__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

ETAPPI Sauna selkään ja vihtomaan | NYKYAIKA Tunnetko joukkorahoituksen | TAMPERE Aktiivipassilla vireäksi

IHMISET

ILMIÖT

YHTEISKUNTA

Juha korjaa ja kalastaa

Blogit ja vlogit ovat something

Luonto tekee tutkitusti hyvää

1 / 2015

Etappilehti Tavoitteellista työllistämistä jo yli 20 vuoden ajan

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry Sarvijaakonkatu 28 & 30 33540 TAMPERE www.etappi.info


ETAPPILEHTI © Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry, 2015 ISSN 1799-9901 Ilmestyy kahdesti vuodessa, painos 1000 kpl. PAINOPAIKKA: PK-Paino, Tampere KANNEN KUVA: Joni Syvänen SISÄKANNEN KUVA: Luontopolku, talven 2015 ryhmä


12 24 30 26 28

ASIAA ETAPISTA Pyörät kiertoon Etapin kautta Kaikki tiet johtavat Etapille Voimavaratyöskentelystä uutta virtaa arkeen

IHMISET Pikkarainen on talon mies Luovaa toimintaa ja happirikkaita löylyjä

9 14 18 8 16

ILMIÖT Keksinnölle joukkotukea Samuraihevistä kaikki ilo irti Työkalupakkina minuus

ASIALLISTA Aktiivipassilla uimahalliin tai museoon Luontoympäristö parantaa

LEHDEN TEKIJÖITÄ

TOIMINTAA TUKEE


PÄÄKIRJOITUS

"

KAUKO SALMIVIRTA Toiminnanjohtaja / Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry

Asiakaslähtöisyydestä pidettävä huolta TAMPEREEN TYÖTTÖMYYSASTE oli tammikuussa 2015 17,8 % ja kolme vuotta sitten 12,7 %. TE-hallinnolla, Tampereen kaupungilla sekä kolmannen sektorin toimijoilla on riittänyt ja riittää haasteita. Yritykset kyllä rekrytoivat työntekijöitä, kun näkevät sen toiminnallisesti ja taloudellisesti mahdollisena. Näin ei ole viime aikoina ollut. Vaikeassa työllisyystilanteessa saattaa ajoittain vaikuttaa ulospäin siltä, etteivät yhteistyökumppanit souda samaan suuntaan ja että he ovat perustellusti tai perustelematta eri mieltä työllisyyttä edistävistä keinoista. Tämä on inhimillistä ja ymmärrettävää. Kun asiat eivät ota sujuakseen, saatetaan vastuuta siirtää toisaalle. Onneksi tämä ei ole yhteistyön koko kuva. Toimijat tekevät parhaansa tietämyksensä ja voimavarojensa mukaan, koska alueen työllisyyden parantumisesta hyötyvät kaikki. Kotipesien asioiden hoitoa on arvioitava myös kehittävässä kriittisessä mielessä. Onko kaikki voitava tullut tehdyksi yhteistyökumppanien työn onnistumiseksi? Miten pidämme säännöllisesti yhteyttä? Onko asiakaspalvelu ollut sujuvaa ja tuloksellista? Etappi on näkökulmiin kiinnittänyt huomiota, jotta yhteistyötahot olisivat jatkossakin tyytyväisiä toiminnan laatuun ja vaikuttavuuteen. Kehittämishankkeilla (Luontopolku, Terveyspiste, Rasti-hanke) on muun muassa ideoitu uusia palveluita työttömien hyvinvoinnin edistämiseksi, vahvuuksien löytämiseksi sekä työllisyyspolkujen pitkospuiden vahvistamiseksi. Etappi arvostaa työnhakijoitaan heidän ammattitaidosta, koulutuksesta tai työkokemuksesta riippumatta. Asiakastyytyväisyyskyselyjen mukaan arvo on syvään iskostunut. Perehdyttämisvaiheen jälkeen työnhakijoille osoitetaan työtehtäviä ammattitaitonsa sekä työ- ja toimintakykynsä mukaan. Työpajatoimintaan osallistui viime vuonna 160 henkilöä. Työpajojen asiakasmäärä pidetään kohtuullise-

na, jotta jokainen saa tarvittaessa riittävästi projektivastaavan, yksilöohjaajan tai työvalmentajan aikaa, ohjausta ja tukea elämänhallinnan asioissa sekä urasuunnitelman kehittämisessä ja toteuttamisessa. Pitkäaikaistyöttömyys on heikentänyt henkistä, fyysistä sekä sosiaalista työ- ja toimintakykyä, mitä palautellaan pikkuhiljaa kuntojumpassa, kuntosalilla ja sählyssä. Harrasteryhmien kokoontumiskertoja oli viime vuonna lähes 170. Lisäksi Rasti-hankkeen voimavararyhmät tarjoavat vertaistukea ja vahvistusta siihen, ettei koe olevansa yksin kasaantuvien haasteiden edessä. Hanketta edeltäneen terveyspisteen palveluja käytti kolmen vuoden aikana lähes 5 400 asiakasta. Viimeistään osallistumisjakson puolivälissä keskustellaan siitä, mitä mahdollisesti seuraa Etapissa olon jälkeen. Pitkäaikaistyöttömälle on ollut jo puoli voittoa, kun on päässyt palkkatuelle Etappiin kehittämään sekä ylläpitämään ammattitaitoaan ja vähän ansaitsemaan omia tuloja. Hyppäys seuraavalle portaalle on jo työläämpi ja edellyttää enemmän henkilökohtaista sitoutumista. Projektivastaavat, yksilöohjaajat ja työvalmentajat ovat hengessä mukana. Kaikki ovat otettuja koulutukseen, avoimille työmarkkinoille tai muihin yhdistyksiin pääsemisen tiedoista. Onnistumiskokemukset käydään yhdessä läpi niistä oppimiseksi ja sen arvioimiseksi, mitä olisi voitu tehdä vielä paremmin asiakkaiden auttamiseksi ja eteenpäin ohjaamiseksi. Vaikka Etapin työjakso ei olisikaan tarjonnut pidemmän aikavälin ratkaisua, on osallistuminen sosiaaliseen yhteisölliseen toimintaan tarjonnut asiakkaille kokemuksia ja vaikuttavuutta, mitä on vaikea euroissa laskea. Yhteiskunnan kannalta ei ole huono asia, vaikka työnhakija jonkin ajan kuluttua Etapin osallistumisjakson päättymisestä palaisi takaisin sosiaaliseen toimintaan pitämään työ- ja toimintakykyään sekä vireyttään yllä.

04


ETAPPILEHTI 01/2015

PUHEENVUORO

"

ARI MATTILA Rahaautomaattiyhdistys

RAY:n avustuslinjaukset päivittyvät – vastaamme ajankohtaisiin haasteisiin

RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYKSEN TOIMINTAA määrittelevään arpajaislakiin on kirjattu, että RAY:n voitto jaetaan terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen ja että RAY tekee vuosittain ehdotuksen rahapelitoiminnan tuotoista jaettavien avustusten jaosta sosiaali- ja terveysministeriölle. Avustusta voidaan myöntää yleishyödylliselle järjestölle, joka on rekisteröity joko yhdistys- tai säätiörekisterissä. RAY:n tavoitteena on suunnata avustuksia entistä kohdennetummin toimintoihin, joille on aitoa kysyntää ja tarvetta ja joka parhaiten edistää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Työelämäosallisuuden lisäämiseksi RAY tulee suuntaamaan vuosina 2016–2019 avustuksia erityisesti sellaisiin toimintoihin ja kehittämishankkeisiin, joiden tavoitteena on edistää ihmisten työelämävalmiuksia sekä mahdollisuuksia osallistua työelämään. Nämä avustukset suunnataan toimintoihin, joiden kohderyhminä ovat ensisijaisesti osatyökykyiset henkilöt, vailla työelämäkokemusta olevat nuoret sekä maahanmuuttajat. RAY ei kuitenkaan avusta lakisääteisiä työvoimapoliittisia toimintoja kuten palkkatukea, työkokeiluja, työnhaku- tai uravalmennusta tai kuntouttavaa työtoimintaa, vaan ne toteutetaan jatkossakin valtion budjettirahoituksella. RAY:n suunnitelmissa on toteuttaa nuorten työelämäosallisuutta edistävää Paikka auki -avustusohjelmaa vuoden 2017 loppuun asti. Paikka auki -ohjelmassa terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistävät järjestöt voivat hakea avustusta työelämän ulkopuolella olevien nuorten nuoren palkkaamiseen yhdeksi vuodeksi järjestöjen yleishyödyllisiin toimintoihin. Paikka auki -avustusohjelman puitteissa järjestöön palkattava henkilö voi olla korkeintaan 29-vuotias. Toivomme, että

järjestöt hakisivat ohjelman puitteissa avustuksia etenkin vaikeasti työllistyvien nuorten palkkaamiseen. Varttuneempien kohderyhmälle suunnattuja uusia avustuksia myönnettäessä tulevina vuosina painotetaan esimerkiksi toimintoja, joiden tavoitteena on arjessa suoriutumisen edistäminen sekä terveydelle suotuisten elintapojen vahvistaminen. Avustuksia suunnataan erityisesti toimintoihin ja kehittämishankkeisiin, joiden tavoitteena on terveyden edistäminen sekä ihmisten ja heidän lähiyhteisöjensä omaehtoisen suoriutumisen ja jaksamisen tukeminen. Tähän kokonaisuuteen liittyen Etapille on tälle vuodelle myönnetty uusi projektiavustus työttömille suunnattuun Rasti – voimavarapisteeseen. Järjestölähtöisellä toimintakyvyn edistämisellä tarkoitamme ihmisten ja lähiyhteisöjen omaehtoisen suoriutumisen vahvistamista, itsenäisen selviytymisen turvaamista arkielämän askareissa, vanhemmuuden vahvistamista perheyhteisön toimintakykynä sekä omaishoitajien ja muiden läheistään huolehtivien ihmisten jaksamisen tukemista. Uusia arjen turvallisuuteen liittyviä avustuksia myönnettäessä priorisoimme toimintoja, jotka keskittyvät helposti saavutettavaan ja varhaiseen tukeen arjen kriisitilanteissa sekä perhe- ja lähisuhdeväkivallan vähentämiseen tähtääviä toimintoja. Yhteisöllisyyden edistämiseksi uusia avustuksia myönnettäessä ovat keskiössä toiminnot, joilla edistetään ihmisten mukana oloa kansalaisyhteiskunnan eri toiminnoissa. Uusia avustuksia myönnetään toimintoihin ja kehittämishankkeisiin, joilla edistetään ihmisten mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä osallistumismahdollisuuksia monipuolisesti kansalaisyhteiskunnan eri toimintoihin.

05


PUHEENVUORO

"

NIINA RAUTIAINEN Projektipäällikkö Luontopolkua eteenpäin -työpaja, Etappi

Mistä löytyy avain nuorten työllistämiseen? TAMPEREELLA LUONTOPOLKUA eteenpäin -projekti on jo kolmatta vuotta testannut luontolähtöisten menetelmien käyttöä nuorten työllistämisen sekä terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Toimintamalli on uusi työpajakentässä, mutta jo lyhyessä ajassa se on saavuttanut hyviä tuloksia. Parhaillaan valmistumassa olevassa Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomi-opinnäytetyössä tutkitaan luontoympäristön merkitystä Luontopolkua eteenpäin -työpajan työskentelyssä. Näkökulmana tutkimuksessa ovat työllistymisen ohella hyvinvointi ja terveys. Tukimuksen alustavien havaintojen mukaan nuoret ovat kokeneet, että luontoympäristössä keho ja mieli ovat rauhoittuneet. Tämä on luonut tilaa pohtia elämää kokonaisvaltaisesti. Uudet ja erilaiset toimintaympäristöt ovat haastateltavien mukaan tuoneet esiin uusia piirteitä itsestä. Myös ryhmä on toiminut peilinä ja nostanut uusia asioita nuorista esiin. Tutkimuksen havaintojen mukaan säännöllinen ulkoilu ja liikkuminen ovat lisääntyneet haastateltavien arjessa ja siitä on tullut osa arkea myös työpajajakson jälkeen. Uusien ja erilaisten asioiden kohtaaminen turvallisessa ryhmässä sekä mahdollisuus haastaa itseä sopivassa mittakaavassa, kasvattavat rohkeutta kohdata haasteita myös omassa elämässä. ”Miks kaikki muut uskaltaa tehdä kaikkee ekstremee ja mä olen tällainen nössö?” Kysyi eräs nuori minulta kerran. Tästä kaksi päivää eteenpäin, olimme igluleirillä, parinkymmenen asteen pakkasessa rakentamassa lumimajoitteita tulevaksi yöksi. Lumimajoiteta, joista toisessa samainen nuori yöpyi ensimmäisen talviyöpymisensä. Kysyinkin illalla: ”Mitä se extreme on, jos tämä ei sitä ole?” Sain hymyn nuoren huulille. ”No jooo.” Arjesta poikkeava tekeminen saa ajatukset pois huolista sekä murheista ja keskittymään tekemiseen. Esimerkiksi iglua valmista-

essamme kannoimme 3000 kiloa lunta yhden päivän aikana. Moni nuorista oli positiivisesti yllättynyt, kuinka iglun valmistus tempaisi mukaansa ja sai ajantajun katoamaan. Fyysinen tekeminen oli nuorista mukavaa ja tuntui hyvälle. Ryhmä ei halunnut jättää projektia kesken, vaikka ajoittain tavoite tuntui olevan kaukana ja epäusko käväisi hetkellisesti kylässä. Illan hämärässä kuulin päättäväiset sanat: ”Kyllähän me se iglu tänään valmiiksi saadaan.” Motivaatio ja keskittyminen tekemiseen, yhteisen tavoitteen saavuttamiseen, vei kohti tavoitetta. Illalla päättäväisyys ja sinnikkyys palkittiin. Otsalamppujen hämärässä valmistui kaksi iglua. Ryhmähenki, joka syntyy ja tiivistyy yhdessä tekemisen, koettujen retkien, hetkien kautta, mahdollistaa tilan pohdinnoille ja näkökulmien jakamiselle. Positiiviset kokemukset ryhmässä sekä hyväksytyksi tuleminen omana itsenä, osana ryhmää, kasvattavat uskoa omaan itseen. Luontoympäristö itsessään on oiva paikka pohtia rauhassa elämää, niin mennyttä, nykyisyyttä kuin tulevaakin. Pirkanmaan työllisyyskatsaus (helmikuu 2015) kertoo alle 25-vuotiaiden työttömyyden lisääntyneen, niin ikään alle 29-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien määrä on nousussa. Usein pitkittyneen työttömyyden taustalla on monenlaisia haasteita, joiden työstäminen on avain myös nuorten työllistämisen tukemisessa. Elämän perusasioiden äärelle pysähtyminen ja niiden työstäminen luovat pohjaa myös tulevaisuuden suunnitteluun. Nuoret kaipaavat henkilökohtaista face to face -tukea elämäntilanteen kokonaisvaltaiseen selkiyttämiseen. Työllisyys- ja nuorisopolitiikassa on niukkoinakin taloudellisina aikoina muistettava panostaa nuorten hyvinvointiin ja riittävien tukipalveluiden tarjoamiseen.

06


ETAPPILEHTI 01/2015

PUHEENVUORO

"

MARI TOIVONEN palvelupäällikkö, TYPA

Yhteistyötä, asiakkaiden kohtaamisia ja uusia palveluita kunnan työllisyydenhoitoon TAMPEREEN KUNTAKOKEILUN viimeinen vuosi on käynnistynyt. Hankkeen aikana työllisyyden kentällä on tapahtunut paljon, mm. laki monialaisesta yhteispalvelusta astui vuoden alusta voimaan, samoin kuin työmarkkinatukiuudistus. Kuntakokeiluissa ympäri Suomea on tehty paljon uusia avauksia ja jo nyt hankkeista voi todeta sen, että kuntiin on syntynyt uusia työllisyydenhoidon malleja ja palveluita työttömille asiakkaille. Toivotaan, että hyvät toimintamallit – ja käytännöt jäävät elämään hankkeiden jälkeen. Kuntakokeilun myötä Työllisyydenhoidon palveluyksikössä on kolme uutta palvelua asiakkaille. Arvi-palvelu, joka on ovi Typan palveluihin. Asiakkaille tehdään syvennetty palvelutarvearvio ja asiakas ohjataan soveltuvaan palveluun. Jatkopoluttava työhönvalmennuspalvelu kehittää Tampereen työtoiminnan (kuntouttavan työtoiminnan) päättävien asiakkaiden etenemistä työllistymispolulla. Palvelussa kehitetään myös arvioivaa työhönvalmennusta ja maahanmuuttajataustaisille suunnattua työhönvalmennusta. Avoimille!-palvelu poluttaa avoimille työmarkkinoille asiakkaita, jotka tarvitsevat ohjausta ja tukea työpaikan löytämiseen. Vuoden 2014 loppuun mennessä Arvissa on tehty yhteensä 2834 palvelutarvearviota tai aktivointisuunnitelmaa, joista lähes 50 % on ohjattu Typan palveluihin. Jatkopoluttavassa työhönvalmennuksessa on ollut asiakkaita 256 ja päättäneistä asiakkaista 72 % on työllistynyt, siirtynyt koulutukseen tai muuhun jatkopalveluun. Avoimille!palvelussa on ollut asiakkaita yhteensä 523 ja päättäneistä asiakkaista yhteensä 48 % on työllistynyt avoimille työmarkkinoille tai siirtynyt koulutukseen. Keskeistä kuntakokeilussa on ollut löytää uusia ja vahvistaa ennestään jo hyviä kumppanuuksia. Pirkanmaan TE-toimisto on ohjannut asiakkaita Arvi-palveluun ryhmäinfojen kautta ja Arvissa työskentelee kaksi TE-asiantuntijaa. TE-palvelut kuten palkkatuki, työkokeilut ja erilaiset koulutukset ovat edistäneet asiakkaan työllistymistä. Sosi-

aalipalveluiden kanssa on varmistettu se, että asiakkaat saavat tarvittaessa sosiaalipalveluita ja Kelan kanssa on tehty sujuvaa yhteistyötä mm. ohjatessa asiakkaita ammatilliseen kuntoutukseen. Kelan kanssa on myös järjestetty koulutuksia perusterveydenhuollon ammattilaisille. Oppilaitosten ja Elyn kanssa on otettu käyttöön kaksi uutta koulutusmallia; koulutusvalmennus ja laaja palvelupolku. Ilman laajaa työnantajayhteistyötä (kaupungin yksiköt, yhdistykset ja yritykset) asiakkaat eivät löytäisi polkuja takaisin työelämään. Työnantajayhteistyössä on otettu käyttöön Täsmä-palvelu eli työntekijän siirtäminen toisen työnantajan tehtäviin. Palvelu aloitetaan 1–2 kuukauden työkokeilulla ja jatketaan 5–6 kuukauden palkkatukijaksolla, jonka aikana Tampereen kaupunki maksaa palkan ja suorittava työ tehdään yrityksessä. Vuoden 2014 loppuun mennessä palvelun päättäneitä asiakkaita oli yhteensä 57, joista 58 % oli työllistynyt palvelun päätyttyä. Vuoden 2015 aikana kehitetään yritysvalmennuspalvelua asiakkaille, jotka ovat kiinnostuneita yrityksen perustamisesta. Työllisyysportista löytyy video-cv-pankki, josta löytyy asiakkaiden video-cv-esittelyitä (www.tyollisyysportti.fi/tampere/ cv-pankki/) Vuoden 2015 aikana kokeillaan palveluseteliä työllisyyspalveluissa. Palveluseteli myönnetään kuntakokeilun asiakkaille ja palvelusetelillä hankitaan asiakkaalle perehdytystä, valmennusta ja osaamisen kartoitusta. Asiakashallinnan ja työnantajayhteistyön tueksi kehitetään ja otetaan käyttöön Wilma-järjestelmä, joka tulee helpottamaan yhteydenpitoa työnantajiin ja mahdollistaa kattavan asiakashallintarekisterin. Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tehtävänä. Kuntakokeilu on osoittanut sen, että yhteistyötä ja asiakasprosesseja täytyy entisestään tiivistää, jotta pystymme palvelemaan ja tuottamaan asiakkaillemme laadukkaita ja vaikuttavia työllisyyspalveluita.

07


Aktiivipassilla uimahalliin tai museoon TEKSTI Sari Harsu KUVITUS Lasse Heliävirta

Vähintään vuoden toimeentulotukea saaneet tamperelaiset ovat voineet huhtikuusta alkaen hakea itselleen aktiivipassia, joka ladataan joukkoliikenteen matkakorttiin.

AKTIIVIPASSIN SAA 18 vuotta täyttänyt tamperelainen, jolle on maksettu toimeentulotukea yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Passi on kaupungin myöntämä 50 euron arvoinen arvolippu, josta passin haltija maksaa viiden euron omavastuuosuuden. Ladatulla rahasummalla voi kulkea linja-autolla (vyöhyke 1) sekä maksaa käynnit Tampereen kaupungin uimahalleissa ja kuntosaleilla. Passin haltija pääsee ilmaiseksi myös kolmeen museoon. Passia voi hakea joko toimeentulotukihakemuksen yhteydessä tai vapaamuotoisella hakemuksella. Hakemus lähetetään osoitteeseen Tampereen kaupunki, Toimeentulotuen palvelut / Toimeentulotuen yksikkö, Hatanpäänkatu 3 F, 33900 Tampere. Sen voi myös jättää Sarviksen postilaatikkoon. Kun hakemus on hyväksytty, passin hakija saa ilmoituksen asiasta. Ilmoitus lähetetään parin viikon sisällä toimeentulotuen sähköisen asioinnin Omapalveluun tai postitse. Kun hyväksymisilmoitus on tullut, aktiivipassi pitää ladata matkakortille joko Nella Nettilatauspalvelussa tai Tampereen joukkoliikenteen asiakaspalvelussa.

08

- Aktiivipassin saa, jos on saanut toimeentulotukea yhtäjaksoisesti vähintään 12 kuukautta. - Aktiivipassia voi hakea joko toimeentulotukihakemuksen yhteydessä tai erillisellä hakemuksella. - Aktiivipassi ladataan Tampereen joukkoliikenteen matkakorttiin. - Kaupungin myöntämänä tuki on 45 euroa. Sen saa kaksi kertaa vuodessa. - Aktiivipassin haltijan omavastuuosuus molemmilla kerroilla on 5 euroa. Tähän ei saa toimeentulotukea. - Aktiivipassia voi käyttää Tampereen seudun joukkoliikenteessä vyöhykkeellä 1 tavallisena matkakorttina. - Sillä pääsee myös Tampereen kaupungin uimahalleihin ja kuntosaleille. - Museokeskus Vapriikkiin, Tampereen Taidemuseoon ja Sara Hildénin taidemuseoon on ilmainen sisäänpääsy, kun kertoo kassalla olevansa aktiivipassin haltija. - Aktiivipassi on haettavissa 31.12.2015 asti. Lisätietoja: www.tampere.fi/perhejasosiaalipalvelut/ toimeentulotuki/aktiivipassi.html


ETAPPILEHTI 01/2015

Keksinnölle joukkotukea TEKSTI ja KUVITUS Joni Syvänen Vapaudenpatsas on Ranskan lahja Yhdysvalloille. Se on yksi maailman tunnetuimmista veistoksista, ja vapauden symboli. Ilman varhaista joukkorahoituksen muotoa se ei ehkä koskaan olisi noussut jalustalleen – ainakaan New Yorkiin.

JOUKKO- ELI yhteisörahoitus on vaihtoehtoinen tapa kerätä tukea projektille, keksinnölle tai teokselle. Yksinkertaisimmillaan ajatuksena on, että yleisöltä pyydetään alkupääomaa. Yleensä tukijoita kosiskellaan mukaan valmiilla tuotteella tai alennuksella valmiista tuotteesta. Yleisö löytyy nykyään helpoimmin internetistä, jonka vuoksi yhteisörahoitus on noussut kukoistukseensa verkossa. 1880-luvulla Vapaudenpatsas oli saapunut Ranskasta, mutta sen pystyttämiseen ei ollut tarvittavia varoja. Epävarmuuden keskellä muun muassa Boston ja Philadelphia olivat valmiita maksamaan patsaan pystytyksen sillä ehdolla, että teos uudelleensijoitetaan heidän kaupunkiinsa. Varojen puutteesta kärsinyt projekti pelastui lopulta yleisöltä saatujen lahjoitusten ansiosta. Tunnettu newyorkilainen lehtimies keksi pistää keräyksen pystyyn sanomalehdessään. Seuraavan viiden kuukauden aikana lahjoittajat kaikista yhteiskuntaluokista saivat tarvittavan summan kokoon. Joukkorahoitustermiä ei vielä 1880-luvulla käytetty. Nykyaikainen yhteisörahoitus alkoi kehittyä 2010-lukua kohti mentäessä ja 2010-luvulla se on vakiinnuttanut olemassaolonsa. Google Trends -hakuhistoria paljastaa, että crowdfunding-sanan (joukkorahoitus)

käyttö lähti ripeään nousuun sen jälkeen, kun Kickstarter.com-niminen verkkopalvelu käynnistettiin vuonna 2009.

PIENISTÄ RAHAVIRROISTA SYNTYY SUURI PROJEKTI Amerikkalainen Kickstarter on suosituin sosiaaliseen rahoittamiseen luotu verkkopalvelu. Sivusto on erikoistunut luovien alojen projekteihin. Kickstarterin tuetuimpia kohteita ovat elokuva- ja videotaide, musiikki, kirjallisuus, taide sekä videopelit. Teoriassa kuka tahansa voi aloittaa Kickstarterissa uuden kampanjan. Kampanjan käynnistäjä määrittelee vähimmäissumman ja määräajan, johon mennessä raja pitää saavuttaa. Kassa toimii kaikki tai ei mitään -ajatuksella. Vain jos tavoite täyttyy, raha vaihtaa omistajaa ja rahoitettu projekti voi alkaa. Tukijat saavat vapaasti puntaroida, mille hankkeille antavat tukea – jos antavat. Ja melko moni antaa. Vuonna 2014 Kickstarterissa onnistui yli 22 000 projektia 8,4 miljoonan ihmisen avustuksella. Suomestakin löy-

09


tyi yli 9000 tukijaa yhteensä reilulla miljoonan euron summalla. Maailmanlaajuisesti kampanjoita tuettiin noin 400 miljoonalla eurolla.

MAASSA MAAN TAVALLA Suomessa joukkorahoitus on ollut esillä mediassa lähinnä tiukan rahankeräyslain aiheuttamien ongelmatilanteiden vuoksi. Meille laki ei ole ollut ongelmallinen. Kampanjantekijät perustava tilapäisen verkkokaupan ja juridisesti he myyvät vastikkeita. Se toimii ihan helposti nykyisten lakien puitteissa”, kertoo Mesenaatti. me-sivuston Pauliina Seppälä. Mesenaatti.me on Suomen ensimmäinen joukkorahoitussivusto. Seppälä on yksi sen perustajajäsenistä. Yhdysvalloissa on muutettu lakipykäliä joukkorahoituksen helpottamiseksi. Suomessakin lakimuutoksista on ollut puhetta. Tuorein ehdotus jätettiin uuden hallituksen käsiteltäväksi. ”Luimme uuden lakiehdotuksen ja se on huonosti valmisteltu. Se antaa lähinnä yrityksille ja rekisteröityneille organisaatioille mahdollisuuden lahjoitusten pyytämiseen, muttei esimerkiksi vapaamuotoisille ryhmille. Lisäksi rahankeräys vaatisi raportointia. Nyt Mesenaa-

tissa voi tehdä kampanjan ilman raportointia, jos on olemassa oleva rahankeräyslupa.” Toistaiseksi joukkorahoitus on Suomessa pientä. Seppälä ei usko, että joukkorahoitus kasvaa ihan lähiaikoina talouden veturiksi tai työttömyyden kadottajaksi. Jotakuta voi kuitenkin onnistaa. ”On mahdollista, että joku voi työllistää itsensä keksimällään hankkeella. Tärkeintä on etteivät työvoimaviranomaiset epäisi joukkorahoituskampanjoiden tekijöiltä tukia ennen kuin rahat ovat käytössä.”

PELKKÄ ONNIKAAN EI AINA RIITÄ ”Projektin on oltava vetovoimainen, mutta tärkeintä on markkinointi. Rahoitusta ei tule, jos sitä ei pyydä, ja joukkorahoituksen tapauksessa on pyydettävä todella monelta. Jos hankkeen vain julkaisee eikä sen jälkeen lähesty ihmisiä, ei rahaa yleensä tule lainkaan.” Seppälää kiehtoo yhteisön mystiikka. Koskaan ei tiedä, mitä hienoa tai hullua seuraavaksi keksitään – ja onnistuuko se. Parhaimmillaan yksi kampanja voi sekoittaa puoli internetiä. Noste leviää nopeasti tuttavaverkosta toiseen ja syntyy yhteisöllistä pöhinää. ”Onhan jokainen kampanja aikamoinen jännitysnäytelmä.”

010


ETAPPILEHTI 01/2015

Joukkorahoituksen helmiä Iron Sky – The Coming Race -elokuva

Suomen pelimuseo

Iron Sky -jatko-osa The Coming Race on kerännyt elokuvanteon eri vaiheissa yhteensä yli 600 000 euroa. Näillä näkymin elokuva on tulossa elokuvateattereihin loppuvuodesta 2016.

Tampereen Museokeskus Vapriikki hakee lisärahoitusta vuonna 2017 avautuvalle pelimuseolle. Rahoituksella on tarkoitus tehdä museosta laajempi. Rahoittajille on vastineeksi tarjolla esimerkiksi pääsylippuja ja VIP-tilaisuuksia.

The Coolest -kylmälaukku

mesenaatti.me/suomenpelimuseo

Bilekäyttöön suunnitellun The Coolest -kylmälaukun ominaisuuksia ovat muun muassa jäänmurskain ja irrotettava kaiutin. Kampanja jäi vajaaksi ensimmäisellä yrityksellään. Se ei saavuttanut noin sadantuhannen euron tavoitettaan. Projektia hiottiin ja toisella yrityksellä tukea tuli ennätyksellisesti lähes 10 miljoonaa.

011

Pebble Time -älykello Pebble-älykellojen kolmas versio Time keräsi noin 19 miljoonan euron tuen. Se rikkoi The Coolest -kylmälaukun ennätyksen, ja on tähän mennessä suurin Kickstarter-projektin keräämä summa. Alkuperäinen tavoite neljäkymmentäkertaistui.


PYÖRÄT KIERTOON ETAPIN KAUTTA TEKSTI Anu Hirsiaho ja Sari Harsu Kuva Joni Syvänen Etapin Pyöräpajalle tulee joka kuukausi lisää työstettävää materiaalia, kun taloyhtiöiden pyörävarastoihin raivataan tilaa tai kun yksityiset ihmiset tekevät kevätsiivousta. Pyöräpaja on etappi, jonka jälkeen pyörät jatkavat pyörimistä uuden omistajan polkemana.

SIIVIKKALALAISESSA TALOYHTIÖSSÄ pidettiin huhtikuussa siivoustalkoot, joiden seurauksena merkkaamattomat pyörät kuljetettiin uusiokäyttöön Etapille. Isännöitsijä Markku Palomäki oli mukana lastaamassa pyöriä talon pakettiautoon. Etappi oli Palomäelle entuudestaan tuttu, koska hän on asioinut aiemmin yhdistyksen Leirivälinepajalla. Hän löysi tiedon pyörien kierrätyksestä googlaamalla. ”Palotarkastaja kävi täällä ja antoi meille huomautuksen liian täydestä pyörävarastosta. Piti ryhtyä tuumasta toimeen”, hän kertoo. Etappia kohti lähti hyväkuntoista tavaraa, myös uudehkoja maastopyöriä. Syyn käyttökelpoisten pyörien heitteillejättöön Palomäki näkee välinpitämättömyydessä: ”Ihmiset muuttavat pois eivätkä viitsi ottaa pyöriäänkään mukanaan. Rahaa heitetään menemään kuin roskaa.” Pyörien taakse jättäminen voi johtua myös uusavuttomuudesta: pieniä vikoja ei osata korjata itse eikä korjaamossakaan ehditä käydä. Palomäki tarjosi muutamaa hylkypyörää talon asukkaille, mutta kenellekään ne eivät kelvanneet, sillä ne olisivat kaivanneet pientä huoltoa.

YKSITYISET, YHTEISÖT JA KAUPUNKI LAHJOITTAJINA Etappi hakee melko säännöllisesti pyöräeriä taloyhtiöiltä Tampereen seudulta. Joskus kesällä saatetaan noutaa taloyhtiön varastoon hylättyjä pyöriä autolastillinen viikossa, hiljaisempana aikana haetaan uusi erä kerran kuussa. Pyörien hakuun kannattaa varata noin viikko aikaa, sillä niitä noudetaan ilmoittautumislistan mukaan. Myös yksityiset ihmiset lahjoittavat tarpeettomaksi käyneitä pyöriään Etapille. Tampereen kaupunkikin tarjoaa toisinaan työllistämisyhdistykselle polkupyöriä, jotka on hylätty kaupungin pyörätelineisiin tai naarattu Tammerkoskesta. Lahjoituspyörien kunto vaihtelee laidasta laitaan: seassa on lähes pelkän puhdistuksen vaativia pyöriä ja toisaalta myös niitä, joista saadaan pelastettua vain jokunen varaosa edelleen käytettäväksi. Kierrätyspyöriin kelpaamattomat metalliosat menevät metallijätteeseen. Suurin osa lahjoituspyöristä on kuitenkin kunnostettavissa käyttöön. Kuka tahansa fillarin tarvitsija on tervetullut tutustumaan Etapin kierrätyspyörätarjontaan.

Etapin Polkupyöräpajalla voi tulla käymään osoitteessa Sarvijaakonkatu 28. Paja on avoinna arkisin kello 7–15. Pyöräpajan työnjohtajan puhelinnumero on 050 431 0075 ja sähköposti ari-pekka.rakkolainen@etappi.info.

012


SAMURAIHEVISTÄ KAIKKI ILO IRTI TEKSTI Anu Hirsiaho Kuvat Whisperedband.com Mikko Mattila toimii Mediapajalla työkokeilussa, mutta suuri osa miehen vapaa-ajasta kuluu muusikkona. Hän on toiminut kokoonpanossa nimeltä Whispered vuodesta 2010, ensin basistina, nykyään kitaristina. Whispered on tehnyt japanilaisvaikutteista metallimusiikkia vuodesta 2004 saakka. Musiikissa yhdistyvät japanilaiset perinnesoittimet ja melodis-eeppinen heavyrock. Mahdollisesti bändi on ainoa laatuaan Euroopassa; Japanissa tämä samuraiheavyksi kutsuttu musiikkilaji tunnetaan paremmin.

WHISPERED EI ole enää harrastelijabändi, vaan heillä on toiminnassa selkeitä ammatillisia tavoitteita. Juuri nyt työn alla on kolmas studiolevy, jonka kautta bändi toivoo laajempaa näkyvyyttä. Mikko on soittanut kitaraa puolet elämästään. Bändiin hän törmäsi sattumalta silloisten työkuvioiden kautta: ”Tutustuin bändin laulaja-kitaristiin Jouni Valjakkaan toisella mediapajalla Lempäälässä, jossa olimme molemmat harjoittelussa. Kuultuani sen musiikkia halusin mukaan, juuri japanilaisviritysten vuoksi.”

Ainutlaatuinen yhdistelmä herättää automaattisesti mielenkiinnon niissäkin, jotka eivät jatkuvasti kuuntele metallimusiikkia. Japanilaisesta perinnemusiikista tulevat ensimmäisenä mieleen zenhenkiset teehetket ja kävelyt pilvisillä vuorilla. Kuinka ihmeessä ikiaikaiset soittimet sovitetaan metalliin? ”Meillä on tavallisten soittimien lisäksi mukana aikankin shamisen, koto, shakuhachi ja taiko”, kertoo Mikko. ”Olen tehnyt itse shamisenin eli japanilaistyylisen banjon. Se on siisteintä, mitä olen koskaan askarrellut.”

014


ETAPPILEHTI 01/2015

Musiikin taustalla on bändin jäsenten pitkäaikainen kiinnostus japanilaiseen mytologiaan. Monet ovat päässeet sisään sen maailmaan tietokonepelien kautta, mutta myös muuta reaalimaailman kiinnostusta on jäsenillä ollut. ”Meidän pitää ottaa kaikki ilo irti siitä, että musiikkiamme kutsutaan samuraiheavyksi. Jonkin verran panostamme myös japanilaistyyliseen rekvisiittaan ja asuihin.” Bändi on keikkaillut enimmäkseen kotimaassa, mutta ylitse muiden oli iso keikka ulkomaille: ”Ikimuistoisin keikkamme oli Tokiossa 2013. Pääsimme mukaan kerran vuodessa järjestettävälle Suomi-heavyklubille, jonka kustansi Music Finland ja levy-yhtiömme. Alussa yleisö oli hämmentynyt kuullessaan musiikkiamme, mutta loppua kohti tunnelmat olivat jo katossa.” Whispered panostaa keikoillaan visuaalisuuteen ja fantasiavaikutelmiin. Bändin jäsenillä kuluu paljon aikaa keikkojen suunnitteluun ei pelkästään musikaalisesti, mutta myös performansseina.

EI ARTISTI MAKSAA -MEININKIÄ Tavoitteellinen bänditoiminta vaatii kurinalaista suunnittelua, ja Mikolla on siinä iso rooli bändin työnjaossa: ”Itse olen käytännön ihminen ja hoidan erityisesti keikkojen käytännön järjestelyjä.” Bändi keikkailee alansa tunnetuilla festareilla ja klubeilla säännöllisesti huolimatta talouden taantumasta: ”Yleinen tilanne maamme keikkamarkkinoilla ei voisi olla huonompi. Siitä huolimatta olemme päässeet mukaan isoille kesäfestareille, kuten Nummirockiin ja Tuskaan, ja teemme muutamia pienempiä keikkoja vuodessa. Niillä ei kukaan elä, mutta saamme niistä tuloja bändikassaan. ” Bändin todennäköisimmät kansainväliset markkinat näyttävät Japanin lisäksi olevan Keski-Euroopassa.

Tavoitteellinen bänditoiminta vaatii kurinalaista suunnittelua.

MYSTIIKAN YLLÄPITO ON TÄRKEÄÄ Mikko Mattilalle musiikki on niin keskeinen elämäntapa, että hän joutuu tekemään muussa elämässään kompromissejä pystyäkseen olemaan muusikko. Musiikkiin liittyvä palkkatyö ja tutkinto kiinnostavat miestä, tietyin reunaehdoin. Kaupallisiin keikkahommiin hän ei muusikkona repeä, sillä hän on bändiuskollinen. Musiikin tekemisen kuuluisi olla aina voimia antavaa: ”En halua musiikista pakkopulladuunia. Jossain musiikkiin liittyvässä päivätyössä voisin käydä, ellei se veisi minulta voimia bänditoiminnalta.” Musiikkialan opintojen suhteen Mikko on tehnyt selkeän linjauksen: ”Minua kiinnostaisi opiskella teknistä puolta, kuten äänitystä ja miksausta, miksei myös tuottamiseen liittyviä asioita. En halua tietää liikaa musiikin teoriasta, koska silloin musiikin tekemisestä katoaisi mystiikka.” Bänditoiminta vaikuttaa viikottaisiin aikatauluihin. Mikko on ollut tyytyväinen Etapin joustavuuteen työaikojen suhteen. Tänä keväänä bändi levyttää uutta pitkäsoittoaan. ”Levyn teossa on tärkeää täydellinen keskittyminen, ja silloin menemme mökille päiväkausiksi.” Visiot Etapin työkokeilun jälkeen liittyvätkin pelkästään musiikkiin: ”Voin kuvitella, että bändissä soittaminen olisi joku päivä päätyöni. Vielä siihen on kuitenkin matkaa. Suomessa harva menestyneenkään bändin jäsen elättää itseään bänditoiminnalla kokonaan.” Taiteen tekemisessä itsensä elättäminen on aniharvoin ensisijainen tavoite, joten motivaation on tultava täysin muualta. Mikko vaikuttaa tyytyväiseltä bändin viimeaikaiseen kehitykseen, erityisesti taiteellisiin mahdollisuuksiin. Toiminta vie miestä eteenpäin, ja mies kannattelee omalla panoksellaan bändiä: ”Bändin suunta on ollut koko ajan eteenpäin. Olemme saaneet tehdä levyjä ilman taiteellisia kompromisseja. Olemme myös saavuttaneet omia tavoitteitamme.”

Bändin keikkakalenteriin voit tutustua osoitteessa

www.whisperedband.com

015


ETAPPILEHTI 01/2015

Luontoympäristö parantaa TEKSTI Sari Harsu KUVA Jouni Tuovinen

Kesäkuussa sosionomiksi valmistuva Suvi Koivisto teki opinnäytetyön Etapin Luontopolkua eteenpäin -hankkeesta. Tutkimustulos oli odotettu: luonto tekee ihmiselle hyvää.

TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULUN sosionomiopiskelija Suvi Koivisto on tutkinut lopputyötään varten luontoympäristön merkitystä työpajatyöskentelyssä. Hän kulki harjoittelijana ja tutkijana Luontopolkua eteenpäin -hankkeen nuorten mukana tammikuun alusta eli siitä lähtien, kun talven ryhmä aloitti. ”Ja se luonto oli niinku siinä se estradi.” Luontoympäristön merkitys työpajatyöskentelyssä -otsikoidun opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda esiin asiakkaiden kokemuksia ja mielipiteitä sekä Suvin omia havaintoja luontoympäristön vaikutuksesta sosiaaliseen kuntoutumiseen ja työllistymiseen. Luontopolkua eteenpäin -hankkeen asiakkaat – tai tuttavallisemmin vain pajalaiset – ovat 17–29-vuotiaita työttömiä nuoria, jotka kaipaavat selkiytystä omaan elämäntilanteeseensa.

TEORIAN TESTAAMISTA Suvi Koiviston opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, jonka aineisto on kolmiosainen: Ensimmäinen aineisto muodostui neljästä teemahaastattelusta, joissa haastateltiin pajajaksonsa jo lopettaneita nuoria eri työpajajaksoilta. Toinen aineisto pohjautui osallistuvaan havainnointiin ja kolmas pajalaisten palautteeseen työpajajaksosta. ”Minulla oli ennakko-oletus, että luontoympäristöllä on hyviä vaikutuksia, ja nämä oletukset ovat saaneet vahvistusta. En olisi lähtenyt tutkimaan tätä, jos en olisi uskonut, että näin on”, Suvi sanoo. ”On olemassa jo teoreettista näyttöä luonnon merkityksestä. Halusin ottaa tähän myös asiakasnäkökulman.” Aineiston avulla Suvi selvitti vastauksia kysymyksiin, kokevatko asiakkaat luonnon merkitykselliseksi työpajatyöskentelyn osaksi, minkälaisia vaikutuksia luonnolla on ollut asiakkaiden hyvinvointiin ja jaksamiseen työpajajakson aikana sekä onko luontoympäristöllä ollut vaikutusta jatkosuunnitelmia pohdittaessa.

LUONTO RAUHOITTAA Opinnäytetyön aineisto antoi hyvin yhdenmukaisia vastauksia kaikkiin tutkimuskysymyksiin. Pajalaiset kokivat luontoympäristön

merkitykselliseksi sekä työpajalla että omassa arjessaan. Hyvinvointivaikutukset olivat pääosin hyvin myönteisiä ja kokonaisvaltaisia. Luontopolkulaiset kokivat niin psyykkisen ja fyysisen kuin sosiaalisenkin hyvinvointinsa kohentuneen luontoympäristössä. Yksi pajalainen kertoi jokavuotisen masennuksensa jääneen pois. Yleisimmäksi hyvinvointia parantavaksi tekijäksi koettiin mielen ja kehon rauhoittuminen luonnon rauhassa sekä arjen ongelmista irtaantuminen. Koska luonnossa oli mahdollista saavuttaa erilainen rauha kuin kaupunkiympäristössä, pajalaiset kokivat myös arjen kysymysten pohtimisen olevan helpompaa luonnossa. Luontopolkua eteenpäin -hankkeen nuoret eivät kokeneet, että luontoympäristöllä olisi ollut suoraa vaikutusta jatkosuunnitelmien muodostumiseen, mutta kun muut elämän osa-alueet selkiintyivät rauhoittumisen myötä, pajalaiset huomasivat luontoympäristön vaikuttavan välillisesti myös jatkosuunnitelmien muodostumiseen.

HYVÄT VAIKUTUKSET JÄÄVÄT PYSYVIKSI ”Sain kauhean hyviä tuloksia, vaikka painotin, että myös negatiivista saa sanoa”, Suvi kertoo. Joku luontopolun läpi kulkeneista kommentoi: ”Kun ei ennen ollut nukkunut ulkona, se oli aluksi vaikeaa, mutta siihenkin tottui.” Tämän lisäksi kielteisistä seikoista mainittiin vain, että luontoympäristö ei välttämättä sovi aivan kaikille siinä laajuudessaan kuin se on osana arkea Luontopolulla. Moni pajalainen mainitsi palautteessaan, että yöunet ovat parantuneet, mikä sekin on merkittävä hyvinvointitekijä. Opinnäytetyön tutkimustulokset vahvistivat, että luontoympäristöllä on positiivisia vaikutuksia sekä sosiaaliseen kuntoutumiseen että työllistymiseen. Luontoympäristöllä on merkittäviä hyviä vaikutuksia ihmisten elämään niin suoraan kuin välillisestikin. Joskus vaikutukset ovat konkreettisia suuria tai pieniä muutoksia arjen kulussa. ”Alan ehkä syödä aamupalaa”, oli yhden pajalaisen suunnitelma. Luonto on jäänyt osaksi monen luontopolkupajalaisen arkea – myös niillä, joilla pajajakso loppunut jo kauan sitten.

017


KUVA Maj/Mammatyylit


ETAPPILEHTI 01/2015

TYÖKALUPAKKINA MINUUS

– BLOGGAAMINEN JA VLOGGAAMINEN TULEVAISUUDEN TYÖLLISTÄJINÄ? TEKSTI Anu Hirsiaho

”Huippubloggaajat tienaavat enemmän kuin lääkärit.” ”Videobloggaaja maksoi vanhempiensa asuntolainan.” Totta vai tarua? Millaista on bloggaajan tai videobloggaajan arki? Voiko oman elämän dokumentoinnista tulla vakavasti otettava työ?

NUORI, KAUNIS kaupunkilaisneito käy joka päivä eri trendikahvilassa ottamassa kuvan lattemuksistaan ja päivän asustaan. Puoli vuotta kuluu ja hups, hänen tulotasonsa nousee kokeneen ammattilaisen tasolle. Tällaistako on bloggaaminen? Menestyneet bloggaajat antavat itsestään paljon yleisöille. Bloggaaja ilmaisee itseään ”hitaamman” median eli tekstin ja valokuvan kautta, kun taas videobloggaaja esiintyy kameralle luoden reaaliaikaisen läsnäolon illuusion. Videoblogit ovat eritoten teini-ikäisten katsojien suosiossa. Median tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Bloggaajat ja vloggaajat ovat uskaltaneet tuoda arkielämänsä maailman seurattavaksi. Kohtasin kolme erilaista mediapersoonaa, jotka valitsin sisällön kiinnostavuuden ja tietynlaisen normista poikkeavuuden vuoksi.

NEKALALAISTA PERUSMEININKIÄ Asikaine pitää lifestyle-aiheista blogia Lily-portaalissa. Hän asuu perheineen Tampereen Nekalassa vaaleanpunaisessa puutalossa ja elää kiihkeimpiä ruuhkavuosiaan. Siviilissä hän on yrittäjä vetäen omaa musiikkialan PR-toimistoaan. Maailmaa parannetaan puutaloyhteisössä talojen portailla ”naapurin muijien” kanssa samalla, kun ”Hippinä” tunnettu poikaystävä keskittyy talon remontointiin. Blogin tyyli on rento ja humoristinen: kuvissa ei ole pyritty siivoamaan arjen sotkuja, vaan elämää raportoidaan jokseenkin lennosta.

Asikaisen postaukset ovat hyvää mieltä tuottavia postikortteja niin sanotusta tavallisesta elämästä. Tapaan Asikaisen räntäisenä maanantai-iltapäivänä hänen keittiössään Nekalassa. Keittiön värikkäät 60-lukulaiset tapetit tuovat loistoa harmauteen. Ikkunasta avautuu näkymä puistoon, kadulla on verrattaen vilkasta. Lähinurkilla asuu paljon samassa elämäntilanteessa olevia nuorehkoja lapsiperheitä. Olen itsekin juuri muuttanut Nekalaan, ja olen erityisen innoissani siitä, että joku naapurustossani jaksaa uskollisesti nostaa kaupunginosaa maailman kartalle. ”Perustin blogin, koska halusin kirjoittaa”, hän kertoo tyhjentävästi. ”Yhtenä päivänä vain aloitin, en edes tiennyt mistä aiheista tulisin kirjoittamaan. Alussa kai tarkoitus oli kirjoittaa puutalon remontoinnista, mutta nykyään kirjoitan melkein mistä vaan.” Asikaisen blogi on noussut vajaassa kahdessa vuodessa suureen suosioon. Blogia aloittaessa hänen inspiraationsa lähteenä toimi helsinkiläinen Puutalobaby-blogi. Trendi-lehden Lily-portaalissa Asikaisen blogi profiloituu perheblogina, mutta sisällöllisesti se ei keskity pelkästään perhe-elämään. Lukija-analyysit paljastavat, että blogia seuraa myös paljon perheettömiä ja miehiä. Blogissa tuuletetaan raikkaasti käsityksiä perheellisyydestä ja vanhemmuudesta. Asikaine on tehnyt portaalin kanssa sopimuksen, eli hän on Lilyn nimikkobloggaaja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että hän elättäisi perhettään bloggaamisella. Vakituisia bloggaajia on vain 16, jotka on valittu lukijamäärien ja sisällön kiinnostavuuden perusteella. Päivi-

019


tyksiä blogissa on ellei joka päivä, niin useamman kerran viikossa, mutta silti Asikaine ei koe kirjoittamistaan työksi: ”Tällä hetkellä bloggaaminen on minulle pelkkä harrastus. Voisin kai tehdä tätä työksikin, jos sillä eläisi. Tosin en tiedä, jaksaisinko vain päivittää blogia kaikki päivät.” Blogimaailmassa menestyksen salaisuutena on usein vastavuoroisuus, eli bloggaajan on jaksettava vastata saamiinsa kommentteihin. Asikaiselle vuorovaikutus lukijoiden kanssa on ollut merkittävä arjen piristäjä: ”Parasta blogin pitämisessä on lukijoiden jokapäiväiset kommentit: ”piristit päivääni”, ”juttusi sai aikaan kunnon naurut”, ”meilläkin on juuri tällaista”. Perheelliset bloggaajat eivät välttämättä etsi tietoisesti vertaistukea, mutta arjen pienten kommellusten jakaminen on myötäelämistä. Samastuminen on lukijoille tärkeää: ”Lukijat kiinnostuvat yllättävistä asioista. Eniten kommentteja saavat esimerkiksi poikaystävääni liittyvät havainnot ja arkiset keskustelunpätkät. Ihmiset pitävät pienistä arjen sattumuksista ja ”paljastuksista”. Kun joku kulkee rikkinäisissä housuissa, siihen voi samastua.” Asikaine on tehnyt selkeitä linjanvetoja bloginsa sisällön suhteen. Hän on tietoisesti valinnut kepeän, humoristisen tyylin, johon ei kuulu raskas julistaminen. Läheisiään hän kuvaa luvan kanssa, mutta kirjoituksissa hän ei kerro lähipiiristään mitään, mikä ei muille kuulu: ”Minulla on todella tarkat rajat yksityisyydestä. Perhe-elämän isoista asioista en kerro, vaikka aamupalakeskustelut tulevat joskus julki. Olen tarkka siitä, etten loukkaa läheisiäni ja ystäviäni. Enkä lukijoita.” Blogimaailman ammatillistumiseen Asikaine suhtautuu positiivisesti. Kirjoittaminen on hänelle ominaisin itsensä ilmaisun muoto, ja omat kehityshaasteensa hän näkee kuvallisessa ilmaisussa: ”Itse haluaisin ryhdistäytyä kuvaajana. Aika paljon räpsäisen kännykameralla tilannekuvia, mutta tykkään hyvin sommitelluista kuvista, joissa on värit kohdallaan. Olen oppinut paljon kokeilemalla ja seuraamalla muiden blogeja.” Asikaine on myös kiinnostunut videobloggaamisesta kokeilumielessä. ”Mikään ei estä tekstin ja liikkuvan kuvan yhdistämistä. Eivät ne ole toisiaan poissulkevia asioita. Kaupalliseen yhteistyöhön Asikaine suhtautuu avoimin mielin: ”Pysyviä yhteistyökumppaneita ei vielä ole, mutta olen kiinnostunut löytämään sellaisia. Valitsisin ne erityisesti lukijoiden intressien mukaan. Kyllähän minä jo levitän infoa esimerkiksi uusista kiinnostavista ravintoloista tai liikkeistä. ” Medioiden hypetykseen bloggaajien tuloista Asikaine suhtautuu varauksella. Itse hän tuntee muutamia henkilöitä, jotka elättävät itsensä bloggaamisella. Uutisia hän lukee silti lähdekriittisesti: ”Kun vuosittain julkaistaan suosittujen bloggaajien verotietoja, on tutkittava tarkemmin heidän tulojensa lähteitä. Varmaan aika monella on hyvin palkattu päivätyö, jonka päälle he saavat tuloja blogista. Kai 7000 e tulotkin ovat mahdollisia, mutta eivät yleisiä.” Asikaisen blogissa kuvataan enemmän lähipiiriä, maisemia, tapahtumia ja kiinnostavia löytöjä kuin bloggaajaa itseään. Urbaanilta hypetykseltä ei voida välttyä, mutta näkökulma on aikuismaisempi ja vähemmän minäkeskeinen kuin keskivertoblogeissa. Oman elämän ympärillä työskentely ei ole Asikaisen mukaan muuttanut paljoa hänessä itsessään: ”En usko, että bloggaaminen on muuttanut minäkuvaani. On hauskaa saada palautetta vanhoilta koulukavereilta, joiden mukaan olen aivan samanlainen kuin olin yläkoulussa tai lukiossa. Joskus pohdin,

minkä kuvan tuntemattomat ihmiset saavat minusta, mutta en pohdi sitä, mitä blogi saa aikaan minussa.” Asikaine-blogi löytyy osoitteesta: http://www.lily.fi/blogit/asikaine

SUORAA PUHETTA KUNTOUTUMISESTA Tamperelainen Ipsu Murtola on aktiivinen mielenterveyskuntoutuja, joka aloitti IpsuSuicide-kanavan elokuussa 2014. Tätä ennen hän piti perinteistä blogia, mutta siirryttyään vloggaamiseen koki heti uuden median läheisemmäksi itseilmaisun kanavaksi. Ipsu kuntoutuu ei pelkästään epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, vaan myös riippuvuuksista. Hänet tunnetaan myös rap-nimellä Adjektiivi. Hän on keikkaillut Tampereella ja myös muualla Suomessa, ja on edelleen aktiivinen musiikin tekijänä. Tämän lisäksi Ipsu kirjoittaa runoja ja harrastaa valokuvaamista. Monilahjakkaalla naisella on koko ajan uusia projekteja vireillä. Tapaan Ipsun hänen kotonaan Pyynikillä, persoonallisessa rockhenkisessä asunnossa, jossa ensimmäisenä kiinnitän huomiota Sex Pistols -teemaan. Ipsu videoi myös haastattelumme, mikä tuntuu hänestä normaalilta arkiselta puuhalta. Suhde kameraan on muokkautunut jo lapsesta saakka. ”Perustin blogin, koska haluan antaa vertaistukea toisille nuorille. Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Siitä on saatavissa liian vähän kokemusperäistä tietoa. Itse keksin, että vloggaaminen voisi olla luonteva tapa kertoa sairauden kanssa elämisestä.” Kanavallaan Ipsu kertoo omasta kuntoutumisestaan, mutta myös muista päivänpolttavista teemoista, kuten sosiaali- ja terveyspalveluiden nykytilasta. Osa videoista on kavereiden kanssa tehtyjä hassuttelu- tai karaokevideoita. Videoissa on ilahduttavaa vaihtelua: emme

020

Kuva Anu Hirsiaho


ETAPPILEHTI 01/2015

”Rakentava palaute on parasta. Ei mitään pilvilinnoja eikä lannistusta. Kehittämisen varasta on aina hyvä kuulla.”

seuraa pelkästään tietokoneen äärellä tapahtuvaa tilitystä, mikä on videoblogeissa yleistä. Murtola kokee tarpeelliseksi oman yksityisyytensä varjelemisen tiettyyn pisteeseen saakka, eli hän pohtii näkökulmaansa ennen videointia: ”Überhenkilökohtaisuutta pyrin välttämään. En mielelläni kerro mitään ihmisten taustoista. Läheisistä pyrin kertomaan pääasiallisesti hyvää.” Videopäiväkirjaa hän ei koe pitävänsä, sillä hän ei puhu kameralle niin arkaluontoisia asioita, joita kirjoittaisi päiväkirjaan. Murtolan ääni on suorasukaisen kantaaottava, ja hänen motiivinsa tehdä videoita liittyy nimenomaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, ei niinkään oman elämän yksityiskohtaiseen esittelyyn. Erityisen paljon sanottavaa hänellä on Tampereen terveyspalveluista: ”Haluan videoideni kautta antaa myös palautetta lääkäreille. Minua on riepoteltu niin paljon sosiaali- ja terveyspuolella, että haluan ammattilaisten kuulevan, miltä sellainen tuntuu.” Ipsu kokee tarvetta saada äänensä kuuluviin saadakseen aikaan muutosta kaikenikäisten kuntoutujien palveluissa. Erityisesti hän toivoo lisää iltaisin ja viikonloppuisin auki olevia tiloja päiväkeskusten rinnalle. Hän jopa kutsuu postauksiaan mielenterveysvideoiksi. Tavallaan bloggaaminen on hänelle itseterapoinnin muoto. Asioiden julki puhuminen on hänelle arkista, luontaista toimintaa: ”Olen aina ollut kauhean julkisuudenhakuinen. Haluan olla huomion keskipisteenä. Lisäksi minulla on luonnostaan pirun kova ääni. Kouluaikoina koko koulu tiesi asiani, kun muka puhuin niistä hiljaa ruokalan nurkassa.” Ipsun aktivismi ei rajoitu pelkästään videolla puhumiseen. Hän toimii vertaistukihenkilönä esimerkiksi muille peliriippuvuudesta kärsiville nuorille. Tänä keväänä hän aloittaa vertaisohjaajan koulutuksen Sos.ped-säätiön Kulttuuripaja-hankkeessa. Koska videoblogi on ollut olemassa vasta lyhyen ajan, se elää vielä muotoutumisvaihettaan. Tilaajia kanavalle toivotaan lisää, samoin palautetta katsojilta. Enimmäkseen palaute on ollut positiivista: ”Rakentava palaute on parasta. Ei mitään pilvilinnoja eikä lannistusta. Kehittämisen varasta on aina hyvä kuulla.” Murtolan ammatilliset haaveet liittyvät musiikkiin, mutta hän ei näe mahdottomana musiikki- ja media-alan yhdistämistä. Hän tosin haaveilee ajasta, jolloin hänen ei enää tarvitsisi kuvata itseään, vaan häntä kuvattaisiin. Toistaiseksi Murtola vloggaa puhtaasti harrastusmielessä. Hän ei tee yhteistyötä mediatalojen eikä yritysten kanssa, eikä hänellä ole sponsoreita. Videobloggaamisen ammatillisiin haasteisiin hän suhtautuu silti avoimin mielin: ”Jos ihmisiä kiinnostaa mun jupinat, niin miksi ei tästä voisi tulla työ? En mä tätä rahasta tee, mutta en panisi pahitteeksi lisätulojen mahdollisuutta.” Murtola ei koe bloggaavansa minäkuvan työstämiseksi, mutta hän haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi muunakin kuin mielenterveyskuntoutujana. Suora puhe on myös asenneilmapiiriin vaikuttamista: ”Varmasti mua katsotaan kieroon, mutta uskon että ihmiset oppivat katsomaan minua positiivisessa valossa videoideni kautta. Voivat

ehkä ajatella, että olen ihan OK tyyppi sittenkin.” Erityisen paljon Ipsulla on terveisiä politiikan ylemmille tahoille: ”Voisin hyvin lähettää videoitani jollekin poliitikolle, jotta saisin ääneni kuuluviin. Poliitikot varmaan tajuavat mun pointin paremmin kuin minä heidän pointtiaan.” Ipsun videot löytyvät YouTubesta nimellä Ipsusuicide Vlog.

SAVOLAINEN TARINANKERTOJA Pottukoira eli Jouko Kärkkäinen vloggaa leveällä savon murteella. Hän asuu Iisalmessa ja aloitti vloggaamisen kaksi vuotta sitten jäätyään työttömäksi. Koulutukseltaan hän on datanomi ja on tehnyt jonkin aikaa töitä koneiden huoltajana, mutta myös rakennusalalla. Toissa vuonna miehen tietokonehuoltoyritys jäädytettiin eli se lopetti toistaiseksi toimintansa. Siitä johtuen hän kävi läpi vakavan masennuskauden. Videoiden teko oli yksi keino parantua masennuksesta. Alusta asti hän koki pystyvänsä ilmaisemaan itseään paremmin YouTube-kanavan kautta kuin kasvotusten ihmisten kanssa. Pottukoira vastaa fanipuhelimeensa keskellä maaliskuista torstaita. Kärkkäinen on asunut myös Tampereella, mikä lyhentää välimatkaa hieman. Tosiasiassa olen valinnut haastateltavaksi Pottukoiran, sillä en löytänyt tarpeeksi kiinnostavaa tamperelaista videobloggaajaa, joka olisi noussut vastaavaan suosioon. Myös savolaisen pikkukaupungin näkökulma rikkoo ennakko-odotuksia siitä, millainen suositun videobloggaajan kuuluisi olla ja mitä hänen kuuluisi tehdä. Sen sijaan, että esittelisi putiikeista tekemiään vintage-löytöjä, Pottukoira kantaa kädet vääränä punaista maitoa ja kanasäilykkeitä hovihankkijaltaan Tokmannilta. Pottukoira on tässä kuussa maan 36. suosituin videobloggaaja. Häntä seuraavat erityisesti 10–15-vuotiaat pojat. Listan kärkisijoilla keikkuu ”kiltimpiä” ja kaupallisemmin suuntautuvia hahmoja. Pottukoiran sijoitus on korkeampi kuin monen alan pioneerin. Hänellä on uskollisia faneja, jotka lähettävät idolilleen lahjoja poste restante -osoitteeseen. Faneja hän käy tapaamassa varsinkin kesäisin savolaisten pikkupaikkakuntien toreilla, joilla nautitaan yhdessä energiajuomia. Vaikka Kärkkäinen ei elätä itseään videoiden teolla, Pottukoira on omanlaisensa tuote. Videoissa on mainostoimistossa tehty insertti, jossa näkyy uudistettu logo. Miehellä on jo kaksi logoa, joita hän on monistanut tarroihin. Tarroja hän jakaa faneilleen ilmaiseksi miiteissä. Lisäksi fanit voivat tilata logolla varustettuja lippiksiä, t-paitoja ja huppareita verkkokaupasta. Videoilla näkyy savolaisia pikkupoikia eli jonneja Pottukoira-lippikset päässään. Pottukoiraa voisi pitää jo videobloggaamisen puoliammattilaisena. Hän saa YouTube-latauksista pientä kuukausikorvausta. Lisäksi hänellä on muutama sponsori, joiden tuotteita näkyy videoilla. Ammatillisesta kehittymisestä hän on kiinnostunut, mutta samalla hän esittää kritiikkiä alan kaupallistumisesta: ”Viimeisimmät isot miitit olen jättänyt välistä, kun siellä on alettu perimään faneilta pääsymaksua. Minulla on periaate, että miiteistä ei kenenkään kuulu maksaa millekään tapahtumajärjestäjälle.” Pottukoira on synnynnäinen tarinankertoja, joka kokee innoittajikseen Jaakko Tepon ja Esa Pakarisen. Savolaisen kierous yhdistyy suorasukaisiin yksityiselämän paljastuksiin hämmentävällä tavalla. Miehen suosituimpia videoita ovat niin kutsutut tarinat, joissa hän kuvaa yksityiskohtaisesti intiimejä kohtaamisiaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Muita suosittuja videoita ovat erilaiset haasteet, joissa esimerkiksi juodaan Coca Colaa Mentos-pastilleilla. Ennen bloggaamisen aloitusta Kärkkäinen oli seurannut esikuvan-

021


sa Pasi Viherahon videoita: ”Pasin videoissa minua viehättivät aitous ja arjen sotkujen peittelemättömyys. Monilla muilla videot ovat feikkiä, eivät he mitään kerro itsestään, vaan hakevat vain suosiota kaupallinen intressi mielessään.” Kärkkäinen kuuluu ns. tubettajien yhteisöön, eli hän on tiiviissä yhteydessä ei pelkästään faniensa, vaan myös kanssavloggaajien kanssa. Viherahon luo hän on ajellut kyläreissuille, ja hän myös reissaa ympäri maata miiteissä. Vloggaaminen on selvästi muuttanut Pottukoiran elämää, lisännyt sosiaalisia kontakteja ja laajentanut elämänpiiriä. Voidaan kenties puhua enemmän elämäntavasta kuin harrastuksesta. Julkisuus on tuottanut myös ikäviä yllätyksiä: ”Jos olisin tiennyt, että saan öisin kutsumattomia vieraita ovelleni, en olisi kuvannut asuinpaikkaani niin tarkkaan kun alussa tein.” Häiriköiden vuoksi Pottukoira on jopa harkinnut muuttoa pois Iisalmesta. Pienellä paikkakunnalla ilmenee kateutta ja pahantahtoisuutta toisen menestystä kohtaan. Häiriköt eivät luultavasti edes seuraa Kärkkäisen videoita: ”Tyypilliset häiriköt ovat aikuisia, oman ikäistä tai siitä vähän nuorempaa porukkaa. Yllättävää kyllä nuorisosta, eli minun ahkerimmista katsojistani, ei yleensä ole mitään harmia. Ne saattavat käydä päiväsaikaan ihan asiallisilla asioilla.” Pottukoiran videoissa on sopivasti vaihtelua. Hän kuvaa muuallakin kuin kotonaan, kuten Iisalmen raiteilla, kaupoissa, salilla ja autossa matkalla fanitapaamisiin. Monet videoista ovat toiminnallisia, hän on kuvannut esimerkiksi omaa stunt-pyöräilyään. Omaperäisellä tavallaan hän tekee yläsavolaista pikkukaupunkia tunnetuksi, hyvässä ja pahassa. Teknisesti videot ovat huolellisesti editoituja – niistä huomaa tekijän intohimon kuvaamiseen ja myös ammatilliseen kehittymiseen. Videoissa Pottukoira noudattaa selkeää eettistä rajausta: ”Kavereita en kuvaa baareissa, jos joku ei itse kovasti videolle hinkua. Äiti on kerran esiintynyt videolla, kun kävi kylässä. Enimmäkseen esiinnyn videoillani yksin.” Päiväkirjatyyppisissä päivityksissä, joita Pottukoira kuvaa kotonaan, korostuu erityisesti elämänhallinta. Niissä hän turisee niitä näitä kauppakassien purkamisen ohella. Salilla käyminen, painonhallinta ja pyrkimys päihteettömään arkeen ovat videoiden vakavampaa antia. Miehen koti on viimeisen päälle remontoitu ja siisti. Vaikka Pottukoiran jutut ovat välillä levottomia ja sisällöltään aikuisviihteellisiä, hän selvästi pyrkii antamaan itsestään positiivisen kuvan. Mie-

hen alkutuotannossa näkee enemmän sekoilua alkoholin vaikutuksen alaisena, mutta tänä vuonna suunta on kohti terveellisempää elämää. Olen erityisen kiinnostunut Pottukoiran roolista nuorten miesten seksivalistajana. En ole vakuuttunut, haluaisinko vanhempana lapseni kuulevan Potun tarinanurkkia. Kuinka hän itse suhtautuu siihen, että hänen härskejä juttujaan kuulevat kymmenvuotiaat jonnet? ”Kyllä ne semmoset hommat aloitetaan jo siinä 15–16-vuotiaana, ja onhan sitä internetin maailmassa paljon pahempaakin materiaalia kuin Pottukoiran postaukset. Olen jopa kuullut, että jotkut alle kymmenvuotiaat katsovat videoitani vanhempiensa seurassa”, hän kuittaa. Pottukoiran youtube-kanavaa voit seurata osoitteessa: https:// www.youtube.com/user/pottukoira

SANASTOA blogi (alk. weblog) = kirjallinen verkkopäiväkirja, jossa usein on mukana kuvamateriaalia vlogi = videopäiväkirja postaus = blogipäivitys, esiintyy alustalla aikajärjestyksessä tuorein ylimpänä blogosfääri = blogien muodostama verkosto internetissä, jossa kommentoidaan toisten postauksia tubettaja = henkilö, joka jakaa videomateriaalia YouTube-kanavalla blogiportaalit = kaupalliset alustat, jonne bloggaaja voi perustaa oman sivustonsa jonnet = alaikäiset seuraajat, kutsumanimi erityisesti pojille

HARRASTUKSESTA TYÖKSI? Harrastelija pitää blogia omasta mielenkiinnosta ja saadakseen kontaktin samanmielisiin seuraajiin. Hän ei yleensä hyödy taloudellisesti blogin pitämisestä, vaan saattaa jopa panostaa siihen itse taloudellisesti. Hän saattaa silloin tällöin saada tuotenäytteitä tai kutsuja alan tapaamisiin. Silti toiminta on pääasiallisesti epäkaupallista.

• • • •

Kuva Jouko Kärkkäinen

022

Osa-aikabloggaaja saattaa tienata jopa 1000 e/kk ja usein hänellä on muukin osa-aikatyö.

Kuukausipalkkainen ammattibloggaaja on yleensä jonkun mediatalon palveluksessa ja tienaa noin 2000–3000 e/kk. Työ vastaa pitkälti toimittajan tai sisällöntuottajan työtä. Keikkabloggaaja palkataan jonkun yrityksen palvelukseen määräajaksi, esimerkiksi kuukaudeksi nukkumaan hotelliin ja kirjoittamaan kokemuksistaan.

Itsenäinen ammattibloggaaja saa tulonsa mainoksista ja yhteistyökampanjoista. Hän saattaa esimerkiksi matkustaa maailmalla jonkun yrityksen sponsoroimana.


Helmisen Varaosat on Tampereen Ristinarkussa toimiva autovaraosa- ja autotarvikeliike. Olemme toimittaneet varaosia uusiin ja vanhoihin, yleisiin sekä harvinaisiinkin autoihin jo vuodesta 1927. Päivän varastotilanne ja tuotteiden saatavuus selviävät puhelimitse, sähköpostitse tai paikan päällä. Muutimme huhtikuussa 2014 osoitteeseen Vehnämyllynkatu

8 F-G.

Aukioloajat: Ma–Pe 8–17 La 10–14 (kesälauantait suljettu)

03 222 8680 • helmisenautoliike@gmail.com • Vehnämyllynkatu 8 F-G, 33560 TAMPERE


KAIKKI TIET JOHTAVAT ETAPILLE – TYÖMATKAKYSELY TEKSTI Anu Hirsiaho KUVITUS Noora Federley

024


ETAPPILEHTI 01/2015

KESKIMÄÄRÄINEN ETAPPILAISTEN työmatkan pituus on 8,9 kilometriä. 36 kilometriä on pisin matka, jonka takaa tänne tullaan, lyhyin työmatka on 400 metriä. Autopajalaisten matkat olivat selkeästi muita pidempiä, samoin heidän oman auton käyttönsä oli yleisempää kuin muiden. Myös Puu-ja entisöintipajalle tullaan ympäryskunnista monimutkaisia reittejä. Mediapajalaisilla oli työmatkoissa suurinta hajontaa. Kyselyyn vastasi 27 etappilaista.

Henkilö autoilee: 14 % käyttää omaa autoa matkaansa pajalle ja pajalta kotiin

Apostolinkyydillä lyhyet matkat: 19 % kävelee

Bussi on yleisin matkustusmuoto: 42 % ilmoitti sen pääasialliseksi kulkumuodokseen eritoten talvella Pyörällä päästään: 25 % pyöräilee Etapille

TYÖMATKOILLA SATTUNUTTA JA TAPAHTUNUTTA: ”Tämä tapahtui talvella 1991. Etsin sopivaa bussiyhteyttä aamuvuoroon töihin. Vaihtopysäkin piti olla TKL:n varikon vieressä. Lumituiskussa sitä ei löytynyt ja busseja meni moneen suuntaan. Varikolla näkyi valoa ikkunassa ja ovikin oli auki. Päätin mennä kysymään, mistä pääsen kyytiin. Kuskit olivat hiukan ihmeissään, kun asiakas tuli pukuhuoneeseen asti.” ”Matkani Etapille on yli kuusi kilometriä. Kävelen joka päivä matkan edestakaisin. Hauskinta on, että samat ihmiset moikkailevat minulle. Kävelemisestä tulee zenmäinen olo. Kävelen askelen kerrallaan, pyrin välttämään kiirettä. Olen oppinut varaamaan aikaa. Käytän bussia vain, jos minulla on painavia tavaroita ja kun olen lähdössä käymään kotipuolessa.”

”Olin pihalla ottamassa aurinkoa. Työvuoro alkoi tunnin päästä ja huomasin unohtaneeni avaimet sisälle. Jouduin pyöräilemään viitisen kilometriä bikineissä vilkasta valtaväylää. En halunnut edes kuvitella, mitä ohikulkevissa autoissa minusta ajateltiin. Onneksi sain töissä ylleni työvaatteet. Muistaakseni lainasin niitä kotimatkalle.” ”Työmatkani Etapille on vain vajaan kilometrin – kaiken lisäksi puolet on alamäkeä. Siitä huolimatta tulen toistuvasti myöhässä töihin. Minulla ei ole tapana myöhästellä, mutta lyhyt työmatka ja polkupyörä ovat mahdollistaneet sen, että voin venyttää töihin lähtöä aivan viimeiseen asti ja hieman yli. Tuntuu, että vaikka asuisin Etapilla, tulisin myöhässä.”

025


PIKKARAINEN ON TALON MIES TEKSTI Anu Hirsiaho KUVA Joni Syvänen Juha Tammisalo on Etappi ry:n pitkäaikaisimpia työntekijöitä. Hän on toiminut yhdistyksen talonmiehenä vapaaehtoisvoimin lähes kaksikymmentä vuotta. ”Pikkaraiseksi” kutsutun miehen tuntevat yhdistyksessä kaikki. Nimi on peruja Pekka ja Pätkä-leffojen talonmieshahmolta. Erityisesti mies huomataan vaatetuksesta. Lämminverisellä miehellä on teepaitakeli niin talvipakkasella kuin räntäsateellakin. Hänet tunnetaan myös positiivisesta, rennosta asenteestaan – hänen seurassaan on kesäinen tunnelma.


ETAPPILEHTI 01/2015

”Just kun oppii tuntemaan toisen, niin hän lähtee pois.”

TAMMISALO TÖRMÄSI kuusitoistavuotiaana moottoripyörällä rekkaan. Onnettomuus oli vakava. Hän joutui opettelemaan kaiken elämässään uudelleen alkaen kävelemisestä ja syömisestä. Myös oman elämän perusasiat, kuten läheisten nimet, oli opittava taas. Ammattikouluun hän palasi vuoden kuntoutumisen jälkeen, valmistui ja toimi rakennusalan tehtävissä vuosikausia. Työttömyyskausina hän kävi ahkerasti työllisyyskursseilla, jossa hän sai oppia vientirakentajaksi Saksaan, maalariksi ja entisöijäksi. Onnettomuus jätti silti jälkensä muistiin, minkä vuoksi hänen silloinen elämänkumppaninsa kehotti miestä menemään neuropsykologisiin tutkimuksiin. Työkyvyttömyyseläke järjestyi, ja sen jälkeen Tammisalo päätyi Etapille vapaaehtoistöihin. Tapaan Tammisalon Autopajalla, jossa hän on operoimassa renkaanpesukonetta. Päivinä, jolloin korjaushommia ei ole, hän toimii eri pajoilla ”yleismies Jantusena”. Hän aloitti aikanaan autopajalla, mutta siirtyi pian kiinteistön huoltoon. Se on myös hänen koulutustaan vastaavaa työtä, onhan hänellä rakennusalan peruskoulutus. Työtehtävistään hän kertoo: ”Keskeinen tehtäväni on kiinteistön kunnossapito. Korjaan ihan kaikkea ja teen talossa ennaltaehkäisevää huoltoa. Sähkötöihin minulla ei ole papereita, mutta lamppuja saan vaihtaa.”

VOIMAA KALAREISSUISTA Syy, miksi Tammisalo päätyi Etapille vapaaehtoiseksi, on selkeä: ”Täällä näkee muita ihmisiä ja pysyy paremmin kärryillä yhteiskunnan tapahtumista. Hulluksihan sitä tulisi yksin neljän seinän sisällä. Siitä olisi lyhyt tie lähipubiin päiväkaljalle. Sellaista elämää en halua viettää.” Vapaaehtoistyön kautta miehen arki on ajautunut uomaansa: ”Emännän vien aamulla töihin ja sitten tulen tänne. Kahdeltatoista lähden hakemaan emäntää töistä. Päivässäni on selkeä rutiini.” Tammisalo käy Etapilla säännöllisesti maanantaista perjantaihin, paitsi silloin, kun rakas harrastus, kalastaminen, kutsuu. Etappilaiset tietävät, missä mies luuraa, ellei häntä aamulla näy työpaikalla. ”Täällä yhdistyvät työ ja vapaa-aika niin, että kun kaveri pyytää kalaan, niin silloin olen päivän poissa.” Tammisalo saa erityistä voimaa elämäänsä kalastusretkistä lähelle ja kauas. ”Kalastaminen on lempiharrastukseni kesät talvet. Juuri tällä viikolla olimme kaverin kanssa Vaasan seudulla Raippaluodossa kalalla. Tuli kymmenen kiloa saalista. Merelliset maisemat ovat niin erilaisia kuin täällä sisämaassa, niistä nauttii aivan erityisesti.” Myös Etapin työntekijöitä on ollut mukana kalaretkillä. Etapin toimintaan Tammisalo suhtautuu pääasiallisesti lämmöllä, mutta työkavereiden vaihtumisesta hänellä on sanottavaa:

”Just kun oppii tuntemaan toisen, niin hän lähtee pois. Kun olen vaikka kysynyt jotain uutta tyyppiä kalalle, niin seuraavalla viikolla hän ei olekaan täällä. Se harmittaa.”

SUVAITSEVAISUUDEN LÄHETTILÄS Pitkä rupeama samalla työpaikalla saa joskus aikaan sokeutta esimerkiksi kehittämistarpeille. Tammisalo muistelee Etapin alkuvaiheita Vuolteenkadulla ja muuttoa Sarvijaakonkadulle. Yhdistyksen toiminta on hieman kaventunut vuodesta 2011 tilanpuutteen vuoksi. Jos hän saisi vaikuttaa johonkin, hän puhuisi tilan lisäämisen puolesta: ”Olen mukautunut tähän systeemiin ja sopeutunut niin, etten enää osaa ehdottaa muutoksia. Tilaongelma kuitenkin puhuttelee minua. Varsinkin pyörä- ja autopajalle tarvittaisiin lisää neliöitä.” Tammisalolla liittyy Vuolteenkadun aikoihin rikkaita muistoja: ”Vuolteenkadulla meillä oli oma ruokala, jossa kävi paljon ulkopuolista väkeä lounaalla. Pukumiehetkin tulivat, kun tykkäsivät meidän sapuskoista. Tosin monilla oli ennakkoluuloja, epäilivät paikkaa spurgujen kuppilaksi, kun oli niin halvat hinnat.” Työssäkäyvän kansan asennoituminen työttömiin ja työkyvyttömyyseläkkeellä eläviin ei koskaan lakkaa hämmentämästä Tammisaloa. Hän on nähnyt Etapilla työttömyyden laajan kirjon, ihmisiä laidasta laitaan, joilla elämäntilanteet ja työttömyyden syyt vaihtelevat. Erityistä iloa hän saa siitä, kun jotkut pajalaisista päätyvät ”oikeaan” palkkatyöhön. ”Monet työnantajat hakevat täältä esimerkiksi taitavaa siivoojaa. Täältä saa hyvät suositukset työmaailmaan.” Etapin henkeen Tammisalo on ollut tyytyväinen koko uransa aikana: ”Täällä saa hengittää rauhassa ja tehdä hommia omassa tahdissa. Kaikki kannustavat ja hyväksyvät sakkiin sekaan.” Erityisen paljon hän on oppinut maahanmuuttajataustaisilta pajalaisilta, ja hän näkee kansainvälisyyden rikkautena. ”Maahanmuuttajien kanssa on ollut mukavaa, olen tutustunut intialaisiin ja afrikkalaisiin. Kansainvälisestä meiningistä tykkään. Saan opastaa, millaista suomalainen työelämä on. Monille heistä ihan kaikki on uutta.” Työ Etapilla on opettanut suvaitsevaisuutta ja itsetuntemusta: ”Täällä pärjää hyvin, jos ei ole liian vaativa. Pitää hyväksyä itsensä ja sitä kautta oppii hyväksymään muut.” Vapaaehtoistyössä Tammisalon mukaan parasta on mahdollisuus tehdä työtä omien voimien rajoissa. Koska vapaaehtoistyössä ei ole ikärajaa, se muuttuu monella elämäntavaksi. Tammisalollakaan ei ole minkäänlaisia suunnitelmia jäädä talonmiehen tehtävistään eläkkeelle: ”Todennäköisesti jatkan täällä niin kauan kuin kunto riittää.”

027


LUOVAA TOIMINTAA JA HAPPIRIKKAITA LÖYLYJÄ TEKSTI Anu Hirsiaho KUVA Joni Syvänen JANNE LADAU, 23, on ollut Etapin Leirivälinepajalla työkokeilussa puoli vuotta. Leirivälinepajan paikat on tarkoitettu 18-29-vuotiaille nuorille. Janne kuuli Etapin toiminnasta ystävältään, joka oli silloin Mediapajalla. Hän oli aluksi kiinnostunut Pyöräpajasta, mutta siellä ei ollut paikkaa. Leirivälinepajalle hän tuli kokeilumielessä, vaikka ei ollut harrastanut retkeilyä muuten kuin armeijassa. Alussa työtehtävistä arvelutti ompeleminen: ”Viimeksi olen neulaan tarttunut yläkoulun käsitöissä, ja silloin opettaja sanoi, ettei tarvitse uudestaan niihin hommiin ryhtyä”, hän naurahtaa. Työ on kuitenkin opettanut reipasta tekijäänsä. Viime aikoina Janne on ollut vastuussa erityisesti telttojen korjausompelusta ja metallitöistä. Tehtävien monipuolisuus on ollut pajatyöskentelyn suola: ”Monet tehtävät vaativat luovuutta. Olen itse kehitellyt uusia keinoja paikata välineitä.”

Oma-aloitteisuuden huomaa, sillä hän on haastatteluhetkelläkin hiomassa muovista alustaa välineiden säilytykseen. Hän on oppinut huoltamaan, kasaamaan ja purkamaan pajan kaikki välineet. Kysyn, onko kiinnostus herännyt välineiden lainaamiseen vapaa-ajalle: ”Jos jotain lainaisin, niin välineet lähtisivät mieluummin merille kuin metsään. Kyllä purjehdusretkilläkin telttaa tarvitaan, jos yöpyy jossain saaressa.” Pajan arki on ollut pääasiallisesti rauhallista. Aikaa menee uusien työkokeilijoiden opastamiseen. Vanhemmat konkarit saavat opastaa uudempia, mikä lisää myös yhteisöllisyyttä. Tiukoiltakaan tilanteilta ei olla säästytty: ”Suurin välikohtaus oli huhtikuun alussa, kun pajan viemäristä pulpahtivat vedet ylös. Siivouspajalaiset olivat juuri vahanneet lattiat, ja vesi valloitti koko hallin. Vettä oli kaikkialla viidestä kymmeneen senttiin. Jouduimme pelastamaan kaikki tavarat lattialta ja kau-

028


LEIRIVÄLINEPAJAN SESONKIKAUSI on kesäkuun alusta elokuun loppuun. Pajan ohjaaja Kimmo Viinikkala muistuttaa asiakkaita paloturvallisuudesta. Telttakiukaiden ja kenttäkeitinten tulisijojen kanssa on oltava erityisen varovainen, ettei alla ole mitään palavaa materiaalia, kuten puisia rakenteita. Keitinten kanssa on tapahtunut tulipaloja, varsinkin, kun asiakas on luullut tietävänsä oikeaoppisen käytön eikä ole viitsinyt tarkistaa tietojaan. Myös pienten lasten ja lemmikkien kanssa on oltava erityisen tarkkana isoja tulisijoja käytettäessä. homaan vedet 250 litran ämpäreihin”, hän kertoo. Janne on koulutukseltaan koneasentaja, jolla on erityiskoulutus hydrauliikkaan. Pisin työkokemus hänellä on paperitehtailta, joissa hän on toiminut koneiden huoltajana. Tämä on suoraan hänen koulutustaan vastaavaa työtä, ja hän on edennyt jopa esimiestehtäviin. Valitettavasti alan töitä ei lomautusten vuoksi ole tarjolla lähistöllä, vaan työkeikat ovat keskittyneet muihin maakuntiin, kuten Etelä-Karjalan Simpeleelle. Lisäksi mies on kartuttanut kansainvälistä työkokemusta paperitehtailla Virossa, Ruotsissa ja Saksassa. Syksyllä on luvassa keikkatöitä Wienissä. Perheelliselle keikkailu on raskasta, ja tämäkin on syy, miksi hän on viihtynyt työkokeilujaksollaan. Kokeilu päättyy huhtikuun loppupuolella kuuden kuukauden aikarajan umpeuduttua. Sen jälkeen suunta on selkeä: ”Perheessämme tarvitaan kahden vanhemman palkkaa. Keikkatöissä tienaan välillä niin, että voin pitää pidempiä vapaita. Se on raskasta, mutta sillä elää.”

UUSI TELTTAKIUAS NEITSYTKÄYTTÖÖN Leirivälinepajalle on saatu uusi telttakiuas. Alkukeväästä se lähti kokeiluun Lempäälään Tampereen Sotilaspoliisikillan perinteiselle pääsiäisleirille, jolle usein osallistuu väkeä kolmessa polvessa. Leiriä on pidetty jo kymmenisen vuotta, ja sotilaspoliisien perhepiireissä myös teini-ikäiset lapset osaavat sitä odottaa. Ville Jokela oli telttasaunan hakumiehenä. Sotilaspoliisikilta on hakenut leiritarvikkeita Etapilta koko leiritoiminnan ajan. Etapista he

”Kohta siirrytään järjestykseen, että nuoriso hoitaa kaiken ja me ukot pamahdamme paikalle vain nauttimaan leirielämästä.”

kuulivat puskaradion kautta. He ovat olleet tyytyväisiä varustetasoon, tosin leireillä harrastetaan myös omaehtoista ”hifistelyä”. Yhden yön leirillä on ollut välillä suihkut, välillä porukka on katsellut jääkiekkoa televisiosta aggregaatin voimin. Erityisen tyytyväinen Jokela on jälkikasvun innostukseen leirin rakentajina ja purkajina: ”Kohta siirrytään järjestykseen, että nuoriso hoitaa kaiken ja me ukot pamahdamme paikalle vain nauttimaan leirielämästä”, hän naurahtaa. Itse hän ottaa leirille mukaan 3- ja 6-vuotiaat lapsensa, tosin nuorempi viettää yön perheen läheisellä kesämökillä. Saunateltan historiasta hän muistaa seuraavaa: ”Tampereelle oli tulossa korkean luokan ulkomaisia vieraita ja kaupunki halusi tarjota heille jonkun extreme-elämyksen. Silloinen leirivälinevaraston hoitaja Majanen keksi teltan käytön siihen hätään. Ensimmäiset löylyt heitettiin telttasaunassa Viikinsaaressa kansainvälisessä seurassa.” Uudelle kiukaalle ja koko telttasaunalle hän antaa täydet pisteet: ”Jos haluat happirikkaat löylyt, tämä on juuri se elämys, jota tarvitset. Suosittelen kaikille lämpimästi.”

029


VOIMAVARATYÖSKENTELYSTÄ UUTTA VIRTAA ARKEEN TEKSTI Anu Hirsiaho KUVA Joni Syvänen Rastin vertaistuellisesta ryhmästä voi löytää uusia itsetutkiskelun ja -ilmaisun keinoja

ETAPIN TILOISSA Kalevassa aiemmin toiminut Työttömien terveyspiste on muuttanut helmikuussa keskustaan, Klingendahlin kiinteistöön Hämeenpuistossa. Samalla palvelu sai uuden nimen. Rasti – Voimavarapiste Työttömille toimii Etapin, Tampereen kaupungin ja Raha-automaattiyhdistyksen yhteisenä kaksivuotisena projektina, jossa terveysneuvonnan lisäksi tarjotaan tukea ja ohjausta psyykkisissä ja sosiaalisissa kysymyksissä. Rastilla toimivat työparina terveydenhoitaja Susanna Oksanen ja elämäntaidon valmentaja Katja Koskensalo. Uutena työmuotona Rastilla on voimavararyhmä, jossa alustuksien, keskustelujen ja ohjattujen harjoitusten lisäksi käytetään toiminnallisia työtapoja. Ryhmään ovat tervetulleita kaikki työttömät, jotka ovat motivoituneita keskustelemaan ryhmässä ja pystyvät sitoutumaan säännöllisiin tapaamisiin. Ryhmä aloittaa toimintansa elokuussa.

Erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan ja voivat tukea vaikeissakin tilanteissa.

Kysyin Katja Koskensalolta voimavaratyöskentelystä ja sen soveltuvuudesta työttömien elämänhallintaan ja tulevaisuuden suunnitteluun.

MITKÄ OVAT VOIMAVARATYÖSKENTELYN PERUSPERIAATTEET? – Voimavaratyöskentelyssä kartoitetaan jokaisen osallistujan olemassaolevia voimavaroja. Lähdetään liikkeelle arkisista asioista – mikä sujuu, mitkä kukin kokee omiksi vahvuuksikseen, mistä harrastuksista saa eniten voimaa. Sen jälkeen voidaan pohtia henkistä jaksamista syvemminkin. ONKO PAINOPISTE HENKISISSÄ VOIMAVAROISSA? – Varmasti on. Jokaisella meistä, olipa työtön tai työelämässä, on henkisessä jaksamisessa parantamisen varaa. MILLAISIA KEINOJA RYHMÄSSÄ KÄYTETÄÄN? – Voimavaratyöskentelyssä käytetään keskustelujen apuna esimerkiksi kuvallista ilmaisua ja värejä. Moni löytää rohkeutta kokeilla jotain,

030


ETAPPILEHTI 01/2015

mitä ei ole aiemmin kokeillut ja uusia keinoja ilmaista itseään. Toiminnallisuus on tärkeä lähtökohta. Suunnitelmissa on tehdä esimerkiksi retkiä kulttuuri- ja taidekohteisiin ryhmän omien toiveiden mukaan. MITÄ TYÖTTÖMYYS MERKITSEE VOIMAVARANÄKÖKULMASTA? VOIKO SE OLLA MUUTAKIN KUIN ONNETTOMUUS TAI KRIISI? – Työttömyys aiheuttaa kaikille taloudellisia haasteita. Joillekin se voi kuitenkin olla elämän käännekohta, pysähtymisen paikka, jolloin ihminen miettii pitkästä aikaa elämänsä valintoja. Syntyy mahdollisuus keskittyä tulevaan elämänsisältöön, joka voikin olla jotain erilaista mitä on aiemmin tehnyt.

MITÄ ODOTATTE RYHMÄLTÄ? – Emme odota tähtitieteellisiä tuloksia, vaan tärkeintä on jokaisen ryhmäläisen omakohtainen kokemus eteenpäin menosta. Jokainen tulee ryhmään omin tavoittein. Tavoitteet voivat kullakin olla kovin erilaisia. Ryhmään voi ilmoittautua Katja Koskensalolle: katja.koskensalo@ etappi.info tai Susanna Oksaselle: susanna.oksanen@etappi.info

VOIKO VOIMAVARARYHMÄSSÄ PURKAA NEGATIIVISIA TUNTEITA? – Negatiivisetkin tunteet kuuluvat voimavaratyöskentelyyn. Eihän tällaisia ryhmiä muuten tarvittaisi lainkaan. MIKÄ ON RYHMÄTYÖSKENTELYN ETU VERRATTUNA YKSILÖOHJAUKSEEN? – Vertaistuen voima on tärkeää. Erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan ja voivat tukea vaikeissakin tilanteissa. Muiden kuuleminen avaa mahdollisuuksia itsetutkiskeluun.

031

Rasti – Voimavarapiste Työttömille Maksuton matalan kynnyksen palvelupiste Osoite: Hämeenpuisto 44 Toimintamuodot: yksilökeskustelu, terveyskartoitus ja voimavararyhmä


TAMMIKUU LUONTOPOLKU JATKAA YHÄ ETEENPÄIN KOLMATTA VUOTTAAN eteenpäin porskuttava työpaja jalostaa toiminnassaan vanhoista konsteista pussillisen uusia. Ja se toimii, sillä muuallakin on kiinnostuttu Luontopolusta. Luontopolkua eteenpäin -työpajaprojektin kolmas toimintavuosi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Järjestyksessään kuudes työpajajakso alkoi tammikuun 12. päivä. Haku talven pajajaksolle päättyi joulukuussa, ja hakemuksia tuli ennätyksellisesti 27 kappaletta. Kymmenen työpajalaisen ryhmä saatiin siis mukavasti täyteen. Kysyntä erilaista työpajaa kohtaan onkin tasaisesti kasvanut. Retkeilyyn ja luontotoimintoihin painottuvalla työpajalla on kehitetty uudenlaista työpajaympäristöä sekä mallia nuorten työllistymisen, terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Työpajalaisilta saadut palautteet ovat osoittaneet, että työpajajaksolla on ollut konkreettista vaikutusta jatkosuunnitelmien rakentumiseen sekä elämäntilanteen selkiyttämiseen. Työpajalla pajalaiset pääsevät tutustumaan luonnonvara-alojen ohella moniin muihinkin ammattialoihin, mikä on nähty positiivisena asiana. Ei tarvitse tietää valmiiksi, mitkä asiat kiinnostavat. Tampereen ammattikorkeakoulussa opiskeleva sosionomiopiskelija Suvi Koivisto tekee työpajalla opinnäytetyötään, jossa hän tutkii luontoympäristön merkitystä työpajatyöskentelyssä. Koiviston opinnäytetyö käsittelee Luontopolkua eteenpäin -työpajan nuorten kokemuksia luontoympäristön merkityksestä työllistymiseen, terveyteen ja hyvinvointiin. Opinnäytetyö valmistunee huhtikuun loppuun mennessä. Luontopolkua eteenpäin -työpaja on herättänyt laajaa kiinnostusta eri puolilla Suomea. Kysyntä on kasvanut ja työpaja on löytänyt kohderyhmään kuuluvia nuoria. Myös yhteistyötahoilta on saatu positiivista ja kannustavaa palautetta. Yhteistyötahot odottavatkin milloin työpajamallia laajennetaan myös työttömien yli kolmekymppisten ikäryhmään. Ensisijaisena tavoitteena Luontopolkua eteenpäin -työpajalla on juurruttaa nykyinen toimintamuoto osaksi Pirkanmaan palvelukenttää.

ETAPIN UUSI TOIMINTAVUOSI KÄYNNISTYNYT ETAPIN KUUSI työpajaa jatkavat tarpeelliseksi osoittautunutta ja asiakaslähtöistä toimintaansa ELY-keskuksen tuella edelleen vuonna 2015. Etapin ruokala sulkeutui Vuolteenkadulla viime vuoden lopus-

sa, mutta Mediapaja, Puu- ja entisöintipaja, Autopaja, Siivouspaja, Leirivälinepaja ja Polkupyöräpaja jatkavat täydellä teholla Tampereen Kalevassa. Uusi vuosi on tuonut tullessaan joitakin muutoksia TE-toimiston ja Kelan käytäntöihin, mutta Etapin pajojen toiminta säilyy kutakuinkin ennallaan. Työkokeilijoiden määrä tullee kuitenkin kasvamaan entisestään. Työkokeilijoita pyritään ohjaamaan ennen kaikkea sopivaan koulutukseen. Palkkatuella työskenteleviä tuetaan erityisesti työnhakuasiakirjojen laadinnassa ja seuraavan työpaikan löytämisessä. Toki joskus palkkatukityöstäkin voi olla tarpeen siirtyä ensin lisäkoulutukseen. Tarvittaessa Etapin yksilöohjaustiimi tukee pajalaista sopivan koulutuksen löytämisessä ja siihen pääsemisessä.

HELMIKUU

UUSIA TILAJÄRJESTELYJÄ ETAPILLA TAMPEREEN TYÖVALMENNUSSÄÄTIÖ Sykkeen mediapaja muutti tammikuun lopussa Etapin katon alta säätiön omiin tiloihin Hatanpäälle. Näin vapautuneesta tilasta on nyt helmikuun aikana ehostettu Etapille ryhmätyö- ja keskustelutila. Tällaiselle onkin ollut tarvetta, joten uutta tilaa on tervehditty ilolla. Jatkossa Etapille voidaan aiempaa helpommin kutsua myös muiden yhdistysten väkeä vierailuille, kun on tila, johon parinkymmenen hengen ryhmäkin mahtuu pöydän ääreen istumaan. Voimavarapisteen siirryttyä Klingendahliin, vapautui Etapin tiloissa myös kaksi pientä huonetta. Näistä tehtiin yksilöohjaajille uudet työpisteet.

MAALISKUU

KANSANEDUSTAJIA ETAPILLA KESKUSTAN PIRKANMAAN kansanedustajat Mikko Alatalo, Laila Koskela, Arto Pirttilahti ja sekä puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen ja viestintäpäällikkö Pirkko Määttälä vierailivat Etapilla 3.2.2015. Seurueelle pidettiin info- ja kahvitilaisuus, jonka jälkeen he tutustuivat tarkemmin pajojen toimintaan. Keskustelussa henkilökunnan kanssa poliitikot olivat eniten kiinnostuneita nuorten työttömien tilanteesta. Mikko Alatalo kysyi toi-

032


ETAPPILEHTI 01/2015

menpiteistä nuorten pajalaisten löytämiseksi ja etsivän sosiaalityön vahvistamisesta: ”Onko maassamme olemassa aikapommi sellaisten nuorten muodossa, jotka eivät hae koulutuksiin ja jotka elävät vuosia vanhempiensa tuella?” Etappilaiset totesivat, ettei taikatemppuja uusien pajalaisten löytämiseen ole olemassa. Myös pajalaisten tilanteet ovat erilaisia, ja niiden käsittely aina yksilöllistä. ”Kun saamme jonkun elämää vähänkin parempaan suuntaan, se on jo merkittävä tulos”, vastasi yksilöohjaaja Sari Harsu. Kansanedustajat halusivat tietää myös nuorten jatkosuunnitelmista. Luontopolun projektipäällikkö Niina Rautiainen oli tyytyväinen viime vuoden pajaan, josta puolet päätyivät jatkopolulle vuoden loppuun mennessä. ”Mitä enemmän meiltä lähtee porukkaa eteenpäin ennen kauden loppua, sitä enemmän koemme onnistumista”, hän totesi. Kansanedustajilta toivottiin kiinnostusta yhdistyksen toimintaan muutenkin kuin vaalien alla.

AVOINTEN OVIEN PÄIVÄ LUONTOPOLUN NUORET järjestivät 10.3. avointen ovien päivän Etapin takaisessa metsässä. Kävijöitä oli mukavasti koko päivän ajan, ja istumapaikoista laavulla oli jopa pulaa. Kävijät saivat terästää erätaitojaan paistamalla lettuja avotulella. Lettujen kera nautittiin perinteistä nokipannukahvia ja pakuriteetä. Metsäpisteessä sai myös tutustua lumikenkiin ja Leirivälinepajan erätelttaan. Leirivälinepajalla oli toinen tutustumispiste, jossa katsottiin Takuulla tekemistä -hankkeen tuottamia videoita Luontopolun ja Leirivälinepajan toiminnasta ja arvailtiin pakatun rinkan painoa. Kävijöitä oli noin 40, joista monet viihtyivät pitkään nuotiolla. Päivä sattui sairauslomasuman keskelle, mutta haasteesta selvittiin hienosti pienemmälläkin porukalla. ”Eniten vieraat halusivat tietää päiviemme sisällöstä, ja niiden monipuolisuudesta johtuen vastaaminen kestikin kauan”, kommentoi yksilöohjaaja Taru Vulli. Päivä muistutti kaupunkiluonnon läheisyydestä. Pikantti savun tuoksu leijui vaatteissamme iltaan saakka kertoen ulkoilun terveellisyydestä.

Kahvikupin ääressä pohdittiin mahdollisuuksia kehittää kestävämpiä rahoitusmalleja työllistämistoimintaan. Sasi ehdotti myös mahdollista tulevaa tapaamista etappilaisten ja Pirkanmaan kansanedustajien neuvottelukunnan kanssa.

TOUKOKUU

KAUPUNKIPYÖRÄT PYÖRIVÄT TAAS ETAPIN HUOLTAMAT kaupunkipyörät ovat taas ilmestyneet Tampereen keskustaan ja keskustan läheisyyteen omiin telineisiinsä. Telineitä on 22 eri puolilla kaupunkia. Pyöriä saavat käyttää niin turistit kuin paikallisetkin. Tampereen Teatterin talon matkailutoimistosta (Hämeenkatu 14) saa pantti- ja rekisteröitymismaksua vastaan (40 + 10 euroa) kaikkiin kaupunkipyöriin sopivan avaimen. Kaupunkipyöriin liittyviin kysymyksiin vastaa Ekokumppanit Oy:n Erno Holmberg. +358 40 8007235 erno.holmberg@tampere.fi

JOSE ETAPIN HALLITUKSEEN Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidettiin Etapin tiloissa Sarvijaakonkadulla keskiviikkona 22.4.2015. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa kolmannelle kaudelleen Ilmari Karjalainen. Hallituksessa jatkavat niin ikään Pauli Borodulin, Antti-Jussi Halme ja Tarja Pihlman. Pitkäaikainen hallituksen jäsen Timo Talola jättäytyy nyt pois, ja hänen tilalleen nousee Etapin toimintaa hyvin tunteva entinen Mediapajan työnohjaaja Jose Ahonen.

HUHTIKUU

TYÖTTÖMYYS HUOLETTAA ÄÄNESTÄJIÄ KOKOOMUKSEN KANSANEDUSTAJA Kimmo Sasi vieraili Etapilla 9.4.2015. Hänen vaalikiertueellaan kansalaiset ovat ilmaisseet suurempaa huolestuneisuutta työllisyydestä kuin neljä vuotta sitten. Työllisyyden lisäksi toreilla ja vaalimökeillä on ruodittu yrittäjyyden reunaehtoja ja eläkkeiden leikkauksia. Sasi oli erityisen kiinnostunut nuorten työllisyyspoluista ja nuorisotakuun toteutumisesta kolmannen sektorin palveluissa. Hän kehui erityisesti Vantaan mallia, jossa kaupunki ja TE-toimisto ovat onnistuneet yhdistämään voimansa vaikeassa tilanteessa olevien nuorten ohjaamisessa.

033


i

ETAPIN PALVELUT

v

AUTOPAJA

b

POLKUPYÖRÄPAJA

Autopajalla tehdään määräaikaishuoltoja, jarrutöitä, iskareiden vaihtoja, pakoputkitöitä, nivelien vaihtoja, kytkimen korjauksia, rengastöitä, katsastustarkastuksia ja katsastuksia sekä muita auton perinteiseen korjaukseen ja kunnossapitoon liittyviä töitä.

Polkupyöräpajalla kunnostetaan ja kierrätetään lahjoituksena saatuja fillareita perinteisistä kesäpyöristä vaihteellisiin maastopyöriin. Pajalta on hankittavissa myös varaosia.

A-J Halme ( 050 4418 777 + antti-jussi.halme@etappi.info

TYÖNOHJAAJA: A-P Rakkolainen ( 050 431 0075 + ari-pekka.rakkolainen@etappi.info

TYÖNOHJAAJAT:

Martti Ohralahti ( 050 431 0072 + martti.ohralahti@etappi.info

LUONTOPOLKUA ETEENPÄIN -TYÖPAJA

Asiakkaiden pyörille tehdään pieniä huoltoja ja korjauksia.

N

PUUPAJA

Pajalla kunnostetaan huonekaluja ja muita puuesineitä sekä tehdään esimerkiksi pöytiä, tuoleja, hyllyjä, kaappeja, ovia sekä erilaisia pienesineitä. Työt suunnitellaan yhdessä asiakkaiden kanssa heidän toivomustensa mukaan. TYÖNOHJAAJA:

Luontopolkua eteenpäin -työpaja on uusi, kolmivuotinen hanke ja työpaja, joka yhdistää Etapin työpajatoiminnan luonto- ja erämatkailuun perehtymiseen sekä leirien ja tapahtumien suunnitteluun ja toteuttamiseen. TYÖNOHJAAJA: Niina Rautiainen ( 050 560 4710 + niina.rautiainen@etappi.info YKSILÖOHJAAJA:

Taru Vulli ( 040 766 8459 + taru.vulli@etappi.info

N

MEDIAPAJA

Mediapaja tarjoaa media-alan palveluja. Pajalla tuotetaan tekstiä, valokuvataan, taitetaan julkaisuja, tehdään mainoksia ja luodaan nettisivuja.

Jouni Tuovinen ( 050 431 0074 + jouni.tuovinen@etappi.info

3

SIIVOUSPAJA

Siivousosasto vastaa Etapin puhtaanapidosta ja siivouksesta. Harjoittelijoita ohjataan ammattimaiseen siivoustyöhön. Heitä opastetaan ammattivälineiden ja koneiden käytössä. TYÖNOHJAAJA:

Tarja Pihlman ( 040 7682 813 + tarja.pihlman@etappi.info

Q

LEIRIVÄLINEPAJA

Myös tämä lehti on suunniteltu ja toteutettu Mediapajalla.

Leirivälineitä kunnostetaan ja säilytetään Auto- ja Pyöräpajan rakennuksessa. Pajalle on oma sisäänkäynti. Varastosta löytyy retkeilyvälineitä laidasta laitaan, soppatykeistä ahkioihin ja kauhoista kaminoihin.

Joni Syvänen ( 050 431 0077 + joni.syvänen@etappi.info

Kimmo Viinikkala ( 040 801 6002 + kimmo.viinikkala@etappi.info

TYÖNOHJAAJA:

TYÖNOHJAAJA:


Y

RASTI – VOIMAVARAPISTE TYÖTTÖMILLE

Rasti ottaa asiakkaita vastaan Klingendahlin kiinteistössä Hämeenpuistossa. Rasti on maksuton hyvinvoinnin palvelupiste, jossa Katja Koskensalo ja Susanna Oksanen tarjoavat tukea ja ohjausta niin fyysiseen ja psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Rastissa on mahdollisuus -yksilökeskusteluun, jossa käsitellään itselle tärkeitä teemoja -terveyskartoitukseen, jossa voi mittauttaa esim. verenpaineen ja keskustella terveydestä -voimavararyhmään, jossa edistetään siihen osallistuvan hyvinvointia pienessä porukassa. YHTEYDENOTOT: HÄMEENPUISTO 44

Terveydenhoitaja Susanna Oksanen ( 050 364 0236 + susanna.oksanen@etappi.info

Elämäntaidon valmentaja Katja Koskensalo ( 050 364 0050 + katja.koskensalo@etappi.info

)

YKSILÖOHJAUS

Etappi pyrkii edistämään asiakkaidensa elämänhallintaa ja hyvinvointia esimerkiksi yksilöohjauksen avulla. YKSILÖOHJAAJA:

Sari Harsu ( 050 560 6436 + sari.harsu@etappi.info

Kristiina Nippula ( 050 597 6709 + kristiina.nippula@etappi.info

7

TOIMISTO & TALOUS

Seija Siniranta ( 010 231 2360 + seija.siniranta@etappi.info

(

YRITYSKOORDINAATTORI

Yrityskoordinaattori toimii linkkinä Etapin ja yritysten välillä ja hoitaa muun muassa edelleensijoituksia. TYÖNOHJAAJA:

A-J Halme ( 050 441 8777 + antti-jussi.halme@etappi.info

"

TOIMINNANJOHTAJA

Kauko Salmivirta ( 0400 799 526 + kauko.salmivirta@etappi.info

Tampereen seudun Työllistämisyhdistys Etappi ry Sarvijaakonkatu 28 ja 30 33540 Tampere (

010 231 23 60

etappi@etappi.info www.etappi.info

Etappi ja Etapin Mediapaja löytyvät myös Facebookista ja Twitteristä.


Profile for Etappi ry

Etappilehti 1 2015  

Etappilehti 1 2015  

Profile for etappi
Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded