liittyviä teemoja. Keskustelu oli vilkasta ja juttua olisi varmasti riittänyt enemmänkin, sillä ryhmätyöskentelylle varattu aika ylittyi. Ryhmät ehtivät kuitenkin vielä esitellä omat johtopäätöksensä kaikille osallistujille. Ryhmätyöskentelyyn aktiivisesti osallistunut Mia Välimäki kertoi ilmapiirin ryhmissä olleen hyvä.

Perjantai-illan virallisen osuuden päättivät Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lernerin Eurooppa-politiikkaa opposition näkökulmasta käsittelevä puheenvuoro sekä Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja Arto Aniluodon esitys, jossa pohdittiin Euroopan taloutta ja alueita Eurooppa-liikkeen näkökulmasta. Ilta jatkui illallisen ja tutustumisen merkeissä.

– ”Ryhmissä huomasi, että nyt ovat Euroopasta innostuneet ihmiset liikkeellä, välillä oli jopa vaikea saada suunvuoroa kaiken innostuksen keskellä. Mielestäni oli mahtavaa keskustella esimerkiksi Euroopan demokratian käsitteestä. Kovasti tuntuivat ihmiset haluavan parempaa ja enemmän viestintää, mutta eivät halunneet luopua sanojen kuten legitimiteettivaje käytöstä jolle itse irvistän aina sisäisesti”, kertoo Välimäki.

Lauantain avasi eduskunnan valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasin analyysi Euroopan taloudesta ja talousalueen tulevaisuudesta. Alueellista perspektiiviä seminaariin toivat kansanedustaja Seppo Kääriäisen ja Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja Riitta Myllerin puheenvuorot. Euroopan tulevaisuutta ja mahdollisia tulevaisuuden haasteita puolestaan pohdittiin tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Päivi Lipposen johdolla. Myös kansanedustaja Tom Packalén kertoi näkemyksistään Euroopan taloudesta ja tulevaisuudesta. Aamupäivän kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti Vuoden nuori eurooppalainen–palkinnon saaneen Johanna Nymanin puheenvuoro. Lauantai-iltapäivällä osallistujat pohtivat ryhmissä Euroopan kansalaisuuteen ja demokratiaan 26

”Eurooppanuorissa parasta ovat yli puoluerajojen käydyt Eurooppa-keskustelut, joita esimerkiksi Perussuomalaisten nuorten läsnäolo Linnaseminaarissa vain vahvisti.” – Elisa Tarkiainen

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

Ryhmätöiden jälkeen oli aika päästää nuoret poliitikot lavalle. ”Euroopan alueet, talous ja nuoret” paneelikeskustelussa poliittisten nuorisojärjestöjen edustajat pääsivät ottamaan mittaa toisistaan. Lauantain päätti juhlaillallinen kartanoravintolassa. Päivän runsaasta ohjelmasta huolimatta osallistujilla riitti vielä energiaa ja iloista seurustelua jatkettiin yömyöhään. Sunnuntaiaamuna seminaarivieraat heräsivät pirteänä kuulemaan professori Esko Valtaojaa. Puheen aikana loputkin unen rippeet karisivat osallistujien silmistä, sen verran mielenkiintoista kuultavaa oli tarjolla. Sunnuntaina keskusteltiin myös EU:sta ja työelämästä Akava:n asiantuntija


Linnaseminaari 2013

Jenni Karjalaisen johdolla sekä kuultiin MTK:n johdon erityisavustaja Paula Viertolan valaiseva esitys EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta. Lisäksi Markus Wikholm Zen Robotics-yrityksestä piti runsaasti yleisökysymyksiä kirvoittaneen esityksen, jossa pohdittiin yrittäjyyttä nuoren eurooppalaisen näkökulmasta. Seminaari päättyi yleisössä paljon kysymyksiä herättäneeseen Helsingin yliopiston tutkija Tuomas Malisen ”Miksi euroalue on ongelmissa” -luentoon. Linnaseminaari 2013 sujui iloisissa ja keskustelevissa tunnelmissa, mistä kiitos kuuluu mahtaville, aktiivisille osallistujille, reippaille järjestäjille ja hienolle puhujakaartille. Ohjelmaa oli tänäkin vuonna paljon, jopa siinä määrin, että seuraavalle vuodelle osallistujat toivoivat hieman väljempää aikataulua ja enemmän vapaa-aikaa. Toisaalta sekä ohjelman sisältö että seminaari kokonaisuutena saivat osallistujilta erinomaista palautetta.

Linnaseminaaria vietettiin aurinkoisessa Haikossa.

Neljättä kertaa Linnaseminaariin osallistunut helsinkiläinen Atte Isoaho oli erityisen tyytyväinen siihen, että seminaari järjestettiin tällä kertaa kolmen päivän pituisena. – ”Kaikkein parasta oli kuitenkin se, että pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin. Myös puhujat olivat jälleen huippuluokkaa”, toteaa Isoaho.

Vuoden nuori eurooppalainen Johanna Nyman (vasemmalla).

Myös Linnaseminaariin ensimmäistä kertaa osallistunut Elisa Tarkiainen kertoi tavanneensa paljon uusia ihmisiä. Erityisen iloinen hän sanoi olleensa siitä, että Linnaseminaarissa oli puoluepoliittisesti sitoutumattomien osallistujien lisäksi edustettuna myös laaja kirjo poliittisesti aktiivisia nuoria. – ”Eurooppanuorissa parasta ovat yli puoluerajojen käydyt Eurooppa-keskustelut, joita esimerkiksi Perussuomalaisten nuorten läsnäolo Linnaseminaarissa vain vahvisti. On hienoa että myös Perussuomalaiset nuoret ovat kiinnostuneita Eurooppanuorten toiminnasta. Rakentavat keskusteluyhteydet kaikkiin puolueisiin ja kaikkien puolueiden välillä vievät myös Eurooppanuoria järjestönä eteenpäin”, sanoo Tarkiainen.

Oletko federalisti?-äänestys oli tiukka.

Kirjoittaja on Eurooppanuorten hallituksen jäsen.

Mitä toivot ensi vuoden seminaarilta? Lähetä toiveesi tai ideasi pääsihteeri Antti Ahoselle (antti.ahonen@eurooppanuoret.fi)

Juhlaillallinen Haikon kartanossa. 27


EU:n energiapolitiikka nuorten käsissä

EU:n energiapolitiikka nuorten käsissä Eurooppanuoret järjesti lokakuun puolivälissä Young Ideas for Europe-kurssin EteläTapiolan lukiossa. Kyseessä oli viikon mittainen valinnainen yhteiskuntaopin intensiivikurssi, jolla oppilaat tarttuivat EU:n energiapoliittisiin haasteisiin. Teksti: Taika Kopra Kuvat: Eurooppanuoret

Kurssi toteutettiin osallistavana simulaationa, jossa oppilaat jaettiin kolmeen eri puolueryhmään. Oikeisto, vasemmisto ja vihreät kamppailivat siitä kuka laatii uskottavimman energiapoliittisen manifestin vuoden 2030 Euroopalle. Parhaasta manifestista äänestettiin viikon päätteeksi järjestetyssä vaalitilaisuudessa, johon oli koulun oppilaiden lisäksi kutsuttu kaksi kansanedustajaa, Sanna Lauslahti (kok.) ja Johanna Karimäki (vihr.), sekä SDP:n varapuheenjohtaja Eero Vainio. He toimivat myös kurssin virallisina suojelijoina. Young ideas for Europe on eurooppalainen aloite, johon on tähän mennessä osallistunut 2200 nuorta 27 EU-jäsenmaasta. Verkostoa koordinoi saksalainen kansalaisjärjestöjä valmentava yritys IFOK ja rahoittaa

Robert Boschin säätiö. Kurssi toteutetaan aina yhtä aikaa kahdessa EU-jäsenmaassa: Etelä-Tapiolan lukion yhteyskouluna toimi Mittelschule Altdorf Saksassa, Bayerin osavaltiossa. Kumppanikouluun pidettiin yhteyttä lähes päivittäisten Skype-keskustelujen kautta ja kurssilaisten käytössä oli myös verkoston nettifoorumi, jonne ladattiin kuvia ja kommentteja viikon varrelta. Kurssin tarkoituksena oli kasvattaa nuorten kiinnostusta Euroopan unionia kohtaan ja lisätä tietoisuutta EU:n energiapoliittisista haasteista. Kurssilla käsiteltiin EU:n energiariippuvuutta, uusiutuvia energianlähteitä, ydinvoimaa, ilmastonmuutosta, energiankulutusta ja päästökauppaa. Näistä teemoista keskustelivat myös kurssilla vierailleet asiantuntijat.

Young Ideas for Europe-kurssin osallistujat, järjestäjät ja suojelijat kurssin päätöstilaisuudessa Etelä-Tapiolan lukiossa. 28

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013


EU:n energiapolitiikka nuorten käsissä

”Oppilaat kiinnittivät huomiota EU:n energiaomavaraisuuden lisäämiseen ydinvoiman ja uusiutuvien energiamuotojen avulla.”

Simulaatioon osallistunut Green Future-puolue Vas. Oppilaat Leena Nieminen, Sara Erkinharju ja Juuso Larte

Päätöstilaisuuteen osallistui runsaasti Etelä-Tapiolan lukion oppilaita.

Puolueryhmät pohtivat myös arktisten luonnonvarojen käyttöä. Kesk. Julia Kinnunen ja Iida Heiskanen (oik.)

Eurooppanuoret halusi tarjota oppilaille mahdollisimman monipuolisen näköalan EU:n energiapolitiikkaan, siksi vierailijoita oli kutsuttu niin energiantuottajia edustavasta Energiateollisuus ry:stä, Työ- ja elinkeinoministeriöstä kuin ympäristöjärjestö Greenpeacestakin. Kurssin ohjelmaan kuului myös vierailu Suomen viidettä ydinvoimalaa rakentavan Teollisuuden voiman toimistoon Helsingissä. Oppilailta saadun palautteen mukaan juuri asiantuntijavierailut olivat Young Ideas for Europe-kurssin parasta antia. Kaikki simulaatioon osallistuneet puolueryhmät halusivat manifesteissaan hidastaa ilmastonmuutosta ja suosittivat entistä laajempaa uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottoa. Oppilaat kiinnittivät huomiota myös EU:n energiaomavaraisuuden lisäämiseen ydinvoiman ja uusiutuvien energiamuotojen avulla. Kurssilla keskusteltiin myös arktisten luonnonvarojen käyttöönotosta, johon kaikki ryhmät suhtautuivat varauksellisesti. Haastavinta oppilaille olikin hahmottaa puolueiden välisiä eroja energiapolitiikassa ja argumentoida näkökulmasta, jota he eivät välttämättä itse edustaneet. Eräs oppilaista kommentoi, että hän oli oppinut kurssin aikana ymmärtämään erilaisia poliittisia näkökantoja, vaikka ei niitä kaikkia kannattanutkaan. Perjantain päätöstilaisuuden äänestyksen voitti oikeistoa edustanut European National Party suurella ääntenenemmistöllä. Äänestyksen jälkeen kurssin suojelijoina toimineet kärkipoliitikot kommentoivat oppilaiden manifesteja omassa paneelikeskustelussaan. He olivat hyvin vaikuttuneita oppilaiden viikon aikana kartuttamasta asiantuntemuksesta ja kannustivat nuoria ottamaan aktiivisesti osaa politiikkaan myös tulevaisuudessa. Young ideas for Europe-verkoston toiminta huipentuu keväisin järjestettävään tapahtumaan Brysselissä. Jokaisesta kurssin käyneestä oppilasryhmästä valitaan yksi vapaaehtoinen osallistumaan yhteiseurooppalaisen ”New Energy for Europe”-manifestin laadintaan. Valitut nuorisodelegaatit luovuttavat yhteisen manifestinsa Irlannin, Liettuan ja Kreikan EU-puheenjohtajuuksien edustajille Brysselissä ensi keväänä. Etelä-Tapiolan lukiota tapahtumassa edustaa oppilas Sara Erkinharju. 29


Parlamentit demokratiaa edistämässä

Parlamentit demokratiaa edistämässä Euroopan parlamentti pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan Aasian valtioiden demokratiakehitykseen yhteisparlamentaaristen kokousten (ASEP) kautta. Kokouksissa kohtaavat usein poliittisia äärilaitoja edustavat valtiot. Osallistuminen ASEP-tapaamisiin tuo epädemokraattisinakin pidetyt valtiot keskusteluun eräänlaisen ”kansainvälisen opposition” kanssa. Suomella on ainoana EU-jäsenmaana pysyvä parlamentaarinen ASEP-valtuuskunta. Teksti: Silja Keva

Sanotaan, että maassa voi olla parlamentti ilman demokratiaa, muttei demokratiaa ilman parlamenttia. Tämä on totta monen Aasian maan kohdalla. Esimerkiksi Kiinalla on vaaleilla valittu kansankongressi, jolla on todellisuudessa vähän valtaa kommunistisessa maassa. Kiinan kansankongressin edustajat tapaavat kuitenkin kahden vuoden välein Aasian ja Euroopan maiden parlamenttien kanssa keskustellakseen maanosien välisistä yhteisistä haasteista. Ensisijaisesti kyse on Aasian ja Euroopan suhteiden kehittämisestä, mutta esimerkiksi Euroopan parlamentin näkökulmasta kyse on yhtä lailla myös demokratian edistämisestä. Vuodesta 1996 Euroopan parlamentti ja EU-jäsenmaiden kansalliset parlamentit, ml. Suomen eduskunta, ovat kokoontuneet Aasian maiden parlamenttien kanssa keskustelemaan maanosien suhteista. Puuttuva linkki Aasian ja Euroopan välillä Aasian ja Euroopan maiden parlamentaarinen kumppanuus (ASEP) on osa laajempaa Aasian ja Euroopan välistä Asia-Europe Meeting –yhteistyöprosessia (ASEM), joka perustettiin 1990-luvun puolivälissä paikkaamaan ”puuttuvaa linkkiä” maanosien välillä. Euroopan ja Pohjois-Amerikan suhteet olivat historiallisista syistä vahvat ja vuonna 1994 perustettu APEC-talousyhteistyö yhdisti Pohjois-Amerikan Aasian kasvaviin talouksiin. Ensimmäinen ASEM-huippukokous (Bangkok 1996) oli historiallinen, sillä siellä Itä- ja Kaakkois-Aasian maiden ja EU:n jäsenmaiden johtajat tapasivat toisensa ensim30

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

mäistä kertaa tasa-arvoisina keskustellakseen yhteisistä poliittisista, taloudellisista ja sosiaalisista aiheista. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin ASEM:ista on tullut monitahoinen yhteistyöprosessi, jonka piirissä kohtaavat valtiojohdon lisäksi kansalaisjärjestöt, liikemiehet ja jopa koululaiset. Kumppaneita prosessissa on jo 51, Euroopasta on jopa hyväksytty mukaan EU:n ulkopuolisia maita, kuten Norja ja Sveitsi ja Aasian puolelta mm. Venäjä, Australia ja Uusi-Seelanti, jotka haluavat mukaan dynaamisena pidettyyn Aasiaan. Ensimmäinen Aasian ja Euroopan parlamentaarikkojen kokous pidettiin heti valtionpäämiesten huippukokouksen jälkeen Strasbourgissa Euroopan parlamentin johdolla. Nykyään parlamentaarikkojen ASEP-kokous kokoontuu kahden vuoden välein juuri ennen ASEM-huippukokousta, jotta se voisi vaikuttaa johtajien tapaamisen agendaan. Osallistumisinnokkuus vaihtelee. Euroopasta osallistumistaso on usein alhainen, lukuun ottamatta muutamia aktiivisia kumppaneita kuten Suomi, Saksa ja Euroopan parlamentti. Aasian maista paikalla ovat yleensä kaikki jäsenmaat. ASEP:in agenda ulottuu aina globaalista hallinnasta ilmastonmuutokseen ja kansainväliseen opiskelijaliikkuvuuteen. Keskustelujen punaisena lankana ovat usein maailmantalouden vaikutukset kansalaisiin sekä tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistäminen niin Euroopan ja Aasian kuin kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä.


Parlamentit demokratiaa edistämässä

ASEP tuo yhteen Aasian ja Euroopan poliittisten järjestelmien ääripäät Kun Aasian ja Euroopan parlamentit tapaavat niin samalla kohtaavat poliittisten järjestelmien ääripäät: vapaat demokraattiset maat kuten Suomi ja Saksa ja ei-vapaat maat kuten Kiina, Myanmar ja Venäjä. Näiden kahden ääripään väliin mahtuu vielä suuri joukko maita, jotka esim. Freedom House määrittelee osittain vapaiksi, kuten Thaimaa ja Filippiinit. Tämä poliittisten järjestelmien kirjon takia kokousten agendan kokoaminen on haasteellista. Toisaalta se tarjoaa myös hyvät mahdollisuudet vaikuttaa kehittyvien demokratioiden tai epädemokraattisten maiden poliittisiin toimijoihin. Autoritääristen maiden osallistuminen ASEP:iin pakottaa ne mukautumaan yhteistyöhön demokraattisten järjestelmien kanssa. ASEP:in osallistujat voivat tuoda keskusteluun aiheita, jotka itsessään edistävät demokraattisia arvoja. Nämä aiheet voivat heijastua myös osallistujien kansalliseen keskusteluun. Ei-vapaista maista tulevat osallistujat saattavat saada uutta tietoa vaihtoehtoisista tiedonlähteistä. Kansainvälinen yhteistyö myös auttaa arvioimaan asioita yhteisen hyvän näkökulmasta yli kansallisten intressien. Lisäksi kansanedustajien henkilökohtaiset kontaktit ja kokemukset ovat tärkeä osa yhteisparlamentaarisia kokouksia. Koska monet poliitikot ovat kansanedustajan työnsä lisäksi aktiivisia kotimaansa kansalaisyhteiskunnassa, leviävät uudet ajatukset parlamenttien ulkopuolellekin. ASEP-kokousten agendalle voidaan tuoda sensitiivisiäkin aiheita, kuten median vapaus. Vaikka ristiriitoja herättävistä aiheista käydyt keskustelut eivät yleensä päädy sellaisenaan kokouksen loppujulistukseen, johon yleensä kirjataan lopulta ehkä vesittynytkin tulkinta käydystä keskustelusta tasolla, jonka kaikki osapuolet voivat hyväksyä, on kokouskeskustelujen raportoitu olevan vilkkaita. Euroopan parlamentilla ei ole pysyvää ASEP-valtuuskuntaa, mutta sen kokouskohtaisesti kootut valtuuskunnat edustavat parlamentin voimasuhteita. Suomella on ainoana osallistujana pysyvä, koko vaalikauden tehtävässään toimiva eduskunnan puoluejakoa noudattava ASEP-valtuuskunta. Aasiasta on taas mukana monia maita, joissa ei ole demokraattisesti valittua kansanedustuslaitosta tai toimivaa oppositiota, vaan niiden parlamentaarikot edustavat hallituksen näkökulmaa. Voidaan ajatella, että osallistuminen ASEPin kokouksiin tuo tällaiset valtuuskunnat keskusteluun eräänlaisen ”kansainvälisen opposition” kanssa. Demokratian edistäminen on tärkeää Euroopan parlamentille, joka tunnetaan mm. aktiivisena ihmisoikeuksien puolestapuhujana. Eurooppalaista demokratiaa ei voi viedä Aasiaan sellaisenaan, sillä jo Euroopan sisälläkin sillä on erilaisia muotoja. Euroopan parlamentin johtoajatus onkin, että demokratian on perustuttava kansalaisten vapauteen valita oma poliittinen järjestelmänsä.

”Autoritääristen maiden osallistuminen ASEP:iin pakottaa ne mukautumaan yhteistyöhön demokraattisten järjestelmien kanssa.” Globalisaatio parlamenttien kansainvälistäjänä ASEP on osa laajempaa parlamenttien kansainvälistymistrendiä. Kylmän sodan päättymisen jälkeen vastaavia instituutioita on perustettu jo lähes sata. Parissa vuosikymmenessä maailma on muuttunut hierarkkisesta verkostoituneeksi, mikä on edesauttanut poliitikkojen mahdollisuuksia luoda itse omia kansainvälisiä yhteyksiään ohi virallisen diplomatian. Globalisaation myötä kansanedustajat joutuvat yhä enemmän käsittelemään kansalliset rajat ylittäviä haasteita. Parlamentaarikkojen on siksi mielekästä keskustella esimerkiksi ympäristökysymyksistä kansainvälisellä tasolla. Toisaalta globalisaation myötä monien yhteisten aiheiden käsittely tapahtuu globaalilla tasolla, esimerkiksi WTO:ssa, ja siksi päätöksenteon pelätään etääntyvän kauemmas kansalaisista ja kansallisista parlamenteista. Tämä on herättänyt keskustelua kansainvälisten suhteiden demokratiavajeesta. Onkin katsottu, että kansainväliset parlamentaariset instituutiot voivat osaltaan tehdä globaalista hallinnasta demokraattisempaa. Kehittynein esimerkki kansainvälisestä parlamentista on Euroopan parlamentti, joka käyttää todellista valtaa Euroopan unionissa. Monet kansainvälisistä parlamenteista ovat vasta ASEP:in kaltaisia keskustelufoorumeita, jotka voivat vain esittää suosituksia hallituksille. ASEP:illa ei vieläkään ole suoraa linkkiä ASEM-huippukokoukseen, vaan parlamentaarikkojen viesti johtajille kulkee hallinnollisia teitä. Poikkeuksen tästä teki Suomi, joka vuonna 2006 kutsui tuolloisen ASEP-puheenjohtajan puhemies Paavo Lipposen välittämään parlamentaarikkojen viestin suoraan Helsingin ASEM6-huippukokoukseen. Keskustelufoorumien tulosten mittaaminen on hyvin vaikeaa, eikä yhteistyön arvoa voi mitata vain konkreettisten saavutusten perusteella, joita etenkin eurooppalaiset osallistujat usein toivovat. Hyvien suhteiden rakentaminen Aasiaan on hidasta ja perustuu pysyville henkilökohtaisille kontakteille, joita vaihtuvat valtuuskunnat eivät tue. Seuraava ASEP-kokous järjestetään ensi vuonna Euroopassa joko Euroopan parlamentin tai tulevan EU-puheenjohtajamaan Italian parlamentin isännöimänä. Silja Keva toimii yliopisto-opettajana Turun yliopiston ItäAasian tutkimus- ja koulutuskeskuksessa ja valmistelee väitöskirjaa Aasian ja Euroopan välisestä ASEM-prosessista. 31


Mennyttä ja tulevaa – kohti vuotta 2014

Mennyttä ja tulevaa – kohti vuotta 2014 Vuoden 2014 toiminnasta päätetään Eurooppanuorten syyskokouksessa Turussa 14.12. Kaikki jäsenet ovat tervetulleita mukaan! Kokouskutsu ja lisätiedot löytyvät tämän lehden takasivulta. Teksti: Elisa Selinummi Kuvat: Eurooppanuoret

Alkuvuodesta Eurooppanuorten uusi hallitus pääsee heti linjaamaan vuosikokouksen ohjeiden mukaan tulevan vuoden poliittiset painopisteet, joita tullaan pitämään esillä koko vuoden. Ensimmäisten kuukausien aikana autetaan myös aluejärjestöjä käynnistämään toimintansa. Tammi-helmikuun aikana järjestetään pidempi alueiden tapaaminen, jonka yhteydessä on eritasoista koulutusta eri toimijoille. Koulutuksessa käydään läpi mm. vuosikellot eli vuoden tuleva toiminta, yhdistystoiminnan perusasioita, viestintää, tapahtumien järjestämistä sekä kattojärjestömme JEF:n toimintaa.

32

sia käydään läpi Linnaseminaarissa ja syksyn muissa tilaisuuksissa. Ulkoiseen viestintään panostetaan vuonna 2014 enemmän. Tähdistö jatkaa järjestön laadukkaana lehtenä ja erityisesti kannattaa odottaa alkuvuoden vaalinumeroa. Mikäli syyskokous niin päättää, järjestölle luodaan päivitetyt nettisivut, joiden kautta pystytään antamaan jäsenille ja kiinnostuneille ajankohtaisemmin tietoa. Vuonna 2014 Eurooppanuoret näkyy ja kuuluu!

Keväällä keskitytään ensisijaisesti eurovaaleihin. Eurooppanuoret tekee laajan kampanjan, jolla halutaan edistää nuorten äänestysaktiivisuutta ja herättää positiivista keskustelua Euroopan unionista. Valtakunnallisesti ja alueilla järjestetään vaalien aikaan todella aktiivisesti muun muassa tapahtumia, keskustelutilaisuuksia ja kouluvierailuja. Eurovaaliprojekti jatkuu vaalien jälkeenkin ja tuloksia sekä uuden parlamentin uusia linjauk-

Eurooppanuoret tarjoaa jäsenistölleen mahdollisuuden osallistua laadukkaisiin tapahtumiin niin kotimaassa kuin muualla Euroopassa. Linnaseminaari järjestetään jälleen kolmipäiväisenä ja vaalivuonna loistavia pienempiä tilaisuuksia järjestetään entistä enemmän. Kannustamme aktiivisesti jäseniämme osallistumaan kattojärjestömme JEF:n sekä muiden sisarjärjestöjemme seminaareihin eri puolilla Eurooppaa. Osallistumista tullaan tukemaan yhtä lailla kuin aiempinakin vuosina!

Europarlamentaarikko Satu Hassi Kansalaisuusseminaarissa.

Puolueiden nuorisopoliitikot äänestivät Kansalaisuusseminaarissa.

Helsinki Model European Union (HMEU) järjestettiin toukokuussa.

Eurooppanuoret edustamassa Porin Suomi-Areenassa.

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013


Mennyttä ja tulevaa – kohti vuotta 2014

Lähde mukaan toimintaan! Eurooppanuorilla on useita alueyhdistyksiä eri puolilla Suomea. Alueyhdistysten jäsenet ovat automaattisesti myös Eurooppanuorten jäseniä. Ensi vuonna kannattaa lähteä aktiivisesti mukaan aluejärjestöjen toimintaan. Erilaista tekemistä ja toimintaa riittää kaikille. Erityisesti ensi keväänä eurovaalien aikaan aluejärjestöissä tapahtuu paljon.

Vaalien jälkeenkin on elämää: aluejärjestöillä on ensi vuonna aktiivista perustoimintaa, johon kuuluvat muun muassa Eurooppa-aamiaiset, laadukkaat keskustelutilaisuudet sekä kampanjat. Aluejärjestötoiminta on järjestön elinehto ja toimintaa tuetaan entistä enemmän. Tavoitteena on myös kehittää aluejärjestötyöryhmää sekä alueiden komiteaa, joiden kautta eri aluejärjestöjen toimijat pääsevät suoraan vaikuttamaan Eurooppanuorten toimintaan.

Tarkista ajankohtaiset yhteystiedot: www.eurooppanuoret.fi

info Tällä hetkellä Eurooppanuorilla on 13 aluejärjestöä. Ota yhteyttä lähimpään aluejärjestöön ja lähde mukaan!

”Eurooppanuoret tekee laajan eurovaalikampanjan, jolla halutaan edistää nuorten äänestysaktiivisuutta ja herättää positiivista keskustelua Euroopan unionista.”

• Etelä-Savon Eurooppanuoret • Hämeen Eurooppanuoert • Joensuun Eurooppanuoret • Jyväskylän Eurooppanuoret • Kymi-Karjalan Eurooppanuoret • Lapin Eurooppanuoret • Oulun Eurooppanuoret • Pohjois-Savon Eurooppanuoret • Pääkaupunkiseudun Eurooppanuoret

• Satakunnan Eurooppanuoret • Tampereen Eurooppanuoret • Turun Eurooppanuoret • Unga Européer Raseborg

Monissa aluejärjestöissä yhteyshenkilöt ovat vaihtuneet, kun vuosikokouksissa on valittu uusia aktiiveja luottamustehtäviin.

33


Eurooppanuorten tapahtumia kesällä ja syksyllä 2013

Eurooppanuorten tapahtumia kesällä ja syksyllä 2013

Lokakuussa juhlittiin Pääkaupunkiseudun Eurooppanuorten 10-vuotista taivalta. Kuvassa PENu:n hallituksen jäseniä.

Ministeri Ilkka Suominen Euroopan unionin 20-vuotisjuhlaseminaarissa. 34

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

Touko Aalto (vihr.) esitti kysymyksen EU:n tulevaisuudennäkymistä.


Eurooppanuorten tapahtumia kesällä ja syksyllä 2013

PENu:n vuosijuhlia juhlittiin Uudella Ylioppilastalolla.

EU:n 20-vuotisjuhlaseminaarin yleisöä.

Vuosijuhlaglamouria.

Ministeri Ilkka Suominen ja Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja Arto Aniluoto

Kroatian EU-jäsenyyden kunniaksi järjestettiin seminaari heinäkuussa.

Eurooppanuoret ja Eurooppalainen Suomi edustamassa SAK-päivillä Kuopiossa. 35


KUTSU EUROOPPANUORET RY:N VUOSIKOKOUKSEEN 2013 Arvoisat jäsenet, tervetuloa osallistumaan sääntömääräiseen vuosikokoukseen ja siten vaikuttamaan Eurooppanuorten toimintaan. Kokous järjestetään lauantaina 14. joulukuuta Turun Eurooppanuorten isännöimänä kokous- ja juhlatila Alvariumissa, Puutarhakatu 8 B, Turku. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Kokousta edeltää klo 14.00 vuosikokouspaikalla alkava vuosikokousseminaari. Vuosikokousseminaarin jälkeen varsinainen vuosikokous alkaa ilmoittautumisilla klo 15 alkaen. Henkilöillä, jotka ovat viimeistään 10 päivää ennen vuosikokousta – eli viimeistään keskiviikon 4.12 kuluessa – maksaneet vuoden 2013 jäsenmaksunsa, on sääntöjen mukaan äänioikeus kokouksessa. Vuosikokouksen käytännön järjestelyiden sujuvuuden vuoksi toivomme, että kokoukseen osallistuvat ilmoittautuisivat pääsihteerille viimeistään 11. joulukuuta osoitteeseen antti.ahonen@eurooppanuoret.fi. Kokoukseen voi kuitenkin saapua myös ilman ennakkoilmoittautumista. Kokouspaikalla on kahvitarjoilua. Lisäksi kokouksen aikana pidetään tauko, jonka aikana on mahdollista ruokailla omakustanteisesti lähistön ravintoloissa. Eurooppanuoret korvaa tämän vuoden jäsenmaksunsa suorittaneille jäsenille matkakorvauksia vuosikokoukseen 10 euron omavastuulla 50 euroon saakka. Matkakorvaus suoritetaan alkuperäisiä lippuja ja kuitteja vastaan. Majoituksesta ja muista kuluista jokainen vastaa itse. Edullisen majoituksen varaaminen (nais- tai miespaikka Omenahotellista) tuetulla hinnalla 20 euroa / hlö onnistuu myös toimiston kautta – sähköpostitse pääsihteeriltä, osoitteesta antti.ahonen@eurooppanuoret.fi, 12.12 asti tai niin kauan kuin tilaa riittää.

Yhteystiedot / Contact Eurooppanuoret ry / JEF Finland Hermannin rantatie 12 B FI-00580 Helsinki tel: +358 9 6811 5715 toimisto@eurooppanuoret.fi www.eurooppanuoret.fi Hanna Harrison Puheenjohtaja / President hanna.harrison@eurooppanuoret.fi +358 44 0379 778 Antti Ahonen Pääsihteeri / Secretary General antti.ahonen@eurooppanuoret.fi +358 41 4607 921

Haluatko ehdolle Eurooppanuorten valtakunnallisiin luottamustehtäviin? Kaikki hallituspaikat valitaan vuosittain. Tehtäviin voi ilmoittautua kokouspaikalla. Lisäksi 4 vuorokautta ennen kokousta, viimeistään 10.12 ehdokkuudestaan ilmoittaneiden esittelykirjeet julkaistaan ylimääräisessä Uutiskirjeessä joka lähetetään illalla 10.12.2013 kaikille Eurooppanuorten sähköpostilistalla oleville, ja julkaistaan Eurooppanuorten nettisivuilla (nettisivuja voidaan myöhemminkin päivittää). Vuosikokouksen tietoja ja vuosikokousdokumentteja päivitetään lähempänä ajankohtaa (viimeistään 1.12) sivulle eurooppanuoret.fi/vuosikokous. TERVETULOA VUOSIKOKOUKSEEN! Eurooppanuorten hallituksen puolesta Hanna Harrison Eurooppanuorten puheenjohtaja

LIITY JÄSENEKSI!

Postimaksu maksettu

Kyllä, haluan liittyä Eurooppanuoret ry:n jäseneksi En liity jäseneksi, mutta haluan Uutiskirjeen sähköpostiini kahden viikon välein.

Nimi............................................................................. Lähiosoite.................................................................... Postinumero ja -toimipaikka................................................................ Puhelin......................................................................... Sähköposti................................................................... Syntymävuosi.............................................................. Liittyä voit myös netissä! Lue lisää www.eurooppanuoret.fi

36

Tähdistö Eurooppanuorten julkaisu 2-3/2013

Eurooppanuoret ry Tunnus 5001258 00003 Vastauslähetys

Tähdistö 2-3/2013  

Eurooppanuoret ry:n Tähdistö-lehden (ru. Stjärnkraft, en. Stardom) numero 2-3/2013.

Tähdistö 2-3/2013  

Eurooppanuoret ry:n Tähdistö-lehden (ru. Stjärnkraft, en. Stardom) numero 2-3/2013.

Advertisement