Page 1

Europé / European Magazine

2/2017

Eurooppalainen

Tulevaisuuden vuosi Juha Sipilä: ”Suomi uskoo eurooppalaiseen yhteistyöhön”

Sisämarkkinat EU:n ytimessä?

Itä-Euroopan tulevaisuus Euroopan unionissa


sisältö

11 Koska EU niin käskee? Euroopan unionissa käydään kovaa arvokeskustelua, mutta piilotetaanko kotimaan politiikassa arvovalinnat Brysselin päätöksien taa? Europarlamentaarikko Merja Kyllönen kirjoittaa ideologisesta katkoksesta EU:n päätöksien ja niiden kansallisen soveltamisen välillä.

16 EU ja kriisinhallinta EU:n kriisinhallinta ja konfliktinesto ovat murroksessa Brexitin myötä. Toimimalla nyt Suomi voi nousta kriisinhallinnan kovimpaan kärkeen, kun katseet kääntyvät taas kriisinhallinnan suuntaan. Haastattelussa SaferGloben toiminnanjohtaja Maria Mekri.

31 State of the European Union -puhe 13.9. 2

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi

28 Monitahtinen Eurooppa ja kansalaisoikeudet


Eurooppalainen 2 / 2017

18

Sisällys...................................................... 2 Pääkirjoitukset........................................ 4 Puheenjohtajan tervehdys................... 5 Pääministeriltä........................................ 6 Eurooppa-ministerin kommentti........ 8 Kolumni: Euroopan pelattava korttinsa oikein....................................... 10 EU ottaa takkiin, kun ideologia piilotetaan...................... 11

Itä-Euroopan tulevaisuus Mihin vie Itä-Euroopan tie EU:ssa? Aleksanteri-instituutin vanhempi tutkija, dosentti Katalin Miklóssy kertoi Eurooppalaiselle, miten kesällä kärjistyneeseen tilanteeseen on tultu ja miltä Itä-Euroopan tulevaisuus unionissa näyttää.

Yhteinen maatalouspolitiikka on oleellinen osa eurooppalaista integraatiota............................................ 14 Haastattelu: Kriisinhallinnan kentällä on tilaa EU:lle ja Suomelle.......................... 16 Itäryhmä ja EU:n tulevaisuus................ 18 Euroopan turvallisuus vaatii tiedonhankintaa ja yhteistyötä........... 22 Kolumni: Lisää budjettivaltaa EU:lle, kiitos!....... 24

22

Eurooppa joka suojelee......................... 25 Euroopan vaaran vuodet eivät ohi...... 26 Monitahtinen Eurooppa ja kansalaisoikeudet.................................. 28 EU edistää tasa-arvoa kehitysyhteistyön avulla....................... 30 State of Juncker...................................... 31 Yhden asetuksen tarina: Tapaus roaming-maksut....................... 32

Muuttuva turvallisuus Euroopan Unionissa 3


Pääkirjoitukset

Euroopan Suunta teksti: Aku aarva

Ei ole helppoa koostaa Eurooppalaisen erikoisjulkaisua, jonka teemana ovat EU:n ajankohtaiset tapahtumat – niitä nimittäin riittää. EU-politiikan spektri on vuosien aikana laajentunut alkuperäisen kauppaunionin raamien ulkopuolelle eikä Euroopan Federaatio ole enää utopiaa. Komission puheenjohtaja Junckerin vuoden 2017 State of the Union -puhe valaisi tietä kohti monilla politiikan aloilla tapahtuvaa yhteistyön syventämistä. Vuoden 2019 europarlamenttivaaleihin ja Suomen EU-puheenjohtajakauteen latautuu nyt valtavia odotuksia niin kotimaassa kuin maailmalla – onhan puheenjohtajuuskausi heti Brexitin jälkeen. Pääministeri Juha Sipilä kirjoittaa tässä lehdessä terävästi Suomen EU-linjasta. Tätä kirjoittaessani emme ole vielä kuulleet syksyllä julkistettavaa pääministerin ilmoitusta EU-politiikasta, mutta nyt julkaistavan kirjoituksen perusteella odotukseni ovat korkealla. Suomalaisten on käytävä syvä ja

perusteellinen keskustelu suhteestamme Euroopan unioniin nyt, kun integraatiossa otetaan merkittäviäkin askelia eteenpäin – haluammeko jatkossakin olla EU:n ytimissä vai jättäytyä pysyvästi Euroopan reunalle? Toivon pääministerin esimerkin innoittavan muitakin ottamaan osaa keskusteluun Euroopan Suunnasta. Myös me Eurooppalaisessa Suomessa otamme siihen aktiivisesti osaa – viimeksi uuden Euroopan Suunta -podcastimme kautta, josta löydät lisätietoa tästä lehdestä. Aivan loppuun vielä vilpitön ja suuri kiitos Eurooppalaisen päätoimittaja Venla Rankille erinomaisesta työstä tämän ja monen muun hankkeemme parissa. Eurooppalainen on ottanut useita askelia eteenpäin sinun ohjauksessasi. Kiitos. Aku Aarva, Eurooppalaisen vastaava päätoimittaja ja Eurooppalaisen Suomen toiminnanjohtaja

Tulevaisuuden vuosi teksti: VENLA RANKI

Suomen EU-jäsenyyden matkan varrelta on vaikea muistaa toista ajankohtaa, jolloin Euroopan tulevaisuudesta olisi keskusteltu yhtä laajasti kuin kuluvan ja muutaman viimeisen vuoden aikana. Tulevaisuuskeskustelun valitseminen Eurooppalaisen syksyn numeron teemaksi oli siis luonnollista. Tässä lehdessä maan johtavat poliitikot, europarlamentaarikot, asiantuntijat ja muut vaikuttajat palauttavat mieleen, mistä vuoden aikana on keskusteltu ja minkälaisessa tienristeyksessä Eurooppa on. Lehdessä tarkastellaan laajasti eri näkökulmista sitä, millaisia vaihtoehtoja Euroopan unionilla on nyt, ja miltä Eurooppa voi tulevaisuudessa näyttää. Onko EU ennen kaikkea talousliitto, vai tulisiko unionin panostaa sosiaaliseen ulottuvuuteen? Mitä visio monitahtisesta Euroopasta tarkoittaa kansalaisuuden näkökulmasta? Mihin 4

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi

suuntaan itäiset jäsenvaltiot ovat menossa? Entä voisiko EU ottaa tilaa kehitysyhteistyön ja ilmastonmuutoksen torjunnan ohella myös kriisinhallinnan suurvaltana? Näiden tulevaisuuspohdintojen lisäksi lehden kirjoituksia yhdistää ajatus siitä, että Euroopan tulevaisuus on tässä ja nyt. Eurooppa ja Bryssel eivät saa huokaista helpotuksesta, vaikka maanosassamme on tänä vuonna kuultu vaihteeksi hyviä uutisia. Kriisitilanteet ovat tehokas uudistusvoima, mutta katse on pidettävä tulevaisuudessa myös hyvinä aikoina. Monessa tämän lehden kirjoituksessa kannustetaankin Eurooppaa ja Suomea sen osana tarttumaan vaikeisiin päätöksiin nyt, ei lykkäämään niitä tuonnemmaksi. Venla Ranki, Eurooppalaisen päätoimittaja ja Eurooppalaisen Suomen tiedottaja


Puheenjohtajan tervehdys

Euroopan tulevaisuus tehdään nyt Kuva: Suomen Keskusta

Elämä jatkuu Euroopassa sittenkin. jälkeisestä shokkitilasta siirtyminen neuvottelupöytään toistaiseksi yhtenäisenä rintamana ovat rakentaneet uskoa unionin tulevaisuuteen. Elämä jatkuu Euroopassa sittenkin.

Kuluvaa vuotta on moneen otteeseen kuvattu Euroopan ratkaisun hetkeksi. Unionin viimeisten voitelujen sijaan tunnelmat ovat vuoden aikana muuttuneet kohti varovaista Eurooppa-optimismia. Vauhtia Eurooppa-myönteiselle kehitykselle ovat antaneet paljon puhutut vaalitulokset ja torjuntavoitot populistisesta eurovastaisuudesta etenkin unionin ytimessä, Ranskassa ja kaiken todennäköisyyden mukaan myös Saksassa. Niin ikään Euroopan talouskasvu, pakolaiskriisin akuuteimman vaiheen hellittäminen sekä Brexit-kansanäänestyksen

Saavutettuja voittoja on tärkeää juhlia, mutta tie eteenpäin on täynnä suuria ja ratkaisevia päätöksiä. Toivottavaa onkin, että päätään nostavasta optimismista saadaan positiivista momentumia niihin vaikeisiin keskusteluihin, joihin komission keväällä julkaisema Valkoinen kirja Eurooppaa on johdattanut. Toisaalta optimismin ohella myös Eurooppaa järisyttäneet, sisäiset ja globaalit mullistukset pakottavat pohtimaan, millaisen Euroopan unionin haluamme tulevaisuudessa nähdä.

länteen kuin itäänkin asettavat EU:n jäsenmaat miettimään turvallisuuttaan unionin ulkorajoilla uudella tavalla. Samalla joudutaan ratkomaan niitä unionin kaikkein tärkeimpiä ja perustavanlaatuisimpia kysymyksiä, kun yhteisen turvallisuuden ja puolustuksen alueella lähestytään väistämättä sitä EU:n kenties perimmäisintä jännitettä, ylikansallisen unionin ja kansallisvaltion suvereniteetin risteyskohtaa. Tässä muutoksien ja suurien keskustelujen ilmapiirissä Eurooppalaisen Suomen tiedotus- ja keskustelun ylläpitämisen perustehtävät kirkastuvat entisestään.

Unionia on ravistellut niin talouskriisi, muuttoliike kuin turvallisuustilanteen heikentyminenkin. Vuoden mittaan unionissa on jouduttu tosissaan pohtimaan, miten toimia, kun yhteiset arvot ja pelisäännöt allekirjoittanut jäsenmaa lakkaa kunnioittamasta niitä.

Ehkä kaikkein tärkeimpänä meidän tulisi korostaa ja tehdä näkyväksi suomalaisten omistajuutta siinä Euroopan laajuisessa yhteisessä projektissa, joka EU ennen kaikkea on. Nämä suuret keskustelut ovat myös meidän suomalaisten. Suomi on eurooppalainen, mutta Eurooppa on myös Suomen.

Huolestuttavat sisä- ja ulkopoliittiset muutokset unionista niin

Jouni Ovaska, Eurooppalaisen Suomen puheenjohtaja

5


Pääministeriltä

Euroopan unionissa katsotaan vahvasti eteenpäin teksti: JUHA SIPILÄ Kuva: Suomen Keskusta

Kuluvan vuoden aikana on käyty runsaasti Euroopan unionin tulevaisuuteen liittyvää keskustelua. Olen ilokseni huomannut, että usko eurooppalaisen yhteistyön tulevaisuuteen ja sen mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin on viimeisten kuukausien aikana vahvistunut. Ilmassa on uudenlaista toivoa. Britannian kaltainen kehitys ei ole saanut kaikupohjaa, vaan haastava eroprosessi on pikemminkin tuonut eroon liittyvät ongelmat yhä selkeämmin jäsenmaiden tietoisuuteen. Päämiesten tulevaisuuspohdinta alkoi viime kesänä Brexit-äänestyksen jälkeen. Roomassa allekirjoitimme prosessin johtopäätöksenä julistuksen, joka listaa eurooppalaisen yhteistyön keskeisimpiä pilareita. Niiden varaan on jatkossa hyvä rakentaa entistä vahvempaa unionia. Oman osansa keskusteluun ovat tuoneet myös komissio keskustelupapereillaan sekä Euroopan parlamentti mietinnöissään. Suomen tavoite on vaikuttaa aidosti eurooppalaiseen keskusteluun ja päätöksiin. Sitä olemme tehneet ja tulemme tekemään jatkossakin. EU-keskustelun osalta olen peräänkuuluttanut aktiivisuutta. Laaja, eri foorumeilla käytävä keskustelu lisää painoarvoamme ja vahvistaa näkemyksiämme. Maamme aseman ja viestin on oltava selkeä ja kirkas. Suomen linja tulevaisuuskeskustelussa on selkeä. Me uskomme eurooppalaiseen yhteistyöhön ja sen vahvaan arvopohjaan. Ajamme yhtenäisyyttä, mutta olemme valmiit myös eritahtiseen kehitykseen, kunhan se tapahtuu perussopimusten puitteissa ja kaikille jäsenvaltioille avoimella tavalla. Nämä reunaehdot ovat selkeät ja perustellut. Perussopimusten avaaminen saattaisi nimittäin ajaa EU:n vuosikausia kestävään hajaannuksen tilaan, ja siihen meillä ei ole varaa. Lissabonin sopimuksen vaikeat vaiheet tarjosivat arvokkaan oppitunnin. Yhteistyön eri muotojen ja

6

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi

nopeuksien on oltava avoimia kaikille. Jos Eurooppa jakautuu a- ja b-luokkaan, sisäisen hajaannuksen riski on suuri. Siksi jäsenmaiden välisen yhteistyön tiivistäminen ja avoimen keskusteluyhteyden ylläpito on suunnattoman tärkeää. Suomi osallistuu tällä hetkellä aktiivisesti eritahtiseen yhteistyöhön sen kaikissa muodoissa. Olemme mukana Schengenissä, EMU:ssa, sekä mm. Euroopan syyttäjäviraston (EPPO) valmistelussa. Emme etene laput silmillä, vaan käytämme jatkuvaa harkintaa ja arvioimme jokaisen tilanteen tapauskohtaisesti. Tähän saakka eteneminen ja yhteistyön syventäminen on ollut tarkoituksenmukaista ja perusteltua. Seuraava konkreettinen eritahtisuuden muoto toteutuu todennäköisesti puolustuksen saralla. EU:n puolustusyhteistyö on edennyt nopeasti. Viime kesänä teimme yhdessä Ranskan kanssa aloitteen EU-puolustusulottuvuuden etenemisestä. Nyt, vuosi myöhemmin, olemme hyvin pitkälti tilanteessa, jonka tuolloin yhdessä hahmottelimme. Asia on edennyt ja sitä onkin aktiivisesti edistetty myös meidän suomalaisten taholta. Lopulliset päätökset mm. pysyvän rakenteellisen yhteistyön osalta tehdään kuluvan syksyn aikana. Loppuvuosi tulee olemaan aktiivisen EU-politiikan ja vaikuttamisen aikaa. Puolustusyhteistyön lisäksi asialistalla tulevat olemaan Brexit, EMU sekä unionin monivuotiset rahoituskehykset, joiden valmistelu alkaa hiljalleen käynnistyä. Haluan osaltani edistää myös laajempaa, kansallista keskustelua EU-asioista. Toivon, että myöhemmin syksyllä julkistettava pääministerin ilmoitus EU-politiikasta tulee herättämään keskustelua eduskunnassa ja sitä kautta laajemminkin kansalaisten ja järjestöjen piirissä. Euroopan unionin tulee olla kansalaisten unioni ja tämän tavoitteen eteen on jokaisen päättäjän tehtävä töitä. Juha Sipilä, pääministeri


Suomi on valmis myรถs eritahtiseen kehitykseen, kunhan se tapahtuu perussopimusten puitteissa.

7


Eurooppa-ministerin kommentti

Sisämarkkinoiden tulevaisuus teksti: SAMPO TERHO

Euroopan tulisi palata juurilleen ja keskittyä sisämarkkinoihin. Viime vuosien kriisien myötä Euroopan unioni on herännyt pohtimaan omaa tarkoitustaan. Eurokriisi ja Brexit ovat herättäneet innokkaatkin unionin tukijat huomaamaan, että EU:lla on riski menettää olemassaolonsa oikeutus jäsenmaittensa kansalaisten silmissä.

Euroopan komissio esitti alkuvuodesta viisi skenaariota siitä, miten unioni voisi kehittyä vuoteen 2025 mennessä. Komission maalailema ensimmäinen skenaario olisi käytännössä jatkamista entiseen malliin. Toinen skenaario korostaa keskittymistä vain sisämarkkinoihin. Kolmas skenaario perustuu usean nopeuden kehitykseen, jossa halukkaat maat voisivat yhdentyä enemmän

kuin muut. Neljäs skenaario korostaa kehitystä, jossa keskitytään tehokkaaseen yhteistyöhön vain muutamalla osa-alueella. Viides skenaario on federalistinen suunta, jossa yhdennytään vauhdikkaasti kaikilla politiikan osa-alueilla.

Kuva: Wikimedia Commons

Komission julkaistua skenaarionsa on Suomessakin käyty vilkasta keskustelua maamme linjasta EU:n tulevaisuuden suhteen. Suomen linja seuraavalle kahdelle vuodelle selviää hallitusohjelmasta. Se korostaa kaupallisen yhteistyön merkitystä ja toteaa, ettei yhdentyminen kaikilla politiikan aloilla ole tarpeellista, ja painottaa että kansallisen etu yhdistetään eurooppalaiseen etuun ”rakentavan kriittisellä” tavalla. Olemme oppineet, ettei mallioppilas EU:ssa saa etuja eikä myönnytyksiä. Reaalipoliittinen kansallisen edun puolustaminen on EU:ssakin normaalimenettely ja se on oltava myös Suomen linja. EU-jäsenyytemme alkutaival oli lapsenuskoista harjoittelua. Tuntuu jälkikäteen häkellyttävältä, että poliitikkojen ja median enemmistö hyväksyi EU-politiikkamme ohjenuoraksi pelkän ehdottoman hokeman ”Suomen on liityttävä kaikkiin ytimiin”.

8

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi


Eurooppa-ministerin kommentti

Uusien ytimien sijaan Euroopan tulisi palata juurilleen ja keskittyä sisämarkkinoihin. Jo Euroopan yhteisö kiteytti aikanaan keskeisiksi tavoitteikseen ihmisten, omaisuuden, palvelujen ja rahan vapaan liikkuvuuden unionin alueella. Sisämarkkinat ovat edelleen järkevä tavoite, joka tukee myös EU:n toista perusajatusta rauhan ja vakauden vahvistamisesta.

Toimivat sisämarkkinat eivät kuitenkaan vaadi kaikenläpäisevää sääntelyä, vallan keskittämistä tai yhteisvastuun kasvattamista jäsenmaiden välillä. Liittovaltio ei ole se suunta – tai komission vaihtoehto 5 – johon unionia kannattaa viedä. Oikea suunta löytyy yhdistelemällä komission skenaarioita 2 ja 4, eli

syventämällä edelleen sisämarkkinoita ja keskittymällä yhteistyöhön muutamilla politiikan osa-alueilla, jotka nimenomaisesti vaativat kansainvälistä yhteistyötä. Tämä on se kehityssuunta, jolle myös kansalaisten välttämätön tuki on selkeästi saatavissa. Sampo Terho, Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri

Euroopan Suunta - Podcast Eurooppalainen Suomi loi uuden tavan käsitellä EU:n ja Euroopan ajankohtaisia aiheita. Pois tunkkaiset lehterit ja monotoniset äänet - tervetuloa iloisen röyhkeät, mukavan leppoisat ja ennenkaikkea täysin eri linjoilla asioista olevat asiantuntijat, poliitikot ja tavan kansalaiset! Euroopan suunta -podcastit julkaistaan joka toinen viikko. Ohjelman vakioääniä yhdistää ainakin yksi asia: intohimoinen suhde Eurooppaan!

Seuraa Euroopan suunta -podcastia osoitteessa: soundcloud.com/euroopansuunta

9


NI en UM kyn L k KO Tyn as r O

kolumni

Euroopan pelattava korttinsa oikein teksti: ORAS TYNKKYNEN

Kuva: Oras Tynkkynen

vähentynyt. Pakolaiskriisikin on tasaantunut, joskaan ei toki ratkennut.

V

iime vuosi oli ”real dickhead of a year”, niin kuin European Council on Foreign Relationsin Jeremy Shapiro osuvasti kuvasi. Brexit voitti Isossa-Britanniassa ja Trump Yhdysvalloissa. Euroopassa pelättiin oikeistopopulismin ketjureaktiota. Vanhat ongelmat pakolaiskriisistä talouskriisiin ja Itä-Ukrainan sotaan kummittelivat taustalla. Moni povasi Euroopalle vaikeita aikoja. Itse ajattelin hieman toisin. Blogissa väitin, että toisenlainenkin kehityskulku on mahdollinen. Jos pelaamme korttimme oikein, voi Eurooppa päinvastoin lähteä uuteen nousuun. Mitä sitten tapahtui? Oikeistopopulismin nousukulku tikahtui savuihinsa. Euroopan talous on vahvistunut ja työttömyys

10

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi

Tuppaamme projisoimaan kulloisiakin tunnelmia – hyviä tai huonoja – tulevaisuuteen. Kun menee huonosti, joukkosynkistely sumentaa kyvyn nähdä mahdollisuuksia. Kun taas pahin on ohi, unohdetaan helposti itsepintaiset ongelmat, jotka eivät sillä välin ole hävinneet mihinkään. Väitän, että Euroopalla on kädessään pohjimmiltaan kelvolliset kortit. Miten ne nyt pelaamme, se on päätettävissämme. Eurooppa voi nousta vain, jos se ei vajoa parempien aikojen itsetyytyväisyyteen. Meidän pitää nyt vastata viiteen isoon haasteeseen. Ensinnäkin unionin on tartuttava tosissaan talouskriisin jälkitauteihin: köyhyyteen, työttömyyteen ja eriarvoisuuteen. Talousyhteisöstä on vihdoin rakennettava sosiaalinen yhteisö. Toiseksi Euroopan on uudistettava talouttaan. Kiertotalouden ja digitalisaation kaltaisiin mahdollisuuksiin on tartuttava sekä vapaakauppasopimuksia rakennettava demokraattisesti ja kestävästi. Kolmanneksi unionin on terhakoiduttava turvallisuuden takaajana. Tämä tarkoittaa ak-

tiivisempaa roolia lähialueiden kriisien sovittelijana ja vahvempaa yhteistyötä puolustuksen parissa. Neljänneksi unionin on puolustettava arvojaan. Siksi Puolan ja Unkarin luisuminen autoritäärisyyteen on estettävä – käyttämällä tarvittaessa koko keinovalikoimaa. Viidenneksi Euroopan on palattava ilmastojohtajaksi. Kun Yhdysvaltain johto väistää vastuutaan, meidän on korkea aika tiukentaa 2030 päästötavoitteita ja korjata päästökauppa. Euroopan tulevaisuus on omissa käsissämme. Oras Tynkkynen on Euroopan vihreiden hallituksen jäsen ja varaeuroparlamentaarikko. Vuosina 2004–15 hän vaikutti Vihreiden kansanedustajana.

Eurooppa voi nousta vain, jos se ei vajoa parempien aikojen itsetyytyväisyyteen.


Ajankohtaista parlamentissa

EU ottaa takkiin, kun ideologia piilotetaan Euroopan parlamentti on arvokeskustelujen kenttä. Päätöksien ideologisuus ei kuitenkaan aina ulotu jäsenmaihin asti. Tällä on vakavia seurauksia niin EU:n uskottavuuden kuin kansalaisten vaikuttamiskokemuksen ja aktiivisuuden kannalta. teksti: MERJA KYLLÖNEN Kuva: Euroopan parlamentti

Yksi keskustelluimpia aiheita Euroopan parlamentin yhteydessä on legitimiteetti. Vaalien yhteydessä valitellaan kansalaisten alhaista äänestysintoa, vaalien välissä median vähäistä kiinnostusta eurooppalaiseen päätöksentekoon. Demokratiavaje on todellinen, ja tiedon puute myös vaarallista: esimerkiksi Britannian EU-kansanäänestyksen yhteydessä kampanjoitiin onnistuneesti aivan virheellisilläkin väitteillä EU:sta, joita populistilehdistö levitti tehokkaasti eteenpäin. Faktojen taivuttaminen propagandatarkoituksessa on tämän ajan vitsaus, jonka seurauksena Euroopan Unionin maine kärsii jäsenmaissa jatkuvasti inflaatiota. Aivan yhtä vaarallista EU:n uskottavuuden kannalta on kuitenkin myös ideologian piilottaminen. Euroopan parlamentissahan ideologiset erot todellakin saavat näkyä ja kuulua: asioita väännetään intohimoisesti ja täysistuntosalista on jouduttu joskus jopa kantamaan päätöksentekijöitä ulos epäasiallisen käytöksen vuoksi.  Arvostan parlamentin nollatoleranssia esim. rasismin ja fasismin suhteen – puheenvuoroja todellakin suitsitaan. Toisaalta pidän myös siitä, että edustajat tunnustavat väriä: jokaiseen asiaan on aivan

perustellusti olemassa monta erilaista kulmaa, ja kunnon neuvottelut saadaan käytyä vasta sitten kun erimielisyyksistä saadaan keskusteltua avoimesti. Jostain syystä tämä arvokeskustelu piiloutuu usein julkisuudessa. Parlamentti tiedottaa, että asioista on

Olisi reilua kertoa kansalaisille, että EU-lainsäädäntöä sovellettaessa on tehty poliittisia valintoja myös kotimaassa. 11


Ajankohtaista parlamentissa

Kuva: Euroopan parlamentti

Vastuukysymyksissä osoitetaan sormella Brysseliä.

päätetty, mutta vuosikausien väännöt eivät päätöstiedotteesta ilmene. Kotimaassa näiden vääntöjen poliittisuus piilotetaan usein ihan tarkoituksella. EU-päätökset kotimaisen politiikan työkaluna Metsähallituslaki, hallintarekisteri, rahapelimonopoli, rautateiden henkilöliikenne. Mikä näille kaikille on yhteistä? Suomen hallituksen väite siitä, että käytäntöjä on muutettava, ”koska EU niin vaatii”. Metsähallituslaki: ”EU pakottaa yhtiöittämään”. Hallintarekisteri: ”Pakko avata eurooppalaiselle 12

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi

kilpailulle”. Rahapelimonopoli: ”Suomi eroaa kiusallisesti joukosta”. Rautateiden henkilöliikenne: ”EU pakottaa avaamaan kilpailun”. Todellisuudessahan EU-lainsäädäntö jättää aika useinkin mahdollisuuksia kansallisille poikkeuksille. EU on jäsenmaidensa, komission pyrkimysten ja parlamentin voimasuhteiden summa, ja kun jokaisessa käsiteltävässä asiassa on moneen suuntaan vetäviä voimia, on neuvotteluiden lopputulos sen mukainen. Voidaan olla montaa mieltä siitä, että jäsenmaat usein vetävät direktiivien tulkinnassa ja sisämarkkinoiden toteuttamisessa reilusti kotiinpäin. Omia elinkeinoja ja markkinoita suojataan,


omien yritysten ja tuotteiden menestystä yritetään edistää. Eihän tämä tietenkään vastaa sisämarkkinoiden ideaa, mutta on toisaalta hyvin ymmärrettävää. Eikä kotiinpäinveto ole vain pienten jäsenmaiden harrastus. Suomessa EU on kuitenkin jostain syystä pyhä. Me tulkitsemme direktiivejä kirjaimellisesti, noudatamme siirtymäaikoja tarkasti ja jopa ennakoimme mitä komissio mahdollisesti jossain vaiheessa tulee vaatimaan.  Kyse on valikoivasta perustelusta ja poliittisen vastuun pakoilusta: EU-lainsäädännöstä voidaan etsiä halutulle muutokselle pakottavat perusteet ja vastuukysymyksissä taas osoittaa sormella Brysseliä. Ja EU:n maine vain kasvaa. Kiire rautatieliikenteen avaamiseksi kilpailulle ei johdu EU:sta Esimerkiksi käy vaikkapa rautateiden henkilöliikenteen avaaminen. Suomessa ei ole kovin montaa ihmistä, joka olisi osallistunut EU:n neljännen rautatiepaketin valmisteluun ja neuvotteluun yhtä kädet savessa kuin meikäläinen. Uskallan siis väittää vastaan, kun kotimaiset päättäjät yrittävät jälleen kerran vierittää vastuuta päätöksistään EU:n syyksi. Euroopan tasolla henkilöliikenteen suorahankintamahdollisuus säilyy tietyin ehdoin, mutta Suomessa henkilöliikenteen kilpailun avaamista on kiirehditty jo vuosia ja perusteluna käytetään EU-pakkoa. 

on mahdollista edelleen käyttää, jos niille on kantavat perustelut ja systeemi toimii kokonaisuutena yhteiskunnan ja asiakkaan kannalta fiksusti. Kokemus aiemmista rautatiepaketeista osoittaa, että jäsenmaat suhtautuvat lainsäädäntöön hyvin eri tavoin. Monessa maassa ensimmäistäkään rautatiepakettia ei ole vielä toimeenpantu, ja kollegoiden kanssa pitkiä kokouksia istuttuani uskallan väittää, että moni jäsenmaa tulee käyttämään kaikki porsaanreiät mitä ikinä löytävät oman etunsa nimissä. Suomi se vain seuraa tiukinta mahdollista linjaa. Ja antaahan se direktiivi tähänkin mahdollisuuden: kansallisella lainsäädännöllä voidaan säätää myös kilpailutus ainoaksi hankintatavaksi. EU ei siis kiellä omaan jalkaan ampumistakaan.  Olisi reilua kertoa kansalaisille, että EU-lainsäädäntöä sovellettaessa on kotimaassa tehty poliittisia valintoja. Sillä mikään ei syö kansalaisen tulevaisuudenuskoa ja vaikuttamishalua niin tehokkaasti kuin vaihtoehdottomuus. Ja aktiivisia kansalaisiahan me kaikki haluamme kasvattaa, olipa oma ideologiamme mikä tahansa. Merja Kyllönen on GUE/NGL-ryhmän europarlamentaarikko ja TRAN-valiokunnan jäsen. Kuva: Nick Tulinen / merjakyllonen.fi

Tosiasiassa kukaan ei tule painostamaan tai pakottamaan hätäisiin liikkeisiin rautateiden henkilöliikenteen kilpailun avaamisen kanssa. Kaikki EU-lainsäädännön vaatimat toimet on meillä Suomessa käytännössä jo tehty. Ennakoitavissa olevat, välttämättömät toimet pantiin toimeen jo omana liikenneministeriaikanani: rataverkon hallinta ja rautatieliikenteen harjoittaminen, koulutusjärjestelmä ja turvallisuusjärjestelmä on Suomen lainsäädännössä jo eriytetty. 

Olisi reilua kertoa kansalaisille, että EU-lainsäädäntöä sovellettaessa on tehty poliittisia valintoja myös kotimaassa.

Tämän pidemmälle ei ole hätä, koska liikenteen harjoittamiseen EU-lainsäädäntö antaa monia mahdollisuuksia. Päälinjaus neljännessä rautatiepaketissa on 3.12.2019 alkaen tosiaan avoin markkinoillepääsy, mutta siitäpä sitten alkavatkin direktiivin poikkeukset. Yksinoikeussopimuksiakin 13


Yhteinen maatalouspolitiikka

Yhteinen maatalouspolitiikka on oleellinen osa eurooppalaista integraatiota Yhteinen maatalouspolitiikka on alusta lähtien ollut osa eurooppalaista yhdentymiskehitystä. Elintarviketuotantoa säätelevän politiikan alistaminen kansallisesta päätäntävallasta Euroopan yhteisille toimielimille oli aikanaan suuri strateginen päätös EU:n perustajamailta. teksti: SIMO TIAINEN

Ilman yhteistä maatalouspolitiikkaa Länsi-Euroopan taloudellisessa yhdentymisessä ei olisi edetty koetulla nopeudella. Yhteinen maatalouspolitiikka on mahdollistanut yhtenäiset maatalousmarkkinat ja sen myötä sisämarkkinat ruokamarkkinoilla EU:ssa. Elintarviketeollisuus on yhä suurin teollisuuden toimiala EU:ssa. Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet kirjattiin alun perin Euroopan talousyhteisön perustamissopimukseen eli ns. Rooman sopimukseen vuonna 1957. Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on: lisätä maatalouden tuottavuutta, taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso, vakauttaa markkinat, varmistaa elintarvikkeiden saatavuus ja taata kohtuulliset kuluttajahinnat. Näitä tavoitteita on myöhemmin laajennettu ympäristönäkökohtien ja laatukysymysten huomioon ottamisella ja ne siirrettiin nykyiseen EU:n perussopimukseen eli Lissabonin sopimukseen. Vaikka tavoitteet yhteiselle politiikalle asetettiin pääosin jo yli 60 vuotta sitten, ovat ne edelleen päteviä ja ajan tasaisia.

Tavoitteet ennallaan, sisältö muuttunut oleellisesti Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet ovat säilyneet, mutta politiikan sisältö on vuosikymmenien saatossa kokenut lukuisten reformien myötä suuria muutoksia. Yhdentymiskehityksen alkuvaiheessa EU:n maatalouspolitiikan painopiste oli Euroopan maatalouden kehittämisessä omavaraiseksi. Myöhemmässä vaiheessa maataloustuotteiden tarjonnan tultua runsaaksi maatalouden tuottajahintoja alennettiin lähemmäksi maailmanmarkkinahintoja (McSharry -uudistus 1992 ja Agenda 2000 -uudistus 1999) ja samalla viljelijöiden tulotasoa alettiin ylläpitää hintojen laskua kompensoivilla suorilla tuilla. Vuoden 2003 historiallisessa maatalouspolitiikkareformissa eli Fischlerin uudistuksessa EU luopui – erityisesti kauppapoliittisista syistä – maataloustuotannon ja suoran tuen yhteydestä. Markkinasuuntautuneisuuden lisääminen on ollut vahva tavoite viime vuosikymmenien uudistuksissa. EU on mm. luopunut lähes kaikista tuotantokiintiöistä. Suomen kannalta merkittävä päätös oli maitokiintiöistä luopuminen (Ficher-Boel 2007). Viimeisin suuri EU:n maatalouspolitiikkauudistus, ns. Ciolos-uudistus toteutettiin vuonna 2013. Sen merkittävimpänä sisältönä oli maatalouspolitiikan ns. viherryttäminen, jossa maataloustuotannolle asetettiin monia ympäristövaatimuksia. Lukuisten politiikkauudistusten valitettavana seurauksena on ollut viljelijöihin kohdistuva raskas hallinnollinen taakka. Seuraavan uudistuksen valmistelu käynnissä Parhaillaan EU:ssa on käynnissä valmistautuminen vuoden 2020 jälkeiseen maatalouspolitiikkaan. Komissio toteutti alkuvuodesta asiaan liittyvän laajan kansalaisille avoimen julkisen kuulemisen ja työohjelmansa mukaan komissio antaa asiasta tiedonannon kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Elintarviketeollisuus on yhä suurin teollisuuden toimiala EU:ssa. 14

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi


Yhteinen maatalouspolitiikka tarvitsee tarkoituksenmukaiset unionitason välineet. tai siirtymäajoista, päättyy tuolloin myös maataloustuotteiden vapaa liikkuvuus Britannian ja EU:n välillä. Vaikutukset EU:n maatalousmarkkinoilla olisivat huomattavia. Tarvitsemme maataloutta kaikkialla EU:ssa Me suomalaiset olemme aina korostaneet, että EU:n maatalouspolitiikassa on otettava huomioon toisaalta maatalousmallien moninaisuus ja alueelliset erityispiirteet ja toisaalta erilaiset taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet. Yhteisestä politiikasta huolimatta oma elintarviketuotanto ja oma maatalous kuuluvat jokaisen kansakunnan kulttuuriin ja perusoikeuksiin maailmassa. Yhtenä perusperiaatteena EU:n maatalouspolitiikassa onkin pidettävä sitä, että elinvoimainen ja kestäväpohjainen maatalouden säilyy kaikilla EU:n alueilla. Myös muut EU:n toimielimet ovat käynnistäneet valmistelunsa tulevasta maatalouspolitiikasta. Järjestöjä edustava Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) hyväksyi jo viime vuoden lopussa oma-aloitelausunnon vuoden 2020 jälkeisestä maatalouspolitiikasta.

Simo Tiainen on MTK:n Kansainvälisten ja EU-asioiden johtaja sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsen. Hän toimi ETSK:ssa esittelijänä vuoden 2020 jälkeistä EU:n maatalouspolitiikkaa koskevassa lausunnossa. Kuva: mtk

Maatalous kohtaa tulevaisuudessa suuria haasteita, niin globaalisti kuin EU:ssa. Nämä liittyvät mm. ruokaturvaan, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen, ympäristönäkökohtiin, kestävään kehitykseen, maaseudun tasapainoiseen kehittämiseen, hintojen ja tulojen vaihteluihin, epävarmuuksiin kansainvälisessä kaupassa sekä elintarvikeketjun toimivuuteen. Tulevan yhteisen maatalouspolitiikan on kyettävä vastaamaan sen edessä oleviin lukuisiin haasteisiin. Kyetäkseen ratkaisemaan edessämme olevat haasteet yhteinen maatalouspolitiikka tarvitsee tarkoituksenmukaiset välineet unionin tasolla. Britannian päätös erota EU:sta on erityinen haaste myös yhteiselle maatalouspolitiikalle. Eroneuvottelut tuovat suurta epävarmuutta tulevaan uudistukseen. Brexitin budjettivaikutukset voivat olla merkittäviä ja neuvotteluiden lopputuloksesta riippuen vaikutukset maatalousmarkkinoiden toimintaan voivat olla suuria. Britannian EU-ero astuu voimaan maaliskuun lopussa 2019. Mikäli neuvotteluissa ei kyetä sopimaan kaupankäynnin ehdoista

15


HAASTATTELU

Kriisinhallinnan kentällä on tilaa EU:lle ja Suomelle Jokainen tämän lehden lukija tuntenee, mikä oli rauhan merkitys siinä kehityksessä, joka tänä päivänä nähdään Euroopan unionina. Euroopan yhdentymisprosessi syntyi sodan raunioiden keskellä kirkastuneeseen ajatukseen yhteisten intressien kytkemisestä yhteisiin instituutioihin ja siten pysyvään rauhaan maanosassa, jolla oli takanaan niin pitkä keskinäisten sotien historia. Eurooppalaisen rauhan perintö ilmenee nykypäivänä EU:n työssä kriisinhallinnassa ja konfliktien estämiseksi.

Kriisinhallinta on yksi parhaita mekanismeja tukea Euroopan turvallisuutta. Euroopan naapurustoon ja tukevat unionin turvallisuutta. EU:n operaatiot ovat olleet suhteellisen pieniä ja niiden vaikutus sisäiseen turvallisuuteen on toistaiseksi ollut rajattu, mutta potentiaalia turvallisuuden lisäämiseksi on. Kriisinhallinta on yksi parhaita mekanismeja tukea Euroopan turvallisuutta ulkopuolelta käsin,” perustelee Mekri.

teksti: VENLA RANKI

Kriisinhallinnan merkityksen EU:lle kiteytti rauhan ja turvallisuuden ajatushautomo SaferGloben toiminnanjohtaja Maria Mekri: ”Euroopan unioni on rauhanprojekti. Kriisinhallinta, rauhan tukeminen ja konfliktinesto ovat EU:n keskeisiä funktioita ja itse asiassa keskeinen syy siihen, että unioni on ylipäätänsä olemassa.” Vaikka rauhantyö on aina kuulunut EU:n periaatteisiin, on sen soveltamista käytäntöön määrittänyt unionin institutionaalinen ja poliittinen kehitys. Valmius yhteisiin kriisinhallinnan ponnistuksiin on kehittynyt EU:n ulkopoliittisen koneiston mukana, ennen kaikkea Lissabonin sopimuksen ja vuonna 2011 perustetun Euroopan ulkosuhdehallinnon (EEAS) myötä. ”Toki EU:n yksittäiset jäsenvaltiot ovat olleet aktiivisia kriisinhallinnassa ja konfliktin estossa muiden järjestöjen, kuten YK:n ja sotilaallisella puolella etenkin Naton kautta sekä ihan suoraan,” Mekri muistuttaa. Isoille jäsenmaille EU:n tuoma lisäarvo erityisesti sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa saattaa olla jopa kysymysmerkki. Euroopan sisäisen turvallisuuden ollessa yksi hetken polttavimmista keskustelukysymyksistä ei tulisi myöskään unohtaa kriisinhallinnan ja konfliktin eston kytköstä siihen. ”EU:n kriisinhallintamissioiden yhtenä perusajatuksena on, että ne sijoittuvat 16

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi

EU:n kriisinhallinta haasteiden edessä ”Juuri nyt kriisinhallinta ja konfliktin esto ovat EU:n tasolla suuressa ristipaineessa ennen kaikkea Brexitin takia,” kertoo Mekri. Iso-Britannia on tunnetusti merkittävä sotilaallinen voima unionissa, ja sen menettäminen tuottaa kriisinhallinnan ja konfliktin eston toimijoille haasteita. Lisäksi EU painii samojen ongelmien kanssa kuin muutkin kansainväliset organisaatiot. Konfliktitilanteet muuttuvat hyvin nopeasti ja usein. Mekrin mukaan pelkästään operaation suunnittelun aikana tai itse operaation ollessa käynnissä aivan perustavanlaatuiset asiat, kuten turvallisuustilanne, konfliktitapahtumien sijainti ja konfliktin osapuolet voivat muuttua, ja näihin muutoksiin pitäisi pystyä reagoimaan joustavasti. Samalla jokaisen operaation kohdalla puhutaan sadoista, jopa tuhansista ihmisistä ja lukuisista eri maiden välisistä juridisista sopimuksista, jotka tulisi muutostilanteessa jopa neuvotella uudelleen. Toisaalta muutoksiin reagoimisen keskellä tulisi myös kyetä säilyttämään käsitys suurista linjoista. ”Joustavuuden ja jähmeyden välisen tasapainon löytäminen on ja tulee selkeästi olemaan jatkossa vieläkin haastavampaa kaikille toimijoille,” Mekri kertoo. Rakenteellisten haasteiden ohella EU:n toimintaa vaikeuttaa unionin ”kuolemapelkoisuus”, eli EU:n asettama nollatoleranssi siihen, että sen operaatioissa


Iso-Britannian sotilaallisen voiman menettäminen tuottaa kriisinhallinnalle haasteita.

kuolee jäsenmaiden sotilaita tai kansalaisia. ”EU:n operaatioissa on pitkälti ollut linjana, että ketään ei saa menettää. Jokainen EU:n operaatiossa sattunut kuolema on aiheuttanut todella suuria ongelmia sekä operaatiolle, että sisäpoliittisesti unionissa ja jäsenmaissa,” Mekri selittää. Menetyksistä syntyvä reaktio on tietenkin inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta riskien pelko voi rajoittaa kriisinhallinnan toimintamahdollisuuksia entisestään. Pysyykö EU kriisinhallinnan globaalin muutoksen mukana? Myös kriisinhallinnan globaalilla kentällä tapahtuu liikehdintää, jota EU:n on syytä pitää silmällä. Mekrin mukaan Kiina on alkanut osoittamaan kiinnostuksen merkkejä kriisinhallintaa ja konfliktinestoa kohtaan. Samoin Yhdysvaltojen muuttunut positio on jättänyt YK:n rauhanturvaamis- ja konfliktinestotilan avonaiseksi. Tilaa siis on, ja Kiina on selkeästi kiinnostunut siitä. Mekrin mukaan tätä voidaan tulkita merkkinä siitä, että kriisinhallinnan ja konfliktin eston merkitys ulkopoliittisena työkaluna on kasvamaan päin. Samalla kriisinhallinnan tarve lisääntyy maailmassa. Ensimmäistä kertaa näyttää siltä, että rauhanturvaamisen ja konfliktineston kentälle on syntymässä YK-johtoisen yhteistoiminnan sijaan kilpailua. Suomi eurooppalaisen kriisinhallinnan kärjessä Entä voisiko EU olla kriisinhallinnan supervalta? ”Määrällisesti ei, mutta laadullisesti ehdottomasti,” vastaa Mekri. YK on ja pysynee globaalisti ja määrällisesti suurimpana rauhanturvaajana. EU:n erityisyytenä on kuitenkin sellainen korkealuokkaisen asiantuntijuus, jota YK:n on hankalaa saada. Toinen EU:n erityinen mahdollisuus on siviili- ja sotilasyhteistyön kehittäminen kriisinhallinnassa. Tässä Mekri näkeekin Suomelle ainutlaatuisen tilaisuuden profiloitua siviili-sotilasyhteistyön tuntijana ja vaikuttaa EU:n toimintamalleihin: ”Suomen lisäksi harvassa maassa Euroopassa on kunnolla mietitty siviili-sotilasyhteistyötä. Yhteistyön monista haasteista suurin on, että yhteistyön tarpeesta

huolimatta siviilien ja sotilaiden tulee pysyä erillisinä. ” Suomalaiselle osaamiselle on siis tilausta. Suomen etuna siviili-sotilasyhteistyön kehittämisessä muihin EU-maihin nähden on Mekrin mukaan ministeriötason ainutlaatuinen yhteistyö puolustus-, sisä- ja ulkoministeriön välillä. Samoin itsenäisten koulutustoimijoiden ja tutkijoiden osuus yhteistyössä on poikkeuksellista. ”Kun puhutaan turvallisuudesta, raja-aidat varsinkin puolustusministeriöiden ympärillä muissa jäsenmaissa ovat todella korkeita, mutta eivät muutkaan toimijat oikein istu saman pöydän ääressä,” toteaa Mekri. Mekri kannustaakin Suomea katsomaan lähitulevaisuuteen ja painamaan kaasua kriisinhallinnan alueella. Kriisinhallinnan kehittämisen ja konfliktin eston kentällä on nyt tilaa, jonka Suomi voisi ottaa omakseen ja nousta unionissa kriisinhallinnan näkökulmasta nykyisestä viidestä jopa kolmen tärkeimmän maan joukkoon. Kiinnostus kriisinhallintaa kohtaan tulee vain kasvamaan Brexitin aiheuttaman kuohunnan laannuttua. Panostamalla kriisinhallintaan nyt Suomi voisi varmistaa hyvät asemansa, kun katseet EU:ssa kääntyvät jälleen sen suuntaan. SaferGlobe on Suomen johtava rauhan ja turvallisuuden ajatushautomo, sekä partneri Euroopan komission rahoittamassa IECEU-hankkeessa, jonka tarkoituksena on löytää mahdollisuuksia EU:n kriisinhallinnan tehokkuuden lisäämiseksi. Lisätietoja: www.saferglobe.fi ja www.ieceu-project.com

EU:n kriisinhallinta lyhyesti Yhteensä 6 sotilasoperaatiota ja 9 siviilimissiota mm. Kosovossa, Libyassa, Somaliassa ja Ukrainassa Yli 5000 henkilöä Tavoitteina mm. rauhanturvaaminen, konfliktien ehkäisy, kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen, ihmissalakuljetuksen ehkäisy Lähde: Euroopan ulkosuhdehallinto (EEAS)

17


Itäryhmä ja EU:n tulevaisuus

Itäryhmä ja EU:n tulevaisuus Kuva: Euroopan parlamentti

Tunnelmia EU:n itäisen laajentumisen tervetuliaisseremoniasta vuonna 2004.

Itäryhmä on haastanut Euroopan unionin yhtenäisyyttä jo vuosia. Visegradin alue (Puola, Tšekin tasavalta, Slovakia ja Unkari) sekä Romania ja Bulgaria ovat kieltäytyneet jyrkästi pakolaiskiintiöistä. Maat näkevät EU:n tulevaisuuden ennen kaikkea kansallisvaltioiden löyhänä liittona ja vastustavat integraation syventämistä. Tšekki, Slovakia ja Unkari ovat kritisoineet Venäjä-pakotteiden jatkamista. Korruptio rehottaa. teksti: Katalin Miklóssy

18

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi

EU:n suuren kertomuksen mukaan itälaajentumisen tärkein merkitys on entisten kommunistimaiden demokratisointi. On selvää, että unionin ulkopuolelle jääneiden maiden tie on ollut poukkoilevampi, mutta ei EU:ssa silti kannata tuudittautua ajatukseen, etteikö demokratiakehitys voisi tehdä täyttä U-käännöstä. Juuri tällainen muutos on meneillään Puolassa ja Unkarissa – ja näitä maita kannattaa seurata, koska ne ovat näyttäneet kehityksen suuntaa alueen muille valtioille lähes 70 vuotta. Oikeusvaltio tarkoittaa vallan kolmijaon takaamista, vallankäytön kontrollimekanismia ja ihmisoikeuksien kunnioitusta. Tätä Puolan ja Unkarin hallitukset


Kuva: Euroopan parlamentti

Unkarin pääministeri Viktor Orbán sai huhtikuussa palautetta parlamentin istunnossa Unkarin tilanteesta.

haastavat vedoten enemmistödemokratian periaatteeseen, eli siihen, että vapaissa vaaleissa saatu legitimaatio oikeuttaa kansanvallan kontrollin toteuttamisen yhteiskunnallisen elämän eri alueilla. Mandaatti nykyisillä hallitsijoilla kieltämättä on: Unkarissa Fideszpuolue sai vuonna 2010 2/3 osaa parlamenttipaikoista ja määräenemmistön 2014. Puolassa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1989 yksi puolue (Laki ja Oikeus) voitti selkeästi äänten enemmistön 2015. Puola näyttää seuraavan Unkarin viitoittamaa tietä, jossa ensimmäisenä iskettiin oikeuslaitoksen kimppuun. Perustuslakituomioistuimen kokoonpanoa muutettiin, koska elimen tehtävänä on vartioida, ettei mitä tahansa lakia voida hyväksyä, joka ei ole oikeusvaltioperiaatteen

mukainen. Syyttäjäviraston miehitys takaa sen, että virkavallan väärinkäytöksiä, korruptiota tai muita laittomuuksia jätetään tutkimatta jos kyse on valtaeliitistä. Myös tuomioistuinten vapautta pyritään rajoittamaan puuttumalla tuomareiden valintaan, oikeusjuttujen siirtämiseen ”lojaaleille” tuomioistuimille sekä korkeimman oikeuden kokoonpanoon. Puolan hallitus kertoi, että maa muuttuu demokraattisemmaksi, koska kansan valitsemat poliitikot pääsevät valvomaan salakähmäisten tuomioistuinten toimintaa. Media on tärkeä manipuloinnin väline. Julkisvaroin ylläpidetty media alistettiin hallitusten propagandatorveksi, mainostuloilla toimivaa vielä vapaan median

19


Itäryhmä ja EU:n tulevaisuus

liikkumatilaa kaNopeutetun siirtyvennettiin erityismän hintana oliTosiasiassa EU ylläpitää näitä uhmakveroilla, epäämälvat kosmeettiset lä mainostuloja ja muutokset, näykaita hallituksia, joiden valta riippuu lähetystaajuuksia. teikkunademoEU-tuen takaamasta talouskasvusta. Puolassa ja Unkakratia. Luotiin rissa keski-ikäiset demokratian ulja sitä vanhemmat kokuoret, eli esisekä maaseudun asukkaat luottavat edelleen perinmerkiksi parlamentarismi, monipuoluejärjestelmä, teisiin televisio- ja radiouutisiin sekä sanomalehtiin. vapaat vaalit, lainsäädäntö, mutta niiden käytännön toteutus jäi vanhan poliittisen kulttuurin vangiksi. Ulkomailta rahoitusta saavia kansalaisjärjestöjä syynätään erityisellä tarkkuudella. Unkarissa lietsoKun itäiset maat sitten saavuttivat EU:n jäsenyyden taan mielialoja järjestöjä vastaan julistamalla niitä 2004 ja 2007 huomattiin, että heitä pidettiin edelleen ulkomaiden agenteiksi ja kotimaan pettureiksi, joitoisen luokan kansalaisina, ja markkinat ja Schengen den salaisena päämäärä on kaataa kansan valitsema avautuivat vain asteittain. Vuoden 2008 finanssikriihallitus. Samanlaista kohtelua osoitetaan parhailsi ja PIGS-maiden (Portugal, Ireland/Italy, Greece, laan myös yksittäisiin journalisteihin, jotka uskalSpain) esimerkki osoittivat, että jäsenyyksiä arvioitavat kritisoida vallanpitäjiä. Pelon ilmapiiri leviää. tiin kaksilla mittareilla: eihän näiden maiden kohdalla vaadittu jäsenyyden ehtona Kööpenhaminan Miten tähän tilanteeseen on päädytty? kriteerien tapaista nöyryyttävää listaa. NationalisMonet muistavat kommunistisen Puolan ja Unkatinen mieliala alkoi vahvistua ja EU:n huomautukrin liberaalisuuden ja länsimyönteisyyden; maat siin alettiin suhtautua yhä enemmän sisäisiin asioiolivat myös siirtymäkauden mallioppilaita. Mitä hin puuttumisena. Nähtiin myös, ettei kansalaisten mahtoikaan mennä vikaan iskulauseesta ”Takaisin elintaso noussutkaan lännen tasolle ja siirtotyöläisilEurooppaan”, jolla viestitettiin, että länsiyhteisö oli le maksettiin vain murto-osa lännen palkoista. Tyyollut maiden oikea koti jo ennen kommunistivaltaa? tymättömyyden kasvun merkit tulivat näkyviin jo vuoden 2010 EU-vaaleissa EU-kriittisten puolueiden esiinmarssina, ja niiden asema vahvistui 2014 Itäisen Euroopan keskeisin debatti 1990-luvun alussa oli, että pitäisikö maiden kopioida lännen mallia vaaleissa. Viimeinen pisara oli pakolaiskriisi vuonvai kehittää omaehtoista demokratiaa. Länsimieliset na 2015 sekä kiintiökeskustelu, jossa länsi ei näyttätodistelivat, että kansallisen kehitystien keksiminen nyt lainkaan kuuntelevan itää. Islamistisen terrorin vie liikaa aikaa, ja että pitäisi vain yksinkertaisestultua osaksi Euroopan arkea, yhdistää itäisiä maita näkemys, että suuri määrä muslimipakolaisia on ti omaksua lännen opetusta. Kansallisen ratkaisun vaaraksi kansalliselle turvallisuudelle. Valtapuolupuolestapuhujat väittivät, ettei länsimallia voi pelkästään matkia, koska se on vuosisatoja kestäneen eet lupaavat puolustaa kansalaisten turvallisuutta kehityksen tulos eikä se siten ole sellaisenaan siirvaikka lännen kiintiöpolitiikkaa vastaan. toistutettava. Jokaisen olisi kehitettävä omaa tietä EU:n avuttomuus lähtien omista perinteistään. Pian kävi joka tapauksessa selväksi, että massiivista talousapua oli tarjolItäryhmän edessä EU:n käytössä olevat keinot ovat la vain niille, jotka hyväksyivät nopeasti länsimaitehottomia. EU-yhteisö on ollut varovainen puuttusen kehitysmallin. maan valtioiden suvereenisuuteen, koska pelätään, että ennakkotapaus voisi kostautua jossakin vaiheesElettiin kuitenkin euforian vallassa, otaksuen, että sa muillekin ja sen takia monien mielestä 7. artiklänsi toivottaa idän tervetulleeksi – kuten kylmän solan rankaisumenetelmä on liian raju. Itsevaltaiset dan aikana hoettiin. Valtava pettymys oli, kun länsi puolueet ovat Euroopan parlamentin puolueperheiasettikin jäsenyydelle tiukat vaatimukset, nk. Kööden jäseniä ja puolueperheille on ollut tärkeämpää penhaminan kriteerit, ja työnsi liittymisen vuosien säilyttää valtatasapaino kuin ojentaa jäsenpuolueipäähän. Pitkän odotuksen aikana yleinen euforia ta. Myös talousnäkökulmat painavat vaakakupissa kuihtui ja samalla laantui keskustelu eurooppalaimerkittävästi. Visegrad-maat ja Kaakkois-Euroopsista arvoista, oikeusvaltion luonteesta, ihmisoikepa on 91,6 miljoonan asukkaan markkina-alue ja siuskysymysten merkityksestä. Tilalle astuivat hyötyjoituskohde, jossa on vakaa 3-4 %:n talouskasvu ja alhainen 6-7 %:n työttömyys. näkökulmat. Jäsenyyden tärkeimmiksi tavoitteiksi muodostui kansalaisten elintason nostaminen sekä EU:n pakolaispolitiikan vastustamisellekin löytyy pääsy länsimarkkinoille ja taloudellisen tuen piiriin. yhä enemmän ymmärtäjiä. Monet poliitikot panivat 20

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi


Kuva: Peter Tkac CC-BY SA 2.0

Röszken kylä Unkarissa pakolaiskriisin aikaan.

Itä-Eurooppaan luotiin demokratian ulkokuoret, mutta käytännön toteutus jäi vanhan poliittisen kulttuurin vangiksi. tyytyväisyydellä merkille, että itäisten maiden jyrkkä asenne ja aidat ovat lähes pysäyttäneet Balkanin pakolaisreitit. Unkarin johtohan usein vedonnut siihen, että se on toteuttanut Schengenin sopimuksen velvoitteitaan aivan kirjaimellisesti puolustaessaan EU:n rajoja laittomalta maahanmuutolta. Ainoa varteenotettava keino olisi leikata tuntuvasti runsaskätisiä tukiaisia. Tosiasiassa EU ylläpitää näitä uhmakkaita hallituksia, joiden valta riippuu EU-tuen takaamasta talouskasvusta ja sen kustantamista julkisista investoinneista. EU silti pelkää, että tuen leikkaaminen lietsoisi unionin vastustusta entisestään, sillä se vaikuttaisi kansalaisten elintasoon.

EU:n yhtenäisyys ei näytä valoisalta. Nationalismi, arvokonservatismi ja suvaitsemattomuus ovat vahvistumassa yleisenä trendinä. Itä-Euroopan maat ovat avoimesti haastaneet lännen edustaman demokratian, markkinaliberalismin ja yksilöajatteluun pohjautuvat ihmisoikeusperiaatteet aikansa eläneenä kehityksenä. Venäjän vaikutus kasvaa, koska sen edustamille arvoille on kysyntää. Unkarissa ja Puolassa puhutaan jopa EU-erosta – Huxit ja Poxit voivat toteutua, jos unioni menettää hyötyarvonsa. FT, dosentti Katalin Miklóssy toimii vanhempana tutkijana Aleksanteri-instituutissa. 21


Muuttuva turvallisuus Euroopan Unionissa

Turun äskettäiset väkivallanteot ovat osaltaan tuoneet terrorismin kouriintuntuvaksi osaksi myös Suomen turvallisuusympäristöä. teksti: MARI HÄMÄLÄINEN

Huolestuneet kansalaiset, toimittajat ja poliitikot pohtivat, miten vastaavat iskut voidaan tulevaisuudessa estää ja miten niihin voidaan valmistautua vielä paremmin. Mutta voidaanko tällaisia järjettömiä tekoja ylipäätään ehkäistä ennalta? Miten se tehdään, varsinkin jos tekijöiksi profiloituu itsenäisesti toimivia yksilöitä, joiden elämä on syystä tai toisesta joutunut väärälle raiteelle? Jos tekoja ja niihin johtanutta innoitusta on vaikea ymmärtää, miten viranomaiset voivat ennakoida tai edes toimia? Kuinka valmistautua siihen, minkä ei (vielä) edes tiedetä tapahtuvan?  Mitä EU:ssa tehdään? Turvallisuudessa ensisijainen vastuu on kansallisilla viranomaisilla. EU voi kuitenkin antaa merkittävää tukea parantamalla tiedonvaihtoa uhkista, tehostamalla yhteistyötä ja kaventamalla terrorismin elintilaa. EU:n turvallisuusunionin alueella on tehty useita toimenpiteitä ja lainsäädäntöehdotuksia, joilla pyritään vaikeuttamaan terrori-iskujen toteuttamista. Schengenalueelle saapuville matkustajille tehtäviä turvatarkastuksia on tehostettu ja jo keväällä 2016 tulivat voimaan uudet lentomatkustajien rekisteritietoja koskevat EU-säännöt. Tietojärjestelmien yhteentoimivuutta pyritään parantamaan, jotta esimerkiksi terroristien mahdollisuudet liikkua EU-maissa eri henkilöllisyyksiä hyväksi käyttäen tai viranomaisia 22

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi

Tiedonhankinnan, analyysin ja yhteistyön merkitys muuttuvien turvallisuusuhkien Euroopassa

pakoillen vähenisivät. Joissakin tapauksissa terroriuhka tulee rajojen sisältä tai rajatonta kyberympäristöä hyväksikäyttäen, jolloin uhkaa on vaikea pysäyttää konkreettisesti ulkorajoilla. EU tukee kansallisia viranomaisia myös radikalisoitumisen ehkäisemisessä eri yhteisöissä sekä mm. terroristisen sisällön poistamisessa internetistä yhdessä internet-yritysten ja palveluntuottajien kanssa. EU:n sisällä tehdään myös yhteistyötä jäsenmaiden viranomaisten kanssa pehmeiden kohteiden, kuten sairaaloiden, lentokenttien ja rautatieasemien, paremmaksi suojelemiseksi. Ongelmaa torjutaan tämän lisäksi

EU-rikosoikeudellisin keinoin, eli esimerkiksi uusilla keinoilla rahanpesun ja laittomien rahansiirtojen torjumiseksi sekä rikollisten ja terroristien varojen jäädyttämiseksi ja takavarikoimiseksi. Tiedonhankinnan, -vaihdon ja analyysin keskeinen rooli Paljon on tehty ja on tekeillä eri alueilla, mutta tiedonhankinta ja analyysi ja näiden pohjalta tehtävä operatiivinen lainvalvontatyö tulevat säilymään keskiössä. Kun viranomaisilla on tilanteesta kokonaisvaltaisempi kuva, pystytään vastaus sekä suuntaamaan että mitoittamaan paremmin. Analyysi ohjaa omalta osaltaan kansallisten viranomaisten operatiivista


Kuva: CC BY 2.0

Ensisijainen vastuu turvallisuudesta on kansallisilla viranomaisilla, mutta EU voi antaa niille merkittävää tukea.

Kattava kokonaiskuva uhkista pystytään yhä useammin laatimaan vain kansainvälisellä tasolla.

toimintaa, jonka tuloksena parhaassa tapauksessa uhkat jäävät toteutumatta tai ainakin niiden seurauksia voidaan minimoida. On hyvä muistaa, että menestyvä yhteiskunta joutuu varautumaan hyvin erityyppisiin uhkiin. Niitä ei enää nykymaailmassa voi kätevästi erotella sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden karsinoihin.

Myös kyberulottuvuus ja joidenkin uhkien hybridiluonne asettavat uudenlaisia haasteita. Terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, mutta myös muut turvallisuusuhkat liittyvät enenevässä määrin toisiinsa. Tämän myötä myös tiedustelupalvelujen ja lainvalvontaviranomaisten toiminnan kohteet ovat yhä useammin yhteneväisiä. Onkin loogista puhua

kokonaisturvallisuudesta, jossa kaikilla viranomaisilla on oma tärkeä roolinsa ja jossa nopean ja systemaattisen tiedonvaihdon ja yhteistyön merkitys korostuvat entisestään. Tavo i t t e e n a EU-tason kokonaiskuva Olemassa olevia tietomassoja on valtavasti eikä arvokas tieto ole pelkästään viranomaistietoa tai edes yksittäisen viranomaisen hallussa. Hyvään kokonaiskuvaan tarvitaan erityyppistä tietoa, esimerkiksi poliisin rikostiedustelutietoja ja julkisia lähteitä. Kyky yhdistellä relevanttia tietoa ja luoda siitä osiensa summaa suurempi kokonaisuus on ensiarvoisen tärkeää. Tätä työtä ei rajat ylittävissä tilanteissa kuten kansainvälisen terrorismin tai järjestäytyneen rikollisuuden kohdalla voida kuitenkaan tehdä pelkästään kansallisesti. Kattava kokonaiskuva pystytään yhä useammin laatimaan vain kansainvälisellä tasolla. EU:n lainvalvontavirasto Europol käsittelee, yhdistelee ja analysoi tietokannoissaan valtavia määriä tietoa, joka on toimitettu sille EU-jäsenmaista ja kolmansista maista. Pienempiä tai isompia tiedon paloja, joilla on liittymäkohtia toisiinsa ja jotka muodostavat monimuotoisen kokonaisuuden. On ensiarvoisen tärkeää, että Europol pystyy toimialueellaan täyttämään tehtävänsä EU-tason informaatio- ja analyysikeskuksena. Tässä tehtävässä se pystyy onnistumaan vain jäsenvaltioiden viranomaisten tuella ja niiden toimittamaan tietoon nojautuen. Oikeus- ja sisäasioiden neuvos Mari Hämäläinen toimii erityisasiantuntijana Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa. 23


NI aa UM am L v KO i Sar tr Pe

Kolumni

Lisää budjettivaltaa EU:lle, kiitos! teksti: PETRI SARVAMAA

Kuva: Petri Sarvamaa / petrisarvamaa.eu

Vahva riippuvaisuus jäsenmaiden maksuvalmiudesta heikentää EU:n toimintakykyä.

B

rexit on laittanut kunnolla potkua EU:n tulevaisuuden pohdintaan. Brittien tragikoomisen näytelmän syitä ja seurauksia ihmetellään niin Brysselissä kuin jäsenmaissa. Syitä voisi vatvoa loputtomiin. Brittien sisäisten ongelmien lisäksi myös EU:n heikkoudet ja huonot puolet on tunnustettava, jotta osaamme tehdä oikeat ratkaisut seurausten suhteen. Katse on suunnattava eteenpäin ja uudistetun unionin pitää jatkaa entistä luotettavampana ja vahvempana. EU:n rahankäytön osalta esimerkkejä heikkouksista on helppo paikantaa: byrokratia on tuensaajalle raskas ja joustoa kriisitilanteissa on hyvin rajallisesti. Miten järjestelmää sitten voitaisiin uudistaa, byrokratiaa keventää ja joustoa lisätä? Jäsenmaiden tiukka kontrolli EU-rahasta vaikeuttaa kehitystä.

24

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi

Brysselissä on alettu valmistella unionin monivuotista rahoituskehystä vuoden 2020 jälkeiselle ajalle — eli sitä, mihin ja miten EU-rahaa tullaan tulevina vuosina käyttämään. Kehyksen muodostamista hankaloittaa Brexitin epävarma neuvottelutulos, joka määrittää osaltaan EU:n tulevan budjetin kokoa ja jäljelle jäävien jäsenmaiden osuuksia. Unioni menettänee leijonanosan budjetistaan kun rikas nettomaksaja poistuu porukasta. Jos brittien osuutta ei muiden toimesta korvata, vuosittaiseen budjettiin saatetaan joutua sorvaamaan jopa reilun 10 miljardin aukko. Tämä riippuu kuitenkin 27 jäsenmaan ambitiotasosta. Mikäli unionia aiotaan vahvistaa, on sen budjettiakin syytä vahvistaa. Komission lanseeraamaan Euroopan tulevaisuutta pohtivaan sarjaan kuuluu keskeiseltä osin myös unionin rahoitusta käsittelevä asiakirja, joka kartoittaa eri skenaarioita tulevan integraation tasosta. Rahoituksen osalta pohditaan myös sitä, mistä EU voisi saada niin sanottuja omia varoja. Ei siis sitä rahaa, joka on

riippuvainen jäsenmaiden maksuista, vaan sitä rahaa, jonka EU voi itse kerryttää. Verotusoikeus tai muu vastaava tulonlähde antaisi EU:lle mahdollisuuden itsenäisempään ja tehokkaampaan budjetinhallintaan. Yksi mahdollisuus olisi esimerkiksi jäsenmaissa kerättävä pieni ilmastovero, josta toki kansalaisten hyväksynnän kannalta olisi viisainta tehdä jäsenvaltion omaan verotukseen vaikutukseltaan neutraali. Vahva riippuvaisuus jäsenmaiden maksuvalmiudesta heikentää joka tapauksessa EU:n toimintakykyä ja tekee yhteiseurooppalaisesta politiikasta kumpuilevaa. Jos EU:n budjettia pienennetään, pallo siirtyy yhä enemmän jäsenmaille. Turvallisuusyhteistyö, sisämarkkinat, maatalouspolitiikka ja muut vastaavat toiminnot monimutkaistuisivat entisestään. EU:n vahva budjettivalta takaisi yhteisille hankkeille yksinkertaisemman ja tehokkaamman hallinnon. Petri Sarvamaa on EPP-ryhmän europarlamentaarikko ja budjettivaliokunnan 1. varapuheenjohtaja.


Eurooppa joka suojelee

Eurooppa joka suojelee teksti: PEKKA RISTELÄ

Euroopan unionin viime vuodet ovat olleet vaikeita. Talouskriisi murensi eurooppalaisten luottamusta unioniin ja toisiinsa. Samaan aikaan vahvistunut kansallismielinen populismi haastaa unionin perusarvot. Oman varjonsa EU:n tulevaisuudelle toi Iso-Britannian päättämä EU-ero, eikä Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksikään ollut hyvä uutinen. Näissä kahdessa tapahtumassa voi kuitenkin nähdä myös myönteisen puolen: vaikeuskerrointa tulevaisuuden rakentamiseen tuli lisää, mutta toisaalta eurooppalaisten itsevarmuus ja usko EU:n arvoon näyttävät vahvistuneen. Emmanuel Macronin valinta Ranskan presidentiksi on osa tätä käännettä. Eurooppa-myönteisimmän ehdokkaan voitto yllätti monet, ja siksi kannattaa katsoa, miten Macron puhuu EU:sta.

Olipa kyse yhteisistä työmarkkinoista, kansainvälisestä kaupasta tai opiskelumahdollisuuksista, EU on avannut hienoja mahdollisuuksia monille eurooppalaisille. Samaan aikaan unionin tarjoamat mahdollisuudet ovat kuitenkin jääneet liian monelle etäiseksi lupaukseksi ja pahimmillaan joksikin tuntemattomaksi, pelottavaksi ja epävarmuutta tuovaksi. Tämän Macron ja Juncker ovat ymmärtäneet, ja se ymmärrys ohjaa nyt unionin agendaa oikeaan suuntaan. Pekka Ristelä on SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö. Kuva: SAK

Macronin mukaan hänen tavoitteenaan on Eurooppa, joka suojelee. Tämä on helppo nähdä reaktiona populistien lietsomiin pelkoihin. Oleellista on kuitenkin se, että Macronin suojelulle antama sisältö on positiivinen ja kansainvälinen. Hänelle suojeleva Eurooppa on esimerkiksi sellainen, jossa ihmiset voivat luottaa EU:n toimivan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja takaavan kaikille oikeudenmukaiset työehdot.

EU:n antamaa suojaa konkretisoidaan mm. työelämän turvan kautta.

Macron ei ole ensimmäinen, joka rakentaa EUvisioonsa vastauksen kansalaisten turvallisuushuoliin. Komission puheenjohtaja Juncker käytti viime syksyn puheessaan unionin tilasta jopa täsmälleen samaa iskulausetta kuin Macron: Eurooppa joka suojelee. Myös Juncker antaa suojelulle sisällön, joka nojaa yleismaailmallisiin arvoihin ja oikeuksiin. Hänkin konkretisoi EU:n antamaa suojelua työelämän turvan kautta: eurooppalaisuus on esimerkiksi sitä, että samassa paikassa tehdystä samasta työstä saavat kaikki samaa palkkaa. Tämä voi kuulostaa yksityiskohdalta, mutta periaate on tärkeä – eikä vain liikkuville työntekijöille, joiden yhdenvertaisesta kohtelusta on kyse. Kysymys on myös turvasta heille, jotka pelkäävät jäävänsä epäreilun palkkakilpailun vuoksi työttömäksi. 25


EU:n vaaran vuodet eivät ohi

EU:n vaaran vuodet eivät ohi EU:ssa on tänä vuonna saatu kuulla kaivattuja hyviä uutisia. Unioni ei kuitenkaan voi jäädä lepäämään laakereilleen. Uudistuksia on ajateltava ja niiden tekemiseen on löydyttävä tahtoa myös silloin, kun vaikeiden aikojen asettamaa painetta ei ole, kirjoittaa Akavan kansainvälisten asioiden päällikkö Markus Penttinen.

Mitä vahvempi EU, sitä itsenäisempi Suomi Akava julkaisi omat näkemyksensä EU:n kehittämisestä samana päivänä kuin komissio 1.3.2017 (Akava: ”Kohti uutta Euroopan unionia”). Akavan pääviesti oli, että unioni tarvitsee selkeän kasvustrategian: osallisuuden, talouden, kilpailukyvyn, kestävyyden, demokratian ja arvojen kasvun. Mitä vahvempi EU, sitä suurempi Suomen itsenäisyys. Heikko EU olisi uhka Suomen vaikutusmahdollisuuksille maailman asioille.

teksti: MARKUS PENTTINEN

Kasvustrategia puettiin myös esimerkkilukuihin, jotka tulisi saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. EU:n osuus maailman bruttokansantuotteesta on laskenut (nykyisin 22 %), mutta miksi tämän kehityksen pitäisi olla ”vääjäämätöntä”? Työllisyysaste tulisi nostaa Ruotsin tavoin 80 prosenttiin ja työttömyys alennettava 5 prosenttiin. Lisäksi Akava listasi muutamia kärkipään ”remonttitoimenpiteitä” unionin kehittämiseksi. Budjetin rakenteet tulee uusia: säilyttävien tukijaisten sijaista pitää tukea kasvua ja työpaikkojen luomista. Talous- ja rahaliiton perusta on jäsenmaiden talouksien kuntoon saattaminen, mutta lisäksi tarvitaan muun muassa EU:n valtiovarainministeri ja uudistukset laiminlyöneen maan on kärsittävä markkinareaktioista. Komissaarit on valittava vaaleilla.   Komissio jalat maassa Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker kallistui 13.9.2017 ”Unionin tila”-linjapuheessa aika lailla siihen suuntaan, mihin Akavakin haluaa EU:ta viedä: tehokas ja vahva EU on kansalaisten ja jäsenvaltioiden etu. Heikko ja toimimaton niiden haitta. Junckerilta ei tullut pilviä hipovia esityksiä, vaan varsin realistisia.

Populismi on painunut tämän vuoden aikana vaaleista toiseen. Euroalue ei ole romahtanut Kreikan ja monista muista kriiseistä huolimatta. Talous on vedossa ja työttömyys alentuu rivakkaa tahtia. Näkymät ovat tosiaankin paljon valoisampia kuin parisen vuotta sitten, jolloin povattiin pahimmillaan EU:n tai vähimmillään euroalueen hajoamista. Kotimantereemme on saanut uutta vetoa paitsi EU:n sisäisen tilanteen parantumisen myötä, niin myös ulkoa tulleista paineista. Brexit on näyttänyt lyhyessä ajassa, mitä itsensä ulkoistaminen muusta maanosasta merkitsee. EU:n arvo rauhankoneena on palannut kirkkaasti tajuntaamme.   Silti EU:n vaaran vuodet eivät ole ohi. Unionia on verrattava Suomen talouteen, jossa viime vuodet ovat olleet vaikeita ja uudistamistarpeet suuria. Suomen talous on nyt alkanut loistaa siinä missä unionin tähtilippu, mutta tässä se ongelma piileekin.     Niin monet kun ajattelevat, että huonoina aikoina uudistuksia ei voi tehdä ja hyvinä niille ei taas ole tarvetta. Mutta ei se näin ole. Talous- ja rahaliitto ei voi jäädä nykyiselleen, kansalaisten on koettava unionin toimivan kaikkien hyväksi, globaalit markkinat edellyttävät vahvaa eurooppalaista elinkeinoelämää ja eurooppalaisen arvoyhteisön rapautumiseen on puututtava. Parantuneiden aikojen on oltava ponnin eikä jarru uudistusaallolle niin EU:ssa kuin Suomen taloudessa.

Niistä kannattaa noteerata muun maussa vaatimus siirtyä määräenemmistöpäätöksentekoon nykyisestä yksimielisyysvaatimuksesta, joka on kärkiesteitä tehokkaalle unionille esimerkiksi verotusasioissa. Euroaluetta varten ei tarvita erillistä budjettia, mutta EU:n kokonaisbudjetin kehyksiin voitaisiin lisätä oma linja vaikkapa tukemaan euromaita rakennemuutoksissa.

Mitä vahvempi EU, sitä suurempi Suomen itsenäisyys. 26

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi


Ehdotetut työtehtävät EU:n talous- ja valtiovarainministerille näyttävät järkeviltä ja poistavat nykyisen päällekkäisyyden talouskomissaarin ja euroryhmän puheenjohtajan välillä. Oli mielenkiintoista huomata, että Juncker ei käsitellyt puheessaan oikeastaan ollenkaan Brexitiä. Saarivaltakunta Iso-Britannia on syrjäyttämässä itse itsensä eurooppalaisesta yhteistyöstä eikä sen pidä olla jarru EU-27:n toiminnan uudistamisessa, on tästä tehtävissä oleva väistämätön johtopäätös.   Suomessa vielä varovaista Keskustelu EU:n uudistamisesta on Suomessa lähtenyt liikkeelle, mutta se on vielä varsin varovaista. Kovin monelta poliitikolta ei ole näkynyt kannanottoja esimerkiksi europarlamentaarikkojen valinnasta EU:n laajuisilta vaalilistoilta tai Euroopan valuuttarahaston perustamisesta.

Liian usein näkyy listoja siitä, mitä vastustetaan, mutta mitä halutaan edistää? Silti nykyinen varovainenkin keskustelu on melkoinen edistys muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen, jolloin lähinnä kinasteltiin pääaiheena Kreikka-takuut.   Suomen omat vaaran vuodet EU:n tulevaisuuskysymyksessä ovat siinä, että varovaisuuden vuoksi ajaudutaan ajopuuna muiden vetämien linjauksien jatkoksi. Tämä syksy on ratkaisevaa aikaa, että Suomi nousee nyt nopeassa liikkeessä olevaan junaan. Markus Penttinen on Akavan kansainvälisten asioiden päällikkö. Lisätietoa Akavan asiakirjasta ”Kohti uutta Euroopan unionia” www.akava.fi.

Kuva: akava

Yksimielisyysvaatimus on tehokkaan unioni este.

27


Monitahtinen Eurooppa ja kansalaisoikeudet

Monitahtisuus ei sovi yhtäläisiin EUkansalaisten oikeuksiin Euroopan unionin ydinmaat ja suurimmat talousmahdit ovat kuluneena vuonna pitäneet esillä visiota monitahtisesta Euroopasta, jossa yhdessä tekeminen ja integraation syventyminen perustuvat kunkin jäsenmaan omaan halukkuuteen. Mutta luoko monitahtisuus Euroopan, jossa EU-kansalaisen oikeudet riippuvat hänen asuinmaastaan? teksti: KATJA TUOKKO

Eriytyvät kansalaisoikeudet voisivat johtaa sosiaaliseen polkumyyntiin.

28

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi


Keskustelu Euroopan komission Valkoisesta kirjasta ja Euroopan unionin tulevaisuudesta on nytkähdellyt eteenpäin kesän aikana. Moni jäsenmaa ja EU-päättäjä ovat korostaneet, että eteenpäin on mentävä: esimerkkeinä uusista yhteistyönalueista on mainittu puolustusyhteistyö ja talous- ja rahaliiton syventäminen. Digitaaliset sisämarkkinat ja energiaunioni ovat työn alla. Vaikka komission valkoinen kirja tarjoaa uudenlaista konkretiaa EU:n tulevaisuuskeskusteluun, peruskysymykset EU:n suunnasta ovat kuitenkin vuosia pysyneet samana: mennäänkö eteenpäin yhtä jalkaa vai sallitaanko eritahtisuus?

Ranskan presidentti Emmanuel Macronin johdolla EU:n neljä suurinta talousmahtia Ranska, Saksa, Espanja ja Italia ovat visioineet, että EU-maat ottavat seuraavat askeleensa eritahtisina. Macronin ajatuksena on, että jarruttelevat maat eivät saisi hidastaa integraatiomyönteisten maiden syvenevää yhdentymistä. Macronin mukaan EU:n pitää päästä irti ajattelusta,

Johtaako eritahtinen Eurooppa eriäviin kansalaisoikeuksiin? Monitahtisuus puhututtaa Eurooppalaisen Suomen kattojärjestössä European Movement Internationalissa (EMI). EMI on tarttunut kriittisellä sävyllä komission esittämiin tulevaisuusskenaarioihin ja tarkastellut miltä eri EU-politiikan osa-alueet näyttäytyvät esitettyjen vaihtoehtojen linssien läpi. Valmiita vastauksia siihen, minkä reitin EU:n tulisi valita, ei EMIlläkään ole. Pohdintapaperit tuovat kuitenkin esille hyviä näkökulmia siitä, millaiseksi EU eri monitahtisena muotoituisi. EMI on kansalaisjärjestö ja siten tarkastellut erityisesti miltä monitahtinen Eurooppa näyttäytyisi kansalaisten näkökulmasta. Eri tahtiin etenevässä Euroopassa pelkona on, että kansalaisten oikeudet vähenevät tai ne eroavat toisistaan riippuen EUkansalaisen kansalaisuudesta tai asuinmaasta. Esimerkkinä tästä EMI ottaa esille EU:n sosiaalisen ulottuvuuden. Tasa-arvon edistäminen, äitiys- ja isyyslomien minimipituudesta säätäminen ja työlainsäädäntö voisivat tuoda EU:ta lähemmäs kansalaisiaan. Äitiysloman minimipituudesta neuvoteltiin EU:ssa vuosia tuloksetta, kun 28 jäsenmaata eivät päässeet yksimielisyyteen. Nyt asiaa yritetään edistää uudella ehdotuksella, joka on osa laajempaa työn ja vapaaajan yhteensovittamista käsittelevää kehystä. Jos eritahtisuus sallittaisiin, ne maat jotka haluavat syventää yhteistyötä, voisivat kehittää EU:ta näillä osaaluilla. Kolikon kääntöpuolena

on kuitenkin, että eriytyvät kansalaisten oikeudet voisivat johtaa niin kutsuttuun sosiaaliseen polkumyyntiin, kun työpaikkoja voisi siirtyä niihin EU-maihin joissa työntekijän oikeudet ovat heikommat. Riskinä voi myös olla, että monitahtisuus hämärtää, kuuluvatko EU:n perusarvot, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate kaikkiin EU-jäsenmaihin ja kaikille kansalaisille. Uusien yhteistyötasojen haasteena EU-päätöksenteon monimutkaistuminen entisestään Lisäksi kansalaisten näkökulmasta on tärkeää, että mahdolliset uudet yhteistyömuodot eivät johtaisi vähenevään päätöksenteon läpinäkyvyyteen, etenkin kun EU-kansalaisten luottamus EU-instituutioita kohtaan on jo nyt koetuksella. EU on surullisen kuuluisa monimutkaisesta päätöksenteostaan ja jos uusia yhteistyöntasoja monitahtisessa EU:ssa luodaan, niiden pitäisi lisätä läpinäkyvyyttä ja demokraattisuutta, eikä ainakaan vähentää päätöksenteon avoimuutta. Katja Tuokko on Eurooppalainen Suomi ry:n edustaja European Movement Internationalin hallituksessa.

Kuva: Katja Tuokko

Ajatus monitahtisesta Euroopasta ei ole uusi EU:sta ”à la carte” on puhuttu jo pitkään. Etenisikö yhdentyminen tehokkaammin ja demokraattisemmin jos jäsenmaat voisivat valikoida mihin integraation osiin ne ottavat osaa? Vai vähentäisikö monitahtisuus sitoutumista yhteiseen Eurooppaan? Vaikka monitahtisuutta on perinteisesti katsottu Brysselistä karsaasti, yhdentymisessä on jo pitkään ollut monia kehiä. Maita, jotka ovat Schengenissä mutta eivät rahaliitossa (Tanska), ja maita, jotka eivät ole mukana kummassakaan (IsoBritannia). Siten idea monitahtisuudesta ei ole uusi.

että Eurooppa voi mennä eteenpäin vain yhdessä tai sitten ei ollenkaan.

29


Tasa-arvo EU:n kehitysyhteistyössä

EU edistää sukupuolten tasaarvoa kehitysyhteistyön avulla teksti: Nora Forsbacka

Maailman suurimpana kehitysyhteistyön rahoittajana Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden toteuttamalla kehityspolitiikalla on todella suuri merkitys. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on ollut EU:n kehityspolitiikassa läsnä jo pitkään, mutta viime vuosina EU on ilahduttavasti puhunut sen puolesta yhä vahvemmin. EU:n komission, parlamentin ja jäsenmaiden tänä kesänä allekirjoittamassa uudessa kehityspoliittisessa konsensuksessa todetaan mm. sukupuolten tasaarvon olevan EU:n arvojen keskiössä. Siinä vaaditaan, että EU ja sen jäsenmaat edistävät naisten ja tyttöjen oikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa, naisten ja tyttöjen voimaannuttamista sekä heidän suojeluaan kaikessa toiminnassa.

Miltä sukupuolten tasa-arvon edistäminen EU:n kehityspolitiikassa sitten näyttää tulevaisuudessa? Toimintasuunnitelman ensimmäisen vuoden toimeenpanoa koskevasta raportista on luettavissa joitakin varovaisen positiivisia signaaleja. EU on esimerkiksi asettanut tavoitteeksi, että 85 %:ssa EU:n uusista ohjelmista sukupuolten tasa-arvon edistäminen on joko pääasiallinen tai merkittävä osatavoite. Uusien aloitteiden osalta tässä on tehty selkeä hyppy ylöspäin, noin 47 %:sta vuonna 2015 lähes 58 %:iin vuonna 2016. Suunta on siis oikea, mutta matka on pitkä. EU:n kehityskomissaari Neven Mimica on myös ottanut sukupuolten tasa-arvon edistämisen sydänasiakseen, ja on mm. yhdessä YK:n 30

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi

kanssa käynnistänyt aloitteen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi. Aivan erityisen tärkeän signaalin siitä, kuinka tärkeää sukupuolten tasa-arvon edistäminen kehitysmaissa todellisuudessa on EU:lle ja sen jäsenmaille, saadaan tänä syksynä vauhtia ottavissa neuvotteluissa EU:n monivuotisista rahoituskehyksistä. Niiden viimeiset silaukset on tarkoitus tehdä Suomen EUpuheenjohtajuuskauden aikana syksyllä 2019. Juhlapuheet ovat yhtä tyhjän kanssa, jos niissä julkilausuttuja periaatteita ei seurata, kun rahaa jaetaan. Nora Forsbacka on Kehitysyhteistyöjärjestöjen EUyhdistys Kehys ry:n tiedottaja.

Kuva: Nora Forsbacka

EU:n ja sen jäsenmaiden toimia sukupuolten tasaarvon edistämiseksi kehitysmaissa ohjaa myös EU:n uudistettu sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva toimintasuunnitelma, eli Gender Action Plan 2016-2020. Toimintasuunnitelman tavoitteena on puolustaa naisten ja tyttöjen fyysistä ja psyykkistä integriteettiä, edistää taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia ja naisten ja tyttöjen voimaannuttamista sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen ääntä ja osallistumista. Toimintasuunnitelmassa asetetaan myös askelmerkit sille, miten komission ja EU:n ulkosuhdehallinnon institutionaalinen kulttuuri vahvemmin tukisi näiden tavoitteiden saavuttamista.

Monivuotiset rahoituskehykset osoittavat, kuinka tärkeää sukupuolten tasa-arvo kehitysmaissa todella on EU:lle.


State of the European Union -puhe 13.9.2017

State of Juncker – EU yhdellä nopeudella eteenpäin Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker piti 13.9. EU:n tilaa luotaavan State of the European Union -puheensa. Kotimaan mediassa puheesta uutisoitiin kuitenkin melko vähäisesti. Seuraavassa Eurooppanuorten puheenjohtaja Tuomas Tikkasen tiivis analyysi puheen sisällöstä Eurooppalaisen lukijoille. teksti: TUOMAS TIKKANEN

Ju n cker a l o i tt i puheensa positiivisilla uutisilla: EU:n talous kasvaa viidettä vuotta putkeen ja työttömyys on alhaisinta yhdeksään vuoteen. Euroopan purjeissa on uutta tuulta, ja siksi nyt on oikea hetki rakentaa vahvempi Eurooppa. Brexit kapseloitiin heti alussa vahvasti omaan nurkkaansa yhtenäisen EU:n vieressä. Juncker nosti esille oman näkemyksensä komission Valkoisen kirjan tulevaisuusskenaarioista, eli ns. skenaarion numero kuusi. Sen komission puheenjohtaja kiteytti Euroopan arvojen kolmeen perusperiaatteeseen eli vapauteen, tasa-arvoon ja oikeusvaltioperiaatteeseen. Unionin uudistamisessa taas keskitytään instituutioiden, ei perussopimuksien uudistamiseen. Juncker houkutteli EU-maita liittymään euroon ja pankkiunioniin yhteisten sääntöjen takaamiseksi ja teki sarjan ehdotuksia rahaliiton ja euron kehittämiseksi. Ehdotukset sekä EU-maiden houkuttelu mukaan yhteiseen valuuttaan ovat vastalause eritahtiselle integraatiolle. Junckerin visiossa Eurooppa liikkuu yhdessä tahdissa eteenpäin. Tästä voi tulla vielä keskustelua Macronin kanssa, joka on päinvastoin nostanut esille omaa budjettia ja

parlamenttia euroalueelle. Nykyään hallitusten välinen Euroopan vakausmekanismi EVM muutettaisiin European Monetary Fundiksi, joka kiinnitettäisiin vahvasti EU:hun. “Eurooppalainen valuuttarahasto” olisi kilpailija ja partneri IMF:lle. Herää kysymys, mitä muita muutoksia pelkän nimen lisäksi on tulossa? Ehdotettuna oli myös EU:n talous- ja finanssiministeri, joka tukee tarvittavia rakenteellisia uudistuksia jäsenmaissa. Ministerin tittelin voisi ottaa haltuunsa talousasioista vastaava komissaari. Näistä uudistuksista näemme todennäköisesti debattia jo nyt syksyllä, sillä päätöksiä tehdään jo joulukuussa. Suomen hallitusohjelman kannalta päätökset voivat olla kotimaassa vaikeita. Talouskysymyksistä myös ehdotettu ulkomaisten investointien ”skriinaus” voi herättää pohdintaa. EU:n sosiaalista puolta nostettiin puheessa esille vähemmän, kuin olisi etukäteen voinut kuvit ella. Niin ikään ilmastopolitiikka jäi puheessa pieneen rooliin. Juncker nosti esille työntekijöiden oikeudet ja toimivat työmarkkinat yhteismarkkinoilla. Tästä esimerkkinä EU:lle oltaisiin perustamassa työntekijöiden oikeuksia valvovaa virastoa. Hänen mukaansa on absurdia, että pankeilla on olemassa

tarkka valvonta, mutta työntekijöiden oikeuksilla ei. Turvallisuuden alueella Juncker linjasi, että vuoteen 2025 mennessä EU:lla on oltava yhteinen puolustusunioni, ja totesi myös Naton haluavan sitä Euroopalle. Lisäksi hän teki avauksia kyberturvallisuuden ja yhteisen, eurooppalaisen tiedusteluyksikön suuntaan. Afrikka-politiikka keskittyi vahvasti maahanmuuttoon, vaikka tarvetta muunlaisellekin retoriikalle olisi. Ulkopoliittisissa asioissa hän ehdotti komission suulla siirtymistä vahvemmin määräenemmistöpäätöksiin nykyisen yksimielisyyden sijaan. Tässä hän saattoikin joutua törmäyskurssille Berliinin kanssa. Toisaalta Junckerin kova kanta Turkkia kohtaan, toistaiseksi tiukka ”ei” Turkin EU-jäsenyydelle, oli jossain määrin odotettavissa Merkelin viimeaikaisten puheiden myötä. Ylipäätään tämän puheen voi sanoa olleen Junckerin menestyinen SOTEU-puhe, ja tervetullut positiivinen viesti pitkään kriiseissä rämpineelle EU:lle. Tuomas Tikkanen on Eurooppanuorten puheenjohtaja. Lue koko kirjoitus Eurooppanuorten blogista osoitteessa eurooppanuoret.fi.

31


EU kansalaisten arjessa

Unionin ulkopuolella EU-kansalaisen mobiilidatan käyttö saattaa kustantaa jopa kymppitonnin.

32

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi


Yhden asetuksen tarina

Tapaus roaming-maksut Verkkovierailu- eli roaming-maksut poistuivat EU-alueelta 15.6. Verkkovierailu-uudistuksen palapelin ratkaisevaa palaa eli roamingin tukkuhinta-asiaa oli Euroopan parlamentin pääneuvottelijana asettamassa paikoilleen europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri. Kumpula-Natri kertoi Eurooppalaiselle, miten roamingin tukkuhinta-asetus syntyi. teksti: Miapetra Kumpula-Natri

Miapetra KumpulaNatri: Euroopan parlamentin esittelijänä, EU-slangilla raportöörinä toimiminen tarkoittaa, että koko Euroopan parlamentin kanta ja sen jälkeen neuvottelut trilogissa neuvoston ja komission kanssa asiaan oli minun vastuullani. Matkan varrella pidettiin yhteyksiä niin eri europuolueiden edustajien, komissaarien ja kuin eri maiden hallitusten kanssa. Piti kuulla kuluttajajärjestöjä ja teleyhtiöitä. Piti istua yömyöhään kokouksessa vääntämässä senteistä ja nostaa äläkkä, kun vastapuoli yritti huijata neuvottelujen lopputuloksesta. Näin syntyi roamingin tukkuhinta-asetus. Roaming-vapaus osana toimivia sisämarkkinoita Ajatusta roaming-vapaudesta oli palloteltu komissiossa ja parlamentissa pitkään. Vuosi vuodelta tuntui kummallisemmalta, että EU-maiden

kansalaisten pitäisi maksaa isot lisämaksut soittaessaan kotiin toisesta EU-maasta. Se oli vastoin sisämarkkinoiden ideaa, ja maksujen poisto hyödyttäisi kaikkia toiseen EU-maahan matkustavia ihmisiä. EU:n jo aiemmin asettamien verkkovierailumaksujen rajoitusten hyöty kuluttajille oli tuntuva. Matkustaessaan toiseen EU-maahan suomalainen turisti maksoi mobiilisurffailusta korkeintaan 50 euroa sekä alv:n gigatavulta. Jos turisti piipahti Kroatiassa lomaillessaan naapurimaahan, unionin ulkopuoliseen Serbiaan, mobiilidatan käyttö kustansi ja kustantaa yhä jopa noin 10 000 euroa gigalta! Tämä todellakin kuvasti sisämarkkinoiden hyötyä. Nyt myös tästä viidestäkympistä haluttiin eroon.

Esityksen valmistelua ja voimakasta lobbausta Asia ohjattiin parlamentissa ITRE:n eli teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan valmisteltavaksi. Raportöörinä velvollisuuteni oli varmistaa, että parlamentin kannasta saataisiin mahdollisimman hyvä ja että neuvoston kanssa päästäisiin aikanaan yhteisymmärrykseen. Vastuu oli suuri, sillä EU oli rummuttanut roamingmaksujen poistamista isoon ääneen ja lupaus oli harvoja valopilkkuja EU:ssa, joka tuolloin kärvisteli toinen toistaan vaikeampien uutisten kourissa. Tämän oli pakko onnistua: EU:lla ei yksinkertaisesti ollut varaa syödä sanojaan näin isosti mainostetussa, tärkeässä ja suoraan kansalaisiin vaikuttavassa asiassa. Tukkuhintakatto tarkoittaa sitä, kuinka paljon operaattorit korkeintaan saavat periä toisiltaan, 33


EU kansalaisten arjessa

Uudistus vaikutti operaattorien tuloihin, eli sen neuvottelu ei todellakaan ollut läpihuutojuttu. kun niiden asiakkaat soittelevat, tekstaavat ja käyttävät mobiilinettiä toisessa EU-maassa. Neuvottelimme siis rahasta, joka suoraan vaikuttaa operaattoreiden tuloihin ja menoihin, mikä ei todellakaan ollut läpihuutojuttu. Komissio ehdotti, että tukkuhinta olisi vuoteen 2020 asti 8,50 euroa gigatavulta. Toimistossani ravanneiden jättiläisoperaattoreiden mukaan hinnan piti olla paljon korkeampi, kuluttajajärjestöjen ja pienten ja keskisuurten operaattorien mukaan taas paljon matalampi. Tarkastelimme tutkimuksia, laskimme ja teetimme arvioita, pohdimme kuluttajan asemaa ja toisaalta sitä, että firmojen on pysyttävä pystyssä. Operaattorit ympäri Eurooppaa aloittivat pelottelukampanjoita, jotka purivat osaan tiedotusvälineistä. Kuten yleensä, myös tällä kertaa jokainen parlamenttiryhmä oli asettanut varjoraportöörin. Varjoraportööri vastaa oman ryhmänsä kannasta ja neuvottelee raportöörin kanssa silloin, kun asetusta muotoillaan. Yhteistyö varjoraportöörien kanssa on tärkeää, sillä vain siten voidaan varmistaa, että esityksellä on riittävästi kannatusta äänestyksissä. Jännitysnäytelmä valiokuntaäänestyksessä Lopulta esitys oli marraskuun lopussa valmis ja ITRE-valiokunta valmistautui äänestämään siitä. Esitimme, että datan tukkuhinta olisi vuonna 2017 neljä euroa gigalta ja laskisi 34

Eurooppalainen – Tulevaisuuden vuosi

siten, että se olisi vuonna 2020 yhden euron gigalta. Jotkut edustajat olivat alusta asti olleet korkeiden hintojen kannalla. Heihin vaikutti omien maiden jättiläisoperaattoreiden lobbaus. Ne olivat käynnistäneet massiivisen kampanjan saadakseen tukkuhinnat pidettyä korkeina. Siitä oli jättioperaattoreille etua, koska ne saattoivat silloin pitää kiinni kotimaan valta-asemastaan, ja jatkaa eurooppalaisittain kovien hintojen perimistä myös omilta asiakkailtaan. Kaksi avustajaani saapui valiokuntaäänestykseen kameroiden kanssa. Jos roaming-vapaus kaatuisi, eurooppalaiset todellakin saisivat tietää valokuvien kanssa, ketä syyttää. Mepit huomasivat kamerat. Yksi neuvotteli ryhmänjohtajan kanssa, toinen soitti komissaarille, minä painostin valiokunnan puheenjohtajaa estämän moisen ja taisin jopa uhata vedota muotoseikkaan, eli suomen kielen puuttumiseen seuraavassa asiakohdassa. Pääsimme äänestämään, ja esitys meni kirkkaasti läpi luvuin 53-5, mikä antoi vahvan mandaatin lähteä neuvotteluihin neuvoston ja komission kanssa. Kohti kolmikantaneuvotteluita Neuvoston äänestettyä omasta kannastaan, jonka mukaan vuonna 2017 datan tukkuhinta olisi kymmenen euroa gigalta ja laskisi siten, että vuonna 2020 se maksaisi kuusi euroa gigalta, asiassa edettiin kolmikantaneuvotteluihin eli trilogeihin. Trilogit tarkoittavat neuvotteluja,

joissa parlamentti, neuvosto ja komissio yrittävät löytää yhteisymmärryksen asetuksen tai direktiivin sisällöstä ja päästä kompromissiin. Neuvostossa neuvotteluja johtanut puheenjohtajamaa Malta oli EU:n jäsenmaiden korkeimmista matkapuhelinhinnoistaan valmis puskemaan tärkeää asiaa maaliin. Neuvotteluissa ongelman muodostivat maat, joissa oli yksi tai kaksi erittäin suurta ja poliittisesti voimakasta teleoperaattoria, jotka painostivat sikäläisiä ministerejä hinaamaan tukkuhintoja ylöspäin. Vastaukseksi saatoin koska tahansa kertoa, että alhaiset hinnat ovat kaikkien kuluttajajärjestöjen mukaan parempi asia tavallisille kansalaisille. Tätä viestiä vietiin tehokkaasti myös tiedotusvälineisiin. Viimeisenä trilogien neuvottelupäivä tammikuussa Saksa ja Ranska olivat valmistautuneet taistelemaan korkeiden hintojen puolesta. Me tiesimme, että korkeat hinnat tarkoittaisivat hinnankorotuksia kuluttajille ja joidenkin maiden putoamista roaming-vapauden ulkopuolelle, jolloin koko sopimus olisi yhtä tyhjän kanssa. Päätöksellä oli kiire, ja se piti tehdä samana iltana. Seuraavana aamuna vaikutusvaltainen lehti Politico kirjoitti: “Kellon lähestyessä puoltayötä Malta päätti lopulta jättää kahden EU:n vahvimman valtion, Saksan ja Ranskan, näkemykset omaan arvoonsa ja kallistui Pohjoismaiden ja Baltian näkökannalle.”


Eurooppalainen Julkaisija Eurooppalainen Suomi ry Tämä Eurooppalainen Suomi ry:n julkaisu on julkaistu ulkoministeriön rahoituksella ”Perustietoa Euroopan unionista ja ajankohtaisen EUpolitiikan näkyväksi tekeminen” -hankkeen puitteissa.

Tulevaisuuden Euroopassa netti voisi olla sähkön ja juoksevan veden kaltainen perusoikeus.

Sopimus oli syntynyt. Hinta olisi ensimmäiset puoli vuotta 7,70 euroa gigalta, mutta laskisi asteittain 2,50 euroon vuonna 2022. Viimeinen sinetti täysistunnossa Seuraavaksi minun piti saada parlamentin täysistunto hyväksymään neuvottelutulos. Jos enemmistö 751 mepistä päättäisi hylätä trilogien tuloksen, kaikki olisi ollut turhaa. Samaan aikaan neuvosto pohti, voisivatko jäsenmaat hyväksyä alkuperäistä kantaansa paljon alemmat hinnat. Raportöörin puheenvuorossa istuntosalissa kerroin, että tässä ei ole kyse ainoastaan muutamista kymmensenttisistä. Takana on ajatus Euroopasta digiasioiden suurvaltana; maanosasta, jossa jokaisella on varaa käyttää mobiilidataa ja jossa ihmisten hyvinvointia voidaan parantaa erilaisilla mobiiliteknologiaan perustuvilla palveluilla. Tulevaisuuden Euroopasta, jossa voi syntyä monenlaisia mobiiliteknologiaa hyödyntäviä

yrityksiä ja jossa netti on sähkön ja juoksevan veden kaltainen perusoikeus. Mepit olivat samaa mieltä, ehdotus meni läpi kirkkaasti. Strasbourgin täysistuntosalin tulostaululle syttyi 549 vihreää valoa ja vain 27 punaista. Euroopan parlamentti oli juuri äänestänyt roaming-maksut historiaan. Myös neuvosto hyväksyi neuvotellut hinnat ja roaming-vapaus astui voimaan suunnitellusti 15.6.2017. Miapetra Kumpula-Natri on S&Dryhmän europarlamentaarikko sekä ITRE- ja EMPL-valiokunnan jäsen.

Vastaava päätoimittaja Aku Aarva Päätoimittaja Venla Ranki Kannen kuvitus Eeva-Stiina Niemi, iStock.com/ shironosov Kirjoittajat Aku Aarva, Jouni Ovaska, Juha Sipilä, Katalin Miklóssy, Katja Tuokko, Mari Hämäläinen, Markus Penttinen, Merja Kyllönen, Miapetra Kumpula-Natri, Nora Forsbacka, Oras Tynkkynen, Pekka Ristelä, Petri Sarvamaa, Sampo Terho, Simo Tiainen, Tuomas Tikkanen, Venla Ranki. Kuvat Akava, Euroopan parlamentti, Flickr, Katja Tuokko, Miapetra Kumpula-Natri, MTK, Nick Tulinen, Nora Forsbacka, Oras Tynkkynen, Petri Sarvamaa, Pixabay, SAK, Suomen Keskusta, Wikimedia Commons. Visuaalinen ilme ja taitto Henri Häkkinen www.henrihakkinen.com Paino Printon Trükikoda Kirjoittajien mielipiteet eivät sido julkaisijaa.

Kuva: Miapetra Kumpula-Natri/ miapetra.fi

35


Facebook: Eurooppalainen Suomi ry Twitter: Eurooppalainen Suomi Instagram: eurooppalainensuomi Youtube: Eurooppalainen Suomi ry

Eurooppalainen Suomi ry Siltasaarenkatu 4, 7. krs. 00530 Helsinki +358 40 750 1610 es@eurooppalainensuomi.fi Aku Aarva Toiminnanjohtaja +358 41 432 6510 aku.aarva@eurooppalainensuomi.fi Jouni Ovaska Puheenjohtaja jouni.ovaska@keskusta.fi

Anna palautetta Kerro mielipiteesi tai ehdota jutun aihetta seuraavaan lehteen. Kirjoita meille osoitteeseen: es@eurooppalainensuomi.fi

Päivi Mäki-Jouppila Toimistosihteeri, jäsenasiat +358 40 750 1610 paivi.maki-jouppila@ eurooppalainensuomi.fi

LIITY JÄSENEKSI!

Eurooppalainen Suomi maksaa postimaksun

Kyllä, haluan liittyä Eurooppalaisen Suomen jäseneksi. Olen kiinnostunut saamaan lisätietoja Eurooppalainen Suomi ry:stä.

Nimi....................................................................................................... Lähiosoite.......................................................................................... Postinumero ja -toimipaikka..................................................................................... Puhelin................................................................................................. Sähköposti......................................................................................... Syntymävuosi.................................................................................. Liittyä voit myös netissä! Lue lisää: www.eurooppalainensuomi.fi

Eurooppalainen Suomi ry Tunnus 5001258 00003 Vastauslähetys

Eurooppalainen 2/2017  

Eurooppalaisen vuoden toisessa numerossa teemana on vuoden aikana vilkkaana käynyt keskustelu Euroopan tulevaisuudesta. Lehdessä maan johtav...